MUURIANKKURI. SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN TUKI r.y. FRÄMJANDET AV KULTURARVET I FINLAND r.f.

Transkriptio

1 MUURIANKKURI SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN TUKI r.y. FRÄMJANDET AV KULTURARVET I FINLAND r.f. Pääkirjoitus Joukot liikkeelle Kulttuuriperintösemiaari Retulan Ylikartanossa Maaseudun maiseman - ja luonnonhoito neuvontaa ja yhteistyötä Rakennusperinteen Ystävät esittely Europa nostra in Finland esittely Vanhat talot kalliit korjaukset Kuulumisia kohteista

2 MUURIANKKURI 10. vuosikerta Julkaisija: Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry Toimitus: Immo Aakkula Puh Fax toimisto@kulttuuriperinne.com Taitto: Tiina Naukkarinen Osoitteenmuutokset ja tilaukset: Suomen Kuttuuriperinnön tuki ry Unioninkatu Helsinki toimisto@kulttuuriperinne.com Kirjoittajat: Immo Aakkula Seija Flink Antti Haapanen Eija Hagelberg Eero Ojanen Hannele Partanen Liisa Tarjanne Viri Teppo-Pärnä Eeva Sinerjoki Painos: 500 kpl Kansikuvat: Brinkhallin uimahuone. Kuva Tauno Tarna Kirkonovi. Kuva Markku Karvonen Linkit: KOKOUSKUTSU - KALLELSE TILL MÖTE Suomen kulttuuriperinnön Tuki ry - Främjandet av Kulturarvet i Finland rf Syyskokous - Höstmöte tiistaina klo Olkkalan kartanossa Vihdissä Olkkalankuja VIHTI Kokouksessa valitaan yhdistyksen hallitus vuodelle 2006, suunnitellaan tulevaa ja päätetään ensi kauden toimintasuunnitelmassta sekä talousarviosta. Mahdollisuus liittyä jäseneksi. Kartanon esittely klo Kokouksen jälkeen Jorma Pulla esittelee Armas J. Pullan muistohuonetta sekä julkisivujen restaurointimenetelmiä. Helsingistä järjestetään kuljetus Vihtiin. Lisätietoja asiamieheltä.

3 Pääkirjoitus JÄSENET LIIKKEELLE Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n toiminta pitäisi saada nyt kaikin puolin tehohoitoon. Tässä mielessä myös Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n säännöt on uusittu kevätkokouksessa ja niiden rekisteröinti yhdistysrekisterissä on meneillään. Yhdistyksemme on nyt virallisesti kaksikielinen, vaikka näin on käytännössä toimittu tähänkin asti. Säännöt kokonaisuudessaan ovat kotisivuilla. Uudistuksen keskeinen kohta oli kulttuuriperinnön määritelmä sellaisena kuin se on meidän tavoitteissamme. Toinen tärkeä uudistus oli toimintamuotojen tarkempi määrittely. Oleellista on nyt, että saamme yhdistyksen jäsenkuntaan paljon eri asiantuntemusta edustavia jäseniä. Kukaan tuskin voi hallita koko kulttuuriperinnön kirjoa. Sääntöuudistuksen eräänä tavoitteena oli hajottaa toimintaa maakuntiin, erityisesti Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistamien kiinteistöjen ympärille muodostamalla kohteiden ympärille alueen ystävätoimintaa. Tällaista toimintaa ollaan virittelemässä kaikissa kohteissa. Viime kesän monet tapahtumat Brinkhallissa, Lammin talossa ja Ylikartanossa osoittavat, että näiden paikkojen käyttö kulttuuritapahtumiin on lähdössä hyvin liikkeelle. On muistettava, että kulttuuri merkitsee viljelyä. Täten myös esimerkiksi Brinkhallin maisemametsien kunnostus on kulttuuritoimintaa siinä kuin Lammin talon pirtin uunin kunnostus. Sääntömääräinen syyskokouksemme lähestyy. Se on Vihdissä Olkkalan kartanossa klo Toivon, että jäsenkuntaamme kokoontuu runsain mitoin tähän yksityisen omistajan kunnostamaan, kulttuurihistoriallisesti merkittävään paikkaan. Isäntäväki on luvannut esitellä kartanoa. Uusien sääntöjen mukaan yhdistykselle valitaan kokonaan uusi hallitus. Kaikki paikat ovat siis auki. Tarvitsemme aktiivisen hallituksen, jossa jokaisella on jokin tehtävä hallituksen jäsenyyden lisäksi. Näitä tehtäviä on muun muassa sihteerin ja taloudenhoitajan tehtävät, jäsenasioiden hoito, Muuriankkurin toimitus, kotisivujen ylläpito sekä talkoomestarin ja retkimestarin tehtävät. Kunniavakansseja ei ole jaossa. Toivomme, että löydämme aktiivisia jäseniä, jotka ovat valmiita hoitamaan tällaisia tehtäviä. Näin voimme saada myös jäsenkuntamme kasvamaan. Jäsenkunnan kasvusta on hyviä oireita. Jos laskemme kasvun prosenteissa, kuten tapana on, tulos näyttää jo nyt hyvältä. Pyrkimyksemme on, että Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:stä kasvaisi merkittävä kansalaisjärjestö, jolla olisi vaikutusta kulttuuriperintömme vaalimisessa. Antti Haapanen puheenjohtaja 3

4 KULTTUURIPERINTÖSEMINAARI RETULANSAAREN YLIKARTANOSSA Liisa Tarjanne, Eija Hagelberg ja Eeva Sinerjoki Päivään kuului tutustuminen Ylikartanon ympäristöön ja rakennuksiin. Kuvassa monitoimitulaksi monitoimitilaksi syksyn aikana valmistuva talli. Kuva Markku Karvonen Syyskokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti Suomen Kulttuuriperinnön Tuki järjesti rakennus- ja perinnemaisemien suojelusta kiinnostuneille kansalaisjärjestöille sekä jäsenilleen neuvottelupäivän Retulansaaren Ylikartanossa Tilaisuuden luonne oli tutustumishenkinen yhteistyökokous, jonka tarkoituksena oli koota alan järjestöjen voimavaroja sekä keskustella mahdollisista yhteistyön muodoista. Osanottajiksi oli kutsuttu muun muassa Suomen Kotiseutuliiton, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry:n, Suomen museoliiton, Talonpoikaiskulttuurisäätiön, Hämeen Heimoliiton ja Suomen Kylätoiminta ry: n edustajia. Mukana oli edustettuna myös muutamia kotiseutuyhdistyksiä, jotka liittyvät yhdistyksemme toimintaan sekä muita rakennus- ja puistokulttuurin edistämisjärjestöjä. Osanottajia oli yhteensä noin kolmekymmentä henkeä. Ylikartanon piha oli vielä osin työmaana ja näin ollen vierailijat saivat hyvän käsityksen korjaustyön laajuudesta. Kokous pidettiin pirtissä, mihin osanottajat hyvin mahtuivat. Tulokahvien jälkeen Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n puheenjohtaja 4

