LIITE 4 1/21 MAISEMASELVITYS KALAJOEN KAUPUNKI, KESKUSTAN OSAYLEISKAAVA

Transkriptio

1 1/21 MAISEMASELVITYS KALAJOEN KAUPUNKI, KESKUSTAN OSAYLEISKAAVA

2 2/21 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto Kallio- ja maaperä Maastonmuodot ja maankohoaminen Vesi ja vedenjakajat Ilmasto Kasvillisuus ja luontoarvot Kulttuuriympäristö Maisemarakenne ja maisematyypit Kalajoen kaupunki 2014 Tekijät: Serum arkkitehdit Oy Anna-Kaisa Aalto Graafinen suunnittelu ja taitto: Serum arkkitehdit Oy Kartat ja suunnitelmakuvat: Serum arkkitehdit Oy, ellei toisin mainita. Valokuvat: Serum arkkitehdit Oy, kuvaaja suluissa A-KA = Anna-Kaisa Aalto, SV = Saija Vihervuori, MV = Maarit Virkkunen. Maisemallinen maankäyttösuositus Lähteet

3 3/21 JOHDANTO Kalajoen kaupunki on teettänyt maisemaselvityksen Kalajoen keskustan osayleiskaavoitusta varten. Selvityksen on laatinut Serum arkkitehdit Oy, jossa työstä on vastannut maisema-arkkitehti Anna-Kaisa Aalto. Työtä on ohjannut Kalajoen kaupungilla kaavoituspäällikkö Aleksiina Paakki. Selvityksen luonnosta on esitelty Kalajoen Elinkeino- ja maankäyttötoimikunnassa Selvitysalueen rajaus. 3

4 4/21 KALLIO- JA MAAPERÄ Kalajoen lounaispuolella kallioperä koostuu pääasiassa pintakivilajeista: Kokkolantieltä (vt8) pohjoiseen vallalla on maasälpäpitoinen ja tien eteläpuolella porfyroblastinen kiillegneissi (oheisen kallioperäkartan siniset alueet). Syväkivilajeja on laajalti joen koillispuolella, rannikolla Kalajokisuun molemmin puolin sekä selvitysalueen eteläkärjessä. Kvartsi- ja granodioriittialueiden (keltaiset alueet) lomassa on pienempiä gabro- ja dioriittiesiintymiä (ruskeat alueet). Lisäksi Kalajoen lounaispuolella on todettu graniittiutumista ja mikrokliinirikkaita juonia sekä aivan selvitysalueen pohjois- ja itäkärjissä mikrokliiniporfyroblastista graniittia. (Salli 1955a, 1955b ja 1957.) Selvitysalueen kallioperä. Sisältää Kallioperäkartta 1: aineistoa muokattuna Geologian tutkimuskeskus (Salli 1955a, 1955b ja 1957). Selvitysalueen maaperästä valtaosa on karkeaa hietaa. Pitkänomaisia, kaakosta luoteeseen suuntautuneita hienoainesmoreeniesiintymiä on Kalajoen varressa sekä alueen itä- ja pohjoisosissa, jossa ne lomittuvat samansuuntaisten hiekkaesiintymien kanssa. Selvitysalueen länsiosissa moreenialueet ovat pienimuotoisempia ja epäsäännöllisempiä. Pieniä kalliopaljastumia on siellä täällä moreenikumpujen yhteydessä. Hienorakeisia kerrostumia on niukalti; selvitysalueen laajin hienoa hietaa, hiesua ja savea sisältävä esiintymä on Kalajoen varressa alueen kaakkoisreunalla. Kalajoen koillisrannalla lähellä jokisuistoa on täyttömaita entisen Santaholman sahan alueella. Turvekerrostumat ovat maankohoamisrannikolle tyypillisesti ohuita. Maaperäaineiston mittakaavasta (1:20 000) johtuen vain osa soistumista on merkitty karttaan turvekerrostumina (lähinnä alueen pohjoisosissa pitkulaisten hiekkaharjanteiden väliset saraturvepainanteet). Alueen geologisena erityispiirteenä ovat dyynit. Maristonpakat selvitysalueen länsireunalla on valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja Natura verkostoon kuuluva laaja dyynialue. Pienempiä ryhmiä ja yksittäisiä dyynejä on myös pohjoisosassa selvitysaluetta. Dyynit syntyvät merestä nousseelle kasvittomalle maalle tuulen kuljettaessa hiekkaa tai hietaa rannan suuntaisiksi kasoiksi. Maankohoamisen ansiosta dyynialueet voivat sijaita jopa useiden kilometrien päässä nykyisestä rantaviivasta. Dyynin kehitys päättyy, kun kasvillisuus sitoo maa-aineksen metsäiseksi dyyniksi. Kalajoen keskustan eteläpuolelta alkaa valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu Kalajoen Pihtiputaan kumpumoreenikenttä, jonka yksi selväpiirteinen kumpumoreenimuodostuma sijaitsee Junnikkalan sahan länsipuolella (Mäkinen ym. 2007). Kellertävänruskeaa hietapeltoa Kalajoen kirkon lounaispuolella. Hikevät hietamaat ovat veden voimakkaan kapillaarisen nousun vuoksi erinomaisia viljelysmaita. (A-KA) Rakennettavuudeltaan parhaita alueita ovat lajittuneet hiekkamaat. Tasaisten hietamaiden rakennettavuus on myös pääsääntöisesti hyvä. Moreenialueilla rakennettavuuteen vaikuttaa routivan hienoaineksen määrä. Hienorakeisten kerrostumien ohuudesta johtuen alueen pehmeikötkin ovat rakennettavuudeltaan vähintään kohtalaisia. Rakentamisolosuhteissa saattaa kuitenkin olla paikallisesti suuriakin vaihteluita. Yleisesti ottaen suunnittelualueen loivuus ja tasaisuus on rakennettavuuden kannalta eduksi. 4

