2/2007 KOIRAN KESÄAPTEEKKI. AgiTokolan alkutaival. Vinkki lomalaisille

Transkriptio

1 2/2007 Vinkki lomalaisille KOIRAN KESÄAPTEEKKI AgiTokolan alkutaival

2 isältö Koiran KESÄ- APTEEKKI Omalla paikallaan matkustava koira ei pääse häiritsemään kuljettajaa eikä aiheuta vaaratilanteita. Jos matkapahoinvointi ei koulutuksesta huolimatta hellitä, eläinlääkäri voi helpottaa sitä lääkityksellä. Juoma- ja jaloittelutauot ja auton lämpötilan tarkkailu ovat tärkeitä. Agilityä kesälomalla Otimme yhteyttä Wuoksen Agility Urheilijoihin ja kysyimme mahdollisuutta vuokrata heidän kenttäänsä muutamaa harjoittelukertaa varten. Seuran hallitus käsitteli pyyntömme ja vastauksena oli, että saamme kentän käyttöömme. Rahaa seura ei halunnut vaan maksoimme kenttävuokran kouluttamalla seuran kilpailevien ryhmää. Puhiksen puhinoita s.3 Vinkki kesälomalaisille Yhdistyksen palsta Muistoissamme Tessa Cockerit ja Parsonit kilpasilla Koiran kesäapteekki Pennut esittelyssä Agilityn SM-joukkueet AgiTokolan talvi Oman rodun valinta Koulutusohjaajakurssi ATD-vaatteet Kouluttajat Hallitus ja toimihenkilöt Lehden mediakortti s.4 s.6 s.10 s.11 s.12 s.16 s.19 s.20 s.22 s.28 s.32 s.33 s.34 s ATD:n keskustelufoorumilla Jenny O teki gallupin jäsenillemme kuinka he tulivat valinneeksi juuri Sen Rodun. Seurassamme on melkoisen laaja rotukirjo, mikä onkin rikkaus tässä tasapäistymisen aikakaudessa Oman rodun valinta PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSKUNTA ULKOASU YHTEYDET KANSIKUVA 14.vuosikerta Painosmäärä 210 Anna-Liisa Lundell Anna-Liisa Lundell Sari Kariluoto Katri Soinne Jenni Vatanen lehti@agitokodogs.fi Kultarinnantie 1 b Espoo Kaisi Puhiksen puhinoita Yksi kevään varma merkki on alkeiskurssin alkaminen. Kuten aiempinakin vuosina ilmoittautuminen tapahtui uuden vuoden käynnistyessä. Maaliskuussa sitten valittiin uudet kurssilaiset ja tätä kirjoittaessani koulutukset ovat jo päässeet hyvään vauhtiin, sekä Maunulassa että Agitokolassa. Agilityn suosion kasvaessa vuosi vuodelta ollaan tultu siihen tilanteeseen, että kursseille osallistujat useissa seuroissa valitaan jonkinlaisen karsinnan tai pääsykokeen perusteella. Näissä tilaisuuksissa pyritään katsomaan koiran ja ohjaajan välistä suhdetta, miten koira on motivoitavissa, kuinka koira on hallinnassa, koiran sosiaalisuutta ja suhtautumista toisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin. Kuulostaa aika vaativalta. Kuinkahan moni vanha tekijä olisi aikanaan läpäissyt testin? Toisaalta allekirjoittaneella vanhalla tekijällä on myös suuri muutos tapahtunut tänä keväänä, kun kisakumppani Wilma jäi eläkkeelle. Vuoden 1999 syyskuun ja tämän vuoden helmikuun väliin mahtui melko monta starttia ympäri Suomen. Nähtävyyksinä ollaan nähty lähinnä erilaisia urheilukenttiä. Ollaan myös tutustuttu moniin upeisiin ihmisiin ja koiriin. Kyllä agility on ihan oma maailmansa. Se vie mukaansa! Tässä pieni varoitus vasta-alkaville. Ensin käyt alkeiskurssin, sitten jatkokurssin, osallistut seuran epävirallisiin, sitten uskaltaudut jo vieraan seuran epävirallisiin, ensimmäisiin virallisiin ja ennen kuin huomaatkaan, on kalenterisi täyttynyt kisamerkinnöistä. Huomaat suunnittelevasi menosi sen mukaan, miten kisoista jää vapaata. Vuoden alussa merkitset ensimmäisenä Agirodun, Stadi Gamesit, SyysSkabat, SM-kilpailut, MM-karsinnat... Ja auta armias, jos joku sukulainen tai tuttava saa päähänsä viettää sukujuhlia näinä päivinä. Käytät kaiken mielikuvituksesi kiemurrellaksesi irti sosiaalisista velvollisuuksistasi. Ja jos tämä ei onnistu, yrität vielä epävoivoisesti sovittaa aikataulujasi niin, että pääsisit edes yhteen starttiin. Tämä on totta puhun kokemuksesta! Mutta yhtä kaikki toivotan uudet koirakot tervetulleiksi agilityn pariin sekä kaikille oikein rattoisia reenejä ja menestystä ja onnistumisen iloa kesän agi- ja tokokoitoksissa. 3

3 Vinkki kesälomalaisille Luo suhteita mökkipaikkakuntasi agilityseuraan TEKSTI Helena Tiainen KUVA Helena Tiainen Meillä oli Villen kanssa viime kesänä agilityongelma: lomailumme Itä-Suomeen ajoittui juuri ennen MM-karsintoja. Tämä tarkoitti sitä, että emme olisi päässeet ainakaan kahteen viikkoon ennen kauden yhtä tärkeimmistä kisoista tekemään lajiharjoittelua ollenkaan. On vaikea sanoa kuinka paljon se olisi vaikuttanut koirien suoritukseen, enemmänkin ajatus tuntui kauhistuttavan meitä ihmisiä. Ensin mietimme mahdollisuutta tee-se-itse esteisiin, mutta jotenkin puomin ja muiden kontaktiesteiden rakentaminen vain muutamaa treenikertaa varten ei houkutellut. Niinpä suuntasimme kiinnostuksen nettiin ja Imatran agilityseuroihin. Otimme yhteyttä Wuoksen Agility Urheilijoihin ja kysyimme mahdollisuutta vuokrata heidän kenttäänsä muutamaa harjoittelukertaa varten. Seuran hallitus käsitteli pyyntömme ja vastauksena oli, että saamme kentän käyttöömme. Rahaa seura ei halunnut vaan maksoimme kenttävuokran kouluttamalla seuran kilpailevien ryhmää. Kouluttaminen vieraassa seurassa oli todella avartava kokemus. Ensinnäkin samassa ryhmässä treenasivat seuran pienuuden vuoksi kaikki kilpailevat koirakot koirien säkäkorkeudesta riippumatta. Tämä ei tuntunut olevan ongelma eikä se koulut- tajanakaan tuntunut mitenkään hankalalta. Toinen meidän seurasta poikkeava asia oli treenien pituus. Oletimme ilman muuta, että treenit kestäisivät korkeintaan 1,5 tuntia, mutta paikan päällä saimmekin kuulla, että aikaa oli koko ilta. Tämä ei luonnollisesti ole mahdollista isossa seurassa, mutta pienelle seuralle se tuntui olevan luonnollinen asia. Koko iltaa ei sentään koiria juoksutettu, mutta kouluttajana oli mukavaa kun ei tarvinnut vilkuilla kelloa vaan kaikkien koirakoiden kohdalla sai rauhassa käydä harjoituksen kohdat läpi. Itse seuralaiset tuntuivat kaipaavan treeneihinsä lisää tehokkuutta, joten vakituisena käytäntönä koko illan treenit tuskin palvelisivat asiaansa, mutta ainakin kertaluonteisena se oli mukavaa. Wuoksen Agility Urheilijoista sen verran, että jäseniä seurassa on noin 70. Imatralla on kaksi agilitya harrastavaa seuraa, joten niin pienellä paikkakunnalla ei jäsenmäärä voi noustakaan kovinkaan suureksi, varsinkin kun se jakautuu kahteen seuraan. Aiemmin Treenaaminen tuntui hyvältä vieraallakin kentällä- seuran kilpailevat treenasivat kaksi kertaa viikossa ohjatusti, mutta ainakin viime kesänä kouluttajatilanne heillä oli sellainen, ettei ohjattu treenejä ollut kuin kerran viikossa. Perjantaisin ja viikonloppuisin jäsenet saivat käydä tekemässä omatoimisia treenejä. Talvisin seura harjoittelee vanhassa kasvihuoneessa. Meidän osalta yhteistyö Imatralla ei loppunut yhteen kesään vaan olemme turvanneet selustamme treenien suhteen myös tulevana lomakautena. Suosittelemme lämpimästi myös muille ei pääkaupunkiseudulla lomaileville suhteiden luomista mökkipaikkakunnan seuraan. Tokihan lomalla pitää ottaa rennosti ja irtautua arjesta, mutta kuka nyt voisi montaa viikkoa ilman agilitya olla?

