Kari Rissa. Ilmastonmuutos. teknologiapolitiikan vaikutukset

Transkriptio

1 Kari Rissa Ilmastonmuutos teknologiapolitiikan vaikutukset

2 Kari Rissa Ilmastonmuutos teknologiapolitiikan vaikutukset 1

3 Teksti: Kari Rissa Taitto ja grafiikka: Teppo Jokinen Piirrokset: Tiina Paju Valokuvat: Kari Rissa Julkaisija:Tekes Paperi: Sisus LumiArt Silk 130 g, kannet Graphiart Card 300 g. Painettu kotimaisille ympäristöystävällisille materiaaleille. ISBN: Paino: Uudenmaan Paino-Center Oy, Sipoo

4 Esipuhe Teknologian kehitys on moniulotteista ja sillä on useita muotoja. Teknologian kehityksen keskeinen lähtökohta on kuitenkin osaaminen. Se kasvattaa tuottavuutta tai laatua suhteessa annettuihin voimavaroihin. Osaamisen hyödyntäminen ja innovointi luovat taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Myös elinkeinoelämän rakennemuutokset ja erityisesti teknologiset muutokset lisäävät taloudellista kasvua ja työpaikkoja. Kehitys ja muutokset osaamisessa ja rakenteissa eivät kuitenkaan aina synny itsestään markkinavoimien avulla. Myös julkisen sektorin rooli tutkimuksen ja teknologian kehityksen suuntaajana ja tukijana on merkittävä. Teknologioilla on suoria vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskunnan hyvinvointiin, mutta myös kansantalouteen. Julkinen sektori panostaa entistä enemmän hyvinvointiin ja ympäristöön liittyvien teknologioiden kehittämiseen. Tämä johtuu markkinamekanismin puutteellisuudesta. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen on viimeisten kymmenen vuoden aikana noussut yhdeksi yhteiskunnan ja myös Suomen suureksi haasteeksi, erityisesti laillisesti sitovan Kiotopöytäkirjan myötä. Kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisessa teknologioilla ja teknologian kehityksellä on merkittävä rooli erityisesti pitkällä aikajänteellä. Teknologia- ja tiedepolitiikalla on merkittävä rooli, kun pyritään vaikuttamaan kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen Suomessa ja viennin kautta myös kansainvälisesti. Tekesin (Teknologian kehittämiskeskus) toiminta on alusta lähtien sisältänyt tavoitteet yhteiskunnallisiin ja hyvinvointia lisääviin vaikutuksiin. Viime vuosina niiden painoarvoa on nostettu tuotantorakenteiden monipuolistamisen ja tuotannon sekä viennin kasvattamisen rinnalle keskeiseksi tavoitteeksi kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Mutta mitkä ovat teknologiapanosten tulokset ja vaikutukset? Yhteiskunnallisten hyvinvointitavoitteiden saavuttamista on hankala mitata. Vaikutuksia on myös hankala arvottaa. Niitä ei voida mitata tulevana liikevaihtona eikä verrata yksiselitteisesti keskenään. Yhteiskunnan hyvinvointiin, erityisesti ilmastonmuutokseen, liittyviä pyrkimyksiä leimaa myös pitkäjänteisyys. Se tuo arviointiin mukaan epävarmuutta, koska vaikutukset toteutuvat vasta tulevaisuudessa. Tämä kirja nostaa esiin keskeisiä havaintoja ja käytännön esimerkkejä siitä, miten teknologialla voidaan vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Taustalla on kaksi arviointitutkimusta otsikoilla Teknologiaohjelmat ja ilmastonmuutos - Tekesin teknologiaohjelmien merkitys ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi valikoitujen teknologiaohjelmien ja hankekokonaisuuksien valossa ja Ilmastomyönteisten teknologioiden kehityksen ja käyttöönoton edistäminen - Kansainvälinen vertailu case-esimerkkien valossa. Kirjan kirjoittaja Kari Rissa luotaa lukijaa teknologian kehityksen ja ilmastonmuutoksen rajoittamisen monisäikeiseen maailmaan. Julkaisu ei ole Tekesin kannanotto teknologian kehittämiseen strategioihin vaan toimittajan laajan aineiston ja monien haastattelujen pohjalta muodostama kuva tilanteesta. Julkaisun toivotaan antavan näkökulmia siihen laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, joka on syntynyt tiede- ja teknologiapolitiikan, energia- ja ympäristöpolitiikan sekä elinkeinopolitiikan välimaastoon. Samaan aikaan tämän kirjan kanssa on julkaistu myös Ilmasto Haaste Teknologialle, näkemyksiä ja tuloksia Climtech-ohjelmasta - kirja. Robin Gustafsson ja Eija Ahola Tammikuu 2003 Tekes 3

