Rotukarjahankkeesta toimintamalleja kehittyville lihakarjatiloille

Transkriptio

1 PIHVIKARJALIITON TIEDOTUSLEHTI (nro 10) Tässä numerossa mm.: Asiaa geeneistä Rotukarjahankkeesta toimintamalleja kehittyville lihakarjatiloille Opintomatka Isoon-Britanniaan ja BeefExpo näyttely

2 Puheenjohtajan kynästä: Elämme vuodenaikaa, jolloin pihvikarja laiduntaa. Laiduntava karja on lähes poikkeuksetta hieno ja mieltä rauhoittava näky. Uskon monen suomalaisen yhtyvän tähän näkemykseen. Lihakarja laiduntaa Vehreitä kesälaitumia Pihvikarjan lukijoille! Mitä laiduntamisella sitten voi saavuttaa? No ainakin hyviä lisäkasvuja vasikoille. Onpa sellainenkin toteamus esitetty, että kannattava emolehmätuotanto perustuu laiduntamiseen. Koko tuotantoketju ikään kuin rakentuu sen ympärille, että karjan laidunkausi on mahdollisimman pitkä. Eläimet otetaan katon alle vain siksi aikaa, kun se on välttämätöntä. Eläinten hyvinvointi on turvattu parhaiten laitumella. Aika harvoin esimerkiksi vasikka laitumella ollessaan sairastuu. Nautaeläinten laiduntaminen on yleisesti hyväksytty. Harvalla on siitä negatiivista sanottavaa. Laiduntamalla eläimiään karjankasvattaja tekee ehkä tietämättäänkin naudanlihan tuotantoa ja eläimiä tunnetuksi. Laiduntamisen voisi ajatella vaikuttavan myönteisesti elintarvikkeita kaupassa valitsevaan asiakkaaseen. Lautanen tyhjäksi ja suu suppuun Elämme maailmassa, jossa ihmisten normaaleihin ruokailurutiineihin kuuluu, että lautaselle jätetään ruokaa. Lisäksi ruokaa moititaan. Näin ei pitäisi tapahtua. Meillä on ruokaa yllinkyllin, mutta kaikilla ihmisillä ei ole. Mielestäni osoittaa sivistystä, jos kykenee vaikenemaan, vaikka ravintolassa tarjoiltu ruoka ei joskus miellyttäisikään. Seuraavalla kerralla voi valita toisen ravintolan. Onko koulun tehtävä enää opettaa hyviä ruokailutapoja? Me viljelijät olemme ruoantuottajia ja voimme olla mallioppilaita näissä asioissa.ruoka-aineiden valinta on aina myös ekologinen valinta. Hukkaan heitetty ruoka on vastenmielinen ajatus, mutta ennen kaikkea se on epäekologinen teko! Ruoan hinta keskusteluttaa. Onko ruoka kallista? Joskus tuntuu, että kaikki muu saa maksaa, mutta ruoka pitäisi saada lähes ilmaiseksi. Harrastuksiin ja huveihin ynnä muuhun löytyy rahaa. Eihän se niin voi mennä Ilmastonmuutos vain kiihtyy, jos ihmiset käyttävät rahansa kaikkeen muuhun kuin ruokaan. Pihvikarjaliitto vaikuttaa Edellinen Pihvikarja-lehti ilmestyi huhtikuun alussa. Sen jälkeen on käyty vaalit ja uusi eduskunta valittu. Pihvikarjaliitto vaikuttaa tälläkin vaalikaudella suoraan päättäjiin. Tapaamme mm. uuden maatalousministerin. Liitto pitää Suomalaisen lihakarjan kasvatuksen esillä ja nostaa epäkohtia esille. Me tunnemme itse parhaiten emolehmätuotannon ja sen erityispiirteet. Edellisvuosien tapaan olemme aktiivisia mm. erityisympäristötukiasioissa, korvamerkki- ja rekisteröintiasioissa, tukien