4 * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * TAPAHTUMAKALENTERI MM-karsinnat Myyrmäki-hallissa: BUFFA yhteyshenkilö: Vappu Räsänen (vappu.rasanen@nic.fi) ATD:n 15-vuotisjuhlamatka Pihtiputaalle (tarjolla neljä agilitystarttia jokaiselle koko- ja tasoluokalle, kaksi lauantaina ja kaksi sunnuntaina - muistathan ilmoittautua kisaamaan, jos olet lähdössä reissuun), hintatiedot löytyvät lehdestä 1/2007 tai kysymällä vaikka sihteeriltä. Yhteyshenkilö: sihteeri@agitokodogs.fi Luonnetesti, yhteyshenkilö Liisa Saarinen Virallinen TOKO, yhteyshenkilö Liisa Saarinen SyysSkabat (eli ATD:n ja HAU:n yhdessä järjestämät agilitykisat) Purina Areenalla. Yhteyshenkilö: Erja Suni-Räsänen (erjasuni@welho.com) Agilitykoirien lihashuolto seminaari, katso ilmoitus s. 19. vko 39 Kunnostusviikko (sekä hallilla että kentällä; ei treenejä, mutta talkoilua kylläkin) - tarkempaa tietoa foorumilla lähempänä ajankohtaa Marraskisat (eli ATD:n järjestämät agilitykisat) Purina Areenalla Yhteyshenkilö: Erja Suni-Räsänen (erjasuni@welho.com) Pääsiäiskisat (eli yhteensä neljä päivää agilityä putkeen - ATD:n järjestäminä kaksi ja HAU:n järjestäminen kaksi päivää) Keväällä 2007 hallitus on päättänyt mm. että niistäkin tehtävistä, joista ei saa varsinaisia työpisteitä, voisi saada merkinnän eli nk. toimintatähden (esimerkiksi leipojat, talkooväki, alkeiskurssin, kimpparokotuksen tai -tarkastuksen, koulutustilaisuuden tai kouluttajakurssin järjestäjä jne) - näin osallistuminen seuran toimintaan (muutenkin kuin työpisteitä tuottavassa muodossa) tulisi näkyviin ja voitaisiin tarvittaessa huomioida. Sihteeri ylläpitää myös tätä listaa (siht.huom: tulee osaksi työpistelistaa, tavalla tai toisella). Maunulan kenttää ei pääsääntöisesti enää tulevina vuosina vuokrata edelleen (poikkeuksena mahdollisesti koulutuspäivät), vaan vuokrataan hallia ja kenttä on ohjattujen koulutusten ulkopuolella jäsenistön vapaassa käytössä. KESÄRETKI PIHTIPUTAALLE Remmin viime numerossa mainostettiin ATD:n 15- vuotisjuhlamatkaa Pihtiputaan kisoihin, ja väkeä onkin lähdössä mukava joukko. Pieni muistutus: älä unohda ilmoittautua itse kisaan! Seuran sivujen osoite on Bussi lähtee AgiTokolan parkkipaikalta perjantaina 3.8. klo MM-BUFFA ATD sai tänäkin vuonna kunnian järjestää MM-buffan. Tällä on sekä taloudellista että PR-merkitystä, joten kaikki käsiparit ovat tarpeen! Ilmoittaudu mukaan auttamaan ja pääset jännittävään kisaviikonlopun menoon mukaan. Tiedustelut Vappu Räsänen, vappu.rasanen@nic.fi. AGITOKOLA Agitoko Dogs ry:n harjoitushalli Osoite: Malminkartanonkuja 2, Konala, Helsinki Koko: noin 440m2, 15 m x 30 m Hallista löytyy kaikki agilityesteet. Hallissa on hiekkapohja. Talvisin lämpötila on pyritty pitämään noin nollassa asteessa. Vuokraushinnat Talvikausi 30 euroa/tunti Kesäkausi 20 euroa/ tunti, ATD:n jäsenille 15 euroa/tunti Kausikortit (vain ATD:n jäsenille) Talvikausi 70 euroa Kesäkausi 40 euroa Hallin varaukset ja halliin liittyvät tiedustelut sähköpostitse halli@agitokodogs.fi. Laita jo vuoden 2008 kalenteriin ATD:N LEIRIVIIKONLOPPU Hauholla Harrastatko jotain muuta koiralajia kuin ATD:n päälajeja agilitya tai tokoa? Ehkä MEJÄ:ä, suojelua tai koiratanssia? Kerro lajistasi seuraavassa lehdessä joko vapaamuotoisesti tai vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: 1. Oma nimesi, koirasi nimi sekä laji(t) jo(i)ta harrastatte 2. Miten päädyit tähän lajiin? 3. Harrastatko ko. lajia jossain seurassa tai yhdistyksessä? Jos, niin missä? 4. Oletteko myös kilpailleet? 5. Jos koirasi saisi valita itselleen vain yhden harrastuslajin, mikähän se olisi? EDUSTUSLIIVIT ATD:ssä on jo vuosien ajan ollut tapana palkita kaikki agilityn 3-luokkaan tai TOKO:n EVL-luokkaan itsensä ahkeroineet hienolla edustusliivillä, johon brodeerataan ohjaajan ja koiran nimi sekä laji. Kun saavutat tämän virstanpylvään, ilmoita seuramme vaatevastaavalle, Minja Vitikalle, nimesi (etunimi ja sukunimi), koiran kutsumanimi sekä laji josta palkintoliivin olette ansainneet. Kerro myös liivin koko (S, M vai L). Minjan s-postiosoite on tortelliini@hotmail.com Voit myös kertoa tiedot ATD:n keskustelufoorumin aihealueen ATD:n tuotteet viestiketjun kautta. kesäkaudesta 2007 (ts ) alkaen kouluttajille maksetaan matkakorvauksia asuinpaikan mukaan seuraavasti: Olemme innokkaita kuulemaan mitä kaikkea seurakaverimme harrastavatkaan koiriensa kanssa! Lähetä myös kuva tai kuvia koirastasi. Vastausaikaa on 1.9. saakka, ja materiaalin voi toimittaa osoitteeseen Ryhmä 1: Helsingissä asuvat - HKL:n kertalippu 2,20 eur/ suunta (eli meno-paluu yhteensä 4,40 eur)ryhmä 2: lehti@agitokodogs.fi YTV:n seutulippualueella (Vantaa, Kauniainen, Espoo) asuvat - YTV:n seutulippu 3,6 eur/ suunta (eli menopaluu yhteensä 7,20 eur) Ryhmä 3: Muu Suomi eli muualla asuvat - YTV:n koko alueen vyöhykelippu 6 eur/ suunta (eli meno-paluu yhteensä 12 eur). 7 * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia * yhdistyksen ilmoituksia *

5 SONA TÄYTTÄÄ PYÖREÄT 10- VUOTTA! BH TK2 Agi3 Diki-Diki Barcarolle s Ankarasti rapsutuksia ja ennen kaikkea herkkuja kymppivuotiaalle Sonalle!!Vauhtia piisaa neitosella taas samaan malliin kuin ennen vanhaan, kiitossiitä loistavalle fysioterapeutti Tamara Merenvallalle, joka on loihtinutsonan mielettömän hienoon kuntoon pari vuotta kestäneistä selkäjumeista. Niin koukkuselkä suortuu ja kaik on mielissään... Neitokainen viettelee hyvin ansaitsemiaan eläkepäiviä kotona pitäen jöötä 7v. nahkacollie Clausille ja 0v. Rauna-malille sekä varastellen herkkuja aina jos sellaisia sattuu taskujen tai kassien pohjalle unohtumaan :) Onnea, onnea!! JennyO & porukat

6 TESSA MUISTOISSAMME Cockerit ja parsonit kisasivat AgiTokolassa Teksti: Anna-Liisa Lundell Lk collie Tessa (Raynoor Tiny Thing) oli kuollessaan vasta vajaat 7-vuotias ja jätti meidän perheeseemme ison aukon. Pikkukoirat Penni ja Nilla menettivät viisaan ja tasapainottavan johtajansa ja niiden elämä sekosi: toinen masentui, toinen alkoi kuulla ja nähdä mörköjä kaikkialla. Me ihmiset menetimme viisaan ystävämme, jonka kanssa pystyimme menemään vaikka sukujuhliin luottaen että koira käyttäytyy sivistyneen ystävällisesti (samaa ei aivan voi sanoa niistä kahdesta muusta nelijalkaisesta, joiden avut piilevät jossain muussa kuin sivistyneessä käytöksessä). Pantaa ja hihnaa ei juuri tarvittu. Tessa oli myös varsin tehokas ilmapiiripuntari. Siis niin kuin ilmapuntari, mutta paljon kehittyneempi: se mittasi yleistä ilmapiiriä perheessä. Ärtynyt ja riitaisa sanailu sai sen masentumaan välittömästi ja menemään omalle pedille syvään huokaillen ja pää kumarassa. Siksi meillä huudettiin lapsillekin siivoamattomista huoneista lähinnä kuiskaamalla ja kiukkuisilla kasvojen ilmeillä. Aluksi Tessaa pystyi huijaamaan naamioimalla kiukkuiset repliikit hunajaiseen äänensävyyn, mutta pian se oppi erottamaan huijauksen ja taas mentiin pää riipuksissa omalle pedille. Eihän sellaisen edessä kerta kaikkiaan voi riidellä. Myös ilot Tessa huomasi aina, ja silloin se oli pitelemättömän riehakas. Parasta sen mielestä olivat synttärijuhlat, varsinkin se vaihe missä lauletaan Paljon onnea vaan ja taputetaan silloin Tessa hyppi ja haukkui onnellisena. Tessaa kaivaten, Anna-Liisa, Mikko, Emmi, Viivi, Santtu & Penni ja Nilla Hallikauden lähestyessä loppuaan cockeri- ja parsonharrastajat yhdistivät treeniaikansa maanantai-iltana ja järjestivät epävirallisen agilitykisan. Tuomariksi saatiin Erja Suni-Räsänen, joka jaksoi tuomaroida koko illan mölleistä kisaaviin ja kannusti vihreimmätkin kisaajat maaliin saakka. Useampaan kertaan illan aikana kuului toteamuksia siitä, kuinka erilaisia parsonit ja cockerit ovatkaan sekä radalla että odottelualueella. Vuoroaan odottelevia cockereita näkyi suurissakin ryhmissä sulassa sovussa, mutta ärisevät terrierit pidettiin enimmäkseen erillään toisistaan kunnes oli niiden vuoro päästä radalle (jokainen parson taisi pitää AgiTokolaa yksityisenä omaisuutenaan jonne muilla ei ollut asiaa). Kisaan osallistui nelisenkymmentä koiraa, joista yli puolet teki kaksi starttia. Tuloksiin laskettiin vain ensimmäisen radan tulos. Tulokset MINIMÖLLIT sijoitus koiran nimi rotu ohjaaja tulos 1 Fanni parson Teemu Kollanen 70,91 2 Siru parson Leena Puro 73,09 MEDIMÖLLIT sijoitus koiran nimi rotu ohjaaja tulos 1 Milja cocspa Maarit Tötterman 31,03 2 Elvi parson Wilma Siitonen 52,88 3 Sulo cocspa Sari Sinerkari 61,53 MINIKISAAVAT sijoitus koiran nimi rotu ohjaaja luokka tulos 1 Penni parson Marju Kiri 3 5,09 2 Poppana parson Satu Pihlajamäki 3 6,81 3 Esme parson Ari Rastas 3 9,06 MEDIKISAAVAT sijoitus koiran nimi rotu ohjaaja luokka tulos 1 Olga cocspa Sanna Tiilikainen 2 4,28 2 Liisa parson Satu Pihlajamäki Nixon parson Satu Pihlajamäki 3 6,88 4 Lyyli cocspa Miia Ristola 2 15,

