2010 Kuntoutus. Ammatillisen kuntoutuksen kautta työkyvyttömyyseläkkeelle? Seppo Matinveden tutkimus prosessista ja ajoittamisen

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "2010 Kuntoutus. Ammatillisen kuntoutuksen kautta työkyvyttömyyseläkkeelle? Seppo Matinveden tutkimus prosessista ja ajoittamisen"

Transkriptio

1 Veijo Notkola Kokonaisnäkemystä kuntoutukseen Ritva Linnakangas, Pirjo Lehtoranta, Aila Järvikoski ja Asko Suikkanen Lasten ja nuorten psykiatrinen perhekuntoutus: muutosten ja koettujen vaikutusten arviointi Asko Suikkanen, Jari Lindh ja Ritva Linnakangas Ammatillisen kuntoutuksen kautta työkyvyttömyyseläkkeelle? Seija Haapasalo ja Johanna Korkeamäki Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen aikuisten oppimisvaikeudet palvelujärjestelmän haasteena Katariina Hinkka, Liisi Aalto, Rainer Grönlund ja Marketta Rajavaara Uudenlaista työhönkuntoutusta kehittävän arvioinnin tuella Pirkko Mäkelä-Pusa Työkyvyn varhainen tuki pientyöpaikoilla Esko Mälkiä Katsaus fysioterapian tutkijakoulutukseen Tuija Kotiranta Seppo Matinveden tutkimus prosessista ja ajoittamisen ongelmasta Mika Pekkonen Terveyteen liittyvä elämänlaatu laitoskuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa 2010 Kuntoutus 4

2 Kuntoutus on kuntoutusalan tieteellis-ammatillinen lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti välittää ajankohtaista tietoa kuntoutuksen tutkimuksesta, menetelmistä ja innovaatioista sekä seuraa alan yhteis kunnallista keskustelua. Toimitusneuvosto Raija Gould, Eläketurvakeskus Aila Järvikoski, Lapin yliopisto Patrik Kuusinen, Työ- ja elinkeino ministeriö Veijo Notkola, Kuntoutussäätiö Timo Pohjolainen, KuntoutusOrton Marketta Rajavaara, Kela Ismo Takala, Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämisyhdistys Helena Taskinen, Työterveyslaitos Toimitus Veijo Notkola, päätoimittaja Timo Korpela, toimitussihteeri Mika Ala-Kauhaluoma, Matti Tuusa Toimituksen yhteystiedot PL 39, Helsinki puhelin www-sivut kuntoutuslehti Tilaushinnat Kestotilaus 45 euroa Vuosikerta 48 euroa Opiskelija 40 euroa Irtonumero á 10 e + postituskulut Julkaisija Kuntoutussäätiö 33. vuosikerta ISSN Kannen suunnittelu Jaana Viitakangas Paino Yliopistopaino, Helsinki 2010 Aikakauslehtien Liiton jäsen Kuntoutussäätiö on monipuolinen kuntoutuksen, terveyden ja työelämän asiantuntija- ja kehittämiskeskus. Sen tavoitteena on edistää työikäisten työ- ja toimintakykyä ja parantaa vajaakuntoisten tasaarvoista osallistumista työ- ja muuhun sosiaaliseen elämään. Näihin tavoitteisiin Kuntoutussäätiö pyrkii innovatiivisella kuntoutuspalvelu- ja työtoiminnalla, tutkimus- ja kehittämistyöllä sekä koulutuksella, arvioinnilla ja konsultoinnilla. sisältö Kuntoutus 4 PÄÄKIRJOITUS Veijo Notkola 1 Kokonaisnäkemystä kuntoutukseen tieteellinen artikkeli Ritva Linnakangas, Pirjo Lehtoranta, Aila Järvikoski ja Asko Suikkanen 3 Lasten ja nuorten psykiatrinen perhekuntoutus: muutosten ja koettujen vaikutusten arviointi Asko Suikkanen, Jari Lindh ja Ritva Linnakangas 21 Ammatillisen kuntoutuksen kautta työkyvyttömyyseläkkeelle? PUHEENVUORO Seija Haapasalo ja Johanna Korkeamäki 38 Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen aikuisten oppimisvaikeudet palvelujärjestelmän haasteena katsaus Katariina Hinkka, Liisi Aalto, Rainer Grönlund ja Marketta Rajavaara 47 Uudenlaista työhönkuntoutusta kehittävän arvioinnin tuella Pirkko Mäkelä-Pusa 55 Työkyvyn varhainen tuki pientyöpaikoilla Esko Mälkiä 61 Katsaus fysioterapian tutkijakoulutukseen Tuija Kotiranta 67 Seppo Matinveden tutkimus prosessista ja ajoittamisen ongelmasta LECTIO PRAECURSORIA Mika Pekkonen 69 Terveyteen liittyvä elämänlaatu laitoskuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa Kuntoutussäätiö

3 P Ä Ä K I R J O I T U S Veijo Notkola Kokonaisnäkemystä kuntoutukseen Järjestöbarometrin 2010 erityisteemana oli järjestöjen kuntoutuspalvelujen haasteet. En lähde käymään läpi kaikkia niitä asioita, joita järjestöbarometri nostaa kuntoutuksesta esiin. Kuntoutuksesta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin barometria vilkaista. Siinä järjestöjohto suhtautuu melko kriittisesti kuntoutuspalveluja ostaviin tahoihin. Esiin nousevat selkeästi järjestöjen kuntoutuspalvelujen tuottamiseen liittyvät ja samalla myös kuntoutuspalveluja tuottavien organisaatioiden ongelmat. Barometri osoittaa hyvällä tavalla myös sen, että ne jotka palveluja tuottavat eivät luota palvelujen ostajiin. Tämä on varsin vakava kysymys. Yhteisiä keskustelufoorumeja varmasti tarvitaan, mutta ei vastakkainasettelua. Barometrin tuloksia ei voi kukaan kiistää, vastaajat nyt kerta kaikkiaan ovat tuota mieltä. Epäluottamuksen ilmapiiriä kuvaa hyvin eräs vastaus: Ei yksityinen järjestö/palveluntuottaja voi haastaa Kelaa tai mennä julkisuuteen tulokset voi arvata, jos puree sitä kättä joka ruokkii. Barometrin tuloksia, ja sitä, mitä voitaisiin tehdä, olisi syytä puida esimerkiksi kuntoutusasiain neuvottelukunnassa. On hyvä, että järjestöbarometrejä aika ajoin tehdään. Viimeiseksi jäänyt kuntoutusselonteko tehtiin Selonteossa todettiin esimerkiksi kuntoutuksen vaikuttavuudesta, että olemassa olevaa kuntoutuksen vaikuttavuustietoa hyödynnetään, tiedon kattavalle käytölle luodaan väylät, järjestäjät ja rahoittajat seuraavat vaikuttavuutta ja kehittävät seurannan menetelmiä, vaikuttavuustietoa lisätään ja tehdään kuntoutuksen kehittämisohjelma. Kehittämisohjelma kyllä tehtiin, mutta muiden kohtien osalta herää pieni epäilys. Jos seuranta tai juurruttaminen puuttuvat, ovat vastassa samat ongelmat kuin yleensäkin projektimaailmassa. Pidän oikeana päätöstä, että uusia kuntoutusselontekoja ei enää tarvita. Yksi perusteluistani on, että kuvitellaan, että selontekoja tekemällä asiat ratkaistaan. Näinhän ei käy. Sen sijaan tarvitaan pitemmän tähtäyksen näkemystä siitä, mihin suuntaan kuntoutusta Suomessa olisi syytä Kuntoutus

4 kehittää. On tärkeää, että kuntoutus hyväksytään omaksi, itsenäiseksi kokonaisuudeksi. Sosiaaliturvajärjestelmän näkökulmasta kuntoutus on vain yksi keino, jolla sosiaali- tai esimerkiksi työvoimapoliittisia tavoitteita voidaan saada vietyä eteenpäin. Tällä ajattelumallilla kuntoutus hukkuu helposti järjestelmän syövereihin. Jotta kuntoutusta voidaan arvioida yhtenä kokonaisuutena, on välttämätöntä tietää, mitä kuntoutuksen nimissä tehdään eri tahoilla: mitä toimenpiteitä työeläkelaitokset tekevät kuntoutuksena, mitä tehdään Kelassa, työvoimahallinnossa, erikoissairaanhoidossa ja niin edelleen. Kun tiedetään mitä tehdään, keihin toiminta kohdistuu ja mitä se maksaa, voidaan vähitellen ryhtyä arvioimaan, onko toiminnasta myös jotain hyötyä. Tällaista tietoa kuntoutuksesta joidenkin toimijoiden kohdalla on, mutta toisten kohdalla ei, tai tietoa ei ole riittävällä tarkkuustasolla. Lähtökohtana ei voi olla, että kerran kymmenessä vuodessa tehdään selontekoja ja kuitataan asia sillä. Olen siis samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat ymmärtäneet viisaudessaan luopua selonteoista. Tarvitaan vuosittaisia, hyvin mietittyjä kuntoutustilastoja kaikkien toimijoiden tai rahoittajien toteuttamasta kuntoutustoiminnasta. Kuntoutuksen vaikuttavuuden seuranta ei ole vain sitä, että selvitetään, vaikuttaako työ- ja toimintakykyyn omassa sängyssä nukkuminen enemmän kuin kuntoutuslaitoksen vastaavassa tai päinvastoin. Hyviä yksittäisiä toimenpiteitä ja kuntoutuskursseja koskevia selvityksiä tarvitaan, mutta peruslähtökohtana pitää olla se, että maassa on kokonaisnäkemys siitä, mitä kuntoutuksessa tapahtuu. Tarvitaan hyvää ja suunniteltua kuntoutusta koskevaa perustilastointia ja aineistonkeruuta. Tämä tarkoittaa sitä, että kertynyttä aineistomateriaalia pitää voida joustavasti myös lisäanalysoida, jolloin yksittäistenkin toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan analysoida isoilla aineistomassoilla ja niitä voidaan yhdistää sopivasti myös muihin tietokantoihin, kuten väestölaskenta-aineistoihin. 2 Kuntoutus

5 T I E T E E L L I N E N A R T I K K E L I Ritva Linnakangas, Pirjo Lehtoranta, Aila Järvikoski ja Asko Suikkanen Lasten ja nuorten psykiatrinen perhekuntoutus Muutosten ja koettujen vaikutusten arviointi Johdanto Lasten ja nuorten tunne-elämän ja sosiaalisen kehityksen tasapainoisuus ja hyvä mielenterveys ovat olleet 2000-luvun suuria haasteita Suomessa. Mielenterveys voidaan määritellä lapsen tai nuoren kyvyksi rakastaa, leikkiä, pelata, oppia ja tehdä työtä (Friis ym. 2004, 34 35). Lähes viidesosalla kouluikäisistä lapsista on tutkimusten mukaan jonkinasteisia psyykkisiä ongelmia tai häiriöitä (Almqvist ym. 1999; Kumpulainen 2004). Lapsuus- ja nuoruusiässä mielenterveyden ongelmia oletetaan esiintyvän suunnilleen samassa määrin. Ennusteiltaan vakavimpia ovat käytösongelmat ja neuropsykiatriset ongelmat varsinkin liittyneinä emotionaalisiin ongelmiin (Sourander ym. 2007). Psyykkiset ongelmat esiintyvät jossain määrin erilaisina lapsilla ja nuorilla, ja nuoruuden eri kehitysvaiheissa. Lapsilla esiintyy tavallisemmin tarkkaavuushäiriöitä, käytös- ja uhmakkuushäiriöitä sekä erilaisia ahdistuneisuushäiriöitä. Varhaisnuoruudessa (12 14-vuotiaat) yleisimpiä ovat käytös- ja tarkkaavuusongelmat, mutta varsinaisesta nuoruusiästä (15 17-vuotiaat) lähtien varhaiseen aikuisuuteen asti nuorten tavallisimpia ongelmia ovat ahdistuneisuusja mielialahäiriöt sekä päihdeongelmat. (Almqvist ym. 1999; Aalto-Setälä ja Marttunen 2007; Haarasilta ym. 2000; Ranta ym ) Lapsen tai nuoren käyttäytymisessä näkyvät ongelmat voivat usein olla laajoja ja tuen tarve koskee koko perhettä ja lähiympäristöä (Pönkkö ym. 2002, 7; Kumpulainen 2004, ). Yhteiskunnallisesti tärkeä kysymys on, miten voitaisiin oikea-aikaisesti tukea lasten ja nuorten mielenterveyttä ja turvallista kehitystä sekä perheiden hyvinvointia. Lapsuudessa luodaan pohja ihmisen elämälle ja tulevaisuudelle, ja on tiedossa, että suuri osa aikuisten psyykkisistä sairauksista on alkanut lapsuudessa tai nuoruudessa. Oikein suunnattu ja toteutettu kuntoutus voi kehitysvaiheessa olevan yksilön kohdalla Kuntoutus

