Luku II Tulikoe Dufalas; Dor Gornad Vuosi 1416 Sekasorron aikakausi

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Luku II Tulikoe Dufalas; Dor Gornad Vuosi 1416 Sekasorron aikakausi"

Transkriptio

1 Luku II Tulikoe Dufalas; Dor Gornad Vuosi 1416 Sekasorron aikakausi Useimmilla ihmisillä on voimakas harhaluulo ettei kohtalottomista ihmisistä voi ennustaa. Tämä on väärä olettamus, mutta myös osittain oikeassa: kohtalottomista olennoista tehdyt ennustukset ovat aina epävarmoja, eikä joissain tapauksissa ennustamista käytetä lainkaan, sillä näissä tapauksissa päätteleminen on paljon selvempi tapa nähdä tulevaisuuteen kuin itse näkemisen lahja. Ihmiset ovat oikeassa siinä, etteivät kohtalottomat ihmiset ole näkyvissä näkemisen lahjalla, mutta tämä ei haittaa heistä ennustamista, sillä heidän vielä tekemättömät tekonsa näkyvät muiden (tulevien) ihmisten tekemisissä ja tekemättä jättämisissä. Ennustaja voi nähdä esimerkiksi jonkin pahan tapahtuman joka tulee murskaamaan maailman, ellei siihen puututa, joten tästä on pääteltävissä, että Kohtalo tulee puuttumaan maailman kulkuun. Tällöin ennustaja etsii tulevaisuudesta tavallista hämärämpiä näkyjä ja näiden näkyjen perusteella hän kykenee arvelemaan joskus jopa kohtalottomien olentojen syntymäpäivän oikein. Mutta kuten sanottu, näyt ovat aina osittain tai kokonaan Usvan (Usva on sana, jota käytämme kuolevaisten ja kuolemattomien vaikutuksesta kohtaloon. Usvan peitossa ovat kaikki ne muut mahdollisuudet, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua, ja siksi ennustajat näkevät usein vain yhden mahdollisuuden, sen joka toteutuu kaikkein mahdollisimmin, Kohtalon polun. Usva ei peitä koskaan kohtalon polkua, jos se on selvä) peitossa, joten varmaa tietoa ennustajilla ei koskaan ole. Xalothin Korkeimman tiedon temppeli, tutkimattomat aineistot. Nimi ja kirjoittaja tuntematon. **** J umalat, nuo maailman ikiaikaiset, olivat jälleen päättäneet muuttaa mieltään. Viikko oli kulunut ja vieläkään Gonrol ei ollut saanut ottaa osaa kulttiin vihkimisrituaaleihin. Dehemial oli kuitenkin opettanut hänelle jotakin Vihreän Jumalattaren kultista ja luonnosta. Hän oli alkanut nähdä luonnon täysin uudella tavalla. Luonto oli kaikkialla, jopa ihmisessä, vaikka ihmiset useinkin näkivät itsensä sen yläpuolella. Gonrol pudisti päätään. Ihmiset luulivat pystyvänsä kesyttämään luonnon. He näkivät kyllä muut elävät olennot, kuten eläimet, osana sitä, mutta eivät itseään, ja joka kerta kun yksi mahtava peto eläinten joukosta oli taas kaatunut, ihmiset kohensivat sillä egoaan ja röyhistelivät rintaansa. Se oli jotakin mitä Gonrol ei pystynyt käsittämään. Miksi ihmiset näkivät eläimet luonnon osana, jos he eivät itse kokeneet olevansa osa sitä? Ja silti, hän oli itsekin ajatellut samalla tavalla kuin muutkin, ennen kuin Dehemial oli opettanut häntä. Asia ärsytti häntä. Ei sen takia, että mitä muut ihmiset ajattelivat luonnosta ja itsestään, vaan sen takia, mitä hän itse ajatteli. Vaikka hän saattoikin pitää luontoa uudessa arvossa, ei hän siltikään kyennyt ajattelemaan olleensa ennen täysin väärässä. Entä jos ihmiset ja eläimet eivät todella olleetkaan osa luontoa? Ihminen pystyi tappamaan eläimen, aivan kuin eläimet toisiaan, mutta pystyikö ihminen kesyttämään aavaa, tuntematonta valtamerta? Ei koskaan. Dehemial oli kertonut Gonrolille asiasta nimeltä eroosio ja selittänyt että luonnossa oli aina kaksi vastakkaista voimaa, jotka taistelivat keskenään, kuten esimerkiksi maa ja meri. Gonrolin mielestä juuri tämä kumosi tuon väitteen, että elävät olennot olisivat osa luontoa, sillä mikä olisi ihmisen vastakkainen voima? Örkit? Haltiat? Vai kääpiöt? Ehkä peikot? Tai ehkä jokin muu älykäs rotu, joka eli Dufalasin pinnalla? Meri ja maa eivät olleet älykkäitä. Ne kävivät loputonta sotaa toisiaan vastaan, aivan kuin

2 Pimeys ja Valokin. Uskomattoman voimakkaat hurrikaanit ja myrskyt toimivat meren apuna sen sodassa maata vastaan, mutta saipa se sateillaan vallattua miten paljon maata hyvänsä, aina maa tuli esille jossakin kohdassa. Kumpikaan ei siis kyennyt tuhoamaan tai peittämään toista kokonaan. Mutta jos ihminen metsästi jotakin tiettyä lajia niin kauan, että viimeinenkin tämän rodun edustaja oli kuollut, ei tämä rotu enää koskaan tulisi ilmestymään takaisin. Se oli ero luonnon ja eläinten mukaan lukien ihmiset välillä. Satoja kertoja lyhyen elämänsä aikana Gonrol oli kuullut kuinka ihmiset olivat päivitelleet sitä, kuinka he pikkuhiljaa alistivat luonnon tahtonsa alle, mutta tässä he olivat väärässä. Mahtavinkaan taiankäyttäjä ei olisi kykenevä alistamaan tuulen aiheuttamaa hirmuista pyörremyrskyä sen paremmin kuin pysäyttämään maan oksentamaa sulaa magmaa. Ihminen saattoi kyllä käyttää luontoa apunaan, mutta ei koskaan hallita sitä. Gonrol hätkähti palatessaan ajatuksistaan ja huomatessaan Dehemialin seisovan suoraan edessään. Hän kohotti katsettaan ja huomasi Dehemialin tarkkailevan häntä kuin yrittäen selvittää, mikä oli vialla. Dehemial taas hätkähti hänen katsettaan, siirsi hitaasti katseensa kaapuihinsa ja oikoi sitä arvokkaan näköisesti. Sitten hän käänsi katseensa takaisin Gonroliin. Elih nin on valmis ottamaan sinut lapsekseen. Jälleen Dehemial heitti hänen päällensä tuon arvioivan katseen. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi. Oletko sinä valmis hyväksymään hänet? Gonrol epäröi. Ilmadrimissa valittu uskontokunta oli hyvin tärkeä, varsinkin aatelisperheille. Yleensä lapset seurasivat vanhempiaan uskossaan, eikä uskonnon vaihtamista pidetty hyvänä asiana, ellei perusteet olleet todella hyvät. Useimmiten uskontokunnan vaihtajia olivatkin aatelissukujen naiset, jotka naitettiin toiselle suvulle. Ilmadrimissa lapset, jotka erosivat jo nuorella iällä vanhemmistaan, katsottiin hyvin kasvatetuiksi. Tähän eroprosessiin kuului kuitenkin mukaan se, että lapsen pitäisi myös olla kykenevä pitämään huolta vanhemmistaan, kun nämä tulivat liian vanhoiksi tekemään sen itse. Gonrolin tapauksessa lähtöä pidettäisiin häpeällisenä tekona, varsinkin kun hän oli karannut kesken vierailun. Tämä oli kuitenkin ollut pakko. Gonrolin vanhemmat olisivat naittaneet hänet jonkun hyvän suvun tyttärelle ja jos mahdollista, mahdollisimman nuorelle tällaiselle, kysymättä hänen mielipidettään koko asiasta. Ei sillä, että se olisi kovin paha ollut: Fronissa kaupungissa, jossa hän oli syntynyt olisi kyllä ollut paljonkin aatelisnaisia, jotka hän olisi mielellään nainut. Ikävä kyllä hänen vanhempansa vain osoittivat kiinnostusta juuri niitä vääriä sukuja kohtaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy hänen karkaamiselleen. Jos hän olisi jäänyt Froniin, hän olisi joutunut jäämään keskelle aatelisten juonitteluja. Tämä ei yksinkertaisesti olisi käynyt päinsä. Hänen päänsä ei ollut koskaan kestänyt kovaa miettimistä, eikä hänellä varsinkaan ollut päätä viekkaaseen ajatteluun. Päivällä hän olisi joutunut homehtumaan sisätiloissa, leikkimään heidän kanssaan heidän säännöillään, ja öisin Joskus sukujen välit alkoivat kiehumaan niin voimakkaasti, että aatelisparien sängyistä alkoi tipahdella lapsien sijasta ruumiita. Se ei todellakaan ollut yleistä, mutta salamurhaajan myrkkyyn kuoleminen ei siltikään kuulunut niihin loppuihin, joita Gonrol piti sankarillisina. Hänen vanhempansa kuuluivat Wessorin, veden ja meren Jumalan kulttiin, joka oli arvostetuin kultti Fronissa. Koska Fron sijaitsi rannikolla ja sai melkein kaikki tärkeimmät hyödykkeet ja raakaaineet vedestä tai vetten kautta, maatilat ja kasvit yleensäkään eivät nauttineet yhtä suurta kunnioitusta kuin esimerkiksi Ilmadrimin pääkaupungissa Oriathissa, joka sijaitsi kaukana mantereella. Olen siis jo häpäissyt sukuni nimen karkaamalla? Voinko enää tuottaa heille suurempaa häpeää kuin sen? Tuskinpa. Tuottaa sinulle vain turhaa häpeää. Dehemialin sanat saivat Gonrolin hätkähtämään pois ajatuksistaan. Dehemialin ilme kertoi, että hän oli odottanut jo tarpeeksi, mutta Gonrol mietti, mitä hän oli sanonut. Tärkeintä kai vastata alkuperäiseen kysymykseen, Gonrol ajatteli. Olen valmis. Ylipappi kurtisti kulmiaan epäilevästi. Hän avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta päästikin

3 sitten sisään vetämänsä ilman rauhallisesti ulos ja viittoi Gonrolia seuraamaan. Temppeli ei ollut kaukana, sillä Gonrol oli tottunut odottelemaan sen lähettyvillä Dehemialia ja mahdollista kutsua, sekä tämän opetustuokioita. Nukkumapaikan hän oli saanut temppelistä, vaikkakin yötä päivää kuuluvat rakennus- ja uudelleenkorjausäänet olivat ainaisena haittana. Olen miettinyt, Gonrol lausahti äkisti. Dehemial käänsi katseensa häneen päin, katseen, joka oli hieman syyttävä. Mitä minä nyt olen tehnyt? Gonrol mietti, mutta jatkoi siitä huolimatta: sanoit, että olet etsinyt kulttinne kulttimme pelastajaa. Mitä tarkoitit sillä? Kuinka niin? Pelastin viisi ihmistä, jos en lue itseäni mukaan. Harvoin olen kuullut kultista, jossa viidellä ihmisellä olisi niin voimakas vaikutus, että koko kultti kuolisi menettäessään heidät. Muistat väärin. En sanonut mitään sellaista. Vaikka kaikki minussa ei toimisikaan, muistini kyllä pelaa. Silloin en ajatellut selvästi, ja luulin että tarkoitit noiden viiden ihmisen pelastajaa, mutta tällöin olisit sanonut kulttimme sankaria, tai jotain muuta vastaavaa, etkä kulttimme pelastajaa. Vasta nämä sanat lausuttuaan Gonrol tajusi, että oli juuri syyttänyt tulevaa ylipappiaan valehtelijaksi. Anteeksipyyntö oli aivan hänen huulillaan juuri, kun Dehemial alkoi puhua. Ah, siinä tapauksessa sinun täytyy suoda minulle anteeksi. Lause sai Gonrolin miettimään, josko Dehemial oli tajunnut hänen ajatuksensa. En tarkoittanut johtaa sinua harhaan, mutta käsitäthän, että minun iässäni saatan tehdä virheitä, jotka teille nuorille ovat käsittämättömiä. Ja vaikka sinä voisit toisin olettaakin, en ole koskaan ollut kovinkaan hyvä puhuja. Dehemial keskeytti, kurtisti kulmiaan ikään kuin muistellen jotakin ja sanoi sitten: Varo liikaa ylpeyttä. Näinä päivinä olen oppinut tuntemaan sinut ja tiedän, ettet ole turhan ylpeä, kuten jotkut aateliset vaan nöyrä ihminen, nöyrempi kuin useimmat, mutta se ei silti estä sinua tulemasta ylpeäksi. Toisaalta, älä ole myöskään liian nöyrä, sillä silloin sinusta tulee mielistelevä ja alistuvainen joka on myös paha. Gonrol tunsi kasvojensa kuumenevan. Aateliset? Oliko vanhus painottanut sanaa vai olisiko se ollut jälleen yksi vahinkolaukaisu? Tiesikö vanhus hänestä? Hän yrittää harhauttaa sinut aiheesta! Mieti hetki-, Gonrol tukahdutti ajatuksen ja hukutti sen mielensä virtaan. Ylpeys oli pahasta. Gonrol pakotti itsensä tyyneksi. Jos vanhus tiesi hänestä, hänet varmasti palkittaisiin karanneen pojan takaisin tuonnista hyvin. Olisiko tämä jonkinlainen juoni häntä vastaan? Olisivatko hänen vanhempansa temppelissä odottamassa poikaansa, valmiina viemään hänet takaisin kotiinsa? Gonrol mietti kuumeisesti. Eivät, kahden niin ylhäisen aatelisen saapuminen tällaiseen kylään ei jäisi huomaamatta keneltäkään. Mutta heidän palvelijansa saapuminen jäisi, hehkutti hänen mielensä. Dehemial astui sisään temppeliin. Vanhuksen huomaamatta Gonrol pysähtyi porrasaskelmille. Tuli ei ollut mitenkään vaikuttanut kasveihin, joita temppelin sisä- ja ulkopuolella oli ollut. Jotkut olivat puhuneet, että salama, joka tulen alun perin oli aiheuttanut, oli ollut vihreä. Monenlaisia spekulaatioita oli esitetty, jotkut jopa väittivät että Elih nin itse olisi iskenyt temppeliään kostoksi huonoista palvelusmenoista. Tässä hypoteesissa oli kuitenkin yksi kriittinen vika: Elih nin oli myös Rauhan jumalatar. Epäröityään vielä kerran temppeliin astumista, Gonrol vihdoin astui sisään. Tällä kertaa paikka tuntui jotenkin oudolta. Aivan kuin jokin mahtava olento olisi pitänyt häntä koko ajan silmällä. Käytävällä ei näkynyt yhtäkään vihittyä, ei yhtäkään elävää olentoa lukuunottamatta heitä. Gonrol alkoi tuntea olonsa painostavaksi. Joka askel, jonka hän otti, tuntui vievän häntä lähemmäksi jotakin kohtalokasta. Tai ehkä kohti kohtaloani, hän ajatteli. Kaikesta huolimatta hän pakotti itsensä kävelemään eteenpäin kaikessa rauhassa. Mitään uhkaavaa ei näkynyt, mutta silti Gonrol oli valmis toimimaan heti, jos jotakin ilmestyisi. Toimimaan miten, sitä hän ei tiennyt, mutta valmis hän oli. Hänestä tuntui aivan kuin edessä olisi jumalallisen tiedon sijasta vankila. Aivan kuin hän olisi elänyt elämäänsä aivan vapaasti tähän asti, mutta tästä lähtien edessä tulisi olemaan pelkkää orjuutusta, hyväksikäyttöä, kahleissa istumista ja tottelemista. Gonrol yritti pitää mielensä kurissa. Kuria hän tulisi tarvitsemaan, Dehemialin mukaan, joten kurissa

