Kypsä 4/05 KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI

Transkriptio

1 Kypsä 4/05 KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI

2 Sisällys LOPUKSI ALUSTA 3 THIS IS THE END, MY FRIEND 4 LIISANKADULLA TAPAHTUNUTTA 5 VIERAALLA MAALLA 6 TAVALLISTA, MUTTA KIINNOSTAVAA 8 TIEDÄ, MITEN SINUNKIN KÄY 10 SUURI JOULUOLUT KATSELMUS 12 MITÄ OPIN EILEN 16 ETEENPÄIN ON MENTÄVÄ 17 PUHIKSEN PUHINOITA 20 OSAKUNNALLA TAPAHTUU 22 VIRKAILIJALUETTELO 23 Kypsä HELSINGIN YLIOPISTON KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI Julkaisija: Kymenlaakson osakunta Liisankatu 17B Helsinki Puh&Fax: Pankkiyhteys: Nordea Hki - Ydinkeskusta Painpaikka: Limes Ry Painos: 500 kpl Päätoimittajat: Matti Hannikainen ja Antti Raappana Kirjoittajat: Terhi Aapro, Mari Heikkilä, Maiju Kettunen, Riku Neuvonen, Riku Nöjd Taitto: Matti Hannikainen ja Antti Raappana 2

3 Alku! Lopuksi vielä alusta. Onko paino todella hirvittävää ja keveys ihanaa?. Kysymys on Milan Kunderan teoksesta Olemisen sietämätön keveys. Kysymys on ajankohtainen aina suuria valintoja tehtäessä, kuten valittaessa opiskelualaa ja paikkaa. Osakunta on saanut uudet virkailijat, jotka ovat ottaneet painon, vastuun ja tehtävät, mutta samalla mahdollisuuden kokea onnistumisia, työn tuomaa mielihyvää. Aina välttämättä helpoin reitti ei ole se kaunein reitti. Olkoonkin, että raskauden valitessaan joutuu usein luopumaan jostain muusta, ottamaan riskin jaksamisen tai kykyjensä kanssa, pistämään itsensä likoon. Koomisuuden uhallakin viittaan sisäiseen sankariin. Jari Sarasvuon mukaan ihminen tarvitsee kasvaakseen (tai kehittyäkseen) fyysistä-, henkistä- ja sosiaalista rasitusta. Rankassa fyysisessä rasituksessa kasvaa kunto ja itsestään voi löytää uusia puolia, esimerkiksi yllättävää sisukkuutta. Onnistumisen tunne on suurimmillaan sen viimeisen, kädet tutisten, sentti sentiltä työnnetyn punnerruksen jälkeen. Opiskellessa henkinen rasitus voi olla varsin suurta. Luettavat aihealueet eivät ole yksinkertaisia, määrät ovat suuria, omaksuminen vaatii keskittymistä ja kaikki tämä vielä tiukassa aikataulussa. En nyt viitsi edes puuttua äärimmäisen heikkoihin olosuhteisiin (kuten riittämätön opintotuki). Ymmärtämisen hetki, tai kun viimeinkin tuntuu hallitsevansa kokonaisuuden on kuitenkin vaivan arvoista. Sosiaalista rasitusta koemme, kun toimimme erilaisten ihmisten parissa. Joudumme tulemaan toimeen ja ymmärtämään kanssamme täysin poikkeavien luonteiden kanssa. Välttämättä paras ryhmä ei ole se kaikkein homogeenisin. Ihmiset kasvavat erilaisuudessa ja oppivat toisiltaan. Kun aikanaan astuin ensimmäistä kertaa osakuntaan, en olisi ikinä voinut kuvitella päätoimittavani lehteä. Saati kantavani osaltani vastuuta järjestön toiminnasta. Niin vain sitä on vuosien varrella kasvanut, saanut rasitusten ja onnistumisten kautta uskoa itseensä ja huomannut pystyvänsä varsin moneen asiaan. Pääkirjoitus Tämä Kypsä jaetaan Osakunnan Abikiertueella maakunnan abiturienteille. Haluankin kannustaa abeja tähtäämään korkealle ja olla pelkäämättä haasteita. Välttämättä suurin mielihyvä ei löydy sieltä jonka jo tunnut osaavan. Peruskoulun päättyminen on alku lukiolle. Lukion päättyminen on alku opiskelulle. Muutto kotoa alku itsenäisyydelle, itsestään vastuun kantamiselle. Opiskeluaika alku oman alan ammattilaisuudelle. Uusien ihmisten tapaaminen alku elinikäisille ystävyyssuhteille. Vanhan sukupolven poistuminen on uuden sukupolven alku. Uusi vuosi, noh, tää voi olla alku kaiken kauniin. Haluan omasta puolestani kiittää kaikkia Kypsän 2005 vuosikerran tekoon tavalla tai toisella osallistuneita henkilöitä ja toivottaa kaikille erittäin menestyksekästä vuotta

