Huhtikuu no 42/2011 1

Transkriptio

1 Huhtikuu no 42/2011 1

2 International of Finland sekä luonnontutkija ja kuvittaja Anna Maria Sybilla Merian. Lisää kiinnostavaa luvassa; Homeopaatin vastaanotolla - Pirjo Lindroosin väitöskirja jonka voi ladata sivulla 11 olevasta osoitteesta. Hyvää Huhtikuuta Suomi! Versio Olevasta on uudistunut! Lehdessä olleet Osaamisluettelo ja Ilmoitustaulu ovat siirtyneet nettiin omaksi kokonaisuudekseen Versio Olevasta osioon. Käy kurkkaamassa josta löydät lehdet alkaen vuodesta Osaamisluettelosta löydät alansa ammattilaiset ja heidän osaamisalueensa sekä yhteystiedot. Ilmoitustaululla jatkuvat mielenkiintoiset tapahtumat. Haluatko sinä olla taitoinesi mukana osaamisluettelossa? Ota yhteyttä! Esillä oleminen maksaa vain 60 +alv vuosi. (Hinta v. 2011) Saaristoon työtä tekemään on Turun yliopiston projekti josta kirjoitinkin viime syksynä. Olin viime elokuussa velkuan saaristossa tässä kokeilussa ja voin vain sanoa että se oli mahtava kokemus. Projekti on vain tämän kevään enää, joten suosittelen yrittäjiä lähtemään viikoksi (ilman kuluja kuten asuminen ja joissakin paikoissa ruoka) valitsemaanne saaristoon sillä kohteita on runsaasti joista valita. Saaristossa on kauniin luonnon lisäksi ihan oma energiansa ja lisäbonuksena hiljaisuutta ja taivaan avaruutta. Ultrapäivät ovat tänä kesänä Paikkana edelleenkin Kuortaneen urheiluopisto kauniin kuortanejärven rannalla. Nyt jo kannattaa varata yöpyminen sillä paikat menevät nopeasti. Äänestyspäivä on On tärkeää antaa äänensä kuuluviin joka merkitsee muutosta. Ja ehkä vielä sellaisille jotka pyrkivät ensimmäistä kertaa eduskuntaan (heillä on vielä innostusta ja energiaa muutoksiin) tai niille jotka eivät ole ryvettyneet kaikenlaisissa selkkauksissa. On myös tärkeää seurata ehdokastaan että ne lupaukset joita on ennen vaaleja tehty myös pitävät kun on niiden lunastamisen aika. Muutosten aikaa! t.tuulamaria Kangaslampi Uuden alun myötä kannessa poseeraan minä 50 vuotta sitten kirkkaine silmineen ja toivottavasti näkevineen tässä hetkessä. Huhtikuun lehdessä on paljon asiaa ja tarinoita ihmisistä ja elämästä. Lotta Svärd järjestön perustamisesta on kulunut 90 vuotta. Onnea ja menestystä vaativaan työhönne! Netissä kun paljon seikkailee löytää todella mielenkiintoista josta on ehdottomasti laitettava tietoa eteenpäin, kuten nyt Soroptimist 2

3 jestön ja varat luovutettavaksi valtiolle. Marraskuun 23. päivänä 1944 tehty lakkautuspäätös tyrmistytti niin keskusjohtokunnan kuin muutkin lotat. Se koski heihin myös henkilökohtaisesti. LOTTA SVÄRD -JÄRJESTÖN PERUSTAMISESTA VUOTTA Lottapuvun käyttö kiellettiin ja se vaadittiin hävitettäväksi. Jo aiemmin tapahtuneiden muiden järjestöjen lakkauttamisten vuoksi lotat olivat jo aavistaneet vaikeuksia, joten lottayhdistykset olivat lahjoittaneet omaisuuttaan muille omalla paikkakunnallaan toimineille yhdistyksille. Järjestön keskusjohtokunta oli niin ikään jo 24. päivä lokakuuta perustanut Suomen Naisten Huoltosäätiön huolehtimaan lottien ja muiden sodasta kärsimään joutuneiden naisten terveydenhuolto- ja toimeentuloavustuksista. Kaikkia varoja ei tuolloin arvattu siirtää säätiölle. Niinpä valtiolle meni yli 75 miljoonaa markkaa (nykyrahassa n.12 milj. ). Lottatoiminnan syntysanoja ei varsinaisesti koskaan lausuttu, vaan se kehittyi vähitellen naisten vapaaehtoisen maanpuolustustyön pohjalta jo Suomen itsenäisyystaistelun aikoihin. Maaliskuun päivinä tuli kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun eri puolilla maata toimineiden lottayhdistysten muodostamien lottapiirien edustajat kokoontuivat Helsingin Upseerikasinolle perustamaan valtakunnallista järjestöä ja hyväksymään sille nimen ja säännöt. Lotta Svärd -järjestöllä ei ollut minkäänlaisia esikuvia ja sen toiminta perustui kaikessa vapaaehtoisuuteen. Rauhan vuosikymmeninä 1920-luvulta alkaen järjestö kehitti koko jäsenistönsä kattavan koulutus- ja toimintaohjelman, jonka hyödyllisyys ja tehokkuus tuli esille viime sotien aikana. Lotta Svärdin jäsenmäärä kasvoi tasaisesti ja nousi jo 30-luvun lopulla yli sadantuhannen. Suurimmillaan järjestö oli jatkosodan aikana. Tuolloin lottia oli noin Väestömäärään suhteutettuna se oli maailman suurin naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Syyskuussa 1944 solmittuun välirauhansopimukseen vedoten valvontakomissio vaati valtioneuvoston lakkauttamaan Lotta Svärd- jär- Lakkauttamisen jälkeenkin lottia tarvittiin kuitenkin joukkojen kotiuttamisen yhteydessä ja vielä pitkään Lapin sodan aikana armeijan tehtävissä ja evakkojen siirroissa. Pohjois-Suomen jälleenrakennustyömaiden muonituksessa lotille avautui uusia työtilaisuuksia. Tämän toiminnan organisoimiseen Suomen Naisten Huoltosäätiö perusti marraskuussa Työmaahuolto -nimisen yhdistyksen, joka myöhemmin muutettiin osakeyhtiöksi. Lapin jälleenrakennuksen jälkeen Työmaahuolto oy jatkoi Etelä-Suomessa työpaikka- 3