6 korjata psyykkisiä rakenteita ja toimintakykyä sekä estää mielenterveyden ongelmia ja syrjäytymistä aikuisiässä. Mielenterveyden ongelmista kärsivien lasten ja nuorten kuntoutusta on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Kelan rooli lasten ja nuorten kuntoutuksessa on terveydenhuollon järjestelmää täydentävä. Valtio antoi Kelalle vuosina erillismäärärahan, jolla voitiin järjestää 5 25-vuotiaille psykoterapiaa, vanhempien ohjaus- ja tukikäyntejä, lastenpsykiatrista toimintaterapiaa ja erilaisia monimuotoisen perhekuntoutuksen hankkeita (Rissanen 2003). Vuoden 2003 jälkeen Kela jatkoi lasten ja nuorten psykiatrisen kuntoutuksen hanketta harkinnanvaraisen kuntoutuksen kehittämistoimintaan myönnetyllä rahoituksella. Kelan psykiatrisen perhekuntoutuksen tavoitteina oli lapsen tai nuoren toiminta- ja opiskelukyvyn parantaminen ja turvaaminen, lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen tukeminen sekä perheen tukeminen lapsen kasvatuksessa. Tärkeänä pidettiin yhteistyön tiivistämistä paikallisten toimijoiden, kuten päivähoidon, koulun, kuntien perheneuvoloiden ja sairaanhoitopiirien kanssa sekä toimivien palvelujen luomista eri tahojen kesken. Kehittämistoiminnan avulla on pyritty arvioimaan ja täsmentämään Kelan roolia lasten ja nuorten perhekuntoutuksessa. Kelan ohjeiden mukaan perhekuntoutukseen ohjattavilla lapsilla ja nuorilla tulee olla lääkärin toteama psykiatrinen sairaus ja hoitosuhde. Perhekuntoutuksen aikana hoidon järjestämisvastuu säilyy julkisella terveydenhuollolla. Kuntoutus voi sisältää muun muassa toiminnallista kuntoutusta, terapioita, vertaisryhmätoimintaa sekä työskentelyä lapsen läheisverkoston kanssa (Kela 2005). Kuntoutuksesta vastanneet hankkeet edustivat yksityisiä ja niin sanotun kolmannen sektorin palveluntuottajia eri puolelta maata. Vuosina kahteentoista perhekuntoutushankkeeseen osallistui yhteensä 1514 lasta ja nuorta perheineen. Kela sisällytti perhekuntoutuksen kehittämishankkeeseen arviointitutkimuksen. Tämän Kelan rahoittaman tutkimuksen toteuttivat Lapin yliopisto ja Kuntoutussäätiö (Linnakangas ym. 2010; Linnakangas ja Lehtoranta 2009). Tässä artikkelissa tarkastelemme perhekuntoutuksen vaikutuksia vanhempien ja lasten arviointien pohjalta, ja saamiimme aiempiin tuloksiin (emt.) perustuen pohdimme myös perhekuntoutuksen toteuttamisen haasteita ja solmukohtia. Sanapari lapset ja nuoret korvataan monessa yhteydessä luettavuuden keventämiseksi sanalla lapsi, mutta tällöin tarkoitetaan myös nuorta kuntoutujaa. Aikaisemmat tutkimukset Psykiatrisen kuntoutuksen prosessia ja vaikutuksia on tutkittu aikuisilla enemmän kuin lapsilla ja nuorilla (esim. Salminen 2002). Suomessa on tutkittu muun muassa skitsofreniaan sairastuneiden hoito- ja kuntoutusketjuja sekä kuntoutumisen etenemistä (esim. Salokangas ym. 2000; Nordling 2007; Stengård 2005; Kiviniemi 2008). Psykiatrisen hoitoketjun toimivuutta on selvitetty myös psyykkisiä ongelmia kokeneilla erityisoppilailla: Marja-Liisa Pönkkö (2005) toteaa yhteistyön puutteen johtaneen usein väsymiseen ja luopumiseen ja merkinneen oppilaan jäämistä ajelehtimaan hoitoketjun eri vaiheisiin. 4 Kuntoutus

7 Psykoterapian eri muotojen vaikuttavuutta on tutkittu runsaasti, ja aikuisten psykoterapiaa on tutkittu myös Suomessa (esim. Knekt ja Lindfors 2004; Knekt ym. 2008). Lasten ja nuorten behavioraalis-kognitiivisesta psykoterapiasta on tehty kaksi systemaattista kirjallisuuskatsausta (James ym. 2005; O Kearney ym. 2006). Myös perheterapian vaikutuksista on tehty tutkimuksia ja kaksi kirjallisuuskatsausta, toinen lapsilla ja nuorilla (Cottrell ja Boston 2002; Henken ym. 2007; Bjornstad ja Montgomery 2005; ks. myös Seikkula ym. 2005; Aaltonen 2006). Tutkimusten tulokset ovat olleet vaihtelevia, ja hyviä vaikutuksia on todettu osalla osallistuneista. Westmanin ym. (2005) järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa, jossa tarkasteltiin kokeellisia tai kvasikokeellisia tutkimuksia erilaisten perheinterventioiden vaikutuksista lapsiperheiden sosiaalisten ongelmien vähentämisessä tai ennaltaehkäisemisessä, ei mukana ollut yhtään suomalaista tutkimusta. Shepperdin ym. (2009) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa kohteena olivat perheinterventiot, joiden tavoitteena oli ehkäistä lapsen tai nuoren joutuminen psyykkisen sairauden vuoksi sairaalahoitoon. Bloom (2009) korostaa yhteisöllisen tuen ja psykososiaalisten kuntoutuspalvelujen tulosten edellytyksenä luottamusta perheen ja palvelun järjestäjien välillä sekä perheiden kokemia vaikutusmahdollisuuksia prosessin eri vaiheissa. Suomessa on tutkittu muun muassa niin sanotun Perhekoulu-intervention vaikutuksia haastavasti käyttäytyvän lapsen ja perheen tilanteessa (esim. Salmi 2008), perhetyön avohuollon tukitoimien (esim. Hurtig 2003; Kaikko 2005; Heikkinen 2007) ja yleisemmin lastensuojelutyön vaikutuksia (esim. Rousu 2007; Puustinen-Korhonen ja Pösö 2010). Perhekuntoutuksen vaikutuksia on selvitetty erityisesti laadullisin tutkimusottein muun muassa sen mukaan, ovatko perhekuntoutuksen taustalla lapsen vai vanhempien ongelmat. Perhekuntoutuksen vaikutuksia on arvioitu esimerkiksi lastensuojelun asiakkaina olleiden perheiden näkökulmasta. Monialaisen perhekuntoutuksen tutkimus on kaiken kaikkiaan ollut melko vähäistä ja vaihtelevaa sekä tutkittujen interventioiden että käytettyjen tutkimusmenetelmien kannalta. Lapsen kuntoutuksessa tavoitteena on yleensä optimaalisen kehityksen aikaansaaminen tilanteessa, jossa jokin vamma tai häiriö muodostuu lapsen normaalin kehityksen esteeksi. Kehittyvällä ja kasvavalla lapsella on vaihtelevasti normaalia iänmukaista kehityspotentiaalia. (Esim. von Wendt 2001, 399.) Lapsen kuntoutumista tarkasteltaessa on tärkeää seurata myös hänen toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia. Lapsi on kiinteä osa perhettään, jolloin muutos on aina ehdollista ja yleensä yhteydessä myös lapsen arjen toimijoihin ja arjessa tehtäviin valintoihin. Perhe monitoimijaisena sosiaalisena yksikkönä monimutkaistaa niin kuntoutuksen toimintaympäristön kuin myös vaikuttavien mekanismien osuuden erottamista ja problematisointia. Perheen ja sen jäsenten toimintaympäristöjä on monia, samoin vaikuttavuuden toimintamekanismeja. Kuntoutuksen ja kuntoutussuunnittelun kannalta tämä mutkistaa tavoitteiden asettelua sekä käytettävien keinojen ja käytäntöjen hyödyn- Kuntoutus

8 tämistä. Tutkimuksen kannalta haasteellista on määritellä se, mitä muutosta tavoitellaan ja mitä sillä tarkoitetaan esimerkiksi perhekuntoutuksessa. Tutkimuksen tavoitteet ja menetelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on (1) kuvata toteutunutta perhekuntoutusta, siihen osallistuneita lapsia ja perheitä sekä heidän kuntoutusta koskevia odotuksiaan, (2) selvittää lapsen oireissa ja käyttäytymisessä tapahtuneita muutoksia perhekuntoutuksen aikana sekä psykiatrisen perhekuntoutuksen koettuja vaikutuksia (vanhempien kuntoutuksesta saamat voimavarat; lasten kuntoutuksesta saama apu), sekä (3) selvittää, mitkä tekijät ennustivat perhekuntoutuksen aikana ilmenneitä myönteisiä muutoksia tai koettuja vaikutuksia. Tutkimuksen avulla pyritään tekemään tulkintoja ja johtopäätöksiä siitä, millaiset perhekuntoutuksen toimintamuodot ja toimintatavat ovat tarkoituksenmukaisia ja hyödyllisiä. Tietoa perhekuntoutuksesta tuottivat sitä toteuttaneet hankkeet, kuntoutukseen osallistuneet lapset ja heidän vanhempansa sekä lapsia kuntoutukseen lähettäneet tahot. Hankkeisiin tehtyjen tutustumiskäyntien pohjalta laadittiin lomake, jonka avulla hankkeilta kerättiin hankekohtaista tietoa perhekuntoutuksen toteuttamisesta ja sen tyypillisestä sisällöstä. Hankkeilta kerättiin myös tiedot kaikkien vuosina perhekuntoutukseen osallistuneiden lasten (n = 1514) sukupuolesta, iästä, lähettäjätahosta sekä lähettäjätahojen lapsille asettamista diagnooseista. Näiden perusteella saatiin yleiskuva perhekuntoutukseen osallistuneista lapsista ja nuorista. Diagnoositiedot saatiin ilman tunnistetietoja eli niiden yhdistäminen muihin tutkimuksessa kerättyihin tietoihin ei ollut mahdollista. Lapsen tilanteessa kuntoutuksen aikana tapahtuneita muutoksia ja kuntoutuksesta saatuja voimavaroja ja apua selvitettiin vanhemmille ja lapsille tehtyjen alku- ja seurantakyselyjen avulla. Alkukyselyihin vastattiin kuntoutusjakson alussa ja seurantakyselyihin kuntoutuksen loppuvaiheessa tai sen päätyttyä. Kyselyjen piiriin tulivat lapset, joiden kuntoutus toteutui vuoden 2006 syksyn ja vuodenvaihteen 2008/2009 välisenä aikana. Nämä kriteerit täyttäneitä 5 16-vuotiaita lapsia oli kaikkiaan 440. Tapausmäärää pienensi se, että kaikkien ko. ikäisten lasten kuntoutusjaksot eivät ehtineet loppua tutkittavana ajankohtana. Myöskään ennen syksyä 2006 alkaneisiin kuntoutusprosesseihin ei alkukyselyin ollut enää mahdollista päästä käsiksi, koska arviointitutkimuksen asiakastasoinen tiedonkeruu käynnistyi vasta syyskuussa vuotiaiden lasten vanhempien alku- ja seurantakyselyyn saatiin vastauksia kaikkiaan 308 (70 %). Lasten alku- ja seurantakyselyt kohdennettiin vuotiaille lapsille, ja vastauksia saatiin kaikkiaan 138. Yli 16-vuotiaat nuoret eivät olleet mukana kyselyissä, koska kyselyihin sisällytetty SDQ (The Strengths and Difficulties Questionnaire; Goodman 1997 ja 2001) on tarkoitettu 16-vuotiaita tai sitä nuorempia lapsia koskevaan tiedonkeruuseen, ja myös Kela kohdisti kuntoutuksen ensisijaisesti 16 vuotta nuorempiin lapsiin. Lapsen tunne-elämää ja käyttäytymistä selvittävällä SDQ-kyselyllä voidaan kartoit- 6 Kuntoutus

9 taa lapsen vaikeuksia ja vahvuuksia hänen itsensä, hänen vanhempiensa tai esimerkiksi opettajan arvioimana. SDQ-kyselyä on alun perin käytetty erityisesti avun tarpeessa olevien lasten seulontaan (esim. Goodman ym. 2004; Obel ym. 2004), mutta viime vuosina myös muutoksen mittarina (esim. Janssens ym. 2009). Sen suomenkielistä versiota SDQ-Fin on käytetty useissa tutkimuksissa (Koskelainen ym. 2001; Koskelainen 2008 ja 2009). SDQ-kyselyn 25 väittämää koskevat lapsen (1) tunne-elämän oireita, (2) käytöshäiriöitä, (3) yliaktiivisuuden/tarkkaavuuden ongelmia ja (4) kaverisuhteiden ongelmia sekä (5) prososiaalista käytöstä. Tässä artikkelissa lapsen oireissa tapahtuneita muutoksia selvitettiin vanhempien alku- ja seurantakyselyssä suorittamien arvioiden pohjalta. Vanhempien ja vuotiaiden lasten alkukyselyssä oli kysymyksiä myös lapsen ja perheen taustatiedoista, perheen tukiverkostosta, huolista ja perheen kuntoutukselle asettamista toiveista. Seurantakyselyyn sisältyi myös kysymyksiä perhekuntoutuksesta ja sen toteutuksesta. Vanhemmilta tiedusteltiin kysymyssarjalla kokemuksia kuntoutuksen aikana saadusta tuesta. Lisäksi tiedusteltiin, saivatko vanhemmat perhekuntoutuksesta voimavaroja lapsensa tukemiseen ja jos saivat, missä määrin. Lapsilta tiedusteltiin, mitä heille tärkeitä asioita perhekuntoutuksessa käsiteltiin ja oliko perhekuntoutuksesta ollut heille apua ja minkä verran. Aineiston analysoinnissa käytettiin etupäässä suoria jakaumia ja ristiintaulukointia. Logistisen regressioanalyysin avulla tutkittiin kuntoutuksen aikana tapahtuneita muutoksia (SDQ-kysely) ja perhekuntoutuksen koettuja vaikutuksia ennustavia tekijöitä (vanhemmilla perhekuntoutuksen antamat voimavarat lapsen tukemiseen, lapsilla perhekuntoutuksen antama apu). Perhekuntoutuksen alkuvaiheen suunnittelusta ja kuntoutuksen päätösvaiheeseen liittyvistä järjestelyistä kerättiin kyselyllä tietoa lapsia kuntoutukseen lähettäneiltä tahoilta. Tulosten tulkinnan ja johtopäätösten tukena käytettiin lapsia kuntoutukseen lähettävien tahojen ja hankkeiden kokemuksia yhteistyöstä ja kuntoutuksen toteuttamisesta. Perhekuntoutukseen osallistuneet Perhekuntoutukseen osallistuneiden lasten ja nuorten joukko oli heterogeeninen iältään ja diagnooseiltaan. Koko aineistossa (n = 1514) tyttöjen osuus oli 34 % ja poikien 66 %. Lapsista 4 % oli alle kouluikäisiä. Alakouluikäisiä oli 39 %, yläkouluikäisiä 38 % ja tätä vanhempia 18 % lapsista. Kuntoutukseen lähettäjinä toimivat useimmiten terveyskeskus, lastenpsykiatrian poliklinikka ja koulu. Hankkeilta saatujen tietojen mukaan 26 %:lla lapsista oli ensimmäisenä diagnoosina neuropsykiatrinen oireyhtymä, 22 %:lla käyttäytymishäiriö, 21 %:lla ahdistuneisuushäiriö ja 14 %:lla masennus. Ahdistuneisuutta ja masennusta ilmeni suhteellisesti enemmän tytöillä kuin pojilla ja käyttäytymisen ongelmia pojilla enemmän kuin tytöillä. Erilaiset oppimisvaikeudet oli merkitty kuntoutustarpeen syyksi 4 %:lla. Muita mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden pääluokkaan kuuluvia sairauksia (esimerkiksi syömishäiriö, persoonallisuushäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, prepsykoosi) oli ensimmäisenä diagnoosina muutamalla prosentilla, ja osalla lapsista ensimmäiseksi diagnoosiksi oli Kuntoutus

