VANTAA. Sovittelutoimintaa 25 vuotta Vantaalla

Transkriptio

1 VANTAA Sovittelutoimintaa 25 vuotta Vantaalla

2 Sovittelutoiminnan käynnistyminen ja kehittyminen Suomessa ja Vantaalla Alkusanat Sovittelutoiminnan käynnistyessä sekä toimijoilta että yhteistyöviranomaisilta vaadittiin rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, olihan rangaistuksen korvaaminen sovinnolla niin uusi vaihtoehto. Kuitenkin jo 1990-luvun alussa sovinto mainitaan yhtenä syyttämättä ja tuomitsematta jättämisen perusteena. Sovittelun idea on sittemmin levinnyt monille elämänaloille; kouluihin, työpaikoille, tuomioistuimiin jne. Kuitenkin sovittelun käyttö vaihtoehtona ja tietoisuus tästä mahdollisuudesta on edelleen liian vähäistä. Siksi sovittelun tunnetuksi tekeminen onkin iso valtakunnallisen tiedottamisen haaste. Huomionarvoista on, että vapaaehtoissovittelijat alkoivat osallistua toiminnan kehittämiseen sen alkuajoista alkaen. Sovittelijan tehtävä kiinnostaa edelleen. Monelle vapaaehtoiselle siitä on tullut elämäntapa, jonka vaikutukset heijastuvat myös omaan elämään. Eri elämänalueita tuntevina sovittelijat tuovat toimintaan monipuoliset tietonsa ja taitonsa. Eri asiantuntemukset mahdollistavat myös monipuolisen keskustelun sovittelun arvoista ja toteutuksesta. Tämä on erinomainen asia, edellyttäähän sovittelun uskottavuus sen laadukasta toteuttamista. Kiitos panoksestasi sovitteluun ja sen toteuttamiseen! Pitkäjänteisen työn tuloksena toiminta on nyt lakisääteistä ja sen saatavuus on turvattu koko Suomessa. Yhteisenä haasteenamme on jatkossakin edistää aitoa kohtaamista sovittelutilanteissa. 25-vuotisjuhlajulkaisuun on koottu Vantaan sovittelun historiaa ja tärkeitä vuosilukuja sekä sovittelijoiden mietteitä omasta vapaaehtoisena toimimisestaan. Lomaan on saatu toimistonhoitaja Marjatta Sallankiven runoja. Fil. lis. Pirkko Lahden juhlaluento on myös luettavissa julkaisun sivuilta. Parhaimmat kiitokset kaikille julkaisun toteuttamiseen osallistuneille! Terttu Mehtonen, sovittelujohtaja

3 Yleistä Vantaan sovittelutoiminnalle on leimallista sovittelun pitkäaikainen kokemus, pitkään työskennelleet palkatut työntekijät ja vapaaehtoiset sovittelijat. Jatkuvasti on saatu mukaan myös uutta osaamista. Sovittelijoiden peruskursseja on järjestetty säännöllisin väliajoin. Vantaan kaupunki on suhtautunut sovittelutoimintaan myönteisesti sen alkuajoista lähtien eli vuodesta Kaupungilla on ollut halua kehittää toimintaa yhdessä sidosryhmien, yhteistyötahojen, vapaaehtoissovittelijoiden ja muiden sovittelutoimistojen kanssa. Sovittelujohtaja Terttu Mehtonen on ollut mukana valtakunnallisessa kehittämistyössä luvun alusta alkaen. Vantaan kaupunki on ollut edelläkävijä sovittelutoiminnassa. Vantaalla on tehty lujasti töitä, jotta sovittelulle on löytynyt oma paikka palvelukentässä. Toiminnan alusta alkaen kaupunki on resurssoinut sovitteluun riittävästi määrärahoja, jotta toiminta on voinut jatkua ja uudistua vuosien saatossa. Aluksi sosiaalivirasto ja nykyisin sosiaali- ja terveysvirasto ovat luoneet valtakunnallisestikin hyvät edellytykset toiminnalle. Jo ennen lakisääteistä aikaa, eli ennen vuotta 2006, kaupungissa on järjestetty yhteistyöseminaareja ja kannettu vastuuta sovittelun osaamisesta. Työ jatkuu edelleen myös Etelä-Suomen läänin tasolla. Tällä hetkellä toiminnan koordinointi tapahtuu Stakesin kautta. Sovittelun kehittämisessä on ollut hyvää yhteistyötä vapaaehtoissovittelijoiden kanssa. Sovittelijat ovat olleet mukana toiminnassa jo luvun alussa perustamalla oman jaoksen, joka sittemmin muuttui Sovittelijayhdistykseksi vuonna Sovittelijoiden osallistuminen yhdistystoimintaan, tiedottamiseen ja toiminnan kehittämiseen ovat tehneet toiminnasta heille oman jutun, jopa elämäntavan. Sovittelijayhdistyksen panos on ollut esim. tapahtumien toteuttamisessa suuri. Siitä esimerkkinä 25 -vuotisjuhla Vernissassa. Toiminnassa on aina pyritty keskittymään perustehtävään, käytännön sovittelutyöhön. Toiminnan tehokkuus ja tuottavuus ovat olleet jatkuvasti esillä. Juttujen ohjautuvuudella on ollut myös merkitystä. Toiminnan dynaamisuus edellyttää aktiivista sovittelutyötä. Vantaan kaupungille kuuluu kiitos ennakkoluulottomasta uusien toimintamuotojen rohkeasta käytöstä palveluverkostossa ja sovittelutoiminnassa. Vuoden 1983 resurssointi on nyt nähtävissä Vantaan sovittelutoiminnan kokemusten ja työn arvostuksessa niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Työ jatkuu edelleen... Toiminnan kehitystrendit: -paikallisesta toiminnasta valtakunnalliseksi toiminnaksi -palkattujen ja vapaaehtoisten yhteistyön erityisyys - kumppanuutta, luottamusta ja toistensa työn arvostamista. Arvot ja ideologinen perusta: -oikeuslaitoksen vaihtoehdottomuuden kritiikki Nils Christie: oikeuslaitos riistää konfliktit ihmisiltä