4 hän myös itsensä pitäisi. Tästä huolimatta Gonrol ei voinut olla mielessään kysymättä yhtä asiaa; milloin tästä käytävästä on tullut näin pitkä? **** Folendron ei ymmärtänyt. Kuinka se kykeni olemaan niin vaikeata? Hän oli nähnyt Scrachamarin tekevän saman tempun nyt ainakin jo sadatta kertaa. Ja kaiken lisäksi sehän oli pelkkä valo-loitsu. Hänen itsetuntonsa alkoi jo valua tyhjiin, eikä asiaa todellakaan auttanut se, että Scrachamarilla näytti olevan niin voimakas usko hänen kykyihinsä. Toisaalta, hän kykeni silmin näkemään muutoksen joka vanhuksessa tapahtui joka kerta kun hän yritti ja epäonnistui. Vanhus oli menettämässä uskonsa. Ja se vasta Folendronia ärsyttikin. Vielä kerran, vanhus murahti matalalla äänellä. Tällä hetkellä hän näytti hieman poissaolevalta, aivan kuin hän olisi keskittynyt miettimään jotakin. Se sai Folendronin ajatukset harhailemaan. Hän ei kyennyt keskittymään loitsuunsa, koska Scrachamarkaan ei keskittynyt siihen. Kuinka hän koskaan oppisi yhtäkään loitsua, ellei joku osoittaisi hänelle hänen virheitään? Niin, kuudettakymmenettä kertaa Hänen oman mielensä iva alkoi hiljalleen käydä hänen hermoilleen. Folendron keskittyi. Scrachamar oli kertonut hänelle, että hänen täytyisi nähdä valo sisällään, tuntea se sydämessään, aistia se aivoissaan. Ilman pimeyttä ei ole valoa, ilman valoa ei ole pimeyttä. Jotta voisit nähdä valon, sinun täytyy nähdä pimeys ensin. Sulje silmäsi. Niin vanhus oli sanonut. Hitaasti hän sulki silmänsä. Tunne se sisälläsi. Ei ole muuta kuin pimeys ja valo. Keskity. Hiljalleen hän alkoi lausua sanoja. Ni lamien quiollas ofasar, ni ferrao felonya gelyin odaffal Hänen sormensa liikkuivat hiljalleen aivan kuin kolikkoa sormiensa välissä pyörittelevän ihmisen sormet. Keskity! Salaya ihallos, au ni Aegual equitos Hän taittoi oikean kätensä kouristuksenomaisesti kyynärpään kohdalta. Keskity, Folendron, keskity! Hän saattoi tuntea valon sisällään! Se etsi pääsyä ulos! Sen lämpö suorastaan poltti hänen sisällään! Tällä kertaa hän tiesi onnistuvansa! Mutta mitä ihmettä hän oikein miettii? Ja tämän ajatuksen myötä hän saattoi tuntea, kuinka valo sammui hänen sisällään. Pimeys ja kylmyys valtasi sen tilan, joka oli kuulunut valolle. Palayiah Salaimas! Folendron karjaisi sanat nopeasti, yrittäen olla ajatustaan nopeampi. Hän avasi hitaasti silmänsä ja laski vieläkin hitaammin ojentuneen kätensä. Hän nielaisi nähdessään sen, minkä oli jo tiennyt: ei valoa. Hän käänsi päänsä ja kohtasi Scrachamarin katseen. Erittäin synkän katseen. Heidän välillään vallitsi täysi ja painostava hiljaisuus hetken aikaa. Kun vanhus lopulta puhui, sävyssä oli turhautumista ja kiukkua. Valtavalla vaivalla tukahdettua kiukkua. Salaifas, vanhus sanoi aivan liian miellyttävästi, Salaifas tarkoittaa kättä. Salaimas ei tarkoita yhtään mitään. Seuraavan kerran sinun on parempi muistaa se. Ja sen lisäksi opettele jo, Unohdus sentään, tekemään liikkeistäsi hieman pehmeämpiä. Mutta minä tunsin sen sisälläni. Kykenin tuntemaan sen aiheuttaman lämmön ja Lämmön! Vanhus menetti malttinsa. Minkä Bastocin lämmön? Tämä on valo-loitsu! Jos tunnet lämpöä, olet pahemmin hakoteillä kuin luulinkaan! Enkö minä ole jo sanonut, että sinun täytyy nähdä valo sielussasi! Sanoit, mutta Folendron yritti ärsyttävän alentuvalla äänellä. Vanhus teki kieltävän eleen. Folendron painoi päänsä. Scrachamar ojensi kättään ja Folendron huomasi siinä kirjeen. Milloin vanhus oli sen tehnyt, siitä Folendronilla ei ollut havaintoakaan. Hän tarttui siihen. Vie se kylänvanhimmalle, vanhus sanoi. Sitten hän nousi ja käveli toiseen huoneeseen. **** Oletko nyt täysin varma tästä? Oletko todellakin valmis uhraamaan heidät tälle kokeilulle? Kenden ajatteli, mutta ei itsekseen.

5 Se ei ole mikään kokeilu, jos he todellakin ovat valittuja jos tämä Folendron todellakin on valittu, niin ennustusten mukaan edes kuolema ei haittaa häntä. Minun täytyy myöntää, että olen alkanut epäilemään, että poika eksyi tänne jotenkin vahingossa. Meidän on tehtävä tämä uhraus. Meillä ei ole aikaa alkaa opettamaan vääriä henkilöitä. Jos he kuolevat Seurasi hetken hiljaisuus. Jos he kuolevat, niin he eivät voi olla valittuja, eikä meidän tarvitse välittää heistä. Scrachamarin ajatukset olivat päättäväiset. Eikö tämä riko valasi Valolle? Älä tee mitään, mikä on rikollista, kenellekään, joka ei ole tehnyt mitään sinulle. Kenden tunnisti tämän siteerauksen osaksi valaa. Oli kulunut vain muutama päivä siitä, kun Scrachamar oli pistänyt hänet vannomaan tuon saman valan. Etkö ole vannonut tätä valaa? Ajatukset kuuluivat Dehemial Heweilille. Kenden ei vielä täysin luottanut tähän mieheen. Hän ei luottanut keneenkään, jota ei ollut tuntenut vähintään kymmentä vuotta. Ei vaikka tiesi tämän miehen olevan Elih ninin pyhitetty. Hetkeen Scrachamarin ajatukset eivät vastanneet. Se vala on tarkoitettu vain ihmisille. Ilman sitä te toimitte useammin väärin kuin oikein, mutta te ette ymmärrä Valon todellista tarkoitusta. Joissakin tapauksissa Valon toive ei ole sama, mitä vala antaa ymmärtää. Itse asiassa se saattaa olla täysin eri, mutta vala onkin suunniteltu suurimman pahan välttämiseksi. Minä, sen sijaan, olen lähempänä Valon ajatuksia kuin te, joten minun ei tarvitse vannoa valaa Hänelle. Dehemialin ajatuksissa kuulsi häivähdys ivaa. Onko tämä taas jonkinlainen velhojen välinen salaisuus? Enkö ole kertonut sinulle? Scrachamar oli selvästi tyrmistynyt. Muistelin, että tiesit salaisuuteni- Minulla ei ole nyt aikaa. Palvelusmenot alkavat juuri. Luotan sinuun tämän kerran, Scrachamar. Sanon sen olevan Elih ninin toivomus. Niin se itse asiassa onkin, Scrachamarin ajatukset sanoivat, mutta Dehemial oli jo poissa. Entä minä, D sal? Käskenkö Gaeronin valmistautua? Kyllä. Koskeeko tämä kuolemattomuus pelkästään Folendronia? Kenden tiesi kyseenalaistavansa mestarinsa viisauden, mutta ei voinut mitään tunteelle, joka sanoi kaiken tämän olevan väärin. Entä jos Gaeron tai Gonrol kuolevat? Eivätkö he ole yhtä tärkeitä kuin sinun oppilaasi? Ehkä. On mahdollista, että he ovat jopa tärkeämpiä. En ole ehtinyt kääntää kaikkia ennustuksia, mutta niiden mukaan, mitä tähän asti olen lukenut, uskon heidän selviävän. Toisin sanoen olet valmis uhraamaan Dufalasin kaikkien kansojen kohtalon tällaiseen kokeeseen? Ilman pienintäkään epäröintiä? Vasta sanottuaan nämä sanat Kenden tiesi menneensä liian pitkälle. Vanhus räjähtäisi. Kendenin yllätykseksi ajatukset olivat raskaita, täynnä huolta. Ei. Olet väärässä. Pitkään aikaan en ole tehnyt yhtäkään ratkaisua ilman epäröintiä. Nykyään minusta tuntuu, että kaikki mitä teen, tapahtuu pelkän intuition perusteella. Nykyään en osaa olla varma yhtään mistään. Tuntuu aivan samalta kuin Ajatukset hiljenivät. Kenden ymmärsi vihdoinkin. Tai ainakin arveli ymmärtävänsä. Scrachamar pelkäsi menettävänsä nämä kolme pelastajaa tai miksi heitä nyt pitäisikään kutsua Pimeydelle. Koe oli pakollinen. Käsken Gaeronin valmistautua. Nämä sanat sanottuaan Kenden irrottautui yhteydestään. Hän havahtui hiljaisesta takkahuoneesta. Hän oli polvillaan kovalla kivilattialla, takassa olevan tulen palaessa hyvällä liekillä. Esdaram, Kenden ajatteli. Ne, jotka sanoivat, että nykyaikana oli vaikea löytää kunnollista palvelusväkeä, eivät koskaan olleet tavanneet Esdaram Galuinia. Hän oli alun perin kuulunut Gundorin alaisuuteen, mutta koska Gundorilla ei koskaan ollut mahdollisuutta hankkia perillisiä, Kenden oli Gundorin lähimpänä ja uskotuimpana alaisena perinyt kaiken. Hän nousi ylös ja huomasi pöydällä lämpimän aterian. Ikävä kyllä hänellä ei nyt ollut aikaa syödä. Ehkä hieman myöhemmin. Hän käveli ulos huoneesta ja meni harjoitussaliin, jonne hän oli aikaisemmin jättänyt Gaeronin. Tunnollisesti hän seisoi edelleen siinä samassa paikassa, mihin Kenden oli hänet määrännyt. Hän tasapainotteli yhdellä jalalla, miekka toisessa ja puoleenväliin

6 palanut kynttilä toisessa kädessään. Miekka oli suoraksi ojennetussa kädessä, mutta Kenden tiesi, että Gaeron oli huilannut kättään välillä, ellei jopa jalkojaan. Yksikään tavallinen ihminen ei pystyisi pitämään tuollaista miekkaa ojennetussa kädessä kovinkaan pitkään. Miekka alkoi täristä, vain hieman. Kenden odotti. Miekka tärisi enemmän. Kenden jatkoi odottamista. Lopulta Gaeron antoi periksi ja koukisti kätensä, nostaen miekan terän osoittamaan kattoon. Tämä vaihdos sai kuitenkin häirittyä hänen tasapainoaan. Hän avasi suljetut silmänsä ja keikkui yhden jalan varassa. Hänen vasen kätensä haroi ilmaa yrittäen vaistomaisesti hakea tukea ja tasapainottaa ruumista, mutta sai aikaan vain kynttilän tippumisen lattialle ja sen sammumisen. Gaeron tajusi ruumiinsa alkavan kallistua taaksepäin ja hänen oikea kätensä ampaisi korkeuksiin ja sitten hänen eteensä, lopulta johtaen miekan iskeytymiseen tatamiin. Gaeron päästi miekan tippumaan kädestään, horjahti uudelleen saatuaan juuri korjattua asentonsa ja pomppi muutaman sivuaskeleen vasemmalle oikealla jalallaan. Tämä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, ja huomattuaan kaatuvansa ilman kumpaakin jalkaansa, Gaeron tömäytti vasemman jalkansa maahan. Kenden huomasi, kuinka Gaeronin naama punehtui ja tämä yritti ilmeisesti tukahduttaa raivoaan vaikka Kenden ei kyllä keksinyt yhtäkään syytä, miksi mies olisi vihainen. Ottiko hän epäonnistumisen noin raskaasti? Hiljalleen hän kääntyi Kendeniin päin pyyhkien kynttilän sulanutta vahaa kädeltään. Aivan kuin Kendeniä ei olisikaan, mies tyytyi hitaasti pyyhkimään kätensä puhtaaksi ja vasta tämän jälkeen hän käänsi päänsä kohti Kendeniä. Hän olisi voinut vaikka vannoa, että Gaeron murjotti. Kenden astui muutaman askeleen eteenpäin ja katsoi miekan tekemää halkeamaa matossa. Selvisit hyvin tällä kertaa, hän sanoi ja Gaeron hätkähti aivan kuin häntä olisi lyöty. Hänen kasvonsa kuuluivat kuin sellaiselle miehelle, joka on juuri halannut vaimoaan ja löytänyt tämän jälkeen puukon vatsastaan niiltä suorastaan paistoi yllätys. Valon tähden! Ei hän nyt niin ankara opettaja ollut! Sen täytyi johtua jostakin muusta! Minulla on sinulle tehtävä. Kenden jatkoi aivan kuin ei olisi huomannut mitään ja antoi Gaeronille aikaa korjata ilmeensä. Tietenkin sinun on itse päätettävä, otatko sen. Scrachamar ei olisi hyväksynyt vaihtoehdon antamista, mutta hän ei todellakaan aikonut syöstä enempää viattomia ihmisiä tuhoonsa. Gaeron nyökkäsi tuimasti. Kenden tunnisti tuon eleen. Hän muisti vielä oman nuoruutensa ja sen, kuinka hän oli tahtonut näyttää kykynsä mestarilleen. Gaeron muistutti huomattavasti häntä nuorena, lukuunottamatta tietenkään jääräpäisyyttä. Hän ei koskaan nuorempana tuottanut mestarilleen samanlaista päänvaivaa mitä Gaeron tuotti hänelle. Salaher da Amys, Gaeronin kiinnostus heräsi heti kun tämä kuuli kylän päällikön nimen, on kertonut kyläläisille, kuinka hänen peikkovartijansa on lähetetty saattamaan verolähetystä Keisarille. Gaeron nyökkäsi varmistaen tiedon. Da Amys oli kertonut tästä vasta eilispäivänä. Tämä on kuitenkin pelkkää hämäystä. Verolähetykset eivät ole lähteneet minnekään, eivätkä ole lähdössä vielä pitkään aikaan. Toissapäivänä Garjik peikko löydettiin kuolleena. Garjik oli vaatinut päästä metsälle, eikä da Amys ollut nähnyt minkäänlaista estettä tälle. Turhaa paniikkia välttääkseen ja hankkiakseen aikaa tiedustelutoimille hän päätti kertoa kyläläisille valeen. Hän päätti kääntyä minun ja kahden muun ihmisen puoleen. Miksi et itse lähde tutkimaan asiaa? Gaeron kysyi. Kenden mietti vastausta vain hetken, ja otti sitten tuon-typerämpää-kysymystä-et-voisi-keksiä-ilmeen kasvoilleen. Kuten aina, Gaeron huokaisi ja mumisi vain suostuvansa. Se todellakin oli tehokas ilme. Hyvä, jatka harjoitteluasi. Katson että varusteesi tulevat valmiiksi. **** Folendron katsoi kirjekuorta kädessään. Vanhus ei ollut edes jaksanut sulkea sitä! Hän otti kirjeen käteensä ja katsoi sitä. Se sisälsi jotakin onnetonta mongerrusta, josta Folendron ei saanut selvää, vaikka epäilikin sen olevan kirjoitettu omalla kielellään. Monia aakkosia hän kylläkin tunnisti, mutta ei yhtäkään sanaa. Kovasti kiroten hän jatkoi matkaa. Ainakin hän pääsisi jälleen

