Elisa Schroderus SOSIAALINEN LUOTOTUS TAMPEREELLE

Transkriptio

1 Elisa Schroderus SOSIAALINEN LUOTOTUS TAMPEREELLE Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma 2016

2 SOSIAALINEN LUOTOTUS TAMPEREELLE Schroderus, Elisa Satakunnan ammattikorkeakoulu Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma Toukokuu 2016 Ohjaaja: Suvanto, Mari ja Nokkonen, Sirpa Sivumäärä: 56 Liitteitä: 1 Asiasanat: sosiaalinen luototus, velkojen järjestely, sosiaalityö Sosiaalinen luototus on kuntien vapaaehtoinen tehtävä, jonka avulla kunnat voivat tarjota luottoa pienituloisille ja vähävaraisille silloin, kun kuntalaisella ei ole mahdollisuutta saada kohtuuehtoista luottoa muualta. Sosiaalisen luoton voi saada, vaikka henkilöllä olisi maksuhäiriömerkintä. Sosiaalista luottoa voidaan myöntää esimerkiksi velkojen järjestelyyn, kodinhankintoihin, takuuvuokriin, työllistymisen edistämiseen ja kuntoutukseen. Sosiaalinen luototus on yksi sosiaalityön menetelmä. Teoria osassa tarkastellaan sosiaalihuollon ja sosiaalityön periaatteita sekä yksityishenkilöiden velkaongelmien nykytilaa ja merkitystä yksilölle. Sosiaalinen luotto on yksi keino järjestellä yksityishenkilön velat kuntien myöntämällä lainalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia muiden kuntien käytäntöjä sosiaalisen luototuksen prosessissa ja luoda tulosten pohjalta Tampereelle toimiva sosiaalisen luototuksen toimintamalli. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna. Vastaajat olivat Espooon, Vantaan, Helsingin, Lahden ja Oulun sosiaalisen luototuksen työntekijöitä. Tutkimuksen perusteella Tampereen kaupungille tehtiin kehittämisehdotus, miten sosiaalinen luototus Tampereella voitaisiin järjestää. Kehittämisehdotuksissa keskityttiin toimivan prosessin luomiseen sekä huomioimaan ne kehittämistarpeet Tampereen prosessissa, jotka on jo muissa kunnissa havaittu.

3 SOCIAL LENDING TO TAMPERE Schroderus, Elisa Satakunnan ammattikorkeakoulu, Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Business Management and Entrepreneurship, Master of Business Administration May 2016 Supervisor: Suvanto, Mari ja Nokkonen, Sirpa Number of pages: 56 Appendices: 1 Keywords: social lending, debt arrangement, social work Social lending is a voluntary task by municipalities. It allows municipalities to provide loans for low-income and needy local residents when they are unable to get reasonable terms of credit elsewhere. Social loan may be granted even if person applying it has a payment default entry. It may be granted for example putting one's financial affairs in order, household supplies, rental deposit, furthering employment and rehabilitation. Social lending is one of the social work methods. The theory part of the thesis observes the social work s principals and the current state of individual s debt problems and the meaning of it for the individual. Social loan is one way to organize individual s debts with a loan from the municipality. The goal of the research was to examine the practices of other municipalities in social lending process and to develop a working process for Tampere. The research was conducted by theme interview. Respondents were social lending employees from municipalities of Espoo, Vantaa, Helsinki, Lahti and Oulu. Based on the study a proposal for development of social lending was made for the city of Tampere. The proposal focused on creating a working process for Tampere and to knowledge those defects noticed by other municipalities.

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO TOTEUTTAMISYMPÄRISTÖ TUTKIMUSTEHTÄVÄ- JA MENETELMÄ Tavoitteet ja tutkimuskysymykset Teoreettinen viitekehys Tutkimusmenetelmä ja aineiston keruu Aineiston analysointi ja tulkinta SOSIAALIHUOLTO SUOMESSA Oikeus sosiaaliturvaan Sosiaalihuolto Sosiaalityö YKSITYISHENKILÖIDEN VELKAONGELMAT Velkaongelmien taustaa ja nykytila Pikalainamarkkinat Nuorten velkaantuminen Velkaongelmien merkitys yksilölle Velkojen järjestelykeinot SOSIAALINEN LUOTOTUS Sosiaalisen luototuksen tarkoitus Sosiaalisen luototuksen järjestäminen Talousneuvonta Sosiaalisen luoton myöntäminen Luottohakemuksen käsittely Luoton takaisinmaksu ja perintä Muutoksenhaku luottopäätökseen TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen eteneminen ja aineiston keruu TUTKIMUKSEN TULOKSET Sosiaalisen luoton myöntämisperusteet Sosiaalinen luotto tilastojen valossa eri kunnissa Sosiaalisen luoton prosessit Espoo Helsinki Vantaa Oulu... 41

5 8.3.5 Lahti Kehittämistarpeet Yhteenveto Kehittämisehdotukset Tampereen malliksi LOPPUPOHDINTA LÄHTEET LIITTEET

6 1 JOHDANTO Velkaongelmista on tullut entistä vaikeampia, pitkäkestoisempia ja koskettavat entistä useampia suomalaisia yhteiskuntaluokasta riippumatta. Kulutuskäyttäytyminen on muuttunut merkittävästi, joka asettaa haasteita julkisen sektorin sosiaalityölle kuin myös talous- ja velkaneuvontayksiköille. Kunnat voivat halutessaan tarjota kuntalaisilleen sosiaalista luottoa, joka on yksi niistä keinoista, joilla yksityishenkilön velat voidaan järjestellä. Sosiaalinen luotto pyrkii saamaan yksilön velkaongelman haltuun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin velkaongelmien kesto myös lyhenee merkittävästi. Velkaongelmien hallinta lyhentää ulosottoperinnän kestoa, vähentää toimeentulotuen tarvetta sekä vaikuttaa merkittävästi yksilön itsenäiseen suoriutumiseen. Sosiaalinen luototus on käytössä noin 40 kunnassa Suomessa. Yhä useampi kunta puntaroi sosiaalisen luoton etuja, haittoja ja merkitystä. Taloudellisesti tiukkoina aikoina sosiaalisen luoton järjestäminen vaatii kunnalta myös ennen kaikkea taloudellista panostusta. Tampereen kaupungin valtuusto on päättänyt ottaa sosiaalisen luototuksen käyttöön alkaen. Toimivan prosessin luomiseksi, tämän työn tarkoituksena on tutkia muiden kuntien sosiaalisen luotojen prosesseja ja ehdottaa tutkimuksen pohjalta Tampereelle toimivaa mallia. Tarkoituksena on myös huomioida muissa kunnissa havaitut kehittämistarpeet. Kuntien toimintamalleja on tutkittu teemahaastattelulla, joihin on valittu asiantuntijoita sosiaalisen luototuksen parista. Kehittämistyön lopputuloksena ehdotetaan Tampereen kaupungille sosiaalisen luototuksen toimintamallia, jolla pyritään saamaan toimiva kokonaisuus. 2 TOTEUTTAMISYMPÄRISTÖ Tampereen kaupunki on yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Tampereen kaupungin alueella asui asukasta Väestön määrästä eniten on vuotiaita, joita Tampereen asukasluvusta on yhteensä ihmistä. Asukaslu-

