Kevättiedote 2012 Puheenjohtajan katsaus

Transkriptio

1 Kevättiedote 2012 Puheenjohtajan katsaus Sukuseuratoiminta kiinnostaa Sukututkimuksella ja sukuseuratoiminnalla haetaan yhteyttä omiin juuriin ja sukulaisiin. Suomessa on perustettu satoja sukuseuroja, joissa voidaan hoitaa sukulaisuutta virallisissa ja järjestäytyneissä muodoissa. Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisterissä on noin 720 sukuseuraa, joista lähes 440 on rekisteröity 1990-luvulla. Tämän lisäksi on arvioitu olevan ainakin pari sataa rekisteröimätöntä sukuseuran tyyppistä yhdistystä ja eräät suvut järjestävät säännöllisiä kokoontumisia luomatta mitään organisaatioita. Järjestöjen määrä Suomessa on yleisesti ottaen vähentynyt 1900-luvun loppupuoliskolla, mutta sukuseurat tekevät merkittävän poikkeuksen. Sukuharrastus on lisääntyvän kiinnostuksen kohteena, vaikka tavallinen yhdistystoiminta ei enää vedäkään. Jos jokaiseen sukuseuraan kuuluu esimerkiksi 200 jäsentä, koskettaa tämä harrastus lähes suomalaista. Kesä on sukuseurojen toiminnan aktiivisinta aikaa: silloin järjestetään sukukokouksia ja -juhlia. Tavallisin tapa kokoontua on joka kolmas vuosi. Näin voidaan arvioida, että joka vuosi järjestetään noin kolmesataa isompaa tai pienempää sukukokousta. Sukuseuratoiminnan vilkastuminen ja monen suvun juurten ulottuminen luovutettuun Karjalaan lisää Itä-Suomen houkuttelevuutta sukujuhla-alueena. Sukuseuratoiminnan kiinnostuksen syitä ei ole juurikaan tutkimuksin selvitetty. Eräänä syynä on tuotu esille sukuharrastuksen "nykyaikaisuus". Siitä kukin voi ottaa haluamansa siivun: voi käydä sukukokouksessa kolmen vuoden välein tai ryhtyä tutkimaan sukuaan kaiken ajan nielevällä intohimolla. Sukujuurten selvittäminen on mainio tietotekniikan hyväksikäyttökohde ja erityisesti internetmaailma tarjoaa rajattomat sukusiteisiin liittyvät vuorovaikutusmahdollisuudet vaikkapa eri mantereelle. Ottakaa tästä koppi, hyvät sukulaisemme, ja antakaa aikaa suvullemme. Ylösten sukuseuran hallitus kokoontui Seppo Ylösen kotona Tuusulassa Kokouksessa tehtiin merkittäviä päätöksiä: Päätettiin mm. pitää seuraava sukuseuran kokous Hankasalmella Hallan museotuvan yhteydessä. Kyseessä on siis eräällä tavalla paluu juurille. Ajankohta on kesäkuu 2013, reilun vuoden päästä siis. Ohjelmassa on sukukokouksen lisäksi mm. Jumalanpalvelus läheisessä Hankasalmen kirkossa. Antakaa rohkeasti vinkkejä ohjelman suhteen. Sukumme kantapaikkoja käsittelevän DVD:n markkinointi on alkanut hyvin: tähän mennessä myytyjä levyjä on jo 85 kappaletta. Jatketaan samaan tahtiin. Levy on erinomainen lahja esimerkiksi keväällä koulunsa päättävälle sukumme nuorelle vesalle. Sukumme taloustilanne on hyvällä mallilla, riippumatta siitä, että viime vuosi oli taloudellisesti raskas: tappiota tuli -2308,26 euroa. Alijäämä johtui DVD- kustannusten lankeamisesta juuri viime vuodelle lähes kokonaisuudessaan. Tästä eteenpäin onkin sitten vain tuloa. Ilahduttavaa oli todeta reipasta kasvua myös tuotemyynnissä ja jäsenmaksuissa. Näiden kasvujen myötä tilillämme on vielä euroja hieman yli 5000 euroa. Valkovuokkojen saattelemat Vapunterveiset Riihimäeltä kaikille Teille. T: Vilho Ylönen