4 ruokailun uranuurtajana ja omalla panoksellaan rahoitti vuosittain Suomen Naisten Huoltosäätiön vuodesta 1945 alkanutta lottien avustustoimintaa. Vuonna 1977 Huoltosäätiö aloitti lottien kuntoutuksen, jota edelleenkin rahoitetaan Työmaahuolto Oy:n myynnistä saatujen varojen tuotolla. Vuosien aikana Säätiö on käyttänyt kuntoutukseen 26 miljoonaa eroa ja kuntoutuksen saajia on ollut henkilöä, pääsiassa lottia mutta viime vuosina myös lottatyttöjä. Suomen Naisten Huoltosäätiön nimi saatiin muutetuksi Lotta Svärd Säätiöksi vuonna Lotta Svärd -järjestön ansiokkaasta työstä vaiettiin julkisuudessa 40 vuotta. Lottatoiminnan osuus ja arvo maanpuolustuksessa alkoi kuitenkin lopulta tulla esiin eri yhteyksissä luvun puolivälistä lähtien. Tärkeä osa säätiön tämän päivän toimintaa on kuntouttaa ja avustaa entisiä lottia, jotka sodan aikana tekivät korvaamattoman arvokasta työtä isänmaamme hyväksi. Kuntoutus tapahtuu joko avo- tai laitoskuntoutuksena. Kuntoutuksiin kotimaisissa kuntoutuslaitoksissa on osallistunut säätiön kustantamana vuosittain lottaa. Niille lotille, jotka eivät enää kykene tai halua laitoskuntoutukseen, pyritään järjestämään avokuntoutusta fysikaalisissa hoitolaitoksissa tai kotona. Vähävaraisia lottia avustetaan sairauskustannuksissa ja kotona asumista helpottavien apuvälineiden hankinnassa. Säätiö on avustanut vuosittain veteraani- ja sotainvalidijärjestöjä. Konkreettisesti lottien ja Lotta Svärd -järjestön merkitys sai valtiovallankin täyden tunnustuksen vuosina 1991 ja 2001 Finlandia-talossa pidetyissä tilaisuuksissa. Lottien kunniaksi järjestettiin maaliskuussa Lotta Svärd 90 vuotta -tilaisuuksia. Lottien korkean keski-iän, 88 vuotta, huomioon ottaen on katsottu parhaaksi hajauttaa juhlien vietto lähemmäs lottia eri puolille maata. Säätiö tänä päivänä Lotta Svärd Säätiön juuret ovat noin jäsenisessä Lotta Svärd järjestössä. Uupumatonta maanpuolustustyötä tehneillä naisilla ja Lotta Svärd järjestöllä on ollut tärkeä merkitys Suomen itsenäistymisessä ja itsenäisyyden säilyttämisessä. Lotta Svärd järjestön arvot ja ihanteet ovat osa säätiön nykyistäkin toiminta-ajatusta. Säätiön tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan Lotta Svärd -hengessä -Huoltaa ja avustaa sodan tai muun kriisin johdosta tai sen seurauksista kärsimään joutuneita henkilöitä tai yhteisöjä, jotka auttavat edellä mainittuja henkilöitä. -Avustaa naisten koulutusta toimimaan kriisitilanteissa sekä -Vaalia lottaperinteitä ja ylläpitää museo- ja näyttelytoimintaa. -Kuntouttamalla elämänlaatua ja lisää toimeliaita vuosia 4