5 Antti Haapanen toivotti joukon tervetulleeksi ja käytiin läpi esittelykierros. Sen jälkeen kuultiin säätiön puheenjohtajan Pekka Kärjen esittämä säätiön ja Tuki ry:n historiikki. Ensimmäisen kutsuttujen yhteistyökumppaneiden puheenvuoron piti Turussa toimivan Rakennusperinteen Ystävät ry:n puheenjohtaja arkkitehti Viri Teppo-Pärnä. Hän totesi vuonna 1997 perustetun yhdistyksen tarkoituksen olevan edistää vanhan rakennusperinteen säilymistä, perinnerakentamisen taitojen ylläpitämistä sekä perinteisten rakennusmateriaalien arvostuksen kohottamista. Pääasialliset toimintamuodot ovat tiedotus ja valistustoiminta, työnäytökset ja opintomatkat. Yhdistys julkaisee Tuuma-nimistä jäsenlehteä, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Rakennusperinnön Ystävät ry:n avainteemoja ovat inhimillisyys ja lämpö, materiaalit ja taidot sekä mukavien ihmisten verkosto. Jäsenmäärä on yli 600 henkilöä. Yhdistys on tuottanut Talon henki -näyttelyn, joka kiertänyt eri paikkakunnilla ja on lainattavissa. Puutarhataiteen Seuran puheenvuoro jäi yllättäen pois ja sen sijaan kuulimme Lepaalla opiskelevan Yrjö Vähäkallion mietteitä Ylikartanon puutarhan syntyvaiheista ja kehittämisestä. Tulevan kunnostuksen linjoista hän totesi, että ihmiset ovat oppineet vääränlaiseen estetiikkaan: halutaan kiiltävät, uudet pinnoitteet ja uusi nurmikko. Vähäkallion mielestä tärkeää olisi vanhan puutarhan hengen löytäminen ja sen mukaan toimiminen. Kehityspäällikkö Hannele Partanen Maaja kotitalousnaisten Keskuksesta kertoi järjestön toiminnasta perinnemaisemien hoidossa. Häneltä on Muuriankkurissa oma artikkelinsa, joten tässä voi todeta lyhykäisesti yhteistyön laajakantoisuuden: järjestössä on naista! Kannattaa siis yhdistää voimat! Idearikas Hannele Partanen kertoi projektista Kuntoillen kylät kuntoon ja totesi, että massoja liikutellaan rahoilla! Maisemanhoidon tuki on hänen mielestään väärä sana, puhuttakoon korvauksesta. Uutena terminä ja toimintana tuli esiin maisemanhoitoyrittäjyys ja laiduneläinpankki. Suomen Kotiseutuliiton toiminnasta kertoivat liiton hallituksen puheenjohtaja Heikki Kukkonen ja tiedottaja Anna-Maija Halme. Järjestöön kuuluu yli tuhat yhdistystä ja niiden myötä noin jäsentä. Liitto järjestää kuluvan vuoden marraskuussa Turussa ja Helsingissä sekä jatkaen ensi vuoden puolella maakunnallisia koulutustilaisuuksia, joiden tarkoituksena on aktivoida paikallisia kotiseutujärjestöjä ja kaupunginosayhdistyksiä kulttuuriympäristön hoidossa. Lisää tietoa löytyy osoitteesta Kotiseutuliiton vastuulla on Euroopan rakennusperintöpäivän järjestelyt, Europa Nostra -toiminta sekä seurantalojen kunnostukseen osoitettujen avustusrahojen jako. Lounastauko saatettiin viettää kuistilla ja pihalla auringon paisteessa. Kunnostetut piharakennukset ja tekeillä oleva lämpökeskustyö puhuttivat osanottajia ja herättivät kysymyksiä. Näihin saimme pian selvitystä Erkki Ulamon ja Eero Ojasen esitellessä Ylikartanon historiaa ja meneillään olevia kehittämishankkeita. Ohjelma jatkui pirtissä. Osallistujat pitivät parhaimpana jatkaa keskustelua koko osanottajajoukon kesken, joten ryhmätöistä luovuttiin. KESKUSTELUAIHE 1: Kansalaisjärjestöjen asema rakennusperinnön suojelussa. Esillä oli Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen uusi tilanne, mikä siirsi kunnille pääosan ennen valtiolla ollutta päätösvaltaa. Kunnassa osallisten ja kansalaisjärjestöjen merkitys ja tiedontarve on sen johdosta korostunut ja kasvanut. Tämä toteamus on ollut esillä jo 5

