Tilastollinen analyysi turvetuotannon vesistökuormitukseen vaikuttavista tekijöistä
|
|
- Elina Jurkka
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Tilastollinen analyysi turvetuotannon vesistökuormitukseen vaikuttavista tekijöistä Tapio Tuukkanen 1, Bjørn Kløve 1, Hannu Marttila 1, Kaisa Heikkinen 2, Anssi Karppinen 1 1 Oulun yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio, PL 4300, Oulun yliopisto 2 Suomen Ympäristökeskus SYKE, Vesienhoitoyksikkö, PL 413, Oulun yliopisto
2 1 Johdanto Pintavalutuskenttien ja vesiensuojelukosteikkojen keskeiset puhdistusprosessit sekä teoreettinen tausta kuormituksen ja ainepoistumien arvioinnille Kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutuminen turvetuotantoalueilta Kiintoainekuormitus Ravinnekuormitus ja orgaaninen aines Pintavalutuskenttien ja vesiensuojelukosteikkojen rakenne ja mitoitus Keskeiset puhdistusprosessit vesiensuojelukosteikoilla Kiintoaine Fosfori Typpi Laskentamallit aineiden poistumalle pintavalutuskentillä ja vesiensuojelukosteikoilla Teoria Ensimmäisen kertaluvun mallin havainnollistaminen Aineisto Tutkimuskohteet Vedenlaadun ja kuormituksen seuranta Kenttähavainnot ja käytetyt tietokannat Menetelmät Pitoisuusreduktioiden laskenta Pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen puhdistustehokkuuden kuvaaminen indeksiluvun avulla Tilastollinen analyysi Tulokset ja tulosten tarkastelu Tuotantoalueelta purkautuvan valumaveden laatu ja siihen vaikuttavat tekijät Valumaveden ainepitoisuudet ja kuormitus ennen pintavalutuskenttiä ja kosteikkoja Virtaaman ja valunnan vaikutus kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumiin ja kuormitukseen Valumaveden ainepitoisuuksien keskinäinen riippuvuus
3 5.1.4Tuotantoalueen paikallisten ominaisuuksien vaikutus kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumiin Pintavalutuskentillä ja ojitetuilla vesiensuojelukosteikoilla saavutettavat puhdistustehokkuudet ja niihin vaikuttavat tekijät Koekohteiden keskimääräiset puhdistustehokkuudet Vesiensuojelukosteikkojen rakenteellisten tekijöiden vaikutus puhdistustehokkuuteen Pintavalutuskenttien suunnittelu ja vesiensuojelun toteutuminen Tutkimuksen keskeiset epävarmuustekijät ja virhelähteet Puutteet seuranta-aineistossa ja maastohavainnoissa Arvio näytteenottomenetelmän vaikutuksesta laskennallisiin pitoisuusreduktioihin Yhteenveto ja johtopäätökset Jatkotutkimustarpeen arviointi Lähdeluettelo LIITTEET 1. Yhteenveto tutkimuksessa käytetystä veden laadun seuranta-aineistosta 2. Keskimääräiset vuotuiset pitoisuusreduktiot tutkituilla pintavalutuskentillä ja ojitetuilla vesiensuojelukosteikoilla 3. Pitoisuusreduktioiden riippuvuus pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen ominaisuuksista roudattomana kautena (kesäkuu - lokakuu) 4. Ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen ominaisuuksien vaikutus indeksiluvulla kuvattuun keskimääräiseen puhdistustehokkuuteen 3
4 1 Johdanto Turvetuotanto on ympäristöluvan varaista toimintaa ja sen aloittaminen edellyttää toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten arviointia. Turvetuotannon vesistövaikutuksista merkittävin on tuotantoalueelta purkautuvien valumavesien aiheuttama kiintoaine- ja ravinnekuormitus alapuoliseen vesistöön. Tuotannon vesistökuormitus arvioidaan ympäristölupahakemukseen laadittavan kuormitusselvityksen yhteydessä. Nykyisen käytännön mukaan turvetuotantoalueelta syntyvä kuormitus arvioidaan perustuen tunnetuilta turvetuotantoalueilta mitattujen kuormitusten keskiarvoon. Kuormitus voi kuitenkin vaihdella huomattavasti tuotantoalueiden välillä ja myös käytettävien vesiensuojeluratkaisujen toiminnassa (puhdistustehokkuudessa) on tapauskohtaisesti suuria eroja. Pintavalutuskenttien ja muun tyyppisten vesiensuojelukosteikkojen käyttö on valumavesien puhdistuksessa merkittävässä asemassa, sillä niiden avulla voidaan valumavedestä poistaa kiintoaineen lisäksi myös liukoisia ravinteita. Turvetuotannon vesistökuormituksen ennakointi ja uudet hallintamenetelmät (TuVeKu) projektin yhtenä osatavoitteena on ollut etsiä syitä pintavalutuskentillä ja vesiensuojelukosteikoilla havaittaviin vaihteleviin puhdistustuloksiin, jotta kuormitusselvitykset voitaisiin laatia nykyistä tarkemmin, paikalliset ympäristötekijät huomioiden. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kesän 2010 aikana on kerätty yhteen laaja aineisto turvetuotantosoiden valumavesien veden laadun seurantatiedoista sekä tuotantoalueiden ja vesiensuojeluratkaisujen erityispiirteistä. Aineiston kokoamisesta on vastannut Vapo Oy. Aineiston prosessointi ja tilastolliset analyysit on toteutettu yhteistyössä Oulun yliopiston Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorion ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Vesienhoitoyksikön kanssa. Työn tilaajana ja rahoittajana on toiminut Vapo Oy. Tässä TuVeKu -projektin loppuraportissa esitetään saadut tulokset ja havainnot pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen puhdistustehokkuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa on lisäksi arvioitu turvetuotantosoiden paikallisten ominaisuuksien vaikutusta tuotantoalueelta syntyvään vesistökuormitukseen. Valumavesien laatua on tutkimuksessa tarkasteltu kiintoaineen, typen, fosforin, raudan ja orgaanisen aineen osalta. TuVeKu-aineistosta puuttuvia tuotantoalueen ja vesiensuojelukosteikkojen ominaisuuksien täydennetään kesällä 2011, jonka lisäksi uutta aineistoa kerätään tuotantoalueen, ojien ja vesiensuojelukosteikkojen maaprofiilien ominaisuuksista. 2 Pintavalutuskenttien ja vesiensuojelukosteikkojen keskeiset puhdistusprosessit sekä teoreettinen tausta kuormituksen ja ainepoistumien arvioinnille 2.1 Kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutuminen turvetuotantoalueilta Kiintoainekuormitus Turvetuotannon aiheuttama kiintoainekuormitus on seurausta turpeen eroosiosta ja kulkeutumisesta valumaveden mukana vastaanottavaan vesistöön. Myös turvekerroksen alapuolinen mineraalimaa voi erodoitua, jos kuivatus ja/tai kokoojaojat läpäisevät turvekerroksen. Sadepisaroiden ja veden virtauksen aiheuttamaa eroosiota tapahtuu tuotantoalueen pinnasta sekä ojien seinämiltä ja pohjista. Työkoneet kuljettavat turvetta ojiin tuotannon aikana. Osa valunnan mukana kulkeutuvasta kiintoaineesta liettyy ojien pohjille, josta se erodoituu helposti uudelleen valuntahuippujen aikana. Suurin osa turvetuotannon kiintoainehuuhtoutumasta on peräisin ojien pohjille lasketuneen sedimentin eroosiosta (Kløve 1998). Kiintoaine lähtee liikkelle sedimentin pintaan kohdistuvan 4
5 leikkausjännityksen ylittäessä sedimentille ominaisen kriittisen arvon. Ojissa kiintoaineen liikkeellelähtöä ja kulkeutumista voidaan tarkastella myös kriittisen virtausnopeuden avulla. Tuotantoalueen pintaeroosion määrään vaikuttavat mm. sateen rankkuus ja vesinorojen muodostuminen sekä turpeen ominaisuudet. Kuivuessaan turve voi muuttua hydrofobiseksi, jolloin se kulkeutuu veden mukana helposti eikä laskeudu virtausnopeuden hidastuessa. Pitkälle maatunut turve voi olla herkkä eroosiolle (Svahnbäck 2007). Suspendoituneen kiintoaineen lisäksi turvesuolta kulkeutuu myös humusta, liukoista orgaanista ainetta, jonka osuus huuhtoutuvasta orgaanisesta aineesta voi olla kertaluokkaa suurempi kuin suspendoituneen kiintoaineen osuus (Kløve 1997). Kiintoaineen ja humuksen mukana tuotantoalueelta huuhtoutuu myös typpeä, fosforia ja rautaa. Uomaeroosion riski kasvaa suurilla tuotantoalueilla virtaaman kasvun myötä, mutta myös pienillä valuma-alueilla ojat voivat syöpyä voimakkaasti etenkin kaltevilla ja eroosioherkillä alueilla. Uomaeroosio on usein merkittävintä tuotantoalueen reuna- ja laskuojissa, joissa vesimäärät ovat suurimpia ja ojien pohjat voivat ulottua kivennäismaahan asti. Kiintoaineen eroosio ja huuhtoutuminen lisääntyvät yleensä valunnan kasvaessa ja ylivalumajaksojen merkitys kiintoainekuormitukseen etenkin huuhtoutumisherkillä alueilla on erittäin suuri (esim. Sallantaus 1983). Helposti erodoituvan sedimentin määrä voi toimia ilmiötä rajoittavana tekijänä, jolloin suurimmat ainepitoisuudet ja kuormitukset esiintyvät virtaaman nousuvaiheessa. Lumen sulannan alkuvaiheessa kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä, mutta kohoavat sulannan edistyessä Ravinnekuormitus ja orgaaninen aines Turvetuotantoon ojitetulta suolta muodostuva fosfori- ja typpikuormitus on yleensä suurempaa kuin vastaava kuormitus luonnontilaiselta suolta. Ravinnekuormitusta aiheuttavat mm. tuotantoalueen ojituksen seurauksena kiihtyvä turpeen hajoaminen ja ravinteiden vapautuminen sekä lisääntynyt valunta maatuneen turvekerroksen läpi (luonnontilassa vesi virtaa pääasiassa elävässä kasvustossa). Kuormitus on suurimmillaan tuotantoon tulevan suon peruskuivatuksen aikana, jolloin luonnontilaisen suon vesivarasto tyhjenee. Fosfori huuhtoutuu turvesuolta joko liukoisessa muodossa, ts. fosfaattifosforina ja liukoisena orgaanisena fosforina, tai kiintoainespartikkeleihin sitoutuneena. Partikkeleihin sitoutunut fosfori voi muuttua takaisin liukoiseen muotoon. Myös typpi huuhtoutuu liukoisessa muodossa, ts. ammonium- ja nitraattityppenä ja liukoisena orgaanisena typpenä, tai kiintoaineeseen sitoutuneena. Typen eri muotojen suhteelliset osuudet voivat vaihdella esim. vuodenajan ja valuntaolojen mukaan. Tämän vaihtelun keskeisiä taustatekijöitä ovat nitrifikaatio- ja denitrifikaatioprosesseihin vaikuttavat veden liikkeet maaperässä ja tuotantoalueen ojastossa, hapellisten ja hapettomien olosuhteiden esiintyminen sekä lämpötila. Valumaveden typpi- ja fosforipitoisuuksiin ja sitä kautta kuormituksen suuruuteen sekä myös alapuoliseen vesistöön huuhtoutuvien ravinteiden esiintymismuotoihin vaikuttavat keskeisesti hydrologiset tekijät. Valumaveden fosforipitoisuuksien on havaittu lisääntyvän pienten valumien aikaan, jolloin vesimäärän aiheuttama pitoisuuksien laimeneminen on vähäisintä. Pienten valumien aikana vesi on ns. vanhaa, pitkään turvekerroksessa ollutta vettä (Sallantaus 1983, Kløve 2001) (kuva 1). Tämä on todennäköisesti yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa siihen, missä muodossa fosforia alapuoliseen vesistöön huuhtoutuu. Pienten valumien aikana fosforin huuhtoutuminen liukoisena orgaanisena fosforina, humukseen sitoutuneena, todennäköisesti lisääntyy. Veden humuspitoisuus on usein suurimmillaan juuri vanhassa, turpeessa pitkään seisoneessa vedessä. Fosforipitoisuuksien on havaittu kasvavan pohjaveden pinnan laskiessa, mikä viittaa myös vanhan veden suurempiin pitoisuuksiin (Kløve 2001). Vastaavasti fosforipitoisuuksien 5