10 merkitty myös jokin elimellinen sairaus (esimerkiksi liikalihavuus, diabetes, epilepsia). Lapsista 5 %:lla kuntoutustarpeen syyksi oli kirjattu sosioekonomiset tai psykososiaaliset ongelmat, kuten erilaiset kouluun (esimerkiksi koulukiusaaminen, poissaolot), perheeseen (hajoaminen, vanhemman kuolema) tai sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät ongelmat. Suurimmalle osalle lapsista (64 %) oli asetettu yksi diagnoosi. Kaksi diagnoosia oli 25 %:lla ja kolme tai useampi diagnoosi 11 %:lla lapsista. Perhekuntoutukseen osallistuvat lapset tulivat erilaisista kasvuympäristöistä. Alkuja seurantakyselyyn vastanneista vanhemmista 20 % ilmoitti, että perheellä oli paljon huolta taloudellisesta toimeentulosta, jommankumman vanhemman työttömyydestä, työttömyyden uhasta, työssä selviytymisestä tai työpaineista. 19 %:lla perheistä oli paljon huolta vanhempien ristiriidoista tai ajan riittämättömyydestä yhdessäoloon. Vähintään melko paljon huolta ainakin yhdestä edellä mainitusta asiasta koki 66 % perheistä. Perhekuntoutuksen toimintamuodot Eri palveluntuottajien perhekuntoutushankkeet erosivat toisistaan huomattavasti kuntoutukseen osallistuvien perheiden, heidän kuntoutustarpeidensa ja hankkeiden käyttämien kuntoutusmenetelmien suhteen. Kuntoutusprosessit kestivät puolesta vuodesta kahteen, jopa kolmeen vuoteen. Kuntoutuksen sisällöt olivat usein moniaineksisia, toisin sanoen tarjolla oli monimuotoisia palveluja erilaisissa tilanteissa eläville perheille. Hankkeet ryhmiteltiin kuntoutuksen sisällön perusteella neljään päämuotoon: perheterapeuttisesti painottunut toiminta (pääasiallinen toimintamuoto perheterapia: 231 perhettä) muu perhepainotteinen kuntoutus (koko perheelle suunnattu ja perheen hyvinvointia tukeva, ei kuitenkaan perheterapeuttiseksi luokiteltava toiminta: 408 perhettä) ryhmäpainotteinen kuntoutus (vertaisryhmätoimintaan, mm. vanhempien ryhmiin ja/tai lasten ryhmiin painottunut kuntoutus: 427 perhettä) yksilöpainotteinen kuntoutus (korostuneesti lapsen yksilökäynteihin painottunut kuntoutus: 448 perhettä). Perheiden kuntoutusodotukset ja niihin vastaaminen Alkukyselyyn vastanneet vanhemmat odottivat perhekuntoutukselta apua lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseen sekä saadakseen ja kehittääkseen taitoja toimia vanhempina. Osa vanhempien kuntoutusodotuksista liittyi tarpeeseen muuttaa olosuhteita tai vaikuttaa ympäristöön. Merkittävä osa vanhemmista ilmoitti saaneensa perhekuntoutuksen aikana tukea lapsen vahvuuksien tunnistamiseen ja tunnetilojen käsittelyyn (84 85 %), tukea vanhemmuuteensa (82 %), tietoa lasten käyttäytymisestä ja kasvatuksesta (73 %) sekä keinoja kontaktin saamiseksi lapseen (71 %). Puolet vanhemmista (49 %) koki saaneensa kuntoutuksen aikana myös tietoa hoito- tai viranomaistahosta, jolta tarvittaessa oli mahdollista saada apua. Lapsen ja perheen kuntoutuksen jälkeinen tuen saanti on kuitenkin perhekuntoutuksen haaste tulevaisuudessa. 39 % vanhemmista sai opastusta lapsen tulevaisuuden suunnit- 8 Kuntoutus

11 teluun, vaikka huomattavasti useampi koki sitä tarvitsevansa. Vanhempien kuntoutuksesta saamat voimavarat ja niiden saantia ennustavat tekijät Kuntoutuksella voidaan vaikuttaa lapseen ja hänen hyvinvointiinsa välittömästi, mutta myös välillisesti tukemalla lapsen vanhempia ja perhettä (Martin ym. 2009, 268). Kysymykseen, antoiko perhekuntoutus vanhemmille voimavaroja, jotka auttavat heitä tukemaan lastaan, vastasi pääosa vanhemmista myöntävästi, joko vaihtoehdolla paljon tai jonkin verran (n = 266). Pienempi osa vanhemmista ilmoitti voimavarojensa lisääntyneen vähän tai ei lainkaan (n = 38). Voimavarojen saamista selvittävästä kysymyksestä muodostettiin logistisessa regressioanalyysissa selitettävä muuttuja, joka luokiteltiin: 1 = paljon tai jonkin verran; 0 = vähän tai ei lainkaan. (Taulukko 1). Monet muuttujat olivat yhteydessä siihen, kokivatko vanhemmat saaneensa voimavaroja perhekuntoutuksesta. Ne vanhemmat, joilla oli mahdollisuus saada tukea myös lähipiiristä (perheenjäseniltä, isovanhemmilta, muilta sukulaisilta, ystäviltä), kokivat hyötyneensä perhekuntoutuksesta keskimääräistä enemmän, mikä korostaa perheen luonnollisten verkostojen resurssien hyödyntämisen tärkeyttä perhekuntoutuksen aikana. Kuntoutuksen pitempi kesto ja kuntoutusmuodoista erityisesti perheterapeuttinen toimintatapa olivat yhteydessä vanhempien kuntoutuksesta saamiin voimavaroihin. Tulokset olivat näiltä osin samansuuntaisia, tarkasteltiinpa muuttujien vaikutuksia yksittäin (Malli A) tai samanaikaisesti (Malli B). Myös ryhmäpainotteinen kuntoutus oli yhteydessä vanhempien saamiin voi- Taulukko 1. Vanhempien perhekuntoutuksesta saamia voimavaroja selittävät tekijät, logistisen regressioanalyysin riskisuhde (OR, odds ratio) ja 95 %:n luottamusväli (n = 304). Muuttujat Muuttujien vaikutukset yksittäin (Malli A) 95 %:n OR luottamusväli Muuttujien vaikutukset samanaikaisesti (Malli B) 95 %:n OR luottamusväli Kuntoutuksen kesto (kk) 1,111 1,027 1,202 1,125 1,028 1,232 Perheen koherenssi a # # Lähipiirin apu b 1,291 1,074 1,551 1,312 1,084 1,587 Kuntoutuksen toimintamuoto - perheterapeuttinen - muu perhepainotteinen - ryhmäpainotteinen - yksilöpainotteinen 7,849 2,830 # 1 1,719 35,850 1,129 7,092 6,440 # 2, ,383 29,994 1,061 6,102 a Perheen koherenssi on summamuuttuja neljästä perheenjäsenten keskinäistä tukea, yhdessäoloa, yhteistä ongelmien ratkaisua ja huolien ja tunteiden jakamista koskevasta väittämästä (arvot 0 16). b Lähipiirin apu on summamuuttuja, joka muodostettiin perheenjäseniltä, isovanhemmilta, muilta sukulaisilta ja ystäviltä saadun avun määrää koskevien kysymysten pohjalta (arvot 0 12). Tilastollisesti ei-merkitsevät yhteydet on merkitty #. Kuntoutus

12 mavaroihin mallissa B ja muu perhepainotteinen kuntoutus mallissa A, joskaan ei yhtä selvästi kuin perheterapeuttinen toimintatapa. Vertaistuen merkityksen esiin nouseminen kertoo siitä, että vanhemmat hyötyvät samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten toisilleen antamasta, omaan kokemukseen perustuvasta tuesta. Lapsen kuntoutuksesta saama apu ja avun saantia ennustavat tekijät Myös iältään vuotiailta lapsilta kysyttiin seurantakyselyssä, saivatko he perhekuntoutuksesta apua ja minkä verran. Lapsista 51 % ilmoitti saaneensa kuntoutuksesta paljon apua, 34 % vähän apua ja 15 % ei kokenut saaneensa apua lainkaan. Logistisessa regressioanalyysissa vastaus paljon (n = 69) luokiteltiin tilanteeksi, jossa lapsi sai apua, ja vastaukset vähän tai ei lainkaan (n yhteensä = 65) tilanteeksi, jossa lapsi ei kokenut tulleensa autetuksi. Kuntoutuksen pidempi kesto ennusti sitä, että lapsi koki saaneensa kuntoutuksesta paljon apua (Taulukko 2). Näin tapahtui sekä yksittäisessä (Malli A) että samanaikaisessa (Malli B) muuttujien tarkastelussa. Mallin B mukaan lapsen avun saantia ennusti myös se, kokivatko vanhemmat saaneensa perhekuntoutuksesta voimavaroja tukea lastaan. Tämän suuntaisia tuloksia on saatu myös muualla (esim. Graves ja Shelton 2007). Lapsen sukupuoli oli yhteydessä lapsen kokemukseen kuntoutuksen tuottamasta avusta niin, että tytöt kokivat poikia todennäköisemmin tulleensa autetuiksi. Mallin B mukaan lapsen kokemus saadusta avusta oli yksilöpainotteisessa kuntoutuksessa ja muussa perhepainotteisessa kuntoutuksessa Taulukko 2. Lasten perhekuntoutuksesta saamaa apua selittävät tekijät, logistisen regressioanalyysin riskisuhde (OR, odds ratio) ja 95 %:n luottamusväli (n = 134). Muuttujat Sukupuoli - poika - tyttö Muuttujien vaikutukset yksittäin (Malli A) 95 %:n OR luottamusväli # Ikä (vuosi) # # Vanhempien perhekuntoutuksesta saamat voimavarat - ei voimavaroja tai vähän - jossain määrin tai paljon voimavaroja # Muuttujien vaikutukset samanaikaisesti (Malli B) 95 %:n OR luottamusväli 1 2,307 1,013 5, ,029 1,141 14,234 Kuntoutuksen kesto (kk) 1,110 1,031 1,195 1,119 1,027 1,220 Kuntoutuksen toimintamuoto - perheterapeuttinen - muu perhepainotteinen - ryhmäpainotteinen - yksilöpainotteinen # 1 3,824 # 5,227 1,037 14,101 1,928 14,170 Tilastollisesti ei-merkitsevät yhteydet on merkitty #. 10 Kuntoutus

13 suurempi kuin perheterapiaan painottuneessa toimintatavassa. Lapsen oireissa tapahtuneet muutokset ja niitä ennustavat tekijät SDQ-kyselyn kokonaispistemäärän perusteella lapsen oireilu voidaan luokitella kliinisesti merkittäväksi (17 40 pistettä), rajatapaukseksi (14 16 pistettä) tai ei-merkittäväksi (0 13 pistettä). Vanhempien arvioiden mukaan kliinisesti merkittävien oireiden esiintyminen väheni alkutilanteesta seurantatilanteeseen 55 %:sta 34 %:iin ja oireettomuus yleistyi 31 %:sta 54 %:iin. Tarkasteltaessa SDQ-pistemäärissä tapahtuneita muutoksia tulkittiin positiiviseksi muutokseksi pistemäärän väheneminen alkutilanteesta riippumatta vähintään kahdella pisteellä ja negatiiviseksi muutokseksi pistemäärän suureneminen vähintään kahdella pisteellä. Asetettujen kriteerien mukaan muutos oli positiivinen 63 %:lla ja negatiivinen 18 %:lla lapsista. Viidenneksellä (19 %) lapsista pistemäärässä ei tapahtunut asetettujen kriteerien mukaista muutosta. Oireet lisääntyivät vanhempien arvioiden mukaan suhteellisesti useammin vuotiailla (23 %:lla) kuin sitä nuoremmilla lapsilla (14 %:lla). Tuloksen voidaan katsoa korostavan tarvetta perhekuntoutuksen varhaiseen aloittamiseen. Logistista regressioanalyysia käyttäen tarkasteltiin, mitkä tekijät selittivät lapsen oireilun vähentymistä perhekuntoutuksen myötä (Taulukko 3). Kuntoutuksesta hyötymisen eli oireilun vähenemisen kriteeriksi asetettiin lapsen kokonaisongelmien pistemäärän pieneneminen vähintään kahdella pisteellä (n = 186). Tapaukset, joissa SDQ-pistemäärä pysyi ennallaan tai oireet lisääntyivät, yhdistettiin toiseen luokkaan (n = 110). Mallin A mukaan lapsen oireilun vaikeusaste alkutilanteessa ja vanhempien ilmaisema huoli lapsesta olivat yhteydessä lapsen oireilun vähenemiseen. Kokonaisongelmien korkea pistemäärä kuntoutuksen alussa ja vanhempien huoli lapsesta ennustivat lapsen oireilun vähenemistä. Myös kuntoutuksen pidempi kesto oli yhteydessä oireissa tapahtuneeseen positiiviseen muutokseen. Mallissa B myös perheen koherenssi nousi tilastollisesti merkitseväksi oireilun vähenemisen ennustajaksi. Sen sijaan kuntoutuksen toimintamuoto ei noussut tilastollisesti merkitseväksi selittäjäksi kummassakaan mallissa. Pohdinta Kyseessä on arviointitutkimus, jonka toteutus oli prosessina poikkeuksellisen vaativa. Tarkasteltavina olleet perhekuntoutushankkeet olivat sisällöiltään hyvin vaihtelevia, mikä teki niiden vertailun ja myös niiden ryhmittelyn keskeisten painotusten mukaan vaikeaksi. Eri hankkeiden toimintaan osallistuneet perheet olivat monessa suhteessa erilaisia, ja lasten tilanteet iästä, perhetilanteesta, asuinpaikasta ja todetusta ongelmasta alkaen vaihtelivat suuresti. Perhekuntoutuksen arviointitutkimuksen ensimmäisessä osatutkimuksessa kiinnitettiin huomiota erityisesti hankkeiden toteutusta koskevaan laadulliseen tietoon (Linnakangas ja Lehtoranta 2009). Tässä artikkelissa ja arviointitutkimuksen loppuraportissa pääpaino on vanhempien ja lasten perhekuntoutuksesta Kuntoutus