7 Koiran kesäapteekki kulkee mukana Koira viettää kesää siellä, missä isäntäväkikin - mökillä, veneessä, automatkalla. Siksi koiran kesäapteekin pitäisi kulkea siellä, missä lemmikkikin liikkuu. Mustin lääkekaappi ei matkatavaroita juuri lisää, sillä osa koiran pikkuhaavereiden hoitoon tarkoitetuista välineistä on yhteisiä isäntäväen kanssa TEKSTI Virve Järvinen/Yliopiston apteekin kanta-asiakaslehti KUVAT Anna-Liisa Lundelle ja Jenni Vatanen Jokailtainen punkkisyyni Borrelioosi on puutiaisen välityksellä niin ihmiseen kuin eläimeenkin leviävä iho- tai keskushermostoinfektio.ihoon takertunut puutiainen ei välttämättä merkitse tartuntaa, sillä vain osa puutiaisista kantaa taudin aiheuttajabakteeria. Tartuntariski on pienempi, jos puutiainen saadaan nopeasti iholta pois. Heinikoissa liikkuvat koirat kannattaa ottaa kesällä jokailtaiseen punkkisyyniin ja harjata ne tiheällä kammalla.varsinkin punkkien suosimilla alueilla, kuten lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla liikkuville tarkastus on tarpeen. Puutiaisen voi irrottaa apteekista saatavien punkkipihtien avulla. Tavallisia pinsettejä ei saisi käyttää, jottei puutiainen rikkoudu ja taudin aiheuttajabakteeria pääse elimistöön. Puremakohta puhdistetaan haavan puhdistusaineella. Jotta mahdollinen puutiainen ei siirtyisi eläimestä ihmiseen, koiraa ei kannata päästää samaan sänkyyn isäntäväen kanssa. Puutiaisia voi välttää hankkimalla koiralle viisi kuukautta vaikuttavan punkkipannan tai punkin torjuntaan tarkoitettua, turkkiin levitettävää liuosta. Liuos vaikuttaa kuukauden ajan. Kaikenmaailman pistiäiset Kyy puree koiraa useimmiten päänseutuun tai raajoihin. Puremakohta on kipeä ja turpoaa melko nopeasti. Ensiavuksi käärmeen pureman uhrille annetaan kyypakkauksesta kortisonia:1 tabletti alle kymmenkiloiselle koiralle, 2 tablettia kiloiselle, ja yli 20-kiloiselle kolme tablettia. Koira pidetään mahdollisimman liikkumattomana ja viedään eläinlääkäriin. Kyypakkaus olisi pidettävä mukana aina, kun menee koiran kanssa vaikka marjametsään tai nousee veneestä saarelle. Kyypakkauksen kortisoni on hyvä ensiapu myös silloin, kun koiraa pistää useampi ampiainen tai pistos osuu hengitysteiden lähelle. Myös tällöin olisi hyvä ainakin soittaa eläinlääkäriin. Voidemainen hydrokortisonilievittää hyttysten, hirvikärpästen ja paarmojen aiheuttamaa kutinaa. Vatsa löysällä Löysä vatsa on kesällä monelle koiralle tuttu vaiva. Jos koiralle ei ole opetettu, ettei se saa syödä maasta, ripuli on todennäköisempi. Liika syöminenkin voi saada vatsan veteläksi. Ripulia sairastavan koiran Uiminen on koiran kesäharrastuksista mieluisin. Siihen liittyy korvatulehduksen riski, joka on suurempi roikkuvakorvalehtisillä koirilla, vesilintujen metsätyksessä käytettävillä koirilla ja roduilla, joiden korvakäytävässä kasvaa karvaa. Kosteuden lisäksi veto ja viima voivat altistaa korvatulehduksille. Liikkuvan auton ikkunasta kurkkiminen on haitallista korville, onnettomuuden mahdollisuudesta puhumattakaan, farmaseutti Mari Kaseva Yliopiston Apteekista Tampereelta kertoo. Kostea korvakäytävä on hyvä kasvualusta korvatulehduksen aiheuttajabakteereille,- hiivalle tai -sienelle.koiran korvat ja pää pitäisi kuivata aina uimisen ja pesun jälkeen. Uimisen jälkeen korviin kannattaa tipauttaa apteekista saatavaa koiran korvakäytävää kuivattavaa ainetta. Korvakäytävän varovainen hierominen tippojen laittamisen jälkeen auttaa liuosta leviämään tasaisesti. Jos korva on tulehtunut, se punoittaa, vuotaa ehkä eritettä tai haisee pahalle. Koira voi kertoa vaivastaan kulkemalla pää kallellaan ja ravistelemalla päätään ja korviaan. Korvatulehdus kuuluu eläinlääkärin hoidettavaksi. Uimarikoira on kesällä Altis myös äkillisesti alkavalle, märkivälle ihotulehdukselle, hot spotille.tulehtunut iho erittää märkää, haisee pahalle ja on arka. Ihottuma-alueelta irtoaa karvaa. Pienellä alueella olevaa hot spotia voi hoitaa itse poistamalla ihottuma-alueelta karvat kokonaan ja puhdistamalla se antiseptisella aineella. Apteekista saatava ihoa viilentävä ja kutinaa helpottava suihke helpottaa oloa. Jos sairaus leviää tai on paha, koira tarvitsee antibioottikuurin. Haavat Pieniä lemmikin haavoja voi hoitaa itse, ellei haava sijaitse arassa paikassa, kuten raajojen alaosissa, anturoissa tai päässä. Puremahaavat vaativat liki aina eläinlääkärin hoidon. Haavan kotihoito helpottuu, kun sen ympärillä olevat karvat leikataan lyhyiksi. Haavaa suihkutetaan vedellä, kuivataan ja puhdistetaan desinfiointiaineella sama, kirvelemätön valmiste sopii koko perheelle. Haava suojataan steriilillä sidetaitoksella. Jotta haava saisi parantua rauhassa, koiraa pitää estää nuolemasta ja raapimasta sitä esim. apteekista saatavan kaulurin avulla. Sidetaitos vaihdetaan päivittäin. Jos haavassa on tulehduksen merkkejä eli se erittää, on kipeä ja turpoaa, pitää ottaa yhteyttä eläinlääkäriin

8 suoliston tilanne rauhoittuu usein itsestään, kun eläin on syömättä vuorokauden. Sille on kuitenkin tarjottava runsaasti nestettä: nesteen tarve kaksintai kolminkertaistuu normaaliin verrattuna. Vettä annetaan vähän kerrallaan, tarvittaessa ruiskulla Toisena päivänä se voi veden lisäksi juoda riisin keitinvettä ja syödä vähän riisiä, jos se ei enää ripuloi. Kolmantena päivänä keitettyyn riisiin sekoitetaan hiven raejuustoa tai keitettyä lihaa. Paluu entiseen ruokaan tehdään vähitellen. Jos uloste on vain vähän löysää, paastoa ei tarvita. Tällöin ravintolisätabletit riittävät hoidoksi. Jos pektiinihoito ei tehoa ensimmäisen päivän jälkeen, koira alkaa kuivua tai on vetämätön, se on vietävä lääkäriin. Sinne on mentävä myös silloin, kun ripulin mukana tulee verta, koiran ruumiinlämpö on korkea tai sairastunut on pentu tai iäkäs koira eikä tilanne rauhoitu nopeasti. Koiran maasta syömä aine voi olla myrkyllistä. Myrkytyksen tärkeimpänä hoitonaon estää aineen imeytyminen, joka onnistuu lääkehiilen avulla. Oikea annos koiralle on gramma lääkehiiltä/ painokilo. Lääkehiiltä myydään sekä tabletteina ja rakeina. Rakeet voi sekoittaa pieneen määrään vettä puuroksi ja syöttää sen koiralle herkkupalan mukana. Lääkehiili on annettava heti tapahtuneen jälkeen. Lääkehiili on selvästi tehokkain apu koiran myrkytyksissä. Oksennuttamista ei suositella kuin joissakin tapauksissa, joista kannattaa tarvittaessa tiedustella Myrkytystietokeskuksesta Koiran oksennuttamiseen suolan avulla liittyy riski ylettömästä suolan saannista. Jos koira ei ensimmäisellä yrittämällä oksenna, suolamenetelmää ei saa toistaa. Syövyttävää ainetta nauttinutta ei saa oksennuttaa. Rotanmyrkkyä syönyt koira kuuluu aina eläinlääkärin hoidettavaksi. Myrkky vaikuttaa melko hitaasti ja ensioireita voi olla vaikea tunnistaa. Niitä ovat mm. väsymys, ripuli, kohonnut ruumiinlämpö, hengitysvaikeudet ja limakalvojen vaaleneminen. Kun oireet ovat selkeämmin havaittavissa, hoidolla on kiire. Rotanmyrkky estää veren hyytymisen. Jos koira tavataan itse teossa, se voidaan oksennuttaa ja antaa sille lääkehiiltä. Sen jälkeen koira viedään heti eläinlääkäriin, jossa sitä Automatkailu Kesämatkasta on ilo kaukana, jos perheen karvainen jäsen kärsii matkapahoinvoinnista: oksentaa, kuolaa, tärisee ja valittaa. Tällainen koira ei usein edes halua tulla autoon. Koiran matkapahoinvoinnin syynä on tavallisesti pelko. Sen ainoat automatkat ovat ehkä suuntautuneet eläinlääkäriin eivätkä kokemukset ole olleet mukavia. Jos koiralle on annettu ruokaa ennen matkaa, se yhdistää ruoan aikaansaaman huonon olon autoon. Matkapahoinvoinnista voi yleensä opettaa koiran pois: Koiran kanssa tehdään aluksi hyvin lyhyitä matkoja sille mieluisiin paikkoihin. Määränpäässä sen kanssa leikitään. Matkaa pidennetään pikkuhiljaa eikä koiralle anneta ruokaa ennen autoilua. Levoton koira rauhoittuu, kun se ei pääse liikkumaan autossa, vaan matkustaa esim. kuljetusboksissa. Boksissa ja turvavöissä matkustaminen parantaa koiran selviytymismahdollisuuksia törmäystilanteessa. Omalla paikallaan matkustava koira ei pääse häiritsemään kuljettajaa eikä aiheuta vaaratilanteita. Jos matkapahoinvointi ei koulutuksesta huolimatta hellitä, eläinlääkäri voi helpottaa sitä lääkityksellä. Juoma- ja jaloittelutauot ja auton lämpötilan tarkkailu ovat tärkeitä. suuhun. Apteekin elektrolyyttiliuos ehkäisee kuivumista. Valmiste on kätevä kuljettaa, sillä se myydään jauheena. Apteekista saatavat äkillisen ripulin hoitoon tarkoitetut ravintolisätabletit parantavat vat- Lämpöhalvausvaaran san usein nopeasti. Ne sisältävät bakteereita sitovia vuoksi koiraa ei saa jättää pektiini-kuituja, suolojja ja energiaa. Ensimmäisenä pysäköityyn autoon! ripulipäivänä koiralle annetaan pelkkiä ravintolisätabletteja pakkauksen ohjeen mukaan sekä vettä. hoidetaan mm. K-vitamiinilla

