Becoming Visible - projekti Loppujulkaisu

Transkriptio

1 Becoming Visible - projekti Loppujulkaisu Sisällys 1 Marja Pentikäinen: Esipuhe 2 Marjut Villanueva: Lukijalle 4 Marjut Villanueva: Becoming Visible projekti: kehityskaari OSIO 1 10 Kaisa Hyyti-Suojanen: Yleistä turvapaikanhakijan asemasta Suomessa 12 Kaisa Hyyti-Suojanen: Yhteinen ääni kuuluu paremmin: Becoming Visible -projektin kansallinen teematyö 14 Sumon Muhamed: Turvapaikanhakijan elämää kertomuksia 17 Päivi Sinkkonen: Kohti monikulttuurista yhteiskuntaa turvapaikanhakijat näkyväksi 19 Päivi Sinkkonen: Turvapaikanhakijan työnteon ja opiskelun esteet ja joitakin ratkaisuja 21 Jarkko Soininen: Esimerkki Oman Elämän Valtias -koulutuksesta 25 Heli Niskanen: Ohjaajan kokemuksia Oman Elämän Valtias -leiriltä 26 Mika Lamminpää: Draamasuunnistaja kielen kartalla eli miten käyttää pedagogista draamaa suomenopetuksessa 29 Jouni Piekkari: Valon pilkahduksia 31 Helmi Järviluoma ja Taru Leppänen: Miten kyseenalaistaa toiseuden rakentamista? Esimerkkinä osallistava Kuuluvaks! -musiikkiprojekti 34 Gail Gardner: Ystävät joita et ole vielä tavannut raportti Punkalaitumen osaprojektissa toteutetusta kurssista 36 Juha Malinen: Työhöntutustumisjaksot hyvänä käytäntönä 39 Leena Laine: Rekrymessujen kautta turvapaikanhakijoita työllistäneiden työnantajien haastattelu OSIO 2 42 Leena Laine: Perniön osaprojekti 49 Päivi Sinkkonen: Tampereen osaprojekti 57 Marja Vakkala: Punkalaitumen osaprojekti 63 Suvi Kaljunen: Turun osaprojekti 71 Maiju Kouki: Joutsenon osaprojekti 74 Liisa Honka: Kansalais- ja työväenopistojen liiton (KTOL) osaprojekti OSIO 3 75 Becoming Visible -projekti: Becoming Visible -projektin toimintamallit 82 Abstract in English: Becoming Visible -project: Developmental Stages and Models Developed 94 Kirjoittajat ja toimijat 95 Lehdistä file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (1 of 125) [ :06:36]

2 Julkaisun tuottaja: Becoming Visible -projekti Toimittaja: Marjut Villanueva Kannen kuva: Pasi Ala-Mononen, copyright Työväen keskusmuseo Kannen gra. ikkapiirros: Kati Lehtinen / Työväen keskusmuseo Taitto ja paino: Tampereen yliopistopaino Logo: Heini Kauppinen Esipuhe Becoming Visible -projektin luomis- ja käynnistymisvaiheessa 2000-luvun alussa turvapaikanhakija joutui odottamaan vastaanottokeskuksissa pitkään ja hartaasti oman elämänsä kannalta yhtä tärkeimmistä päätöksistään saako hän turvapaikan ja oleskeluluvan Suomeen. Vastaanottokeskuksissa eri puolilla Suomea oli runsaasti kokemusta siitä, että turvapaikanhakijoiden elämäntilanne on vaikea ja sitä hankaloitti paitsi odottaminen myös mielekkään tekemisen puute. Myös kansainvälisesti turvapaikanhakijoiden vaikeaan elämäntilanteeseen oli kiinnitetty huomiota, ja siksi Euroopan sosiaalirahaston (ESR) Equal -yhteisöaloiteohjelma mahdollisti rahoituksen turvapaikanhakijoiden opinto- ja työtoiminnan tukemiseen. Projektirahoituksen avulla arveltiin voitavan edistää turvapaikanhakijan elämän hallittavuutta tuon henkisesti vaikean prosessin aikana. Turvapaikkaprosessissa olevan henkilön elämää vaikeuttavat henkilökohtaisen tilanteen lisäksi kielitaidon puute, heikko suomalaisen yhteiskunnan tuntemus, eristyneisyys ja yksinäisyys sekä suomalaisten ennakkoluulot. Prosessissa olevalle ihmiselle oman elämän hallinta yksin on lähes mahdotonta. Turvapaikanhakijat tarvitsevat mielekästä opinto- ja työtoimintaa, työllistymismahdollisuuksia sekä erilaisia kontakteja vastaanottokeskusten sisällä ja ulkopuolella. Toiminnan tavoitteena ei ole turvapaikanhakijan kotouttaminen vaan oman aktiivisuuden ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Becoming Visible -projektin tavoitteena on ollut saada turvapaikanhakijoita mukaan opiskeluun ja työnhakuun sekä ylläpitää ja kehittää heidän aktiivisuuttaan ja toimintakykyään turvapaikanhakuprosessin aikana. Projekti on tarjonnut koulutusta myös vastaanottokeskusten ohjaajille. Lisäksi projektin tehtävänä on ollut luoda kansainvälisiä kontakteja ja tehdä suomalaista vastaanottotyötä näkyväksi. Becoming Visible -projekti on ollut nimensä väärtti pyrkimyksenä on ollut tulla ja tehdä näkyväksi turvapaikanhakijat Suomessa eri paikkakunnilla ja yhteisöissä. Projektin myötä turvapaikanhakuprosessi on avautunut ja turvapaikanhakijat ovat tulleet tutuiksi monille suomalaisille, työnantajille ja toimijoille. Projektityöntekijät ja projektiin osallistuneet ovat onnistuneet hyvin vaativissa tehtävissään. Projektin toiminnoissa on ollut mukana runsaasti yli tuhat turvapaikanhakijaa, ja useat heistä ovat sen kautta saaneet kontakteja työelämään työhön tutustumalla, työllistymisen tukemisella tai työllistymisellä. Projektin avulla on voitu edistää eri paikkakunnilla myös hyviä etnisiä suhteita erilaisin yleisötapahtumin ja yhdistämällä kursseille suomalaisia ja turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakijan kanssa file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (2 of 125) [ :06:36]

3 henkilökohtainen tapaaminen, kontakti ja tuttavuus antavat erilaisen näkökulman koko turvapaikanhakuprosessiin ja tietysti itse hakijoihin. Kun yleisötapahtumat ovat kiinnostaneet myös tiedotusvälineitä, asiatietoakin on voitu välittää laajemmalle. Lämpimät kiitokset kaikille toimijoille. Olette tehneet arvokasta työtä paitsi turvapaikanhakijoille myös vastaanottokeskustyölle, jonka yhtenä tehtävänä on kehittää turvapaikanhakijoiden opinto- ja työtoimintaa. Becoming Visible -projekti on tuottanut uusia pysyviä malleja turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien opinto- ja työpolkuihin sekä saanut myönteistä näkyvyyttä ja uutta verkostoa kantaväestön ja turvapaikanhakijoiden keskuuteen. Turvapaikanhakijoiden toimintakyvyn ylläpitäminen on jatkossakin haasteellinen ja varmasti myös uusia projekteja kiinnostava kokonaisuus. Marja Pentikäinen Erikoissuunnittelija Työministeriö Maahanmuutto- ja työlupa -tiimi Lukijalle Becoming Visible -projektin lähtökohtana on ollut vastaanottokeskusten tarve kehittää keskusten työ- ja opintotoimintaa luomalla uusia koulutus-, yhteistyö-, ja työllistymismalleja turvapaikanhakijoiden aktivoimiseksi turvapaikkaprosessin aikana. Euroopan sosiaalirahaston Equal -yhteisöaloiteohjelma tarjosi mahdollisuuden viiden vastaanottokeskuksen kehittämiskumppanuudelle, jonka yhteistyönä Becoming Visible -projekti syntyi. Hankkeen toteuttajina ovat olleet Punkalaitumen kunta (hallinnoija), Kansalais- ja työväenopistojen liitto KTOL Medborgar- och arbetarinstitutens förbund ry, Turun, Tampereen, Perniön, Punkalaitumen ja Joutsenon vastaanottokeskukset. Jokainen paikallinen osaprojekti on toiminut varsin itsenäisesti oman toimintaympäristönsä tarjoamissa puitteissa. Lähtökohtana kunkin osaprojektin suunnitelmalle on ollut käytännönläheisyys ja turvapaikanhakijoiden saattaminen lähemmäksi suomalaista elämää ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Yhteisenä päämääränä on ollut löytää uusia koulutus- ja työmahdollisuuksia turvapaikanhakijoille, kehittää koulutusmalleja yhdessä aikuiskoulutuksen ammattilaisten kanssa, luoda uusia yhteistoimintamalleja turvapaikanhakijoiden työ- ja opintotoimintaan, hyödyntää turvapaikanhakijoiden voimavaroja ja resursseja turvapaikkaprosessin aikana, tuottaa vastaanottokeskusten ammatillista osaamista kehittävä koulutuspaketti sekä lisätä ja oikeellistaa kantaväestön tietämystä turvapaikanhakijoista. Tämä julkaisu kertoo, miten tavoitteet ovat toteutuneet. Equal -yhteisöaloiteohjelmaan tärkeänä osana kuuluvaa kansainvälistä yhteistyötä on projektissa toteutettu temaattisen ryhmätyöskentelyn ja kumppaniprojektien välisen henkilövaihdon merkeissä Tanskan Recognizing Differences, file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (3 of 125) [ :06:36]