7 kylälle, pois homehtumasta siitä mökistä. Puolentoista viikon aikana saattoi olla tapahtunut mitä tahansa. Hän juoksi nopeasti metsän halki ja saapui kylään. Temppelin luona oli paljon ihmisiä. Mitä he siellä tekivät, sitä Folendron ei osannut sanoa näin kaukaa, mutta vaikutti aivan siltä kuin he olisivat kunnostaneet temppelin kattoa. Mikään muu ei näyttänyt muuttuneen. Folendron juoksi kohti Korkkiruuvia, majataloa, joka sijaitsi lähellä temppeliä sekä Folendronin lempikapakkaa. Hän hidasti hetkeksi temppelin luona. Vaikutti aivan siltä, kuin katto olisi sortunut, mutta hiiltyneet seinäparrut kertoivat tarpeeksi sanoakseen, että se ei ollut ainoa tapahtunut asia. Folendron juoksi sisään Korkkiruuviin. Sisällä oli tyhjempää kuin Folendron koskaan muisti nähneensä. Edes kaikkein kylmimpinä talvina hän ei ollut nähnyt paikkaa yhtä ankeana. Folendron käveli tiskille, jossa Tamqas Alaein istui lukien jonkinlaista kirjaa. Hänen astuessaan sisään miehen pää oli nytkähtänyt ylös, mutta huomatessaan kuka sisääntulija oli, hän jatkoi rauhassa lukemistaan. Folendron. Mikäs tuuli sinut tänne toi? Luulin jo sinun vihdoinkin liittyneen sukulaisiisi rottiin, kun et näyttäytynyt täällä. Tamqas virkkoi ylipirteästi kasvot edelleen kohdistettuina kirjaan. Muuten kyllä, mutta makuuhuoneesi oli jo niin täynnä, ettei sinne mahtunut enempää, Folendron vastasi kuivasti. Jos hän koskaan oli kuullut huonoa ivaa niin Tamqas oli täynnä sitä. Mitä täällä on tapahtunut? Tamqas nosti katseensa kirjastaan. Oletko todellakin noin typerä? Folendron tuhahti. Typeryydessäkin Tamqas pystyisi itse päihittämään kenet tahansa. Ehkä olen ollut poissa. Isäntä siirsi katseensa takaisin kirjaansa. Temppeliin iski salama helteenpäivänä. Nyt siitä kuulevat kaikki, jopa nekin jotka vain kulkevat nopeasti tätä kautta. Ketkään muut kuin Elih ninin vihityt eivät viihdy temppelin läheisyydessä. Puhutaan, että temppeliin iskenyt salama oli vihreä ja että se oli Elih ninin rankaisu huonoista palvontamenoista. Kyllä kai! Mies tuhahti kuuluvasti. Eiväthän he muuta näytä tekevän! Siksi siis. Ilmeisesti ihmiset pelkäsivät saman tapahtuvan uudestaan. Folendronia eivät Jumalten teot kiinnostaneet, Scrachamarin puheista huolimatta. Vihreä salama. Hah! Sen hän olisi tahtonut nähdä! Mitä muuta uutta? Mies kurtisti kulmiaan ja näytti miettivän. Salaher lähetti peikkonsa verolähetystä saattamaan. En osaa sanoa miksi, eikä hän selitellyt tekoansa sen syvemmin, mies sanoi kuin aavistaen Folendronin seuraavan kysymyksen. Lisäksi Omelnaesilta on kadonnut koiria. Eräänä iltana hän päästi ne lenkille. Eivät koskaan tulleet takaisin. Jotkut sanovat että asialla olisi ollut karhu, mutta että kymmenen vahvaa koiraa? Uskonpa, että asialla on jotakin muuta. Siinä kuitenkin taitaa olla tärkeimmät. Seuraavaksi varmaan haluat kuulla uusimmat juorut Sateenkaarten kaupungista? Tamqas näytti todellakin tuntevan hänet. Folendron ei olisi halunnut olla ennalta arvattava huono ominaisuus varkaalle mutta hän ei voinut mitään mielenkiinnolleen tuota kaupunkia kohden. Hän nyökkäsi ja Tamqas jatkoi koskaan nostamatta päätään kirjastaan. Keisari on kuulemma viimeinkin nähty jälleen kerran, huhuttiin, ettei kukaan ollut ennen nähnyt Sateenkaarten kaupungin keisaria. Kuuleman mukaan hän on kaksipäinen nainen, jota katsoessa kivettyy. Eräs mies sanoi nähneensä valaan hyökänneen rantaan, tuhonneen rakennuksia ja kaiken lisäksi paennut sitten takaisin veteen! Ja pohjoisessa on kuulemma tapettu lohikäärme. Viimeinen tuli kuivalla äänellä. No sepä hyvä, Folendron lausui. Hän kääntyi hitaasti ja lähti kävelemään kohti ovea huomatessaan ettei Tamqas aikonut sanoa enempää. Niin, olin unohtaa. Bastoc on ilmestynyt maanpäälle. Kuulin että hän ilmestyi keskelle katua mustan miekan kanssa ja tappoi kymmenittäin vartijoita. Kylmät väreet kulkivat Folendronin selkäpiitä pitkin. Hän ei tiennyt miksi. Ehkä siksi, että he olivat puhuneet vain muutama päivä sitten Bastocista. Tai sitten se johtui tuulesta. Huhut olivat huhuja. Tuulesta se johtui. Siltikään hän ei voinut estää jalkojaan. Päästessään ulos hän rupesi juoksemaan.

8 Hän saapui kylänvanhimman talolle ja mietti, mitä asiaa Scrachamarilla voisi olla tälle miehelle. Hän koputti oveen ja odotti. Ovi aukesi ja sisällä odotti melko nuori nainen, siltikin hyvinkin Folendronia vanhempi. Mitä asiaa? hän kysyi, ei kovinkaan kunnioittavasti. Minulla on kirje Oiliam Kerithille, Folendron töksäytti aivan yhtä koppavasti. Yksityinen, hän jatkoi kun nainen ojensi kättään. Hän asetti kädet lanteelleen. Voit aivan yhtä hyvin antaa sen minulle. Hänen näkönsä on jo heikko, joten minun täytyy lukea se hänelle. Folendron piti kirjeen naisen ulottumattomissa. Minun täytyy varmistua, että hän varmasti saa sen. Oikeasti hänellä ei ollut mitään syytä varmistua siitä, mutta hän tahtoi saada selville, mitä kirjeessä luki ja oli valmis tarttumaan pienimpäänkin tilaisuuteen. Nainen tuhahti ja astui syrjään ovelta. Folendron käveli suoraa päätä huoneeseen, joka selvästi toimi keittiönä ja ruokasalina. Yhdessä tuolissa istui Oiliam Kerith. Ennen kuin Folendron kuitenkaan ehti sanoa mitään, nainen astui esiin hänen takaansa. Hänellä on sinulle kirje, isoisä. Folendron pohti, miksei hän ollut nähnyt tätä naista ennen kylässä. Se oli kuitenkin vähäinen harmi. Hän ojensi kirjeen vanhukselle. Tämä otti sen vastaan tietäväinen hymy päällään. Hän katseli kirjettä hetken aikaa. Ei tämä ole minulle, hän sanoi. Nainen oli siis valehdellut. Ja Scrachamar ilmeisesti tehnyt jonkinlaisen virheen. Mitä siinä lukee? Folendron kysyi, ja sai naiselta kylmän katseen. Hyvä Salaher da Amys. Olen saanut selville heidän olinpaikkansa, mutta tarvitsen jonkun luotettavan miehen tiedustelemaan heitä tarkemmin. He ovat hyvin varustautuneita ja heillä on jalokiviä, jotka luultavasti riittävät kattamaan kenen tahansa palkkion monin kerroin. Rahasta siis ei tarvitse huolta kantaa. Tarvitsen jonkun, joka osaa elää varjoissa. Allekirjoitus: S. Nainen tuhahti. Olet tuonut sen väärään paikkaan. Folendron huomasi, että hän silmäili Folendronia kuin jotakin otusta, joka olisi saattanut hyökätä minä hetkenä tahansa hänen kimppuunsa. Ah, hyvä kun kerroit; en itse olisi tuota tajunnutkaan, Folendron mutisi. Nainen ei onneksi kuullut. Vanhus taitteli kirjeen takaisin kuoreen ja antoi sen Folendronille. Miksi hän hymyili? Oliko hänen virheensä ollut noin hauska? Folendron mutisi anteeksipyynnön ja nainen saattoi hänet ulos. Folendron mietti vanhuksen sanoja. Jonkun, joka osaa elää varjoissa? Miksi Scrachamar ei ollut vain laittanut häntä asialle? Kuka osaisi elää paremmin varjoissa kuin varas? Voisiko olla mahdollista Folendronin suu kääntyi hymyyn. Hän otti kirjeen käteensä ja repi sen palasiksi. **** Gonrol seisoi alttarilla. Hänen takanaan oli kymmenittäin noviiseja; Dehemialin mukaan kaikki eivät olleet edes tältä paikkakunnalta. Hieman hänen edessään vasemmalla oli suuri kongi, jonka edessä seisoi vaikuttavan lihaksikas mies, jolla oli pelkkä lannevaate ja suuri moukari, jonka pää oli kiedottu kankaaseen. Hänet oli kirjailtu vihreällä maalilla kuvioilla, joita Gonrol olisi kutsunut riimuiksi ilman parempaa tietoa. Gonrolin kummallakin puolella seisoi vihreään kaapuun pukeutunut mies: Elih ninin pappi. Kummatkin seisoivat liikkumatta kuin patsaat. Gonrol olisi voinut vannoa, ettei kumpikaan vaivautunut edes hengittämään. Hän siirsi hitaasti ja huomaamattomasti painoaan jalalta toiselle. Minuutit tuntuivat vuosilta. Gonrol kävi päässään läpi kaiken, mitä Dehemial oli maininnut tästä seremoniasta. Kappelin ulkopuolella hänen oli täytynyt liittyä kahteen pappiin. Tämän jälkeen, kongin soiton kuuluessa, papit olivat lähteneet liikkeelle, avanneet ovet ja Gonrol oli seurannut hieman jäljessä päin. Tässä vaiheessa kaikki noviisit olivat olleet polvillaan. Lopulta papit pysähtyivät alttarin eteen, johon Dehemialin täytyisi ilmestyä aivan näinä hetkinä. Sitten- Gonrol hätkähti kun kaksi alttarin sivustoilla sijainnutta Yfian nimellä kulkevaa kasvia liikahti alttaria päin. Yfian lehtien pitkät varret paisuivat ja pitenivät entisestään kunnes ne muistuttivat

9 köynnöksiä. Ne kurkottivat kohti kattoa ja alkoivat ryömiä sitä pitkin lähestyen hitaasti toisiaan. Hitaasti ne kiinnittyivät toisiinsa ja alkoivat, kuin käärmeet jotka kiertelevät toisiaan tappavassa syleilyssä, lähestyä maata. Gonrol vilkaisi vieressään seisovaa pappia ihmeissään. Hänelle ei ollut kerrottu, että näin tapahtuisi. Pitikö näin edes tapahtua? Pappi ei siltikään näyttänyt olevan asiasta millään lailla huolestunut. Gonrol odotti. Köynnökset saavuttivat maan, katkesivat ja alkoivat ottaa ihmisen muotoa. Gonrolin silmät melkein pullahtivat ulos kuopistaan, kun köynnökset muovasivat itsensä naisen näköiseksi olennoksi samaksi naiseksi, jonka Gonrol oli nähnyt savun keskellä. Gonrol tunsi naisen olemuksen. Se oli valtava: kuin vuori keskellä tasankoa. Hän ei ollut kuolevainen, Gonrol tiesi sen oli tiennyt heidän ensi tapaamisestaan lähtien. Hän astui askeleen taaksepäin ja katsoi muita huoneessa olijoita. Kaikki seisoivat paikoillaan jähmettyneinä. Nyt Gonrol tajusi, miksi pappi ei ollut tehnyt mitään. Hän etsi katseellaan pakotietä, näki oven ja lähti juoksemaan sitä kohti. Tuo nainen ei kahlitsisi häntä! Vierasperäiset, kammottavat sanat kaikuivat hänen takanaan. Jokin iski hänen takaraivoonsa, pureutui hänen kallonsa läpi ja jäi polttamaan otsaa. Gonrol vaipui levottomaan uneen. **** Niinkö hän tosiaan sanoi? Scrachamar kuulosti yllättyneeltä. Miksei hän lähettänyt sinua suoraan matkaan? Kuulemani mukaan hän aikoo lähettää asiaa tutkimaan kaksi muutakin miestä Folendron ajatteli nopeasti ja valehteli kaikella taidollaan. Hän sanoi, että halusi minun tulevan kysymään vielä sinulta ihan varmuuden varalta. Hän sanoi, että tunnet nämä kaksi miestä. Folendron piti pienen tauon, tarpeeksi pitkän ettei vanhus epäilisi mitään, mutta tarpeeksi lyhyen, ettei tämä myöskään ehtinyt sanomaan mitään. Vai tunnetko? Muistiko hän väärin? Voin kyllä mennä yksinkin. Minua parempaa et löydä. Pieni hymy kareili Scrachamarin huulilla. Tunnen kyllä. Mutta mietin vain Milloin sinusta on noin rohkea tullut? Folendron mietti hetken ja päätti sitten turvautua totuuteen. Hän otti kasvoilleen pienen hymyn ja varmisti sen olevan ahne. Salaher sattui mainitsemaan palkkion. Aivan Olisihan minun pitänyt se arvata. Scrachamar sanoi miettivästi. Hetken vanhus istui hiljaa miettien ja Folendron epäili, ettei hän suostuisi. Sitten hän kuitenkin jatkoi: Hyvä on. Tarvitsemme jonkun todella kipeästi. Jos minulla olisi jokin muu vaihtoehto, joku muu jonka voisin lähettää, voisit olla varma, että tekisin sen. Mutta minulla ei ole valinnanvaraa. Anteeksi. Jostakin syystä vanhus kuulosti todella olevan pahoillaan. Älä turhaan huolehdi. Sanoinhan sinulle: minä olen paras. Tulen takaisin yhtenä palasena lupaan sen. Vanhus otti kasvoilleen hymyn, joka näytti enemmän surulliselta kuin luottavaiselta. Minä tiedän. Tiedän kyllä. Jälleen hän oli hiljaa hetken. Tunnetko Gundorin tilan? Tunnen. Folendron oli hetken hiljaa, ja muisti sitten miksi vanhus oli alun perin pyytänyt häntä oppilaakseen. Hän on kuitenkin kuollut tai ainakin hävinnyt. Sitä ei enää pitäisi kutsua sillä nimellä. Hänen henkivartijansa peri kaiken. En ole kuitenkaan koskaan kuullut tilan uuden omistajan nimeä, joten ilmeisesti sitä voi loppujen lopuksi kutsua niin kuin haluaa. Niin, niin, tiedän, vanhus sanoi ärtyneesti. Folendron ei kuitenkaan hämmästynyt että vanhus tiesi: hän oli jo kauan sitten arvannut, ettei vanhus häntä tänne pelkäksi viestinviejäksi tahtonut. Mutta miksi sitten? Mene kuolleen Gundorin tilalle. Kerro, että minä lähetin sinut. Sinut viedään Kendeniksi kutsutun miehen luokse. Hän esittelee sinulle kaksi muuta miestä, jotka tulevat avuksesi tehtävällesi. Vanhus aikoi jo kääntyä ympäri, mutta muisti vielä jotain, eikä kääntynytkään. Niin, ja muista ilmoittaa Kendenille koko nimesi.