14 Taulukko 3. Lapsen oireilua osoittavan SDQ-pistemäärän vähenemistä (vanhempien arvio) selittävät tekijät, logistisen regressioanalyysin riskisuhde (OR, odds ratio) ja 95 %:n luottamusväli (n = 296). Muuttujat Muuttujien vaikutukset yksittäin (Malli A) 95 %:n OR luottamusväli Muuttujien vaikutukset samanaikaisesti (Malli B) 95 %:n OR luottamusväli Sukupuoli # # Ikä (vuosi) # # Lapsen oireilun vaikeusaste (kokonaisongelmien pisteet 0 40) 1,058 1,018 1,099 1,063 1,014 1,114 Vanhempien huoli lapsesta - huolta ei ole - huolta on 1 2,308 1,280 4, ,065 1,038 4,108 Perheen koherenssi a # 1,086 1,007 1,172 Lähipiirin apu b # # Kuntoutuksen kesto (kk) 1,048 1,000 1,097 1,059 1,006 1,114 Kuntoutuksen toimintamuoto # # a Perheen koherenssi on summamuuttuja neljästä perheenjäsenten keskinäistä tukea, yhdessäoloa, yhteistä ongelmien ratkaisua ja huolien ja tunteiden jakamista koskevasta väittämästä (arvot 0 16). b Lähipiirin apu on summamuuttuja, joka muodostettiin perheenjäseniltä, isovanhemmilta, muilta sukulaisilta ja ystäviltä saadun avun määrää koskevien kysymysten pohjalta (arvot 0 12). Tilastollisesti ei-merkitsevät yhteydet on merkitty #. saamia hyötyjä selittävien tekijöiden tarkastelussa kvantitatiivisen analyysin avulla (ks. myös Linnakangas ym. 2010). Hyötyjä tarkasteltiin toisaalta lapsen oireita ja käyttäytymistä kartoittavassa SDQ-mittarissa tapahtuneiden muutosten, toisaalta vanhempien ja lasten kokemien kuntoutuksen vaikutusten voimavarojen lisääntymisen ja avun saamisen avulla. Lapsen omien kokemusten selvittäminen on kuntoutuksen tutkimuksessa melko harvinaista, mikä toi tärkeän lisän tähän tutkimukseen. Tässä artikkelissa raportoitu vanhempien kuntoutuksen alussa ja lopussa täyttämä SDQ osoittautui toimivaksi muutosmittariksi (vrt. myös Janssens ym. 2009). Vaikka käytetyt myönteisen muutoksen ja koettujen vaikutusten indikaattorit olivat yksinkertaisia, saadut tulokset antavat käsityksemme mukaan varsin hyvät mahdollisuudet tulkintoihin ja johtopäätöksiin. Pidempi seuranta-aika olisi luonnollisesti antanut mahdollisuuden muutoksen perusteellisempaan tarkasteluun, mutta se ei ollut tässä tutkimuksessa mahdollista. Samalla on muistettava, että lapsen elämässä tapahtuu jatkuvasti monenlaisia muutoksia, joissa yksittäisen intervention merkityksen erottaminen ei pitkäaikaisessa seurannassa ole mahdollista. Pitkäkestoiset interventiot ennakoivat tässä tutkimuksessa sekä lasten että vanhempien hyötymistä kuntoutuksesta, ja kuntoutuksen kesto oli yhteydessä myös lap- 12 Kuntoutus

15 sen oireilussa tapahtuneeseen myönteiseen muutokseen. Tulos tukee Riikka Westmanin ym. (2005) arviota, että mitä vaikeampi tilanne, sitä monipuolisempia ja syvällisempiä interventioita tarvitaan, ja että yksittäisin ja kevyin interventioin ei voida vaikuttaa pitkäaikaisiin ja syviin ongelmiin. Tämän tutkimuksen tulokset painottavat kuitenkin ensi sijassa annettavan tuen pitkäkestoisuutta ja jatkuvuutta, ei niinkään sen intensiivisyyttä. Vanhempien ja lapsen kokemia vaikutuksia vanhempien voimavarojen lisääntymistä ja lapsen kuntoutuksesta saamaa apua ennustivat eri toimintamuodot. Vanhemmat kokivat saaneensa voimavaroja eniten perheterapiapainotteisesta toiminnasta vuotiaat lapset kokivat puolestaan hyötyneensä erityisesti yksilöllisesti tapahtuvasta toiminnasta, mutta myös monipuolisesta perhepainotteisesta kuntoutuksesta, johon usein kuului perheen yhdessäoloa ja yhteistä toimintaa. Alle 11-vuotiaille ei kysymyksiä kuntoutuksesta ja siitä hyötymisestä asetettu, joten lasten kokemuksia koskevat tulokset perustuvat pienempään ryhmään kuin vanhempien vastaavat. Siitä huolimatta tulosten pohjalta voidaan väittää, että perhekuntoutuksessa olisi tärkeää hyödyntää monenlaisia työtapoja yksilöllisten ja perhekohtaisten tarpeiden mukaan. Tämä tarkoittaa toisaalta keskustelua ja yhteistä pohdintaa, toisaalta yhteistä toimintaa ja toiminnallisia kuntoutusmuotoja. Se voi tarkoittaa myös lapsen kohtaamista yksin ilman perheen mukanaoloa, perheen kohtaamista yksikkönä, vanhempien ja lapsen vertaisryhmiä, mutta myös osallistumista lapsen luontaisiin verkostoihin muun muassa koulun ja päiväkodin toimintaan. Kiinnostava tulos oli myös se, että tiivis, keskusteluun ja tukeen perustuva perheyhteys perheen hyvä koherenssi ennakoi lapsen perhekuntoutuksesta saamaa suurempaa hyötyä. On todennäköistä, että tällaisessa tilanteessa vanhempien on helpompi asettua tukemaan lastaan myös kuntoutuksen yhteydessä esiin nousevissa asioissa kuin silloin, kun perheen koherenssi on heikompi. Kuntoutuksen toimintakäytännöissä on tärkeää kiinnittää huomiota perheen sisäisiin vahvuuksiin ja tukea niiden positiivista kehitystä (ks. myös Mattus 1999). Keskeiseksi muodostuu monin tavoin perheen toimivuuteen ja eheyteen panostava toiminta- ja kuntoutustapa sekä ongelma- ja voimavaralähtöisen toimintatavan yhdistäminen. Myös perheen lähiverkostojen tuki perhekuntoutuksen aikana näyttää tehostavan koettuja vaikutuksia. Kuntoutukseen kuuluvat matkat ja erilaiset kotitehtävät voivat kuormittaa vanhempia, ja tärkeä asia on kuntoutusprosessin yhteydessä varmistaa arjen sujuvuus ja selvitellä lähituen mahdollisuuksia myös niillä perheillä, joilla sukulaisverkostot puuttuvat. Perheiden erilaisten tarpeiden huomioon ottamiseksi tarvitaan monipuolisia kuntoutuksen toteutusmuotoja sekä riittävän pitkäkestoisia ja joustavia kuntoutusprosesseja. Kuntoutuksen tarpeen havaitsemiseen ja nopeaan reagointiin on tärkeää kiinnittää huomiota, jotta aktiivinen kuntoutus käynnistyisi riittävän ajoissa. Sekä alkamisajankohta, käytössä olevat resurssit että kuntoutuksen jatkuvuus ovat olennaisia kysymyksiä tulosten saavuttamiseksi. Yksityisten palveluntuottajien toteuttamassa perhekuntoutuksessa on erityisen tärkeää huolehtia perheen, palveluntuottajan ja lähettäjätahon tiiviistä yhteistyöstä kuntoutuksen käynnistämisvaiheessa ja Kuntoutus

16 kuntoutussuunnittelussa. Keskeiset lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat toimijat (perheen lisäksi esimerkiksi päivähoito ja koulu) on tärkeää saada mukaan kuntoutuksen suunnitteluun yhteisten käytäntöjen luomiseksi. Siirtovaihe eli palautuminen hoitotaholle ja arkeen vaatii hankkeen, lähettävän tahon ja verkoston huolellista yhteistyötä, jotta voidaan sopia seurannasta ja verkostotuen jatkosta kuntoutuksen jälkeen. (Linnakangas ja Lehtoranta 2009, ) Käynnissä oleva yhteiskunnallinen muutos asettaa haasteita perheiden toimintakyvylle, mikä tuli esiin kuntoutukseen osallistuneiden perheiden monenlaisina tuen tarpeina. Tässä tutkimuksessa huomattava osa vanhemmista raportoi lapsen ongelmien lisäksi perheen sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia, ja pienellä osalla lapsista hankkeet ilmoittivat kuntoutustarpeen keskeiseksi syyksi perheen ongelmat lapsen diagnoosin sijasta. Perheiden mahdollisuudet toimia toiminnallisena yksikkönä ovat löyhentyneet ja vähentyneet. Eri ympäristöjen merkitys lapsen elämässä on muuttunut, sillä lapsi on päivästään suuren osan muualla kuin kotona päivähoidossa, koulussa tai erilaisissa harrastuksissa jolloin vanhempien ja kodin osuus lapsen päivästä on vähentynyt. Perheisiin kohdistuu tässä tilanteessa kasvavia vaatimuksia ymmärtää nopeita muutoksia ja reagoida niiden mukaisesti. Muutos koskee keskeisesti perheiden toiminnallista asemaa, ei niinkään roolia ja tehtäviä. Vaikka vanhemmat ovat kasvatustehtävässään saaneet rinnalleen monia eri toimijoita ja aikuisten yhteiskunnallinen asema vanhempina on sen myötä ohentunut, vanhempien rooli ja tehtävä lapsen ensisijaisena kasvattajana on säilynyt, ellei jopa korostunut. Vaikuttaa siltä, että perheisiin kohdistuvien moninaisten vaatimusten ja perheiden vaikuttamismahdollisuuksien ristiriita on yhä suurempi. (Ks. myös esim. Kääriäinen 2008.) Toimintaympäristön muutos asettaa haasteita perhekuntoutukselle, varsinkin, kun suomalainen perhekuntoutus on vasta muotoutumisvaiheessa. Perhekuntoutus ei ole vielä saavuttanut vakiintuneita toimintakäytäntöjä, vaan niiden löytämiseksi tarvitaan kehittämistoimintaa. Tilanne ei tässä suhteessa näytä olennaisesti poikkeavan muista maista (vrt. Shepperd ym. 2009; Bloom 2009). Perhekuntoutuksen kehittämishankkeen yhteydessä haastatellut palveluntuottajat pitivät perhekuntoutuksen kehittämistarpeita suurina ja uusien toimintamallien omaksumista haasteellisena. Samoin yksilöllisesti joustavien toimintatapojen kehittämistä pidettiin tärkeänä. (Linnakangas ym. 2010, ) Perhekuntoutus kohtaa yksilöllistyvät perheet, joiden kuntoutuksen tarpeet eriytyvät. Perheiden tarvelähtöisen ja yksilölliseen toimintalogiikkaan perustuvan kuntoutuksen tarve on lisääntymässä, sillä tarjontapainotteinen, kiinteämuotoinen perhekuntoutus ei pysty ratkaisemaan perheiden monimuotoisia ongelmia. Tässäkin arvioinnissa kävi ilmi, että ainoastaan osa perheistä ja lapsista hyötyy yhden palvelumallin mukaisista palveluista. Suuri kysymys on, miten perhekuntoutuksen suunnittelijat kykenevät ottamaan huomioon käynnissä olevan yhteiskunnallisen muutoksen. Tässä tutkimuksessa arviointi oli osa nopealla aikataululla etenevää kehittämishanketta, ja siinä kerättiin tietoa niin lasten vanhemmilta, lapsilta, palveluntuottajilta kuin lapsia kuntoutukseen lähettäviltä tahoilta. Eri toimijat tarkastelivat 14 Kuntoutus

