MM M SIKOJEN RUOKINTAOPAS SIKOJEN RUOKINTA JA HOITO

Transkriptio

1 UOKINNAN RUO RAISIOSTA AM A MM M MMA MA AI T OA TO T TA ATTITA SIKOJEN RUOKINTAOPAS SIKOJEN RUOKINTA JA HOITO

2 UOKINNAN RUO RAISIOSTA AM A MM M MMA MA AI T OA TO T TA ATTITA TERVEET ELÄIMET JA HYVÄ TULOS OIKEALLA RUOKINNALLA Sianlihantuotanto ja sen kannattavuus eivät enää ole pelkästään suomalaisen tuottajan omissa käsissä, vaan niihin vaikuttavat yhä enemmän tapahtumat muualla maailmassa. Sianlihantuotannon lisääntyminen kehittyvissä maissa ja etanolin valmistus vaikuttavat raaka-aineiden, kuten viljan, kysyntään ja sitä kautta rehun hintoihin. Niin kauan kun tarjonta ylittää kysynnän, lihanhinta pysyy matalana. Tuottaja pystyy osaltaan vaikuttamaan tuotantonsa tehokkuuteen. Koska rehut muodostavat suuren osan sianlihantuotantokustannuksista, kannattaa panostaa laadukkaisiin rehuihin ja käyttää tilalle sopivaa ruokintaohjelmaa. Tämä ruokintaopas kertoo, mitä asioita täytyy ottaa huomioon, kun miettii oman tilan ruokintaratkaisuja. Toimivalla ruokinnalla ja hyvällä hoidolla eläimet pysyvät terveinä ja tulokset paranevat olivat sitten kyseessä emakot, porsaat tai lihasiat. Kun tarvitset apua ruokinnan suunnittelussa tai neuvoja managementin kehittämisessä, ota yhteyttä lähimpään rehuraisiolaiseen. Autamme sinua valitsemaan tilallesi sopivan ruokintaohjelman ja siihen kuuluvat rehut. Tuotantoneuvojapalvelu auttaa tuottavuuden ja sikojen hyvinvoinnin parantamisessa. Monet ongelmat voivat ratketa nopeasti tilan ulkopuolisella avulla. Olemme palveluksessasi! LISÄTIETOJA: Päivi Volanto sianrehujen kehityspäällikkö puh paivi.volanto@raisio.com Paavo Viitanen tuotantoneuvoja puh paavo.viitanen@raisio.com 2

3 SISÄLLYS ENSIKOIDEN RUOKINTA Ensikosta kestävä emakko... 4 EMAKOIDEN RUOKINTA Tiineysajan ruokinta... 6 Porsiminen lähestyy... 8 Imetysajan ruokinta Vieroitetun emakon ruokinta Ruokinta siemennyksen jälkeen Karjun ruokinta PORSAIDEN RUOKINTA Imevä porsas Ennen vieroitusta Vieroitus Vieroitetun porsaan ruokinta LIHASIKOJEN RUOKINTA Lihasika ja kasvu Syöntikyky Energiaruokinta Valkuaisruokinta Lihasian ruokinta Kasvatus sukupuolet erillään Rehuhyötysuhde MUUTA TÄRKEÄÄ Vesi tärkein ravintoaine Hyvinvointi Ruokinnan vaikutus lannan typpi- ja fosforipitoisuuteen RUOKINTAOHJELMAT Porsaiden ruokintaohjelmat Emakoiden ruokintaohjelmat Lihasikojen ruokinta

