Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 19. Marja Hiitola-Moilanen (toim.) KEHITTÄMISEN POLKUJA PERHETYÖSSÄ

Transkriptio

1 Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 19 Marja Hiitola-Moilanen (toim.) KEHITTÄMISEN POLKUJA PERHETYÖSSÄ Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulu 2005

2 Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulun toimintayksikkö PL 58, Oulun kaupunki Puh. (08) , fax. (08) Oulun kaupungin painatuskeskus Oulu 2005 ISSN ISBN

3 SISÄLLYS ESIPUHE OSA I HANKEKOKONAISUUS JA SEN ARVIOINTI PERHETYÖN MAHDOLLISUUDET PÄIVÄ- HOIDOSSA -HANKE...4 Marja Hiitola-Moilanen KONSULTAATIO PERHETYÖN MUUTOS- PROSESSIN TUKENA VARHAISKASVATUKSESSA Marja Hiitola-Moilanen, Seija Järvi, Eeva-Liisa Kronqvist, Hannakaarina Sarvela, Aila Tiilikka ja Aira Vähätautio KERTOMUKSET PROJEKTIN ARVIOINNIN TYÖKALUINA Eila Estola ja Mervi Uusimäki...33 KEHITTÄMISEN POLKU EILISESTÄ HUOMISEEN - ARVIOINNIN TULOKSIA Anna-Maija Puroila OSA II PILOTTIYKSIKÖIDEN KOKEMUKSIA KEHITTÄMISTYÖSTÄ AVOIMET PÄIVÄKODIT Haapalehto-Myllyojan alue..84 Kaijonharju-Kuivasjärven alue...87

4 Keskustan alue..100 Tuira Hintan päiväkoti Kaukovainion päiväkoti Maikkulanraitin päiväkoti Meri-Toppilan päiväkoti..145 Onnelan lastenkoti Pöllökankaan päiväkoti 158 Rajakylä-Pateniemi-Herukan perhepäivähoito Välivainion päiväkoti LÄHTEET LIITTEET KIRJOITTAJAT.. 201

5 ESIPUHE Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeen tarve on noussut lapsiperheiden muuttuneesta arjesta. Sekä Oulun kaupungin palveluiden järjestäjät että asiakaspalvelussa toimivat työntekijät kokivat, että olemassa olevat palvelut ja työtavat eivät vastanneet kaikilta osin tähän muutokseen. Eri tahot tekivät perhetyötä, mutta yhteinen näkemys perhetyöstä tuntui puuttuvan. Samanlaista viestiä tuli eri puolelta Suomea. Hankkeen aikana yhteistyö Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen, Oulun kaupungin, oppilaitosten ja järjestöjen välillä on tiivistynyt. Tuloksena perhetyön käsite ja sisältö ovat selkiytyneet ja perhetyön uudelleen organisointi on menossa Oulun kaupungissa. Tärkein tulos lienee kuitenkin se, että palvelut ovat kehittyneet. Hankkeeseen osallistuneet työyhteisöt ovat kehittäneet uusia varhaiskasvatuspalveluita, mm. erilaisia perheryhmiä. On kehitetty uusia työmenetelmiä tai otettu käyttöön vanhoja, mm. kotikäynnit ja omahoitajatyötapa. Lähes kaikki kokeiluun osallistuneet yksiköt ovat verkostoituneet muiden toimijoiden kanssa ja kehittäneet moniammatillista työtapaa. Hankkeeseen sisältyvä työyhteisöjen konsultaatio ja pitkäjänteinen koulutus ovat mahdollistaneet kaiken tämän. Esimerkiksi Onnelan lastenkodissa on syntynyt seuraavanlaisia kehittämistyön kokemuksia: Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa hankkeen alkaessa 2002 nousi esille kysymys: voisivatko päivähoidon, lastensuojelun ja lastenneuvoloiden työntekijät toimia rinnakkain vanhemmuuden tukemiseksi oululaisissa perheissä? Me Onnelan lastenkodin työntekijät vastasimme kysymykseen myönteisesti ja halusimme päästä mukaan hankkeeseen. Olimme työssä huomanneet, että lastenkodin tärkeä yhteistyökumppani on päivähoito. Kun alle kouluikäinen lapsi tulee lastenkotiin, hän on miltei poikkeuksetta päivähoitopalvelun piirissä ja tulee mahdollisesti päiväkodista työntekijän saattelemana lastenkotiin. Yhteistyötä Onnelan lastenkodin ja päivähoidon välillä ei juurikaan ollut.

