KOTONA KUNNOSSA - Ikäihmisen toimintakyvyn tukeminen kotikuntoutuksen keinoin

Transkriptio

1 KOTONA KUNNOSSA - Ikäihmisen toimintakyvyn tukeminen kotikuntoutuksen keinoin Minna Palonen, Katri Takala, Pertti Pohjolainen & Arto Tiihonen 1

2 2

3 Esipuhe Ikäihmisten palvelujen laatusuositusten mukaisesti hoidon painopistettä siirretään entistä voimakkaammin kotihoitoon. Ikäihmisten määrän lisääntyminen ja entistä vanhemmaksi eläminen vaikuttavat siihen, että kotona asuvien ikääntyvien ihmisten tarpeet, elämäntilanteet ja olosuhteet ovat hyvin vaihtelevia. Kuitenkaan kotiin annettavissa ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä, kuntoutuksessa, tuessa ja palveluissa ei vielä kyetä huomiomaan riittävässä määrin ikääntyvien ihmisten yksilöllisyyttä. Tämän Käpyrinne ry:n toteuttaman Kotona kunnossa hankkeen tarkoituksena oli vastata yhä lisääntyvään kotona asuvien huonokuntoisten ikäihmisten kuntoutuksellisiin tarpeisiin. Kotona kunnossa -projektissa lähtökohtana oli professori Jyrki Jyrkämän kehittelemä toimijuusteoreettinen näkökulma ikääntyvään ihmiseen sekä laaja-alainen toimintakyky, jota on tutkittu Ikäinstituutissa. Projektissa pidettiin tärkeänä havainnoida ja selvittää tarkemmin niitä tekijöitä, jotka auttavat jo huonokuntoisia ikäihmisiä arjessa sekä löytää tekijöitä mielekkään kotona asumisen tukemiseen ja luoda kotikuntoutusmalli, jossa hyödynnetään vapaaehtoisia. Nämä olivat perustavoitteena Kotona kunnossa projektille, johon saatiin Raha-automaattiyhdistykseltä avustus vuosiksi Käpyrinne ry:n toiminnan tarkoituksena on parantaa ikäihmisten tasavertaisuutta ja hyvinvointia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla, joten Käpyrinteessä on kehitetty Raha-automaattiyhdistyksen tuella erilaisia toimintamalleja kotona asuvien ikäihmisten tueksi. Aiemmissa projekteissa on vahvistunut yleisesti tiedossa oleva asia, että erilaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, toimintakyky ja toimintaympäristö joko mahdollistavat, tukevat tai rajaavat kotona selviytymisen edellytyksiä. Ikäinstituutissa on vahvaa osaamista liittyen toimintakykyyn. Käpyrinne ry:lle oli syntynyt Ikäinstituutin kanssa jo aiemmissa projekteissa kehittävää yhteistyötä, joten oli luontevaa jatkaa sitä Kotona kunnossa -projektissa. Merkittäväksi onnistumisen edellytykseksi tässäkin projektissa nousi siis yhteistyö eri toimijoiden kesken. Jotta tuen ja avun tarvitsijat löydettäisiin oikea-aikaisesti riittävän ajoissa, ja että tuki olisi riittävän pitkäkestoista ihmisen omat voimavarat ja näkökulmat huomioivaa, tarvitaan eri toimijatahojen rajoja rikkovaa, hyvää keskinäistä yhteistyötä. Mielestäni Käpyrinteen Kotona kunnossa projekti onnistui nostamaan ikääntyvän ihmisen oman elämänsä ja elinpiirinsä keskiöön, kertomaan omista tarpeistaan, toiveistaan ja elämäntilanteestaan. Jotta ihminen tahtoo osallistua kuntoutukseen, on hänen koettava asia tärkeäksi ja löydettävä asialle merkitys ja tarkoitus. Projektin tavoitteeseen pääsyn mahdollistajana oli ikäihmisten innostunut mukanaolo sekä uskallus luottaa projektitiimiin. Kiitos kaikille projektiin osallistuneille ihmisille, jotka olitte valmiita antamaan aikaanne, jakamaan tuntemuksianne ja huolianne sekä osallistumaan erilaisiin kuntoutuksellisiin toimenpiteisiin. 3

4 Ikääntyvän ihmisen tueksi haluttiin osaava, moniammatillinen, kuntoutusnäkökulman omaava tiimi. Tiimin valittiin aluksi projektivastaavaksi toimintaterapeutti Päivi Aro. Hänen jäätyään pois projektin alkumetreillä, jatkajaksi valittiin saman ammattiryhmän edustaja Minna Palonen. Liikkuvaan junaan on haasteellista hypätä, mutta Minna otti haasteen vastaan rohkeasti. Projektitiimin muita ammattilaisia olivat fysioterapeutti Sari Jäykkä ja sosionomi Minna Partanen. Kiitos koko projektitiimille osaavasta ja sydämellisestä työskentelystä. Hyödyllistä oppimista syntyi LAATO- työkalun kehittämisen, pilotoinnin ja arvioinnin prosessissa. Työkalut eivät ole itsetarkoitus, vaan niiden avulla avataan uusia näkökulmia sekä ammattilaiselle että ihmiselle itselleen. Erityisesti tästä oli kyse laajaalaisen toimintakyvyn arvioimisessa ja mittaamisessa. Kehittämisen, arvioinnin sekä tutkimuksen näkökulman ja LAATO-työkalun toivat Kotona Kunnossa -hankkeeseen Ikäinstituutin tutkija Arto Tiihonen ja vanhempi tutkija Pertti Pohjolainen. Kiitos rakentavasta työskentelystä Ikäinstituutin asiantuntijoille sekä kirjauksista ja tutkimusaineiston käsittelystä vastanneelle tutkimusavustaja Katri Takalalle. Kotona kunnossa -projektin ohjauksesta, arvioinnista ja tuesta vastasi asiantuntijatyöryhmä, johon kuului Metropolian ammattikorkeakoulun lehtori Ulla Vehkaperä, Laakson sairaalan toimintaterapeutti Suna Ikävalko, Helsingin sosiaalivirastosta päivätoiminnan koordinaattori Emmi Pihlajaniemi sekä Kuntoutuksen edistämisyhdistyksestä suunnittelija Aulikki Viippola sekä lisäksi Käpyrinne ry:n johdon edustajat Käpyrinteen hallituksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Skriko ja allekirjoittanut. Kiitos asiantuntijaryhmälle hedelmällisistä keskusteluista ja parantamisehdotuksista. Merkittävä rooli kotona asuvien ikäihmisten löytämisessä oli projektin aikana syntyneellä yhteistyöllä. Tästä erityiskiitokset kuuluvat Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lähityön sosiaaliohjaajalle Tiina Hagmanille sekä terveysviraston kotihoidon Sirpa Policnoroidinisille ja Suomen mielenterveysseuran Hannele Lehtoselle. Kiitos myös uusista ideoista, tuoreista tuulista sekä rakentavasta yhteistoiminnasta projektiin osallistuneille vapaaehtoisille, opiskelijoille, Käpynet -verkostolle sekä Käpyrinteen moniammatilliselle henkilökunnalle Toivon tämän käytännönläheisen Kotona kunnossa -hankkeen ja siitä kootun julkaisun nostavan esiin kotona asuvien ikäihmisten moninaiset tarpeet sekä ennen kaikkea ennalta ehkäisevien palveluiden ja tuen kehittämisen välttämättömyyden. Saavuttaaksemme yhteiset ikäihmisten palveluja koskevat laatutavoitteet korostuu yhteistyön merkitys entistä vahvemmin. Tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan yhteistyötä sekä periksi antamatonta tahtoa tavoitella parempaa. Se on mielestäni tämän projektin myötä vain vahvistunut. 4