4 -heimoyhteiskuntien sovittelujärjestelmät luvulla tuli käyttöön restoratiivisen oikeuden käsite ja alettiin puhua restoratiivisen oikeuden arvoista 1970-luvun loppu: Sovittelun idea kulkeutui Suomeen kirkon kriminaalityön piiristä 1970-luvun lopulla luvun alussa: Kirkon diakoniatyön keskuksen työalasihteeri Pekka Viirre teki aloitteen sovittelutoiminnan käynnistämiseksi Suomessa. 1982: Vantaan seurakuntayhtymän diakoniasihteeri Erkki Jeskanen lähti selvittämään kokeiluprojektin toteuttamista Vantaalla. Yhteistoiminnassa Vantaan diakoniatyön kanssa Vantaan seurakunnat kutsuivat joulukuussa 1982 alueen oikeus-, poliisi- ja sosiaaliviranomaiset keskustelemaan toiminnan aloittamisesta Vantaalla. 1983: Toiminta käynnistyi Vantaan seurakuntien aloitteesta vuonna 1983 ja sai nopeasti tukea myös Vantaan kaupungilta, oikeusministeriöltä ja Suomen akatemialta. Suomen akatemia käynnisti sovittelutoiminnan käynnistämiseksi Sovitaan -kokeiluprojektin, jonka johtajaksi tuli dosentti Martti Grönfors ja suunnittelijaksi vankilapastorin tehtävästä Juhani Iivari. Vuoden aikana projektille vakiintui tuki- ja seurantaryhmä, jonka puheenjohtajana toimi diakoniasihteeri Erkki Jeskanen ja joka koostui käräjäoikeuden, syyttäjän, poliisin, sosiaalitoimen ja kriminaalihuollon edustuksesta. Ensimmäisen sovittelukurssin jälkeen mukaan tuli myös sovittelijoiden edustus. Vapaaehtoisia alettiin heti kouluttaa sovittelijoiksi. Ensimmäinen sovittelijoiden peruskurssi pidettiin syksyllä. Kurssin avulla haluttiin tarjota rikosasian osapuolille puolueeton tuki, jossa minimoidaan aseman tuoma vallankäyttö. Ihmisille tarjotaan turvalliset olosuhteet toistensa kohtaamiseen ja rikos- tai riita-asian selvittelyyn. Vapaaehtoiselle tehtävä tarjoaa jatkuvan mahdollisuuden ihmisenä kasvamiseen, oman arvoperustan, ennakkoluulojen tutkimiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen. 1984: Sovittelutoiminta käynnistyi Vantaa Myyrmäessä tammikuussa. Vuosi 1984 oli ensimmäinen varsinainen sovittelutoiminnan kokeiluvuosi. Toimintavuoden aikana tapauksia oli 75 kappaletta (63 rikosasiaa, 12 muuta-asiaa). Kieltäytymisiä oli 10,6 % tapauksista. 1985: Vuoden aikana Sovitaan - projektin tutkijat ja sovittelijat osallistuivat alaa käsitteleviin seminaareihin ulkomailla mm. Hollannissa, Jugoslaviassa ja Sveitsissä. Projektin tutkija kävi kirjeenvaihtoa Norjan, Ruotsin, Hollannin ja Jugoslavian kriminaalipoliitikkojen kanssa.

5 Myyrmäen Perheasiain neuvottelukunnan johtaja Leif Fredriksson ryhtyi toimimaan sovittelijoiden konsulttina kerran kuukaudessa järjestettävässä koulutusillassa. Sovittelijoiden työnohjausiltoja järjestettiin kevät- ja syyskaudella kaksi kertaa kuukaudessa. Joulukuussa syyttäjäpalaverissa sovittiin uudenlaisesta menetelmästä rekrytoida tapauksia syyttäjien kautta sovitteluun. Syyttäjävirasto ryhtyi tiedottamaan asianosaisia vakavammissa väkivaltarikoksissa ja joissakin intiimeissä rikoksissa sovittelun mahdollisuudesta. Sovitaan projektin toimiston työntekijöinä toimivat Suomen Akatemian rahoittamana tutkijana Juhani Iivari ja Vantaan kaupungin rahoittamana kanslistina Raija Kaukinen. Käsittelyyn tuli kaikkiaan 142 tapausta (136 rikosasiaa, 6 1 muuta-asiaa). Kieltäytymisiä oli 13,2 % tapauksista. Sovittelijoina toimi 32 henkilöä. 1986: Vuoden 1986 alusta Vantaan sosiaalitoimi päätti ottaa toiminnan suojiinsa yhdeksi erityistyöalaksi ja keskitetyksi työmuodoksi. Rikos - ja riita-asioiden sovittelutoiminta kuului Vantaan kaupungin sosiaaliviraston hallinto- ja talousosaston alaisuuteen. Toiminta jatkui yksin Vantaan kaupungin rahoittamana toimintana vuoteen 2006, jolloin sovittelutoiminta lakisääteistyi. Sovittelijoina toimi 30 henkilöä. Maaliskuussa sovittelijat päättivät organisoitua ja perustivat sovittelijajaoston, jonka puheenjohtajana toimi Pekka Piippo. Tapauksia kuluvana vuonna oli yhteensä 112 (103 rikosasiaa, 2 muuta-asiaa). Toistaiseksi 50:stä sovittelusta 47 päätyi sopimukseen. Kieltäytymisiä oli 20,5 % tapauksista. Uutena piirteenä sovittelijoiden koulutuksessa oli sovittelijoiden lisääntynyt panos kurssien suunnittelussa ja käytännön opetustehtävissä. 1987: Sovitaan -projekti vakinaistettiin vuoden alusta kaupunginvaltuuston päätöksellä. Projektille myönnettiin rahoitus toisen toimiston perustamisesta Tikkurilan - Koivukylän alueelle ja toisen kanslistin palkkaamisesta tähän toimistoon vuoden 1987 alusta. Tp. suunnittelijan toimi vakinaistettiin ja tp. kanslistin toimi muutettiin toimistonhoitajan toimeksi. Projektin työntekijöinä toimivat suunnittelija Juhani Iivari, Myyrmäen aluetoimiston toimistonhoitajana Raija Taponen saakka ja toimistonhoitaja Mariitta Vilén alkaen. Tikkurilan - Koivukylän toimiston tp. kanslistin tehtäviä hoito 1.5. alkaen Terttu Lehtinen. Sovittelutapauksia toimistoon tuli toimintavuoden aikana yhteensä 176 kappaletta. Myyrmäki - Martinlaakso alueen toimitila sijaitsi Myyrmäessä Jönsaksentiellä ja Tikkurila - Koivukylä aluetoimisto Kielotiellä. Havukosken nuorisotiloissa pidettiin myös sovitteluistuntoja. Sovittelijoina toimi 36 henkilöä. Pekka Piippo toimi edelleen sovittelijajaoksen puheenjohtajana. Koulutuksen ja konsultaation osalta yhteistyö jatkui