5 5/21

6 6/21 MAASTONMUODOT JA MAANKOHOAMINEN Selvitysalueen korkokuva on loiva ja tasainen. Alueen luoteisosan jokisuistosta maasto nousee kiilamaisesti kohti selvitysalueen reunoja: länsireunassa +15 metriin, eteläkärjessä +20 metriin ja itäreunassa lähes +30 metriin, joka on korkein kohta koko selvitysalueella. Eniten nousua on alueen pohjoisosan rinteellä, jossa maasto nousee 2 kilometrin matkalla 20 metriä. Etelänkylän tasaista viljelymaisemaa Untisentanhualta etelään. (MV) Paikallista vaihtelua korkokuvaan tuovat selvitysalueen länsireunalla oleva dyynialue sekä yksittäiset dyynit alueen pohjoisosassa. Keskustan ja Plassin kohdalla on myös suhteellisen jyrkkiä joen rantapenkkoja. Vuorentien kalliokumpare hautausmaan itäreunalla sekä hiekkamoreenikumpu Junnikkalan sahan länsipuolella erottuvat niin ikään ympäristöstään. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen on nopeinta Merenkurkun ja Perämeren ympäristössä, jossa maa kohoaa nykyisin 8 9 mm vuosivauhtia, eli vajaan metrin sadassa vuodessa. Alavalla Pohjanmaalla selviä muutoksia rantaviivassa voi havaita jo muutamassa kymmenessä vuodessa. Maankohoaminen oli nopeinta heti jääkauden jälkeen, ja kohoaminen on sittemmin hidastunut. Ilmastonmuutoksesta aiheutuva merenpinnan nousu tasoittaa maankohoamisen vaikutusta, mutta Ilmatieteen laitoksen ennusteiden mukaan merenpinta laskisi Kalajoen seudulla siitä huolimatta seuraavan sadan vuoden aikana (Ilmasto-opas.fi [1]). Maankohoaminen Pohjolassa (millimetriä vuodessa). Maankohoaminen on nopeinta Perämeren ja Merenkurkun ympäristössä, jossa jääkauden aikainen jääkerros oli paksuinta. Kuvan lähteenä on käyrien osalta käytetty GTK:n aineistoa (Breilin ym. 2005). 6

