PARITANSSIHARRASTUKSEN LUMO JA VIEHÄTYS HARRASTAJIEN OMIEN KÄSITYSTEN VALOSSA. Ritva Nevala. Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta

Transkriptio

1 TANSSI ON TAPA ELÄÄ PARITANSSIHARRASTUKSEN LUMO JA VIEHÄTYS HARRASTAJIEN OMIEN KÄSITYSTEN VALOSSA Ritva Nevala Lapin yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta Pro gradu -tutkielma 2007

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TANSSI ILMIÖNÄ Tanssin historiaa Tanssin tutkimuksesta Tanssin määrittelyä Tanssimuodot Taidetanssi Kansantanssi Kilpatanssi Seuratanssi PARITANSSI AKTIVITEETTINA Tanssinopetus kouluissa Paritanssi suomalaisessa kulttuurissa Paritanssi harrastuksena Paritanssin lumo IHMISEN HYVINVOINTIA JA ELÄMÄNLAATUA ETSIMÄSSÄ Ihmisen tarpeet hyvinvoinnin perustana Hyvinvoinnista elämänlaatuun Aktiivisuus ja toiminnallisuus Ihmissuhteet Itsetunto ja itsensä arvostaminen Onnellisuuden perustunne Ihmisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun tutkimus Ongelmat ja mittausvirheet tutkittaessa elämänlaatua Onko elämänlaadun tutkimisesta hyötyä?...38

3 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTUS Tutkimushenkilöt Tutkimusmenetelmälliset valinnat Kvalitatiivinen tutkimus Fenomenografinen tutkimusote Teemakirjoitus tiedonhankintatapana Aineiston keruu Fenomenografinen analyysi Tutkimuksen luotettavuus TUTKIMUSTULOKSET Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsitysten mukaan? Aktiivisuutta ja toiminnallisuutta Hyviä ihmissuhteita Itsetunnon vahvistusta Onnea ja onnellisuutta Millainen on paritanssin harrastajien elämänlaatu ja hyvinvointi? Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua? Onko tanssi tapa elää? POHDINTA LÄHTEET...89 LIITTEET...94

4 1 JOHDANTO Mitä ei voi puhua, ei voi kirjoittaa, ei voi huutaa, täytyy tanssia. Näihin Jorma Uotisen sanoihin kiteytyy tanssimisen ydin. Paritanssiharrastus Suomessa elää nousukauttaan. Yhtenä kannustimena on televisio-ohjelma Tanssii tähtien kanssa. Ohjelma on saanut alkunsa Englannista, missä sitä on esitetty nimellä Let's Dance. Muitakin syitä paritanssiharrastuksen nousuun löytyy. Tanssi on paitsi hauskaa, se on myös erinomaista kuntoliikuntaa. Tämä liikuntamuoto tuottaa sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista kuntoa. Lisäksi se on työkykyä ylläpitävää ja sairauksia ennalta ehkäisevää toimintaa. Paritanssi on kuin terapiaa, joka antaa voimia arjessa jaksamiseen! Onko todellisuus tanssimaailmassa tämä? Onko paritanssiharrastus tosiasiassa tällaista? Mikä on harrastajien näkemys? Paritanssiharrastuksen viehätys aktiiviharrastajien käsityksen mukaan pohjautunee ainakin paljon tv-ohjelmaa syvemmälle. Tämän pro gradu -tutkielmani aiheena on juuri paritanssiharrastuksen lumo ja viehätys harrastajien omien käsitysten valossa. Mitä tanssiharrastus harrastajalleen merkitsee? Tuoko se hyvinvointia elämään? Lisääkö se elämänlaatua? Onko tanssi tapa elää? Tutkimusaiheen valintaan vaikutti ennen kaikkea oma kiinnostukseni paritanssiin, vaikkakin todelliseen työhön uskaltauduin vasta erinomaisen työni ohjaajan, Lapin yliopiston professorin Kaarina Määtän rohkaisemana. Myös tutkimusoppaat ja muu kirjallisuus ohjaavat tämänkaltaiseen aiheen valintaan, sillä tehtäväänsä motivoitunut tekee parempaa työtä. Aiheesta, joka ei kiinnosta ei voi tehdä hyvää tutkimusta. Tutkijan persoonan ja henkilökohtaisen kiinnostuksen tuleekin antaa vaikuttaa tutkimusongelman valintaan. Oma ammattini kielenopettajana ohjasi hakemaan vieraskielistä lähdemateriaalia aiheesta. Teoriaosuuden perustana onkin norjalaisen Siri Naessin teos Quality of Life Research. Myös tanssiin liittyvä lähdekirjallisuus on osittain englannin kielistä.

5 5 Suomen seuratanssiliittoon järjestäytyneitä paritanssin harrastajia on maassamme noin Tämän lisäksi järjestäytymättömiä harrastajia on lukematon määrä, suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen mukaan aikuisia tanssin harrastajia oli kaikkiaan Halusin selvittää mihin tämän harrastuksen lumo ja viehätys perustuu. Asetin tutkimukselleni seuraavat tutkimusongelmat: Millaisia käsityksiä paritanssia aktiivisesti harrastavilla on tämän harrastuksen merkityksestä? Mitä paritanssi harrastuksena antaa? Lisäksi halusin selvittää miten paritanssiharrastus on yhteydessä harrastajansa elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Toinen tutkimusongelmani on siis: Millainen on paritanssin harrastajien elämänlaatu ja hyvinvointi? Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua? Tutkimusalueena on koko Suomi. Tutkimushenkilöinä ovat paritanssia aktiivisesti harrastavat ihmiset maassamme. Perusjoukko on numeerisesti määrittelemätön. Aktiiviharrastajat tavoitettiin pääasiassa Internetin tanssipalvelimen välityksellä. Tutkimusaineisto kerättiin huhti- ja toukokuussa 2007 tutkimuslomakkeilla, joista toinen oli kirjoitelmapyyntö ja toinen kyselykaavake lähes avoimin kysymyksin. Kirjoitelmia ohjattiin teemakysymyksillä aiheesta, mutta kirjoituksille ei asetettu vähimmäis- eikä enimmäispituutta. Lisäksi pyydettiin hieman taustatietoja kirjoittajista: ikä, sukupuoli, tanssiharrastuksen määrä jne. Kirjoittaja sai vastata nimettömänä ja kirjoitukset käsiteltiin luottamuksellisina. Tutkimukseen osallistui 37 kirjoittajaa eri puolelta Suomea, 23 naista ja 14 miestä. Vastaajien ikä vaihteli 18 - yli 70 ikävuoteen. Saadut kirjoitelmat analysoitiin laadullisesti fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti. Tutkimusraporttini koostuu teoreettisesta ja empiirisestä osuudesta. Teoreettisessa osuudessa selvitellään tanssia ilmiönä ja paritanssia aktiviteettina. Teoriaosuuden tavoitteena on myös etsiä ihmisen hyvinvointia ja elämänlaatua lähdekirjallisuuteen nojautuen. Empiirinen osuus etenee tutkimusongelmien asettamisesta tutkimuksen toteuttamisen kuvaamiseen ja lopuksi tutkimustuloksiin. Pohdinnassa kokoan saavutetut tutkimustulokset ja tarkastelen tuloksia vielä yhteenvedonkaltaisesti.

6 6 2 TANSSI ILMIÖNÄ 2.1 TANSSIN HISTORIAA Tanssi on ihmisen alkuperäisin ilmaisukeino, globaali ja yleisinhimillinen ilmiö. Musiikin tahtiin liikkuminen on viehättynyt ihmistä kautta aikojen. Teoksessaan Keeping Together in Time (Yhdessä tahtiin, oma suom.) McNeill näkee tanssimisen yhteiseen tahtiin tarjonneen alkukantaisille ihmisryhmille niin suuren yhteenkuuluvuuden tunteen, että ryhmän eloonjäämismahdollisuudet ovat olleet muita ryhmiä merkittävästi suuremmat. Sama teoria pätee McNeillin mielestä myös simpanssiryhmiin. (McNeill 1995, ) Yhteinen rytminen liike on sitonut sekä ihmiset että simpanssit emotionaalisesti yhteen niin vahvoin sitein, että ruoan etsiminen ja jälkikasvusta huolehtiminen ovat yhteenkuuluvuuden tunteen myötä tehostuneet. (McNeill 1995, 27.) Jaettu emotionaalinen yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteinen haltioituminen sitoo yhteisön jäsenet niin kiinteästi toisiinsa että kaikenlainen yhteistyö helpottuu ja vahvistuu. Tämä itse asiassa on McNeillin mukaan tanssimisen olennaisin merkitys ihmiskunnan historiassa. (McNeill 1995, 37.) Yhteisön ja sen jäsenten yhteenkuuluvuutta, solidaarisuutta ja inspiroitumista lisäävät laulaminen, soittaminen ja tanssiminen. Tämän vuoksi kaikki nämä toiminnot liittyvät voimakkaasti myös eri uskontojen historiaan samoin kuin sotimisen historiaan, kuten McNeill lukuisten esimerkkiensä avulla teoksessaan osoittaa. (McNeill 1995, 67-.) Vanhin tanssimista kuvaava luolamaalaus on löydetty eteläisestä Ranskasta. Noin vuotta sitten oletettavasti metsästäjät maalasivat tanssivan hahmon, The Sorcerer, jolla oli ihmisen jalat ja eläimen keho. Vanhin ryhmässä tanssimista kuvaava luolamaalaus on löytynyt Palermon lähistöltä Sisiliasta. Ensimmäiset yhteisölliset tanssitilanteet liittyivät häihin, sadonkorjuuseen, sotimiseen tai muihin vastaaviin seremonioihin. (McNeill 1995, 39-41; ) Alkuasukkaat ovat aina ilmaisseet ilonsa ja surunsa tanssien. Jopa sotilaat pääsivät muinoin taisteluvireeseen tanssin avulla. (Blomqvist 1977, 3.) Tanssia on käytetty parannuskeinona, loitsuna, valmistautumisessa metsästykseen ja taisteluun yhtä hyvin kuin

7 7 kansanhuveissa, teatteriesityksissä ja hovin juhlissa. (Karina 1981, 11.) Tanssiliikunnan saadessa vähitellen määrättyjä muotoja kehittyi ensin taidetanssi ja sen rinnalle myöhemmin seuratanssi. (Blomqvist 1977, 3.) Länsimaisen taidetanssin synty ajoittuu ja 1600-luvuille. Tällöin eurooppalaisen yläluokan tanssi erottui alempien yhteiskuntaluokkien tanssista. (Hoppu 2003.) Suomalaisesta tanssista on tietoja vasta lyhyeltä ajalta luvulta peräisin olevassa Olaus Magnuksen historiateoksessa on joitakin viittauksia tanssiin. Muutama yksittäinen maininta löytyy myös 1600-luvulta. (Hoppu 2003.) Keväällä 1835 toimitettuaan Kalevalan painoon, Elias Lönnrot suuntasi runonkeruumatkalle Vienan Karjalaan. Tältä matkaltaan Lönnrot kirjasi päiväkirjaansa runon, joka myöhemmin sai nimen Tanssin synty. (Saarikoski 2003, ) Taian tantsihin ruveta. Ei oo tantsi miun rotima eikä toisen kumppalini: tantsi on tuotu tuonempoa Uuen linnan ulkopuolen Pietarin pihoja myöten Vienan väljiltä vesiltä - eipä vielä sieltäkänä! Kasvo marjanen mäellä yleni heliä heinä, heposet veti hikiveessä varsat vaahtessa samosi, pyyhyöt vihertelivät vesasilla vempelillä, oravaiset juoksenteli aisoilla vaahterisilla, tetryöt kukerteli korjan kirjavan kokalla, vesi tippu vempelestä rasva rahkehen nenästä reki rautanen ratsasi tantsia taluttaessa ilokasta tuotaessa. Jo tantsi pihalla saapi: ilo kaikki ikkunalla. Keltä mie kysyn lupoo talunko tantsin tupahan talun tantsi vierahani?

8 8 Jo tantsi pihalla saapi: lehmät parteh levitti härät katko kytkyensä kiukoa kivinen liikku patsas patvinen järähti. Keltä mie kysyn lupoo: isännältä pöyän päästä emännältä sen sivusta pojalta rahin nenästä - talunko tantsin tupahan talun tantsi vierahani? Ei tule tupahan tantsi oviseinän ottamatta: oviseinä on osmon luista periseinä petran luista karsina kapehen luista sivuseinä sirkan luista laki lahnan suomuloista. Jo tuli tupahan tantsi. Kenpä tulloo tantsimahan sinne poika syntyöh niin on viisas kuin isonsa läpikäymähän keräjät jutut julki polkemahan! Ken ei tulle tantsimahan sille tyttö syntyöh niin on laiska kuin emonsa alla aian maattavaksi lepikköhön levättäväksi! Runonkeruumatkoillaan Elias Lönnrot osallistui paikallisiin tanssitilaisuuksiin. Hänen matkapäiväkirjoistaan selviää kuitenkin, että hän mieluummin istui ja teki muistiinpanoja kuin osallistui itse tanssiin. Lönnrotin kuvaama tanssitilaisuus vastaa ns. nurkkatanssien ideaalityyppiä. Nurkkatansseista muodostui paikallisen nuorison ajanviete- ja seurustelukulttuuria, joka kehittyi suomalaiskarjalaisella kulttuurialueella 1800-luvulla. Nuoret miehet järjestivät tanssit ja vuokrasivat tilan tanssien pitopaikaksi. Tanssittavana olivat ensin ryhmä- eli sosiaaliset tanssit ja myöhemmin paritanssit, jotka syrjäyttivät vanhat laululeikit ja piiritanssit. (Saarikoski 2003, ) Varsinkin sotavuosina nuoret kävivät tanssimassa kielletyissä nurkkatansseissa. Poliisia peläten tanssittiin valssia, sekä hypittiin polkkaa ja jenkkaa, kertoo omista henkilökohtaisista kokemuksistaan äskettäin 80 vuotta täyttänyt tanssitaiteilija Aira Samulin. (Merihaara 2007, 14.)

9 9 Sääty-yhteiskunnan vähitellen muuttuessa kansalaisyhteiskunnaksi alkoi järjestötoiminta maassamme vilkastua luvun jälkipuoliskolla syntyivät työväenliike, naisasialiike, voimisteluliike ja nuorisoseuraliike. Suomalaisen lavatanssin synty sijoittuu murroskauteen , jolloin VPK:t vanhimpina maaseuduille perustettuina yhdistyksinä ottivat toimintaansa palokunta-aatteen ohelle sivistyksellisiä tavoitteita. VPKliikkeestä tuli vapaaehtoisen kulttuuritoiminnan tärkeimpiä järjestäjiä maaseudulla. Ensimmäinen varsinainen tanssilava lienee perustettu Mikkelin VPK:n vuosijuhlaa varten heinäkuussa Juhlista kirjoitettiin seuraavasti:...koska tämä oli ensimmäinen juhla täällä sitä laatua ja mielestäni tawallista merkillisempi, niin pyydän suosiollisesti saada sen tässä kertoa, niin kuin tällä kynällä woin. Juhlan syntykään ei ollut pienimpiä; soittokunta oli tilattu Wiipurista, juhlakenttä oli mukawasti warustetut puhe-, soittokunnan- ja tanssilawoilla, telttilöillä, ym. Toisen maailmansodan jälkeen kansalaisjärjestöt olivat mukana Suomen henkisessä rakentamisessa. Elettiin järjestötoiminnan kukoistuskautta. Suomeen syntyi tuhansien seurantalojen verkosto. Lisäksi järjestöt rakensivat lukuisia tanssilavoja. Todellinen kultaaika tanssilavojen rakentamisessa koettiin 1950-luvun lopulla, jolloin hyvien kulkuyhteyksien varsille syntyi useita suurlavoja. Paritanssilla oli maassamme luvulla erityinen asema: Suomessa tanssittiin silloin 3000 seurantalolla ja 1000 tanssilavalla. Lavatanssi- ja iltamatoiminnasta muodostui talkoohenkeen pohjautuva, varainhankintaan tähtäävä instituutio. Luonnollisesti toiminnan taustalla oli yhteisön tarve sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäämiseen ja vapaa-ajan monipuolistamiseen. Ihmisillä oli voimakas halu irrottautua arjesta, tansseissa käyminen koettiin erinomaisena vastapainona työnteolle. (SUSEL ry, kotisivut.) 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet olivat paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa sosiaalisen paritanssin kehityshistorialle merkittävää aikaa. Lähes kaikki tällä hetkellä tanssittavat seuratanssit ovat kehittyneet 1900-luvun ja 1950-luvun välisenä aikana. (SUSEL ry, kotisivut.) Vanhin Suomeen tullut paritanssi, polska, tunnettiin jo 1600-luvulla Ruotsin vaikutuksesta ainakin läntisellä ja eteläisellä rannikkoseudulla. Paritanssien tulo Suomeen aiheutti maan tanssikulttuurissa voimakkaan murroksen, sillä pareittain tanssimisesta tuli tanssimisen ihannemuoto ja muut tanssimuodot jäivät pois

10 10 käytöstä luvun alkupuoliskolla suomalainen tanssikulttuuri oli paritanssien dominoimaa. Vasta vuosisadan lopulla tämä dominanssi murtui, kun sosiaalisissa tilaisuuksissa alettiin omaksua vapaampia tanssimuotoja, kuten diskotansseja. (Hoppu 2003.) Teknologiset keksinnöt auttoivat sittemmin tanssilajien ja tanssimusiikin leviämisessä ympäri maailmaa lukujen poikkeuksellisen voimakkaat muutokset jatkuen aina 2000-luvulle saakka aiheuttivat lavatanssikulttuurin rappeutumisen maaseudulla. Suomen Seuratanssiliiton mukaan tangosta 1980-luvulla muodostui kulttuurin uudelleen elpymisen kantava voima. Tangon ja tangokuninkaallisten esiinmarssi vuosituhannen loppupuolella vauhdittivat myös muun iskelmämusiikin esiintuloa ja julkikuvaa. Paritanssina tango oli tullut Suomeen jo 1910-luvulla marssivaikutteisena Saksasta. Vielä 1920-luvullakin tangoa tanssivat vain tanssinharrastajat. Vasta 1930-luvulla tangon askeleet yksinkertaistuivat niin, että tavallinen kansakin saattoi ne oppia. Ensimmäiset tangomarkkinat Seinäjoella järjestettiin (SUSEL ry, kotisivut.) Vuonna 1996 perustettiin Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry. vaalimaan ja edistämään suomalaista seura- ja lavatanssikulttuuria. Kolmen tanssiseuran aloitteesta perustettu liitto aloitti tanssinohjaajakoulutuksen Seuratanssiliiton kouluttamien seuratanssinohjaajien ja eri puolille Suomea perustettujen tanssikoulujen ansiosta lavatanssinopetus tehostui maassamme. Vanhan tanssiperinteen rinnalle on saatu uusia vaikutteita ja tanssikansa, myös nuorempi ikäpolvi, on viime vuosina syttynyt perinteisten lajien lisäksi esimerkiksi latinalais- ja swing-rytmeihin. Tanssiseuratoiminta, tanssinopetus, lavatanssikilpailut ja tanssiyleisön orkestereilta vaatima laajempi musiikkitarjonta ovat luonnollisesti synnyttäneet myös muutosvastarintaa. Tulevaisuus osoittaa millaiseksi ainutlaatuinen suomalainen lavatanssikulttuuri 2000-luvulla muotoutuu. (SUSEL ry, kotisivut.)

11 TANSSIN TUTKIMUKSESTA Tanssi on kulttuurinen ilmiö. Sen ymmärtäminen vaatii aina myös kulttuurisen yhteyden ymmärtämistä. Vuonna 1935 etnologian professori Pariisin yliopistosta Marcel Mauss ehdotti tutkimusalaksi eri kulttuurien ruumiillisia tapoja, ruumiintekniikoita. Yhteisöllisesti opitut ja kulttuurisidonnaiset ruumiintekniikat ovat erityisiä, paitsi eri kulttuureille ja kansoille, myös sukupuoli- ja ikäryhmille. Nämä tekniikat ilmentävät yksilön viiteryhmiä eli sosiaalista habitusta, kasvatusta ja koulutusta, tapoja, muotia ja arvostuksia. Professori Maussin ruumiintekniikoiden luettelossa mainitaan eri liikuntalajeja mm. kävely, juoksu, hyppääminen, kiipeäminen, uiminen, tanssi, heittäminen jne. Näiden lisäksi Mauss kutsuu ruumiintekniikaksi myös hengittämistä, nukkumista, syömistä, juomista, näkemistä, kuulemista, rytmi- ja liiketajua jne. (Saarikoski 2003, 9-17.) Tanssin tutkimus tieteenalana on lähes yhtä laajalle hajoava kuin Maussin ruumiintekniikoiden luettelo. Tanssia on tutkittu osana taiteentutkimusta, mutta myös perinteentutkimuksesta ja antropologiasta vaikutteensa saaneissa etnokoreologisissa ja tanssiantropologisissa tutkimuksissa. Etnografiset menetelmät merkitsevät tanssin näkemistä ja kokemista osana kulttuuria, paikallisia yhteisesti jaettuja elämismaailmoja, ajattelumalleja ja tietorakenteita. (Saarikoski 2003, 9-17.) Tanssiminen tahtiin, tiettyyn rytmiin, yhdessä on ihmiselle lajityypillinen ilmiö. Eläimistä ainoastaan simpanssit pystyvät hieman samankaltaiseen suoritukseen. Tutkittaessa simpanssien liikehdintää sekä eläintarhassa että vapaana huomattiin urossimpanssien reagoivan ukkoseen 'tanssimalla' tahtiin: tömistäen rytmikkäästi maata, keinuen jalalta toiselle ja heiluttaen puunrunkoja edestakaisin. Erona ihmisten tuottamaan tanssiin simpanssiuroilla oli kullakin oma rytminsä sadetanssissaan. (McNeill 1995, ) Saksalainen yhteiskuntatieteilijä Henning Eichberg on pohtinut yhteiskunnan ruumiillista rakentumista. Hänen mukaansa liikunta, leikit ja tanssi heijastavat ja samalla tuottavat sosiaalisen ajan ja tilan kategorioita. Tanssia ei kuitenkaan voi täysin ymmärtää viittaamalla pelkästään sen sosiaalisuuteen ja kulttuuriseen yhteyteen. Tanssi on

12 12 voimakasta yksilöllistä kokemista. Sen lisäksi se on toisen ihmisen kohtaamista, tanssimista hänen kanssaan. Tanssiva ihminen liittyy aina toisiin tanssijoihin. Tanssi on siten ruumiillisuuden manifestaatio, jossa yksilö, toinen ihminen ja yhteiskunta ovat olennaisesti läsnä. (Hoppu 2003.) Tanssintutkimus on vähäistä, vaikka tanssi ilmiönä on globaali ja yleisinhimillinen. Tutkimuksen vähäisyyteen on vaikuttanut tanssin kuvaamisen ja analysoinnin vaikeus. Tanssin sanallistaminen on vaikeaa länsimaisen tieteellisen diskurssin puitteissa. Länsimainen tiedeyhteisö korostaa verbaalisuutta, tarkkuutta ja eksplisiittisyyttä Nämä ominaisuudet puuttuvat tanssista hyvin usein, varsinkin kun kyseessä on sosiaalinen tanssi. (Hoppu 2003.) Eksplikoinnin ongelma on ratkaistu usein sillä, että tutkijat ovat kääntäneet huomion pois itse tanssimisesta. On tehty rakenne- tai teosanalyysejä, on tarkasteltu tanssijoiden ja koreografien luovaa työtä ja elämänhistoriaa. On selitetty tanssia sillä mitä varten se on olemassa. Viime aikoina tanssin selittäminen ulkopuolisista tekijöistä lähtien on vähentynyt. Tutkijoiden huomio sen sijaan on kääntynyt yhä enemmän tanssivaan ihmiseen tai yhteisöön luvulta lähtien on suuntauduttu entistä enemmän paitsi nykyajan sosiaalisen tanssin ja esittävän tanssin, myös tanssiharrastuksen tutkimiseen. (Hoppu 2003.) Suomalainen tanssintutkimus vauhdittui Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitoksen perustamisen jälkeen Tanssintutkimus Suomessa on ollut hajanaista, eikä se ole saanut paljonkaan huomiota tanssipiirien ulkopuolella. Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa tanssintutkimus on edelleen hyvin marginaalinen ala. Haasteena on nostaa tämä tutkimuksen laji voimakkaammin esille muun kulttuurin- ja taiteentutkimuksen rinnalle. (Hoppu 2003.)

13 TANSSIN MÄÄRITTELYÄ Tanssi käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Tarkastelutavasta riippuen tanssin merkitysulottuvuudet voivat olla laajempia tai suppeampia. Tanssilla voidaan ymmärtää esimerkiksi pelkästään taidetanssia tai vain sosiaalista paritanssia. Tanssi käsitteenä voi kattaa myös kaikki rytmisen liikkumisen eri muodot. Tanssintutkijat ovat pyrkineet määrittelemään tanssin tutkimuksellisia päämääriä ajatellen. Saksalainen Curt Sachs määritteli tanssin 1930-luvulla kaikeksi rytmiseksi liikkeeksi, joka ei kuulu työmotiiveihin. Keskeisinä elementteinä tanssissa Sachs näki siis liikkeen, rytmin ja erillisyyden työnteosta. (Hoppu 2003.) 1960-luvulla tanssiantropologi Joann Kealiinohomoku määritteli tanssin käsitteen jo yksityiskohtaisemmin: Tanssi on hetkellinen ilmaisumuoto, jonka tilassa liikkuva ihminen esittää tietyssä muodossa ja tietyllä tyylillä. Tanssi esitetään tarkoituksellisesti valituilla ja kontrolloiduilla rytmisillä liikkeillä; tuloksena olevan ilmiön tunnistavat tanssiksi sekä esiintyjä että tietyn ryhmän havaintoja tekevät jäsenet. Tässä määritelmässä tanssin käsite on laajentunut aikaan ja tilaan sidottuun ilmaisuun, jolla on tietty muoto ja kulttuurinen konteksti. (Hoppu 2003.) Yleisimmin käytetty määritelmä tanssista lienee amerikkalaisen tanssintutkijan Judith L. Hannan. Hänen mukaansa: Tanssi on inhimillistä käyttäytymistä, joka koostuu tanssijan kannalta tarkoituksellisista, tahallisen rytmikkäistä ja kulttuurisesti muotoutuneista jaksoista nonverbaaleja ruumiinliikkeitä, jotka eivät ole tavanomaisia motorisia toimintoja vaan liikkeellä on luontaista ja esteettistä arvoa. Tämän määritelmän mukaan tanssi on siten tahallista ja tarkoituksellista. Sen muoto ei ole sattumanvarainen, vaan se on sidoksissa kulttuuriseen kontekstiinsa. Hanna ei painota ekspressiivisyyttä vaan tanssin luonnetta ihmiselle tyypillisenä käyttäytymisenä. Pyrkimyksenä on mahdollisimman kattava ja universaali tanssin määritelmä. (Hoppu 2003.)