17 kuntoutuksen toimivuutta kokemustensa pohjalta ja erilaisista näkökulmista. Palveluntuottajilta ja lähettäviltä tahoilta saatu tieto liittyi projektin toimintaan yleensä ja toteutuneeseen yhteistyöhön. Kuntoutuksen merkitystä selvitettiin hyödyntämällä vanhempien ja lapsen arvioita lapsen tilanteesta ja arjessa selviytymisestä. Erityisesti lapsen oman kokemuksen tarkastelu toi tutkimukseen tärkeän lisän. Kokonaisuutena arviointimenetelmän etuna oli sen monipuolisuus. Lapsi- ja perhekohtaisessa arvioinnissa pääpaino oli kuitenkin selvästi lapsen tilanteessa ja selviytymisessä, kun taas perhetilanteen ja siinä tapahtuneiden muutosten seuranta jäi kevyeksi eikä perheen yhteistyön toteutumista palveluntuottajan, lähettävän tahon ja koulun tai päivähoidon kanssa selvitetty. Perheen selviytyminen arjessa muodostaa kuitenkin reunaehdot lapsen hyvinvoinnille, ja perhekuntoutuksen kehittämisen yhtenä kohteena on etsiä keinoja perheen arjessa selviytymisen tukemiseksi. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää seurata myös näitä reunaehtoja ja niissä tapahtuvia muutoksia perhekuntoutusprosessin kuluessa. Tiivistelmä Kelan psykiatrisen perhekuntoutuksen tavoitteena oli lapsen ja nuoren toiminta- ja opiskelukyvyn parantaminen ja turvaaminen sekä yhteistyön tiivistäminen paikallisten tahojen, kuten päivähoidon, koulujen, perheneuvoloiden ja sairaanhoitopiirien, kanssa. Yhteensä 1514 lasta ja nuorta perheineen osallistui vuosina perhekuntoutukseen. Tutkimuksessa kuvataan toteutunutta perhekuntoutusta, siihen osallistuneita lapsia ja perheitä sekä heidän odotuksiaan kuntoutukselle. Lisäksi selvitetään lapsen oireissa ja käyttäytymisessä tapahtuneita muutoksia perhekuntoutuksen aikana, vanhempien kuntoutuksesta saamia voimavaroja ja lasten saamaa apua sekä myönteisiä muutoksia ja koettuja vaikutuksia ennustaneita tekijöitä. Tiedot kerättiin lapsille ja vanhemmille sekä perhekuntoutushankkeille ja lapsia kuntoutukseen lähettäville tahoille suunnatuin kyselyin. Lapsen oireissa tapahtuneiden muutosten mittaamiseen käytettiin SDQ-kyselyä. Vanhempien arvioiden perusteella lasten oireet vähenivät lähes kahdella kolmesta, pysyivät ennallaan viidesosalla ja lisääntyivät vajaalla viidenneksellä. Logistisen regressioanalyysin avulla tutkittiin kuntoutuksen aikana tapahtuneita muutoksia ja perhekuntoutuksen koettuja vaikutuksia ennustaneita tekijöitä. Lapsen oireilun vähenemistä ennustavat vanhempien huoli lapsesta, lapsen oireilun vaikeusaste, kuntoutuksen kesto ja perheen koherenssi. Vanhempien kuntoutuksesta saamia voimavaroja ja lasten saamaa apua ennustavat kuntoutuksen kesto ja toimintamuoto. Lapset hyötyvät yksilö- ja perhepainotteisesta kuntoutuksesta ja vanhemmat perheterapeuttisesti ja ryhmätoimintaan painottuneesta kuntoutuksesta. Lähipiiristä saatu apu lisää vanhempien voimavaroja. Lasta auttaa, kun vanhemmat saavat kuntoutuksesta voimavaroja. Tulokset osoittavat, että kuntoutuksen pitkäkestoisuus ja monenlaisten työtapojen hyödyntäminen on tärkeää. Perheen, palveluntuottajan ja lähettäjätahon tiiviistä yhteistyöstä tulee huolehtia. Suomalainen perhekuntoutus ei ole vielä saavuttanut vakiintuneita toiminta- Kuntoutus

18 käytäntöjä, ja niiden löytämiseksi tarvitaan kehittämistoimintaa. Abstract Evaluation of the practices and effects of psychiatric family rehabilitation for children and adolescents Introduction: The aims of the psychiatric family rehabilitation arranged by the Social Insurance Institution of Finland were to improve and secure the functioning and learning ability of children and adolescents and to deepen cooperation with local bodies, including day care centres, schools, family counseling centres and health districts. A total of 1,514 children and adolescents and their families took part in family rehabilitation during The objective of this study was to (1) describe the different forms and practices of rehabilitation intervention, the participants and their expectations on rehabilitation, (2) to evaluate the outcome of rehabilitation using assessments by children and families, and (3) to analyze which factors predicted positive changes in the children s symptoms and behaviour or benefits given by rehabilitation for children and their parents. Method: Data was gathered by questionnaires from the children and parents as well as from the rehabilitation projects and organizations that referred the children to rehabilitation. The SDQ questionnaire was used to measure symptoms and behaviour. The factors predicting positive changes in the SDQ and parents and children s perceptions of gained benefits were analyzed using logistic regression analyses. Results and discussion: According to the parents reports, the symptoms decreased in nearly two out of three children. The parents concern over the wellbeing of their child, the more severe symptoms, the family coherence, and the duration of rehabilitation predicted the symptom reduction. The parents perception of having gained resources from rehabilitation is predicted by the duration of rehabilitation, the form of rehabilitation focusing on family therapy and group activity, and by the social support received from the family and acquaintances. The children s perception of having gained help from rehabilitation was predicted by the duration of rehabilitation, the form of rehabilitation focusing on individual and family-oriented rehabilitation and by, among other factors, the resources the parents received from rehabilitation. The problems of children and families varied greatly; this emphasizes the need for individualized rehabilitation programs and network-oriented approaches, which may give needed support both to children and the families. YTT Ritva Linnakangas toimii tutkijana Lapin yliopistossa yhteiskuntatutkimuksen laitoksella. PsL Pirjo Lehtoranta toimii tutkijana Kuntoutussäätiön Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa. YTT Aila Järvikoski toimii kuntoutustieteen professorina Lapin yliopistossa. YTT, dosentti Asko Suikkanen toimii sosiologian professorina Lapin yliopistossa. 16 Kuntoutus

19 Lähteet Aaltonen J (2006) Perheterapia psykoterapian muotona. Duodecim, 122, Aalto-Setälä T, Marttunen M (2007) Nuoren psyykkinen oireilu häiriö vai normaalia kehitystä? Duodecim 123, Almqvist F, Kumpulainen K, Ikäheimo K et al (1999) Behavioural and emotional symptoms in 8 9-year-old children. European Child & Adolescent Psychiatry 8 (4), Bloom EC (2009) The effectiveness of community support systems and psychosocial rehabilitation services for mentally ill children and their families. International Journal of Psychosocial Rehabilitation 14 (1), Bjornstad GJ, Montgomery P (2005) Family therapy for attention-deficit disorder or attentiondeficit/hyperactivity disorder in children and adolescents. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 2, Art. No.:CD DOI: / CD pub2. Cottrell D, Boston P (2002) Practitioner review: the effectiveness of systemic family therapy for children and adolescents. The Journal of Child Psychology and Psychiatry 43, Friis L, Mannonen M, Eirola R (2004) Lasten ja nuorten mielenterveystyö. Vantaa: WSOY. Goodman R (1997) The Strengths and Difficulties Questionnaire: A research note. The Journal of Child Psychology and Psychiatry 38, Goodman R (2001) Psychometric Properties of the Strengths and Difficulties Questionnaire. Journal of the American Academy of the Child and Adolescent Psychiatry 40, Goodman R, Ford T, Corbin T, Meltzer H (2004) Using the Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ) multi-informant algorithm to screen looked-after children for psychiatric disorders. European Child & Adolescent Psychiatry 13 (2), Graves K N, Shelton T L (2007) Family Empowerment as a Mediator between Family-Centered Systems of Care and Changes in Child Functioning: Identifying an Important Mechanism of Change. Journal of Child and Family Studies 16, Haarasilta L, Aalto-Setälä T, Pelkonen M, Marttunen M (2000) Nuorten masennus: esiintyvyys, muut mielenterveyden häiriöt ja terveyspalvelujen käyttö. Suomen Lääkärilehti 55, Heikkinen A (2007) Nuoret lastensuojelun avohuollossa palvelujen ja menetelmien tarkastelu. Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalialan kehittämishankkeen lastensuojelun kehittämisohjelman raportti. Helsinki: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Selvityksiä 1. [viitattu ]. Saatavissa: <http://www. sosiaaliportti.fi/file/712507ed-8b61-405cb c81f5186a/nuorten%20avohuoltoselvitys.pdf>. Henken T, Huibers MJH, Churchill R, Restifo KK, Roelofs JJ (2007) Family therapy for depression. Cochrane Database of Systematic Reviews 2007, issue 3. Art. No.: CD DOI: / CD pub2. Hurtig J (2003) Lasta suojelemassa. Etnografia lasten paikan rakentumisesta lastensuojelun perhetyön käytännöissä. Rovaniemi: Lapin yliopisto, Acta Universitatis Lapponiensis 60. Kuntoutus

20 James AACJ, Soler A, Weatherall RRW (2005) Cognitive behavioural therapy for anxiety disorders in children and adolescents. Cochrane Database of Systematic Reviews 2005, Issue 4. Art. No.: CD DOI: / CD pub2. Janssens L, Gorter JW, Ketelaar M, Kramer WLM, Holtslag HR (2009) Long-term health condition in major pediatric trauma: a pilot study. Journal of Pediatric Surgery 44, Kaikko K (2004) Psyykkisen ja sosiaalisen yhdistäminen perhekuntoutuksessa. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten lapsiperheiden perhekuntoutushanke Moppi. Loppuraportti. Multiprint Oy: Nuorten Ystävät, Raportteja 6. [viitattu ]. Saatavissa: <http://www. nuortenyst.fi/nuorten_ystavat_ry/julkaisutoiminta/projektien_loppuraportit/psyykkisen_ja_sosiaalisen_yhdistaminen_perhekuntoutuksessa>. Kela (2005) Moniammatillisen perhekuntoutuksen kehittämishankkeen tarjouspyyntö. Lasten ja nuorten psykiatrinen kuntoutus moniammatillisen perhekuntoutuksen hankkeet KKL 4 :n mukaisina kehittämishankkeina vuosina Kiviniemi L (2008) Psykiatrisessa hoidossa olleen nuoren aikuisen kokemuksia elämästään ja elämässä eteenpäin vievistä asioista. Kuopio: Kuopion yliopisto, Julkaisuja E 150. Knekt P, Lindfors O, Laaksonen MA, Raitasalo R, Haaramo P, Järvikoski A (2008) Effectiveness of short-term and long-term psychotherapy on work ability and functional capacity A randomized clinical trial on depressive and anxiety disorders. Journal of Affective Disorders 107, Knekt P, Lindfors O ed. (2004) A Randomized Trial of the Effect of Four Forms of Psychotherapy on Depressive and Anxiety Disorders. Design, Methods, and Results on the Effectiveness of Short-Term Psychodynamic Psychotherapy and Solution-Focused Therapy During a One-Year Follow-Up. Helsinki: The Social Insurance Institution, Studies in social security and health, vol. 77. Koskelainen M (2008) The Strengths and Difficulties Questionnaire. Among Finnish School- Aged Children and Adolescents. Turku: Annales Universitatis Turkuensis D 809. Koskelainen M (2009) Child Behaviour Checklist vs. Strengths and Difficulties Questionnaire. Power Point Helsinki [viitattu ]. Saatavissa: <http://www.lpsy.org/ bin/a456koskelainen_ho.pdf>. Koskelainen M, Sourander A, Vauras M (2001) Self-reported strengths and difficulties in a community sample of Finnish adolescents. European Child & Adolescent Psychiatry 10, Kumpulainen K (2004) Epidemiologia ja häiriöiden jatkuvuus. [Häiriöiden esiintyminen, luokittelu ja tutkiminen] Teoksessa Moilanen I, Räsänen E, Tamminen T, Almqvist F, Piha J, Kumpulainen K, toim. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Jyväskylä: Duodecim Kääriäinen A (2008) Muuttuva ja muuttumaton vanhemmuus. Esitelmä 43. Valtakunnalliset Lastensuojelupäivät Jyväskylä. [viitattu ]. Saatavissa: lskl.fi/files/142/muuttuva_ja_muuttumaton_ vanhmmuus_ainokaariainen.pdf. 18 Kuntoutus

Lasten ja nuorten psykiatrinen perhekuntoutus

Lasten ja nuorten psykiatrinen perhekuntoutus TIETEELLINEN ARTIKKELI Ritva Linnakangas, Pirjo Lehtoranta, Aila Järvikoski ja Asko Suikkanen Lasten ja nuorten psykiatrinen perhekuntoutus Muutosten ja koettujen vaikutusten arviointi Johdanto Lasten

Lisätiedot

Suomalaisten mielenterveys

Suomalaisten mielenterveys Suomalaisten mielenterveys LT, dosentti Jaana Suvisaari Yksikön päällikkö, Mielenterveysongelmat ja päihdepalvelut -yksikkö 18.2.2013 Suomalaisten mielenterveys / Jaana Suvisaari 1 Suomalaisten mielenterveys

Lisätiedot

Voimaperheet. Andre Sourander Turun yliopisto VALVIRA 26/9/2014

Voimaperheet. Andre Sourander Turun yliopisto VALVIRA 26/9/2014 Voimaperheet Andre Sourander Turun yliopisto VALVIRA 26/9/2014 LASTENPSYKIATRIAN TUTKIMUSKESKUS Cumulative incidence in 2010 (%) 900 000 14,0 800 000 12,9 700 000 12,0 600 000 10,0 500 000 8,0 12,3 ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA

Lisätiedot

Terveydenhoitajat opettajien työn tukena

Terveydenhoitajat opettajien työn tukena Terveydenhoitajat opettajien työn tukena Turun Yliopisto, Hoitotieteen laitos Pihla Markkanen, TtM, TtT-opiskelija Terveydenhoitajapäivät 6.2.2015 Esityksen sisältö Taustaa Tutkimuksen (pro gradu työn)

Lisätiedot

Kuntoutus Paltamon työllisyyskokeilussa

Kuntoutus Paltamon työllisyyskokeilussa Kuntoutus Paltamon työllisyyskokeilussa Riitta-Liisa Kokko & Peppi Saikku 26.11.2013 Kuntoutus Paltamon työllisyyskokeilussa / Riitta-Liisa Kokko & Peppi Saikku 1 Tutkimuksen näkökulma Työikäisten kuntoutuksella

Lisätiedot

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus Outi Ståhlberg outi.stahlberg@mtkl.fi 050 3759 199 Laura Barck laura.barck@mtkl.fi 050 4007 605 Mielenterveyden keskusliitto, kuntoutus ja sopeutumisvalmennus

Lisätiedot

Voimaperheet. Andre Sourander Turun yliopisto VALVIRA 26/9/2014

Voimaperheet. Andre Sourander Turun yliopisto VALVIRA 26/9/2014 Voimaperheet Andre Sourander Turun yliopisto VALVIRA 26/9/2014 LASTENPSYKIATRIAN TUTKIMUSKESKUS LAPSUUDEN KÄYTÖSHÄIRIÖILLÄ USEIN HUONO ENNUSTE YHTEYDESSÄ AIKUISIÄSSÄ: psykiatrisiin häiriöihin rikollisuuteen

