Cibolan seitsemän kaupunkia

Transkriptio

1 Cibolan seitsemän kaupunkia Amerikan kävijät ennen Kolumbusta Oriens ASIA Septētrio Tanais Nilus Meridies EVROPA Mare mediterraneū Occidens Aphrica Jukka Nieminen

2 Cibolan seitsemän kaupunkia Jukka Nieminen Kansi: R. Penttinen Taitto: Kane Kanerva Kuvat: Jukka Nieminen & Kane Kanerva Kustantaja: Mediapinta 2010 Tavoista tai keinoista riippumatta osittainenkin kopiointi tai jäljentäminen internettiin tai mihinkään muuhun sähköiseen muotoon on ehdottomasti kielletty. ISBN

3 SISÄLLYS Esipuhe 1 I luku Mesa Verde 7 Cibola 9 Antillia 11 Lingoa 15 Libyalaiset Amerikassa 19 Manuel Hieroglyphe 22 Kieliyhteyksiä 27 II luku Normal portolano 32 Hapgood 35 Ibn ben Zara 38 Aavesaaret 43 Mayda 47 III luku Megaliittikulttuuri 50 Megaliittisiä rakennelmia 53 Keltit Amerikassa 56 Ley-linjat 59 IV luku Henry Sinclairin Amerikan-matka 65 Narratione Zeno 68 America s Stonehenge 74 V luku Zeno-kartta 81 Magellan 84 Terra Australia 88 Atlantis 91 Arvoitus nimeltään Kolumbus 94 Puolesta ja vastaan 99 Lähteistä 106

4

5 1 Esipuhe Kun tavalliselta suomalaiselta kysyy, kuka löysi Amerikan, suu menee oikeutetusti itsevarmaan hymyyn. Kuuluuhan yleissivistykseen tietää että Christoffer Kolumbushan se. Vastauksesta selviävät kaikki aina kotiäideistä koululaisiin, sillä kaikkihan tietävät oikean vastauksen. Kukapa ei tietäisi? Tietenkin kysymystä voi aina vaikeuttaa jos se tuntuu liian helpolta, sama asia kun voidaan kysyä myös monikossa; ketkä ensimmäisinä löysivät Amerikan? Tällöin meidän kaikkien silmät menevät sirrilleen, että mikähän kompa tähän liittyy, mutta pianhan se katse kirkastuu, sillä kysymyksen täytyy liittyä viikinkeihin. Ei ole suurikaan salaisuus että viikinkipäällikkö Leif Eriksson piipahteli Pohjois-Amerikan puolella joskus 900-luvulla. Kultivoineimmat lukijat ovat lukeneet Gavin Menziesin teoksen 1421 Kun Kiina löysi maailman, joten he voivat brassailla oikein kunnolla ja esitellä sivistyneisyyttään, ja tietävät että oikea vastaus on myös kiinalaisissa. Näin, keskiverto suomalainen on jälleen osoittanut, ettei tässä tyhmempiä olla kuin muuallakaan. Hyvä näin. Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus. Tämä kirja koettaa vaatimattomasti nostaa suomalaisten yleistietämyksen tasoa tästäkin esittelemällä varhaisia Amerikan-kävijöitä ajalta ennen Kolumbusta myös siltä osin jota kukaan ei ole vielä lukijalle kertonut. Kirja siis käsittelee niitä kansoja ja henkilöitä jotka ovat Amerikassa käyneet ennen Kolumbusta, mutta eivät ole saaneet mitään tunnustusta. Painopiste tässä kirjassa ennen