14 14 Suomen kielen sana tanssi on lainasana ruotsista ja kuului jo 1600-luvun kirjakieleen. Sana on lainautunut mahdollisesti ilmiön mukana. Suomalaiselle kulttuurille tyypillinen seura- ja lavatanssi määritellään tanssiparin vapaaksi liikkumiseksi musiikin tahdissa (SUSEL ry, kotisivut). 2.4 TANSSIMUODOT Taidetanssi Taidetanssia on näyttämötanssin eri muodot. Karina käyttää antiikin ajoista peräisin olevasta näyttämötanssista nimitystä karakteritanssi. Kyse on teatteritanssista, esitystanssista. Näyttämötansseihin kuuluviksi luokitellaan usein baletti, jazztanssi ja moderni tanssi, vaikka Karina pitääkin kaikki em. tanssin lajit omina tanssin muotoina. Klassinen baletti on vanhin ja laajimmalle levinnyt näyttämötanssi Euroopassa. Sen alkulähteitä kuvataan seinämaalauksissa ja muinaisen Egyptin ja Kreikan esineissä. Korkeat hypyt, liitelevä käynti varpailla sekä käsien ja jalkojen liikkeet suurine kaarineen kuuluvat klassiseen balettiin luvulla muotoutui balettikoulutuksesta instituutio, sillä klassinen baletti edellyttää pitkää koulutusta. Protestina normien ja sääntöjen sitomalle klassiselle baletille syntyi 1700-luvulla vapaa, moderni tanssi. Tälle tanssille luonteenomaista oli fantasia ja vapaus ilmaista tunteita omien persoonallisten liikkeiden ja rytmien kautta. Jazztanssin juuret ovat ulkoeurooppalaisessa kulttuurissa. Eurooppaan se saapui 1900-luvun alussa ja kehittyi hyvin nopeasti. Luova tanssi eli vapaa tanssi elvytti tanssin ikivanhan elementin, improvisoinnin, tarkoituksena kehittää liikefantasiaa ja vastustaa sidonnaisuutta. (Karina 1981, ) Kansantanssi Kansantanssi on peräisin kansanomaisesta kulttuurista. Käsitteenä se syntyi 1800-luvulla ja on käytössä vielä tälläkin hetkellä. Se tarkoitti tehtyjä tansseja, koreografioita, joissa oli kansakunnalle tyypillisiä elementtejä: askeleita, rytmejä, otteita, kuviointeja sekä tyypillinen ryhti. (Karina 1981, )

15 luvun lopulla ja 1900-luvun alussa rahoitettiin kansanperinteen keruutoimintaa Suomessa. Satoja tansseja ja nuotteja kerättiin silloin eri puolilta Suomea. Suomalaiselle kansantanssiperinteelle tyypillistä on moninainen askelten kirjo ja tanssien variaatiot. Kansantanssien tanssiminen siirtyi perinteisesti osaavammilta tanssijoilta toisille kunnes kansantanssiseurat ja työväenopistot ottivat perinteen siirtämisen tehtäväkseen Kilpatanssi Tanssikilpailutoiminta käynnistyi samaan aikaan tanssilajien syntymisen ja kehittymisen kanssa luvun alkupuolella järjestettiin jo yksittäisiä kilpailuja muotitansseissa eri puolilla Eurooppaa. Tanssilajien vakioinnin ja kilpailutoiminnan järjestäytymisen myötä tietyt tanssilajit vakiinnuttivat paikkansa eri organisaatioiden järjestämissä kilpailuissa. (SUSEL ry, kotisivut.) Kilpatanssi on monipuolinen liikuntamuoto ja tavoitteellinen pariurheilulaji. Siinä on selkeä kansainvälisiin ja kansallisiin sääntöihin perustuva kilpailumenettely ja vakioidut perussuoritustekniikat. Kilpatanssissa kilpaillaan aina saman taitotason omaavia kilpakumppaneita vastaan vakio- ja/tai latinalaistansseissa. Vakiotansseja ovat hidas valssi, wienin valssi, tango, foxtrot ja quickstep. Latinalaistansseihin kuuluvat samba, rumba, cha cha, paso doble ja jive. 10-tanssissa tanssitaan kaikki viisi vakiotanssia ja kaikki viisi latinalaistanssia. Kilpatanssia voi harrastaa myös kuntourheiluna ilman kilpailullisia tavoitteita. Nuorimmat harrastajat ovat 4-vuotiaita, yläikärajaa ei ole. (Suomen Tanssiurheiluliitto, kotisivut.) Kilpatanssi onkin urheilulaji, jossa ensimmäiset tanssiaskeleet kannattaa ottaa mahdollisimman nuorena. Tytöt ja pojat harrastavat kilpatanssia yhdessä, joten parhaimmillaan harrastus tukee eri sukupuolten välisiä vuorovaikutussuhteita ja tarjoaa näin mahdollisuuden huolehtia kasvatuksellisista tavoitteista. (Yli-Piipari 2005, 94.) Seuratanssi Seuratanssit olivat Karinan mukaan aluksi aatelisten, sittemmin porvariston tansseja ja nykyään tehtyjä tansseja, jotka seuraavat muotivirtauksia ja ovat riippuvaisia

16 16 populäärimusiikin kehityksen suunnasta. Askeleet, rytmitykset ja otteet kehittyivät vuorovaikutuksessa kansantanssien kanssa. (Karina 1981, 99.) Seuratanssi on suora käännös saksan kielestä (Gesellschaftstanz) ja suomenkielisenä sanaa käytettiin ensimmäisen kerran 1921 tanssikoulun kurssi-ilmoituksessa. Diplomitanssinopettaja ja tanssintutkija Raili Laine on määritellyt seuratanssin julkiseksi tanssitilanteeksi modernissa, teollistuneessa yhteiskunnassa. Ennestään mahdollisesti tuntemattomat ihmiset voivat tällöin tanssia paritanssia toistensa kanssa, esimerkkeinä lava- ja ravintolatanssit, salsaillat ja argentiinalaisen tangon tanssiaiset. (Wikipedia.) Seuratanssi on yleisin tanssin liikuntamuoto Suomessa. Suomalainen seuratanssi on tärkeä osa kansallista kulttuuriperintöämme. (SUSEL ry, kotisivut.) 3 PARITANSSI AKTIVITEETTINA 3.1 TANSSINOPETUS KOULUISSA Suomalaisen koululiikunnan keskeisenä tavoitteena on herättää nuoren halu aktiiviseen liikkumiseen. Liikunnanopetuksen päämääränä on vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin, sekä ohjata oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys. Liikunnanopetuksen tulee tarjota oppilaalle sellaisia taitoja, tietoja ja kokemuksia, joiden pohjalta on mahdollista omaksua liikunnallinen elämäntapa. Erilaisten liikunnallisten taitojen oppimisen kautta edetään kohti omaehtoista harrastuneisuutta, unohtamatta kansallista liikuntaperinnettä. (Kuusamon kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma 2004.) Vuosiluokittain peruskoulun alaluokilla opetetaan musiikkiliikuntaa leikkien ja pikkutanssien muodossa. Vähitellen tutustutaan enemmän rytmiin ja luovaan ilmaisuun, sekä liikkumiseen musiikin tahdissa. Peruskoulun päättöluokalla, 9. luokalla, opetussuunnitelman mukaan opetellaan perinteisistä tansseista valssia, tangoa, humppaa

17 ja jenkkaa. Lisäksi peruskoulunsa päättävät perehtyvät tanssin tapakulttuuriin. (Kuusamon kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma 2004.) 17 Lukion liikunnanopetuksen keskeisenä tehtävänä on edistää terveellistä ja aktiivista elämäntapaa, sekä ohjata nuorta ymmärtämään liikunnan merkitys ihmisen fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Liikunnasta lukioikäisten toivotaan saavan myönteisiä, vireystilaa vahvistavia kokemuksia sekä jaksamista koulutyöhön. Lukiossa liikunnan avulla vahvistetaan sosiaalisia taitoja ja yhteenkuuluvuutta, ohjataan vastuullisuuteen ja hyviin tapoihin. Opiskelijaa ohjataan ymmärtämään hyvän kunnon merkitys jaksamiselle ja työkyvylle. Monipuolisella liikunnan opetuksella halutaan luoda valmiuksia omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen. Tanssi monipuolisen liikunnan lajina on erikseen mainittu myös lukion opetussuunnitelmassa. Erityisesti vanhat tanssit lukiossa ovat olennainen osa kansallista juhlaperinnettä. (Kuusamon lukion opetussuunnitelma 2005.) Jotta tämä tärkeä tavoite omaehtoisen liikunnallisen, aktiivisen elämäntavan löytämisestä saavutettaisiin, Opetushallitus haluaa koulujen tarjoavan oppilaille monipuolisesti eri liikuntalajeja. Tanssi koululiikunnan muotona Opetushallituksen mukaan kehittää kehon hallintaa, keskittymistä, kehon kielen rohkeaa mutta hallittua käyttöä ja fyysisten tuntemusten sietokykyä. Tanssilla on vahva vaikutus tunne-elämään ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle. (Opetushallitus, Edu.fi.) Edelleen tanssi kehittää oppilaiden rytmitajua, tasapainokykyä, ilmaisutaitoa ja musiikin tuntemusta. Hyvä tanssitaito ja siihen liittyvä luonteva käyttäytyminen ovat nuorelle apuna ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tanssi eri muodoissaan on monipuolinen tämän päivän ja myös huomisen koululiikuntalaji. (Talvitie 1985, 3.) 3.2 PARITANSSI SUOMALAISESSA KULTTUURISSA Suomalainen tanssikulttuuri on ainutlaatuisen monipuolista ja elävää sekä musiikki- että tanssilajitarjontansa puolesta. Maassamme tanssitaan edelleen esimerkiksi ravintoloissa, tanssipaikoilla, lavoilla, kouluissa, kursseilla, leireillä, erilaisissa juhlissa ja kaikkein juhlavimmin presidentin linnassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

18 18 Harrastusmuotona paritanssi tarkoittaa kaikkea mukavasta liikuntaharrastuksesta tavoitteelliseen kilpaurheiluun. Kilpatanssi on selvästi erilaista ja tavoitteellisempaa muihin paritanssilajeihin verrattuna. Siinä on selkeä kansainvälisiin ja kansallisiin sääntöihin perustuva kilpailumenettely ja vakioidut perussuoritustekniikat. Pääosalla harrastajista ei ole kilpailullisia tavoitteita, ainoana tavoitteena on tanssin ilo ja nautinto - se, miltä tanssi tuntuu, ei niinkään se, miltä tanssiminen näyttää. Nämä intohimoiset harrastajat tanssivat osallistumatta kilpailuihin, viihtyvät ja saavat liikunnan iloa säännöllisestä tanssiharrastuksestaan. Kuntoilulajina paritanssin taito- ja tehokkuusvaatimukset ovat vähäisemmät, joten tällaisena harrastuksena se sopii kaikenikäisille ja kaikenkokoisille ihmisille. Diplomitanssinopettaja ja opetusneuvos Åke Blomqvist toteaa Radio Suomen haastattelussa Suomen olevan ainoita maita maailmassa, jossa paritanssi on saavuttanut niin suuren suosion. Hänen mielestään tätä todistaa esimerkiksi tyypillinen suomalainen juhla Tangomarkkinat, joka kokoaa vuosittain yli innokasta tangon ja tanssin harrastajaa Seinäjoelle. Blomqvistin mukaan tanssi on tarjonnut ainoan luonnollisen mahdollisuuden solmia kontakti vastakkaiseen sukupuoleen. Suomalaiset tanssilavat ovat olleet nimenomaan ihmisten tapaamista ja tutustumista varten. Tanssiminen hänen mukaansa on sosiaalista kanssakäymistä parhaimmillaan. Blomqvist toteaakin, että jos osaa tanssia, ei ole koskaan yksin. Haastattelun päätteeksi Åke Blomqvist toteaa tanssin pitävän ihmisen nuorena. (Radio Suomi ) Paritanssi ja iskelmämusiikki yhdistettyinä suomalaisella kesälavalla on sellainen tanssikulttuurin ilmentymä, jota mistään muualta maailmasta ei tapaa. Ennen vanhaan tanssipaikat olivat suomalaisille nuorille lähes ainoita paikkoja, joissa tavata toisia samanikäisiä. Varsinkin maaseudulla juuri tanssilavat ja seurojentalot kokosivat väen laajalta alueelta tanssimaan ja tapaamaan toisiaan. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen perinteinen tanssimusiikki kantautuu jälleen kesälavoilta kauas Suomen luontoon kaihoisana ja täynnä supisuomalaista tunnetta. Monille tanssipaikoille on jälleen saatu nuoria ja innokkaita paritanssin harrastajia, mikä lienee paljolti tanssinopetustarjonnan ja kurssitusten lisääntymisen ansiota. (Vuorenpää 2007, 2.) Kellohameet heilahtavat edelleen ja tanssiminen tuottaa iloa kaikenikäisille!

19 PARITANSSI HARRASTUKSENA Nykyisin tanssi nähdään pääasiassa oivallisena keinona terveyden ja kunnon ylläpitämisessä. Tanssiminen on ennen kaikkea terveysliikuntaa. UKK-instituutti on julkaissut suomalaisten terveysliikuntasuositukset liikuntapiirakan (liite 4) muodossa. Piirakkaan tanssi on merkitty täsmäliikunnaksi, joka parantaa erityisesti lihaskuntoa ja liikehallintaa. Täsmäliikuntaa tulisi harrastaa mielellään joka toinen päivä, 2-3 tuntia viikossa. Täsmäliikunnan lisäksi UKK-instituutti suosittelee perusliikuntaa mielellään päivittäin, 3-4 tuntia viikossa. (SUSEL ry, kotisivut.) Paritanssin terveysvaikutuksia on raportoitu Suomen Seuratanssiliiton toimesta. SUSELin mukaan seuratanssi terveysliikuntana (SUSEL ry, kotisivut): *vähentää stressiä musiikkiliikunnan rentouttavalla vaikutuksella *kehittää notkeutta, koordinaatiota, reaktiokykyä ja joustoa *auttaa iäkkäiden itsenäisyyttä, pienentäen kaatumisriskiä *edistää sosiaalista vuorovaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen *vähentää veren triglyseridin, glukoosin ja insuliinin määrää *pienentää riskiä sairastua aikuisiän diabetekseen *vähentää ahdistuksen ja masennuksen tunnetta *ehkäisee ja alentaa korkeaa verenpainetta *edistää hyvää ryhtiä ja asentoa *auttaa painonhallinnassa *vaikuttaa parantavasti niveliin *parantaa hengityselinten toimintaa *ehkäisee osteoporoosin kehittymistä *parantaa sydän- ja verenkiertotoimintaa *alentaa sepelvaltimotaudin sairastumisriskiä *alentaa paksusuolensyövän sairastumisriskiä *lisää hyvän HDL -kolesterolipitoisuuden määrää *edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia *auttaa ylläpitämään mielekkäästi viikon liikunta-annosta Tanssiminen liikuntaharrastuksena on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Kansallisessa liikuntatutkimuksessa, joka on ainoa säännöllinen liikuntalajien harrastamisen trenditutkimus Suomessa, on seurattu tanssin harrastajamäärien kasvua vuodesta Aikuisia tanssinharrastajia kirjattiin vuonna 1994 kaikkiaan , kun tuoreimmassa tutkimuksessa harrastajamäärä oli kivunnut jo (SUSEL ry,

20 20 kotisivut.) Seuraavassa taulukossa tanssin harrastajamäärien kehittyminen vuodesta 1994 vuoteen 2006 Suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen mukaan. Graafisena esityksenä tutkimuksen tulokset näkyvät myös liitteessä 3. Taulukko 1. Tanssin harrastajamäärien kehitys Suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen mukaan. NUORET Tanssin harrastajamäärät Kasvu 14% 55% +/- AIKUISET Tanssin harrastajamäärät Kasvu 32% 26% 24% Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry. jäsenseuroineen on huolehtinut tanssinharrastajien toiveista jo yli kymmenen vuoden ajan. Jäsenseurojen yhteenlaskettu henkilöjäsenmäärä on kivunnut jo lähes tanssinharrastajaan. Tanssiseurassa on keskimäärin jäsentä, suurimmissa seuroissa lähemmäs jäsentä. Jäsenistö koostuu pääasiassa harrastajista, jolloin myös Suomen Seuratanssiliiton toiminnalliset painopistealueet ovat rakentuneet harrastajien lähtökohdista katsoen. (SUSEL ry, kotisivut.)

21 21 Tanssinopetusta tarjotaan nykyisin entistä laajemmin ja monipuolisemmin kaiken tasoisille ja kaikenikäisille paritanssin harrastajille. Paritanssin harrastajien tanssinopetus Suomessa tapahtuu pääasiassa erilaisilla tanssikursseilla ja leireillä kansalaisopistojen, tanssikoulujen tai tanssiseurojen toimesta. Tanssiseurat tarjoavat erilaisia kursseja aikuisväestölle. Esimerkiksi tanssileirien suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Leireille tanssimisesta innostuneet ihmiset kokoontuvat ikään ja taitotasoon katsomatta. Eri sukupolvet kohtaavat toisensa yhteisen intohimon merkeissä. Kahdesta päivästä viikkoon kestävät tanssileirit tarjoavat paitsi perustekniikkaopetusta, myös tanssimaailman viimeisimmät tuulahdukset ja vinkit. Leirien osallistujamäärät kipuavat jo useampaan sataan osallistujaan, mikä on selvä osoitus siitä, että suomalainen paritanssikulttuuri ei ole sammunut! (Puranen 2007, 15.) 3.4 PARITANSSIN LUMO Tanssiminen ruumiinkokemuksena ja sosiaalisena ilmiönä ei ole sanoiksi puettavissa. Tanssimisesta saa määrittelemätöntä, ihmisen perusluonteeseen kuuluvaa nautintoa. (Saarikoski 2003, 9-17). Ihmisen halu liikkua rytmisesti musiikin tahdissa pakenee rationaalisia selityksiä. Tanssi liittää ihmisiä yhteen. (Hoppu 2003.) Yhdessä tanssiminen on vain ihmisille lajityypillistä. Rytmisyys, tempo ja liikkeen jatkuvuus saavat aikaan haltioituneen tunteen paitsi tanssijoissa itsessään, usein myös katsojissa. Tämä hurmio tai lumo on eräänlaista ihmisten välistä ainutlaatuista kieltä. (McNeill 1995, ) Nieminen on tutkinut tanssinharrastajien tanssiin sosiaalistumista, osallistumismotiiveja, asenteita ja stereotypioita Jyväskylän yliopistossa Tutkimuksessaan hän haastatteli 308 ei-ammattilaista tanssinharrastajaa eri puolilta Suomea. Iältään vuotiaat haastateltavat harrastivat kansantanssia, kilpatanssia, balettia tai modernia tanssia. Mitä nuoremmasta haastateltavasta oli kyse, sen voimakkaampi oli äidin vaikutus tanssiharrastuksen motiivina. Samaa sukupuolta oleva ystävä toimi motivaation lähteenä kaiken ikäisillä harrastajilla. Miehet sai mukaansa myös eri sukupuolta oleva innostaja. Muun perheen harrastuneisuus korreloi voimakkaasti erityisesti kansantanssin harrastajilla.

22 Kaikissa tanssin muodoissa opettajalla ja valmentajalla oli ratkaiseva merkitys. (Nieminen 1998, 10.) 22 Nieminen keräsi tutkimustietoa paitsi kyselylomakkeella myös henkilökohtaisilla haastatteluilla. Tanssinharrastajat nimesivät useita syitä miksi harrastavat tanssia. Faktorianalyysin perusteella Nieminen erottelee seuraavat motivaatiotekijät: 1) Itseilmaisu, 2) Sosiaaliset kontaktit, 3) Kunto, 4) Saavutukset tai Esittäminen. Edelleen hän mainitsee kaksi ristiriitaista, yksilökohtaisena nähtävää motivaattoria: Päivittäisten rutiinien rikkominen ja Uraan valmentautuminen. Kansantanssin ja modernin tanssin harrastajien keskuudessa osallistumismotiivit vaihtelivat eniten. (Nieminen 1998, ) Kilpatanssijoiden tavoiteorientaatiota, liikuntamotivaatiota, motivaatioilmastoa ja viihtymistä on tutkinut Sami Yli-Piipari Jyväskylän yliopistossa Kysely tehtiin kolmena mittauksena 209 kilpatanssijalle. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vuotiaat tanssijat olivat tehtäväorientoituneita, tytöt enemmän kuin pojat. Tytöt myös viihtyivät paremmin tanssiharrastuksessaan kuin pojat ja kokivat motivaatioilmaston enemmän tehtäväsuuntautuneeksi. Ylemmällä tasolla kilpaa tanssivat tunsivat enemmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta kuin alemmalla tasolla tanssivat. Ylemmällä tasolla tanssivat kokivat tanssitunneilla myös enemmän autonomiaa. (Yli-Piipari 2005, 2.) Sinä tarvitset tanssia, se voi antaa sinulle monia ilon hetkiä ja saada sinut unohtamaan kaikki huolet; sinä tarvitset äkillisiä voimia kysyviä ponnisteluja. Tunnet kuinka veri virtaa lämpimästi käsissäsi ja jaloissasi, sydän hakkaa ja tanssi käy keveästi. Sinä melkein lennät ja ehdit tuskin nauttia rytmistä, jota jalkasi polkevat lattiaan. Tanssimisesta on aina hyötyä. (Karina 1981, 6-7.) Tanssin päivät, tanssin yöt, huolet pois, murheet pois. Tanssi on pakoa todellisuudesta. Tanssi on niin kokonaisvaltaista. Jos se vie, niin se vie kokonaan. Paritanssin paras puoli on kun kahden ihmisen keho hengittää yhdessä. Koko elämänsä voi käyttää sen etsimiseen. Naiselle tanssi on jonkinsortin taivaaseen pääsemistä. Edellä lainatut tanssinharrastajien ja tanssinopettajien lausahdukset kuvannevat sitä viehätystä ja lumoa, mikä paritanssiharrastuksella on Tanssii tähtien kanssa televisio-ohjelman voittajan Mariko Pajalahden sanoin: Tanssissa vaikeinta on sen

23 lopettaminen. Tanssiminen on niin kokonaisvaltaista liikuntaa. Se vaikuttaa suoraan sisäiseen elämääni. 23 Saarikoski käyttää toimittamassaan teoksessa termiä kinesteettinen empatia, millä hän tarkoittaa empaattisen asenteen ilmenemistä kokonaisvaltaisesti, myös ruumiinkokemuksena (Ylönen 2003.) Tanssin merkityksiä voidaan etsiä monesta eri suunnasta. Tutkimuksen kannalta olennaista on, että tanssi on merkityksellistä itsessään, sosiaalisesti merkittävää sekä tärkeää ihmisen olemuksen kannalta (Hoppu 2003.) Tanssitaiteilija Jorma Uotinen on vakuuttunut siitä, että tanssi ja liikunta tuottavat ihmiselle hyvää oloa ja ne lisäävät ihmisen sisäistä hehkua. Hänen mielestään tanssi ei ole vain nuoria ja notkeita varten, vaan se sopii kaikille, mahdollisista fyysisistä rajoituksista huolimatta. Kaiken ikäisillä ja kaiken kokoisilla ihmisillä on oikeus tanssia kuntoon ja sukupuoleen katsomatta. Tanssiminen sosiaalisena tapahtumana tuo ihmisiä yhteen ja avaa tunnelukkoja. Kun ihmiselle annetaan mahdollisuus liikunnan kautta löytää sisäinen valonsa, hän alkaa loistaa ja on kokonaisena läsnä tilassa. Uotinen kannustaa ihmisiä etsimään sisäistä valoaan juuri tanssimalla. Tanssitaiteilija Aira Samulinin mukaan tanssiessaan ihminen on aina kaunis. Ilolla tanssimiseen ei liity suorituspaineita, se on osaamista omissa rajoissa. Tanssista on lupa nauttia! Uotinen rohkaisee kaikkia ihmisiä nauttimaan tanssista portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan sanoin (Katko 2007, 14): Pane kaikki mitä olet, pienimpäänkin mitä teet. Älä itsessäsi mitään liioittele, älä mitään sulje pois. Kuu mahtuu lampeen, koska se paistaa niin korkealta. Kyky innostua jostakin on pintaa syvempi ilmiö. Se saa tuntemaan, että on elossa - missä iässä tahansa. Se on erinomaista lääkettä kyynisyyttä vastaan. Vanhetessa kyky innostua ja säilyttää innostus ei ole enää itsestäänselvyys. Ihmisen on rekisteröitävä itseä innostavia asioita ja aktiivisesti vahvistettava niitä. (Isokorpi & Viitanen 2001, 247.)

24 24 4 IHMISEN HYVINVOINTIA JA ELÄMÄNLAATUA ETSIMÄSSÄ 4.1 IHMISEN TARPEET HYVINVOINNIN PERUSTANA Abraham Maslow'n tarvehierarkia koostuu ihmisen viidestä perustarpeesta: fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarve, rakkauden tarve, kunnioituksen tarve ja itsensä toteuttamisen tarve. Maslow'n mukaan ihminen ei pyri toteuttamaan itseään ennen kuin on saanut tyydytettyä listalla ensin luetellut perustarpeet. (Naess 1987, 32.) Tarpeentyydytyksen luonteen avulla määritellyt tarpeet professori Erik Allardt luokittelee yksilökeskeisesti kolmeen perusluokkaan: -elintaso (having): tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus, terveys -yhteisyyssuhteet (loving): paikallisyhteisyys, perheyhteisyys, ystävyyssuhteet -itsensä toteuttamisen muodot (being): arvonanto, korvaamattomuus, poliittiset resurssit, mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta Elintaso on ensisijainen, hyvinvoinnin perusta. Alhainen elintaso vaikuttaa kaikkeen ihmisen käyttäytymiseen. Yhteisyyssuhteet tarkoittaa ihmisen solidaarisuuden ja toveruuden tarvetta tai tarvetta kuulua jäsenenä sosiaalisten suhteiden verkostoon. Itsensä toteuttamisen muodot sisältävät ajatuksen ihmisestä korvaamattomana, arvonantoa nauttivana ja vapaana harrastamaan tai toimimaan poliittisesti aktiivisesti niin halutessaan. Tekeminen, ts. harrastaminen ja vapaa-ajan toiminta, on itsensä toteuttamisen edellytys ja pohjoismaisissa yhteiskunnissa tärkeä hyvinvointiarvo. (Allardt 1976, ) Allardtin luokittelussa elintasoon liittyvät tarpeet (having) vastaavat Maslow'n tarvehierarkian fysiologisia tarpeita, yhteisyystarpeet (loving) vastaavat rakkauden tarvetta ja itsensä toteuttamisen muodot (being) vastaavat hierarkiassa itsekunnioituksen ja itsensä toteuttamisen tarvetta. Allardt kuitenkin näkee luokittelemansa tarpeet vähemmän kausaalisina kuin Maslow. (Naess 1987, ) Naess ottaa käyttöön käsitteen ihmisluonne (human nature) osana ihmisen yleismaailmallista tarvetta luoda sosiaalisia suhteita. Hän näkee tämän sosiaalisten

25 25 suhteiden tarpeen yksilön todellisena ja aitona perustarpeena, jopa niin, että voidakseen hyvin yhteiskunnan tulee pyrkiä tyydyttämään tämä ihmisten perustarve. (Naess1987, ) Myös Ojanen on sitä mieltä, että ihmiselle kehittyy ominaisuuksia, jotka helpottavat hänen hyvän olon tuntemistaan. Näistä ominaisuuksista tärkein hänen mielestään on kyky ottaa toisia ihmisiä huomioon ja kyky tehdä yhteistyötä. (Ojanen 2001, 150.) Vaikka tarpeiden tyydyttämättömyys tekee ihmisen onnettomaksi, ei niiden tyydyttyminen silti vielä takaa onnellisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. (Ojanen 2001, ) 4.2 HYVINVOINNISTA ELÄMÄNLAATUUN Ihmisen mielenterveys määritellään mielen ja ruumiin tasapainona ja hyvinvointina. Tällöin hyvinvointi rakentuu seuraavista osatekijöistä: oman elämän ja sen merkityksen ymmärtäminen, itsensä arvostaminen, kyky ja halu oppia, kokemus tarpeellisuudesta, hyvät ystävät ja läheiset ihmiset, mielekäs työ tai harrastus, taito puhua mieltä painavista asioista, kyky selvittää ristiriitoja sekä riittävä aineellinen perusturva. Ihmisen hyvinvointi ei ole pysyvä olotila, vaan vaihtelee elämän eri vaiheissa. (Heiskanen & Salonen 1997, ) Allardtin mukaan ihmisen hyvinvointi voidaan määritellä tarvekäsitteen avulla: yksilön hyvinvoinnin aste määräytyy hänen tarpeentyydytyksen asteesta. Periaatteessa ihmisen hyvinvointi on tila, jolloin ihmisen keskeiset tarpeet tulevat tyydytetyksi. Teoksessaan Hyvinvoinnin ulottuvuuksia hän erottelee seuraavat käsitteet: hyvinvointi - onnellisuus ja elintaso - elämänlaatu. Hyvinvointi Allardtin mukaan on objektiivinen käsite: perustarpeiden tyydyttyminen tuo hyvinvointia ihmiselle. Onni tai onnellisuus puolestaan on subjektiivisempaa: ihmisen onnellisuuden aste riippuu siitä, kuinka onnelliseksi hän itsensä kokee. Ihminen itse on oman onnensa paras arvioija. Onnellisuuden tunteita ihmiset saavuttavat mitä erilaisimmissa tilanteissa: jotkut ovat onnellisia mietiskellessään tai levätessään, kun taas toiset saavuttavat onnen tunteen äärimmäisen rasituksen hetkellä. Onni on luonteeltaan hetkellistä ja katoavaista, kun sen sijaan hyvinvointi on pysyvämpää. Empiirisen mittauksen tasolla hyvinvoinnin ja onnen pääasiallinen ero on siinä, että hyvinvointia tutkitaan havainnoimalla todellisia, objektiivisesti havaittavia ihmissuhteita

26 ja olosuhteita, kun taas onnea tutkitaan selvittämällä asenteita ja subjektiivisia tunteita. (Allardt 1976, ) 26 Toisella dimensiolla elintasolla tarkoitetaan niitä aineellisia ja persoonattomia resursseja, joiden avulla yksilö voi ohjailla omia elinehtojaan (asunto, tulot, työllisyys jne.). Sen sijaan sosiaalisten ja itsensä toteuttamisen tarpeita ei määritellä aineellisten resurssien avulla, vaan inhimillisten suhteiden laadun perusteella. Tämän kaltaisten tarpeiden tyydytystä kutsutaan elämänlaaduksi. Elämänlaatu ei kuitenkaan teoreettisena käsitteenä ole vakiinnuttanut merkitystään. Usein sillä tarkoitetaan kaikkea sitä, mikä on ihmiselle hyväksi. Allardtin mielestä sekä elintasoa että elämänlaatua voidaan tutkia joko objektiivisesti tai subjektiivisesti. (Allardt 1976, ) Allardtin mukaan elämänlaatu tarkoittaa sellaista tarpeentyydytystä, jota ei määritellä aineellisten ja persoonattomien resurssien olemassaolon perusteella. Sosiaaliset tarpeet, kuten ihmisen kontaktien tarve poikkeaa näin esim. rahan, tavaroiden, asunnon ja koulutuksen tarpeen suhteen. Hyvät sosiaaliset suhteet muodostavat kuitenkin resurssin, joka edistää myös muiden tarpeiden tyydyttämistä. Samoin hyvä koulutus ja suuret tulot ovat erittäin selvästi välineitä, joiden avulla voidaan tyydyttää muita tarpeita. Tyydytetyt tarpeet ovat siten itsessään resurssi, joka edistää muiden tarpeiden tyydyttämistä. (Allardt 1976, ) Teoksessaan Quality of Life Research norjalainen Siri Naess puolestaan näkee yksilön elämänlaatuun vaikuttavat tekijät kaksijakoisesti. Yhtäältä ihmistä lähellä oleva elämänpiiri ja toisaalta yhteiskunnan makromuuttujat yhdessä muodostavat yksilön kokeman elämänlaadun. Naessin mukaan elämänlaatuun vaikuttavia makromuuttujia ovat poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmä, kulttuuri sekä luonnonvarat. Yksilön elämänpiiri puolestaan koostuu työstä, perheestä, asunnosta, naapurustosta ja yhteisöstä, kulutuksesta sekä vapaa-ajan aktiviteeteista. (Naess 1987, ) Naess määrittelee elämänlaadun yksilön henkilökohtaiseksi kokemukseksi hyvästä tai huonosta elämästä. Hän näkee elämänlaadun (quality of life) ja hyvinvoinnin (well-being) synonyymeina, merkitykseltään samaa tarkoittavina sanoina. Naessin mielestä elämänlaatu