6 on havaittu laskevan valunnan kasvaessa, valumaveden ollessa lähtöisin turpeen kyllästymättömästä pintakerroksesta ( uusi vesi ) (Kløve 2001) (kuva 1). Fosfaattifosforin pitoisuudet voivat pienetä ojastossa tapahtuvien biologisten prosessien kautta. Valumaveden fosforipitoisuuksia voidaan osaltaan selittää myös lämpötilan tai kiintoaineen määrän avulla. P Q new Q new Q old Q old Kuva 1. Veden kulkeutuminen tuotantoalueelta sarkaojiin. Typpikuormituksen on havaittu olevan suurimmillaan voimakkaiden sateiden jälkeen ( uusi vesi ), veden huuhtoessa nitraattityppeä kyllästymättömästä kerroksesta (Kløve 2001). Nitraattitypen huuhtoutumisessa esiintyy kuitenkin alueellista vaihtelua ja sekä pieniä (Hiljanen 1994) että suuria (Sallantaus 1983) pitoisuuksia on havaittu suurten valuntojen aikana (viitattu Kløve 2001). Typen huuhtoutumiseen vaikuttavat oletettavasti nitraatin epätasainen jakautuminen maaperässä ja erot veden virtausreiteissä. Kasvaneita nitraattityppipitoisuuksia suurten valuntojen aikana voi selittää ammoniumtypen nitrifioituminen nitraattitypeksi suon hapellisessa pintakerroksessa, josta nitraatti edelleen huuhtoutuu kuivan kauden jälkeisten suurten valumien aikana (Kløve 2001). Vastaavasti jos epäorgaanista typpeä on suon pintakerroksessa vähän, valunnan kasvu voi laskea valumaveden typpipitoisuuksia. Vanhassa vedessä (pohjavedessä) nitraattipitoisuudet ovat kesäisin pieniä ja kokonaistypestä noin puolet esiintyy ammoniumtyppenä ja puolet orgaanisena typpenä (Kløve 2001). Pitkään jatkuneiden sateiden jälkeen nitraattitypen pitoisuudet ojavedessä kasvavat veden huuhtoessa nitraattityppeä kyllästymättömästä kerroksesta. Ammoniumtyppipitoisuuksien vaihtelua voidaan selittää osaltaan lämpötilalla, ph:lla sekä biologisilla prosesseilla (nitrifikaatio, ammonifikaatio ja ravinteiden otto). Turvetuotannon valumavedet sisältävät orgaanista kiintoainetta sekä liuenneita orgaanisia aineita, pääasiassa humusta. Humuksen mukana tuotantoalueilta huuhtoutuu rautaa ja raudan välityksellä humukseen sitoutunutta fosforia (Heikkinen ym. 1994). Liuenneen orgaanisen aineen huuhtoumat eivät ole voimakkaasti riippuvaisia valunnasta, vaikkakin alhaisimmat pitoisuudet esiintyvät usein lumen sulannan aikana (Sallantaus 1983). Orgaanisen kiintoaineen huuhtoumat vaihtelevat huomattavasti liuenneen orgaanisen aineen huuhtoutumia enemmän, mutta suurimman osan ajasta kiintoaineen osuus orgaanisen aineen kokonaispitoisuudesta on vähäinen (Sallantaus 1983). Humuksen rautapitoisuus on suurimmillaan pienten valuntojen aikana veden ollessa peräisin 6
7 Vedenjakorakenne syvemmistä turvekerroksista (Heikkinen ym. 1994, Heikkinen & Ihme 1995). Tämä voi osaltaan selittää korkeita fosforipitoisuuksia ns. vanhassa vedessä. 2.2 Pintavalutuskenttien ja vesiensuojelukosteikkojen rakenne ja mitoitus Kosteikkoja on hyödynnetty pitkään maatalouden-, yhdyskuntien- ja teollisuuden jätevesien puhdistuksessa johtuen kosteikoilla luonnostaan tapahtuvista puhdistusprosesseista ja edullisista rakennus- ja käyttökustannuksista. Puhdistettavan veden laadusta riippuen kosteikkoja on käytetty joko itsenäisenä puhdistusrakenteena tai muita menetelmiä täydentävänä puhdistusprosessina. Turvetuotannon valumavesien puhdistukseen kosteikkoja on Suomessa sovellettu 1980 luvun loppupuolelta lähtien (Ihme ym. 1991). Nykyisin menetelmä on kemiallisen vedenpuhdistuksen ohella saavuttanut BAT-tekniikan aseman turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa. Tässä työssä luonnontilaiselle suolle perustetuista vesiensuojeluratkaisuista käytetään nimitystä pintavalutuskenttä (Ihme ym. 1991), ja ojitetuille suoalueille perustetuista rakenteista termiä ojitettu vesiensuojelukosteikko tms. Vakiintunutta termistöä ojitettujen ja ojittamattomien vesiensuojelukosteikkojen välillä ei Suomessa ole ja eri nimityksiä käytetään vaihtelevasti myös maa- ja metsätalouden vesiensuojelun yhteydessä. Termistöä tulisikin edelleen kehittää. Pintavalutuskentät ja ojitetut vesiensuojelukosteikot ovat rakenteita, joissa vesi johdetaan kontrolloidusti ojilla ja penkereillä muusta alueesta eristetyn suon/kosteikon läpi (kuva 2). Vesien johtaminen puhdistusrakenteelle voidaan toteuttaa joko jakoaltaiden, -ojien tai -putkien avulla. Nykykäytännön mukaisesti pintavalutuskenttien ja vesiensuojelukosteikkojen yläpuolelle rakennetaan kiintoaineen kokonaispoistuman tehostamiseksi yksi tai useampia laskeutusaltaita. Laskeutusaltailta vesi johdetaan vedenjakorakenteelle painovoimaisesti tai pumppaamalla. Eristysoja / penger Laskeutusallas/altaat Kokoojaoja Keräilyojat Kuva 2. Periaatekuva pintavalutuskentän tai vesiensuojelukosteikon rakenteesta. Turvetuotannossa tuotantoalueiden ulkopuolisten vesien pääsy pintavalutuskentille ja vesiensuojelukosteikoille estetään eristysojien tai penkereiden avulla (kuva 2). Alueen eristäminen mahdollistaa vesiensuojelukosteikon hallitun suunnittelun, mitoituksen ja puhdistustehokkuuden seurannan. Veden liikkeitä pintavalutuskentillä ja kosteikoilla voidaan kuvata yksinkertaisen vesitasemallin avulla (kuva 3). 7
8 ET P Q in Q out C in C out Q pv Kuva 3. Veden liikkeet pintavalutuskentällä tai ojitetulla vesiensuojelukosteikolla. Kuvassa Q on virtaama, C on konsentraatio, ET on evapotranspiraatio ja P on sadanta. Alaindekset in ja out viittaavat kosteikolle tuleviin ja kosteikolta lähteviin pitoisuuksiin ja virtaamiin, ja alaindeksi pv viittaa pohjaveteen. Kuvan 3 mukaisesti turvetuotantoalueelta kosteikolle tulee ja kosteikolta lähtee tietty vesimäärä (Q in /Q out ), joka sisältää tietyt pitoisuudet kiintoainetta, ravinteita ja muita ainesosia (C in /C out ). Turvetuotantoalueelta vesiensuojeluratkaisulle johdettava vesimäärä on haihdunnasta (ET) johtuen usein suurempi kuin kentältä lähtevä vesimäärä. Haihdunnan ollessa voimakasta kosteikolle tuleva vesi voi periaatteessa väkevöityä kiintoainetta ja ravinteita kuljettavan veden määrän pienentyessä. Kosteikolle johdettava vesi voi suotautua osittain pohjaveteen (Q pv ), mutta toisaalta myös pohjaveden purkautuminen kosteikolle on mahdollista (vesien laimeneminen). Valumaveden on havaittu virtaavan pintavalutuskentillä pääasiassa turpeen pintakerroksissa 0 50 cm syvyydellä ja useimmiten aivan suon pintakerroksessa (esim. Ronkanen & Kløve 2005). Veden virtausnopeuteen ja virtausreitteihin kosteikolla vaikuttavat mm. kosteikon suhteellinen koko, maaperän topografia, turpeen maatuneisuus (vedenläpäisevyys), pintakasvillisuus ja oikovirtausreittien esiintyminen. Pintavalutuskenttä perustetaan ojittamattomalle suolle, jonka turvekerroksen paksuus on yli 0,5 m (Heikkinen ym. 1994, Ihme ym. 1991, Ihme 1994, Savolainen ym. 1996). Turpeen pinnan maatuneisuusasteen tulee olla H1 H3, mikä onkin useimmiten tilanne ojittamattomalla suolla. Lisäksi kentän pinta-alan tulee olla vähintään 3,8 % yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Tässä tutkimuksessa edellä mainitut mitoitustekijät luettiin ryhmään Keskeiset mitoitustekijät (taulukko 1). Lisäksi tähän ryhmään luettiin kentän käyttöaste, joka vaikuttaa selkeästi kentän toimintaan. Turvetuotannon vesiensuojeluohjeistossa (Savolainen ym. 1996) aiempien tutkimusten perusteella (Ihme ym. 1991, Ihme 1994) kentän käyttöasteeksi esitetty arvo 100 % todettiin kuitenkin epärealistiseksi. Se on kuitenkin hyvä tavoite, koska kentän käyttöaste tulee pyrkiä saamaan niin korkeaksi kuin mahdollista. Ryhmään Muut mitoitustekijät luettiin ne tekijät, joiden vaikutuksesta vesiensuojelukosteikkojen toimintaan ei ole vielä selkeää tieteellistä näyttöä. Näitä tekijöitä ovat kentän pituus/leveys-suhde, kaltevuus ja turvelaji sekä valumaveden kontakti mineraalimaan kanssa. Taulukossa 1 esitetyt mitoitustekijät on määritetty pääosin Kompsasuon pohjoisen pintavalutuskentän ominaisuuksien perusteella. Kokemuksia on saatu myös Kompsasuon eteläiseltä pintavalutuskentältä sekä Pudasjärvellä sijaitsevan Murtosuon ja Sotkamossa sijaitsevan Laakasuon pintavalutuskentiltä. 8
9 Taulukko 1. Pintavalutuskentän tärkeimmät mitoitustekijät (Savolainen ym. 1996). Mitoitustekijöiden luokittelu (keskeiset ja muut mitoitustekijät) on tehty tämän raportin kirjoittajien toimesta. Keskeiset mitoitustekijät Pinta-ala yläpuolisesta valuma-alueesta [%] > 3, 8 Käyttöaste [%] 100 Oikovirtauksia ei Turvepaksuus [m] > 0,5 Turpeen maatuneisuus (von Post) H1 - H3 Laskeutusallas kentän yläpuolella on Muut mitoitustekijät Pituus/leveys 0,5-1 Kentän kaltevuus [%] 1 Turvelaji (pintaosassa) sara - rahka Mineraalimaakontakti* ei * Alkuperäisiä ohjeita laadittaessa havaittiin, että tutkimuskohteissa oli kenttiä, joilla mineraalimaakontakti aiheutti fosforin ja raudan huuhtoutumista kentältä. Asiaa on kuitenkin vielä tutkittava tarkemmin. Tämänhetkisen tiedon mukaan mineraalimaakontaktia on pyrittävä välttämään erityisesti siitä syystä, että se voi aiheuttaa puhdistettavan veden karkaamisen vesiensuojelurakenteesta alapuoliseen mineraalimaahan. Yksi tapa tilanteen hallintaan on perustaa kenttä riittävän paksun turvekerroksen suoalueelle. Pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen lopullinen rakenne määräytyy suurelta osin turvetuotantoalueen lähialueilta käytettävissä olevien soiden ominaisuuksien mukaan, eikä taulukossa 1 esitettyjä mitoitusohjeita voida aina täsmällisesti noudattaa. Ojittamattomien suoalueiden käyttö pintavalutuskenttänä on vesiensuojeluratkaisua suunniteltaessa ensisijainen vaihtoehto, mutta sopivien alueiden puuttuessa myös ojitettuja kosteikkoja on käytetty. Ojitetuille vesiensuojelukosteikoille ei ole toistaiseksi olemassa tarkkoja mitoitusohjeita, joten pintavalutuskenttien ohjeita sovelletaan usein myös niiden mitoitukseen. Ojitetuille vesiensuojelukosteikoille alustavia mitoitus- ja suunnitteluohjeita on esittänyt Postila (2007). Joissakin tapauksissa ojitettuja kosteikkoja on mitoitettu varovaisuusperiaatteen nojalla ojittamattomien pintavalutuskenttien ohjeissa esitettyä mitoitusarvoa suuremmiksi. 2.3 Keskeiset puhdistusprosessit vesiensuojelukosteikoilla Kiintoaine Kiintoainetta voi poistua vesiensuojelukosteikoilla laskeutumalla sekä suotautumalla turpeeseen ja pintakasvillisuuteen. Suotautumisen tehokkuus on luultavasti riippuvainen kentän ominaisuuksista kuten kasvillisuudesta ja turpeen vedenläpäisevyydestä. Kiintoaineen laskeutumisessa keskeisiä tekijöitä ovat virtausnopeuden lasku kosteikolla, veden viipymä sekä suspensiona kulkeutuvan kiintoaineen ominaisuudet. Usein karkein kiintoaines pidättyy jo pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yläpuolisiin laskeutusaltaisiin. Jo kerran laskeutuneen kiintoaineen resuspension vaara kasvaa virtausnopeuksien kasvaessa kentillä ylivirtaamien aikana, etenkin jos vesiensuojelurakenne on mitoitettu liian pieneksi. Turvetuotannon valumavesissä suspensiona kulkeutuva kiintoaine voi olla sekä orgaanista että epäorgaanista. Erittäin hienojakoisen kiintoaineen sekä kelluvan orgaanisen 9