7 vusta 4,2 % on ulkomaan kansalaisia 131 eri maasta. Tampereella puhutaan 107 eri kieltä. Vuoden 2013 tilastotietojen mukaan Tampereen asukkaista 48,4 % on yhden hengen talouksia ja 17,9 % lapsiperheitä. Tulonsaajien veronalaiset keskitulot ovat euroa vuodessa vuonna Alle euroa tienaavia Tampereella oli 33,4 % tulonsaajista. Pienituloiseksi luokitellaan 18 %:a tamperelaisista. Vuonna 2014 Tampereen työttömyysaste on ollut 18 %, Suomen keskimääräisen työttömyyden ollessa 13,9 %. Työnhakijoista pitkäaikaistyöttömiä on 27,8 % kaikista työnhakijoista. (Tilastokeskuksen www-sivut 2015) Tampereen kaupungin organisaatiossa ylintä päätösvaltaa käyttää 67 valtuutetusta koostuva kaupunginvaltuusto. Valtuutetut ja varavaltuutetut valitaan kunnallisvaaleissa, jotka toimitetaan joka neljäs vuosi. Kaupungin hallinnosta, taloudenpidosta, valtuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta vastaa kaupunginhallitus. Konsernihallinto toimii konsernitehtävien valmistelusta vastaavana pormestarin esikuntana ja sen tehtävänä on huolehtia kaupungin keskushallinnosta. Konsernihallinnon vastuulla on suunnittelu-, valmistelu- ja täytäntöönpanotehtävät sekä hallinnolliset tehtävät kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja myös tarvittaessa myös muiden toimielinten osalta. (Tampereen kaupungin wwwsivut 2015) Tampereen kaupunkistrategia Yhteinen Tampere- näköalojen kaupunki, joka on Tampereen kaupungin visio vuodelle Kaupunkistrategia tähtää kuntalaisten hyvinvoinnin parantamiseen, aluetalouden ja ympäristön kehitykseen. Kaupunkistrategia jaetaan neljään toimintasuunnitelmaan, jonka painotuksia ja tavoitteita tarkennetaan suunnitelmien edetessä. Kaupunkistrategian tavoitteet vuosille ovat mm. riittävän tulorahoituksen hankkiminen, joukkoliikenteen käyttöasteen lisääminen, asuntokannan monipuolistaminen, tuottavuuden parantaminen työhyvinvointia ja kannusteita lisäämällä, tilikausien positiivinen tulos, palvelujen priorisointi ja sopeuttaminen taloustilanteeseen. Kaupunkistrategian toteutumista seurataan strategiamittareilla ja niitä täydentävien vaikuttavuusindikaattorien avulla. Vaikuttavuusindikaattoreita ovat esimerkiksi kuntalaisten hyvinvoinnin seurannassa työttömyysaste, lapsiperheiden pienituloisuusaste ja sairastavuusindeksi. (Tampereen kaupungin www-sivut 2015)

8 Tampereen kaupunki on laatinut kaupunkistrategiaan pohjautuvan hyvinvointisuunnitelman vuosille Suunnitelman tavoitteena on hyvinvointierojen kaventaminen. Hyvinvointierojen kaventaminen toteutetaan suunnitelman mukaisesti: - lisäämällä ehkäisevän toimeentulotuen käyttöä - selvittämällä sosiaalisen luototuksen käyttöönottoa - tukemalla pitkäaikaistyöttömien elämänhallintaa ja työmarkkinoille paluuta - ehkäisemällä työttömyyden pitkittymistä - köyhyysohjelman valmistelulla vuoden 2014 aikana - kehittämällä sosiaalisten ongelmien tunnistamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa varmistamalla henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuus - hyödyntämällä moniammatillista tiimityöskentelyä sosiaalipalveluissa (Tampereen kaupunki 2013, 9) Tampereen kaupungissa on tehty valtuustoaloitteet vuosina 2005, 2007, 2010 ja 2014 sosiaalisen luototuksen käyttöönotosta. Kaupunginvaltuusto on vuonna 2008 vaatinut selvitystä sosiaalisen luototuksen käyttöönotosta. Lisäksi sosiaalisen luototuksen käyttöönotosta on tehty kuntalaisaloite vuosina 2009 ja (Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan esityslista , 86 ) Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palveluiden lautakunta esittää sosiaalisen luototuksen käyttöönottoa kaupunginhallitukselle ja edelleen kaupunginvaltuuston päätettäväksi. Sosiaalinen luototus olisi tarkoitus aloittaa vuoden 2016 alusta. (Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palveluiden lautakunta , 86 ) 3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ- JA MENETELMÄ 3.1 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset Kehittämistyön tavoitteena on laatia kehittämisehdotus sosiaalisen luoton käyttöönotosta ja menettelytavoista Tampereen kaupungissa. Tutkimuksessani selvitän, miten muut suuret kaupungit hoitavat sosiaalista luottoa. Kehittämistyön tavoitteena on laatia Tampereella toimiva sosiaalisen luoton malli, jossa hyödynnetään muiden kuntien

9 hyviä käytäntöjä sekä huomioidaan jo käyttöönottovaiheessa muiden kuntien havaitsemat kehittämistarpeet. Työstä on hyötyä myös niille kunnille, jotka miettivät sosiaalisen luoton käyttöönottoa ja sen resurssointia. Myös ne kunnat, joissa sosiaalinen luotto on käytössä, voivat saada kehittämistyöstä ideoita sosiaalisen luoton käytäntöjen kehittämiseen. Kehittämistyön tutkimuskysymykseni on: - Miten sosiaalisen luoton toimintamalli toteutetaan Tampereella? Apukysymykset ovat: 1. Millainen on muiden kuntien sosiaalisen luoton prosessi? 2. Millaisia työvaiheita sosiaalisen luoton käsittelyssä on? 3. Millaisia kehittämistarpeita sosiaalisen luoton käsittelyssä on havaittu? 4. Miten toteutetaan sosiaalisen luoton edellyttämää talousneuvontaa? 5. Miten hoidetaan sosiaalisen luoton maksuviivästykset? 3.2 Teoreettinen viitekehys Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Suomen sosiaaliturvasta, sosiaalihuollon tehtävistä sekä sosiaalityön sisällöstä. Sosiaalinen luotto on yksi sosiaalityön menetelmistä, joten sosiaaliturvan merkitys ja lähtökohdat liittyvät oleellisesti sosiaaliseen luottoon. Sosiaalista luottoa käytetään eniten velkaantumisen ehkääntymiseen, joten velkaongelmien taustat, nykytila ja merkitys liittyvät oleellisesti kokonaisuuteen. 3.3 Tutkimusmenetelmä ja aineiston keruu Tutkimuksen lähestymistapana on tapaustutkimus. Tapaustutkimus on sopiva lähestymistapa silloin, kun on tarve ymmärtää syvällisesti organisaation toimintamallia ja pyrkiä tutkimuksen avulla antamaan kehittämisehdotuksia. Tapaus-tutkimuksen avulla pyritään luomaan kehittämisideoita siihen ongelmaan, joka on havaittu. Tapaustut-

