Learning to assess learning

Transkriptio

1 Outi Rousu Learning to assess learning -konferenssiterveiset Potsdamista 5 Steinerkoulujen euroopalaisille yläastekonferenssiin syyskuun alussa Potsdamissa, Saksassa osallistui viisi suomalaista, Pia Pale Steinerkasvatuksen liitosta, Sinikka Parkkonen ja Maria Virkkilä Espoon steinerkoulusta sekä minä ja Pia de Leeuw van Weenen Vantaan seudun steinerkoulusta. Vietimme pari kiireistä päivää Berliinin liepeillä melkein kahdensadan muun eurooppalaisen steinerkoulun opettajan ja oppilaan kanssa. Konferenssin otsake oli Learning to Assess for Learning eli arvioimaan oppiminen oppimisen hyväksi. Alateemoina olivat opinpolkujen avaaminen, kehityksen tukeminen ja kvalifikaatioiden kehittäminen. Konkreettisemmin tämä tarkoitti intensiivistä workshop-työskentelyä yhdellä osanottajan valitsemalla alueella: portfoliotyö, dialoginen oppiminen, inkluusio, laadunvarmennus sekä Eurooppalainen Waldorf Diplomi (EWD) ja kansainvälinen steinerkoulusertifikaatti (ISSC). EWD:n ja ISSC:n yhtyminen oli seminaarin jymyuutinen! EWD = Eurooppalainen Waldorf Diplomi ISSC = kansainvälinen steinerkoulusertifikaatti EPC = Eurooppalainen portfoliotodistus IB = International Baccalaureate EB = European Baccalaureate STEINERKASVATUS NETTILIITE 4/2013

2 6 Kun seminaarin jälkeen palasin ajatuksissani seminaariin, ISSC oli ja pysyi seminaariin suurena uutisena. Uudessa Seelannissa on kehitetty oma steinerkoulun päättösertifikaatti ISSC, joka on Uuden Seelannin valtion tunnustama. Ensimmäisenä käyttövuotenaan ISSC näytti erinomaisuutensa. 70% sertifikaatin saaneista pääsi yliopistoon, kun valtiollisen sertifikaatin omaavista vain 46%. Tätä voinee selittää osaksi se, että sertifikaattia laadittaessa yliopistoilta kysyttiin, mitä ne toivovat toisen asteen loppusertifikaatilta. Yliopistojen toive oli, että kouluissa kehitetään opetusta jatkuvasti laadunvarmennuksen pohjalta ja että testattavat painopistealueet vaihtuvat. Testataan kompetensseja, ei sisältöjä. Tämä sopi steinerkouluille paremmin kuin hyvin. Koska Uusi Seelanti on allekirjoittanut Lissabonin sopimuksen ja on siis mukana Bolognan prosessissa, kuten kaikki EU-maat Kreikkaa lukuunottamatta, on pari saksalaista ja pari brittikoulua on ottamassa ISSC:n heti omaksi päättösertifikaatikseen. Lissabonin sopimuksen mukaanhan jäsenvaltio hyväksyy toisessa jäsenvaltiossa suoritetun tutkinnon samanarvoiseksi kuin se on suoritusvaltiossa. Siis ISSC:llä tulisi päästä yliopistoon kaikissa EU-maissa, paitsi Kreikassa. Brittikoulut, jotka ovat mukana ISSC.ssä ovat kouluja, joissa ei vielä ole yläluokkia ja ne aikovat nyt rakentaa steinerpedagogiset yläluokat, joiden päätteeksi opiskelijat eivät suorita ylioppilaskirjoituksia tms., vaan ISSC:n. Monet muut eurooppalaiset koulut odottavat, kunnes ensimmäiset uusiseelantilaiset steinerkoululaiset ovat päässeet Euroopan yliopistoihin, minkä ennakoidaan tapahtuvan Siten ISSC:stä voi, jos hyvin käy, tulla pian IB:hen tai EB:hen verrattava oma tutkintonsa ylioppilaskirjoitusten Maailma ei ole jakautunut oppiaineisiin rinnalle, jonka perheet voivat halutessaan valita. EWD/ISSC-ryhmässä oli seminaarin ajan Sinikka Parkkonen. Hän kertoi ryhmän ottaneen vastaan uutisen eurooppalaisen steinerdiplomin laajenemisesta kansainväliseksi suurella innostuksella. Kaikki jäivät odottamaan kiinnostuneina uutisia South Devonin ja West Londonin steinerkoulujen yläastehankkeista. Portfolio ja opiskelijan oma aktiivisuus Seminaarissa ei ollut varsinaisia luentoja, vain lyhyitä puheita, jotka johdattivat muiden työryhmien aiheisiin sekä opiskelijoiden esityksiä omista projekteistaan. Thilo Koch, Potsdamin koulun pitkäaikainen fysiikan opettaja, EPC-ohjeiden kirjoittaja, kertoi avauspuheenvuorossaan, että he Potsdamin koulussa ovat oppineet opiskelijoiltaan sen, että balanssi ulkomaailman ja sisämaailman kanssa on tärkeää. Siksi heidän opiskelijansa menevät aina viiden viikon työharjoittelujaksoille ulos maailmaan. Toisaalta opiskelijat voivat projektityön kautta tuoda ulkomaailmaa kouluun. Kaikilla lukiolaisilla ja 9.luokkalaisilla on kahdeksan tuntia projekteihin liittyvää opetusta joka viikko, paitsi yhden viikon ajan, joka on projektiviikko ja jolloin on vain projektiopetusta. Projektit ylittävät ainerajat, koska maailma ei ole jakautunut oppiaineisiin. Projektiopetus voi ylittää myös ikäluokkarajat. Jokaisella Potsdamin steinerkoulun opiskelijalla on koko ajan kaksi projektia meneillään ja projektit vaihtuvat neljä kertaa vuodessa. Potsdamin steinerkoulu on ollut yksi 12 eurooppalaisesta steinerkoulusta, jotka kehittivät EU-projektissa eurooppalaisen portfoliotodistuksen, EPC:n, joka on nyt käytössä yli 50 4/2013 STEINERKASVATUS NETTILIITE