10 aineen pidättäminen pintavalutuskentillä ja vesiensuojelukosteikoilla voi olla vaikeaa. Kiintoaineen pidättymisen ohella poistuu kiintoaineeseen sitoutunutta typpeä, fosforia ja rautaa Fosfori Fosforin kierto ja varastoituminen kosteikolla käsittää useita eri prosesseja ja fosforin muotoja. Fosfori voi esiintyä kosteikolla veteen liuenneena sekä liukenemattomassa orgaanisessa ja epäorgaanisessa muodossa. Fosforin poistoon kosteikolla osallistuvat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa vesi, maaperä, kosteikkokasvillisuus ja mikroeliöstö. Fosforin poistumaan johtavat prosessit voivat olla joko kemiallisia, fysikaalisia tai biologisia. Pintavalutuskentillä tärkeä merkitys fosfaattifosforin pidättymisessä on havaittu olevan kemiallisella pidättymisellä turpeeseen (Heikkinen ym. 1994, Heikkinen ym. 1995a). Turpeen kyky pidättää fosfaattifosforia kasvaa, kun sen rauta- ja alumiinipitoisuus lisääntyy. Fosforia pidättyy kentille myös humukseen sitoutuneena (Heikkinen & Ihme 1995). Fysikaalisista prosesseista fosforin poistuman kannalta tärkein on partikkelimaisen fosforin sedimentoituminen (Kadlec & Knight 1996). Fosfori sitoutuu tehokkaasti epäorgaaniseen kiintoaineeseen ja fosforin poistuma voi olla siten sidoksissa kiintoaineen poistumaan kosteikolla. Partikkeleihin sitoutuneet liukenemattomat fosforiyhdisteet voivat poistua pysyvästi sedimentoitumisen kautta. Kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin laskeutuminen ja liukoisen fosforin sorptio mahdollistavat fosforin nopean pidättymisen vesiensuojelukosteikoilla. Biologisista prosesseista mikroeliöstön fosforin otto on nopeinta johtuen organismien kasvunopeudesta ja lisääntymisestä. Toisaalta fosfori myös vapautuu niistä takaisin kiertoon huomattavan nopeasti (esim. Richardson & Marshall 1986, viitattu Kadlec & Knight 1996). Kosteikkokasvit käyttävät fosforia kasvuravinteenaan ja fosforin pidättymistä kasveihin tapahtuu etenkin kosteikkokasvillisuuden biomassan lisääntyessä kasvillisuuden kehittymisvaiheessa. Kuitenkin myös suurin osa kasveihin sitoutuvasta fosforista palautuu kiertoon kasvien hajoamisen yhteydessä. Makrofyytteihin ja puihin fosfori sitoutuu hitaasti, mutta ne tarjoavat mikroorganismeja pitempiaikaisen aktiivisen fosforivaraston (Kadlec & Knight 1996). Pintavalutuskentillä kasvillisuudella on osoittautunut olevan vähäinen merkitys ravinteiden pidättymisessä vuositasolla (Heikkinen ym. 1994, Huttunen ym. 1996). Pintavalutuksen seurauksena havaittiin kasveihin sitoutuneen fosforin määrän jopa vähenevän. Kosteikot voivat tietyissä olosuhteissa toimia myös fosforin lähteinä. Näin on etenkin tilanteissa, joissa kosteikot jo ennen vesien johtamista sisältävät suuren ja herkästi liikkuvan fosforivaraston. Fosforia voi saada liikkeelle valumavesien johtamisen jälkeen tapahtuva kosteikossa virtaavan veden fosforipitoisuuden pieneneminen ja myös mahdollisten hapettomien alueiden syntyminen kosteikkoalueelle. Kosteikkoa pitkään käytettäessä myös kosteikkoalueen maaperän fosfaattifosforin varastointipotentiaali voi ylittyä Typpi Typpi esiintyy luonnossa sekä orgaanisessa että epäorgaanisessa muodossa. Vesistöjen perustuotannon ja rehevöitymisen kannalta keskeisiä typen muotoja ovat epäorgaaniset ammoniumtyppi NH 4 -N ja nitraattityppi NO 3 -N. Ammoniumtypen ionisoitumaton muoto, ammoniakki NH 3 -N, lisääntyy lämpötilan ja ph:n kasvaessa ja se voi olla jo pieninä pitoisuuksina myrkyllistä vesieliöille. Nitriittityppi NO 2 -N ei ole kemiallisesti stabiili ja sen pitoisuudet luonnonvesissä ovat yleensä pieniä. Typpikaasua N 2 ja typpioksiduulia N 2 O muodostuu kosteikoilla denitrifikaation lopputuotteena. Typen pidättymiseen johtavia prosesseja vesiensuojelukosteikoilla 10
11 voivat olla nitrifikaatio, denitrifiikaatio, ammonifikaatio, ammoniumtypen pidättyminen turpeeseen sekä typen pidättyminen kasveihin ja eliöihin. Kosteikkokasvit suosivat todennäköisesti ammoniumtyppeä typpiravinteenaan. Runsaasti nitraattia sisältävissä vesissä nitraatilla voi kuitenkin olla ammoniumtyppeä suurempi merkitys kasvien typpiravinteena (Kadlec & Knight 1996). Ammoniumtypen pitoisuus vesiensuojelukosteikoilla vähenee pääasiassa nitrifikaation kautta. Nitrifikaatio on kaksivaiheinen aerobinen mikrobiologinen prosessi, jossa ammoniumtyppi hapettuu nitriitin kautta nitraattitypeksi reaktioyhtälöiden (1) ja (2) mukaisesti (Reddy & Patrick 1984, viitattu Kadlec & Knight 1996): NH (1) 4 1,5 O2 2H H2O NO2 NO (2) 2 0, 5O2 NO3 Nitrifikaation määrä on suoraan verrannolinen nitrifioivien bakteerien kasvuun kosteikolla (Kadlec & Knight 1996). Nitrifioivien bakteerien määrä on puolestaan riippuvaista lämpötilasta siten, että selvästi tietyn optimaalisen kasvulämpötilan (25-35 C) ylä- ja alapuolella bakteerien kasvu heikkenee nopeasti (Reddy & Patrick 1984, viitattu Kadlec & Knight 1996). Myös veteen liuenneen hapen määrä on tärkeä nitrifikaatiota rajoittava tekijä vesiensuojelukosteikoilla (Kadlec & Knight 1996). Kosteikoilla ja pintavalutuskentillä tapahtuu lukuisia yhtäaikaisia prosesseja, joten ammoniumtypen poistuman ennustaminen on vaikeaa ilman kosteikolta kerättävää aineistoa. Nitrifikaation vaikutus voi peittyä kosteikolla samanaikaisesti tapahtuvien rinnakkaisten prosessien alle. Nitrifikaation suuri määrä voi alentaa vesistön alkaliniteettia ja ph-arvoa. Denitrifikaatio on anaerobinen biologinen prosessi, jossa heterotrofiset bakteerit pelkistävät nitraatti- tai nitriittityppeä typpikaasuksi, dityppioksidiksi ja typpimonoksidiksi. Useimmat denitrifikaatioon kykenevät bakteerit kykenevät käyttämään myös happea soluhengitykseen, mutta siirtyvät hapettomissa oloissa denitrifikaatioon. Denitrifikaatiota voidaan kuvata reaktioyhtälöllä (3) olettaen, että reaktion vaatimana hiililähteenä toimii metanoli (CH 3 OH) (Kadlec & Knight 1996): 6NO3 5CH3OH 3N2 5CO2 7H2O 6OH (3) Denitrifikaation määrään vaikuttavat keskeiseti lämpötila, ph, mikrobien käytettävissä oleva hiili sekä maan happiolosuhteet. Laboratoriossa merkittävää denitrifikaatiota on havaittu vielä + 5 C lämpötilassa (Brodrick ym. 1988) ja optimaalinen ph-taso on vaihdellut tavanomaisissa jäteveden puhdistukseen tarkoitetuissa systeemeissä välillä 7-8 (ks. Kadlec & Knight 1996). Empiirisissä tutkimuksisssa on havaittu denitrifikaation vähentyvän merkittävästi ph-arvon ollessa alle 6 tai yli 8 (Kadlec & Knight 1996). Kokonaistypen poistuma vesiensuojelukosteikolla voi vaihdella suuresti ja se riippuu mm. kosteikolle tulevan typen muodosta, kosteikon ominaisuuksista, liuenneen hapen määrästä ja kuormituksen määrästä (Kadlec & Knight 1996). Nitrifikaatio ja denitrifikaatioprosessien tavoin kokonaistypen poistuma on myös lämpötilariippuvaista. Kosteikon sisäisen typen tuotannon ja typen vapautumisen merkitys korostuu vesiensuojelukosteikolle tulevien pitoisuuksien ollessa pieniä ja kokonaistypen reduktiot voivat olla negatiivisia. Kompsasuon pohjoisella pintavalutuskentällä ammoniumtyppeä todettiin pidättyvän jossakin määrin kentän turpeeseen 11
12 (Heikkinen ym. 1994, Heikkinen ym. 1995b) ja kasvillisuuteen (Heikkinen ym. 1994, Huttunen ym. 1995). Näillä pidättymisprosesseilla ei kuitenkaan voitu selittää suurinta osaa kentällä tapahtuvasta epäorgaanisen typen poistumasta, joten nitrifikaatio-denitrifikaatioprosessi arvioitiin merkittävimmäksi typen poistumia selittäväksi prosessiksi pintavalutuskentillä. 2.4 Laskentamallit aineiden poistumalle pintavalutuskentillä ja vesiensuojelukosteikoilla Teoria Vesiensuojelukosteikon keskimääräisen puhdistustehokkuuden kuvaamiseen pitkällä aikavälillä voidaan käyttää ns. ensimmäisen kertaluvun mallia. Mallilla voidaan kuvata kosteikolle tulevan ja kosteikolta lähtevän pitoisuuden suhdetta ottamalla huomioon kosteikolle tuleva ainepitoisuus ja veden viipymä kosteikolla. Ensimmäisen kertaluvun malli aineiden poistumalle on esitetty yhtälössä (4): C kt out Cine (4) missä C in on kentälle tuleva ainepitoisuus [mg/l] C out on kentältä lähtevä ainepitoisuus [mg/l] k on reaktiovakio [1/d] t on veden viipymä kosteikolla [d] Ensimmäisen kertaluvun mallissa oletetaan, että sekoittumista ei tapahdu virtauksen suunnassa (ideal plug flow), jolloin veden viipymä kosteikolla voidaan laskea yhtälöstä (5): t Ay Q V Q (5) missä A on kosteikon veden peittämän osan pinta-ala [m 2 ] y on virtaussyvyys kosteikolla [m] on virtauskerroksen huokoisuus V on veden tilavuus kosteikolla [m 3 ] Q on virtaama [m 3 /d] Yhtälössä (4) veden viipymän tilalla voidaan käyttää myös kenttään kohdistuvaa hydraulista kuormaa q hydr [m/d] (q hydr = Q/A), joka on kääntäen verrannollinen veden nimellisviipymään tietyllä vesisyvyydellä. Ensimmäisen kertaluvun mallissa sekä viipymä että hydraulinen kuorma ilmentävät veden kontaktiaikaa kosteikolla. Reaktiovakion k voidaan ajatella kuvaavaan paikallisten olosuhteiden (esim. lämpötila, geokemia, ph) ja kosteikon rakenteellisten tekijöiden vaikutusta ja osuutta puhdistusprosessista. Hydraulista kuormitusta käytettäessä malli on pinta-alaperusteinen ja viipymää käytettäessä tilavuusperusteinen. Pinta-alaperusteinen ensimmäisen kertaluvun malli aineiden poistumalle on esitetty yhtälössä (6): 12