4 Meriting Resources ja Skotlannin Atlas kumppaniprojektien kanssa. Yhteistyön tuloksena on julkaistu teematyöryhmien työstämät julkaisut ja henkilövaihtoraportti. Julkaisu tarjoaa kattavan koonnin Becoming Visible -projektin toiminnasta. Se on tarkoitettu ensisijaisesti tietopaketiksi Suomen vastaanottokeskuksille, mutta tarjoaa tietoa ja näkökulmia myös laajemmalle yleisölle, projektin yhteistyökumppaneille ja kaikille, joita aihepiiri kiinnostaa. Sen tavoitteena on tarjota tietoa projektin toiminnasta kattavalla tavalla, sekä toimia innovaatioiden välittäjänä, olivatpa ne sitten uusia malleja tai jo käytössä olevien toimintamallien järjestämistä uudella tavalla. Julkaisun sisältö koostuu kolmesta osiosta. Ensimmäinen osio koostuu projektityöntekijöiden ja projektiin osallistuneiden toimijoiden syventävistä artikkeleista, haastatteluista ja kannanotoista aiheisiin, jotka ovat olleet olennaisena osana projektin toimintaa. Osio esittelee toimijoiden järjestämiä ja testaamia koulutuspaketteja sekä käsittelee turvapaikanhakijoiden työllistymistä myös työnantajan näkökulmasta. Turvapaikanhakijan elämää kertomuksia raottaa verhoa turvapaikanhakijan todellisuuteen vastaanottokeskuksessa, koska turvapaikanhakijakeskustelussa henkilötason perspektiivi usein unohtuu. Toinen osio kuvaa kunkin osaprojektin toimintaa prosessina sen omassa kontekstissa. Se keskittyy kuvaamaan osaprojektin kehityskaarta mahdollisimman käytännönläheisesti kertoen laajemmin myös projektin toiminnasta saadusta palautteesta ja yhteistyökumppaneiden kanssa saavutetuista tuloksista. Viimeinen osio esittelee Becoming Visible -projektin toimintamallit ja hyvät käytännöt tavalla, joka mahdollistaa mallien soveltamisen myös muissa Suomen vastaanottokeskuksissa. Toimintamallien avulla muiden vastaanottotyötä tekevien on helppo omaksua uusia työmenetelmiä, tai ainakin verrata niitä omiin käytössä oleviin työkaluihin. Lämmin kiitos kaikille julkaisuun kirjoittaneille. Yhteistyö kaikkien kanssa on ollut antoisaa ja innostunutta. Myös kansainvälisen teematyöryhmän julkaisujen artikkeleista vastanneet projektityöntekijä Suvi Kaljunen, Punkalaitumen vastaanottokeskuksen ohjaaja Gail Gardner, SPR:n Turun vastaanottokeskuksen suomen kielen opettaja Mika Lamminpää, ja Tampereen vastaanottokeskuksen ohjaajat Niina Kariuki ja Mirja Roivainen ansaitsevat lämpimät kiitokset työpanoksestaan teematyöjulkaisuun. Lisäksi kiitämme kansalais- ja työväenopistojen liiton silloista toiminnanjohtajaa (nykyään vapaan sivistystyön yhteisjärjestön toiminnanjohtaja) Eeva-Inkeri Sireliusta erinomaisesta ja asiantuntevasta työstä kansainvälisen yhteistyön toteuttamisessa. Kiitoksemme myös Satakunnan TE-keskukselle hyvästä yhteistyöstä erityisesti Pasi Kumpulaiselle asiantuntijamielipiteistä ja aidosta mielenkiinnosta projektia kohtaan. Becoming Visible -projekti kiittää kaikkia mukana olleita yhteistyökumppaneita, yrityksiä, työnantajia, kolmannen sektorin edustajia, oppilaitoksia, kansalais- ja työväenopistoja, toiminnassa mukana olleita turvapaikanhakijoita, kouluttajia ja vapaaehtoistyöntekijöitä asialle sitoutuneesta ja uutta luovasta yhteistyöstä projektin aikana. Toivomme, että yhteistyö jatkuu edelleen ja että turvapaikanhakijat tulevat vieläkin näkyvämmäksi tulevaisuudessa. Punkalaitumella Becoming Visible -projektin puolesta Marjut Villanueva file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (4 of 125) [ :06:36]

5 Becoming Visible -projekti: kehityskaari Kehittämiskumppanuuden alkuvaiheet: (Virpi Tolosen, Liisa Hongan, Päivi Sinkkosen, Jorma Kuuluvaisen, Marja Vakkalan ja Ritva Tuohiniemen muistiinpanojen pohjalta koonnut Marjut Villanueva) Vastaanottokeskusten työ- ja opintotoiminnan kehittämistarve Idea turvapaikanhakijoille suunnatusta laajemmasta projektista syntyi vastaanottokeskusten tarpeesta kehittää työja opintotoimintaa. Kotouttamislaki toi mukanaan keskusten työntekijöihin kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia työ- ja opintotoiminnan järjestämisen suhteen, koska turvapaikanhakijoiden vastaanoton lisäksi vastaanottokeskuksen tuli myös ylläpitää turvapaikanhakijoiden elämänhallintaa ja toimintakykyä. Käytännön toiminta teemalla turvapaikanhakijoiden ammatillinen ja yhteiskunnallinen integrointi oli siten jo tavallaan alkanut ennen Equal - yhteisöaloiteohjelmaa. Arjen vastaanottokeskustyö ja kokemukset asiakkaiden asemasta turvapaikkaprosessin aikana olivat osoittaneet ammatillisen ja yhteiskunnallisen integroinnin tarpeellisuuden. Suomi on turvapaikanhakumaana vielä marginaalinen ja ei-haluttu. Kieli- ja sääolosuhteet ovat vaativat, kulttuuri on sisäänpäin kääntynyttä ja homogeenistä. Verrattuna muihin Euroopan maihin Suomessa on vähän maahanmuuttajia ja pienet etniset vähemmistöt. Kaikki nämä seikat eivät edesauta turvapaikanhakijoiden toimimista yhteiskunnassa, vaan pikemminkin heidän marginalisoitumistaan ja eristäytymistään. Turvapaikanhakijoilla on sekä halua tehdä oikeita töitä että opiskella. Turvapaikanhakuprosessin odotusaikaa voitaisiin hyödyntää järkevästi niin, että turvapaikanhakijan selviytyminen ja sopeutuminen helpottuisi odotuksen aikana ja turvapaikanhakija voisi saavuttaa sellaisia taitoja, jotka edesauttavat selviämistä ja sopeutumista joko Suomeen jäädessä tai kotimaahan palatessa. Työministeriön näkökulmasta vastaanottokeskusten yhteistoiminnallisuuden edistäminen projektisuunnittelun kautta oli kannatettavaa, koska sen kautta saavutettaisiin sekä toimintojen yhteismitallisuus että uusien työmenetelmien kehittäminen työ- ja opintotoiminnassa. Työministeriö suosi rahallisesti mittavia ja usean toimijan kehittämiskumppanuuksia, ei pieniä hankkeita. Perniön ja Punkalaitumen vastaanottokeskuksilla oli melko valmiit suunnitelmat European Refugee Fund -hakua varten ennen Equal -yhteisöaloiteohjelman aloitusta. Perniössä kohderyhmäksi oli jo määritelty erityisesti aikuistuvat miehet, jotka tuntuivat jäävän syrjään jo turvapaikkaprosessin aikana, kun peruskoulumahdollisuus oli käyty loppuun eikä valmiuksia koulunkäynnin jatkamiseen tai työmarkkinoille pääsyyn ei ollut. Tampereen vastaanottokeskus oli pohtinut ERF -ohjelmaan hakemista, mutta suunnitelma ei ollut koskaan konkretisoitunut. Turun vastaanottokeskuksella oli ERF -projekti käynnissä, ja siitä oli saatu hyviä kokemuksia. Kansalais- ja työväen opistojen liitolla (KTOL) oli runsaasti kokemusta tiedotustoiminnan hoitamisesta erilaisissa valtakunnallisissa hankkeissa. Työministeriön tiedotustilaisuudessa vastaanottokeskusten johtajien kokouksen yhteydessä syntyi ajatus keskusten alueellisesta ryhmäytymisestä mahdollisiksi kehityskumppaneiksi. Turku, Tampere, Perniö ja Punkalaidun muodostivat luonnollisen kokonaisuuden Länsi-Suomen keskusten Equal-hakuryhmäksi. Samalla mukaan saatiin hyvin file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (5 of 125) [ :06:36]