4 ENSIKOIDEN RUOKINTA ENSIKOSTA KESTÄVÄ EMAKKO Kiihotusruokinta on tärkeää Kun kasvua halutaan hillitä, rehun antoa rajoitetaan ja korkeimmillaan määrä on 2,8 ry/pv. Tuolloin keskimääräinen kasvu on suomalaisilla ensikoilla noin 800 grammaa päivässä siemennykseen asti. Silavan kasvua edistää rehun alhaisempi lysiinipitoisuus. Tämä ruokintamalli vaatii ennen astutusta kiihotusruokintaa, jotta irtoavien munasolujen määrä olisi yhtä suuri kuin runsaasti ruokituilla eläimillä. Kiihotusruokinta rajoittuu ensimmäisen ja toisen kiiman väliin edellyttäen, että astutus tapahtuu toiseen kiimaan. Kiihotusruokinta tehdään tavallisesti porsasrehulla 14 päivää ennen oletettua kiimaa. Aikaisempiin sukupolviin verrattuna nykyiset ensikot ovat lihakkaampia ja vähärasvaisempia. Jotta ensikko kestäisi hyvin ensimmäisen imetyskauden, kannattaa en- Ensikon kasvatuksella ja kunnolla ensimmäisen porsituksen aikaan on ratkaiseva merkitys siihen, mi- ehtii tulla lisää. sikko siementää myöhemmin kuin ennen. Siten painoa kä on sen elinikäinen porsastuotos. Usein emakko Ensikko siemennetään 7,5 8,5 kuukauden iässä poistetaan ensimmäisen tai toisen porsimiskerran jälkeen ja kiloisena. Tällöin ensikko on ensimmäistä jalkaongelmien tai hedelmällisyyshäiriöiden takia. Jos kertaa porsiessaan noin vuoden ikäinen. Kun siemennys kerran porsineita emakoita joudutaan poistamaan paljon, se lisää uudiseläinten tarvetta. Ensipahnueiden suuri vyys paranee ja ensipahnue on suurempi. Käytännössä tehdään toiseen tai kolmanteen kiimaan, ensikon kestä- osuus pienentää tilan porsastuotantotuloksia, koska pahnuekoko on vanhempia olisi hyvä olla noin porsimishetken selkäsilavan paksuuden mm. emakoita pienempi ja ensikkopahnueista vieroitetaan porsaita vähemmän kuin vanhemmilta emakoilta. Ensikon kasvunopeudella voidaan vaikuttaa eläimen kestävyyteen jatkossa. Rehuraision ja MTT:n yhteistyötutkimuksessa kävi ilmi, että runsas ruokinta lisää ensikoiden karsiutumista jalkaongelmien Runsas ruokinta lisää ensikoiden karsiutumista jalkaongelmien takia. Ensikon maidontuotanto on lähes samansuuruinen kuin vanhemmalla emakolla, mutta syöntikyky on huonompi. Siksi ensikko menettää helposti painoaan, joten se saa olla porsimishetkellä hieman tuhdimpi kuin useamman kerran porsinut emakko. Ensikkoa ei saa kasvattaa liian lihavaksi. Silloin syönti imetyskaudella takia. Rehun kivennäistason nostokaan ei pitkällä tähtäyksellä auta, koska karsiutuminen vain siirtyy ensimmäi- Ensikolle sopiva kuntoluokka porsiessa on 4. Jos ensikot/ pienenee ja ensikko menee helposti huonoon kuntoon. sen tai toisen porsimisen jälkeen. Kun ensikoiden kasvua emakot ovat joutilashäkeissä, niiden kuntoluokan pitää hidastettiin, saatiin pahnueita kasvatettua ensikkoa kohti olla hieman alhaisempi (3,5), jotta porsimisvaikeuksia ei enemmän kuin nopealla kasvatuksella. ilmenisi. Siemennykseen siirto Ensikoiden kasvatustilassa ei saa olla karjua, jotta kiima näkyisi vahvasti haluttuna aikana. Loppukasvatusaikana eläinten siirtelyä on vältettävä, jotta ne eivät tulisi kiimaan ennen siirtoa siemennysosastolle. Ensikoiden pitää olla vähintään 7,5 kuukauden ikäisiä ennen kuin karju tuodaan niiden lähelle. Siemennykseen siirrot kannattaa tehdä ns. välisiirron kautta karjulle aina kun se on mahdollista. Noin neljä viikkoa ennen haluttua siemennystä eläimet on siirrettävä toiseen osastoon, josta ensikot siirretään edelleen siemennysosastoon noin kolmen viikon kuluttua. Karjua näytetään ensikoille vasta siemennysosastossa. Toinen tapa on merkitä kiimat muistiin välisiirtokarsinassa ja siirtää eläin siemennykseen noin kaksi viikkoa kiimasta. 4

5 RUNSAS RUOKINTA LISÄÄ ENSIKOIDEN KARSIUTUMISTA JALKAONgELMIEN TAKIA Kasvatusnopeus Nopea Hidas Rehuannos max 3,3 ry/pv max 2,6 ry/pv Rehun P-pitoisuus, g/ry Kasvatusosastolla poistettu 14,3 5,4 8,9 7,1 jalkojen takia, % Joutilasosastolla poistettu 15,2 13,3 5,0 2,5 jalkojen takia, % Liikuntapisteet 1 5 3,52 3,70 3,40 3,55 1=huono, 5=erinomainen Kyky liikkua 1,52 1,36 1,51 1,27 1=laukkaa, 2=juoksee, ei laukkaa, 3=kävelee, ei juokse Lähde: Rehuraision ja MTT:n yhteistyötutkimus

6 EMAKOIDEN RUOKINTA TIINEYSAJAN RUOKINTA Tiineyskauden tarkoitus on kunnostaa emakko sopivaan painoon seuraavaa porsimista varten. Syötetty rehumäärä vaikuttaa positiivisesti porsaiden syntymäpainoon, elinvoimaan ja kasvuun imetyskaudella. Pahnuekokoon voidaan vaikuttaa runsaammalla ruokinnalla tiineyskauden ensimmäisenä kuukautena. Vanhempien emakoiden painon kasvaessa rehun energiasta kuluu enemmän ylläpitoon kuin aikaisemmin. Ensikot ja nuoret emakot eivät ole vielä täysikasvuisia, joten osa rehun energiasta kuluu kasvuun. Yksilöllinen ruokinta takaa sopivan kuntoluokan Parhaiten kunnostus pystytään tekemään ensimmäisen tiineyskuukauden aikana, jolloin emakot ovat kiinni. Emakot tulee ruokkia yksilöllisesti huomioiden niiden vieroituksen jälkeinen kunto. Tämä onnistuu ryhmittelemällä samankuntoiset emakot (omat ryhmät laihoille ja normaaleille) samalle venttiilille ja antamalla rehua kunnon mukaan. Emakoilla sopiva kuntoluokka porsiessa on 3,5. Pihatossa olevien emakoiden ja ensikoiden kuntoluokka saa olla 4. Lisää rehua tiineyskauden lopulla Tiineysajan viimeisellä kolmanneksella sikiöiden ja maitorauhasten kasvu kiihtyy. Jos emakko ei saa tarpeeksi rehua, se ottaa tarvitsemansa ravintoaineet omista kudoksistaan ja laihtuu, koska emakko turvaa ensisijaisesti sikiöiden kasvun. Tavallisesti rehuannosta nostetaan tiineyskauden viimeisillä viikoilla, mutta tässäkin vaiheessa emakon kunto ratkaisee rehuannoksen koon. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että tiineyskaudella rehua kuluu vähintään 300 ry/emakko. Vältä ääripäitä Joutilaskaudella emakko ei saa lihoa liikaa. Liikalihavuus hidastaa ja vaikeuttaa porsimista. Tiineyskauden liika ruokinta heikentää myös maitorauhasten kehittymistä ja vähentää maidon erittymistä imetyskaudella. Lihava emakko syö imetyskaudella huonosti, mikä alentaa maidontuotantoa entisestään. Huonon syönnin takia emakon paino alenee rajusti, mikä vaikuttaa haitallisesti tiinehtymiseen. Jos emakkoa ei ole saatu kunnostettua tiineyskaudella, emakon rasvavarastot ovat liian pienet imetyskauden rasituksiin. Emakko laihtuu entisestään ja seurauksena on vieroituskiiman viivästyminen, tiinehtyvyyden aleneminen ja tehottomuuspäivien lisääntyminen. Jos selkäsilavan paksuus porsiessa on alle 15 mm, riski lapojen rikkoutumiseen lisääntyy selvästi. Laihuus pienentää myös seuraavaa pahnuekokoa. REHUN MÄÄRÄ TIINEYSKAUDELLA Rehunkulutus, kg (tiineyspäivät 0 110) SIKIÖN PAINON KEHITYS TIINEYSAIKANA Tiineyskauden pituus, pv 116,2 115,4 Elävänä syntyneet 11,0 11,0 Kuolleena syntyneet 0,5 0,4 Syntymäpaino, g Kuolleisuus % 7,1 3,6 Lähde: Schothorst Feed Research Sikiön paino, g Tiineyspäivä Lähde: Wu ym