6 Seminaarin osanottajia Ylikartanon pirtissä: vasemmalta eturivissä kurkistaa kirjoittaja, Viri Teppo-Pärnä, Teuvo Ranki, Katariina Entonen (Rakennusperinteen Ystävät ry) ja pöydän ääressä edessä Antti Haapanen sekä Kalle Saarinen (Tammela, Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus). Kuva Heikki Kukkonen valtioneuvoston vuonna 2001 hyväksymässä Rakennusperintöstrategiassa ja edelleen sen kesällä 2005 julkaistussa strategian toteutumista koskevassa seurantaraportissa Rakennusperinnön hoidon peruskivet. Moniste on luettavissa osoitteessa -> Maankäyttö ja rakentaminen -> Rakennusperintö ja kulttuuriympäristö. Molemmissa on mainittu seuraavat strategian toteutumisen ja järjestöjen toiminnan kannalta tärkeät toimenpiteet: 1. Huolehditaan, että kaikkien käytössä on laadukasta, ajantasaista ja helposti saatavaa tietoa rakennusperinnöstä. Tätä tietoa kansalaiset tarvitsevat, sillä heiltä edellytetään perustuslain ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kannanottoja ja aktiivista toimintaa ympäristöasioissa. 9. Edistetään kulttuuriympäristöohjelmien ja kotiseutukirjojen laadintaa ja ohjausvaikutusta 16. Tuetaan järjestö- ja muuta kansalaistoimintaa, joka kohdistuu rakennusperinnön tunnetuksi tekemiseen, säilyttämiseen ja kunnossapitoon. Edellisten teemojen pohjalta käyty keskustelu oli vilkasta ja toi esiin muutamia toimenpide-ehdotuksia: Luotettavaa ja helposti käsille saatavaa tietoa on oltava kansalaisten ja järjestöjen käytössä myös muussakin kuin sähköisessä muodossa. Rakennettu kulttuuriympäristö ja Arvokkaat maisema-alueet -julkaisuista tulee saada uudet painokset kansalaisten käyttöön. Näistä asioista päätettiin laatia kirje ympäristöministeriöön ja Museovirastoon! Kotiseutukirjojen ja kulttuuriympäristöohjelmien laatimista on tuettava. Hannele Partanen totesi, että kulttuuriympäristöohjelma on valmis keino - se sisältää kaikki elementit. Yhdistysten tulee vaatia sitä kunnilta! Ympäristöministeriössä tekeillä oleva opas saatava valmiiksi. Ruohtula ehdotti kansalaisopistojen kytkemistä mukaan valistustyöhön. Onnistuneena esimerkkinä mainittiin Porvoossa, Loviisassa ja Haminassa pidetty luentosarjakokonaisuus. Kaavoituksen yhteydessä tehtävien kulttuuriympäristöä koskevien vaikutusten arviointia on kehitettävä. Ympäristöhallinnon on julkaistava hyviä esimerkkejä, joista käy ilmi, mitä kulttuuriympäristön arvot ovat, miten ne kuvaillaan ja miten arvioidaan, säilyvätkö vai vähenevätkö arvot ja ominaispiirteet. Malliesimerkkien tulee kirjallisesti ja kuvallisesti havainnollistaa kohteen nykyiset 6

7 arvot ja merkitys, sekä vaihtoehdoilla esittää erilaisten suunnitteluratkaisujen aiheuttamat muutokset. Huolellinen arviointi on todettava välttämättömäksi jos kyseessä on valtakunnallisesti merkittävä kohde. Tämä kanta olisi saatettava ympäristöministeriölle ja alueellisille ympäristökeskuksille tiedoksi! KESKUSTELUAIHE 2: Perinnemaisemien hoito kansalaisjärjestöjen toiminnassa 1. Antti Haapanen alusti aiheesta: Suomessa on tällä hetkellä noin hehtaaria perinnemaisemia hoidon piirissä. Suomen tavoite on seuraavien vuosien aikana nostaa luku hehtaariin. Ruotsissa oli jo 1970-luvun alussa noin hehtaaria perinnemaisemia hoidon piirissä. Tällä hetkellä luku Ruotsissa on noin hehtaaria ja tavoite hehtaaria. Kun karjan pitäminen 1970-luvulta lähtien Suomessa lopetettiin monilla tiloilla, vanhat laidunmaat jäivät käyttämättömiksi. Sen aikaisen ajattelun mukaan vanhat laitumet metsitettiin idealla tuottamattomat maat tuottaviksi. 2. Viime vuosina asenteet ovat muuttuneet, metsitystä ei enää pidetä ainoana vaihtoehtona vanhojen, tuottamattomien maatalousmaiden käytölle. Vanhojen laidunmaiden muut arvot on vihdoin nostettu esille: luonnon monimuotoisuus, kulttuuriperintö, virkistyskäyttöarvot ja matkailuarvot eivät aina ole suoraan taloudellisia arvoja, mutta epäsuorasti voivat olla hyvinkin arvokkaita myös taloudellisessa mielessä. Metsitettyjä niittyjä ja hakamaita on paikoitellen jo palautettu perinnemaisemiksi kaatamalla keskenkasvuinen istutuspuusto pois. 3. Maisemanhoidossa perinteisen toimintatavan (viljelijä hoitaa omat maansa) rinnalle on tullut muita vaihtoehtoja: erityisympäristötukien avulla hoidetaan maisemaa ja luonnon monimuotoisuutta vuokramailla ja myös ammattimaiset maisemanhoitourakoitsijat tekevät töitä. Kuntien mailla perinnemaisemia kunnostetaan nimenomaan urakoitsijoiden voimin. Esimerkiksi Espoossa sama yrittäjä hoitaa kaupungin mailla noin 50 hehtaaria niittyjä. 4. Niittyjen ekstensiivinen hoito on huomattavasti nurmikon hoitoa edullisempaa: nurmikon hoitokustannukset ovat 1 euro / m2 / vuosi, luonnonniityn vastaavat luvut ovat 0,05 euroa / m2 / vuosi. Taloudellisiin tekijöihin vedoten luonnonniittyjen hoitoa tulisi tuoda enemmän esille juuri kunnissa, koska kuntien viheralueita kuitenkin hoidetaan verorahoilla. Ylikartanon kynnepää eli kynäjalava. Kuva Markku Karvonen 7

8 Talvinen Retulansaari. Kuva Markku Karvonen 5. Perinnemaisemia ei riittävästi huomioida maankäyttösuunnittelussa. Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslaissa ei perinnemaisemia mainita. Sen sijaan kulttuuriympäristöt mainitaan laissa 19:ssa kohdassa. Perinnemaisemat kuuluvat kiinteästi kulttuuriympäristöön, tätä seikkaa tulisi korostaa, koska sitä kautta niille saataisiin enemmän myös juridista arvoa. 6. Valitettavan usein perinnemaisemien hoitoon kipeästi tarvittavaa rahaa käytetään laajoihin suunnitelmiin, joita ei kuitenkaan aina päästä toteuttamaan. Kalliiden nelivärisuunnitelmien sijaan rahoitus pitäisikin suunnata käytännön toimiin ja käytännönläheiseen suunnittelutyöhön sekä neuvontaan. 7. Liisa Tarjanne totesi, että avoin maisema ja avoimuus ovat käsitteitä, joita ei myöskään osata vielä tarpeeksi huomioida alueiden käytön suunnittelussa. Erityisesti kaavoituskäytännössä avoimet maisemat tulisi tuoda selkeästi esille. 8. Myös yhdistyksillä tulisi olla järjestelmällinen rahoituskanava perinnemaisemien hoitamiseksi. Esimerkiksi pienet kedot sopisivat monen yhdistyksen hoitokohteiksi, mutta yhdistyksillä ei ole mahdollista saada rahoitusta tälle työlle. Hannele Partanen kertoi, että tällä hetkellä on suunnitteilla Leader-varaus, jonka kautta saataisiin erityistukirahoitusta myös yhdistyksille esim. perinnemaisemien hoitoon. Ehdotus on esillä juuri nyt. 9. Keskusteltiin myös muista mahdollisista toimintatavoista, joiden kautta perinnemaisemien hoitoa voitaisiin tehostaa kansalaisjärjestöjen toiminnassa. Talkoisiin ei enää saada paljon väkeä, mutta muita vaihtoehtoja voitaisiin kokeilla: kumminiittyjä paikallisille yrityksille ja kouluille. 10. Paljon on projekteja käynnissä, yhteistyötä tehdään, mutta viranomaisten ja yhdistysten välistä yhteistyötä voitaisiin vielä kehittää, esimerkiksi urakoinnin muodossa. Erilaisia toimintamalleja tulisi kokeilla ja kehittää rohkeasti. Esimerkiksi Lounais-Suomessa ympäristökeskus ja luonnonsuojelupiiri tekevät yhteistyötä Alma-rahoitteisessa maisemanhoitoprojektissa (Maisemajuna-projekti). Monipuolinen yhteistyö eri toimijoiden kanssa on ylipäätään elinehto kansalaisjärjestöille niin perinnemaisemien hoidossa kuin muussakin kulttuuriympäris- 8