10 kimuksen avulla pyritään ymmärtämään kohdetta realistisessa toimintaympäristössä. Esimerkiksi osasto, henkilöstö tai prosessi voivat muodostaa tapauksen. Tyypillistä tapaustutkimukselle on, että siinä käytetään useita erilaisia tiedonhankintamenetelmiä. (Ojasalo & Moilanen & Ritalahti 2014, 37) Kvalitatiivisen eli laadullinen tutkimuksen pääperiaatteena on kuvata todellisia tilanteita ja kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Laadullinen tutkimus ei pyri todentamaan olemassa olevia asioita, vaan ennemminkin tavoitteena on löytää tai paljastaa odottamattomia seikkoja. Pyrkimyksenä on tarkastella aineistoa mahdollisimman monipuolisesti, mutta yksityiskohtaisesti. Laadullisessa tutkimuksessa tiedonkeruun instrumenttina on ihminen. Laadullisen tutkimuksen metodeja voivat olla esimerkiksi teemahaastattelu, ryhmähaastattelu tai osallistuva havainnointi. Jokainen tutkimus on ainutlaatuinen ja aineistoa pyritään tulkitsemaan sen mukaisesti. Tutkimus on joustavaa ja tutkimuksen edetessä tutkimussuunnitelma muotoutuu hiljalleen. ( Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, ) Haastattelu on käytetyimpiä menetelmiä tiedonhankinnassa jota käytetään myös tässä opinnäytetyössä. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jonka teemat ovat osin ennalta lukkoon lyötyjä ja kaikille haastateltaville samat. Teemahaastattelun aihepiiri on kohdennettu tiettyyn osa-alueeseen, joista haastateltavilla on omakohtaista eli subjektiivista kokemusta. Teemahaastattelussa kysymyksille on tarkka muoto ja järjestys. (Hirsjärvi & Hurme 2010, 47-48) Teemahaastattelun avulla pyritään selvittämään, miten eri kunnat ovat organisoineet sosiaalisen luoton hakemisen, luottohakemusten käsittelyn, luoton seurannan sekä luottoon liittyvän talousneuvonnan. Tutkimustuloksista on tarkoitus kehittää Tampereen kaupungin sosiaaliseen luottoon kokemuksiin pohjautuvat, käytännössä toimivat kehittämisehdotukset. Tutkimuksessa pyritään myös mahdollisuuksien mukaan selvittämään, millaista etua tai haittaa sosiaalinen luototus kunnalle tuottaa, jotta luoton käyttöönottoa harkitseva kunta voi arvioida luoton käyttöönoton tarpeellisuutta. Teemahaastattelussa haastatellaan sosiaalisen luoton parissa työskenteleviä henkilöitä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Lahdessa ja Oulussa. Haastattelun avulla saa-

11 daan syvällistä tietoa muiden kuntien käytännön kokemuksista, joten teemahaastettelu on perusteltu tiedonkeruu menetelmä tässä tutkimuksessa. 3.4 Aineiston analysointi ja tulkinta Haastatteluissa saatava tieto tallennetaan, joista haastattelut litteroidaan eli kirjoitetaan tekstiksi. Litterointi voidaan tehdä myös valikoiden, teema-alueita vastaaviksi. Litteroinnin tarkkuus riippuu tutkimustehtävästä, eikä siihen ole yksiselitteistä ohjetta. (Hirsjärvi & Hurme 2010, ) Aineiston analysointi alkaa usein jo haastattelutilanteissa, koska haastattelujen yhteydessä haastattelija voi tehdä havaintoja. Analysointi olisi hyvä aloittaa jo mahdollisimman pian haastattelun jälkeen. Kun analysointi tapahtuu heti, aineistoa on vielä mahdollisuus täydentä ja selventää. ( Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2009, ) Analyysitapa tulee valita sen mukaisesti, mikä antaa parhaiten vastauksen ongelmaan tai tutkimustehtävään. Laadullisen tutkimuksen analysointivaihe on haastava, mutta mielenkiintoinen. Tutkimuksen tekijä yrittää luoda järjestystä ilmiöihin, etsiä merkityksiä ja yrittäen tulkita haastateltavien vastauksia. Koko materiaalia ei ole tarpeen analysoida. ( Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2009, ) Kun tulokset on analysoitu, seuraava vaihe on tulosten tulkinta. Tulkitseminen on aineiston analyysivaiheessa esiin tulevien merkitysten selkeyttämistä ja pohdintaa. Pohdinta edellyttää esimerkiksi, miten kielelliset ilmaukset ovat vaikuttaneet analyysiin. On myös pohdittava, miten haastattelijan kielenkäyttö on vaikuttanut tuloksiin. Jokainen tulkitsee eri vaiheita omalla tavallaan eivätkä tulkinnat välttämättä koskaan yhdy toisiinsa. Ihmiset havaitsevat asioita eri tavoin, joka johtaa myös erilaisiin tulkintoihin (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2009, )

12 4 SOSIAALIHUOLTO SUOMESSA 4.1 Oikeus sosiaaliturvaan Perustuslaissa määritellään selkeästi kansalaisten perusoikeudet, joiden tarkoituksena on auttaa yksilöitä oikeuksien hahmottamisessa sekä arvioimaan asemaansa suhteessa julkiseen valtaan, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Perustuslain turvin yksilöllä on mahdollisuus vedota perusoikeuksiin suoraan asioidessaan viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa. (HE 309/1993, 37-38) Perustuslain mukaan jokaisella henkilöllä on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustuslain mukaiset edellytykset sosiaaliturvaan täyttyvät, mikäli henkilö ei itse kykene hankkimaan riittävää välttämätöntä toimeentuloa ja huolenpitoa. Jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana, sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on lailla säädetty julkisen vallan, eli kuntien tehtäväksi. (Suomen perustuslaki /731, 19 ) Välttämättömällä toimeentulolla ja huolenpidolla tarkoitetaan vähimmäissuojaa, joka yhteiskunnan on pystyttävä kansalaisille takaamaan kaikissa olosuhteissa. Oikeus vähimmäissuojaan on toissijainen ja se on sovellettavissa vain siinä tapauksessa, että henkilö jää vaille välttämättömintä sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvaa koskevia perusoikeuksia ei ole kytketty suoraan sosiaaliturvaan vaan palveluiden järjestäminen ja toteutustapa jää muun lainsäädännön varaan. (HE 309/1993, 37-38) Yksilöllä on ensisijainen vastuu välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvan saavuttamiseksi. Välttämättömällä toimeentulolla tarkoitetaan esimerkiksi välttämättömän ravinnon ja asumisen järjestämistä, joiden avulla pyritään terveyden ja elinkyvyn säilyttämiseen. Säännös ei merkitse ainoastaan oikeutta sosiaaliturvaan, vaan se edellyttää myös niiden palveluiden järjestämistä, jotka turvaavat ihmisarvoisen elämän edellytykset. Sosiaalihuollon tehtävänä on luoda ja ylläpitää tukijärjestelmiä, jotka luovat ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiä. (HE 164/2014 vp, 10-11)

13 Perustoimeentuloa ei säädetä perustuslailla subjektiiviseksi oikeudeksi, vaan perustuslaki asettaa velvoitteen taata turva lain tasolla. Perustuslaki ei määrittele henkilön omaa vastuuta palveluiden saavuttamisessa eikä myöskään tarkemmin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapaa. (HE 164/2014 vp, 11) Myös perustuslain 6 yhdenvertaisuudesta, 7 oikeudesta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä 21 oikeudesta oikeusturvaan on sosiaalihuollon näkökulmasta korotustunut merkitys ja nämä perusoikeudet asettuvat sosiaalihuollossa keskeiseen asemaan. (HE 164/2014 vp, 11) 4.2 Sosiaalihuolto Sosiaalihuollon keskeisin tarkoitus on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. Näitä pyritään tukemaan sosiaalihuollolla, jolla tarkoitetaan sosiaalipalveluita, sosiaaliavustuksia, toimeentulotukea sekä näihin palveluihin liittyviä toimintoja. Sosiaalihuoltolaki määrittelee kunnille yleiset linjat, kuinka sosiaalihuolto tulee järjestää. Kunta päättää itsenäisesti, mihin asiakasryhmiin tai miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. (Kettunen, Ihalainen & Heikkinen 2001, 25 30) Kuntien velvollisuutena on järjestää sosiaalihuoltolain 13 :n mukaiset palvelut kuntalaisilleen. Sosiaalihuoltolain 13 edellyttää sosiaalipalvelujen järjestämistä asukkaille, toimeentulotuen antamista kunnassa oleskelevalle henkilölle, sosiaaliavustusten suorittamista asukkaille, sosiaalihuollon ja sosiaaliturvan etuuksista ja niiden hyväksikäyttämisestä ohjauksen ja neuvonnan järjestäminen, järjestää sosiaalihuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa koskevaa tiedotustoimintaa, sosiaalihuoltoa ja sosiaaliturvaa koskevan koulutus-, tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnan järjestämisestä sekä sosiaalisen luoton myöntämisestä asukkailleen. Kunnan velvollisuutena on myös kehittää sosiaalisia oloja ja poistaa sosiaalisia epäkohtia. (Sosiaalihuoltolaki /710, 13 ) Kunnan järjestämisvastuulla olevat sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshuolto, perhehoi-