5 Sisältö LUKU 1. Johdanto Voidaanko teknologialla vaikuttaa ilmastonmuutokseen? 6 LUKU 2. Ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset Ilmastonmuutos riskeistä suurin 10 Johannesburgin huippukokous: Paljon sanoja vähän energiatekoja Ilmastonmuutos suuri haaste Suomelle 15 Euroopan unioni panostaa uusiutuviin energiamuotoihin 20 LUKU 3. Ilmastonmuutos ja teknologia Kestävä kehitys ja teknologia Ympäristöteknologia luo kilpailukykyä 28 Professori Peter Lund: Uusiutuvissa on tulevaisuus 32 Ylijohtaja Taisto Turunen: Kansallinen ilmastostrategia vähentää kasvihuonepäästöjä Ilmastopolitiikan ohjauskeinot ja teknologia 36 LUKU 4. Ilmastonmuutos ja Tekes Tekesin tavoitteet ilmastonmuutoksen torjunnassa 38 Pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara: Kohti kestävää kehitystä 42 Ilmastokoordinaattori Sami Wilkman: Ilmastonmuutosta torjuttava tosissaan 44 Osastopäällikkö Hannele Pohjola: Kilpailukykyä edistettävä 46 Ilmastonmuutosta torjuvia teknologia-ohjelmia 48 LUKU 5. Ilmastonmuutos ja teknologiaohjelmat Teknologiaohjelmien vaikutukset Biopolttoaineet ja ilmastonmuutoksen torjunta 55 S. Pinomäki Ky: Palstahakkuri valmis kaupallistaminen takkuilee 60 Fortum Oyj ja Vapo Oy: Metsähakkeesta polttonestettä 62 Kvaerner Pulping Oy: Uskomme bioenergian mahdollisuuksiin Uudet energiateknologiat ja ilmastonmuutoksen torjunta 66 4 Tanska: Vahva panostus tuulivoimaan 72 Pohjois-Saksa: Tuulivoimalla neljännes sähköstä 74 WinWinD Oy: Suomalaista tuulivoimaa 76 ABB Oy: Tuulivoimageneraattoreita ympäri maailman 78 Naps Systems Oy: Aurinkoteknologia läpimurtovaiheessa 80 Naps Systems Oy: Aurinko-vetyjärjestelmä markkinoille 82 European Fuel Cell Gmbh: Polttokennoja kehitetään kiivaasti Rakennusten energiankäytön tehostamismahdollisuudet 84 Fenestra Oy: Ikkunoissa energiansäästön paikka 90 Suomen Lämpöpumpputekniikka Oy: Maalämmön suosio kasvaa 92 SVEP ja VET: Ruotsi uskoo lämpöpumppuun 94 LUKU 6. Useita ohjelmia ilmaston hyväksi KTM ilmastonmuutosta torjumassa CLIMTECH-ohjelmalla päästöt kuriin 100 Tutkimusprofessori Ilkka Savolainen: Kasvihuonekaasuja voidaan vähentää reilusti Energiansäästöä sopimuspohjalla Ympäristöklusteri torjuu ilmastonmuutosta 108 LUKU 7. Johtopäätöksiä teknologian vaikutukset Miten torjua ilmastonmuutosta? Tekes ilmastonmuutosta torjumaan uusin eväin 115 Teknologiajohtaja Martti Äijälä: Panosta suomalaisille osaamisalueille 118 Teknologiapolitiikka vaatii uusia ohjauskeinoja 120 LUKU 8. Ehdotuksia toimintastrategiaksi Ilmastonmuutoksen torjunta välttämätöntä 122 Pois norsunluutorneista: Toimintaympäristö otettava huomioon 124 Uutta teknologiaa energiatukien avulla 130 Pääsihteeri Sauli Rouhinen: Nyt tarvitaan yhteisvastuun kantajia 131 Lähteet 133 Sanasto 135

6 Luku 1 Johdanto Kasvihuoneilmiö uhkana Teknologian vaikutusmahdollisuudet? Teknologiapolitiikan rooli? Teknologiaohjelmien vaikutukset? Tulevaisuuden toimintastrategia 5

7 Voidaanko teknologialla vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Ilmastonmuutos on odotettavissa olevista ympäristöriskeistä suurin. Jos nykymeno jatkuu, seuraavan sadan vuoden aikana maapallon keskilämpötilan arvioidaan nousevan 1,4 5,8 astetta. Syy lämpötilan nousuun on fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvä kasvihuonekaasujen ennen muuta hiilidioksidin määrän nopea kasvu ilmakehässä. Maapallon lämpötilan nousun seurausilmiöt voivat aiheuttaa suuria muutoksia maapallon ekologiseen tasapainoon. Myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset vahingot saattavat nousta suuriksi vuosisadan puolivälissä jopa noin 300 miljardiin dollariin vuodessa. Ilmastonmuutoksen torjunta on suuri haaste ihmiskunnalle. Kioton sopimuksen mukaan kasvihuonekaasuja on vähennettävä erityisesti rikkaissa teollisuusmaissa 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta kauteen mennessä. Suomen on vakiinnutettava kasvihuonekaasupäästöt vuoden 1990 tasolle. (Kansallinen ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 2001). Teknologian mahdollisuudet? Kestävä kehitys ja erityisesti ilmastonmuutoksen hallinta ohjaavat teknologian maailmanlaajuisia suuntauksia tulevina vuosikymmeninä. Myös suomalaisessa teknologiapolitiikassa kasvihuonekaasujen vähentäminen on nousemassa entistä merkittävämmäksi tekijäksi ja reunaehdoksi. Julkisen tahon rooli voi olla merkittävä tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoittajana ja suuntaajana Teknologioilla tulisi olla ratkaiseva rooli kasvihuonekaasujen vähentämisessä, etenkin pitkällä aikajänteellä. Ilmastopolitiikan yleiseksi päätavoitteeksi voidaan asettaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja luonnonvarojen käytön tehostaminen. Ilmastonmuutoksen hallinnassa tärkeitä tulevaisuuden teknologioita ovat ne, joilla pyritään korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä sähkön ja lämmön tuotannossa uusiutuvilla energiamuodoilla esimerkiksi tuulella, auringolla, maalämmöllä, biomassalla ja vesivoimalla. Energiansäästöön ja tuotannon ekotehokkuuteen tähtäävät innovaatiot ovat myös tärkeitä. Päästökauppa voi vauhdittaa uusien teknologioiden kysyntää. Kasvihuonekaasujen vähentämistä edistävillä teknologioilla on monia muitakin ympäristön ja ihmisten hyvinvointia parantavia vaikutuksia, sillä uudet teknologiat voivat myös siivittää talouden kasvua, lisätä vaurautta ja vahvistaa veropohjaa. Näin on mahdollista helpottaa hyvinvointipalvelujen tuottamista ja hankintaa. Teknologiapolitiikan rooli Kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat laajalle vaikuttavia uusia muutosvoimia myös teknologiapolitiikassa. Vaikka taloudelliset vaikutukset ovat päätavoitteena, ympäristöä vähemmän kuormittavien teknologioiden kehittäminen on otettu yhä vahvemmin mukaan mm. Tekesin (Teknologian kehittämiskeskus) ohjelmiin. Vuosina Tekesin rahoituspanos kasvihuonekaasupäästöjä vähentäville teknolo-