7 EMAKON SOPIVA KUNTO- LUOKKA PORSIESSA ON 3,5 7

8 EMAKOIDEN RUOKINTA PORSIMINEN LÄHESTYY Imetys- ja tiineysrehun linkitys toisiinsa ja lisäveden anto pehmentävät emakon sontaa. Emakko siirretään hyvissä ajoin ennen porsimista ennen porsimista ja sen jälkeen pari kertaa päivässä. pestyyn ja desinfioituun porsimistilaan, jotta se Lisävedenanto pehmentää sontaa ja edesauttaa maidon kotiutuisi uuteen ympäristöön. Ulkomailla emakot muodostusta. jopa pestään ennen siirtoa hygienian parantamiseksi. Hormonaaliset muutokset, sikiöiden lisääntynyt paino, liikunnan puute ja rehumuutokset aiheuttavat stressiä, Rehu vaihdetaan imetyskauden energiapitoiseen rehuun 5 7 päivää ennen porsimista, jolloin joka voi ilmetä ruoansulatuksen hidastumisena ja ummetuksena. Sonnan koostumusta voidaan pehmentää kuitupitoisilla erikoisrehuilla tai antamalla karkearehua. Kuitu myös nopeuttaa ruoansulatusta ja lisää ulostemäärää. Oljen anto tyydyttää emakon pesäntekoviettiä. Nopea porsiminen hyödyksi pahnueelle emakko tottuu uuden rehun makuun. Äkillinen rehunvaihto porsimisen aikaan saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta juuri silloin, kun emakon rehuannosta pitäisi alkaa nostaa. Vähemmän rehua ennen porsimista Porsimisen helpottamiseksi kannattaa rehumäärää laskea muutamana päivänä ennen porsimista. Porsimisen lähestyessä emakon vulva turpoaa, emakko käy Niukempi rehumäärä ehkäisee myös maitokuumetta ja rauhattomaksi ja sen utareista alkaa valua maitoa. Kaikkiaan porsimiseen kuluu aikaa 2 5 tuntia. Porsimista täytyy utarepöhöä. Rehuannosta ei saa laskea liian pieneksi, sillä turhan niukka rehumäärä aiheuttaa ummetusta. Tiineys- ja imetyskauden rehujen linkittäminen toisiinsa raakagoimaan heti. Kun emakko synnyttää nopeasti, kuolleina seurata koko ajan, jotta ongelmatilanteisiin pystytään reaainesisällön suhteen pienentää ummetuksen esiintymistä. syntyneiden määrää pienenee ja porsaat ovat tarmokkaita, Hyvä tapa on antaa emakolle lisävettä 2 3 päivänä jolloin ne imevät varmemmin ternimaitoa. 8