10 Folendron kumarsi päätään hiukan ja poistui nopeasti ovesta. Vasta puolessavälissä matkaansa kohti kylää hänelle tuli mieleen eräs tärkeä seikka. Hän ei ollut muistanut kysyä mitään tehtävästä. Folendron saapui Gundorin talon ovelle. Talo oli iso, ainakin kaksikerroksinen, ja rakennettu puusta. Jotkut olisivat voineet sanoa, että hän oli saapunut Gundorin tilalle, mutta se olisi Folendronin mielestä ollut väärin ilmaistu. Gundorin tila käsitti enemmän kuin yhden maatilan, eikä kylässä sijainneen talon läheisyydessä ollut yhtäkään peltoa tai niittyä: ne kaikki olivat syrjäisemmällä seudulla. Folendron ei koskaan ollut nähnyt Gundorin ottaneen osaa peltotöihin, kuten muut maanomistajat, vaan sen sijaan hän oli aina palkannut muut hoitamaan työt puolestaan. Kukaan ei tuntenut häntä hyvin, vaikka Folendron kykeni muistamaan hänet jo lapsuudestaan. Tästä seikasta huolimatta Gundor oli ollut arvossapidetty, pitäen aina lupauksensa, sekä maksaen veronsa ja velkansa tunnollisesti ja anteliaasti. Folendron koputti ovelle ja odotti. Se aukesi ripeästi ja paljasti hyvin pukeutuneen miehen. Saanenko tiedustella, millä asialla liikutte, hyvä herra? Miehen käytös oli elegantti ja, uskomatonta kyllä, jopa lämmin piirre, jolla Folendron ei koskaan olisi odottanut itseään kohdeltavan. Olen tullut tapaamaan miestä jota kutsutaan Kendeniksi. Minut lähetti vanhus nimeltä Scrachamar, Folendron sanoi ja kumarsi päätään hieman. Hän saattoi olla varas, mutta hän tiesi kuinka olla kohtelias. Ah, isäntä odottaa jo teitä, mestari Folendron. Tulkaa sisään. Mestari Folendron! Hän ei yleensä pitänyt muista ihmisistä, mutta tämä herra palvelija oli omaa luokkaansa. Kiitoksia. Saisinko tiedustella nimeänne? Folendron astui sisään ja antoi palvelijan sulkea oven. Esdaram Galuin, Kerenticin suvun Kendenin nöyrä palvelija. Mies kumarsi, viittoi Folendronia seuraamaan ja lähti sitten kävelemään syvemmälle taloon. Folendronilla meni hetki tajuta, mitä Esdaram oli sanonut. Kerentic? Luulin, ettei fosbain Gundorilla ollut jälkeläisiä. Totta, ei isännällä ollutkaan. Hän oli lisääntymisvammainen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Esdaram oli hetken hiljaa ja katsahti sitten miettivästi taakseen. Tämä tilanne on hieman kiusallinen. Mestari Kenden ei koskaan ole maininnut mitään suvustaan. Isännät Gundor ja Kenden eivät myöskään muistuta toisiaan ulkonäöllisesti. Oletteko He saapuivat puiselle ovelle ja Esdaram keskeytti lauseensa. Jääköön tämä asia nyt. Odottakaa isäntää tässä huoneessa- Esdaram aikoi tarttua kahvaan, mutta Folendron esti häntä. Kuulisin mielelläni lisää. Jatkakaa siitä mihin jäitte, olkaa hyvä. Palvelija katsahti heidän tulosuuntaansa. Isäntä odottaa Älä hänestä välitä. Meillä on aikaa riittämiin. Jatka, ole hyvä. Folendron otti hivenen käskevän asenteen. Esdaram huokaisi ja jatkoi: Noin vuosi sitten, kun entinen isäntä oli vielä elossa, saatoitte nähdä hänet henkivartijansa kanssa. Hänen henkivartijansa nimi on Kenden. Pysyttekö perässä? Hyvä. Kuten jo kuitenkin mainitsin, Kenden herra ei koskaan ole maininnut mitään taustastaan. En edes tiedä, mistä Gundor hänet löysi, mutta heidän välillään oli jonkinlainen isä-poika suhde, jota en kyennyt käsittämään. Jos totta puhutaan, aluksi ajattelin itsekin heidän olevan sukua, mutta sitten sain tietää isännän Esdaram rykäisi kyvyttömyydestä. Millaisesta Millaisesta kyvyttömyydestä tarkalleen ottaen oli kyse? Esdaram katsoi jälleen tulosuuntaan ja oli hetken hiljaa. Sitten hän teki nopean, viiltävän eleen sukuelintensä kohdalta. Folendron ei voinut olla irvistämättä. Sittenhän on mahdollista että Ei ole. Hänen kertomansa mukaan isäntä oli tuolloin alle kaksikymmentä vuotta. Mestari Kenden on taas liian nuori, jotta Gundor olisi voinut siittää hänet. Usko pois. Sen pystyi kertomaan jo kasvoista.

11 Folendron muisti Gundorin hyvin. Melko vanha mies. Luultavasti kuudenkymmenen ikävuoden kieppeillä. Onko tämä sitten mestari Kendenin oma toive? Että häntä kutsutaan entisen isäntänsä nimellä? Nyt Esdaram näytti todella harmistuneelta. Ei. Mutta joksikin minun on häntä kutsuttava. Pelkkä Kenden ei olisi sopiva esittäytymisnimi, ja vaikka hän ei itse siinä mitään vikaa huomaakaan, oli minun jokin arvollinen sukunimi hänelle keksittävä. Jos Esdaram! Enkö käskenyt sinut hakemaan minua, jos hän saapuu? Folendron käänsi katseensa uuden äänen suuntaan. Lyhyttä käytäväntapaista huonetta pitkin käveli mies kahden muun miehen kanssa. Hän hämmästyi huomatessaan viimeisen miehen olevan sama aatelismies nuorukainen jota hän oli yrittänyt huijata. Ensimmäisenä kulkeva mies oli kuitenkin se, joka veti hänen huomionsa puoleensa, eikä se johtunut vain hänen äänestään. Folendron teki nopeasti yhteenvedon miehestä saman tempun, jonka hän teki aina tavatessaan jollakin tapaa tärkeänä pitämänsä miehen. Mies oli hyvinkin kolmenkymmenen paremmalla puolella. Hänellä oli mustat, lyhyet hiukset, jotka oli sidottu soturinponinhännälle. Vahva ja terävä leuka teki pienehköstä suusta joka ei tuntunut olevan tottunut näyttämään minkäänlaisia tunteita karun näköisen. Miehen nenä oli hieman terävä ja selvästi murtunut, ehkä useammin kuin kerran. Kaikkein karmaisevin osa miestä olivat kuitenkin hänen syvänsiniset silmänsä. Niissä ei näkynyt minkäänlaista tunnetta, ei iloa, ei surua, ei pelkoa, eikä rohkeutta: ne eivät kertoneet mitään. Hänen katseensa pyyhkäisi kerran Folendronin yli ja keskittyi sitten Esdaramiin. Oliko mies tehnyt hänelle juuri saman minkä hän oli tehnyt miehelle? Ei kai noin nopeasti? Esdaram mietti hetken. Folendron tiesi, mitä: kuinka hän voisi kiertää kysymyksen syyttämättä vierasta asiasta, mutta saamatta silti itse syytä päälleen. Herra, olin juuri saattamassa häntä vierassaliin... Mies, jonka Folendron arvasi fosbain Kendeniksi, nosti kätensä kieltävään eleeseen ja käveli ovelle aukaisten sen. Esdaram loikkasi kuin sätkyn saaneena, tarttui jo osittain avatun oven kahvaan ja ohjasi mestarinsa varovaisesti, mutta silti nopeasti, oven eteen. Mestari Kenden viittoi vieraansa edelleen. Muut miehet kävelivät ensin, Folendron vasta heidän jälkeensä. Heidän isäntänsä tuli sisään viimeisenä sulkien oven takanaan ja estäen Esdaramin pääsyn sisälle ja Folendron kääntyi esittelemään itsensä. Nimeni on Folendron Dor Gornadilainen. Olen saapunut tänne Scrachamar Daloenin puolesta tapaamaan miestä nimeltä Kenden. Ja saamaan ohjeeni. Dor Gornadilainen, mies sanoi miettivästi. Nimi näytti kiinnittävän myös toisten miesten huomion. Minä olen Kenden, hän sanoi edes katsomatta hänen suuntaansa. Hän näytti hyvin miettiväiseltä. Folendron keskittyi muihin miehiin ja tarkasteli heitä tarkemmin kuin aiemmin. Lyhyempi mies oli keskipituinen ja vaaleahiuksinen lukuunottamatta muutamia tummia kohtia siellä täällä hänen hiuksissaan. Hänen silmänsä olivat siniset ja syvällä kuopissaan. Miehen leuka oli melko leveä ja suu sopusuhtainen. Hänen nenänsä ja korvansa olivat hieman tavallista pienemmät ja korostivat hänen silmiään tavalla, joka sai hänet näyttämään ennakoimattomalta. Vanha, suurehko arpi hänen otsassaan lisäsi tämän vaikutelman tehoa. Folendron huomasi, kuinka mies yritti imitoida Kendeniä sekä asennollaan, että kasvonsa ilmeillä. Hän epäonnistui siinä pahasti. Toinen mies oli myös vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen, mutta uskomattoman kokoinen, aivan kuten Folendron oli todennut jo viedessään mieheltä hänen rahansa. Hänen katseessaan oli jotakin aristokraattista ja jo miehen käsistä näki, ettei hän ollut koskaan tehnyt rankkaa työtä. Hänen leukansa oli pitkä, mutta päättyi hyvin äkisti. Nenä oli pitkä ja ylväs, eikä korvia kyennyt erottamaan pitkähköjen hiuksien takaa. Hänen otsansa oli myös tavallista pidempi. Kaiken tämän lisäksi miehessä tuntui olevan jotakin outoa, mutta Folendron ei osannut sanoa mitä. Ensimmäisellä miehellä ei ollut päällään paljoa mitään. Hänen vaatteensa olivat villakangasta ja hänellä oli nahasta tehty vyö: luultavasti omatekoinen. Toisen miehen vaatteet sen sijaan olivat

12 jotakin Folendronille tuntematonta kangasta, ja kaiken lisäksi hienot. Hänen koristellussa vyössään roikkui kuvioin kaiverrettu lyhytmiekka ja avoin paidankaulus paljasti pilkahduksen jostain, joka olisi voinut olla kultaa. Kummatkin miehet katsoivat häntä kuin hän olisi lyönyt heitä. Mutta se ei ollut tärkeää. Miksi juuri nämä kaksi eksyivät hänen seurakseen tälle retkelle? Sen tietäminen oli jotakin tärkeää. Kummatkin olivat selvästi ulkopaikkakuntalaisia, sillä useimmilla Dumalilaisilla oli mustat hiukset ja vain harvoin siniset silmät. Folendron käänsi huomionsa takaisin Kendeniin. Tämä käveli heidän ohitseen takan eteen ja kääntyi heihin päin. Arvoisat herrat, hän aloitti, olette saapuneet tänne auttaaksenne kyläänne tärkeässä asiassa. Toissapäivänä Salaher da Amysin peikko Garjik tapettiin tämän ollessa metsällä. Kyllä, da Amys kertoi hänen lähteneen viemään verolähetystä, mutta tämä oli vain pakollinen vale tiedustelutoimien järjestämiseksi. Viimeinen oli vastaus Folendronin kulmien kurtistukselle. Ei kuitenkaan tule kestämään kauaa, kun ihmiset tajuavat, etteivät lähetykset ole lähteneet minnekään. Toivon mukaan ehditte saada selville, mikä tappoi Garjikin ennen kuin ihmiset saavat selville liikaa asioita. Folendron mietti hetken. Dumal oli aina luottanut puolustuksessaan da Amysin peikkoon, Garjikiin. Paikan läpi oli kulkenut monenlaisia olentoja, mutta ei koskaan joukkoa, joka olisi uskaltanut haastaa peikon taisteluun. Salaher olisi voinut luottaa asian palkkasotureiden käsiin, mutta siitä päätellen miten Folendron oli nähnyt näiden käyttäytyvän majataloissa, ei näiden käsiin uskaltanut aina antaa hienovaraisuutta vaativia asioita. Kylällä oli vain harvoja muita vakituisia puolustajia ja kun otti huomioon Scrachamarin kirjeessä lukeneet asiat, yksikään heistä ei sopinut tehtävään. Folendron käänsi katseensa kookkaimpaan mieheen. Sopiko hän tähän tehtävään? Garjikin ruumis jätettiin metsään. Salaher itse löysi hänet kahden muun miehen kanssa, eivätkä he uskaltaneet jäädä kaivamaan hautaa, saati ryhtyä raahaamaan tätä kylään. Näin ollen teidän täytyisi kyetä hyvin jäljittämään hänen tappajansa. Folendron siristi silmiään. Tässä oli jokin virhe! Scrachamarin kirje oli sanonut hänen jo löytäneen Garjikin tappajat! Folendron mietti hetken olisiko hänelle mitään apua asian paljastamatta jättämisestä. Vastaus tuli nopeasti: ei. Minulle kerrottiin että syylliset ovat jo löytyneet. Kenden kurtisti kulmiaan. Siinä tapauksessa olet kuullut väärin. Heistä ei ole minkäänlaista tietoa. Mutta epäilemme, etteivät murhaajat olleet ihmisiä. Ei minkäänlaista tietoa? Joko Scrachamar oli tehnyt jonkinlaisen virheen tai sitten hän pelasi omaa peliään. Ketä hän yritti huijata? Vaihtoehtoja oli kaksi: joko Kendeniä tai Folendronia itseään. Mutta mitä hyötyä Scrachamarille olisi oman oppilaansa huijaamisesta? Eroon pääseminen? Sen hän voisi tehdä yhdellä sanallaan. Vaihtoehtoja oli siis vain yksi: Kenden. Ilmeisesti Scrachamar ei halunnut tämän tietävän murhaajien rikkauksista. Tai sitten koko asia oli virhe: ehkä Scrachamar oli vain kirjoittanut väärin. Olipa tapaus mikä hyvänsä, se tulisi toimimaan Folendronin hyväksi. Meillä ei ole aikaa odottaa. Teidän on lähdettävä matkaan välittömästi. Minulla on teille kaikki tarvitsemanne. Sinä, Kenden osoitti sanansa suuremmalle miehelle jätä miekkasi tänne. Osaatko käyttää sitä? Et? Siinä tapauksessa voit aivan yhtä hyvin ottaa tuon leveän miekan tuolta. Sitä ei ole pilattu, kuten oma miekkasi on. Kenden osoitti yhtä seinillä riippuvista aseista. Folendron ei tajunnut, mitä Kenden tarkoitti. Hänen mielestään miehen miekka näytti aivan yhtä hyvältä kuin seinällä riippuvakin. Jos totta puhuttiin, se näytti paremmalta. Mies tyytyi nyökkäämään. Folendron pudisti päätään. Vaihtaa nyt hieno miekka aivan tavalliseen ja rumaan harmaaseen kappaleeseen pronssia. Sitä hän ainakin arveli miekan olevan. Tutustukaa toisiinne. Joudutte tulemaan toimeen toistenne kanssa jonkin aikaa. Jälleen kerran Folendron tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäpiitään pitkin. Jotakin kohtalokasta. Tällä kertaa hän oli varma siitä: se ei ollut tuuli. Minä käyn noutamassa loput esineenne. Jos teitä kiinnostaa jokin ase, valitkaa vapaasti. Kenden poistui huoneesta, jättäen heidän päälleen painostavan hiljaisuuden. Ainoa, jota ilmapiiri ei näyttänyt vaivaavan, oli suurempi mies, joka poisti huotransa ja miekkansa vyöltänsä ja käveli leveän miekan luokse. Toinen mies sen sijaan piti synkän katseensa Folendronissa. Folendron