5 Helsingissä kesäkuussa 2011 Päivi Tiittula toiminnanjohtaja Käpyrinne ry 5

6 Sisällys JOHDANTO PROJEKTIN TAVOITTEET PROJEKTIN ORGANISAATIO Käpyrinne Ikäinstituutti Projektityöntekijät projektin eri vaiheissa Asiantuntijatyöryhmä Muut yhteistyötahot PROJEKTIN ETENEMINEN JA KOHDERYHMÄT Projektin käynnistyminen Pilottiryhmä Tutkimusryhmä I Tutkimusryhmä II Vertailuryhmä Loppuseminaari LAAJA-ALAISTA TOIMINTAKYKYÄ TUKEVA TOIMINTA Kuntoutusjakson runko Yksilöllisten kotikäyntien sisältö Fyysistä toimintakykyä tukeva kuntoutus Psyykkistä toimintakykyä tukeva kuntoutus Sosiaalista toimintakykyä tukeva kuntoutus Arviointityökalun rakentaminen Kotona kunnossa -projektissa Palveluohjaus Ryhmätoimintojen sisältö Vapaaehtoistoiminta KOTONA KUNNOSSA -PROJEKTIN TUTKUMUSELLINEN OSUUS Näkökulmia toimintakyvyn arviointiin Toimintakyvyn arviointi Kotona kunnossa-projektissa Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Ensimmäinen tutkimusryhmä Vertailuryhmä Toinen tutkimusryhmä Yhteenveto toimintakyvyn muutoksista eri kohderyhmissä POHDINTAA Projektin tavoitteiden toteutuminen Tutkimustulosten tarkastelua Kokemuksia kotikuntoutuksesta Toimintakyvyn arviointityökalu 6

7 HANKKEEN HYÖDYNTÄMINEN JATKOSSA JA JATKOTOIMENPITEET LÄHTEET LIITTEET 7

8 JOHDANTO Kotona kunnossa -projektin ( ) tarkoituksena on ollut vastata kotona asuvien ikäihmisten kuntoutuksellisiin tarpeisiin ja mahdollistaa heille mielekäs ja turvallinen asuminen kotona tapahtuvan kuntoutuksen sekä ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan keinoin. Projektin myötä on vahvistunut laajempi ymmärrys, jossa toimintakyky ymmärretään Jyrkämän (2004) tapaan aikaan, paikkaan sekä kohorttiin sidottuna aktuaalisena toimintakykynä. On tärkeää, että toimintakyvystä siirrytään toimijuuteen eli toimintakyvyn sosiaalisuuteen, jolloin entistä tarkemmin tutkitaan miten ikäihmiset käyttävät tai eivät käytä käytössään olevaa toimintakykyään, ja painopiste on entistä vahvemmin toiminnassa, toimintatilanteissa sekä sosiaalisessa toimintakäytänteessä. Ihmisen toiminnan ulottuvuuksia ovat osaamisen (tiedot ja taidot), kykenemisen (fyysiset ja psyykkiset kyvyt), täytymisen (normatiiviset ja moraaliset pakot ja rajoitukset), tuntemisen (arvo, arvot ja merkitykset) ja haluamisen (motivaatio, päämäärät ja tavoitteet), tuntemisen tasot, jotka vaihtelevat ajassa ja paikassa ja yhdessä mahdollistavat tai estävät kokemuksellisen, hyvän vanhenemisen (Jyrkämä 2008). Tekeminen ja tekemisen kautta tapahtuvat toiminnat ovat kulttuurisesti, historiallisesti ja yhteiskunnallisesti määräytyneitä toimintatapoja ja tehtävärepertuaareja. 80-vuotiaan ihmisen arjen toiminnat ovat rakentuneet elämänhistorian, tapahtumien ja yksilöllisten kokemusten ja merkityksien kautta. Yksilölliset kyvyt ovat ihmisen toiminnassa esille tulevia, mutta myös kehittyviä taitoja. Toiminnan kautta ihminen saa kokemuksia, löytää ja arvioi erilaisia taipumuksiaan sekä harjoittaa niitä konkreettisten toimintojen kautta. Tiettyjä toimintoja toistamalla ja toimintatapoja vaihtamalla sekä saamalla palautetta toiminnastaan yksilö löytää henkilökohtaisia mieltymyksiään ja rakentaa näin toimintojen yksilöllisiä merkityksiä. Ikäinstituutin strategian yhtenä painopistealueena on toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen. Painopistealueella tutkitaan ikäihmisten fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja kokemuksellista toimintakykyä sekä kehitetään tukiohjelmia, joiden avulla toimintakykyä voitaisiin lisätä tai ainakin säilyttää se ennallaan. Tämä ns. LAATOohjelma (laaja-alaisen toimintakyvyn arviointi ja tukeminen) koostuu useista tutkimusja kehittämisprojekteista (Pohjolainen ym. 2009, Pohjolainen ym. 2010, Heimonen & Pohjolainen 2011), joista Kotona kunnossa projekti on yksi. Tässä julkaisussa esitellään Kotona kunnossa -projektin vaiheita, toimintamallin kokonaisuutta, asiakaskokemuksia ja tarjotaan lukijalle konkreettisia ohjeita kotikuntoutusmallin käynnistämiseen ja kehittämiseen. 8