14 to, vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja työtoiminta sekä toimenpiteet elatusavun vahvistamiseksi. Lisäksi kunnan on huolehdittava esimerkiksi päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huoltoon kuuluvien palveluiden, omaishoidon tuen, kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä sekä muiden sosiaalipalveluiden järjestämisestä (Sosiaalihuoltolaki /710, 17 ) Sosiaalihuolloksi ei voida sanoa ainoastaan kunnan tarjoamia palveluja, vaan se on enemmänkin kokonaisvaltaisen hyvinvointipolitiikan toteuttamista. Ihmisen arjesta kumpuaa erilaisia tarpeita tukeen ja hoivaan, ja hyvin toimiessaan antaa turvaa, avartaa ja lisää yksilön ja perheiden elämän ennustettavuutta. Sosiaalihuollon eri työtehtävät ovat tärkeitä ja vaikutukset näkyvät suoraan suomalaisten arkielämässä. (HE 164/2014 vp, ) Sosiaalihuollon palveluissa tulisi ottaa huomioon useat toimintaperiaatteet, jotka ohjaavat palvelujen kokonaisuutta. Asiakkaalla on oikeus saada parasta mahdollista palvelua ja työntekijän tulee opastaa asiakas tarvittaessa oikeiden palveluiden piiriin. Toisinaan pelkkä toiselle luukulle ohjaaminen ei riitä, vaan on pyrittävä selvittämään asiakkaan todellinen avun tarve ja selvittää hänen tarpeisiinsa soveltuva tehokas palveluketju. Yksi toimintaperiaatteista on palveluiden normaalius. Palvelut on tarkoitettu kaikille kansalaisille ja niiden tulisi olla yhtä hyväksyttyjä kuin mikä tahansa palvelujärjestelmä. Vaikeuksissa oleva kansalainen on yhtä arvokas vaikeuksien taustoista riippumatta. Toisinaan asiakkaan elämäntapa voi olla ei-hyväksyttävä mutta asiakkaan elämäntapaa, asenteita ja arvoja tulee kunnioittaa tästä huolimatta. Asiakkaalla on myös oltava mahdollisuus kieltäytyä yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Toisaalta hyvä sosiaalihuolto tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden valita useista palveluvaihtoehdoista. Sosiaalihuollon asiakassuhteet perustuvat luottamuksellisuuteen. Asiakkaan tulee pystyä luottamaan työntekijän ammattitaitoon ja sitoutumiseen työhönsä asiakkaan puolesta. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä on myös vaitiolovelvollisuus. (Kettunen & Ihalainen & Heikkinen 2001, 34 40) Sosiaalihuollon näkökulmasta erilaisten ongelmien syntyminen on pidempi prosessi. Esimerkiksi ihminen ei syrjäydy hetkessä, vaan kyse on vuosikausia jatkuneesta ongelmien kasautumisesta, jota ei saada katkeamaan. Vaikeuksien kasaantuessa tuen ja vun tarve on mahdollisimman aikaisin, jotta vaikeuksien kierre saadaan katkaistua.

15 Ennaltaehkäisyyn tulee pyrkiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ongelmiin tulisi pyrkiä vaikuttamaan jo ennen, kuin ne ovat todellisia ongelmia. (Kettunen & Ihalainen & Heikkinen 2001, 38 39) 4.3 Sosiaalityö Sosiaalityö on niin monimuotoista että tarkka käsitteellinen määrittely on hankalaa. Sosiaalityöntekijöiden kansainvälinen liitto (IFSW) on vuoden 2000 yleiskokouksessa tehnyt kansainvälisesti hyväksytyn määrityksen sosiaalityöstä. Määritelmän mukaisesti sosiaalityön kohteena ovat vuorovaikutustilanteet ihmisen ja hänen ympäristön välillä ja sosiaalityön tavoitteena on lisätä hyvinvointia edistämällä yhteiskunnallista muutosta, elämänhallintaa ja itsenäistymistä sekä ratkaista ihmissuhdeongelmia. (HE 164/2014, 19) Sosiaalityön tarkoituksena on ylläpitää ja edistää yksilöiden ja perheen turvallisuutta ja suoriutumista sekä yhteisöjen toimivuutta. Sosiaalityö on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön suorittamaa ohjausta, neuvontaa, tukitoimia ja sosiaalisten ongelmien selvittämistä. (Sosiaalihuoltolaki /710, 18 ). Käytännössä sosiaalityö sisältää paljon henkilöiden ja perheiden tukemista ja auttamista, mutta sosiaalityön keinoilla pyritään myös ennaltaehkäisemään ja korjaamaan sosiaalisia ongelmia. Sosiaalityö on myös osa erityislainsäädännössä määriteltyjä palveluita, esimerkiksi lastensuojelua, päihdepalveluita, kuntouttavaa työtoimintaa ja toimeentulotukityötä. (HE 164/2014 vp, 17-18) Sosiaalityön painopiste on vahvasti painottunut jo olemassa olevien ongelmien ratkaisemiseen, jossa ongelmat vaativat välitöntä apua ja tukea. Asiakkaan tilanteesta riippuen asiakassuhteiden kesto voi olla muutamia tapaamisia tai useita vuosia kestävää intensiivistä työskentelyä. Perheiden kanssa tehtävä sosiaalityö voi sisältää esimerkiksi vanhemmista johtuvien sairaus-, päihde-, tai toimeentulokysymysten ongelmatilanteita. Myös lasten omasta käytöksestä johtuvat ongelmatilanteet ratkaistaan sosiaalityön keinoin. Sosiaalityön toimet voivat olla ehkäiseviä palveluita ja tukitoimia aina lapsen tai perheen laitossijoittamiseen saakka. (HE 164/2014, 18)