13 huomasi tämän hyvin häiritseväksi. Hän ei ollut tottunut siihen että häneen kiinnitettiin huomiota, ellei hän sitä halunnut. Ja miettiessään nyt tarkemmin, hän ei halunnut huomiota kummaltakaan näistä miehistä. Hänestä tuntui aivan siltä, kuin nämä kaksi sitoisivat hänet kiinni johonkin johonkin jota hän ei todellakaan halunnut tuntea. Paremman sanan puutteessa Folendron olisi kutsunut sitä vankilaksi. Sinun nimesi on siis Dor Gornadilainen? häntä katselleen miehen sanat saivat hänet hätkähtämään. Jostakin syystä hän kuulosti ärtyneeltä, jopa vihaiselta. Folendron nyökkäsi. Ystäväni kutsuvat minua Folendroniksi. Hän sanoi sen äänensävyllä, joka kertoi, ettei hän laskenut miestä yhdeksi heistä. Mies ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan. Minä olen Gaeron Gaeron Dor Gornadilainen. Nyt oli Folendronin vuoro katsoa miestä aivan kuin tämä olisi juuri lyönyt häntä. Dor Gornadilainen. Hän ei koskaan ollut kuullut kenestäkään toisesta, jonka nimi olisi ollut Dor Gornadilainen. Samassa nimessä ei olisi pitänyt olla mitään ihmeellistä, mutta jotenkin se tuntui olevan maailman mullistavin asia. Ja, kuten Scrachamar oli sanonut, Dor Gornadilainen ei ollut niitä yleisimpiä nimiä. Entä sinä? Gaeron puhui nyt kolmannelle miehelle. Gaeronin kasvot näyttivät synkiltä. Folendron epäili omien kasvojensa näyttävän samalta. Hän ei osannut sanoa miten, mutta hän tiesi mitä mies vastaisi. Gonrol Dor Gornadilainen, mies sanoi silmäillen rauhallisesti uutta leveätä miekkaansa. Hän ei selvästi nähnyt asiassa mitään ihmeellistä. Mies pisti miekallaan ilmaa kokeilumielessä ja käänsi sitten päänsä heidän suuntaansa. Miehen vihreät silmät suorastaan kiiluivat innostako? Folendron tajusi, että miehessä ei ollut kaikki kohdallaan. Hänessä oli jotakin erilaista. Mutta mitä? Kolme Dor Gornadilaista kolmesta miehestä. Kuinkahan monta Dor Gornadilaista löytyy koko valtakunnasta? Gaeronin sanat saivat Folendronin hätkähtämään. Hän oli ajatellut täsmälleen samaa asiaa. Kolme, Gonrol sanoi ja katseli heitä vihreillä silmillään, hymyillen pahaenteisesti. Silloin Folendron tajusi: miehen silmät olivat vihreät! Äskettäin ne olivat olleet siniset! Monikaan ei huomioinut ihmisten silmienväriä jotkut eivät osanneet sanoa ystävänsä silmienväriä, vaikka ystävyyssuhde olisi jo kuinka monta vuotta vanha mutta Folendron oli oppinut kiinnittämään huomiota pikkuasioihin ja hän oli varma, ettei kyse ollut vain valon kepposista tai hänen muistinsa heikkoudesta. Folendronin mieleen tulivat kaikki tarinat siitä, kuinka pahojen henkien riivaamien ihmisten ruumiiden silmät saattoivat vaihtaa äkisti väriään. Tuo mies Gonrol? ei ollut ihminen. Mutta mikä hän oli? Folendron yritti lukea Gaeronin kasvoja ja kertoa, jos tämä olisi huomannut jotakin näytti siltä, ettei. Te ette ole täkäläisiä, Folendron sanoi, lausuen ääneen itsestäänselvyyden. Ulkonäön lisäksi kummankin miehen puheessa oli vierasperäinen korostus, mutta ei samanlainen. Gaeronin ääni kuulosti enemmän täkäläiseltä kuin Gonrolin, joten Gaeron oli tuskin tullut kaukaa. Tai sitten hän oli asunut alueella kauemmin sitä oli vaikea sanoa, koska kylä oli suosittu ohikulkupaikka eikä kaikista lähiseudun asukkaista pysynyt aina selvillä. Toisaalta Gonrol taas ei varmasti ollut edes koko Sateenkaarten kaupungin imperiumin vaikutusalueelta. Hänen lausumistavastaan suorastaan kuulsi erikielisyys. Mistä te olette kotoisin? Dor Gornadin itäisestä osasta, Dulaesin imperiumin vaikutusalueelta, Falionin syvänteen eteläiseltä puolelta, Gonrol sanoi. Nimet eivät kertoneet Folendronille mitään. Silti Folendron oli melko varma, että mies kertoi totuuden. Folendron itse melkein luki itsensä patologisiin valehtelijoihin, ja jos valehtelija hyvä valehtelija ei osannut nähdä valetta, kuka sitten osaisi? Gaeron katsoi suurempaa miestä pitkään ja tuimasti. Tämä vastasi katseeseen hetken ja siirtyi sitten katselemaan seinällä riippuvaa maalausta. Folendron ei uskonut koskaan nähneensä kenenkään tehneen yhtä hyvää työtä tuollaisen katseen huomiotta jättämisessä. Gaeronin kädet painuivat nyrkkiin ja hänen kasvoillaan oli uhkaava ilme. Folendron katsoi miestä yllättyneesti. Gaeron ulottui Gonrolia tuskin rintaan. Voisiko Gaeron todellakin olla niin tyhmä, että mietti Gonrolin päälle käymistä? Jätti pyyhkisi hänellä lattiaa, Folendron oli varma siitä. Vain välttääkseen turhaa konfliktia Folendron puhui Gaeronille, Itse olen asunut täällä koko

14 ikäni. Mistä päin sinä olet? Gaeron käänsi ikäväntuntuisen katseensa häneen. Koko ikäsi? Niin minäkin, mutta enpä muista nähneeni sinua täällä, mies sanoi happamasti. Folendron oli varma, että mies valehteli. Tällaista moukkaako hän joutuisi kestämään? Tai tuota toista miestä, joka sai kylmät väreet kulkemaan hänen selkäänsä pitkin. Jostakin syystä hän ei ollut enää yhtään houkutteleva varkauden kohde. Aivan kuin olisit suuttunut jostakin, Gonrol lausahti äkkiä. Hänen äänensä kuulosti selvältä ja vahvalta. Hän oli mies joka oli selvästi oppinut sosiaalisen kanssakäymisen taidon, oppinut puhumaan ja viihdyttämään vieraitaan. Olemmeko loukanneet sinua jotenkin? Miksi mies käytti sanaa me? Folendron ei halunnut miehen laskevan häntä toverikseen. Sitä paitsi jätti itse oli asian saanut aikaan. Hänellä ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Gonrol katsoi jälleen Gaeronia. Gaeron siirsi jälleen viileän katseensa Gonroliin. Ette. Ette millään tavalla, Gaeron puhui selvästi yhteen purtujen hampaidensa välistä. Mustuus sentään, jos mies olisi purrut vielä hiukankin kovemmin, Folendron oli varma että miehen ylähampaat olisivat tulleet ulos leuan kautta! Mikä ihme häntä noin paljon ärsytti? Oletteko te jonkinlaisia palkkasotureita? Folendron yritti parhaansa mukaan selvittää ilmapiiriä. Rikkaudet olivat käsillä, mutta tuo Gaeronin typerys saattoi vielä saattaa Folendronin rikastumisen hamaan tulevaisuuteen! Hänen täytyisi saada mies rauhoittumaan! Ikävä kyllä hänen mieleensä ei tullut muita kysymyksiä, kuin itsestään selviä. Ei, miehet eivät olleet palkkasotureita. Kummankaan käytös ei viitannut palkkasoturiin. Folendron ei palkkasotureista paljoa tiennyt, mutta hän oli varma, ettei palkkasoturi olisi antanut itseään neuvottavan tavalla, jolla Kenden oli Gonrolia neuvonut. Lisäksi kummatkin olivat niin nuoria enintään seitsemäntoistakesäisiä ettei kukaan, paitsi täysin epätoivoinen, voinut kuvitella palkkaavansa tällaisia amatöörejä. Tämän asian valkeaminen sai Folendronin jatkamaan ajattelua. Joku selvästi halusi tähän tehtävään kokemattomia henkilöitä. Kuka? Da Amys? Scrachamar? Kenden? Ei, Kenden oli poissa laskuista. Folendron oli varma, että Scrachamar vedätti Kendeniä jollakin tavalla. En, Gonrol sanoi samaan aikaan kuin Gaeron vastasi, en minä ainakaan ole. Ajattelu jatkui. Scrachamar ei taas tiennyt ei voinut tietää mitään kahdesta muusta miehestä. Ja jos Salaher olisi tiennyt jotakin asiasta, hänelle olisi varmasti kerrottu, että seurue on lähdössä tutkimaan tilannetta ja tällöin Folendron ei varmasti olisi täällä asti. Keitä te sitten olette? Kuinka te päädyitte tänne? Folendron jutteli vain pitääkseen miehet poissa toistensa kurkusta. Vastaukset olivat toissijaisia. Tärkeintä oli nyt ajattelu. Ehkä asialla oli joku kolmas vaikutusvaltainen mies? Tai sitten Scrachamar oli lähettänyt Kendenin etsimään kahta nuorta seikkailijaa. Voisiko se olla mahdollista? Vanhuksen tuntien kyllä. Jos vanhus oli asian takana, hän odotti heidän olevan liian nuoria huomatakseen jotakin, mitä kokeneemmat huomaisivat. Mitä? Bastoc sentään, kun hän vain kykenisi muistamaan kirjeen täsmälliset sanat. Ehkä näiden miesten tunteminen voisi auttaa häntä tietämään, mitä oli edessä. Vanhuksen tuntien hän oli kuvannut varmasti Kendenille yksityiskohtaisesti kaikki piirteet, joita halusi tämän värväämissä miehissä olevan. Folendron keskittyi kuuntelemaan miesten vastauksia. Kendenin oppipoika. Otin tehtävän vastaan vapaa-ehtoisesti, Gaeron vastasi vain hieman myrkyllisesti. Oppipoika? Scrachamar ja Folendron, Kenden ja Gaeron. Kuvio alkoi käymään selvemmäksi. Entä toinen mies? Gonrol katsoi häntä silmiin hymyillen äärimmäisen tietoista hymyä. Folendron huomasi kuinka Gonrolin silmät kimalsivat äkkinäisesti kirkkaan vihreinä, häviten aivan yhtä äkkinäisesti, ja Folendron olisi voinut vannoa, ettei minkäänlainen valo ollut koskettanut niitä. Kylmät väreet hiipivät Folendronin selkää pitkin. Ei ihminen. Kuka sinä oikein olet? Miten sinä päädyit tänne? Gonrol kysyi Folendronilta. Folendron mietti sopivaa vastausta. Gonrol ei vaikuttanut tyhmältä. Ehkä hän oli päätellyt asioita yhtä paljon kuin hänkin. Suostuin vapaa-ehtoiseksi. Kendenin ystävän puolesta. Se oli luultavasti tarpeeksi epäselvästi sanottu.

15 Ja kuka on tämä ystävä, josta puhut? Tällä kertaa äänessä oli Gaeron. Gonrol hymyili edelleen samalla tavalla. Joku, josta mestarisi haluaa vaieta. Kysy häneltä jos haluat. Folendron toivoi, ettei kumpikaan miehistä muistanut, että hän oli maininnut Scrachamarin ääneen esitellessään itsensä Kendenille. Ainakaan Gaeron ei näyttänyt tajuavan mitään. Gonrolista oli mahdotonta sanoa mitään. Folendron puri hampaansa yhteen ärtymyksestä. Mitä tuo mies oikein ajatteli? Kuka hän oli? Entä sinä? Folendron osoitti sanansa Gonrolille. Gonrol suuntasi katseensa oveen. Folendron katsahti myös pikaisesti, mutta ei huomannut mitään. Äkkiä Gonrol nyökkäsi aivan kuin olisi huomannut jonkin toteamansa asian tapahtuvan ja juuri samaan aikaan ovi aukeni ja Kenden astui sisään. Folendron hätkähti kun Gonrol palautti vihreän katseensa häneen. Tällä kertaa hänen huulillaan oli pieni, itseensä tyytyväinen hymynpoikanen. Kenden, joka oli huomannut Folendronin heikon hetken, teki selvästi nopean yhteenvedon huoneesta. Kendenin perässä seurasi Esdaram kasvoillaan ärtynyt ilme ja kolme palvelijaa, jotka kantoivat erilaisia vaatteita ja tavaroita. Kenden nyökkäsi päällään ja palvelijat laskivat kantamansa tavarat maahan. Folendron ei tarkkaillut tavaroita sen tarkemmin, hänen katseensa oli ja pysyi vihreäsilmäisessä Gonrolissa. Hänestä oli päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Jos tuolla miehellä oli lahja ennustaa Valitkaa mitä haluatte. Lähdette matkaan heti kun olette saaneet mitä haluatte. Jos ette löydä jotakin mitä luulette tarvitsevanne, kertokaa, niin lähetän jonkun hakemaan sen. Kendenin ääni oli käskevämpi kuin äskettäin ja Folendron totteli. Hän siirtyi tutkimaan esineitä. **** Metsä oli hiljainen. Huomattavasti hiljaisempi kuin se paikka, missä Gaeron oli tottunut tekemään työtänsä. Sieltä täältä kuului lintujen sirkutusta, mutta niiden ääniä olisi pitänyt kuulua paljon enemmän. Ehkä ne vaistosivat heidät. Ehkä ne vaistosivat hänen uudet ystävänsä. Gaeron vilkaisi suurempaa miestä silmäkulmastaan. Gonrol asteli hieman hänen edessään, selvästi tottumattomana luontoon. Gaeron oli varma, ettei mies ollut täältäpäin, eikä todellakaan sieltä, mistä hän väitti olevansa. Dulaesin imperiumin alueelta, Falionin syvänteen eteläiseltä puolelta! Hah! Gaeron oli ollut lähellä tuota paikkaa orjuusvuosinaan, eikä siltä alueelta tullut ihmisiä, jotka puhuivat tuollaista murretta. Mutta mistä sitten? Gaeron oli kuullut puhuttavan paikoista kaukana Dor Gornadin ulkopuolella. Toisista keisarikunnista. Hän ei kuitenkaan uskonut näiden tarinoiden olevan totta, olihan hänelle jo kauan sitten käynyt selväksi, että vain tyhjyys ympäröi Dor Gornadia. Jokainen, joka astuisi liian pitkälle, tippuisi reunan yli ja rupeaisi kiertämään Dor Gornadia aivan kuin Aurinko. Ja entäs tämä toinen mies? Kieron tuntuinen ja lyhytkasvuinen. Hänellä oli pienet, ruskeat silmät ja mustat, lyhyet hiukset. Poskipäät olivat terävät ja silmät hieman kierot. Gaeron oli nähnyt keltaihoisen miehen, jolla oli ollut täysin kierot silmät. Hän oli aluksi luullut, että mies sairasti jonkinlaista keltatautia, mutta tämä kertoi hänelle olevansa täysin terve ja tulevansa paikasta, jossa kaikki ihmiset olivat samanvärisiä. Gaeron ei voinut uskoa sitä. Bartom ei koskaan hyväksyisi sellaista. Tai jos hyväksyisi, niin kaikkien keltaihoisten oli pakko olla valkoihoisten orjia. Olihan Luoja asettanut kaikki mustaihoisetkin valkoihoisten alle. Joka tapauksessa Gaeron ei ollut ehtinyt puhua miehen kanssa sen enempää. Tämä oli kuollut pian heidän käymänsä keskustelun jälkeen. Käärmeen pistoon. Folendronin leuka muistutti hieman Kendenin leukaa, vahvan näköinen, vaikkakaan ei yhtä terävä. Hänen otsansa oli hyvin pitkä ja nenä ohut ja lyhyt. Gaeron epäili, että Folendronin veressä oli tuota keltaihoista verta. Ei siis ihme, että hän vaikutti niin kierolta ihmiseltä hänhän oli puoliksi orja! Gaeron itse oli entinen orja, kyllä, karannut sellainen, mutta hänen kohdallaan se ei ollut läheskään sama asia. Hänen vanhempansa olivat myyneet hänet orjaksi ilmeisesti heti hänen