6 Yhteistyökumppaniksi saimme Kaukovainion päiväkodin ja johtaja Irma Vimparin työntekijöineen. Irma Vimpari oli työskennellyt aikaisemmin lastenkodissa. Siirryttyään päiväkotityöhön hän halusi jatkaa sellaista yhteistyötä vanhempien kanssa, mihin hän oli tottunut lastensuojelutyössä: kohtaamaan vanhemmat avoimesti silloinkin, kun perheessä on kriisi ja tarvittiin lastensuojelutyötä apuun. Halusimme päästä mukaan päiväkodin työntekijöiden kanssa kehittämään yhdessä perhetyötä ja madaltamaan kynnystä päiväkodin ja lastenkodin välillä sekä löytämään uusia yhteistyötapoja vanhempien kanssa työskentelyyn. Yhteistyö ja vuorovaikutus lastenkodin ja päiväkodin työntekijöiden sekä perheiden kanssa hankkeen aikana on osoittautunut erittäin antoisaksi: tunnemme olevamme kaikki samassa veneessä tukemassa toisiamme. Hankkeeseen sisältyvän koulutuksen myötä olemme löytäneet uusia työtapoja lastenkodin ja päiväkodin väliseen yhteistyöhön silloin, kun asiakkaanamme on yhteinen perhe. Olemme löytäneet ne tukipilarit, jotka ovat perusta vanhemman kohtaamisessa ja perhetyössä. Lasta ei voida irrottaa vanhemmasta silloinkaan, kun lapsi jää yksin päiväkotiin tai hänet sijoitetaan lastenkotiin. Vanhempi kulkee aina lapsen mukana poissaolevanakin. Toivon, että perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa hanke on antanut työntekijöille sellaista tietoa ja kokemusta, joka jää elämään lapsen ja perheen arkeen sekä päivä- että lastenkodissa. Tehdyn työn pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin. Tulevaisuuden haasteena on hankkeessa rakentuneiden tulosten mahdollisimman laaja käyttöönotto sosiaali- ja terveystoimessa. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat edesauttaneet tämän raportin syntymistä! Oulussa Leila Kerola Päivähoito ja perhetyön johtaja Rauni Klemettilä Onnelan lastenkodin johtaja

7 OSA I HANKEKOKONAISUUS JA SEN ARVIOINTI

8 PERHETYÖN MAHDOLLISUUDET PÄIVÄHOIDOSSA - KEHITTÄMISHANKE Marja Hiitola-Moilanen 1 Tausta 2 Hankeorganisaatio 3 Kehittämisen prosessi 4 Koulutus 5 Konsultaatio 6 Yhteistyötahot 7 Hankkeen tulokset 1 TAUSTA Oulun kaupungin päivähoito- ja perhetyön tulosyksikkö ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Oulun toimintayksikkö suunnittelivat ja toteuttivat yhteistyössä Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishankkeen Oulun kaupungissa vuosina yhdeksässä pilottiyksikössä. Hankkeen tavoitteena oli kehittää perhetyön käytäntöjä päivähoidossa. Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskus, Oulun seudun ammattikorkeakoulu sekä Oulun sosiaali- ja terveysalan oppilaitos. Hankkeen käynnistymiseen vaikuttivat niin valtakunnan tasolla kuin myös Oulun kaupungin päivähoidossa käydyt keskustelut lapsiperheiden ja lasten hyvinvoinnista. Näissä keskusteluissa nousi esille huoli perheiden jaksamisesta ja toisaalta päivähoidon henkilöstön ammatillisesta valmiudesta kohdata hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa eläviä perheitä. Varhaiskasvatuksen työntekijät kokivat haasteena kehittää päivähoitopalveluja niin, että ne tukisivat vanhemmuutta ja edistäisivät lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä antaisivat vanhemmille valinnan mahdollisuuksia kokopäiväisen hoitopaikan ohelle. Päivähoitokäytännöissä vanhempien asiantuntijuus ja osallisuus lapsensa kasvatukseen, hoitoon ja oppimiseen liittyvissä

9 asioissa haluttiin nostaa keskiöön, jotta varhaiskasvatuksen henkilöstö yhdessä vanhempien kanssa turvaisi lasten hyvinvoinnin. Nämä haasteet asettivat henkilöstön osaamiselle ja toimintavavoille kehittämistarpeita, joihin hankkeessa mukana olevat pilottiyksiköt lähtivät vastaamaan suunnittelemalla ja toteuttamalla kukin oman kehittämisprojektinsa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen tehtävänä oli hankkeen koordinoiminen ja pilottiyksiköiden kehittämistyön tukirakenteen organisoiminen. Tukirakenne koostui 1) koulutuksesta, 2) konsultaatiosta, 3) kehittämiskeskusteluista, 4) tutkimuksesta ja 5) arvioinnista. Lisäksi osaamiskeskus vastasi hankkeen raportoinnista. Hankkeessa oli mukana kahdeksan päivähoidon toimintayksikköä ja yksi lastenkoti: Hintan, Kaukovainion, Maikkulanraitin, Meri-Toppilan, Pöllökankaan ja Välivainion päiväkodit, avoimet päiväkodit Kaijonharju-Kuivasjärven, keskustan ja Myllyoja- Korvensuoran alueilta, Rajakylän perhepäivähoidon toimintayksikkö sekä Onnelan lastenkoti. Hankekokonaisuuden tavoitteena oli kehittää vanhempien ja työntekijöiden vuorovaikutukseen perustuvaa yhteistyötä sekä - Selkiyttää perhetyön käsitteitä ja tavoitteenasettelua. Perhetyön selvitys osana Preventteri -hanketta Kehittää perhetyön käytäntöjä ja työmenetelmiä pilottiyksiköissä. Hankkeen pilottiyksiköt toteuttivat omat kehittämisprojektinsa Kehittää edelleen alueellisten moniammatillisten tiimien toimintaa. Hankkeen pilottiyksiköt osallistuivat joiltain osin oman alueensa moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen Kartoittaa meneillään olevat perhetyön tutkimus- ja kehittämishankkeet. Selvitys perhetyöhankkeista Oulussa.