6 Seurakuntayhtymän kanssa. Syyskuussa mm. osallistuttiin Länsi-Vantaan asukastapahtumaan Louhelan torilla. Sovitaan -projekti teki tutustumismatkan Tallinnaan marraskuussa. Matkalle osallistui 16 sovittelijaa. Tilaisuudessa esiteltiin Neuvostoliiton seuraamusjärjestelmää ja nuorisorikollisuuden kohtaamista tutustumalla Tallinnan ystävyysseurojen palatsiin. Vierailun eräs keskeisimmästä tuloksista oli yhteydenpidon ja vuorovaikutuksen jatkaminen. 1988: Sovitaan -toiminnan käynnistäjä Vantaalla Juhani Iivari siirtyi päätoimisesti sosiaalihallituksen suunnittelusihteeriksi keväällä Hänen jälkeensä toimiston suunnittelijaksi tuli Marja Nylund-Oja. Toimistonhoitajana toimi Mariitta Vilen ja kanslistina Terttu Lehtinen. Toiminnassa oli mukana 48 sovittelijaa. Tapauksia tuli kaikkiaan 204, (joista 7 riita- ja muuta-asiaa). Toukokuussa järjestettiin toinen tutustumis- ja opintomatka Tallinnaan. Tallinnassa tutustuttiin eestiläisten alaikäisten asioiden komission oikeusistuntoon. Syyskaudella järjestettiin sovittelun peruskoulutusta sekä Myyrmäessä että Tikkurilassa. Valtakunnallinen Sovitaan -seminaari pidettiin Vantaalla marraskuussa. 1989: Helmikuussa suunnittelija Marja Nylund-Oja siirtyi Tampereen kaupungin pakolaissihteeriksi ja maaliskuussa suunnittelijana aloitti Carl-Olof Stenberg. Toimistonhoitajina toimi Mariitta Vilén ja kanslistina lokakuuhun saakka Terttu Lehtinen ja marraskuussa aloitti kanslistina Satu Aho. Tikkurilan toimisto muutti Kielotieltä Peltolantie B:hen, missä se toimii edelleen. Toiminnassa oli mukana 46 vapaaehtoissovittelijaa. Tapauksia tuli 159 kappaletta, (joista 9 riita-asiaa ja muutaasiaa). Merkillepantavaa sovittelijoiden peruskoulutuksen toteuttamisessa oli vanhojen sovittelijoiden yhä laajeneva osallistuminen opetuksen demostraatioin, luennoin ja käytännön esimerkein. Maaliskuussa Eestin Viljandissa ja Tallinnassa järjestettiin sovittelupäivät, jonka aiheena oli "Meidän lasten ongelmat". Syyskuussa järjestettiin Vantaalla Sovittelun teemapäivät, joissa oli mukana vantaalaisten sovittelijoiden lisäksi mm. 25 eestiläistä luvun lopulla: Sovittelutoimintaa alettiin käynnistää ensin suurissa kaupungeissa, mm. Espoossa ja Tampereella. Leviäminen kuntien vapaaehtoisesti rahoittamana toimintana jatkui 1990-luvun puoliväliin.

7 Sovittelua Viljandissa Kun sovittelu vietiin Viljandiin oli kahdenksankyt luvun loppu se reipas, ja rohkea joukko niin vaan kaikilla kiire ja hoppu. Bussi lähti Tallinnan rannasta tie pöllysi irto sannasta vaan Viljandin kapeat kadut nousi esteeksi meille, kun joku oli Ladansa laittanut tukkeeksi meidän teille. Ei hätää uljaat urhomme sen hetkessä sivuun nosti. Näin jatkumaan pääsi matkamme ihan päämääräämme kohti. Seminaari päivänä, kun matka lounaalle kulki, joku tunnollinen lähtiessään piha portin lukolla sulki. Avainta etsittiin sieltä ja täältä sitä vaan ei löytynyt silloin päätti Kyttiksen Kalle etsintä on lopussa nyt. Lukon mursi, avasi tien päättyi episodi pien. Tämä ensi matka Viljandiin se mahtuu muistoihin kultaisiin. Marjatta Sallankivi

8 1990: Vapaaehtoistyöntekijöinä toimivat sovittelijat perustivat Vantaan sovittelijat ry:n tukemaan sovittelijoiden toimintaa ja edistämään sovittelutoiminnan leviämistä ja kehittämistä Vantaalla. Yhdistys osallistui sovittelijoiden tukemiseen järjestämällä mm. koulutus- ja virkistystilaisuuksia sovittelijoille ja toiminnan kehittämiseen yhteistyössä sovittelutoimiston kanssa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi Heikki Järnefelt. Sovittelijajaoksen toiminta päättyi yhdistyksen aloitettua toimintansa. Kaupungin panostus sovittelutoimintaan säilyi myös 1990-luvun alun lamavuosina. Vantaan kaupungin resurssointi sovittelutoimintaan oli valtakunnallisesti maan paras alueen laajuuteen suhteutettuna. Toiminta katsottiin tärkeäksi, rahoittamisen arvoiseksi toimintamuodoksi, vaikkei se ollutkaan lakisääteinen palvelu. Vantaan sovittelijat ry tuki sovittelijoiden työtä järjestämällä koulutusta ja virkistystä sovittelijoille yhdessä sovittelutoiminnan kanssa. Toimistossa vastuuhenkilöksi tuli vuoden alusta Terttu Mehtonen, toimistonhoitajaksi valittiin Marjatta Sallankivi ja toiminnassa työskenteli edelleen Mariitta Vilén. Toimistopalvelut ole keskitetty Tikkurilaan Peltolantie 2 B:hen. Käytännön sovittelutyössä oli mukana 46 sovittelijaa. Kaiken kaikkiaan sovittelijoita löytyi nimiluettelosta 66 henkilöä. Sovittelijat tekivät sovittelutyötä pääsiassa työparina. Sovittelijan käsikirjan uusimiseen perustettiin työryhmä. Tapauksia tuli yhteensä sovitteluun 273 kappaletta, (joista 12 riita- ja muita asioita). Syyttäjältä tulleiden tapausten määrä kasvoi 53 %:sta 61 %:in ja määrällisesti syyttäjän lähettämät tapaukset tuplaantuivat. Toukokuussa pidettiin sovitteluseminaari Eestin Viljandissa. Sovitteluseminaarin alustuksiin ja demonstraatioihin osallistui vantaalaisia sovittelijoita. Suomen Sovittelun Tuki ry perustettiin. Ensimmäinen puheenjohtaja oli vantaalainen vapaaehtoissovittelija Pekka Piippo. Vuosien varrella yhdistyksen hallitukseen on kuulunut lukuisia vantaalaisia vapaaehtoissovittelijoita. 1991: Vuonna 1991 tulivat voimaan uusitut säännökset syyttäjän toimenpiteistä luopumisesta. Niiden esitöissä sovittelu mainittiin yhtenä perusteena toimenpiteistä luopumiselle. Vantaalla rikos- ja riita-asioiden sovittelu kuului Sosiaali- ja terveysviraston Sosiaalihuollon keskistettyihin palveluihin. Myyrmäen ja Tikkurilan toimistotilojen lisäksi soviteltiin muissa sosiaaliviraston tiloissa sekä Korson ja Rekolan seurakunnan tiloissa tarvittaessa. Sovittelutoiminnan vastaava suunnittelija Terttu Mehtonen ja toimistohoitajat Mariitta Vilen ja Marjatta Sallankivi työskentelivät Tikkurilassa. Käytännön sovittelutyössä oli mukana 53 sovittelijaa. Kaiken kaikkiaan sovittelijoita oli mukana luettelossa 68. Miehiä oli 1/4 sovittelijoista. Sovitteluun tuli 310 tapausta, (joista 3 riita-asiaa.)