4 Puolipääkirjoitus Loppu! This is the end kuuluvat Apocalypse Now! elokuvan tunnetut alkusanat Jim Morrisonin äänellä. Elokuvassa loppu kuvasi samalla alkua. Loppuminen ei siis välttämättä merkitse poistumista ja unohtamista. Loppuun liittyy aina jonkin alkaminen. Aika määreenä (jonka historioitsijat ovat läntisessä yhteiskunnassa omineet) ei sulje näitä kahta toisiltaan. Kaikkien hyvin tuntemat ajanjaksojen määreet ovat aina keinotekoisia eivätkä edes tarkkoja. Jonkin loppu ja alku on vain pitänyt sijoittaa kirjoittajan mielestä soveliaaseen pisteeseen ajassa. Parhaan hetken vallinnut on myöhemmin saanut hiljaisen hyväksynnän valinnalleen, joka on vakiintunut hetkellisesti. Kuitenkin aika on suhteellista kuten jonkin loppuminen. Tähtitieteen ajanjaksot sekä geologinen aika sekoittavat ihmisten oletukset asioiden kuten luonnon muuttomattomuudesta ja siten lopullisista muodoista. Kuitenkin ihmisyyden eräs kiintoisa piirre on lopun ymmärtäminen. Hyvätkin asiat päättyvät. Osakunta on täynnä loppumista. Vanhempien osislaisten opinnot loppuvat samalla kun uusien kymäläisten alkavat. Vanhat virkailijat antavat tilaa uusille kasvoille. Tämä ei tarkoita loppua maistereille eikä virkailijoille. Se merkitsee siirtymistä ja yhden ajanjakson päättymistä heidän elämässään. On tärkeää, että osakunta järjestönä tarjoaa erilaisille ihmisille mahdollisuuden kokeilla toimimista yhteisön eri tehtävissä. Jokaisen on välttämätöntä oppia tekemällä ja kenties erehtymällä uusia asioita opintojensa ohella. Tärkeämpää on oppia erehtymään ja oppimaan virheistään. Erehtyminenkään ei merkitse loppua, vaan on kenties rikastuttavin oppimiskokemus, minkä yksilö voi kokea. Ainoa asia mikä päättää lopullisesti jonkin on unelman täyttyminen. Valmistuminen täytti yhden unelmistani. Sen jälkeen uuden unelman mä! ärittäminen on osoittautunut hankalaksi. Silti osakunta on edelleen yksi paikoista, mihin palata sekä osakuntalaiset ihmisiä, joiden kanssa voin luodata tulevaisuuttani. Vaikka ulkona on (tai ainakin pitäisi olla) pimeää, vuodenajat opettavat meitä pohjoisen asukkeja ymmärtämään hyvin loppua ja alkua - elämän tasaista ja usein havaitsematonta rytmiä. Huomaamattamme syksy vaihtuu sydäntalveksi ja sittemmin orastavaksi kevääksi. Kulttuurin vuosi alkaa synkimmästä pimeydestä kuten myös seuraava opintojakso. Silti jaksamme nurkuen laahustaa kuka töihin ja kuka luennolle saavuttaaksemme unelmamme, sillä tiedämme odottaa uutta. Kenties projektityönteko ei ole mikään uutuus, vaan ainoastaan kiirellisen nykyajan määritelmä vanhalle tavalle hoitaa asioita tarpeen mukaisesti. Käytännössä jokaisella valmistuneella opiskelijalla on vuosien kokemus projektiluontoisesta työstä, sillä opintommehan o(li)vat nimeenomaan periodin mittaisia projekteja. Haluamme kiittää kuluneista vuosista kaikkia opintojemme aikana tapaamiamme kymäläisiä. Rauhaisaa joulua sekä onnellista uutta vuotta teille kaikille! 4

5 Liisankadulla tapahtunutta Herrojen järjestämiä böunareita vietettiin hyytävissä vankilatunnelmissa. Huolimatta herrojen lupauksesta olla jatkossa järjestämättä vankila tai armeija teemajuhlia joku vuosi asian lehdistölle, kun pian juhlien jälkeen nousi kohu salaisista vankiloista Euroopassa. Rajanylitystä vietettiin espanjalaisissa tunnelmissa. Ilta oli tulinen ja täynnä espanjalaista lumoa. Flamencoa katsellessa juhlaväkeä pelotti alakerran naapurin mahdollinen espanjavastaisuus. Fuksit järjestivät perinteisesti osakunnan pikkujoulut. Vanhemmat osakuntalaiset hämmästelivät juhlan tasoa, sillä eihän sitä olla totuttu käsin tehtyihin suklaakonvehteihin eikä laadukkaaseen nukketeatteriin. Kilteimmät osakuntalaiset saivat myös Joulupukilta lahjan kotiinviemiseksi. Laulukirjaan suunniteltiin jo lisäliitettä, kun Mänttärien sukulaulun lisäksi tarjolla on myös Fuksi ei vaan saa unta (ks. sanat takakannesta). Osakunnan hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Antti Palmu. Viikissä opiskeleva, Kouvolasta kotoisin oleva Antti on mm. mies kotisivujemme takana. Wanted Alive! 5

6 Vieraalla maalla Riku Neuvonen Marraskuinen ilta on alkanut. Lunta ei vielä näy missään vaikka ennätyslämmin syksy onkin kääntynyt jo hiljakseen talven suuntaan. Hieman kirpeässä säässä valot heijastuvat kirkkaina, Mannerheimintien alkuillan ruuhka soljuu ohitse. Seison Uuden ylioppilastalon portaikon edessä. Sovittu aika lähestyy kelloa vilkuillen, tiedä sitten kulkeeko aika katsoen nopeammin. Ihmisiä virtaa tasaisena virtana sisään. Joku jopa kysyy onko tämä oikea paikka ja onhan se, olenhan itsekin menossa samaan tilaisuuteen. On marraskuun kymmenes päivä ja jälleen vuorossa Savolaisen Osakuntien Laulajien perinteinen konsertti. Olen osallistumassa jo ainakin kolmatta kertaa. Aiempina vuosina laulajienkin seassa on nähty muitakin kuin savolaisia. Kellon viisarit liikkuvat hitaasti eteenpäin. Ihmisiä virtaa edelleen sisään ja seassa on muutamia tuttujakin. Sitten melko tarkkaan sovittuun aikaan ilmestyy Kaivopihan suunnalta tuttu punainen takki ja vaalea pää. Voimme siirtyä kohti kuuluisaa Vinniä. Uuden portaikossa on talolle ominainen hieman kummallinen tuoksu. Matkan varrella näkyy paloja osakuntahistoriasta kuten WiO:n vaakuna ja tilat, joissa KyO aikanaan oleili. Joka kerroksessa tuntuu tapahtuvan jotain, mutta ihmisvirta on pääasiassa kohti ylintä kerrosta. Vinnillä on täyttä ja hieman kuumaa. Jostain tullut lievä yskä alkaa vaivata. Naulakot ovat täynnä, mutta varsin hyvin takit sekaan mahtuvat. Kuorossa esiintyvät tutut käyvät morjenstamassa ja vaihtamassa omaisuutta: Pipon vastineeksi saan kirjan ja DVD-levyjä, valitettavasti omiani. Tiskiltä mehulasi mukaan ja kohti itse salia, jonka upeasta päätyikkunasta näkyy hyvin Mannerheimintie sekä melkoinen osa Helsinkiä. Täällä on tullut kerta jos toinenkin oltua jatkoilla. Kuoron ohjelmisto on sekoitus vakavaa ja kevyttä. Aiempina vuosina on kuultu erinäisiä onomatopoeettisiakin esityksiä ja kuoron esitys osana SavO:n 100- vuotisjuhliin kuulunutta Helsinkiin-oopperaa jäi varmasti kaikille katsojille mieleen. Yhdistelmä on todella toimiva ja uuden ja nuoren musiikillisen johtajan tuoma ilo on piristävää verrattuna muutaman muun kuoron jopa ryppyotsaisen perinteiseen ilmaisuun. 6