16 Aikuissosiaalityö käsittää aikuisten, nuorten, vammaisten, maahanmuuttajien ja vanhusten kanssa tehtävän sosiaalityön. Aikuisille suunnattu sosiaalityö on muun muassa työllistymisen tukemista, asumisen ja toimeentulon järjestämistä, päihdehuoltoa ja toimeentulotuen myöntämiseen liittyviä palveluita. Aikuisille suunnatun sosiaalityön tavoitteena on asiakkaan kuntoutumisen, sosiaalisen toimintakyvyn ja elämänhallinnan edistäminen. Aikuissosiaalityö on suunnitelmallista ja tavoitteellista, josta yleensä toimeentulotukityö muodostaa suurimman osan. (HE 164/2014, 18) Sosiaalityön keskeinen tavoite on sosiaalisen ja fyysisen toimintakyvyn tukeminen ja kehittäminen. Sosiaalinen toimintakyky pyrkii yksilölliseen ja yhteisölliseen kasvuun ja kehitykseen, joka ohjaa yksilön asennetta itsestä ja muista tulevaisuuteen orientoituneeksi sosiaaliseksi toiminnaksi. Sosiaalinen toimintakyvyn lakkaaminen voi estää ja vaikeuttaa tavoitteiden asettamista. Hyvinvoinnin edistäminen koostuu niiden tekijöiden ja ilmiöiden torjumisesta, jotka vaikuttavat negatiivisesti yksilön hyvinvointiin. Sosiaalityöllä pyritään ehkäisemään köyhyyttä ja syrjäytymistä. (HE 164/2014, ) Yksi sosiaalityön tavoitteista on syrjäytymisen ehkäiseminen. Syrjäytyminen vaikuttaa suoraan yksilön toimintakykyyn. Syrjäytyminen liittyy tilanteisiin, joissa yksilö on jo joutunut pois sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä ylläpitävästä toiminnasta tai on vaarassa joutua sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle. Syrjäytymiseen vaikuttavia riskitekijöitä ovat esimerkiksi päihteiden käyttö, sairaudet, mielenterveysongelmat tai työttömyyden aiheuttaman toimintakyvyn heikkeneminen. Myös sosiaaliturvan varassa elävillä on suuri riski liukua köyhyyteen. Elämän erilaiset muutosvaiheet kuten parisuhteen päättyminen, koulutuksen keskeytyminen, konkurssi, työttömäksi jääminen voivat olla tilanteita, joissa syrjäytymisen ehkäisy vaatii erityisiä toimia. (HE 164/2014, ) Sosiaalityöllä on useita konkreettisia tavoitteita, joita ovat ihmisten auttaminen, hyvän tekeminen, puutteen ja kärsimyksen vähentäminen, sekä ihmisten elämäntilanteisiin pyrkivä muutos ja kehitys. Sosiaalityöllä pyritään palvelemaan ja tukemaan asiakkaita kaikissa tilanteissa, eikä asiakkaita saa laittaa eriarvoiseen asemaan esimerkiksi tehdyn rikoksen tai päihdeongelman vuoksi. Lähtökohtaisesti asiakkaalla on

17 oikeus päättää, ottaako hän sosiaalihuollon palveluita vastaan ja mitä palveluita hän tarvitsee. Sosiaalityön avulla voidaan tehdä myös tiettyjä tahdonvastaisia toimenpiteitä kuten lasten huostaanotto tai pakkohoitopäätökset. (Forss & Vatula-Pimiä 2010, 12 18) Sosiaalityön lähtökohtana on pyrkiä vaikuttamaan niihin olosuhteisiin, joissa asiakas elää. Vaikka työskentely tapahtuu yksilökohtaisesti asiakkaan kanssa, on lähtökohtana usein yksilön sosiaalinen tilanne ja toimintaympäristö. Sosiaalityössä tilannearvio kartoitetaan yhdessä asiakkaan kanssa. Mitkä ovat asiakkaan tiedot, taidot ja kyvyt? Mitä asiakas tahtoo ja toivoo? Tilannearvion jälkeen etsitään kokonaisuuteen sopiva ratkaisumalli ja toimintatapa. Vaikka sosiaalityö on pitkälti erilaisten työotteiden soveltamista, se sisältää myös paljon arkista huolenpitotyötä. Asiakkaan arkea edistää sosiaalisesta toimintakyvystä huolehtiminen sekä sosiaalisen turvallisuuden parantaminen. Sosiaalityön pyrkimys on tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti päästä tavoitteeseen, jolla ihmisen elinolosuhteet paranevat. (Kettunen & Ihalainen & Heikkinen 2001, 33 46) 5 YKSITYISHENKILÖIDEN VELKAONGELMAT 5.1 Velkaongelmien taustaa ja nykytila Suomen rahoitusmarkkinat ovat vapautuneet 1980-luvulla, joka on voimistanut kulutusluottomarkkinoita merkittävästi. Luotonanto lisääntyi ja pian alkoi näkyä hallitsematonta velkaantumista ihmisten keskuudessa. Edellinen 1990-luvun lama ajoi yrityksiä konkurssiin, laski asuntojen hintoja ja lainojen korot nousivat tuntuvasti. Velkaongelmat lisääntyivät niin merkittävissä määrin, että laki yksityishenkilön velkajärjestelystä astui voimaan Nousukautta kesti aina vuoteen 2008 saakka, jolloin puhkesi Yhdysvaltojen finanssikriisi. Yhdysvaltojen finanssikriisi levisi maailmanlaajuiseksi ja rantautui lopulta Suomeen syksyllä Yritykset aloittivat lomautukset ja irtisanomiset, ja työttömien määrä kääntyi jälleen nousuun. (Rantala & Tarkkala 2009, 3-4)

18 Aiemman 1990-luvun aikana talousvaikeudet koostuivat korkotason noususta, yrityksien konkursseista ja kahden asunnon loukuista. Velkaongelmien rakenteen voidaan sanoa olevan nykyisin erilainen kuin 1990-luvun laman aikana. Nykyisin luottoja markkinoidaan agressiivisesti ja unelmien toteuttamista velkarahalla pidetään vaivattomana. Luoton saaminen on helppoa eikä takaisinmaksukykyä arvioida riittävän perusteellisesti. Nykyisin velkaa otetaan helposti päivittäiseen elämiseen, kuluttamiseen ja erilaisiin hankintoihin. Kulutusta velkarahalla pidetään yllä tulotasosta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta. Myös ne yksilöt kuluttavat, joiden maksukyky on kyseenalainen. Kuluttamisesta on tullut normaali elämäntapa. Yhteiskunta on muuttunut kulutusyhteiskunnaksi. (Rantala & Tarkkala 2009, 1-6) Vuonna 2015 Suomessa on maksuhäiriö henkilöllä. Tilastojen mukaan kaikissa ikäluokissa maksuhäiriöitä on eniten miehillä, eniten ja vuotiaiden ikäluokissa. Maksuhäiriöiden määrä on kääntynyt nousuun aina vuodesta 2010 alkaen. Vuositasolla välisenä aika maksuhäiriöisten henkilöiden määrä on lisääntynyt keskimäärin henkilöllä vuosittain. (Suomen asiakastiedon www-sivut 2015) Kuvio 1. Maksuhäiriöisten henkilöiden osuus eri ikäluoksissa Yksilön velkaongelman määrittely on vaikeaa. Ensisijaisesti yksilön voidaan ajatella olevan velkaongelmainen, jos hän itse arvioi heikoksi oman kykynsä suoriutua veloistaan ja erilaisista maksusitoumuksista. Taloudellisen tilanteen huononemisen en-