9 PROJEKTIN TAVOITTEET Projektin kohderyhmänä oli Helsingin kaupungin alueella asuvat 75 vuotta täyttäneet ikäihmiset, joilla oli fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen toimintakyvyn vajausta, joka heikensi heidän turvallisuuttaan ja asumistaan. Kohderyhmät on kuvattu osiossa Projektin eteneminen ja kohderyhmät. Tarkoituksena oli kehittää laaja-alainen kotikuntoutusmalli, joka pyrki mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ottamaan huomioon ikäihminen hänen omassa elinpiirissään. Toisaalta pyrittiin vahvistamaan kotona asuvan ikäihmisen toimijuutta ja tukemaan turvallista asumista kotikuntoutuksen keinoin. Lisäksi tavoitteena oli sosiaalisen ja kulttuurisen osallisuuden vahvistaminen ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan avulla. Projektisuunnitelmassa esitetyt tavoitteet olivat: I II Kehittää kotikuntoutusmalli, joka tukee ikäihmisen mielekästä ja turvallista kotona asumista sekä katkaisee koti-sairaala-koti - kierteen Kehittää ystävä- ja vapaaehtoistoimintamalli, jonka avulla vahvistetaan ikäihmisen kuulumista yhteisöön, turvataan mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin, mahdollistetaan ilo ja virkistys ihmisen arjessa sekä laajennetaan sosiaalista toimintakenttää III Toimintatutkimuksen avulla tutkitaan ikäihmisen toimijuuden vahvistumista sekä verrataan kotikuntoutuksen ennaltaehkäisyvaiheen ja laitoskuntoutus- tai sairaalavaiheen jälkeisiä hyötyjä ja vaikuttavuutta Kehittämisprojektin aikana mm. monista käytännön ongelmista johtuen tavoitteita jouduttiin tarkentamaan ja muotoilemaan osittain uudelleen. Ystävä- ja vapaaehtoistoimintamallin toteuttaminen oli ongelmallista siksi, ettei vapaaehtoisia saatu riittävästi rekrytoitua. Toisaalta tutkittavien huono fyysinen kunto rajoitti osallistumista kodin ulkopuoliseen toimintaan ja monetkaan eivät halunneet ulkopuolisia (vapaaehtoisia) kotiinsa. Tutkimusasetelman, jossa olisi selvitetty kotikuntoutuksen merkitystä sairaala- tai laitoskuntoutusvaiheen jälkeen, rakentaminen osoittautui vaikeaksi, koska Käpyrinteen toiminta-alueelta ei löytynyt riittävää määrää asiakkaita, joilla olisi ollut koti-sairaala-koti -kierre. Projektin kuluessa ilmeni, että on tarvetta työkalulle, jolla voitaisiin suhteellisen yksinkertaisesti ja nopeasti kartoittaa asiakkaan toimintakykyä mahdollisimman laaja-alaisesti. Silloin virisi ajatus tällaisen työkalun rakentamisesta Kotona kunnossa projektin puitteissa. Edellä esitettyjen seikkojen ja monien pohdintojen jälkeen päädyttiin seuraaviin tarkennettuihin projektin tavoitteisiin. 1. Kehittää kotikuntoutusmalli, joka tukee ikäihmisen mielekästä ja turvallista kotona asumista. 2. Arvioida ikäihmisten toimintakykyä laaja-alaisesti ja kehittää toimintakyvyn tukiohjelmia. 3. Laatia vanhustyötä tekevälle henkilökunnalle toimintakyvyn arviointiin sopiva helppokäyttöinen työkalu. 9

10 PROJEKTIN ORGANISAATIO Käpyrinne Käpyrinne ry. on Käpylässä toimiva aatteellisesti sitoutumaton ja voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys. Käpyrinne on perustettu vuonna 1938 ja sen toiminnan tarkoituksena on parantaa vanhusten asumis- ja elinoloja sekä edistää heidän fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan. Käpyrinteen palvelutalo tarjoaa ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille. Palvelutalossa toimii kaksi dementiaan erikoistunutta ryhmäkotia sekä tehostetun palveluasumisen yksikkö. Talon alakerrassa sijaitsee toimintakeskus Iidantupa, jonka palvelut kohdistuvat pääasiassa kotona asuville eläkeikäisille asiakkaille. Palvelujen kehittämisessä pyritään tavoittamaan eri-ikäiset ikäihmiset ja perheet. Iidantuvan yhteydessä on Käpyrinteen kotipalvelu, joka auttaa Käpylän ja lähiympäristön ikäihmisiä kotiaskareissa; kodinhoidossa ja asiointiavussa. Kotipalvelu antaa tarvittaessa myös omaishoidonlomitusta. Palvelun taustalla on hoito- ja palvelusuunnitelma joka tehdään jokaiselle asiakkaalle. Talossa toimii lisäksi ravitsemuspalvelu. Hallitus ohjaa Käpyrinteen toimintaa, jotka koostuvat toimintaan sitoutuneista jäsenistä, jotka valitaan kaksivuotiskausille sääntömääräisissä syyskokouksissa. Käpyrinteen toiminnanjohtaja on toiminut syksystä 2009 lähtien Päivi Tiittula. Käpyrinne tuottaa palveluja ja erilaista toimintaa Käpyrinteen hyvinvointi- ja palvelutalon asukkaiden lisäksi myös Käpylän lähialueilla asuville ikäihmisille. Käpyrinne on tiiviissä yhteistyössä mm. Ikäinstituutin, erilaisten eläkejärjestöjen, yhdistysten ja oppilaitosten kanssa. Käpyrinne ry vaikuttaa vanhusten elinoloihin ja hyvinvointiin myös kehittämällä toimintaa Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton sekä Vanhustyön keskusliiton jäsenenä. Käpyrinteen palvelutalon asukkaiden arjessa vaikuttaa myös vahva ja uuttera parinkymmenen vuoden toimintahistorian omaava vapaaehtoistoiminta Helsingin kaupunki on yksi Käpyrinteen tärkeimpiä rahoittajia. Se ostaa kuntalaisilleen Käpyrinteen järjestämää tehostettua palveluasumista ja muistisairaiden ympärivuorokautista hoitoa. Käpyrinteellä on palvelusopimus Helsingin kaupungin kanssa, ja kaupungin palveluseteleitä voi käyttää palveluidemme hankintaan. Myös Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus on tärkeää. Se mahdollistaa toiminnan parantamisen erilaisten kokeilu- ja kehitysprojektien muodossa. Käpyrinne ry. vuokrasi syksyllä 2009 tilan toisaalta Käpylästä, Lounas-Kahvila Kävyn, jossa on toiminut syksystä 2009 lähtien Kotona kunnossa -projekti ( ) sekä Työssä on hyvä olla -projekti ( ). 10