27 terminä on kuitenkin uudempi, assosiaatioista vapaa, joten tutkijalle elämänlaatua on helpompi tutkia kuin hyvinvointia tai onnellisuutta. (Naess 1987, 7-10.) 27 Naessin mielestä ihminen nauttii hyvinvoinnista ja korkeasta elämänlaadusta ollessaan aktiivinen, suhtautuessaan hyvin muihin ihmisiin, arvostaessaan itseään ja ollessaan mielialaltaan pääasiassa onnellinen. Naessin mukaan tässä on elämänlaatu -käsitteen määritelmä. Hän luetteloi neljä osa-aluetta, joista ihmisen elämänlaatu ja hyvinvointi muodostuu: 1. Aktiivisuus 2. Ihmissuhteet 3. Itsetunto 4. Onnellisuuden perustunne Nämä neljä hyvinvoinnin kriteeriä Naessin mielestä ovat yhtä tärkeitä, vaikkakin korreloivat voimakkaasti keskenään. Naess arvostaa sosiaaliset suhteet korkealle, hänen mielestään on 'parempi olla onnellinen yhdessä kuin olla onnellinen yksin'. Edelleen hän toteaa aktiivisuuden elämässä olevan osittain myös onnellisuuden ehto. (Naess 1987, ) Aktiivisuus ja toiminnallisuus Naessin mielestä korkean elämänlaadun omaava henkilö on luonteeltaan aktiivinen. Hänellä on elämänhalua. Hän on kiinnostunut jostakin ja on mukana jossakin itselleen merkityksellisessä toiminnassa. Hän ei tunne olevansa väsynyt eikä uupunut, vaan hänellä on tarpeeksi energiaa tavoitella omia kiinnostuksen kohteitaan. Hänellä on vapaus valintoihin ja hän kykenee itse hallitsemaan tekemisiään. Hän kehittää ja käyttää omia taitojaan ja kykyjään. (Naess 1987, 16.) Passiivinen ote elämään on merkittävä masennuksesta parantumisen este. Monissa terapioissa tavoitteena on saada ihminen liikkeelle ja tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka osoittavat hänen hallitsevan elämäänsä. Harrastusten hyvä puoli on, että niiden suhteen

28 ihminen kokee hallintaa. Kukaan ei pakota ihmistä harrastamaan. Parhaita harrastuksia toteutetaan omien mielihalujen mukaan. (Ojanen 2001, ) 28 Tutkiessaan vuotiaiden kehitysvammaisten vaikutusmahdollisuuksia ja elämänlaatua Tiina Autio havaitsi elämään vaikuttamisen olevan osa yksilön aktiivisuutta ja toiminnallisuutta. Vähäiset vaikutusmahdollisuudet aiheuttivat haluttomuutta, syrjäytymistä ja apatiaa. Vammaisten kokemat vaikutusmahdollisuudet olivat yhteydessä myös muihin elämänlaadun kannalta keskeisiin tekijöihin, kuten ihmissuhteisiin ja itsetuntoon. Ne henkilöt, joilla oli eniten vaikuttamismahdollisuuksia tunsivat itsensä muita onnellisemmiksi ja selviytyivät elämässään muita paremmin. Autio toteaakin tutkimustulosten tukevan Naessin elämänlaatuteoriaa. (Autio 1993.) Aktiivisuus ja toiminnallisuus ihmisen luonteenpiirteinä liittyvät myös elinikäiseen oppimiseen. Jokainen voi iloita oppimiskokemuksista missä iässä tahansa. Elinikäisen oppimisen tärkein peruskriteeri on asenne ja motivoituminen. Tämä ajatus oppimisesta on uusi, innostava, jopa intohimoinen näkemys oppimisesta mahdollisuutena. (Isokorpi & Viitanen 2001, 47.) Perttula tutkittuaan suomalaisen aikuisen onnellisuutta toteaa, että ihmisen on toimittava aktiivisesti eikä vain odotettava onneaan. Hänen mukaansa toimeliaisuuskaan ei kuitenkaan selätä sattumuksia. Vaikka ihminen tekisi aktiivisen elämän eteen työtä miten paljon tahansa, ei silti ole mitään varmuutta siitä, että lisäisi omaa onnellisuuttaan. Elämä sisältää aina epäreilua ennakoimattomuutta ja arvaamattomuutta. (Perttula 2001, ) Kiminkisen sanoin härkää on parasta tarttua sarvista, mikäli mahdollista, sillä paikoilleen jääminen voi merkitä makuuhaavoja, jos niitäkään. Hänen mukaansa suomalainen kansa onkin perimältään ja juuriltaan ahkeraa jopa siinä määrin, että tuntee syyllisyyttä ellei saa mitään aikaiseksi. Kiminkinen lääkärinä kuitenkin kohtaa vastaanotollaan ihmisiä `ryhdyntävaikeuksineen', kuten hän värikkäästi asian ilmaisee. Ihmisen on vain joskus pakotettava itsensä aktiiviseksi, ryhtymään heti aamusta alkaen. Mikä voisikaan olla onnettomampaa kuin elämänsä lopulla todeta, että elämä jäi elämättä, eikä uusintaa tule. (Kiminkinen 2007, )

29 Ihmissuhteet Yksilön elämänlaatu kohenee hyvien ihmissuhteiden myötä. Naessin mielestä ihmisellä tulee olla läheinen, lämmin ja vuorovaikutteinen ihmissuhde ainakin yhden henkilön kanssa. Korkean elämänlaadun omaavalla henkilöllä on kontakteja, ystävyyssuhteita ja uskollisuutta. Hän tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään, esimerkkeinä Naess mainitsee ystävät, naapurit, työtoverit ja poliittiset ryhmittymät. (Naess 1987, 16.) Perhe tukee, huoltaa ja hoivaa ihmistä. Sairauden aikana se on korvaamaton. Mutta ihminen tarvitsee myös muita ihmissuhteita. Tarvitaan hyviä ystäviä, muutoin ei elämän laadussa ole kehumista. (Airaksinen 2006, 133.) Ihminen kaipaa hyvien ystävien ja tovereiden muodostamaa sosiaalista verkostoa. Verkoston avulla voi tehdä sosiaalisia vertailuja, kokea ryhmään kuulumista, toisten hyväksyntää ja ymmärtämystä sekä saada virikkeitä ja ajanvietettä. Läheiseen ystävyyteen kuuluvat mieltymyksen, kiintymyksen, yhteenkuuluvuuden, samastumisen, uskollisuuden, rehellisyyden ja luottamuksen tunteet vastavuoroisina. Tällaisessa ihmissuhteessa on halu tulla hyvin toimeen keskenään. Läheinen ystävyyssuhde eroaa rakkaussuhteesta siinä, että kyse ei ole rakkauden tunteesta eikä eroottisesta vetovoimasta. Jokainen ihminen kaipaa paitsi kahdenkeskisiä emotionaalisia suhteita myös sosiaalisia suhteita monien ihmisten kanssa. Sosiaalisen verkoston tärkeä funktio on tukea yksilöä hänen tarpeissaan. Verkosto on jatkuvassa muutostilassa sen mukaan, miten se vastaa yksilön senhetkisiä tarpeita. Tästä syystä ihmisen ystävyyssuhteet vaihtelevat eri elämänvaiheissa. (Aho & Laine 1997, ) Kiminkinen mainitsee elämäntapaoppaassaan vuodelta 2007 yhteisöllisyyden keskeiseksi yksilön terveyttä edistäväksi tekijäksi. Mikäli ihmisellä on runsaasti sosiaalisia suhteita, hänen kuolemanvaaransa seuraavien viiden vuoden aikana on puolta pienempi kuin hänen yksinäisen lajitoverinsa. Ennuste paranee hänen mukaansa esimerkiksi kuulumalla useampaan yhdistykseen. Erilainen harrastustoiminta nousee siten arvaamattoman tärkeäksi sosiaalisen pääoman kartuttamisen muodoksi. (Kiminkinen 2007, 28.) Kiminkinen (2007, 173) listaa ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta mielestään tärkeimmät asiat:

30 30 1. liikunta, kulttuuri ja koulutus 2. ravinto ja ravitsemus 3. tupakoinnin välttäminen 4. kohtuullinen alkoholin käyttö ja huumeiden vastustaminen 5. vastuullisuus ihmissuhteissa Alberoni puhuu toiminnallisesta ystävyydestä. Toimintaan perustuva ystävyys ei ole autuaan varmuuden pysyvä tila, kuten ei mikään voimakas tunne. Kiinteästi toimintaan liittyvä ystävyys, jolloin yhdessä tehdään jotain, tuottaa muutakin kuin pelkkää mielihyvää. Siinä on mukana myös turhautumista, mielipahaa ja katkeruutta. Ystävyys on myös näiden ristiriitojen ja vaikeuksien voittamista. Alberonin mukaan aito ystävyys on vapaata seikkailua, onnen ja kiihkeän elämisen hetkiä. (Alberoni 1989, ) Tärkeät ihmissuhteet ovat aina tunnesuhteita: sellaiset ihmiset ovat läheisiä, joiden kanssa on kokenut voimakkaita tunteita. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyvät tunteet määrittävät ihmissuhteiden merkityksen. Ihminen toimii paljolti elämyksistään ja tunteistaan käsin. Ihmissuhteita ei voi kehittää ilman omaa elämänkokemusta ja sosiaalisten taitojen harjaannuttamista. (Isokorpi & Viitanen 2001, 243.) Yhteiskunnassamme tärkeäksi tekijäksi on muodostunut kontaktien osaamisen taito. Kontaktien osaamattomuus rajoittaa ihmissuhteita sekä laadullisesti että määrällisesti. Ihmissuhteet voisivat olla nykyaikaisen elämän perusrikkautta ja elämisen laatua, enemmän kuin rahalla mitattavat asiat. Onni ja onnettomuus, mielen terveys ja sairaus kytkeytyvät hyvin usein inhimillisiin kontakteihin. Rantalaihon mukaan kontaktin taito on opittua ja opittavissa. Se on fundamentaalista osaamista, jonka avulla lukemattomat muut asiat helpottuvat, esimerkiksi opiskelu, opettaminen, perhe-elämä ja vapaa aika. (Rantalaiho 1996, 5-6.) Rantalaihon mukaan älyllinen kontakti on sitä, että ymmärtää toista ihmistä, ennen muuta keskustelussa. Tunnekontakti koskettaa tunteita, liikuttaa aidosti, kuten taide ja muu eikielellinen viestintä. Toiminnallinen kontakti voi syntyä ihmisten välisessä yhteistyössä. Rantalaihon mukaan paritanssi on kontaktilaji, jossa tulee tyypillisesti toiminnallista kontaktia. Partnerin liikeradat, painon asettumiset, rytmitajun luonne, tuntuma toiseen jne. muodostavat kussakin tilanteessa ja kunkin partnerin kanssa ainutkertaisen

31 31 kokonaisuuden. Tämän kokonaiskosketuksen molemminpuolisesta onnistumisesta, toiminnallisesta kontaktista riippuen, paritanssi sujuu kuin tanssi, tai sitten ei. (Rantalaiho 1996, 9.) Ihmissuhde kehittyy ajassa. Läheiset ihmissuhteet ja ystävyydet auttavat paitsi toimivaan, aktiiviseen elämään, myös tuntevaan ja ymmärtävään elämään. (Rantalaiho 1996, ) Itsetunto ja itsensä arvostaminen Hyvän elämänlaadun omaavalla on itsetuntoa ja itseluottamusta. Hän on varma omista kyvyistään ja taidoistaan. Hän tuntee selviytyvänsä ja olevansa tarpeellinen. Hän on tyytyväinen omiin ponnisteluihinsa ja hyväksyy itsensä. Hän ei tunne syyllisyyttä eikä häpeää. Hän elää omien vaatimustensa mukaan ja tuntee olonsa hyväksi. (Naess 1987, 16.) Keltikangas-Järvinen on tarkastellut itsetunnon kehittymistä teoksessaan Hyvä itsetunto. Keltikangas-Järvisen mukaan hyvä itsetunto on tärkeä ihmisen voimavara, joka kehittyy hyväksi kun ihmisestä pidetään. Hyvä itsetunto ja hyvä minäkäsitys ovat yhteydessä toisiinsa. Itsetuntoa on se, miten paljon hyviä ominaisuuksia ihminen itsessään näkee. Mikäli ihmisen minäkäsityksessä voitolla ovat positiiviset ominaisuudet, on itsetunto hyvä. Itsetunto on huono, jos negatiivisten ominaisuuksien määrä on suurempi kuin positiivisten. Itsetuntoon kuuluu itseluottamuksen ja itsensä arvostamisen lisäksi myös kyky arvostaa muita ihmisiä. Hyvän itsetunnon omaava havaitsee ja tietää hyvien ominaisuuksien lisäksi myös heikkoutensa. Hän kestää pettymyksiä ja epäonnistumisia oivaltaen, että ne kuuluvat elämään. Itsetunto on myös itsenäisyyttä oman elämän ratkaisuissa, sekä riippumattomuutta muiden mielipiteistä. Ihminen kykenee elämään niin kuin haluaa, ei sen mukaan mitä ympäristö arvostaa. Hän ei valitse harrastuksiaan sen mukaan mitä kulloinkin kuuluu harrastaa, vaan oman kiinnostuksensa mukaan. (Keltikangas-Järvinen 1994, ) Ojanen käyttää teoksessaan Ilo, onni, hyvinvointi Nathanael Brandenin määritelmää itsearvostuksesta: Itsearvostus on kyky kokea itsensä päteväksi selviytymään elämän perustavista haasteista ja tuntea, että ansaitsee onnellisen elämän. Edelleen Brandenin

32 32 mukaan Itseään arvostavan voivat elämän murheet kolauttaa maahan, mutta hän nousee nopeasti ylös. Itsearvostuksen osatekijöinä hän näkee itsensä kokemisen tehokkaana ja arvokkaana. (Ojanen 2001, ) Täyden elämän ehtona Sarasvuo näkee kolme tärkeää suhdetta: suhde itseen, suhde toisiin ja suhde elämään. Sarasvuo puhuu myrkyllisestä suhteesta itseen, joka voi ilmetä armottomuutena tai kovina ja joustamattomina sääntöinä, tai itsensä soimaamisena, tai kenties itsensä säälittelynä. Myrkyllinen suhde itseen heijastuu myös muihin ihmissuhteisiin. Terveen suhteen itseen, toisiin ja elämään Sarasvuo tiivistää yhteen sanaan: rakkaus. Kun ihmisellä on syvä ja jatkuvasti kehittyvä rakkaussuhde itseensä, toisiin ihmisiin ja elämäänsä, hän tekee pitkällä tähtäimellä parempia valintoja, on avoimempi uuden oppimiselle, kestää paremmin väliaikaisia takaiskuja ja jaksaa silloinkin, kun pelon ja niukkuuden tunteet alkavat väijyä. (Sarasvuo 1998, ) Kiminkisen mukaan itsetuntoamme ja identiteettiämme vahvistaa sellainen luova toiminta, jossa käytämme kekseliäisyyttämme ja mielikuvitustamme. Parhaimmillaan tämä toiminta on hyvin palkitsevaa ja mielihyvää tuottavaa. Vaikka perinteet ja toistuvat rituaalit tuovatkin turvallisuutta, kaavan rikkominen joskus luo uuden mahdollisuuden toimia. (Kiminkinen 2007, ) Onnellisuuden perustunne Elämänlaatu paranee, mikäli ihmisellä on rikkaita ja voimakkaita esteettisiä kokemuksia. Hänellä on käsitys luonnosta ja hän tuntee yhteyttä siihen. Ihminen on avoin ja vastaanottavainen. Hän ei ole eristyksissä ulkopuolisesta maailmasta. Hän kokee perusturvallisuutta ja tasapainoa; ei levottomuutta, ahdistuneisuutta eikä rauhattomuutta. Perusmielialaltaan hän on onnellinen, hyvällä mielellä ja voi hyvin. Hän kokee elävänsä rikasta ja anteliasta elämää. Tyhjyyden, masentuneisuuden, epämukavuuden tai tuskan tunteet pysyvät poissa. (Naess 1987, 16.) Ojanen on tutkinut onnen olemusta, sen edellytyksiä ja esteitä. Hänen mukaansa käsitykset onnesta ja siitä, miten onni saavutetaan, ovat vuosituhansien aikana muuttuneet paljon. On

33 33 uskottu kohtaloon ja otettu vastaan se, mitä elämä tullessaan tuo. Vähitellen alettiin uskoa, että ihminen voi tulla onnelliseksi omalla työllään. Nykyajattelun mukaan onnea voi ostaa tavaratalosta: syö, matkusta, harrasta, koe ja nauti. Tekniikka on niin pitkällä, että tietokoneet tarjoavat todenmukaisia kokemuksia. Pian onni pitää tuoda tarjottimella, valmiina pakettina kotiin asti. (Ojanen 2001, ) Ojanen uskoo, että onnelliseksi voi oppia, mutta se vaatii pitkäjänteisen kuntoutusohjelman. Täydellinen onnen tila on hänen mukaansa mahdoton muutoin kuin hetkellisesti. Ihmisen onnellisuus näyttää riippuvan toisaalta hetkellisistä mielihyvän kokemuksista, toisaalta eri suuntiin tapahtuvista vertailuista. Omaa onnellisuutta peilataan omiin odotuksiin, vaatimuksiin ja toiveisiin. Sitä verrataan aikaisempiin omiin ja toisten kokemuksiin, usein tiedostamatta. (Ojanen 2001, ) Ihmisen persoonallisuuden yhteys onnellisuuteen on vahva. Ekstravertit kokevat paljon enemmän myönteisiä tunnetiloja kuin introvertit. Suuri osa myönteisistä tunnetiloista aiheutuu toisten ihmisten seurasta. Ekstravertti ei myöskään tee vertailuja siihen mikä on takanapäin. Tutkimusten mukaan neuroottisuus, ekstraversio ja miellyttävyys sekä osittain myös vastuuntunto ovat yhteydessä onnellisuuteen. Ulospäin suuntautuneet, miellyttävät, tasapainoiset ja vastuulliset ihmiset pärjäävät hyvin sekä ihmissuhteissaan että työssään. (Ojanen 2001, ) Onnellisuus voidaan nähdä tunteena. Tunne ei kestä kauan, sillä yleensä tunteet tulevat ja menevät. Onni on kuitenkin pitempiaikainen mielen tila tai jopa elämisen olojen ominaisuus. Tunteena se samaistuu riemuun, iloon, tyytyväisyyteen ja muihin positiivisiin tunteisiin. Onni on siten kaikkien hyvien tunteiden yhteinen piirre ja ominaisuus. Airaksisen määritelmän mukaan onnellisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole mitään syytä yrittää pois siitä tilanteesta jossa hän juuri sillä hetkellä on. Hänen mukaansa onnellisuus ei siten ole pelkästään sisäsyntyistä iloa, vaan se rakentuu elämän oloista, käytettävissä olevista välineistä ja mahdollisuuksista. (Airaksinen 2006, ) Onnellisuus on suomalaisille tärkeä tunnesana. Kun suomalaisia pyydettiin luetteloimaan tunteitaan, onnellisuus oli kaikissa ikäryhmissä, sekä miesten että naisten vastauksissa,

34 tärkeimpien tunnesanojen joukossa. Suomalaisten nimeämiksi perustunteiksi tutkimuksessa nousivat rakkaus ja viha, ilo ja suru. (Tuovila 2006.) 34 Flow eli ajan riento tarkoittaa tilaa, jossa aika menettää merkityksensä tehtävän kiinnostuksen takia. Tehtävän haaste on silloin juuri omille taidoille sopiva. Puhutaan myös optimaalisesta kokemuksesta, koska tällainen tekeminen tuottaa hyvää oloa. Flow -kokemus edellyttää taitojen ja haasteiden suhteen optimia. Ojasen mielestä yksi kaikkein parhaita keinoja edistää onnellisuutta on lisätä flow'n eli ajan riennon määrää omassa elämässään. Jokaisella on mukaansatempaavilta ja mielenkiintoisilta tuntuvia asioita, joille tulee antaa lisää tilaa. (Ojanen 2001, ) Sisäisesti ohjautuvalle flow -kokemukselle ominaista on, että tekeminen sinänsä on tavoite. Tämä ajan riento syntyy seuraavien Ojasen (2001, 179) listaamien ehtojen vallitessa : 1. Tehtävä tai asia on haastava, riittävän vaativa ja mielenkiintoinen 2. Toiminta ja tietoisuus sulautuvat yhteen 3. Toiminnalla on selvät tavoitteet ja siitä tulee palautetta 4. Tehtävä vaatii keskittymistä 5. Toiminta antaa kontrollin tunnetta 6. Minätietoisuus katoaa 7. Ajan merkitys katoaa tai muuttuu Isokorpi ja Viitanen käyttävät teoksessaan Tunnevoimaa flow -kokemuksesta nimitystä tunne-elämän virtaus, jolloin ihminen paneutuu täysin siihen, mitä on tekemässä. Se on tekemisen lumoa, jolloin itse sisältö toimintoineen tempaa ihmisen mukaansa. Tekemiseen liittyvät tunteet ovat pelkästään positiivisia, täynnä energiaa ja auttavat tekemisessä. Virtausta koetaan silloin kun toimitaan omien kykyjen äärirajoilla. Flow kokemuksena on harvinaislaatuinen, luova prosessi ja tavoite sinänsä. Yksi tunnusmerkeistä on spontaani ilon, jopa riemun tunne, mikä on palkkio sinänsä ja oppimisen vahvin yllyke. (Isokorpi & Viitanen 2001, ) Eräs suomenkielinen vastine flow-ilmiölle on voimaantuminen. Kyse on tekemisen tai luomisen lumosta sekä intohimosta. Mielenkiintoinen tehtävä vie mukanaan, aika katoaa.

35 35 Nautinnollinen keskittyminen ja tekeminen johtaa tyydytystä tuottavaan, tulokselliseen suoritukseen. Nämä myönteiset kokemukset ja koetut onnistumiset ovat huippuosaamisen siemen. Määtän sanoin Mikä lähtee sydämestä, sytyttää sydämet. (Määttä 2006.) Perttulan mukaan onnellisuus ei ole elämän perimmäinen tarkoitus, se ei kelpaa elämän itseisarvoksi. Hän näkee onnellisuuden ennakoimattomana seuralaisena, joka seuraa aikuista hänen tehdessään elämänsä valintoja. Elämään saa hauskuutta tekemällä sellaisia asioita, jotka tuovat ilon ja onnen hetkiä. Elämyksellisestä toiminnasta, kuten tanssitunnilta, on nautinnollista etsiä iloa ja onnea, mutta onnellisuutta ei voi saada yrittämällä. Perttula erottaakin onnen ja onnellisuuden toisistaan: onni on lyhytaikainen, vahva elämys, kun taas onnellisuus on kokonaisvaltainen ja hitaasti muuttuva kokemus itsestä ja omasta elämästä. Onnen hetket voivat jalostua onnellisuudeksi, mutta mitään varmuutta siitä ei ole. (Perttula 2001, ) Onnellisuus on yleinen ja kokonaisvaltainen kokemus, joka on olemassa juuri tässä hetkessä. Onnellisella ihmisellä on hyvä olla sellaisena kuin on ja elää sellaista elämää kuin elää. (Perttula 2001, 13-14; 188.) Tullakseen onnelliseksi, aikuisen ihmisen ei tarvitse muuttua miksikään. Riittää kun hän antaa itselleen mahdollisuuden elää omana itsenään. Itseään toteuttava aikuinen on onnellinen, joka elää kokonaisena ihmisenä riippumatta sosiaalisista odotuksista, eläen itse oman elämänsä päähenkilönä. (Perttula 2001, ) Perttulan mukaan onnellisuus voi myös kestää mikäli ihmisen peruskokemukset säilyvät ennallaan, sillä onnellisuus elää keskeisten kokemusten mukana. (Perttula 2001, 121.) Sarasvuon mielestä onnellisuus syntyy aidosta vapaudesta. Valintojen tulee lisätä elinvoimaa, ei vähentää sitä. Ihmisen tulee elää tasapainoista, rikasta, vaihtelevaa elämää, jakaa asioita muiden kanssa, etsiä elämyksiä ja nauttia niistä, viettää ainakin puolet valveillaoloajasta itselleen rakkaimpien asioiden ja harrastusten parissa. Rakastaa sitä mitä tekee ja tehdä sitä mitä rakastaa. Ihmisen tulee itseään säälimättä ja heikkouksistaan huolimatta etsiä yhä enemmän onnellisuutta itselleen ja toisille. Ihmisen tulee elää täyttä elämää! Have a life!, kuten Sarasvuo asian ilmaisee. (Sarasvuo 1998, 10; ) Sarasvuon mukaan onnellisimmat meistä ohjautuvat enimmäkseen sisältä käsin. Heillä on vahva ja vapaa sisäinen minä. He ovat myös ympäristölleen arvokkaimpia. (Sarasvuo 1998, 139.)

36 IHMISEN HYVINVOINNIN JA ELÄMÄNLAADUN TUTKIMUS Hyvinvoinnin indikaattorit Naessin mielestä ovat sosioekonomiset, kuten elintaso ja ostovoima, tai psykologiset, kuten tyytyväisyys elämään ja mielenterveys. Elämänlaatua tutkittaessa lähtökohtana on yksilön elinolot (esim. tulot, asunto, työ) sekä se, miten niitä muokataan päämäärän, elämänlaadun, maksimoiseksi. Ts. tutkimuksella tuotetaan tietoa siitä, miten iloa elämässä lisätään samalla murheita vähentäen. Kapeasti Naess määritteleekin, että elämänlaatu pitää sisällään enemmän mielihyvää kuin mielipahaa. Väljästi hän näkee elämänlaadun yksilön hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden tilana, mielialana. (Naess 1987, ) Tutkittaessa elämänlaatua muuttuja, ilmiö itsessään on latentti, mahdoton tarkkailla. Elämänlaadun tutkimus vaatii siten indikaattorit. Ulkopuolinen henkilö voi toimia tarkkailijana tai henkilö itse tarkkailee itseään, tietoisesti tai tiedostamatta, raportoiden huomionsa jälkikäteen. Raportoinnissa voidaan keskittyä joko käyttäytymiseen tai tunteisiin. Haastattelut, keskustelut ja kysymykset suullisina tai kirjallisina toimivat tiedonkeruussa. Naessin mukaan kyse on tällöin tuoreen tiedon keräämisestä. Toisaalta myös olemassa olevat tilastot voivat toimia indikaattoreina elämänlaadun tutkimisessa, esim. itsemurhaluvut. (Naess 1987, ) Ojasen mukaan tutkimuskohteena onnellisuus on kiehtova aihe. Tuloksena saadaan paitsi odotettuja myös yllättäviä asioita: palatseissa elää onnettomia ihmisiä kun taas puutteen keskellä saattaa elää hyvin onnellisia ihmisiä. Ojasen ajattelun mukaan ihmisten itsensä tekemät tulkinnat ja itselleen laatimat tarinat vaikuttavat suuresti siihen, miten onnelliseksi heidän elämänsä muodostuu. (Ojanen 2001, 34.) Airaksinen julkaisee teoksessaan Onnellisuuden opas seuraavia tutkimustuloksia: 83% suomalaisista on onnellisia, 45% ylimpien tuloluokkien ihmisistä jopa erittäin onnellisia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 80% koko maailman ihmisistä on onnellisia. (Airaksinen 2006, 91.)