7 Tilaa hyödynnetään hyvin ja kaikki normaalit kuoroesiintymisen tehokeinot käytetään tehokkaasti hyväksi. Vuosien aikana hioutunut esiintymisvarmuus näkyy. Lopussa kuoro levittäytyy ympäri salia luoden jokaisen nykyhifi stin unelman kunnon surround-toteutuksesta, dolbyn määrästä voidaan kiistellä. Enemmän ja vähemmän perinteisten kuoroesitysten lisäksi loikataan myös musikaalimaailmaan. Illan kruunaa kuoron esityksille tyypillinen hieman kevyempi osuus, joka tällä kertaa on ruotsiksi lauletut otteet Muumimamman keittokirjasta. Tämän jälkeen jokainen osaa leipoa piparkakkuja. Konsertin loputtua on tovi ruuhkaa, joten istumme rauhassa vaihdellen kuulumisia paikalle sattuneiden tuttujen kanssa. Vähitellen oviaukon vetovoima ylittää ulos pyrkivän massan ja vapautuu lisää tilaa. Uuden ulko-oven sulkeutuessa takana voi hieman huoahtaa. Taas on puolueettomalla maaperällä, poissa savolaisten keskittymästä. Toisaalta samalla mieleen tulevat suunnitelmat muutosta Uudelle ja kuinka hienoa olisi olla muiden (itäsuomalaisten) osakuntien seassa. Kuoromusiikin hieno laji ja siihen opiskelijaelämä sekä erityisesti osakuntakontaktit antavat erinomaisen mahdollisuuden, jota suosittelen käytettäväksi mahdollisimman laajasti. Liisankadulla meillä on WioL, mutta ei sen pitäisi estää tutustumasta myös muihin kuoroihin. Kunhan tosin ensin moni tutustuisi edes WioL:iin, itsekin turhan vähän konserteissa olen käynyt. Itse suuntaan taas ensi vuonna SOL:n perinteiseen syyskonserttiin, joka on suunnattu osakuntalaisille, bändäreille, kavereille ja muille faneille. Jokainen saa miettiä mihin ryhmään kuuluu. Alla kuritti Rukalla kuraattori rottaa... Rukalla kuritti. Rukalla! 7

8 Tavallista, mutta kiinnostavaa Terhi Aapro Tiedätkö mikä on tavis? Oletko sinä sellainen? Olenko minä tavis? Jos ei ole tavis, niin mikä sitten on? Poikkeava? Erikoinen ihminen? Julkkis? Olen viime aikoina törmännyt taviksiin usein, nimittäin mediassa se on ollut suosittu aihe. Me Naiset julkaisee juttusarjaa, jossa joku julkkisnainen joutuu aina tavistestiin. Testissä häneltä kysytään kolmisenkymmentä kysymystä, joiden tarkoituksena on paljastaa hänen tavis-asteensa. Lehti määrittelee tavikseksi ihmisen, joka muun muassa lottoaa, käyttää kauppojen bonuskortteja, katsoo Kotikatua, sauvakävelee, kantaa Tallinnasta mäyräkoiria, omistaa vyölaukun, tekokukkia ja Ikean huonekaluja, syö valmisruokia, juo hanavettä, laulaa karaokea, hänellä ei ole homoystäviä, siivoaa itse kotinsa ja tietää mitä maitolitra maksaa. Me Naisten tavistesti rankkaa Suomen tavallisimman julkkiksen. Kärkisijaa pitää tällä hetkellä Outi Mäenpää. Hän sijoittuu kategoriaan perustavis. Outi pelaa lottoa, katsoo tosi-tv:tä Ikean nojatuolista ja kerää kaupoista bonuksia. Toisaalta hän ei kuitenkaan omista Aalto-maljakkoa tai laula karaokea, mutta hänellä on homoystäviä. Outia enemmän tavis olisi umpitavis. Tavis-määritelmät tuntuvat jakautuvan sekä myönteisiin että kielteisiin. Vyölaukut ja tekokukat koetaan havaintojeni perusteella yleisesti merkiksi mauttomuudesta ja jälkijättöisyydestä. Bonuskorttien käyttäminen on varsin harmitonta toimintaa ja Ikean huonekalutkin yleisesti hyväksyttyjä vaikkakaan eivät yleisyydessään kovin omaperäisiä hankintoja. Erikoista on se, että kierrättäminen luokitellaan Me Naisissa tavisten touhuksi. Kierrätyshän on erittäin kannatettava asia, mutta ympäristötietoisuus ei nähdäkseni ole vielä niin yleistä, että se kiistatta sopisi taviksen määritelmään. Ja vaikka seksuaalivähemmistöt ovat jo päässeet tv:n kautta tavisten olohuoneisiin, tyypillisellä taviksella ei kuitenkaan näytä olevan ole homoystäviä. Mutta tavis ei siis ole mikään ehdoton no-no vai onko? Tavallisuuteen liitetään yleensä sellaisia adjektiiveja kuin tylsä, ei-persoonallinen, harmaa massa, halpa, yksinkertainen, turvallisuushakuinen, mielenkiinnoton. Tämä ajattelutapa vilahti myös hiljattain erän suomalaisen dokumenttiohjaajan haastattelussa, jossa hän sanoi että hänen kuvauskohteensa eivät voi olla aivan tavallisia ihmisiä, koska se ei olisi katsojasta riittävän kiinnostavaa. Heti perään 8