9 Yhteistyössä poliisin kanssa pyrittiin saamaan sovitteluun nuoria, ensikertalaisia rikoksentekijöitä ja rikoskierteen alussa olevia mahdollisimman pian rikoksen tapahduttua. Sovittelijoilla oli valmiuksia päivystysvastaanoton järjestämiseen. Ns. pikasovitteluja järjestettiin vuoden aikana 10 kertaa. Palautteen saamiseksi käytännön sovittelutyöstä sovittelijoita pyydettiin täyttämään raportointilomake sovittelun päätteeksi. Sovittelija sai palautetta sovittelun onnistumisesta sopimuksen toteutumista seuraamalla. Pikasovittelumahdollisuus jatkui päivystyksenä myös kuluvana vuonna. Ratkaisukeskeinen näkökulma sovittelussa oli teemana Viljandin seminaarissa toukokuussa. Alustajina toimivat vantaalaiset sovittelijat. 1992: Sovittelutoiminta oli osa Vantaan kaupungin sosiaalityötä. Sen tarkoituksena oli etsiä vaihtoehtoja rikosten ja riita-asioiden ratkaisemiseksi. Sovittelu korosti osapuolten omaa aktiivisuutta ja vastuuta ongelmatilanteen selvittämisessä. Vantaan sovittelijoiden puheenjohtajana toimi Antti Pyylampi. Käytännön sovittelutyössä oli mukana 45 sovittelijaa. Sovitteluun tuli 384 tapausta. Tapausten määrä kasvoi noin 20 % edellisestä vuodesta. Poliisi lähetti rikosasioita sovitteluun kaksinkertaisen määrän edelliseen vuoteen verrattuna. Huhtikuussa pidettiin yhteistyöseminaari eestiläisten kanssa Vantaalla teemalla Sovittelun kuulumisia Vantaalla. Mukana oli 11 eestiläistä. Sovittelutyö oli tullut kuntalaisten tutuksi. Tätä osoittivat rikosasioiden osapuolten lisääntyneet aloitteet sovittelun käynnistämiseksi. 1993: Rikos- ja riita-asioiden sovittelu kuului Sosiaali- ja terveysviraston Sosiaalihuollon yhteispalveluihin. Käytännön sovittelutyössä oli mukana 46 sovittelijaa. Toimistotyöntekijän tehtäviin tuli työllistämistuella lokakuussa Terttu Hava. Sovitteluun tuli vuoden aikana 378 tapausta. Saapuneista tapauksista jäi 47 (13 %) käynnistymättä. Poliisin ja syyttäjän kanssa käynnistyi neuvottelu rikostapausten ohjautumisesta sovitteluun mahdollisimman usein jo poliisin toimesta. Rikoksia ohjautui poliisilta vuoden aikana sovitteluun neljänneksen enemmän edellisvuoteen verrattuna. Elsa Kesti kutsui keväälle koolle työryhmän suunnittelemaan koulutusta nuorten rikoksentekijöiden kanssa tekemisiin joutuville tahoille. Sovittelutoimistosta ryhmään kuului suunnittelija Terttu Mehtonen. Ensimmäinen koulutuspäivä toteutettiin syyskuussa. Työkorvausmäärärahan saamisesta sovittelutoiminnan määrärahoihin järjestettiin neuvottelu toukokuussa, jossa pidettiin välttämättömänä määrärahan saamista sovittelutoiminnan käyttösuunnitelmaan. Tätä tarkoitusta varten tehtiin määrärahaesitys vuoden 1994 talousarvioon.

10 Holmassa Holman seminaari meitä maalle houkutteli Terttu tervetulleeks' kaikki tänne toivotteli. Seurakunnan puolesta Erkki Jeskanen mahdollisti meille tämän, paikan kotoisen ohjausta työhön meille myöskin valoitteli siinä kurssin alkuhetket reippahasti meni. Göran Bäckroos saikin sitten asiansa julki lasten esitutkintojen oivallinen tulkki. Illan mittaan pimeässä laulu kajahteli rintarinnan istuttaessa sovittelu eli aamuun saatiin kuitenkin ja aina joku jaksoi luonnonkaunis ympäristö univelat maksoi. Jaana sitten aamusella kertoi toimintansa oli siinä moni nuori saanut auttajansa. Inga ohjas kehittämään sovittelutaidot, itsekin kun sovittelee asiat on aidot. Aika kulki kuitenkin ja seminaari loppu kaikilla on edessä kotiin kova hoppu Evähäksi kuitenkin on paljon asioita kehiteltäväksi tukku uusia ideoita. Jotka sitten toivon mukaan joskus syksysäällä yhdessä ja yhteistyössä sovitellaan täällä. Marjatta Sallankivi

11 1994: Sovittelun asemaa vahvistettiin lainsäädännöllä. Sovinnon huomioon ottamisesta poliisin ja syyttäjän toimenpiteistä luopumisen perusteena saatiin maininnat poliisin esitutkintalakiin ja syyttäjän toimenpiteistä luopumissäännöksiin vuoden 1994 aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli koordinoida ja arvioida rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimintaa. Toiminnassa oli koko vuoden työllistämisvaroin palkattu toimistotyöntekijä, jota tehtävää hoitivat Terttu Hava, Outi Ojala ja Rauha Hämäläinen. Käytännön sovittelutyössä oli mukana 68 sovittelijaa. Yksi sovittelija sovitteli keskimäärin 6 tapausta. Sovitteluun tuli vuoden aikana 382 tapausta, joista 7 riita- tai muuta asiaa. Saapuneista tapauksista jäi 54 (14%) käynnistymättä. Tavoite saada rikosasiat mahdollisimman pian sovitteluun toteutui aikaisempia vuosia paremmin, joka näkyi poliisin osuuden kasvulla tapausten lähettämisessä. Sovittelutoiminnan 10 -vuotisjuhla ja valtakunnallinen sovitteluseminaari pidettiin maaliskuussa. Vantaan sovittelijat ry toimitti julkaisun nimellä "Sovittelua 10 vuotta Vantaalla". Martinlaakson nuorisotiloissa toimi jokaviikkoinen sovittelupäivystys, jonka päivystäjinä toimivat vastaava nuorisotyöntekijä Kari Järvinen ja sovittelija Kaarina Kollin. Palvelurenkaan teettämässä kyselyssä 99 % nuorista piti sovittelupäivystystä ja mahdollisuutta keskusteluun tärkeänä. Nuoret rikoksentekijät -koulutus pidettiin lokakuussa. Suunnittelussa oli mukana sovittelutoimistosta Terttu Mehtonen. Koulutuksessa esiteltiin nuorten sovittelupäivystystä. Toiminnan käyttöön valmistui sovitteluaiheinen videofilmi, joka toteutui Kaarina Kollinin Keskuspuiston 10 -luokkalaisille järjestetyllä luovan toiminnan kurssilla. Videon toteutukseen osallistui myös sovittelijoita. Filmiä markkinoitiin Kansalais- ja työväenopistojen liiton kautta. Valtakunnallinen rikosuhrien päivystyspuhelin käynnistyi syksyllä 1994 Vantaan turvakodin sosiaalityöntekijä Petra Kjällmanin aloitteesta. 1995: Rauha Hämäläinen toimi työllistämisvaroin palkattuna toimistotyöntekijänä vakituisen henkilökunnan apuna. Puhelinhaastatteluin koottiin toiminnassa mukana olevilta vapaaehtoisilta tietoja sovittelijoiden mahdollisuuksista hoitaa käytännön sovittelutyötä, koulutustoiveista ja tuen tarpeesta. Käytännön sovittelutyössä oli mukana 70 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 5 sovittelun hoitamiseen. Sovitteluun tuli vuoden aikana 295 tapausta, joista oli 3 riita-asiaa. Sosiaali- ja terveysministeriön sovittelun arviointityöryhmä järjesti työkokouksen sovittelun vastuuhenkilöille Hämeenlinnassa Sovittelijoille järjestettiin kevään aikana kolme keskusteluiltaa työryhmän pohdittavana olevista teemoista.