6 erilaisia keskuksia sekä toimintaympäristöltään että hallinnollisesti. Nämä keskukset tavallaan edustivat Suomen vastaanottokeskusten kenttää pienoiskoossa. Suunnitteluvaihe: Hankkeen suunnitteluvaihe alkoi vuoden 2001 lopulla. Suunnitteluvaiheessa lähtökohtana kehittämiskumppanuudelle oli Länsi-Suomen keskusten alueellisuus. Samalla kehittämisulottuvuutena nähtiin keskusten sijainti (maaseutukaupunkikeskukset), sekä ylläpitäjätahojen erilaiset hallintokulttuurit (Suomen Punainen Risti, kunta, valtio), että kumppanuuskeskusten erilaiset työtavat. Suunnitteluryhmässä olivat edustettuina kaikki osahankkeet. Yhteistyö oli luontevaa heti alusta asti. Kansalaisja työväenopistojen liitto KTOL ry pyydettiin mukaan kumppanuuteen, koska se on Suomessa suurin humanistisessa hengessä toimiva vapaan sivistystyön taho. KTOL:n kautta oli tavoitettavissa kattavasti paikalliset kansalais- ja työväenopistojen verkostot, ja se kykeni tarjoamaan myös ammattitaitoisen työpanoksen hankkeen suunnittelussa, tiedotuksessa ja kansainvälisten kontaktien valmistelussa. Suunnitteluvaiheen aikana eri keskusten asukaskokouksissa tiedusteltiin turvapaikanhakijoiden mielipiteitä, ja hyvin monet ilmaisivat halunsa lähteä mukaan projektiin, jos sen myötä tarjoutuisi uusia työ- ja opintomahdollisuuksia. Joutsenon vastaanottokeskuksen Auraprojekti kytkettiin Länsi-Suomen projektiin työministeriön päätöksellä hankkeen hyväksymisvaiheessa. Vastaanottokeskusten ohjaajien koulutus tuli näin myös osaksi projektia. Suunnitteluvaihe oli intensiivinen ja vaativa, ja se kesti noin puoli vuotta, jona aikana kokoonnuttiin isommissa ja pienemmissä kokoonpanoissa eri paikkakunnilla; ennen työkokouksia kaikki ko. vastaanottokeskukset valmistelivat omaa osaprojek tiaan. Aluksi Becoming Visible oli projektin työnimi, mutta jäi koko projektin nimeksi kuvaamaan hankkeen kehityskaarta ja toi mintamuotojen kehittymistä. Nimi kuvaa turvapaikanhakijoiden näkymätöntä asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Becoming Visible nimitys on sateenvarjoprojektin yleisnimi, mutta Turun osaprojektilla on myös paikallinen nimensä Silta, Perniöllä Tuumasta toimeen, Punkalaitumella Toiminnalla tutuksi, Joutsenolla Aura ja KTOL:lla Viesti. Osaprojektisuunnitelmat yksilöitiin jokaisen osahankkeen erityispiirteitä ja toteuttamisympäristöä vastaavaksi. Niiden toteuttaminen on myös ollut varsin itsenäistä. Yhteisenä ja ensisijaisena tavoitteena oli kuitenkin kehittää vastaanottokeskusten työ- ja opintotoimintaa sekä tarjota turvapaikanhakijoille uusia oppimis- ja työllistymismahdollisuuksia turvapaikkaprosessin aikana. Lisäksi tavoitteena oli turvapaikanhakijoita koskevan tiedon lisääminen ja oikeellistaminen kantaväestön keskuudessa. Projektin varsinaisena kohderyhmänä olivat turvapaikanhakijat, mutta hankkeen toiseksi varsinaiseksi kohderyhmäksi voitiin määritellä vastaanottokeskusten henkilökunta. Välillisenä kohderyhmänä olivat projektin työllistämis- ja koulutustoimintaan osallistuvat yhteistyötahot sekä erityisesti projektiin osallistuvien paikkakuntien kantaväestö. Toteutusvaihe: Toteutusvaihe alkoi Projekti käynnistyi hyvin, sillä siihen osallistuvilla vastaanottokeskusten johtajilla oli jo olemassa yhteistyöperinne, ja osaltaan taas keskukset, johtajat ja osa projektihenkilöstöä olivat olleet mukana jo suunnitteluvaiheesta lähtien. Toteutusvaiheen keskivaiheilla projektissa tapahtui henkilövaihdoksia. Turun projektityöntekijä, projektisihteeri, KTOL:n viestinnän vastuuhenkilö ja projektipäällikkö vaihtui, joka osaltaan vaikutti projektin file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (6 of 125) [ :06:36]

7 toteutukseen, mutta ei kuitenkaan olennaisesti. Projektin hallinnon käynnisti ensimmäinen projektipäällikkö Johanna Tervo. Toteutusvaiheen tavoitteiksi määriteltiin: 1. Kehittää vastaanottokeskuksissa toteutettavaa opinto- ja työtoimintaa 2. Löytää uusia koulutus- ja työmahdollisuuksia turvapaikanhakijoille 3. Luoda uusia yhteistoimintamalleja turvapaikanhakijoiden työ- ja opintotoimintaan 4. Kehittää koulutusmalleja yhteistyössä aikuisopiskeluun erikoistuneiden yhteistyökumppaneiden kanssa. 5. Ylläpitää turvapaikanhakijoiden toimintakykyä turvapaikkaprosessin aikana, ja hyödyntää heidän voimavarojaan ja resurssejaan 6. Lisätä ja oikeellistaa kantaväestön tietämystä turvapaikanhakijoista 7. Tuottaa vastaanottokeskusten työntekijöiden ammatillista osaamista kehittävä koulutuspaketti 8. Toteuttaa kansainvälinen yhteistyö Toimintamuodoiksi vakiintuivat erilaiset kurssit (puu-, metalli-, kielet-, atk-, käsityö-, ja ilmaisuntaidonkurssit), elämänhallintaan ja yhteiskuntaan liittyvät kurssit ja opinnot sekä työhöntutustumisena toteutettava työtoiminta. Rasismin vastaisen työn ja tiedon oikeellistamisen kanavana toimi KTOL:n laatima tiedotussuunnitelma, jonka puitteissa ammattitiedottajat laativat artikkeleita valtakunnallisiin ja paikallisiin lehtiin, radioon, projektin nettisivuille ja tiedotuslehteen, jota julkaistiin yhteensä neljä numeroa. Lehden vastaava toimittaja oli aluksi Sirkku Määttä ja hänen työtään jatkoi Pirkko Jyväkorpi, joka myös aktiivisesti etsi kanavia projektin näkyvyydelle mediassa. KTOL:n Viesti -projektissa graa. kko Heini Kauppinen loi projektille visuaalisen ilmeen ja suunnitteli hankkeen logon. Viestiprojektissa suunniteltiin ja toteutettiin myös projektin suomen- ja englanninkieliset verkkosivut, joihin voi tutustua osoitteessa KTOL:n suunnittelija Liisa Honka koulutti vastaanottokeskusten henkilökuntaa hankkeen verkkosivujen ylläpitäjiksi ja toimi nyös hankkeen käytössä olleen oppimisympäristön OPTIMAN administraattorina.tämän tyyppinen aktiivinen ja laaja tiedottaminen edesauttoi vastaanottokeskustyön ja sen asukkaiden pääsyä positiivisesti julkisuuteen. KTOL:n osaprojektin myötä Becoming Visible -projekti on ollut esillä myös kaikissa Suomen valtalehdissä. Turvapaikanhakijoita koskeva positiivinen julkisuus on koettu projektissa erittäin tarpeelliseksi, koska usein turvapaikanhakijoista tiedottaminen keskittyy heitä koskevaan lainsäädäntöön tai asiaan liittyviin ongelmiin. Tietty sensaatiohakuisuus ei myöskään ole ollut vierasta lehtien palstoilla. Toiminnon 3, tiedon levittämisen, tavoitteena on taas ollut projektissa luotujen toimintojen mallintaminen ja levittäminen muihin Suomen vastaanottokeskuksiin ja hyvien käytäntöjen valtavirtaistaminen ja levittäminen toimimalla aktiivisesti kansallisessa teematyöprojektissa nimeltä Yhteinen Ääni. Teematyötä Euroopan unionin tasolla tehtiin osallistumalla aktiivisesti ETG5 (European Thematic Group) ryhmän kokouksiin ja työskentelyyn. Projektin hyvien käytäntöjen ja toimintamallien juurtuminen normaalitoimintaan on varmistettu siten, että vastaanottokeskuksen vakituinen henkilökunta osallistui projektitoimintoihin niiden toteutusaikana ja kykeni näin sisäistämään uusia menetelmiä. Osaprojektit Saavutuksia ja haasteita: Osaprojektit toteuttivat ensisijaisesti paikallista, eri tahojen ja toimijoiden kumppanuutta. Vastaanottokeskusten sijainti antoi erilaisia mahdollisuuksia ja asetti haasteita koulutus- ja verkostoitumisyhteistyölle. Toteutusvaiheen tavoitteiden saavuttamisessa onnistuttiin hyvin, vaikka käytännön työssä, varsinkin turvapaikanhakijan file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (7 of 125) [ :06:36]