9 hän kuitenkin korjasi, että toki kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kiinnostavia ja ainutlaatuisia. Ymmärtääkseni hän halusi sanoa, että hänen tarkoituksensa on löytää elokuvaa ajatellen mielenkiintoisia tavallisia henkilöitä. Jännittävää tämä rajankäynti tavallisen tylsän ja tavallisen kiinnostavan ihmisen välillä! Kuitenkin se, että taviksista niinkin paljon julkisuudessa puhutaan, nostaa käsitteen valokeilaan ja tekee siitä jotain muuta kuin tavallisen harmaata. Jos tavikset ovat puheenaiheena lehtien palstoilla, heissä täytyy olla jotain kiinnostavaa. Tavikset ovat valloittaneet median kaikenmaailman Big Brothereissa, selviytymisseikkailuissa ynnä muissa tosi-tv -ohjelmissa. Tavallisuus on siis kiinnostavaa, yleisyydessään jopa muoti-ilmiö. Mutta näissäkään ohjelmissa tavis ei ole kauaa tavis, vaan hänestä tulee julkkis tai vähintään kiinnostava tavis ainakin vähäksi aikaa kun hänen elämänsä ja persoonansa tulevat tutuiksi koko kansan olohuoneissa ja niitä ruoditaan iltapäivälehtien palstoilla. Yhtäkkiä se, että joku lämmittää tv:ssä maksalaatikkoa mikrossa on mediaseksikästä. Tirkistelynhalu voi siis ulottua myös taviksiin. Heihin lieneekin helpompi samastua kuin julkkiksiin, joiden elämä tuntuu ainakin julkisuuskuvan perusteella poikkeavan tavallisen ihmisen elämästä hyvin paljon. Ja jos muut tavikset pääsevät telkkariin, se tekee minustakin taviksena hieman jotain kiinnostavampaa. Hei, tuo tuollahan on juuri kuin minä! Voisin siis itsekin olla ruudussa ja kaikkien tuntema. Olen siis kiinnostava ihminen! Ja kun nyt kuitenkin haluatte tietää: tein testin ja olen sen mukaan perustavis. Syön välillä valmisruokaa, omistan lähes kaikki mahdolliset bonuskortit, tykkään Ikean mööpeleistä, rakastan leffailtoja kotisohvalla ja käytän useimmiten kaupan shampoota. Niin, ja tykkään tosi-tv:stä, tottakai! Ok, kivaa! Avaa uksia, katosi alle ne maan... Aha, Raappana nappaa rahan aamenella! Iso takaisku, aava aavikko. 9

10 Tiedä, miten sinunkin käy Riku Nöjd Mitenkäs tätä leikataan? No silleen siistimmäksi että kehtaa Helsingissä kadulla kulkea. Nytkös siä siellä opiskelet? Niin. Reilusti kaksi kuukautta olen ollut. Meilän Riitta haki silloin aikanaan ensin farmasialle, muttei päässyt eikä vuoden kuluttua enää pillerin pyörittely kiinnostanutkaan. Seuraavana keväänä menikin fysiikan pääsykokeeseen ja ko-tona kehui, että nyt tärppäsi varmana. Mitään ei kuitenkaan Helsingistä alkanut kuulua, vaikka heinäkuu oli pitkällä. Oli jo saanut asunnonkin Domukselta ja ajatteli joutuvansa palauttamaan kohta avaimen, kun jäi ilman opiskelupaikkaa. Sitten kerran kadulla tehtaanjohtajan Strömin rouva kysyi minulta Riitan opinnoista ja miä kerroin, ettei tainnut päästä, kun ei kirjettä ole kuulunut. Rouva käski mennä sellaiseen purnauspäivään, missä ne professorit ja dosentit perustelevat, mikseivät hyväksyneet. Miä passitin meilän Riitan oikopäätä ja purnaamaan Helsinkiin. No mei-län Riitta, joka menee joka paikkaan aina viime minuutilla tai vähän myöhässä, ehti viime tingassa sen ukon juttusille ja kysyi, mitä vikaa sen laskuissa oli. Ukko tutki papereita ja parahti, että Riitan yksi lasku oli väärin korjattu. Siksi oli pisteitä puuttunut. Riitta lähti sieltä riemurinnoin, ja äijä jäi hokemaan: Äärimmäistapaus. Tulee viime minuutilla ja on ainut, jolta korjattiin väärin. Äärimmäistapaus. Missäs siä siellä asut? Sellaisessa opiskeluasunnossahan minä. Yksi säätiö vuokraa niitä halvalla. Eipä ole valittamista naapureista eikä huoneen kunnosta. Millä siä kuljet koulumatkat? Metrolla joka päivä. Sillä pääsee niin näppärästi suuntaan ja toiseen. 10

11 Miä en vielä metrolla koskaan kulkenutkaan, kun ei Itä-Helsingissä oikein asu ketään tuttuja eikä muutenkaan ole ollut var-sinaista asiaa. Milläs siä sinne silloin menit, kun koulu alkoi? Isän ja äidin kanssa. Veivät autollaan. Tavaraa jäi vielä niin paljon kuskattavaksi, etten junassa olisi oikein pärjännyt. Tapahtuiko sitten mitään? Tekikö äiti mitään? Eipä oikein. Toivotti menestystä opiskeluun. Miä muistan aina, kun meilän Riitta meni muutti sinne opiskelija-asuntoon, niin miä ja meilän Martti, joka silloin vielä eli, lähdettiin saattamaan junalla Riittaa. Helsingin rautatieasemalla minua alkoi itkettää, niin että maisema sumeni silmissä. Lopulta vetäydyin asemahallissa yhteen nurkkaan ja yritän saada itkun loppumaan. Ei auttanut. Vettä vain valui. Martti katseli vakavana; miehet ne pysyvät helpommin rauhallisina. Mutta Riitta suuttui ja ilmoitti ottavansa taksin Leppäsuonkadulle. Muuten koko asuntola hirnuisi sille, kun toisi sinne tämmöisen itkupillimuorin. Kotiin palattiin ja miä pillitin vieläkin kaiken aikaa. Naapurista tuli Sarkamaa leikkauttamaan tukkaansa ja ihmetteli, oliko hänen hiuksensa niin takkuiset, että ne saivat parturille ihan vedet silmiin. Martti nopeampana oikaisi, että meilän Riitta oli lähtenyt Helsinkiin lukemaan ja mammaa harmitti, kun se Riitta oli meilän ainoa. Ja Martti vielä tuhahti, että palaahan se Riitta tänne takaisin, kun saa lukunsa loppuun. Mutta Sarkamaa naurahti, että älkää houriko. Aluksi saattaa käydä viikonloppuina ja lomilla, mutta pian se löytää Helsingistä ystäviä ja jonkun pojan sieltä ja sen jälkeen teille korkeintaan joulukortin kirjoittaa. Sarkamaa nimittäin tiesi itse: omat lapset siltä olivat jo sille tielle jääneet. Ja niinhän se jäi meilän Riittakin. Meni teekkarin kanssa naimisiin ja ryhtyi opettajaksi Kauniaisiin. Tiedä, miten sinunkin käy Eiköhän se ole jo tarpeeksi siisti. Aattona, jona passio, Hannikainen nolo ol onneni, Akin nahoissa pano... Janottaa! 11