6 2 Cibolan seitsemän kaupunkia ajanlaskua liittyy antiikin välimeren kulttuureihin, foinikialaisiin, roomalaisiin, puunilaisiin ja ajanlaskun paremmalla puolen, Eurooppalaiset vähän pohjoisempaakin ottivat osaa tähän suureen löytöretkeilyyn kuten ainakin keltit. Kaikki tämä jo ennen Kolumbusta, paljon ennen Kolumbusta. Valitettavasti tämäkin on melkoisen manipuloitu totuus, sillä mitään syytä korostaa näitä kansoja varhaisina Amerikan-kävijöinä ei ole. Rehellisyyden nimissä pitäisi luetella pitkät litaniat afrikkalaisia, polynesialaisia, arabeja, kiinalaisia, intialaisia, japanilaisia ym. kansoja tai heidän edustajiaan, joilla kaikilla on kiistatta myös oikeus ottaa tästä asiasta kunniansa. Sanotaan että afrikkalaiset jopa loivat Väli-Amerikan olmeekkien kulttuurin. Mikään tuntematon manner ei Amerikka ole siis koskaan ollut. Syy miksi aiheeseen ei nyt tehdä kaikenkattavaa globaalia yleiskatsausta, johtuu yksinkertaisesti allekirjoittaneen laiskuudesta, joka on tieten halunnut rajata aihetta. Eikä tämä ole edes mikään sen kummemmin laatukriteerit täyttävä kirja jossa aihepiiri käsitellään juurta jaksain lukuisin lähdeviittauksin, eli tieteellisin evidenssein, kuten ylevästi sanotaan. Tämä on vaan yksinkertaisesti aihe jota olen sattunut tutkimaan, ja päättänyt jakaa lukemani muidenkin suomalaisten kanssa sen kummemmin sitä pukematta tieteellisen teennäisen jäykkään esitystapaan. Populaarikirja. Korostettakoon vielä sitäkin, että tämä aihepiiri on sellainen, ettei sille tulisi loppua ollenkaan jos kaiken tutkisi juurta jaksain, varsinkin jos olisi pitkäpiimäisen perusteellinen. Mikään Amerikan löytöretkeilyn nero tai asiantuntija en edes yritä olla, olenpahan vain onnekkaasti hankkinut kirjallisuutta, jota kovin monen en usko Suomessa entuudestaan tuntevan. Luin siis muutaman englanninkielisen kirjan haperolla tankerollani, ja tein niistä kotimaisella yhteenvedon. Halpaa kopiointiahan tämä kirja on, siihen nyt pystyy kuka tahansa. Tämä kirja on pitkän kehityshistorian tulos, joka alkoi siitä että kerran Internetissä eksyin ns. väärään sakkiin. Aloin

7 Esipuhe 3 pohtimaan ajatusleikkinä, voisiko Atsteekkien ja Egyptin pyramideilla olla keskinäistä yhteyttä? Ajatukselle naurettiin ja sekös suomalaista juntturaa kismittää kun naurunalaiseksi joutuu. Aivan kuin uhmalla päätin ottaa asiasta selvää. Pian netin kirjakaupasta löytyikin teos, jossa joku oli pohtinut samaa. Tilasin kirjan ja sen lähdeluettelosta selvisi että kyse ei ollutkaan yksittäisestä kirjasta, vaan kokonaisesta kirjallisuudenhaarasta, joita aloin sitten tilailemaan tasaiseen tahtiin lisääkin. Aikaa myöten selvisi että akateemisia tutkimuksiakin aiheesta on pilvin pimein. Kokonaiskuva alkoi hiljalleen hahmottua. Jälkikäteen oli mukava huomata olevansa oikeassa, vaikka silloin alkuun vain vaistonvaraisesti. Aihepiiri on kuitenkin suomessa yhtä tuntematon kuin silloin takavuosina, joten miksikäs ei tilannetta alkaisi korjaamaan? Siksi tämä kirja on kirjoitettu. Toki ne muutamat harvat valitut, jotka aikanaan lukivat toimittamaani pienlehteä Hermeetikkoa, tunnistavat tämän kirjan teemat. Tässä nykyisin telakalla (ja loppuunmyydyssä) omakustanteessa näitä samoja asioita käsiteltiin hivenen haparoiden, mutta epäilen, ettei moinen kädestä käteen julkaisu juurikaan laajempia piirejä tavoittanut. Tuntuu vähän että aiheelle voisi olla sivistyksellistä tilausta. Tietenkin kun minä olen minä, aihepiiri käsitellään hutiloiden ja totta kai ylimalkaisesti, ja jos seassa on asiavirheitä jossakin kohdassa, siitä viis veisataan, vaikka joku besserwisseri niiden avulla koettaisikin tämän teilata. Asenne voi tietenkin lukijaa ärsyttää. Miksi ei viitteitä ole mainittu? Mitkä ovat tiedekirjat joihin tässä viitataan? Miksi aihepiiriä ei ole käsitelty juurta jaksain vaan tekele on ohut kuin juustoleipä? Hyviä kysymyksiä tietty, mutta kun tonkii tiedemaailman marginaaleja ja epäortodoksisia teorioita, on itsekin vähän sellainen taiteilijasielu. Ei tulisi mieleenkään kirjoitella mitään tiiliskiviä huolellisesti lähteet mainiten, ja jossa tekstikin on vaikeaselkoista ja puuduttavia termejä täynnänsä. Mitä vaikeampaa erikoiskieltä kirjoittelee, sen viisaampana kai pidetään, mutta itse totean että helpon yleiskielen kirjoittaminen ja sivistys- ja