5 Soroptimist International of Finland Soroptimist International (SI) toimii ihmisoikeuksien hyväksi kansainvälisen hyvän tahdon, ymmärtämisen ja ystävyyden avulla. Se edistää erityisesti naisten ja tyttöjen asemaa ja tasa-arvoa sekä toimii rauhan edistämiseksi maailmassa. Soroptimistit toimivat yhteistyössä paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten yhteisöjen kanssa sekä pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Järjestö ei ota kantaa puoluepoliittisiin tai uskonnollisiin kysymyksiin. Klubi on soroptimistitoiminnan tärkein perusyksikkö. Suomen soroptimistiklubien unioniin kuuluu 60 soroptimistiklubia ja noin 1400 jäsentä. Tällä hetkellä Soroptimist International -järjestössä on yli jäsentä yli 3000 klubissa ja 126 maassa tai alueella. Soroptimist International (SI) -järjestö on saanut nimensä latinankielisistä sanoista soror optima, paras sisar, sorores optimae, parhaat sisaret. Tänä päivänä voidaan käyttää tulkintaa sorores ad optimum, parhaaseen pyrkivät sisaret. Visio Soroptimist International on energinen ja kehittyvä, eri ammateissa toimivien naisten järjestö. Sitoudumme maailmaan ja yhteisöön, jossa naiset ja tytöt voivat käyttää täysimittaisesti sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä mahdollisuuksiaan ja kykyjään sekä saavuttaa pyrkimyksensä ja toiveensa. Naisilla ja tytöillä pitää olla mahdollisuus ilmaista vapaasti mielipiteensä sekä rakentaa yhdessä muiden ihmisten kanssa vahvoja, rauhallisia yhteisöjä joka puolella maailmaa. Tehtävä Soroptimistit innostavat toimintaan ja luovat mahdollisuuksia naisten ja tyttöjen elämänmuutokseen jäsenistön maailmanlaajuisen verkoston ja kansainvälisten kumppaneiden avulla. Arvot - hmisoikeudet kaikille Rauha maailmaan ja kansainvälinen hyvä tahto Naisten mahdollisuuksia ja kykyjä edistettävä Tinkimättömyys ja demokraattinen päätöksenteko Vapaaehtoistyö ja ystävyys. -Tavoitteet Soroptimistit kannustavat toimintaan ja luovat mahdollisuuksia muuttaa naisten ja tyttöjen elämää kestävän tulevaisuuden saavuttamiseksi 5

6 puolustamalla oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, luomalla turvallisia ja terveellisiä ympäristöjä, edistämällä pääsyä koulutukseen sekä kehittämällä johtajuutta ja käytännöntaitoja. Oroptimist International (SI) -järjestön perusyksikkö on klubi. Suomen soroptimistiklubien unionissa (SI of Finland) on 60 klubia. Unionimme puolestaan kuuluu Euroopan federaatioon (SI of Europe). Euroopan federaatioon kuuluu 26 unionia, 53 yksittäistä klubia eri maissa Euroopassa sekä 28 yksittäistä klubia eri maissa Afrikassa. Maahan voi perustaa unionin, kun siellä on vähintään seitsemän klubia. Soroptimistit työskentelevät kuudella ohjelmaalueella kolmella toiminnan tasolla: -tietoisuus (Awareness) -vaikuttaminen ja puolustaminen (Advocacy) toiminta (Action) -projektien ja teemojen avulla klubien, unionin, federaation ja SI:n tasolla yhteistyössä pai kallisten, alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. 6

7 Anna Maria Sibylla Merian (2. huhtikuuta 1647 Frankfurt am Main 13. tammikuuta 1717 Amsterdam) oli luonnontieteilijä ja kuvittaja, joka tutki kasveja ja hyönteisiä ja teki niistä hyvin tarkkoja maalauksia. Hänen tarkat havaintonsa ja dokumentointinsa perhosen muodonvaihdoksesta tekevät hänestä merkittävän, joskin huonosti tunnetun entomologian edustajan. Elämäkerta Maria Sibylla Merian syntyi sveitsiläisen kaivertajan ja kustantajan Matthäus Merian vanhemman perheeseen. Hänen isänsä kuoli kolmen vuoden kuluttua, ja 1651 hänen äitinsä avioitui asetelmamaalari Jacob Marrelin kanssa. Marrel kannusti Meriania piirtämiseen ja maalaamiseen. 13-vuotiaana hän teki ensimmäiset kuvat keräämistään hyönteisistä ja kasveista.» Lapsena harrastin paljon hyönteisten tutkimista. Aloitin kotikaupungissani Frankfurtissa silkkiperhosen toukilla. Huomasin, että jotkut toukat muuttuvat kauniiksi päivä- tai yöperhosiksi ja että niin käy silkkiperhosenkin toukkien. Niinpä keräsin kaikki mahdolliset toukat nähdäkseni miten ne muuttuvat. (Esipuheesta teokseen Metamorphosis insectorum Surinamensium)» Merian avioitui 1665 Marrellin oppipojan Johann Andreas Graffin kanssa. Kahden vuoden kuluttua syntyi heidän ensimmäinen lapsensa Johanna Helena, ja perhe muutti Nürnbergiin. Siellä Maria Sibylla jatkoi maalaamista, ja käytti alustana pergamenttia ja pellavaa ja teki kirjontamalleja. Hän piti oppilaita, mikä auttoi perhettä taloudellisesti ja kohotti heidän yhteiskunnallista asemaansa. Sen ansiosta hän pääsi rikkaiden ja ylhäisön puutarhoihin. Noissa puutarhoissa Merian alkoi tutkia hyönteisiä, etenkin toukkien ja perhosten elinkaarta. Tuon ajan tieteilijät uskoivat että hyönteiset syntyivät itsestään mätänevästä mullasta, Aristoteleen ajatus, joka säilyi huolimatta katolisen kirkon opetuksista, tai ehkä juuri niiden vuoksi. Vaikka Tuomas Akvinolainen totesi, että hyönteisten syntyminen itsestään oli paholaisen tekoja, paavi Innocentius V oli 1200-luvulla julistanut, että usko alkusyntyyn oli vastoin kirkon opetuksia, koska kaikki elämä on luotu luomisen ensimmäisenä päivänä kuten Mooseksen 1. kirjassa sanotaan. Kreikkalainen perinne kuitenkin säilyi vallalla tiedeyhteisössä. Vallalla olevan näkemyksen vastaisesti Merian tutki, mitä todella tapahtui toukan muuttuessa kauniiksi perhoseksi. Hän pani merkille muodonvaihdoksen sekä tiedot koteloista ja kasveista, joita ne käyttivät ravinnokseen, ja kuvasi luonnoskirjaansa kaikki niiden kehitysvaiheet. Luonnoskirjasta tuli hänen ensimmäinen kirjansa, joka tuli myyntiin 1675 nimellä Neues Blumenbuch (Uusi kukkakirja) hänen ollessaan 28-vuotias. Hänen toinen tyttärensä Dorothea Maria syntyi 1678, ja vuoden kuluttua ilmestyi hänen kirjansa Der Raupen wunderbare Verwandlung und sonderbare Blumennahrung (Toukka, ihmeellinen muuttuminen ja kummal- 7