2 Miriam Maarasen tarina Miriam on aktiivinen Facebook käyttäjä ja on lähettänyt tarinansa siitä, kuinka hänestä tuli kanadalainen. Sain häneltä luvan suomentaa tarinan lisäämällä siihen ääkköset. Ensiksi hieman Miriamin sukutaustaa: Juho Ylönen löytyy sukukirjastamme (suku E1, numero U042). Johannes Ylönen oli Juhon ja Katariina os.tiitisen toiseksi vanhin lapsin. Hän syntyi Hankasalmella ja kuoli Rautalammilla. Juholle ja Katariinalle syntyi kaikkiaan 11 lasta. Poikia oli yhteensä 6, yksi nimeltään Johannes. Johannes avioitui Olga-Maria os. Sievänen kanssa ja he muuttivat asumaan 1920 Lahteen. Heille syntyi kolme lasta, joista yksi oli nimeltään Ilma Inkeri Ylönen. Ilma avioitui Eino Augusti Maarsen kanssa, ja heille syntyi yksi poika Arto Tapani Maaranen. Muutto Kanadaan: Miriamin vanhemmat olivat Veikko ja Linnea Ahola. Miriamin syntymän aikoina he asuivat Nivalassa. Veikon serkku Valo Ahola myös nivalalaisia oli jo aiemmin muuttanut Kanadan Ontarioon ja työskenteli siellä kaivoksella Elliot Lake kaupungissa. Hän tuli vierailemaan Veikon ja Linnean luona ja kertoi Kanadan työoloista luvulla toimeentulo ei ollut hääviä Suomessa ja niinpä Veikko päätti seurata serkkua länteen. Muutto Kanadaan tapahtui kesällä Linnea ja Miriam seurasivat syksyllä perässä. Ensin kolkuteltiin junalla Helsinkiin, sitten marraskuussa lentäen Amsterdamin kautta Montrealiin. Lentoasemalta matka jatkui linja-autolla Veikon luokse Elliot Lake n uuteen kotiin. Asettuminen uuteen ympäristöön ei ole koskaan helppoa. Kanadassa perhe muutti ensiksi Sudburyn alueelle ja sitten 1958 Torontoon, minne perhe sitten asettui. Torontossa Miriam avioitui Arto Tapani Maarasen kanssa Arto työskenteli 40 vuotta keittiökaappeja valmistavassa tehtaassa. Hän menehtyi syöpään Arto Maaranen oli muuttanut Kanadaan v 1962 pian varusmiespalveluksen jälkeen, äitinsä Ilma Inkeri os. Ylösen kanssa. Arto ja Miriam tapasivat toisensa Toronton Suomalaisessa kirkossa ja vuoden seurustelun jälkeen hääkellot soivat heille. Ilma Inkeri Ylönen kuoli Torontossa ollessaan 86 vuoden ikäinen. Veikko Augusti Ahola muutti vaimonsa kuoleman jälkeen takaisin Nivalaan, vanhalle kotiseudulleen, missä hän edelleen elää sotaveteraanien hoitokodissa ja täyttää 100 vuotta Näin elämä oli kuljettanut Arton ja Miriamin kauas kotiseudultaan, mutta juuret eivät unohdu ja Miriam seuraa edelleen aikaansa ja on erittäin aktiivinen Facebook sivustollaan. Käykäähän siellä tervehtimässä häntä. Kiitos Miriamille, että saimme julkaista hänen tarinansa suvullemme. T. Vilho Ylönen

3 Seuran sukututkija Jarmo Ahlstrand, Pirttipolku 9A Helsinki Seuran puheenjohtaja Vilho Ylönen, Isokäyrä 8, Riihimäki Seuran hallituksen jäsen Seppo Ylönen, Kuusamantie 14 A, Lahela Seuran hallituksen jäsen ja kirjamyynnistä vastaava Seppo Ylönen, Kangasniementie 1511, Halkokumpu Seuran hallituksenjäsen ja sihteeri Seija Koponen, Hiidenheitontie 26, Hamari Seuran hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja Hellevi Holttinen, Niemihuhdantie 88, Orivesi Jäsenrekisterin hoitaja Raija Ylönen, Kirkkokatu 1 A5, Suonenjoki ylonen.raija@gmail.com Jäsentiedotteet voi saada sähköpostilla, kun ilmoitat sähköpostiosoitteesi jäsenrekisterin hoitajalle. Osoitteenmuutokset myös varmistavat, että saat postia sukuseuralta Kirjallisuuden myynti Sukukirja I Sukukirja II Sukukirjat I+II Sukukirja III Sukukirjat I+II+III DVD DVD 10 KPL Sukukokouksen ajankohta on Sukukokouksen paikka on Hallan tupa Hankasalmella Vuoden 2012 jäsenmaksu 15 euroa Maksu mennessä 3