8 4 Cibolan seitsemän kaupunkia ammattisanaston välttely vasta taitoa vaatiikin. Omasta mielestäni pidän persoonatonta lähestymistapaa ja vaikeita sanoja vain itsetehostuksen välineenä, jolla koetetaan tärkeillä. Tämä on tietty oma mielipiteeni. Jos joku haluaa kunnolla tutustua aihepiiriin, ottakoon selvää ja kirjoittakoon oman kirjansa ottaen itsensä niin vakavasti kuin tahtoo. Tämähän on vain pelkkä päänavaus, ja pohjimmiltaan tarkoitettu lukunautinnoksi. Mielelläni kirjoitan kuitenkin kirjani moninapaisesti, eli en jää yhden teeman vangiksi, vaan koetan lähestyä asiaa monen erilaisen näkemyksen kautta, jotka näennäisesti eivät heti yhdykään toisiinsa. Toinen pääteemakin siis on, ja se liittyy vanhoihin karttoihin, jolla kuitenkin on oma yhteytensä näihin muinaisiin merenkulkijoihin. Sen keksi ensimmäisenä Suomen oma poika, kuulu koillisväylän löytäjä ja muutenkin hurja pappa (Nils) Adolf Erik Nordenskiöld. Häntä pidetään edelleen yhtenä maailman parhaista historiallisten karttojen tutkijoista, jonka niin maine kuin karttakokoelmat ovat edelleen lähes ylittämättömät. Myös hän ehti ihmetellä, miten ihmeessä Eurooppalaisissa portolanojen nimellä kulkevissa kartoissa saattoi esiintyä Karibian saaria jo 1300-luvulta eteenpäin, ja Kuuba oli selvästi tunnistettavissa, joskin nimellä Antillia. Havainnon suuruus ei jäänyt näin pieneen yksityiskohtaan, vaan Nordenskiöld ymmärsi myös, että näitä karttoja ei ole voitu valmistaa keskiajalla, vaan ne olivat kopioita varhaisemmista, antiikin vuosisatoina tehdyistä kartoista. Näin ollen myös kartta Kuubasta täytyy olla Aleksandrian suuren kirjaston ajoilta, joten Karibialla on käyty siis jo antiikin vuosisatoina. Niin kartat kuin varhaiset Amerikan-kävijät ovat saman asian kaksi eri puolta. Aleksandriasta nämä kartat kulkeutuivat pääosin joko kalifaatin aikaiseen Arabiaan, ja vaihtoehtoisesti Konstantinopoliin. Kun roomalaiskatoliset tekivät ristiretken Konstantinopoliin 1204 jkr., niin kartat kulkeutuivat Venetsiaan päätyen sieltä keskiajan kartantekijöille, joiden nimiin nämä kartat sittemmin pistettiin. On olemassa