8 linen kukkaravinto). Kirjassa hän esitti eri perhoslajien kehitysvaiheet ja ne kasvit, joita ne söivät. Jacob Marrell kuoli Graffin perhe palasi 1683 Frankfurtiin huolehtimaan kiinteistöstä, sen rakennuksesta, taideteoksista, kirjastosta ja taloudellisista asioista, jotka olivat kesken Marrellin kuollessa. Hajonneen suvun eri kuppikunnat nostivat oikeusjutun. Sen ratkettua 1685 Merian jätti 38-vuotiaana miehensä. Äitinsä ja tytärtensä kanssa hän muutti Friisinmaahan labadistien uskonnolliseen yhteisöön, jossa noudatetaan muun muassa selibaattia. Perhe muutti taloon, jonka omisti Surinamen kuvernööri Cornelis van Sommelsdijk. Merian tutki siellä Etelä- Amerikan trooppista kasvi- ja eläinkuntaa. Viiden vuoden kuluttua kuoli Merianin äiti, ja hän muutti Amsterdamiin. Merianin puoliso otti hänestä kahden vuoden kuluttua 1692 avioeron. Merian ja hänen työnsä saivat Amsterdamissa useiden tieteilijöiden huomiota. Hänen vanhempi tyttärenä Johanna Helena avioitui kauppias Jacob Heroltin kanssa ja he muuttivat Surinameen, joka tuolloin oli tuore Alankomaiden siirtomaa. Amsterdamin kaupunki rahoitti 1699 Merianin ja hänen nuoremman tyttärensä Dorothea Marian matkan Surinameen. Ennen matkalle lähtöä hän kirjoitti:» Hollannissa panin merkille hämmästyneenä, miten hienoja eläimiä sekä Itä- että Länsi-Intiasta tulee. Minulla on ollut onni voida nähdä sekä tohtori Nicolaas Witsenin Amsterdamin pormestarin ja Itä-Intian seuran johtajan, arvokas kokoelma, sekä herra Jonas Witsenin, Amsterdamin sihteerin kokoelma. Olen myös nähnyt herra Fredericus Ruysch, lääketieteen tohtorin, anatomian ja kasvitieteen professorin kokoelmat, herra Livinus Vincentin ja monen muun kokoelmat. Kokoelmissa olen nähnyt lukemattomia muita hyönteisiä, mutta jos niiden alkuperä ja lisääntyminen on täällä tuntematonta, herää kysymys, miten niiden muodonvaihdos tapahtuu alkaen toukasta ja kotelosta ja niin edelleen. Kaikki tämä yhdessä sai minut lähtemään pitkään uneksimalleni matkalle Surinameen. (Esipuheesta teokseen Metamorphosis insectorum Surinamensium)» Merian työskenteli Surinamessa kaksi vuotta, kiersi siirtokuntaa ja luonnosteli kuvia paikallisista eläimistä ja kasveista. Hän myös arvosteli tapaa jolla hollantilaiset plantaasinomistajat kohtelivat intiaaneja ja mustia orjia. Hän merkitsi kasvien paikalliset nimet muistiin ja kuvaili niiden käyttöä hän palasi Alankomaihin sairastuttuaan malariaan. Palattuaan Alankomaihin hän myi kokoelmansa ja julkaisi kaiverruskokoelman elämästä Surinamessa. Vuonna 1705 hän julkaisi kirjan Metamorphosis Insectorum Surinamensium (Surinamen hyönteisten metamorfoosi) Surinamen hyönteisistä. Anna Maria Merianin muotokuva, joka oli Saksan 500 markan setelissä. Merian sai 1715 halvauksen ja jäi osittain halvaantuneeksi. Hän jatkoi työtään, mutta sairaus todennäköisesti vaikutti hänen työkykyynsä, sillä hänet on myöhemmissä rekistereissä merkitty köyhäksi. Maria Sibylla Merianin kuoleman jälkeen hänen tyttärensä Dorothea julkaisi kokoelman äitinsä tekemiä kuvia nimellä Erucarum Ortus Alimentum et Paradoxa Metamorphosis. Merianin työ on löydetty uudestaan 1900-luvun loppupuolella, ja se on noussut arvoonsa. Hänen muotokuvansa oli Saksan 500 markan setelissä ennen euroon siirtymistä. Hänestä on julkaistu postimerkki arvoltaan 0.40 DM, ja useita kouluja on nimetty hänen mukaansa. Vuonna 2005 nykyaikainen tutkimusalus sai nimen Maria S. Merian, ja se laskettiin vesille Warnemündessa Saksassa. Työ Merian teki työkseen kuvia kasveista. Hän julkaisi kolme kaiverruskokoelmaa kasveista vuosina 1675, 1677 ja Myöhemmin hän tutki hyönteisiä, hänellä oli elävien hyönteisten kokoelma, ja hän teki piirroksia hyönteisten muodonvaihdoksesta. Siihen aikaan oli hyvin harvinaista, että joku oli oikeasti kiinnostunut hyönteisistä, joiden maine oli huono ja joita pidettiin paholaisen luomuksina. Niiden maineesta 8