19 sioireet ovat jo käsillä, jos velkaa maksetaan velalla. Velkaongelma on myös silloin, jos rahat eivät riitä jokapäiväiseen elämiseen ja rahat menevät suurimmaksi osaksi velkojen hoitoon. Velkaa voi olla vähän tai paljon, pääasia on, ettei velkojen maksaminen tuota vaikeuksia ja rahaa riittää jokapäiväiseen elämiseen. Pienikin velka voi muodostua ongelmaksi, mikäli tulot ovat pienet. Toisaalta jo useampi, määrältään pieni velka saattaa muodostaa talousongelmia. (Rantala & Tarkkala 2009, 10-12) Yllättävät elämäntilanteen muutokset aiheuttavat usein maksuvaikeuksia talouden koosta riippumatta. Yllättäviä muutoksia voivat olla esimerkiksi avioero, työttömyys ja sairastuminen. Myös huolimattomuus, ajattelemattomuus ja huono taloudenhoitokyky voivat johtaa velkaongelmiin. Elämänhallinnan puute, osaamattomuus tai mielenterveysongelmat voivat olla myös osasyynä velkaongelmien syntymiseen. (Rantala & Tarkkala 2009, 10-12) 5.2 Pikalainamarkkinat Pikaluotoiksi kutsutaan pieniä, lyhytaikaisia lainoja, joita haetaan pääasiassa internetissä tai tekstiviestillä. Pikaluotot eivät edellytä vakuuksia eikä luotonottajan luottokelpoisuutta arvioida niin täsmällisesti kuin esimerkiksi pankkiluotoissa. Pikaluottojen tunnusmerkkejä ovat myös korkeat korot ja kulut. Pikaluottoja tarjoavien luotonantajien määrä on kasvanut voimakkaasti vuosina Vuonna 2011 keskimääräinen pikaluoton suuruus oli 228 euroa ja pikaluottoon kohdistuvat kulut keskimäärin 25 prosenttia lainapääomasta takaisinmaksuajan ollessa noin 30 päivää. Uusia pikaluottoja myönnettiin vuoden 2011 aikana noin 1,4 miljoonaa kappaletta luottopääomien ollessa yhteensä 332 miljoonaa. Myönnettyjen luottojen määrästä, kulujen määrä on ollut noin 79 miljoonaa euroa. Vuonna 2011 maksamattomia pikaluottoja päätyi lopulta ulosoton perittäväksi kappaletta, pääomien ja korkosaatavien ollessa noin 3,5 miljoonaa euroa, kulujen määrän yli euroa sekä oikeudenkäyntikulujen määrän noin 3,3 miljoonaa euroa. Ulosottoperintään menneistä pikavipeistä lähes puolet kohdistui alle 30-vuotiaisiin. Ulosottoperintää koskevissa laskelmissa eivät ole mukana ne yritykset, jotka ovat myyneet saatavan perinnän perintätoimistoille. Oletuksena on että luvut olisivat huomattavasti suuremmat, jos myös

20 saatavan myyneet pikaluotot olisi voitu tehdyissä laskelmissa huomioida. (HE 78/2012, 4-5) Pikaluotot aiheuttavat ihmisille velkakierreongelmia. Pikaluottoja on saatavissa helposti ja nopeasti, lyhyellä takaisinmaksuajalla. Pikaluottojen kustannukset ovat korkeat; luotosta maksetaan käsittely- ja toimituskustannukset, kuluja syntyy lainan hakemisesta ja lopullisen lainapäätöksen tekemisestä. Otettu pikaluotto maksetaan usein pois suuremmalla pikaluotolla tai pikaluotolla maksetaan muita laskuja ja lainoja. Pikaluottojen takaisinmaksuvaikeudet koskettavat erityisesti alle 25-vuotiaita nuoria. Osa pikaluottoa noudattavista yrityksistä ei noudata lainsäädäntöä eikä tarkasta velkaa hakevan takaisinmaksukykyä riittävästi. Yritysten laiminlyönteihin ei ole kyetty puuttumaan valvontaviranomaisten puutteellisten resurssien vuoksi. (HE 78/2012 vp, 9-10) Pikaluotot ovat aiheuttaneet velkaongelmien määrän kasvamisen ja ongelmaan on yritetty puuttua lainsäädäntöä muuttamalla. Pikalainat eivät ole vain Suomen ongelma, vaan kansainvälinen ilmiö. Yhdysvalloissa tavallisten luottomarkkinoiden rinnalle on kehittynyt vaihtoehto-rahoituksen markkinat. Vaihtoehtorahoitusten markkinat kohdistuvat pienituloisiin ja luottokelpoisuuden menettäneisiin henkilöihin. Suurimpia ja tärkeimpiä vaihtoehtorahoituksen markkinoita ovat lyhytaikaiset luotot, joiden kustannukset ovat suuret. Yleensä lyhytaikaisen luoton ottaja joutuu uusimaan lainansa päivänä, jolloin hänen palkka tai muu tulonlähde maksetaan. Vaihtoehtoiset rahoituskanavat ovat suosittuja, koska tutkimusten mukaan 40 prosenttia Yhdysvaltalaisista kuluttaa enemmän kuin tienaa. Useimmat vaihtoehtomarkkinoiden ihmisistä ovat pieni- tai keskutuloisia, joita kutsutaan työtätekeviksi köyhiksi. Heillä on jatkuvia toimeentulovaikeuksia. (Valkama & Muttilainen 2008, 19-20) Pikalainamarkkinoiden kokemukset Ruotsissa ovat samankalaisia kuin Suomessakin. Ruotsissa pikalainoista johtuvat maksuvaikeudet ovat lisääntyneet merkittävästi. Ruotsissa Suomen ulosottoa vastaava virasto on Kruununvouti, joka on kerännyt tilastotietoja. Ensimmäisen tilaston mukaan 2006 pikaluottoasioita oli tullut vireille 390 kappaletta. Vuoden 2007 lopussa pikaluottoasioita oli vireillä jo kappaletta, joista 69 % oli vuotiailla ja 36 % vuotiailla. Maksuvaikeudet Ruotsissa ovat huolestuttavasti lisääntyneet. (Valkama & Muttilainen 2008, 20-22)

21 5.3 Nuorten velkaantuminen Nuorten maksuhäiriöt ovat lisääntyneet merkittävästi. Nuoret ovat omaksuneet nopeammin matkapuhelimien ja tietokoneiden käytön ja siksi myös heihin kohdistuu enemmän luotonottoon liittyvää mainontaa ja markkinointia. Nuorten maksuhäiriöt johtuvat yleensä kulutusluotoista. Kulutusluotoissa ei edellytetä tiettyä tulotasoa eikä vakituista työpaikkaa. Riittää, että nuori on hoitanut asiansa hyvin eikä maksuhäiriöitä ole. Pääsyy nuorten velkaantumiseen ovat matkapuhelinlaskut, muu kulutus sekä holtiton rahankäyttö. Nuorten kohdalla on tullut myös ilmi, että nuoret ovat taitamattomia taloudenhoidossa ja niihin liittyvät taidot ovat puutteellisia. (Autio & Eresmaa & Heinonen & Koljonen & Paju & Wilska 2002, 12-19) Nuorella velkaantuminen vaikuttaa loppuelämään. Nuoren kuuluisi normaalisti suunnitella tulevaisuuttaan eikä painia velkaongelmien kanssa. Nuorena velkaantuminen voi aiheuttaa toivottomuuden tunnetta ja velkaantuneella nuorella voi olla psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia. Velkaongelmista selviytyminen voi kestää jopa 10 vuotta tai jopa kauemmin. Maksuhäiriömerkinnät voi johtaa päätoimisista opinnoista luopumiseen, koska pääsääntöisesti kela ei myönnä valtiontakausta opintolainaan. Nuorten vuokra-asunnon saaminen hankaloituu maksuhäiriömerkintöjen vuoksi. Talousvaikeuksista kärsivät nuoret ovat haastattelututkimuksessa kertoneet velkaongelmien aiheuttavan stressiä, ahdistusta ja masennuksen oireita. Muutamat haastatelluista ovat jopa pohtineet itsemurhaa. Nuorilla tulojen pienuus estää usein velkojen hoitamisen, koska velkojat eivät suostu tekemään myönnytyksiä maksuohjelmiin. Pelkkä halu hoitaa velkojaan ei riitä, mikäli velkoja vastustaa. (Autio & Eresmaa & Heinonen & Koljonen & Paju & Wilska 2002, 30-33) 5.4 Velkaongelmien merkitys yksilölle Velkaantuminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta yksilölle laajoja hyvinvointiongelmia. Velkaongelmat voivat aiheuttaa lamaannuttavaa masennusta sekä niistä aiheutuva ahdistus heijastuu herkästi ihmissuhteisiin ja vaikuttaa terveydentilaan. Pitkittyessään velkaongelmat aiheuttavat syrjäytymistä. Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa merkittä-