8 työllistymiseen liittyvissä kysymyksissä onkin törmätty käytännön ja lainsäädännöllisiin esteisiin. Projektiin osallistui yli tuhat turvapaikanhakijaa. Monet turvapaikanhakijat työllistyivät ja saivat tukea työllistymiseen projektin aikana. Projektin järjestämät kantaväestön ja turvapaikanhakijoiden yhteiset tapahtumat lisäsivät oikeaa tietämystä turvapaikanhakijoista ja monipuolistivat vuorovaikutusta. Joutsenon Aura osaprojektin tuottamaan vastaanottokeskusten henkilökunnan koulutukseen osallistui yhteensä 44 ohjaajaa. Koulutuksen todettiin olleen sekä omaa ammattitaitoa lisäävä ja päivittävä, että tarjonneen tarpeellista vertaistukea keskusten ohjaajille. Projektin haasteina voidaan mainita eri osaprojektien suuri maantieteellinen etäisyys sekä kohderyhmän suuri vaihtuvuus projektin toimintojen aikana. Toiminta turvapaikanhakijoiden kanssa on käytännön syistä aina lyhytkestoista ja projektiin osallistuvat henkilöt vaihtuivat nopeasti. Osin suurien välimatkojen vuoksi on ehkä myös ollut vaikeaa hahmottaa kokonaisuutta kehityskumppanuutena niin, että koettaisiin osaprojekteilla olleen yhteinen kehityskenttä ja päämäärä. Osaprojektit ovat olleet tietoisia toistensa toiminnasta, ja tietoja ja kokemuksia on vaihdettu toteutusvaiheen aikana. Myös yhteiset ongelmat, kuten turvapaikanhakijoiden työllistämiseen liittyvät kysymykset, on käsitelty projektin yhteisenä asiana. Projekti järjesti myös yhteisiä tapahtumia, mm. alkupamaustapahtuman, projektiin osallistuneiden kouluttajien tapaamisen sekä kohderyhmän palautepäivän, jotka osaltaan edesauttoivat projektin hahmottamista kokonaisuutena. Myös kohderyhmän sitouttaminen projektin toimintaan on ollut haastavaa turvapaikanhakijoiden erityisaseman ja elämäntilanteen vuoksi. Oma haasteensa on ollut projektityöntekijän rooli suhteessa ympäröivään työyhteisöön eli vastaanottokeskukseen. Työntekijällä on eri tavoite ja toimintatavat kuin ympäröivällä työyhteisöllä. Parhaimmillaan suhde voi olla uusien toimintatapojen siirtymistä ja juurtumista projektityöntekijältä keskuksen normaalitoimintaan, mutta projektityöntekijä voi myös ajoittain kokea työnsä yksinäiseksi puurtamiseksi. Väliarviointi: Toukokuussa 2003 julkistetussa Pan-Eurooppa Instituutin ja Itämeri-instituutin työstämässä arvioinnin väliraportissa todettiin projektin edenneen hankesuunnitelman mukaisesti ja aikataulullisesti onnistuneesti. Kuitenkin todettiin, että projektiin osallistuvilla toimijoilla on erilaisia tulkintoja yhteisistä tavoitteista, ja siksi tavoitteita voitaisiin kirkastaa (väliarviointiraportti, s.14). Samoin kiinnitettiin huomiota projektin sisäisen tiedonkulun ja yhteistyön parantamiseen sekä viestinnän rooliin projektissa. Myös tiedotusvastuiden ja tasojen (valtakunnallinen, paikallinen, sisäinen) määrittäminen oli projektissa horjuvaa. Väliraportin aikaan myös projektin nettisivut eivät olleet toimivat. Väliarvioinnin suosituksista ja kommenteista keskusteltiin ohjausryhmässä ja mainitut vastuualueet määriteltiin selvemmin. KTOL:n suunnittelija Liisa Honka nimettiin vastaamaan verkkosivujen toimivuudesta. Tiedonkulkua parannettiin mm. lisäämällä projektityöntekijöiden tapaamisia. Projektin tavoitteiden kirkastamiseksi toimintojen mallintaminen aloitettiin jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa, jotta toimintamallin ydin ja tavoite pysyisi kirkkaampana usein hektisen toimintavaiheen aikana. Projektin ohjausryhmän rooli on ollut väljä, pohtiva ja keskusteleva. Jäsenten substanssiosaaminen on ollut hyödyksi koko projektille. Ohjausryhmän työskentelyn luoma yhteistyöverkosto projektin aikana takaa vakaan pohjan yhteistyön jatkumiselle myös projektin jälkeen. Kansainvälinen kumppanuus: file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (8 of 125) [ :06:36]

9 Kansainvälinen yhteistyö ja sen sisältö oli suunnitteluvaiheessa pitkään kysymysmerkki. Kansainväliset kumppanit löytyivät kuitenkin suhteellisen vaivattomasti ensimmäisen projektipäällikön, Johanna Tervon, osallistuessa teemakohtaiseen kokoukseen Brysselissä. Kumppaneiksi tuli Portugali, Skotlanti ja Tanska. Portugali jäi kuitenkin pois kumppanuudesta kahden kokouksen jälkeen kansallisten rahoitusvaikeuksien vuoksi. Kumppanuutta toteutettiin yhteisnimikkeellä Integration and Visibility Through Action for Training and Learning, jonka muodostivat, yhdessä Becoming Visible projektin kanssa, Atlas -projekti Skotlannista ja Recognizing Differences, Meriting Resources -projekti Tanskasta. Atlas -projekti on laaja toimijakokonaisuus, jonka päämääränä on yhdistää eri turvapaikanhakijoiden kanssa toimivat järjestöt, ja kehittää turvapaikanhakijoiden koulutusta ja siten helpottaa heidän siirtymistään työelämään. Recognizing Differences, Meriting Resources taas kartoittaa ennen kaikkea maahanmuuttajien, mutta myös turvapaikanhakijoiden aikaisemmin hankittuja taitoja ja ohjaa heitä hyödyntämään niitä. Projekti järjestää kohderyhmälleen koulutusta, jossa testataan erilaisia pedagogisia menetelmiä. Kansainvälisen kumppanuuden toteutustavaksi muotoutui temaattinen ryhmätyöskentely. Jokaisesta kumppanimaasta kussakin teematyötyöryhmässä oli vähintään yksi edustaja. Ohjausryhmän kokouksiin osallistui projektipäällikkö ja Becoming Visible -keskuksista vuorollaan yksi johtaja. KTOL:n silloisen toiminnanjohtaja Eeva-Inkeri Sireliuksen sitoutuminen ja aktiivinen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön vaikutti myös olennaisesti yhteistyön onnistumiseen, ja takasin osaltaan yhteistyön tuloksellisuuden. Teematyöryhmät kokoontuivat ohjausryhmän kokousten yhteydessä ja työskentelivät itsenäisesti seuraavien teemojen parissa: 1. Evaluaatio 2. Turvapaikanhakijoiden vastaanotto 3. Innovatiiviset pedagogiset menetelmät 4. Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien integrointi yrityksiin Ryhmätyön tuloksena syntyi kolme julkaisua: Turvapaikanhakijoiden vastaanottovaiheeseen tarkoitettu opas Welcome Pack, jonka tarkoituksena on antaa tarkistuslistan muodossa ohjausta henkilöille, jotka työskentelevät turvapaikanhakijoiden vastaanotossa. Innovatiiviset pedagogiset menetelmät -julkaisu esittelee kumppanimaiden projektien kehittämiä hyviä käytäntöjä opetuksessa, ja Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien integrointi yrityksiin vertailee kumppanimaiden turvapaikanhakijoiden tilannetta työ- ja opiskelumahdollisuuksien suhteen, sekä pam. etinomaisesti argumentoi ja perustelee syitä, joiden vuoksi turvapaikanhakijoille tulisi taata pääsy työmarkkinoille ja opiskelemaan päätöstä odottaessaan. Mukana on myös esimerkkejä hyvistä käytännöistä turvapaikanhakijoita työllistäneistä yrityksistä. Evaluaatio-osuus toteutettiin työryhmän työstämällä kyselylomakkeella teematyöryhmien ja ohjausryhmän jäsenille ja analysoimalla saadut vastaukset. Kansainvälisen kumppanuuden käytännön vastaanottotyötä kehittävänä osuutena toteutettiin henkilövaihtoohjelma. Yhteensä yhdeksän projektiin osallistuneiden vastaanottokeskusten henkilökunnasta osallistui vaihtoon Skotlannissa ja Tanskassa, ja Suomessa taas vieraili vastaavasti yhdeksän henkilöä Skotlannista. Tanskan yhteistyöprojekti ei lähettänyt eikä vastaanottanut vierailijoita, vaan Tanskassa henkilövaihtoon osallistuneet saivat tutustua Tanskan Punaisen Ristin hallinnoiman Want2Work projektin vieraina Tanskan vastaanottokeskustoimintaan. Henkilövaihto-ohjelman vierailujen tavoitteena oli olla opintokäyntiä laajempi ja syvempi. Vierailijat saivatkin file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (9 of 125) [ :06:36]