12 Tässä on terveiset siltojen alle Inga Pengar ja kolme pientä porsasta Mikä on jouluoluen panemisen ja nauttimisen idea? Onko kevyemmän jouluoluen tarkoitus saada nopeat kännit, ettei tarvitse kuunnella lasten ja vaimon kitinää? Onko tumma olut tarkoitettu nautittavaksi hyvässä seurassa juhla-aterian päätteeksi? Kypsän litkivän journalismin ryhmä vetäytyi salaiseen testilaboratorioonsa ottamaan asiasta selvää. Olosuhteet oli valmisteltu täysin objektiivista ja kaikki laatukriteerit täyttävää testiä varten. Testiryhmän jäsenet valittiin huollisen seulonnan perusteella. Arviointiryhmä huomautti ainoastaan siitä, että ei ollut verrokkiryhmää ja eläinkokeita voidaan pitää jossakin määrin epäeettisinä. Testi suoritettiin seuraavasti: Aluksi olutpullo tai oluttölkki avattiin huolellisesti avausäänen selvittämiseksi. Sen jälkeen tuote kiersi testiryhmän ja kokemukseen valmistaudutiin tutustumalla hajuun. Tämän jälkeen jokaiselle ryhmäläiselle kaadettiin hieman olutta ja suoritettiin esimaistanta. Esimaistelun kommenttien jälkeen olutta kokeiltiin jouluruokien ja olutmakkaran kanssa. Kun kaikki oluet oli testattu siirryttiin yksittäisen pullon tuoman elämyksen sijasta selvittämään, että mitkä oluet kestävät määrällistä kulutusta. 12

13 Testi aloitettiin vanhalla kunnon tunturiporojen jouluhädällä Lapin kulta Väri simainen, lasin kylkiin muodostuvat kuplat tuovat vapun tunnelmaa. Onko tämä limua? Tuoksuu peruslapparilta Ei erota onko joulu vai pääsiäinen, mämminen sivumaku Määrä korvaa laadun, voi kitata niin kauan, että löytää kirveen ja voi ajaa perheen lumihankeen Seuraavaksi kisa-areenalle marssi Koff Väri syvemmän tumma, kuohu aidon pehmeä, hieman tummahko. Kaunis. Avausääni terhakas kuin preussilainen sotilas. Tinakuori tuo lahjan avaamisen tunteen. Moitimme epäekologisuutta sekä ongelmia paikatuille hampaille. Suunniteltu öiseen ruokailuun. Jo avattuna väljähtänyt maku. Tarkoitettu pitkälliseen käyttöön. Maku paranee määrän kasvaessa. Toisella kierroksella saa jo testiryhmältä (varauksellista) kiitostakin. Kahden suuren poistuttua areenalta kehiin astui ensimmäinen aidosti suomalainen yrittäjä Olvi tölkin pinnassa miellyttävä kuviointi. Tuoksussa häivähdys mallasta, mutta vaahto vaikuttaa teolliselta maku pitää minkä lupaa -- tumma jouluolut Iisalmelaiset jatkavat kunniakkaalla perinteellä kansan raitistamisessa. Suurista panimoista maukkain. Valloittaa voimakkaalla maullaan. Tunnistettava maku tämä on hyvää Osaa pitää oman juttunsa hallussa. Tällä kilpailijalla on täydet mahdollisuudet idoliksi Pienempien kilpailijoiden sarjassa aloitamme kumisaapasvalmistajallekin nimensä antaneen paikkakunnan tuotteella Nokian Panimo pullosssa seittiä, jonka alkuperä hieman epäselvä avausääni pettymys, liian heikko väri tumma ja täyteläinen; vaahto tummalle oluelle ominaisen ohut humalan määrä kohtuullinen, hivenen karvas ei sovi lapsen suuhun ensimmäinen, joka jakaa testiryhmämme mielipiteet selvästi 13

14 Koska pienpanimo otos jäi odotettua vähäisemmäksi annettiin mahdollisuus myös testin ulkopuolelta yhdelle pienpanimon tuotteelle Mallaskosken Kuohu Ihan omassa luokassaan. Maku on voimakas, mikä ei välttämättä ole plussaa Resepti on 1500-luvulta Saksasta ja sen kyllä huomaa Ei sovellu lohen eikä joululeivän kyytipojaksi. Maistuu kuralta. Piparkakku neutraloi makua. Pettymyksen kruunaa pohojalaisella murtehella satuiltu tuotteen eksotisointi. Kiitämme erikoista makua, moitimme pahaa makua. Tää nyt ei oikein ole sun juttus, mitä jos keksisitte parempaa pantavaa Ulkomaalaisten sarjassa aloituspaikan saa brittiläinen ale Fuller s Old Winter Ale väri ei liian tumma, lämmin; erittäin miellyttävä ensivaikutelma rikas, varmin Fuller sin jäsenedut kiitettävät (tosin pitäisi tsekata netistä) olut vaatii tunnelman parantamiseksi olemattomat tiivisteet, huonon LVI-suunnittelun ja kokolattiamaton maku erittäin vahva, karvas jälkimaku. Turskamailta saapui seuraava yrittäjä. Pohjoismaisessa otannassa Tanskan puuttuminen on sääli. Mack s Juløl (6,5%) Vaatii juojaltaan todella paljon, jopa liikaa Norjalaiset ovat kuin pohjalaisia, niin uhossa kuin oluen panemisessa Erityiskiitokset joulukorttimaisesta etiketistä ja muusta ulkoasusta Raaka-aineet turska-altaasta Norjassa oli raskaan veden tuotantoa n. 60 vuotta sitten ja näköjään tuotokset pitää dumpata jonnekin Etelästä saapuu tuttuvamme Saku, joka on lähtenyt mukaan todella vahvasti. Saku Porter (7,5%) avausääni hivenen mitäänsanomaton, väri tumma. Tuoksu maltainen, vaahto täyteläinen studii staffi i, yksi ryhmäläinen meinasi tukehtua tuotteeseen vaatii ehdottomasti raskasta ruokaa kyytipojakseen vastakohta Koffi lle ei six-packia kerralla 14