10 - Tuottaa tutkimustietoa lapsiperheiden arjesta sekä perheiden ja päivähoidon kohtaamisesta. Oulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksen kanssa yhteistyössä suunniteltuun tutkimushankkeeseen haettiin rahoitusta Suomen Akatemialta, mutta rahoitusta ei saatu. Pilottiyksikköjen kehittämisen kohteet syntyivät yksikön omista kehittämisen tarpeista. 1 Kehittämissuunnitelmansa mukaisesti yksiköt kehittelivät ja kokeilivat uudenlaisia toimintatapoja, joissa työntekijöiden ammattitaito haluttiin ottaa monipuolisesti käyttöön vanhempien kasvatustehtävän tukemiseen. Vaikka kehittämisen kohteet valikoituivat pilottiyksiköiden ja perheiden erilaisista tarpeista käsin, oli yksiköissä kuitenkin nähtävissä myös kaikille yhteistä kehittämistyötä, jossa tavoitteena oli - työntekijöiden ammatillisen osaamisen lisääminen - uusien työmenetelmien löytäminen ja kokeilu - moniammatillisen alueellisen yhteistyön kehittäminen - työyhteisön sisäisten käytäntöjen kehittäminen. Pilottiyksiköt kehittivät uusia toimintamalleja, joiden juurtuminen päivähoitoon ja yhteistyökumppaneiden, neuvolan ja sosiaalityön kanssa tehtävään yhteistyöhön jatkuu. Pilottiyksiköiden kokemuksia kehittämistyötä on koottu tähän julkaisuun osa II. 2 HANKEORGANISAATIO Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hanke oli Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen päivähoito- ja perhetyön hanke, Hankesuunnitteluun ja hankeen etenemisen seuraamiseen osallistuivat päivähoito- ja perhetyön johtaja sekä palveluyksikköpäälliköt yhteistyössä Posken kanssa. Hankkeelle nimettiin ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli seurata ja ohjata hankkeen edistymistä. Ohjausryhmä kokoontui kaikkiaan 11 kertaa. 1 Hiitola-Moilanen 2004

11 Taulukko 1. Hankkeen ohjausryhmä Elomaa Riitta Terveydenhoitaja, Oulun kaupunki Fagerholm Arja Päiväkodin johtaja, Oulun kaupunki Karvo Leena Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunki Klemettilä Rauni Onnelan lastenkodin johtaja, Oulun kaupunki Laine Eija Johtava sosiaalityöntekijä, Oulun kaupunki Puolanne Liisi Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunki Pyykkö Tuulikki Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunki Rissanen Ulla Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunki Tiilikka Aila Opettaja, Oulun yliopisto Ulvinen Tiina Erityislastentarhanopettaja, Oulun kaupunki Vähärautio Aira Yliopettaja, OAMK Ylitalo Auli Psykologi, Oulun kaupunki Ohjausryhmän kokouksiin osallistui aikataulunsa puitteissa päivähoito- ja perhetyön johtaja Leila Kerola. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi kehittämispäällikkö Anna-Maija Puroila ja sihteerinä Raili Haapakoski Poskesta. Hanke toteutettiin pääosin Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen päivähoito- ja perhetyön tulosyksikön rahoituksella. Laajan, seudullisen ja koko sosiaali- ja terveystoimen henkilöstölle suunnatun koulutuksen toteuttamiseen saatiin vuosittain hallinto ja talous -tulosyksiköstä koulutusmäärärahaa. 3 KEHITTÄMISEN PROSESSI Tuettu prosessikehittäminen Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeen suunnitteluvaiheessa paneuduttiin kehittämistyön problematiikkaan. Millainen tukirakenne parhaiten tukisi pilottien kehittämistyötä? Kokemuksesta tiedettiin, ettei kehittämistyö onnistu ilman riittävää tukea ja resursointia. Hankkeessa kehiteltiin prosessikehittämisen 2 2 Hiitola-Moilanen, 2004