10 tutustua paikallisiin käytäntöihin osallistumalla itse työntekoon paikan päällä vastaanottotyön arkeen tutustuen. Henkilövaihtoon osallistuneet kirjoittivat kokemuksistaan raportteja, joista osa julkaistiin henkilövaihtoraporttina. Raportti keskittyy palveluprosessien kuvaamiseen sekä kertoo Skotlannin ja Tanskan yleisestä turvapaikanhakijapolitiikasta ja sen problematiikasta sekä yleisistä käytännöistä turvapaikanhakijoiden vastaanotossa. Henkilövaihtoraportti on tulostettavissa nettiosoitteesta Hyvät käytännöt: Projektin tuottamat hyvät käytännöt voivat olla uusia ja innovatiivisia tapoja toimia, tässä tapauksessa turvapaikanhakijoiden työ- ja opintotoiminnan kehittämiseksi. Ne voivat olla myös vanhojen, jo olemassa olevien käytäntöjen uudelleen järjestelyjä ja niiden täsmäräätälöintiä kohderyhmän erityistarpeita vastaaviksi, käytössä olevien koulutusmallien muokkaamista turvapaikanhakijoille sopiviksi tai turvapaikanhakijoiden integrointia opiskelemaan oppilaitoksen normaalitarjontaan heidän erityistarpeensa huomioiden. Becoming Visible -projektin toiminnassa on kehittynyt sekä innovatiivisia malleja, että jo olemassa olevien mallien muokkaamista paremmin kohderyhmän tarpeita vastaaviksi. Projektin kehittäminä hyvinä käytäntöinä voidaan mainita muun muassa rekrymessumalli, joka edesauttaa varsinkin maaseutukeskusten turvapaikanhakijoiden työllistymistä kausiluonteisiin töihin, toiminnallisten menetelmien soveltaminen oman elämän hallinnan ja suomen kielen opintojen tueksi, kädentaitojen ammatillinen opetus, turvapaikanhakijoille räätälöidyt lyhytkurssit kansalaisja työväenopistoissa, ammattitaitoa ylläpitävät koulutukset yhdistettynä suomen kielen opetukseen ja työhöntutustumismalli, joka tarjoaa mahdollisuuden tutustua suomalaiseen työelämään ilman työsopimusta. Projektissa on myös keskitytty aktiivisesti turvapaikanhakijoiden työllistämiseen. Kaupunki- ja maaseutukeskukset eroavat varsin paljon työllistymismahdollisuuksien osalta. Maaseudulla on kohtuullisen helppo löytää turvapaikanhakijoille kausiluontoista työtä, kun taas kaupunkikeskusten turvapaikanhakijat työllistyvät parhaiten perusammatteihin, kuten siivous- ja ravintola-alan yrityksiin. Projekti on osoittanut, että turvapaikanhakijan työllistyminen on mahdollista, mutta se vaatii avuksi suomalaisen tukihenkilön vastaanottokeskuksen henkilökunnasta, jolla on aikaa luoda suhteita työnantajiin ja antaa henkilökohtaista konsultaatiota muun muassa suomalaisesta työlainsäädännöstä. Yksi projektin tärkeimmistä tavoitteista oli, nimensä mukaisesti, tehdä turvapaikanhakijat näkyväksi ja tuoda heidät aktiivisesti esille ympäröivän yhteiskunnan keskelle. Rasismin vastainen työ on yläkäsite, joka konkretisoitui kaikissa projektin toiminnoissa. Yhteistyöverkostojen luominen uusiin kumppaneihin, kuten urheiluseuroihin, kolmannen sektorin toimijoihin, kulttuuritoimeen, tiedotusvälineisiin, maahanmuuttajajärjestöihin ja muihin maahanmuuttajaprojekteihin poikivat huomattavaa näkyvyyttä sekä projektille että turvapaikanhakijoille. Kantaväestö kohtasi turvapaikanhakijoita yhteisissä tapahtumissa, kuten jalkapallo-otteluissa ja maahanmuuttajien muotinäytöksessä suuressa ostoskeskuksessa. Turvapaikanhakijoiden musiikilliset kyvyt pääsivät esille Kuuluvaksryhmän esiintymistilaisuuksissa ja cd:llä, ja edistivät myönteisellä ja luonnollisella tavalla toteutuvaa vuorovaikutusta kantaväestön kanssa. Tampereen osaprojektin ja Tampereen työväen keskusmuseon yhteistyönä syntyi Turvassa - näyttely, joka esitteli turvapaikanhakijoiden ottamia kuvia vastaanottokeskuksista ja sen asukkaista. Näyttely valotti monipuolisesti turvapaikanhakijoiden elämää vastaanottokeskuksessa ja tarjosi näin tosiasioihin perustuvaa tietoa näyttelyvieraille. file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (10 of 125) [ :06:36]

11 Näyttely on kiertänyt jo kolmella paikkakunnalla, ja se on osoittautunut erinomaiseksi tavaksi oikeellistaa tietoa turvapaikanhakijoista. Projektin puitteissa ilmestyi myös The Refugee Voice lehti, joka sai alkunsa Tampereen vastaanottokeskuksen asiakkaan aloitteesta. Lehti postitettiin kaikkiin Suomen ja myös Skandinavian vastaanottokeskuksiin, ja se on herättänyt laajalti mielenkiintoa. Turvapaikanhakijoiden yhteiselle viestintäkänavalle oli selvästi kysyntää, ja lehti varmasti voi jatkaa julkaisua muodossa tai toisessa myös tulevaisuudessa. Projektin tuottamat toimintamallit ja hyvät käytännöt esitellään yksityiskohtaisesti osiossa 3. OSIO 1 Kaisa Hyyti-Suojanen: Yleistä turvapaikanhakijan asemasta Suomessa Suomeen on ja 1990-luvuilla syntynyt uusia maahanmuuttajavähemmistöjä. Yleisesti ottaen vähemmistöt jaetaan useisiin kategorioihin: paluumuuttajiin, siirtolaisiin, avioliiton kautta tulleisiin, pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Turvapaikanhakija on henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Turvapaikkahakemus on jätettävä maahan tullessa tai mahdollisimman pian maahan tulon jälkeen. Turvapaikanhakijan pakolaisuus todetaan vasta hakemukseen annetulla päätöksellä, joten tulisi välttää pakolainen sanan käyttöä ennen päätöksen antamista. Suomen pakolais- ja turvapaikanhakijoiden asioiden käsittelyä ohjaavat monet lait ja asetukset. Ulkomaalaislaki on viime vuosina muuttunut tiuhaan tahtiin, viimeiset uudistukset tulivat voimaan Turvapaikanhakijoiden vastaanotto elää jatkuvassa muutoksessa, mikä luo tietynlaista epävarmuutta koko turvapaikkasektorille. Ehkä tärkein ohjenuora näiden asioiden hoidossa on Suomen 1968 allekirjoittama Geneven Pakolaissopimus. Muita kansainvälisiä sopimuksia ovat erilaiset ihmisoikeus- ja EU-sopimukset. Turvapaikanhakijan taipale Suomessa alkaa turvapaikanhakuprosessilla johon liittyy monia vaiheita. Suomeen tullessaan turvapaikanhakija sijoitetaan johonkin maamme 15 vastaanottokeskuksesta. Joskus prosessin ymmärtäminen voi olla hakijalle hyvinkin vaikeaa byrokraattisuutensa vuoksi. Turvapaikkaprosessiin liittyy useita viranomaisia ja jokaisella on tarkoin määrätty osuus. Prosessia on uudistettu pikkuhiljaa ja sitä on yritetty saada nopeammaksi ja tehokkaammaksi. Turvapaikkahakemuksen käsittely alkaa turvapaikkatutkinnalla. Tutkinnassa selvitetään henkilöllisyys, syyt turvapaikan hakemiseen ja muut hakemiseen oleellisesti vaikuttavat seikat. Turvapaikkahakemuksen voi jättää rajaviranomaisille file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (11 of 125) [ :06:36]

12 tai myöhemmin paikallispoliisille. Varsinaisen turvapaikkakuulustelun on ennen suorittanut yksinomaan paikallispoliisi, mutta nykyään turvapaikkakuulustelut ovat osin siirtyneet ulkomaalaisviraston tekemiksi. Tarkoituksena on, että kuulustelut siirtyvät kokonaan ulkomaalaisviraston tekemiksi. Tällöin päästään siihen tilanteeseen, että hakemuksen käsittelee se henkilö joka on kuulustellut turvapaikanhakijaa. Kuulustelun jälkeen turvapaikkahakemuksen käsittely jatkuu ulkomaalaisvirastossa. Ratkaisuun vaikuttavat kaikki hakijan antamat tiedot, selvitykset, todistusaineistot esim. kidutuksesta sekä hakijan asuinmaasta, sen poliittisesta tilanteesta ja ihmisoikeusoloista saadut tiedot. Käsittelyaika on monesti jopa tuskastuttavan pitkä. Ratkaisun odottaminen voi kestää parikin vuotta, pahimmillaan yli neljä vuotta. Ratkaisua odotellessaan turvapaikanhakijat asuvat vastaanottokeskuksessa tai yksityismajoituksessa. Myös yksityismajoituksessa asuvat turvapaikanhakijat ovat vastaanottokeskusten kirjoilla. Ratkaisun tehtyään ulkomaalaisvirasto lähettää päätöksen paikallispoliisille joka antaa päätöksen tiedoksi. Päätös voi olla positiivinen jolloin turvapaikanhakija saa joko turvapaikan tai oleskeluluvan. Kielteinen päätös taas tarkoittaa Suomesta käännyttämistä. Turvapaikkahakemuksen käsittelyaikojen venyessä pitkiksi asuminen vastaanottokeskuksessa voi käydä turhauttavaksi ja raskaaksi, monilla ilmenee erilaisia psyykkisiä ja somaattisia oireita. Myös epävarmuus omasta tulevaisuudesta ja turvapaikkapäätöksestä ovat omiaan luomaan henkistä painetta turvapaikanhakijoille. Monet turvapaikanhakijat ovat koulutettuja henkilöitä, jotka kokevat ajan vastaanottokeskuksessa menevän hukkaan. He haluaisivat tehdä työtä ja huolehtia itse omasta ja mahdollisen perheensä toimeentulosta. Usein vastaanottokeskuksessa kuulee että asiakkaat ovat valmiita tekemään melkein mitä tahansa, jotta aika kuluisi nopeammin ja oma vireystaso säilyisi korkealla. Tekeminen auttaa hetkeksi unohtamaan vaikean elämäntilanteen. Vastaanottokeskuksissa järjestetään työ- ja opintotoimintaa mahdollisimman normaalin arkielämän saavuttamiseksi. Yleisimmät järjestetyt toiminnot ovat suomen opiskelua, atk-taitojen kehittämistä, yhteiskuntatietouden kursseja ja erilaisia vastaanottokeskuksen siisteyteen ja viihtyisyyteen liittyviä työtehtäviä. Asumisaikojen pidentyessä myös työ- ja opintotoiminnan järjestäminen muuttuu haasteellisemmaksi; miten järjestää uusia kursseja tai kehitellä uusia työtoimintamuotoja. Työ- ja opintotoiminnan järjestämisen haasteellisuutta lisää myös turvapaikanhakijoiden monimuotoisuus, heissä on monen kulttuurin edustajia ja heidän koulutustaustansa ovat hyvin vaihtelevia. Kuitenkin toimintojen täytyisi olla mahdollisimman monelle sopivia. Becoming Visible - projekti on etsinyt vastausta näihin haasteisiin. Turvapaikanhakijoiden mahdollisuus tehdä työtä kolmen kuukauden maassa oleskelun jälkeen ilman erillistä työlupaa on helpottanut heidän työhön pääsemistään. Kaikkein file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (12 of 125) [ :06:36]