9 Esipuhe 5 myös näkemys, että sotasaaliina saadut kartat olisivat olleet piilossa erinäisillä ritarikunnilla joista Temppeliritarit taho, jonka voi mainita erikseen. Kun sitten tämän ritarikunnan valtakausi päättyi vuonna 1314, portolanojen nimellä kulkeutuvat kartatkin tulivat yleiseen tietouteen, sillä ensimmäinen portolano putkahti julkisuuteen Vaikka myöhemmän ajan karttatutkijat ovatkin antaneet tälle ajatukselle tukensa että kartat pohjaavat tietojensa puolesta jo antiikin vuosisatoihin, on näkemys eurooppalaisittain ollut aina liian esoteerinen, sillä siinä vilahtaa taas jotakin sellaista, ettei moderni valkoinen mies olisikaan aina ollut ykkönen. Niin arvostettu kuin Nordenskiöld onkin, on hänen monilahjaista ajatteluaan koettaneet jälkipolvet hienotunteisesti suitsia, ja erityisesti tämä näkemys tuntuu olevan latteinta tulkintaa rakastaville tutkijoille aivan liian radikaali. Niinpä Nordenskiöldin ajatukset ovat vain tylysti sensuroitu, jotta jälkipolvien lukijakunnat eivät saisi niistä mitään kerettiläistä mieleensä. Tosin hänen ajatuksiaan eivät hyväksyneet edes kaikki hänen aikalaisensakaan. Tälle karttamystiselle puoliskolle on tässä annettu myös reilusti tilaa, ihan vaan Nordenskiöldin kunniaksi. Jos asia on näin, että Amerikka oli näin hyvin tiedossa vuosisadasta toiseen, niin kuka sitten löysi oikeasti Amerikan, jos ei Kolumbus. Yritän tämänkin esitellä kirjan lopussa, skotlantilaisen aatelisen Henry Sinclairin jonka matkasta on jäänyt niin paljon todisteita, että asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Itse jos saan arvata, niin antiikin vuosisatoina elänyt Hanno Merenkulkija lienee ollut ensimmäinen historiallinen henkilö, joka tälle mantereelle on jalkansa pannut. Kirjasta vielä senkin verran, että lienee jokin luonnonlaki, että oikolukee tämän sitten miten moni ja miten moneen kertaan tahansa, aina sinne jää muutama lyönti- tai ajatusvirhe. Niin varmaan tässäkin kirjassa, ja sekös kismittää. Kiitos tietty Kanelle taitosta ja P. Jaakkolalle narrationen kääntämisestä. Tekijä

10 6 Cibolan seitsemän kaupunkia Newport tower jonka Henry Sinclair rakennutti Yhdysvaltain Massachusettsiin n. vuonna 1399 jkr. Sori vaan Kolumbus

11 7 I LUKU Mesa Verde Amerikan löytöhistorian katsotaan alkaneen siitä hetkestä, kun Kolumbus vuonna 1492 laski jalkansa johonkin niistä lukuisista Bahamasaarten pikkusaarista. Amerikka oli löydetty. Tämän tarinan me kaikki olemme kuulleet ja kaikki sen tunnistamme. Todellisuudessa asia ei ole aivan näin yksioikoinen, eikä ole ollenkaan varmaa että Kolumbus löysi mitään sellaista, jota Euroopassa ei olisi jo entuudestaan tiedetty. Kilpajuoksu Karibianmerelle kun oli alkanut jo miespolvia aiemmin, eikä Kolumbus itsekään kuvitellut olevansa ensimmäisenä asialla. Jokin oli vetänyt meriliikennettä Portugalista länteen jo vuosikymmenien ajan ennen Kolumbuksen kuulua retkeäkin. Vastaus löytynee sen ajan myyteistä ja sitkeistä huhuista, joita Portugalin satamakorttelien merimieskapakoissa liikuskeli. Eräs keskeinen motiivi oli huhu Cibolasta ja sen seitsemästä kaupungista, jotka sijaitsivat lännessä, kaukana tuntemattomassa maassa. Tai oikeammin myyttejä oli alkujaan kolme, jotka liitettiin Meksikonlahdelle; myytti Cibolasta, myytti Quivirasta ja myytti seitsemästä kaupungista, jotka aikain saatossa nivoutuivat yhdeksi ja samaksi myytiksi. Myöhemmin vielä huhut muuttivat niitä satumaisen rikkaiksi kaupungeiksi, ja on selviö että Cibola on tavalla tai