12 malli, jossa säännöllisellä koulutuksella, konsultaatiolla sekä itsearvioinnilla tuettiin pilottiyksiköiden kehittämistyön prosessia. Pilotit Tukirakenne Kaukovainion päiväkoti Onnelan lastenkoti Koulutus Avoimet päiväkodit Hintan päiväkoti Rajakylän perhepäivähoito Välivainion päiväkoti Maikkulanraitin päiväkoti Pöllökankaan päiväkoti Meri-Toppilan päiväkoti Konsultaatio Kehittämiskeskustelut Tutkimus Arviointi Raportointi Kuvio 1. Tuetun prosessikehittämisen malli Keskeistä pilottien kehittämistyössä oli pilottiyksiköiden vapaehtoisuus ja oma innostus lähteä mukaan hankkeeseen. Suunnitteluvaiheessa päivähoitoyksiköitä informoitiin tulevasta hankkeesta, jotta yksiköille jäisi aikaa miettiä ja keskustella, halutaanko hankkeeseen pilottiyksiköksi. Näin varmistettiin se, että innostus ja halu kehittää omaa työtä on siellä, missä kehittämistyö tehdään. Vastuu kehittämisestä oli siis jokaisessa pilottiyksikössä niillä henkilöillä, joiden arkityötä kehittäminen koski. Joissakin yksiköissä kehittämistyön päävastuu oli tietyillä henkilöillä. He pitivät huolen projektin etenemisestä. Toisissa yksiköissä vastuu asioiden etenemisestä oli vuorollaan useammalla työntekijällä ja joissakin esimiehellä. Oman projektin käytännöistä sovittiin yhteisessä koulutuspäivässä hankkeen alussa. Jokainen pilottiyksikkö sopi siitä, miten huolehditaan tiedon välittyminen koulutuksista omassa yksikössä, miten koulutuksiin osallistutaan ja miten hankkeeseen liittyvä oheismateriaali kirjallisuus ja projektiin liittyvät tehtävät ovat kaikkien saatavilla.

13 Hankeen alussa varhaiskasvatuksen opiskelijat haastattelivat pilottiyksikköjen työntekijöitä. Haastatteluissa kartoitettiin pilottiyksikön näkemyksiä alueensa ja oman yksikkönsä historiasta, nykytilasta, asiakasperheistä ja palvelukulttuurista sekä tarkasteltiin oman yksikön tapaa työskennellä perheiden kanssa. Haastatteluihin osallistui pilottiyksikön johtaja ja 2 3 työntekijää. Pilottiyksiköissä käytiin ensimmäisen puolen vuoden aikana keskusteluja siitä, mitä työtapoja ja käytäntöjä halutaan muuttaa, mitä toimenpiteitä muutos edellyttää, ketä muutos koskee, mitä muutos käytännössä tarkoittaa, mistä kehittämistyössä lähdetään liikkeelle ja miten edetään. Analysointivaiheeseen käytettiin runsaasti aikaa ja oman projektisuunnitelman työstäminen osoittautuikin haastavaksi tehtäväksi. Tavoitteiden selkeyttämiseen ja konkreettisten kehittämiskohteiden löytämiseen tarvittavaa keskusteluaikaa ei ollut aina helppoa löytää. Työyhteisön työntekijät olivat eri lailla sitoutuneet yhteiseen päämäärään, eivätkä kaikki katsoneet kehittämistyötä tarpeelliseksi. Säännöllisillä, kerran kuukaudessa tapahtuvilla koulutuksilla ja konsultaatioilla sekä tapaamisilla hankkeen vetäjän kanssa ja toistuvalla arvioinnilla oli tärkeä merkitys kehittämistyön ja oppimisen prosesseissa. Hankkeen edetessä pilottiyksiköt itsearvioivat omaa kehittämistyötään erilaisin arviointimenetelmin a) SWOT- anlyysi b) tarinat c) polkuanalyysia (liite 1) ja d) arviointikeskustelut työyhteisöissä (liite 2). Näillä menetelmillä pilottiyksiköt saivat tärkeää tietoa kehittämistyönsä etenemisestä suhteessa tavoitteisiin. Tarvittaessa tavoitteita tarkistettiin ja suunnattiin uudelleen. Arvioinneissa hiljaisen tiedon tuleminen näkyväksi ja hankkeessa mukana olleiden työntekijöiden omat, henkilökohtaiset kokemukset antoivat arvokasta tietoa kehittämistyön ja muutosprosessin etenemisestä työyhteisöissä ja yksittäisten henkilöiden kohdalla. Säännöllinen itsearviointi auttoi pilottien henkilöstöä saamaan uusia näkökulmia kehittämistyöhönsä. Yhteisissä koulutustilaisuuksissa pilottiyksiköiden työntekijät tutustuivat toisiinsa ja kuulivat toisten yksiköiden työkäytännöistä ja toimintatavoista. Vähitellen syntyi keskinäistä vuorovaikutusta, joka lisäsi luottamusta ja ymmärrystä. Tämä mahdollisti avoimen