22 västi arjen sujuvuutta, kun asunnon, puhelimen, vakuutuksien saaminen vaikeutuu. (Rantala & Tarkkala 2009, 10-12) Velkaongelmat aiheuttavat ihmissuhdeongelmia. Parisuhteet kariutuvat ja johtavat asumiseroihin. Ylivelkaantuneiden perheet saattavat auttaa velkaantuneita, mutta velkaongelmien myötä suhteet vanhempiin ja muihin sukulaisiin voivat huonontua. Velkaantuminen voi edellyttää takaajia velkoihin, ja suorittamattomat velvoitteet tuhoavat ystävyys- ja sukulaisuussuhteita. Huono rahatilanne kaventaa sosiaalista elämää kustannusten pelon vuoksi. Velkaantuminen aiheuttaa stressiä ja velkaongelmien vaihtoehdottomuus on monelle kova pala. (Iivari & Mälkiä 1999, 52-55) Velkatilanne vaikuttaa velkaantuneen elämään voimakkaasti ja aiheuttaa stressiä. Velkaongelmat aiheuttavat perheissä yleisesti riitelyä ja väsymystä. Stressi aiheuttaa monia terveydellisiä oireita tai voi edesauttaa pysyvien sairauksien puhkeamista. Stakesin tekemän tutkimuksen mukaan velkaantuneiden päihteiden käyttö on rahatilanteen vuoksi vähäistä. Haastateltavien fyysinen terveys oli kohtuullisen hyvä, joskin henkiset paineet ja vaikea taloudellinen tilanne vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tulevaisuuden näkyvät lannistavat mielen. (Iivari & Mälkiä 1999, 55-57) Lähtökohtaisesti ylivelkaisuus ja siitä selviäminen on monivuotinen prosessi. Hyvin usein ulosottovelkojen määrä ei lyhene maksusuorituksista huolimatta ja velkasumman jatkuva kasvaminen tuntuu monista velkaantuneista lohduttomalta. Velkaongelmat aiheuttavat taloudellisia rajoitteita ja sen hyväksyminen on vaikeaa. Velkaongelmista voi tulla hyvin äkkiä elinkautinen, joka rajoittaa elämää, eikä anna toiveikkuutta tulevaisuuteen. Velkaongelmien lohduttomuus ja vaihtoehtojen vähäisyys vähentävät elämän mielekkyyttä ja arjesta tulee turruttavaa selviytymistä. (Iivari & Mälkiä 1999, 57-64) 5.5 Velkojen järjestelykeinot Velkaantuneiden auttamiseksi on useita keinoja saada velkatilanne hallintaan. Velkajärjestely mahdollisuus on kaikissa Pohjoismaissa, joskin velkajärjestelyyn pääsemi-

23 sessä on maakohtaisia eroja. Koska velkaongelmat aiheuttavat paljon erilaisia ongelmia yksilötasolla, velkaongelmien ratkaiseminen on yhteiskunnalle hyödyllistä. Alankomaissa tehdyn tutkimuksen mukaan yksi velkaneuvontaan panostettu euro maksaa muiden kulujen säästöinä takaisin kolmena eurona. (Kilpailu- ja Kuluttajaviraston www-sivut 2015) Takuu-Säätiö voi hakemuksesta myöntää takauksen pankista saatavalle järjestelylainalle. Takauksen saaminen ei edellytä puhtaita maksuhäiriötietoja. Tärkeintä on, että velallisella on säännöllinen ja pysyvä ansiotaso, riittävä maksuvara järjestelylainan takaisin maksamiseen 2-8 vuoden maksuajalla. Velkojen kokonaismäärä saa olla enintään euroa. Järjestelylainalla maksetaan kaikki velallisen velat pois, ja tämän jälkeen velallinen lyhentää yhtä järjestelylainaa. Järjestelylainan avulla velkojen korot kohtuullistuu ja laina-aika lyhenee merkittävästi. Järjestelylainassa on kiinteä 4 %:n korko. Takuu-Säätiön järjestelylaina on ensisijainen vaihtoehto ennen yksityishenkilön velkajärjestelyä. Paikallinen talous- ja velkaneuvoja avustaa järjestelylainan hakemisessa. Takuu-Säätiön järjestelylaina hakemuksien käsittelyaika on noin 6 kuukautta (tilanne 8/2015) ja velallisen tulee jo hakemuksen vireillä oloaikana kyetä maksamaan vähintään maksuvaran/ kuukausittaisen järjestelylainalyhennyksen verran velkojaan. (Takuu-Säätiön www-sivut 2015) Vuonna 2014 Takuu-Säätiö sai käsiteltäväkseen yhteensä 1020 takaushakemusta. Myönteisen päätöksen sai 313 velallista. Takaushakemusten määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi: hakemuksia oli 5 % enemmän kuin vuonna Vuoteen 2012 verrattuna hakemuksia oli 17 % enemmän. Keskimääräinen takaussumma vuonna 2014 oli euroa. Takuu-Säätiön takausvastuu on yhteensä euroa. Takaushakemusten käsittely on vuosi vuodelta käynyt työläämmäksi, koska velallisen velkojen kappalemäärät ovat kasvaneet. (Takuu-Säätiön www-sivut 2015) Toinen velkojen järjestelykeinoista on yksityishenkilön velkajärjestely. Velkajärjestelylain mukaan yksityishenkilön velkajärjestely on tarkoitettu maksukyvyttömille yksityishenkilölle. Velkajärjestelyn aloituspäätöksen tekee käräjäoikeus, jonne velallinen toimittaa hakemuksen talous- ja velkaneuvojan tai muun oikeusavustajan avustuksella. Tuomioistuin määrää velallisen velkoja koskevasta järjestelystä ja vahvistaa hänen maksukykyään vastaavan maksuohjelman. Velallisella on edellytykset velka-

24 järjestelyyn, mikäli maksukyky on olennaisesti heikentynyt sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun olosuhteen muutoksen vuoksi ilman velallisen omaa syytä tai velkajärjestelyyn on painavat peruteet huomioiden velallisen velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksukykyyn. Velkajärjestelyn edellytykset ovat olemassa, mikäli velallinen ei kykene parantamaan kohtuudella maksukykyä voidakseen selvitä veloistaan. (Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä /57, 1 ja 9 ) Pääsääntöisesti velkajärjestelyssä vahvistettava maksuohjelma on noin 3-5 vuoden pituinen. Maksuohjelman päätyttyä velallinen saa maksamattomat velat anteeksi ja ne jäävät luotonantajien luottotappioiksi. Maksuohjelman päättymisen jälkeen maksuhäiriömerkinnät poistuvat ja velallinen pääsee aloittamaan elämänsä puhtaalta pöydältä. Uudelleen velkaantuminen maksuohjelman aikana voi aiheuttaa velkajärjestelyn raukeamisen. Toisaalta velkajärjestely kannustaa myös lisätulojen hankkimiseen, eikä kaikkia muuttuneita tuloja tarvitse tilittää velkojille. Mikäli velallisen maksukyky heikkenee pysyvästi, voidaan maksuohjelmaa muuttaa kesken ohjelman. Yksityishenkilön velkajärjestelyssä omistusasunnon säilyttäminen on mahdollista, joskin muu perusturvaan kuulumaton varallisuus täytyy realisoida. ( HE 83/2014 vp, 9-22) Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä tuli voimaan vuonna 1993 ensisijaisesti 1990-luvun laman uhrien velkatilanteen helpottamiseksi. Vuosina käräjäoikeudet ovat käsitelleet yhteensä yli velkajärjestelyhakemusta. Hakemusten määrä on pysynyt 2000-luvulla suhteellisen tasaisena mutta kasvanut vuodesta 2009 lähtien. (HE 83/2014 vp, 4-5)