Lisätiedot

TK2-kuntoutuksen arviointitutkimus. TK2-tutkijaryhmä Tutkimuksen koordinaattori: johtava tutkija Riitta Seppänen-Järvelä, Kela

TK2-kuntoutuksen arviointitutkimus. TK2-tutkijaryhmä Tutkimuksen koordinaattori: johtava tutkija Riitta Seppänen-Järvelä, Kela TK2-kuntoutuksen arviointitutkimus TK2-tutkijaryhmä Tutkimuksen koordinaattori: johtava tutkija Riitta Seppänen-Järvelä, Kela Kuntoutustarve TK2-kuntoutujien ja muun henkilöstön vertailu TK2 kuntoutujat

Lisätiedot

Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit

Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit Kelan järjestämä kuntoutus ja lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskurssit Asiantuntija- ja keskustelutilaisuus narkolepsialasten vanhemmille ja aikuispotilaille 4.2.2011 Kehittämispäällikkö Tuula Ahlgren,

Lisätiedot

TOIMINTAOHJE TYÖTERVEYSHUOLLON HENKILÖSTÖLLE AMMATILLISEEN JA LÄÄKINNÄLLISEEN KUNTOUTUKSEEN OHJAUTUMISESTA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA

TOIMINTAOHJE TYÖTERVEYSHUOLLON HENKILÖSTÖLLE AMMATILLISEEN JA LÄÄKINNÄLLISEEN KUNTOUTUKSEEN OHJAUTUMISESTA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA TOIMINTAOHJE TYÖTERVEYSHUOLLON HENKILÖSTÖLLE AMMATILLISEEN JA LÄÄKINNÄLLISEEN KUNTOUTUKSEEN OHJAUTUMISESTA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA TYÖKYVYN VARHAINEN TUKI Työterveyshuoltolain (1383/2001) perusteella työterveyshuollon

Lisätiedot

Lasten mielenterveystyön kehittäminen LAMIKE-hanke

Lasten mielenterveystyön kehittäminen LAMIKE-hanke Terveysfoorumi 2011 Hanasaari 3.-4.2.2011 Väestön muuttuva terveysprofiili terveydenhuollon valintojen taustalla Lasten mielenterveystyön kehittäminen LAMIKE-hanke Pälvi Kaukonen Ylilääkäri, vastuualuejohtaja

Lisätiedot

NEUVOLAN JA LASTENSUOJELUN PERHETYÖ VANTAALLA

NEUVOLAN JA LASTENSUOJELUN PERHETYÖ VANTAALLA NEUVOLAN JA LASTENSUOJELUN PERHETYÖ VANTAALLA Outi Ingberg Marja-Liisa Tirronen 05/2009 PERHETYÖ Suunnitelmallista / tavoitteellista Määräaikaista Muutokseen tähtäävää Tavoitteena tukea ja edistää erityistä

Lisätiedot

Millaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta?

Millaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta? Millaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta? Liisi Aalto, Katariina Hinkka, Rainer Grönlund, Marketta Rajavaara Kuntoutuspäivät 18.-19.3.2010 Innovaatio Uusien asioiden tekemistä

Lisätiedot

Lasten perhekuntoutuksen etämallin kehittämishanke (Etä-LAKU) vuosina 2013 2015/2018

Lasten perhekuntoutuksen etämallin kehittämishanke (Etä-LAKU) vuosina 2013 2015/2018 Kansaneläkelaitos Terveysosasto Kuntoutusryhmä TIEDOTE 02.10.2012 Terveydenhuolto / Lähettävät tahot Lasten perhekuntoutuksen etämallin kehittämishanke (Etä-LAKU) vuosina 2013 2015/2018 Yleistä hankkeesta

Lisätiedot

Vaikeavammaisten yksilöllinen kuntoutusjakson GAS. Riikka Peltonen Suunnittelija 6.3.2012

Vaikeavammaisten yksilöllinen kuntoutusjakson GAS. Riikka Peltonen Suunnittelija 6.3.2012 Vaikeavammaisten yksilöllinen kuntoutusjakson GAS Riikka Peltonen Suunnittelija 6.3.2012 9. 3. 2 0 1 Vaikeavammaisten yksilöllisen kuntoutusjakson standardi Uudistustyön tavoitteena oli rakentaa intensiivisesti

Lisätiedot

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan seurantakysely 2012 Lähivuosien haasteet YHTEINEN VASTUU JA VÄLITTÄMINEN.

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan seurantakysely 2012 Lähivuosien haasteet YHTEINEN VASTUU JA VÄLITTÄMINEN. Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan seurantakysely 2012 Lähivuosien haasteet YHTEINEN VASTUU JA VÄLITTÄMINEN Tuomo Lähdeniemi Aamu- ja iltapäivätoiminnan Osallistujia 4 469 seuranta 2012 Ohjaajat

Lisätiedot

Masennus ja mielialaongelmien ehkäisy Timo Partonen

Masennus ja mielialaongelmien ehkäisy Timo Partonen Masennus ja mielialaongelmien ehkäisy Timo Partonen LT, psykiatrian dosentti, Helsingin yliopisto Ylilääkäri, yksikön päällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Mielenterveys ja päihdepalvelut osasto;

Lisätiedot

Adhd lasten kohtaama päivähoito

Adhd lasten kohtaama päivähoito Adhd lasten kohtaama päivähoito ORIENTAATIO KONFERENSSI 23.5.2012 JÄRVENPÄÄ ALISA ALIJOKI HELSINGIN YLIOPISTO ADHD (Attention Deficit Hyperactive Disorder) Neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö Neurobiologisesta

Lisätiedot

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke 2(6) Sisällys Aloite perhetyöhön... 3 Aloitusvaihe... 3 n suunnitelman tekeminen... 4 n työskentelyvaihe... 4 n työskentelyn arviointi... 5 n päättäminen... 5 3(6) Aloite perhetyöhön Asiakkuus lastensuojelun

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus - vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus muuttuu Uusi laki tulee voimaan 1.1.2016

Lisätiedot

Miksi kuntoutusta pitää suunnitella?

Miksi kuntoutusta pitää suunnitella? Perusterveydenhuollon kuntoutussuunnitelman perusteet ja kuntoutussuunnitelmaopas Koulutuspäivä 17.9.2010 Miksi kuntoutusta pitää suunnitella? Miia Palo Ylilääkäri, avovastaanottotoiminta, Rovaniemen kaupunki

Lisätiedot

Nuorten tukeminen on Kelan strateginen painopiste. Liisa Hyssälä Pääjohtaja Kela

Nuorten tukeminen on Kelan strateginen painopiste. Liisa Hyssälä Pääjohtaja Kela Nuorten tukeminen on Kelan strateginen painopiste Liisa Hyssälä Pääjohtaja Kela Kelan rooli nuorisotakuun toimeenpanossa Sidosryhmien (ELY-keskukset, TE-toimistot, kunnat) ja Kelan vakuutuspiirien odotukset

Lisätiedot

Varhainen tunnistaminen ja tuen piiriin ohjaaminen neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa

Varhainen tunnistaminen ja tuen piiriin ohjaaminen neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa Varhainen tunnistaminen ja tuen piiriin ohjaaminen neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa Tuovi Hakulinen-Viitanen Tutkimuspäällikkö, Dosentti 13.9.2012 Tuovi Hakulinen-Viitanen 1 Säännölliset tapaamiset

Lisätiedot

LAPSEN KASVUN JA KUNTOUTUMISEN PÄIVÄT 4.10.2013 Kuopio

LAPSEN KASVUN JA KUNTOUTUMISEN PÄIVÄT 4.10.2013 Kuopio LAPSEN KASVUN JA KUNTOUTUMISEN PÄIVÄT 4.10.2013 Kuopio TYÖPAJA A LEIKKI-IKÄISEEN LAPSEEN KOHDISTUVA VÄKIVALTA Tanja Koivula ja Tuomo Puruskainen AIHEET: Vammaisten lasten kohtaama väkivalta tutkimustiedon

Lisätiedot

LASTEN, NUORTEN JA LAPSIPERHEIDEN PALVELUITA UUDISTETAAN TYÖSEMINAARI MIKKELISSÄ 20.3.2013

LASTEN, NUORTEN JA LAPSIPERHEIDEN PALVELUITA UUDISTETAAN TYÖSEMINAARI MIKKELISSÄ 20.3.2013 LASTEN, NUORTEN JA LAPSIPERHEIDEN PALVELUITA UUDISTETAAN TYÖSEMINAARI MIKKELISSÄ 20.3.2013 LAPSET JA PERHEET KASTE II -HANKE ITÄ- JA KESKI-SUOMESSA YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN ARVIOIMANA SYKSY 2012 Valtakunnan

Lisätiedot

Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen

Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen Selvittää lasten perheiden ja terapeuttien välistä yhteistyötä ja arjen voimavaroja Tuleeko perhe kuulluksi ja huomioidaanko vanhempien mielipiteitä

Lisätiedot

Voiko TK1 ja TK2- hankkeiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä ASLAK:n ja TYK:n kehittämissuunnista?

Voiko TK1 ja TK2- hankkeiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä ASLAK:n ja TYK:n kehittämissuunnista? Voiko TK1 ja TK2- hankkeiden pohjalta tehdä johtopäätöksiä ASLAK:n ja TYK:n kehittämissuunnista? Kela, terveysosasto, kuntoutusryhmä Leena Penttinen, KM, TtM, suunnittelija Ammatillisen kuntoutuksen päivät

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

Kankaanpään A-koti tarjoaa laadukasta yksilö- ja perhekuntoutusta valtakunnallisesti.

Kankaanpään A-koti tarjoaa laadukasta yksilö- ja perhekuntoutusta valtakunnallisesti. Kankaanpään A-koti tarjoaa laadukasta yksilö- ja perhekuntoutusta valtakunnallisesti. Kankaanpään A-koti sijaitsee maaseudulla Karvianjoen rannalla seitsemän kilometrin päässä Kankaanpään keskustasta.

Lisätiedot

Somaattinen sairaus nuoruudessa ja mielenterveyden häiriön puhkeamisen riski

Somaattinen sairaus nuoruudessa ja mielenterveyden häiriön puhkeamisen riski + Somaattinen sairaus nuoruudessa ja mielenterveyden häiriön puhkeamisen riski LINNEA KARLSSON + Riskitekijöitä n Ulkonäköön liittyvät muutokset n Toimintakyvyn menetykset n Ikätovereista eroon joutuminen

Lisätiedot

Linnea Lyy, Elina Nummi & Pilvi Vikberg

Linnea Lyy, Elina Nummi & Pilvi Vikberg Linnea Lyy, Elina Nummi & Pilvi Vikberg Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on verrata kuntoutujien elämänhallintaa ennen ja jälkeen syöpäkuntoutuksen Tavoitteena on selvittää, miten kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit

Lisätiedot

CP-vammaisten lasten elämänlaatu. Lasten ja huoltajien näkökulmasta Sanna Böling, KM, ft sanna.boling@utu.fi

CP-vammaisten lasten elämänlaatu. Lasten ja huoltajien näkökulmasta Sanna Böling, KM, ft sanna.boling@utu.fi CP-vammaisten lasten elämänlaatu Lasten ja huoltajien näkökulmasta Sanna Böling, KM, ft sanna.boling@utu.fi Elämänlaatu WHO ja elämänlaatu WHO:n määritelmän mukaan elämänlaatuun liittyvät fyysinen terveys

Lisätiedot

Kelan mielenterveyskuntoutuksessa olleiden lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö ja kuntoutuminen Rekisteriselvitys vuosilta 2000 2006

Kelan mielenterveyskuntoutuksessa olleiden lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö ja kuntoutuminen Rekisteriselvitys vuosilta 2000 2006 Nettityöpapereita 7/11 Jouko Lind Kelan mielenterveyskuntoutuksessa olleiden lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö ja kuntoutuminen Rekisteriselvitys vuosilta 6 Kelan tutkimusosasto Kirjoittaja Jouko

Lisätiedot

Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen. Marke Hietanen-Peltola, ylilääkäri Valtakunnalliset Neuvolapäivät 2014

Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen. Marke Hietanen-Peltola, ylilääkäri Valtakunnalliset Neuvolapäivät 2014 Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen Marke Hietanen-Peltola, ylilääkäri Valtakunnalliset Neuvolapäivät 2014 Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnallinen

Lisätiedot

2010 Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 109

2010 Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 109 2010 Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 109 Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 109 Kelan tutkimusosasto Helsinki 2010 Ritva Linnakangas, Pirjo Lehtoranta, Aila Järvikoski ja Asko Suikkanen Perhekuntoutus

Lisätiedot

Ritva Linnakangas Pirjo Lehtoranta. Lapset ja nuoret kuntoutuksessa 69/2009

Ritva Linnakangas Pirjo Lehtoranta. Lapset ja nuoret kuntoutuksessa 69/2009 Ritva Linnakangas Pirjo Lehtoranta Lapset ja nuoret kuntoutuksessa Kelan psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishankkeen arvioinnin osaraportti 69/2009 Sosiaali- ja terveysturvan selosteita Kelan tutkimusosasto

Lisätiedot

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ n nimi: Ryhmä: Työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN

Lisätiedot

Tutkimus- ja kehittämistoiminta

Tutkimus- ja kehittämistoiminta Tutkimus- ja kehittämistoiminta 29.8.2013 1 Tutkimus- ja kehittämistoiminta Järjestöille RAY-rahoitus Pienimuotoista - n. 6 tutkija-kehittäjää Esim. järjestöllä ja llä oma resurssiosuus Erillisrahoitus

Lisätiedot

Miten laadin perheen ja lapsen tavoitteet?

