Opettajuuteen ohjaaminen ohjaajat, ohjauspyrkimykset ja koulutustarve

Transkriptio

1 Opettajuuteen ohjaaminen ohjaajat, ohjauspyrkimykset ja koulutustarve Timo Martikainen KT, yliopistotutkija ma., kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen oppiaine/luokanlehtori, Joensuun normaalikoulu Joensuun yliopisto

2 Johdanto Ohjattu harjoittelu on laki- ja asetustaustaisesti osa opettajankoulutusta (tässä on rajauduttu perusasteen ja lukion opettajien koulutukseen) (Blomberg, Pyysiäinen & Salo 2009). Ohjatussa harjoittelussa opettajaopiskelija harjoittelee opettamista yliopiston opettajankouluttajien ja kouluilla työskentelevien opettajien ohjaamana. Opettajuuteen ohjaaminen perustuu ohjaajien asiantuntijuuteen ja erityisosaamiseen. Syksyllä 2008 valtakunnallinen verkkokysely (päätarkoitus koulutustarpeiden selvittäminen) enorssin (enorssi 2009) järjestämänä, tutkimusjoukossa opettajankouluttajia, Normaalikoulujen ja kenttäkoulujen opettajia (N=751) Esitys perustuu valmiiseen aineistoon, jonka keruussa ja analyysissa olen ollut mukana ja josta on tehty myös lisäanalyysia.

3 Aineistot ja menetelmät 1. Taustatietoja (N=751, f ja f%): sukupuoli, tehtävä ohjatussa harjoittelussa, yliopisto, ohjaajakokemus, ohjaajakoulutus, käytettävissä oleva työaika ohjaukseen, kiinnostuneisuus ohjaustehtävästä 2. Osaamisvarmuus eri opettajuuteen ohjaamisen osaamisalueilla (N=751, keskiarvovertailut): sisällöllisesti koko aineistossa ja ohjaajaryhmien välillä (opettajakouluttajat N=121, Normaalikoulun opettajat N=428 ja kenttäkoulun opettajat N=202) 3. Ohjauspyrkimykset (N=323, f, f%): kirjoitettujen vastausten teoriasidonnainen (Jyrhämä 2002 pohjalta) laadullinen luokittelu sisällön erittelyn avulla (kuvataan kvantitatiivisesti vastausten sisältöä, Tuomi & Sarajärvi 2002) 4. Koulutustarpeet; mitä ja miten? (N=308, f: kirjoitettujen vastausten aineistolähtöinen laadullinen analyysi, luokittelu sisällön analyysin avulla (pääosin sanallinen kuvaus, mutta merkitykset laskettu, Tuomi & Sarajärvi 2002).

4 Tulokset: Taustatiedoista poimittua Naisia 2/3, miehiä 1/3 Opettajankouluttajia 16 %, norssilaisia 57 %, kenttäkouluilta 27% (harjoittelukoulupainotteinen aineisto) Ohjaajia kahdeksasta yliopistosta Ohjaajakokemusta Alle 3 vuotta 28% 10 vuotta tai vähemmän 54% vuotta 19% Yli 20 vuotta 26% Ohjaajakoulutusta satunnaista tai ollenkaan 36% Ohjaukseen käytettävissä oleva aika riittämätöntä 36 % Ohjaustehtävän kiinnostavuus vähissä 3%, melko paljon kiinnostusta 16%, kiinnostusta paljon tai erittäin paljon 81 % Kouluttamattomille ohjaajakoulutusta, kaikille riittävästi työaikaa ohjaukseen, kiinnostuksen ylläpito koulutuksella, henkilöstöjohtamisella ja hyvillä olosuhteilla

5 Tulokset: Osaamisvarmuus osaamisalueittain koko aineisto, asteikko 1-7, 1=hyvin epävarma, 7=täysin varma Varmuusjärjestyksessä, varmin ensin. Opetettavan aineen sisältötieto (ka. 6,01 ja kh. 0,90) Koulun ops:n tuntemus (ka. 5,93 ja kh. 1,00) Opetettavan aineen pedagogiikka (ka. 5,87 ja kh. 0,86) Olen hyvä keskustelija. (ka. 5,84 ja kh. 0,99) Osaan itse opettaa (ka. 5,59 ja kh. 0,90) Opiskelijaa aktivoivat työtavat (ka. 5,55 ja kh. 1,04) Eettisyys Toimin aina eettisesti. (ka. 5,50 ja 1,12) Ohjauksen eri tyylien tuntemus (ka. 5,02 ja kh. 1,25) Tutkiminen Olen hyvä tutkija. (ka. 4,14 ja 1,53) Karkeita päätelmiä: opetus vahvinta aluetta, ohjaus ei niin vahvaa, tutkimus heikointa Tarvitaanko panostusta ohjaus ja tutkimusosaamiseen?