9 N RUOKINNAN RAISIOSTA A AM MM MAT MA TITATA T T AI OA AITO 9

10 EMAKOIDEN RUOKINTA IMETYSAJAN RUOKINTA kuntoluokka ei saisi pudota yhtä kuntoluokkaa enempää. matalavalkuaispitoinen imetysrehu aiheuttaa häiriöitä kiimakierrossa ja tiinehtyvyydessä. Energiaa imetysrehusta Prestarterin anto porsaille säästää emakkoa liialliselta Rehun energiapitoisuutta nostamalla voidaan imettävän laihtumiselta. Hyvänmakuinen ensirehu parantaa lisäksi emakon energiansaantia lisätä. Kuorittu kaura, painava porsaiden kasvua ja valmistaa porsaita vieroitukseen. ohra, vehnä ja rasva ovat hyviä energialähteitä imetysrehussa. Energiapitoinen imetysrehu parantaa myös porrehusta on sekä emakolle että Mitä suurempi pahnuekoko on, sitä suurempi hyöty lisä- porsaille. Syntyneet porsaat ovat täysin riippuvaisia emänsä saiden kasvua. Rasvalisäys imetysrehussa nostaa maidon maidosta. Porsaat saavat emakon ternimaidosta ravinnon lisäksi vasta-aineita ympäristön taudinaiheutaa kasvuunsa ja vieroituspainot nousevat. rasvapitoisuutta, jolloin porsaat saavat enemmän energitajia vastaan. Ternimaito toimii luonnon omana rokotteena. Runsaasti energiaa sisältävä rehu on erityisen tärkeää Heti porsimisen jälkeen emakon erittämä maitomäärä silloin, kun imetysaika on pitkä. Energiapitoinen rehu on on noin 3 4 litraa päivässä. Suurimmillaan emakko lypsää litraa päivässä. Maitomäärään vaikuttavia teniä. Emakon huomattava laihtuminen imetyskaudella pit- eduksi myös kesäkuumalla, jolloin syöntimäärät ovat piekijöitä ovat rehun ja veden saannin ohella porsimiskerta, kittää aikaa vieroituksesta seuraavaan kiimaan, alentaa pahnuekoko, porsaiden elinvoimaisuus ja imemistiheys. irtoavien alkioiden määrää ja heikentää tiinehtyvyyttä. Lisäksi lisääntyneet alkioiden varhaiskuolemat pienentävät seuraavaa pahnuekokoa. Riittävä energiansaanti ensisijaista Maidon muodostus vaatii energiaa, joten emakon rehuannosta on nostettava ripeästi porsimisen jälkeen. Tavallisesti Energiapitoinen rehu imetyskaudella rehuannosta nostetaan 0,5 1,0 kg päivässä emakon ruokahalua seuraten. Ensikoilla rehumäärää nostetaan maltilli- vähentää emakon painon menetystä, lisää maidon tuotantoa, semmin, koska niiden syöntikyky on noin prosenttia laskee porsaskuolleisuutta ja heikompi kuin vanhemmilla emakoilla. Kaukalon on oltava parantaa seuraavan tuotantokauden tulosta. tyhjä ennen uuden rehun lisäämistä. Viikon päästä porsimisesta emakon tulisi syödä noin 5 6 kg/pv. Vapaasti Valkuaisen tarve kasvaa imetyskaudella, koska maidon ruokittaessa emakko syö rehua noin 7 9 kg/pv, kun maidontuotanto on huipussaan. tarvitaan maidon muodostukseen mukana poistuu runsaasti valkuaista. Aminohappoja sekä Hyvän ruokahalun omaava emakko lypsää hyvin maitoa menettämättä liiaksi painoaan. Emakkoa ja erityisesti ensikkoa on vaikea saada syömään niin paljon, ettei energiavajetta syntyisi. Jos emakko ottaa puuttuvan energian omista kudoksistaan, se laihtuu. Imetyskaudella Energiapitoinen imetysrehu parantaa myös porsaiden kasvua. kudosten kasvuun ja ylläpitämiseen. Lysiini on ensimmäinen maidontuotantoa rajoittava aminohappo. Sen tarve kasvaa maitomäärän noustessa. Tutkimuksissa emakon maidontuotanto on noussut huomattavasti, kun energialisäyksen ohella rehun lysiinipitoisuutta on nostettu. Liian 10

11 MITEN IMETTÄVÄ EMAKKO SAADAAN SYÖMÄÄN ENEMMÄN? Anna emakolle imetysrehua, joka on raaka-ainekoostumukseltaan samankaltaista tiineysrehun kanssa. Anna rehua pieninä annoksina useita (3 4) kertoja päivässä. Kerta-annoksen pitää olla alle 4 kg. Rehun on oltava raikasta. Poista kaukalossa seissyt rehu ennen seuraavaa ruokintakertaa ja muuta annoskokoa tarvittaessa. Pienennä rehumäärää ennen porsimista, jotta emakon ruokahalu on hyvä, kun rehumäärää aletaan nostaa. Lihava emakko ei pysty syömään tarpeeksi rehua. Tiineysaikana emakon runsasta ruokintaa pitää välttää. Ota huomioon porsimiskerta. Syöntiongelmat ovat yleisempiä ensikoilla kuin vanhemmilla emakoilla. Varmista, että emakko saa vettä kohtuullisella virtausnopeudella (5 7 l/min). Imettävän emakon vedentarve on litraa päivässä. Emakot syövät enemmän rakeista kuin jauheista rehua. Varmista rehun häiriötön saatavuus. Lisävesi parina päivänä ennen ja jälkeen porsimisen edesauttaa maidonmuodostusta imetyksen alkupäivinä. Emakolle sopiva ympäristön lämpötila on ºC. Liika lämpö heikentää syöntiä. Porsailla on oltava mahdollisuus päästä asteen lämpötilaan. Rehun kostutus parantaa syöntiä. Kostutettua rehua ei saa päästää pilaantumaan, joten anna pieniä annoksia kerrallaan. Käsittele emakoita lempeästi. EMAKON RUOKINNAN VAIKUTUS PORSAASEEN Emakon ruokinta tiineys- ja imetyskaudella Porsaiden kehittyminen Porsimisen onnistuminen Ternimaidon ja maidon tuotanto Elinvoimaiset porsaat syntyessä Porsaiden selviytyminen Porsaiden kasvu Lähde: Leenhouwers ym