11 Ikäinstituutti Ikäinstituutti on tutkimus-, kehittämis- ja koulutusyksikkö, jonka toiminnan tavoitteena on hyvän vanhenemisen ja ihmisarvoisen vanhuuden edistäminen. Ikäinstituuttia ylläpitää Kuntokallio-säätiö, joka perustettiin Suurin osa Ikäinstituutin rahoituksesta tulee Raha-automaattiyhdistykseltä. Toiminnan lähtökohtana on ikäihmisten oma ääni ja kokemus sekä heidän omassa arjessaan että yhteiskunnassa yleisesti. Ikäinstituutin asiantuntijuus on monitieteistä, moniammatillista ja kumppanuuteen perustuvaa. Ikäinstituutissa tehtävä tutkimus on ensisijaisesti soveltavaa sosiaaligerontologista tutkimusta. Tutkimuskumppaneita ovat yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset. Kehittämistyön tavoitteena on löytää uusia toimintatapoja ikäihmisten liikkumis- ja toimintakyvyn edistämiseksi, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan tueksi sekä ikäihmisten parissa työskentelevien työn kehittämiseksi. Uusien toimintatapojen synnyttämiseksi Ikäinstituutti tekee yhteistyötä järjestöjen, kuntien ja yksityisten palveluntuottajien kanssa. Koulutus perustuu monitieteiseen ja ammatilliseen osaamiseen, jossa tutkimus, kehittäminen ja käytäntö ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Ikäinstituutissa on vuosittain käynnissä noin 15 erilaista tutkimus- ja kehittämishanketta. Koulutustoiminnassa toteutetaan noin 50 kurssia, seminaaria tai luentoa vuodessa. Henkilökuntaa on kaikkiaan noin 25. Projektityöntekijät hankkeen eri vaiheissa Alusta alkaen Kotona kunnossa projektissa on työskennellyt kokopäiväisesti kaksi työntekijää; fysio- ja toimintaterapeutti. Vuonna 2009 tammikuussa vastaava projektityöntekijä Päivi Aro irtisanoi itsensä projektista ja hänen tilalleen projektiin valittiin toinen toimintaterapeutti, Minna Palonen, joka nimettiin projektivastaavaksi. Fysioterapeutti Sari Jäykkä ja toimintaterapeutti Minna Palonen suunnittelivat ja arvioivat käytännön työkaluja, kuten ensimmäisenä vuonna lomakkeiden käyttöönottoa ja niiden arviointia, toteuttivat kuntoutusjaksojen organisoinnin, toteutuksen sekä kirjalliset raportoinnit ja tekivät yhteistyötä Ikäinstituutin tutkijoiden kanssa. Kotona kunnossa -projektiin oli alun perin tarkoituksena löytää sosionomi, jonka työpanos tähän projektiin olisi 50 % viikkotyöajasta ja toiset 50 % työviikosta täyttyisi Käpyrinteen kotipalvelusta. Sosionomi Minna Partanen tuli osa-aikaiseksi projektityöntekijäksi tammikuussa 2008 ja hän on vastannut ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä, koulutuksista ja toiminnan saattamisesta käytäntöön. Ystävä- ja vapaaehtoistoiminta on ollut tärkeä osa kotikuntoutusta läpi koko projektin Rekrytoinnista alkaen uusien työntekijöiden perehdytykseen kului aikaa reilu kuukausi. Syksyllä 2010 fysioterapeutti jäi äitiyslomalle ja sosionomi siirtyi Käpyrinne ry:n kotipalvelun esimieheksi. Näin ollen projektin viimeisen puolen vuoden vei yksin loppuun projektivastaava, joka vastasi lisäksi loppuraportin kirjaamisesta ja loppuseminaarista. Ikäinstituutin kaksi tutkijaa, Pertti Pohjolainen ja Arto Tiihonen räätälöivät projektin kohderyhmälle laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnin (LAATO) sekä analysoivat ja 11

12 tulkitsivat kuntoutuksen tuloksia. Ikäinstituutti koulutti lisäksi projektityöntekijät fyysisen toimintakyvyn mittausmenetelmien käyttöön, antoivat ohjausta sekä kehittivät vapaaehtoistoiminnan muotoja. Tutkija Mika Simonen teki Ikäinstituutin tiloissa tasapaino- ja reaktioaikamittaukset projektin asiakkaille ja tutkimusavustaja Katri Takala kokosi tulokset yhteen. Projektityöntekijät kävivät säännöllisesti koulutuksissa, seminaareissa, kursseilla ja messuilla lisätäkseen tietotaitoaan projektityöntekijöinä. Asiantuntijatyöryhmä Projektia varten valittiin asiantuntijatyöryhmä ohjaamaan, seuraamaan ja arvioimaan projektin etenemistä omalla asiantuntijuudellaan. Projektihenkilöstön ja asiantuntijatyöryhmän yhteinen työskentely on ollut hyödyllistä ja hedelmällistä osana projektia ja sen edistymistä. Kotona kunnossa -projektin asiantuntijatyöryhmään kuului alkuun kuusi henkilöä, joiden kanssa oli tarkoitus kokoontua noin neljä kertaa vuodessa. Kolmen vuoden projektin aikana asiantuntijatyöryhmä kokoontui kahdesti vuodessa, kevät- ja syyskaudella. Projektin alussa yhteistyö oli korostuneempaa ja tiiviimpää kuin projektin loppupuolella. Yhteistä aikaa oli vaikea löytää, johon oli syynä organisaatiorakenteiden muuttuminen ja henkilöstön vaihtuminen. Ohjausryhmän kokoukset etenivät kuitenkin projektisuunnitelman kirjatun aikataulun mukaisesti. Vaikka suuri osa ohjausryhmän avainhenkilöistä projektin edetessä vaihtui, sen toiminta läpi projektin oli kuitenkin säännöllistä ja hanketta eteenpäin vievää. Ensimmäisessä tapaamisessa syyskuussa 2008, käytiin läpi projektisuunnitelmaa; projektin sisältöä, tarkoitusta, kohderyhmää ja aikataulua. Toisessa tapaamisessa, joulukuussa 2008, käytiin läpi pilottivaiheen kokemuksia sekä työntekijöiden että asiakkaiden näkökulmasta. Vuonna 2009 asiantuntijatyöryhmän jäsenet kokoontuivat kahdesti kuulemaan projektin keskivaiheen tuloksia. Viimeisenä vuonna 2010 ryhmä kokoontui lokakuussa, kaksi kuukautta ennen raportin loppumista. Tällöin projekti- ja asiantuntijatyöryhmä kokoontuivat vetämään yhteen kolmen vuoden tuloksia ja keskustelemaan tuloksista. Asiantuntijatyöryhmään on kuulunut Käpyrinne ry:stä toiminnanjohtaja Päivi Tiittula, Käpyrinteen hallituksen jäsen Sirkka-Liisa Skriko, Metropolian ammattikorkeakoulun lehtori Ulla Vehkaperä, Laakson sairaalan toimintaterapeutti Suna Ikävalko, Helsingin sosiaalivirastosta päivätoiminnan koordinaattori Emmi Pihlajaniemi sekä Kuntoutuksen edistämiskeskuksesta suunnittelija Aulikki Viippola. Kotona kunnossa -projektista tiedotettiin Käpyrinne ry:n hallitusta sekä johtoryhmää niin kirjallisesti kuin esittelemällä sen hetkistä tilannetta kokouksissakin. Asiantuntijatyöryhmästä vetäytyi syrjään projektin aikana ainoastaan Emmi Pihlajaniemi. 12

