12. Uskollisuutta etsimässä

Transkriptio

1 12. Uskollisuutta etsimässä Symbolit ovat tärkeitä jokaiselle kansalle. Lippu on ilmaus poliittiset ja etniset erot ylittävästä identiteetistä. Lipun värit herättävät uskollisuuden ja ylpeyden tunteita. Sekä olympiaurheilijat että sotilaat taistelevat lipun puolesta. Lippu on enemmän kuin vain pala kangasta, se liittää ihmiset yhteen. Tiesitkö, että Jumalallakin on lippu? Sekin on uskollisuuden symboli. Elämme sodan keskellä, kapinallisella planeetalla. Erilaiset liput kutsuvat meitä riveihinsä, ja inhimilliset traditiot, filosofiat ja uskonnolliset järjestelmät kilpailevat uskollisuudestamme. Tässä elämässä olemme tieten tai tietämättämme jonkun puolella. Yli 500 vuoden ajan uskollisuuskysymys oli näkyvästi esillä maailmanvallan taustaa vasten Rooman kaupungissa. Tämä kaupunki ympäristöineen on monella tavalla historiallinen paikka. Vanhaa Rooman kaupunkia ei totisesti rakennettu yhdessä päivässä. Se on kasvanut lähes 3000 vuoden aikana ja kasvaa edelleen. Rooma koostuu monesta kaupungista, joilla on oma lumoava historiansa. Muinainen Forum Romanum oli koko valtavan keisarikunnan keskus. Sen tuhkasta nousi keskiajan Rooma, jossa Michelangelo eli ja työskenteli. Monien eri kansallisuuksien edustajat ovat asettuneet asumaan Roomaan ja Piazza de Spagna on edelleen taiteilijakorttelin keskus. Roomassa on myös roomalaiskatolisen kirkon päämaja. Vatikaanivaltio on oikeastaan itsenäinen valtio Rooman sisällä. Kuningas Viktor Emanuel II yhdisti Italian 1800-luvun puolivälissä. Rooman syntytaru kertoo Romuluksesta ja Remuksesta, joita susi imetti. Romulus rakensi kylän Tiber-joen rannalle vuonna 753 ekr. Vähitellen Roomasta tuli voittamaton. Sen rautainen valta ulottui kaikkialle. Hämmästyttävää kyllä, profeetta Daniel oli ennustanut Rooman keisarikunnan nousun noin 550 vuotta ekr. Profetia on esitetty sarjana symboleja, jotka kuvaavat dramaattisesti valtakuntien nousua ja tuhoa. Belsassarin, Babylonian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki vuoteellaan unen ja näkyjä. Hän kirjoitti ne muistiin, ja hänen kertomuksensa kuuluu näin. Näin sanoi Daniel: Minä näin näyssäni yöllä, miten taivaan neljä tuulta panivat valtameren äkkiä kuohumaan. Merestä nousi neljä suurta eläintä, kaikki erilaisia. Dan. 7:1-3 Tuuli kuvaa Raamatussa sotaa ja taistelua, meri puolestaan kansoja. Kansojen merestä nousee neljä eläintä, jotka kuvaavat valtakuntia. Nuo neljä suurta eläintä tarkoittavat, että neljä valtakuntaa nousee hallitsemaan maailmaa. Dan.7:17 Neljäs eläin tarkoittaa neljättä valtakuntaa, joka on syntyvä maailmaan. Dan. 7:23 Mutta tällaisia eläimiä ei näekään eläintarhassa! Ensimmäinen oli kuin leijona, ja sillä oli kotkan siivet. Minun katsellessani siltä revittiin siivet ja se nostettiin maasta ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän. Dan. 7:4 Leijona kuvasi osuvasti Babyloniaa, joka hallitsi maailmaa Danielin aikana. Ishtar-portilta alkavan kadun varrella on eläinhahmoja, leijonia sekä eräänlainen lohikäärme. Leijona symboloi Ishtar-jumalatarta. Leijona ja lohikäärme olivat Babylonin pääjumalat. Ne ovat kiinnostavia, koska ne esiintyvät myös Danielin kirjassa. Daniel näki näyssään lohikäärmeen. Ja Danielin näyssä Ishtar-jumalatarta kuvasi leijona. Siivet kuvaavat etenemisen ja valloitusten nopeutta ja Raamattu kuvaakin Babylonin sekä leijonaksi että kotkaksi. Mutta Jerusalem jäi Nebukadnessarin viimeiseksi valloitukseksi. Hän alkoi rakentaa kaupunkiaan ja johtaa maataan. Siivet revittiin irti. Pedosta tuli ihmisen kaltainen ja se kuvasi itseään Nebukadnessaria. Vuorossa on toinen eläin, joka kuvaa seuraavaa maailmanvaltaa. Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa". Dan. 7:5 (VKR) Karhu kuvasi osuvasti seuraavaa maailmanvaltaa. Persialainen Kyyros voitti meedialaiset ja liitti heidät valtakuntaansa. Karhu oli nostettu toiselle kyljelleen. Se kuvasi sitä, että persialaiset olivat voimakkaampi osapuoli Meedo-Persian yhteenliittymässä. Kyyros valloitti muitakin maita. Kolme kylkiluuta kuvasivat valloitettua Lyydiaa pohjoisessa (nyk. Turkissa), Egyptiä etelässä ja Babylonia. Kyyros oli varsinainen avainhenkilö Babylonin valloituksessa. Historia kertoo hänen 1

2 valloittaneen Babylonin ovelalla tavalla. Hän muutti Babylonin kaupungin läpi virtaavan Eufratjoen kulkusuuntaa. Kaupunkia suojasivat vahvat muurit, mutta siellä oli erityisiä sulkuportteja, joista vesi virtasi kaupungin muurien alitse. Kyyros ohjasi veden toisaalle ja Persian armeija saattoi tunkeutua porttien kautta kaupunkiin. Kaupunki antautui keskellä yötä, hyvin nopeasti, lähes taisteluitta. Tämä kaikki vastaa tarkasti Danielin kirjan kuvausta Babylonin häviöstä. Kolmatta valtakuntaa kuvasi pantteri. Se seurasi pian toisten kannoilla. Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta. Dan. 7:6 Pantteri kuvaa seuraavaa maailmanvaltaa. Tämä nopeasti liikkuva, nelisiipinen eläin kuvaa Kreikan kenraalin Aleksanteri Suuren valloituksia. Aleksanteri oli mahtava ja älykäs mies. Hän voitti kaikki taistelunsa. Aleksanteri oli erittäin rohkea mies. Hän valmisteli taistelut huolella, koska halusi sodan ratkeavan kertataistelulla. Aleksanteri oli kuollessaan nuori mies, kolmikymmenvuotias. Hänen valtakuntansa ulottui Euroopasta aina Intiaan ja Kaukoitään. Aleksanterin kuolema oli äkillinen. Ei tiedetä, murhattiinko hänet vai kuoliko hän malarian tapaiseen tautiin. keskenään tuon suunnattoman suuren valtakunnan. Hänellä ei ollut perillistä, joten Pantterin neljä päätä kuvasivat Kreikan valtakunnan neljää osaa. Tilanne säilyi muuttumattomana seuraavaan maailmanvaltaan asti. Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea. Dan. 7:7 Neljäs maailmanvalta oli Rooma, joka nimettiin pääkaupunkinsa mukaan. Kaupungin tavoin Rooman valtakuntakin kasvoi seitsemälle kukkulalle. Rooman tiet veivät joka suuntaan ja niillä marssivat voitokkaat armeijat. Roomasta tuli siihen astisista suurin poliittinen ja sotilaallinen mahti. Kansalaissota toi esiin yhden etevimmistä hallitsijoista, Julius Caesarin. Hän oli taitava kenraali, joka ulotti valtakunnan pohjoisessa Galliaan. Mutta v. 44 ekr., valtansa huipulla, hänet salamurhattiin. Nuori Octavianus voitti kilpailijansa Antoniuksen ja Egyptin Kleopatran. Hänestä tuli siis keisari ja voiton kunniaksi Roomaan pystytettiin temppeli. Keisari Hadrianus rakennutti temppelin uudelleen. Se omistettiin auringolle ja muille planeetoille ja tunnettiin nimellä "Pantheon". Auringontemppelin katossa on halkaisijaltaan 10-metrinen aukko, josta auringonsäteet