15 Haastavan, sekä fyysisesti että henkisesti raskaan rupeaman päätteeksi testiryhmä päätyi monimieliseen lopputulemaan: Testin voittaja!!! Lappari: Koff: Olvi: Nokia: Mallaskoski: Fuller s: Mack s: Saku: Jouluruokana tarjolla oli tummaa joululeipää, graavilohta, kinkkua, siian mätiä ja joulupipareita. Olutmakkaroina käytettiin markettitavaroina löytyviä makkaroita Bierbanger, Jambalaya ja Caramba, tosi vetävät nimet. Testin ohessa keskusteltiin laajasti ilmastonlämpenemisestä, turkulaisista, pohjalaisista ja muista suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista. Ratkaisua näihin polttaviin kysymyksiin ei tosin löydetty. Yhteispäätöslauselma siitä, että tulisi sadepade pesemään tämän saastan pois, ei saatu aikaan. Lopuksi testiryhmä haluaa kiittää itseään. Testin aikana kuunneltiin: Noitalinna Huraa!: Riittähän noita linnassa, minimalistinen suomalainena kulttipoppiyhtye, jonka suurin hitti Pikkuveli on tullut tunnetuksi PMMP:n versiona. Viikate: Vuoden synkin juhla, Kouvolan lahjan Suomen musiikkitaivaalle joululevy ja erityisesti Kotiteollisuuden Hynysen tulkitsema Suojelusenkeli herätti testiryhmän tunteet. Tuomari Nurmio & Kokein Oikeus, Suomen legendaarisimpia muusikoita kokoonpanolla kitara, baritonikitara ja rummut saa primitiivisellä suomalaiskansallisella mätöllä monet teiniangstiset metallistit häpeämään osaamattomuuttaan. Stax Story, neljä CD-levystä Memphisin legendaarisesta soulpajasta. Shaftin tunnari sai puntit vipattamaan, Otis Redding iskee aina ja Sam Cooken Soul Manissa on draivia. Lämmittää joulun kuin joulun. Motown Hitsville USA, toiset neljä CD-levyllistä Staxin tunnetummalta joskin ilmaisultaan laimeammalta kilpailijalta. Four Tops, Marvin Gaye, The Temptations, The Supremes, Stevie Wonder ja erityisesti todella nuori Michael Jackson Jackson 5:n solistina eivät jättäneet ketään kylmäksi. 15

16 Mitä opin eilen? Maiju Kettunen Minulla oli tälle kirjoituksen pätkälle loistava aihe. Syksyn mittaan niin vakavassa kuin puolivakavassa mediassa on keskusteltu tekijänoikeuslain uudistuksesta. Päällimmäiseksi ongelmaksi erityisesti nuorempien kansalaisten oikeuksiin nähden muodostui musiikin tai muun viihteen lataaminen Internetistä ja tallentaminen omalle tietokoneelle tai erinäisiin musiikintoistolaitteisiin. No, se olisi ollut hyvä, ajankohtainen ja varmasti suurinta osaa meistä lähes päivittäin koskeva aihe. Aloitin siis innolla tutkimukset ensin Finlex tietopankin säädösmuutosten sivuilta, mistä nopeasti etenin eduskunnan asiakirjat ja arkistot tietokantaan. Murheekseni huomasin, että tavallisen hallituksen esityksen lisäksi lakivalmisteluun kuului vähintään kaksi perustuslakivaliokunnan sekä ainakin yksi sivistysvaliokunnan lausunto. Ne kaikki olivat miellyttäviä asiakirjoja sinänsä, mutta varsinainen murhe kumpusi havainnosta, että valitsemani aihe olikin itse asiassa sopiva seminaarityölle eikä sivun pituiselle lehtiartikkelille. Jokainen meistä on toivoakseni kiinnostunut omasta opiskelualastaan, joskus jopa hurmoksessa. Itse huomasin opiskelevani mielenkiintoisia asioita vasta tänä kolmantena vuotenani, mikä ehkä kertoo enemmän omasta havainnointinopeudestani kuin varsinaisesti oikeustieteestä. Nyt, kun lait saavat jo päässäni aikaan jonkinlaisen järjestyksen, olisin niin kovin mielelläni avannut yksittäistä aktuellia juridista kysymystä myös sinulle. Mutta se ei onnistu. Puhutko usein omasta erikoisalastasi maallikon kanssa? Innostutko posket punaisina selittämään teknistä yksityiskohtaa tai laboratoriotulosta tai taka- ja etuäänteiden eroa? Niin minäkin. Millainen on ollut sinun keskustelukumppanisi asenne? Tai oikeammin, ymmärsikö hän edes? Ei, ei minuakaan ymmärretty. Joskus vastaus saattoi jopa olla kohtelias tai vähemmän kohtelias pyyntö vaihtaa aihetta. Niin ei kuitenkaan tulisi olla. Paitsi hyvään opinnäytetyöhön ja omalla mittapuullamme menestyksekkääseen uraan sinun ja minun tulisi tähdätä siihen, että olisimme hyviä aineemme asiantuntijoita. Asiantuntijan tunnistaa siitä, että hän tuntee asiansa ja saavuttaa työssään hyviä tuloksia. Hyvä asiantuntija taas osaa vielä jotain enemmän. Hän pystyy nimittäin esittämään ajankohtaisen tutkimustuloksensa tai oppineiden kiistan aiheen myös maallikolle ymmärrettävästi ja mielenkiintoisesti. Minä huomasin, etten ole vielä hyvä asiantuntija, tuskin edes asiantuntija. Mikään ei silti estä minua eikä sinua harjoittelemasta, olemmehan vasta opiskelijoita. Osakuntaa markkinoitaessa poikkitieteellisyys nousee kerta toisen jälkeen myyntivaltiksi. Ainejärjestöillä kokoontuvat vain asiantuntijat, Liisankadulla taas kasvaa hyviä asiantuntijoita. Harjoitellaan siis; kerro minulle omasta alastasi, niin minä opettelen kuuntelemaan, ja sitten on minun vuoroni kertoa, mitä opin eilen. 16