9 johtui, että muodonvaihdosta ei juuri tunnettu. Merian kuvasi 186 hyönteislajin elinkaaren ja keräsi todisteita, jotka olivat ristiriidassa silloisen käsityksen kanssa, että hyönteiset syntyvät mullasta alkusynnyn kautta. Lisäksi vaikka jotkut oppineet tunsivat toukan muuttumisen perhoseksi, useimmat eivät tunteneet tapahtumasarjaa. Hänen työskentelynsä Surinamessa oli harvinainen ponnistus, etenkin naiselle. Yleensä siirtomaissa matkustelivat miehet etsimässä hyönteisiä, luomassa kokoelmia ja työskentelemässä siellä tai he asettuivat sinne asumaan. Tieteelliset tutkimusmatkat olivat tuona aikakautena lähes tuntemattomia, ja Merianin työskentely herätti monien hämmästystä. Hänen onnistui kuitenkin löytää useita aiemmin tuntemattomia eläimiä ja kasveja Surinamen sisäosista. Hän tutki, luokitteli löytönsä ja kuvaili ne hyvin tarkasti. Hänen perhosia ja yöperhosia koskeva luokittelunsa on yhä käytössä. Hän käytti kasveista niiden alkuperäisiä paikallisia nimiä, jotka tulivat käyttöön Euroopassakin:» Loin näille hyönteisille, joilla on kotelo, ensimmäisen luokittelun, sekä päiväperhosille että yöperhosille. Toinen tekemäni luokitus koskee toukkia, kärpäsiä ja mehiläisiä. Säilytin kasvien alkuperäiset nimet, koska niitä käyttävät Amerikassa sekä paikalliset, että intiaanit. (Esipuheesta teokseen Metamorphosis insectorum Surinamensium).» Anna Maria Sibylla Merianin julkaisema teos Der Raupen wunderbare Verwandlung und sonderbare Blumennahrung oli varsin suosittu aristokratian piirissä, kun se oli julkaistu kansan kielellä. Tiedepiireissä hänen työtään ei juuri pantu merkille, koska tieteen virallinen kieli oli latina. Merian kuvasi myös muita havaitsemiaan hyönteisten evoluution ja elinkaaren yksityiskohtia. Hän saattoi esimerkiksi osoittaa, että jokainen muutos toukasta perhoseksi oli riippuvainen siitä kasviravinnosta, jota ne söivät. Niinpä munat laskettiin niiden kasvien lähelle. Työnsä ansiosta Merian on ensimmäisiä luonnontieteilijöitä, jotka ovat tarkkailleet hyönteisiä suoraan. Tällä lähestymistavalla hän sai enemmän tietoa niiden elämästä, mutta se oli täysin vastakkainen kuin ajan useimpien tieteilijöiden työtapa. Hyönteisharrastajat keräävät yhä hänen piirroksiaan kasveista, käärmeistä, hämähäkeistä, leguaaneista ja trooppisista kovakuoriaisista kaikkialla maailmassa. Saksan sana Vogelspinne mygalomorphae, sananmukaisesti käännettynä lintuhämähäkki on luultavasti peräisin eräästä Maria Sibylla Merianin kaiverruksesta. Hänen Surinamessa luonnostelemiensa kuvien perusteella tekemässään kaiverruksessa on suuri hämähäkki, joka on juuri vanginnut linnun. Vielä nykyisinkään ei kuitenkaan tiedetä yhtään tapausta, että mygalomorphaet metsästäisivät lintuja