16 syntymänsä hetkellä, sillä hänellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa vanhemmistaan. Mutta jopa orjana oli selvää sekä hänelle, että hänen omistajilleen että hän ei ollut vääränvärinen. Hän ei koskaan ollut joutunut suorittamaan yhtä alhaisia töitä, mitä vääränväriset joutuivat tekemään. Ja koska hän oli valkoihoinen, hänen ei edes olisi pitänyt olla tuossa paikassa: hän ei vain ollut voinut mitään sille, että oli syntynyt huonoon perheeseen. Tämä oli syy, miksi hän oli päättänyt paeta. Ainoa asia, joka oli häirinnyt hänen pakoaan, oli hänen orjan merkkinsä, joka oli tatuoitu hänen otsaansa. Hän ei enää kyennyt muistamaan, kuinka sai sen häviämään, mutta muisti kehittäneensä jonkinlaisen idean, joka vaati paljon alkoholia turruttaakseen kivun. Hän kykeni vieläkin tuntemaan arven otsassaan. Se tuskin koskaan tulisi parantumaan pysyvästi. Gaeron keskittyi jälleen maastoon. Garjikin jälkiä ei ollut turhan vaikea seurata: sen kokoinen olento kuin peikko oli, olisi ollut mahdotonta eksyä jäljiltä. Jos hän oli lukenut oikein maastoa, heidän pitäisi pian olla paikalla, josta peikko löytyisi kuolleena. Seis, hän lausui hiljaa. Kummatkin miehet seisahtuivat. Mitä nyt? Folendron kysyi kuivasti. Hän ei selvästikään näyttänyt ottavan tätä reissua tosissaan. Vai miettikö mies jotakin? Gaeron kääntyi häneen päin. Meidän on parempi olla varovaisempia, tästä lähtien. Folendronin katse oli nauliintunut jälleen kiinni Gonroliin, aivan kuin hän näkisi myrkyllisen käärmeen. Jos totta puhuttiin, hänen silmiinsä. Gaeron katsoi myös. Mitä niin ihmeellistä niissä oli? Normaalit siniset silmät. Haluatko kertoa meille jotakin? Folendron kysyi Gonrolilta. Miksi, sitä hän ei osannut sanoa, mutta Gaeron ei koskaan ollut pitänytkään itseään hyvänä ihmistuntijana. Gonrol nyökäytti kerran päätään. Mutta en pysty, hän jatkoi hetken hiljaisuuden kuluttua. Gaeron pudisti päätään. Hän oli täällä jonkinlaisten typerysten kanssa. Tai hullujen. Tai parhaassa tapauksessa kumpienkin. Mikset? Folendron kysyi. Gaeron yllättyi huomatessaan äkkiä Folendronin käden tikarinkahvalla. Gonrol pudisti päätään. En pysty puhumaan siitä. Gonrol mietti hetken, avasi suunsa sitten puhuakseen ja sulki sen jälleen. Ilmeisesti mies yritti miettiä, miten kertoa jokin asia, mutta ei osannut valita sanojaan. Jokin estää minua puhumasta siitä. Puhumasta mistä? Kuka estää? Tällä kertaa Folendron ärähti. Ihme, ettei mies käynyt Gonrolin kimppuun. Hän vaikutti niin tyhmältä, ettei Gaeron olisi ihmetellyt jos tämä olisi tehnytkin niin. Jätti pyyhkisi hänellä lattioita, Gaeron oli varma siitä. Folendron ei vielä näyttänyt tajunneen, että Gonrol oli myös hieman järkijättö. Hän ei näyttänyt ymmärtävän suoria kysymyksiä, tai sitten vastasi niihin aivan hämärästi. Aivan kuten nyt. Johan sanoin, etten kykene kertomaan, koska Gonrol avasi suunsa huutaakseen vielä jotakin. Ääntäkään ei päässyt. Hän sulki suunsa ja avasi sen uudestaan. Ja vielä kolmannen kerran. Aivan kuin mykkä. Gaeron tunsi sääliä miestä kohtaan. Tajuatko nyt! En pysty kertomaan teille, mikä estää minua puhumasta, koska jokin estää minua puhumasta siitä, aivan niin kuin en pysty kertomaan teille kuka estää minua puhumasta! Siis mitä? Gaeron ajatteli. Parasta jättää mies omaan rauhaansa. Turha hänelle on vihainen olla, koska hän ei tilalleen mitään voi. Anna hänen olla, Gaeron lausui hiljaa ja tarttui Folendronia kiinni olkapäästä. Folendron katsoi yllättyneesti Gaeronia, silmissään kysymys: miksi? Gaeron madalsi ääntään entisestään ja piti huolen ettei Gonrol kuullut. Etkö tajua, ettei hänen päässään ole kaikki kohdallaan. Hän on vähäjärkinen! Viimeisen Gaeron sihahti ajaakseen asian perille. Jostakin syystä Folendron katsoi häntä kuin vähäjärkistä! Miehen silmät tuskin räpsähtivät kertaakaan. Onko se nyt noin vaikea tajuta? Gaeron pudisti päätään. Hän selvästi oli ainoa jolla oli järki tallella. No niin, jatketaan. Epäilen, että meidän ei tarvitse olla sen varovaisempia, kuin aiemminkaan. Jos joku pystyi tappamaan niinkin ison olennon, kuin peikon, luulenpa ettemme me pärjää sille vaikka olisimme kuinka varovaisia. Gonrol sanoi ja jatkoi matkaa. Gaeron katsoi Folendronia yllättyneenä miehen kommentista. Folendron vastasi katseeseen aivan yhtä yllättyneellä katseella. Ilmeisesti hän ei ole koskaan kuullut hiipimisestä, Gaeron sanoi

17 pudistaen päätään. Ei kai tuolla koolla Folendron vastasi ja sai Gaeronin naurahtamaan. Totta: mies luultavasti näkyisi virstan päähän vaikka hän kuinka yrittäisi kyyristellä. He jatkoivat matkaansa vain hieman varovaisemmin, tullen hieman Gonrolin perässä. Gaeron katsahti Folendronia, joka yritti kulkea hieman kumarassa. Hän ei kyennyt muistamaan, milloin viimeksi oli nauranut jonkun jutulle. Pakonsa jälkeen hän ei ollut paljoakaan ollut sosiaalisessa yhteydessä muiden ihmisten kanssa. Ja paosta oli jo lähes kolme vuotta. Neljätoista hän silloin oli ollut. Näiden kolmen vuoden aikana hän oli kuitenkin kasvanut huomattavasti itsenäisemmäksi. Mitään asuinpaikkaa hänellä ei ollut, mutta hän oli tottunut etsimään itselleen paikan luonnon suojista. Gonrol pysähtyi äkillisesti. Hän kääntyi heihin päin ja viittoi heitä kulkemaan nopeammin. He lisäsivät vauhtiaan ja tulivat paikalle, jossa oli kaatunut kelo, selvästi väkivalloin taivutettu. Nopea silmäys paljasti enemmänkin. Hieman kelon juuriston edessä vasemmalla puolella heistä katsoen oli joukko suuria hampaita ja jotakin, joka olisi saattanut olla kappale kalloa. Kelo oli suorastaan kyllästetty mustaan vereen. Peikkoa ei näkynyt missään, mutta Gaeron oli varma, että tämä oli Kendenin kuvaama paikka. Mitä täällä tapahtui? Folendron kohdisti sanansa Gaeronille. Myös Gonrol katsoi häntä. Gaeron tunsi pienen häivähdyksen ylpeyttä. Hän viittoi kieltävästi kahdelle miehelle ja siirtyi tutkimaan jälkiä tarkemmin. Miehet pysyivät hiljaa ja selvästi yrittivät ottaa selvää asioista yksinään. Paikka oli pieni aukio. Se ei ollut ollut kauaa, sillä useimmat puut olivat vastikään kaatuneita. Hän katseli kaatuneita puita joista jokainen oli vielä melko nuori, mutta silti ne olivat tarpeeksi suuria ollakseen ihmistä suurempia. Jokainen katkennut pala oli muutaman metrin päässä rungostaan. Jotkut puut olivat katkenneet Gaeronin päätä korkeammalta, jotkut taas aivan tyvestään. Katkennut kohta ei ollut yhdessäkään siisti, vaan puut oli selvästi väkivalloin katkaistu, luultavasti hakkaamalla. Siihen olisi tarvittu hirvittävä voima peikon voima. Jäljet viittasivat siihen, että Garjik oli lähtenyt ja palannut samaan kohtaan muutaman kerran, sillä paikalle tulivat kolmet peikon jäljet. Omituisinta kuitenkin oli, ettei paikalla näkynyt mitään muita jälkiä, kuin peikon jälkiä. Ilmeisesti tämä oli sotkenut kaikki jäljet. Mutta minne ruumis oli hävinnyt? Garjik tuli tuosta suunnasta, Gaeron osoitti heidän tulosuuntaansa. Muut kääntyivät katsomaan häntä. Tässä hän tapasi vihollisensa, huitoi aseellaan ympäriinsä niin, että puut kaatuivat ja lopulta hänet surmattiin. En vain osaa sanoa, mikä hänet surmasi. Tai minne hänen ruumiinsa on kadonnut. Hetkinen. Eivätkö nämä muka ole peikon jälkiä? Folendron osoitti toisia Garjikin jättämiä jälkiä. Kyllä, mutta niiden on pakko olla Garjikin. Jos näin lähellä olisi peikkoja, heidät olisi jo huomattu. Ilmeisesti Garjik kierteli jostakin syystä kehää tämän paikan ympärillä. Jos Garjik tuli tuosta suunnasta, Folendron osoitti heidän tulosuuntaansa, ja hänen kimppuunsa hyökättiin, kuinka hän olisi ehtinyt tehdä kahdet lisäjäljet? Jos hän olisi kävellyt kahdesti tuota polkua pitkin tähän samaan pisteeseen, olisimme kyllä huomanneet kuinka jäljet olisivat risteytyneet jossakin vaiheessa. Kuinka moni olento käyttää metsästäessään moukaria? Gonrol katsoi katkenneita puita. Tai käyttää keihästä kuin moukaria? Ja kuinka moni keihäs saisi aikaan tällaista jälkeä? Gaeron mietti. Kenden todellakin oli sanonut, että Garjik oli mennyt metsälle. Ette kai te ehdota Se ei voi olla mahdollista! Folendron siirtyi katsomaan toisia jälkiä, jotka menivät yhä syvemmälle metsään. Hän näytti miettivän jotakin. Gonrol sen sijaan värisi. Hänen kasvonsa näyttivät jähmettyneen tajutessaan asian. Gaeron yritti pitää omat kasvonsa tunteettomina. Kaksi peikkoa moukareiden kanssa hyökkäsivät tuolta, Gaeron ajatteli. Garjik väistää ensimmäiset iskut, jotka niittävät maahan nuoret puunvesat ja törmää lopulta selkä edellä vanhaan keloon. Ensimmäinen isku osuu Garjikkia päähän, lennättäen

18 palasen hänen kallostaan, sekä hampaita maahan. Garjikin ruho pyörähtää ympäri, ottaa tukea kelosta ja rysähtää sen päälle kaataen sen. Siinä olisi järkeä. Mutta jos Salaher sanoi nähneensä ruumiin, miksi sitä ei nyt ole paikalla? Toinen hyökänneistä peikoista haavoittui, Gonrol sanoi miettien ääneen, kuin vastauksena Gaeronin lausumattomiin ajatuksiin. Vai oliko hän puhunut ajatuksissaan? He eivät kyenneet kantamaan Garjikkia pois paikalta, joten he lähtivät takaisin pesäpaikkaansa ja hakivat hänet myöhemmin. Tai ehkeivät juuri he hakeneetkaan. Gonrol katsoi häntä niin intensiivisesti, että Gaeron olisi voinut vannoa tuntevansa silmänsä palavan kuopissaan. Pelko kasvoi selvästi Gonrolin sisällä. Gaeron tukahdutti omansa. Heidän täytyi ottaa selvää, missä nämä olennot pitivät majapaikkaansa! Hänen täytyisi todistaa pätevyytensä Kendenille, tai mies ei koskaan lakkaisi kohtelemasta häntä kuin lasta! Pelolle ei saanut antaa sijaa! Eivätkä ne välttämättä edes olleet peikkoja! Folendron kääntyi äkisti heitä kohti, silmät suurena, aivan kuin hän olisi äkkiä ymmärtänyt jotakin. Hän huijasi minua! Tämä oli kaiken aikaa hänen tarkoituksenaan! Yhtä nopeasti kuin hän oli aloittanut, kohtaus oli ohi kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Häijy virnistys korvasi ällistyneen ilmeen. Siinä oli sekä epätoivoa, että kostonhimoa. Mennään. Pian tulee pimeä. Meidän täytyy olla nopeita. Sen sanottuaan hän lähti juoksemaan seuraten toista jälkeä. Ennen kuin Gaeron sai jalkansa liikkeelle, Gonrol seurasi perästä. Omituista, Gaeron olisi voinut olla varma, että hän oli valmis lähtemään karkuun. Gaeron juoksi Gonrolin ja Folendronin perään. Hän katsoi taivasta. Oli todellakin tulossa pimeä. Synkät pilvet jotka ennustelivat sadetta pimensivät Auringon. Gaeron värisi äkillisen kylmän tuulen puhaltaessa ja kylmät väreet hiipivät pitkin hänen selkäänsä. Väreet, joilla ei ollut mitään tekemistä kylmyyden kanssa. Jotakin oli pahasti vialla tässä metsässä. Jos tässä paikassa olisi ollut peikkoja- Äkillinen rummutus iski päin Gaeronia yhtä pahasti kuin äskeinen tuuli. Ääni oli todella kova ja tuli jostakin syvältä metsästä. Tuon täytyi kuulua kylään asti! Mutta kuka sen teki? Gaeron tiesi kysymyksensä tyhmäksi jo ennen kuin ehti ajatella sitä. Olisiko mahdollista, että peikot olisivat voineet leiriytyä alueelle ilman, että kukaan huomasi heitä? Ei niin mitenkään. Jonkun olisi ollut pakko saada selville. Toisaalta, entä jos Garjik olikin ollut mukana juonessa? Se ei kuitenkaan selittänyt, miksi hänet tapettiin. Folendron jatkoi juoksemista. Hänen tahtinsa alkoi puuduttamaan Gaeronia. Myös Gonrol vaikutti jo väsyneeltä. Miksi he edes juoksivat? Koska pimeä oli tulossa? Mitä siitä? Se antaisi heille edun vihollisista. Onneksi Gaeronilla ei kuitenkaan ollut samanlaisia kantamuksia kuin muilla miehillä. Gonrol oli ottanut mukaansa leveän miekan ja survottuna huotraansa se heilui sellaisella tavalla, joka kertoi ettei hän todellakaan ollut tottunut miekkoihin. Hänen selässään oli reppu, jonne hän oli tunkenut tukevan köyden, matkaleipää ja leilin täynnä vettä. Folendron oli ottanut matkalle kaikkein eniten tavaraa, mutta Gaeron ei ollut saanut selvää mitä. Hän oli nähnyt miehen ottavan ainakin tikarin ja köyden, mutta mistään muusta hän ei ollut varma. Gaeron itse ei ollut ottanut mukaansa mitään. Paitsi metsänvihreät vaatteet. Heillä kaikilla oli metsänvihreät vaatteet. Gaeron ei koskaan ennen ollut pitänyt päällänsä minkään muun väristä vaatetta kuin harmaata tai valkoista. Värjääminen maksoi maltaita ja Dumalin tapaisessa pikkukylässä ei koskaan ollut mahdollista ostaa värjättyjä vaatteita. Koko kylässä vain parilla ihmisellä mukaan lukien Gonrol oli värjätyt vaatteet ja jokainen heistä oli varsin varakas, ellei jopa rikas. Gaeronilla ei ollut ollut mitään tietoa siitä, että Kendenillä oli varaa ja suhteita! ostaa tällaisia vaatteita. Folendron kasvatti koko ajan etumatkaansa. Gaeron kiihdytti vauhtiaan ja sitoi katseensa maahan. Samassa hänen edestään kajahti kauhuntäyteinen huuto. ****