13 C out in k qhydr in A k Q C e C e (6) missä k on reaktiovakio [m/d] Ensimmäisen kertaluvun mallia voidaan tarkentaa lisäämällä malliin tarkasteltavan aineen taustapitoisuutta kuvaava tekijä C* [mg/l], jolloin tulevan ja lähtevän pitoisuuden välille voidaan kirjoittaa yhtälö (7). Taustapitoisuus toimii mallissa lähinnä sovitusparametrina ja se ei välttämättä vastaa todellista luonnossa havaittavaa taustapitoisuutta. C out kt C C * e C * in (7) Ensimmäisen kertaluvun mallissa epävarmuutta aiheuttavat etenkin reaktiovakion k määrittäminen ja veden viipymä kentällä. Vesiensuojelukosteikoilla esimerkiksi maaperäominaisuudet ja topografia voivat vaikuttaa huomattavasti veden virtausreitteihin ja viipymään, jolloin oletus tulppavirtauksesta on epävarma. Reaktiovakio k ja näennäinen taustapitoisuus C* eivät puolestaan ole ajan- ja paikan suhteen vakioita ja ne ovat voimakkaasti riippuvaisia kosteikkoon kohdistuvasta hydraulisesta kuormituksesta ja tulevasta ainepitoisuudesta (Kadlec 2000). Yksinkertaisuudestaan ja ongelmakohdistaan huolimatta ensimmäisen kertaluvun mallin on havaittu usein kuvaavan hyvin etenkin typen ja fosforin poistumia vesiensuojelukosteikoilla (Kadlec & Knight 1996). Ensimmäisen kertaluvun mallin lisäksi yksittäisten vedenlaatuparametrien poistumia kosteikoilla on onnistuneesti kuvattu useiden erityyppisten regressiomallien avulla. Regressiomalleilla kuvataan tyypillisesti kosteikolta lähtevää ainepitoisuutta/kuormitusta kosteikolle tulevan pitoisuuden/kuormituksen ja havaintoaineistoon sovitettujen vakiokertoimien avulla. Kosteikolle tulevien pitoisuuksien lisäksi myös hydraulista kuormaa on usein käytetty lähtevää pitoisuutta selittävänä tekijänä. Ensimmäisen kertaluvun poistumamallin rektiovakion k arvoja sekä erityyppisiä regressiomalleja ja niiden sovitusparametrien arvoja kosteikkopuhdistusrakenteille on esitetty esimerkiksi julkaisuissa Kadlec & Knight (1996) ja Rousseau et al. (2004). Mallien soveltuvuutta ja sopivia vakioiden arvoja on turvetuotannon kuormitusta vastaavissa olosuhteissa ja turvemaahan perustetuilla vesiensuojelukosteikoilla tutkittu vähän Ensimmäisen kertaluvun mallin havainnollistaminen Ensimmäisen kertaluvun malli on yleisesti hyväksytty ja paljon käytetty tapa kuvata aineiden poistumia vesiensuojelukosteikoilla. Mallin oletusten mukaista aineiden poistumaa on havainnollistettu kuvissa 4 ja 5. Yhtälön (4) mukaisesti veden viipymän ja reaktiovakion k ollessa vakioita, kosteikolta lähtevä pitoisuus on suoraan verrannollinen kosteikolle tulevaan pitoisuuteen (kuva 4a). Veden viipymä ja käytetty reaktiovakion k arvo määrittävät tässä tapauksessa tarkasteltavan aineen poistuman (suoran kulmakerroin). Kentälle tulevalla pitoisuudella on mallin mukaan vaikutusta pitoisuusreduktioihin ainoastaan yhtälön (7) mukaisessa tilanteessa, jossa myös taustapitoisuus huomioidaan (kuva 4b). 13
14 a) b) Kuva 4. Ensimmäisen kertaluvun mallin mukainen a) kosteikolta lähtevän ainepitoisuuden riippuvuus kosteikolle tulevasta ainepitoisuudesta ja b) pitoisuusreduktion riippuvuus kosteikolle tulevasta pitoisuudesta. Reaktiovakion k arvo mallikuvissa on 0,3 1/d ja kuvassa b taustapitoisuus C* on 20 μg/l. Kuvan 4b mukaisesti kosteikolle tuleva ainepitoisuus vaikuttaa laskennalliseen pitoisuusreduktioon tulevan pitoisuuden ollessa lähellä taustapitoisuutta. Oletuksena mallissa on, että taustapitoisuutta vastaavaa ainepitoisuutta ei kosteikkopuhdistuksella voida poistaa, toisin sanoen puhdistumista tapahtuu vain taustapitoisuuden ylittävälle osalle. Pitoisuuden vaikutus puhdistustehokkuuteen heikkenee oleellisesti tulevien pitoisuuksien ollessa suuria (C in >> C*). Veden virtaaman ja viipymän vaikutusta vesiensuojelukosteikolla saavutettavaan puhdistustehokkuuteen on havainnollistettu kuvassa 5. a) b) Kuva 5. Ensimmäisen kertaluvun mallin mukainen a) pitoisuusreduktion riippuvuus veden viipymästä kosteikolla ja b) pitoisuusreduktion riippuvuus virtaamasta. Virtaama vaikuttaa pitoisuusreduktioon välillisesti viipymän tai hydraulisen kuormituksen kautta. Ensimmäisen kertaluvun mallin mukaisesti ainepoistumat kosteikolla paranevat veden viipymän kasvaessa (kuva 5a). Kuvasta 5a havaitaan myös, että reaktiovakion k ollessa suuri saman pitoisuusreduktion saavuttamiseksi vaadittava veden viipymä kosteikolla laskee. Jos siis kosteikon muut ominaisuudet ovat suotuisat esimerkiksi kiintoaineen ja ravinteiden poistumalle, hyvään 14
15 puhdistustulokseen vaadittava viipymä pienenee. Kuvan 5b esimerkissä pitoisuusreduktio on esitetty virtaaman suhteen. Teorian mukaisesti kosteikolla saavutettavat puhdistustulokset ovat heikompia suurten virtaamien/valuntojen aikana, mikä on seurausta veden viipymän pienentymisestä (yhtälöt 4 ja 5) tai vastaavasti hydraulisen kuormituksen kasvusta (yhtälö 6). Ensimmäisen kertaluvun poistumamallin mukaisesti (kuvat 4 ja 5) vesiensuojelukosteikon puhdistustehokkuus on herkkä virtaamalle sekä lähellä taustapitoisuutta myös kosteikolle tulevalle ainepitoisuudelle. Tämän perusteella kiintoaine- ja ravinnepoistumien vertailu kosteikkojen välillä on epävarmaa tilanteissa, joissa soiden hydrologia ja ainepitoisuudet vaihtelevat merkittävästi. 3 Aineisto 3.1 Tutkimuskohteet Tutkimuksessa oli mukana 22 turvetuotantoaluetta eri puolilta Suomea (kuva 6). Näistä kymmenessä vesiensuojeluratkaisu oli tyypiltään pintavalutuskenttä ja kymmenessä ojitettu vesiensuojelukosteikko. Satamakeitaan ja Jämiänkeitaan osalta tutkimus rajoittui tuotantoalueelta lähtevän kuormituksen analysointiin, eikä vesiensuojeluratkaisujen toimivuutta arvioitu erikseen. Kuva 6. Tutkimuskohteiden sijainti. Tutkimuksessa mukana olleiden turvesoiden perusominaisuuksia on koottu taulukkoon 2. Suon pinta-alana on esitetty virtaaman ja valumaveden laadun seurantapisteen (mittapato) yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala. Varsinainen tuotantopinta-ala voi poiketa esitetystä pinta-alasta kohteesta ja tarkasteluvuodesta riippuen. 15
16 Taulukko 2. Tutkimuksessa mukana olleiden turvetuotantoalueiden perusominaisuuksia ja veden laadun seuranta-ajat. Saraturpe en osuus [%] Suo Seuranta-aika n A valuma [ha] Tuotanno n aloitus Tuotettava tuote** Tuotantomene telmä** Hankilanneva* jyrsin, pala haku, vaunu Hietalahdenaapa jyrsin vaunu Hormaneva* , jyrsin+pala+ympäristö haku,vaunu Isoneva jyrsin, ympäristö vaunu Jämiänkeidas energia+ympäristö haku, vaunu Karhunsuo , energia haku 24,9 74,9 Kiihansuo , jyrsin vaunu, haku Konnunsuo jyrsin haku Kuivastensuo , jyrsin, pala vaunu Laukkuvuoma , jyrsin, pala, ympäristö ei tietoa Linnansuo jyrsin, ympäristö haku, vaunu Muljunaapa ,7 jyrsin haku, vaunu Nanhiansuo* ympäristö haku Okssuo jyrsin, ympäristö vaunu Puutiosuo jyrsin, pala haku Rajasuo , jyrsin vaunu Ristineva jyrsin haku Röyhynsuo jyrsin, ympäristö haku, vaunu Sarvanneva* jyrsin haku Satamakeidas jyrsin, pala, ympäristö haku, vaunu, pikapala Savonneva* jyrsin vaunu Siiviläniemenaapa , jyrsin haku, vaunu * Ympärivuotiset seurantakohteet ** Tuotettava tuote ja tuotantomenetelmät ovat voineet vaihdella seurantajaksojen sisällä Rahkaturp een osuus [%] Tutkimuskohteissa käytettyjen vesiensuojelurakenteiden (pintavalutuskenttä tai vesiensuojelukosteikko) mitoitustekijät on esitetty taulukossa 3. Taulukkoon 4 on listattu muutamia keskeisiä vesiensuojelukosteikkojen rakenteellisia ominaisuuksia. Taulukko 3. Pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen mitoitusarvot. H (von Post) Suo A pvk/a valuma [%] Ojitus Ojien tukkiminen Pituus/ leveys Kaltevuus [%] Turvepaksuus [m] Vallitseva kasvilaji Hankilanneva 3,62 X 0,7 0,07 2,2 5 sara 1 Hietalahdenaapa 7,21 X 3,6 0,35 1,5 heinä 5 Hormaneva 4,21 X X 2,8 8 rahka, varpu 4 Isoneva 7,87 X X 0,5 0,3 2,7 varpu, rahka 5 Karhunsuo 2,78 X X 0,9 0,35 2,5 4 sara 8 Kiihansuo 3,81 X? 1,4 0,8 3,7 7 suursara 3 Konnunsuo 9,84 X (1/4)? 1,0 4 sara 9 Kuivastensuo 3,41 1,2 0, sara 4 Laukkuvuoma 1,17 3,0 0,8 ei tietoa 1 Linnansuo 9,00 1,4 0,5 1 sara 2 Muljunaapa 2,97 1,1 0,6 3 heinä 4 Nanhiansuo 3,84 2,1 0,38 2,8 sara, varpu 4 Okssuo 3,75 X X 3,2 0,14 7 sara 7 Puutiosuo 6,26 1,7 0,35 2,1 sara, rahka 2 Rajasuo 6,43 X (1/2) X 3,6 4 rahka, sara 10 Ristineva 3,75 4,0 0,15 1 rahka Röyhynsuo 4,84 X X 0,3 heinä 7 Sarvanneva 1,64 3,3 3,5 3 heinä 1 Savonneva 2,73 5,1 0,3 5 rahka, suursara 3 Siiviläniemenaapa 3,03 1,2 0,08 1,6 1 sara 5 Laskeutus altaiden lkm. 16
17 Taulukko 4. Tutkimuksessa mukana olleiden pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen rakenteellisia ominaisuuksia. Suo Perustamistapa Vesien johtaminen Vedenjakorakenne A pvk [ha] Valutuspituus [m] Mättäisyys [%] Hankilanneva suo pumppu oja 8, Hietalahdenaapa pelto pumppu allas + oja 4, Hormaneva suo pumppu putki Isoneva puustoinen suo pumppu oja Karhunsuo suo pumppu putki 6, Kiihansuo puustoinen suo pumppu allas, putket 2, Konnunsuo suo pumppu oja, kammat 24, Kuivastensuo suo pumppu oja, kammat 2, Laukkuvuoma suo gravitaatio oja 1,1 180 Linnansuo suo pumppu putki, jakoputket 6, Muljunaapa puustoinen suo pumppu oja 4, Nanhiansuo puustoinen suo pumppu putki 3, Okssuo tuotantoalue pumppu allas Puutiosuo suo grav./pump. oja 6, Rajasuo suo pumppu oja, putket 22, Ristineva suo pumppu putki + oja Röyhynsuo puustoinen suo pumppu putki 7, Sarvanneva suo pumppu allas Savonneva suo pumppu oja Siiviläniemenaapa suo pumppu oja 4, Vedenlaadun ja kuormituksen seuranta Kohdesoilla virtaamaa oli mitattu V-mittapadon ja veden pinnankorkeusanturin avulla jatkuvatoimisesti 0,5 h välein, joko kesäkaudella tai ympärivuotisesti. Poikkeuksena virtaaman mittauksessa oli Röyhynsuon turvetuotantoalue, jossa virtaamaa oli mitattu ainoastaan hetkellisesti näytteenoton yhteydessä. Virtaaman mittauspiste oli kaikilla kohteilla vesiensuojelukosteikon alapuolisessa kokoojaojassa. Kosteikon yläpuolista virtaamaa ei oltu erikseen mitattu. Muutamilla soilla virtaamamittauksen teknisistä ongelmista johtuvia katkoja virtaama-aikasarjoissa oli kuormitustarkkailua varten täydennetty toisilta turvetuotantoalueilta mitatuilla virtaamilla. Vesinäytteiden näytteenottotiheys ja seuranta-aika vaihtelivat aineistossa suokohtaisesti. Pääosin vesinäytteitä oli kerätty tuotantokaudella vähintään kerran kahdessa viikossa. Ympärivuotisen seurannan piirissä olivat Nanhiansuo, Hormaneva, Hankilanneva, Savonneva ja Sarvanneva. Kuormitustarkkailun yhteydessä vesinäytteet oli otettu kosteikkojen yläpuolelta laskeutusaltaiden jälkeisistä jako-ojista tai pumppualtaista, ja kosteikkojen alapuolelta mittapadolta. Vesinäytteet oli analysoitu laboratorioissa käyttäen standardoituja menetelmiä. Vesinäytteistä määritetyt vedenlaatumuuttujat vaihtelivat turvetuotantoalueittain, kuitenkin siten, että kaikissa kohteissa vähintään kiintoaine (standardi SFS-EN 872:2005), kokonaisfosfori (persulfaattihapetus, spektrofotometrinen ammoniummolybdaattimenetelmä), kokonaistyppi (persulfaattihapetus, nitraatin määritys spektrofotometrisesti) ja kemiallinen hapenkulutus COD Mn (SFS 3036:1981) oli määritetty kaikilla näytteenottokerroilla (tiedot analyysimenetelmistä, laboratoriokemisti Tiina Ylipahkala, Nab Labs Oy, ). Lisämäärittelyinä oli kohteesta riippuen analysoitu ammoniumtyppi- (spektrofotometrinen salisylaattimenetelmä), nitraattityppi- (hydratsiinipelkistys, spektrofotometrinen sulfaniilimenetelmä) fosfaattifosfori- (spektrofotometrinen salisylaattimenetelmä), rauta- ja alumiinipitoisuuksia sekä veden ph:ta, sähkönjohtavuutta ja veden lämpötilaa. Täydentävien vedenlaatumuuttujien määrä ja analyysitiheys (ei välttämättä analysoitu kaikilla näytteenottokerroilla) vaihtelivat tuotantoalueittain. 17