10 rattuna lääkärin vastaanottoihin. Vaihtoehtolääkintä on nähty alueena, jossa potilaskeskeiset työskentelytavat toteutuvat. Potilaat raportoivat kokevansa hoitosuhteen osallistavana ja tasa-arvoisena ja potilas nähdään hoitosuhteessa yleensä aktiivisena toimijana. Tutkittua tietoa vaihtoehtolääkinnän vastaanottojen vuorovaikutuksesta ei ole kuitenkaan ollut juurikaan saatavilla. Homeopaatin vastaanotolla - tutkimus vuorovaikutuksesta ja päätöksenteosta YTM Pirjo Lindforssin sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja Pirjo Lindfors on syntynyt Oulussa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut tutkijana Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksella vuodesta 2000 lähtien. Tutkimus Vaihtoehtolääkinnän suosion kasvu on yleistynyt 70-luvulta alkaen kaikkialla läntisissä yhteiskunnissa. Tutkimuksissa on pääsääntöisesti keskitytty selvittämään vaihtoehtohoitojen käytön yleisyyttä ja käytön syitä. Eri tutkimusten mukaan % Keski-Euroopan väestöstä käyttää jonkinlaista vaihtoehtohoitoa. Suomessa vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa käyttäjien määräksi arvioitiin 46 % väestöstä. Yhtenä keskeisenä vaihtoehtolääkinnän suosiota selittävänä tekijänä on pidetty vastaanottojen ja hoitosuhteen laadullista erilaisuutta ver- Tämä tutkimus on ensimmäinen suomalainen väitöstason tutkimus, joka analysoi yhden vaihtoehtolääkinnän muodon homeopaattisen vastaanoton vuorovaikutusta ja keskustelukäytäntöjä. Tutkimuksessa kuvataan minkälaisista toiminnoista ja vaiheista homeopaattinen vastaanotto koostuu. Toiseksi analysoidaan yksityiskohtaisesti hoidosta päättämistä: sitä, millä eri tavoilla hoitopäätöksistä kerrotaan ja vastaavasti sitä, miten potilaat vastaanottavat hoitoaan koskevat päätökset eli millä tavoin he osallistuvat päätöksentekoon. Lisäksi kuvataan miten ja mistä erimielisyys päätöksentekotilanteessa syntyy ja millä tavoilla syntynyttä ristiriitaa ratkaistaan. Punaisena lankana analyysissa on kysymys siitä, miten homeopaattinen hoitoajatus muokkaa vuorovaikutusta. Tutkimuksen pääaineisto koostuu yhteensä 40 videoidusta vastaanotosta viideltä eri homeopaatilta ja se on kerätty vuosina 2000 ja Aineiston homeopaattiset vastaanotot ovat kestoltaan keskimäärin 45 minuuttia: vaihteluväli on 15 minuutista kahteen tuntiin. Potilaista naisia on 23, miehiä on neljä ja lopuissa vastaanotolla potilaana on vanhempi lapsiensa kanssa. Potilaiden ikäjakauma vaihtelee muutaman viikon ikäisestä vauvasta vaariin. Yleisimpiä vaivat ovat erityyppiset allergiat ja ihottumat sekä psyykkisen hyvinvointiin ja mielialaan liittyvät seikat. Vertailuaineistona tutkimuksessa on käytetty 20 yleislääkärin vastaanottoa sekä soveltuvaa aiempaa vuorovaikutustutkimusta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty keskustelunanalyysia ja tutkimus on osa institutionaalisen vuorovaikutustutkimuksen perinnettä. Keskustelunanalyysi tarjoaa välineitä sekä eritellä vuorovaikutustilannetta puheenvuoro puheenvuorolta etenevänä toimintana ja osallistujien yhteisenä aikaan- 10

11 saannoksena että sitä miten institutionaalinen tilanne ja siihen liittyvät tehtävät muokkaavat keskustelun kulkua. Homeopaattisen vastaanoton rakenne muistuttaa pitkälti yleislääkärin vastaanoton rakennetta: aloitus, käynnin syyn kuvaaminen, tutkiminen ja haastattelu, diagnoosi, hoidosta päättäminen ja lopetus. Yksi keskeinen ero on se, että erillistä diagnoosivaihetta ei homeopatiassa esiinny. Selitys tähän löytyy homeopaattisesta, kokonaisvaltaisesta hoitoajatuksesta ja vastaanoton työskentelyn etenemisestä sen mukaisesti. Vastaanotolla tavoitteena ei ole potilaan vaivan nimeäminen sinänsä, vaan kokonaiskuvan muodostaminen potilaan terveystilanteesta sekä siitä, minkälainen persoona hän on; tämä kokonaiskuva toimii hoidon valinnan lähtökohtana. Homeopaatin ja lääkärin päätöksentekotapojen vertailu näyttää, miksi saman toiminnan tutkiminen erilaissa vastaanottotilanteiden vuorovaikutusta analysoimalla on hyödyllistä. Jos vastaanottotyöskentelyn vuorovaikutusta halutaan kehittää potilaskeskeisempään suuntaan ja edesauttaa potilaan osallistumista päätöksentekoon, on tiedettävä siitä, millä erilaisilla keskustelun tavoilla se on mahdollista ja miten kokeneet ammattilaiset se tekevät. Tulokset näyttävät, miten homeopaatit käynnin syyn kuvaamisen vaiheessa toimivat kokonaisvaltaisuuden ja homeopaattisen hoitoajatuksen mukaisesti: he tarjoavat potilaan vaivoihin ja huoliin kohdistuvien kysymystensä kautta potilaalle mahdollisuuksia kertoa ja kuvata huoliaan ja vaivojaan monipuolisesti. Sen sijaan lääkärin vastaanotolla sekä lääkäri että potilas suuntautuvat useimmiten siihen, että vastaanotolla käsitellään pääsääntöisesti vain potilaan yhtä vaivaa. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että homeopaatit ja lääkärit tekevät hoitopäätöksiä sekä yksipuolisesti että yhteistyönomaisesti. Molemmilla yksipuolinen päätöksentekotapa oli vallitsevin käytäntö. Hoitopäätöstä ei tarjottu neuvoteltavaksi, jolloin potilaalle tarjoutui ensisijaisesti päätöksen vastaanottajan ja hyväksyjän paikan. Yhteistyönomaisessa päätöksentekotavassa potilaille esiteltiin hoitovaihtoehtoja tai kysyttiin potilaan kannanottoa puheena olevasta hoidosta. Tällä tavoin potilaalle tarjottiin mahdollisuuksia esittää kantansa päätöksen puolesta tai sitä vastaan ja osallistua tällä tavalla päätöksentekoon. Huomattavaa on, että tällöin potilaat säännönmukaisesti myös kommentoivat hoitopäätöksiä. 11