37 4.4 ONGELMAT JA MITTAUSVIRHEET TUTKITTAESSA ELÄMÄNLAATUA 37 Elämänlaatua tutkittaessa ulkopuolisen tarkkailijan käyttö on aikaa vievää. Itse havainnoitaessa ja vastattaessa kysymyksiin kustannukset minimoituvat, mutta tiedon stabiliteetti on vähäinen: tunteiden nopea vaihtuminen ja häilyvyys hankaloittaa tutkimusta. Ongelmaa voidaan korjata kasvattamalla tutkimusjoukkoa ja esittämällä sama tai samankaltainen kysymys useampaan kertaan. Mittaustilanteita voidaan järjestää myös useita. Käytettäessä ulkopuolista havainnoijaa, mielialan vaihtelu ei vaikeuta työtä samalla tavalla, mutta tutkittavan tunteiden ja hänen affektiivisten kokemustensa raportointi on vajavaisempaa. (Naess 1987, ) Saavutetun tiedon reliabiliteetti ja validiteetti vaihtelevat riippuen käytetystä menetelmästä. Tilastoja tutkittaessa satunnaisvirheet ovat mahdollisia, esim. kirjausten laiminlyönti tai tietojen kaunistelu. Haastattelututkimuksessa haastateltava saattaa haluta tehdä hyvän vaikutuksen haastattelijaan muokaten vastauksiaan sen mukaan. Vastaustyyli voi vaihdella kyllä-tyylistä ei-tyyliin. Mikäli vastaajat käyttävät ilmauksia 'paljon', 'vähän', 'korkea', 'matala', 'harvoin' tai 'usein', sanojen merkitys vaihtelee vastaajien välillä. Myös haastattelijan viitekehys vaikuttaa vastaavasti. Hänen ennakkoluulonsa, odotuksensa ja asenteensa toimivat virhelähteenä. Naessin mukaan näitäkin ongelmia voidaan poistaa lisäämällä mittauksia, kasvattamalla tutkittavien määrää ja kysymällä enemmän kysymyksiä. (Naess 1987, ) Suomalaisten onnellisuutta tutkittaessa tulokset eri tutkimuksissa ovat olleet ristiriitaisia. Haastattelijan onnellisuutta tivaavaan kysymykseen kielteinen vastaus nähdään normin vastaisena käytöksenä. Sosiaalisena perustilanteena koetaan se, että ihmisen kuuluu olla onnellinen. Tosiasiallinen ja normatiivinen asiayhteys on vaikeaa erottaa toisistaan. (Airaksinen 2006, ) Onnellisuustutkimuksissa suora kysymys Oletko onnellinen? tai Mikä tekee sinut onnelliseksi? saa vastaajan kertomaan jostain muusta kuin onnellisuudesta. Suoraan kysymykseen haetaan mieluummin helppoja vastauksia. Perttulan mukaan onnellisuus paljastuu kuitenkin parhaiten epäsuorasti, tutkittaessa kokonaisvaltaisia kokemuksia.

38 38 Hänen mielestään aihetta on parasta lähestyä kierrellen, kuunnellen, aistien ja yhdistellen kokemuksia toisiinsa ja katsoa millaisen kokonaisuuden ne muodostavat. (Perttula 2001, ) Kun haluaa tietää mitä ihmiset onnellisuudesta ajattelevat, kysymys kannattaa asettaa muotoon Miten aikuinen kehittyy? tai Miten aikuisen pitäisi kehittyä? tai Millaista aikuisen elämän pitäisi olla, että se olisi normaalia? Vastaukset näihin kysymyksiin eivät anna yksituumaista käsitystä onnellisuudesta. (Perttula 2001, ) 4.5 ONKO ELÄMÄNLAADUN TUTKIMISESTA HYÖTYÄ? Elämänlaadun tutkimus on osa yhteiskunnan sosiaalipolitiikkaa. Se tuottaa tietoa siitä, miten ihmiset elävät, miten he ajattelevat ja miten he tuntevat. Elämänlaatua tutkittaessa paitsi laajennetaan tieteellistä tietoa, myös selvitetään mitä muutoksia yhteiskunnassa tulisi tehdä ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Joskus tämän teoreettisen tiedon ja poliittisen todellisuuden välillä on kuilu. Mikäli tutkimuksessa selviää, että esimerkiksi pienten lasten vanhempien elämänlaatu on muita aikuisia matalampi, tulisi yhteiskunnan suunnata tukitoimia tilanteen korjaamiseksi. (Naess 1987, 78.) Elämänlaadun tutkimus voi olla myös poikkitieteellistä, esim. tutkittaessa elinolojen vaikutusta elämänlaatuun. On myös hyödynnetty tutkimustietoa selvitettäessä erilaisten lääketieteellisten apuvälineiden merkitystä tai erilaisten syöpähoitojen vaikutusta ihmiselle ja hänen elämänlaadulleen. Fyysisen aktiivisuuden merkitystä elämisen laatuun on myös tutkittu monista eri lähtökohdista. (Naess 1987, ) Korkea elämänlaatu, jolla Airaksinen tarkoittaa ei-aineellista hyvinvointia, on yksi ihmisen onnellisuuden osatekijä. Yksin aineelliset resurssit ja elintaso eivät nykyihmiselle enää riitä, vaan on kiinnitettävä huomiota myös elämisen laatuun. Elämänlaatu hänen mukaansa vaatii terveyttä, virkistystä, työnteon mielekkyyttä, ihmissuhteita, luovaa toimintaa ja hyvää ympäristöä. Nämä ovat arvoja, joiden toteutuminen ihmiselämässä nostaa elämisen laatua. Kun käytämme elintasoresursseja näiden tekijöiden luomiseen, elämänlaatu paranee. Puhe elämänlaadusta korostaa elämän olojen ja olosuhteiden arviointia ja niiden muuttamista oikeaan suuntaan. (Airaksinen 2006, )

39 39 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkielmani Tanssi on tapa elää aiheena on paritanssiharrastuksen lumo ja viehätys harrastajien omien käsitysten valossa. Suomen Seuratanssiliittoon järjestäytyneitä paritanssin harrastajia Suomessa on noin Sen lisäksi järjestäytymättömiä harrastajia ympäri Suomea on lukematon määrä. Suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen mukaan aikuisia tanssin harrastajia oli noin Mikä harrastuksessa viehättää? Mihin tämän harrastuksen lumo perustuu? Olen asettanut tutkimukselleni seuraavat tutkimusongelmat: 1. Millaisia käsityksiä paritanssia aktiivisesti harrastavilla on tämän harrastuksen merkityksestä? Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsitysten mukaan? 2. Millainen on paritanssin harrastajien elämänlaatu ja hyvinvointi? Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua?

40 40 6 TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTUS 6.1 TUTKIMUSHENKILÖT Tarkoitukseni oli selvittää paritanssia aktiivisesti harrastavien ihmisten käsityksiä harrastuksensa merkityksestä. Tutkimushenkilöinä olivat siten paritanssia harrastavat ihmiset Suomessa. Tutkimukseni tavoitti erityisesti Internetiä ja siellä tanssiaiheisia sivustoja lukevat harrastajat huhti- ja toukokuussa Näitä sivuja lukevat pääasiassa juuri lajin aktiiviharrastajat. Lisäksi osa harrastajista tavoitettiin henkilökohtaisesti sähköpostitse tai tanssikurssilla. Tutkimusalueena oli koko Suomi. Tutkimuksen perusjoukko on numeerisesti määrittelemätön. Kirjoituspyyntöön vastasi 37 paritanssin harrastajaa eri puolelta Suomea, iältään 18 - yli 70. Vastaajista 23 oli naisia ja 14 miehiä. Seuraava kuvio osoittaa tutkimuksessa mukana olevien kirjoittajien ikäjakauman. Vastaajista kolme ei ilmoittanut ikää. Kuvio 1. Tutkimuksessa mukana olevien 34 kirjoittajan ikäjakauma.

41 41 Tutkimushenkilöille on annettu numerotunnukset Näitä numeroita käytän tulososuudessa olevissa suorissa lainauksissa. Näin vastaajien henkilöllisyys ei missään vaiheessa tule esille ja kirjoittajien anonymiteetti on siten turvattu. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tavoitteena on aineiston teoreettinen edustavuus. Kerätyssä aineistossa tulee olla esillä tutkimusongelman kannalta olennaiset piirteet. (Uusitalo 1991, ) Tämä aineistomäärä, 37 kirjoitelmaa, edustanee tutkimuskohteen olennaisia piirteitä. Uudet tapaukset eivät todennäköisesti toisi enää uutta nyt dokumentoimatonta tietoa. 6.2 TUTKIMUSMENETELMÄLLISET VALINNAT Kvalitatiivinen tutkimus Ihmistä ja ihmisen toimintaa yleisesti tutkittaessa erotetaan seuraavat tutkimusmenetelmät: kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, historiatutkimus, tulevaisuuden tutkimus ja kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus (Metsämuuronen 2006, juliste). Keskustelua kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten menetelmien soveltuvuudesta kasvatustieteeseen ja yleensä ihmistieteisiin on käyty 1970-luvulta lähtien. Nykyään korostetaan, että nämä menetelmälliset suuntaukset eivät sulje toisiaan pois, vaan samassakin tutkimuksessa voidaan kerätä sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Menetelmällisten ratkaisujen tulee perustua ennen kaikkea tutkimustehtävään ja sitä ohjaavaan tiedonintressiin. (Häkkinen 1996, ) Kvalitatiivinen tutkimus on tutkimusta, jossa tutkimusaineisto on verbaalista tai visuaalista. Kvantitatiivisen tutkimuksen aineisto on esitettävissä numerollisessa muodossa. Kokeelliset tutkimukset, kyselyt ja haastattelut, tilastot ja sisällönanalyysi tuottavat usein kvantitatiivista aineistoa. Erityyppiset havainnointitutkimukset, vapaamuotoiset haastattelut, dokumentit ja erilaiset kulttuurin tuotteet sisältävät aineistoa, jota ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista pukea numeeriseen muotoon. Tuomen ja Sarajärven mukaan (2002, 105) dokumentti on aineistoa kirjallisessa muodossa. Esimerkkeinä dokumenteista he mainitsevat kirjat, artikkelit, päiväkirjat, kirjeet,

42 42 haastattelu, puhe, keskustelu, dialogi, raportit jne. Kvalitatiivinen analyysi on enemmän aineistosidonnaista, eikä sen menetelmiä ole valmiina. Se on riippuvaisempi tutkijan kyvyistä ja hänen luovuudestaan, kuitenkin siten, että myös kvalitatiivisen aineiston käsittelyn tulee olla systemaattista. (Uusitalo 1991, ) Kvalitatiivinen tutkimusote soveltuu erityisen hyvin tutkimusotteeksi silloin, kun ollaan kiinnostuneita tapahtumien yksityiskohtaisista rakenteista tai tietyissä tapahtumissa mukana olleiden yksittäisten toimijoiden merkitysrakenteista. Edelleen laadullinen tutkimus soveltuu parhaiten tutkimusotteeksi silloin kun halutaan tutkia luonnollisia tilanteita tai saada tietoa tiettyihin tapauksiin liittyvistä syy-seuraussuhteista. (Metsämuuronen 2006, 88.) Laadullisen tutkimuksen tehtävä on maailman käsitteellinen ymmärtäminen. Tutkimusmenetelmän valinnassa on tärkeää, että teoreettinen viitekehys ja empiirinen osuus tukevat toinen toisiaan ja löytävät toisistaan kosketuspintoja. Laadullinen tutkimus on subjektiivinen ja tavoitteena on kuvata ja kerätä elämismaailman ilmiöitä ja kokemuksia. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena ei ole tehdä tilastoja vaan tekstiä, joka kuvaa ilmiöiden ainutlaatuisuutta eri näkökulmista. (Eskola & Suoranta 1996, 44; ) Haluan tutkia ihmistä ja ihmisen toimintaa ja käsityksiä, kuvata ja kerätä tietoa eräästä elämismaailman ilmiöstä, paritanssiharrastuksesta ja harrastajien käsityksistä. Tavoitteenani on kuvata tämän ilmiön ainutlaatuisuutta eri näkökulmista. Tutkimusaineistoni on verbaalista, kirjallisessa muodossa. Saamani aineisto voidaan nähdä dokumenttina, jota analysoin ja kuvaan laadullisesti. Edellä mainittuun teoriatietoon perustuen tutkimusmenetelmäni on siten kvalitatiivinen eli laadullinen Fenomenografinen tutkimusote Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen pääasiallisimmat tutkimusmenetelmät ovat tapaustutkimus eli case study, etnografia, fenomenografia, Grounded Theory ja toimintatutkimus. Näistä tapaustutkimus voidaan ymmärtää keskeiseksi kvalitatiivisen

43 metodologian tutkimusmenetelmäksi. Metsämuurosen mukaan lähes kaikki kvalitatiivinen tutkimus on tapaustutkimusta. (Metsämuuronen 2006, ) 43 Fenomenografialla on yhteyksiä Piaget'n tutkimuksiin, hahmosykologiaan ja fenomenologiseen filosofiaan. Fenomenologia ja fenomenografia ovat lähtökohdiltaan erilaisia, vaikka nimitysten samankaltaisuus antaisi muuta olettaa. Fenomenologia pyrkii olemaan vaihtoehto empiiriselle tutkimukselle, fenomenografia puolestaan on empiirinen tiede. Fenomenologiassa kiinnostuksen kohteena on yksilön kokemukset ensimmäisen asteen näkökulmasta, kun taas fenomenografit analysoivat empiiristä aineistoa, jonka sisältö heijastaa muiden ihmisten käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Fenomenografia on näin painotukseltaan enemmän aineistosuuntautunut, fenomenologia puolestaan korostaa enemmän metodologisia kysymyksiä. Yksioikoinen fenomenologian ja fenomenografian jaottelu filosofiaksi ja empiiriseksi tieteeksi on vahva yleistys ja sellaisena kritisoitu. (Häkkinen 1996, 6-11.) Fenomenologien tarkoituksena on löytää ilmiön olemus erilaisista kokemuksista johdettujen yhtäläisyyksien kautta. Ilmiön ideaali olemus pysyy yhtenäisenä variaatiosta huolimatta. Fenomenografit puolestaan pyrkivät kuvaamaan ilmiötä erilaisten kokemusten variaation kautta. Ilmiön olemuksen ajatellaan heijastuvan empiiristen subjektien käsitysten variaatiossa, joka peilautuu kuvauskategorioissa. Tämän kategoriasysteemin pohjalla olevaa rakennetta pidetään ilmiön fenomenografisena olemuksena. (Häkkinen 1996, 11.) Fenomenografia on empiirinen tutkimussuuntaus kuten edellä todettiin. Tutkimuksessa hankitaan empiirinen aineisto, jota analysoidaan, tutkitaan ja kuvataan. Suuntausta voidaan kuvata myös induktiiviseksi: liikkeelle lähdetään yksityiskohtien tarkastelusta, joihin liittyvistä ilmauksista muodostetaan yleisiä ilmiöitä koskevia päätelmiä. Fenomenografia sanana viittaa ilmiöiden kuvaamiseen, tutkimus onkin ennen kaikkea kuvailevaa. Ihmisen ajattelun sisältöä ja sen sisällöllis-loogisia suhteita halutaan kuvata erilaisten käsitysten avulla. Yksilön ajattelua voidaan kuvata parhaiten sisällöllisesti rikkailla ja mahdollisimman havainnollisilla kuvauskategorioilla. Erilaisista käsityksistä rakennettu kategoriasysteemi kuvaa ilmiön kompleksisuutta ja heijastaa ilmiön variaatioita eri

44 44 ihmisillä. Kuvauskategoriat muodostetaan ilmiötä koskevien ilmausten analyysin ja tulkinnan tuloksena. Niiden avulla ei pyritä sel ittämään ilmiötä koskevien käsitysten taustalla olevia syitä, vaan pyritään ymmärtämään tutkittavien ajattelua. (Häkkinen 1996, 14.) Fenomenografisen lähestymistavan kehittäjä on Marton, joka tutki opiskelijoiden erilaisia käsityksiä oppimisesta 1970-luvulla Göteborgin yliopistossa. Tämän jälkeen fenomenografiaa on kehitetty edelleen erityisesti oppimiskäsitysten tutkimiseen ja analysointiin. Fenomenografia on kiinnostunut ihmisen arkielämästä. Tutkimuskohteena ovat laadullisesti ja sisällöllisesti erilaiset tavat käsittää, kokea, käsitteellistää, ymmärtää, havainnoida tai tajuta ilmiöitä maailmassa. Menetelmällä pyritään kartoittamaan käsitteitä siitä, miten ilmiöitä tai tapahtumia ymmärretään ja tulkitaan. Fenomenografia soveltuu myös erilaisten kulttuurien tutkimiseen, sillä siinä olennaista on pyrkiä kuvaamaan ja ymmärtämään toimintaa ja sen motiiveja. Fenomenografiasta onkin tullut vaikuttava ja laaja suunta korkeakouluopiskelussa. (Sahi 2006, ) Fenomenografia tarkoittaa ilmiön kuvaamista tai ilmiöstä kirjoittamista. Fenomenografiassa tutkitaan sitä, miten maailma ilmenee ja rakentuu ihmisten tietoisuudessa. Erityisesti tutkitaan ihmisten käsityksiä asioista. Häkkinen mainitseekin fenomenografisen tutkimuksen pääkohteeksi käsityksen (1996, 5). Ihmisten käsitykset samastakin asiasta voivat olla hyvin erilaisia, riippuen esimerkiksi iästä, koulutustaustasta, kokemuksista ja sukupuolesta. Ihmisten käsitykset muuttuvat, ovat dynaamisia. Fenomenografian kannalta on olemassa vain yksi maailma, josta ihmiset muodostavat kukin erilaisia käsityksiä. (Metsämuuronen 2006, 108.) Fenomenografia pyrkii siis etsimään erilaisia kokemustapoja miten ihmiset tulkitsevat ympäröivää maailmaa. Tutkimus kuvaa laadullisesti erilaisia käsityksiä niiden omista lähtökohdista ja niiden omaa logiikkaa seuraten. Mielipide, muisto, luulo, epäily, havainto, väite, uskomus, tieto tai vastaava voidaan katsoa käsitykseksi. Näin ilmiöstä halutaan etsiä sen ymmärtämisen eri variaatiot. Käsitykset avaavat ihmisten antamat merkitykset tutkijalle. Erilaisia käsityksiä ja kokemuksia ei aseteta paremmuus- tai kehittyneisyysjärjestykseen, sillä halutaan varmistaa sisältöjen säilyminen.

45 45 Tutkimusmenetelmänä ns. toisen asteen näkökulma tarkoittaa sitä, että ilmiötä ei tutkita suoraan, vaan kiinnostuksen kohteena ovatkin tutkittavan omat käsitykset ja kokemukset ilmiöstä. Fenomenografisessa tutkimuksessa haastattelut ovat yleisin keino hankkia aineisto, mutta muutkin aineistonkeruumenetelmät ovat hyväksyttyjä. (Sahi 2006, ) Häkkisen mukaan fenomenografisen tutkimuksen kohteena on tieteellisten totuuksien etsimisen sijasta ihmisten arkiajattelu ja arkipäivän käsitysten jäsentäminen. Tieteellisten käsitteiden lisäksi on alettu painottaa ihmisen toimintaa ohjaavan arkiajattelun ymmärtämistä. Tämä ajattelun variaatio nousee esiin tutkittavien tuotoksista, paitsi haastatteluista myös kirjallisista dokumenteista. Aineistoa luetaan läpi yhä uudestaan ja uudestaan, käsitykset saavat muotonsa aineistotekstien ja tutkijan toistuvassa kohtaamisessa. Tutkijan haasteellisena tehtävänä on muodostaa tutkittavien ilmaisuista kokonaisia merkitysyksiköitä, joista käsityksiä kuvaavat kategoriat muodostetaan. Tutkimuksen tärkeimmäksi tulokseksi muodostuvat juuri erilaisia ajattelutapoja kuvaavat käsityskategoriat. (Häkkinen 1996, 5; 15.) Tutkiessani paritanssia aktiivisesti harrastavien ihmisten käsityksiä harrastuksensa merkityksestä yhteys fenomenografiseen tutkimusotteeseen on ilmeinen. Tavoitteena on - kuten valtaosassa laadullisen tutkimuksen strategioista - ymmärtää todellisuutta. Erityisesti halutaan painottaa sitä, miten asiat ilmenevät ihmisille heidän arkitodellisuudessaan ja miten ihmiset kokevat asioiden merkitykset. Tutkimusaineistoni on paritanssin harrastajien teemakirjoitelmat, joissa johdattelevien teemakysymysten avulla, pohditaan omia kokemuksia ja käsityksiä harrastuksesta. Tutkiessani näitä käsityksiä, minulla on siten toisen asteen näkökulma tutkittavaan ilmiöön. Kuvaan ilmiötä horisontaalisesti, mikä tarkoittaa että kaikki ilmiötä kuvaavat näkökulmat ovat samanarvoisia ja tavoitteena on löytää mahdollisimman erilaisia käsityksiä kyseisestä ilmiöstä. 6.3 TEEMAKIRJOITUS TIEDONHANKINTATAPANA Kvalitatiivisessa metodologiassa keskeiset tiedonhankintatavat ovat haastattelu, tarkkailu eli observointi sekä kirjallisen materiaalin käyttö. (Metsämuuronen 2006, 111.) Näistä aineistonhankintatavoista haastattelu ja kirjallisen materiaalin käyttö molemmat olisivat

46 46 olleet käyttökelpoisia vaihtoehtoja tutkimuksessani. Päädyin käyttämään kirjallista materiaalia, sillä halusin pysytellä taustalla, mahdollisimman objektiivisena tiedonkerääjänä, siten että persoonani ei vaikuttaisi saatuun aineistoon. Lisäksi uskoin saavani pohditumpia ja valmiimpia, ehkä myös rohkeampia vastauksia kirjoitelmien avulla. Kirjoitelmia laatiessaan tanssin harrastajat saattoivat valita itse haluamansa ajan ja paikan tekstin tuottamiseen. Uskon, että henkilökohtaiset tuntemukset tulivat näin paremmin esille. Tutkimukseni empiirinen aineisto on koottu tutkimuslomakkeilla, joista toinen oli kirjoitelmapyyntö (liite 1) ja toinen kyselykaavake lähes avoimin kysymyksin (liite 2). Lomakkeen laatimiseen vaikuttivat työtäni ohjanneen Kaarina Määtän ohjeet, esiymmärrykseni ja omakohtaiset kokemukseni tutkittavasta ilmiöstä sekä aiheesta lukemani teoriatausta. Kirjoitelmia ohjattiin teemakysymyksillä. Samat kysymykset olivat kyselykaavakkeessa ja vastaustilaa oli annettu runsaasti. Saatua aineistoa voidaan pitää dokumenttina, kuten Tuomi ja Sarajärvi teoksessaan määrittelevät: dokumentti voidaan ymmärtää väljästi, miltei mikä tahansa kirjalliseen muotoon saatettu aineisto voi olla dokumentti (2002, 105). Kirjoitelmapyyntö oli otsikoitu Onko tanssi tapa elää? ja se koostui kirjoitustyötä helpottavista ja johdattelevista teemakysymyksistä. Pyysin paritanssin harrastajia kirjoittamaan harrastuksestaan omien kokemustensa valossa. Toivoin mahdollisimman runsaita ja monipuolisia kuvauksia siitä, mitä harrastus juuri kirjoittajalle merkitsee ja miten se heijastuu muuhun elämään. Tuoko paritanssi harrastuksena hyvinvointia elämään? Lisääkö se elämänlaatua? Onko elämää ilman tanssia? Tutkimukseen osallistujia pyydettiin kertomaan myös hieman taustatietoja itsestään, kuten ikä, sukupuoli, tanssiharrastuksen määrä jne. Kirjoitelman pituudelle ei asetettu vähimmäis- eikä enimmäisvaatimusta, vaan todettiin kaikenlaisten vastausten olevan tärkeitä. Kirjoitelma pyydettiin palauttamaan joko perinteisen tavan mukaan postitse tai sähköpostilla, yhteystiedoin tai nimettömänä.

47 AINEISTON KERUU Tutkimukseni pääasiallisin tiedonhankintatapa oli kirjoitelmapyyntö (liite 1). Laitoin ensimmäisen kirjoituspyynnön Internetiin valtakunnallisen tanssipalvelimen keskustelupalstalle palvelimen ylläpitäjän luvalla. Uusintapyynnön samalle tanssi.netin sivustolle laitoin , noin viikkoa myöhemmin. Valtakunnallisen Tanssinpäivän kunniaksi lähetin pyynnön myös laajemmassa käytössä olevalle Suomi24 sivustolle, siellä olevalle keskustelupalstalle ja tanssiaiheiselle sivulle. Suomen Seuratanssiliiton jäsenseuran Napapiirin seuratanssijoiden kotisivuille laitoin myös kirjoitelmapyyntöni , sillä olen itsekin Nastojen jäsen. Nastojen sivusto tavoittaa paremmin Pohjois-Suomen tanssinharrastajat, sillä tanssi.net keskustelupalsta on pääasiassa Etelä-Suomen harrastajien käytössä. Internetin välityksellä tapahtuvan tiedonhankinnan lisäksi postitin sekä kirjoitelmapyynnön että kyselykaavakkeen lähes avoimin kysymyksin (liite 2) tanssiystävieni sähköpostiin. Muutamia manuaalisia versioita oli jaossa myös paikallisella tanssikurssilla. Erityisesti pyysin senioritanssin aluekouluttajaa välittämään kirjoituspyyntöni seniori-ikäisille paritanssin harrastajille, jotta saisin aineistoa myös vanhemmilta paritanssin harrastajilta. Ajattelin, että pyyntöni Iternetissä ei välttämättä välity kaikenikäisille tanssi-ihmisille. Sekä kirjoitelmapyyntö että kyselykaavake olivat esitestattavina kahdella paritanssia aktiivisesti harrastavalla henkilöllä, miehellä ja naisella. Molemmat palautuivat vastattuina ja hyväksyttyinä laajempaan levitykseen. Kyselykaavake (liite 2) nähtiin hieman helpompana vastata tai ainakin ryhtymistä helpottavana versiona. Saamani palautteen rohkaisemana laitoin kirjoitelmapyynnön (liite 1) valtakunnalliseen jakeluun. Kyselykaavakkeen jakelu onnistui ongelmitta vain manuaalisesti ja sähköpostin liitetiedostona. Tanssi.netin keskustelupalstan käyttäjät tekivät tutkimusta tarkentavia kysymyksiä sekä netin välityksellä julkisesti, että henkilökohtaisilla kysymyksillä sähköpostitse. Lukijat tiedustelivat mm. seuraavaa: -Mihin oppilaitokseen tutkimus tulee?

48 48 -Minkä tasoisesta tutkimuksesta on kyse? -Löytyykö se tulevaisuudessa netistä? -Mikä on tutkimuksen deadline? -Onko gradun aiheena pelkästään paritanssi vai kaikenlainen tanssi? Vastasin tiedusteluihin aina mahdollisimman pian. Kiitin kysyjiä mielenkiinnosta tutkimustani kohtaan ja kerroin kyseessä olevan kasvatustieteen gradun Lapin yliopistoon, ohjaajana professori Kaarina Määttä. Kerroin asettamani, lopullista muotoilua vailla olevat tutkimusongelmat, joiden aiheena on juuri paritanssi. Totesin tanssimisen harrastuksena olevan kuitenkin niin kokonaisvaltaista, että kirjoitelmissa tämä saa näkyä. Toivoin kirjoitelmien palautusta viimeistään mennessä. Edelleen kerroin valmiin tutkimukseni löytyvän linkitettynä Internetin tanssipalvelimelta, tanssi.net sivustolta syksyllä Tämän lupasin palstan ylläpitäjälle kysyessäni häneltä lupaa aineiston keräämiseen palstan välityksellä. Toukokuun 2007 loppuun mennessä vastauksia oli tullut yhteensä 37 kappaletta eri puolilta Suomea. Täytettyjä kyselylomakkeita oli yhdeksän kappaletta, loput 28 eripituisia käsin tai koneella kirjoitettuja kirjoitelmia. Vastaajien ikä vaihtelee 18 - yli 70 ikävuoteen. Saatuani kirjoitelman sähköpostitse vastasin kirjoittajalle mahdollisimman pian kiittäen vastauksesta ja pyytäen viestittämään tutkimuksestani omille tanssiystävilleen. Perinteisen postin välittämään kirjeeseen vastasin kiitoskortilla, mikäli vastaaja oli laittanut kirjeeseen henkilötietonsa. Tutkimuksen perusjoukon ollessa numeerisesti määrittelemätön, vastausten palautusprosenttia ei voida laskea. Myös kato jää arvioimatta. Saatu aineistomäärä yllätti kuitenkin positiivisesti. Mikäli olisin toistanut kirjoitelmapyyntöni Internetissä useammin ja lähettänyt tutkimuslomakkeen tanssiseuroihin ja -kouluihin levitystä varten, olisi vastausten määrä varmasti kasvanut entisestään. Tarvetta aineiston kasvattamiseen ei mielestäni kuitenkaan ollut, sillä uudet kirjoitelmat tuskin olisivat tuoneet ratkaisevaa uutta tietoa.