12 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän seuraamaan ja koordinoimaan rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimintaa. Ryhmään kutsuttiin Vantaan sovittelutoimistosta suunnittelija Terttu Mehtonen ja sovittelija Aune Salmi. 1996: Sovittelutoimisto sijaitsi Tikkurilassa osoitteessa Peltolantie 2 B. Työllistämisvaroin toimiston apuna oli Päivi Lahtela. Käytännön sovittelutyöhön osallistui 64 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 5 sovittelutapauksen hoitamiseen. Sovitteluun tuli 311 tapausta, joista riita-asioita yksi. Saapuneista tapauksista jäi 7 % käynnistymättä. Sovittelutoimintaan perustettiin henkisen huollon ryhmä, jonka tarkoitus oli toimia vapaaehtoistyössä toimivien sovittelijoiden tukena sovittelutoimintaan liittyvissä asioissa ja ongelmissa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos käynnisti sovittelutoiminnan arviointitutkimuksen. Tutkimuksen keskeisinä alueina olivat sovittelun valikoituminen, sovittelun kustannusvaikutukset, sovittelun merkitys uusintarikollisuudelle ja siihen osallistuneille. 1997: Vuonna 1997 sovinto tuli rikoslainsäädännössä yhdeksi syyttämättä ja tuomitsematta jättämisen perusteeksi. Sovinnolla voi siten olla merkitystä muun muassa syyttäjän harkitessa syyttämättä jättämistä. Sovinto on myös säädetty rangaistusta lieventäväksi seikaksi rikoslain yleisiä oppeja koskevien säännösten uudistamisen yhteydessä. Rikos- ja riita-asioiden sovittelun arviointi- ja seurantaryhmä totesi, että sovittelutoiminnan alkuvaiheessa toimintaa järjestävien kuntien lukumäärä kasvoi tasaisesti, mutta tämän jälkeen kasvu pysähtyi. Suomen kunnista sovittelutoimintaa oli järjestetty 167 kunnassa. Väestöstä noin 75% oli sovittelun piirissä. Monissa kunnissa toiminta oli niukasti resurssoitu. Rikoslain 3. luvun 5 :n 3. momentin ( ) 3. kohdan mukaan rangaistus voidaan jättää tuomitsematta, jos rangaistus on kohtuuton huomioon ottaen osapuolten välillä saavutettu sovinto. Käytännön sovitteluun osallistui 57 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 6 sovittelutapauksen hoitamiseen. Sovittelutapauksia sovitteluun tuli 357 tapausta. Käynnistymättä jäi 15 % tapauksista. 1998: Vantaan sovittelutoiminta myi sovittelupalvelua ostopalveluna Tuusulalle alkaen saakka. Sovitteluja järjestettiin Tikkurilan toimistolla, Myyrmäen toimistolla, Martinlaakson nuorisotilassa ja Tuusulassa. Vakituisten työntekijöiden apuna oli toimistosihteeri Armi Räsänen päivän viikossa. Käytännön sovittelutyöhön osallistui 61sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 8 sovittelutapauksen hoitamiseen. Sovitteluun tuli vuoden aikana 493 tapausta Tapausten määrä kasvoi edellisvuodesta (357). Saapuneista tapauksista jäi 17 % käynnistymättä.

13 Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän työskentely päättyi vuoden lopussa. Vantaan edustajina työryhmässä olivat suunnittelija Terttu Mehtonen ja sovittelija Aune Salmi. Raportti ilmestyi vuoden alkupuolella. Työryhmä perustettiin seuraamaan ja koordinoimaan rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimintaa. 1999: Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi suosituksen rikosasioiden sovittelusta Asiakirja on suositus jäsenmaille sovittelun asianmukaiseksi toteuttamiseksi. Vakituisen henkilökunnan apuna toimi määräaikaisena kanslistina Kati Sohlberg. Käytännön sovittelutyöhön osallistui 52 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 8 sovittelutapaukseen. Sovitteluun tuli 465 tapausta. Tapausten määrä pysyi lähes edellisvuoden tasolla. Saapuneista tapauksista jäi 26 % käynnistymättä. Toimistopalvelut hoidettiin edelleen keskitetysti Tikkurilassa Peltolantie 2 B:ssa. Myyrmäen sovittelut siirtyivät syksyllä Jönsaksentieltä Myyrinkiin. 2000: Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki kiinnitti huomiota siihen, että kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa sovitteluun pääsyn suhteen. Samanlaisesta asiasta yhdellä paikkakunnalla voi päästä sovitteluun, toisella ei. Lisäksi hän pohti, miten vakaviin rikoksiin sovittelua voitaisiin käyttää. Hän toi esiin myös huolen menettelyn oikeudenmukaisuudesta; "Syyttäjillä ei ole mitään mahdollisuutta kontrolloida, minkälaisin taidoin ja missä olosuhteissa sovittelu on suoritettu." Nämä kannanotot käynnistävät valtakunnallisella tasolla pohdinnan rikos- ja riita-asioiden sovittelun valtakunnallisesta ja yhtenäisestä järjestämisestä. Vaikutuksena käytännön toimintaan oli, että syyttäjät alkoivat ohjata varovaisemmin juttuja sovitteluun. Tutkimuspäällikkö Juhani Iivari Stakesista teki selvityksen siitä, miten sovittelu olisi toteutettavissa valtakunnallisesti. Selvityksen pohjalta sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti sovittelulain valmistelutyön. Vakituisen henkilökunnan apuna oli määräaikainen kanslisti Kati Sohlberg edelleen ja Tuula Patoluoto-Hietikko toimi sovittelutoiminnan, vapaaehtoistoiminnan ohjaajan ja vammaisasiainsihteerin yhteisenä työntekijänä. Käytännön sovittelutyöhön osallistui 58 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 6 sovittelutapauksen hoitamiseen. Sovitteluun tuli vuoden aikana 369 tapausta, joista 5 muuta kuin rikostapausta. Saapuneista tapauksista 13 % jäi käynnistymättä. Vantaan sovittelijat ry järjesti sovittelijoiden arvoseminaarin Tallinnassa syyskuussa. Seminaariin osallistui sovittelijoita viideltä paikkakunnalta. Oikeusministeriö asetti Rikosuhritoimikunnan selvittämään uhrien aseman parantamista. Työryhmään kutsuttiin sovittelutoiminnan edustajaksi Terttu Mehtonen Vantaalta.