6 Tulokset: Ohjaajaryhmien erot osaamisvarmuudessa Yksisuuntainen varianssianalyysi, Tukeyn menetelmä, tarkistuksia Kruskal-Wallisin ei-parametrisella menetelmällä (tilastollisten merkitsevyyksien hyödyntäminen) Opetusmenetelmällinen varmuus harjoittelukoulujen opettajilla kenttäkoulun opettajiin verrattuna suurempaa (ka. ero 0,37 ja p<0,001), samoin opettajankouluttajilla (ka. ero 0,28 ja p=0,021 Harjoittelukoulujen opettajien ops-osaaminen opettajankouluttajia varmempaa (ka. ero 0,52 ja p<0,001) sekä kenttäkoulujen opettajien opettajankouluttajiin verrattuna (ka. ero 0,50 ja p<0,001) Opetusisällöissä harjoittelukoulun opettajat varmempia kuin kenttäkoulujen ohjaajat (ka. ero 0,21 ja p=0,021) Ainepedagogiikassa harjoittelukoulun opettajat kenttäkoulujen opettajia varmempia (ka. 0,17 ja p=0,046), samoin OKL:n ohjaajat verrattuna kenttäohjaajiin (ka. ero 0,25 ja p=0,033). Tamhanen menetelmällä säilyi vain jälkimmäinen!

7 Tutkijan osaamisessa OKL:n väki varmempia kuin Norssien (ka. ero 0,58 ja p=0,001) ja kenttäkoulujen (ka. ero 0,56 ja p=0,004) Harjoittelukoulujen ohjaajat olivat varmempia erilaisissa ohjaustyyleissä kuin kenttäkoulujen ohjaajat (ka. ero 0,49 ja p<0,001), samoin suhteessa OKL:n ohjaajiin (ka. ero 0,39 ja p=0,016) Opiskelijaa aktivoivissa työtavoissa norssilaiset varmempia kuin kenttäkoulujen ohjaajat (ka. 0,23 ja p=0,020, samoin suhteessa OKL:n ohjaajiin (ka. ero 0,33 ja p=0,016) Keskinmäärin opettajuuteen ohjaamisen paras osaamisvarmuus on keskittynyt harjoittelukouluihin ja opettajankoulutuslaitoksiin, mikä on ymmärrettävää harjoittelun järjestämisen rakenteiden ja erikoistumisen takia Vahvuuksien ylläpitäminen, kenttäohjaajien kouluttaminen

8 Tuloksia: Ohjauspyrkimykset Mitä teemoja pidät tärkeinä harjoittelun ohjauksessa? Ohjaajien kirjoitetuissa vastauksissa ilmenneet ohjauksen ydinkategoriat (Jyrhämä 2002) opettajien määrä ja sama prosentteina Kommunikaatiotaidot 268 opettajaa (83%) ihmissuhteet, ilmapiiri, yhteistyö, oppilaantuntemus Opetustaitojen kehittyminen 225 (70%) Metakognitiivisten taitojen kehittyminen 142 (44%) reflektion taito, pedagogiset perustelut Ammatillisen itsetunnon ja itseluottamuksen vahvistuminen 95 (29%) rohkaisu, kannustus, tuki Eettiseen toimintatapaan kasvaminen 71 (22%) vastuullisuus Mallin antaminen 20 (6%) ohjaajan toiminta ja ohjeet ohjauksen perustana

9 Ohjauspyrkimyksiä koskevista tuloksista sanottavaa Aineiston perusteella opettajuuteen ohjaamisessa on hyvin sisäistetty opettajan ammatin vuorovaikutuksellinen luonne ja opetustaidot ovat tietenkin keskiössä. Toisaalta haasteena on pidettävä pedagogisen ajattelun ja ammatillisen identiteetin tietoisempi ottaminen ohjauksen kohteeksi sekä eettisyysnäkökulman kuljettaminen mukana ohjauksen sisältönä. Unohtaa ei sovi myöskään ohjaajan esimerkin voimaa alansa ammattilaisena kaikessa inhimillisyydessään.