9 töön liittyvässä toiminnassa, koska aiheeseen liittyy runsaasti eri näkökulmia ja toimijoita. Paikallistuntemus ja luotettavuus voivat olla kansalaisjärjestöjen valtteja. 11. Lapset ja nuoret ovat valitettavan usein vieraantuneet luonnosta ja myös perinnemaisemista. Erilaisia ympäristökasvatuspäiviä on suunnitteilla eri puolilla Suomea. Asennekasvatukseen tulisi kiinnittää erittäin runsaasti huomiota. KESKUSTELUAIHE 3: Kansalaisjärjestöjen yhteistyö Todettiin yleisenä ongelmana järjestöissä, että vaikka jäseniä on paljon, aktiivisia on kuitenkin aina vähän. Aktiiviset toimijat väsyvät aika ajoin siihen, että näkyvää tulosta ei saada vaivatta. Keskinäinen kanssakäyminen on paljolti kiinni jaksamisesta. Toiminta on muutamien aktiivien vastuulla. Ehdotettiin rakennusperinnön verkostoa mm. Kotiseutuliiton, Rakennusperinnön Ystävien ja Suomen Kulttuuriperinnön Tuen muodostaman rungon ympärille. Eräänä tapaamisareenana tuotiin esiin internet, sähköinen verkosto tai sähköinen keskustelupalsta. Kesäisin voitaisiin tavata kesäkokouksissa. Ensi kesäksi suunniteltiin kokousta Brinkhalliin (mahdollisesti kaksipäiväinen tapaaminen). Internetissä on seuraavia mahdollisuuksia: a) sähköpostiverkko - organisaattori hoitaa helposti alulle niin, että joko ilmoittaudutaan tai haetaan jäsenyyttä - hakemuksella voisi karsia mahd. häiriköt pois b) keskustelupalsta - chat-ohjelmiston perustaminen hivenen hankalampi, kuitenkin helppo ja mahdollinen c) kotisivujen laaja linkittäminen järjestöjen ja viranomaisten kesken helppo toteuttaa. Paikallaolijoiden mielestä sähköpostilista on hyvä laatia jo nyt, jokainen voi omia saamiaan posteja lähettää sopiville tahoille. Listalla olevat voivat muun muassa saada suoraan kutsut erilaisiin tapahtumiin. Esitettiin myös internetiä suosivan linjan kritiikkiä. Kaikilla ei ole nettipääte käytössä jatkuvasti. Julkaisuista sekä sanoma- ja aikakauslehdistä tieto löytyy joillekin paremmin. Todettiin, että molempia kanavia on käytettävä rinnan. Osa julkaistuista artikkeleista olisi syytä panna verkkoon luettavaksi. Rakennusperinteen Ystävien Tuuma-lehti todettiin erinomaiseksi. Hiidenkivi-lehteen voi myös saada julkaistuksi rakennusperintöartikkeleita. Laajan jäsenkunnan tarpeita tulee palvelemaan Museoviraston tekeillä oleva rakennusperintöportaali: joka avataan lähiaikoina. Koulutusyhteistyön jatkaminen eri tahojen kanssa on tärkeää. Muun muassa ympäristöministeriö rahoittaa Kotiseutuliiton järjestämää maankäyttö- ja rakennuslain koulutusta, johon järjestötkin voivat osallistua. Kansalaisopistojen yhteistyö rakennusperinnön alalla toimii hyvin muun muassa Itä-Uudellamaalla. Rahoitus on järjestöille aina ongelmallinen. Jäsenmaksut eivät riitä toiminnan pyörittämisen välttämättömiin menoihin, mutta niitä ei voi nostaakaan. Ilmoitus- ja sponsoritulot ovat hyvä lähde, mutta eivät saa olla ristiriidassa omien eettisten näkemysten kanssa. Varainkeruu yleishyödylliselle yhdistykselle on myös mahdollinen esimerkiksi merkkipäivälahjoituksena. Rakennusperintökohteista koottava joulu- tai muu postikorttisarja (esimerkiksi vanha ja uusi näkymä rinnakkain) voi paitsi tuottaa rahaa, myös tuoda esille tärkeitä teemoja. Yhdistyksille tulevat lahjoitukset ovat verottomia. 9

10 MAASEUDUN MAISEMAN- JA LUONNONHOITO - NEUVONTAA JA YHTEISTYÖTÄ Hannele Partanen Maaseutumaisema ja luonto vaikuttaa osaltaan mielikuvaan maaseudusta. Osataanko viljelijän työtä arvostaa, jos tiemaisema on pajukkoista peltoa ja näkymättöminä olevia järviä. Suoramyyntitilan mansikanpoimija viettää mielellään lepohetkensä katajakedolla istuen. Asukkaat haluavat asua kauniissa kulttuurimaisemassa ja kesämökkiläiset kaipaavat järvinäkymiä ja kukkaniittyjä. Muun muassa näiden asioiden eteen tekevät työtä maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoidon neuvojat. Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen neuvontajärjestö, joka kuuluu lähes jäsenellään maan suurimpiin naisjärjestöihin. Neuvontatyö tehdään 16 maakunnallisessa piirikeskuksessa. Ne toimivat ProAgria Maaseutukeskusten yhteydessä. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus on valtakunnallinen keskusjärjestö. Järjestön 20 maisemanhoidon neuvojaa muodostavat asiantuntijaverkoston, joka on erikoistunut maaseudun maiseman- ja luonnonhoitoon. Neuvojat ovat työllään vaikuttaneet maaseudun kylämaisemien arvostuksen ja hoidon lisääntymiseen. Viljelijöiden kiinnostuksen lisääntyminen maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen kertoo myös neuvontatyön tuloksellisuudesta. 10