maksatuskielloissa ja niihin liittyvissä valvonnoissa. Eläinten hyvinvointitukeen vaikutimme ratkaisevasti jo viime vaalikaudella. Me esitimme näkemyksemme, kun tuen katto poistettiin. Esitimme MMM:n virkamiehille, että ensivaiheessa tukeen sitoutuneet olisivat myös oikeutettuja uusiin lisätoimenpiteisiin kesken sitoumuskauden ja että tuen katon on poistuttava heiltäkin. Näin tapahtui. Valtiontaloutta korjataan erilaisilla menoleikkauksilla. Maatalouden tuista ollaan ottamassa 40 miljoonaa euroa. Pihvikarjaliitto seuraa mielenkiinnolla mitä on tapahtumassa. Hallitusohjelmassa on kirjaus, että tukia kohdistettaisiin jatkossa vielä tarkemmin aktiiviviljelijöille. Pihvikarjaliitto puolustaa suomalaista emolehmätuotantoa! Pihvikarjapäivät Marraskuulla Pihvikarjaliitto järjestää viimevuotiseen tapaan Pihvikarjapäivät Jämsän Himoksessa. Asiasta tiedotetaan lähiaikoina tarkemmin. Ohjelmasta tulee vähintään yhtä mielenkiintoinen, kuin viime kerralla. Merkkaa ajankohta kalenteriisi ja ole mukana syksyn suurtapahtumassa! Antti Veräväinen puheenjohtaja 3

3 Toiminnanjohtajan kuulumisia Kummivasikan kuulumiset Hei taas kaikille! Tänä vuonna ainakin ruoho kasvaa! Laitumet eivät ole kulottuneet vaan jaksavat tuottaa uutta kasvustoa. Rehua tulee mukavasti, mutta kuivan heinän tekokelejä oli niukemmin. Tällä korkeudella ollaan toisella korjuukierroksella, tosin apilakasvustoja tehdään parhaillaan ensimmäistä kertaa. Tuntuu, että tänä kesänä rehunteossa ei mitään taukoa olekaan. Rehunkorjuumenetelmät ovat esillä tulevilla Pihvikarjapäivillä Himos Areenalla Jämsässä. Vaihtoehtoja riittää ja se mikä yhdelle tilalle sopii, ei käy toiselle ollenkaan. Korjuumenetelmän valintaan vaikuttavat monet tekijät: työvoiman saatavuus, urakointipalvelujen tarjonta, varastotilat, peltolohkojen koko ja sijainti, ruokintamenetelmä, rehuyksikön hinta. Järkisyiden lisäksi tulevat periaatteet ja mieltymykset. Hyvät ja huonot puolensa on kaikissa menetelmissä, mutta avoin uusille näkemyksille ja tiedolle pitää olla. Rehukustannusten alentaminen kiinnostaa meitä kaikkia varmasti, on sitten käytetty korjuumenetelmä mikä hyvänsä. Karkearehu on naudan perusrehu ja onnistunut rehunteko alkaa jo uuden nurmen perustamisesta. Pitäytyäkö vanhoissa hyviksi koetuissa lajeissa ja lajikkeissa vai kokeillako jotain uutta? Kannattaako nurmen ikää jatkaa täydennyskylvöillä? Mitä menetelmiä siihen löytyy? Entä jos siirtyisin luomuun? Näitä asioita pohditaan Pihvikarjapäivillä myös. Ohjelma rakentuu hyvää vauhtia ja esitelmöitsijät varmistuvat. Sen verran ohjelmasta voi jo nyt sanoa, että ensimmäisenä aamupäivänä varataan rotuyhdistyksille aika ja paikka pitää omat kokouksensa ja että Seppo Pentti on lupautunut alustamaan rehunkorjuumenetelmistä Farmari-näyttelyssä Porissa olin grillaamassa Luonnonvarojen (Maa-ja metsätalousministeriön) osastolla. Puhuttiin