7 7/21

8 8/21 Kalajoen alajuoksua Plassin kohdalla. Joen alaosa on rannikolta Ylivieskan Hamarinkoskelle suojeltu koskiensuojelulailla, mikä estää uusien vesivoimaloiden rakentamisen alueelle. (SV) VESI JA VEDENJAKAJAT Selvitysalue sijaitsee Perämereen laskevan Kalajoen suun tuntumassa. Suomenselän vedenjakaja-alueelta alkunsa saava Kalajoki on 110 km pitkä, Suomen mittakaavassa suurehko joki, jonka valuma-alueen koko on 4260 km². Kalajoen vesi on runsashumuksista ja rautapitoista. Kalajoen kaupungin kohdalla jokiveden ekologinen tila ja vedenlaatu on ympäristöhallinnon Suomen vesistöjen ekologisen tilan luokituksessa (2009) välttävä. Rehevöitymistä aiheuttavat suuret fosforin ja typen pitoisuudet, mikä lisäksi joki kuljettaa runsaasti sameutta lisäävää kiintoainetta. Valuma-alueella esiintyy myös happamia sulfaattimaita eli ns. alunamaita, jotka paljastuessaan aiheuttavat eliöstölle haitallista veden happamoitumista. (Meidän Kalajoki -verkkosivusto 2013.) Kalajoen virtaamassa ja vedenkorkeudessa on suuria vaihteluita. Lumien sulamisvesistä tai jääpadoista aiheutuvia tulvia on lähes vuosittain. Alaville rannoille tulva voi nousta nopeastikin, mikä lisää tulvasuojelun tarvetta. Selvitysalueella ei kuitenkaan sijaitse vesistöalueen merkittäviksi nimettyjä tulvariskialueita (Tulvariskien alustava arviointi Kalajoen vesistöalueella 2011). Valtaosa selvitysalueen vesistä valuu suoraan Perämereen tai Kalajoen suistoon. Suistoalueen eteläpuolelta alkaa 46,8 km² laajuinen Kalajoensuun valuma-alue. Kalajokeen laskee Langinsaaren kohdalla Nuoraoja, joka muodostaa oman 20,6 km² suuruisen valuma-alueensa. Selvitysalueen lounaisosa kuuluu Perämereen laskevan Keihäsojan valuma-alueeseen, jonka koko on n. 60 km². (Valuma-aluejako, Suomen ympäristökeskus 2013.) Muita huomionarvoisia selvitysalueen pienvesiä ovat Iivarinoja Kalajoen länsirannan peltoaukealla, Kalajokeen alueen kaakkoislaidalla laskeva Luutaoja, keskustaajaman halki kulkeva Merenoja ja siihen rannikon tuntumassa laskeva Lipinoja. Selvitysalueen ainut lampi on pieni ja soistunut, Iivarinojaan laskeva Kaakkurilampi Maristonpakkojen pohjoispuolella. Selvitysalueella ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Yllä: Pohjankylän soilta alkunsa saava Merenojan pääuoma mutkittelee keskustaajaman halki laskien lopulta Kalajoen suistoon. Kuva urheilupuiston kohdalta. (A-KA) Vasemmalla: Plassin rantapuiston kohdalla Kalajokeen laskee Merenojan pohjoista pääuomaa runsasvetisempi sivu-uoma. (SV) 8