12 EMAKOIDEN RUOKINTA VIEROITETUN EMAKON RUOKINTA Porsaiden vieroitus tapahtuu tavallisesti 4 5 viikon iässä, jolloin porsaiden ruoansulatus on kehittynyt tarpeeksi hyväksikäyttämään muutakin rehua kuin maitoa. Emakon seuraava pahnuekoko pienenee, jos vieroitus tapahtuu alle kolmen viikon iässä. Jos porsaat vieroitetaan kovin myöhään, emakko ja varsinkin ensikot menevät helposti huonoon kuntoon. Tavallisesti porsaat siirretään pois emakon luota ja emakko jää porsituskarsinaan. Imemätön maito aiheuttaa paineen nousun maitorauhasissa, minkä seurauksena emakon maidontuotanto pienenee nopeasti. Viikon kuluttua vieroituksesta utareet ovat palautuneet täysin lepotilaan. parantaa tiinehtyvyyttä pienentää syntyvien porsaiden painohajontaa Tavallisesti emakko tulee kiimaan 3 7 päivän päästä vieroituksesta. Jos emakko tulee nopeasti kiimaan vieroituksen jälkeen, sen seisova kiima-aika on pidempi kuin sellaisella emakolla, jonka vieroituskiima tulee myöhään. Jos emakko ei tahdo tulla kiimaan, voi syynä olla kiiman alkaminen jo imetysaikana, hiljainen kiima tai emakon liiallinen laihtuminen imetyskaudella. Jos kiimaa ei esiinny viikon sisällä vieroituksesta, on siirryttävä tiineysajan rehuun ja annostukseen. Kiihotusruokinnalla vahvat kiimat Vieroitettaessa emakot ja varsinkin ensikot ovat usein kovin laihoja, siksi kunnostaminen on aloitettava heti tiineysrehulla. Samalla aloitetaan myös emakoiden kiihotusruokinta rehulla, joka nostaa veren insuliinitasoa. Tavoitteena on saada emakot nopeasti vahvaan kiimaan, jolloin seuraavan pahnueen koko kasvaa ja porsaiden välinen painohajonta pienenee. Kiihostusruokintaa jatketaan aina siemennykseen asti. Oikein tehty vieroitusajan ruokinta: lisää insuliinin eritystä nopeuttaa kiimaan tuloa saa aikaan vahvemmat kiimat lisää irtoavien munasolujen määrää Siemennyksessä huomioitavia asioita: Hygienia ennen siemennystä. Käytettävän siemenen on oltava tuoretta. Siemennyspilli otetaan pois vasta, kun seisontarefleksi on ohi ja pilli löysä. Tuplaaminen tehdään varmuudeksi, jos vähänkin tuntuu siltä, että on tarvetta. Siemennysmerkintään voidaan käyttää ns. viikkomerkintää: 1. vko sininen, 2. vko punainen, 3. vko vihreä, 1. vko sininen jne. Lisäksi voidaan merkitä eläimen selkään viikonpäivä MA=1, TI=2 jne. eli käytössä on sen värinen rasvakynä tai spray, minkä värisellä viikolla uusintakiimakontrolli on. Numeron avulla tiedetään viikonpäivä, jolloin edellinen siemennys on tehty. 12

13 RUOKINTA SIEMENNYKSEN JÄLKEEN Useissa tutkimuksissa on havaittu, että ensikoilla muksissa on havaittu, että hierarkia-asemaltaan alempiarvoisten emakoiden porsaiden syntymä- ja vieroituspaino suuret rehumäärät heti siemennyksen jälkeen heikentävät alkioiden selviytymistä. Ensimmäiset on pienempi kuin ylempiarvoisten emakoiden. Lisäksi 3 5 päivää ovat kaikkein kriittisimmät, porsaat ovat aggressiivisempia vieroituksen jälkeen, kun niitä sekoitetaan ja silloin rehuannos kannattaa pitää toisten maltillisena. Emakon kunto on otettava huomioon rehuannosta mietittäessä. Jos emakko on laiha tai kyseessä on kerran porsinut emakko, rehumäärää ei kannata rajoittaa siemennyksen jälkeen. Joutilaiden runsaampi ruokinta loppukesällä ja alkusyksyllä parantaa tiinehtyvyyttä, jos Oikein suunniteltu tiineysrehu rauhoittaa emakkoa ja vähentää stressiä. porsaiden kanssa. Oikein suunniteltu tiineysrehu rauhoittaa emakkoa ja vähentää stressiä. Rehun sisältämä leike antaa emakolle välittömästi kylläisyyden tunteen. Lisäksi nälkä pysyy loitolla pidempään. Joutilaskaudella emakolla kuluu elintoi- syyshedelmättömyys on ongelmana pihattosikalassa. mintojen ylläpitoon noin prosenttia päivittäisestä Emakoiden stressi astutuksen jälkeen vaikuttaa merkittävästi alkioiden selviytymiseen. Stressiä lisääviä tekijöitä vanhetessa painonlisäyksen myötä. Ylläpitoenergiatarve energiatarpeesta. Ylläpitoenergian tarve nousee emakon ovat muun muassa melu, lämpötilan muutokset, tappelut voi nousta huomattavasti, jos emakoilla on mahdollisuus muiden emakoiden kanssa ja hätä ruoansaannista. Tutki- liikkua tai ne ovat stressaantuneita. KUITUPITOINEN JOUTILASREHU ANTAA TÄYTTÄVYYDEN TUNTEEN Raaka-aine Fermentoituvan aineksen määrä suhteessa leikkeeseen Melassileike 100 Vehnälese 50 Ohra 20 Kaura 30 Lähde: Lfl