13 parastahan olisi jos turvapaikanhakijat saisivat tehdä normaalia palkkatyötä ja tuntea kuuluvansa osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Turvapaikanhakijoiden määrät vaihtelevat vuosittain ja vaihtelu saattaa olla suurtakin. Ulkomaalaisvirasto tilastoi hakijat ja heidän saamansa päätökset. Seuraavat luvut perustuvat ulkomaalaisviraston sivuilta kerättyihin tietoihin. Turvapaikanhakijat ja päätökset vuosina Vuosi Hakijat Myönteiset päätökset Kielteiset päätökset Rauenneet A B C Yhteensä A Turvapaikka B Oleskelulupa suojelun tarpeen vuoksi C Oleskelulupa muusta syystä, mm. perheenjäsenet Päätökset ovat 1. asteen päätöksiä eivätkä sisällä muutoksenhakuelimen eli Helsingin hallinto-oikeuden tekemiä ratkaisuja. Kaisa Hyyti-Suojanen: Erilaisuus yrityksen voimavarana -teemaryhmässä on mukana kahdeksan projektia, joista seitsemän on EQUAL -projektia ja yksi Leonardo-projekti. Projektit muodostavat yhdessä YHTEINEN ÄÄNI - projektin jonka vetovastuun jakavat keskenään. YHTEINEN ÄÄNI -projektin tavoitteena on lisätä suvaitsevaisuutta ja vastustaa rasismia suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa. Kukin projekti tekee työtä maahanmuuttajien kanssa heidän koulutuksensa, työnsaantimahdollisuuksiensa ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisensa parantamiseksi. YHTEINEN ÄÄNI -projektissa ovat mukana Opettajien monikulttuurisen osaamisen kehittäminen KULTTUURILABORATORIO, Monikulttuurinen rekrytointi ja oppiminen MORO!, KAAKKOIS-SUOMEN MAJAKKA Pienten paikkakuntien maahanmuuttotyön ja työllistämisen malli, APPELSIINIPUU, Monikulttuurisuus voimavarana työyhteisössä ETMO edustaen toimenpidekokonaisuutta Rasismin ja muukalaisvihan torjunta työmarkkinoilla sekä projektit BECOMING VISIBLE edustaen toimenpidekokonaisuutta 5.5 Turvapaikanhakijoiden yhteiskunnallinen ja ammatillinen integrointi, ABOAVITA edustaen toimenpidekokonaisuutta file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (13 of 125) [ :06:36]

14 Innovatiivinen koulutusverkosto maahanmuuttajille ja Improving Immigrants Access to Language and Society AITO edustaen Leonardo-ohjelmaa. Lisätietoa mukana olevista projekteista löytyy heidän omilta nettisivuiltaan, joihin on linkit Becoming Visible -projektin kotisivuilla osoitteessa Yhteinen ääni kuuluu paremmin Becoming Visible -projektin kansallinen teematyö EQUAL -yhteisöaloitteen tavoitteena on kehittää keinoja joiden avulla torjutaan syrjäytymistä ja epätasa-arvoa työmarkkinoilla. EQUAL -ohjelman yksi keskeinen osa on temaattinen yhteistyö. Temaattisella yhteistyöllä tarkoitetaan samojen teemojen parissa työskentelevien projektien yhteistyötä. Tarkoituksena on kartoittaa syrjintää ja eriarvoisuutta aiheuttavia tekijöitä, arvioida saavutettuja tuloksia, lisätä keskinäistä oppimista, luoda yleistettäviä toimintamalleja sekä tiedottaa ja levittää niitä tehokkaasti. Teematyön suurin merkitys on levittämisessä ja vaikuttamisessa. Kaikki teematyöryhmät panostavat levittämiseen ja vaikuttamiseen, lisäksi osa teettää tutkimuksen teematyöalueeltaan. Teematyö tulee olemaan jatkossakin osa EQUAL -ohjelmaa, joten nyt hankituilla kokemuksilla teematyöskentelystä tulee varmasti olemaan tärkeä rooli teematyöskentelyä kehitettäessä. Teematyön toteuttaminen tapahtuu käytännössä niin, että päävastuussa ovat asianomaiseen tehtävään asiantuntemuksen ja pätevyyden perusteella valitut projektit. Valinta tehtiin kaikille EQUAL -projekteille suunnatulla avoimella haulla. Suomessa teematyötä toteutetaan viidessä ryhmässä: 1. Kokonaisvaltainen tuki yksilölle 2. Erilaisuus yrityksen voimavarana 3. Sosiaalisen yrittäjyyden edistäminen 4. Yritysten ja henkilöstön sopeutuminen: hankkeiden yrityslähtöisyys ja yritysten sitoutuminen 5. Sukupuolten välisen kuilun kaventaminen ja töiden perinteisen sukupuolijaon hälventäminen. YHTEINEN ÄÄNI -projektilla on toimeenpaneva komitea johon kuuluvat edustajat jokaisesta mukana olevasta projektista. Toimeenpaneva komitea kokoontuu noin kymmenen kertaa vuodessa ja vastaa kaikista projektin toiminnoista ja suunnittelusta yhdessä. Projektilla on myös ohjausryhmä johon kuuluu eri alojen asiantuntijoita. Ohjausryhmän rooli on toimia valtavirtaistamisen välineenä. Ohjausryhmälle raportoidaan sekä yksittäisten hankkeiden tuloksista että YHTEISEN ÄÄNEN tuloksista. Toimeenpanevan komitean yhteistyö on ollut aktiivista ja antoisaa. Komitea on ollut hyvin keskusteleva ja ajatusten vaihto on ollut vilkasta. Kaikki ovat kokeneet YHTEINEN ÄÄNI -projektin file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (14 of 125) [ :06:36]

15 tarpeelliseksi ja hyväksi kanavaksi tulosten levittämisessä. Ohjausryhmän aktiivisuus on ollut hieman laimeampaa. Osasyynä on varmaankin se että mukana olevat hankkeet ovat irrallaan ohjausryhmän jäsenten päivätyöstä ja irrallisuuden vuoksi kiireisten ihmisten on vaikeaa sitoutua ohjausryhmän toimintaan. Ohjausryhmän jäsenet eivät ole myöskään osallistuneet teematyön suunnitteluun. Yhteiset seminaarit ovat tärkein kanava tiedon levittämiselle. YHTEINEN ÄÄNI - projekti on järjestänyt erilaisia seminaareja. Tutkimus ja maahanmuuttaja seminaarin tarkoituksena oli kartoittaa tietoja, joita maahanmuuttajien kanssa työskentelevät tarvitsevat, projektien mahdollisuuksia tutkimusaineiston hankinnassa sekä pohtia tutkijoiden ja projektien yhteistyötä. Kulttuurien välinen koulutus seminaari keskittyi kahteen teemaan, työelämän monimuotoistumisen haasteisiin ja suomi toisena kielenä opetukseen. Levittämis- ja kuka hyötyy projektista seminaarissa pääosassa olivat Turun alueen Appelsiinipuun ja Aboavitan kokemukset ja tulokset sekä etsittiin vastausta kysymykseen kuka projektista hyötyy, projektin työntekijät vai kohderyhmä. Syksyllä 2004 järjestetään jatkoseminaari Kulttuurien välinen koulutus seminaarille, koska ensimmäisellä kerralla läheskään kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Seminaareissa on ollut yhteensä 313 osallistujaa. Osanottajien runsasta määrää selittää yhteisen äänen voima. On helpompaa tavoittaa suuri kuulijakunta kun kutsujina on kahdeksan eri projektia. Verkostoituminen on tehokasta ja omien projektien esittely ja tuloksista tiedottaminen tehostuvat yhteistyön myötä. Opinto- ja markkinointimatkojen avulla vaihdetaan ja saadaan tietoa eri kohderyhmiltä. YHTEINEN ÄÄNI -projekti on järjestänyt opinto- ja markkinointimatkoja oppilaitoksiin, yrityksiin ja ammattijärjestöihin esimerkiksi Kotkan ammatilliseen koulutuskeskukseen, Engeliin ja Naantalin kylpylään. Opinto- ja markkinointimatkojen tarkoituksena oli välittää projekteista saatuja hyviä kokemuksia ja käytäntöjä, perehtyä eri projekteissa mukana olevissa työyhteisöissä saavutettuihin tuloksiin ja hyviin käytäntöihin. Lisäksi tavoitteena oli aktivoida työyhteisöjä joissa jo on maahanmuuttajia töissä sekä saada uusia työyhteisöjä palkkaamaan maahanmuuttajia. YHTEINEN ÄÄNI -projekti on julkaissut neljän kortin postikorttisarjan, lisäksi yhdestä kortista on tehty juliste. Korttien ja julisteen tarkoitus on ollut levittää monikulttuurisuuden sanomaa helposti lähestyttävällä tavalla. Korttien ja julisteiden menekki onkin ollut kiitettävän suurta. Myöhemmin tänä vuonna YHTEINEN ÄÄNI -projekti julkaisee artikkelikokoelman johon mukana olevat projektit ovat kirjoittaneet omista kokemuksistaan projektimaailmassa sekä esitelleet hyviä käytäntöjään. Syksyllä 2004 järjestetään YHTEINEN ÄÄNI - projektin loppuseminaari, jossa esitellään projektin tuotokset ja mukana olevien projektien hyvät käytännöt. Becoming Visible -projektin näkökulmasta katsottuna yhteinen ääni on kuulunut hyvin file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (15 of 125) [ :06:36]