9 9/21

10 10/21 ILMASTO Kalajoki kuuluu ilmastollisesti keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Perämeri vaikuttaa rannikon ilmastoon syksyllä lämmittävästi ja keväällä sekä alkukesällä jääpeitteen vuoksi viilentävästi. Vuoden keskilämpötila on noin +2,5 ⁰C. Tilastollisesti kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin keskilämpötila Kalajoella on noin -8 ⁰C. Talvikuukausina lämpötila voi kuitenkin poikkeuksellisesti kohota jopa yli +10 asteen voimakkaan föhn-tuulen puhaltaessa lännestä. Heinäkuun keskilämpötila on hieman yli +15 ⁰C, mutta kesäöisin saattaa lakeuksilla esiintyä jopa hallaa. (Ilmasto-opas.fi [2].) Keväisin Kalajokisuistoon pakkautuva jää voi nostaa vedenpintaa ja aiheuttaa tulvimista jokirannan tuntumassa. Kuva huhtikuulta (A-KA) Pohjanmaan rannikolla sataa Lapin ohella vähiten Suomessa. Vuotuinen sademäärä jää Kalajoella yleensä alle 500 millimetrin. Vähäsateisin kuukausi on tyypillisesti huhtikuu ja sateisin elokuu. Terminen kasvukausi alkaa toukokuun puolivälin tienoilla ja päättyy lokakuun ensimmäisinä viikkoina. Kasvukausia vaivaa toisinaan kuivuus. (Ilmasto-opas.fi [2].) Hellepäiviä (+25 ⁰C tai enemmän) Kalajoella on keskimäärin 8 10 vuodessa (Ilmatieteen laitos). Kalajoen seutu on muuta maakuntaa vähälumisempi. Pohjois-Pohjanmaalla rannikko saa pysyvän lumipeitteen noin kuukautta sisämaata myöhemmin eli marraskuun lopulla. Lumipeite jää rannikolla myös ohuemmaksi, paksuimmillaan hanki on keskimäärin cm maaliskuun puolivälin tienoilla. Yhtenäinen lumipeite on sulanut Kalajokilaaksosta yleensä jo ennen huhtikuun puoltaväliä, joten luminen kausi kestää noin 4 4,5 kuukautta. (Ilmasto-opas.fi [2].) Kalajoen vuoden keskimääräistä tuulisuutta (50 metrin korkeudella maanpinnasta) kuvaava tuuliruusu. Lounaistuulet ovat vallitsevia. Kuva: Suomen Tuuliatlas Kuten Suomessa yleisesti, lounaan puoleiset tuulet ovat Kalajoella vallitsevia. Selvitysalueen tuulisimmat paikat sijaitsevat rannikolla ja avoimilla peltoaukeilla sekä niiden reunoilla. Etenkin peltoaukeiden koillisreunalle sijoittunut asutus on alttiina vallitseville tuulille. Tuulisuutta voidaan vähentää tonteilla avoimen alueen reunaan jätettävällä tai istutettavalla kasvillisuudella. Soilla ja jokilaakson hienorakeisten maalajien alueilla pienilmasto on kosteampi ja viileämpi kuin hieta- ja moreenimailla. Kalajoen keskustasta pohjoiseen ulottuva alue on pienilmastoltaan lämmintä, loivaa lännenpuoleista hiekkaista moreenirinnettä ja siten asumiselle edullista. Vuoden keskilämpötila (vasen kartta) ja keskimääräinen vuotuinen sademäärä (oikea kartta) vertailukaudella Kuva: Ilmatieteen laitos 10

11 LIITE 4 11/21

12 12/21 Kalajoen suiston Natura alue on linnustoltaan monipuolinen. Alue kuuluu myös valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. (MV) KASVILLISUUS JA LUONTOARVOT Selvitysalue kuuluu pohjoisen havumetsävyöhykkeen keskimmäiseen alueeseen eli keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Hedelmäpuiden ja puuvartisten koristekasvien menestymisen suhteen alue kuuluu Suomen kahdeksasta vyöhykkeestä viidenteen. Metsissä mänty on kuusta yleisempi puulaji. Lehtoja on paikoitellen, mutta jalopuita niissä ei luontaisesti esiinny. Perämeren rannikon luonnon erityispiirteitä ovat hiekkarannat ja dyynialueet, loivat rantaniityt, ohutturpeiset soistumat sekä maankohoamisrannikolle tunnusomaiset fladat, kluuvit ja laguuninomaiset lahdet. Luonnontilaisilla rannikoilla maan kohoamista ilmentää myös kasviston primäärisukkessio, eli meren alta paljastuneelle maalle syntyvän lajiston vähittäinen muutos avoimesta hiekkarannasta lehtipuuvaltaiseen metsään. Selvitysalueelle on tehty kevään ja kesän 2013 aikana luontoselvitys osayleiskaavoituksen pohjaksi (Terhi Ala-Risku, tmi Pohjanmaan luontotieto). Selvityksen perusteella alueelta löytyy useita, joskin melko pienialaisia huomionarvoisia luontokohteita (ks. kartta s. 13). Uhanalaisia luontotyyppejä edustavat tulvaniityt ja kuivat heinäniityt, jotka tulisi säilyttää laidunnettuina maatalousalueina. Muutamilla pienillä alueilla on säilynyt edustavaa jokivarren tulvametsää ja kuusivaltaista tuoretta lehtometsää, joka on myös liito-oravan elinympäristöä. Alueen länsiosassa on luonnontilaisena säilytettävää maankohoamismetsien lehtomaista koivuvaltaista metsää, korpea sekä soistuvia lampia. Kasvilajistoltaan arvokkaimpia alueita ovat edellä mainittujen laidunnettujen niittyjen lisäksi jokivarren tulvametsät. Linnuston kannalta tärkeimmiksi alueiksi osoittautuivat Holmanperän kaislikot (naurulokkiyhdyskunta), Vetoniemenperän peltoaukea sekä rantojensuojelualueeseen rajautuvat maankohoamismetsät. Tunnettuja liito-oravan pysyviä elinpiirejä on Keihäsojan varressa, Rahvon teollisuusalueen pohjoispuolisessa vanhassa metsässä sekä seurakunnan leirikeskuksen vanhassa metsässä. Selvitysalueen jokiosuudella lisääntyvät uhanalaiset vaellussiika, harjuksen merikanta sekä suojeltu kivisimppu. (Ala-Risku 2013.) Kalajoen tulvaniityt ja -metsät sekä laidunnetut rantaniityt Vetoniemenperän ja Plassin kohdalla ovat monimuotoisia, arvokkaita luontokohteita. (Viistoilmakuva: Kalajoen kaupunki) 12