9 PENNUT esittelyssä Rauna 1. Jenny Oksanen 2. Rauna on syntynyt pienessä belgialaisessa kylässä Se on viralliselta nimeltään Guarana of Joli Troucheaus (älkääkä kysykö miten tuo lausutaan...). Kariluodon Sarille ja Lindströmin Jennylle kiitoksia Guarana-nimen keksimisestä! kaulapannan käyttöä on myös harjoiteltu jo vaikka Rauna kulkee vapaana ollessaankin koko ajan mukanani. Ollaan käyty tutustumassa yhdessä ihan normaalielämän asioihin, kissaan, vieraisiin ihmisiin ja koiriin, harjoiteltu autossa matkustamista, vierailtu agilitykisoissa, agility- ja suojelureeneissä, Rauna on ollut mukanani työpaikalla, eläinkaupassa, eläinlääkärissä jne. Pentu vaikuttaisi suhtautuvan varsin luontevasti uusiin tilanteisiin ja olen tästä kovasti tyytyväinen. Tottisliikkeitä on harjoiteltu muutaman kerran herkkupalan avulla, jälkitreenit aloitettiin 11 vkon iässä. Sitaateissa siksi että pennulla ei taida olla aavistustakaan siitä että se treenaa jotakin :) Ei -sanan opetus tuli ajankohtaiseksi myös aika pian pennun saavuttua uuteen kotiinsa... Sitä ollaan harjoiteltu ahkerasti useita kertoja päivässä ;) Lisäksi ollaan myös opeteltu leikkimään yhdessä. 8. Rauna osaa (luonnostaankin) tulla hyvin toimeen ihmisten ja koirien kanssa, se on nyt 11 vkon iässä lähestulkoon sisäsiisti (*kop kop*), tulee kutsusta luokse, osaa kävellä vähän hihnassa ja nukkua rauhassa häkissä. 9. Kannattaa yrittää hankkia koira, joka todennäköisesti tulee aikaisemman koiran kanssa toimeen ja 6. Näitä perinteisiä, eli löhöilyä, ihmettelyä, agilityä 6. Olisi hienoa harrastaa Raunan kanssa suojelua jos sellaiseen vain avautuu mahdollisuus. Agility ja vesipelastus ja tokoa sekä käydä jokusessa näyttelyssä. En ole kiehtovat myös ja ensimmäisellä agilityleirillä vieraillaankin jo tänä kesänä Raunan, kaimatytön ja kyllä aiemmin pahemmin tokoillut, joten katsotaan Anni-malin kanssa. kuinka käy. Pelastuskoiratoiminta olisi kiinnostanut, 4. Hepun ollessa viisi vuotta alkoi tehdä mieli toistakin mutta taidan ymmärtää omat rajani autottomana 7. Opetin pennulle ensimmäisenä sen oman nimen kutsumalla sitä aina ruokinnan yhteydessä, hihnan ja koiraa, mutta oikeaa elämäntilannetta sai odot- aikapulan kanssa tapellessa ja jättää lajin niille, jot mielestäni omasta kokemuksesta pitää aina oppia jotain. Miettiä aikaisempien koiriensa / tuntemiensa koirien luonteenpiirteitä ja pohtia, mitkä niistä ovat sellaisia, mitä arvostat ja mitkä puolestaan sellaisia, minkä kanssa et haluaisi jatkossa elää. Aikaisempi Muska-tervuni esim. kiehahti helposti yli kiihdyttävissä tilanteissa, vinkui ja juoksenteli ympäriinsä eikä enää keskittynyt kuuntelemaan, mitä halusin sen tekevän. Se kärsi myös eroahdistuksesta, ulvoi ja raapi ovia yksin ollessaan. Pyrin uutta koiraa valitessani välttämään mm. tämän tyyppisiä asioita. Kleian-malissa taas arvostin sen itsevarmuutta erilaisissa paikoissa sekä sen valtavaa halukkuutta ja monipuolisuutta työskennellä eri lajeissa. Luonnetestitermit ym. ammattikieli eivät kerro niin paljon kuin ihan tavalliset esimerkit elävän elämän tilanteista. Sitten vain PALJON pohjatyötä. Paperilla näkyvät tulokset ja koulutustunnukset eivät kerro kaikkea koska hyvin erityyppisille koirille voidaan tehdä kisatuloksia. Koira, jolla on luonteessaan outoja piirteitä, vaatii kuitenkin varmasti enemmän duunia kuin tasapainoisempi yksilö. Lisäksi kaikkien koirien ja ihmisten kemiat eivät vain synkkaa keskenään. Ihanteellinen tilanne on varmaankin se että ihastuu oman koiransa vanhempiin tavatessaan nämä luonnossa ja viettäessään niiden kanssa vähän aikaa :) 3. Raunan isosiskona ja ajoittain hyvänäkin esimerkkinä toimii eläkepäiviään viettelevä belpag Sona, jolla alkaa olla jo kymmenen vuotta mittarissa. Miäsystävälläni Kaitsulla on 7v. ikäinen nahkacollie Claus (Sandcastles Claudius Titus), joka siis kuuluu laumaamme aina kun vietämme aikaa yhdessä. Lisäksi laumaamme kuuluu kaksi eläkeikäistä kissaa. 4. Raunan hankintaan oli kaiken kaikkiaan syynä aikaisempi malini Kleia, joka oli siinä määrin hieno koira etten osannut kuvitella hankkivani muun rotuista koiraa itselleni :) Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut myös nuoren, uutta kotia etsivän, aikuisen malinartun ottaminen mutta sopivaa hauvaa ei sattunut sopivaan aikaan kohdalle Narttu on parempi koska uroksilla on hormooneja ;) Huima 1. Riikka Naumanen 2. Koiruudesta tuli pitkän nimien maistelun jälkeen kutsumanimeltään Huima. Virallisen nimen, Old House Qurt, antoi kasvattaja meiltä maanmatosilta kyselemättä. Huima on syntynyt Lohjalla Minulla on myös nuorena pitkän mankumisen ja hoitokoirien kotiin raahaamisen jälkeen saatu, nyt 11 vuotias isovillakoira Heppu. Vanhempani ja pikkusiskoni eivät tosin enää halua luopua Hepusta, joten Heppu pitää majaa pääasiassa Lohjalla heidän luonaan. Välillä anastan Hepun itselleni löllittäväksi ja Huiman kaveriksi Helsinkiin, muuten vanhempani kaipaavatkin Hepulle lähinnä trimmaus- ja lomahoitopalveluita... taa kauan ja vasta vuosi sitten alettiin metsästää pientä urospentua, sorttia isovillakoira ja vielä väriä musta. Rotuvalinta on ollut alusta asti selvä: isovillakoirassa yhdistyy se tietty meno ja meininki oikean hömpällä tavalla sekä helppous ja koulutettavuus. Lisäksi vaikka trimmauspäivänä hieman harmittaa, niin silti kynnys vaihtaa ympäri kämppää karvaavaan kaveriin olisi suuri. 5. Heppu on ollut niin mutkattoman ihana, eivätkä uroksella juoksutkaan vaivaa, joten valinta oli helppo. Jotenkin olen aina pitänyt enemmän uroksista.

10 ka pystyvät siihen kunnolla omistautumaan. Jotain nenätyötä sisältävää olisi kuitenkin kiva ottaa valikoimaan, vaikka ihan ilman kilpailutavoitteita näin ei-palveluskoiralla. Ensimmäinen vuosi menee kyllä perusasioihin ja sen jälkeen vasta mietitään lajeja lähemmin. 7. Naksuttimen ja kosketuskepin, jotta nähtiin vähän miten me toimitaan yhdessä. Sen jälkeen olen panostanut sosiaalistamiseen, suhteen luomiseen leikkimisineen sekä yhteiselämään ylipäätään. Luoksetuloja olisi pitänyt ottaa alusta asti enemmän, jotta oltaisiin nyt pidemmällä, eli luoksetulo toimisi varmemmin myös häiriöisemmissä paikoissa. Sosiaalistamisen lisäksi kannattaa alkaa opetella ohituksia heti pennun tultua kotiin meidän pusupoika kun haluaisi tervehtiä kaikkia. 8. Nyt nelikuisena se osaa koskea erinäisiä asioita, tulla luokse sekä kulkea nätisti mukana kun häiriöitä on suht vähän (tai vaihtoehtoisesti vahvistetiheys hyvin korkea), istua, maata, seisoa, mennä häkkiin, mennä makuulle vähän matkan päähän laitetulle patjalleen, peruuttaa, kiertää muutaman metrin päässä olevan roskiksen ympäri myötä- ( ympäri ) ja vastapäivään ( kierrä ), nostaa asioita käteeni pahvinpaloista metalliseen avainnippuuni, luopua, irrottaa lelusta kesken leikin, syöksyä laittamaan päänsä kaulapannan läpi, mennä pikku putken läpi, keikkua buja-laudan päällä. Useimpiin asioihin on jo liitetty vihje, mutta ärsykekontrolliin on vielä matkaa. Ylipäätään uusien asioiden opettelu on helppoa ja nopeaa, mutta käskyn liittämiseen ja yleistämiseen sekä häiriöihin siedättämiseen palaa aikaa. 9. Heppu on kaikkien kaveri ja isovillakoira yleensä sosiaalisesti helppo rotu, joten en joutunut miettimään yhteensopivuusasioita. Joten pitkälti miettisin samoja asioita kuin ensimmäisenkin koiran kohdalla, kuten sitä että onko pennulle aikaa, mitä itselläni ei olisi ennen kuin edellinen koira on ainakin peruskoulutettu, eli useamman vuoden ikäinen. Muuten toisen koiran kohdalla tieto on jo ehtinyt lisätä tuskaa, joten huomioon yrittää ottaa valtavasti enemmän asioita. SM- JOUK- KUEET MINIT Katri Soinne ja Essi Sari Lakkonen ja Däfi Heli Kuronen ja Vinha Viivi Griinari ja Penni varalla Hanna Kaarnasalo ja Vilperi MEDIT Jade Erkko ja Bono Salla Hänninen ja Rasmus Ville Liukka ja Tyyne Terhi Kaitila ja Nesti varalla Pekka Ikonen ja Irwi MAKSIT Anna Agopov ja Sunny Jade Erkko ja Mitzi Johanna Mikkelä ja Vili Pilvi Lehtonen ja Ida varalla Jade Erkko ja Ruu MENESTYKSEKKÄÄN JA TERVEEN AGILITYKOIRAN FYYSISET OMINAISUUDET JA LIHASHUOLTO -SEMINAARI Sunnuntaina klo Paikka: Kilterin koulu, Myyrmäki Luennoitsijana urheilufysioterapiaan erikoistunut eläinfysioterapeutti Patricia Hirn Seminaarin sisältö vastaa kysymyksiin; Mitä agility vaatii koiralta fyysisesti? Mitä seikkoja kannattaa treeneissä ja kisoissa huomioida, jotta koira pystyisi suorittamaan mahdollisimman hyvin ja pysyisi terveenä? Mitä itse voi tehdä koiran lihashuollon eteen? Seminaarin hinta ATD:n jäsenille 20 euroa, muille 35 euroa. Hinta sisältää salaattilounaan ja kahvit Tiedustelut ja ilmoittautumiset (max. 50 henkeä) sähköpostitse: helenatiainen@yahoo.com. Muistathan mainita ilmoittautuessasi jos olet ATD:n jäsen Järjestäjänä AgiToko Dogs ry