Miten laadin perheen ja lapsen tavoitteet? Miten laadin perheen ja lapsen tavoitteet? Pohjautuu artikkeliin: Tavoitteenasettelu perhekuntoutuksessa (Saarinen, Röntynen, Lyytinen) Mari Saarinen, PsL, neuropsykologian erikoispsykologi (VET) MLL:n

Lisätiedot

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen TUKIPAJA Räätälöityä apua erityistarpeisiin Tukea vaativaan vanhemmuuteen vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen Tukipaja on toiminut vuodesta 2008,

Lisätiedot

Nuorten aikuisten kuntoutusohjausprojekti v.2006-2008

Nuorten aikuisten kuntoutusohjausprojekti v.2006-2008 Nuorten aikuisten kuntoutusohjausprojekti v.2006-2008 EPSHP/aikuispsykiatria TUKE 1242 Projektityöntekijänä Tiina Leppinen Psyk. sh., NLP-Master, Kuntoutuksen ohjaaja amk Hankkeen taustaa Nuorten aikuisten

Lisätiedot

Omaisen hyvinvointi tutkimusten valossa

Omaisen hyvinvointi tutkimusten valossa Omaisen hyvinvointi tutkimusten valossa Valtakunnallinen omaisseminaari Seinäjoki 9.10.2008 Eija Stengård, PsT WHO:n mielenterveysalan yhteistyökeskus Stengård, E. (2005). Journey of Hope and Despair.

Lisätiedot

Psykoanalyyttinen psykoterapia julkisella sektorilla tänään ja huomenna. Kelan kuntoutuspsykoterapiat

Psykoanalyyttinen psykoterapia julkisella sektorilla tänään ja huomenna. Kelan kuntoutuspsykoterapiat Psykoanalyyttinen psykoterapia julkisella sektorilla tänään ja huomenna Kelan kuntoutuspsykoterapiat EFPP, Helsinki 26.9.2008 Asiantuntijalääkäri Kirsi Vainiemi Vajaakuntoisten ammatillinen kuntoutus,

Lisätiedot

Kahden mindfulness-mittarin itsetuntoon. suomennos ja Kahden validointi mindfulness-mittarin suomennos ja validointi

Kahden mindfulness-mittarin itsetuntoon. suomennos ja Kahden validointi mindfulness-mittarin suomennos ja validointi Mindfulness-taitojen Mindfulness-taitojen yhteys yhteys masennukseen, onnellisuuteen masennukseen, ja itsetuntoon. onnellisuuteen ja Kahden mindfulness-mittarin itsetuntoon. suomennos ja Kahden validointi

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Minna Rantanen, Kela Läntinen vakuutuspiiri TYKS 17.5.2016 Saajat Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen / vaativan lääkinnällisen

Lisätiedot

Kiipulan kuntoutuskeskuksen 40-vuotisjuhlaseminaari:

Kiipulan kuntoutuskeskuksen 40-vuotisjuhlaseminaari: Kuntoutuksen vaikuttavuus, näytön paikka Mika Pekkonen johtava ylilääkäri Kuntoutus Peurunka Tämä esitys perustuu tarkastettuun väitöstutkimukseeni Kiipulankuntoutuskeskuksen 40-vuotisjuhlaseminaari: 40-vuotisjuhlaseminaari:

Lisätiedot

ESKOON TOIMINTOJEN KEHITTÄMISSEMINAARI JÄSENKUNNILLE 27.5.2015. ESKOON ASIANTUNTIJAPALVELUT Ulla Yli-Hynnilä

ESKOON TOIMINTOJEN KEHITTÄMISSEMINAARI JÄSENKUNNILLE 27.5.2015. ESKOON ASIANTUNTIJAPALVELUT Ulla Yli-Hynnilä ESKOON TOIMINTOJEN KEHITTÄMISSEMINAARI JÄSENKUNNILLE 27.5.2015 ESKOON ASIANTUNTIJAPALVELUT Ulla Yli-Hynnilä 1 ESKOON ASIANTUNTIJAPALVELUT 2015 Henkilökunta esimies lääkäri (1) psykologi (3) psykiatrinen

Lisätiedot

Tunne ja vuorovaikutustaitojen tukeminen koulussa

Tunne ja vuorovaikutustaitojen tukeminen koulussa Tunne ja vuorovaikutustaitojen tukeminen koulussa Päivi Santalahti Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, Dosentti Lasten ja nuorten mielenterveysyksikkö, THL 1 Tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukeminen Miksi?

Lisätiedot

PALVELUOHJAUS Parempia tuloksia halvemmalla?

PALVELUOHJAUS Parempia tuloksia halvemmalla? PALVELUOHJAUS Parempia tuloksia halvemmalla? Jyväskylä 020215 Sauli Suominen VTL perheterapeutti Taustatietoa Suomen palveluohjausyhdistys (SPO) ry. Perustettu keväällä 2011 www.palveluohjaus.fi Ajankohtaista

Lisätiedot

Kuntoutuspäivät 9.3.2015 Kirsi Vainiemi asiantuntijalääkäri Kela

Kuntoutuspäivät 9.3.2015 Kirsi Vainiemi asiantuntijalääkäri Kela 2016 Kuntoutuspäivät 9.3.2015 Kirsi Vainiemi asiantuntijalääkäri Kela 1 Kelan kuntoutus työssä oleville vuonna 2014 Kelan kuntoutujia kaiken kaikkiaan 107 100 (2013: 98 863; 2012: 91 150) Harkinnanvaraisia

Lisätiedot

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu?

Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu? Miksi muistiohjelma on kunnalle ja kuntalaisille hyvä juttu? Juha Jolkkonen geriatrian erikoislääkäri osastopäällikkö Helsingin kaupunki sosiaali- ja terveysvirasto sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut

Lisätiedot

Psykososiaaliset ja fyysiset poikkeamat kasvun haasteet

Psykososiaaliset ja fyysiset poikkeamat kasvun haasteet Psykososiaaliset ja fyysiset poikkeamat kasvun haasteet Snellman symposiumi 8.9.2011 Hanna Ebeling Lastenpsykiatrian professori, Oulun yliopisto Lastenpsykiatrian klinikka, OYS Lapsen kehitykselle erityisiä

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen 26.10.2015 Pitkänimen sairaala, Psykoterapiapaja. Elina Kinnunen, asiantuntijalääkäri, Kela - vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus

Lisätiedot

Ammatillisen kuntoutuksen päivät Peurungassa 30.11.-1.12.2010. Ammatillisen kuntoutusprosessin. asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla

Ammatillisen kuntoutuksen päivät Peurungassa 30.11.-1.12.2010. Ammatillisen kuntoutusprosessin. asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla Ammatillisen kuntoutuksen päivät Peurungassa 30.11.-1.12.2010 Ammatillisen kuntoutusprosessin tehostaminen sähköisen asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla Matti Tuusa koulutuspäällikkö, YTL, Innokuntoutus

Lisätiedot

Kehittämisen omistajuus

Kehittämisen omistajuus Kehittämisen omistajuus Kuntaliitto 18.4.2013 Tuottava ja hallittu kehittämistoiminta kunnissa hanke (KUNTAKEHTO) Pasi-Heikki Rannisto Kehityspäällikkö, HT Tampereen Palveluinnovaatiokeskus (TamSI) Kehittämistyön

Lisätiedot

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007 Näkökulmia kuntoutumiseen Jari Koskisuu 2007 Mielenterveyskuntoutuksen tehtävistä Kehittää kuntoutumisvalmiutta Tukea kuntoutumistavoitteiden saavuttamisessa Tukea yksilöllisen kuntoutumisen prosessin

Lisätiedot

HYVINVOINTIKERTOMUS. Lapset ja nuoret

HYVINVOINTIKERTOMUS. Lapset ja nuoret HYVINVOINTIKERTOMUS Lapset ja nuoret LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI JOENSUUSSA Lapsiperheiden määrä suhteessa kaikkiin perheisiin on laskenut. Yksinhuoltajaperheitä on lähes neljännes lapsiperheistä. Lasten

Lisätiedot

Voikukkia -seminaari 23.5.2012. Tiina Teivonen 6.6.2012 1

Voikukkia -seminaari 23.5.2012. Tiina Teivonen 6.6.2012 1 Voikukkia -seminaari 23.5.2012 Tiina Teivonen 6.6.2012 1 Voiko toive onnistuneesta kotiutumisesta toteutua? Jos uskomme korjaamiseen ja parantumiseen, oppimiseen ja kehittymiseen, meidän on edelleen uskallettava

Lisätiedot

Lapsiperheiden kotipalvelun ja perhetyön kriteerit 2015

Lapsiperheiden kotipalvelun ja perhetyön kriteerit 2015 Lapsiperheiden kotipalvelun ja perhetyön kriteerit 2015 Sisällys 1.LAPSIPERHEIDEN KOTIPALVELU... 2 1.1 Lapsiperheiden kotipalvelun sisältö... 3 1.2 Lapsiperheiden kotipalvelun aloittaminen... 3 1.3 Lapsiperheiden

Lisätiedot

LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS Verkostokokous 6.9.2010. Seinäjoen osahanke Jaana Ahola

LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS Verkostokokous 6.9.2010. Seinäjoen osahanke Jaana Ahola LAPSEN JA NUOREN HYVÄ KUNTOUTUS Verkostokokous 6.9.2010 Seinäjoen osahanke Jaana Ahola Hankkeen toteuttajat Hanke toteutetaan yhteistyössä Seinäjoen kaupungin, Seinäjoen Vajaaliikkeisten Kunto ry:n asiantuntijatoimikunnan

Lisätiedot

INFO. Varautuminen1.1.2016 voimaantulevaan. lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutokseen

INFO. Varautuminen1.1.2016 voimaantulevaan. lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutokseen INFO Varautuminen1.1.2016 voimaantulevaan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutokseen Kehittämispäällikkö Juhani Rinne Lakimies Lyyti Harju Pääsuunnittelija Riikka Peltonen Asiantuntijalääkäri

Lisätiedot

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN TURUN AIKUISKOULUTUSKESKUS Kärsämäentie 11, 20360 Turku puh. 0207 129 200 fax 0207 129 209 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA NÄYTTÖTUTKINTO AMMATTITAIDON ARVIOINTI KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

Lisätiedot

Esityksen sisältö. Kyselyhaastatteluiden haasteet. Kysely vs. haastattelu? Haasteet: NOS-tapaukset. Haasteet: useat informantit 4/21/2009

Esityksen sisältö. Kyselyhaastatteluiden haasteet. Kysely vs. haastattelu? Haasteet: NOS-tapaukset. Haasteet: useat informantit 4/21/2009 Esityksen sisältö DAWBA Development and Well-Being Assessment Solja Niemelä LT, Psyk el Kliininen opettaja Turun yliopisto, Psykiatria Diagnostisten kyselyhaastatteluiden haasteista Mikä on DAWBA Rakenne

Lisätiedot

Omaisnäkökulma psyykkiseen sairastamiseen 25.3.2015. kokemusasiantuntija Hilkka Marttinen omaisten tuki- ja neuvontatyöntekijä Johanna Puranen

Omaisnäkökulma psyykkiseen sairastamiseen 25.3.2015. kokemusasiantuntija Hilkka Marttinen omaisten tuki- ja neuvontatyöntekijä Johanna Puranen Omaisnäkökulma psyykkiseen sairastamiseen 25.3.2015 kokemusasiantuntija Hilkka Marttinen omaisten tuki- ja neuvontatyöntekijä Johanna Puranen Jämsänkatu 2, Vallila FinFami Uusimaa ry Omaiset mielenterveyden

Lisätiedot

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN ETELÄ-KYMENLAAKSON AMMATTIOPISTO Palvelualojen toimipiste Takojantie 1, 48220 KOTKA Puh. 010 395 9000 Fax. 010 395 9010 S-posti:etunimi.sukunimi@ekami.fi www.ekami.fi SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO,

Lisätiedot

AMMATTITAITOVAATIMUS: KUNTOUTUSSUUNNITELMA KUNTOUTUSSUUNNITELMAN TARKOITUS: Jatkuu.. 2.12.2010 KUNTOUTUSSUUNNITELMA YKSINKERTAISIMMILLAAN

AMMATTITAITOVAATIMUS: KUNTOUTUSSUUNNITELMA KUNTOUTUSSUUNNITELMAN TARKOITUS: Jatkuu.. 2.12.2010 KUNTOUTUSSUUNNITELMA YKSINKERTAISIMMILLAAN AMMATTITAITOVAATIMUS: Päivi Pesonen syksy 2010 SUUNNITELMALLINEN TYÖSKENTELY: - Toimintakyvyn vahvuuksien ja tuen tarpeen tunnistaminen ja erilaisten tiedonkeruumenetelmien käyttö - Kuntoutujalähtöisen

Lisätiedot

Puhe, liike ja toipuminen. Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT

Puhe, liike ja toipuminen. Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT Puhe, liike ja toipuminen Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT Puhe liike toipuminen? 2.9.2014 Hätönen H 2 Perinteitä ja uusia näkökulmia Perinteinen näkökulma: Mielenterveyden ongelmien hoidossa painotus

Lisätiedot

DEPRESSIO JA ITSETUHOISUUS - kansantauteja jo nuoruudessa Jouko Lönnqvist Konsensuskokous 01.02.2010. 19.2.2010 Sosiaali- ja terveyspalvelut 1

DEPRESSIO JA ITSETUHOISUUS - kansantauteja jo nuoruudessa Jouko Lönnqvist Konsensuskokous 01.02.2010. 19.2.2010 Sosiaali- ja terveyspalvelut 1 DEPRESSIO JA ITSETUHOISUUS - kansantauteja jo nuoruudessa Jouko Lönnqvist Konsensuskokous 01.02.2010 19.2.2010 Sosiaali- ja terveyspalvelut 1 Depressio ja itsetuhoisuus kansantauteja jo nuoruusiässä? Terveyskirjasto

Lisätiedot

Usean selittävän muuttujan regressioanalyysi

Usean selittävän muuttujan regressioanalyysi Tarja Heikkilä Usean selittävän muuttujan regressioanalyysi Yhden selittävän muuttujan regressioanalyysia on selvitetty kirjan luvussa 11, jonka esimerkissä18 muodostettiin lapsen syntymäpainolle lineaarinen

Lisätiedot

AKVA Palveluntuottajien koulutus Työkyky tuloksellisuuden mittarina. Kirsi Vainiemi Asiantuntijalääkäri, Kela 27.10.2014

AKVA Palveluntuottajien koulutus Työkyky tuloksellisuuden mittarina. Kirsi Vainiemi Asiantuntijalääkäri, Kela 27.10.2014 AKVA Palveluntuottajien koulutus Työkyky tuloksellisuuden mittarina Kirsi Vainiemi Asiantuntijalääkäri, Kela 27.10.2014 Kelan ammatillisen kuntoutuksen lainsäädäntö Kokonaisvaltainen arviointi Kansaneläkelaitos

Lisätiedot

Työttömien työkyky ja työllistyminen. Raija Kerätär Kuntoutusylilääkäri Lapin sairaanhoitopiiri

Työttömien työkyky ja työllistyminen. Raija Kerätär Kuntoutusylilääkäri Lapin sairaanhoitopiiri Työttömien työkyky ja työllistyminen Raija Kerätär Kuntoutusylilääkäri Lapin sairaanhoitopiiri Tänään Mitä työkyvyllä tarkoitetaan? Työttömän työkyky työllisen työkyky? Voiko työkykyä arvioida terveystarkastuksessa?