3 foliolla olisi valtavasti todistusvoimaa opiskelijan saavuttamista kyvyistä. Uskon ja toivon, että ne voisivat onnistua motivoituneilta 12.luokkalaisilta myös täällä. Workshopin jälkeen voin kuvitella myös ohjaavani sellaista, mikä lienee tärkein todistus siitä, että workshop on ajanut asiansa.. Nordrhein-Westfalenissa ollaan tänä syksynä neuvottelemassa siitä, pääsisikö osavaltiossa yliopistoon EPC-portfoliotodistuksella. Ruokapöytäkeskustelussa kuulin, että Potsdamin steinerkoululaiset voivat korvata kaksi yo-koetta portfoliotyöskentelyllä, ranskan ja kuvataiteen portfolioilla. Itse asiassa missä tahansa Saksan steinerkoulussa opiskelijat voivat korvata kaksi 7 steinerkoulussa 21 Euroopan maassa. Suomi ottaa EPC:n käyttöön nyt 22:na maana. Martyn Rawsonin portfolioryhmässä olivat Pia de Leeuw van Weenen ja Maria Virkkilä. Pia de Leeuw van Weenen kertoi saaneensa ryhmässä hyvää konkreettista tietoa siitä, miten muualla, esimerkiksi Tanskassa, on portfoliota hyödynnetty. Ryhmässä opastus oli perusteellista kädestä pitäen ja alusta loppuun. Siellä sai myös kuulla selkeitä esimerkkejä portfolion rakentamisesta, portfoliossa huomioitavista seikoista ja yhteyksistä, joissa portfoliota pystyi käyttämään. Kokemuksia ja ehdotuksia jaettiin. Itse olin Thilo Kochin kompetenssiportfoliotyöryhmässä. Ryhmämme käytti neljä kokoontumiskertaansa oppiakseen perusteellisesti askel askeleelta, miten löydämme kompetensseja yksinkertaisista todella tapahtuneista toiminnoista esim. lauseesta kysyin tietä bussipysäkillä. Kompetenssiportfolio on haastava työmuoto ja Potsdamissakin, jossa on tehty satoja portfolioita viimeisen kymmenen vuoden aikana, on tehty vain sormilla laskettava määrä kompetenssiportfoliota. Kochin mukaan kompetenssiportfolioita ei pitäisi teettää ennen 12.luokkaa ja muutenkin niiden pitää olla kaikilta osin täysin vapaaehtoisia. Näen, että kompetenssiport- Aarteiden etsimistä virheiden metsästämisen sijaan yo-koetta portfoliolla, jos koulu haluaa tämän mahdollisuuden tarjota. Eräässä kommenttipuheenvuorossa luonnehdittiin portfoliotyöskentelyä aarteen metsästykseksi virheiden etsimisen sijaan. Eräs Berliinin lähistöllä työskentelevä matematiikan opettaja otti kommenttipuheenvuoron portfoliotyöskentelyyn ja sanoi, että portfoliotyössä on kyse siitä, missä matematiikassakin on kysymys eli oppilaan omasta aktiviteetista. Hän kysyi, milloin matematiikan tunnilla tapahtuu matematiikkaa ja vastasi, että vain opiskelijan STEINERKASVATUS NETTILIITE 4/2013