heijastuvat lattiaan, jossa aikoinaan oli uhripaikka. Rooma imi itseensä kaikkien valloittamiensa kansojen uskonnot. Rooman jumalien joukkoon lisättiin kaikki Kreikan jumalat samoin kuin Vähä- Aasian, Egyptin ja Persian jumalat. Vastapalvelukseksi Rooma edellytti kansalaisten jumaloivan keisaria. Omat jumalanpalvelusmenonsa sai säilyttää, kunhan lisäksi osoitti keisarille uskollisuutta pitäen myös häntä jumalana. Muiden kansojen ja uskontojen edustajat suostuivat tällaiseen kompromissiin, mutta juutalaiset kieltäytyivät keisarin palvonnasta. V. 66 jkr. alkaneessa juutalaissodassa kuoli tuhansia juutalaisia. Tämä riemukaari pystytettiin Tituksen kunniaksi, joka kuusi kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen valloitti Jerusalemin ja poltti temppelin. Tämä reliefi kuvaa hänen voittosaattoaan Rooman kaduilla. Siinä kannetaan sotasaalista, johon kuului seitsenhaarainen lamppu ja muita Jerusalemin temppelistä ryöstettyjä esineitä. Juutalaisia vainottiin ankarasti ja heidät karkotettiin Roomasta. Siihen aikaan kristityt pyhittivät juutalaista sapattia, joten heitä pidettiin yhtenä juutalaisuuden lahkona ja he kärsivät saman kohtalon. Kristityt palvelivat vain yhtä Jumalaa ja kieltäytyivät jumaloimasta keisaria. Tuhansia vangittiin ja kidutettiin, vietiin areenoille ja teurastettiin raa'asti. Rooman julmin keisari oli Nero. Hän sytytti tulipalon hävittääkseen Rooman slummit suuren kultaisen palatsinsa tieltä. Hän syytti kristittyjä tulipalon sytyttämisestä. Tästä alkoi vaino, jossa tuhannet kristityt saivat surmansa. Nero huvitteli sitomalla kristittyjä seipäisiin, tervasi heidät ja sytytti tuleen. Rooman alla on yli 1000 km tunneleita, joita nimitetään katakombeiksi. Labyrintti, jossa kristityt kokoontuivat, on arvoitus nykyajankin tutkijoille. Tuhansia ja taas tuhansia marttyyreja on haudattu katakombeihin. Maanalaisten käytävien seiniin on hakattu syvennyksiä haudoiksi. Irti hakatut päät ja tulen mustaamat murskatut luut kertovat kauhutarinaa. Jokaisen haudan päälle asetettiin marmorilaatta, johon oli kaiverrettu tulevasta ylösnousemustoivosta kertovia hautakirjoituksia. 2

3 Danielin kirjan 7. luvun profetian mukaan tulisi juuri neljä maailmanvaltaa. Mutta profetia kertoo myös Rooman seuraajien tulevaisuudesta, varsinkin pahamaineisesta Antikristuksesta. Profetian neljäs, kymmensarvinen peto kuvasi Roomaa. Entä nuo sarvet? Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, (valtakuntaa) jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa. Dan. 7:24 Useiden vuosisatojen ajan Rooma kärsi barbaariheimojen hyökkäyksistä. Näitä olivat hunnit, vandaalit ja itägootit. Poliittinen epävakaisuus, moraalittomuus, rappioituminen ja voimistuva kansallismielisyys sinetöivät Rooman kohtalon. Se luhistui lopulta v. 476 jkr. Mutta profetia jatkuu kertoen vieläkin suuremman vallan noususta. Minä katselin niitä sarvia ja näin, että niiden väliin kasvoi vielä pieni sarvi, ja entisistä sarvista kolme irtosi sen tieltä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät, ihmisen silmien kaltaiset, ja suu, joka puhui suuria sanoja. Dan. 7:8 Sitten sanansaattaja selittää Danielille, mitä "pieni sarvi" tarkoittaa. Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän on erilainen kuin edelliset ja kukistaa kolme kuningasta. Dan. 7:24 "Pieni sarvi" kohosi Rooman valtakunnan raunioista. Se vaikutti samaan aikaan kuin muutkin Euroopan valtakunnat. Rooman ajatus siitä, että Eurooppaa hallittaisiin yhdestä paikasta, jäi eloon. Kenessä ennustus toteutui? Kuka todella sai kattavan valta-aseman? Yksityisistä henkilöistä puhuttaessa kyseessä oli Rooman paavi. Roomalaiskatolinen kirkko on kiistatta Rooman vallan perillinen. Vaikka sarvi kuvataan ihmisenä, profetia ei viittaa kehenkään yksilöön. Tämän valta on säilyvä Rooman valtakunnan sortumisesta aina maailman lopun tuomioon ja Jeesuksen toiseen tulemukseen asti. On siis kyseessä joku sellainen, jonka valta-asema kestää pitkän aikaa. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Dan. 7:25 Raamatussa "aika" tarkoittaa vuotta kuten alaviitteissä usein todetaan. "Kaksi aikaa" taas tarkoittaa kahta vuotta ja "puoli aikaa" puolta vuotta. Yhteen laskettuna tästä saadaan kolme ja puoli vuotta. Raamatun profetioiden vertailu osoittaa, että profeetallisessa vuodessa on 12 kuukautta, joista jokaisessa on 30 päivää, kaikkiaan siis 360 päivää. Danielin aikaprofetia on siis seuraava: Aika = 360 päivää 2 aikaa = 720 päivää Puoli aikaa = 180 päivää YHTEENSÄ = 1260 päivää Ilmestyskirja vahvistaa, että profeetallinen ajanjakso "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" on yhtä kuin "1260 päivää". Yleisesti hyväksytty tulkinta on se, että profeetallinen päivä vastaa vuotta. Raamatussa on tätä näkemystä puoltavaa aineistoa. Israelin kansan ennustettiin vaeltavan erämaassa 40 vuotta, yhden vuoden jokaista päivää kohden, jonka vakoojat olivat tutkineet Luvattua maata. Jumala sanoi profeetta Hesekielille, joka eli samoihin aikoihin kuin Daniel: Päivän kutakin vuotta kohti minä olen sinulle pannut (Hes. 4:6, VKR). Sama pätee 1260 päivään. Kyseessä oli 1260 vuotta kestänyt vainon ja hengellisen pimeyden aika. Kristillinen teologia loittoni loittonemistaan Raamatun opetuksesta. Kristillisistä johtajista tuli monessa tapauksessa yhä turmeltuneempia. Kuninkaiden ja piispojen välillä oli keskinäinen valtataistelu. Kirkon sisällä kehittyi eräänlainen myöhäiskeskiajan rappiokausi. Monet kirkon piispoista eivät enää olleet lauman paimenia, vaan johtajia, jotka hallitsivat valtavia omaisuuksia, maata, kaikenlaisia kaivoksia ja muuta sellaista, minkä vuoksi heistä oli tullut hyvin rikkaita. He viettivät tuhlailevaa elämää eivätkä välittäneet enää hengellisyydestä. Jotkut heistä teeskentelivät olevansa hengellisiä, mutta enimmäkseen heidän elämänsä herätti kyynisyyttä tavallisten seurakuntalaisten parissa. Tämä pimeänä keskiaikana tunnettu aikakausi kesti yli 1000 vuotta. Profetian mukaan yksi ainoa valta hallitsi koko tuon ajan. Monet tutkijat ovat tulkinneet pienen sarven tarkoittavan Antikristusta. Uusi testamentti puhuu luopumuksesta, joka valtaisi kristillisen kirkon. Ennen kuolemaansa Paavali kirjoitti, että suurin vaara ei uhkaisi kristittyjä kirkon ulkopuolelta vaan sen sisäpuolelta. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen 3