8 gia-alueille oli yhteensä noin 280 miljoonaa euroa. Rahoitusta on annettu eniten teollisuuden energiankäyttöön, rakennuksiin ja erityisesti bioenergiaan liittyviin hankkeisiin. Aurinko- ja tuulivoimahankkeita on rahoitettu selvästi vähemmän. Panostus liikenteeseen on ollut myös vähäistä, vaikka liikenne aiheuttaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä. Ensimmäiset energiateknologiaohjelmat käynnisti Suomessa jo 1980-luvun puolivälissä kauppa- ja teollisuusministeriö. Niiden rahoitus siirtyi Tekesiin vuonna Tekesin yksi tavoite on pyrkiä torjumaan teknologiaohjelmien ja hankerahoituksen avulla ilmastonmuutosta. Tällaista ohjelmatoimintaa on nykyisin monilla kasvihuonekaasupäästöjen kannalta keskeisillä alueilla. Teknologiaohjelmien vaikutukset Nykyisin Tekesin teknologiaohjelmat kattavat useita eri teknologioita, joista osan vaikutus ilmastonmuutokseen voi olla välitön, osan välillinen. Välittömät teknologiset vaikutukset syntyvät, kun kehitetään uusia tuotteita, tuotantomenetelmiä ja palveluja, joilla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä tai korvata saastuttavaa teknologiaa kokonaan uudella. Suurin osa teknologiaohjelmista pyrkii vaikuttamaan kasvihuonepäästöihin välittömästi. Välillisiä vaikutuksia syntyy niistä teknologiaohjelmista, joilla esimerkiksi parannetaan tuotanto- ja materiaalitehokkuutta. Esimerkiksi bioteknologia-alan ohjelmissa voidaan kehittää täysin uudenlaisia ekotehokkaita ratkaisuja elintarvike- ja metsäteollisuuden prosesseihin. Myös tieto- ja viestintäteknologian ohjelmissa kehitetyt uudet teknologiat voivat tehostaa yritysten toimintaa ja samalla vähentää materiaalien ja energian käyttöä. 7

9 Teknologiaohjelmien vaikutukset voivat olla sekä kansallisia että kansainvälisiä. Suomessa kehitetyn teknologian avulla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä myös globaalisti. Tavoitteena on samalla synnyttää tuotteita ja järjestelmiä, jotka menestyvät kansainvälisillä markkinoilla. Suomi onkin kasvattanut energiateknologioiden vientiä nopeammin kuin kilpailijat. Tässä kirjassa esitellään useammasta teknologiaohjelmasta yhdeksän hankekokonaisuutta. Arviointi perustuu Tekesin tilaamiin ja Gaia Group Oy:n tekemiin tutkimuksiin Teknologiaohjelmat ja ilmastonmuutos ja Ilmastomyönteisten teknologioiden kehityksen ja käyttöönoton edistäminen. Mukaan on valittu mielenkiintoisia ja monipuolisia, teknologioiden kaupallistamisessa ja käyttöönotossa menestyksekkäitä ja vähemmän menestyksekkäitä esimerkkejä. Tarkasteltavat hankekokonaisuudet on valittu kasvihuonekaasupäästöjen kannalta kolmelta keskeiseltä alueelta: tuuli- ja aurinkoenergia, bioenergia ja rakennusten energiankäyttö. Hankekokonaisuuksien vaikuttavuuden realisoitumisen yhteydessä on arvioitu kunkin hankkeen vaikuttavuuspotentiaali. Apuna arvioinnissa on käytetty mm. arvoketjuja. Teknologian lisäksi on tutkittu myös poliittista, taloudellista ja sosiaalista toimintaympäristöä. Vaikuttavuusarvioinnissa on keskitytty nimenomaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tarkastelun kohteena eivät ole olleet ohjelmien ja projektien muut vaikutukset. Tulevaisuuden toimintastrategia Ilmastonmuutoksen torjunnassa teknologiapolitiikalla on kokonaisuutena ollut merkittävä rooli, vaikka kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen on otettu mukaan Tekesin teknologiaohjelmien yhdeksi tavoitteeksi ja valintakriteeriksi vasta vähän aikaa sitten. Teknologiaohjelmien vaikuttavuuspotentiaali on yleensä ollut suurempi kuin niiden 8 vaikuttavuuden realisoituminen. Vaikka kirjassa esitellään lukuisia hyviä esimerkkejä, maailmanlaajuiset menetystarinat ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat kuitenkin olleet vielä harvassa. Uusien innovaatioiden synnyttäminen ei ole aina helppoa. Jos arvoketjusta puuttuu osia, on teknologian kehittäminen, kaupallistaminen ja käyttöönotto usein mahdotonta. Moni hyvä hanke on jäänyt idea-asteelle. Suurilla toimijoilla on kuitenkin pieniä paremmat mahdollisuudet kaupallistaa ja myydä uutta teknologiaa erityisesti energia-alalla. Poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat oleellisesti siihen, miten ilmastonmuutosta torjuvaa teknologiaa voidaan kehittää ja kaupallistaa. Energian alhainen hinta on yksi tärkeimmistä uusien teknologioiden esteistä. Tämä näkyy muun muassa haluttomuutena investoida uusiin energiantuotantomuotoihin. Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta myönteiset uudet teknologiat ovat toistaiseksi usein kalliimpia kuin vanhat ja saastuttavat. Teknologian kehittäminen ei yksin riitä kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Teknologioita on osattava käyttää ja hyödyntää kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Kun halutaan helpottaa markkinoille pääsyä ja madaltaa investointikynnystä kansallinen ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävä energiapolitiikka on avainasemassa. Toistaiseksi kestävä kehitys ja ilmastonmuutos ovat heijastuneet suoraan vasta muutaman teknologiaohjelman tavoitteisiin. Tämä johtunee siitä, että taloudelliset näkökohdat ovat olleet selvästi ohjaavampia kuin ympäristönsuojeluun liittyvät näkökohdat. Tekesissä on uskottu, että taloudellinen menestys ja vauraus luovat edellytyksiä sille, että ympäristöarvot tulevat tärkeiksi ja niihin on silloin varaa panostaa. Teknologian kehittämisellä on pyrittävä siihen, että tuleville sukupolville säilyy hyvät kestävän kehityksen mukaiset elämisen mahdollisuudet maapallolla.