lähiruoasta. Näyttelyssä lähiruoka oli teemana muutenkin, mutta jotenkin häiritsi se, että monissa keskusteluissa olivat kyllä edustettuina jalostajat, kauppa ja kuluttajakin, mutta tuottajaa ei näkynyt. Mehän sitä ruokaa tuotamme, joten eikös meillä pitäisi olla kuunneltavia näkemyksiä. Niin hyvä asia kuin lähiruoka onkin, pitäisi muistaa että se on paljon muutakin kuin erikoisherkkuja ja extraa. Välillä tuntuu siltä, että perustuotteet unohdetaan ja lähiruoasta tehdään jotain arkiruoan yläpuolella olevaa. Siitä ruohon kasvusta vielä. Jos ruoho kasvaa laitumen puolella, kasvaa se myös aitalankojen alla ja takana. Märkänä se sitten rojahtaa langan päälle ja aidasta katoaa virta. Vasikat ensimmäisinä keksivät, ettei virtaa ole ja seikkailevat väärälle puolella lankaa. Aidanalusten ajosavottaa on piisannut. Vaikka kuinka säädän raivurin valjaita, niin painaa se saha siltikin epätasaisesti ja toinen lonkka kipeytyy. Parin tankillisen jälkeen täytyy pitää tauko. Kuka keksisi tähän työhön jonkun kevyemmän menetelmän? Toisaalta raivaussahaa en kyllä enää vaihda sirppiin tai viikatteeseen, niitäkin on aikanaan kokeiltu. Maarit Kallio Toivottavasti kaikilla on ollut yhtä mukava ja rento kesä kuin minulla. Olen ottanut aurinkoa, juossut kilpaa illan viiletessä muiden vasikoiden kanssa, hätistellyt paarmoja ja muita lentäviä kiusanhenkiä, pahimpina hellepäivinä olen viettänyt siestaa varjoisissa paikoissa. Ja ollaan me välillä vähän tapeltukin, varsinkin yksi velipojista on kova hieromaan otsaa vastakkain. Jos haluan vilvoitella, seison vesilammikossa joita näin sateisena kesänä on meidän eläinten onneksi laitumella riittänyt. Ihmiset ei näytä niistä kovin innostuvan. Välillä käyn varovasti haistelemassa laitumella vierailevia ihmisiä, pääosin aika on mennyt nukkuessa ja syödessä. Maistelen kaikenlaisia kasveja, varsinkin pajun lehdet ovat olleet herkkuani. Pääruokana syön vielä maitoa emän maitobaarista, ruohoakin menee jo jonkin verran. Loppukesäksi en ole suunnitellut mitään ihmeellistä, ajattelin syödä paljon, kasvaa isommaksi, nukkua suurimman osan päivästä ja ehkä tehdä tarkempaa tuttavuutta ihmisiin, ne on varmaan aika kivoja kun äitikin niin mielellään antaa niiden rapsutella. Meille ollaan tuomassa jotain vasikkabaaria ennen laidunkauden loppua, kuulostaa herkulliselta. Sitä odotellessa, aurinkoista ja itikatonta kesää kaikille. Terveisin Fancy Ylä-Prinkkilästä pihvikarja PIHVIKARJALIITON TIEDOTUSLEHTI JULKAISIJA: Pihvikarjan kasvattajien liitto ry PÄÄTOIMITTAJA: Maarit Kallio LEHTITOIMIKUNTA: Maarit Kallio, Liisa Linna, Maarit Sievänen ILMOITUSMYYNTI: Lehtitoimikunta KUVAT: Kirjoittajat, rotuyhdistykset, Liisa Linna, Anne Klemola, BigStockPhoto KANSIKUVA: Anne Klemola PAINOPAIKKA: Ecapaino, Lahti PAINOS: kpl ULKOASU: Neiti Sievänen,