13 13/21

14 14/21 Yllä: Plassintien varren vanhaa rakennuskantaa. (MV) Vasemmalla: Osuuskaupan funktionalistista tyyliä edustava liikerakennus on vuodelta Yläkerrassa toimi ravintola Kultakala luvulla aaltopellillä päällystetty rakennus on nykyisin tyhjillään. (MV) KULTTUURIYMPÄRISTÖ Kalajoen seutu on maankohoamisen myötä noussut merestä vasta kivikauden loppupuolella. Selvitysalueelta ei ole löydetty kiinteitä muinaisjäännöksiä, mutta alueelta voidaan mainita kolme historiallisen ajan mahdollista muinaisjäännöstä sekä kaksi esihistoriallista irtolöytöä. Plassin vanha markkinapaikka ja Kalajoen pappila on arvotettu valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi (RKY 2009). Rakennuskannaltaan monipuolinen ja ajallisesti kerrostunut Plassin alue on ollut Pohjanmeren jokisuiden tärkeimpiä markkinapaikkoja. Kalajoen pappila taas on yksi maamme harvoista kustavilaisista pappilarakennuksista. Selvitysalueelle ulottuu kaksi laajaa, maakunnallisesti merkittävää maisema-alueetta. Jokisuun länsirannalta alkaa Hiekkasärkille ja Rahjan saaristoon ulottuva maisema-alue, jonka luonteenomaisia piirteitä ovat laaja lentohietikko sekä erilaiset rantamuodostumat, kuten eroosiotörmät, rantavallit sekä vedenalaiset särkät ja kynnykset. Kalajoen keskustan eteläpuolelta alkaa Kalajokilaakson vanhimpiin viljelymaisemiin kuuluva Pitkäsenkylän Tyngän maisema-alue, jossa tiedetään olleen asutusta jo ennen 1500-luvun puoliväliä. (Pohjois-Pohjanmaan liitto 1997.) Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa (vahv. 2005) kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeinä alueina on maisema-alueiden lisäksi osoitettu myös Holmanperä, Plassi ja Pohjankylä. Selvitysalueelle on osayleiskaavoituksen pohjaksi laadittu kulttuuriympäristöselvitys vuoden 2013 aikana (Kristina Karlsson, Mona Schalin ja Marica Schalin / Stadionark). Rakennetun kulttuuriympäristön selvitys sisältää rakennuskannan inventoinnin ja aiemmin inventoitujen kohteiden tarkistuksen. Kaikki jälleenrakennuskauden ( luvut) ja sitä vanhemmat rakennukset on pyritty tunnistamaan. Kulttuuriympäristöselvityksessä nostettiin esille kuusi huomionarvoista rakennetun kulttuuriympäristön aluekokonaisuutta: Plassin alue ja vanha markkinakatu, Plassintien pohjoisosan vanhat maatilat ja torpat, Vanhan Holmantien varren asutus, Kirkon ympäristö, Kalajoentien kauppakatu sekä Eteläkyläntien maisema. Kalajoen seurakunnan seitsemännen 1879 valmistuneen kirkon on suunnitellut lääninarkkitehti F. W. Lüchow. Kirkko paloi 1929, minkä jälkeen se uudistettiin W.G. Palmqvistin piirustusten mukaan nykyiseen asuunsa. (A-KA) 14