12 Cerhard Ricther Gerhard Richter (s. 9. helmikuuta 1932 Dresden) on saksalainen taiteilija, jota on pidetty eräänä kaikkein tärkeimpänä toisen maailmansodan jälkeen eläneenä saksalaisena taidemaalarina. Hän on uudistanut maalaustaidetta tutkimalla abstraktin maalauksen sekä valokuvauksen ja maalaustaiteen välisiä suhteita. Hän on vaikuttanut varsinkin nuoren polven taiteilijoiden maalaustekniikkaan. Richter on kartoittanut maalaustaiteen uusia mahdollisuuksia aikana, jolloin monet ennustivat sen kuolemaa. Kasvatustaustakseen taiteilija ilmoittaa: "13 vuotta kansallissosialismia ja 16 vuotta itäsaksalaista kommunismia".»maalaukseni ovat älykkäämpiä kuin minä.» Richter syntyi Dresdenissä ja kasvoi Reichenaussa (nykyinen Bogatynia Puolassa) ja Preussin Ala-Sleesian Waltersdorfissa (nykyinen Niegosławice Puolassa). Hän lopetti koulun kymmenenneltä luokalta ja oli harjoittelijana mainos- ja lavastemaalarina ennen opiskeluaan Dresdenin taideakatemiassa. Vuonna 1948 hän jätti Zittaun korkeamman ammattikoulun ja vuosina hän sai koulutusta siellä kirjoittajana sekä lavaste- ja mainosmaalarina. Hänen hakemuksensa Dresdenin kuvataidekorkeakouluun hylättiin vuonna 1950, mutta hän aloitti opiskelun Dresdenin taideakatemiassa vuonna Hän teki seinämaalauksen taideakatemian ruokasaliin (Ateria Picasson kanssa, 1955) osana loppututkintoaan. Kuukauden taiteilija Merlin

13 Abstract Painting 1992 Diplomityönsä hän maalasi Hygieniamuseoon otsikolla Lebensfreude (Elämänilo) (1956). Molemmat seinämaalaukset päällemaalattiin ideologisista syistä sen jälkeen, kun Richter oli paennut silloisen vaimonsa kanssa Itä-Saksasta Länsi-Saksaan, joka tapahtui kaksi kuukautta ennen Berliinin muurin rakentamista. Saksojen yhdistymisen jälkeen seinämaalaus Elämänilo paljastettiin uudelleen. Vuosina Richter toimi taideakatemian mestarikoulutettavana ja otti vastaan tilauksia DDR:n valtiolta. Tänä aikana hän teki seinämaalauksia, kuten Arbeiterkampf (Työläisten taistelu), öljymaalauksia esimerkiksi muotokuvia tunnetusta itäsaksalaisesta näyttelijästä Angelica Domroesesta ja ensimmäisestä vaimostaan Emasta, useita omakuvia ja myöhemmin panoraaman Dresdenistä nimellä Stadtbild (Kaupunkikuva 1956). Myöhemmin Richter opetti Hampurin kuvataidekorkeakoulun vierailevana professorina ja Nova Scotian taide-ja muotoilucollegessa ja hänelle myönnettiin vakituinen professuuri Düsseldorfin taideakatemiassa vuonna Vuonna 1983 Richter muutti Düsseldorfista Kölniin, jossa hän asuu edelleenkin. Ensimmäinen Richterin yksityisnäyttely oli Düsseldorfissa vuonna Pian sen jälkeen hänellä oli näyttelyitä Münchenissä ja Berliinissä ja 1970-luvun alusta asti hänen näyttelyjään on ollut Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hänen neljäs retrospektionsa avattiin Robert Storrin kuratoimana New Yorkin MoMA:ssa vuonna 2002 ja se kiersi Chicagossa, San Franciscossa ja Washington DC:ssä. Vuonna 2004 avattiin Dresdenin Albertinumissa Gerhard Richter huoneet, joissa on esillä 41 teosta pysyvästi lainattuna. Gerhard Richter arkisto perustettiin vuonna 2005 yhteistyössä Saksan valtion taidekokoelmien kanssa Dresdenissä. Richterin katalogeja, monografioita ja kirjoja hänen teoksistaan sekä maalausten muistiinpanoista on julkaistu runsaasti. Hän on saanut useita kunnianosoituksia ja palkintoja taiteensa tähden. Vaikka Richter saavutti suosiota ja kriitikkojen ylistystä koko uransa ajan, hänen maineensa lisääntyi hänen retrospektiivisen näyttelynsä aikana vuonna Richter sai taidekoulutuksen aikana, jolloin taiteilijoilta vaadittin sitoutumista puoluekantaiseen, ždanovilaiseen tapaan sosialistiseen realismiin. Vuonna 1958 hän sai mahdollisuuden vierailla documenta näyttelyssä Kasselissa, Länsi-Saksassa, jossa esiteltiin länsimaista taidetta, muun muassa amerikkalaista abstraktia ekspressionismia ja sen eurooppalaista versiota informalismia. Raiteilija innostui näyttelystä ja kertoo maalanneensa pari maalausta Jackson Pollockin tyyliin. Myöhemmin Richter sanoi, että suurin syy hänen loikkaamiselleen länteen oli juuri tuon näyttelyn näkeminen. Hän kiinnostui 1960-luvun alussa myös pop-taiteesta. 13