14 keskustelun ja osaamisen jakamisen. Kokemuksia vaihdettaessa huomattiin, että jokaisella pilottiyksiköllä oli omat karikkonsa ja ilon hetkensä ja että kaikki ei aina mennyt suunnitelmien mukaan vaan hämmennys jopa oman projektin mielekkyydestä oli kaikille tuttu tunne. Nämä yhteiset keskustelut auttoivat näkemään oman yksikön ja oman osaamisen hyvät ja huonot puolet. Pelko siitä, että kaikkien pitää edetä samaan tahtiin ja samoin kehittämisideoin hälveni. Uusia toimintamalleja alettiin kokeilla syksyllä Niitä konkretisoitiin syksyn ja alkuvuoden 2003 aikana. Uudet työmenetelmät ja varhaiskasvatuspalvelut muotoutuivat kokeiluvaiheeseen eri pilottiyksiköissä erilaisiksi sen mukaan, mitä oman alueen perheet tarvitsivat ja miten oman yksikön perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä haluttiin kehittää. Syntyi esimerkiksi Esikkotoimintaa ja erilaisia perheryhmiä, kehiteltiin omahoitajatyötapaa ja kotikäyntejä. Oli myös yksiköitä, joissa ensisijaisesti kehitettiin varhaiskasvatuksen sisältöasioita ja työyhteisön toimivuutta eikä koettu tarpeelliseksi luoda uusia varhaiskasvatuspalveluita. Kaikki hankkeeseen lähteneet pilottiyksiköt olivat kehittämistyössään aktiivisia eikä kukaan luovuttanut, vaikka notkahduksia sitoutumisessa ja jaksamisessa olikin. Pilottiyksiköissä tapahtui merkittävää kasvua ja oppimista niin työyhteisöissä kuin henkilöstössäkin. Uusien työkäytäntöjen omaksuminen ja omakohtainen asiaan perehtyminen niin omahoitajatyökäytännössä, erilaisissa perheryhmissä kuin kotikäynneissäkin lisäsi hankkeessa mukana olevien työntekijöiden henkilökohtaista voimaantumista ja ammatillista varmuutta. Osa heistä rohkaistui jo hankkeen aikana kertomaan eri tahoille uusista työkäytännöistä. Hanke eteni prosessina, jossa lähtötilanteen analyysistä edettiin tilanteiden erittelyyn ja uuden toiminatamallin kehittämiseen, konkretisointiin ja kokeiluun. 3 Hankkeessa tätä pilottiyksiköiden kehittämisprosessia tuettiin koulutuksen, konsultaation ja arvioinnin avulla. 3 Hiitola-Moinane 2004

15 Aika Kevät 2002 Syksy 2002 Tavoitteita konkretisoidaan ja kehittämiskohteita täsmennetään. Kevät 2003 Syksy 2003 Kevät 2004 Syksy 2004 Kevät 2005 Hankeen eteneminen Koulutus käynnistyy. Konsultaatio käynnistyy. Pilottien haastattelut oma kehittämiskohde täsmentyy. Pilottien omien projektien suunnittelu käynnistyy. Projektisuunnitelmat ovat valmiit. Koulutus jatkuu. Konsultaatio jatkuu. Uudet työmenetelmät kokeiluun. Oman kehittämistyön arviointi alkaa. Koulutus jatkuu. Konsultaatio jatkuu. Uusien työmenetelmien kokeilu jatkuu. Oman kehittämistyön arviointi jatkuu. Koulutus jatkuu. Konsultaatio jatkuu. Uudet työmenetelmät käytössä. Uusista työmenetelmistä tiedottaminen laajemmin päivähoitoon pilottitori. Oman kehittämistyön arviointi jatkuu. Koulutus jatkuu. Konsultaatio jatkuu. Uudet työmenetelmät käytössä. Oman kehittämistyön arviointi jatkuu. Pilottien oman loppuraportin työstäminen. Konsultaatio jatkuu saakka. Hankeen arviointi. Päätösseminaari. Hankkeen loppuraportin työstäminen. Kuvio 2. Hankkeen eteneminen