12 8 Cibolan seitsemän kaupunkia toisella vaikuttanut myös myöhemmän El Doradon myyttiin. Tuosta kulta- ja hopeapäällysteisestä kaupungista myös riitti tarinaa, jota espanjalaisten valloittajien kannatti pitää elossa, saadakseen seikkailijat liikkeelle asuttamaan uutta mannerta. Ei ole vaikea kuvitella espanjalaisen konkistadorin keltaisille hampaille irstasta virnettä, vain kun joku kuiskaakin El Doradon nimen. Ahneus ajoi espanjalaiset tuhoamaan sittemmin kaiken edestään, mutta kaikki eivät saaneet tappamisen ja rosvoamisen iloa, vaan toisinaan kävi kuten liian innokkaille usein käy. Osa vain marssi suoraan Amazonasin sademetsiin, eikä heistä sen koommin kuultu. Kaikkia heitä kuitenkin ajoi sama myytti eteenpäin, jossakin oli satumaisen rikas kaupunki, jonka jalkakäytävätkin tehtiin hopeasta, ja kaikki muu oli kultaa. Tiedettiin että oli olemassa jopa kultaisen miehen myytti, jokin intiaanien ylipappi kieriskeli kultapölyssä, ja juhlan huipentumana kultaisia esineitä viskottiin järveen tuhlaavalla tyylillä. Vähemmästäkin espanjalaiset seikkailijat höristävät korviaan. Cibola eli vielä pitkään senkin jälkeen kun Karibian saaret olivat koluttu läpikotaisin. Seitsemän kaupunkia siirtyivät nyt Atsteekkien valtakuntaan ja sen jälkeen kun espanjalaiset konkistadorit olivat hajottaneet sen alkutekijöihinsä ryöväten kaupungit, olivat ne kultaisia tai eivät, myytti siirtyi pohjoisemmas. Alettiin puhua Zunien seitsemästä kaupungista, ja tänne tarina aikanaan päättyikin. Tarkennettuna vieläpä Mesa Verdeen, tuohon kummalliseen kalliokaupunkiin, josta alkoi tihkua tietoja ohikulkevien kullankaivajien ja biisoninmetsästäjien kertoillessa siitä eteenpäin. Osaltaan myytti varmasti ajoi myös kuulun suomalaisen tutkimusmatkaajan N.A.E. Nordenskiöldin poikaa Gustaf Nordenskiöldiä sitä tutkimaan, keskelle legendaarisen villinlännen maisemia. Retkestä on olemassa jokin suomeksi julkaistu kuvakirjakin, jossa Gustaf poseeraa kahden intiaanin kanssa kuudestilaukeava miehekkäästi lonkallaan. Hän myös kuoli tällä matkalla tuberkuloosiin. Nordenskiöldin kohtalokas retki ei sinänsä paljoa kulttuurihistoriaa enää tarjonnut, paikan

13 Cibola 9 kun olivat kolunneet yksi jos toinen aarteen toivossa ohikulkeva joukkio, ja Gustafin saaliiksi jäi lähinnä ruukunsirpaleita. Emme koskaan saa tietää oliko hänen intressinsä puhtaasti intiaanikulttuurin tutkimisessa, vai toivoiko hän ainakin alitajuisesti löytävänsä jälkiä Cibolasta, eli todisteita Eurooppalaisten käynnistä paikalla tuhannen vuotta aiemmin. Cibola Kukaan ei varsinaisesti tiedä, milloin tarinat Cibolasta alkoivat syntyä, mutta ne alkavat kahdeksannen vuosisadan Espanjasta. Vuonna 711 afrikkalaiset maurit hyökkäsivät Espanjaan päällikkönsä Tariqin johdolla. Silloin Espanjaa asuttaneet gootteihin kuuluneet vandaalit kävivät vastaiskuun kuninkaansa Roderickin johdolla, kokien kuitenkin täydellisen murskatappion. Espanja oli nyt avoin muslimien miehitykselle, joka suoritettiinkin aina Pyreneille asti. Tällöin syntyi legenda seitsemästä piispasta jotka saarroksissa ollessaan eivät voineet enää tehdä muuta kuin karata merelle. Näin he tekivätkin matkaten kaukaiseen länteen löytäen sieltä seitsemän kaupunkia, joihin kukin yksi piispoista asettui. Legendaan kuului myös lisäosa jonka mukaan piispat yrittivät pestata paikallisia (intiaaneja?) ajamaan maurit pois Espanjasta, heti kun ovat saaneet nämä käännytettyä ensin kristityiksi. Vielä koettaisi päivä jolloin piispat palaisivat muhkean armeijan kanssa vapauttamaan Espanjan. Tarinan todenperäisyyteen on tietenkin mahdoton sanoa yhtään mitään, mutta yllättävän sitkeässä se kuitenkin eli vuosisadasta toiseen. Ajan saatossa, olojen vakiintuessa, alkoi tarina Cibolasta kiinnostaa myös maallisempia seikkailijoita. Löytöretket länteen alkoivat. Cibola ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi nimeksi sille salaperäiselle saarelle, joka oli Espanjaa vastapäätä Atlantin toisel-