16 ja olemme saaneet mahdollisuuden tehokkaaseen levittämiseen ja vaikuttamiseen. Becoming Visible on ainoa toimenpidekokonaisuuden 5.5 projekti Suomessa ja luultavasti juuri siksi olemme olleet erittäin tyytyväisiä YHTEINEN ÄÄNI -projektin tuomiin mahdollisuuksiin. Verkostoituminen on tullut konkreettiseksi osaksi projektiamme, ehkä se ei olisi ollut yhtä mittavaa ilman YHTEISTÄ ÄÄNTÄ. On ollut hyödyllistä kuulla ja vertailla muiden maahanmuuttajien parissa toimivien projektien kokemuksia ja tuloksia. Tähän mennessä pidettyjen seminaarien ja kokousten perusteella voi todeta että yhteinen ääni kuuluu todella paremmin. Sumon Muhamed: Turvapaikanhakijan elämää kertomuksia Lunta On kulunut muutama päivä siitä kun saavuin Suomeen. Eilen minulle sanottiin, että tänä iltana sataa lunta. Siirsin tuolin ikkunan viereen ja istuin odottamaan, että lumisade alkaisi. Odotan kovasti näkeväni lunta, koska en ole koskaan nähnyt sitä. Haluan ottaa lunta käteen. Odotan. Tänään huoneeseeni tuli uusi asukas, ja me esittäydyimme toisillemme. Kun olin kylpyhuoneessa suihkussa, uusi asukas tuli huoneeseeni ja kysyi onko minulla ruokaöljyä, jota hän voisi lainata. Sanoin hänelle, että minulla on kyllä kaapissani öljyä ja että hän voisi lainata sitä sitten kun tulen suihkusta. Kävelin suihkusta keittiön ohi huonettani kohti, kun tämä sama henkilö kutsui minua nimeltä. Menin hänen luokseen, ja hän sanoi mitä tämä oikein on? Katsoin paistinpannua, joka oli aivan täynnä kuplia. Hän sanoi, käytin ruokaöljyäsi, ja katso, mitä tapahtui. Katsoin pulloa. Ei se ollut ruokaöljyä, vaan Fairy -tiskinpesuainetta. Kerroin sen hänelle nauraen vaikka samalla olin pahoillani hänen puolestaan. Olen käynyt erittäin monessa paikassa etsimässä töitä. Minulle sanotaan yleensä, että soitamme sinulle, kun tarvitsemme sinua hymyillen. Viimeisin paikka, jossa kävin, oli siivousalan yritys. Se oli aika kaukana keskuksesta. Odotin haastatteluun pääsyä yrityksen toimistossa. Virkailija kyllä katsoi minua, mutta soitti puhelun toisensa jälkeen. Odotin melkein tunnin, ennen kuin hän sanoi minulle muutaman sanan. Tunsin surua katsellessani hänen käyttäytymistään. Elämä, joka oli ennen niin mukavaa ja iloista, tuntui olevan surullista ja täynnä kärsimystä. Yön pimeydessä Aika usein, yön pimeydessä, kuulen itkua muista huoneista. Silloin tuntuu aika pahalle. Joskus tuntuu, että lähden pois täältä keskuksesta, mutta Vastaanottokeskuksessa aika saa uuden merkityksen. Tunnit matavat raskaasti file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (16 of 125) [ :06:36]

17 eteenpäin. Yöt tuntuvat loputtomilta, keskiyön jälkeen kellon viisarit näyttävät pysähtyvän ainiaaksi. Päässä ei liiku mitään, yritän kaikin voimin nukkua, mutta turhaan. Television katselu ei enää maistu, yritän lukea. Kun vihdoin saan unta, alkaa huilukilpailu. Tuntuu siltä, että joku yrittää saada jonkinlaisen palkinnon soittamalla huilua. Sanoinkuvaamattoman monenlaisia ääniä huilusta saakin. Mietin, kenelle kerron näitä tarinoita. Kenellä on aikaa kuunnella tarinaani? Huoneessamme asuu lisäkseni kuusi muuta miestä. Tämä huone on jonkinlainen yleishuone. Miehistä viisi kuorsaa hirveästi, kuudes on ties missä. Alussa meteli oli sietämätöntä. Usein menen tv- tai tupakkahuoneeseen, ja vain istun siellä. Mutta outoa kyllä, mitä pidempään olen asunut huoneessa, sitä enemmän olen oppinut pitämään huilun soitosta. Pakko myöntää, että jostain syystä kaipaan niitä unettomia öitä Uni Juoskaa, juoskaa toiset huutavat. He juoksevat, minä juoksen myös. Mustat, aavemaiset, vuoren kokoiset pedot lähestyvät meitä. Maa tärähtelee niiden askelten alla. Ne ulvovat ja karjuvat tullessaan. Väsyn juoksemisesta ja kaadun maahan. Äkkiä herään huoneeni lattialta. Olen kauhuissani ja hiestä märkä. Minua janottaa. Olen pudonnut sängystä ja kättäni särkee. Viime aikoina olen nähnyt omituisia painajaisia usein. Ne vaivaavat minua. Yllätyksekseni näen painajaisia vain öisin, päivällä en ollenkaan. Päätin etten nuku öisin. Vastaanottokeskuksessa on monia henkilöitä, jotka eivät nuku öisin. Nousen ylös, juon pari lasillista vettä ja lähden TV-huoneeseen. Keittiön luona kaksi miestä kutsuu minua luokseen. He ovat täällä uusia ja selittävät minulle jotain omalla kielellään, jota en ymmärrä. Käsitän kuitenkin että he ovat nälissään, mutta keittiössä on jotain vialla. Yritän selittää heille, ettei helloihin tule sähköä yöllä kello yhden ja kuuden välillä. He näyttävät pettyneiltä. TV-huoneessa ihmiset keskustelevat jostain. Yritän kuunnella ja saada selvää mistä he puhuvat. He puhuvat unista, minkälaisia unia he näkevät. Opin että monet heistä näkevät kauheita painajaisia, vielä omia painajaisiani kauheampia. Hekään eivät pysty nukkumaan öisin. Yhdellä miehellä on mielenkiintoinen tarina. Hän on 20-vuotias, ja ihailee kovasti poptähti Madonnaa. Usein hän näkee unta Madonnasta. Unet ovat romanttisia rakkaustarinoita. Hän kertoo niistä hyvin hauskasti, ne tuntuvat olevan tunnetta täynnä. Nautimme hänen kertomuksestaan kovasti. Eräs toinen mies, joka on hyvin laiha ja heikon näköinen, kertoo omasta unestaan: Seisoin ravintolan vieressä kadulla. Minulla oli kova nälkä, en ollut syönyt kahteen päivään. Näin miehen tulevan ravintolasta muovipussi kädessään. Nappasin pussin ja lähdin juoksemaan karkuun. Mies ei vastustellut ollenkaan. Hän vain seisoi paikoillaan file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (17 of 125) [ :06:36]