15 15/21

16 16/21 näkymäaukko Näkymä Plassin rantapuistosta vastarannalle. Jokirannan peltopalstojen yli avautuu pitkiä näkymiä aina Vetoniemenperän viljelyaukeille saakka. (SV) Plassin aluetta joen vastarannalta katsottuna. Pihojen yksittäiset havupuut, etenkin matalan rakennuskannan ylle nousevat kuuset ja pihdat, korostuvat syksyisessä maisemassa. (MV) MAISEMARAKENNE JA MAISEMATYYPIT Suomi on jaettu kymmeneen maan eri osien luonnon- ja kulttuuripiirteitä luonnehtivaan maisemamaakuntaan. Osa maakunnista on jaettu edelleen pienempiin seutuihin. Kalajoki kuuluu Pohjanmaan maisemamaakuntaan ja seutuun nimeltä Keski-Pohjanmaan jokiseutu ja rannikko. Seutua luonnehtivat kapeahkot viljellyt jokilaaksot ja niiden väliin jäävät laajahkot karut ja soiset moreeniselänteet. Suhteellisen tasainen maasto on paikoin kumpareista: drumliinit ja kumpumoreenimuodostumat ovat seudulle tyypillisiä. Matalien harjujaksojen päätteeksi on muodostunut laajoja hiekkaisia rantakerrostumia. Joen keski- ja alajuoksulla asutus on sijoittunut jokitöyräälle, yläjuoksulla laakson reunalla oleville kumpareille. (Maisematyöryhmän mietintö 1992, osa I, ) Suurmaisemassa selvitysalue sijaitsee moreeniselänteiden reunustamassa Kalajokilaaksossa, lähellä jokisuuta hienoainesmoreenin ja hietamaiden muodostamalla tasanteella. Peltoja on hieta-alueiden lisäksi myös moreenialueilla niiden hienoainespitoisuudesta johtuen. Joen lounaispuolella pellot sijaitsevat pääasiassa parhailla hietamailla. Täällä pellon reuna myös myötäilee maalajirajaa selvemmin kuin vastarannan puolella, jossa valtaosa peltomaasta on hienoainesmoreenilla. Pääosa asuinrakentamisesta sijoittuu puoliympyrän muotoisesti joen koillisrannalle, pienempi osa vastarannalle. Taajamaa täydentää nauhamainen kyläasutus joen molemmin puolin. Asutus viljelyksineen päättyy selvitysalueen reunoilla soistuneisiin metsäselänteisiin. kirkko kellotapuli Maiseman solmukohdat ovat paikkoja, jossa useat maisematekijät tai maisematilat (maastonmuodot, maalajit, vesistöt, peltoaukeat jne.) kohtaavat tai leikkaavat toisiaan. Kalajoen keskusta sijaitsee yhdessä maiseman solmukohdista: paikassa, jossa moreenija hietamaat sekä Kalajoki risteävät. Pienempi maiseman solmukohta sijaitsee paikassa, jossa Nuoraoja laskee Kalajokeen Langinsaaren kohdalla. Maastossa helposti tunnistettava joenmutka on myös maalajien rajakohta: pohjoisessa on moreenia, lounaassa hietaa ja kaakossa laajahko hienorakeisten maalajien (hienohieta, hiesu, savi) kerrostuma. Kolmas maiseman solmukohta kuvaa alati muuttuvaa, rajoiltaan epämääräistä jokisuiston aluetta, johon maa ja joki päättyvät ja josta meri alkaa. Näkymä Etelänkylän Yliuntisentieltä kirkolle. Korkea kirkontorni ja kellotapuli näkyvät kauas tasaisessa ja avoimessa maastossa. Maamerkit toimivat kiintopisteinä alueella liikkuville. (MV) Maamerkeillä on alavassa, avoimessa maisemassa suuri merkitys. Kun maastonmuodot tai kasvillisuuskaan ole esteenä, näkyy kirkontorni, tehtaan piippu tai vesitorni kauas ja moneen suuntaan toimien samalla kiintopisteenä alueella liikkuville. Sivun 17 karttaan on merkitty muutamia tärkeitä näkymälinjoja selvitysalueella: näkymät kirkontornille Kalajoen sisääntuloteiltä, näkymät keskustaajamaa lännessä ja etelässä rajaavalle peltoaukealle (erityisesti Kokkolantieltä ja Etelänkyläntieltä), pitkät näkymät Plassin ja Vetoniemenperän peltoaukean välillä sekä näkymä Kokkolantien (E8) sillalta meren suuntaan. Tärkeitä ovat myös näkymät joenmyötäisiltä teiltä (Etelänkyläntie, Holmantie, Kalajoentie, Plassintie) niin joelle kuin ympäröivään peltomaisemaan. 16