13 Muut yhteistyötahot Kotona kunnossa -projektin yhteistyökumppaneina ovat toimineet kolmen vuoden ajan pääkaupunkiseudun alueella vanhustyötä tekevät julkiset ja yksityiset toimijat sekä yhdistykset ja järjestöt. Ikäinstituutin ja Käpynetin lisäksi projektissa ovat olleet vahvasti esillä Helsinki Missio, Mielenterveysseura, Käpylän kotihoidon Kumpulan yksikkö sekä Metropolia ammattikorkeakoulun toimintaterapeuttiopiskelijat. Käpylän kotihoito, Kumpulan yksikkö oli suurena apuna projektin etsiessä viimeiseen tutkimusryhmään asiakkaita. Kumpulan kotihoidon lähihoitaja Sirpa Policnoroidinis etsi aktiivisesti koti-sairaala-koti-kiertessä olevia ikäihmisiä kotihoidon asiakaista. Vaikka lopulta hänen etsimistään asiakkaista ei valikoitunut projektiin kuin muutama, yhteistyö jäi vuorovaikutukselliseksi. Molemmat tahot pystyivät raportoimaan toisilleen asiakkaan viikoittaisesta kuntoutuksesta, joka antoi erilaisia näkökulmia asiakkaan arjesta ja kuntoutuksesta. HelsinkiMissio on sosiaalialan järjestö, jonka toiminta-alaa ovat mm. seniori- ja vanhustyö. HelsinkiMissio on kehittänyt Senioripysäkki- toimintamallin, jonka tavoitteena on mm. ikääntyvien yksinäisyyden, masennuksen ja ahdistuksen vähentäminen. Syksyllä 2009 ja 2010 Käpylänhoviin kymmenen kerran Senioripysäkkiä tuli ohjaamaan Helsingin kaupungin lähityön sosiaaliohjaaja Tiina Hagman. Tarkoituksena oli saada tähän ryhmään tulemaan myös projektiasiakkaita varsinaisen kotikuntoutuskäyntien päätyttyä. Näin Kotona kunnossa -projekti tarjosi jatkoa asiakkailleen muussa ryhmässä. Keväällä 2010 Käpyrinne, Kotona kunnossa -projekti ja Suomen Mielenterveysseura tekivät yhteistyötä Hyvä Mieli -ryhmässä. Ryhmää luotsasivat eteenpäin kehittämiskoordinaattori Hannele Lehtonen yhdessä Kotona kunnossa - projektityöntekijä Minna Palosen kanssa. Kymmenen kerran Hyvä Mieli-ryhmän tarkoituksena oli vahvistaa osallistujien toimintakykyä ja voimavaroja, antaa tukea vaikeuksien ja ristiriitojen kohtaamiseen, parantaa mielialaa sekä saada voimaa toinen toisistaan. Ryhmän yhtenä tarkoituksena oli tarjota Kotona kunnossa -projektin asiakkaille uusi ryhmä varsinaisten kotikuntoutuskäyntien jälkeen. Työnohjauksessa projektityöntekijät ovat käyneet kolmen vuoden aikana kolme kertaa Suomen Mielenterveysseuran työnohjaajalla Itä-Pasilassa. Kotona kunnossa - projektityöntekijöille projektiohjausta on antanut myös toiminnanjohtaja Päivi Tiittula noin kerran kuukaudessa. Kotona kunnossa -projektissa on ollut kolmesti toimintaterapeuttiopiskelijoita seitsemän viikon harjoittelujaksolla projektityöntekijän, toimintaterapeutin ohjauksessa. Metropolian ammattikorkeakoulusta on ollut opiskelijayhteisö kuulemassa projektityöskentelystä ja keväällä 2011 ammattikorkeakoulu Arcada kiinnostui LAATO-työkalun kehittämisestä ja käytöstä. 13

14 PROJEKTIN ETENEMINEN JA KOHDERYHMÄT Projektin käynnistyminen Kotona kunnossa -projekti käynnistyi keväällä Projektin käynnistäminen sisälsi mm. projektin suunnitteluvaiheen. Suunnittelun apuvälineenä oli aikajana, johon merkittiin suunnitellut toimenpiteet projektin eri vuosille ja kuukausille. Aikajana auttoi näkemään projektin kokonaisuutena. Suunnitteluvaihe piti sisällään myös yhteistyötä Ikäinstituutin kanssa, jolloin yhdessä mietittiin projektin kohderyhmä, aikataulu ja toteutuminen. Ikäinstituutin kaksi tutkijaa osallistui vuoden 2008 aikana Kotona kunnossa -projektiin räätälöimällä kohderyhmälle laaja-alaisen arviointimenetelmän sekä analysoimalla myöhemmin pilottivaiheesta saamia kuntoutuksen tuloksia. Ikäinstituutti teki laajaalaisen toimintakyvyn (LAATO) perusteella tutkimuksen, jossa mittaustulokset analysoitiin yksilö- ja ryhmätasolla. Projektia perustettaessa lähdettiin liikkeelle tutustumalla jo olemassa oleviin ja myönnettyihin kuntoutusprojekteihin ja hankkeisiin. Kotona kunnossa -projektiin liittyen projektityöntekijät osallistuivat Helsingin ammattikorkeakoulun IKU-Stadia -seminaariin. Seminaari oli osa IKU- (Ikäihmisten kuntoutusta tukevat hoito- ja toimintaympäristöt) hanketta. Tilaisuuden tarkoituksena oli tuoda esille Helsingin kaupungin vanhustyön näkymiä, hankkeessa tähän mennessä tuotettuja tuloksia sekä hanketyön merkitystä vanhustenkeskusten henkilöstölle ja asiakkaille. Lisäksi tutustuttiin Stakesin Hyvä käytäntö -sivustoihin sekä Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton projektikäsikirjaan Onnistunut projekti. Lisäksi projektityöntekijät osallistuivat Stakesin järjestämään Hyvät käytännöt -seminaariin. Kotona kunnossa - projektia mainostettiin resurssikeskus Iidantuvalla huhtikuussa 2008 Ikä olkoon iloa -viikolla, jolloin oli Käpyrinteen tarjoamien palveluiden ja uusien projektien esittäytyminen. Tiedottaminen Kotona kunnossa -projektista oli myös Helsingin kaupungin kuntoutusyksikölle (Malmin sairaala) mahdollisen yhteistyön saamiseksi syksylle Tuolloin oli tarkoitus löytää kuusi sairaalasta tai laitoskuntoutuksesta kotiutuvaa ikäihmistä, jotka olivat koti-sairaala-koti kierteessä. LAATO -koulutus tapahtui Ikäinstituutissa kahdesti syksyn 2008 aikana. Koulutus sisälsi mm. käsitteitä toimijuudesta laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnissa, arvioinnin perusteista ja tukiohjelmista, haastattelun rakenteesta ja fyysisen toimintakyvyn mittauksista. Ikäinstituutti oli mukana tiiviissä yhteistyössä koko projektin loppuun asti. Pilottiryhmä Pilottikuntoutusryhmä käynnistyi syksyllä 2008, jossa laaja-alaisen toimintakyvyn arvioinnin pohjalta toteutettiin kotikuntoutusjakso. Pilottiryhmään osallistuneet asiakkaat olivat Käpyrinteen resurssikeskuksen ja Helsingin kaupungin saunapalvelun asiakkaita. Kuntoutusjakson alussa tehtiin alkuhaastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset ja tämän jälkeen suunniteltiin asiakaslähtöisesti yksilöllinen ja tavoitteellinen kuntoutussuunnitelma. Kuntoutusjakson aikana toteutettiin 14