11 Tietoa on viety eteenpäin koulutuksin, hankkein, kylä- ja tiemaisemasuunnitelmin sekä erilaisin kampanjoin. Työtä on tehty ruohonjuuritasolla, asukkaiden ja maanomistajien kanssa. Maa- ja kotitalousnaisten järjestön jäsenien avulla on ollut helppo päästä kosketuksiin kyläläisten kanssa. Hankkeet on toteutettu yhdessä mm. metsä- ja ympäristöalan asiantuntijoiden ja organisaatioiden kanssa. KYLÄN MAISEMANHOITO- SUUNNITELMAT YHDESSÄ ASUKKAIDEN KANSSA Kylämaisemahankkeissa on saatu kyläkyselyjen, työryhmien ja lukuisten asukasiltojen avulla selville kyläläisten mielipiteet. Kyläläiset ovat saaneet käytännönläheiset ohjeet kylämaisemansa kunnostamiseen ja hoitoon. Yhdessä tehty suunnittelu on varmistanut, että työt on tehty ja maisemanhoito on jatkunut myös seuraavina vuosina. Suunnitelmaa tehtäessä on selvitetty sekä toteuttamisen eri rahoitusmahdollisuuksia että maiseman merkitystä elinkeinojen kehittämiseen. Tapahtumissa raivataan esille kauniita näkymiä. Perinnemaisemat kunnostetaan kylän kohokohdiksi. Nurkat siistiytyvät unohtuneista tavaroista. Riukuaidan teko opitaan yhdessä ja kiviaitoja kunnostetaan entiselleen. Punamultaa keitetään latojen ja maitolaitureiden maalaamiseksi ja pärekattoja uusitaan. Yhdessä tekemällä saadaan paljon aikaan ja samalla opitaan perinteisiä, välillä jo unhoon menneitä taitoja. Kulttuuriympäristön hoito muuttuu itselle läheiseksi teoksi. Suunnitelmat antavat arvokasta tietoa asukkaiden toivomuksista kunnan käyttöön. Niitä voidaan käyttää kyläkaavoituksen sekä kulttuuriympäristöohjelman pohjamateriaalina. Suunnitelmien avulla on mahdollista hakea myös EU-rahaa kylien yhteisiin ja kyläkohtaisiin hankkeisiin. KAMPANJAT LISÄNNEET KIINNOSTUSTA Erilaiset kampanjat ja kilpailut ovat herättäneet kiinnostusta kulttuurimaisemiin. Neuvojat ovat aktivoineet asukkaita, kouluttaneet heitä sekä tehneet tarvittaessa hoitosuunnitelmia. Tapahtumista tehdyt lehtijutut vievät asioita eteenpäin ja motivoivat uusiin tapahtumiin. Ne myös lisäävät myönteistä suhtautumista kulttuurimaiseman hoitoon. Etsi kaunein maitotie -kilpailussa vuonna 1997 oli tärkeintä aukaista maaseudun ihmisten silmät näkemään oman kotimaiseman kauneus. Toisena tavoitteena oli saada kaupunkilaiset ymmärtämään, että maatalous hoitaa maaseutumaisemaa. Kilpailuun tuli kaikkiaan 80 ehdotusta kauneimmaksi maitotieksi. Kilpailussa parhaimmin menestyneet ovat hyödyntäneet kauneinta maitotietä esimerkiksi maaseutumatkailussa. Emäntien ekoteko -kampanjan tavoitteena vuonna 1998 oli tuoda kulttuuriympäristöasiat lähelle jokaista kyläläistä. Omassa kylässä tehty ympäristön kohentaminen koettiin myönteiseksi, kylää yhdistäväksi tekijäksi. Kyliä kunnostettiin 250 kohteessa ja mukana oli kyläläistä. Kuntoillen kylät kuntoon -haastekampanjassa vuosina toteutettiin erilaisia tapahtumia oman kylämaiseman parantamiseksi sekä hyötyliikunnan arvon nostamiseksi. Yhdessäolon merkeissä punamultapadat porisivat, viikatteet viuhuivat, pusikot puhdistuivat ja kylät kaunistuivat. Tapahtumia oli kaikkiaan 340 ja tapahtumiin osallistuneita Kampanjan tapahtumat olivat myönteisiä ja iloisia tapahtumia. Suosituimmiksi tapahtumiksi nousivat kyläkävelyt ja naisten raivaussahakurssit. Kyläkävelyt yhdessä 11

12 ulkopuolisen asiantuntijan kanssa opettivat katsomaan omia kotimaisemia uusin silmin. Monet kampanjan kyläkävelyistä ovat aktivoineet asukkaat kohentamaan kyliä ja suunnittelemaan erilaisten aluerahoitusten hakemista. VILJELIJÄT HOITAVAT MAASEUDUN MAISEMAA JA LUONTOA Maatalousympäristössä luonnon monimuotoisuus on syntynyt viljelijöiden työn tuloksena ja säilyy vain heidän avullaan. Luonnon monimuotoisuuden hoidolla on tulevaisuudessa yhä suurempi vaikutus maatalouden kannattavuuteen ja arvostukseen. Maatila peltoineen, rakennuksineen ja kotieläimineen on viljelijän työympäristö. Samalla se on myös tuhansien eri lajien elinympäristö, sillä noin neljännes Suomen eliölajeista elää maatalousympäristössä. Lajeja eivät ole pelkästään viljelykasvit ja kotieläimet. Maatalousympäristössä elää myös tuhansia luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä. Kysymys on erittäin tärkeästä osasta luontomme rikkautta, joka pitää säilyttää. Viljelyalueiden luontoon ja perinnemaisemiin liittyvillä kursseilla neuvotaan käytännönläheisesti, mitä maanomistaja voi tehdä niiden eteen. Suurin osa kursseista liittyy ympäristötukeen. Maisemanhoidon neuvojat järjestävät kurssien lisäksi yhteisiä retkiä tiloille tutustumaan hoidettuihin ja hoitoa vaativiin kohteisiin. Neuvojat tekevät maisemaan, luonnon monimuotoisuuteen sekä perinnebiotooppeihin kuuluvia erityistukisuunnitelmia tiloille. Yleisin rahoitettava työ näissä tuissa on maatalousympäristöön liittyvää raivausta, niittoa tai laidunnusta. Eniten on haettu perinnemaisemien hoitoon liittyvää tukea. Usealta tilalta löytyy hakamaan tyyppisiä metsänreunoja ja ranta-alueita, jotka ovat aikoinaan olleet laitumina. Pellon reunavyöhykkeiden, rantojen ja metsänreunojen harventaminen on yksi tuen kohde. Muita kohteita ovat muun muassa jonkin peltolohkon kylväminen maisemakasvilla tai peltoihin liittyvän koivukujanteen uusiminen. Myös kiviraunioiden, lohkareiden tai rakennelmien ympärillä olevien piennaralueiden hoitoa tuetaan. KUNTIEN NIITYJEN LUONTOA Peltojen ja niittyjen arvostus hoidettuina viheralueina on kasvamassa kunnissa ja seurakunnissa. Taajamien niityt ovat hoidettavissa helpommin ja pienemmällä kustannuksella kuin nurmikot. Hoidolla myös säilytetään niittyjen kasvi- ja eläinlajistoa. Yhä lisääntyvien kevyiden väylien pientareet ovat tärkeitä sekä luonnolle että liikkujalle. Kaupungeissa hoidon tavoitteena on yleensä luonnon monimuotoisuus ja maiseman avoimena säilyttäminen sekä alueiden käyttö virkistykseen. Neuvojat tekevät kunnille ja kaupungeille hoitosuunnitelmia peltojen ja niittyjen hoidosta sekä etsivät maaseutuyrittäjiä hoitamaan alueita. Maisemanhoito maaseutuyrittäjyyden muotona onkin neuvonnan uusimpia haasteita. Myös sopimuslaiduntaminen on kunnille mahdollinen ratkaisu laajojen maaseutumaisten alueiden hoitoon. Viljelijälle sopimuslaiduntamisen täytyy olla taloudellisesti kannattavaa toimintaa, jotta hän lähtee mukaan toimintaan. Kirjoittaja on Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen kehityspäällikkö Lisätietoja:

13 Maisemanhoidon neuvojat retkellä Kihdin Jungfruskärin lehdesniittymaisemissa. Maa- ja kotitalousnaisten maiseman- ja luonnonhoidon tilastoja Maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoidon neuvojia ollut vuodesta riippuen henkilöä Kylän maisemanhoitosuunnitelmat ja osasuunnitelmat 366 kpl Kylä-jakulttuurimaisemaan liittyvät koulutustilaisuudet 2210 kurssia osallistujaa Etsi kaunein maitotie -kilpailu ehdotusta Emäntien ekoteko -kampanja tapahtumaa osallistujaa Kuntoillen kylät kuntoon -kampanja tapahtumaa osallistujaa 25 maisemaan ja luontoon liittyvää opasta painokset yhteensä noin kpl 13

14 RAKENNUSPERINTEEN YSTÄVÄT - ESITTELY Viri Teppo-Pärnä Rakennusperinteen Ystävät ry / Byggnadstraditionens Vänner Rf :n tarkoituksena on edistää vanhan rakennuskannan säilymistä, perinnerakentamisen taitojen ylläpitämistä ja tiedon soveltamista uudisrakentamiseen sekä perinteisten rakennusmateriaalien arvostuksen kohottamista ja uusiokäyttöä. Toiminnan tarkoituksena on saada vanhat rakennukset ja kulttuuriympäristöt säilymään siten, että ei tuhota niiden alkuperäistä tai kehitysvaiheiden kautta syntynyttä omaleimaisuutta ja tunnelmaa. Yhdistyksen pääasialliset toiminatamuodot ovat tiedotus-, valistus-, ja koulutustoiminta sekä opintomatkat. Yhdistys on julkaissut vuodesta 2001 alkaen Tuuma-nimistä jäsenlehteä, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Yhdistys julkaisee vuosittain myös laajempisisältöisen vuosijulkaisun. Yhdistyksen tavoitteena on jakaa valistusta rakennusperinteen arvoista pitkäjänteisesti ja ihmisiä ymmärtäen, niin että toiminta ja tiedonjakamistapa koettaisiin läheisenä ja yksityisten ihmisten ongelmiin apua tuovana. Lisätietoja: Viri Teppo-Pärnä, puheenjohtaja , puheenjohtaja@tuuma.net NYT MUKAAN VAIKUTTAMAAN EUROOPPALAISEEN KULTTUURIPOLITIIKKAAN Europa Nostra in Finland -yhteistyöverkosto kutsuu suomalaisia kulttuuriperintöyhdistyksiä ja yksityishenkilöitä liittymään Europa Nostraan ja vaikuttamaan kulttuuriperintöämme koskevaan politiikkaan Euroopan tasolla. Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Arkkitehtiliitto sopivat vuoden vaihteessa Europa Nostra in Finland (EN-F) -yhteistyöverkoston muodostamisesta. Yhteistyöverkoston tarkoituksena on kehittää Europa Nostran toimintaa Suomessa ja hankkia järjestölle lisää jäseniä. Europa Nostra on kulttuuriperintöä vaalivien yhdistysten liitto, johon voi liittyä myös yksityisjäsenenä. Europa Nostralla on 225 jäsenjärjestöä, joista kuusi on suomalaisia. Myös Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö on hakenut Europa Nostran jäsenyyttä. Yksityishenkilöt mukaan lukien suomalaisia jäseniä on tällä hetkellä parisenkymmentä. Europa Nostra toimii läheisessä yhteistyössä Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja Unescon kanssa. Järjestö jakaa kulttuuriperintöä koskevaa tietoa, antaa neuvontaa sekä järjestää tiedotuskampanjoita kulttuuriperinnön säilyttämisen puolesta. Yksi näkyvimmistä toimintamuodoista on vuotuisten palkintojen jakaminen kulttuuriperintöä säilyttäville hankkeille. Järjestö vastaa omien 14

15 palkintojensa lisäksi Euroopan unionin kulttuuriperintöpalkintojen jakamisesta. Europa Nostra organisoi myös korkeatasoisia opintomatkoja ja konferensseja, mikä on ollut monen yksityishenkilön tärkein vaikutin jäseneksi liittymiselle. Opintomatkat suuntautuvat usein sellaisiin rakennuksiin ja kulttuuriperintökohteisiin, joihin yksityishenkilöillä ei ole normaalisti pääsyä. Europa Nostran verkkosivuilla sekä Kotiseutuliiton sivuilla osoitteessa on lisää tietoa järjestön toiminnasta ja Europa Nostran viimeisimpiä kannanottoja. Verkoston toimisto sijaitsee Kotiseutuliiton tiloissa Helsingin keskustassa. Europa Nostra in Finlandin jäseniä ja jäsenyydestä kiinnostuneita ihmisiä kokoontui 23. syyskuuta Nurmijärvelle keskustelemaan verkoston toiminnasta ja ajankohtaisista kulttuuriperintöasioista. Kuvassa etualalla vasemmalta Museoliiton Marja-Liisa Pohjanvirta, Inari Grönholm sekä Bo Grönholm Espoon kulttuurilautakunnasta ja Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Heikki Kukkonen. Takana vasemmalta Europa Nostran valtuuston jäsen Markus Bernoulli, Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Markku Tanner ja järjestösihteeri Juhani Railo. Kuva Anna-Maija Halme. 15