25 6 SOSIAALINEN LUOTOTUS 6.1 Sosiaalisen luototuksen tarkoitus Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät kykene saamaan lainaa tavanomaisilta luottomarkkinoilta. On olemassa myös paljon ihmisiä, joiden ongelmia ei ole voitu ratkaista sosiaalityön tai velkajärjestelyn avulla. Suomessa järjestettiin sosiaalisen luototuksen kokeilu vuosina , jonka tavoitteena oli löytää uusia keinoja ehkäisemään taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista. Samalla tarkoituksena oli myös löytää uusia keinoja edistämään omatoimisuutta ja yhdenvertaisuutta. Sosiaalisen luototuksen kokeilu onnistui ja valmistui lakiesitys sosiaalisesta luototuksesta. Sosiaalisen luototuksen laki astui voimaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 7-8) Kokeilun johdosta havaittiin, että pienituloisilla ja vähävaraisilla on huonot mahdollisuudet irtautua köyhyydestä ja monimuotoisista talousongelmista. Taloudellisen aseman haavoittuvuus ja heikkous vaikuttavat suoraan henkilöiden omatoimiseen suoriutumiseen ja elämään. Sosiaalinen luototus on yksi sosiaalityön menetelmistä ja se tarjoaa kunnalle mahdollisuuden edistää kuntalaisten omatoimista ja taloudellista selviytymistä ja itsenäistä suoriutumista. Sosiaalisen luoton avulla voidaan ratkaista monia syrjäytymiseen ja taloudellisiin ongelmiin liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Sosiaalinen luotto antaa vähävaraisille mahdollisuuden korjata talouttaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 10) 6.2 Sosiaalisen luototuksen järjestäminen Sosiaalisen luototuksen järjestäminen on kuntien vastuulla. Vaikka sosiaalisen luototuksen järjestäminen perustuu lainsäädäntöön, on sen järjestäminen vapaaehtoista. Kunta saa itsenäisesti päättää käyttöönotosta ja sosiaalisen luoton laajuudesta. Sosiaalisen luoton myöntämisen perusteissa tulee kuitenkin ottaa huomioon laissa määritellyt myöntämisperusteet. Kuntalaisilla ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta saada sosiaalista luottoa. Tavoite on, että sosiaalinen luotto olisi muuta sosiaaliturvaa

26 täydentävä ja asiakasta kannustava sosiaalityön osa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 11-13) Sosiaalinen luotto on sosiaalihuollolle vaativa tehtävä, joka edellyttää velkajärjestelyn ja talousneuvonnan juridista osaamista sekä sosiaalityön tuntemusta. Pienet kunnat voivat hyötyä seudullisesta yhteistyöstä järjestäessään sosiaalisen luoton palveluita. Sosiaalinen luotto ei kuitenkaan saa estää tai vähentää toimeentulotukea, vaan ensisijaisesti tulee selvittää onko luoton hakijalla oikeus toimeentulotukeen. Ehkäisevä toimeentulotuki on paras apu akuuteissa kriiseissä, mutta sosiaalisen luototuksen avulla voidaan katkaista pitkäaikainen velkakierre ja puuttua vaikeutuviin taloudellisiin ongelmiin ja ehkäistä ylivelkaantumista. (Sosiaali- ja terveysvaliokunta 2002, 1-4; Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 13) Kunta on velvollinen määrittelemään omat kuntakohtaiset sosiaalisen luoton myöntämisperusteet. Myöntämisperusteissa tulee määritellä sosiaalisiin luottoihin käytettävissä oleva pääoma, millaisiin tarkoituksiin sosiaalista luottoa myönnetään, kenelle sosiaalista luottoa voitaisiin myöntää, mitkä ovat sosiaalisen luoton saamisen esteet, kuinka sosiaalisen luoton korko määräytyy, mikä on myönnettävän sosiaalisen luoton euromääräinen yläraja, mikä on sosiaalisen luoton maksimi laina-aika, miten sosiaalista luottoa haetaan, miten ja mihin asiakkaita ohjataan sosiaalisen luoton pääoman ollessa tilapäisesti lopussa, kuinka luototustoimintaan liittyvä taloudellinen neuvonta ja ohjaus toteutetaan ja kuinka sosiaalisen luoton perintä järjestetään. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 11-12) Sosiaalisen luoton pääoma määrittelee toiminnan laajuuden. Kunnalla on oikeus säädellä luottopääoman riittävyyttä ja varata vuosittain talousarviossa haluamansa luottopääoman määrän. Uusia luottoja myönnetään, mikäli luottopääomaa on käytettävissä. Luottojen takaisinmaksusta ja koroista johtuen pääoman määrä vaihtelee. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 12)

27 6.3 Talousneuvonta Laki sosiaalisesta luotosta määrittää, että luotonsaajalle tulee tarvittaessa järjestää talousneuvontaa ja ohjausta luoton myöntämisen yhteydessä tai luoton takaisinmaksuajan aikana. (Laki sosiaalisesta luototuksesta 1133/2002, 9 ) Sosiaalista luottoa hakevan taloudellinen tilanne tulee selvittää perusteellisesti ja myös vaihtoehtoisia auttamistapoja tulee harkita ennen luoton myöntämistä. Sosiaalisen luoton myöntämisen ehtona voi olla taloudellisten asioiden järjestykseen saaminen ja tämä voi myös motivoida taloudelliseen neuvontaan ja ohjaukseen. ( Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 33) Sosiaalisen luototuksen kokeilussa on havaittu, että luoton hakijoilta puuttuu rahaasioiden hoitamiseen liittyvää osaamista. Taloudelliset ongelmatilanteet kertovat elämänhallinnan puutteista ja kulutuksen hallinnan pettämisestä. Kun luoton hakija ja saaja saavat taloudellista neuvontaa, he kykenevät suunnittelemaan talouttaan pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, oppivat tunnistamaan kulutustottumuksiaan ja ovat tietoisia taloudellisten valintojen seurauksista. Taloudenhallinnan perusteet lisäävät luotonsaajien omatoimisuutta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 33) 6.4 Sosiaalisen luoton myöntäminen Myönnettäessä sosiaalista luottoa, joudutaan tarkoin harkitsemaan asiakkaan olosuhteita ja kykyä suoriutua velan takaisinmaksusta. Kunta voi itse päättää, millä perustein sosiaalista luottoa myönnetään. Kunnalla on käytössään monia sosiaalityön keinoja, joilla voidaan pyrkiä ehkäisemään taloudellista syrjäytymistä ja edistämään asiakkaan omatoimista suoriutumista. Palvelut voivat olla jopa osin päällekkäisiä ja näitä tulisi välttää. Sosiaalista luottoa myönnetään yksityiskohtaisen harkinnan perusteella, ja luoton myöntämisen vaikutusten tulisi olla kestäviä ja edistää yksilön suoriutumiskykyä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 12) Pienituloisilla ja vähävaraisilla on rajalliset mahdollisuudet hallita talouttaan. Pienetkin ylimääräiset ja odottamattomat maksut voivat johtaa pitkäaikaiseen maksukierteeseen ja ylivelkaantumiseen. Lähes aina velalliseen kohdentuu ulosottoperintä,