10 Millaista tukea tai koulutusta kaipaat ohjaustehtävääsi? Sisältöjä f Ohjausprosessi: ohjauksen menetelmät, työtavat, tyylit, 113 vuorovaikutus, ihmissuhteet (ohjaus yleensä) Ohjauksen suunnitelma: ohjauksen käytännöt, harjoittelun 64 arviointi Yleispedagogiikka: pedagogiikka, opetus, opetusmenetelmät, 38 työtavat Teoreettinen perusta: Tutkimustietoa, teoriaa, kirjallisuutta 36 Ainepedagogiikka ja ohjaus: aineen opettaminen ja siihen 29 liittyvä ohjaus Ohjaajana kehittyminen: ohjaajan työ, tehtävät, vastuualueet, 25 roolit, yl. ongelmatilanteet, persoona, kehittyminen Opiskelija: opiskelijan kohtaaminen, yksilöllisyys, 25 ongelmatilanteet Oppilas: Oppilas, yksilöllisyys, ongelmatilanteet ja näihin 5 liittyvä ohjaus Muut (erityiset) 45

11 Menetelmä, tapa, muoto f Ammatillinen keskustelu, vertaistuki, tapaamiset, vierailut, yhteistyö, vuorovaikutus Koulutus, koulutuspäivät, koulutusiltapäivät, VESO-koulutukset, seminaari, symposiumi, konferenssi, peruskoulutus, täydennyskoulutus Luento, alustus, tietoisku, tiedotus 12 Seuranta (esim. opetuksen ja ohjauksen) 10 Ohjaus (mentori) 6 Työnohjaus 5 Ryhmäohjaus 4 Palautteen saaminen 4 Omaehtoinen reflektio 3 Omaehtoinen lukeminen 2 Tutkiminen 2 Yliopiston kurssit 2 Yhteisöllisyys 2 Muut (erityiset)

12 Yhteenvetona koulutustarpeista Tulosten perusteella ohjaajakoulutukselta odotettaisiin eväitä ohjausprosessin eri vaiheisiin, mitä käytännössä kannattaa tehdä opiskelijoiden kanssa. Toisaalta ohjaukseen haluttaisiin rakenteellisesti ohjaavaa ja valtakunnallisestikin yhtenäistä ohjauksen suunnitelmaa. Virikkeitä myös opetuksen kehittämiseen sekä omaan ammatilliseen kehittymiseen ohjaajana kaivataan. Ohjaajat olisivat myös halukkaita pohtimaan opiskelijoiden ja oppilaiden kanssa kohdattavia hankalia tilanteita ja niiden ratkaisumalleja. Koulutuksen muodoilta toivotaan ammatillista vuorovaikutusta toisten ohjaajien kanssa. Lisäksi perinteisiä koulutuksen järjestämisen muotoja kannatetaan edelleen. Ohjaajilla olisi myös halukkuutta osallistua erilaisiin työnohjauksellisiin tilanteisiin, joista olisi mahdollisuus saada aineksia omaan ammatilliseen kehittymiseen. Ohjaajien parissa on kiinnostusta tutkimustietoon, teoriaan ja kirjallisuuteen, joista voisi rakentaa perustaa omalle työlle, mikä kertoo ammatillisesti korkeista tavoitteista ja tieteellisyyden arvostuksesta käytännöllisen ohjaustyön perustana.

13 Mainitut lähteet Blomberg, S., Pyysiäinen, M. & Salo, P Esipuhe. Teoksessa S. Blomberg, J. Komulainen, K. Lange, K.P. Lapinoja, R. Patrikainen,U. Rohiola, S. Sahi & T. Turunen (toim.) Opettajuuteen ohjaaminen. Helsinki: PS-kustannus, enorssi [Viitattu ]. Saatavilla www-muodossa: <URL: Jyrhämä, R Ohjaus pedagogisena päätöksentekona. Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 236. Saatavilla www-muodossa: <URL: df Tuomi, J. & Sarajärvi, A Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.