10 Luku 2 Ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset Ilmastonmuutos riskeistä suurin Ilmastonmuutos suuri haaste Suomellekin Johannesburgista vähän eväitä EU panostaa uusiutuviin energiamuotoihin 9

11 Maapallon ilmasto lämpenee. Odotettavissa oleva ilmastonmuutos on ympäristövaikutuksiltaan suurin ja nopein jääkauden jälkeen. Jos nykymeno jatkuu ja pahimmat uhkakuvat toteutuvat, olemme todellisen maailmanlaajuisen ekokatastrofin edessä. Seuraavan sadan vuoden aikana maapallon keskilämpötilan arvioidaan nousevan 1,4 5,8 astetta. Tutkijoista ja ilmastopolitiikan asiantuntijoista koostuvan YK:n hallitusten välisen kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan erityisesti ihmisen toiminta nostaa maapallon keskilämpötilaa. Esimerkiksi hiilidioksidin määrä on viime vuosisadalla lisääntynyt noin 20 prosenttia ja metaanin noin 70 prosenttia (IPCC 2001). Euroopan keskilämpötila on noussut noin 0,8 astetta viimeisen sadan vuoden aikana. Lämpötilan nousua korostaa se, että vuosisadan viimeisin vuosikymmen oli ennätyksellisen lämmin. Lämpötilan nousuun liittyvät seurausilmiöt voivat aiheuttaa paljon muutoksia maapallon ekologiseen tasapainoon. Tutkijat odottavat ilmaston lämpenevän enemmän pohjoisilla leveysasteilla kuin tropiikissa. Merenpinnan odotetaan nousevan veden lämpölaajenemisen ja napajäätiköiden sulamisen vuoksi. Säät myös vaihtelevat aiempaa kiihkeämmin. Pohjoisessa esiintyy entistä enemmän myrskyjä ja tulvia ja etelässä kuivuutta ja metsäpaloja. Jos kuivuus leviää yhä laajemmalle, aavikoituminen lisääntyy. Se vaikeuttaa mm. karjanhoitoa ja viljelyä. Jos merten pinta nousee ennustetulla tavalla, sadat miljoonat ihmiset joutuvat ympäristöpakolaisiksi Ilmastonmuutos riskeistä suurin Mikäli ilmastonmuutosta ei hillitä, kaikki kasvi- ja eläinlajit eivät ehdi sopeutua muutoksiin. Tällä voi olla tuhoisa vaikutus luonnonvaraiseen kasvistoon ja eläimistöön. Trooppiset sairaudet leviävät aiempaa helpommin lämpimässä ja kosteassa ilmastossa. Ilmastonmuutos aiheuttaa eri puolilla maailmaa taloudellisia vahinkoja ja ne saattavat vuonna 2050 olla YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n ja suuren kansainvälisen jälleenvakuutusyhtiön Munich Re:n arvion mukaan jopa noin 300 miljardia dollaria vuodessa. Syynä lämpötilan nousuun on kasvihuonekaasujen ennen muuta hiilidioksidin määrän nopea kasvu ilmakehässä. Fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat nelinkertaistuneet vuodesta Maapallon keskilämpötilan nousu seuraavien sadan vuoden aikana tulisi pitää pienempänä kuin yksi aste, jos ilmastonmuutos halutaan pitää kurissa. Hiilidioksidipäästöjen pienentäminen on kuitenkin ongelmallista, koska melkein kaikki ihmisten toiminnot, kuten liikenne, energiantuotanto ja rakentaminen, tuottavat vuosittain ilmaan suuria määriä hiilidioksidia. Mutta jos ilmastomuutokseen osataan varautua ajoissa, kielteisiä vaikutuksia voidaan pienentää. YK:n erityiskokouksessa Kiotossa joulukuussa 1997 hyväksyttiin pöytäkirja, joka tähtää kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Syksyllä 2002 näytti, että riittävä määrä maita aikoo ratifioida Kioton sopimuksen. Kasvihuonekaasuja on vähennettävä erityisesti rikkaissa teollisuusmaissa 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta kauteen men-

12 nessä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes, ja sen tulisi vähentää päästöjä seitsemän prosenttia. Keväällä 2001 presidentti Georg W. Bush ilmoitti, että Yhdysvallat ei ratifioi Kioton sopimusta. EU-maiden tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosien aikana. Suomi on sopinut ns. EU-kuplan sisällä, että sille riittää kasvihuonekaasujen vähentäminen vuoden 1990 tasolle vuoteen mennessä. Tämä on kansallisen ilmastostrategian lähtökohta (Kansallinen ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 2001). Kioton sopimus on vasta alkua, sillä todelliset teot ovat vasta edessä. IPCC on arvioinut, että todellinen päästöjen vähennystarve maailmanlaajuisesti on prosenttia. Tällä hetkellä teollistuneissa OECD-maissa asuu noin neljäsosa maapallon väestöstä ja vuonna 2040 arviolta noin kymmenesosa. Rikkaat teollisuusmaat kuitenkin kuluttavat puolet maapallon energiasta ja tuottavat puolet kaikista hiilidioksidipäästöistä. Tunnettu saksalainen MIPS-ajattelun isä Friedrich Schmidt- Bleek laskee, että jos maapallon hiilidioksidipäästöt puolitetaan ja jaetaan tasan kaikkien maapallon ihmisten kesken, tulisi OECD-maiden vähentää päästöjään kertoimella

13 Ilmastonmuutoksen haasteet ovat suuria ja maapallon kestävän kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeitä. Väestönkasvu myös uhkana Ilmastonmuutoksen uhka kytkeytyy kiinteästi maapallon nopeaan väestönkasvuun sekä ihmisten toiveisiin elintason noususta. Tällä hetkellä maapallon väkiluku on jo yli 6 miljardia. Yhden tunnin aikana väestömäärä lisääntyy noin henkeä. Maapallon väkiluvun odotetaan saavuttavan 9 miljardin huipun vuonna 2070 ja kääntyvän siten laskuun (IIA- SA 2001). Raju, vaikkakin viime vuosina hivenen tasaantunut väestönkasvu merkitsee joka tapauksessa, että maapallolla on yhä enemmän suita ruokittavana. Tällä hetkellä teollistuneissa OECD-maissa keskivertokuluttajan ekologinen jalanjälki on noin neljä kertaa niin suuri kuin muualla maailmassa, Yhdysvalloissa jopa viisi kertaa niin suuri kuin keskiverron aasialaisen tai afrikkalaisen (Living Planet -raportti 2000). Useimmat Afrikan ja Aasian kehitysmaat, joissa väestönkasvu on nopeinta, odottavat elintasonsa parantuvan. Jos tämä toteutuu, maapallon ekologinen kuorma kasvaa koko ajan yhä rajummin esimerkkinä vaikkapa Kiina. Mikäli maan teollistamisohjelma etenee nykymenoa, kiinalaiset kaksinkertaistavat omalla hiilenkäytöllään maailman hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä. Kiinalaisten teollistamisohjelman mukaista elintason nostamista puolestaan on vaikea asettaa kyseenalaiseksi, jos teollistuneissa maissa asuva 20 prosenttia väestöstä käyttää 80 prosenttia maapallon voimavaroista. Rikkaiden maiden luonnonvarojen käytön vähentäminen loisi edellytyksiä köyhyyden poistamiseen ja tasa-arvon lisäämiseen. Panostus ekotehokkuuteen antaisi mahdollisuuksia kestävän kehityksen mukaiselle yritystoiminnalle ja ympäristönsuojelulle (Ekotehokkuus enemmän vähemmästä 2001). 12 Maapallon johtajat sitoutuivat syksyllä 2000 YK:n huipputason vuosituhatkokouksessa puolittamaan maapallon köyhyydessä elävän väestön osuuden vuoteen 2015 mennessä. Sama tavoite vahvistettiin myös YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa kesällä Nyt sadat miljoonat köyhät odottavat sanojen muuttuvan teoiksi. Kulutusjuhlat jatkuvat Maailman väestön kulutus on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Ihmiskunta käytti vuonna 2000 julkiseen ja yksityiseen kulutukseen yli kuusi kertaa enemmän rahaa henkeä kohden kuin vuonna Kulutus jakautuu maapallolla yhä epätasaisemmin. Rikkaissa tai kehittyvissä maissa talouden kasvu on tuonut ruokaa, puhdasta vettä ja asuntoja. Ongelmana on, että kulutusjuhliin ei ole kutsuttu maailmaan köyhimpiä. Afrikassa kulutus on vähentynyt viidenneksen 25 viime vuoden aikana. Nälkää kärsii 800 miljoonaa ihmistä, ja puhdas vesi puuttuu 1,3 miljardilta (UNDP 2000).