14 10 Cibolan seitsemän kaupunkia la puolen. Puhutaan sitten Antilliasta, Cibolasta, Saheliasta tai Calaluksesta, ne kaikki tarkoittavat Karibian meren saaria, yleisemmin joko nykyistä Kuubaa tai Haitia mahdollisesti jopa Floridan niemimaata. Joitakin johtolankoja voi aina seurata. Kun piispat olivat kadonneet merten taakse, heidän peräänsä lähetettiin uusi retkikunta. Vuonna 734 Roomasta lähti ainakin yksi laiva länteen kohti Calalusta, tuntematonta maata. Calalus, joka on latinalainen versio nimestä Cale, antaa paljon vihjeitä matkan määränpäästä. Kun Itämeren rantamilla asustaneet itägootit saapuivat Espanjan niemimaalle kansanvaellusten aikaan, he perustivat satamakaupungin nimeltään porto Cale, josta myöhemmin syntyi nimi Portugali. Nimi Cale tulee mitä ilmeisimmin suomalais-ugrilaisten palvomasta Kalevasta, ja Calalus kielii, että nimeä käytettiin myös Atlantin takana, joka antaa osviittaa myös siihen, minne piispat päätyivät. Paikka kun viittaa Floridan Ocalaan, tuohon intiaanien nimeämään kylään, joka varhaisissa kartoissa tunnettiin nimenomaan nimellä Cale. Tämä saattaa hyvinkin olla Cibolan maantieteellinen sijainti. Samaan aikaan kun Eurooppalainen perimätieto tietää piispojen kadonneen meren taakse, siellä syntyy Väli-Amerikan intiaanikulttuureissa tolteekki-kulttuuri. Tolteekkien vanha kaupunki Tula Chico syntyi hetikohta sen jälkeen kun piispat olivat vanhalta mantereelta kadonneet. Tolteekkien vanhassa kaupungissa käytettiin jo muurilaastia, kipsiä ja savilaastia, taito jonka tulokkaat toivat ilmeisemmin mukanaan. Mikä ehkä erikoisinta, he ottivat myös käyttöönsä temascalin, eräänlaisen höyrykylvyn jonka esikuvat olivat Kreikan ja Rooman kylpyläkulttuureissa.

15 Antillia 11 Antillia Seitsemän kaupunkia alettiin enemmän ja enemmän sijoittaa paikkaan jota alettiin nimittää nimellä Antillae, joka juontaa latinan sanasta Atilae vastakkainen maa. Karttoihin nimi ilmestyy ensimmäisen kerran 1367 Pizigani veljesten kartassa, joskin se on sijoitettu nykyisten Azoreiden kohdalle. Vasta tuntemattoman tekijän catalonialaiskartassa 1425 ja Battista Becario -kartassa 1435 Antillit on sijoitettu Karibianmerelle. Nämä kaksi karttaa loivat standardin myöhemmille kartoille, mutta vieläkään ei olla aivan yksimielisiä mikä Karibian lukuisista saarista oli Antillia. Kyse on ilmeisemmin Kuubasta, vaikka kartoissa se esitetäänkin pystysuuntaisena, joka tosin selittyy teknisillä seikoilla jotka liittyvät vallitsevaan karttaprojektioon. Näitä varhaisia Amerikan-karttoja ihmetteli myös ehkä kuuluisin karttatutkija, suomalaissyntyinen Adolf Erik Nordenskiöld vielä 1800-luvulla. Hän ei keksinyt mitään järkevää selitystä, miten Karibianmeren saaria on voitu kuvata kartoissa likemmäs satakunta vuotta ennen Kolumbuksen retkeä. Hän teki päätelmän, jonka mukaan baskilaiset merimiehet olisivat käyneet ne piirtämässä. Arvaus ei ollenkaan huono, sillä Martin Behaimin kautta on jäänyt tiedonjyvä espanjalaisesta laivasta joka kävi Karibialla jo vuonna 1414, ja meni lähemmäksi ilman vaaraa. Vuosien välisenä aikana levisi vuorostaan huhu portugalilaisesta laivasta, joka kehui nähneensä ko. kaupungit, ja jopa käyneensä niissä. Heidän mukaansa asukkaat puhuivat edelleen portugalia ja olivat kyselleet huolestuneena, vieläkö maurit hallitsivat heidän esi-isiensä maita? Hu-

16 12 Cibolan seitsemän kaupunkia hun todenperäisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta matka oli kuitenkin todellinen. Henrik Purjehtija kun oli lähettänyt retkikunnan Antilleille 1431, ja kyse lienee samasta matkasta. Tämän matkan todisteet jäivät erääseen Venetsiaan kulkeutuneeseen karttaan, johon oli Karibian saarta Pareto-kartta 1455 esittelee Antillian (yksityiskohta Kretschmerin käsintehdystä kopiosta).