11 Halli näytti hieman erilaiselta kuin nykyään, kun ensimmäisen kerran kävimme katsomassa sitä. AgiTokolan ensimmäinen toimintakausi RANKKA TALVI TAKANAPÄIN Unelmista tuli totta! aloitti puheenjohtajamme Erja Suni-Räsänen ATD:n palstalla kirjoituksensa perjantaina 1. syyskuuta Erja oli juuri allekirjoittanut vuokrasopimuksen seurallemme harjoitushallin käytöstä. Suurin osa jäsenistöstämme varmaankin huokaisi tuossa kohdin helpotuksesta, harjoittelupaikka talveksi oli turvattu. Osalle meistä tämä oli vain pienen pieni hengähdyshetki suuren projektin keskellä. TEKSTI Helena Tiainen ATD: n hallivastaava talvikausi , kesäkausi 2007 KUVAT Helena Tiainen Lattian suolausta. Samaan aikaan kun hallilla paiskittiin töitä kahdessa vuorossa, yritettiin myös paperiasioita saada kuntoon. Hallivuorot saatiin melko kivuttomasti jaettua ja ATD: läisille luotiin kausikorttisysteemi. Avainten jako toi itselleni suurimman yllätyksen. Kuinka suuri homma pienestä asiasta voikaan tulla! Halli korkattiin virallisesti käyntiin järjestämällä ATD: läisille ja hallin muille käyttäjille epäviralliset kilpailut torstaina Tämän jälkeen päästiinkin jo itse päätarkoitukseen, harjoittelemiseen. Hallin jo ollessa täyttä päätä käytössä saatiin hallille nimi seuran sisäisen nimikilpailun tuotoksena. Näin ATD: n hallista tuli AgiTokola, Kariluodon Sarin keksimänä. Alkutalvi oli meidän onneksemme leuto eikä hallia tarvinnut lämmittää kuin vasta keskitalvella. Vuorikosken Wille hoiti hallille asianmukaisen lämmittimen ja näin ollen tiukoistakin pakkasista huolimatta hallin lämpötila laski korkeintaan muutamaan pakkasasteeseen. Tietääkseni yhtään harjoitusta ei tarvinnut pakkasen takia hallissa perua. Yksi huono puoli lämmittimen käytössä oli: se kuivatti hiekan turhan nopeasti. Niinpä hallissa jouduttiin pari viikkoa treenaamaan hieman pölyisissä olosuhteissa ennen kuin pakkanen laski ja hiekka päästiin kastelemaan. Paljon on halli tuottanut itse kullekin töitä. Välillä tuntui, että hallista tuli kuin toinen koti, sen verran paljon Esteiden siirto Maunulasta hallille. siellä tuli asiassa jos toisessakin vietettyä talven aikana aikaa. Kulunut talvi opetti paljon, mutta paljon vielä opittavaakin. Onneksi suurin osa käyttäjistä on ollut hyvin ymmärtäväisiä ja asiat ovat hoituneet melko kivuttomasti. Kun keltanokkina syksyllä aloimme hallia pyörittämään, osasi tuskin kukaan arvata mitä kaikkea sen mukana tulee. Toivon mukaan halli on täyttänyt sille asettamamme tavoitteet: paremmat treeniolosuhteet ATD:läisille kuin aiempina vuosina. Itse olen ainakin nauttinut suunnattomasti, kun olen voinut treenata ja kouluttaa keskellä viikkoa eikä hallille ole tarvinnut suunnata lauantai-iltana. Saadun palautteen mukaan ainakin hallissa treenanneet muut seurat ovat olleet tyytyväisiä halliimme. Ensi talveksi on tullut jo nyt kasa vuokrauskyselyitä. Lopuksi kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana hallin ylläpidossa. Ilman teitä hallin pyörittäminen olisi ollut mahdotonta. Toivottavasti ATD:läiset saavat pitää AgiTokolansa tulevinakin vuosina. Itse jätän vastaavan tehtävät kesän jälkeen, mutta haaveissa jo siintää suurempi, täysin lämmin ja toimistollinen harjoituspaikka. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä on seuraavan unelman toteutumisen aika. Omasta harjoitushallista oli useampikin ATD:läinen haaveillut tahollaan. Myös viime syksynä oli muutamia viritelmiä yllä siellä sun täällä. Vahvimmin koukkuun nappasi minun ja Villen katsastama paikka Konalassa. Olimme etsineet harjoittelupaikkaa jo kuukauden päivät ja tämä oli ollut jo pidempää tarjolla. Vihdoinkin uskaltauduimme hallissa käynnin jälkeen ehdottaa paikkaa yms. Budjetteja laskettiin ja yritettiin varmistaa, ettemme hallilla veisi seuraa perikatoon. Ennen kuin pääsimme itse hallin kunnostukseen, hallin omistaja hoiti hallin vuokrattavaan kuntoon. Halli on aiemmin toiminut mm. autokorjaamona, joten hallin keskellä oli vielä syyskuun alussa monttu. Onneksi hallin omistaja lupasi hoitaa montun täyttämisen. Samoin ovien hallitukselle. Hallitus joutui melko nopeasti tekemään kanssa oli pientä ongelmaa. Loppujen lopuksi halliin saatiin kaksi ovea, tosin sitä lain vaatimaa hätätietä ei kukaan päätöksen eikä päätöksen teossa helpottanut sekään, että Halli valmiina käyttöön. 20 samaan aikaan oli tarjolla toinenkin paikka. Erja kävi puheenjohtajan ominaisuudessa tutustumassa halliin ja siitä se rumba sitten alkoi. Hallitus teki päätöksen tilan vuokraamisesta ja niin homma saatiin varsinaisesti käyntiin. Talvi kolkutteli jo ovella ja asiat piti saada järjestykseen ajoissa. Kaiken muun kiireen lisäksi Syysskabat painoivat päälle suurine hommineen. Siksipä lupauduimme Villen kanssa tekemään suurimmat alkutyöt hallin osalta. Kokosin hallitoimikunnan, joka alkoi hoitamaan käytännön asioita. Hallitus painiskeli vuokrasopimuksen kanssa, me puolestamme mietimme kuumeisesti lattiavaihtoehtoa ehkä tajuaisi käyttää hädän hetkellä. Kun hallin omistaja oli tehnyt osuutensa oli meidän aika. Onneksi ATD:ssä on osaavaa porukkaa (ja heillä innokkaita taustajoukkoja) ja apua saatiin rutkasti. Lattialle levitettiin ensin suojamatto ja seuraavana päivänä Ismo ja Sande viettivät tehokkaan lauantaipäivän hiekan levityksessä ja tasoituksessa. Seuraavalla viikolla hiekka suolattiin ja Kaarelan VPK näppärät miehet ja naiset kävivät kastelemassa hiekan ja näin alusta oli valmis. Samalla viikolla siirrettiin esteet hallille ja halliin lisättiin koukkuja koirien kiinnitystä varten. 21

12 Oman rodun valinta on yleensä helppoa 1. Miksi päädyit juuri tähän rotuun? Vaikuttiko rodun valintaan koiran todennäköinen menestyminen tulevaisuudessa sille valitsemissasi kisalajeissa? Oliko kisalaji mielessäsi jo pentua valitessasi? 2. Kuinka paljon koirasi sukutaulu vaikutti valintaan? Lähinnä isän ja emän osalta vai tutkitko sitä vieläkin pidemmälle? Oliko sukutaulussa sinua viehättäviä asioita? Tapasitko koirasi isän ja emän? 3. Suositko suomalaista vai olisiko tuontikoira ollut mahdollisuus muiden joukossa? 4. Vaikuttaako kasvattajan persoonallisuus valintaan? Ts. ostaisitko pentua ihmiseltä, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen? 5. Miksi uros / narttu? Oliko sukupuoli tärkeä asia valinnassa vai olisitko ollut valmis joustamaan siitä jos pentueessa olisi ollut huomattavasti parempi vastakkaisen sukupuolen edustaja? 6. Tehtiinkö ko. pentueelle pentutesti ja vaikuttiko sen tulos valintaasi? ATD:n keskustelufoorumilla Jenny O teki gallupin jäsenillemme kuinka he tulivat valinneeksi juuri Sen Rodun. Seurassamme on melkoisen laaja rotukirjo, mikä onkin rikkaus tässä tasapäistymisen aikakaudessa. Kaikki eivät varmasti ole netissä ehtineet perehtyä rodunvalintagallupiin, joten kokoamme vastaukset vielä lomalukemiseksi tähän lehteen. Jenny itse saa aloittaa vastaamisen Sonan ja Raunan osalta: SONA, s Päädyin belgiin koska aikaisempi Muska-tervuni tuli hyvin toimeen toisten belgien kanssa. Tykkäsin rodun aktiivisuudesta ja älykkyydestä. Kisalajia ei ollut mielessä, lähinnä ehkä omaksi iloksi harrastelua. 4. Mukava kasvattaja vaikutti varmasti jonkin verran valintaan. 5. Mie olen narttuihminen Ei tehty pentutestejä. Lähinnä valitsin koiran ulkonäön perusteella. Arkaa pentua en olisi ottanut. 8. Kiinnittäisin enemmän huomiota harrastuskoiraominaisuuksiin 7. Testasitko itse pentujen luonneominaisuuksia jollakin tavalla valintatilanteessa? Miten? 2. Emän tapasin ja tykkäsin, tykkäsin myös siitä että ja testaisin miten pentu suhtautuu 8. Tekisitkö jotakin toisin jos lähtisit nyt etsimään itsellesi uutta koiraa? sen lt oli Rauhallinen ja varma koira. Loppukädessä valitsin pentueen Sonan emän emän takia sillä tuossa vaiheessa jos olisin tajunnut sitä tutkia. Ottai- koviin ääniin. Sonan paukkuarkuus olisi selvinnyt jo 9. TOP 3 - suosikkiluonneominaisuudet harrastuskoirallasi? tiesin sen jättävän kivaluonteisia koiria. sin myös pennun erilleen sisaruksistaan ja tutkisin miten se toimii yksinään erilaisissa paikoissa Tuossa vaiheessa ei tuontikoira käynyt mielessäkään. 23