49 FENOMENOGRAFINEN ANALYYSI Laadullista aineistoa voidaan analysoida ja tulkita monista eri lähtökohdista. Laadullisessa tutkimuksessa voidaan lähteä liikkeelle ilman suuria ennakkoasettamuksia tai määritelmiä. Tutkijan valitsema näkökulma ohjaa sitä, mitä hän aineistosta löytää. Aineistossa ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa totuutta tai tulkintaa. Laadullisen aineiston analyysin tarkoituksena on luoda aineistoon selkeyttä ja tuottaa uutta tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysilla pyritään aineisto tiivistämään kadottamatta kuitenkaan sen sisältämää informaatiota. Pyrkimyksenä on informaatioarvon kasvattaminen luomalla hajanaisesta aineistosta mielekästä ja selkeää. (Eskola & Suoranta 1996, 104.) Fenomenografinen analyysi selvittää miten asiat ilmenevät ihmisille heidän arkitodellisuudessaan ja miten ihmiset kokevat asioiden merkitykset. Aineiston analyysi toteutetaan vertailemalla tutkimukseen saatua aineistoa. Analyysia tehdessään tutkijan tulee sivuuttaa omat ennakkoasenteensa ja -oletuksensa tutkittavasta ilmiöstä. Jokaisessa analyysin vaiheessa tutkija sulkeistaa omat kokemuksensa ja oman esiymmärryksensä. Hän asettaa sivuun persoonallisen tietonsa ja uskomuksensa tutkittavasta ilmiöstä. Hänen tulee ilmaista aineistoon perustuen miten tutkittavat kokevat ja käsittävät ilmiön ja elämismaailmansa. (Sahi 2006, 121.) Aineiston analysointia fenomenografisessa tutkimuksessa kuvataan usein kehänä. Aineistoa, tässä tutkimuksessa kirjoitelmia, luetaan useampaan kertaan niin, että tutkittavien kokonaiskäsitys ilmiöstä hahmottuu tutkijalle. Analyysia ei voida tehdä valmiiseen luokittelurunkoon tai teoriaan pohjautuen. Sen sijaan tutkijalta edellytetään eläytyvää luonnetta ja jatkuvaa keskustelua aineiston kanssa. Tutkija palaa toistuvasti aineistosta teoriaan ja teoriasta aineistoon. (Sahi 2006, ; Niikko 2003, 55.) Ensimmäiseen analyysivaiheeseen sisältyy aineiston huolellinen lukeminen. Teemakirjoitelmiin tutustutaan useampaan kertaan. Luin saamani aineiston, 37 kirjoitelmaa paritanssin harrastajilta, suurella mielenkiinnolla. Kirjoitelmia palautettiin

50 50 vähitellen siten, että sain päivässä korkeintaan kolme kirjoitelmaa. Luin aina heti saamani postin ja tutustuin näin tekstin sisältöön alustavasti, ensimmäistä kertaa. En vielä tehnyt merkintöjä teksteihin, mutta kiitin kirjoittajia välittömästi. Mielessäni oli joukko ennakkooletuksia siitä, mitä kirjoitelmat pitäisivät sisällään. Itse aktiivisena paritanssin harrastajana koen harrastuksen erittäin positiivisena, elämänilon ja jaksamisen lähteenä. Aloittaessani aineiston keruuta oletin, että miespuoliset paritanssin harrastajat eivät olisi niin innokkaita analysoimaan verbaalisesti harrastustaan ja sen merkitystä elämälleen. Ensimmäiset palautetut kirjoitelmat tulivat kuitenkin miehiltä. Kaikkiaan 37sta kirjoitelmasta 14 oli miesten kirjoittamia, ts. lähes 40%. Pyrin teksteihin tutustuessani nyt tietoisesti sulkeistamaan nämä omat kokemukseni ja esiymmärrykseni ilmiöstä. Fenomenografisen tutkimustavan haaste onkin kuinka kuvata toisten kokemuksia ja käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä toisten silmin, astumalla ulos omasta kokemuksen ja käsityksen piiristä. Kyseessä Niikon mukaan on toisen asteen reflektio (2003, 47). Seuraavalla lukukerralla etsin kirjoitelmista tutkimuksen ongelmanasettelun kannalta olennaisia ilmauksia. Kirjoituspyyntöön liitetyt teemakysymykset muodostivat alun alkaen eräänlaisen aineiston jäsennyksen, teemarungon, josta lähdin liikkeelle. Aineiston lukeminen oli siten myös helpompaa kun pystyin tekstejä lukiessani suuntaamaan kiinnostustani johonkin tiettyyn teemaan. Päätin ensiksi etsiä teksteistä paritanssin tarjoamia iloja ja nautintoja, sekä toisaalta harrastuksen mukanaan tuomia ongelmia. Analyysiyksikköinä olivat siten nämä merkitykset: kirjoittajien ilmaisemat harrastuksen hyvät ja huonot puolet. Fenomenografisen analyysin toisen vaiheen tarkoituksena on etsiä, lajitella ja ryhmitellä löydettyjä merkityksellisiä ilmauksia ryhmiksi tai teemoiksi. Ilmauksia vertaillaan, niistä etsitään samanlaisuuksia, erilaisuuksia, olennaisuuksia ja myös ristiriitaisuuksia. Tässä vaiheessa kirjasin paritanssiharrastuksen valo- ja varjopuolia manuaalisesti konseptille, merkiten myös kirjoittajan kooditunnuksen lähteeksi, jotta tarvittaessa löydän alkuperäisilmauksen helposti.

51 51 Kolmannessa analyysin vaiheessa muodostetaan fenomenografisia merkityskategorioita. Muodostin pitkän pohdinnan ja ohjaajan kanssa käymäni keskustelun tuloksena lopulta neljä pääkategoriaa, jotka pohjautuvat myös teoriataustaani. Neljäs ja viimeinen fenomenografisen analyysin vaihe käsittää kuvauskategorioiden muodostamisen. Samansisältöisiä merkityskategorioita yhdistellään kuvauskategorioiksi, joille annetaan niiden sisältöä kuvaavat nimet. Kuvauskategoriat perustuvat aina tutkijan tulkintaan ja ne tuovat esiin yhtäläisyyksiä ja eroja merkityksissä. Muodostin merkityksistä kaikkiaan 24 kuvauskategoriaa. Kaikki merkitys- ja kuvauskategoriat olen taulukoinut työhöni taulukkoon 2, sivulle 58. Käyttämäni fenomenografisen analyysin kulun haluan havainnollistaa seuraavan kuvion 2 avulla. Kuvion avulla toivon analyysiprosessin kehämäisyyden hahmottuvan paremmin.

52 52 Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsityksen mukaan? Tiedonhankinta on tehty teemakirjoituksista (37 kpl). Tutkijan teoreettinen ajattelu, eläytyvä luonne ja reflektointi Tutkijan esioletusten sulkeistami nen Tutkijan keskustelu aineiston kanssa A N A L Y Y S I P R O S E S S I I ANALYYSIVAIHE *Aineiston lukeminen *Tutkittavien kokonaiskäsityksen hahmottaminen *Merkityksellisten ilmausten etsiminen aineistosta II ANALYYSIVAIHE *Merkityksellisten ilmausten ryhmittely -vertailu -olennaisuuksien etsintä -yhdenmukaisuuksien etsintä -erilaisuuksien etsintä -ristiriitaisuuksien etsintä III ANALYYSIVAIHE *Merkityskategorioiden muodostaminen IV ANALYYSIVAIHE *Kuvauskategorioiden muodostaminen Kuvio 2. Fenomenografisen tutkimusaineiston analyysimalli ja sen toteuttaminen (mukailtu Niikko 2003, 55).

53 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS Kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimuksella tarkoitetaan kokonaista joukkoa erilaisia tulkinnallisia tutkimuskäytäntöjä. Laadullinen tutkimus on pitkälti tutkijan omaan intuitioon, tulkintaan, järkeilykykyyn, yhdistämis- ja luokittamisvalmiuksiin perustuvaa prosessia. Samasta aineistosta voidaan tehdä päätelmiä monella eri tavalla. Päätelmät voivat olla jopa keskenään ristiriitaisia. (Metsämuuronen 2001, 8-9.) Myös Eskolan ja Suorannan (2000, ) mielestä kvalitatiivisen tutkimuksen pääasiallisin luotettavuuden kriteeri on tutkimuksen tehnyt tutkija itse. Hän on vastuussa tutkimuksen toteutuksesta, siihen liittyvistä valinnoista, aineiston analyysista ja saavutetuista tuloksista. Tutkija on aina viime kädessä vastuussa työstään tutkittaville, lukijoille, itselleen ja kollegoilleen. Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa puhutaan analyysin arvioitavuudesta. Lukijan on pystyttävä seuraamaan tutkijan päättelyprosessia. (Uusitalo 1991, 82.) Eskola ja Suoranta toteavat, että kvalitatiivista tutkimusta arvioitaessa luotettavuuden arviointi koskee koko tutkimusprosessia (2000, 210). Myös Tuomi ja Sarajärvi korostavat, että laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa tutkimusta on arvioitava kokonaisuutena. Tutkimuksen sisäinen johdonmukaisuus eli koherenssi painottuu. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 135.) Luotettavuuden takaamiseksi tutkimusprosessi on pystyttävä kuvaamaan yksityiskohtaisesti. Tutkimukseni kohteena oli paritanssin harrastajat Suomessa, sillä halusin selvittää paritanssin merkitystä harrastuksena. Itsekin paritanssin aktiiviharrastajana halusin tuoda julki harrastuksen merkitystä ihmisille, erityisesti hyvinvoinnin ja elämänlaadun lähteenä. Pyysin tanssin harrastajia kirjoittamaan harrastuksestaan minulle. Kaikkiaan 37 harrastajaa lähetti kirjoitelman huhti-toukokuussa Saatu kirjallinen aineisto analysoitiin laadullisesti, fenomenografisen analyysin avulla. Tutkimus raportoitiin ja saadut tulokset koottiin työhöni Tanssi on tapa elää. Kirjoitelmapyyntööni vastanneet 37 paritanssin harrastajaa mitä ilmeisemmin valikoituivat siten, että kaikki kirjoittajat ovat tai ovat olleet lajin aktiiviharrastajia. Myönteiset

54 mielipiteet paritanssista teksteissä korostuivat, mutta myös kielteisiä mielipiteitä ja vaikutuksia raportoitiin. 54 Tavoitteenani oli tehdä päätelmiä siten, että toinenkin aineistoni analysoija voisi tehdä samanlaiset johtopäätökset. Tämä toistettavuuden tavoite edellyttää, että käytetyt luokittelu- ja tulkintasäännöt ovat yksiselitteisiä ja että niitä noudatetaan johdonmukaisesti. (Uusitalo 1991, 82.) Tutkimuksen toistettavuus eli reliabiliteetti ja johdonmukaisuus tai sisäinen yhtenäisyys ovat ongelmallisia kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Ulkoisella reliabiliteetilla tarkoitetaan sitä, miten samanlaisiin tuloksiin toinen tutkija voi päästä samassa tutkimuskohteessa samoja metodeja käyttäen. (Syrjälä & Numminen 1988, 143.) Tutkimusmenetelmien luotettavuutta arvioidaan yleensä paitsi edellä mainitun reliabiliteetin tai toistettavuuden, myös validiteetin avulla. Validiteetti ilmaisee onko tutkimuksessa tutkittu sitä, mitä on luvattu (Tuomi & Sarajärvi 2006, 133). Syrjälän ja Nummisen mukaan validiteetilla tarkoitetaan tieteellisten löydösten tarkkuutta, sitä missä määrin tutkimuksessa tehdyt johtopäätökset vastaavat sitä todellisuutta josta ne on saatu. He erottavat sisäisen ja ulkoisen validiteetin toisistaan. Sisäisen validiteetin avulla pyritään tarkastelemaan sitä, missä määrin tutkimusraportti vastaa osallistujien näkemyksiä ja heidän määritelmiään tutkitusta tilanteesta. (Syrjälä & Numminen 1988, 136.) Sisäisellä validiteetilla arvioidaan miten tutkija on huomioinut oman tieteenalansa ja tieteellisen otteen tutkimuksessa. Ihmisten erilaisten käsitysten selvittämiseen fenomenografinen tutkimusote sopii hyvin. Sisällönanalyysi olisi myös ollut käyttökelpoinen vaihtoehto. Tutkimusongelmia oli alun alkaenkin ainoastaan kaksi, joille molemmille asetin yhden alaongelman. Aineistonkeruu oli tässä tutkimuksessa luontevinta toteuttaa Internetin välityksellä, siten paritanssin harrastajia tavoitettiin laajemmalta alueelta. Teemakirjoitelmat toivat harrastajien käsitykset hyvin esiin. Tutkimustuloksena olen muodostanut fenomenografiseen analyysiprosessiin nojautuen neljä pääkategoriaa, jotka antavat vastauksen ensimmäiseen asetettuun tutkimusongelmaan. Pääkategoriat jaottelin 24 alakategoriaan saamieni tekstien

55 perusteella. Toinen tutkimusongelmani saa vastauksen teoriataustani ja ensimmäiseen ongelmaan saatujen vastausten perusteella. 55 Raportoinnissa olen pyrkinyt kertomaan tutkimusprosessin kaikkine vaiheineen ja menetelmineen mahdollisimman tarkasti. Tutkijan tulisi esittää tuloksensa niin avoimesti, että lukijoille mahdollistuu oman tulkinnallisen näkemyksen muodostaminen. Raportin tulisi kuvata todellisuutta siten, että lukija voisi saada Syrjälän ja Nummisen mainitsemia sijaiskokemuksia ja toimia kaiken aikaa ikään kuin tutkijan rinnalla (Syrjälä & Numminen 1988, 137). Toivon ja uskon lukijan saavan eläviä kokemuksia todellisuudesta erityisesti kirjoittajien sitaatteja lukiessaan. Osoituksena laadullisen tutkimuksen ulkoisesta validiteetista pidetään tulosten käyttökelpoisuutta ja yleistettävyyttä. Yhtä hyvin voidaan tarkastella tulosten vertailtavuutta tai siirrettävyyttä. (Syrjälä & Numminen 1988, ) Kaikkien kvalitatiivisten tutkimusten ongelmana on tutkimustulosten heikko yleistettävyys. (Metsämuuronen 2001, 22.) Ihmisillä on tutkittavasta asiasta aidosti erilaisia käsityksiä. Lisäksi ihmisten käsitykset muuttuvat ajan kuluessa. Laadullisessa tutkimuksessa voitaisiin korvata puhe tilastollisesta yleistettävyydestä puheella teoreettisesta tai olemuksellisesta yleistettävyydestä. Tällöin keskeisiä ovat ne tulkinnat, joita olemassa olevasta aineistosta tehdään. Ratkaisevaa ei siis ole aineiston koko, vaan tulkintojen kestävyys ja syvyys. (Eskola & Suoranta 1996, 39.) Laadullisen tutkimuksen tulosten siirrettävyys toiseen kontekstiin eri asiantuntijoiden mielestä riippuu siitä, miten samankaltainen tutkittu ympäristö ja sovellusympäristö ovat. Sosiaalisen todellisuuden monimuotoisuuden vuoksi kvalitatiivisen tutkimuksen yleistykset eivät esimerkiksi Eskolan ja Suorannan mielestä ole mahdollisia (Tuomi & Sarajärvi 2006, ), lienevätkö ollenkaan tarpeellisia. Uskottavuudella luotettavuuden kriteerinä tarkoitetaan sitä, vastaako tutkijan käsitteellistykset ja tulkinnat tutkittavien käsityksiä (Eskola & Suoranta 2000, 211). Fenomenografinen tutkimusote on saanut yleistä kritiikkiä esimerkiksi siitä, että tulosten luotettavuus on kyseenalainen. Käsitykset ovat aina konteksti- ja sisältösidonnaisia. Käsitykset samastakin asiasta voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Miten tutkija voi

56 56 olla varma vastaajan tarkoituksesta? Viestin tulkinta riippuu sekä lähettäjästä että vastaanottajasta. Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus rajaa maailmaa omalla tavallaan Sen keskeinen tutkimuskohde näyttäytyy tutkijalle pääasiassa inhimillisessä kielessä. Inhimillinen elämä on suurelta osin juuri kielellistä kommunikaatiota, eri muodossa puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Tuotettu teksti on aina eräs versio ja vain yksi näkökulma aiheeseen kuin aiheeseen. Kirjoittaja tekee aiheesta oman tulkintansa, tutkija puolestaan toisen asteen tulkinnan käsitellessään aineistoa ja lopulta kolmannen tulkinnan raporttia muokatessaan. Raporttiinhan ei voida mahduttaa muuta kuin tutkijan intuition mukaan kaikkein parhaat ja valaisevimmat pätkät. Raportin lukijan tulkinta on sitten jo neljännen asteen tulkintaa. (Eskola & Suoranta 1996, ) Edelleen kritisoidaan sitä, että tutkimuksessa saadaan aina vain poikkileikkaus tutkittavana olevasta ilmiöstä. Paritanssin aktiiviharrastajana minulle itselleni oli muodostunut ennakko-oletuksia tutkittavasta asiasta. Olen harrastanut tanssia lapsesta asti, aluksi kansantanssia ja sen jälkeen pääasiassa paritanssia, jonkin verran myös rivitanssia. Tanssikursseilla ja leireillä olen käynyt aktiivisesti nyt kymmenisen vuotta. Ajan kuluessa harrastuksen lumo on vain entisestään kasvanut. Tanssiminen liikuntamuotona on tuottanut hyvää oloa ja jaksamista. Minulle henkilökohtaisesti tanssiminen on aina antanut energiaa elämään, ei kuluttanut sitä. Nämä ennakko-oletukset tiedostin ryhtyessäni selvittämään paritanssin merkitystä harrastajilleen. Kaikki havaintomme ovat aina latautuneet aikaisemmilla kokemuksillamme. Nämä kokemukset eivät kuitenkaan saa rajata tutkimuksellisia toimenpiteitä. Laadullisessa analyysissa tutkijan pitäisi oppia tai yllättyä tutkimuksen kuluessa, vaikka aina onkin mahdollista ja suotavaakin kehitellä ns työhypoteeseja, eräänlaisia arvauksia siitä mitä analyysi voi tuoda tullessaan. (Eskola & Suoranta 1996, 14.) Objektiivisuus edellyttää, että tutkija pyrkii tekemään valitsemastaan aiheesta niin objektiivisen tutkimuksen kuin mahdollista. Henkilökohtaiset intohimot aiheen valinnan jälkeen on sivuutettava ja ongelmaa tulee lähestyä tieteen keinoin. (Uusitalo1991, 58.) Tämä tieteen objektiivisuuspyrkimys on ollut mielessäni tutkimusta tehdessäni. Fenomenologiassa puhutaan sulkeistamisesta: tutkijan tulee asettaa sivuun persoonalliset uskomuksensa ja tietonsa tutkittavasta ilmiöstä. Analyysin jokaisessa vaiheessa tutkija sulkeistaa omat kokemuksensa ja oman esiymmärryksensä aiheesta. Hän ilmaisee miten tutkittavat kokevat tai käsittävät ilmiön ja elämismaailmansa. (Sahi 2006, 121.) Edelleen

57 57 ehdottomana tavoitteenani on ollut rehellisyys aineistoa analysoidessani ja raporttia laatiessani. Sitaatteja eli suoria lainauksia olen käyttänyt tulososuudessani paljon osoittaakseni lukijalle tekemieni johtopäätösten perustelut aineistoon pohjautuen. Pro gradu -tutkielman ollessa kyseessä luotettavuuden pääkriteeri erityisesti omalla kohdallani ehdottomasti on se tosiasia, että ulkopuolinen henkilö, työni ohjaaja professori Kaarina Määttä, on tarkastanut tutkimusprosessin toteutumisen. Hän on huolehtinut siitä, että tutkimus on toteutettu tieteellisen tutkimuksen toteuttamista ohjaavien yleisten periaatteiden mukaisesti. 7 TUTKIMUSTULOKSET Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen ongelmallisin vaihe on tulosten kuvaus, analyysi ja tulkintojen tekeminen. Tähän vaiheeseen ei ole olemassa muodollisia ohjeita. Tulkintojen hedelmällisyys ja osuvuus on loppujen lopuksi kiinni tutkijan tieteellisestä mielikuvituksesta. (Eskola & Suoranta 1996, 111.) Luettuani paritanssin harrastajien kirjoitelmat useampaan kertaan, aloin koota aineistosta nousevia ajatuksia kirjoittajille annettuun teemarunkoon nojautuen, asetetut tutkimusongelmat mielessäni. Kokosin ensin manuaalisesti, kirjoitelmista alleviivaten ja pääasioita konseptille käsin kirjoittaen, harrastajien ilmaisemia tanssiharrastuksen iloja ja nautintoja sekä toisaalta harrastuksen mukanaan tuomia ongelmia. Käytin koonnissa vastauksille antamiani numerotunnuksia 1-37 viitteenä siitä, mistä kirjoitelmasta teksti tarvittaessa löytyy. Paritanssiharrastuksen tuomista iloista ja nautinnoista kokosin sitten neljä pääkategoriaa tai teemaa. Nämä neljä teemaa nousivat aineistosta selkeästi esiin ja ovat samalla vastauksia asetettuun ensimmäiseen tutkimusongelmaan. Seuraavaksi kokosin kirjoittajien ilmaisemia paritanssiharrastuksen vaatimuksia, vaikeuksia, ongelmia ja pelkoja sisällyttäen nämä samoihin pääkategorioihin. Kaikki neljä pääkategoriaa jaoin vielä

58 alakategorioihin tai alateemoihin. Taulukko 2 kuvaa aineistosta esiin nousseet pää- ja alakategoriat. 58 Taulukko 2. Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsityksen mukaan? Kategoria I Aktiivisuus ja toiminnallisuus Kategoria II Hyvät ihmissuhteet Kategoria III Vahvempi itsetunto Kategoria IV Onni ja onnellisuus I A Yleinen tarmokkuus I B Fyysinen aktiivisuus I C Aivojumppa I D Painonhallinta I E Rentoutus I F Kehoon liittyvät ongelmat, fyysiset rajoitteet II A Samanhenkisten ystävien yhdessäolo II B Kontakti vastakkaiseen sukupuoleen II C Parisuhteen vahvistaminen II D Kontaktit esiintyjiin II E Ongelmat ihmissuhteissa III A Tanssiinhaun hivelevyys III B Tanssitaidon kehittyminen III C Tanssitaidon näyttäminen III D Positiivinen palaute III E Vuorovaikutustaitojen kehittyminen III F Taidon puute, riittämättömyys IV A Ilon ja onnen hetket IV B Onnellisuuden tunne IV C Musiikin lumo IV D Jaksaminen arjessa IV E Hyvä terveys IV F Ajan puute, rahan kuluminen IV G Tanssipaikkoihin ja matkoihin liittyvät ongelmat

59 7.1 MITÄ PARITANSSI HARRASTUKSENA ANTAA HARRASTAJIEN KÄSITYSTEN MUKAAN? 59 Ensimmäiseen tutkimusongelmaani Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsitysten mukaan? hain vastauksia kirjoitelmista kooten paritanssiharrastuksen tarjoamia hyviä ja huonoja puolia aluksi manuaalisesti konseptille. Näistä muodostin neljä pääkategoriaa eli teemaa, jotka ovat vastauksia asetettuun ensimmäiseen tutkimusongelmaan. Pääkategoriat eli pääteemat olen erottanut seuraavassa tekstissä numeroimalla ja lihavoimalla. Pääkategoriat olen sitten jaotellut alakategorioihin siten, että ensimmäiset alakategoriat kuvaavat niitä iloja ja nautintoja, joita tanssiharrastus tarjoaa. Lohkojen viimeiset alakategoriat kuvaavat harrastukseen liittyviä vaikeuksia, vaatimuksia, ongelmia ja pelkoja. Kaikki muodostamani alakategoriat eli alateemat näkyvät seuraavassa tekstissä alleviivattuina otsikkoina. Kategorioita kuvaan suorilla sitaateilla aineistosta. Sitaatit eli suorat lainaukset kirjoittajien teksteistä on kursivoitu ja numeroitu 1-37 kirjoittajille antamieni numerotunnisteiden mukaan. Lainauksia on määrällisesti paljon, sillä haluan kaikilta tutkimukseeni vastanneilta äänen kuuluviin. Työni tulee esille Internetin tanssipalvelimelle, kuten olen palvelimen ylläpitäjälle ja myös kirjoittajille luvannut. Oletan, että kirjoittajat haluavat omia tekstejään siteeratun ja toivovat saavansa lukea myös muiden harrastajien tekstejä. Mielestäni olen saamieni tekstien esille tuomisen velkaa kirjoitelmien lähettäjille. Kirjoittajien ikä, sukupuoli tai kotipaikkakunta ei tule tutkimuksessa esille anonymiteetin turvaamiseksi. Niillä ei myöskään liene olennaista merkitystä tutkimustulosten kannalta Aktiivisuutta ja toiminnallisuutta Yleinen tarmokkuus Aktiivisuus ja tarmokkuus elämässä yleensä leimaa paritanssin harrastajia. He ovat kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista elämässä. Kirjoittajat harrastavat tanssimisen lisäksi monenlaista muutakin, urheilusta ja käsitöistä yhdistystoimintaan. Yleinen aktiivisuus kertoo jaksamisesta ja siitä, että ihmisellä on energiaa ja elämänhalua.

60 Yleensä aktiivinen ihminen osallistuu moneen muuhunkin harrastukseen eikä koe sitä rasitteena. (21) Minulla tanssiharrastus on vaikuttanut muihin harrastuksiin hyvin positiivisesti ja saan... hiihtoharrastustakin aktiivisesti harrastaneena lisää kunnonkohennusta siihen. (6) Käyn latinobicissä ja kuntosalilla. (11) Kuntosalilla käyn, sauvakävelen ja uin. Luen myös paljon ja teen käsitöitä. Aikaisemmin harrastin AY-toimintaa, tai olin siinä siis mukana aktiivisesti 25 vuotta. (32) Jonkin aikaa olin aktiivisesti seuratoiminnassakin mukana (hallituksessa - puheenjohtajanakin..) (3) Tanssiminen vaatii viitseliäisyyttä, ajan kursseille tällä hetkellä 65 km:n päähän. (18) 60 Fyysinen aktiivisuus Liikunta ja paritanssiin liittyvä fyysinen aktiivisuus korostuu kirjoitelmissa. Tanssiminen nähdään monipuolisena, eri-ikäisille ihmisille sopivana liikuntamuotona. Sitä voi harrastaa omien kykyjensä ja taitojensa mukaan. Erityisesti miellyttää liikkuminen ja hyvä musiikki yhdessä. Rytmiin liikkuminen ja musiikin tulkinta tanssin keinoin tarjoaa loputtomasti haastetta eritasoisille harrastajille. Tavoitellaan sitä harvinaista, mutta suorastaan euforista tunnetta musiikkiin sulautumisesta parin kanssa. Iäkkäämmät harrastajat ajattelevat, että tanssiminen on juuri se harrastus, joka on pitänyt kehon kunnossa ja mielen virkeänä. Tanssi on hyvää liikuntaa. Sen avulla olen pysynyt fyysisesti kunnossa - sanottiin kuntotestauksessa. (32) Halusin harrastuksen vastapainoksi istumatyölle.... Mielekästä liikuntaa. ( 28) Aluksi viehätti, että oppia musiikin mukaan liikkumaan ja vielä toisen viennin mukaan. (29) Liikkuminen hyvässä seurassa ja hyvän musiikin tahdissa on nautinto (1) Musiikin ja liikkumisen yhdistäminen (2) Liikunnan riemua (9) Liikunta ja musiikki yhdistettynä tuntui taas tosi hyvältä. (26)

61 61 kaikki rytmissä liikkuminen oli mukavaa. ja on edelleen (25) Olen aina tykännyt liikunnasta ja musiikista, joten tanssi tuli luontojaan mieleiseksi harrastukseksi. (31) se on tunne kuin musiikki virtaisi sisälläni ja liikun sen mukana, tuntuu kuin olisin soitin jota mies soittaa, taivun musiikin tahtiin, liitelen, nautin... sillä 3-4 tuntia illassa suurin piirtein ilman taukoa aivan taatusti on liikuntaa parhaasta päästä (22) tanssi on vahvistanut musiikin ja rytmin kuuntelua ja tulkintaa (11) Se on parasta liikuntaa ja pitää kuntoa yllä.... Tällä hetkellä lumoaa hyvä musiikki ja liikkuminen.... Nautinto: hyvä musiikki, liikkuminen, musiikkiin sulautuminen. (4) Kyllä liikunta on tullut ainakin yhtä vahvaksi tekijäksi kuin vastakkainen sukupuoli... paritanssiharrastus tarjoaa tärkeimmän harrastuksen, liikunnan monta kertaa viikossa (19) Se on miellyttävä yhdistelmä fyysistä liikettä ja läheisyyttä, yhteisen liikkeen lumoa... miellyttävin tapa harrastaa liikuntaa yleensä miellyttävissä olosuhteissa, hyvässä seurassa ja sopivan haasteellisesti. (18) Se on hyvää liikuntaa... vaikka olenkin jo yli 70v, nousee se jalka vielä vanhanakin. Itse en kylläkään pidä itseäni vanhana. Tanssi on varmasti se, joka edelleen pitää kehon kunnossa ja mielen virkeänä. (17) Jos Luoja suo niin aion liikkua tanssimalla ja musiikin tahdissa niin kauan kun voin ja terveyteni sen sallii. Toivon että se aika, että en siihen pysty, on kaukana, kaukana... (37) Kuntoilu, fyysisen kunnon ylläpitäminen ja kunnon kohottaminen motivoi tanssin harrastajia. Kovaakaan rasitusta ei koeta välttämättä negatiivisena. Kunnon hiki tanssiharjoituksissa on jopa tavoiteltavaa....on tanssimisella vaikutusta myös liikuntana. Pari kertaa viikossa viisi tuntia hikoilua yhteen menoon parantaa kuntoa kummasti. (14) tanssi auttaa pysymään hyvässä fyysisessä kunnossa, henkisestä puolesta puhumattakaan. On se kivempaa kuin sauvakävely! (8) Olen varmaan paremmassa fyysisessä kunnossa kuin olisin ilman tanssia. Nyt kun harrastusmäärät ovat kasvaneet kurssien ja leirien tullessa mukaan kuvioon, on kunto entisestään parantunut. (19)