4 Seppo Ylösen jatkokirjoitus osa 1 Ajattelin ryhtyä riipustamaan tarinaa Ylösten yhteisistä vaiheista Ylölänmäelle, josta pääosa sukuamme haarautui ja oma sukuhaarani kulkeutui Kylmämäen, Ollilan, Jussilan ja Hertunniemen talojen kautta Joki - Ylöseen. Joosepin henkiseen perintöön päätän ajatusteni kirjaamisen. Monelleko tiedotteelle tarinaa riittää, riippuu omasta motiivistani. Kirjoituksiini sisältyvät tapahtumat eränkävijöiden keskinäisen hallinnon ajalta ja Ruotsin vallan ajalta Venäjän osaksi ja lopulta itsenäiseksi Suomeksi! Tarinoin asioista oman näkemykseni vapaaehtoisesti. En pyri pahoittamaan kenenkään mieltä, vaikka joissakin mietteissä vedän syvälle luotaavia johtopäätöksiä asioista, jotka ulottuvat tähän päivään.. Kirjoittaja on entinen Ylösten Sukuseuran puheenjohtaja vuosilta Elämä ennen 1500 lukua ja Kustaa Vaasan uudistamaa maalakia Ylöset tulivat nykyisen Ristiinan Ylölän kylältä Ylölänmäelle huomattavasti ennen suomalaisten kirjoitustaitoa ja kirjoitettua historiaa. Mäen pelloilta löytyy saviastian sirpaleita, jotka kansallismuseon asiantuntijat päivittävät n.1000 luvulle. Kustaa Vaasan tultua Ruotsin kuninkaaksi ryhtyi hän uudistamaan maalakeja vähentääkseen maanomistuksesta käytävää riitelyä Suomessa. Kustaa Vaasan hallinnossa otettiin huomioon eränkävijöiden ikiaikaiset reviirit, näin ollen Ristiinan Ylöset saivat mahdollisuuden lunastaa jo asuttamansa erämaansa ryhtymällä maksamaan niistä veroa. Tuota vuotta 1541 edeltävältä ajalta on jäljellä vain yksi Ylösiä mainitseva oikeuden päätös kalastusalueriidasta. Alueiden nautintaoikeuksia käsitteleviä riitoja oli tuon ajan suomea puhuvalla alueella enemmänkin ja viisaana hallitsijana Kustaa Vaasa pyrki rauhoittamaan niitä uudistuksillaan. Luonnollisesti kuningas otti verotusoikeuden palkakseen ja Suomen erämaissa eläneet talot tulivat kirjoihin ja kansiin myöhempien sukupolvien tutkittaviksi lukua edeltäviltä ajoilta Ylösistä ei löydy muuta kuin näillä samoilla paikoilla eläneiden ihmisten jättämiä arkeologisia löydöksiä ja kielitieteilijöiden selityksiä silloisista nimistä ja niiden mukaan nimetyistä paikoista. Sukunimemme sellaisenaan kuvaa maanviljelijän poikaa ja on lähtöisin kreikan maanviljelijää tarkoittavasta sanasta, joka vääntyili kansanvaellusten aikana puhutun kielen mukaan Gregor, George, Riik, Yrjö, York, Yijö, Yllö, Ylö ja lopulta Ylönen, joka on diminutiivinen (vaatimaton muoto) suuresta kantaisään viittaavasta nimestä: Ylön poika, eli Ylönen. Löytyypä Euroopan läpi Kreikasta kulkeneen kulkureittimme varrelta Virosta vielä tuo Ylö nimikin ihan sellaisenaan, tosin myös saksalaisittain kirjoitettuna. Kirjoitettua äidinkieltä ei meillä suomalaisilla noina kansainvaellusten aikoina ollut. Oikeutta jaettiin ja neuvonpitoa kiistoista istuttiin käräjäkivillä joissa oli mukana asianosaisten lisäksi luotettuja lähialueen miehiä joiden yhteinen päätöksensä oli laki, joka siirtyi osanottajien mukana tiedoksi istuttujen käräjien vaikutusalueen asukkaille. Tuolloin rajattomissa erämaissa oli liikkuminen ja puhuminen kylillä perusteltua, jopa välttämätöntä ja ihmiset muistivat sovittuja asioita runoiksi riimitettyinä jopa sukupolvien yli. Jääkauden vetäydyttyä Norjan vuorille, sen alta paljastuneet ja metsittyvät erämaat tekivät edellä kulkeneiden metsästäjien ja kalastajien maanomistuksen toissijaiseksi seikaksi. Sillä uusien ihmisten tullessa metsästäjien perässä löysivät ensin tulleet paremman riistamaan tai veden, kun siirtyivät pidemmälle pohjoiseen tai länteen joka jääkauden vetäytyessä ja sen jälkeen tuotti enemmän riistaa ihmisten elättämiseen kuin kylmempi itä. Aluksi tarvittiin vain eräelämän ammattitaito ja sopuisa perhe tai sukuyhteisö. Nämä yhteisöt asuttivat Suomen ja puhuivat sitä kieltä jolla täällä eläneet ihmiset opettivat lapsensa elämään omaksumallaan tavalla. Jopa nykyisen Etelä-Euroopan alueelta tulleet joutuivat oppimaan täällä selviytyäkseen 4