13 2 RAUNA-malinois, s Päädyin maliin koska ne on hyviä monessa lajissa. 2. Koira valittiin sukutaulun perusteella + että tuttavani oli nähnyt sen isän MondioRing-kisoissa ja tykännyt koirasta. Raunan isän puolella on hyviä ringkoiria ja emän puolella taas Suomestakin jo löytyvää monipuolista käyttömalisukua. Ring-koirissa viehättää se että niden pääkopasta löytyy on/off-vaihde eli rauhoittuvat silloin kun mitään ei tapahdu. 3. Ulkomaan tuonti tai kotimaan kasvatti oli yhtälaisia vaihtoehtoja, halusin vain kivan harrastuskoiran. 4. Ei vaikuttanut asiaan vaikka olikin tosi mukava ihminen 5. Jos en olisi saanut pentueesta Raunaa olisin lähtenyt tyhjin käsin takaisin Suomeen. Toista narttua en olisi ottanut ja urosta ei mahdu taloon kun täällä on jo yksi. 6. Kasvattaja on itse aktiiviharrastaja ja kertoi että Rauna on rohkeampi noista kahdesta nartusta. Erillisiä pentutestejä ei tehty. 7. Testailin koiran rohkeutta mm. kääntämällä sen selälleen sylissäni (oli rento niinkuin toivoin), kuljeskelin sen kanssa pihalla (meni rohkeasti joka paikkaan ja kulki perässä niinkuin toivoin), kokeilin sen halukkuutta saalistaa & purra tuomaani lelua (ei juuri kiinnostunut tästä), pentu kiipeili itse kassejemme päällä (varma vierailla alustoilla) ja otti meihin kovasti kontaktia (sosiaalinen). Kaikki kohdat olivat mielestäni ok, saalistus/puruhommat myös koska pentujen kanssa ei oltu leikitty lainkaan. 8. En tekisi mitään toisin. 9. TOP 3 * sosiaalisuus * itsevarmuus * halu leikkiä ja tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa Hiltusen Kirsi on myös puntaroinut omaa rotuvalintaansa, russelia: Jackrussellinterrieri Kotipihan Kerry-Ketterä, s Minulla on ennenkin ollut russeleita, joten valinta oli itsestään selvä. 2. Kerryn emän valitsin, kun tunsin myös sen vanhemmat ja minulla oli kunnia päästä vaikuttamaan uroksen valintaan, joka on australian tuonti. 3. Suosin suomalaista, koska haluan seurata pennun kehitystä ihan alusta asti. Olen niitä ihmi- siä, jotka ramppaa- vat kasvattajan luona kiusaksi asti 4. No joo. En ostaisi koiraa henkilöltä jonka kanssa en tule toimeen. En myöskään ta koiraani sel- astulaisen henkilön koiralla. 5. Olen ehdottomasti narttuihminen, vaikka on minulla kaksi urostakin ollut. 6. Ei tehty, eikä olisi vaikuttanut, kun oli ainoa narttu. 7. En testannut. 8. Koskapa Kerry on luonteeltaan hirmuisen pehmeä ja olen joutunut huomaamaan pehmeyden aiheuttamat ongelmat, haluaisin varmistaa ettei pentu ole pehmeä. 9. Kiihkeys, taistelutahto, yhteistyöhalukkuus. Suvi Kaveniuksen ajatuksia Leevin ja Wimman hankinnasta: Leevi-snautseri, s Suursnautserihaave eli jo tuolloin ja olin täyttä häkää pennunhankintahommissa, kun sitten kyllästyin kasvattajien ja harrastajien hyvin mustavalkoiseen ja kireään asenteeseen ja aloin harkita ekan koiran hankkimista jonkin vähän vähemmän skitsoja ihmisiä ympärilleen keränneen rodun parista... Tyhmältähän tuo syy nyt kuulostaa, mutta ekaa koiraa hankkivalle tuollaisetkin asiat olivat tärkeitä. Keskarisnaku oli ehdottomasti vahva kakkosvaihtoehto, koska se vaikutti sopivan karu- ja räväkkäluonteiselta mutta kuitenkin sopivalta monipuoliseen harrastamiseen. 2. Koska olin keskittänyt energiani riisenien sukujen miettimiseen, en ollut snakuista yhtään perillä. Valitsin vastuuntuntoisen oloisen kasvattajan ja luotin hänen perusteluihinsa emän ja isän valinnasta. Tapasin koiran emän sekä emän vanhemmat ennen pennunhankintapäätöstä, kaikki vaikuttivat rodunomaisilta ja miellyttäviltä koirilta (snakut eivät kovin nopeasti uudelle tuttavuudelle avaudu, joten liikoja oli turha odottaa muutaman tunnin tapaamisella). 3. Ei ollut ihmeempiä preferenssejä koiran kansallisuuden suhteen, mutta koska Suomessa oli hyvä valikoima laadukkaita snakuja niin en nähnyt syytä alkaa ulkomailta etsiskellä. Leevin isä tosin on ruotsalainen, kävi vain riiuureissulla Suomessa 4. Kyllä vaikuttaa, haluan olla kasvattajan kanssa samoilla linjoilla yleisestä koirienpidosta (että esim. kasvattajan omat koirat eivät asu ulkotarhoissa yötäpäivää), ja luotaantyöntäväksi koen myös kasvattajan joka avoimesti haukkuu isoa joukkoa muita rodun harrastajia, koska en haluaisi olla sellaisen ihmisen leirissä mutta sen ulkopuolellakin voisi olla tukalaa Keskarinarttu oli ehdottomasti liian pienen ja hintelän oloinen mun koiraksi, ja muutenkin tykkään urosten luonteesta enemmän. 6. Ei tehty. 7. En valinnut pentua itse vaan kasvattaja teki valinnat keskustelujen ja toiveiden perusteella. Ja kyllä muuten hyvän valinnan tekikin ainakin omalla kohdallani! 8. Luultavasti olisin kiinnostuneempi tutustumaan sukuun nyt kun tunnen rotua paremmin, ja kiva olisi myös asua lähempänä kasvattajaa jotta pääsisin katsomaan pentuja enemmän kuin yhden kerran (vaikkei se kyllä mikään kynnyskysymys ole ollenkaan). 9. 1: Riittävä vilkkaus 2: Yhteistyöhalu 3: Ei liian pehmeä Wimma-riiseni, Suursnautseri oli kymmenvuotinen haaveeni, rotu joka vain osui ja upposi. Siinä on minulle kaikki - ulkonäkö, koko, luonne, karvanlaatu jne. - just eikä melkein. Halusin edelleen monipuolisen harrastuskoiran, mitään tiettyä lajia ei ollut tiukasti mielessä vaan ideana edetä koiran ominaisuuksien mukaan. 2. Päädyin ns. näyttelylinjaiseen riiseniin, koska en tarvinnut hardcore-harrastuskoiraa ja näyttöpuolen koirilla on kyllä niin paljon jalompi ulkonäkö että täytyy myöntää senkin vaikuttaneen. Sitä paitsi ajattelin että näyttelyiden kokeilukaan ei olisi poissuljettua kun en ollut koskaan aiemmin siihen puoleen tutustunut. Pectus-linjaiset koirat olivat vuosien varrella valikoituneet miellyttävimmän oloisiksi (ko. kennelistä suoraan en kuitenkaan koiraa halunnut hankkia). Emän tapasin tiineysaikana pari kertaa, samoin emänemän joka asuu myös kasvattajan luona. Molemmat olivat tosi upeita koiria, kauniita ja kivaluonteisia. Isää en tavannut. 3. Täytyy myöntää että vuosien varrella tuontikoira oli hyvin vahvana mielessä kun yritin sompailla kasvattajaviidakossa ja ihmissuhteet vaikuttivat hiukan haastavilta. Olisin kuitenkin joka tapauksessa tarvinnut rotua hyvin tuntevan ihmisen tueksi tuontiin, joten ensisijaiseksi vaihtoehdoksi jäi suomalainen koira. 4. Kyllä vaikuttaa, etenkin uuteen rotuun siirryttäessä. Leevin kohdalla lukeekin ne pääperiaatteeni, jotka sain nytkin täyttymään. Tällä kertaa bonuksena oli vielä lisäksi lähellä asuva kasvattaja joka järjestää ihailtavan aktiivisesti kasvateilleen toimintamahdollisuuksia! 5. Leevin kanssa oli ihan turha edes suunnitella urosta, haluan ettei tarvitse koko ajan elää veitsen terällä sen suhteen tulevatko koirat keskenään toimeen. Ja pitäähän sitä nyt molempia sortteja ainakin kokeilla. Leevi kastroitiin ennen Wimman tuloa, joten juoksuongelma saatiin sillä pois päiväjärjestyksestä. 6. Ei tehty varsinaista testiä, mutta pentujen kanssa oli koko 7 viikon ajan jompikumpi kasvattajista päivät kotona (ihmislapsen hoitovapaalla) joten pentuja oli kyllä seurattu tarkkaan sekä yksitellen että ryhmänä ja kasvattajat osasivat kuvailla niiden eroja hyvin. 7. Istuin tuntitolkulla kasvattajien olohuoneen lattialla ja seurailin narttupentujen touhuja. Kasvattaja oli esikarsinut minulle kaksi vaihtoehtoa nartuista ja valitsin niistä enemmän ihmiseen kontaktia ottavan ja touhukkaamman pennun. 8. Sukuja ja erityisesti pennun taustalla olevien koirien luonteita seuloisin tiukemmin. Mutta eipä mulla nytkään suurempaa valittamista ole 9. Ks. Leevi yllä 2