14 100 Suomen kasvihuonekaasupäästöt (miljoonaa ekvivalenttia hiilidioksiditonnia) e Hiilidioksidi Metaani Dityppioksidi F-kaasut Ilmastostrategian tavoite Ilmastostrategian perusura e = ennuste Lähde: Luonnonvarat ja ympäristö 2002 Maailman rikkain viidennes käyttää 86 prosenttia yksityisen kulutuksen varoista. Köyhin viidennes joutuu sitä vastoin tyytymään vain 1,3 prosenttiin. Jos kaikki maailman asukkaat kuluttaisivat yhtä paljon kuin esimerkiksi me suomalaiset, maapallon kestokyky ylittyisi dramaattisesti hyvin pian. YK:n kehitysohjelman UNDP:n julkaiseman Inhimillisen kehityksen raportin mukaan kehitysmaat saattavat toistaa teollisuusmaiden tekemät virheet eli kasvattaa talouttaan epäoikeudenmukaisesti ja luonnon kustannuksella. Toinen parempi vaihtoehto olisi harpata suoraan ympäristöystävällisempään kasvuun, joka ottaa huomioon köyhien tarpeet ja säilyttää luonnonvaroja. Yhä enemmän kuluttavilla ihmisillä on yhä useammin vastassaan ekosysteemin rajat. Washingtonissa toimiva arvostettu Worldwatchinstituutti on arvioinut, että maapallon ihmisten ruoansaannin varmuus todennäköisesti heikkenee. Ruokavarmuuden takaaminen seuraavalle sukupolvelle vaatii perusteellisia muutoksia väestö- ja energiapolitiikkaan sekä maan- ja vedenkäyttöön (State of the World 1997). WWF:n mukaan on keinoja, joilla voidaan pienentää kulutuksen vaatiman liian suuren ekologisen jalanjäljen vaikutuksia. Näitä ovat kulutuksen vähentäminen ja säästö, energiatehokkaampien tuotantotapojen kehittäminen sekä raaka-aineiden kierrättäminen. Esimerkiksi siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin pienentäisi merkittävästi Suomen ekologista jalanjälkeä, joka on maailman suurimpia. YK:n Kestävän kehityksen huippukokouksessa päätettiin käynnistää kymmenvuotisohjelma, jolla tavoitellaan tuotanto- ja kulutustapojen muutosta. Taloudellinen kasvu pyritään irrottamaan luonnonvarojen käytön kasvusta parantamalla ekotehokkuutta ja vähentämällä kulutusta erityisesti rikkaissa teollisuusmaissa. Sitovista määrällisistä tavoitteista ja aikatauluista ei kuitenkaan Johannesburgissa pystytty sopimaan. 13

15 Johannesburgin huippukokous: Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa maailmanlaajuinen kestävä kehitys otti muutaman pienen askeleen eteenpäin. Kokouksen tärkein anti oli 157 kohtaa käsittävä Kestävän kehityksen toimintaohjelma seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi. Siinä on vain muutama selkeä määrällinen tavoite ja aikataulu: ilman kunnollisia vessoja ja jätehuoltoa elävien määrä puolitetaan vuoteen 2015 mennessä, kalakantojen hupeneminen pysäytetään vuoteen 2015 mennessä ja kemikaalien haitat vähennetään vuoteen 2020 mennessä. Suomen aloitteesta päätettiin käynnistää tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseen tähtäävää ohjelma. Taloudellinen kasvu ja luonnonvarojen kulutus pyritään saamaan kuriin parantamalla ekotehokkuutta ja vähentämällä kulutusta. Se oli hyvä avaus. Nyt tuotanto- ja kulutustapoja pyritään muuttamaan luonnonvaroja vähemmän kuluttavaksi, vaikka sitovista tavoitteista ja aikatauluista ei pystytty sopimaan, arvioi Suomen Johannesburg valmistelutoimikunnan puheenjohtaja, tutkimusjohtaja Markku Wilenius. Energia-asioita käsitellään useissa Johannesburgissa hyväksytyn toimintaohjelman kohdissa. Mitään merkittäviä uusia avauksia energiapolitiikassa ei kuitenkaan tehty. Huippukokouksen pahin takaisku otettiin Wileniuksen mielestä uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämispyrkimyksissä. Öljyteollisuusmaiden kovan vastustuksen vuoksi mistään uusista tavoitteita ei pystytty sopimaan. Jotkut Yhdysvaltain edunvalvojat jopa ovat yrittäneet selittää Johannesburgin päätöksiä niin, että nyt ydinvoiman ja suurten patojen rakentaminen olisi kestävän kehityksen mukaista. Euroopan unioni sanoutui tällaisista tulkinnoista irti jo Johannesburgissa. Kokouksessa olisi pitänyt käsitellä selvästi tavoitteellisemmin myös köyhyyteen, ruokaan ja väestönkasvuun liittyviä asioita. Niillä on selvä yhteys mm. energiantuotantoon. Kansainvälispoliittisesti se ei kuitenkaan ollut mahdollista, Wilenius toteaa. 14 Paljon sanoja vähän energiatekoja YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa oli esillä myös ympäristöystävällisiä energiantuotantomuotoja. Ympäristöjärjestöt olivat pettyneitä Johannesburgin huippukokouksen vaatimattomiin tuloksiin, vaikka ennakkoon jo osattiin pelätä pahinta. Kansainvälisen ympäristöjärjestön Maan ystävien varapuheenjohtaja Tony Jumper luonnehtii huippukokousta täydelliseksi pettymykseksi. Yrityselämän ja kaupan edut jyräsivät alleen kestävän kehityksen. Kokous ei pystynyt asettamaan uusia kunnianhimoisia tavoitteita eikä synnyttämään riittäviä toimenpiteitä maapallon ongelmien ratkaisemiksi. Vain sanitaatioasioissa edettiin edes jollain tavoin. Ratkaisu uusien energiamuotojen edistämisestä sen sijaan oli todella onneton, Jumper arvioi. WWF:n ilmastojohtaja Jennifer Morgan piti niin ikään kokouksen antia laihana. Kokous epäonnistui pahasti tuotanto- ja kulutustapojen muuttamisessa. Mitään sitovuutta ei saatu aikaan luonnonvarojen kulutuksen vähentämisessä. Erityisen pettynyt WWF oli Morganin mukaan uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen tähdänneisiin neuvotteluihin. Yhdysvallat jyräsi yhdessä öljyteollisuusmaiden kanssa toimintaohjelmaan täysin vesitetyn päätöksen.