Lisätiedot

Hyvä elämä hyvä mieli Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi

Hyvä elämä hyvä mieli Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi Hyvä elämä hyvä mieli Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi Toiminnanjohtaja Marita Ruohonen Suomen Mielenterveysseura 5.2.2008 Marita Ruohonen 1 Lapset, nuoret ja perheet Hallituksen politiikkaohjelma

Lisätiedot

Avokuntoutusfoorumi 27.11.2014 Laitoskuntoutuksesta avokuntoutukseen

Avokuntoutusfoorumi 27.11.2014 Laitoskuntoutuksesta avokuntoutukseen Avokuntoutusfoorumi 27.11.2014 Laitoskuntoutuksesta avokuntoutukseen Tiina Huusko LT Sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Kuntoutuspäällikkö Kela, terveysosasto Kelan kuntoutustoiminta Lain mukaan

Lisätiedot

Työn muutokset kuormittavat

Työn muutokset kuormittavat Työn muutokset kuormittavat Kirsi Ahola, tiimipäällikkö, työterveyspsykologian dosentti Sisältö Mikä muutoksessa kuormittaa? Keitä muutokset erityisesti kuormittavat? Miten muutosten vaikutuksia voi hallita?

Lisätiedot

Masto-hanke. masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi

Masto-hanke. masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi Masto-hanke masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi Tukea työikäisten mielenterveydelle ja työkyvylle Työhyvinvoinnin edistämiseksi Masto-hanke tuo mielenterveysteemoja työterveys- ja työsuojeluhenkilöstön

Lisätiedot

Lasten perhekuntoutuksen (LAKU-) kehittämishankkeen varsinainen hankevaihe vuosina 2012 2015/2018

Lasten perhekuntoutuksen (LAKU-) kehittämishankkeen varsinainen hankevaihe vuosina 2012 2015/2018 Kansaneläkelaitos Terveysosasto Kuntoutusryhmä TIEDOTE 02.10.2012 Terveydenhuolto / Lähettävät tahot Lasten perhekuntoutuksen (LAKU-) kehittämishankkeen varsinainen hankevaihe vuosina 2012 2015/2018 Yleistä

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1/2015 1 (5) Kaupunginhallitus Stj/1 07.01.2015

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1/2015 1 (5) Kaupunginhallitus Stj/1 07.01.2015 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1/2015 1 (5) 36 Valtuutettu Tuomo Valokaisen toivomusponsi lasten ja nuorten psykoterapioiden saatavuudesta HEL 2014-007789 T 00 00 03 Päätös päätti merkitä tiedoksi selvityksen

Lisätiedot

OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA TAMPERE RY

OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA TAMPERE RY OMAISET MIELENTERVEYSTYÖN TUKENA TAMPERE RY Vertaistuki omaisryhmissä tutkimusprojekti www.omaiset-tampere.fi/vertaistuki Miia Männikkö p.040/722 4292 miia.mannikko@omaiset-tampere.fi VERTAISTUKI - tutkittua

Lisätiedot

Kuntoutuksen ja kuntoutuslaitosten uudet haasteet. Kiipulan kuntoutuskeskuksen 40-vuotisjuhlaseminaari 8.9.2010 Heidi Paatero

Kuntoutuksen ja kuntoutuslaitosten uudet haasteet. Kiipulan kuntoutuskeskuksen 40-vuotisjuhlaseminaari 8.9.2010 Heidi Paatero Kuntoutuksen ja kuntoutuslaitosten uudet haasteet Kiipulan kuntoutuskeskuksen 40-vuotisjuhlaseminaari 8.9.2010 Heidi Paatero Kuntoutuslaitostoiminnan pitkä kehityskaari (1) Sodanjälkeiset suuret laitokset

Lisätiedot

Toiminta-ajatus. Perhetyö tukee lapsiperheitä erilaisissa elämäntilanteissa ja vahvistaa perheen omia voimavaroja

Toiminta-ajatus. Perhetyö tukee lapsiperheitä erilaisissa elämäntilanteissa ja vahvistaa perheen omia voimavaroja Toiminta-ajatus Lapsiperhetyö on perheille annettavaa tukea, joka perustuu perheen ja muiden yhteistyötahojen kanssa laadittavaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Perhetyö on lastensuojelun avohuollon toimenpide.

Lisätiedot

Kuvastin ASIAKASPEILI

Kuvastin ASIAKASPEILI Kuvastin ASIAKASPEILI Kuvastin menetelmänä Kohteena asiakastyön sisällölliset kysymykset ja työn reunaehdot Menetelmä on kehitetty työntekijän tueksi Vahvistaa yksilöllisen asiantuntijuuden kehittymistä

Lisätiedot

Ehkäisevän toiminnan vaikutukset ja niiden mittaaminen fokus lapsiin ja nuoriin

Ehkäisevän toiminnan vaikutukset ja niiden mittaaminen fokus lapsiin ja nuoriin Ehkäisevän toiminnan vaikutukset ja niiden mittaaminen fokus lapsiin ja nuoriin Kohti hyvinvointitaloutta Eva Österbacka 6.11.2013 4.11.2013 Åbo Akademi - Domkyrkotorget 3-20500 Åbo 1 Ehkäisevä toiminta

Lisätiedot

Kuntoutus monialaisen verkoston yhteistyönä

Kuntoutus monialaisen verkoston yhteistyönä Kuntoutus monialaisen verkoston yhteistyönä Raija Kerätär 2.11.2015 www.oorninki.fi Kuntoutus Järvikoski 2013 Korjaavaa tai varhaiskuntoutuksellista toimintaa, joka käynnistyy Työ- ja toimintakykyisyyden

Lisätiedot

CP-VAMMAISTEN AIKUISTEN KUNTOUTUSSUUNNITELMIEN KEHITTÄMINEN

CP-VAMMAISTEN AIKUISTEN KUNTOUTUSSUUNNITELMIEN KEHITTÄMINEN CP-VAMMAISTEN AIKUISTEN KUNTOUTUSSUUNNITELMIEN KEHITTÄMINEN CP-vammaisten aikuisten kuntoutusprosessi ja toimintakäytäntö Heidi Huttunen 22.9.2010 Invalidiliitto ry " Suomen CP-liitto ry 1 KUNTOUTUKSEN

Lisätiedot

Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi

Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi Kuntoutus Kartanonväessä Hyvään hoitoon kuuluu aina kuntoutus Huonokuntoisellakin avuttomalla vanhuksella

Lisätiedot

Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille

Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille Yhteenveto Oppituki-hankkeen kyselystä sidosryhmille Sidosryhmätyöpaja 4.9.2013 Koulutuspäällikkö Matti Tuusa 10.9.2013 1 Kyselyn tuloksia 10.9.2013 2 Taustatiedot Kysely lähetettiin 18 henkilölle, joista

Lisätiedot

Miksi vanhuspsykiatria on tärkeää? Prof. Hannu Koponen HY ja HYKS Psykiatriakeskus Helsinki 24.4.2015

Miksi vanhuspsykiatria on tärkeää? Prof. Hannu Koponen HY ja HYKS Psykiatriakeskus Helsinki 24.4.2015 Miksi vanhuspsykiatria on tärkeää? Prof. Hannu Koponen HY ja HYKS Psykiatriakeskus Helsinki 24.4.2015 Iäkkäiden mielenterveysoireiden ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä Keskushermoston rappeutuminen Muut

Lisätiedot

ONKO IHMISPIIRROKSISTA APUA MASENTUNEIDEN JA ITSETUHOISTEN LASTEN TUTKIMUKSISSA?

ONKO IHMISPIIRROKSISTA APUA MASENTUNEIDEN JA ITSETUHOISTEN LASTEN TUTKIMUKSISSA? ONKO IHMISPIIRROKSISTA APUA MASENTUNEIDEN JA ITSETUHOISTEN LASTEN TUTKIMUKSISSA? Heikki Merimaa Psykologi Tays/ lastenpsykiatria Tutkimuksen lähtökohdat Juuret Itsetuhoisen lapsen hoitopolku projektissa

Lisätiedot

Pitkäaikaistyöttömien työkyky ja kuntoutuksen tarve

Pitkäaikaistyöttömien työkyky ja kuntoutuksen tarve Pitkäaikaistyöttömien työkyky ja kuntoutuksen tarve 22.2.2011 Raija Kerätär työterv.huollon erik.lääk, kuntoutuksen erityispätevyys www.oorninki.fi Tässä esityksessä Työkyvyn arvio? Työttömien terveys

Lisätiedot

Päihde- ja mielenterveysasiakkaiden avokuntoutuksen kehittäminen. Projektipäällikkö Anne Salo Sininauhaliitto PÄMI-HANKE

Päihde- ja mielenterveysasiakkaiden avokuntoutuksen kehittäminen. Projektipäällikkö Anne Salo Sininauhaliitto PÄMI-HANKE Päihde- ja mielenterveysasiakkaiden avokuntoutuksen kehittäminen Projektipäällikkö Anne Salo Sininauhaliitto PÄMI-HANKE PÄMI-hanke kehittämisen lähtökohtana PÄMI Päihde- ja mielenterveys avokuntoutuksen

Lisätiedot

Kelan sopeutumisvalmennus 2010-luvulla. Tuula Ahlgren Kehittämispäällikkö 10.3.2015

Kelan sopeutumisvalmennus 2010-luvulla. Tuula Ahlgren Kehittämispäällikkö 10.3.2015 Kelan sopeutumisvalmennus 2010-luvulla Tuula Ahlgren Kehittämispäällikkö 10.3.2015 2 Kuntoutustilastot, Kelan järjestämä kuntoutus vuonna 2014 3 Ennuste 2014 Kelan sopeutumisvalmennus Kela järjestää sopeutumisvalmennusta

Lisätiedot

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ VOIKUKKIA 2014 PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ Hei hyvä vanhempi! Kiitos osallistumisestasi vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmään. Haluaisimme tietää millaisia tunnelmia ja ajatuksia vertaistukiryhmäkokemus

Lisätiedot

Käypä hoito suositus lonkkamurtumapotilaan hoidon ja kuntoutuksen arvioinnissa ja edistämisessä

Käypä hoito suositus lonkkamurtumapotilaan hoidon ja kuntoutuksen arvioinnissa ja edistämisessä Käypä hoito suositus lonkkamurtumapotilaan hoidon ja kuntoutuksen arvioinnissa ja edistämisessä Antti Malmivaara, LKT, dos.,ylilääkäri, Käypä hoito, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Terveys- ja sosiaalitalouden

Lisätiedot

Kaupunkikehitys ja sosiaalinen tasa-arvo. Aulikki Kananoja 25.5.2007 Perjantaiyliopisto

Kaupunkikehitys ja sosiaalinen tasa-arvo. Aulikki Kananoja 25.5.2007 Perjantaiyliopisto Kaupunkikehitys ja sosiaalinen tasa-arvo Aulikki Kananoja 25.5.2007 Perjantaiyliopisto Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö Rikotun katulampun vaikutus ( Ann Power) Helsingissä vertailtiin kahta eri tavoin

Lisätiedot

Adolescent ADHD and family environment an epidemiological and clinical study of ADHD in the Northern Finland 1986 Birth Cohort

Adolescent ADHD and family environment an epidemiological and clinical study of ADHD in the Northern Finland 1986 Birth Cohort Adolescent ADHD and family environment an epidemiological and clinical study of ADHD in the Northern Finland 1986 Birth Cohort Tuula Hurtig FT, KM, tutkijatohtori (Suomen Akatemia) Terveystieteiden laitos,

Lisätiedot

Sairaanhoito ja siihen liittyvä kuntoutus

Sairaanhoito ja siihen liittyvä kuntoutus REUMAA SAIRASTAVIEN HOITO JA KUNTOUTUS 27.8.2010 AIKUISTEN HOITO JA KUNTOUTUS Sairaanhoito ja siihen liittyvä kuntoutus Markku Korpela Osastonylilääkäri TAYS:n sisätautien vastuualue/reumakeskus Reumatologian

Lisätiedot

Suomen kehitysvammalääkärit ry:n kevätkoulutus. Kelan Käpylän toimitalo, Helsinki Koulutus 25.3.2011

Suomen kehitysvammalääkärit ry:n kevätkoulutus. Kelan Käpylän toimitalo, Helsinki Koulutus 25.3.2011 Suomen kehitysvammalääkärit ry:n kevätkoulutus Kelan Käpylän toimitalo, Helsinki Koulutus 25.3.2011 Avoterapiastandardi 1.1.2011/versio 6 Itsenäinen kokonaisuus Terapialajit ovat Yksilöterapia (45, 60,

Lisätiedot

Aivosairaudet kalleimmat kansantautimme

Aivosairaudet kalleimmat kansantautimme Aivosairaudet kalleimmat kansantautimme Jyrki Korkeila Psykiatrian professori Turun Yliopisto Puheenjohtaja Suomen Aivot ry. http://www.suomenaivot.fi/ 1 Suomen Aivot ry. Finska Hjärnan rf, Finnish Brain

Lisätiedot

Ei kenenkään maalta kaikkien maalle. Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus

Ei kenenkään maalta kaikkien maalle. Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Ei kenenkään maalta kaikkien maalle Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus Arvioinnin julkaisu 12.9.2012 1 Esityksen sisältö Arvioinnin

Lisätiedot