18 ja nauroi kovaan ääneen. Ihmettelin vähän hänen nauruaan, mutta en ehtinyt jäädä sitä miettimään. Juoksin karkuun nopeasti. Tulin puistoon ja istuin penkille levähtämään. Avasin pussin hitaasti. Siitä levisi kauhea haju naamalleni. Pussissa oli jätteitä, mätäneviä ruuantähteitä. Haju yökötti minua, ja olin oksentamaisillani. Sitten heräsin. Mies kertoo tarinaansa surullisena: Miksi minä näen tällaisia unia? Hänen tarinansa saa minutkin voimaan pahoin. Nousen ylös ja menen huoneeseeni. Kello on Istun vuoteelleni ja mietin, että montakohan yötä olen tämmöinen Oih! Työskennellessäni helsinkiläisravintolassa tapasin monia suomalaisia. Heistä tuli ystäviäni. He opettivat minulle paljon suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuurista. Joskus sain kutsun tutustumaan heidän koteihinsa ja teimme myös yhdessä tutustumismatkoja erilaisiin kiinnostaviin kohteisiin. Jotkut heistä kutsuivat minua vanhapojaksi. Minä pidin siitä nimestä, vaikka en tiennyt mitä se tarkoitti. Suomi oli minulle vielä uusi maa ja sen ihmiset myös. Koska halusin sulautua osaksi tätä kaikkea, ja oppia uutta, otin ilolla vastaan minulle esitetyt kutsut. Pidän myös uusien ihmisten tapaamisesta. Joulun aikaan eräs tuttavapariskuntani halusi antaa minulle joululahjan. Se oli pullo salmiakkikossua. Vein sen kotiin, mutta ainoastaan kirjahyllyn koristeeksi, koska pelkäsin hieman alkoholia. Toisinaan otin kuitenkin pullon hyllystä, sekoittelin sitä ja laitoin takaisin. Eräänä päivänä silkkaa uteliaisuuttani avasin pullon ja maistoin ihan vähän Oih! Miten ihana maku! En tiennyt, että alkoholi voisi maistua niin taivaalliselle. Otin huikan, otin toisenkin, pian olin juonut koko pullon. Halusin lisää! Juomisen jälkeen mieleni tuli surulliseksi. Muistin tarinan jonka olin lukenut. Siinä prinsessa Taraknova odotti kuolemaa pietarilaisessa vankilassa. Tulvavesi nousi hänen sellissään ja hän vain seisoi paikoillaan. Hän oli enemmän kuollut kuin elävä. Minusta tuntui että minulla oli paljon yhteistä prinsessa Taraknovan kanssa. En tiedä, missä vaiheessa olin nukahtanut, ja kun sitten heräsin seuraavana päivän iltana, oli kännykässäni 18 vastaamatonta puhelua. Monta asiaa jäi sinä päivänä hoitamatta. Päätäni särki ja minua huimasi. Siispä juoksin kylpyhuoneeseen. Tampere perkele, Tampere perkele, Turku Tampereen ja Turun vastaanottokeskusten jalkapallo-ottelu oli käynnissä ja yleisö kannusti äänekkäästi. Tampere pelasi Turkua vastaan voitettuaan muut peliin osallistuneet joukkueet. Nyt joukkueet, jotka hävisivät Tampereen joukkueelle, alkoivat kannustaa Turkua. Ilmassa kuului Tampere perkele, Turku, Turku joku toi kentän laidalle rummun, joka rytmitti peliä, jotkut alkoivat tanssia, jotkut löivät käsiä äänekkäästi yhteen kannustaen Turkua, mutta file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (18 of 125) [ :06:36]

19 Tampere voitti kuitenkin pelin 2 0. Viisi vastaanottokeskusta osallistui Becoming Visible projektin järjestämään tapaamiseen, jonka yhtenä osana jalkapallo-ottelu pelattiin. Vaikka aurinko oli välillä piilosilla pilvien takana, sää oli enimmäkseen kaunis, ja Perniön vastaanottokeskus, jossa tapahtuma järjestettiin, oli todella luonnonkaunis paikka. Jalkapallokenttää ympäröivät meri ja vihreät puut. Tämä maisema oli hurmaavan kaunis. Yleensä surulliset ja alakuloiset turvapaikanhakijat olivat virkeitä tuona päivänä ja unohtivat hetkeksi surullisuutensa. Kaikki näyttivät onnellisilta ja taustalla kuulimme musiikkia eri kielillä ja eri maista. Tuona päivänä minä todella pitkästä aikaa unohdin, että olen turvapaikanhakija, sillä tunsin oloni niin tyytyväiseksi. Tämän kaltaiset tapahtumat ovat tärkeitä turvapaikanhakijan mielelle, ja olen kiitollinen, että se järjestettiin. Oli kuin kirkas kuunvalo olisi yhtäkkiä noussut valaisemaan tummaa yötä. Päivi Sinkkonen: Kohti monikulttuurista yhteiskuntaa turvapaikanhakijat näkyväksi Tampereen Becoming Visible -projektin yksi tavoite oli turvapaikanhakijoiden toimintakyvyn ylläpito myös vapaaehtoistöiden ja työllistymisen kautta. Kontakteja niin vapaiden markkinoiden työnantajiin kuin julkisen sektorin mahdollisiin vapaaehtoistyöpaikkojen tarjoajiin otettaessa kävi alusta asti selväksi se, että kielteinen asenne maahanmuuttajia kohtaan ylipäätään oli suuri este työllistymiselle. Turvapaikanhakijoiden status oli erityisen alhainen niin työmarkkinoilla kuin julkisen sektorin työntekijöidenkin piirissä. Suomalainen yhteiskunta on kulttuurisesti hyvin homogeeninen eikä ole valmis hyväksymään toisenlaisuutta koskipa se sitten kulttuuria ja arjen toimintatapoja, ulkonäköä, kielitaitoa tai aksenttia. Turvapaikanhakijoiden kohdalla suomalaisten asenteellisuus korostuu erityisesti turvapaikanhakijoiden mediassa saaman negatiivisen julkisuuden, vaillinaisen kielitaidon, lyhyen maassa oleskeluajan ja epävarman ja haavoittuvan elämäntilanteen vuoksi. Totesimme että projektin voimavaroja ja resursseja täytyy painottaa tiedon jakamiseen, varsinaiseen rasismin vastaiseen ja monikulttuurisen yhteiskunnan puolesta tehtävään työhön. Rasismin vastainen ja hyviä etnisiä suhteita ylläpitävä teema läpäisee EU:n toimenpidekokonaisuudet ja korostuu tietysti yhtenä Equal-yhteisöaloitehankkeen kaikkia toimintalinjoja koskevana periaatteena. Projektin toiminnat ajoittuvat samaan aikaan kun Suomessa perustettiin Ihmisoikeusliiton koolle kutsumana rasismin ja muukalaispelon vastainen RASMUS -verkosto talvella Verkosto kokosi perustamiskokouksestaan alkaen suuren joukon eri yhteiskunnallisten sektoreiden edustajia. Paikalla oli kansalaisjärjestöaktiiveja, maahanmuuttajayhdistysten ja uskonnollisten yhteisöjen jäseniä, työmarkkinajärjestöjen edustajia, viranomaisia, file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (19 of 125) [ :06:36]

20 tutkijoita ja yksittäisiä ihmisiä, jotka halusivat toimia yhdessä rasismia vastaan ja monikulttuurisen, ihmisoikeuksia kunnioittavan yhteiskunnan puolesta.perustamiskokouksessa avauspuheenvuoron pitänyt valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi kiteytti puheessaan niitä haasteita, joita rasismin vastainen työ kohtaa: On tärkeää saada nopeasti positiivisia kokemuksia yhteyksistä itselleen vieraisiin kulttuureihin, sillä osalla ihmisistä on tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista johtuvaa vihamielistä asennetta ulkomaalaisiin. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kantoi omassa puheenvuorossaan huolta siitä, että vähemmistöjen omalla äänellä tapahtuneet keskustelunavaukset ovat jääneet vähemmälle. Hän toivoi, että nyt perustettava verkosto voisi toimia aidon kotoutumisen ja kohtaamisen väylänä. Tampereen RASMUS -verkosto perustettiin syyskuussa 2002 ja yhdyshenkilöksi paikallista toimintaa koordinoimaan valittiin Becoming Visible -projektin työntekijä Päivi Sinkkonen. Projekti kanavoi näin resurssinsa tältä osin RASMUS -verkoston kautta. Verkostossa toimiminen antoi myös muulle toiminnalle kattavan ja aktiivisen yhteistyöverkoston. Becoming Visible -projektin näkyvän roolin kautta myös turvapaikanhakijat saivat positiivista julkisuutta ja tulivat näkyviksi laajassa toimijaverkostossa. Tampereen RASMUS-verkosto on toiminut aktiivisesti syksystä 2002 lähtien. Toiminta alkoi YK:n kansainvälisen rasismin vastaisen päivän tapahtuman suunnittelulla, mutta koska innokkaita järjestäjiä oli useita, tapahtumat ajoittuivat kolmelle päivälle. Vuonna 2004 tapahtumat olivat vallanneet jo viikon niin, että parhaina päivinä oli useampia tilaisuuksia. Tapahtumien järjestäjinä on ollut mukana kiitettävästi edustajia paitsi lukuisista järjestöistä, oppilaitoksista, projekteista, uskonnollisista yhteisöistä, kaupungin eri sektoreilta kuin eri maahanmuuttajaryhmistäkin. Eniten julkisuutta, ja yleisöä, kokosi Punainen kortti rasismille -jalkapallotapahtuma, joka mestaruusliigan otteluna televisioitiin suorana lähetyksenä YLE:n TV2:ssa. Ottelu oli osa UEFA:n (the Union of European Football Association) Euroopan laajuista kampanjaa, johon tamperelainen seura Tampere United etsi sopivaa yhteistyökumppania. Jo aiemmin onnistuneen julkisuustyön ja verkostoitumisen ansiosta jalkapallojoukkueen edustaja otti yhteyttä Becoming Visible -projektiin ja tapahtuma sai alkunsa. Mukana järjestelyissä oli maahanmuuttajia ja tapahtuma keräsi suuren joukon maahanmuuttajia myös katsomoon. Tämänkaltaiset tapahtumat, joissa tavoitetaan suuri joukko kantaväestön edustajia positiivisessa yhteydessä ovat tärkeitä ja merkittäviä tehtäessä hidasta asenteisiin vaikuttavaa työtä. Jalkapallo-ottelun ja esimerkiksi museon näyttelyn yleisö on ainakin osittain erilainen, mutta kummankin kautta saavutetaan tavoite: saada ihmiset kokemaan uudenlainen suomalaisuus positiivisena asiana, elämää rikastuttavana tekijänä arjen keskellä. file:///c /wwwbecomingvisiblenet/public_html/bvraportti2004.htm (20 of 125) [ :06:36]