16 2.2. Ilmastonmuutos suuri haaste Suomelle Suomen keskilämpötila voi nousta jopa puoli astetta vuosikymmenessä vuoteen 2100 mennessä, mikäli fossiilisia polttoaineita ei maailmanlaajuisesti korvata muilla. Seurauksena voisi olla talvisadannan huomattava kasvu. Sateet olisivat myös sekä talvella että kesällä nykyistä rankempia (FINSKEN 2002). Suomen on Kioton sopimuksen mukaan vähennettävä vuoteen 2010 mennessä kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 tasolle. Jos energiankulutus nousee, haaste on kova. Kasvihuonekaasupäästöjen hillintä on kymmenien vuosien suururakka sen läpivienti vaatii laajan toimenpidekokonaisuuden, johon kuuluvat niin uudet tekniset ratkaisut kuin erilaiset rakenteelliset muutokset. Ilmastonmuutosta ei pystytä torjumaan pelkillä suodattimilla ja puhdistimilla, vaan siihen tarvitaan toimintaa monilla eri yhteiskunnan aloilla ja tahoilla: energian tuotannossa ja käytössä, liikenteessä, rakentamisessa, yhdyskuntasuunnittelussa, maa- ja metsätaloudessa sekä jätehuollossa. Tällä hetkellä Suomen kasvihuonepäästöistä kolme neljäsosaa aiheutuu energiantuotannosta, teollisesta toiminnasta ja liikenteestä. Vuonna 2000 Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat yhteensä noin 74 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Valtaosa eli noin 70 prosenttia kasvihuonepäästöistä syntyy poltettaessa fossiilisia polttoaineita. Suomen kasvihuonepäästöjen on arvioitu nousevan nykymenolla vuoteen 2010 mennessä jopa parikymmentä prosenttia yli vuoden 1990 tavoitetason. Ja todella mustia pilviä näkyy taivaanrannassa, kun katsomme ennustevuotta Yksinomaan energian tarpeen on arvioitu Suomessa olevan kolmen vuosikymmenen kuluttua jopa noin 40 prosenttia ja sähkön kulutuksen jopa 70 prosenttia nykyistä suurempi, jos nykymeno jatkuu. Tärkeimpiä syitä kasvihuonekaasujen enenemiseen on energiankulutuksen ennakoitu kasvu. Kasvihuonekaasujen määrään vaikuttaa erityisesti talouden kehitys ja tuotannon rakenne. Paljon energiaa syövän perusteollisuuden arvioidaan ja halutaan voivan hyvin ja kasvattavan tuotantoaan. Erityisen suuria energiasyöppöjä ovat metallinjalostus- ja paperitehtaat. Suomen ekologinen jalanjälki on yhdeksänneksi suurin 150 maan jalanjäljen joukossa. Painavin syntimme ovat WWF:n mukaan suuret energiantuotannosta syntyvät hiilidioksidipäästöt (Living Planet -raportti 2000). Kivihiiltä korvattava Perussyy Suomenkin kasvihuonekaasupäästöihin on fossiilisten polttoaineiden käyttö. Kivihiilen, maakaasun, turpeen ja öljyn osuus Suomen energialähteistä oli vuonna 2001 yhteensä noin 77 prosenttia. Suomessa ei toistaiseksi ole saatu syntymään selkeää ja sitovaa ohjelmaa, jolla kasvihuonekaasuja saataisiin vähennettyä merkittävästi. Energiapolitiikkaa ohjataan hallituksen vuonna 2001 hyväksymällä Kansallisella ilmastostrategialla (Kansallinen ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 2001). Kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteeseen Suomessa pyritään samaan aikaan kahdesta lähtökohdasta: toisaalta yritetään noudattaa kan- 15