14 2001: Sosiaali- ja terveysministeriö asetti rikos- ja riita-asioiden sovittelun valtakunnallistamista ja sääntelytarvetta selvittävän työryhmän. Se laati esityksen laiksi rikos- ja riita-asioiden sovittelusta. Sosiaali- ja terveysministeriö esitti sovittelun järjestämiseen tarvittavan määrärahan sisällyttämistä vuoden 2003 tulo- ja menoarvioon. Ensi- ja turvakotien liitto koordinoi Perheväkivallan kohtaaminen sovittelussa - kehittämisprojektia vuosin Projektiin osallistuvat Vantaan, Helsingin, Tampereen ja Kokkolan sovittelutoiminnat yhteistyössä Ensi- ja Turvakotien liitto ry, Suomen Sovittelun Tuki ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen ja Stakes. Projektin tuotoksena syntyi Perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelun toimintamalli ja Opas lähisuhdeväkivallan rikosasioiden sovittelua harkitsevalle. Tutkimuspäällikkö Juhani Iivari ja tutkija Aune Flinck toteuttivat Stakesissa tutkimus- ja kehittämishankkeen arvioinnin. Projektin tavoitteena oli löytää rikos- ja riita-asioiden sovittelulle paikka perheväkivallan jälkiselvittelyssä. Terttu Mehtonen kuului projektin seurantaryhmään sekä osallistui Vantaan perheväkivaltatyöryhmän työskentelyyn. Kullakin kokeilupaikkakunnalta kaksi naissovittelijaa ja kaksi miessovittelijaa pääsi osallistumaan projektin intensiivikoulutukseen. Lisäksi kultakin paikkakunnalta valittiin kaksi naissovittelijaa ja kaksi miessovittelijaa palauteryhmään, jonka jäsenet osallistuivat työpareina lähisuhdeväkivaltatapausten sovitteluun ja sovittelijoiden työnohjaukseen. Toimistonhoitaja Marjatta Sallankiven jäädessä eläkkeellä tehtävässä aloitti toimistonhoitaja Sirpa Lassila ( ent. Kaspersson). Tuula Patoluoto-Hietikko jatkoi sovittelutoiminnan, vapaaehtoistoiminnan ja vammaisasiainsihteerin yhteisenä työntekijänä helmikuuhun saakka. Käytännön sovittelutyöhön osallistui 61 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 5 sovittelutapauksen hoitamiseen. Sovitteluun tuli vuoden aikana 333 tapausta, joista 20 % jäi käynnistymättä. 2002: Sovittelulain valmistelu jatkui valtakunnallisella tasolla. Let s Talk- monikulttuurisen sovittelun EU-projekti käynnistyi Vantaan ja Helsingin sovittelutoiminnassa. Projektin koordinaattorina toimi Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM Baltian ja Pohjoismaiden aluetoimisto Helsingissä, kansainvälisenä yhteistyökumppanina oli maahanmuuttajien kotoutumista edistävä järjestö (North East Consortium for Asylum Support Services) Newcastlessa Englannissa. Projekti toteutui pääasiassa vuoden 2003 aikana ja päättyi vuoden 2004 helmikuussa. Projektin tulokset käytännön toiminnassa: -toiminnassa mukana olevat sovittelijat saivat täydennyskoulutusta monikulttuurisuuden kohtaamiseen sovittelussa -sovittelijoiksi koulutettiin maahanmuuttajataustaisia henkilöitä -Englannissa oli mahdollisuus tutustua sovittelutoiminnan toteuttamiseen Unite - järjestön piirissä -sovittelusta kertova esite käännettiin 7 kielelle (ruotsi, englanti, ranska, somalia, venäjä, yleisarabia).

15 Käytännön sovittelutyöhön osallistui 63 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 5 sovittelutapauksen hoitamiseen. Sovitteluun tuli vuoden aikana 322 tapausta, joista yksi riita-asiaa. Saapuneista tapauksista jäi 24 % käynnistymättä. Terttu Mehtonen oli mukana Vantaan maahanmuuttaja-asian neuvottelukunnan yhdenvertaisuustyöryhmässä. Yhdenvertaisuusohjelman tavoitteena oli etnisen syrjinnän ja rasismin vastaiset toimenpiteet sekä kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden tukeminen tuli kuluneeksi 20 vuotta ensimmäisestä sovittelutoimintaa käynnistäneestä kokouksesta. Tapahtuman kunniaksi sovittelutoiminta ja seurakuntayhtymä järjestivät juhlan, johon oli kutsuttu mm. sovittelutoimintaa käynnistämässä olleita henkilöitä. 2003: Suomen sovittelufoorumi ry perustettiin modernin sovitteluliikkeen suomalaiseksi yhteistoimintajärjestöksi. Foorumin hallituksen asiantuntijat ja heidän sidosryhmänsä edustavat koko sovittelutyön kenttää. Se on vapaaehtoinen ja riippumaton kansalaisjärjestö, joka pyrkii osallistumaan ja vaikuttamaan yhteiskunnan kehittämiseen vahvistamalla kansalaisyhteiskuntaa ja parantamalla yhteiskunnan hyvinvointia sovittelun kautta -sovittelufoorumin hallituksessa on vantaalaista edustusta. Valtioneuvosto asetti rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan, jonka toiminta-ajaksi tuli neuvottelukunnassa oli mukana sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusministeriön, Valtakunnansyyttäjäviraston, sisäasiainministeriön, lääninhallitusten, Suomen Kuntaliiton, Vantaan Käräjäoikeuden, Helsingin Sosiaaliviraston, Mikkelin ja Vantaan sovittelutoimistojen, sovittelijoiden, Suomen Sovittelun Tuki ry:n ja Rikosuhripäivystyksen edustus. Pysyviä asiantuntijoita oli Stakesista ja Oikeuspoliittisesta Tutkimuslaitoksesta. Käytännön sovittelutyöhön osallistui 59 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 5 sovittelutapauksen hoitamiseen. Sovitteluun tuli yhteensä 316 tapausta, joista 24 % jäi käynnistymättä. Sovittelutoiminnan 20 -vuotisjuhlaseminaari ja Let's Talk -sosiaalisen sovittelun projektin kansallisen seminaari järjestettiin toukokuussa. Juhlaseminaariin osallistui 200 henkilöä. 2004: Perheväkivallan kohtaaminen sovittelussa -projektin loppuseminaari pidettiin Stakesissa Vantaalaisten perheväkivaltasovittelijoiden työnohjaajana toimi vuoden 2004 alusta perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Maija Pautola. Projektin tulokset käytännön toiminnassa: -toimintaan saatiin perheväkivallan sovittelun erityiskoulutuksen saaneita sovittelijoita -sovittelijat saivat toimintansa tueksi työnohjausta