4 opetuslapset mukaansa. Ap.t. 20:29, 30 Paavali varoitti vielä luopumuksesta, joka tulisi hänen päiviensä jälkeen ennen Kristuksen toista tulemusta. Paavali kuvasi luopumusta "laittomuudeksi" ja Antikristusta "kadotuksen ihmiseksi" (2. Tess. 2:3). Ilmeisesti Jumalan laki tulisi olemaan hyökkäyksen kohteena. Paavali jatkaa selittäen, että kuten Saatana aikojen alussa myös Antikristus yrittäisi ottaa Jumalan paikan. Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 2. Tess. 2:4 Apostoli Johannes puhui monista antikristuksista, joten huomaamme, että Antikristus ei tarkoita ketään ihmistä vaan luopunutta järjestelmää. Daniel ennusti "pienen sarven" teoista profetiassaan. Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Dan. 7:25 Mutta kuinka tuollainen tilanne voisi syntyä kristillisen kirkon piirissä? Kaikki alkoi henkilöstä, joka tunnettiin kolmantenatoista apostolina. Konstantinus Suuren noustessa valtaistuimelle noin 20 % Rooman valtakunnan asukkaista oli omaksunut kristinuskon. Konstantinus huomasi, että kristinusko sai ihmiset pyrkimään eteenpäin elämässään. Ihmiset kouluttautuivat ja panivat muutenkin elämänsä järjestykseen. Ihmiset halusivat tehdä työtä. He halusivat kehittää itseään. Kristinusko vaikutti ihmisiin aivan toisella tavalla kuin pakanauskonnot. Niinpä Konstantinus päätti suosia kristinuskoa. V. 320 mennessä Konstantinus omaksui kristinuskon, tosin ilman kastetta. On paljon keskusteltu siitä, oliko Konstantinus todellinen kristitty. Hänet kastettiin vasta kuolinvuoteellaan, ja monet tutkijat epäilevät, ettei hän todellisuudessa ymmärtänyt kovinkaan paljon kristinuskosta. Konstantinus ilmoitti kuitenkin olevansa kristitty. Konstantinuksen äiti Helena oli kääntynyt kristinuskoon jo aiemmin. Konstantinus Suuri teki kristinuskosta valtakunnan pääuskonnon. Niinpä kaikki halusivat olla kristittyjä, jopa keisarillisen palatsin väki. Hallintovirkamiehetkin huomasivat, että kannatti kääntyä kristityksi ja alkoivat omaksua Kristuksen uskon, koska se oli poliittisesti viisasta. Danielin profetian mukaan pieni sarvi pyrkisi muuttamaan ajat ja lain. Vain yksi Jumalan käskyistä liittyy aikaan, nimittäin neljäs käsky. Pieni sarvi yrittäisi siis muuttaa lepopäivän, seitsemännen päivän sapatin. Jeesus sanoi kuitenkin, ettei hän koskaan muuttaisi lakia. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Matt. 5:17 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennenkuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Matt. 5:18 Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät muuttaneet lakia. Kuka sitten muutti? Tri Samuele Bacchiocchi on eturivin asiantuntija sapatin historian suhteen. Hän tutki tätä aihetta Rooman gregoriaanisessa yliopistossa ja sai työstään kultamitalin paavilta. Tutkimusta tehdessäni löysin Rooman kirjastoista tiedon, että v. 135 jkr. keisari Hadrianus sääti juutalaisvastaisen, sapattia vastustavan sortolain. Hän ei ainoastaan kieltänyt ankarasti harjoittamasta juutalaisuutta yleensä, vaan hyökkäsi aivan erityisesti sapatin viettoa vastaan. Kun seitsemännen päivän sapatin pyhittäminen kiellettiin keisarillisella lailla, sekä Rooman piispa että useimmat kirkon jäsenistä eivät olleet juutalaista vaan pakanallista syntyperää. He ajattelivat: Miksi kärsisimme juutalaisten tavoin sapatin viettämisestä? Voimme osoittaa Rooman viranomaisille, että emme ole juutalaisia, kun vaihdamme sapatin sunnuntaille ja ryhdymme viettämään pääsiäistä pääsiäissunnuntaina. Ja juuri näin he tekivät. Loppujen