62 62 tulee kuntoiltua ja liikuttua ilman että edes huomaa sitä (5) hiki pinnassa ja hengästyminen...mahtavaa! (5) Aivojumppa Tanssin harrastaminen tarjoaa työtä ja haastetta paitsi muulle keholle, myös aivoille. Jo perusaskelten harjoittelu aktivoi aivotoimintaa. Peruskuviot ja kuvioyhdistelmät vain lisäävät haastetta. Kun siirrytään harjoittelemaan kuviosarjoja, niiden yhdistelemistä ja konkaritasolla musiikin tulkintaa tanssin keinoin, aivot joutuvat todelliseen työhön. Myös viennin ja seuraamisen haasteet ovat aivojumppaa parhaimmillaan. Antanut virikkeitä sekä ruumiille, sielulle, mielelle ja aivoille. Aktivoinut monipuolisesti. (4) Aivojumppaa kun yhdistää rytmin, askeleet, toisen tulkinnan tanssista ja on törmäilemättä muihin tanssijoihin. (28) Painonhallinta Painontarkkailu, ylikilojen karttaminen ja laihduttaminen on tärkeää erityisesti naispuolisille paritanssin harrastajille: Pitää kehoni kunnossa ja kiloni kurissa. Laihduin harrastukseni ensimmäisen vuoden aikana 13 kiloa. (13) Painonhallintaa. (15) painonhallinta on helppoa (24) tanssi on... laihuttanut ja kiinteyttänyt (11) jenkkakahvat pysyvät pienempinä (28) Rentoutus Tanssiharrastuksen rentouttava vaikutus ja liikunnan jälkeinen hyvä olo tulee kirjoitelmissa esiin. Kiire ja stressi unohtuvat. Tanssi rentouttaa... (13) Rentouttavaa. Hyvä olo jälkeenpäin. (15)

63 63 Tanssi on oiva konsti rentoutumiseen. (2) Tanssiminen on minulle ennen kaikkea rentoutumiskeino. (30) Ehkä kiireen ja stressin takia monet tanssivatkin (5) Kehoon liittyvät ongelmat, fyysiset rajoitteet Keho asettaa rajoituksia tanssin harrastajille. Erityisesti jalkoihin liittyvät vaivat kuuluvat harrastukseen. Polvet, nilkat ja varpaat oireilevat haitaten tanssimista. Hiertymiä, rakkoja, känsiä ja kovettumia tulee jalkoihin helposti. Tapaturmia sattuu silloin tällöin. Paraneminen rajoittaa tanssimaan lähtemistä. Puutteet henkilökohtaisessa hygieniassa haittaavat partneria, pahalle haiseva hengitys tai hien haju vie ajoittain harrastuksen viehätystä. Tällä hetkellä tilanne on vähän ongelmallinen jalkoihin tulleen vaivan vuoksi, kun tanssiminen on hyvin vaikeaa mitä enemmän tanssisit niin kivut eikun kovenee, vaikka halut olisi hirvittävät niin ei voi... kyllä elämä ilman tanssia on aika latteaa nyt sen huomaa kun ei enää pääse niin usein... jalat ovat vaurioituneet tanssin johdosta, se on kovaa rasitusta varsinkin polville meillekkin tanssi aiheutti polvien nivelkierukoiden repeämisen (6)...oman elimistön muuttumisen asettamat rajoitukset. Kun kremppoja ja vaivoja sillä saralla alkoi ilmestyä, kiinnostus myös väheni. Toisaalta huoli oman kunnon rapistumisesta sai etsimään muita, fyysisesti helpompia ja vähemmän kuluttavia harrastuksia. (27) Joskus hiertymiä ja rakkuloita jalkoihin. (15) Hiertymiä, rakkoja, kyyneliä, hikeä, kipeytyneitä jäseniä (13) jalat eivät näin vanhempana tahdo kestää enää viikon tanssileirejä... on tietysti mukava tanssia, jos partneri ei haise kovin voimakkaasti hielle, eikä henki haise pahalle, eli henkilökohtaisesta hygieniasta pitää huolehtia ja vaihtopaita pitää aina olla matkassa (32) Varpaat olivat jo muusina ja pohkeet krampissa. Tanssia se silti tahtoi, tämä minun kehoni. (13) Pitäisi pysyä terveenä, että pystyy lähtemään. Joskus kolhuja. Muutaman jalat,... ettei muutamaan viikkoon pysty lähtemään. Kerran minut kampattiin seisoessani, että löin häntäluun lattiaan. Sen paraneminen kesti puoli vuotta. (7)

64 Loukkaantuminen aiheuttaa ongelmia sillä tällä hetkellä en voi liikkua kunnolla toisen jalan hermojen vaurioiduttua. (25) Pitää säilyä suhteellisen terveenä. (4) Ainut ongelmani oli tuolloin pituuteni; hyvät tanssijat olivat aika lyhyitä, eivätkä uskaltaneet tulla hakemaan itseään pidempää naista. -Samaan ongelmaan törmään vieläkin! (24) Hyviä ihmissuhteita Samanhenkisten ystävien yhdessäolo Hyvien ihmissuhteiden ja ystävien merkitys paritanssiharrastuksessa korostuu kirjoitelmissa erityisesti. Harrastus nähdään ennen kaikkea sosiaalisena, samanhenkisten ihmisten yhteisenä tekemisenä. Sekä entiset tanssiystävät, että uudet tutut ovat tärkeitä. Joukkoon kuuluminen merkitsee paljon. Tanssiystävien kanssa pidetään yhteyttä muutenkin kuin tanssin merkeissä. Tavattaessa vaihdetaan kokemuksia ja puhutaan harrastuksesta. Erilaiset ihmiset ystävystyvät keskenään harrastuksensa kautta sukupuoleen, ikään, kokoon, ammattiin tai varallisuuteen katsomatta. Tanssin merkeissä saa kohdata ihmisiä, joihin muutoin ei olisi tutustunut. Tanssiminen laajentaa harrastajan sosiaalista elämää. Tanssin parissa sosiaaliset suhteet muodostavat tärkeän elementin. Toisten ihmisten tapaaminen (27) sosiaalisen toiminnan lajiin (3) Edelleen ihaninta tanssimisessa on ihmiset. Tutut ihmiset, jotka moikkailevat kun saavun tanssipaikkaan ja uudet ihmiset, jotka osaavat samaa tanssin kieltä (14) Parasta lavatanssissa on ihmiset. Vanhoista tutuista löytää uusia puolia tanssin avulla.... Mutta erityisen ihanaa on uudet tutut. (14) Sosiaalinen verkosto kasvaa tanssiharrastuksen myötä, sillä samanhenkisten harrastuskaverien kanssa on mukava tavata muulloinkin kun tunneilla.... Kurssiporukan hyvä henki ja iloinen mieli tarttuu myös muihin ja kasvattaa porukkahenkeä. (33) Tuo sosiaalisia kontakteja. (15) tuttavia, ystäviä on enemmän (20)

65 Tanssi on hyvä muoto tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin.... Olen jäämässä syksyllä eläkkeelle, joten työyhteisön tilalle on kehittynyt jo valmiiksi uusi ihmissuhdeverkosto. (26) mukavia tanssikavereita... mukavaa yhdessäoloa niin parin kuin ryhmänkin kanssa... antaa uuden ulottuvuuden, sillä harrastuksen myötä on saanut tutustua erilaisiin ihmisiin varsinaisen työn ulkopuolella (21) Se antaa miellyttävän ajanviettotavan, mahdollisuuden tutustua mukaviin ihmisiin, tanssiessa miehiin, mutta muuten myös naisiin. (18) Tanssin kautta olen saanut useita hyviä ystäviä ja paljon muita tuttuja, joiden nimeä en edes tiedä. Tanssi yhdistää erilaisia ihmisiä ikään ja ammattiin katsomatta. (24) Samanhenkisiä ystäviä ympärille... olen tutustunut samanhenkisiin ihmisiin, jotka olisin kadulla vain sivuuttanut (28) lisäksi olen saanut paljon tanssia harrastavia ystäviä joiden kanssa on kiva puhua harrastuksestamme ja vaihtaa kokemuksia. Tätä lajia harrastamattomat ei ymmärrä tätä tunteen paloa ja innostusta tanssiin (22) Tuonut laajan ystävä joukon, kun viikonloppu lähenee alkaa puhelin soida. Minne olet menossa tansseihin jne.... upeita hetkiä samanlaisten ihmisten seurassa... samanhenkisiä ihmisiä ympärilläni. Mahtavat fiilikset. (9) Tuntee kuuluvansa joukkoon. (7) 65 Ystäviä on saatu ympäri Suomea, laaja ystäväpiiri on monella juuri tanssiharrastuksen ansiota. Jopa uudelle paikkakunnalle muutto helpottuu harrastuksen myötä. Tanssin harrastajat löytävät toisensa missä tahansa. Minulle tanssimaailma on tanssin ohella ollut mielenkiintoinen paikka tavata monenlaisia ihmisiä. Eri puolilla Suomea ihmiset ovat hyvinkin erilaisia. Kaikista varautuneimpia ihmiset ovat Uudenmaan lavoilla. Tuntuu, että mitä pohjoisemmaksi matkaa, sitä aidompia ihmisiä kohtaa. (12) ystäviä ympäri Suomen maan (9) Saan paljon ystäviä ympäri Suomea. Olen tutustunut myös eri paikkakuntiin tanssin myötä. (32) Opiskelupaikkakunnalle muuttaessa, tanssiminen sai tuntemaan olon kotoisaksi (14)

66 66 Valtakunnallisen tanssipalvelimen ja siellä olevan keskustelupalstan välityksellä tutuiksi tulleet tanssin harrastajat pitävät usein yhteyttä toisiinsa sähköpostitse ja tapaamalla tansseissa. Hyvät viejät ja upeat tanssikavaljeerit tuottavat iloa. Huipputanssija partnerina on tavoiteltu, mutta erikoisesti vievät kavaljeerit myös voidaan kokea positiivisina haasteina. taitavan tanssijan sylissä aloittelijakin tuntuu pärjäävän erinomaisesti.... Minullakin on lempitanssittajat ja nautimme tapaamisista. (11) Jonkinlaisena haasteena koen erikoisesti vievät kavaljeerit. Makeeta! (8) Nyt lumoaa... hyvä kavaljeeri, joka osaa mennä (7) Keskivertoviejiä on hurjan paljon, mutta todella taitavia aika vähän.... Taitavan viejän kanssa voi mennä melkein mitä vaan.... Kun saa soljua musiikin mukana taitavan kavaljeerin käsivarsilla, voin unohtaa muun maailman olemassaolon hetkeksi. On vain me kaksi ja musiikki. (30) Taitavia tanssijoita on mukava katsella. Samoin hyvät, tanssitaitoiset opettajat saavat kiitosta harrastajilta. Ohjaajien tanssia on ilo katsella. Heidän innokkuutensa ja iloisuutensa tarttuu. Osa kirjoittajista on mielestään onnistunut muuttamaan ystäväpiiriään entistä paremmaksi: tanssiystävien alkoholittomuus auttaa suuntaamaan omaakin elämää terveempään suuntaan. Työmatkoihin liittyvä hotellielämä saa uutta sisältöä tanssikurssien ja tanssi-iltojen myötä ilman kaljanhuuruisia baareja. Lopetin kokonaan kapakoissa käymisen, en käytä alkoholia juuri lainkaan, tuttavapiirini on muuttunut tanssipainotteisemmaksi... entinen bailuperhonen, baariprinsessa muuttui ja rakastui paritanssiin (13) en alkanut pörrätä baareissa, kun tulin täysi-ikäiseksi (14) on tanssi hyvä keino viettää viikonloppuja selvässä ja savuttomassa porukassa (5) Tanssin harrastajat eivät juurikaan käytä alkoholia: harjoituksissa tanssitaan aina selvin päin ja kirkkaassa valossa. Hyvin harva edes tupakoi - sehän haisee pahalle! (32) Olen tehnyt 25v reissuhommia. Hotellielämä ei ole kaksista. Ilta saa aivan toisenlaisen kulun, kuin että jos menisi kaljalle aulabaariin. Tanssi tuo ystäviä, rakkautta, mielekkyyttä, fyysistä kuntoa. Tunnen kuuluvani johonkin yhteisöön (20)

67 67 Osa vastaajista kirjoittaa lasten, isovanhempien tai muiden lähisuvun jäsenten osallistuvan vanhempien tanssiharrastukseen. Samanhenkisyys tarttuu lähellä eläviin ihmisiin, mikä poikkeuksetta koetaan positiivisena. Hyvin monen kirjoittajan tanssiharrastus on saanut alkunsa vanhempien tai sisarusten esimerkistä. Vanhempani siis löysivät toisensa tanssilavalta. Molemmat olivat harrastaneet sitä jo vuosia ja tanssi jatkuu yhä heilläkin. Minulla on kaksi isosiskoa ja olimme onnellisia kun pääsimme äidin ja isän mukana lavoille. Meidät istutettiin lavan reunalle monesta syystä: vanhempieni oli helppo vahtia meitä, me näimme tanssijat, esiintyjän ja tietysti vanhempamme. Tanssi-illan kohokohta oli kun pääsi isän syliin muutamaksi kappaleeksi. Olimme n. 3-6 vuotiaita, ja kilttejä sellaisia. Eihän meitä muuten olisi voinut ottaakaan mukaan. (23) Tanssi on kuulunut elämääni jo pikkutytöstä lähtien. Äitini on ollut innokas tanssija... Meillä oli tapana harjoitella kotona pirtissä Lauantain Toivottujen tahtiin. Vanhemmat sisareni olivat kovia käymään lavatansseissa ja odotin innokkaana aikaa, että pääsisin heidän mukaansa. Kun pääsin ripille, sain luvan liittyä sisarieni seuraan. (24) isä oli intohimoinen nuorisoseuralais- ja urheilumies. Eli perheeseeni kuului isäni ja vanhempien sisarusten osalta kansantanhuja... Lavoilla opin käymään 15- vuotiaana... milloin serkkuni, milloin siskon tai veljien kanssa. (34) Vanhimmat lapset olivat kasvaneet jo sen verran isoiksi, jotta päätimme kokeilla peruskursseja yhdessä lapsien kanssa.... Isoisäkin oli värvätty harjoitusvastustajaksi, kun niin kovasti olivat isoäidin kanssa kehuneet kuinka hyvä tanssija oli joskus ennen sotia ollut! Niin sitä mentiin: jokaisella aikuisella yksi lapsi parina, kisana kuka pareista oppii nopeimmin kuviot. Neljäskin lapsi oli mukana, mutta tässä vaiheessa puolapuut ja liikuntasalin näyttämön verhot kiinnostivat enemmän.... Isoisällä kun oli hieman vaikeuksia jiven rytmin kanssa päätettiin, että saa tanssia vanhimman tyttären kanssa, hänellä kun oli paras rytmitaju. (10) Kaikki lapseni ovat tanhunneet. (32) 12 vuotias lapsenlapseni (poika) aloitti viime syksynä tanssiharrastuksen, hän meni kilpatanssiseuraan ihan oma-aloitteisesti. (Täytyi mainita kun mummu on niin ylpeä). (22) Kontakti vastakkaiseen sukupuoleen Tansseissa käymisen yksi vanhimmista motiiveista, vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen, on edelleen eräs tärkeimmistä tanssimisen funktioista. Seuran etsiminen ja saatolle pääsy saattaa varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa olla päätavoitteena.

68 68 Myöhemmin enemmänkin fyysinen läheisyys, sanaton yhteys ja tunne siitä, että yhteinen tanssi sujuu hyvin molempien mielestä. Tanssiparin välinen yhteys toimii, kemiat kohtaavat. Askeleet, vartalot ja suorastaan sielut sulautuvat yhteen. Kai siinä viehätti vastakkainen sukupuoli (4) Edelleenkään ei tanssitaidosta voinut puhua. Tyttöihin lähinnä nojailtiin. Saatolle pääsy oli tärkeintä. Kohtalaisen usein tuo onnistuikin... Ravintolat kuitenkin sitten imaisivat pyörteisiinsä... niissä pärjäsi vähemmällä taidolla kuin lavalla, ja seuraa sai aina. (3) Harvoja tilaisuuksia tavata vastakkaista sukupuolta... kaikki mahdollisuudet päästä lähelle naisihmisiä. (16) Saa pyörittää upeita kaunottaria.... ja ehkä löytää itselle tanssipari. (31) Kai ne poikien tapaaminen sinne veti, en muista varsinaisesta tanssimisesta mitään kiksejä saaneeni. Saattomatkat kuuluivat silloin itsestään selvyytenä aamuyöhön. (19) Tanssiharrastuksen puoleen veti kiinnostukseni herääminen vastakkaista sukupuolta kohtaa. Luonto se on, joka tikanpojan puuhun vetää.... Aivan uutta ja ennen kokematonta nautintoa löytyi tanssista. Varsinkaan kun se ei ollut nuoruusvuosien tapaan enää pelkkä välikappale tutustumisessa vastakkaiseen sukupuoleen.... läheisyyden kokeminen kontrolloidussa tilanteessa on fantastista (27) Samoin se (on mukavaa) että saa pitää naista lähellä ja viedä häntä (25) Myös pakotteeton läheisyys vastakkaiseen sukupuoleen, uusien ihmisten tapaaminen ja sosiaalinen kontakti ylipäänsä ovat tärkeitä mausteita lavatanssissa. (13) Tanssiessa voi nauttia fyysisestä läheisyydestä ilman muita sitoumuksia, kuin se parin tanssin ajaksi sovittu. (18) Tanssiminen sinänsä on nautinto. Askeleet käyvät yhteen, daami on kuin keijukainen (oli sitten minkä kokoinen tahansa)... Ilman paritanssia elämästäni puuttuisi kontaktit tanssidaameihin. Nyt minulla on tanssituttuja daameja noin parikymmentä. Heidän kanssaan olen vain tanssinut. Ei siis muuta. Joistakin tanssitutuista on tullut enemmän tuttuja lähes ystäviä. Ja joidenkin kanssa vielä lähempiä suhteita. Näitä ei olisi tullut ilman tanssimista.... Minulla on oikein hyviä tanssikaverisuhteita. (20)

69 Tanssissa kiehtoo se kummallinen yhteys, joka ihmisten välille syntyy, ilman sanoja tai katseita, pelkästään tuntemalla toinen siinä lähellä.... Ja tanssiessahan saa olla komeiden ja mukavien miesten kainalossa! :) (5) Uusien tanssituttavuuksien kanssa on hieno hetki tanssia yhdessä ja huomata kemioiden toimivan....tansseissa tuntuu, että pääsee ihmistä niin lähelle että kuulee hänen ajatuksensa. (11) Kaikkein hienointa kun askeleet, vartalot ja sielut sulautuvat yhdeksi. Tällaista tapahtuu ehkä pari kertaa kuussa. Sitä kannattaa odottaa vaikka tarvittaessa istumalla. (16) 69 Parisuhteen vahvistaminen Moni kirjoittajista on löytänyt sen kaikkein parhaimman ystävän, elämänkumppanin, aviomiehen tai aviovaimon harrastuksen piiristä. Tanssin merkitys parisuhteelle nähdään erittäin tärkeänä. Molemmille puolisoille yhteinen, mieluisa harrastus tarjoaa hyviä hetkiä vapaa-aikoina, tanssi tuo sisältöä elämään. Pitkälle parisuhteelle tanssiharrastus tarjoaa tarpeellista vaihtelua elämään ja piristystä arkeen, parisuhdeterapiaa parhaimmillaan! Pitkäaikainen elämänkumppani löytyi myös... mitenkäs muuten kuin tanssien! (10) Tytöstä joka sattui vieressäni seisomaan tanssikurssin alkaessa tuli lyhyen seurustelun jälkeen vaimoni. (27) Olen löytänyt mieheni tanssin kautta ja hänen kanssaan olen jakanut harrastukseni. (24) Vaimooni tutustuin... tekulla pidetyissä tansseissa. (4) Kolmaskin siippa löytyi silti tanssien. Kysyi naistentunnilla paria lavatanssikurssille. Suostuin oitis, ja samantien alkoi suhde, joka parin viikon päästä kehittyi avoliitoksi. (3) Paritanssiharrastukseni alkoi kun aloin seurustella mieheni kanssa, hän piti kovasti tanssimisesta ja hän sai minutkin ihastumaan tähän harrastukseen. Tanssiharrastukseni on yhtä pitkä kuin parisuhteenikin.... saan tanssia oman parini kanssa vaikka kaikki tanssini... parina mieheni kanssa. Pidän siitä paljon.... Vaikuttaa parisuhteeseen myönteisesti. (29) Parisuhteelle tekee hyvää yhteinen erittäin mieluinen harrastus. (15) Mukavia hetkiä puolison kanssa vapaa-aikoina. Olemme löytäneet yhteisen molempia miellyttävän harrastuksen... Harrastuksen aloituksen jälkeen olemme viettäneet lukuisasti hupaisia hetkiä yhdessä. (1) Tanssi on minulle mieluinen, haasteellinen liikuntaharrastus, ja mikä parasta miehen kanssa yhteinen harrastus. (33)

70 Yhteinen harrastus parin kanssa...yhteistä tekemistä puolison kanssa. Kun lapset jo lentäneet pesästä harrastus tuo sisältöä elämään. (2) Avioliittoamme tanssi virkistänyt monin tavoin... tanssi on vahvistanut seksuaalisia haluja (11) Kyllä se tuo pitkään parisuhteeseen (yli 30v.) piristystä ja eliksiiriä. (21) 70 Kontaktit esiintyjiin Kontakti esiintyvään artistiin tai orkesterin jäseniin miellyttää monia. Esiintyjistä on saattanut tulla jopa pitkäaikaisia ystäviä tai perhetuttuja, joihin pidetään tiiviisti yhteyttä ja joiden luona vieraillaan. Teimme... suosikkilistoja, joiden mukaan tansseja valitsimme. (4) olimme pitkään Jaana Lammin kanssa ystäviä ja pidimme tiiviisti yhteyttä. Vierailimme myös toistemme luona. Nykyisin vaihdamme tekstiviestejä. (4) Arja Koriseva, joka on ollut pienestä asti idolini (14) Kohokohtia, kun muutamat esiintyjät tulevat juttelemaan: Risto Nevala, Sykkeen Mika, Elina Nurmoranta, Korsun Pepe ja Peippo.... tai orkesterin jäsen tervehtii. (7) Siitä alkoi mahtava Matti ja Teppo -buumi (4) Pääsin...kehuskelemaan sillä kuinka hyvin tiedän kaikki iskelmätaivaan tähdet. (14) Ongelmat ihmissuhteissa Suorastaan intohimoinen tanssiharrastus rajoittaa ihmissuhteita. Kylässä käyminen, vieraiden kutsuminen kotiin ja suvun juhliin osallistuminen tuottaa vaikeuksia, tai ne jätetään harrastuksen takia väliin. Ihmisten välinen kateus, juorut ja mustasukkaisuus vaivaavat niin kuin ihmissuhteissa yleensäkin. Parisuhteessa harrastuksesta johtuvat ristiriidat aiheutuvat toisen puolison suuremmasta tanssi-innosta, harjoitteluvaatimuksista, kotitöiden jakamisesta ja lasten hoidosta. Yksinäiset puolestaan haluaisivat sopivan parin tanssiharjoituksiin, mikä ei ole lainkaan helppo tehtävä. Arkuus olla lähellä vastakkaista sukupuolta voi haitata kokenuttakin harrastajaa. Kun kontakti jännittää, suoritus heikkenee entisestään. Sosiaalisen tyhjyyden tuo yhteen ainoaan harrastukseen juuttuminen on tuonut tullessaan. Elämää on vain tanssi-iltoina... kehittyminen on tuonut mukanaan myös ikäluokkavääristymän... treeneissä ja leireillä väki on... minua nuorempia (3)

71 71 se myös rajoittaa aikaisempia ihmissuhteita hieman (1) Myönnän, että yhteys joihinkin ei-tanssiviin vanhoihin kavereihin on katkennut... ei ole aikaa ja mahdollisuuksia tavata ei-tanssivia tuttaviaan ja ystäviään kuin ennen... yhteistä ei enää ole. Heille minun maailmani on vieras, he eivät voi ymmärtää. (13) Suvun juhlien sattuminen joidenkin ehdottomasti päästävien tanssien kanssa samaan aikaan. Myös vierailujen järjestäminen on joskus tuottanut ongelmia. Osa sukulaisista katsoo intoa vähän pitkään. (4) Ongelmana, jos tulee sopimattomasti vieraita, hautajaiset tai muut sukujuhlat. (7) Tanssiharrastus keskeytyi kuitenkin avioituessani... vaimoni ei ollut silloin innostunut lavoilla käynteihin, myöhemmin lapset estivät tansseissa käynnin (17) Vaikeuksia tuottaa se ettei hän ole läheskään yhtä innokas tanssija kuin itse olen. Käyn ilman häntä tanssimassa kun tanssivarvasta pakottaa, eikä hän läheskään aina hyväksy sitä. Vaikka olen vakuuttanut hänelle, että tanssi on minulle tapa liikkua, enkä hae muita kokemuksia tansseista, tahtoo siitä tulla sanomista. Lapset eivät myöskään ole aina hyvillään siitä, että äiti lähtee harrastamaan... (24) Miesystäväni ei ainakaan vielä tanssi, joten se vaatii luottamusta ja ymmärtämystä molemmin puolin. (18) Tanssi on minulle perheestä irrottava harrastus, koska puolisoni ei ole kiinnostunut tanssista. Tarvitsen enemmän omaa aikaa kuin mitä aiempina vuosina. (20) Kyllä elämä on aika apaattista jos en pääse tanssimaan, minulle se on ollut aina paljon tärkeämpää kuin vaimolle. (6) Ehkä juuri ongelmia tuleekin tasapainottelussa perhe-elämän kanssa. Kun meillä on kuitenkin erilainen asenne tanssimiseen.... Vaimo ei ollut lavatansseja harrastanut... ei yhtä innokasta kuin minulla. Se tietenkin aiheuttaa joskus ristiriitoja. Jos joku muuta väittää, ettei sillä ole vaikutuksia, niin vaikea uskoa. (34) Työtaakan ja lapsiluvun kasvaessa kasvoivat myös ristiriidat.... Yhteistanssissa alkoi olla neljä oikeaa jalkaa ja kahdet loistavat kuviot. (10) Pientä kinaa saa aina aikaiseksi, jos muusta aiheesta ei riitaa ole! (21) Nuorin oli niin pieni, että kunpikin ei voinut harrastaa samaan aikaan samoja asioita... lapsi tarvitsee aikaa ja muut ei-tanssiystävät. Jotenkin on vaan luovittava. (11) Mies saattaa vaatia kesken hyvän tv-ohjelman tai päiväunien harjoittelemaan flekkereitä, pivotteja, impetuksia tai jotain muuta. (2) Jos aina tanssii saman parin kanssa, ei käy enää flaksi eikä pääse tanssipiireihin (11)

72 Minusta ongelmaa tuottaa myös ihmisten väliset suhteet. Tanssipiirit ovat pienet ja juorut liikkuvat valon nopeudella. En jaksa enkä ymmärrä miksi toisten tekemisiä, tulemisia ja olemisia on seurattava niin tarkoin.... Jokaisen olisi kuitenkin parempi keskittyä omiin asioihinsa kuin levitellä toisista perättömiä ja tyhmiä juttuja.... Olen kyllä harkinnut tanssimisen lopettamista koska tanssi-ihmiset ovat usein enemmän kiinnostuneita itsestään... ei saa olla ylimielinen (5) Tietysti yksi henkilöihin liittyvä asia on tanssinkin parissa toisten syrjiminen: tanssitaan vain ns. hyvien tanssijoiden kanssa ja keskenään. Tästä lavoilla eivät muut ihmiset pidä. Ja harrastajienkin keskuudessa se herättää huonoa verta, pahaa mieltä. (32) Valitettavasti minulla ei ole omaa tanssiparia (26) Sopivien harjoituskumppanien kiinnisaanti ei ole helppoa. (16) Löytäis vakituisen kaverin tanssimaailmasta. Että voisi kehittyä ja treenata myös kotioloissa. (9) Tanssiini on liittynyt odotus löytää läheinen ihmissuhde tanssimaailmasta. Olen löytänytkin, olen menettänyt, minut on löydetty, olen heittänyt pois. (12) 72 Ainut mitä olen jäänyt kaipaamaan on kumppani... rakastettu. Sitä en ole lavoilta löytänyt... ehken koskaan löydäkään. Eipä sillä, en välttämättä sitä löytäisi kapakastakaan.. olen kai nirso. Tanssitaito kumminkin on noussut yhdeksi valintakriteeriksi. Vaikeaa olisi hyväksyä ei-tanssiva mies.. Ja vielä vaikeampaa sen vuoksi, että miehelle ei välttämättä olisi helppoa päästää naistaan yksin tanssimaan. (13) Hyvä tanssija kaipaa aina vertaistaan partneria, muutoin tanssi ei tuo tyydytystä.... Oikein hyviä ja kurssittautuneita daameja en haluakkaan tanssittaa, sillä heidän osaamistaso on minulle aivan liian korkea. (20) Kilpailu hyvistä miehistä on kovaa ja kypsän hedelmän poimijat ärsyttävät, kun on itse monien alkeiskurssien kautta tuonut uuden miehen tanssiympyröihin.... Lisää miehiä olisi mukaan saatava, jotta kaikki pääsisivät liikkumaan yhtä tehokkaasti. Jostain syystä naiset tänä päivänä haluavat kaiken valmiina, eivätkä etsi sopivaa kumppania muualta ja innosta häntä tanssiharrastuksen piiriin. Tästä johtuen kymmenen naista yrittää piirittää samaa hyvää tanssimiestä.... Ennen kaikkea nuorten miesten mukaan saaminen olisi tärkeää (19) Haluaisin saada lavoille lisää nuoria. En haluaisi kuitenkaan vanhempia ihmisiä pois (14) Välillä pahoitan mieleni vanhoja ihmisiä koskevista huomautuksista (8) Toisaalta tanssiin liittyvä kateellisten panettelu harmittaa. (34) Kielteisenä voi mainita ihmisten kateuden ja meitä pidetään vähän 'höyrähtäneinä' (35) (36)