17 Eri keinojen vaikutus kasvihuonekaasujen päästöihin v (miljoonaa tonnia co 2 ) Päästöarvio (perusura) noin 90 Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma Vähennystarve 14 Energiansäästöohjelma Muiden kaasujen rajoittaminen Päästötavoite 77 Sähköntuotantoratkaisu ydinvoiman lisärakentaminen hiilen korvaaminen maakaasulla Lähde: Kansallinen ilmastostrategia 2001 sainvälisiä päästötavoitteita ja toisaalta halutaan turvata talouskasvu ja teollisuuden kilpailukyky. Eduskunnassa toukokuussa 2002 tehty periaatepäätös ydinvoiman lisäämisestä linjaa vahvasti suomalaisen energiapolitiikkaa seuraavat vuosikymmenet. Äänestyspäätöksellä hyväksyttiin ns. KIO2-skenaarion mukainen vaihtoehto eli kivihiiltä korvataan uudella megawatin ydinvoimalalla. Samalla panostetaan eduskunnan hyväksymän ponsipäätöksen perusteella myös energiansäästöön ja uusiutuviin energiamuotoihin. Teollisuus otti eduskunnan päätöksen suurena voittona, ympäristöjärjestöt karvaana tappiona. Suositaa uusiutuvia energialähteitä Sekä Euroopan unionissa että Suomessa keskeinen osa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä on uusiutuvien energialähteiden käytön 16 lisääminen. Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisellä arvioidaan voitavan kattaa noin neljännes Suomen kasvihuonekaasujen vähentämistarpeesta. Vuonna 1999 valmistuneen Suomen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman tavoitteena on lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä 50 prosentilla vuodesta 1995 vuoteen 2010 mennessä. Se merkitsisi, että uusiutuvat energianlähteet kattaisivat yli kolmanneksen energian kokonaiskulutuksesta ja noin 40 prosenttia sähkönkulutuksesta, Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa arvioidaan. Kun tehdään kaikki edistämisohjelman toimenpiteet, voidaan kasvihuonekaasuja vähentää enimmillään 4 5 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä verrattuna siihen, jos mitään lisätoimia ei tehtäisi. Vuonna 1999 Suomen energiankulutuksesta noin 23 prosenttia tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä, pääosin puulla. Osuus oli Euroopan

18 unionissa kolmanneksi suurin. Tavoite merkitsee uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvua 5 6 prosenttiyksiköllä kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 1995 verrattuna. Lisäyksestä 90 prosenttia tulisi uusiutuvista polttoaineista, pääosin puusta. Lämpöpumpuista tulisi neljä, vesivoimasta kolme, tuulesta yksi ja aurinkoenergiasta alle 0,5 prosenttia lisäyksestä. Edistämisohjelman tärkein päämäärä on lisätä uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä suhteessa muihin energialähteisiin. Keskeisiä toimenpiteitä ovat uuden teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen sekä taloudelliset keinot, joista verotus ja investointituki ovat merkittävimmät. Energiatuella rahoitetaan erityisesti uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiansäästöä. Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa kohdistetaan toimenpiteitä puun, tuulivoiman ja kierrätyspolttoaineiden lisäksi myös pienvesivoimaan, peltobiomassaan, aurinkoenergiaan sekä lämpöpumppuihin. Jotta edistämisohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa, pitää kehittää ja ottaa käyttöön uusia tekniikoita nopealla aikataululla. Lisäksi pitää tehdä uusia, verraten suuria investointeja erityisesti bioenergian tuotantoon. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on saada uusiutuvat energialähteet mahdollisimman kilpailukykyisiksi myös avoimilla energiamarkkinoilla, jolloin valtion erityisiä tukitoimia ei tarvittaisi. Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyminen on kuitenkin voimakkaasti riippuvainen muiden energialähteiden hintakehityksestä sekä metsäteollisuuden tuotannon muutoksista. Kun panostetaan uusiutuvien energialähteiden lisäkäyttöön, voidaan luoda uusia työpaikkoja polttoaineiden tuotannossa ja laitosten rakentamisessa vuosittain jopa henkilötyövuoden verran. Energiansäästöön lisää potkua Energiansäästö on keskeinen osa sekä Euroopan unionin että Suomen ilmastostrategiaa. Kansallisen ilmasto-ohjelman mukaan energian tehokas käyttö edistää ympäristötavoitteiden lisäksi myös yritysten ja kansantalouden kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä energiahuollon varmuutta. Kauppa- ja teollisuusministeriö arvioi, että jo syksyllä 2000 mietintönsä jättäneen energiansäästötyöryhmän ohjelmalla energian kokonaiskulutusta voidaan vähentää 4 5 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Työryhmän keskeisiä toimenpidealueita ovat energiatehokkaan teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen, taloudelliset ohjauskeinot, normiohjauksen tehostaminen, energiansäästösopimusten toimeenpano sekä energiakatselmusten kehittäminen. Näiden kaikkien tehokas toteuttaminen edellyttää energiansäästöä tukevaa tiedotusta, koulutusta ja motivointia, energiansäästöohjelmassa korostetaan. Kansallisen ilmastostrategian mukaan lähivuosina energian kulutuksen kasvua hillitään kaikin käytettävissä olevin kansantaloudellisesti järkevin toimin. Työllisyys-, aluetaloudelliset ja ympäristövaikutukset otetaan huomioon toimenpiteitä arvioitaessa. Ympäristöjärjestöt ovat pitäneet hallituksen virallista energiansäästölinjaa oikeansuuntaisena, mutta ne ovat arvostelleet sitä kuitenkin kunnianhimottomaksi ja ponnettomaksi, koska se sallii sähkönkulutuksen kasvavan. Tarvitaan yhteiskunnallisia muutoksia Kun energian säästöä tehostetaan ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisätään, tällä tavoin hallitus arvioi voitavan kattaa suurin piirtein puolet kasvihuonekaasujen vähentämistarpeesta vuoteen 2010 mennessä (Kansallinen ilmastostrategia 2001). Toinen puoli kasvihuonekaasujen vähentämistarpeesta aiotaan toteuttaa sähkön hankintaa koskevilla toimilla eli sallimalla ydinvoiman lisärakentaminen ja näin rajoittamalla kivihiilen kulutusta. 17