4 8 omasssa aktiviteetissä. Sitten hän kertoi miten havainnollistaa differentiaali- ja integraalilaskentaa opiskelijoilleen antamalla heille lahjapaketin optimikoon ja minimilahjapaperin kulutuksen laskemista eri esineille. Miten matematiikan opettaja saan aikaan tilan, jossa opiskelijat motivoituvat keskustelemaan matemaattisesta ongelmasta? Optimilaatikko? Mikä on mahdollista? Pienin pinta? Mistä me tiedämme, mikä on optimikorkeus? On tärkeää olla antamatta valmista vastausta, on oltava hiljaa, odotettava päivä tai useita päiviä, annettava opiskelijoiden puhua. Entä laskea mahdollisimman lähelle? Voiko sitä todistaa matemaattisesti? Kuinka me voimme reflektoida matematiikan opetusta? Kuinka voimme oppia siitä? Laadunvarmennus on oleellista koulussa Laadunvarmennus tukee vapautta ja kehitystä, sen olisi tultava meille sydämen Brittiläinen Crossfields institute, jota seminaarissa edusti Alice Breuss, toimii Edexcelin lisenssioimana toisen ja kolmannen asteen koulutusten arvioijana Iso-Britanniassa ja ulkomailla. Sen yli 60 yhteistyökumppanista mainittakoon mm. Ruskin Mill, University of the West of England, saksalainen Alanus Hochschule, Oslon Steinerhoyskolen ja Heliopolis University Kairossa ja Sekemissä. Heidän tunnuslauseensa on Bringing vision to life tehdä visio eläväksi. Crossfields institute pyrkii kehittämään oppilaitoksille niiden vision mukaista laadunvarmennusta ja tunnistamaan yhteyksiä. Heidän logonsakin kuvaa kolmea koulutuksen osa-aluetta, joiden tulisi olla tasapainossa ja toimia. Sininen kaari kuvaa vapautta, opetussuunnitelmaa, opetuksen sisältöä ja asiantuntijuutta. Logon punainen kaari kuvaa oppimista, kehitystä ja kasvua keltaisen kuvatessa asiaksi laadunvarmennusta. Laadunvarmennus ylläpitää ja tukee ja auttaa näitä kahta muuta aluetta kasvamaan; siten laadunvarmennus on kaiken työmme ytimessä, sen pitäisi olla sydämen asia meille kaikille. Alice Breuss myönsi, että laadunvarmennus menee helposti byrokraattiseen suuntaan, toisaalta laadunvarmennukseen liittyy kasvun mahdollisuus. Breussin mukaan koulussa tapahtuvan laadunvarmennuksen ytimen pitäisi aina olla kysymys ammatillisesta kehityksestä, koska opettajan ammatillinen kehitys parantaa kasvatusta. Yhteisöllinen työskentely on hierarkista parempaa. Steinerkouluissa on paras hallintomalli! Sanoi Breuss ja jatkoi Tunnustakaa se! Juhlikaa sitä! Tietysti täytyy olla riittävästi rehellisyyttä ja tukea. Pitää muistaa kysyä: onko tämä reilua? Onko tämä läpinäkyvää? Pia Pale oli laadunvarmennusryhmässä, ja hän totesi, että tämä on alue, johon Suomessakin täytyy keskittyä tulevaisuudessa ja löytää siihen hyvät yhteisöä ja opetusta kehittävät toimintamallit. Crossfields instituten malli näytti kertakaikkisen kiinnostavalta ja selkeältä! Breuss: Tunnustakaa, että yhteisöllinen hallintomalli on parempi kuin hierarkinen! Juhlikaa sitä, että steinerkouluissa on paras hallintomalli! 4/2013 STEINERKASVATUS NETTILIITE