15 kuntoutuskäyntejä, jonka jälkeen tehtiin loppumittaukset. Ikäinstituutti arvioi ja analysoi fyysisessä toimintakyvyssä tapahtuneet muutokset vertaamalla niitä alkumittauksiin yksilö- ja ryhmätasolla. Kuntoutusjakson päätyttyä asiakkaille tehtiin asiakaspalaute, jolla pyrittiin selvittämään asiakkaan tyytyväisyyttä kotikuntoutusjaksoa kohtaan. Lisäksi selvitettiin heidän omaa osallisuuttaan vaikuttaa tavoitteiden laadintaan ja kuntoutusjakson sisällön suunnitteluun. Pilottiasiakkaille tehtiin puolen vuoden päästä kuntoutusjakson päättymisestä seurantakäynti, jolloin tehtiin laaja-alaisen toimintakyvyn mittaukset ja arvioinnit (LAATO) sekä tarkasteltiin haastattelun ja havainnoinnin perusteella asiakkaan sen hetkistä selviytymistä kotona ja lähiympäristössä. Pilottiryhmässä asiakkaina oli viisi naista ja yksi mies. Toimintakyvyn arviointituloksia pilottiryhmän osalta ei esitetä tässä raportissa, koska kotikuntoutuskäyntien ja arviointien perusteella huomattiin, että tähän ryhmään osallistuneet henkilöt olivat kaikista parhaimmassa kunnossa. Näin ollen todellista vertausta muihin ryhmiin ei voitu tehdä, eikä se näin liittynyt varsinaisesti tutkimusprosessiin. Pilottiryhmästä nousi esiin paljon asioita, joita pystyttiin hyödyntämään seuraavissa tutkimusryhmissä. Pilottiosuudessa tuli esille kuinka paljon ikäihmisillä on tarvetta tulla kuulluksi ja kohdatuksi, sillä saatoimme olla heidän ainoa kontakti ulkomaailmaan koko viikon aikana. Puhumisen tarve oli monella melkoinen, vaikka yritettiin tuoda esiin se, että keskustelua voisi tehdä fyysisen toimintakyvyn harjoittelun lomassa tai sen aikana kuten sauvakävelyssä. Moni asiakkaista koki itselleen tärkeämmäksi keskustelun merkityksen ja näin ollen psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn harjoittamisen, joten heitä oli vaikea saada motivoitumaan ja aktivoitumaan liikkumaan ja fyysisen toimintakyvyn harjoituksiin. Palveluohjaus- ja neuvonta oli myös hyvin suuressa roolissa kuntouttavien kotikäyntien aikana. Näiden pilottikokemusten perusteella kuntoutusmallin luominen on vaikeaa. Pilottikokeilusta ei pystytty luomaan kokonaisvaltaista mallia, jota voitaisiin jatkossa sellaisenaan hyödyntää. Pilottikuntoutusjakson aikana ja sen päätyttyä, asiakkailla ei ilmennyt tarvetta ystävä- ja vapaaehtoistoimijaan. Projektityöntekijöiden näkökulmasta katsottuna tähän olisi voinut silti joidenkin asiakkaiden kohdalla olla tarvetta, mutta asiakkaat eivät itse kokeneet haluavansa vapaaehtoistoimijaa kotiinsa. Jos asiakkaat kuitenkin olisivat kokeneet tarvitsevansa kuntoutusjakson päätyttyä ystävä- ja vapaaehtoistoimijan, olisi työntekijöilläkin ollut haasteellinen tehtävä löytää uusia vapaaehtoisia riittävän nopeasti kotona asuvien asiakkaiden tarpeisiin. 15

16 Projektin etenemisen eri vaiheita havainnollistaa prosessia kuvaava kuvio 1. Sitä seuraa kuvaus projektin eri vaiheista ja ryhmien valintaperusteista. Osallistujat on kuvattu tarkemmin projektin tutkimusosiossa. Kuvio 1. Projektin eri vaiheet tutkimukseen osallistuneiden ryhmien mukaan 1. TUTKIMUSRYHMÄ VERTAILU RYHMÄ 2. TUTKIMUSRYHMÄ KEVÄT 2009 KEVÄT 2009 SYKSY 2009 ALKUMITTAUS ALKUMITTAUS ALKUMITTAUS 7 viikon kuntoutusjakso 7 viikon kuntoutusjakso LOPPU- MITTAUS LOPPU- MITTAUS LOPPU- MITTAUS SEURANTA- MITTAUS 1/2 v. kuluttua SEURANTA- MITTAUS 1/2 v. kuluttua Tutkimusryhmä I Pilotoinnin pohjalta toteutettiin kevään 2009 aikana kuudelle asiakkaalle laaja-alaista toimintakykyä tukevaa kuntoutusta. Tutkimusryhmän asiakkaat saivat yksilöllisen kuntoutusjakson aikana kaksi kotikäyntiä viikossa seitsemän viikon ajan, joista toisen suoritti fysioterapeutti ja toisen toimintaterapeutti. Kuntoutusjakso suunniteltiin yhdessä asiakkaan ja projektityöntekijöiden kesken, jolloin saatiin selville asiakkaan henkilökohtaiset tavoitteet, jotka motivoivat asiakasta kohti hänen asettamiaan tavoitteita. Tavoitteiden asettelussa pyrittiin saavuttamaan laaja-alaisesti toimintakykyä tukevia toimintoja, jotka tähtäsivät saavuttamaan asiakkaan päämäärän. Projektin alkoi asiakkaiden luokse tehdyllä kotikäynnillä. Sen yhteydessä tehtiin alkuhaastattelu ja havainnoitiin asumisoloja. Fyysisen toimintakyvyn mittaukset tehtiin Ikäinstituutissa. Näiden perusteella laadittiin yhdessä asiakkaan kanssa yksilöllinen ja tavoitteellinen kotikuntoutussuunnitelma. Haastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset toistettiin kuntoutusjakson päätyttyä. 16