18 3.3 Kenttähavainnot ja käytetyt tietokannat Turvetuotantoalueiden ja vesiensuojelurakenteiden ominaisuuksia tutkittiin kesän 2010 maastokartoituksissa, minkä lisäksi aineistoa koottiin yhteen olemassaolevista Vapo Oy:n ja Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) aineistoista ja tietokannoista. Tietoa koottiin mm. Vamppi karttaohjemasta (Vapo Oy), Genimab karttaohjelmasta, LupHa tietokannasta (Vapo Oy), GTK:n turvetutkimusraporteista ja -Geokemian Atlaksesta, kohteiden ympäristöluvista, tuotantosuunnitelmista ja voimalaitosten polttoturpeesta tehdyistä määrityksistä. Kenttätutkimuksissa arvioitiin ja mitattiin mm. tuotantoalueen ojitussyvyyttä ja ojien eroosiota, laskeutusaltaiden määrää sekä vesiensuojelurakenteiden vedenjakorakenteita, kasvillisuutta, mättäisyyttä, puuston määrää ja laatua, oikovirtauksia, ojien tukkimista, turvepaksuutta, turpeen maatuneisuutta, penkereiden rakennetta jne. (ks. taulukot 5 ja 6). Mineraalimaanäytteiden raekokojakaumat ja turpeen kemialliset ominaisuudet analysoitiin muutamilta kohteilta otetuista näytteistä ENAS Oy:n laboratoriossa. Turvetuotantoalueiden kerroksittaiset maatuneisuusasteet poimittiin GTK:n ennen tuotannon aloittamista tekemistä turvetutkimusraporteista, joten tulokset eivät välttämättä vastanneet seuranta-ajan maatuneisuusasteita eri kerroksissa. 4 Menetelmät 4.1 Pitoisuusreduktioiden laskenta Pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen puhdistustehokkuutta kuvattiin kuormitustarkkailussa määritettyjen vedenlaatuparametrien pitoisuusreduktioiden avulla. Yleisesti puhdistustehokkuutta voidaan kuvata joko ainepitoisuuksien vähenemisenä (pitoisuusreduktio) tai kuormituksen vähenemisenä (kuormitusreduktio). Yksittäistä näytteenottokertaa vastaava pitoisuusreduktio lasketaan kaavaalla (8): Cin Cout red. 100% (8) C in missä red. on pitoisuusreduktio [%] C in on kosteikolle tulevan valumaveden pitoisuus [mg/l] C out on kosteikolta lähtevän valumaveden pitoisuus [mg/l] Yksittäisen näytteenottokerran kuormitusreduktio lasketaan vastaavasti kaavalla (9): CinQin CoutQout Re d 100% (9) C Q in in missä Q in on kosteikolle tuleva virtaama [m 3 /d] Q out on kosteikolta lähtevä virtaama [m 3 /d] Kuormitustarkkailun yhteydessä veden virtaama oli aineistossa mitattu ainoastaan kosteikkojen alapuolelta, joten kuormitusreduktioita ei voitu tässä tapauksessa käyttää yksittäisten näytteenottokertojen poistumien kuvaamiseen. Kentälle tulevan kuormituksen (L in ) laskenta kentältä poistuvan virtaaman (Q out ) perusteella johtaa virtaaman supistumiseen pois yhtälöstä (9), 18
19 jolloin kuormitusreduktio vastaa yhtälösssä (8) esitettyä pitoisuusreduktiota. Pintavalutuskentälle tai vesiensuojelukosteikolle tuleva virtaama on yleensä suurempi kuin kentältä lähtevä virtaama, joten kuormitusreduktio antaisi pitoisuusreduktiota positiivisemman kuvan kentän puhdistustehokkuudesta. Yksittäistä näytteenottokertaa pidemmillä tarkastelujaksoilla keskimääräiset pitoisuusreduktiot laskettiin tarkastelujaksona kosteikolle tulevien pitoisuuksien keskiarvon ja lähtevien pitoisuuksien keskiarvon perusteella kaavalla (10): red. n Ci, in Ci, out i 1 i 1 n n n *100% (10) C i 1 n n i, in Pitoisuusreduktioiden laskennassa huomioitiin ainoastaan ne näytteenottopäivät, jolloin pitoisuudet oli määritetty samanaikaisesti sekä kosteikon ylä- että alapuolelta. Tutkimuksessa oli mukana useita kohteita, joilla lähtevää kuormitusta oli seurattu useampana vuotena kuin kosteikolle tulevaa kuormitusta. 4.2 Pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen puhdistustehokkuuden kuvaaminen indeksiluvun avulla Tutkimuskohteilta määritettyjen keskimääräisten pitoisuusreduktioiden keskinäinen vertailu on lähtökohtaisesti epävarmaa, sillä näytteenottohetkillä kosteikkoihin kohdistuvat hydrauliset kuormat ja veden viipymät vaihtelevat soiden välillä. Etenkin seuranta-ajaltaan lyhyissä kuormitustarkkailuissa näytteenoton aikaiset valuntaolosuhteet voivat vaikuttaa laskettuihin pitoisuusreduktioihin huomattavasti. Tutkittujen kosteikkojen keskinäisen vertailukelpoisuuden parantamiseksi tutkimuksessa käytettiin puhdistustehokkuuden kuvaamiseen laskennallista indeksilukua I, jossa otettiin huomioon kohdesoiden väliset erot puhdistusrakenteelle tulevassa virtaamassa ja ainepitoisuuksissa. Indeksiluku laskettiin seuranta-aineistosta määritettyjen todellisten keskimääräisten pitoisuusreduktioiden (kaava 10) ja ensimmäisen kertaluvun poistumamallin (yhtälö 4) mukaisten teoreettisten pitoisuusreduktioiden suhteena kaavalla (11): Määritetty _ pitoisuusreduktio I (11) Teoreettinen _ pitoisuusreduktio Teoreettinen keskimäääräinen pitoisuusreduktio laskettiin kaavalla (10) sijoittamalla pintavalutuskentältä lähteviksi pitoisuuksiksi yhtälöstä (4) ratkaistut ensimmäisen kertaluvun mallin mukaiset ainepitoisuudet. Reaktiovakion k-arvona käytettiin kaikille kohteille seuranta-aineistosta määritettyjen k-arvojen keskiarvoa. Määritettyjä pitoisuusreduktioita (seuranta-aineisto) parhaiten kuvaava k-arvo laskettiin kullekkin vesiensuojelukosteikolle sieventämällä yhtälö (4) muotoon (12): ln Cin ln Cout k (12) t 19
20 Indeksiluku I kuvaa mitattua pintavalutuskentän tai ojitetun vesiensuojelukosteikon toimintaa suhteessa teorian mukaiseen puhdistustehokkuuteen. Indeksiluvun arvon ollessa yli 1, tarkasteltava vesiensuojelukosteikko toimii paremmin kuin veden viipymä kosteikolla teorian mukaan antaa olettaa. Vastaavasti indeksiluvun arvon ollessa alle 1, vallitsevissa olosuhteissa kosteikko toimii teorian esittämää puhdistustehokkuutta heikommin. Indeksiluvun käyttö vesiensuojelukosteikon toiminnan/hyvyyden kuvaamiseen johtaa siihen, että sama pitoisuusreduktio pienten virtaamien (suuri viipymä) aikana mitattuna tuottaa heikomman indeksiluvun kuin suurilla virtaamilla (pieni viipymä). Keskimääräisen pitoisuusreduktion perusteella heikosti toimiva vesiensuojelukosteikko voi toimia indeksiluvun mukaan erittäin hyvin, mikäli pienet pitoisuusreduktiot on mitattu suurten virtaamien aikana. 4.3 Tilastollinen analyysi Turvetuotannon vesistökuormituksen syntyyn ja vesiensuojelukosteikkojen toimintaan vaikuttavia tekijöitä tutkittiin pääasiassa korrelaatio ja regressioanalyysin avulla. Muuttujien välisiä korrelaatiota tarkasteltiin ensisijaisesti Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. Aineisto ei monissa tapauksissa sen vähäisyydestä tai mittausasteikosta johtuen ollut normaalijakautunutta, joten riippuvuudet laskettiin myös Spearmanin järjestyskorrelaatioiden avulla. Kaikki tässä raportissa esitetyt korrelaatiot ovat kuitenkin aineiston jakaumasta riippumatta esitetty Pearsonin korrelaatiokertoimina. Tilastollisesti merkitsevien ja lähes merkitsevien riippuvuuksien osalta on tulosten tueksi esitetty hajontakuviot, joiden avulla arvioitiin outlier-pisteiden ja ääriarvojen vaikutusta saatuihin tuloksiin. Yhden selittävän muuttujan regressiomallien lisäksi aineistosta etsittiin selittäviä tekijöitä usean muuttujan regressiomallien avulla. Kahden riippumattoman otoksen jakaumien vertailuun käytettiin tutkimuksessa ei-parametrista Mann-Whitney U-testiä. Tilastollisessa analyysissa tarkastellut turvetuotantoalueen ominaisuudet on esitetty taulukossa 5 ja tarkastellut pintavalutuskenttien ja ojitettujen vesiensuojelukosteikkojen ominaisuudet taulukossa 6. Raportissa on esitetty tulokset keskeisten selittävien tekijöiden osalta. Raportin ulkopuolelle on jätetty niitä taulukoissa 5 ja 6 esitettyjä turvetuotantoalueiden kuormitusta ja vesiensuojelukosteikkojen puhdistustehokkuutta selittäviä tekijöitä, jotka eivät olleet tilastollisesti ja teoreettisesti merkitseviä. Taulukko 5. Tilastollisessa analyysissa tarkastellut turvetuotantoalueelta syntyvää kuormitusta selittävät tekijät. Perustekijät Maaperän ominaisuudet Maantieteelliset Geologiset Muut Virtaama Turvepaksuus* Etäisyys rannikosta Geokemiallinen maalajiprovinssi Tuotannon aloitusvuosi Valunta Turpeen maatuneisuus* Korkeus mpy. Litorina-alue Tuotettava tuote* Lämpötila Fe/Al turpeessa [mg/kg]* P-koordinaatti Mustaliuskealue Tuotantomenetelmä* ph Kivennäismaan d50 - raekoko I-koordinaatti Pohjavesialueen läheisyys Tuotantoalueen pinta-ala* Kivennäismaan hienoainespitoisuus Ojitussyvyys* *Ominaisuustieto aineistossa epävarma, koska ominaisuus voi vaihdella seurantavuosittain tai tieto ei välttämättä vastaa seuranta-aikaa. 20
Suot puhdistavat vesiä. Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus
1 Suot puhdistavat vesiä Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus 2 Soiden suojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi. Toim. Aulikki Alanen ja Kaisu Aapala Ympäristöministeriön
LisätiedotTyppeä voidaan poistaa valumavesistä kosteikkojen ja pintavalutuskenttien avulla. Kaisa Heikkinen, erikoistutkija, FT Suomen ympäristökeskus
1 Typpeä voidaan poistaa valumavesistä kosteikkojen ja pintavalutuskenttien avulla Kaisa Heikkinen, erikoistutkija, FT Suomen ympäristökeskus 2 Typpi on useimmiten rehevöitymistä rajoittava minimiravinne
LisätiedotTurvetuotannon vesiensuojelurakenteet ja niiden teho Anssi Karppinen, Suomen ympäristökeskus
Turvetuotannon vesiensuojelurakenteet ja niiden teho Anssi Karppinen, Suomen ympäristökeskus Luonnonvarainstituutti ja Bioenergiakeskus Saarijärvi 6.9.2013 Turvetuotannossa käytettävät vesiensuojeluratkaisut
LisätiedotSoiden käyttö hajakuormituksen hallinnassa
Soiden käyttö hajakuormituksen hallinnassa Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari 2018 Oulussa Kuvat: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma
LisätiedotHumus pintavalutuskentillä ja rakennetekijöiden vaikutus puhdistustuloksiin ojittamattomilla ja ojitetuilla pintavalutuskentillä
Humus pintavalutuskentillä ja rakennetekijöiden vaikutus puhdistustuloksiin ojittamattomilla ja ojitetuilla pintavalutuskentillä Kaisa Heikkinen Suomen ympäristökeskus 1 Pintavalutuskenttien vaikutus humuksen
LisätiedotKiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella. Hannu Marttila
Kiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella Hannu Marttila Motivaatio Orgaaninen kiintoaines ja sedimentti Lisääntynyt kulkeutuminen johtuen maankäytöstä. Ongelmallinen etenkin turvemailla, missä
LisätiedotValumavettä puhdistavat kosteikot ja pintavalutuskentät vesien hoidossa Suomen pintavesien ekologinen tila
Isonevan vesiensuojelukosteikko 12.8.2010, kuva : Anssi Karppinen Valumavettä puhdistavat kosteikot ja pintavalutuskentät vesien hoidossa Kaisa asa Heikkinen, e Suomen ympäristökeskus Suomen pintavesien
LisätiedotKosteikot vesienhoidossa
Kosteikot vesienhoidossa Kaisa Heikkinen, FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus SYKE Kosteikko Vesiperäinen maa-alue, joka on pysyvästi tai ainakin suurimman osan vuodesta veden peittämä Vesi- ja rantakasvillisuutta
Lisätiedotkosteikkojen suunnitteluun suunnitteluohjeita (mitoitus tehty vähän samaan tapaan Ojitus on muuttanut turpeen ominaisuuksia (hapettunut)
Suunnittelu- ja mitoitusohjeita ojitettujen kosteikkojen suunnitteluun Björn Klöve (Oulun yliopisto) Taustaa Ojitetuillet ill kosteikoille ill ei ole olemassa mitoitus- ja suunnitteluohjeita (mitoitus
LisätiedotKunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen
Kunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta /Metsätieteiden laitos 10.10.2013 1 Kunnostusojitukset ja humuskuormitus Suomen soista yli puolet (54
LisätiedotMetsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista
Metsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista Kosteikkopäivä Saarijärvellä 25.4.2013 Pia Högmander & Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
LisätiedotTurvetuotannon vesistökuormituksen ennakointi ja. uudet hallintamenetelmät
SUOM E N YM PÄ R ISTÖ 35 2012 Turvetuotannon vesistökuormituksen ennakointi ja uudet hallintamenetelmät Björn Klöve, Jaakko Saukkoriipi, Tapio Tuukkanen, Elisangela Heiderscheidt, Kaisa Heikkinen, Hannu
LisätiedotTurvetuotannon kuormitukseen vaikuttavat tekijät
Turvetuotannon kuormitukseen vaikuttavat tekijät TASO-hankkeen julkaisujen esittelytilaisuus 9.5.2012 Jyväskylässä Kaisa Heikkinen FT, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus TASO- hankkeen julkaisu Turvetuotannon
LisätiedotOjitetut kosteikot turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa TuKos hankkeen loppuseminaari
Ojitetut kosteikot turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa TuKos hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Seminaarin avaus Raimo Ihme, Suomen ympäristökeskus Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen äi käsittely
LisätiedotOjitetut kosteikot turvetuotannon. TuKos-hankkeen loppuseminaari
Ojitetut kosteikot turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa TuKos-hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Loppuyhteenveto Raimo Ihme Kosteikoiden tehokas käyttö Maankäytöstä peräisin oleva kuormitus on nykyisin
LisätiedotUutta tietoa vesiensuojelukosteikkojen merkityksestä
Uutta tietoa vesiensuojelukosteikkojen merkityksestä Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari 2016 Hannu Marttila, Anna-Kaisa Ronkanen, Heini Postila, Riku Eskelinen, Katharina Palmer, Björn Klöve Vesi-
LisätiedotTURVETUOTANNON KIINTOAINE- JA RAVINNEKUORMITUKSEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT JA KUORMITUKSEN ENNAKOINTI
1 TURVETUOTANNON KIINTOAINE- JA RAVINNEKUORMITUKSEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT JA KUORMITUKSEN ENNAKOINTI Tapio Tuukkanen, Hannu Marttila ja Bjørn Kløve Oulun yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmä
LisätiedotRantamo-Seittelin kosteikon vedenlaadun seuranta
Rantamo-Seittelin kosteikon vedenlaadun seuranta Jari Koskiaho, SYKE Tuusulanjärven tila paremmaksi -seminaari Gustavelund 23.5.2013 Kosteikoissa tapahtuvat vedenpuhdistusprosessit Kiintoaineksen laskeutuminen
LisätiedotMetsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa
Metsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa Limnologipäivät 11.4.2013 Pia Högmander & Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus TASO-hanke Metsätalouden
LisätiedotVesiensuojelukosteikot
Vesiensuojelukosteikot 10.9. 2008 Helsingin Messukeskus Jari Koskiaho, SYKE Suunnittelu- ja mitoitusopas http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=245183&lan=fi Kosteikoissa tapahtuvat vedenpuhdistusprosessit
LisätiedotVoiko metsätaloudesta taloudesta tulevaa kuormitusta hallita kosteikoilla, kokemuksia kosteikoista maataloudesta tulevan kuormituksen hallinnassa
Voiko metsätaloudesta taloudesta tulevaa kuormitusta hallita kosteikoilla, kokemuksia kosteikoista maataloudesta tulevan kuormituksen hallinnassa Jari Koskiaho, Suomen ympäristökeskus Taustaa Soita on
Lisätiedotsoveltuvuus turvetuotannon kosteikolle TuKos- hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Heini Postila Oulun yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio
Ympärivuotisen pumppauksen ja vesienkäsittelyn soveltuvuus turvetuotannon kosteikolle TuKos- hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Heini Postila Oulun yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio Esityksen
LisätiedotBioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN OMINAISKUORMITUSSELVITYS
Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN OMINAISKUORMITUSSELVITYS 2011-2015 15.2.2017 Ominaiskuormitusselvityksen taustaa Turvetuotannon vesistöön kohdistuvaa kuormitusta arvioidaan olemassa olevien tarkkailuaineistojen
LisätiedotKuinka turvetuotannolla vähennetään vesistökuormitusta
Kuinka turvetuotannolla vähennetään vesistökuormitusta Puhdas Vesi projekti Vapo Oy:n vastuullisuusseminaari TOTEUTUS 10-12-14 1, Projektipäällikkö Turvetuotanto - yksi kuormittaja muiden joukossa Valtakunnallisesti
LisätiedotKokeet happamuuden hoidossa Putkipadot. Hannu Marttila Happamuus ja sen torjuntamalleja Sanginjoella SaKu-hankkeen loppuseminaari
Kokeet happamuuden hoidossa Putkipadot Hannu Marttila Happamuus ja sen torjuntamalleja Sanginjoella SaKu-hankkeen loppuseminaari Virtaamaan vaikuttavat rakenteet Tarkoituksena vaikuttaa ylivirtaama aikaiseen
LisätiedotKiintoaineen ja humuksen mallintaminen. Markus Huttunen ja Vanamo Seppänen 11/11/2013
Kiintoaineen ja humuksen Nitrogen loading from forested catchments mallintaminen Markus Huttunen ja Vanamo Seppänen 11/11/213 Marie Korppoo VEMALA catchment meeting, 25/9/212 21.11.213 VEMALA vedenlaatumalli
LisätiedotTurvetuotannon selvitykset ja toimenpiteet kesällä TASO hankkeen kuulumisia , Karstula Jaakko Soikkeli
Turvetuotannon selvitykset ja toimenpiteet kesällä 2011 TASO hankkeen kuulumisia 13.10.2011, Karstula Jaakko Soikkeli KESÄN 2011 SELVITYKSET JA TOIMENPITEET 19.10.2011 - Vesistökartoitukset Saarijärven
LisätiedotTurvetuotannon vesistövaikutukset totta vai tarua? Anneli Wichmann
Turvetuotannon vesistövaikutukset totta vai tarua? Anneli Wichmann Turvetuotanto ja veden väri Ojitusten osuus soista Veden väri Vapon tuotantosuot Lähde: www.ymparisto.fi Soiden käyttö ja turvetuotannon
LisätiedotKasvillisuuskentät ja kosteikot turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa TASO
Kasvillisuuskentät ja kosteikot turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa TASO Kasvillisuuskentät ja kosteikot turvetuotannon valumavesien puhdistuksessa TASO-hankkeen julkaisu Kaisa Heikkinen*, Juha
LisätiedotISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA
ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA Tmi Kairatuuli/ 2015 1 JOHDANTO Isojoen Urakointi Oy:llä on tuotannossa Isojoen Sulkonkeitaalla noin 36 ha:n suuruinen turvetuotantoalue. Sulkonkeitaan
LisätiedotMiten maatalouden vesiensuojelutoimien tehoa voidaan mitata? Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry
Miten maatalouden vesiensuojelutoimien tehoa voidaan mitata? Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Esityksen sisältö Kuormituksen muodostuminen Automaattinen veden laadun seuranta ja
LisätiedotTurvetuotannon kuormitus
Turvetuotannon kuormitus Kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arvio turvetuotannon vesistökuormitukseen vaikuttavista tekijöistä TASO Turvetuotannon kuormitus - Kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arvio
LisätiedotKunnostusojitustarve, ojituksen aiheuttama kuormitus ja vesiensuojelu Hannu Hökkä Metla/Rovaniemi
Kunnostusojitustarve, ojituksen aiheuttama kuormitus ja vesiensuojelu Hannu Hökkä Metla/ Kunnostusojitustarve Pohjois-Suomessa VMI11 (2009-2013): kunnostustarve on 117000 ha/v, josta Pohjois-Suomessa 45%,
LisätiedotBioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS
Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS 2014-2015 15.2.2017 ESITYKSEN SISÄLTÖ 1. Selvityksen tausta ja lähtöainesto 2. Ylivirtaamatilanteet ja niiden määritys 3. Virtaaman vaikutus vedenlaatuun
LisätiedotKunnostusojituksen vesistökuormitus ja -vaikutukset. Samuli Joensuu Jyväskylä
Kunnostusojituksen vesistökuormitus ja -vaikutukset Samuli Joensuu Jyväskylä 16.4.2013 Vesistöjen tila ja kuormituslähteet Massa-ja Yhdyskunnat paperiteollisuus Typpi t/a 10 % 2 % Turkistarhaus Muu teollisuus
LisätiedotHeinijärven vedenlaatuselvitys 2014
Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston
LisätiedotRavinnehuuhtoumien mittaaminen. Kirsti Lahti ja Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry
Ravinnehuuhtoumien mittaaminen Kirsti Lahti ja Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry RaHa-hankkeen loppuseminaari 17.6.2014 18.6.2014 1 Mitä hankkeessa tavoiteltiin? Kehittää
LisätiedotHumus - Mitä se on ja mikä on sen merkitys? Peräkkäissuodatukset
Humus - Mitä se on ja mikä on sen merkitys? Peräkkäissuodatukset TuKos-hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Jaakko Saukkoriipi, Suomen ympäristökeskus (SYKE) Esityksen sisältö Taustaa humusaineista Tutkimusten
LisätiedotVeden laadun seuranta TASO-hankkeessa
Veden laadun seuranta TASO-hankkeessa TASO-hankkeen päätösseminaari 11.11.213 Pia Högmander, Keski-Suomen ELY-keskus Automaattiset veden laadun seuranta-asemat 6 maankäyttömuodoltaan erilaista kohdetta,
LisätiedotKokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla. 13.2.2013 Jaakko Soikkeli
Kokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla 13.2.2013 Jaakko Soikkeli Maankäytön aiheuttama kuormitus Suomen soilla ja turvemailla - Käsittää n. 33 % maa-alasta 20.5.2013 Fosforipäästölähteet,
LisätiedotAutomaattimittarit valuma-alueella tehtävien kunnostustoimien vaikutusten seurannassa
Automaattimittarit valuma-alueella tehtävien kunnostustoimien vaikutusten seurannassa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry 14.6.2017 Esityksen sisältö Miksi automaattimittauksia kannattaa
LisätiedotVEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY
VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY TIINA TULONEN, SARI UUSHEIMO, LAURI ARVOLA, EEVA EINOLA Lammin biologinen asema, Helsingin yliopisto Ravinneresurssi päivä 11.4.2017 Mustiala HANKKEEN TAVOITE:
LisätiedotUTAJÄRVEN KUNTA PAHKAVAARAN TUULIVOIMAPUIS- TON VOIMALOIDEN T1, T8, T9 JA T13 PINTAVESIVAIKUTUSTEN ARVIOINTI
Vastaanottaja Utajärven kunta Asiakirjatyyppi Pintavesivaikutusten arviointi Päivämäärä 19.6.2018 Työnumero 1510017196 UTAJÄRVEN KUNTA PAHKAVAARAN TUULIVOIMAPUIS- TON VOIMALOIDEN T1, T8, T9 JA T13 PINTAVESIVAIKUTUSTEN
LisätiedotMetsätalouden vesiensuojelu
Metsätalouden vesiensuojelu Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon retkeily Karstulassa, 28.8.2012 Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Sisältö Mistä metsätalouden vesistökuormitus
LisätiedotTurvetuotannon vesistövaikutukset ja vesiensuojelutoimenpiteet. TASO hankkeen aloitusseminaari Saarijärvi Jaakko Soikkeli
Turvetuotannon vesistövaikutukset ja vesiensuojelutoimenpiteet TASO hankkeen aloitusseminaari Saarijärvi 21.6.2011 Jaakko Soikkeli Turvetuotanto Saarijärven reitillä, muu maankäyttö ja luontainen vedenlaatu
LisätiedotKaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta. TASO-hanke
Kaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta TASO-hanke 212 213 Sisältö 1 Johdanto... 1 2 Kosteikon perustaminen... 1 3 Kosteikon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa... 2 4 Vedenlaadun seurannan tulokset...
LisätiedotLOHKO-hanke. Viljelijäaineisto
LOHKO-hanke Viljelijäaineisto Nitrogen loading from forested catchments Markus Huttunen ja Inese Huttunen SYKE/Vesikeskus 8/12/2016 Marie Korppoo VEMALA catchment meeting, 25/09/2012 Hankkeen päämäärät
LisätiedotKäsitys metsäojituksen vesistökuormituksesta on muuttunut miksi ja miten paljon?
Käsitys metsäojituksen vesistökuormituksesta on muuttunut miksi ja miten paljon? Mika Nieminen Uudisojitus 0 ha Päätehakkuu 15 20 000 ha Kunnostusojitus 60 000 ha Lannoitus< 10 000 ha P, 130 Mg Luonnontilaisen
Lisätiedot1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely
JOKIohjelman raportti Ojavesiseuranta vuonna 218 1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely Ojavesiseuranta aloitettiin JOKIohjelman toiminta-alueella 17.4.218 ja viimeinen näytteenottopäivä oli 5.11.218.
LisätiedotTiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto
Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Kokonaiskuormituksesta hajakuormituksen osuus on fosforin osalta n. 60 % ja typen osalta n 80% (SYKE tilastot) Fosfori Typpi Toimenpiteiden kohdentaminen
LisätiedotTurvetuotannon ympärivuotinen valumavesien käsittely
Turvetuotannon ympärivuotinen valumavesien käsittely Heini Postila Oulun yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio Seminaari 30.3.2010 Uusia keinoja virtaamien ja talviaikaisen ravinnekuormituksen
LisätiedotVesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusten mittaaminen vesistössä. Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry
Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusten mittaaminen vesistössä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Esityksen sisältö Lyhyesti automaattisesta veden laadun seurannasta Kasvipeite/muokkaus/
LisätiedotLasse Häkkinen KOSTEIKKOJEN VAIKUTUS MAATALOUDEN RAVINNEPÄÄSTÖIHIN
Lasse Häkkinen KOSTEIKKOJEN VAIKUTUS MAATALOUDEN RAVINNEPÄÄSTÖIHIN RAE -HANKE Savonia-ammattikorkeakoulun koordinoima hanke. Hanke toteutetaan Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilla aikavälillä
LisätiedotVeikö syksyn sateet ravinteet mennessään?
Veikö syksyn sateet ravinteet mennessään? - Tuloksia vedenlaadun seurannasta RaHahankkeessa Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Esityksen sisältö Vedenlaadun seuranta
Lisätiedotpeltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valuma
Ravinnehuuhtoumien muodostuminen peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valuma alueelta Tuloksia vedenlaadun seurannasta RaHa hankkeessa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry RaHahankkeen
LisätiedotHUMUSVESIEN PUHDISTUSTEKNOLOGIA
HUMUSVESIEN PUHDISTUSTEKNOLOGIA 2012-2014 1 HANKKEEN TOIMIJAT JA RAHOITTAJAT Hankkeen toteuttajat: VTT (hallinnoija) ja JAMK Hankkeen rahoittajat: Euroopan aluekehitysrahasto, Vapo Oy, Turveruukki Oy,
LisätiedotKosteikot leikkaavat ravinnekuormitusta ja elävöittävät maisemaa
Liite 17.12.2007 64. vuosikerta Numero 3 Sivu 5 Kosteikot leikkaavat ravinnekuormitusta ja elävöittävät maisemaa Markku Puustinen, Suomen ympäristökeskus Kosteikot pidättävät tehokkaasti pelloilta valtaojiin
LisätiedotTASO-hankkeen esittely
TASO-hankkeen esittely Soiden ja turvemaiden vesistövaikutukset 17.10.2012 Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus TASO-hanke Turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun valtakunnallinen
LisätiedotPaljon vai vähän? Energian kokonaiskulutus 2010, Turvemaiden maankäyttömuodot pinta-alan suhteen. Puupolttoaineet 22 % Öljy 24 % Muut 2 %
Sitoumus 121212 Paljon vai vähän? Energian kokonaiskulutus 2010, noin 405 TWh (Tilastokeskus) Turvemaiden maankäyttömuodot pinta-alan suhteen Puupolttoaineet 22 % Öljy 24 % Muut 2 % Ydinenergia 16 % Sähkön
LisätiedotRaudan ja humuksen esiintymisestä ja vesistövaikutuksista Jäälinjärven valumaalueella
Raudan ja humuksen esiintymisestä ja vesistövaikutuksista Jäälinjärven valumaalueella Kaisa Heikkinen SYKE, Oulu Jäälinjärvi-seminaari 13.11.2012 Raudan kierto järvessä 2 Rauta happipitoisessa vedessä
LisätiedotMaa- ja metsätalouden vesiensuojelun tehokkuus ja kehittämistarpeet
Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun tehokkuus ja kehittämistarpeet Samuli Joensuu 1) Kaisa Heikkinen 2) ja Markku Puustinen 2) 1) Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2) Suomen ympäristökeskus, SYKE Maatalous
LisätiedotHarjoitus 3: Hydrauliikka + veden laatu
Harjoitus 3: Hydrauliikka + veden laatu 14.10.015 Harjoitusten aikataulu Aika Paikka Teema Ke 16.9. klo 1-14 R00/R1 1) Globaalit vesikysymykset Ke 3.9 klo 1-14 R00/R1 1. harjoitus: laskutupa Ke 30.9 klo
LisätiedotVesiensuojelu ja laki kestävän metsätalouden rahoituksesta (KEMERA) Jyväskylä 16.4.2013 Antti Leinonen Suomen metsäkeskus
Vesiensuojelu ja laki kestävän metsätalouden rahoituksesta (KEMERA) Jyväskylä 16.4.2013 Antti Leinonen Suomen metsäkeskus 1 Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta (1994/1996) Laki (1994/1996) voimassa
LisätiedotKäsitys metsäojituksen vesistökuormituksesta on muuttunut miksi ja miten paljon? Mika Nieminen
Käsitys metsäojituksen vesistökuormituksesta on muuttunut miksi ja miten paljon? Mika Nieminen P, 130 Mg Uudisojitus 0 ha Päätehakkuu 15-20 000 ha Kunnostusojitus 60 000 ha Lannoitus< 10 000 ha Luonnontilaisen
LisätiedotWiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014
Lausunto 8.5.2014 Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Tausta: Kalastajat olivat 6.4.2014 tehneet havainnon, että jäällä oli tummaa lietettä lähellä Viitasaaren
LisätiedotAsuinalueen rakentamisen vaikutukset veden laatuun, virtaamaan ja ainekuormitukseen - Esimerkkinä Espoon Suurpelto 2006-2012
Asuinalueen rakentamisen vaikutukset veden laatuun, virtaamaan ja ainekuormitukseen - Esimerkkinä Espoon Suurpelto 2006-2012 Pienvesitapaaminen 2.6.2014 Päivi Haatainen Helsingin yliopisto Geotieteiden
LisätiedotKokemuksia automaattisesta vedenlaadun mittauksesta metsätaloudessa. Samuli Joensuu 14.5.2013
Kokemuksia automaattisesta vedenlaadun mittauksesta metsätaloudessa Samuli Joensuu 14.5.2013 Taustaa Puhdas vesi on nousemassa kansalaiskeskustelun ytimeen Vesiensuojelun merkitys korostuu metsätaloudessa
LisätiedotLuoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011
Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien
LisätiedotVarsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela
Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio 1.12.211 Janne Suomela Varsinais-Suomen päävesistöalueet Kiskonjoki Perniönjoki 147 km 2 Uskelanjoki 566 km 2 Halikonjoki
LisätiedotVesiensuojelu metsätaloudessa Biotalous tänään ja huomenna Saarijärvi 28.1.2016. Juha Jämsén Suomen metsäkeskus
Vesiensuojelu metsätaloudessa Biotalous tänään ja huomenna Saarijärvi 28.1.2016 Juha Jämsén Suomen metsäkeskus Metsätalouden vesistökuormitus Metsätalouden kuormitus on tyypiltään hajakuormitusta. Myös
LisätiedotKosteikot virtaaman ja ravinteiden hallinnassa
Uusia keinoja virtaamien ja talviaikaisen ravinnekuormituksen hallintaan Seminaari 30.3.2010, Kauttuan klubi Kosteikot virtaaman ja ravinteiden hallinnassa Jari Koskiaho, SYKE Kosteikkojen käyttö vesiensuojelussa
LisätiedotMetsätalouden vaikutukset Kitkaja Posionjärvien tilaan
Metsätalouden vaikutukset Kitkaja Posionjärvien tilaan Keskustelutilaisuus metsänomistajille 16.12.2014 Nuorisokeskus Oivanki Kati Häkkilä & Teemu Ulvi, SYKE Järvien tilassa havaittu muutoksia Asukkaat
LisätiedotMetsänkäsittely ja soidensuojelu
Metsänkäsittely ja soidensuojelu Kommenttipuheenvuoro 29.1.2013 Suoluonnon tulevaisuus Soidensuojelun täydennysohjelma aloitusseminaari Leena Finér Metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset vesi- ja ravinnevirtoihin
LisätiedotKosteikkojen puhdistustehokkuuden parantaminen sorptiomateriaaleilla
Kosteikkojen puhdistustehokkuuden parantaminen sorptiomateriaaleilla Satu Maaria Karjalainen SYKE TuKos-hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Oulussa Tausta Osassa turvetuotannon t t valumavesiä puhdistavissa
LisätiedotNo 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017
No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2016 Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 Niina Hätinen tutkija SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun
LisätiedotKäytännön esimerkkejä maatalouden vesistökuormituksen vähentämisestä. Saarijärvi 19.3. 2014 Markku Puustinen Syke, Vesikeskus
Käytännön esimerkkejä maatalouden vesistökuormituksen vähentämisestä Saarijärvi 19.3. 2014 Markku Puustinen Syke, Vesikeskus 19.3.2014 Sisältö Ravinnekuormituksesta Maatalouden ympäristötoimenpiteistä
LisätiedotKokkosuon vesiensuojelusuunnitelma Kiuruvesi
21.12.2012 Kokkosuon vesiensuojelusuunnitelma Kiuruvesi 1. Hankkeen tarkoitus ja taustatiedot... 2 1.1 Sijainti... 2 1.2 Hankkeen tausta... 2 1.3 Esiselvitykset ja maastotutkimukset... 2 1.4 Hankkeen tavoitteet...