19 Gonrolin keuhkot tyhjenivät hänen huudostaan! Hänen edessään seisoi häntä huomattavasti isompi olento, jolla oli kuono kuin koiralla. Sen uskomattoman suuret silmät pälyilivät häntä ja sen käsi kaksi kertaa Gonrolin pään kokoinen kohotti suunnattoman kokoista moukariaan. Gonrolilla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, mistä se oli tullut. Kuinka hän ei ollut huomannut sitä? Moukari nousi. Gonrol katsoi olentoa shokinkaltaisessa tilassa, vaikuttuneena sen valtavasta koosta ja rumasta ulkonäöstä. Moukari lähti laskemaan. Jokin törmäsi hänen kylkeensä ja hän iskeytyi maahan. Heti perään maa tärähti kun olennon moukari iski kuin jumalten viha maanjäristyksen muodossa. Ylös, huusi joku jonka äänestä kuulsi selvä paniikki. Pelkkä paniikki. Ääni oli ainakin oktaavia korkeampi kuin normaalisti. Kun hän vain osaisi liittää äänen johonkin nimeen. Valkoinen verho laskeutui hiljalleen hänen silmiensä eteen ja hänen korvansa menivät lukkoon eivät äkkinäisesti, vaan ennemminkin kuin joku olisi sulkenut hiljalleen oven ja äänet olisivat joutuneet kiertämään tullakseen hänen korviinsa ja lopulta vaimentuneet himmeiksi. Mitään muuta kuvausta sille ei ollut. Hänet maahan iskenyt paino väistyi hänen päältään. Juokse! huusi jokin hänen tietoisuudessaan. Minne? En näe mitään! Vastausta ei kuulunut ja Gonrol tajusi puhuvansa omassa mielessään. Hän kömpi ylös sokeana ja veti miekkansa huotrastaan. Hänen yläpuoleltaan, ei kaukaa, kuului ärjyntä joka lävisti jopa hänen kuuroutensa. Se on menoa nyt, hän ajatteli ja survaisi miekkansa kaikin voimin ääntä päin. Se osui johonkin kovaan ja samalla joustavaan, mutta jatkoi menoaan. Gonrol tuki koko painonsa miekkaansa vasten, kunnes hän törmäsi siihen, minkä olikaan lävistänyt. Ääntäkään ei kuulunut ja Gonrol huomasi pitävänsä silmiänsä kiinni. Toisaalta, niiden auki pitäminen olisi ollut se ja sama. Tuntui kuluvan vuosia. Ikiajat kuluivat. Miksi olento ei tehnyt hänelle mitään? Vai oliko olento jo tappanut hänet? Oliko hän kuollut? Äkkiä se, mitä vasten Gonrol nojasi itseään, huojahti ja alkoi kaatumaan. Se oli kaatumassa suoraan hänen päällensä! Gonrol yritti saada revittyä itseään liikkeelle, mutta hänen raajansa tuntuivat hervottomalta hyytelöltä jotka oli sidottu miekkaan ja maahan. Hän kaatui edessään olevan mahtavan massan mukana ja jäi sen alle. Paino oli niin valtava, että hän lähes musertui jo siitä, mutta Gonrol huomasi pian pahemmaksi ja paljon mahdollisemmaksi kohtaloksi tukehtumisen elävältä. Hän sai kyllä ilmaa, ei siinä mitään ongelmaa ollut, mutta sitä oli vaikea hengittää sisään keuhkojen ollessa valmiit musertumaan. Hetken ajan hän taisteli tajuttomuutta vastaan, mutta viimein pimeys vaikutti saavan hänestä otteen. Juuri kun hän kuvitteli vetäneensä viimeisen hengenvetonsa, paino nousi pois. Hän huomasi katselevansa puita, jotka tuntuivat kaartuvan taivaaseen asti. Katselevansa! Hän ei ollutkaan sokea! Eikä kuurokaan! Hän kuuli kuinka joku astui askeleen, huomasi jonkun seisovan juuri hänen päältään nostetun olennon päällä ja hyppäävän hänen ylitseen. Mies kääntyi katsomaan häntä. Folendron! Se oli Folendron! Hän ei koskaan olisi voinut uskoa olevansa niin helpottunut nähdessään toisen ihmisen! Luuloistaan huolimatta Gonrol ei ollut edes kuollut! Folendron asettui polvilleen, ilmeisesti tarjotakseen hänelle tukea. Äkkiä Gaeron ilmestyi Folendronin taakse, tarttui häneen kääntäen hänet nopeasti ympäri ja löi häntä niin, että mies tippui Gonrolin päälle. Gonrol ähkäisi keuhkojensa tyhjentyessä hapesta, josta hän vastikään oli päässyt nauttimaan. Miksi? Gonrol mietti ja huomasi päänsä tuntuvan kevyeltä. Hänen ajatuksensa tuntuivat leijuvan. Hän tunsi itsensä pilveksi. Ja minä vannon, että Unohdus perii sinut jos vielä uskallat lähteä juoksemaan karkuun kun kaverisi ovat pulassa! Gaeronin ääni tärisi vihasta. Ja pelosta. Folendron nousi ylös ja Gonrol katsoi häntä. Hän näytti katuvalta! Gonrol ei olisi koskaan uskonut, että Folendron saattaisi näyttää katuvalta! En minä Folendronin sanat kuolivat hänen huulilleen. Hän oli suorastaan säälittävä näky. Gonrol huomasi vieläkin makaavansa maassa. Kumpikaan miehistä ei näyttänyt huomaavan häntä, saati tarjoavan hänelle apuaan, joten hän nousi ylös itsekseen. Hän yllättyi jälleen huomatessaan, ettei yksikään paikka ollut murtunut, eikä yhteenkään paikkaan edes koskenut, ellei pientä särkyä ja turtumusta otettu mukaan. Hän katsahti vihreisiin vaatteisiinsa, jotka olivat yltä

20 päältä tuon hänen juuri tappamansa olennon mustassa veressä. Tuo ei ole peikko, Gonrol lausahti. Siltä se kovasti kyllä näyttää. Gaeron sanoi, katsoen kuollutta selällään makaavaa olentoa, jonka vatsasta törrötti Gonrolin miekan kahva. Mistä päättelet, ettei se ole? Garjikilla ei ollut tuollaista siankärsää, Gonrol sanoi osoittaen olennon kuonoa, jossa ei Gonrolin sanoista huolimatta ollut minkäänlaista kärsää. Mutta kaikki muu viittaa peikkoon, Folendron sanoi käheästi. Gonrol katsoi häntä, mutta hän ei vastannut katseeseen. Gonrol ei tuntenut minkäänlaista katkeruutta miestä kohtaan. Ellei hän olisi ollut sokeassa paniikissa, joka oli johtanut rohkeuteen, hän olisi varmasti juossut minkä jaloistaan pääsi. Ja kun kyseessä oli tuollainen olento, se olisi ollut huomattavasti viisaampaa. Onhan olemassa erivärisiä ja rotuisia ihmisiäkin. Miksei sitten peikkoja? Hah! Orjapeikko! Gaeron naurahti kovaäänisesti. Orjapeikko? Gonrol mietti, mitä mies tarkoitti sillä. Gaeron kääntyi katsomaan Gonrolia. Sinulla kävi kyllä uskomaton tuuri. En voi ymmärtää, kuinka tuo olento sai moukarinsa takertumaan oksaan. Mitä? Niin, Folendron vastasi Gaeronin puolesta. Sen moukari takertui tuohon oksaan Folendron osoitti tukevaa oksaa kolmen ja puolen metrin korkeudessa sen yrittäessä lyödä sinua. Kaikkein omituisinta on, että olisin voinut vannoa olennon pysyneen täsmälleen samassa paikassa kuin se oli lyödessään ensimmäisenkin iskunsa. No, se kyllä muutti hieman asentoaan, mutta silti Folendronin ääni muuttui muminaksi ja hän katseli miettiväisesti oksaa. Äkkiä hän käänsi jälleen päänsä ja katsoi Gonrolia. Kylmät väreet hiipivät hänen selkäänsä pitkin. Hän tiesi mitä mies ajatteli, tai ainakin arveli tietävänsä. Peikon moukarin tarttuminen oksaan ei ollut vain sattumaa. Gonrolilla oli suojelijatar, suojelijatar joka ajoi häntä kohti Porttia! Mutta pystyikö Folendron laskemaan tarpeeksi hyvin yhteen tajutakseen sen? Meidän on parasta edetä nopeasti, ennen kuin joku toinen samanlainen törmää tuon ruumiiseen. Edetä? Folendron huudahti, eikä päässyt sen pidemmälle. Gaeron tarttui häntä kiinni rinnuksista ja heilautti hänet kovasti läheistä puuta vasten. Edetä, Gaeron sanoi, eivätkä hänen hampaansa liikkuneet milliäkään. Hän tarttui Folendronia kaulasta ja alkoi ravistaa tätä. Edetä, Bastoc, edetä! Folendron pyristeli kuristusta vastaan, mutta ei saanut aikaan yhtään mitään ei ainakaan mitään joka olisi saanut Gaeronin päästämään otteensa. Gonrol laski kätensä hänen olkapäälleen rauhoittaakseen tämän. Silmää nopeammin Gaeron kääntyi tarttuen samalla oikealla kädellään hänen oikeaansa, väänsi ja asetti toisen kätensä hänen kyynärpäänsä kohdalle. Kipu yllätti Gonrolin ja vaistomaisesti hän liikkui jottei hänen kätensä katkeaisi. Hän yllättyi uudestaan löytäessään itsensä maasta ja Gaeronin pitämässä hänen kättään lukossa. Jotenkin mies oli päässyt selättämään hänet! Hän kuuli Gaeronin nopean hengityksen takaansa. Rauhoitu, mies! Rauhoitu! Gonrol huusi kivun edelleen pahentuessa. Mustuus sentään! Tämä mekastus houkuttelisi kaikki metsän peikot paikalle! Älä tee tuota enää, Gaeron sanoi pelästyneellä äänellä ja poistui hänen päältään. Kuinka hän oli tehnyt sen? Kuinka hän oli kyennyt pistämään Gonrolin maihin niin nopeasti? Ilmeisesti hän ei ollutkaan niin kokematon. Gonrol oli aliarvioinut tämän miehen. Jos Gaeron osasi jotakin tuollaista, tällöin myös Folendron saattoi Gonrolia värisytti. Se oli käynyt aivan liian nopeasti! Jos näen sinut vielä karkaamassa, voit olla varma, että Bastoc on yksi pienimmistä murheistasi, Gaeron lausahti palautuneella viileydellä. Äänen rauhallisuudesta huolimatta hänen kätensä olivat nyrkissä. Hän käänsi tuiman katseensa Gonroliin. Jatketaan. Gonrol nyökkäsi ja lähti seuraamaan Gaeronia ravistaen kättään. Folendron käveli Gonrolin vierellä. Gaeron siis työskenteli tälle Kenden nimiselle miehelle? Nyt Gonrol ymmärsi, mitä Gaeron oli tarkoittanut sanalla oppipoika. Mutta kuka Folendron on? Scrachamarin oppipoika, vastasi ääni hänen päässään. Gonrol ei edes hätkähtänyt. Kuka on

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Hyviä ja huonoja kuninkaita

Hyviä ja huonoja kuninkaita Nettiraamattu lapsille Hyviä ja huonoja kuninkaita Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Daniel vankeudessa

Nettiraamattu. lapsille. Daniel vankeudessa Nettiraamattu lapsille Daniel vankeudessa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Pietari ja rukouksen voima

Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box

Lisätiedot

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu ollut. Ääni kuului uudestaan. - Sehän tulee tuosta

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Vakaan uskon miehet

Nettiraamattu. lapsille. Vakaan uskon miehet Nettiraamattu lapsille Vakaan uskon miehet Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Ensimmäinen

Nettiraamattu. lapsille. Ensimmäinen Nettiraamattu lapsille Ensimmäinen pääsiäinen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B

LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B Oli kaunis päivä, aurinko paistoi, taivas oli kirkas ja linnut lauloivat. Anselmi keräili kukkia niityillä. Yhtäkkiä Anselmi näki peltohiiren ja säikähti niin, että juoksi

Lisätiedot

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv ]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv Elipä kerran kolme aivan tavallista lasta: Eeva, Essi ja Eetu. Oli kesä joten koulua ei ollut. Lapset olivat lähteneet maalle isovanhempiensa luokse. Eräänä sateisena kesäpäivänä,

Lisätiedot

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 Kaija Rantakari hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 astun tarinan yli, aloitan lopusta: sydämeni ei ole kello putoan hyvin hitaasti ansaan unohdan puhua sinulle,

Lisätiedot

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Tänään meillä on kaksi vertausta, jotka kertovat siitä, kuinka Jumala kutsuu kaikkia taivaan hääjuhliin. 1. Kertomuksen

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Tyttö, joka eli kahdesti

Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2007 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa)

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2009 Bible for

Lisätiedot

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän 5 Suuttumus sai toimimaan hätiköidysti. Ei kovin hyvä juttu, Stacia ajatteli työntäessään auki yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän muistutti itselleen,

Lisätiedot

Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen. Pekka Peura 28.01.2012

Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen. Pekka Peura 28.01.2012 Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen Pekka Peura 28.01.2012 MOTIVAATIOTA JA AKTIIVISUUTTA LISÄÄVÄN OPPIMISYMPÄRISTÖN ESITTELY (lisätietoja maot.fi)

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Seurakunta vaikeuksissa

Seurakunta vaikeuksissa Nettiraamattu lapsille Seurakunta vaikeuksissa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box

Lisätiedot

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen.