16 Sosiaalisen sovittelun -projekti päättyi Projekti oli lyhyt ja siinä kehitetty toiminta pääsi vauhtiin vasta projektin jälkeen. Vuonna 2004 sovitteluun tuli 67 tapausta, joissa ainakin yksi asianosainen oli maahanmuuttajataustainen. Sovittelut onnistuivat paremmin projektin jälkeen kuin vielä projektin alussa vuonna Maahanmuuttajataustaisten sovittelijoiden panos yhteydenotoissa ja sovittelutilanteissa on auttanut maahanmuuttajataustaisia paremmin ymmärtämään sovittelun tarkoituksen ja merkityksen ja edistänyt heidän turvallisuuttaan osallistua sovitteluun. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Nuorisotutkimusverkosto osallistuivat EUtutkimushankkeeseen, jonka tavoitteena oli maahanmuuttajataustaisten nuorten rikollisen käyttäytymisen ja sen yhteiskunnallisten tekijöiden selvittäminen tutkimuksessa mukana olevissa maissa. Tarkoituksena oli tuottaa vertailevaa aineistoa paitsi tieteellisen tutkimuksen tarkoituksiin myös sovellettavaa tietoa suomalaisen yhteiskunnan ja EU:n tarpeisiin. Tutkimukseen haastateltiin Vantaalla maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka olivat rikoksesta epäiltyinä osallistuneet sovitteluun. Käytännön sovittelutyöhön Vantaalla osallistui 75 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin kuuden sovittelutapauksen hoitamiseen. 2005: Sovittelutoiminta oli esillä YLE:n TV -lähetyksessä Hallitus antoi eduskunnalle esityksen sovittelulain säätämisestä kesäkuussa Ehdotuksen mukaan sovittelun järjestämisestä ja kustannuksista vastaa valtio kuntien ja muiden mahdollisten järjestäjätahojen kanssa solmittavien toimeksiantosopimusten mukaan. Laki rikosten ja eräiden riita-asioiden sovittelusta hyväksyttiin Eduskunnassa ja vahvistettiin Presidentin esittelyssä Käytännön sovittelutyöhön osallistui 66 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin kuuden sovittelutapauksen hoitamiseen. 2006: Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta astui voimaan 1.1. ja lakisääteinen toiminta käynnistyi Suomessa 1.6. Etelä-Suomen lääninhallitus teki toimeksiantosopimuksen Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kanssa sovittelupalvelujen tuottamiseksi Vantaalla 1.6. alkaen. Vantaan sovittelutoimisto saa palvelun tuottamiseen valtion rahoitusta. Sovittelutyö on edelleen palkattujen työntekijöiden ja vapaaehtoissovittelijoiden yhteistyönä toteuttamaa. Tuusula osti Vantaan sovittelutoiminnalta sovittelua ostopalveluna saakka, jolloin Tuusulan palvelut siirtyivät Setlementti Louhelan sovittelutoimiston hoidettaviksi.

17 2007 Sovittelutoiminta oli yksi Vantaan kaupungin keskitetyistä sosiaalipalveluista saakka. Vuoden alusta se siirtyi organisaatiouudistuksen myötä yhdeksi Aikuissosiaalityön palvelumuodoksi. Sovittelutoiminnan tuki- ja seurantaryhmän nimi muuttui sovittelun yhteistyöryhmäksi. Siihen kuuluivat edustajat Vantaan Seurakuntayhtymästä, Vantaan Käräjäoikeudesta, Vantaan kihlakunnan poliisilaitoksesta, Vantaan kihlakunnan syyttäjävirastosta, Vantaan oikeusaputoimistosta, Vantaan sosiaali- ja terveysvirastosta, sosiaali- ja terveyslautakunnasta, Vantaan opetustoimesta, Vantaan turvakodista, Vantaan lastensuojelun avopalveluista sekä Vantaan Sovittelijat ry:stä. Yhteistyöryhmän tehtävänä oli tiedottaa sovittelun sisällöstä ja mahdollisuuksista toimialueellaan sekä edistää yhteistyötä sidostahojen kanssa. Käytännön sovittelutyöhön osallistui 75 sovittelijaa. Yksi sovittelija osallistui keskimäärin 7,4 sovittelutapauksen hoitamiseen. Lakisääteistymisen etuja: -laki antaa toiminnalle yhteisen kehyksen ja toimintaperustan -valtion rahoitus luo edellytykset toiminnan järjestämiselle -sosiaali- ja terveysministeriön johto, Stakes ja lääninhallitusten ohjaus sekä sosiaalija terveysministeriön asettama Rikos ja riita-asioiden sovittelun neuvottelukunta, tukevat toiminnan yhdenmukaista toteuttamista Lakisääteistymisen haasteita: -tapausten ohjautumisessa on valtakunnallisesti eroja -rahanjaossa ei oteta huomioon tuottavuutta -sosiaali- ja terveysministeriö on siirtänyt koordinaatiovastuun Stakesille vuoden 2008 alusta. Stakesin ja lääninhallitusten työnjako etsii muotojaan -tarvittaisiin tutkimusta onnistuneen sovittelijan työn mallintamiseen -tarvittaisiin koko ajan resursseja toiminnan sisällölliseen kehittämiseen; mistä rahat kehittämisprojekteihin.