16 4 KOULUTUS Suomalaisen yhteiskunnan muutos viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut nopeaa ja se on vaatinut lapsiperheiltä sopeutumista kiristyvään kilpailuun työpaikoista ja hektiseen elämään. Perheet elävät erilaisessa yhteiskunnassa kuin aikaisemmin ja tarvitsevat päivähoidolta erilaista palvelua ja tukea kuin aikaisemmin. Pilottiyksiköitten henkilöstö ilmaisi analyysivaiheessa tehdyissä haastatteluissa tarvitsevansa lisäkoulutusta uusimpaan tietoon perustuvasta yhteiskunnallisesta kehityksestä, vanhempien kohtaamisesta ja vanhemmuuden tukemisesta, palvelujen tuottamisesta ja moniammatillisten tiimien työskentelystä sekä uudenlaisista tavoista työskennellä perheiden kanssa. Pilottiyksiköitten henkilöstön kehittämistyötä tuettiin säännöllisen kerran kuukaudessa tapahtuvan koulutuksen avulla. Koulutukset olivat joko kokopäiväisiä tai puolen päivän mittaisia. Koulutuksella pyrittiin vastaamaan niihin moninaisiin haasteisiin, joita työntekijät työssään kohtaavat. Hankkeen koulutuksissa kuultiin eri tieteenalojen asiantuntijoita kasvatustieteen, kehityspsykologian, lastenpsykiatrian ja yhteiskuntapolitiikan alueilta (liite 3). Koulutuksella vahvistettiin henkilöstön valmiuksia työskennellä erilaisten perheiden kanssa sekä kehitettiin uusia työmenetelmiä, joilla pyrittiin vahvistamaan lapsen hyvinvointia: vanhempien ja päivähoidon henkilöstön yhteistyötä. Koulutuksiin liittyi oheismateriaalia, joka jaettiin pilottiyksiköille etukäteen luettavaksi. Koulutussuunnitelmat tehtiin vuodeksi kerrallaan. Näin pilottiyksiköt pystyivät oman työnsä suunnittelussa ottamaan huomioon koulutuspäivät riittävän ajoissa ja varmistamaan osallistumisensa koulutuksiin. Osallistuminen vaihteli eri pilottiyksiköiden välillä. Suurin syy siihen, ettei koulutuksiin voitu osallistua siinä määrin kuin olisi haluttu, oli sijaisjärjestelyjen heikkous. Osa koulutuksista oli avointa, kaikille lapsiperheiden kanssa työskenteleville sosiaali- ja terveystoimen työntekijöille suunnattua koulutusta, joihin osallistui myös lähikuntien työntekijöitä. Yhteisten koulutusten avulla haluttiin lisätä perheiden kanssa työskentelevien eri ammattilaisten yhteistyötä.

17 Taulukko 2. Koulutusten tunti- ja osallistujamäärät Vuosi Tunnit Osallistujia t t t 488 Yhteensä t 1778 Taulukko 3. Koulutuksiin osallistujat Oulun kaupunki Kevät 2002 Syksy 2002 Kevät 2003 Syksy 2003 Kevät 2004 Syksy 2004 Kaikki Päivähoito- ja perhetyö Sosiaalityö Terveydenhuolto Mielenterveys- ja vammaispalvelutyö Projektityöntekijät/ järjestöt Seurakunta Muut (opiskelijat, konsultit, op.toimi, nuorisotoimi, luottamusmies) Yhteensä Hankkeen edetessä säännöllisen kuukausittain tapahtuvan koulutuksen lisäksi järjestettiin ns. täsmäkoulutusta pilottiyksiköiden toiveiden mukaan. Syksyllä 2002 lokakuussa tehtiin opintomatka Kuopioon, Sinikellon päiväkotiin. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju kertoi toteuttamansa Auta lasta kasvamaan - hankkeen taustaa ja teoriaa. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää päivähoitokäytäntöjä, jotka entistä paremmin turvaisivat lasten 4 Luvuista puuttuu ympäristökuntien osallistujamäärä