19 Useat ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet Kansallisen ilmastostrategian linjauksia, koska niihin ei ole otettu lainkaan vaihtoehtoa, joka perustuu rohkeaan energiansäästöön ja uusiutuvien energiamuotojen, etenkin biomassan ja tuulivoiman, käyttöön. Toistaiseksi Suomen ilmastopolitiikassa ekotehokkuusajattelulla ei ole ollut kovin merkittävää sijaa. Ilmastopolitiikan ja ekotehokkuusajattelun liittäminen yhteen voisi luoda aivan uusia toimintamalleja sekä synnyttää kestäviä energiansäästöratkaisuja. Tuotantotoiminnan tehostaminen ja niukkaresurssisuus sekä ekokilpailu parantavat myös energiatehokkuutta. Ekotehokkuuteen tähtäävien muutosten tulisi koskea kaikkia yhteiskunnan toimintoja: tuotantoa, palveluja, kulutusta ja yhdyskuntarakennetta. Kasvihuonekaasujen vähentäminen vaatii onnistuakseen myös taloudellista ohjusta ja verouudistuksia. Hallitus lupaa kehittää verotusta keskipitkällä aikavälillä energiansäästöä edistävään suuntaan ottaen huomioon vientiteollisuuden ja koko kansantalouden kilpailukyky. Kouriintuntuvaa ympäristöveroremonttia hallituksen toimintastrategiassa ei toistaiseksi vielä ole. Myös rakenteellisia muutoksia Yhdyskuntarakenteella on myös merkittävä vaikutus kasvihuonepäästöjen määrään. Jos nykymeno jatkuu vuosina , alue- ja yhdyskuntarakenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kasvavat VTT:n Yhdyskuntatekniikan laskelmien mukaan noin 40 prosenttia. Alue- ja yhdyskuntarakenne vaikuttavat kaupunkiseutujen liikenteen määrään, rakennusten lämmitystapaan, kunnallisteknisiin palveluihin ja sitä kautta kasvihuonepäästöihin. Yhdyskuntarakenteen hajoamisen takia seutujen sisäisen liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen määrä kasvoi vuodesta 1990 vuoteen 1998 noin neljänneksellä. 18 Yhdyskuntarakennetta tiivistämällä voidaan vähentää seutujen sisäistä liikennettä sekä lisätä kaukolämmön käyttöä. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan VTT:n Yhdyskuntatekniikan raportin mukaan vähentää muun muassa maankäytön suunnitelulla, erityisesti eheyttävillä ja täydennysrakentamista suosivilla kaavoilla. Tontti- ja asuntopolitiikassa olisi noudatettava tiiviin ja matalan asuntorakentamisen tapaa. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen kasvua voisivat torjua seuraavat: joukkoliikenteen edistäminen, työmatkojen verovähennysoikeuden poistaminen, kiinteistöveron käyttö sijainninohjauksessa sekä aiheuttamisperiaatteen käyttöönotto kunnallistekniikan kustannuksissa. Tänään tehtävien päätösten merkitys korostuu, koska alue- ja yhdyskuntarakennetta voidaan muuttaa vain hitaasti. Elinkeinorakenne vaikuttaa ilmastonmuutokseen Tuotannontekijöistä teknologia vaikuttaa merkittävimmin talouden kasvuun. Vahva talous ja teknologian suorat vaikutukset luovat pohjan hyvinvoinnin kasvulle, mutta myös ilmastonmuutoksen hallinnalle. Teknologialla ja uusilla innovaatioilla on ollut merkittävä vaikutus elinkeinoelämän rakennemuutoksessa. Suomeen syntyi 1990-luvulla metsäteollisuuden rinnalle toinen kansantalouden vahva tukijalka, tieto- ja viestintäklusteri. Metsäteollisuuden osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli vuonna 1980 noin 12 prosenttia, mutta vuonna 2000 enää noin 6 prosenttia. Samaan aikaan metalli-, sähkö- ja elektroniikkateollisuuden osuus oli kasvanut jo 13 prosenttiin. Ensimmäisen kerran vuonna 1997 sähköja elektroniikkateollisuuden viennin arvo ohitti paperiteollisuuden viennin arvon. Matkapuhelimien, tietoliikenneverkkojen, generaattoreiden, hissien ja kaapelien vienti veti hyvin. Sähkö- ja elektroniikkateollisuus tuo Suo-

20 huomattavasti pienempi kuin metsä- ja perusmetalliteollisuuden. Korkean teknologian tuotteet aiheuttavat elinkaarensa aikana myös kasvihuonekaasupäästöjä selvästi vähemmän kuin perusteollisuuden tuotteet. Yhteiskunnan rakennemuutos kohti tietoja palveluyhteiskuntaa on ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta edullista. Tietotekniikka ja -verkostot luovat monella tavalla mahdollisuuksia korvata materiaa palveluilla. Korkeaan teknologiseen osaamiseen perustuva tietoyhteiskunta on huomattavasti ekotehokkaampi kuin raskaaseen perusteollisuuteen pohjautuva yhteiskunta. Mitä vähemmän tarvitaan raaka-aineita ja energiaa, sitä pienemmät ovat haitalliset ympäristöpäästöt. meen valuuttatuloja jo enemmän kuin metsäteollisuus. Vuonna 2000 yksin Nokian osuus Suomen tavaroiden ja palveluiden viennistä oli Etlan arvion mukaan jo noin 20 prosenttia, koko metsäteollisuuden noin 24 prosenttia. Huippuosaamisen yritykset ovat kasvattaneet myös työpaikkojen määrää Suomessa erittäin paljon, vaikka myös perinteisemmän teollisuuden merkitys työllistäjänä on tärkeä. Useat tutkimukset osoittavat, että teknologiapanostukset selittävät suuren osan Suomen hyvästä tuottavuuden kasvusta 1990-luvulla. Teknologian avulla on kyetty myös ratkaisemaan sellaisia yhteiskunnallisia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi ympäristöön ja terveyteen. Suomen perusteollisuudessa ympäristöpäästöjen vähentäminen on jatkossa entistä haastavampaa, koska vientiteollisuus tarvitsee tuotantoonsa paljon energiaa ja energiatalouden tehokkuutta on jo parannettu eri toimenpiteiden avulla 1970-luvun alun energiakriisistä lähtien. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden luonnonvarojen käyttö ja ympäristökuormitus on Kilpailukykyä ja hyvinvointia Kansainväliset vertailut kertovat, että Suomi on onnistunut kehittämään kansantalouden kilpailukykyä ja lisäämään hyvinvointia sekä vähentämään ympäristökuormitusta samanaikaisesti. Esimerkiksi kahdenkymmenen viime vuoden aikana paperi- ja kartonkiteollisuuden tuotanto on kaksinkertaistunut, mutta samaan aikaan päästöt ovat vähentyneet merkittävästi teknologisten parannusten ansiosta. Esimerkiksi biologinen hapenkulutus vesistöissä on pienentynyt 93 prosenttia. Merkittävänä tulevaisuuden haasteena ovat edelleen hiilidioksidipäästöt. Korkean teknologian osuus Suomen teollisuustuotannossa on kasvanut muita maita nopeammin. Tuottavuus on noussut kilpailijamaita nopeammin ja saavuttanut Yhdysvaltojen tason. Tuottavuuden kasvu on luonut työpaikkoja uusille kasvaville aloille sekä turvannut perinteisen teollisuuden olemassaolon ja tuotannon säilymisen Suomessa. Uusi elinkeinorakenne on vaativa. Yritysten pitää kilpailukykynsä ja ekotehokkuutensa säilyttääkseen uudistua ja uudistaa tuotteensa nopeasti ja jatkuvasti. 19