16 VANHAT TALOT - KALLIIT KORJAUKSET Seija Flink Ylikartanon talli korjausvaiheessa. Kuva Markku Karvonen Loviisassa järjestettiin syyskuun alussa Wanhassa wara parempi -päivät tarkoituksena esitellä yleisölle puukaupungin korjauskohteita. Toistakymmentä talonomistajaa oli avannut korjatun tai korjauksen alla olevan talonsa kiinnostuneille. Päivät olivat huikea menestys: noin 7000 ihmistä, läheltä ja kaukaa, kierteli kaupungissa tutustuen talojen mahdollisuuksiin ja ongelmiin ja osallistuen seminaareihin. Päivien järjestelystä vastasi pääasiassa Loviisan kulttuuri- ja ympäristöliike ry:n aktiiviset henkilöjäsenet. Päivien kotisivu on osoitteessa: Museoviraston arkkitehti Selja Flink piti päivien yhteydessä järjestetyssä seminaarissa oheisen esitelmän, jossa hän kansantajuisesti käsittelee vanhan talon korjaajalle hyödyllisiä näkökohtia. Harvalla vanhan talon omistajalla on riittävästi rahaa talonsa korjauksiin. Tämän on hyvin voinut nähdä niistä noin 1500 avustushakemuksesta, joita olen viime vuosina käsitellyt Museovirastossa. Samalla on tullut tutuksi millaisia korjauksia taloissa halutaan tehdä. Tavanomaisimmat syyt siihen, että rahat uhkaavat loppua kesken projektin ovat seuraavat: - Talo ei ole alun perin sopiva. - Talon kunto on oletettua huonompi. - Korjataan liikaa tai vääriä asioita väärään aikaan. 16

17 SOPIVAN TALON HANKINTA Korjauskustannuksissa säästää, kun hankkii jo alun perin omiin tarpeisiin ja toiveisiin mahdollisimman hyvin sopivan talon. Oleelliset kysymykset liittyvät talon kuntoon ja tilantarpeeseen: Kuinka paljon rahaa on varattava välttämättömiin korjauksiin? Mitä isoja korjauksia on tulossa lähivuosina? Mahdummeko taloon vai onko laajentamispainetta heti toinen mokoma? Jos näyttää siltä etteivät omat toiveet mahdu juuri tähän talon, olisi viisainta harkita toista taloa. On myös syytä miettiä, haluaako oikeasti asua vanhassa talossa narinoineen, vinoine seinineen ja ötököineen. Rakennussuojelija toivoisi, että ihmiset oikeasti hyväksyisivät vanhan talon, myös sisäpuolelta. Monella on kuitenkin unelma asua vanhan näköisessä talossa, joka on sisäpuolelta kuin uusi kerrostaloasunto. Silloin uusi talo voisi olla parempi vaihtoehto. Talokauppaa varten tehty kuntoarvio on yleensä ns. pintoja avaamaton, joten yllätyksiä on luvassa. Kaikkein vaarallisimpia ovat kokemuksieni mukaan 1970-luvulla lastulevy-peruskorjatut puutalot. Tuohon aikaan käytettiin surutta muovikelmuja ja mineraalivillaa paikoissa, joihin ne eivät sovi. Eräässä kohteessa oli alapohjan paksu haltijapalkki saatu lahotettua olemattomiin käärimällä se huolellisesti muoviin. Itse ostaisin mahdollisimman vähän korjatun talon, jonka katto ei ole vuotanut. Lahohysteriaan ei silti kannata vaipua. Lahoa ja vaurioita on kaikissa vanhoissa puutaloissa, talo ei siihen yleensä kaadu. Etenkin hirsitalo on ihmeen kestävä. Tunnuslause voisi olla: Laho etenee hitaasti, etene sinä kin. OMAT VOIMAVARAT Talon hankintavaiheessa on oltava yltiörehellinen itselleen ja kukkarolleen. Talon ja tontin ostohintaan täytyy siis lisätä tarvittavien korjausten hinta. Kuinka suuri laina on järkevä? Omia remonttitaitojakin pitäisi pohtia kriittisesti. Monia hommia voi tehdä itse ja säästää siten selvää rahaa. Sen sijaan esimerkiksi peltitöitä, hirsikorjauksia, koristemaalauksia, konservointia ja sähkö- sekä putkitöitä ei kannattaisi kokemattoman edes yrittää. Ammattilaiselta työt sujuvat nopeammin ja turvallisemmin. Omalle työlle ja ajalle pitää laskea hinta. Voisiko vastaavan ajan käyttää omassa palkkatyössä ansaitsemiseen? Perheelläkin saattaa olla asiaan sana sanottavana. Pienet lapset tarvitsevat sinua nyt, viiden vuoden päästä remonttipölystä kuoriutuva isä (tavallisimmin...) on outo otus. KORJAUKSIIN VARAUTUMINNEN Korjaamiseen pitäisi ryhtyä maltillisesti ja realistisesti. Mitä enemmän asioista ottaa etukäteen selvää, sen paremmin hanke onnistuu. Valmisteluvaiheeseen olisi hyvä varata jopa vuosi aikaa! Järkevä korjaaminen perustuu siihen, että tuntee talonsa. Asiantuntijalla teetetty kuntoarvio on hyvä pohja tälle, niiden laatu ja tarkkuus kuitenkin vaihtelee aikalailla. Omistajan on itsekin hyvä tutustua taloonsa kellarista ullakolle, rakennusosa rakennusosalta. Tutkimuksen nimissä kaikkea ei silti tarvitse repiä auki. Havainnot laitetaan paperille ja arvioidaan milloin mikäkin rakennusosa on korjattava. Hienommin tätä kutsutaan pitkän tähtäimen suunnitelmaksi (PTS). Välttämättömät korjaustyöt tehdään ensin: Katto ei saa vuotaa, lattia ei saa romahtaa, homeelle ei saa altistua. Jos talossa halutaan asua, jonkinmoiset pesutilat ja keittiö täytyy olla. Moni muu asia voi odottaa. 17

18 18 Brinkhallin kellarin ovi. Kuva Seppo Aakkula.