5 Dialogissa elää palaute Dialogisesta oppimisesta kertoi Peter Gallin ja hän kuvasi oppimista ympyrän kiertokulun kautta. Oppimistehtävän ydinidean (core idea) tulisi olla elämänkerrallisesti provosoiva ja herättää opiskelijoiden omakohtaisen kiinnostuksen asiaan. Tehtävän itsessään (assingment) olisi oltava haastava mutta samalla avoin ja sen tulisi olla kaikille sama, ei tasoryhmien mukaisia tehtävänantoja. Oppimispäiväkirja (journal) voisi olla kronologinen, hyvin formuloitu opiskelijan työn tuote, jota opettaja ei korjaa. Palautteessa (feedback) opettajan tehtävänä on löytää uusi tehtävä sen pohjalta, mitä opiskelija on tehnyt. Kaiken keskellä on normit (norms) vaikuttamassa jokaiseen vaiheeseen. 9 Oppimisen ja opettamisen kolme kenttää ovat Gallinin mukaan Pätevyyden todistaminen käytännössä Arviointi sosiaalisessa kontektissa Sosiaaliset normit Asia-/ ainetiedon testaus Arviointi normikriteerien mukaan Kriteerinormit Henkilökohtainen kasvu Ipsatiivinen arviointi Henkilökohtaiset normit Puheenvuorosta jäin siihen käsitykseen, että steinerkoulun arviointi on tai sen tulisi olla ipsatiivista. Vinkkinä hän huomautti, että opiskelijat voivat kirjoittaa omat koekysymyksensä. STEINERKASVATUS NETTILIITE 4/2013

6 10 Inkluusiosta puhuttaessa tuotiin esille Hans Traxlerin 1983 Klant-lehdessä ilmestynyt pilakuva. Kysyttiin vain, onko tämä reilua? Onnellinen Hannu eli Florian Osswaldin näkökulma opettamiseen Seminaarin lopuksi Florian Osswald Goetheanumista palasi Grimmin satuun Onnellinen Hannu, jossa Hannulla on aluksi kultaa ja lopulta useiden vaihtokauppojen jälkeen ei mitään, mutta hän on silti onnellinen. Osswaldin mukaan se, mitä opettaja haluaa opettaa on kultaa. Ja lopulta kun Hannulla ei ole mitään, on hänellä kaikki: kaikki tieto on sulatettu. Voimme miettiä miten opetamme oppisisältöjä, vaikuttavatko ne oppilaassa hevosen tavoin, lehmän, hanhen tai myllynkiven tavoin? Mitä meissä elää? Ja mitä voimme tehdä sillä? Tiedon täytyy kohdata elämä tämä on Osswaldin mukaan antroposofian ydin ja tekniikka. Jos tiedolla ei ole suhdetta minuun, ei synny vastuuntunnetta maailmasta. Rudolf Steiner halusi, että steinerkoulu on koulu elämää varten ja tuo terveyttä sen käyville opiskelijoille. Osswald määritteli terveyden kyvyksi omaan aktivisuuteen. Opettajan pitäisi kysyä itseltään: mitä minun arvioni teki oppilaalle? Ravitsiko se häntä? Yleisesti ottaen seminaari oli kiireinen ja miltei tauoton, mutta haluaisin mennä samaan seminaariin toistekin ja ehkä saada enemmän tietoa dialogisesta oppimisesta tai laadunvarmennuksesta. Seuraavilla kerroilla lisää suomalaisia mukaan! Tähän seminaariin oli mahdollista anoa matka- majoitus- ja seminaarikuluihin tukea Comeniukselta - se vaati hieman vaivannäköä, mutta kyllä kannatti! Näistä yläastepäivistä tuli vahvasti sellainen olo, että portfolio, sisäinen laadunvarmennus, dialoginen oppiminen ja ISSC ovat yhdessä voittajakombinaatio, laaja pedagoginen aarrearkku, jonka aarteisiin kannattaa kouluissamme perehtyä. Iloitkaamme myös siitä, että steinerkoululiike kykenee tuottamaan yhä uusia steinerpedagogiikkaan sopivia malleja! Ja ennen kaikkea ottakaamme nämä aarteet käyttöön! Teksti: Outi Rousu Kuvat: Pia Pale, Hans Taxler 4/2013 STEINERKASVATUS NETTILIITE