17 Vertailuryhmä Vertailuryhmään osallistui kuusi naista. Heille tehtiin alkuhaastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset samalla tavalla kuin tutkimusryhmälle, mutta vertailuryhmä ei osallistunut kotikuntoutusjaksoon. Haastattelu, havainnointi ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset toistettiin seitsemän viikon kuluttua. Vertailuryhmään oli helppo etsiä asiakkaita, sillä tätä ryhmää ei tultu kuntouttamaan kotona, jolloin heitä ei sitonut projektityöntekijöiden seitsemän viikon mittaiset kotikuntoutuskäynnit. Ainoa edellytys ryhmään osallistumiselle oli, että valitut asiakkaat sitoutuivat niin alku- kuin loppumittauksiin sekä puolen vuoden seurantamittaukseen. Tutkimusryhmä II Kotona kunnossa -projektin tarkoituksena oli syksyllä 2009 toteuttaa koti-sairaalakotikierteessä olevien ikäihmisten laaja-alaista toimintakykyä tukevaa kotikuntoutusta. Projektityöntekijät etsivät asiakkaita jakamalla ja lähettämällä sähköpostitse esitteitä Koskelan sairaalaan, terveyskeskukseen ja Koskelan kotihoidon ja Kumpulan tiimin vastaavalle henkilölle. Yhteyttä ottavilla asiakkailla ei ollut kellään koti-sairaala-kotikierrettä, joten päällimmäiseksi ja tärkeimmäksi kriteeriksi tähän ryhmään valikoitui lopulta yksinäiset ja yksin asuvat ikäihmiset. Ryhmään osallistui viisi naista ja yksi mies. Toiselle tutkimusryhmälle ei valittu kontrolliryhmää. Toinen tutkimusryhmä osallistui alku- ja loppumittauksiin sekä haastatteluihin. Alku- ja loppumittauksen välillä tutkittavat osallistuivat seitsemän viikon kuntoutusjaksoon. 17

18 LAAJA-ALAISTA TOIMINTAKYKYÄ TUKEVA TOIMINTA Kuntoutusjakson runko Kuntoutusjaksojen alussa kaikille asiakkaille (asiakkailla tarkoitetaan tässä raportissa Kotona kunnossa -projektiin osallistuneita henkilöitä) tehtiin alkuhaastattelu ja fyysisen toimintakyvyn mittaukset. Alkuhaastattelut kestivät keskimäärin noin kaksi tuntia, fyysisen toimintakyvyn mittaukset saman verran. Asiakkaan aktuaalisesta toimintakyvystä tehtiin havaintoja hänen omassa kotiympäristössään, jossa selvisi asiakkaan todellinen, jäljellä oleva ja kokonaisvaltainen toimintakyky. Asiakkaan toimiminen esimerkiksi keittiötilanteissa, arkiaskareissa, kodin siistimisessä, kuten sängyn petaamisessa ja roskien viemisessä, ja muissa omien asioiden hoitamisessa, tulivat hyvin esille asiakkaan omassa kotiympäristössä. Asiakkaan ja työntekijöiden välisten keskustelujen pohjalta, ja fyysisen toimintakyvyn mittausten perusteella lähdettiin rakentamaan yksilöllistä kuntoutussuunnitelmaa. Jokaiselle asiakkaalle laadittiin seitsemälle kotikuntoutusviikolle eli 14 kotikäynnille runko ja tehtiin oma kuntoutussuunnitelma. Suunnitelmassa tulivat esille kotikäyntien ajankohdat, kulloisenkin käynnin sisältö sekä se, kuka työntekijöistä tulisi käymään. Lisäksi kuntoutussuunnitelmassa tuli esille yhteisten tapaamisten ajankohdat sekä mittaukset Ikäinstituutissa. Suunnittelussa huomioitiin monipuolisesti asiakkaiden henkilökohtaisesti asettamia tavoitteita tukevia kuntoutusmenetelmiä ja -keinoja. Asiakkaiden kotikuntoutussisältö suunniteltiin monipuoliseksi ja laaja-alaista toimintakykyä tukevaksi. Laaja-alaista toimintakykyä tukeva kotikuntoutussuunnitelma käytiin yhdessä läpi asiakkaan kanssa. Asiakkaille painotettiin, etteivät suunnitelmassa käytettävät työkalut ja keinot ole sitovia, vaan kuntoutusjakso etenee asiakkaan jaksamisen ja laaja-alaisen toimintakyvyn edellytysten mukaisesti. Seitsemän viikon kotikuntoutusjaksot sisälsivät laaja-alaista toimintakykyä tukevaa kuntoutusta kaikkien toimintakyvyn eri osa-alueilta. Kuntoutuksen painopiste vaihteli asiakkaan tarpeista ja voimavaroista riippuen. Kotikäynnit toteutettiin siten, että fysioterapeutin ja toimintaterapeutin lisäksi, kotikäyntejä tuli tekemään myös sosionomi. Työt jaettiin siten, että toimintaterapeutti harjoitti fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia toimintoja, joista oli apua jokapäiväisen elämän haasteista selviämiseen. Työnkuvaan kuului mm. hienomotoriikan harjoittelua, yhteistyökyvyn ylläpitämistä ja itseluottamuksen vahvistamista. Fysioterapeutin työaluetta oli asiakkaiden fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantuminen, mm. lihasvoima ja kestävyys, notkeus ja koordinaatio, tasapaino- ja suojareaktioiden harjoittaminen sekä nivelten liikkuvuus ja elastisuus. Sosionomin tehtäviin kuului tukea ja vahvistaa asiakkaan sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä. Sosionomin työalueeseen kuului myös asiakkaan sosiaalisen verkoston ja osallisuuden edistäminen sekä ohjaus ja neuvonta liittyen sosiaalipalveluihin ja -etuuksiin. Yksilölliset kotikäynnit pyrittiin tekemään niin, että päivän ensimmäinen kotikäynti tehtiin noin klo 10 aikana ja toinen iltapäivästä aloittaen noin kello asiakkaasta riippuen. Harva asiakkaista halusi, että hänen luokseen tullaan ennen kello 10. Suurin osa asiakkaista oli aamu-unisia ja aloittivat päivänsä kello 9-10 välillä, jolloin oli otollisinta mennä kotikäynnille. Projektityöntekijät kokivat, että aamupäivien kotikäynneillä asiakkaat olivat virkeitä esimerkiksi lähtemään kodin ulkopuolelle 18