5 tuolloisen suomen kielen. Siperiasta ja Volgan varrelta tulleet kielisukulaisemme olivat metsäpeuran poroksi kesyttäneiden lappalaisten jälkeen seuraavia jotka tänne tulivat. Elämä ei ollut helppoa, sillä samoilla metsästysmailla oli useita ottajia, erityisesti sukupolvien vaihtuessa. Kirjoitetun historian aika alkoi suomea puhuvalla alueella verottamattomaksi jääneen maaomaisuuden omistusoikeuden ottamisesta kuninkaalle ja niiden jakamisesta verotiloiksi alueita aiemmin hallinneille perheille tai Historiikin kirjoittaja on Seppo Ylönen Tuusula ja Hankasalmi asuinpaikkanaan Sukuseuran hallituksen jäsen aatelisille. Jos perhe ei pystynyt lunastamaan metsästysmaataan, toisin sanoen maksamaan siitä veroja kuninkaan voudille, niin maan omistajiksi ryhtyi joku maksukykyinen joka usein oli aatelinen eteläisimmässä Suomessa. Hän ei tuottanut kuninkaalle kuitenkaan yhtä suurta hyötyä ja verotuloa, kuin eränkävijä talonpoika, minkä vuoksi Kustaa Vaasa suosi voutien keräämää veroa ylläpitääkseen erämaiden asuttamista itsenäisillä talonpojilla.... Jatkuu seuraavissa tiedotteissa. Keski-Suomen kotiseutulaulu Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikko haat, ah, polut korpia kiertävät, kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat! Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen, vuorien huippujen kauneus jylhä, ah, kotiseutua muistoineen! Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens elon huomen, tänne mä toivon hautanikin. Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kaunista on! Keski-Suomen kotiseutulaulun sävelmä on ruotsalaisen urkurin ja säveltäjän Karl Ivar Widéenin ( ) käsialaa. Lauluun on yritetty löytää suomalaistakin alkuperää olevaa sävelmää, mutta Widéenin sävellykselle ei ole löytynyt voittajaa. Sanat tähän lauluun on kirjoittanut monin tavoin ansioitunut musiikkimies ja pedagogi Martti Korpilahti ( ). 5

6 Sukuseuran jäsenten tapahtumia Tuotannonsuunnittelun esimies Hannu Olavi Virtanen vastaanotti tasavallan presidentin hänelle myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin. Kunniamerkin ojensi hänelle Rautaruukki Oyj:n henkilöstöjohtaja Eija Hakakari. Kuvassa oikealla ensimmäisenä on onnittelemassa Rautaruukin toimitusjohtaja vuorineuvos Sakari Tamminen. Hannu Virtanen on Aili Elisabet Virtasen s. Ylönen ja Viljo Virtasen viisilapsisen katraan kuopus. Aili Elisabet synt oli Ida ja Emil Ylösen yhdeksänlapsisen perheen toiseksi vanhin lapsi. Hankasalmi, Hankamäki, Finni. Ylösen sukukirja I taulu 325. Tämä kunnianosoitus oli jo toinen Virtasen perheeseen. Seija Koponen -sihteerin palsta Sukuseuran sihteerinä ja tiedotteiden kokoojana toivon apua ja viestejä seuran jäseniltä sukulaistemme tapahtumista. Myös runot kiinnostavat aineistoksi ja lasten piirrokset myös. Aihepiiri voisi olla sukuun ja juuriin viittaavaa. Seuraava tiedote tulee sisältämään Hankasalmen seudun esittelyä. Hankasalmen kunnan sivuilta löysin mielenkiintoisen kulttuurihankkeen, jossa mm laitoshoidossa olevien vanhusten kulttuuritarpeet ovat esillä. Kunnassa on ikäihmisten hoitoon valittu kulttuuri-vastaavat. Kerron siitä jatkossa lisää. 6

7 Vuoden 2012 jäsenmaksu 15 euroa Maksu mennessä 7

8 8