18 Yhteenveto tapausten ja sovittelijoiden määrän kehityksestä vuosina tapausten määrä v v.84 v. 85 v.86 v.87 v.88 v.89 v.90 v.91 v.92 v.93 v.94 v.95 v.96 v.97 v.98 v.99 v.00 v.01 v.02 v.03 v.04 v.05 v.06 v.07 sovittelijoiden määrä v.84 v. 85 v.86 v.87 v.88 v.89 v.90 v.91 v.92 v.93 v.94 v.95 v.96 v.97 v.98 v.99 v.00 v.01 v.02 v.03 v.04 v.05 v.06 v.07

19 Sovittelijoiden kertomuksia: Voimavarana vapaaehtoisuus Miksi olen sovittelija? Alkuaan syyt olivat varmasti itsekkäät. Olin jäänyt eläkkeelle ja vaimoni kuoleman aiheuttama tyhjiö herätti minussa halun tehdä jotain järkevää ja hyödyllistä. Eräs tuttavani kertoi minulle järjestettävästä Sovittelun peruskurssista ja käytyäni haastattelussa tuntui minusta siltä, että se olisi jotain kuin minua varten tehty. Työtä, jossa suositaan luovaan toimintaan perustuvia menetelmiä. Luova toimintahan auttaa ihmistä syventämään itsetuntemustaan, pohtimaan ja selkiyttämään arvojaan sekä löytämään uutta sisältöä elämään, vahvistamaan itsetuntoaan. Tätähän juuri halusin, tämähän on sosiaalipedagogiikkaa parhaimmassa muodossa. Sitä paitsi erilaisiin yhteisöihin kuuluminen kehittää ihmisen persoonallisuutta ja identiteettiä. (YK) En usko oikeudenmukaisuuden täyttyvän tuomioistuimessa, ei pelkkä sakko tai vankeus muuta ihmistä miksikään. Ehkä sovittelussa voidaan lähestyä sekä tekijää että uhria normaali-ihmisen tasolta, auttaen ja koettaen suunnata heidän katseensa siihen, miten tästä eteenpäin, ei pelkästään tuomiten siitä mitä tuli tehtyä. Sovitteluhan ei vie rankaisuvaltaa pois tuomioistuimelta, koska myös asianomistajajutuissa voidaan sopia asiat ja vaatia rangaistusta oikeudessa. (JV) Tunnen, että sovittelu antaa sovitteluun ohjatuille ihmisille muutakin kuin sopimuksen paperille. Mahdollisuuden osapuolten aitoon kohtaamiseen, keskustella tapahtuneesta kasvokkain, sopia tapahtumat, antaa anteeksi ja saada anteeksi. Ehkä juuri siksi olen sovittelija, että saan olla mukana tässä ihmisten kohtaamassa tapahtumassa. (EA) Miksi jatkan? Kokemusta karttuu koko ajan. Sovittelu antaa mahdollisuuden tavata erilaisia ihmisiä ja tapahtuneita asioita. Sovittelu on vastapainoa kaikelle muulle. (ST) Joka sovittelutilaisuus antaa itselle elämänkokemusta. (RLS) Peruskoulutuksen arkirealismi teki vaikutuksen, ei ollut rakennettuja tilanteita, joilla ei ole toimintarakenteidensa puolesta vastaavuutta todellisen elämän kanssa. Vaan alusta asti vanhemman sovittelijan toimiessa ikään kuin tutorina olivat sovittelutapahtumat aidon sovittelulle ominaisen ongelman ratkaisua todellisessa suoritustilanteessa. (YK) Miksi jaksan edelleen? Koska työ kiinnostaa. Ilman töitä olisi ajatusmaailma köyhempi. (RLS) Miksi en, ei ole jaksamisesta kyse. (ST) Toimisto ja sovitteluohjaajat ja sovittelijakollegat pitävät huolen, että ei pääsisi uupumaan? (JV)

20 Mieleen jäänyt sovittelutapaus? Ao pinkasi yhtäkkiä istumasta ylös ja huusi/kirkui noin minuutin ja sanoi; nyt multa lähtee kaikki patoutumat tästä asiasta pois. (ST) Kerran emme päässeet sovittelijoiden huonetilaan, huomasin poistuessamme rakennuksen seinustalla 5 kiveä. Paikka oli rauhallinen. Meitä oli 5 henkilöä ja ehdotinkin, että sovitellaan noilla "käräjäkivillä". Oli kaunis ilma. Niinpä homma hoidettiin. Koira oli raadellut toista koiraa. Vahingoittuneen koiran lääkärikulut 3500 mummonmarkkaa vastapuoli korvasi. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä. Ei tarvinnut mennä käräjäoikeuteen. (AP) 3000 velat kuitattiin autonrenkailla, CD -kasetilla ja anteeksiannolla. (RLS) Palaute asiakkailta: Yleensä asiakkaat ihmettelevät sovittelijoiden motivaatiota. Miksi joku viitsii vapaaaikanaan tehdä tällaista työtä! Palaute on lähes poikkeuksetta ollut hyvin myönteistä ja kiitokset lämpimiä, vaikka esim. sovittelu on keskeytynyt tuloksetta. Joskus "muinoin" muistan pari miesasiakasta, jotka eivät tykänneet vastuusta ja pitivät näkemyksiäni ärsyttävinä.. (MK) Viimeksi tuli palautetta, jossa kiiteltiin hyvästä palvelusta ja siitä, että sovitut asiat ovat hänen osaltaan pitäneet. Yleensä asiakkaat ovat olleet lähtiessään tyytyväisiä saamaansa kohteluun ja palveluun. Asiakkaille on usein yllätys, että sovittelijat ovat vapaaehtoisia ja ilman palkkaa toimivia henkilöitä. (EA) Ei ole tullut ainuttakaan palautetta henkilökohtaisesti jälkeenpäin 24 vuoden aikana, sovittelutilanteissakin kylläkin ja nimenomaan positiivista. (AP) Tulevaisuudennäkymät: Sovittelussa ei missään nimessä saa lisätä byrokratiaa. (AP) Niin kauan kuin maailmassa on ihmisiä, on myös soviteltavia asioita. Uskon, että sovittelun kehittyessä ja tiedon siitä levitessä ihmisten keskuuteen, soviteltavat asiat tulevat lisääntymään ja käsiteltävät asiat monimutkaistumaan. (EA) Näen sovitteluiden/ideologian mahdollisuudet hyvin lupaavina rikollisuuden, yhteiskuntarauhan ja väärän käyttäytymisen ennaltaehkäisevänä toimintana! Toiminnan lakisääteistäminen tuo lisää voimavaroja koulutukseen, antaa mahdollisuuksia kehittää ja monipuolistaa sovittelun sisältöä ja toimintamalleja. Tärkeää on kuitenkin säilyttää osallistumisen vapaaehtoisuus! (MK) Ideoita / ehdotuksia / sovittelun plussat ja miinukset? Tiedän, että sovittelijoiden koulutus ja pätevyys on asetettu joskus kyseenalaiseksi, liittyen eräisiin sovittelutapahtumiin. Itsekin yliopistoissa ja korkeakouluissa luennoineena voin sanoa, että "Ei se merkitse osaamista, jos tiedon muistaa tentissä, vaan se, että tietoa pystyy soveltamaan todellisissa tilanteissa."