14 Liina Juopperi: Minä kirjoittelen Sepi-labbiksesta, koska meidän Ripapoika päätyi sohvaperunaksi, vaikka harrastuskoira siitäkin piti tulla. 1. Rotu on pysynyt samana vuodesta 1988 lähtien. Ekan labradorin sain, kun olin 11-vuotias. Silloin rodun valintaan vaikuttivat varmaankin lähinnä ulkona nähdyt kiltit ja nätit koirat. Vaikka kuinka välillä ajattelen ottavani joskus jonkun muun rotuisen koiran, niin en loppujen lopuksi osaa kuvitella itseäni minkään muun koiran kanssa. Jo paljon ennen Sepiä olin päättänyt että seuraavan koiran kanssa haluan harrastaa agilityä, joten lajivalinta ei todellakaan vaikuttanut koirarotuun. 2. Sepi oli vähän niin kuin sattuman kauppaa. Se oli menossa johonkin toiseen perheeseen, jossa sitten emäntä oli asettanut uhkavaatimuksen se on sitten koira tai minä, ja niinpä Sepi päätyi meille. Siinä vaiheessa en osannut vaatia pennusta mitään muuta kuin sen että se on labradori ja että vanhempien terveystulokset näyttävät hyvältä. 3. Ks. edellinen, jos tuontikoira olisi kävellyt jalkoihin niin mikä ettei. 4. Vaikuttaa. En ostaisi pentua ihmiseltä, joka näyttää kohtelevan koiriaan tai kasvattejaan kyseenalaisesti tai jonka kanssa en jostain syystä tulisi itse ollenkaan toimeen. 5. Uros. Siksi, että en jaksaisi nartun juoksuaikoja. Nyt joku varmaan sanoo, että uroksella on juoksut ympäri vuoden. Voi olla niinkin, mutta se tuntuu kuitenkin helpommalta vaihtoehdolta. En ottaisi narttua, vaikka jäisin sitten ilman koiraa siitä haluamastani pentueesta. (Ja nyt kun sanoin näin, niin seuraava koira on tietysti pieni sievä narttupentu.) 6. Ei tehty. 7. En testannut. 8. Mä olen joskus miettinytkin, että seuraavan koiran valinta sitten joskus tulee olemaan ihan armottoman vaikeaa, nyt kun sille pennulle yrittää asettaa muitakin vaatimuksia kuin rodun ja sukupuolen. Koska haluaisin käydä näyttelyissä, niin pennun pitäisi olla ulkomuodoltaan ihan siisti. Koska haluaisin harrastaa agilityä, se ei kuitenkaan saisi olla liian romuluinen. Koska haluaisin harrastaa tokoa, sen pitäisi olla fiksu ja energinen. Ja tietysti yhden koiran nivelongelmien kanssa painiskelleena se ykkösvaatimus on, että vanhempien ja lähisuvun täytyy olla terveitä. Löytyyköhän labbiksista tälläistä koiraa? Unelmakoira olisi tuon Sepin pentu, jostain samanluonteisesta nartusta (= lue: ADHD, kova kuin kivi ja älykkö) Terävä nuppi 2. Energia (huomattavasti mieluummin aivan liikaa kuin vähänkään liian vähän) 3. Ei hätkähdä, vaikka taivas putoaa niskaan Maiju Korhosen rotu on sheltti: Java - toinen shelttini, joka harrastaa Lediä aktiivisemmin. 1. Päädyin rotuun luonnollisesti, koska edelliseni oli myöskin sheltti. Menestyminen ei vaikuttanut valintaani ja kisalaji oli täysin selvä - agility, tosin nyt minua alkaa kiinnostaa jo moni muukin. 2. Kävi hyvä tuuri, ystäväni Jenna oli teettämässä sheltilleen pentuja, emän luonne miellytti, myös ATD:ssä treenaavan Vertti isukin olin jo tavannut ja se oli sitten sitä myöten selvä. Muissa sukulaisissa minua viehätti mm. pentujen emän vanhemmat, emän mamma on kisannut tokossa itselleen TK1:sen, on saavuttanut FIN AVA tittelin ja suorittanut BH kokeen. 3. Olen näköjään suosinut suomalaista mutta tuontikaan ei olisi seuraavia ajatellen mahdottomuus. 4. Öhm, toki kasvattajaan olisi mukava olla yhteydessä muullakin tavalla kuin pakonomaisesti, myös pennun kotiutumisen jälkeen, joten jossain määrin vaikuttanee, jos toimeen tuleminen olisi niin hankalaa. 5. Entinen oli uros, niin seuraavaksi halusin nartun, jos pentueessa olisi miellyttänyt omiin vaatimuuksiini uros enemmän, olisin voinut joustaa. Mielestäni on okei kokeilla kumpainenkin sukupuoli. 6. Ei tehty. 7. Jollain tavalla joo, esim. leikkimällä ja näin mikä pentu reagoi mihinkin ääniin, pintoihin tms. 8. Enpä oikeastaan, olen niin tyytyväinen valintaani ja valintaprosessin aikaan, etten usko toista samanlaista tilaisuutta tulevan. Sain nähdä pennut joka viikko vähintään kerran, olla ensimmäisessa ulkoilussa ja el.lääk. tarkastuksessa mukana, olin niin paljon mukana jo pentujen päivittäisessä elämässä, että Javan kanssa suhde alkoi muodostua aika hyvin jo siinä vaiheessa sähäkkyys 2. vietit 3. pään kestävyys + motivaatio Iida Koskenniemellä on lapinkoira: Ronjan eli Lumikummun Carlan valinta (synt lokakuussa): 1. Päädyin Suomenlapinkoiraan, koska halusin itselleni koiramaisen harrastuskaverin, joka kykenee myös itsenäiseen toimintaan. Alunperin haaveilin Rottweilerista, mutta rodun heikko terveys sai kääntymään toiseen suuntaan. Lajivalinta (agility) siinti mielessä pentulaatikon laidalla pentuja tarkkaillessa, valitsin pentueen vilkkaimman ja rohkeimman pennun (näin jälkeenpäin ajateltuna myös sen itsenäisimmän). Ronja tuli myös ensimmäisenä pentulaatikosta ulos ja on pennusta asti kavunnut korkeille paikoille tähyämään. Ronjan bravuuri on nykyään koirapuiston puukoiran päällä tähystäminen! 2. Sukutaulusta en silloin ymmärtänyt vielä kovin paljoa, mutta terveystuloksilla oli suuri merkitys valintaa tehdessä. Löytyy suvusta yksi TVA:kin jota pidin erityisen positiivisena asiana, näyttelymenestystä en arvostanut silloin, enkä vieläkään kovin korkealle. Emän näin ja olen nähnyt sen jälkeenkin, ja luonne miellytti kovasti, sellainen aktiivinen ja ihmisrakas! Myös yksi pentu edellisestä pentueesta asuu kasvattajan luona ja sekin vaikutti oikein mukavalta ja ihmisrakkaalta. 3. Kyseisen rodun kanssa olisi vähän hölmöä hakea ulkomailta, kun kotimainen rotu kyseessä, niin tarjontaa riittää, ihan hyvääkin sellaista. 4. Vaikuttaa paljon, etenkin suhtautuminen koiriin ja pentujen kehityksen tukemiseen. En ottaisi, sillä kasvattajasta voi olla paljon apua kiperän paikan tullen sekä kasvattajan järjestämät mahdolliset pentuetapaamiset yms. ovat oikein hauskoja lisiä. 5. Narttu. Oli tärkeä, sillä ajattelin ensimmäiseksi koiraksi sopivan nartun paremmin! Olin paljon ollut tekemisissä hankalien urosten kanssa ja nartuista oli vähän ruusuisempi kuva silloin (Ronja on muuttanut kyllä käsitystäni) 6. Ei tehty. 7. En oikein osannut silloin vielä muuta kuin katsella ja seurailla puuhaamista. 8. Kyllä. Tutustuisin rotuun paremmin ja katsoisin sukutaulua vielä tarkemmin. Luonnetestatuista vanhemmista olisi mukava ottaa, niin vähän tietäisi, mitä odotettavissa on. Ehdottomasti eri rotuseuraavaksi, koska lappalainen on minulle liian itseriittoinen ja liian laiska tekemään hommia...nälkä kasvaa syödessä eli seuraava saisi olla vähän vauhdikkaampi. 9. Ronjassa: -oppii nopeasti -rohkeus -tarkkuus Yleensä ottaen: - taistelutahto - toimintakyky - halu tehdä yhdessä 26 27

15 Koulutusohjaajakurssi TEKSTI Eila Kuronen KUVAT leila Kuronan, Erja Suni-Räsänen ja Riikka Naumanen ATD järjesti kaksi viikonloppua kestävän agilityn koulutusohjaajakurssin maalis- huhtikuussa. Antoisan kurssin johtajana toimi Mia Laamanen ja sille osallistui 25 henkilöä Helsingin seudun kennelpiirin alueelta. Harjoituskoirina oli uusia ATD:n alkeiskurssilaisia ja muutamia eri pituisia aikoja agilityä harrastaneita jäseniämme. Kiitokset kaikille osallistumisesta. Seitsemän ATD:n jäsentä pätevöityi tältä kurssilta agilityn koulutusohaajaksi vaikkakin osa on toiminut kouluttajana jo pidempään. 1. AgiToko Dogs ry Mika Kallio 2. AgiToko Dogs ry Maiju Korhonen 3. AgiToko Dogs ry Helena Tiainen 4. AgiToko Dogs ry Salla Hänninen 5. AgiToko Dogs ry Katri Soinne 6. AgiToko Dogs ry Hanna Räsänen 7. AgiToko Dogs ry Mirjam Räsänen 28 29