lopuksi ei ole kyse siitä, mikä päivä kristittyjen tulisi pyhittää. Raamattu on aivan yksiselitteinen puhuessaan päivästä, jonka Jeesus ja apostolit pyhittivät. Se oli viikon seitsemäs päivä, sapatti eli lauantai. Raamatullisen viikon ensimmäistä päivää, meidän kalenterimme sunnuntaita, ei missään nimitetä lepopäiväksi tai jumalanpalveluspäiväksi. Jeesus siunasi ja pyhitti vain yhden päivän. Hän pyytää meitä tekemään samoin. Kysymys on suhteestamme häneen. Rakastanko niin paljon Jeesusta, että teen mitä hän pyytää? Tässä koetellaan meidän uskollisuuttamme. Muistatko, mistä aloitimme? Jumalan lepopäivä on kuin lippu. Oma lippumme symboloi historiaamme. Se on liehunut lipputangoissa kansallisina juhlina ja maansurun aikana. Monet ovat antaneet henkensä lipun puolesta. Olympiaurheilijat itkevät, kun oman maan lippu liehuu kansallislaulun soidessa. Se on 4

5 vain palanen kangasta, mutta se edustaa jotakin. Mitä väliä sillä on, minkä päivän pyhittää, kunhan vain jonkun pyhittää? Onko sodan syttyessä väliä sillä, mitä lippua kannat? Maailmamme on sodassa, ja sillä on merkitystä, minkä lipun valitsemme. Aivan kuin lippu, seitsemännen päivän lepo on symboli Jumalan voimasta Luojana, Pelastajana ja Vapahtajana. Lepopäivä on enemmän kuin vain kappale aikaa. Se on merkki suhteestamme Jumalaan, tunnustus siitä, että kuulumme hänelle. Lepopäivää viettämällä tunnustamme hänen jumalallisen arvovaltansa ja lunastavan armonsa, joka antaa merkityksen olemassaolollemme. Minkä lipun alla sinä tahdot olla? Monet kyselevät, vastaako Jumala kaikkiin rukouksiin. Miten Jumalalle voi puhua niin, että saa vastauksia? Jotkut opettavat, että jos sinulla on tarpeeksi uskoa, saat mitä tahansa. Mutta hetkinen! Jos se on totta, ajelisimme kaikki Porschella. Raamattu sanoo, että saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa (1. Joh. 5). Se sanoo myös, että meidän tulee rukoilla Jumalan tahdon mukaisesti. Ja Raamattua lukemalla oppii tuntemaan Jumalan tahdon. Jumala lupaa Raamatussa, että hän antaa anteeksi, kun vain pyydämme. Voit uskoa sen. Mutta mitkä ovat ehdot? Sinun täytyy pyytää. Kun pyydät, se tapahtuu, ymmärrätpä sitä tai et. Raamatussa on lupaus, että Jumala antaa meille uuden elämänasenteen. Usko saaneesi uusi elämänasenne ja toimi sen mukaan! Sinun tarvitsee vain uskoa, että Jumala tahtoo antaa sen ja se on sinun. Kerron esimerkin pojastani. Muutama vuosi sitten soitin matkoilta kotiin ja kerroin ostaneeni hänelle leikkilentokoneen tuliaiseksi. Hän sanoi: "Kiitos, isi!" Ja vaimoni mukaan poika kertoi kaikille uudesta koneestaan, vaikka en ollut vielä tullut kotiin ja antanut sitä hänelle. Saanko antaa sinulle haasteen? Ala elää uskoen, että olet saanut anteeksi ja että asenteesi on nyt rakkaudellisempi. Tai mitä rukoilitkaan. Tämä muuttaa elämäsi. Raamattu ei lupaa sinulle punaista Porschea. Mutta se lupaa, että Jumala huolehtii kaikesta siitä, mitä tarvitset. Eivätkö nämä olekin hyviä uutisia? Tahtoisin lähettää sinulle uuden rukouksesta kertovan kirjan. Se auttaa ymmärtämään, miten rukous toimii. Soita vain yksinkertaisesti ruudulla näkyvään numeroon ja jätä viesti mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, niin lähetämme sinulle kirjan. Jumala olkoon kanssasi. Tavataan taas, kun sarjamme jatkuu. 5