14 DG 1985 Realismit Vuonna 1963 Richter järjesti yhdessä Konrad Luegin kanssa happeningin düssedorfilaisessa huonekaluliikkeessä, jonka otsikko oli Elämää popin kanssa demonstraatio kapitalistisen realismin puolesta. Käsite oli vastapooli sosialistiselle realismille ja sen piti paljastaa ironisesti senaikaisen länsisaksalaisen reaalin kapitalismin kulutusta ja vapaa-aikaa. Kapitalistisen realismin ryhmään liittyi muitakin DDR:stä loikanneita taiteilijoita, joiden ajatuksena oli ironisoida sekä senaikaista sosialististen maiden virallista taidedoktriinia, että reagoida kriittisesti länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan. Kuva-aiheiden käyttö viittaa myös siihen poptaiteesta peräisin olevaan asenteeseen, jossa ei niinkään välitetä taiteesta, vaan painotetaan kuvia ja niiden viestinnällisiä ominaisuuksia. Sekä Gerhard Richterin taiteesta, että hänen halustaan luetteloida ja organisoida teoksiaan saa hyvän esimerkin hänen kotisivuiltaan. Maalaukset (2 454 kuvattua kesäkuuhun 2008 mennessä) on lueteltu aiheittain ja muita teostyyppejä ovat grafiikka, päällemaalatut valokuvat, akvarellit ja piirustukset. Mukana on Atlas-osasto, jossa on kuvattuna vuodesta 1962 taiteilijan käyttämää kuva-aineistoa ja ohessa kuvista syntyneitä maalauksia. Taiteilijan kotisivulla myös ilmoitetaan, missä julkisissa kokoelmissa ja näyttelyissä teoksia on sekä teosten myyntihistoriat. Vuonna 1988 Richter esitti useissa näyttelyissään sarjan suuria maalauksia valokuvista otsikolla Lokakuun 18, Hän kuvasi mustavalkoisten lehtikuvien ja poliisien ottamien valokuvien mukaan tehdyissä maalauksissa Punaisen armeijakunnan (RAF) neljää terroristia, jotka löydettiin vankiselleistään kuolleina Heidän kuolinsyynsä oli ollut aikoinaan laajan kiistelyn aiheena. Taiteilija kertoi, että hänen mielestään tämä Saksan historian kyseenalainen tapahtuma oli tuotava päivänvaloon. Richter julkaisi vuonna 2004 kirjan, jossa on 216 lähikuvaa hänen maalauksestaan vuodelta 1987 sekä Frankfurter Allgemeinessa julkaistua artikkelia Irakin sodan alkamisesta. Richter alkoi kerätä valokuvia, mainoksia, aikakauslehtien kuvia ja postikortteja 1960-luvun alussa. Hän kehitti näin menetelmän, jolla saattoi minimoida maalauksen aiheeseen liittyvän pohdinnan. Valmiiden kuva-aiheiden käyttö oli tyypillistä myös pop-taiteelle, mutta Richter kehitti vähitellen omalaatuisen maalaustekniikan, jossa alkuperäistä kuvaa himmennetään tai häivytetään. Näin valokuvan kovuus pehmenee ja katsoja ikään kuin etääntyy alkuperäisen kuvan tunnelmasta. Öljymaalauksissa korostuvat maalin materiaaliset, plastiset ja optiset ominaisuudet. Elokuussa 2007 paljastettiin Richterin tekemä Kölnin tuomiokirkon suuri lasimaalaus. Sen pinta-ala on 113 neliömetriä ja se koostuu erivärisestä lasinpalasesta, jotka on järjestetty tietokoneella sattumanvaraiseen järjestykseen