16 30 31

17 Tunnusta väriä, pukeudu ATD-vaatteisiin! Tuulipuku Kuva alla - tilaa samalla! Hinta 98 e. Lippis vihreä, punainen tai musta lippis, johon kirjailtu kullanvärisellä langalla ATD:n logo. Logo on joko edessä keskellä tai keskiosan sivussa. Hinta 10 e. Talvilippis musta mokkalippainen, jossa on lisäläppä korvien suo jaksi ja ATD:n logo kullanvärisellä kirjailulla. Hinta 13 e. T-paita punainen tai vihreä paita, jonka selkään on painettu ATD:n logo valkoisella. Koot XS-XXL. Hinta 10 e. Fleece saatavilla malli, jossa täysipitkä vetoketju tai lyhyellä vetoketjulla varustettu umpimalli. Katso kuvat ATD:n kotisivuilta. Värit punainen tai vihreä. Tarjolla myös punainen lady fit fleece pitkällä vetoketjulla. ATD:n logo kirjailtuna rintapieleen kullanvärisellä langalla. Koot XS-XXL. Hinta 26 e. Treeniliivi musta liivi, missä vihreät olkapäät. Runsaasti taskuja, mm. suuri takatasku patukalle tai pallolle. Hinta 55 e. Voit käyttää työntekijäpisteitäsi myös ATD-tuotteiden ostoon. Laita tilauksesi Minja Vitikalle, tortelliini@hotmail.com. Ilmoita tilattava tuote, lukumäärä, koko ja tarvittaessa väri. Tee tilauksesi kuukauden sisällä lehden ilmestymisestä, sillä vaatteita ei pidetä varastossa. ATD:n agilitykouluttajat Koulutusvastaavat Mini/medi Heli Kuronen heli.kuronen@netti.fi Maksit Liina Juopperi liinajuopperi@hotmail.com Anna Agopov ansku_agopov@hotmail.com Eila Alitupa eila.alitupa@pp.inet.fi Heidi Dahlqvist heidi.dahlqvist@kolumbus.fi Terhi Kaitila terhi.kaitila@welho.com Sari Kariluoto sastsk@nettilinja.fi Katri Koski katri.koski@helsinki.fi Kouluttajat Johanna Kurkvaara Eila Kuronen eila.kuronen@pp.inet.fi Terhi Lahtinen terhi.lahtinen@helsinki.fi Jenny Oksanen jenny.oksanen@kolumbus.fi Pilvi Lehtonen pilvi_lehtonen@netti.fi Ville Liukka ville.liukka@edu.vantaa.fi Aino Pikkusaari aino.pikkusaari@helsinki.fi Kaija Rantalainen-Huber kaija.r-h@kolumbus.fi Hanna Räsänen glada@nei.to Minna Räsänen aditu@netti.fi Mirjam Räsänen mirjam.rasanen@nic.fi Liisa Saarinen liisa.saarinen@welho.com Katri Soinne katri.soinne@iki.fi Erja Suni-Räsänen erjasuni@welho.com Pekka Tamminen pekkap.tamminen@kolumbus.fi Helena Tiainen helenatiainen@yahoo.com Takki yläosa musta alaosa vihreä tere heijastinnauhaa mustat vetoketjut (pitkä + 2 etutaskua) hihansuissa rypytetty kangas resorina takana helmassa heijastinkolmio takin helma suora, kiristysnauhalla + lukoilla kuten liivissäkin on vetoketjullinen povitasku vastaavannäköinen takaa Housut Kaulus sisäpuoli vihrä ulkopuoli musta musta vuoriton huppu, jonka voi kääriä kauluksen sisään Brodeeraus takin mustaan yläosaan oikealle puolelle niin, että koira katsoo sydämeen päin kuvan korkeus 7 cm leveys 7 cm lanka kullankeltainen ATD:n tokokouluttajat Koulutusvastaava Veli-Matti Wille Vuorikoski veli-matti.vuorikoski@nic.fi Janina Wallgren janina.wallgren@luukku.com Ulla Kuusonen ulla.kuusonen@luukku.com mustat vetoketjut musta takana heijastinnauhatere lahkeessa tarranauhatamppi leveyden TULOSSA säätämiseen Lady-fit T-paitoja sekä armymallisia lippiksiä! Seuraa tie- 32 dotteita ATD:n foorumilla. 33

18 allitus ja toimihenkilöt Puheenjohtaja Erja Suni- Räsänen p Kartanonvoudintie 6 H Helsinki pj@agitokodogs.fi Sihteeri Katri Soinne, p Vuolukiventie 4 C Helsinki sihteeri@agitokodogs.fi Varapuheenjohtaja Heli Kuronen, p heli.kuronen@netti.fi Taloudenhoitaja Marika Timonen p Harakantaival Jokela talous@agitokodogs.fi Hallituksen muut jäsenet Veli-Matti Vuorikoski p Anna-Liisa Lundell, p operamail.com Liina Juopperi, p liinajuopperi@hotmail.com Marjo Timonen, p marjo.timonen@kolumbus.fi Hallituksen varajäsenet Janina Wallgren, p janina.wallgren@luukku.com Jäsensihteerin terveisiä Jäsenmaksut 2007 Vuosijäsen 20,00 euroa Nuorisojäsen 10,00 euroa (maksuvuonna 17 vuotta täyttävä) Perhejäsen 10,00 euroa (samassa osoitteessa asuva) Ainaisjäsen 150,00 euroa Koulutusmaksu 20,00 euroa per laji/koira 1-2 kertaa vuodessa Terhi Kaitila, p terhi.kaitila@welho.com Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Minna Räsänen aditu@netti.fi Agilitykilpailuvastaava Erja Suni-Räsänen (tiedot edellä) Agilitykoulutusvastaava Heli Kuronen (tiedot edellä) TOKO-vastaava Wille Vuorikoski ja Janina Wallgren Leirivastaava Anna-Liisa Lundell, p BH-koevastaava Jenny Oksanen, p Palkintovastaava Jenny Oksanen, p Näyttelyvastaava Terhi Kaitila (tiedot edellä) Tiedotusvastaava Anna-Liisa Lundell Kenttävastaava Johanna Kurkvaara, p Kalustovastaava Pekka Tamminen, p Puhvettivastaava Vappu Räsänen, vappu.rasanen@nic.fi Nettisivun päivitys Sari Kariluoto Jäsenmaksut suoritetaan tilille Nordea Käytäthän jäsenviitenumeroa, sen käyttö pienentää yhdistyksemme pankkikuluja. Viitenumero on lehden osoitetarrassa ylimpänä. Koulutusmaksu 20,00 euroa per laji/koira on tarkoitettu kattamaan kouluttajien matkakuluja. Lisäksi koulutusmaksuista kertyneitä varoja voidaan käyttää kentän ja esteitten kunnossapitoon. ATD Jäsenkortti Pankkiyhteys: Voimassa saakka Haluatko tietää mitä ATD:ssä puuhataan ja mistä keskustellaan? ATD:lla on uusi upea foorumi osoitteessa Oletko muuttamassa? Haluatko jatkossakin saada ATD-postit kotiisi? Tee osoitteenmuutos postin ilmaisella Olemme muuttaneet kortilla jäsensihteerille: Minna Räsänen, Kartanonvoudintie 6 H Helsinki Remmin mediakortti Jäsenlehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa Aikataulu: Viimeinen aineistonjättö: Ilmestymisajankohta: 2/ kesäkuun alkupuoli 3/ syys-lokakuu 24/ joulukuu Aineiston voi toimittaa joko postitse tai sähköpostitse. Kirjoittajat sekä juttujen ja kuvien lähettäjät vastaavat itse materiaalinsa julkaisuoikeuksista. Kirjoituksia voidaan muokata ja lyhentää tarpeen vaatiessa. Kirjoitusten lainaaminen kirjoittajan luvalla, jolloin lähde on mainittava. Palautuskuori osoitteineen ja postimerkkeineen mukaan palautettavaan materiaaliin. Materiaalin vastaanotto: lehti@agitokodogs.fi Ilmoitushinnat: Ilmoituksen koko: Hinta: 1/1 sivu 50,00 euroa 1/2 sivu 40,00 euroa 1/4 sivu 30,00 euroa Ilmoitusmaksu suoritetaan tilille Ilmoitusviite: Ilmoitusmaksun pitää olla suoritettu, jotta ilmoitus julkaistaan. HUOM. Lehden koko on muuttunut, mikä vaikuttaa myös ilmoitushintoihin. Uudet hinnat julkaistaan lehdessä 1/2007. Lehtitoimikunnan palsta: Jäsenten tulokset ja kertomukset: Jäsenten tuloksia eri kilpailuista, kokeista ja näyttelyistä sekä omia kertomuksia toivotaan runsaasti. Tulosten yhteydessä tulee olla selvästi merkitty koiran viralliset tiedot sekä tarkat tiedot kilpailusta, kokeesta tai näyttelystä, jossa tulokset on saavutettu. Lehtitoimikunnalla ei ole velvollisuutta julkaista epätäydellisiä tuloksia. Veloituksettomat ilmoitukset: Uusista valioista sekä veteraanisyntymäpäiväsankareista (yli 10 v.) julkaistaan ilmoitus kuvan kera veloituksetta. Lyhyt muistokirjoitus ja kuva koirastasi julkaistaan niinikään veloituksetta. Käännythän yhdistyksen jäsensihteerin puoleen kaikissa jäsenasioissa (osoitteenmuutokset, jäsenlehti ei tule perille tms.). Uusien jäsenten tulee täyttää jäsentietolomake (jäsensihteeri lähettää) tai ilmoittaa sähköpostitse vastaavat tiedot. Osoitteenmuutos hoituu kätevästi postista ilmaiseksi saatavalla Olemme muuttaneet - kortilla, joka kulkee maksutta postissa. Terveisin: Marika Timonen, Harakantaival 4, Jokela, 34 p , s-posti marika.virtanen@pp5.inet.fi 35

19 Palautusosoite: AgiToko Dogs ry Anna-Liisa Lundell Kultarinnantie 1 B Espoo 2 A T D : n J Ä S E N I L L E - 5 % 4 P ets 4 P ets R U O H O L A H T I K auppak esk us p A rk L a T Ö Ö L Ö M anner heimintie 106 p A rk L a K Ä PY L Ä Pohjolank atu 1 p A rk L a M A L M I K ir konk y läntie 9 p A rk L a I T Ä K E S K U S K auppak esk us p Pik k u B ulev ar di 2 k r s. A rk L a H A K A N I E M I H ä m een tie 6 p A rk L a L aaj a valikoima kuivar uok ia j a pa kas t eit a koir ille s ek ä t ar vik k eit a ha r r a st uk s iin j a ilonpit oon! M eilt ä myös kot iink ulj et us!