73 Armollista olisi, jos ihminen voisi riisua kaiken ihmissuhteisiin liittyvän naulakkoon ja Vain Tanssia. (12) Itsetunnon vahvistusta Kirjoittajat ovat saaneet vahvistusta itsetunnolleen monin eri tavoin harrastuksensa myötä. Minulla on aina ollut hyvä itsetunto ja nyt se on entisestäänkin parantunut (32) Tanssiinhaun hivelevyys Tanssimaan pääsy tanssipaikalla on aina itsetuntoa hivelevää, olipa kyse sitten naisista tai miehistä. Mitä enemmän hakuja, sitä mukavampi tanssi-ilta. Ja sitten tapahtui ihme. Minua haettiin tanssimaan, vieläpä useammankin kerran. (14) minua haettiin ennen kuin ystävääni... pääsin tanssimaan paljon (5) Pääsin tanssimaan melko mukavasti, koska siskoillani oli vakiotanssittajia, jotka tanssittivat myös minua. (24) minua haettiin innokkaasti ja tanssia sai minkä jalat kantoivat (13) Tanssitaidon kehittyminen Erityisesti tanssitaidon kehittyminen nähdään itsetuntoa vahvistavana. Uuden oppiminen, iästä riippumatta, koetaan hienona. Tunne siitä, että osaa jotakin ja pystyy viemään/seuraamaan tanssilattialla nostaa itsetuntoa. Sitä mukaa kun taito kasvaa, alkaa tanssiminen tuntua entistä mukavammalta. Haasteet ja niiden yli pääseminen, monimutkaisten kuvioiden ja sarjojen oppiminen tuntuu hienolta ja tarjoaa suorastaan oppimisen riemua. Itsensä ylittäminen kannustaa, halu oppia lisää ja paremmin vain kasvaa. tekee itsetunnolle hyvää, kun huomaa, että vielä se vanhakin oppii (2) Itsetuntoon kohottavasti tietenkin, onhan mukava kuvitella osaavansa jotain! (21) tietenkin on positiivinen asia, että huomaa ikämiehenäkin oppivan yhtä sun toista. Esim. kehittyminen vaikkapa cha chassa ja monissa muissa (34) pelkkä perusaskel on mahtava kokemus, kun askeleet sopivat hyvin yhteen tanssittajan kanssa (24) Parasta on kun itse oppii jotain uutta ja saa JEE! -elämyksen. (5)

74 74 Aina kun oppii uutta ja kertauksen myötä muistaa jotain aiemmin opittua, niin mielihyvä on taattu. (33) Itsetuntoa kohottaa - hei minähän osaan jotain.... Tanssissa lumoaa oppimisen riemu - uusien haastavien kuvioiden opettelu. Tanssiminen yleensä! (9) Siitä syntyi kunnianhimo ja halu oppia aluksi foksia. Sitten ei enää pelkkä vaihtoaskel riittänyt.. (11) Kun alkuun pääsee, haluaa oppia lisää ja paremmin (8) Aluksi viehätti tanssimaan oppiminen ja ahaa-elämys, että minähän pysyn hyvänkin viejän perässä. Nyt vuosien jälkeen tanssi lumoaa edelleenkin ja se, että osaan tanssia, osaan seurata miestä ja tanssia mitä vain. Se on myös ihanaa, kun huomaa miehenkin innostuvan siitä uusiin kuvioihin, kun nainen seuraa ja osaa tanssia. (32) Mitä enemmän oppii, sen enemmän tietää haluavansa lisää oppia.... Kun olen harjoitellut tanssia ja TIEDÄN osaavani, niin onpa MAHTAVAA hakea daameja, viedä heitä selkeästi jouhevasti ja mukavasti, nähdä hymy huulillaan ja innosta väreilevä kroppa kauniisti kaartuen & hmmm ja MINÄ saan sen aikaan - Mikä voisi kohentaa itsetuntoa enemmän? (20) tyttö Tyrnävällä nosti itsetunnon pilviin (4) Tanssitaidon näyttäminen Saavutettua tanssitaitoa on mukava näyttää muille ihmisille ja itsetuntoa vahvistaa kun sukulaiset, ystävät ja tuttavat näkevät omaa tanssia. Tanssitaidon saavuttaminen ja useiden erilaisten tanssilajien oppiminen on aina vuosien pitkäjänteisen harjoittelun ja työn tulos. Kun muut, ulkopuoliset ihmiset tanssipaikalla huomaavat tehdyn työn, katselevat ja tulevat peräti kehumaan näyttävää pyörähtelyä, se tekee itsetunnolle erityisen hyvää. Saaduilla kehuilla jaksaa pitkään. Olin niin ylpeä, kun sain esitellä kavereille jotakin missä olen hyvä ja mihin he eivät pysty. (14) Itsetunto: nostaa kun onnistuu. Jotkut ulkopuoliset muutaman kerran jopa kehuneet. (7) tuntemattomat ovat tulleet sanomaan, että teidän tanssia on ilo seurata (4) Minussa asuu selvästi pieni salainen esiintymishaluinen tanssija. (12) Positiivinen palaute Tanssikavaljeerin tai daamin antama positiivinen palaute tanssitaidosta, vaatetuksesta, tuoksusta, mistä tahansa, tuo hyvää mieltä ja itsetunnon vahvistusta:

75 Tanssiessa saa myös usein positiivista palautetta omasta toiminnastaan, joko suullisesti tai muuten vaan. Tanssiminen vahvistaa itsetuntoa. (18) Tanssilavalla saa myös helposti positiivista palautetta, jolla voi pönkittää itsetuntoa. Välillä tulee kehuja höyhenenkevyestä seuraamisesta, välillä kivasta mekosta. (14) Kyllä tanssiharrastus voi tuoda myös itsetunnolle kohennusta. Kukapa ei tuntisi edes pientä mielihyvää siitä kun joku sanoo, että osaat aika hyvin tanssia. (33) Sydämellinen palaute onnistumisessa sekä jopa kirjalliset kehut (35) (36) Jos sanotaan, että tanssii kuin enkeli tuntuu hyvältä... kun voi päteä jossain vahvistaa itsetuntoa (28) 75 Vuorovaikutustaitojen kehittyminen Tanssimaan uskaltautumisen ja tanssitaidon kehittymisen myötä myös muut ihmissuhdetaidot, kuten vuorovaikutustaidot, ovat kehittyneet ja itsetunto on saanut vahvistusta muillakin inhimillisen elämän alueilla. Keskustelu vieraiden ihmisten kanssa sujuu helpommin. Kommunikointi saa lisää varmuutta, ujous ja arkuus häviävät, itseluottamus kasvaa. Harrastuksen myötä osa kirjoittajista on saanut myös esiintymiskokemusta ja sitä kautta lisää itsevarmuutta. Harrastus kasvattaa myös sosiaalisesti. ujona tyttönä oli hienoa sekin että uskalsin luontevasti mennä ihmisten keskelle ja uskalsin jopa puhua (14) Luo itsevarmuutta. Turha ujous häviää. (29) saa lisää rohkeutta tutustua ihmisiin (31) tanssi on vahvistanut... kykyä keskustella ja puhua... sosiaalisia taitoja - myös naisten kanssa kokemusten jako ja vitsinheittotunteen jakamista (11) Tanssin ansiosta olen tullut sanavalmiimmaksi ja kehittynyt sosiaalisesti. En ole enää ujo ja uskallan lähestyä vieraita ihmisiä helposti, myös jokapäiväisessä elämässä.... Ehkä olen avoimempi ja juuri se että muihin tutustuminen on helpompaa.... Olen myös parempi ihmistuntija nyt kuin ennen. (5) sosiaalisia kontakteja, varmuutta... sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse jännittää, on varmempi (15) Olen saanut itseluottamusta ja esiintymiskokemusta harrastukseni kautta. Itsensä likoonlaittaminen on paljon helpompaa eikä enää pelkää läheskään niin paljon naurunalaiseksi joutumista. (24) Itsevarmuus on kasvanut, esiintymistaito on lisääntynyt (35) (36)

76 Paritanssi harrastuksena on muuttanut jopa harrastajansa luonnetta niin, että itsekin on hämmästynyt. Kirjoittajat puhuvat suorastaan muodonmuutoksesta. 76 Tansseissa muutun hieman eri ihmiseksi, mitä olen siviilielämässä. Olen paljon rohkeampi ja naisellisempi. (30) sähköistyn, veri alkaa kiertää, ja rauhallisesta keski-ikäisestä naisihmisestä kehkeytyy salamana sähäkkä cha cha -menijä... että ujo ja melkein eristäytyvä ihminen voi kokea tällaisen `muodonmuutoksen' (12) Myöskään epäonnistuminen ei välttämättä vaikuta itsetuntoa alentavasti. Ja se on muuttunut ettei kaikki ole niin vakavaa! Ei haittaa vaikka sekoaa tai kaatuu, kunhan nousee pystyyn ja voi nauraa itselleen. (5) Taidon puute, riittämättömyys Tanssitaidon puute ja riittämättömyys nähdään yhtenä yleisenä ongelmana. Varsinkin harvinaisemmat tanssit vaativat paljon harjoittelua. Pettymyksiä aiheuttaa kun sitkeäkään harjoittelu ei aina tuota toivottua tulosta. Kun katselee taitavia tanssijoita, vertaa itseään helposti heihin ja oma osaamattomuus masentaa. Pakit ja torjutuksi tuleminen pelottaa. Tunne, että ei kelpaa hakijoille ja joutuu istumaan toisten tanssiessa, vaivaa monia, varsinkin aloittelijoita, samoin kuin iäkkäämpiä harrastajia. Itsetunto joutuu koetukselle. Ajatus, että omaa tanssimista katsellaan ja arvostellaan, ei aina miellytä. Sukulaisten, työtovereiden, tanssipartnereiden ja muiden ihmisten mahdolliset negatiiviset kommentit aiheuttavat epävarmuutta ja mielipahaa pitkäksi aikaa. Pelko naurunalaiseksi joutumisesta vaivaa mieltä. Pahimmassa tapauksessa kommentointi aiheuttaa ikävän tunteen nolatuksi tulemisesta. Tanssikursseilla opetuksen, omaksumisen ja parinvaihdon ongelmat vaivaavat. Epävarmuus siitä, onko oppinut oikein, mietityttää monia. Tanssi saatetaan kokea pelkkänä suorituksena, kuvioiden peräkkäisenä toistamisena. Uskaltauduin kerran tai kaksi naistenriviin. Eihän minua haettu, kun kaivauduin koko rivin taakse ja käperryin istumaan mahdollisimman pieneksi, niin ettei minua olisi nähty.... Tanssin harrastaminen edellyttää jonkinlaista tanssitaitoa. (14) Pelotti kauheasti, osaanko minä (7) Riittääkö tanssitaitoni? (11) välillä ikä tuo kolahduksia alaspäin, kun vieraassa paikassa ei pääsekään tanssimaan (19) Kylmää vettä tuli niskaan heti. En erottanut, oliko kyseessä foksi vai tango.... 'Etkö sinä kuule, missä kohti isku on!' -tivasi herrasmies eikä ole hakenut sen kerran jälkeen. Kävelyhumpassa menin aivan solmuun.... surun, henkisen

77 pahoinvoinnin ja riittämättömyyden tunteet... Siispä tunnepuolella on koko ajan jäytävää epätäydellisten tanssikokemusten tuomaa... kipua ja särkyä. (12) Polkka on... melkoinen ongelma.... Tietää kovaa harjoitusta.... Joskus saattaa kyllä joutua pettymäänkin, ei se aina onnistu halutulla/tarkoitetulla tavalla.... Itsetunto on kyllä usein kovalla koetuksella, kun melkein joka kurssilla löytyy asioita, joita ei vielä osaa ja opettelukin tuntuu hankalalta. (1) kurssilla opetettiin myös muita paritansseja ja silloin huomasin, etten minä mitään osaakaan (8) En ole mikään tanssikursseilija koska tanssin pitää olla hauskaa ja tulla jostain syvempää sisältä kuin siitä miten oikeasti tanssitaan... ettei se olisi niin suorituskeskeistä. Mutta se vaatii ihmisiltä asennekorjausta. Nykyisin kaikki on niin hallittua ja kontrolloitua että ahdistaa. (5) Polkkaharjoituksissa ei kestä kenenkään nilkat. (2) Äitini 'kannusti' minua, että eihän isäsi suku ole koskaan osannut tanssia. Tämä leima on säilynyt aivoissani tähän päivään. Kun vielä pari työtoveria lausuili taidoistani vähemmän mairittelevasti, lisäsi se epävarmuutta.... Tanssikoulu aloitti kurssit. Menimme vaimon kanssa, mutta lähdimme ensimmäiseltä tunnilta kesken pois.... opetus ja erittäin nopea parinvaihto, joka ei kuitenkaan toiminut (osa valitsi parinsa eikä mennyt 'järestään') ei sopinut meille. Emme oppineet mitään, vaan tunsimme, että emme osaakaan mitään. Tanssi oli mitä suurimmassa määrin suoritusta. (4) Mitä enemmän saa oppia, sitä vajavaisemmaksi omat taitonsa tuntee. (24) Pian kuitenkin tuli selväksi, ettei tätä opi ikinä kunnolla. Aina riittää haastetta (21) Vaatimukset kasvavat tanssitaidon osalta, jos meinaa pysyä mukana nautinnon mahdollisuuden säilyttäen. Kursseja joudun käymään jatkuvasti, mutta silti alamäki on alkanut. (16) Onnea ja onnellisuutta Ilon ja onnen hetket Tanssiharrastus tarjoaa paljon pieniä, lyhytaikaisia, ilon ja onnen hetkiä. Vaikka arki unohtuukin vain hetkeksi ja onnen hetket kiitävät nopeasti ohi, niitä muistellaan pitkään. Tanssimisen tunne ja tanssipaikan tunnelma jää mieleen. Nuoruudessani kävin lavoilla ja muistan vieläkin sen tunteen kun haitari soi kesälavalla järven rannalla, siinä oli tunnelmaa. (22) Mielekäs tekeminen hyvässä seurassa ja hyvää musiikkia kuunnellen vetää suupieliä ylöspäin (28)

78 78 Suu kaareutuu hymyyn hyvin helposti tansseissa. Elämä on ihanaa. (31) tanssissa kontakti on hetkellisempää, monasti ehkä paremmin juuri tähän hetkeen keskittyvää... Toivon myös, että paritanssin kautta voin ilmaista rakkautta, myötätuntoa ja iloa ja koskettaa samaa kipinää muissa kanssaihmisissä. (10) Onnen hetkiä on usein. (35) (36) Onnen hetket kiitävät nopeasti ohi - valitettavasti (12) tietää sen miten pienistä hetkistä ihmiselle kertyy suuretkin hyvänolon tunteet (29) Olipa hauskaa muistella jälleen kerran omaa tanssiuraansa, se saa mielen aina niin iloiseksi! (30) Onnellisuuden tunne Kokonaisvaltaisempi onnellisuuden tunne on tanssimisen myötä pääasiassa lisääntynyt. Tanssi on tuottanut tosi paljon onnea. Sen voi antaa yksi tanssi, yksi ilta, esiintyjä, yleisö, tanssimatka. Tanssi tulee onnen antajana heti perheen jälkeen. (4) Iloa ja onnellisuutta. Onnistumisen elämyksiä.... lisää onnellisuuden tunnetta (15) Tanssiminen lisää onnellisuutta. (tai onnellisuuden tunnetta) (18) Onnellinen olen kun saan liidättää daamia, kuulen hänen iloisen naurun, näen hymyn, ja kun on naisten tunti hän juosten tulee hakemaan rumballe (20) Olen onnellinen, että voin harrastaa tanssia.... Elämä on ihanaa, kun tanssii. (31) Onnellinen on hän joka on saanut tanssia 'taivaisiin' ja siten saanut kokea jotain elämää suurempaa. (33) Musiikin lumo Musiikki, musiikin rytmi, laulu, laulujen sanat ja soittamisen taito merkitsevät tanssin harrastajille paljon. Monella on omia suosikkiesiintyjiä, joiden vuoksi ajetaan pitkiä matkoja tanssipaikoille. Uusia kappaleita odotetaan mielenkiinnolla. Rakastan musiikkia ja pidän iskelmästä (5) Musiikki oli minulle myös tärkeä. Erityisen mahtavaa oli nähdä hyviä esiintyjiä: Veikko Huuskonen, Olavi Virta. Nyt lumoaa hyvä, oikein soitettu musiikki.... Mitä uusia kappaleita mahdollisesti esitetään. (7)

79 Tällä hetkellä lumoaa hyvä musiikki ja liikkuminen.... Nautinto: hyvä musiikki, liikkuminen, musiikkiin sulautuminen. (4) Ennen kuin aloin tanssia, kuuntelin pitkään suomalaista iskelmämusiikkia. Ehkä sillä on jotain osuutta harrastukseni aloittamiseen. Kyseinen musiikki on edelleen lempimusiikkiani ja kappaleissa pitää ehdottomasti laulaa. Ilman sanoja musiikista puuttuu jotain.... Illan orkesteri on suurin kriteeri, kun valitsen tanssipaikkaa. Nimenomaan se, millaista musiikkia he soittavat.... Musiikki ja miehen läheisyys vaikuttavat jonkinlaisen transsin kautta minuun ja käyttäytymiseeni. (30) 79 Jaksaminen arjessa Tanssiharrastus tuo onnea ja iloa elämään harrastajiensa mukaan niin, että arkihuolet unohtuvat. Elämässä jaksaa enemmän, arkinen puurtaminen ja työkin maistuu paremmin sekä ennen tanssiharjoituksia, että myös seuraavina päivinä hyvän tanssi-illan jälkeen. Tanssiminen poistaa surua, vähentää stressiä, tasoittaa mielialaa ja saa hymyn kasvoille pitkäksi aikaa. Tanssiminen, kuten liikunta yleensä, ehkäisee masennusta ja nostaa mielialaa. Tanssi on todella hyvää vastapainoa työlle. Tanssi antaa lisää virtaa jaksamaan päivän työt.... Elämä olisi varmaan paljon tylsempää puurtamista. (31) Tällä hetkellä nostaa arjesta. Poistaa surua ja tasoittaa mielialaa. Mitä enemmän stressiä, sitä enemmän tanssia. (15) Tanssi on todella hyvä tapa purkaa stressiä ja saada hyvää mieltä. (24) Silloin todella havaitsin tanssimisen olevan parhaita tressin karkoittajia.... Tapa on todella sellainen, ettei sitä ilman voi olla Siinä unohtuu kaikki ikävät asiat ja sanoisinko vanhakin nuortuu. (17) Viikoittaisia harjoituksia odottaa jo etukäteen ja työpäiväkin sujuu mukavammin, kun illalla on harjoitukset. (1)...rentoutumista, tanssileireillä on irti arjesta (2)...se iloisuus mitä tanssi tuottaa. Kaikki mukavat ihmiset ja tapahtumat saavat hymyilemään ja tapahtumia muistelen monta kertaa myöhemminkin. Myös arkiset huolet unohtuvat (14) Tämä harrastus tyynnyttää temperamenttista luonnettani, auttaa minua jaksamaan arkipäivän murheiden ja huolten keskellä (13) Tanssi-illat ja harjoitukset ovat todella hyviä rentoutumishetkiä, arkityö unohtuu liikkuessa kokonaan. (1) tanssi... huvittaa, naurattaa, saa aikaan tunnevyöryjä, onnistumisen iloa (13)

80 Tanssi tuo 'potkua' elämääni, niinä päivinä kun tiedän pääseväni tanssimaan olen jo aamusta energisempi kuin muutoin. (33) Niin kauan kuin sain tanssia niin kyllä tanssi vaikutti erittäin positiivisesti elämääni, sillä sai poistettua stressiä että jaksoi työssä. Kyllä tanssi ainakin minulle vaikuttaa niin valtavan paljon se piristää elämää työssä ollessa aina odotti viikon loppua että pääsis lavoille... että jaksaa työssä paremmin kun tietää taas pääsevänsä viikonloppuna tanssimaan... ollessani työssä masentunut (työuupumus) niin sain tanssista aina piristysruiskeen ja niin jaksoi taas jatkaa työssä (6) Paritanssiharrastus vaikuttaa työssäjaksamiseen positiivisesti. (19) Tanssiessa unohtaa arjen, elämän vastoinkäymiset ja kolhut. (8) mieli on virkeämpi... huolet ja murheet vaipuvat tanssin ajaksi unholaan, voin tuottaa mielihyvää, tehdä palveluksia, saada apua & paljon hyvää. (20) Silloin kun elämässä on vaikeita aikoja paritanssiharrastus on kuin terapiaa, se antaa voimia. Vaikuttaa myös työssä jaksamiseen. Hyvän tanssiviikonlopun jälkeen vielä alkuviikko menee liidellessä (22) hymy jää herkästi kasvoille (11) 80 Hyvä terveys Eräs onnellisuuden lähteistä on hyvä terveys, sekä psyykkinen että fyysinen. Tanssiharrastus parantaa kirjoitelmien mukaan paitsi em. arjessa jaksamista ja siten psyykkistä hyvinvointia, monen harrastajan mukaan myös fyysistä terveyttä, niin että pikkuvaivat unohtuvat. Nivelet ja lihakset toimivat paremmin, vartalo notkistuu. Vaikuttaa mielen- ja fyysiseen terveyteen.... Hyvinvointi: lisääntynyt suuresti, samoin terveys.... paljon innostuneempi kaikenlaiseen uuteen asiaan. Unohtaa huolet ja murheet. Terveyttä parantanut. (7) Parantanut mieltä ja ruumista. Kunto on säilynyt, nivelet ja lihakset taipuisina, vähentänyt kolotuksia. (4) Tanssin kautta saa nauttia... oman vartalonsa käytöstä ja jopa sen notkistumisesta. (18) tanssi on vahvistanut lihasvoimaa (11) Pitää kroppani kunnossa - lihakset iskussa. (9) enkä saa enää niin helposti nuhaa, flunssaa tms. Parempi vastustuskyky siis.... Tanssiessani en ole köyhä enkä kipeä. (13) Alhainen sykkeeni ja alhainen verenpaineeni tykkää tanssiharjoituksissa hikoilusta, tuntien jälkeen on niin hyvä ja virkeä olo.... Omasta mielestäni olen 'nuortunut' 10 vuotta, (26)

81 81 Ajan puute ja rahan kuluminen Onnellisuutta vähentävistä asioista kirjoitettiin myös. Tanssiharrastus vie aikaa ja rahaa. Rahaa kuluu vaatteisiin, kenkiin, tanssilippuihin, kurssi- ja leirimaksuihin, matkoihin, ruokaan, juomaan jne. Koulu tai työ haittaa harrastusta, nukkuakin pitää. Tämä harrastus myös nielee rahaa välillä aika runsaasti. Tanssimatkat ovat pitkiä ja bensan hinta pilvissä, leirit kalliita ja varusteitakin pitää saada. Eivätkä ne tanssiliput ja seurojen jäsenmaksutkaan ilmaisia ole.... Aikaakin kuluu harrastuksen parissa. (13) Lavatanssien harrastaminen vaatii aikaa ja rahaa, sekä kyydin... univelan poisnukkuminen vaatii aikaa seuraavalta päivältä. Tanssiminen on aika kallis harrastus. Liput ovat yleensä 12 euron paikkeilla.... Matkat maksavat. Tietysti pitää olla sopivat kengät ja vaatteet.... Itselleni valvominen on vaikeimmasta päästä (14) aika, se ei tunnu riittävän. Haluisin käydä tuolla tanssimassa ja tuolla, mutta on töitä tai koulua (5) työ hankaloittaa harrastustani (15) Se aiheuttaa joskus aikatauluongelmia sillä harrastus vie joskus työaikaa. (25) Ainoa ongelma lienee, että tuo työ rajoittaa... Ei aina voi lähtee, kun pitää nukkuakin.... Yksityistunnit ovat sellainen haave, jos vain olisi rahaa niihin. (8) Vaikuttaa rahankäyttöön. On suurin vuotuinen menoerä. Erityisesti vaimolla vaikuttaa vaateostoksiin, jonkin verran myös minulla. Ajankäyttöön, pitkä tanssimatka vie puoli vuorokautta. (4) Tanssipaikkoihin ja matkoihin liittyvät ongelmat Tanssipaikkojen puute, ravintolatanssien myöhäinen ajankohta ja tilan puute, valvominen ja liian kovalla soiva musiikki aiheuttavat ongelmia tanssin harrastajille. Myös pitkät matkat tanssipaikoille ja keliolosuhteet rajoittavat lähtemistä. Harjoitussalit eivät useinkaan ole viihtyisiä, eivätkä sellaisena tarjoa harrastajien toivomia puitteita harrastukselle. Koska paikkakunnallamme ei ole tanssilavoja, joudun käymään tanssiravintoloissa. Kaikki tuttavat eivät ymmärrä, että todellakin menen ravintolaan vain tanssimaan, en ryyppäämään enkä uutta miestä iskemään. (24) Tanssipaikat ovat harvalukuiset kotipaikkakunnalla... ravintolatanssien myöhäinen ajankohta ei aina ole mukava (1) Ravintoloissa tanssit on yöaikoina, valvomista, liian kovalla soiva musiikki voi aiheuttaa ongelmia kuulolle. (2) nykyisin ei ole kunnon tanssipaikkoja ainakaan tällä paikkakunnalla... ravintoloita kyllä löytyy mutta niissä on yleensä pieni tanssitila ja ihmisiä paljon (37)

82 Alkoholinhuuruisessa ympäristössä ja yleensä liian pienellä parketilla tanssin viehätys katosi.... vuorokauden aikakin on usein melko myöhäinen. Samoin välimatkat saattavat olla joskus pitkiäkin. (27) Etäisyys sopivaan tanssitilaisuuteen on monesti kohtuuttoman pitkä, tai joutuu melkoisella varmuudella tyytymään 'hiljaiseen' iltaan. (16) Useat lavat, kuten myös minun ns. kotilavani, ovat talvikaudella suljettuja. Ja täten tanssimatka pitenee huomattavasti. (Keskimääräinen tanssimatkani on n. 60 km, mutta onpa joskus käyty 150:n kilometrinkin päässä tansseissa yhden illan aikana!) (30) Ajelen autolla kymmeniä - satoja kilometrejä tanssimaan päästäkseni. (viimeksi eilen illalla lähdin ja tänä aamuna palasin & yli 700 kilometriä ja yli kahdeksan tuntia autolla ajoa) (20) Kun joskus on liian vähän tilaa, saatan mennä kipsiin vieläkin. (4) Puitteet tanssille sellaisiksi, että tilat tukisivat tanssin iloa. Viihtyisämmät tilat. Ei vanhoja jumppasaleja (haisevia, hikisiä). Oma tanssiseura. (15) Päättäminen minne lähtee, minkä esiintyjän valitsee. Hirveä pakkanen, erittäin liukas keli. (7) MILLAINEN ON PARITANSSIN HARRASTAJIEN ELÄMÄNLAATU JA HYVINVOINTI? Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua? Toinen tutkimusongelmani Millainen on paritanssin harrastajien elämänlaatu ja hyvinvointi? ja alaongelmani Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua? sai vastauksen pääosin jo edellisessä luvussa. Teoriaosuudessa määrittelemäni hyvinvoinnin ja elämänlaadun kriteerit ja osa-alueet Naessin mukaan ovat: aktiivisuus, ihmissuhteet, itsetunto ja onnellisuuden perustunne. Kaikki osa-alueet löytyivät selkeästi tutkimukseeni vastanneiden kirjoitelmista. Analysoidessani aineistoa asetin nämä neljä hyvinvoinnin ja elämänlaadun osa-aluetta pääkategorioiksi eli pääteemoiksi. Kirjoitelmien perusteella pääkategoriat jakautuivat alateemoiksi kuten taulukossa 2 sivulla 58 havainnollistan. Tutkimukseeni vastanneet paritanssin aktiiviharrastajat yleisesti ottaen ovat aktiivisia ja toiminnallisia. He harrastavat monenlaista, ovat mukana yhteiskunnan eri toiminnoissa ja elämässä kiinni, siten että yleinen tarmokkuus leimaa harrastajia. Tanssiminen sellaisenaan tarjoaa liikuntaa ja kunnon kohotusta, monen harrastajan tavoittelemaa

83 fyysistä aktiivisuutta, mutta sen lisäksi myös työtä aivoille. Painonhallinta ja laihduttaminen motivoi monia, samoin liikunnan aikaansaama hyvä olo ja rentoutus. 83 Hyvät ihmissuhteet ja yhdessäolo samanhenkisten ystävien kanssa tuli esille poikkeuksetta kaikissa kirjoitelmissa. Kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen ja parisuhteen vahvistuminen tuo lisää laatua ihmissuhteisiin monien harrastajien mielestä. Myös esiintyjät nähdään tärkeänä osana tanssimaailmaa ja sen ihmissuhdeverkostoa. Sekä naisten että miesten itsetuntoa vahvistaa tanssiinhaku, tanssitaidon kehittyminen ja saavutetun taidon näyttäminen. Positiivinen palaute tanssitaidosta, ulkonäöstä, vaatteista, mistä tahansa, kannustaa. Erilaiset tanssimiseen liittyvät kontaktit auttavat kehittämään vuorovaikutustaitoja yleensä. Onnea ja onnellisuutta tuovat mukanaan tanssiharrastukseen liittyvät pienet ilon ja onnen hetket. Pysyvämmästä onnellisuuden tunteesta mainitaan muutamassa kirjoitelmassa. Musiikki lumoaa sellaisenaan monia harrastajia, mutta erityisesti liikuntaan yhdistettynä. Harrastus parantaa terveyttä ja auttaa jaksamaan arjessa, niin että pienet surut ja murheet unohtuvat. Paritanssiharrastuksen aiheuttamia vaatimuksia, vaikeuksia, ongelmia ja pelkoja tuodaan esille kaikissa pääkategorioissa. Kehoon liittyvistä ongelmista ja fyysisistä rajoitteista kirjoitetaan paljon. Samoin ongelmat ihmissuhteissa, tanssitaidon puute ja riittämättömyyden tunne vaivaavat harrastajia. Harrastus vie usein kohtuuttomasti aikaa ja rahaa. Myös tanssipaikkoihin ja -matkoihin liittyvistä ongelmista kerrotaan kirjoitelmissa. Naessin (1987, 14-19) mukaan kaikki neljä edellä mainittua ja myös kirjoitelmista löytynyttä elämänlaadun ja hyvinvoinnin osa-aluetta ovat yhtä tärkeitä, vaikka Naess itse näkeekin hyvät ihmissuhteet muita tärkeämpinä. Paritanssiharrastus on ennen muuta sosiaalinen harrastus ja sitä kirjoittajat myös eniten korostavat, kuten suorista lainauksista luvussa voi todeta. Paritanssiharrastus tarjoaa kirjoittajien mukaan harrastajilleen siis aktiivisuutta ja toiminnallisuutta, hyviä ihmissuhteita, itsetunnon vahvistusta sekä onnea ja onnellisuutta. Nämä neljä pääkategoriaa voisi yhdistää yhdeksi ydinkategoriaksi, elämänilo.