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Oppilaan nimi: PRONOMINIT Persoonapronominien omistusliitteet Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Esimerkiksi: - Kenen pipo

Lisätiedot

Kuningas Daavid (2. osa)

Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 21/60 www.m1914.org Bible for Children, PO

Lisätiedot

Nehemia rakentaa muurin

Nehemia rakentaa muurin Nettiraamattu lapsille Nehemia rakentaa muurin Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME

SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME Evankeliumi Matteuksen mukaan (Matt.12:33-37) Jeesus sanoi: Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono.

Lisätiedot

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti Joki Minä asun omakotitalossa. Talo sijaitsee Kemijärven rannan lähellä. Talon ja rannan välimatka on noin 20 metriä. Tänä keväänä Kemijoen pinnan jää alkoi sulaa aikaisemmin kuin ennen. Kaiken jään sulamisen

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Hyviä ja huonoja kuninkaita

Nettiraamattu lapsille. Hyviä ja huonoja kuninkaita Nettiraamattu lapsille Hyviä ja huonoja kuninkaita Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Me juhlimme tänään Jeesuksen taivaaseen astumista. Miksi Jeesus meni pois? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi jäänyt tänne. Helposti ajattelemme,

Lisätiedot

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi Akuliinan tarina Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi muuten kerennyt kouluun. Oli matikan

Lisätiedot

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma Dalinda Luolamo Tunteiden sota Runokokoelma Tunteiden sota Dalinda Luolamo Ulkoasu: R. Penttinen Painettu: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-235-4 Alkusanat Arvoisat lukijat. Tahdon kertoa teille projektistani

Lisätiedot

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Kiperiä kysymyksiä Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Opetus Neljä jaksoa Vihasta ja riidasta (Matt. 5:21-26) Aviorikoksesta (5:27-32) Vannomisesta (5:33-37) Vihamiesten rakastamisesta (5:38-48) Matt.5:21-26

Lisätiedot

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle)

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) Lapsi Haastattelija Päivä ja paikka 1 LAPSI JA HÄNEN PERHEENSÄ Vanhempasi ovat varmaankin kertoneet Sinulle syyn siihen, miksi olen halunnut tavata Sinua.

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Mooses, Aaron ja Mirjam sekä Aaronin poika, Eleasar

c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Mooses, Aaron ja Mirjam sekä Aaronin poika, Eleasar Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VASKIKÄÄRME 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka - Siinain erämaassa b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Sen 40 vuoden aikana,

Lisätiedot

Tehtäviä. Saraleena Aarnitaival: Kirjailijan murha

Tehtäviä. Saraleena Aarnitaival: Kirjailijan murha Saraleena Aarnitaival: Kirjailijan murha JULKAISIJA: Oppimateriaalikeskus Opike, Kehitysvammaliitto ry Viljatie 4 C, 00700 Helsinki puh. (09) 3480 9350 fax (09) 351 3975 s-posti: opike@kvl.fi www.opike.fi

Lisätiedot

PIETARI KIELTÄÄ JEESUKSEN

PIETARI KIELTÄÄ JEESUKSEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) PIETARI KIELTÄÄ JEESUKSEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Jerusalemissa, temppelin lähellä, Ylimmäisen papin palatsin pihalla.

Lisätiedot

Minun elämäni. Mari Vehmanen, Laura Vesa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Minun elämäni. Mari Vehmanen, Laura Vesa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Minun elämäni Mari Vehmanen, Laura Vesa Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Minulla on kehitysvamma Meitä kehitysvammaisia suomalaisia on iso joukko. Meidän on tavanomaista vaikeampi oppia ja ymmärtää asioita,

Lisätiedot

Ihmisen toivottomuuden alku

Ihmisen toivottomuuden alku Nettiraamattu lapsille Ihmisen toivottomuuden alku Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Alina Rukkila Tuottaja: Bible for

Lisätiedot

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle.

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. Hän rakastaa minua. Tietenkin minä rakastan häntä. Kyllä minä uskon, että hän rakastaa minua... Hänhän on vaimoni! Joskus hän sanoo sen ääneenkin. Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. On hyvä

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies Nettiraamattu lapsille Jumalan lähettämä mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

HENKISTÄ TASAPAINOILUA

HENKISTÄ TASAPAINOILUA HENKISTÄ TASAPAINOILUA www.tasapainoa.fi TASAPAINOA! Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti, itse asiassa kaikki ei koskaan ole täydellisesti. Tässä diasarjassa käydään läpi asioita, jotka vaikuttavat siihen,

Lisätiedot

Jesaja näkee tulevaisuuteen

Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

SISÄLTÖ. Sano näin itsellesi Ohjaa lasta Jos lapsi on jatkuvasti vihainen Kun aikuista suututtaa Ole etuviisas Kun aikuisen tunteet kiehuvat

SISÄLTÖ. Sano näin itsellesi Ohjaa lasta Jos lapsi on jatkuvasti vihainen Kun aikuista suututtaa Ole etuviisas Kun aikuisen tunteet kiehuvat Tunteet SISÄLTÖ Värikylläinen tunne-elämä Tunne on aina viesti Olet malli tunteiden ilmaisemisessa Auta lasta tunnistamaan Auta lasta nimeämään Kiukku lapsen haasteena Kun lapsi kiukustuu Sano näin itsellesi

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

VAnkasti verkossa! VAnkasti verkossa! VAnkasti verkossa! VAnkasti verkossa!

VAnkasti verkossa! VAnkasti verkossa! VAnkasti verkossa! VAnkasti verkossa! Löydät Internetistä kotibilekuvia, joissa esiinnyt. Mitä ajattelet kuvista? 1) SIISTII! 2) EVVK 3) En pidä siitä, että kuviani laitetaan nettiin ilman lupaani Internetiin laitettua kuvaa tai aineistoa

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Tänään meillä on kaksi vertausta, joissa kutsutaan väkeä töihin viinitarhaan. 2. Itse kertomus Raamatusta rinnakkaispaikkoineen Kukin

Lisätiedot

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä Lennä, kotka, lennä Afrikkalainen kertomus Mukaillut Christopher Gregorowski Lennä, kotka, lennä 5 Muuan maanviljelijä lähti eräänä päivänä etsimään kadonnutta vasikkaa. Karjapaimenet olivat palanneet

Lisätiedot

JEESUS PARANTAA NAISEN JA MIEHEN SURKASTUNEEN KÄDEN SAPATTINA

JEESUS PARANTAA NAISEN JA MIEHEN SURKASTUNEEN KÄDEN SAPATTINA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS PARANTAA NAISEN JA MIEHEN SURKASTUNEEN KÄDEN SAPATTINA 1. Kertomuksen taustatietoja Nyt meillä on poikkeuksellisesti kaksi eri kertomusta. Ne eivät

Lisätiedot

Suosikkipojasta orjaksi

Suosikkipojasta orjaksi Nettiraamattu lapsille Suosikkipojasta orjaksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 22/60 www.m1914.org Bible for Children, PO Box

Lisätiedot

3. Kun jossakin asiassa ei pääse mitenkään eteenpäin, voit sanoa: 4. Kun jossakin on tosi paljon ihmisiä, voit sanoa:

3. Kun jossakin asiassa ei pääse mitenkään eteenpäin, voit sanoa: 4. Kun jossakin on tosi paljon ihmisiä, voit sanoa: SANONTOJA, SANANLASKUJA JA PUHEKIELTÄ HARJOITUS 1 joutua jonkun hampaisiin olla koira haudattuna kärpäsestä tulee härkänen niellä purematta kaivaa maata toisen alta panna jauhot suuhun ei ole mailla eikä

Lisätiedot

Ksenia Pietarilainen -keppinuket

Ksenia Pietarilainen -keppinuket Ksenia Pietarilainen -keppinuket - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti. - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa hahmo

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Taivas, Jumalan kaunis koti

Taivas, Jumalan kaunis koti Nettiraamattu lapsille Taivas, Jumalan kaunis koti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun JOULUSEIKKAILU -Aikamatka ensimmäiseen jouluun Näytelmä ensimmäisen joulun tapahtumista Israelissa. «Esitykset ja kuljetukset ilmaisia kaikille Kuopion kouluille ja päiväkodeille» Jouluseikkailu on alakoululaisille

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Seurakunnan synty

Nettiraamattu. lapsille. Seurakunnan synty Nettiraamattu lapsille Seurakunnan synty Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin synagoogan esimies ja hänellä oli vain yksi lapsi, 12-vuotias tytär.

b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin synagoogan esimies ja hänellä oli vain yksi lapsi, 12-vuotias tytär. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VÄLIKOHTAUS MATKALLA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui - Kapernaumissa b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin

Lisätiedot

Lenita-show veti lehterit täyteen Porissa Sali on aina täysi

Lenita-show veti lehterit täyteen Porissa Sali on aina täysi Lenita-show veti lehterit täyteen Porissa Sali on aina täysi Julkaistu: 14.7. 14:07 IS SUOMIAREENA Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck vertasi Yhdysvaltain ja Euroopan asenne-eroa erikoisella

Lisätiedot

8-99- vuotiaille taikuri + yleisö

8-99- vuotiaille taikuri + yleisö 8-99- vuotiaille taikuri + yleisö Pelin tavoite: Tulla taikuriksi FI Sisältö: 61 korttia (48 kortin pakka + 6 tuplatausta korttia + 1 lyhyt kortti + 6 temppukorttia 4 perhettä (punainen, sininen, vihreä,

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

Simson, Jumalan vahva mies

Simson, Jumalan vahva mies Nettiraamattu lapsille Simson, Jumalan vahva mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box

Lisätiedot

Matt. 11:28-30. Väsyneille ja stressaantuneille

Matt. 11:28-30. Väsyneille ja stressaantuneille Matt. 11:28-30 Väsyneille ja stressaantuneille Tulkaa minun luokseni.. ..kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.. Minä annan teille levon. Matt. 11:29-30..Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja oppikaa minusta:

Lisätiedot

Agricolan Monenlaista luettavaa 1

Agricolan Monenlaista luettavaa 1 Tiainen ja karhu Puun oksalla oli tiaisen pesä. Karhu tuli pesän luokse ja olisi halunnut tulla vie-rai-sil-le. Tiaisen pojat tirs-kah-te-li-vat pesässä. Onko isänne kotona? karhu kysyi. Ei ole, vastasivat

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

Ajatukset - avain onnellisuuteen?

Ajatukset - avain onnellisuuteen? Ajatukset - avain onnellisuuteen? Minna Immonen / Suomen CP-liiton syyspäivät 26.10.2013, Kajaani Mistä hyvinvointi syntyy? Fyysinen hyvinvointi Henkinen hyvinvointi ja henkisyys Emotionaalinen hyvinvointi

Lisätiedot

Bahá u lláh, Ridván muistio. www.bahai.fi/lamppu

Bahá u lláh, Ridván muistio. www.bahai.fi/lamppu Jumalallinen kevätaika on koittanut... Kiiruhda kaiken luomakunnan edessä ylistämään Jumalasi nimeä ja kaiuttamaan hänen kiitostansa, niin että kaikki luodut virvoittuisivat ja uudeksi muuttuisivat. Bahá

Lisätiedot

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Riikka Niemi, projektipäällikkö ja Pauliina Hytönen, projektityöntekijä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma NALLE PUH Olipa kerran Nalle Puh. Nalle Puh lähti tapaamaan veljeään. Nalle Puh ja hänen veljensä nauroi itse keksimäänsä vitsiä. Se oli kuka on Nalle Puhin veli. Vastaus oli puhveli. Sitten he söivät

Lisätiedot

JOHANNES KASTAJAN KUOLEMA

JOHANNES KASTAJAN KUOLEMA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JOHANNES KASTAJAN KUOLEMA Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka: Jerusalemissa b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Luuk.24:13-35, Pääsiäinen

Luuk.24:13-35, Pääsiäinen Luuk.24:13-35, Pääsiäinen Luuk.24:13-35: Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka*. 14. He keskustelivat kaikesta siitä,

Lisätiedot

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Beersebassa. Siellä sekä Aabraham, Iisak

Lisätiedot

ELISA JA SUUNEMILAINEN VAIMO

ELISA JA SUUNEMILAINEN VAIMO Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) ELISA JA SUUNEMILAINEN VAIMO Palaamme nyt tutkimaan Vanhan Testamentin ajan loppuvaiheita. On hyvä kerrata lyhyesti, mitä edellä on tapahtunut. Israelin

Lisätiedot

NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015

NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015 NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015 J O TA I N K Ä S I T TÄ M ÄT Ö N TÄ Jumala vaikuttaa pakanakuninkaan toteuttamaan suunnitelmansa Kuin kastelupuro on

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) Luterilainen Kirkko 3. vuosi nro VT2 _ 17/28 www.pyhäkoulu.fi lapsille@luterilainen.com 23.3.

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) Luterilainen Kirkko 3. vuosi nro VT2 _ 17/28 www.pyhäkoulu.fi lapsille@luterilainen.com 23.3. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) JERIKON VALTAUS 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka Jerikon kaupunki b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Jatkoa edelliseen

Lisätiedot

FT Katja Koski 2 lapsen äiti. Miniopas, jolla pääset alkuun uhmaikäisen kiukkupussin muuttamisesta todelliseksi enkeliksi.

FT Katja Koski 2 lapsen äiti. Miniopas, jolla pääset alkuun uhmaikäisen kiukkupussin muuttamisesta todelliseksi enkeliksi. FT Katja Koski 2 lapsen äiti SELÄTÄ UHMA Miniopas, jolla pääset alkuun uhmaikäisen kiukkupussin muuttamisesta todelliseksi enkeliksi. Arkea Ilman Taistelua Millaista arkesi olisi, jos sinun ei tarvisi

Lisätiedot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain

Lisätiedot

ARKKI PYSÄHTYY. b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Tietysti vedenpaisumuksen jälkeen.

ARKKI PYSÄHTYY. b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Tietysti vedenpaisumuksen jälkeen. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) ARKKI PYSÄHTYY Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Araratin vuorella. Sen sijaintia ei tarkkaan tiedetä.

Lisätiedot

Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama

Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama Loisto yllättää Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama Matt. 17:1-3 1 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen.

Lisätiedot

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Tapahtuman paikka on joku kylä Samarian ja Galilean rajalla b) Vieraat

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ - 2 - Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas alkaa

Lisätiedot

MAAHANMUUTTOVIRASTON TURVAPAIKKAPUHUTTELU ERF

MAAHANMUUTTOVIRASTON TURVAPAIKKAPUHUTTELU ERF MAAHANMUUTTOVIRASTON TURVAPAIKKAPUHUTTELU ERF Tämä esite on Edustajana turvapaikkamenettelyssä -julkaisun kuvaliite. Pakolaisneuvonta ry Kuvat: Teemu Kuusimurto Taitto ja paino: AT-Julkaisutoimisto Oy,

Lisätiedot

JUUDAS KAVALTAA JEESUKSEN

JUUDAS KAVALTAA JEESUKSEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) JUUDAS KAVALTAA JEESUKSEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui: Getsemanessa b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Jeesuksen kiinniottaminen

Lisätiedot

Siltaaminen: Piaget Matematiikka Inductive Reasoning OPS

Siltaaminen: Piaget Matematiikka Inductive Reasoning OPS Harjoite 5 TARINAN MUODOSTAMINEN Toiminnan tavoite ja kuvaus: Oppilaat muodostavat tarinan Tavoiteltavat osa-alueet Kognitiivinen taso: P: Sarjoittaminen, IR: Suhteet: Sarjan järjestäminen, ja häiritty

Lisätiedot