17 Eteenpäin on mentävä! Riku Neuvonen Yleensä kysellään vastavalituilta kaikenlaisia linjapuheita ja vastaavia. Minulta ei sellaista ole kysytty, mutta siitä huolimatta kerron muutamia asioita, jotka ovat osakunnan kannalta tärkeitä tulevina vuosina. Osakunnassa asioilla tahtoo olla usein virkakauden mittainen muisti ja muutenkin osakunnan muisti on keskimäärin sellainen kolme vuotta. Tämän takia eräs kuraattorin ja myös inspehtorin tehtävistä on tuoda toimintaan laaja-alaisuutta sekä pitkäjänteisyyttä. Itse luotan siihen, että virkailijat hoitavat varsinaisen hallinnon ja kuraattorina voin keskittyä enemmän laaja-alaisempiin hankkeisiin. Tällä hetkellä osakunnassa on todella hyvä henki. Tämän kirjoituksen sisältö oli aika riippuvainen vaalikokouksesta. Eilen sujuvasti läpi nuijittu kokous, jossa kaikki virat täyttyivät, johtaa todella hyvään mieleen. Ainoastaan apuemäntiä ja erityisesti apuisäntiä tulisi olla enemmän, mutta näihin virkoihin voi hakea vielä alkuvuodesta. Pistä siis hakemus jo menemään. Tämän hetken hyvistä tunnelmista huolimatta on tärkeätä korostaa, että tekemisen on oltava myös tulevaisuudessa mukavaa. Yksi ratkaisu tähän on tehdä asioista projekteja ja tehdä asioita yhdessä. Hallitus toimii tämän takia hyvin ja muutenkin, jos muista on enemmän hyötyä kuin haittaa jonkun asian tekemisessä, niin kannattaa kysellä tuttuja mukaan. Osakunta on hyvä paikka harjoitella ja kokeilla omia rajojaan. Osakunnassa on aika vaikea mokata aiheuttaen suuria taloudellisia vahinkoja, toisin kuin työelämässä. Kyky yhteistyöhön, sosiaaliset taidot, suunnittelu ja yleinen merkki vastuunkannosta ovat kaikille tärkeitä niin elämän kuin urankin kannalta. Yhteiskunta tarvitsee kyvykkäiden osaajien lisäksi myös omilla jaloillaan seisovia ihmisiä ja tässä kohtaa tulevat hyvin esiin opiskelijajärjestöt sekä etenkin osakunta. Yliopisto antaa tiedon elämää ja uraa varten, osakunta antaa taidon tehdä ja elää. Tekemisen iloa ei voi mitenkään aliarvioida. Mukavimmat kokemukset liittyvät ainakin minulla asioihin, joita on tehty ryhmissä. On kyseessä sitten juhlien suunnittelu, lehdenteko tai vaikka kokous, niin tekemisestä syntynyt hauskuus on pelastanut monta kurjaa päivää. Tämä toki edellyttää sitä, että tuntee muita osakuntalaisia. Osakunta voi tuntus vieraalta, jos käy vain muutamissa tilaisuuksissa. Ilokseni olen tosin huomannut, että uudemmat sukupolvet ovat luoneet omia verkostojaan, joissa kuluttaa myös muuta aikaa. Osakunnassa on luotu useita ystävyyssuhteita, muutama urheilujoukkue, bändien runkoja ja vastaavaa. Silloin on oltava itse aktiivinen kun tulee käymään osakunnassa. Tiettyyn rajaan saakka kaikki yhteisöt ovat avoimia, mutta jollei itse tule ja puhu, niin ei ketään kotoa haeta. Sosiaalisuudessa on aina kysymys vuorovaikutuksesta ja rohkeudesta laittaa itsensä likoon. 17

18 Tulevan vuoden 2006 teema olkoonkin tekemisen ilo ja luova hulluus. Jokainen virkailija voi miettiä, että miten omasta tehtävästä saisi mielekkäämpää ja jopa hauskempaa. Tähän taas vaaditaan luovaa hulluutta ja muistutusta siitä, että ei ole huonoja ideoita. Rohkeasti vain tuomaan ideoita julki toiminnan kehittämiseksi ja osakunnan piristämiseksi. Osakunta ei ole muotti, johon ihmisten tulee sopeutua vaan osakunta on yhteisö, jonka jäsenet muodostavat. Jäsenet ovat mukana muutamia vuosia ja sen jälkeen tulee uusia. Osakunta muuttuu ja niin myös osakuntalaiset. Fukseilla on vuosia aikaa muuttaa osakuntaa mieleisekseen ja senioreillakin on usein aikaa katsella sivusta. Osakunnan tulee olla hyvä paikka, niin fukseille, aktiivisesti toimiville, aktiivipassiiveille kuin myös jo toiminnasta vetäytyneille. Vuonna 2008 Kymenlaakson osakunta täyttää 75 vuotta ja juhlavuosiprojektit tulisi aloittaa jo vuonna 2006 ja olen lupautunut viemään hanketta eteenpäin. Tällä hetkellä alkuvalmisteluja tehdään yhdessä senioreiden ja lohien kanssa. Tavoitteena olisi saada aikaan uusi historiikki ja seminaaritilaisuus, muutaman vuoden takaisin kirjallisuusseminaarin tyyliin.tähän projektiin liittyen olisin valmis ajamaan sellaista asiaa kuin osakunnan valokuvakokoelmien digitalisointi. Arkistoissa on paljon kuvamateriaalia ihan osakunnan alkuajoilta ja nyt toistaiseksi on vielä ihmisiä, jotka tietävät kuka missäkin kuvassa on. Asiaan liittyy myös kuvakokoelman järjestäminen sillä paljon kuvia viimeisen kymmenen vuoden ajalta on ihmisten kotona ja nyt ne olisi vielä suhteellisen helpolla vaivalla saatavissa. Osakunnassa olevat albumit loppuvat noin vuoteen 2001 ja etenkin digikuvilla on paha tapa hajaantua pitkin maailmaa. Projektit eivät onnistu ilman tekijöitä ja historiikin suhteen edistystä tapahtuukin, mutta muuten ideat ja toiveet ovat tervetulleita. Mitä ja miten KyO:n tulisi juhlia 3/4 vuosisadan mittaista taivaltaan? Jos luulet tietäväsi hyvän teeman vaikka vuosijuhlaviikon tilaisuudelle, niin älä epäröi ottaa yhteyttä. Tehdään sellaiset juhlat, jotka muistetaan seuraavat 25 vuotta! Monessa mielessä Liisankadun tilat ovat kolmelle osakunnalle hyvät ja poistuminen klo 22 lisää myös mahdollisuuksia tutustua muuhunkin kuin omaan osakuntaan. Oleminen Liisankadulla on vain liian kallista ja jatkuva tappelu alakerran naapurin kanssa kuluttavaa. Pois siis tulisi päästä. Tällä hetkellä päätavoitteena on paluu Uudelle ja tätä toivovat myös muut osakunnat. HYY on jo pidemmän aikaa painostanut Uuden osakuntia tehostamaan tilatoimintaansa ja sen vuoksi halu saada A-rappu osakuntarapuksi on suuri, onpa jopa suoranaisia yhteistyökuvioitakin esitetty. Vuokraamalla HYY:lta kokonaisen rapun varmistavat osakunnat itselleen tilat hamaan tulevaisuuteen ja HYY voi olla varma, että suojellun talon tiloja käytetään asianmukaisesti. Ja siihen tarkoitukseen, johon ne on suunniteltu. 18