84 Tanssiharrastus on mitä suuremmassa määrin harrastajiensa elämänilon lähde. Tanssilattialla liitelevistä ihmisistä paistoi kauas tanssin hurmio. (27) 84 Mitä tulee asettamaani toiseen tutkimusongelmaan Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua?, suoraa Kyllä tai Ei -vastausta en voi antaa. Kaikkeen edellä kirjoitettuun nojautuen ja harrastajien sanoja lainaten paritanssiharrastus tarjoaa lukuisasti hupaisia hetkiä yhdessä (1), tuo tyytyväisyyttä elämään (1), sisältöä elämään (2), monipuolistaa (9) elämää. Se on tehnyt elämänlaatuun suuren vaikutuksen (6). Elämänlaatu paranee, kun itsetunto kohentuu ja tuntee itsensä onnelliseksi. (18) Paritanssi on parantanut elämänlaatuani paljon. Olen ollut siitä asti paljon tyytyväisempi muuhunkin elämässäni. (25) Elämänlaatu on parantunut aivan hirveästi. Hyvinvointi lisääntynyt suuresti. (7) Lisääkö se elämänlaatua? ILMAN MUUTA JA VALTAVASTI. TYÖKAVERITKIN ON IHMETELLEET MITÄ MINULLE ON TAPAHTUNUT JA OLEN TUNNUSTANUT OLEVANI TANSSIKOUKUSSA. (11) Onko tanssi tapa elää? Teoriaosuudessani toin esille Maslow'n tarvehierarkian, ihmisen perustarpeet. Fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarve, rakkauden tarve, kunnioituksen tarve ja itsensä toteuttamisen tarve muodostavat yksilön tarvehierarkian siten, että listalla ensin mainittuja perustarpeita Maslow pitää ensisijaisina. Näiden jälkeen ihminen alkaa etsiä tyydytystä korkeammille tarpeilleen. Tanssiminen harrastuksena tuo tyydytystä hierarkian kolmen viimeksi mainitun tarpeen osalta. Rakkauden ja lähellä olon tarpeesta ja sen tyydyttymisestä kirjoittajia siteeraten: Parasta on kontakti mitä saa muihin ihmisiin... pidän ihmisten kanssa olemisesta.... Suurin ilo mitä tansseista on tarttunut on paras ystäväni!! Hänet löysin tansseista,... En voisi kuvitellakaan elämää ilman tätä ihmistä, hän on parasta mitä olen tansseista saanut.. Ja tietenkin monet tutut ja kaverit joiden kanssa on mukava keskustella ja olla. (5) tällä hetkellä eräs tietty Herrasmies erityisen lähellä tanssisydäntäni... Hän on lähestulkoon täydellinen kavaljeeri... ja muutenkin käytökseltään hyvin miellyttävä. (30) mahdollisuuden olla usein lähellä tärkeää henkilöä (19) Niin - me olemme saaneet ihania ystäviä, merkittäviä persoonallisuuksia, tanssirakkauksiamme. (11)

85 poikaystäväni... hänen löytyminen iloksi elämääni on myös tanssin ansiota.... Jokin vain kolahti välillämme. Jalat tärisivät ja suu säilyi hymyssä vielä riviin palatessa, enkä muistanut mitään seuraavasta tanssista kun joku toinen tuli hakemaan. Kohta tanssimme taas uudestaan ja hän pyysi vielä tuplille. Tuntui kuin olisin tanssinut vähintään 20 cm lattiasta koko illan. Olo oli aivan uskomattoman onnellinen. Ja on edelleen. (23) Toivon myös, että paritanssin kautta voin ilmaista rakkautta, myötätuntoa ja iloa ja koskettaa samaa kipinää muissa kanssaihmisissä. (10) Tanssi tuo ystäviä, rakkautta, mielekkyyttä (20) 85 Kunnioituksen tarve saa tyydytystä kun ihminen tanssiharrastuksensa välityksellä saa vahvistusta itsetunnolleen. Itsetuntoa vahvistaa kun haetaan tanssimaan, tanssitaito kehittyy ja sitä pääsee näyttämään. Myönteinen palaute vahvistaa, samoin vuorovaikutustaitojen kehittyminen harrastuksen myötä. Kappaleessa siteeraan kirjoittajia kunnioituksen tarpeen tyydytyksestä, itsetunnon vahvistumisesta ja näiden tuottamasta ilosta. Tarvehierarkiassa ylimpänä oleva itsensä toteuttamisen tarve tyydyttyy, erityisesti silloin kun ihminen pääsee harrastuksensa ansiosta ratkaisemaan ongelmia ja käyttämään luovuuttaan spontaanisti. Tällaisia tilaisuuksia harrastus tarjoaa paljon ja jatkuvasti. Haluan oppia niin, että voin julkisesti tanssittaa tyrkystä valitsemaani daamia eri tanssilajeilla siten, että molemmat saavat siitä tanssinautinnon. (20) Harrastuksessa viehättää ilmaisuvoima, sekä aluksi että nyt (10) Harrastus antaa kanavan ilmaista luovuutta, rikastuttaa elämää (10) Harrastuksen myötä on mahdollisuus saavuttaa kosketus luovuuteen itsessäni ja muissa, ennen kaikkea liikeilmaisun kautta, ilmaisukanavia on useita... Tarve kehittää itseäni ja tutkia ilmaisutapoja on vahva. Paritanssi on oivallinen työväline siihen. (10) Otsikoin kirjoitelmapyyntöni kysymyksellä Onko tanssi tapa elää? Kyllä se ehdottomasti on sitä. (32) Ensin ajattelin vastata yksiselitteisesti kyllä. Tanssi on tapa elää, mutta sitten ajattelin, että enhän minä voi sanoa niin. Tämä on vain minun totuuteni, minun ajatukseni, tässä hetkessä ja paikassa. Jollekulle muulle tanssi voi olla harrastus siinä kuin lentopallo tai posliinin maalaus.. mutta minulle se on elämäntapa. (13) Kyllä ehdottomasti. (8) Kyllä tanssi on tapa elää. (22) Aktiiviharrastajien mielestä Tanssi on elämää ja tapa elää. (11) Onko elämää ilman tanssia? Ei taida olla. (11) Hikeä, kyyneleitä ja suuria tunteita olisi jäänyt kokematta... olen varmasti ikuinen tanssija. (12)

86 86 Erään harrastajan mukaan tanssiminen Nuorentaa ja tekee sopivasti hupakoksi. (15) Satuja, tarinoita, unelmia, leikkiä, naurua, erotiikkaa.. kaiken tuon voi kertoa kehollaan. Se muutama minuutti lattialla olla parhaimmillaan jopa pako todellisuudesta toiseen maailmaan. (13) 8 POHDINTA Itsekin aktiivisena tanssin harrastajana valitsin tutkimusaiheekseni paritanssin merkityksen ihmisen hyvinvoinnille ja elämänlaadulle. Uskaltauduin valitsemaan aiheeni puhtaasti oman kiinnostukseni perusteella työni ohjaajan, professori Kaarina Määtän rohkaisemana. Havaitsin myöhemmin lukiessani tutkimusoppaita ja muuta alan kirjallisuutta että tämänkaltaiseen aiheen valintaan ohjataan tutkijaa. Tehtäväänsä motivoitunut tekee parempaa työtä. Aiheesta, joka ei kiinnosta ei pysty tekemään hyvää tutkimusta. Tutkijan persoonan ja henkilökohtaisen kiinnostuksen pitääkin antaa vaikuttaa tutkimusongelmien valintaan. Tämä parantaa tutkimuksen onnistumisen todennäköisyyttä, eikä ole ristiriidassa tieteen objektiivisuuspyrkimyksen kanssa. (Uusitalo 1991, ) Parhaimmillaan tämä työ onkin imaissut mukaansa niin, että aika on menettänyt merkityksensä. Paritanssin viehätys harrastuksena lisääntyy Suomessa. Suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen mukaan kaikista sisäliikuntalajeista tanssiminen on kasvattanut suosiotaan eniten. Muutos harrastajamäärissä on nouseva sekä nuorten että aikuisten osalta. Kansallisessa liikuntatutkimuksessa seurattiin aikuisten intensiivistä vapaa-ajan liikkumista ja todettiin tanssin liikuntalajina liikuttavan suomalaisia keskimääräistä enemmän ja terveellisemmin. Vastikään kymmenen vuotta täyttäneeseen Suomen Seuratanssiliittoon kuuluvia järjestäytyneitä paritanssin harrastajia on maassamme tällä hetkellä noin Seuroihin järjestäytymättömiä harrastajia on lukematon määrä. Edellä mainitun liikuntatutkimuksen mukaan tanssin harrastajamäärät kipuavat noin aikuiseen harrastajaan maassamme. (SUSEL ry, kotisivut.) Halusin selvittää mihin tanssiharrastuksen lumo ja viehätys perustuu harrastajien omien käsitysten valossa. Mitä harrastus merkitsee? Tuoko se hyvinvointia elämään? Lisääkö se elämänlaatua? Onko tanssi tapa elää? Pyysin Internetin välityksellä lajin aktiiviharrastajia

87 87 kirjoittamaan harrastuksestaan minulle keväällä Sain aineistooni 37 kirjoitelmaa, jotka analysoin fenomenografista analyysia noudattaen. Muodostin aineistosta neljä pääkategoriaa, jotka vastaavat asettamaani ensimmäiseen tutkimusongelmaan. Paritanssi harrastuksena harrastajien omien käsitysten mukaan tarjoaa aktiivisuutta ja toiminnallisuutta, hyviä ihmissuhteita, itsetunnon vahvistusta sekä onnea ja onnellisuutta. Kaikkiin näihin pääkategorioihin sisällytin myös kirjoittajien mainitsemia harrastuksen mukanaan tuomia vaatimuksia, vaikeuksia, ongelmia ja pelkoja. Neljä pääkategoriaa jaottelin saamani aineiston perusteella 24 alakategoriaan, kuvaten harrastuksen antia vielä yksityiskohtaisemmin. Lopuksi selvitin teoriataustaani tukeutuen ja löytämäni merkityskategoriat analyysin perustana miten paritanssi harrastuksena lisää harrastajiensa elämänlaatua ja hyvinvointia. Aktiiviharrastajien mielestä tanssi on tapa elää! Tutkimukseni kulkuun kokonaisuutena olen pääosin tyytyväinen. Erityisellä ilolla ja kiitollisuudella luin harrastajien minulle lähettämiä kirjoitelmia. Tekstit sisältöineen tuottivat paljon hyviä hetkiä välillä puuduttavalta tuntuneeseen tietokoneella istumiseen. Tutustuminen tieteen tekemiseen tällä kapealla sektorilla tarjosi tarpeellista vaihtelua opettajan arkeen. Ilman ohjaajani tukea ja konkreettista apua en olisi urakasta selvinnyt! Teoriataustaksi valikoitunut lähdemateriaali oli mielenkiintoista ja sitä kirjallisuutta, mitä muutenkin luen. Alkuperäislähteitä erityisesti fenomenografiaan liittyen olisin tarvinnut enemmän. Suoranaisesti paritanssiin liittyviä tutkimuksia ei Suomessa juurikaan ole tehty. Pari- ja seuratanssi erityisenä suomalaisena kulttuurimuotona ansaitsee enemmän huomiota. Jatkotutkimustarve on ilmeinen. Mieleeni nousseita jatkotutkimusaiheita voisivat olla tanssiharrastuksen merkitys parisuhteelle, lavatanssi suomalaisessa kulttuurissa tai tanssinopetus Suomessa. Eräs jatkotutkimusaihe voisi olla myös tanssimisen ilmeneminen iskelmäteksteissä, lauluissa ja runoissa. Miten laulujen sanoittajat ja runoilijat kirjoittavat tanssimisesta? Tanssilla voi olla funktioita ja siitä voi löytää monentasoisia merkityksiä, mutta hämmästyttävintä on se, että kaikkien funktioiden hävitessä tai ilmaistavissa olevien merkitysten kadotessa tanssi jatkaa elämäänsä. Ne eivät olleetkaan olennaisia syitä tanssimiselle, vaan ihmisruumiiseen syvälle juurtunut liike pitää itsessään tanssia elävänä. Olennaisinta on kuitenkin ihmisen halu tanssia, halu kokea tietynlaista liikettä, halu saada

88 nautintoa tanssista. Funktiot ja merkitykset kietoutuvat tämän ruumiillisuuden ympärille, mutta eivät syrjäytä sitä. (Hoppu 2003.) 88 Tanssiva ihminen kantaa tanssia ruumiissaan. Hän ei ainoastaan suorita tanssiliikkeitä vaan tanssi kuuluu olennaisena osana häneen itseensä. Tanssiessaan ihminen on parhaimmillaan jakamaton, ruumiillinen olento, joka antautuu rytmille ja liikkeelle. Näin nähtynä tanssi eheyttää ja vahvistaa ihmisen persoonaa. Hän ei tarkkaile itseään ulkopuolisena, vaan kokee liikkeen itsensä sisällä. Tanssi kuuluu olennaisena osana ihmisen olemukseen aivan kuten liikkuminen yleensäkin. (Hoppu 2003.) Paritanssiharrastus harrastajien mukaan on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa. Ihminen tarvitsee ihmistä kuten runoilija Tommy Tabermann (2006, 19) toteaa runossaan Pieni laulu ihmisestä: Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. Paritanssissa liikkuminen yhteisessä rytmissä saavuttaa kaikkein vaihtelevimmat ja kiehtovimmat muotonsa. Yhteinen liike ja yhteinen rytmi muodostaa tanssinautinnon yhdessä toisen ihmisen kosketuksen ja läsnäolon kanssa. Paritanssi harrastuksena tuottaa kokonaisvaltaista yksilön hyvinvointia. Se kohentaa ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoa. Harrastajien näkövinkkelistä paritanssikulttuurin toivotaan säilyvän kaikkine ilmenemismuotoineen elävänä ja monipuolisena harrastuksena, ihmisen eräänlaisena perustarpeena ja yhdessäolon muotona, sekä kehittyvän edelleen. Tanssi liittää ihmisiä yhteen. Tanssi todella on tapa elää!

89 89 LÄHTEET Aho, Sirkku; Laine, Kaarina 2004: Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Keuruu: Otava. Airaksinen, Timo 2006: Onnellisuuden opas. Suorasukainen ja selkeä näkemys onnellisuudesta ja siitä miksi me jäämme sitä vaille. Juva: WS Bookwell. Alberoni, Francesco 1989: Ystävyys. Keuruu: Otava. Allardt, Erik 1976: Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY. Autio, Tiina 1993: Vaikutusmahdollisuudet ja elämänlaatu. Kehitysvammaisten kokemuksia itsemääräämisestä. Helsinki: Kehitysvammaliiton julkaisuja 16. Blomqvist, Åke 1977: Opi helposti tanssimaan. Uusittu tanssiopas alkajille. Helsinki: Lomakepainatus. Eskola, Jari; Suoranta, Juha 2000: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino. Eskola, Jari; Suoranta, Juha 1996: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Rovaniemi: Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja C 13. Heiskanen, Tarja; Salonen Kristina 1997: Miten hoidan mielenterveyttäni. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino. Hoppu, Petri 2003: Tanssintutkimus tienhaarassa. Teoksessa Saarikoski Helena (toim.), Tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tampere: Tammer-Paino. Häkkinen, Kirsti 1996: Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä. Teoreettinen katsaus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Jyväskylä: Opetuksen perusteita ja käytänteitä 21. Isokorpi, Tia; Viitanen, Päivi 2001: Tunnevoimaa! PRO. Tampere: Tammer-Paino.

90 90 Karina, Lilian 1981: Tanssiliikunta. Keuruu: Otava. Katko, Riitta 2007: Tanssitaiteilija Jorma Uotinen: Tanssi tuottaa hyvää oloa, johon kaikilla on oikeus. Reuma-lehti 2, 14. Keltikangas-Järvinen, Liisa 1994: Hyvä itsetunto. Juva: WSOY. Kiminkinen, Tapani 2007: Terveys pidentää ikää. Maalaislääkärin elämäntapaopas. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Kuusamon kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma Saatavilla wwwmuodossa: <URL: (Luettu ) Kuusamon lukion opetussuunnitelma Saatavilla www-muodossa: <URL: (Luettu ) McNeill, William H. 1995: Keeping together in time. Dance and Drill in Human History. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Merihaara, Heikki 2007: Koko Suomi tanssii. Haastattelussa Aira Samulin. Tanssiviihde 2, 14. Metsämuuronen, Jari 2001: Laadullisen tutkimuksen perusteet. Viro: Metodologia- sarja 4. Metsämuuronen, Jari 2006: Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino. Määttä, Kaarina 2006: Rakkaus - kiehtovaa ja arvoituksellista kuten luovuus. Teoksessa Määttä Kaarina (toim.), Tunteiden rakkaus ja rikkaus. Avaimia tunteiden tulkintaan. Keuruu: Otavan kirjapaino.

91 Naess, Siri 1987: Quality of Life Research. Concepts, Methods and Applications. Oslo: Institute of Applied Social Research. 91 Nieminen, Pipsa 1998: Four Dance Subcultures. A Study of Non-professional Dancers'Sosialization, Participation Motives, Attitudes and Stereotypes. University of Jyväskylä. Jyväskylä: Studies in Sport, Physical Education and Health 55. Niikko, Anneli 2003: Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuun yliopisto. Joensuu: Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia. N:o 85. Ojanen, Markku 2001: Ilo, onni, hyvinvointi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino. Opetushallitus. Edu.fi, opettajan verkkopalvelu. Saatavilla www-muodossa: <URL: (Luettu ) Perttula, Juha 2001: Olenko onnellinen? Psykologista tunnustelua suomalaisen aikuisen onnellisuudesta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino. Puranen, Eija 2007: Tanssileireille mennään oppimaan ja pitämään hauskaa. Tanssiviihde 2, 15. Rantalaiho, Kari 1996: Kontaktin osaamisesta. Joensuun yliopisto. Joensuu: Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita. N:o 59. Saarikoski, Helena 2003: Ruumiintekniikoista tanssien antropologiaan. Teoksessa Saarikoski Helena (toim.),tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tampere: Tammer- Paino. Saarikoski, Helena 2003: Taian tantsihin ruveta. Teoksessa Saarikoski Helena (toim.),tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tampere: Tammer-Paino.

92 92 Sahi, Salme 2006: Neuro Linguistic Program oppimisen ja opettamisen menetelmänä. Fenomenografinen analyysi kuusamolaisten nuorten mielen kielellinen ohjaaminen -sovellukselle antamista merkityksistä tupakkavalistuksessa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Sarasvuo, Jari 1998: Vapaus! Itsensä johtamisen mahdollisuudet. Juva: WSOY. Suomen Seuratanssiliitto, SUSEL ry. Kotisivut. Saatavilla www-muodossa: <URL: >. (Luettu ). <URL: >. (Luettu ). <URL: (Luettu ). <URL: (Luettu ). Suomen Tanssiurheiluliitto. Kilpatanssi. Saatavilla www-muodossa: <URL: (Luettu ). Syrjälä, Leena; Numminen, Merja 1988: Tapaustutkimus kasvatustieteessä. Oulu: Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 51. Tabermann, Tommy 2006: Ihme nimeltä Me. Jyväskylä: Gummerus. Talvitie, Alli ja Pentti 1985: Tanssiurheiluopas. Ohjaajan kirja. Helsinki: Painosampo. Tuomi, Jouni; Sarajärvi, Anneli 2006: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino. Tuomi, Jouni; Sarajärvi, Anneli 2002: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus.

93 93 Tuovila, Seija 2006: Suomalaisille tärkeät tunnesanat. Teoksessa Määttä Kaarina (toim.), Tunteiden rakkaus ja rikkaus. Avaimia tunteiden tulkintaan. Keuruu: Otavan kirjapaino. Uusitalo, Hannu 1991: Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. Juva: WSOY. Vuorenpää, Jaana 2007: Täyttä vauhtia eteenpäin tanssin voimalla! Tanssiviihde 2, 2. Wikipedia: Seuratanssi. Saatavilla www-muodossa: <URL: (Luettu ). Yli-Piipari, Sami 2005: vuotiaiden kilpatanssijoiden tavoiteorientaatio, liikuntamotivaatio, motivaatioilmasto ja viihtyminen vuoden pitkittäistutkimuksen aikana. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Liikuntatieteiden laitos. Ylönen, Maarit E. 2003: Reflektiivinen ruumis, tanssin rajapintoja. Teoksessa Saarikoski Helena (toim.),tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tampere: Tammer- Paino.

94 LIITE 1. Tutkimuslomake 1: Kirjoituspyyntö ONKO TANSSI TAPA ELÄÄ? Hyvä paritanssin harrastaja! Teen tutkimusta paritanssin merkityksestä harrastuksena. Mitä tanssiharrastus Sinulle merkitsee? Tuoko se hyvinvointia elämääsi? Lisääkö se elämänlaatua? Onko elämää ilman tanssia? Pyydän Sinua kirjoittamaan paritanssiharrastuksesta omien kokemustesi valossa. Toivon mahdollisimman runsaita ja monipuolisia kuvauksia siitä, mitä harrastuksesi Sinulle merkitsee ja miten se heijastuu muuhun elämään. Silti lyhyetkin vastaukset ovat tärkeitä. Jos johonkin kysymykseen vastaaminen on vaikeaa, ohita se ja siirry seuraavaan. Voit kertoa vapaasti aiheeseen mielestäsi liittyvistä asioista, esimerkiksi: * Miten Sinusta tuli paritanssin harrastaja? Mistä kaikki alkoi? * Mikä harrastuksessa aluksi viehätti? Entä mikä lumoaa tällä hetkellä? * Mitä paritanssiharrastus elämällesi antaa? Mihin se elämässäsi vaikuttaa? * Mitä vaatimuksia, vaikeuksia tai ongelmia harrastuksesi Sinulle aiheuttaa? * Mitä iloja ja nautintoja saavutat harrastuksesi myötä? * Mitä elämästäsi puuttuisi ilman paritanssia? * Miten tanssiharrastus mielestäsi vaikuttaa muihin harrastuksiin, ihmissuhteisiin, itsetuntoon, onnellisuuteen, elämänlaatuun tai hyvinvointiin? * Onko paritanssiharrastus mielestäsi muuttanut elämänlaatuasi tai hyvinvointiasi? Miten? * Miten haluaisit kehittää harrastustasi? Kirjoituksella ei ole vähimmäis- tai enimmäispituutta. Kaikki kokemuksesi ovat tärkeitä. Toivon, että kerrot myös hieman taustatietoja itsestäsi: ikä, sukupuoli, tanssiharrastuksen määrä jne. Voit vastata joko yhteystiedoin tai nimettömänä. Kirjoitukset käsitellään luottamuksellisina. Voit toimittaa tekstisi postitse (vastaanottaja maksaa postimaksun) tai sähköpostilla alla olevaan osoitteeseen. Lämmin kiitos vaivannäöstäsi! Tutkijan yhteystiedot : Ritva Nevala Alppijääkärintie KUUSAMO ritvat.nevala@kuusamo.fi

95 LIITE 2. Tutkimuslomake 2: Kyselykaavake ONKO TANSSI TAPA ELÄÄ? Hyvä paritanssin harrastaja! Teen tutkimusta paritanssin merkityksestä harrastuksena. Mitä tanssiharrastus Sinulle merkitsee? Tuoko se hyvinvointia elämääsi? Lisääkö se elämänlaatua? Onko elämää ilman tanssia? Pyydän Sinua vastaamaan esitettyihin kysymyksiin omien kokemustesi mukaisesti. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Rengasta sopiva vaihtoehto tai vaihtoehdot: 1. Olen 1 mies 2 nainen 2. Olen syntynyt vuonna 3. Olen harrastanut paritanssia noin vuotta. 4. Harrastan paritanssia 1 tanssiseurassa 2 kansalaisopistossa 3 tanssikoulussa 4 ravintoloissa 5 tanssilavoilla 6 kursseilla tai leireillä 7 kotona 8 5. Harrastan tanssia 1 joka päivä 2 lähes päivittäin 3 viikoittain 4 kuukausittain 5 harvemmin 6 Pyydän Sinua nyt vastaamaan seuraaviin kysymyksiin omin sanoin. Toivon mahdollisimman runsaita ja monipuolisia kuvauksia. Silti lyhyetkin vastaukset ovat tärkeitä. Jos johonkin kysymykseen vastaaminen on vaikeaa, ohita se ja siirry seuraavaan. Välttämättä Sinun ei tarvitse käyttää kokonaisia lauseita. 6. Miten Sinusta tuli paritanssin harrastaja? Mistä kaikki alkoi? (jatkuu)

96 Liite 2. (jatkuu) 7. Mikä harrastuksessa aluksi viehätti? Entä mikä lumoaa tällä hetkellä? 8. Mitä paritanssiharrastus elämällesi antaa? Mihin se elämässäsi vaikuttaa? 9. Mitä vaatimuksia, vaikeuksia tai ongelmia harrastuksesi Sinulle aiheuttaa? 10. Mitä iloja ja nautintoja saavutat harrastuksesi myötä? (jatkuu)

97 Liite 2. (jatkuu) 11. Mitä elämästäsi puuttuisi ilman paritanssia? 12. Miten tanssiharrastus mielestäsi vaikuttaa a) muihin harrastuksiin b) ihmissuhteisiin c) itsetuntoon d) onnellisuuteen e) elämänlaatuun (jatkuu)

98 Liite 2. (jatkuu) 13. Onko paritanssiharrastus mielestäsi muuttanut elämänlaatuasi tai hyvinvointiasi? Miten? 14. Miten haluaisit kehittää harrastustasi? Halutessasi voit jatkaa vastauksiasi tyhjälle paperille. Voit myös vastata kirjoitelman muodossa ja toimittaa tekstisi postitse (vastaanottaja maksaa postimaksun) tai sähköpostilla alla olevaan osoitteeseen. Lämmin kiitos vastauksistasi! Tutkijan yhteystiedot : Ritva Nevala Alppijääkärintie KUUSAMO ritvat.nevala@kuusamo.fi

99 Liite 3. Tanssi liikuntaharrastuksena. Harrastajamäärien kasvu vuodesta 1994 vuoteen 2005.