17 17/21

18 18/21 MAISEMALLINEN MAANKÄYTTÖSUOSITUS Maisemaselvityksen pohjalta on laadittu maisemallinen maankäyttösuositus, jossa on arvioitu alueiden soveltumista asuinrakentamiseen maiseman näkökulmasta. Suosituksen lähtökohtana ovat luonnonolojen (mm. maaperän ja pienilmaston) lisäksi maiseman ominaispiirteet sekä nykyinen kaupunki- ja kylärakenne. Pirkosuontien rivitaloasutusta Urheilupuiston laidalla. Kalajoen keskustaajaman rakennuskanta on pääosin yksikerroksista. (A-KA) Yksi maankäyttösuosituksen kriteereistä oli rakennettavuus, jota tosin voitiin arvioida vain varsin yleispiirteisen maalajikartan perusteella. Selvitysalue on enimmäkseen hienoainesmoreeni- tai hietamaata. Rakentamista on molemmilla alueella paljon jo ennestään, joten suosituksessa näitä alueita ei ole eroteltu maaperän mukaan. Alueen kaakkoisreunalla jokilaakson yli metrin paksuisille hienohietamaille ei maaperän ja siitä seuraavan viileän pienilmaston vuoksi suositella juurikaan lisärakentamista. Lajittuneet hiekkamaat sijaitsevat taas enimmäkseen syrjässä nykyisestä kaupunkirakenteesta, joten niitä ei pelkän hyvän rakennettavuuden perusteella ole suositeltu asuinrakentamiseen. Topografian ja muiden luonnonolojen perusteella selvitysalue on melko tasalaatuisesti asuinrakentamiseen soveltuvaa, lukuun ottamatta reuna-alueiden soistumia sekä tulvalle alttiita jokivarsia. Pienilmasto on joen koillisrannan loivalla rinteellä hieman edullisempi kuin joen lounaispuolella, jossa vallitsevan tuulensuunnan puoleinen peltoaukea lisää tuulisuutta jonkin verran. Maankäyttösuositus pyrkii korostamaan maiseman nykyisiä ominaispiirteitä ja arvoja, kuten edustavia peltoaukeiden muodostamia maisematiloja sekä pitkiä näkymiä. Nykyinen kaupunkirakenne hahmottuu melko yhtenäisenä jokeen kiinnittyvänä saarekkeena, jota joen varren nauhamainen kylärakenne täydentää. Maankäyttösuosituksen lähtökohtana on näiden ominaispiirteiden säilyttäminen kaupunkirakenteen tiivistymisestä ja laajentumisesta huolimatta. Skeittipaikka urheilupuistossa Kalajoen lukion vieressä. (A-KA) Uusi asuinrakentaminen suositellaan sijoitettavaksi pääosin nykyisen taajamarakenteen yhteyteen, samalla kun pienimittakaavaisempaa täydennysrakentamista voidaan tehdä myös sen ulkopuolisilla kyläalueilla. Säilytettäviä maisematiloja ovat kaupungin länsirajan muodostava Vetoniemenperän Etelänkylän avoin viljelymaisema, Lepistönperän peltoaukea kylänraitteineen, jokirannat sekä koillispuolisen taajamarakenteen katkaisevat viherkäytävät, joista pohjoisempi jäsentynee rakenteen tiivistymisen myötä. Esitetyt rajat s. 19 kartalla ovat suuntaa-antavia, mikä antaa vapauksia suosituksessa mainitut elementit huomioivalle suunnittelulle. Aittoja Plassin rannassa. (SV) Suurimittakaavainen teollinen rakentaminen on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, sillä sen vaatimukset asumiseen verrattuna ovat varsin erilaiset. Selvitysalueen suurpiirteisessä maisemassa teollisuusrakennusten luonteva sijaintipaikka on metsäisillä selänteillä irrallaan asuinrakentamisesta ja arvokkaimmista peltoaukeista. 18