19 Rakennettavasta Leppätalosta onkin tulossa enemmän pieniä ainejärjestöjä suosiva rakennus, kun taas ainejärjestökäyttöön Uusi tulisi remontoida. Asiassa on tulossa päätöksiä tulevan vuoden aikana ja niiden perusteella tulee aloittaa eri projekteja liittyen mahdolliseen lähtöön tai vaihtoehtoisten tilojen etsintään. Tässä vaiheessa voimme vain mainostaa asiaamme ja pitää korvat auki hyvien tilaisuuksien varalta. Kolmas projektini on lisätä yhteydenpitoa muihin osakuntiin, ulkomaille ja maakuntaan. KyO oli hyvin aktiivinen toimija yhteisosakuntalaisissa järjestöissä vielä luvulla, mutta 2000-luvulla on tässä suhteessa ollut hieman hiljaiseloa. Monessa asiassa osakunnat ovat samassa veneessä ja tutustumalla muiden osakuntien ihmisiin saadaan asiat luistamaan paremmin. Henkilökohtainen kontakti voittaa aina kasvottoman yhteydenoton. Ruotsalaisiin ystävyysosakuntiin on pidetty pitkään yhteyttä yhden osakuntalaisen voimin ja tässä tuleekin saada aikaan laajennusta sekä jatkuvuutta. Ruotsista tulee usein vieraita tänne, joten kunnon delegaatio siihen suuntaan on aiheellista saada aikaan. Edellisestä vierailusta Tarttoon tulee ensi syksynä viisi vuotta ja vastavierailuja ei ole kuulunut, joten tällekin asialle tulee tehdä jotain. Osakunta ei valitettavasti voi taloudellisesta paljoa tukea, mutta aina on syytä miettiä muita muotoja. Ystävyyssuhteet lahtien ylitse ovat tärkeitä ja niistä on pidettävä kiinni. Ovatpa vierailut henkilökohtaisella tasolla myös hyvä tilaisuus viettää pitkä viikonloppu ulkomailla ja nähdä juhlallisuuksia, joihin harva pääsee. Suhteet maakuntaan ovat rajoittuneet pitkään kesäretkeen ja avustuskirjeisiin. Tätä toimintaa tulee lisätä kertomalla maakuntaan selkeämmin, mikä osakunta on ja miettimällä yhteistyötä maakunnan kanssa. Tästä seuraa enemmän näkyvyyttä ja myös todennäköisesti taloudellisesta hyötyä niin osakunnalle kuin mahdollisesti myös osakuntalaisille. Vuosia sitten mietitty mainoskampanja tulee kaivaa esiin ja aloittaa kehitystyö, jotta maakuntayhteydet paranisivat. Näiden eri hankkeiden tekeminen vaatii luovaa hulluutta, jotta löydetään tapoja, joiden avulla tekemisen ilo säilyy. Tällä hetkellä osakunnassa on positiivinen vire ja virtaa tuntuu riittävän hyvin. Yleensä syksyn loppu on pahinta aikaa, mutta tänä vuonna siitä on selvitty hyvin. Kevät näyttääkin tällä hetkellä enemmän kuin hyvältä! Pitäkää mielessänne tulevien aikojen haasteet, keksikää omaperäisiä tapoja tehdä asioita ja ennen kaikkea muistakaa, että on kivaa kun on kivaa, joskin tärkeät asiat tulee pitää tärkeinä. 19

20 Erittäin hyvä ellei täydellinen (puhiksen puhinoita) Mari Heikkilä Kylläpä syksy on taas vierähtänyt nopeasti, enää pari viikkoa jouluun ja uuteen vuoteen. Ainakin tontut tuntuvat olevan jo kovasti liikkeellä ja pikkujoulujakin on tullut juhlituksi. Vastahan syyskausi alkoi ja osakunnassa pyörähtivät käyntiin kaikki fuksitoiminnat, Rajanylityksen suunnittelu ja edustajistovaalika mpanjointi. Näin vuoden lopussa mietin, mitkä ovat olleet osakuntavuoden kohokohdat ja mieleeni tulivat vuosijuhla ravintola Tekniskassa ja kuraattorin valinta. Kohokohtiin kieltämättä kuuluu myös kesäretki Jaalaan, kun kesäiset säätkin suosivat retkeämme. Tietysti myös Rajanylitys, jota juhlimme espanjalaisissa tunnelmissa, kuuluu vuoden kohokohtiin. Katsoessani nettisivuilla olevaa listaa menneistä tapahtumista, en voi muuta kuin todeta, että olemme taas vuoden aikana järjestäneet runsaasti toimintaa: olemme käyneet osakuntaleffassa ja teatterissa, urheilleet, on pidetty kokouksia ja juhlittukin. Kiitos tästä kuuluu tietysti kaikille toimintaa järjestäneille ja siihen osallistuneille. Nuorin ja virein osakunta lausahdus todellakin pitää meidän kohdalla paikkansa. Melkein jokaisella viikolla on jotain osakuntatoimintaa ja joillakin viikolla sitten hieman enemmänkin. Vaikka toiminnan paljous onkin hyvä asia, ehkä kuitenkin parasta on, että toiminta on juuri sellaista kuin osakuntalaiset haluavat! Kukin osakuntalainen voi tehdä osakunnasta juuri sellaisen kuin itse haluaa. Kuten inspehtorimmekin itsenäisyyspäivän puheessaan totesi, osakunnassa on tilaa kaikenlaisille osakuntalaisille, yhtälailla heille, jotka haluavat muuttaa kaiken ja heille, joille riittää mahdollisuus lukea maakunnan lehtiä. Oman aktiivisen toiminnan ohessa olisi jatkossa tärkeää osallistua aktiivisemmin myös yhteisosakuntalaiseen toimintaan. Luoda suhteita ystävyysosakuntiimme ja toisiin Helsingin yliopiston osakuntiin. Tätä yhteistyötä on Liisankadun osakuntien piirissä jo parina vuotena pyritty lisäämään muun muassa järjestämällä osakuntien yhteiset fuksiaiset. Nyt olisikin ehkä aika tiivistää yhteyksiä Osakuntalaiseen unioniin ja Osakuntien yhteisvaltuuskuntaan. Näihinkin järjestöihin haetaan mukaan uusia toimijoita ja virkailijoita, joten olisi erityisen hienoa, jos saisimme osakunnastamme aktiivisia ja innostuneita toimijoita mukaan osakuntien yhteistyöjärjestöjen toimintaan. Kaikki ovat tietysti tervemenneitä edustamaan kymäläistä, aktiivista osakuntatoimintaa. Kun kolmannen ylioppilastalon rakentamisen suunnittelu alkaa, tulevat tilakysymykset 20