14 EMAKOIDEN RUOKINTA KARJUN RUOKINTA loiselle sopii lihasikojen alkukasvatusrehu. Testaukseen asti voidaan antaa erityisesti siitossioille kehitettyä rehua. Oikea ruokinta, vesi ja liikunta tärkeitä Karjut testataan noin 100 kg:n painoisina ja jalkavikaiset poistetaan. Rehuna käytetään tiineysrehua, joka kivennäisval- Tavoitteena on kestäväluinen karju, joka liikkuu sujuvasti. Tilalla käytettävän karjun sperman laatu on erittäin Karju tarvitsee myös liikuntaa pysyäkseen kunnossa. tärkeä taloudellinen tekijä porsastuotannon kannalta. Siemennesteen laatu on yksi yleisimmistä Hyvä keino saada karju liikkeelle on sijoittaa vesipiste Karjun karsinan pitää olla tarpeeksi suuri, noin 8 m². poistojen syistä. Muita syitä ovat ikä, terveys ja libido. ja ruokakaukalo vastakkaisille seinille. Karju saavuttaa Karjun siemennesteen laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat sukukypsyyden 6 8 kuukauden iässä. Runsas ruokinta astutustiheys, lämpöstressi ja ruokinta. aikaistaa sukukypsyysikää ja niukka ruokinta vaikuttaa Kasvatuskaudella karju kannattaa ruokkia kuten ensikko. Tavoitteena on kestäväluinen karju, joka liikkuu kuukauden iässä, mutta sperman laatu on alussa vielä päinvastaisesti. Siittiöiden muodostus alkaa jo neljän sujuvasti. Jos kasvuvauhti on liian nopea, heikko. Karjun saavuttaessa kuukauden iän sen siemennesteen ja liikuntaongelmien riski nousee. Alle 50-ki- siittiöiden määrä on noussut huipputasolle. Lämpöstressi voi heikentää sperman laatua kesällä Nuoren karjun astutuksien määrän tulee olla pienempi kuin vanhemmalla karjulla. Astutusten määrää viikossa lisätään iän myötä. Jos ympäristön lämpötila nousee misteen kera sopii myös täysikasvuisen karjun ruokintaan. korkealle esimerkiksi kesällä, siemenen laatu heikkenee. Esteetön vedensaanti on myös tärkeää, koska karjun tulisi Lämpöstressin vaikutukset voivat ilmetä vasta muutaman juoda 6 8 litraa päivässä. Täyskasvuisen karjun ruokinnan viikon viiveellä. Vuodenaika vaikuttaa karjun testosteronin määrään, joka asteittain kasvaa päivänvalon vähe- tavoitteena on pitää eläin sopivassa kunnossa (kuntoluokka 3). Rehumäärä on tuolloin 3,0 3,3 kg/pv riippuen karjun tessä. Lämpöstressi ja matala testosteronimäärä voivat painosta. Lihava karju tulee laiskaksi ja jalkaviat lisääntyvät, kun taas laihalla karjulla siittiöiden tuotanto laskee. selittää alentuneen siemennesteen määrän ja laadun kesäkuukausina. SPERMAN LAATU HEIKKENEE, JOS KARJULTA OTETAAN LIIAN USEIN SIEMENNESTETTÄ Siemenen ottotiheys Siemennesteen Siemennesteen Siittiöiden Erinomaisesti (kertaa viikossa) volyymi, ml pitoisuus kokonaismäärä/ liikkuvien siittiöiden (siittiötä x 10 6 ) karju/vko (x 10 9 ) määrä, % , , , ,17 Lähde: R. Frangez, ym

15 KARJU ON SUKUKYPSÄ 6 8 KUUKAUDEN IÄSSÄ 15

16 PORSAIDEN RUOKINTA IMEVÄ PORSAS Jalostuksen ansiosta elävänä syntyneiden porsaiden määrä emakkoa kohti on kasvanut. Pahnuekoon kasvaessa porsaiden syntymäpaino laskee ja kuolleisuus lisääntyy. Porsitushuoneessa voi hyvin nähdä, että pienikokoisia porsaita kuolee enemmän kuin isoja. Porsaat vaativat parempaa hoitoa kuin ennen ja niiden ruoansaannista on huolehdittava tarkemmin. Ensimmäiset 24 tuntia Vastasyntyneen energiavarastot ovat niukat: ne kattavat ensimmäisen vuorokauden energiatarpeesta vain %. Saadakseen lisää energiaa porsaan on saatava nopeasti ternimaitoa. Porsas tarvitsee ternimaitoa g/syntymäpainokilo, jotta sen energiatase ei olisi negatiivinen. Ympäristön on oltava lämmin, jotta vähäiset energiavarastot eivät kulu lämmöntuottamiseen. Emakon synnyttäessä yksi lämpölamppu tulisi sijoittaa emakon peräpäähän, jotta porsaat pysyisivät lämpiminä syntyessään. Lämmönhukan pienentämiseksi porsaat tulisi saada myös kuivaksi mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Jokaisen porsaan on saatava oman emänsä ternimaitoa ensimmäisten 24 elintunnin aikana. Vasta sitten porsaita voi siirtää toisille emakoille. Ternimaidosta porsas saa elintärkeitä vasta-aineita, immunoglobuliineja, ja niiden määrä on ylimmillään heti syntymän jälkeen. Parhaiten vasta-aineet imeytyvät 6 tunnin aikana syntymästä. Tavallisesti porsaalta kuluu minuuttia, ennen kuin se löytää nisille. Ensimmäisenä syntyneeltä aikaa kuluu kauemmin kuin seuraavaksi syntyneiltä. Jos porsas ei tahdo löytää nisille, sitä on autettava. Syntymäpainoltaan pienet porsaat imevät vähemmän ternimaitoa, mikä on yksi syy niiden suurempaan kuolleisuuteen. Jos pahnue on PAHNUEKOON KASVAESSA SYNTYMÄPAINO PIENENEE JA KUOLLEISUUS KASVAA kuolleisuus, % porsasta 13 porsasta 15 porsasta 0, ,5 1,6 2 > 2 Syntymäpaino, kg Lähde: F. Thorup