18 kiintymyssuhteita, lasten tervettä psyykkistä kehitystä sekä vahvistaisivat vanhempien osallisuutta päivähoidossa. Sinikellon päiväkodin henkilökunta kertoi päiväkodissa toteutettavasta omahoitajatyötavasta. Omahoitajuus herätti suurta mielenkiitoa ja innosti Hintan, Meri-Toppilan ja Ruiskukan henkilöstöä kehittelemään omanlaistaan omahoitajatyökäytäntöä. Anna Tuliharju koulutti hankkeeseen osallistujia Oulussa huhtikuussa Joulukuussa 2003 toteutettiin perhepäivähoitajille omahoitajuudesta koulutusilta, johon osallistui 31 perhepäivähoitajaa. Kouluttajana oli psykologi Ulla Paakkola. Kolmas täsmäkoulutus järjestettiin vuorovaikutustaitojen kehittämisestä. Kasvatusyhteistyöhankkeen kanssa yhteistyössä toteutettiin Toimiva perhe -kurssi. Kurssi painottui viestintätaitojen opetteluun: kuuntelutaitoihin, selkeään viestintään sekä ristiriitojen ratkaisuun. Kurssin kouluttajina toimivat projektipäällikkö Irja Knuuti ja päiväkodin johtaja Irma Vimpari. Kurssi kesto oli 24t ja kurssiin osallistui 13 henkilöä eri pilottiyksikköistä. Lisäksi hankkeen pilottiyksiköillä oli mahdollisuus osallistua OAMK:n järjestämään Vanhemmuuden roolikartta työmenetelmänä -koulutukseen. 5 KONSULTAATIO Konsultaatiokäytäntö päivähoidossa on ollut melko vähäistä, eikä hankkeessa mukana olevilla pilottiyksiköillä ja konsulteilla juurikaan ollut kokemusta siitä, miten konsultaatio toimii päivähoitoympäristössä. Hankkeen konsultaation haluttiin olevan pitkäkestoinen prosessi, jotta se auttaisi työntekijöitä tarkastelemaan ja jäsentämään omia sekä työyhteisönsä työ- ja toimintatapoja ja edistäisi toimijoiden omaa kehittämistyötä. Jokaisella pilottiyksiköllä oli oma konsulttinsa. Tapaamisia oli noin kerran kuukaudessa. Konsultaatiossa oli kysymys oppimisprosessista, jossa sekä konsultti että konsultoitava ja koko työyhteisö oppivat yhteisen keskustelun avulla. Konsultaatio auttoi muutosprosessissa, joka on kehittämistyön onnistumisen edellytys. Uutta voidaan omaksua vain ky-

19 seenalaistamalla vanhat työ- ja toimintatavat sekä suhtautumalla avoimesti kehittämistyön esiin nostamiin ongelmiin. Konsultaatio mahdollisti työntekijöiden erilaisten näkemysten esiin tulemisen ja antoi tilaisuuden avoimeen keskusteluun työyhteisössä. Tässä hankkeessa konsultit toimivat pilottiyksiköiden omien projektien suunnittelun, konkretisoinnin ja arvioinnin apuna. Hankkeen konsultit: - Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskuksesta lehtorit Eeva-Liisa Kronqvist ja Aila Tiilikka - Oulun seudun ammattikorkeakoulusta opettaja Seija Järvi ja yliopettaja Aira Vähärautio - Oulun sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksesta opettaja Anneli Pyykönen - Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta hankekoordinaattori Hannakaarina Sarvela ja perhetyön suunnittelija Marja Hiitola-Moilanen Konsulteilla oli paitsi vankka varhaiskasvatuksen asiantuntijuus myös kokemusta opetustyöstä. Hankkeen käynnistyttyä järjestettiin konsulttitapaaminen, jossa konsultin roolia, tehtäviä ja konsultaatiokäytäntöjä selkeytettiin. Melko pian konsulttitapaamisista konsulteista muodostui hyvin toimiva konsulttiverkosto. Konsultit osallistuivat hankkeen koulutusten suunnitteluun sekä toteutukseen. Konsultit toimivat myös kouluttajina hankkeessa. Kaksi kertaa vuodessa oli konsulttien ja pilottiyksiköiden yhteinen tapaaminen koulutuskertojen yhteydessä. Näissä tapaamisissa arvioitiin pilottiyksiköiden hankkeiden etenemisestä ja tuloksia. Konsulttien rooli oli merkittävä pilottiyksiköiden kehittämistyössä sekä yksittäisten työntekijöiden ja työyhteisön oppimisessa.

20 Taulukko 4. Konsultaatiotunnit Vuosi Tunnit Yhteensä YHTEISTYÖTAHOT Hankkeessa on pyritty tekemään yhteistyötä laajasti eri toimijoiden kanssa, joista erityisen tärkeää on ollut yhteistyö Oulun kaupungin päivähoito- ja perhetyön tulosyksikön, koulutusorganisaatioiden sekä järjestöjen kanssa. Seudulliset päivähoidon verkostotapaamiset ovat olleet säännöllisiä. Päivähoito ja perhetyön tulosyksikön kanssa tehty yhteistyö Päivähoidon johtajan, tulosyksikköpäälliköiden ja hankkeen koordinaattoreiden yhteisissä tapaamisissa on tarkasteltu hankkeen etenemistä ja tuloksia sekä suunniteltu tulevaisuutta sen pohjalta, mitkä ovat olleet päivähoidon johdon näkemykset kehittämiskohteista ja mitä hankkeen myötä on noussut esiin. Tärkeänä pidettiin hankkeessa kehiteltyjen ja kokeiltujen uusien työmenetelmien ja varhaiskasvatuspalvelujen juurruttamista laajemmin kaupungin päivähoitoon. Loppuvuodesta 2004 hankkeen suunnittelija kertoi päivähoidon aluekokouksissa hankkeen tuloksista ja kokemuksista. Yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi nousivat alle 3- vuotiaiden päivähoidon laadulliset asiat, erilaiset uudet varhaiskasvatuspalvelut mm. perheryhmät ja alueellisen moniammtillisen työn mallit. Yhteistyössä päivähoito ja perhetyön tulosyksikön kanssa suunniteltiin ja toteutettiin alkuvuodesta tunnin täydennyskoulutus: Lapsentahtinen päivähoito alle 3 vuotiaat päivähoidossa. Lisäksi kolmessa päiväkodissa toteutettiin omahoitajatyötavasta henkilökunnalle infotilaisuus.