19 19/21

20 20/21 LÄHTEET Ala-Risku, Terhi 2013: Kalajoen keskustan osayleiskaavan luontoselvitys. Tmi Pohjanmaan luontotieto. Breilin, Olli; Kotilainen, Aarno; Ojalainen, Jukka; Virransalo, Petri; Nenonen, Keijo; Räsänen, Matti & Ollqvist, Susanna: Otteita Merenkurkun geologiasta Historiaa ja meneillään olevia geologisia prosesseja. Kalvosarja. Geologian tutkimuskeskus Ilmasto-opas.fi [verkkojulkaisu] [1]: Suomen muuttuva ilmasto, Tuleva ilmasto, Itämeren pinnan korkeus: Maankohoaminen hillitsee merenpinnan nousua Suomen rannikolla. Ilmatieteen laitos [viitattu: ]. Saantitapa: itameren-pinnankorkeuden-muutokset.html Ilmasto-opas.fi [verkkojulkaisu] [2]: Suomen muuttuva ilmasto, Suomen nykyilmasto, Pohjois-Pohjanmaa: Pohjois-Pohjanmaan länsiosa Perämeren vaikutuspiirissä. Ilmatieteen laitos [viitattu: ]. Saantitapa: suomen-muuttuva-ilmasto/-/artikkeli/ ca29-443b-824b-246be7e8ea93/pohjoispohjanmaan-lansiosa-perameren-vaikutuspiirissa.html Karlsson, Kristina; Schalin, Mona & Schalin, Marica 2013: Kalajoen kaupunki, keskustan osayleiskaava, Rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Stadionark / Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson & Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy. Koko maan hellepäivät / Helletilastot [verkkosivu]. Ilmatieteen laitos [viitattu: ]. Saantitapa: Lausunto alimmista rakentamiskorkeuksista Kalajoen keskustan uuden yleiskaavan alueelta, Kalajoki ( ). Pohjois-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Maaperä 1: digitaalinen kartoitusaineisto. Karttalehdet , ja Geologian tutkimuskeskus. (Ladattu GTK:n verkkopalvelusta )** Maisematyöryhmän mietintö 1992, osa I Maisemanhoito ja osa II Arvokkaat maisemaalueet. Ympäristöministeriö. Painatuskeskus Oy, Helsinki Meidän Kalajoki [verkkojulkaisu]. Kalajoen vesistöalue, Kalajoen nykytila ja Tulvasuojelu [viitattu ]. 14/2007. Ympäristöministeriö. Helsinki. Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet. Pohjois-Pohjanmaan liitto RKY 2009, Valtakunnalliseti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt -sivusto [verkkojulkaisu]. Museovirasto [viitattu: ]. Saantitapa aspx Salli, Ilmari 1955a: Suomen geologinen kartta, Kallioperäkartta 1: , Lehti 2413 Kalajoki. Geologian tutkimuskeskus. (Ladattu GTK:n verkkopalvelusta )** Salli, Ilmari 1955b: Suomen geologinen kartta, Kallioperäkartta 1: , Lehti 2431 Ylivieska. Geologian tutkimuskeskus. (Ladattu GTK:n verkkopalvelusta )** Salli, Ilmari 1957: Suomen geologinen kartta, Kallioperäkartta 1: , Lehti 2432 Pyhäjoki. Geologian tutkimuskeskus. (Ladattu GTK:n verkkopalvelusta )** Suomen Tuuliatlas (2009) [verkkojulkaisu]. Työ- ja elinkeinoministeriö, Ilmatieteen laitos, Motiva Oy [viitattu: ]. Saantitapa: Tulvariskien alustava arviointi Kalajoen vesistöalueella. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Saatavilla verkosta: Valuma-aluejako (Suomen päävesistöalueet, valuma-aluejako sekä purkupisteet). Suomen ympäristökeskus 2013 [viitattu ]. Saantitapa: Paikkatietoikkuna [verkkosivusto]. Ylläpitäjä Maanmittauslaitos. Vuoden keskilämpötila ja vuosisade / Vuositilastot [verkkosivu]. Ilmatieteen laitos [viitattu: ]. Saantitapa: * Geologian tutkimuskeskus. Käyttöoikeuslisenssi: aineiston_kayttooikeusehdot_mp20www1.pdf ** Geologian tutkimuskeskus. Käyttöoikeuslisenssi: Mäkinen, Kalevi; Palmu, Jukka-Pekka; Teeriaho, Jari; Rönty, Hannu; Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana 2007: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 20

21 21/21 Serum arkkitehdit Oy Nilsiänkatu F Helsinki info@serum.fi. etunimi.sukunimi@serum.fi Kalajoen kaupunki Kalajoentie Kalajoki puh fax etunimi.sukunimi@kalajoki.fi