17 suuri, yli 12 porsasta, voidaan imetystä vaiheistaa pienempien hyväksi. Heikoimmat porsaat päästetään nisille ensin ja vahvemmat porsaat vähän myöhemmin. Ensimmäiset viikot Ensimmäisen noin 4 6 tunnin aikana porsaille on valikoitunut omat nimikkonisänsä, joita ne imevät jatkossa. Etummaiset ja keskimmäiset nisät erittävät maitoa enemmän kuin takimmaiset nisät. Isona syntynyt porsas pystyy hyödyntämään kokoaan: nisistä kilpailtaessa se valitsee nisän, josta maidon eritys on runsasta. Kookas porsas pystyy myös imemään voimakkaammin, jolloin se saa enemmän maitoa ja hyöty isosta koosta korostuu. Emakko pystyy erittäin hyvin kontrolloimaan maidon eritystään. Maitoa erittyy sekuntia kerrallaan ja porsaat saavat maitoa keskimäärin kerran tunnissa. Vuorokaudessa imetyskertoja on normaalisti yli 24. Imetyskerrat harvenevat imetyskauden edetessä. Porsaan maidonsaantiin vaikuttaa mm. emakon maitotuotos ja se, mistä nisistä porsas pääsee imemään. Heikkokuntoisille porsaille voidaan tarjota ensimmäisinä elinpäivinä maidonkorviketta emakon maidon ohella. Maito on porsaan ensisijainen ravinnonlähde ensimmäiset kaksi viikkoa. Porsas saa energiaa ternimaidon ja maidon sisältämästä rasvasta sekä maitosokerista. Maidon rasvapitoisuutta voidaan nostaa antamalla emakolle rehua, johon on lisätty rasvaa. Energiapitoisesta emakkorehusta hyötyvät sekä porsas että emakko: porsas kasvaa paremmin ja emakko laihtuu vähemmän. Maidosta porsas saa myös välttämättömät kivennäisaineet ja vitamiinit. Emakon maidossa ei kuitenkaan ole tarpeeksi rautaa, joten rautalisä on välttämätön anemiaa ehkäistäessä. PORSAAN TERNIMAIDON SAANTIA VÄHENTÄVÄT TEKIJÄT Syntymäpaino Hapenpuute syntyessä Kylmyys Pahnuekoko -43 g/100 g pudotus syntymäpainossa ensimmäinen imemiskerta viivästyy ja ternimaidon saanti on vähäisempää ensimmäinen imemiskerta viivästyy ja ternimaidon saanti on vähäisempää -45g/syntyvä lisäporsas (pahnuekoon vaihdellessa 10 porsaasta 16 porsaaseen) Lähde: J. Dividich & P. Herpin

18 PORSAIDEN RUOKINTA ENNEN VIEROITUSTA Emakon maidontuotanto saavuttaa huippunsa 8 15 päivää porsimisesta, jonka jälkeen se pysyy kutakuinkin vakiona. Emakko lypsää maitoa parhaimmillaan yli 10 kg päivässä, mikä vastaa suunnilleen 50 kg:n päivätuotosta lehmällä. Porsituskertojen myötä emakon maitotuotos kasvaa, mutta samalla kasvaa myös pahnuekoko. Porsaan saamassa maitomäärässä ei ole suuria eroja porsituskertojen suhteen. Maitotuotokseen vaikuttavat myös emakon rehunsyönti, vedenjuonti, pahnuekoko, imemistiheys ja porsaiden elinvoimaisuus. Porsaiden syöntiä voidaan arvioida punnitsemalla pahnue ennen imetystä ja sen jälkeen, jolloin painoero kuvastaa porsaiden nauttimaa maitomäärää. Porsaiden vanhetessa emakon maitomäärästä tulee kasvua rajoittava tekijä. Jos emakolla on 10 kolmeviikkoista porsasta hoidettavana, sen täytyisi tuottaa ainakin 18 kg maitoa päivässä, jotta porsaiden energiatarve tulisi tyydytettyä. Käytännössä emakon lypsämä maitomäärä ei yllä tälle tasolle, joten porsaille pitää antaa lisäruokaa. Prestarter totuttaa rehunsyöntiin Ensirehua annetaan noin viikon iästä alkaen. Aluksi prestarteria annetaan vain hyppysellinen, koska tässä vaiheessa porsaat vasta uteliaisuuttaan maistelevat rehua. Porsaiden kasvaessa syöntihalukkuus kasvaa. Kolmen viikon jälkeen syntymästä syönnissä näkyy selvä harppaus ylöspäin. Prestarterin kokonaismäärästä % kuluu vasta viimeisellä viikolla ennen vieroitusta, kun vieroitusikä on neljä viikkoa. On syytä muistaa, että porsaiden syömä rehumäärä vaihtelee paljon sekä pahnueiden välillä että pahnueen sisällä. Ensirehussa pitää olla runsaasti energiaa ja valkuaista, jonka aminohappokoostumus on optimaalinen pikkuporsaalle. Prestarteriin valitaan hyvin sulavia raaka-aineita, koska muuten pieni porsas ei hyödy rehusta. Rehun korkea sulavuus lisää ravintoaineiden saantia ja hyvä maittavuus lisää ruokahalua. Porsaat, jotka ovat saaneet rehua jo imetysaikana, kasvavat paremmin vieroituksen jälkeen. Eniten lisärehusta hyötyvät pahnueen pohjimmaiset, joiden maidonsaanti on jäänyt vähäiseksi. Ensirehua tarjotaan useita kertoja päivässä, jotta rehu olisi raikkaan makuista ja ruokahalua herättävää. Porsaat syövät enemmän, kun annettava rehu on tuoretta. Vaikka rehua kuluu alussa vähän, porsaat tottuvat uuden rehun olomuotoon ja makuun. Samalla entsyymituotanto kehittyy sulattamaan muutakin kuin maitoa ja porsaan valmistaminen vieroitukseen alkaa. Rehun kostutus lisää rehun kuiva-aineen syöntiä. Yhä useammilla tiloilla prestarter annetaan porsaille vellinä, jolla on edullinen vaikutus myös suolistoterveyteen. Velliruokinnassa on oltava tarkkana annoskoossa, koska kostutettu rehu pilaantuu kuivaa rehua helpommin, minkä seurauksena maittavuus kärsii. Vellikupit on syytä puhdistaa joka päivä, jos porsas ei ole tehnyt sitä itse. Prestarter: herättää porsaan entsyymituotannon sulattamaan kasviperäisiä raaka-aineita lisää ravinnonsaantia pienillä porsailla, jotka saavat vähiten maitoa parantaa porsaan kasvua ja vieroituspainoa helpottaa porsaan elämää vieroituksen jälkeen, koska se tottuu syömään muutakin kuin maitoa tavoiteltava ensirehun kulutus ennen vieroitusta on n g rehua/porsas kostutus lisää syöntiä PORSAIDEN REHUNSYÖNNIN KASVU Syönti kokonaiskulutuksesta, % Porsaan ikä, pv Lähde: Kavanagh ym