21 Oppilaitosyhteistyö Oulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksen, Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun sosiaalialan oppilaitoksen, kanssa on tehty sekä tutkimuksellista että koulutuksellista yhteistyötä, joista osoituksena ovat opiskelijoiden hankkeesta tekemät opinnäytetyöt. 5 Lisäksi kyseisten oppilaitosten opiskelijoita on ollut hankkeessa käytännön harjoittelujaksolla. Harjoittelujaksollaan opiskelijat ovat perehtyneet pilottiyksiköiden projektien sisältöön ja toteutumiseen. He ovat tehneet erilaisia hankkeeseen liittyviä selvityksiä ja osallistuneet hankkeen käytännön järjestelyihin sekä yhteistyöpalavereihin. Yhteistyössä Oulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksen kanssa toteutettiin keväällä 2004 laajan kuulijakunnan tavoittanut seminaari Vanhemmat ja ammattilaiset kohtaavat syntyykö yhteistyötä? Oppilaitosten ja Posken välisen verkoston syntyminen ja lujittuminen on hyödyntänyt varhaiskasvatuksen parissa eri tahoilla tehtyä työtä ja lähentänyt opetusta, tutkimusta ja käytäntöä toisiinsa. Kaukovainion päiväkoti oli mukaan Oulun yliopiston Kertominen opettajien työssä jaksamisen ja uusiutumisen tukena -projektissa. Projektiyhteistyö Keskeisenä ajatuksena Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa - hankkeessa on ollut laaja verkostoituminen eri toimijoiden kanssa. Yhteistyö erilaisten varhaiskasvatus- ja perhetyöhankkeiden kanssa on mahdollistanut tiedon ja kokemusten hyödyntämisen puolin ja toisin. Ankkuri- ja Kotitonttu- projektien ohjausryhmiin osallistuminen, Kasvatusyhteisytyö- ja Syke- sekä Preventterihankkeiden kanssa tehtävä yhteistyö ovat hyödyntäneet Oulun kaupungin perhetyötä. 5 Hautaniemi 2004; Kärnä & Tossavainen 2002;.Luokkanen & Tolonen 2003; Pöllänen & Vehkala 2004; Suviaro-Laukka 2002;. Tiirola 2003

22 Järjestöyhteistyö Yhteistyössä MLL:n kanssa on koottu seudullinen perhetyöntekijöiden verkosto. Verkostotapaamisia on neljä kertaa vuodessa. Tapaamiset ovat luonteeltaan koulutuksellisia, mutta ne toimivat myös vertaisryhmänä eri kunnissa työskenteleville perhetyöntekijöille mahdollistaen omaan työhön liittyvän keskustelun. Hankkeen koulutuspäivässä keväällä 2002 eri järjestöt esittäytyivät ja kertoivat toiminnastaan perheiden parissa. 7 HANKKEEN TULOKSET Hankkeen päätyttyä on syytä tarkastella, miten hyvin hanke on päässyt tavoitteisiinsa. Onko hankkeen myötä syntynyt uusia työskentelymalleja päivähoitoon, onko perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja alueelliseen, eri toimijatahojen väliseen yhteistyöhön syntynyt uudenlaisia tapoja työskennellä? Minkälaista kehittymistä on tapahtunut työyhteisöissä? Minkälaisia uusia varhaiskasvatuspalveluja on syntynyt? Minkälaista ammatillista kehittymistä hankkeeseen osallistuneissa työntekijöissä on tapahtunut? Mitä jää elämään hankkeen jälkeen? Miten hankkeessa saadut kokemukset voidaan hyödyntää laajemmin oululaisessa päivähoidossa? Näihin kysymyksiin vastauksia saa myös tässä julkaisussa olevasta Anna-Maija Puroilan artikkelista, Kehittämisen polkuja eilisestä huomiseen arvioinnin tuloksia, missä hän on analysoinut hankkeesta tehdyn summatiivisen arvioinnin tuottamana tiedon. Hankkeen keskeisiä tuloksia - Hankkeen aikana on syntynyt uusia varhaiskasvatuspalveluja, joista on tullut pysyviä palveluja perheille. Avointen päiväkotien perheryhmät on tarkoitettu perheille, joiden lapsilla ei ole päivähoidon tarvetta. Ryhmät tarjoavat vanhemmille vertaistuen ja verkostoistumisen mahdollisuuden ja lapsille