LisätiedotÄhtärinjärven tilasta ja esisuunnittelu kuormituksen vähentämiseksi. Ähtäri Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho Oy
Ähtärinjärven tilasta ja esisuunnittelu kuormituksen vähentämiseksi Ähtäri 15.3.2019 Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho Oy Esisuunnitelman tavoite Suunnittelun ensisijaisena tavoitteena on tunnistaa
LisätiedotTurvetuotannon vesistökuormitus
Turvetuotannon vesistökuormitus Turvetuottajien vesiensuojelukoulutus, 24.4.2012 Ansa Selänne ja Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Sisältö Mitä vesistökuormitus on? Mitä
LisätiedotLUONNONHUUHTOUMA Tietoa luonnonhuuhtoumasta tarvitaan ihmisen aiheuttaman kuormituksen arvioimiseksi Erityisesti metsätalous
LUONNONHUUHTOUMA Tietoa luonnonhuuhtoumasta tarvitaan ihmisen aiheuttaman kuormituksen arvioimiseksi Erityisesti metsätalous Luonnonhuuhtoumaan vaikuttavat mm.: Geologia, ilmasto Maaperä, topografia, kasvillisuus
LisätiedotMetsätalouden vesiensuojelu
Metsätalouden vesiensuojelu 29-30.5.2018 Kaakkois-Suomi Jostakin pitää löytää 3,5 milj. kuutiota puuta Hakkuut 4 milj. m3/v Investoinnit/KaS + 1,4 milj. m3/v 5.6.2018 Suomen metsäkeskus 2 Hakkuukertymä
LisätiedotTOTEUTUS Tomi Yli-Kyyny Kolmen vuoden yhteenveto Vapon ympäristölupauksista
TOTEUTUS 10-12-14 Tomi Yli-Kyyny Kolmen vuoden yhteenveto Vapon ympäristölupauksista Vapon ympäristösitoumukset 2011 TOTEUTETUT YMPÄRISTÖSITOUMUKSET 1. 100 % BAT turvetuotannon vesiensuojelussa 2. Turvetuotannon
LisätiedotKohti tehokkaampaa vesiensuojelua
Kohti tehokkaampaa vesiensuojelua Sakari Sarkkola, Mika Nieminen, Hannu Hökkä, Anu Hynninen, Ari Laurén, Martti Vuollekoski, Hannu Marttila, Harri Koivusalo, Erkki Ahti, Jukka Laine SUO-HYDRO -hanke Tavoitteena
LisätiedotKunnostusojitustarve vesitalouden ja vesiensuojelun näkökulmasta. Hannu Hökkä, Mika Nieminen, Ari Lauren, Samuli Launiainen, Sakari Sarkkola Metla
Kunnostusojitustarve vesitalouden ja vesiensuojelun näkökulmasta Hannu Hökkä, Mika Nieminen, Ari Lauren, Samuli Launiainen, Sakari Sarkkola Metla Kunnostusojitukset taustaa Kunnostusojitusten tavoitteena
LisätiedotSulfaattimailla syntyvän happaman kuormituksen ennakointi- ja hallintamenetelmät (SuHE) SuHE -hankkeen loppuseminaari
Sulfaattimailla syntyvän happaman kuormituksen ennakointi- ja hallintamenetelmät (SuHE) SuHE -hankkeen loppuseminaari 21.5.2014 Tilaisuuden avaus Raimo Ihme, Suomen ympäristökeskus Sulfaattimailla syntyvän
LisätiedotLiuenneen hiilen (CDOM) laatu menetelmän soveltaminen turv le. Jonna Kuha, Toni Roiha, Mika Nieminen,Hannu Marttila
Liuenneen hiilen (CDOM) laatu menetelmän soveltaminen turvemaille Jonna Kuha, Toni Roiha, Mika Nieminen,Hannu Marttila Mitä humusaineet ovat? Liuenneen eloperäisen (orgaanisen) aineksen eli humuksen värillinen
LisätiedotMetsätalous ja vesiensuojelu. Sisältö noudattaa Suomen metsäkeskuksen Isojoella järjestämän FRESHABIT LIFE IP hankkeen yleisötilaisuuden sisältöä.
Metsätalous ja vesiensuojelu Sisältö noudattaa Suomen metsäkeskuksen Isojoella järjestämän FRESHABIT LIFE IP hankkeen yleisötilaisuuden sisältöä. 1 Uuronluoma Hukanluoma Kärkiluoma Riitaluoma Lohiluoma
LisätiedotRauta ja fosfori turvemaissa. Björn Klöve Oulun yliopisto/vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio
Rauta ja fosfori turvemaissa Björn Klöve Oulun yliopisto/vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio Miksi rauta ja vesistöt kiinnostavat? Rauta vaikutta forsforin esiintymiseen, pidättymisen, ja kulkeutumiseen
LisätiedotTURPEENOTON VAIKUTUKSET JOKIVESISTÖJEN JA VAASAN VESIALUEIDEN TILAAN
TURPEENOTON VAIKUTUKSET JOKIVESISTÖJEN JA VAASAN VESIALUEIDEN TILAAN SLL-POHJANMAAN PIIRI RY / TEEMU TUOVINEN 5.4.2017 Soiden käyttö Suomessa Läntisessä Suomessa turvetuotanto on maamme korkein 1,9% (Etelä-
LisätiedotTypenpoiston tehostaminen vesistön mikrobeilla
2013-2017 Typenpoiston tehostaminen vesistön mikrobeilla Sanni Aalto 9.6.2016 Demonstraatiot 2014-16 Ulkopuoliset rahoittajat & Seurantaryhmä: MTK HS Vesi Metsähallitus Ympäristöministeriö Hämeen ELY Viron
LisätiedotTASO. TASO-hanke TASOA TURVETUOTANNON JA METSÄTALOUDEN VESIENSUOJELUUN
TASO TASO-hanke TASOA TURVETUOTANNON JA METSÄTALOUDEN VESIENSUOJELUUN Turvetuotannon vesistökuormitus ja vesiensuojelu Turvetuotannon aiheuttama ravinne- ja kiintoainekuormitus voi olla paikallisesti merkittävää.
LisätiedotBioTar-hankkeen yleisesittely
BioTar-hankkeen yleisesittely Satu Maaria Karjalainen SYKE BioTar-loppuseminaari Oulu Helsinki 14.5.2014 Projektin tausta Biologisten tarkkailumenetelmien kehittäminen turvemaiden käytön vaikutusten arviointiin
LisätiedotTampereen kaupunki Lahdesjärvi Lakalaivan osayleiskaavan hydrologinen selvitys: Lisäselvitys Luonnos 11.4.2007
Lahdesjärvi Lakalaivan osayleiskaavan hydrologinen selvitys: Lisäselvitys Luonnos 11.4.2007 Mikko Kajanus Suunnitteluinsinööri 2 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 3 2 Maankäyttövaihtoehto 2... 3 2.1 Valuma
LisätiedotSuomen vesistöjen tummuminen. Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus
Suomen vesistöjen tummuminen Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus Mitä vesien tummumisella tarkoitetaan? Kuva: Stefan Löfgren Tummumisella käsitetään humuksen lisääntymistä, joka ilmenee veden
LisätiedotVESISTÖJEN TILA JA KUNNOSTUS KOULUTUSILTA. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimet
VESISTÖJEN TILA JA KUNNOSTUS KOULUTUSILTA Maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimet 26.1.2011 Henri Vaarala suunnittelija Pyhäjärvi-instituutti 1 TAVOITTEENA ULKOISEN RAVINNEKUORMITUSKEN VÄHENTÄMINEN Ei
LisätiedotKuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet.
Kuva 1-8-8. Kuerjoen (FS4, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (, ) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-9. Kuerjoki. 189 1.8.4.3 Kuerjoki ja Kivivuopionoja Kuerjoen vedenlaatua on tarkasteltu kahdesta tarkkailupisteestä
LisätiedotRavinteiden reitti pellolta vesistöön - tuloksia peltovaltaisten valuma-alueiden automaattimittauksista
Ravinteiden reitti pellolta vesistöön - tuloksia peltovaltaisten valuma-alueiden automaattimittauksista Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Esityksen sisältö Automaattinen veden laadun
LisätiedotBOREAL BIOREF OY KEMIJÄRVEN BIOJALOSTAMON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS LIITE 7
BOREAL BIOREF OY KEMIJÄRVEN BIOJALOSTAMON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS LIITE 7 Kemijärven suunnitellun biotuotetehtaan jätevesien kulkeutuminen kuormituspisteeltä P8 Raportti 1.3.217 Arto Inkala,
LisätiedotEri maankäyttömuotojen vaikutuksesta liukoisen orgaanisen aineksen määrään ja laatuun tapaustutkimus
TASO-hankkeen loppuseminaari 11.11.2013 Eri maankäyttömuotojen vaikutuksesta liukoisen orgaanisen aineksen määrään ja laatuun tapaustutkimus Jarkko Akkanen Biologian laitos Joensuun kampus OSAHANKE Turvetuotannon
LisätiedotBioenergia ry
1.5.217 Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS Virtaaman vaikutus vedenlaatuun, kuormitukseen sekä puhdistustehoihin vuosien 214 215 tarkkailuaineistojen perusteella Jäkäläsuon pintavalutuskenttä
Lisätiedot