19 hoitamaan asioita. Iltapäivällä kotikäyntien paras aika oli kello 14 jälkeen, jolloin osalla oli jo käynyt kotihoito ja asiakkaat olivat saaneet ottaa päivälevon. Kotikäynnit päättyivät yleensä ennen kello 16. Yksilöllisten kotikäyntien sisältö Yksilölliset kotikuntoutusjaksot sisälsivät paljon virikkeellistä toimintaa. Asiakas oli alkukartoituksen aikana nimennyt kolme tavoitetta, jotka edesauttaisivat hänen toimintakyvyn ylläpitämistä. Projektityöntekijät olivat tavoitteiden tukena seitsemän viikon kuntoutuskäyntien ajan. Tavoitteet vaihtelivat hyvin paljon asiakkaasta riippuen. Kun toinen halusi mennä ostamaan suihkuverhoa tavaratalosta tai käydä Fazerin kahvilassa, toinen toivoi enemmän yhteistä aikaa kotona valokuvien katselemisessa tai keskustelukaveria. Jokaiseen käyntiin pyrittiin kuitenkin sisällyttämään fyysistä toimintakyvyn tukemista, kuten restoraattorilla polkemista tai pientä kävelylenkkiä. Kotikäynneillä eniten tarvetta tuli jumppaamiselle, keho- ja rentoutumisharjoituksille, elämänkertakeskusteluille, ulkoilulle, asiointi- ja saattoavulle, liikuntaneuvonnalle ja ohjaukselle sekä kokonaisvaltaiselle palveluohjaukselle. Yksilölliset kotikuntoutuskäynnit kestivät yleensä 1-3 tuntia, lukuun ottamatta käyntejä lähiympäristön ulkopuolella kuten kaupungilla. Projektin viimeisenä vuonna kotikäynnit keskittyivät pääasiallisesti lyhyisiin motivointi- ja kuulumiskäynteihin, joilla projektityöntekijät pyrkivät pitämään yllä asiakaskontakteja. Kotikäynnit olivat hyvä motivointikeino saada asiakas osallistumaan toimintaan. Kotikuntoutuskäynneillä asiakkaat pystyivät luottamuksellisesti tutustumaan projektityöntekijöihin ja samalla työntekijät saivat arvokasta tietoa asiakkaan toiveista, kyvyistä ja toiminnallisuudesta. Fyysistä toimintakykyä tukeva kuntoutus Fyysisen toimintakykyä tukevan kuntoutuksen osuus vaihteli asiakkaasta riippuen, osan kohdalla se oli vähäisempää johtuen eri syistä. Suurin syy liikkumisen ja liikunnan vähyyteen oli asiakkaiden sen hetkisen elämäntilanteen kuormittavuus ja mielialan epävakaus. Fyysistä toimintakykyä tukevat harjoitukset olivat tasapaino- ja lihasvoimaharjoituksia sekä makuulla, seisten että istuen tehtynä. Asiakkaat suorittivat mieluiten liikuntaosuuden tuolilla istuen. Tuolilla tapahtuvaan liikuntaan osallistuivat jokainen ainakin kerran kotikuntoutuskäyntien aikana. Tähän saattoi olla syynä se, että tuolilla tapahtuvan liikunnan asiakkaat eivät mieltäneet niin suurta fyysistä voimaa ja ponnistelua tarvitsevaksi toiminnaksi kuin lattialla makuulla tai seisten tapahtuvan jumpan. Liikuntamyönteisimmät ryhmät olivat pilotti- ja kontrolliryhmät. He olivat hyvin motivoituneita kotikuntoutukseen ja ymmärsivät liikunnan merkityksen omalle toimintakyvylleen ja pärjäämiseen itsenäisesti kotona. Heidän kanssaan liikkuminen oli monipuolista: sauvakävelyä, tasapainoharjoituksia eri alkuasennoissa, 19

20 lihasvoimaharjoituksia vartalon ja raajojen omilla painoilla sekä painomansettien avulla, kuminauhajumppaa, keppijumppaa ja sauvakävelyä metsässä. Monia muita asiakkaita piti jokaisella kotikäynnillä motivoida liikkumaan ja perusteista huolimatta heitä oli erittäin vaikea saada aktivoitumaan yhdessä tekemiseen. Kotikuntoutusjakson lopussa jokaiselle asiakkaalle annettiin yksilöllinen kotivoimisteluohjelma (Physiotools), joka käytiin huolellisesti läpi asiakkaan kanssa sekä suullisesti että konkreettisina harjoituksina. Asiakkaat saivat kirjalliset toimintaohjeet liikkeiden suorittamiseen ja suoritusmääriin. Kotivoimisteluohjelma sisälsi liikkeiden ohjeet kuvineen, jotta asiakkaiden olisi helpompi jatkossa palauttaa mieleen oikeat liikkeiden suoritustavat. Tämä itsenäinen harjoittelu kotivoimisteluohjelman avulla kartoitettiin puolen vuoden seurannan yhteydessä pilottivaiheeseen osallistuvilta kuudelta asiakkaalta. Kartoituksen avulla pyrittiin selvittämään, olivatko asiakkaat harjoitelleet ohjelman avulla ja kuinka usein. Haluttiin myös selvittää perusteita sille, miksi asiakas oli tai ei ollut harjoitellut kotivoimisteluohjelman avulla. Psyykkistä toimintakykyä tukeva kuntoutus Suurimmalla osalla asiakkaista oli tarve psyykkisen toimintakyvyn tukemiseen. Tämä tarkoitti monen asiakkaan kohdalla kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta, jossa työntekijöiden läsnäolon merkitys nousi tärkeäksi. Varsinaisia psyykkistä toimintakykyä tukevia ohjelmia tai harjoituksia, ei tässä projektissa toteutettu. Psyykkisen toimintakyvyn voidaan kuitenkin ajatella vahvistuneen keskusteluissa projektityöntekijöiden kanssa, osanottajien keskinäisissä ryhmätapaamisissa ja keskusteluissa sekä vierailuilla ja retkillä, joita projektin puitteissa toteutettiin. Sosiaalista toimintakykyä tukeva kuntoutus Asiakkaiden sosiaalista toimintakykyä pyrittiin vahvistamaan erilaisilla ryhmätoiminnoilla. Näiden avulla pyrittiin antamaan mahdollisuus uusien sosiaalisten suhteiden luomiseen. Projektityöntekijät ideoivat erilaisia ryhmätoimintoja. Asiakkaiden yhteiset tapaamiset loivat yhteishenkeä, vaikka seitsemän viikon kotikuntoutusjakso suunniteltiin pääsääntöisesti toteutettavan yksilöllisesti asiakkaan kanssa koti- ja lähiympäristössä. Ryhmätapaamiset vahvistivat asiakkaiden sitoutumista projektiin, kun he pääsivät jakamaan omia kokemuksiaan muiden kuntoutusjaksoon osallistuvien asiakkaiden kanssa. Tavoitteena oli että, kuuluminen tiettyyn ryhmään auttaisi asiakkaita näkemään projektiin osallistumisen mahdollisuutena, ja sitä kautta vahvistaisi asiakkaiden sisäistä motivaatiota. Joka kolmannella asiakkaalla oli lähiomaisia, mutta asiakkaat kokivat siitä huolimatta yksinäisyyttä. Heillä nähtiinkin suuri tarve toisen ihmisen kohtaamiseen ja läsnäoloon. Kuntoutuksen avulla ryhmien asiakkaille mahdollistettiin viikoittainen tapaaminen projektityöntekijän kanssa, jossa asiakas sai tilaisuuden turvallisessa ympäristössä käsitellä hänelle tärkeitä ja hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Projektityöntekijöiltä tämä vaati läsnäoloa, empatiaa ja kuuntelemisen taitoa sekä kärsivällisyyttä samojen asioiden 20