19 19

20 PORSAIDEN RUOKINTA VIEROITUS lähteenä toimi pääasiassa maidon sisältämä rasva, mutta vieroituksen jälkeen suuri osa energiasta tulee hiilihydraateista kuten tärkkelyksestä. Saadakseen maitoon verrattuna saman verran energiaa porsaan on syötävä määrällisesti enemmän rehua. Ensimmäinen viikko riskialttein Muutokset ruoansulatuselimistössä alkavat tapahtua jo muutaman tunnin jälkeen vieroituksesta. Akuuttivaihe kestää noin 5 7 päivää. Jos porsas ei syö tai se syö liian vähän, suolinukan kunto heikkenee ja rehun ravintoaineiden imeytyminen häiriytyy. Ruoansulatusta heikentää myös porsaan vaillinainen entsyymituotanto. Rehun ja ympäristön vaihtuminen muuttavat porsaan suoliston mikrobistoa, jolloin tauteja aiheuttavat organismit pääsevät helposti vallalle. Haitalliset Kookkaat porsaat selviävät vieroituksesta pieniä paremmin. Vieroitetun porsaan kasvupotentiaali on suuri, mutta vieroitusvaihe on niin rankka kokemus, että ruokasulasta, jolloin ne pystyvät lisääntymään suolistossa ja bakteerit, kuten E. coli, saavat ravintoa imeytymättömästä kasvussa tapahtuu aina taantumaa. Pääasialliset seurauksena on usein ripuli. syyt ovat ruoan muuttuminen maidosta täyttävämpään Viikon päästä vieroituksesta porsas alkaa sopeutua kasviperäiseen rehuun, ero emosta, totutteleminen uusiin vallitseviin olosuhteisiin. Sen ruokahalu kasvaa ja rehunkulutus lisääntyy. Sopeutumisvaiheessa porsaan entsyy- lajitovereihin, ympäristön muutoksesta johtuva fyysinen stressi sekä suolistossa tapahtuvat muutokset. mitoiminta vilkastuu. Erityisesti hiilihydraatteja pilkkovien Porsaan ruoansulatuselimistö joutuu vieroituksen jälkeen kovalle koetukselle. Ennen energia- pilkkovan proteaasin eritys kasvaa. entsyymien kuten amylaasin ja maltaasin sekä valkuaista Lisääntynyt entsyymieritys auttaa porsasta sulattamaan paremmin rehua. Ikä ja koko vaikuttavat sopeutumiseen Kookas ja tarpeeksi vanha porsas kestää vieroitusajan stressiä paremmin kuin pienikokoinen ja nuori. Isolla porsaalla on isommat rasvavarastot, jotka auttavat sitä selviytymään vieroituksen aiheuttamasta pienentyneestä syönnistä. Porsaan vastustuskyky on alimmillaan kolmen viikon ikäisenä, jolloin emakon maito ei juuri sisällä vasta-aineita ja omien vasta-aineiden tuottaminen on vielä vähäistä. Mitä vanhempana ja kookkaampana porsas vieroitetaan, sitä helpompaa sitä on hoitaa. Myös sairastavuusriski pienenee. Porsas kannattaa vieroittaa noin neljän viikon ikäisenä ja vähintään 7,0 kilon painoisena. SUURET MUUTOKSET VIEROITUKSEN AIKANA AIHEUTTAVAT USEIN RIPULIA Rehumuutos, paasto, infektiot, stressi Suoliston kehitys + vahingoittuminen Puolustuskyky Sulatus, imeytyminen Sulamatonta rehua suolistossa Taudinaiheuttajien (esim. E. coli) lisääntyminen/kiinnittyminen Toksiinien erittyminen Ripuli 20