19 Korjauskustannuksiin vaikuttavat asiat määräytyvät pääasiassa suunnitteluvaiheessa. Vanhoihin taloihin perehtynyt suunnittelija on painonsa arvosta kultaa. Mitä arvokkaampi talo, mitä mittavammat korjaustyöt - sen tärkeämpää hankkia osaavat suunnittelijat. Rakennuslupaa vaativissa muutostöissä täytyy joka tapauksessa olla pääsuunnittelija, yleensä arkkitehti. Hyvä uudisrakennusten suunnittelija ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä korjaus- ja restaurointisuunnittelija. Perinteisiin rakenteisiin ja niiden toimintaan perehtyminen vaatii vuosien opiskelua. Suunnittelijan referenssiluettelosta voi tarkistaa, onko hän aiemmin suunnitellut vastaavanlaisia kohteita. Kaiken tämän jälkeen korjaamisen laskentakaava: Kun alustava aikataulu ja budjetti on tehty, kerrotaan ne molemmat kolmella. VÄHITEN JA VÄHITELLEN Korjauskustannuksissa on mahdollista säästää tekemällä oikeita toimenpiteitä oikeaan aikaan. Kun uhraa vähän rahaa ylläpitoon joka vuosi, voi isoja korjauksia siirtää vaikka loputtomiin. Esimerkiksi pari litraa valkoista pellavaöljymaalia vuosittain ikkunoiden ja listojen paikkamaalaukseen suojaa niitä perusteellisempaa korjausta odotellessa. Viisaan vitkuttelun aikana asioihin muodostuu suhteellisuudentajua ja epäolennaiset korjaukset unohtuvat. Vuoden asumisen jälkeen tietää oikeasti, mitkä asiat häiritsevät elämistä ja mitkä ovat vain estetiikkaa. Mitä vähe mmän tekee, sen paremmin vanhan talon ominaispiirteet säilyvät. Kun korjaa rikkimenneen ja hoitaa taloa, kustannuksia ei vanhasta talosta synny normaalia enempää. YHTEISKUNNAN TUET KORJAAMISEEN Valitettava tosiasia on se, että talon ylläpito on omistajan vastuulla. Edes suojelumerkintä ei oikeuta automaattisesti minkäänlaiseen yhteiskunnan tukeen. Suomen valtio ei myöskään suhtaudu erityisen anteliaasti kulttuuriperinnön tukemiseen. Viime vuosien uutuus kotitalousvähennys auttaa kovasti pikkuremonteissa ja sopii juuri vähitellen tekemisen filosofiaan. Kunnat myöntävät sosiaalisiin peruskorjauksiin (mummoille vessa) korjausavustuksia. Ympäristökeskusten kautta haettavat energia-avustuksen valitettavasti pikemminkin tuhoavat taloja kuin suojelevat niitä. Paksu lisälämmöneristys ja ikkunoiden uusiminen vähentävät rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaille rakennuksille on valtion budjetissa muutamia omia avustusmuotoja. Tärkeimmät yksityisiä ihmisiä koskevat ovat alueellisten ympäristökeskusten avustus rakennusperinnön hoitoon (2005: 2,3 miljoonaa euroa) ja Museoviraston entistämisavustus (2005: 0,8 miljoonaa euroa). Kummasta sitten kannattaa hakea? Yksiselitteistä ja selkeää vastausta ei ole, ja monet hakevatkin molemmista. Koska Museovirastolla on paljon vähemmän rahaa jaettavanaan, on sen avustusta pyritty tiukemmin ohjaamaan valtakunnallisesti merkittäville niin sanoituille huippukohteille. Erityisasemassa ovat noin 250 rakennussuojelulailla suojeltua kohdetta, mitä varten avustus alun perin saatiinkin. Avustusten varaan ei kannata heittäytyä, sillä määrärahat ovat pieniä ja hakijoita paljon. On myös hyvä muistaa, että avustuksen saaja sitoutuu noudattamaan tiettyjä määräyksiä ja ohjeita. Lisätietoja avustuksista esimerkiksi Museoviraston kotisivulta entavustus ja syksyllä avattavasta rakennusperinto.fi-portaalista. 19

20 KUULUMISIA KOHTEISTA BRINKHALL Immo Aakkula Refugium musicum -kamariorkesterin muusikoita Brinkhall soi -päivässä. Kuva Anna Hietala Mennyt kesä oli Brinkhallissa poikkeuksellinen. Heinäkuussa järjestetty Brinkhall soi tapahtuman saama suuri suosio ja julkisuus aiheuttivat yleisörynnistyksen, joka jatkui läpi koko kesän. Turkulaisten kiinnostu Brinkhallia kohtaan on kova. Pitkään uinunut kartano herättää suurta uteliaisuutta. Tapahtumapäiviä on Brinkhallissa toukokuun jälkeen ollut yli 60 ja rekisteröityjä vierailijoita yli 2 000! Omatoimisia vierailijoita voi olla toinen mokoma, koska puisto on suosittu retkikohde. Varsinaisia aukiolopäiviä oli Brinkhall soi -tapahtuman lisäksi vain kaksi. Jatkossa täytynee harkita säännöllistä viikonloppuaukioloa. Muut vierailijat olivat ryhmiä, joita opasti pääasiassa Heikki Toimi. Kartanolla pidettiin kolmet yksityiset juhlat, joitakin yhdistysten kokouksia, yksi puhtaasti kaupallinen tapahtuma sekä Pohjoismainen globalisaatioseminaari. Tasavallan presidentti kunnioitti läsnäolollaan Pohjoismaista globalisaatioseminaari, sen järjestäjää Göran von Bonsdorffia sekä Brinkhallia. Presidenti totesi paikan olevan aivan upean ja soveltuvan jo nykyisellään hyvin seminaari- ja kulttuurikäyttöön. Merkittävä yhteistyö on käynnistynyt Turun suomalaisen yhteiskoulun kanssa. Heidän Garderobi-projektinsa toteutetaan Brinkhallissa. Projektissa tuotetaan luvun vaihteen asuja kierrätysmateriaaleista. Puvut kuvataan Brikhallissa ja niihin liitetään historiallista taustakertomukset suomeksi ja ruotsiksi. Projektin tulokset esitellään Helsingissä Sinebrychoffin museon näyttelyssä, joka avautuu