4 Suomen Simmental-yhdistys juhli kahta vuosikymmentä Karjani hallinnassa keskityn tuottavuuteen ja kustannusten seurantaan! Vahvuuteni, KUHN! Ensimmäiset Simmental-rotuiset eläimet tuotiin Suomeen Tanskasta. Pian sen jälkeen rodusta innostuneet kasvattajat perustivat rotuyhdistyksen. Rotu on kasvattanut suosiotaan tasaisesti näiden vuosien aikana. Kasvun varaa on edelleen ja yhdistyksen haasteena onkin tavoittaa myös risteytyskarjojen pitäjät, jotka käyttävät Simmental-risteytyseläimiä. Onnistuneen risteytyksen takaa löytyy aina puhdasrotujalostus. KUHN PRIMOR 3570 M Tehokkaan eläintenhoidon on olennaisen tärkeää vastata nykypäivän karjanhoidon koviin haasteisiin. Olipa karjasi koko ja rotu mikä hyvänsä, KUHN tarjoaa laajan valikoiman ratkaisuja kuivitukseen, rehunjakoon ja sekoitukseen sekä ruokinnan hallintaan. Ota yhteyttä lähimpään KUHN - myyjääsi, niin selvitämme yhdessä kuinka voimme helpottaa työtaakkaasi. Juhlat pidettiin Karjaalla Nybyn kartanossa 7. heinäkuuta. Jo edellisenä päivänä yhdistys sai vieraita Tanskasta ja Ruotsista: oli Suomen vuoro järjestää yhteispohjoismainen tapaaminen. Molemmista maista tapaamiseen osallistuivat rotuyhdistysten puheenjohtajat ja Ruotsista sihteeri sekä Tanskasta varapuheenjohtaja. Norjalaiset eivät valitettavasti päässeet mukaan. Vastaanotimme vieraamme Kööpenhaminan lennolta ja siirryimme pitämään kokousta Tikkurilaan Faban tiloihin. Kokouskielenä oli pääsääntöisesti ruotsi, osittain englanti. Keskustelu kävi vilkkaana ja monia mielenkiintoisia asioita nousi esiin pohdittaviksi edelleen oman yhdistyksen piirissä. Mihin suuntaan me haluamme rotua viedä, löytyykö yhteinen eurooppalainen näkemys ja eroaako se esimerkiksi kanadalaisten jalostustavoitteista? Eurooppalainen simmental ei voi olla musta, mutta hyväksytäänkö kokonaan ruskeapäinen eläin? Kanadalainen jalostustavoite on ruskeat silmänympärykset ja ruskea turpa alunperin Simmental on ollut aina valkopäinen. Sama kysymys puhuttaa varmaan Hereford-rodun jalostajiakin. Vantaalta siirryimme Lahisten kartanoon. Kävimme katsomassa laidunryhmää, jossa oli töissä Ruotsin puheenjohtajalta ostettu sonni. Häntä kiinnosti kovasti nähdä, millaiseksi hänen kasvattamansa sonni oli kehittynyt. Lahisten karjassa on paljon ruotsalaisia linjoja. Seuraavana päivänä vieraamme tulivat meille. Otin heidät vastaan työvaatteissa, sillä eikös hiehon siemennys osunut juurikin sille päivälle. Seminologin lisäksi hiehoa siemensi sitten Tanskan puheenjohtaja ja Ruotsin sihteeri ; käytetty tanskalaissonni oli heidän mielestään hyvä valinta. Tanskalaisia ilahdutti myös tanskalaista alkuperää oleva keväällinen alkio-vasikka Isabella. Marraskuussa syntynyt kanadalaisperäinen lehmävasikka puolestaan edustaa sikäläistä linjaa ruskeine silmänympäryksineen ja turpineen. Edellisen päivän keskustelu kanadalaisen ja eurooppalaisen tyypin eroista jatkui käytännön esimerkkien innoittamana, kun yhdessä jatkoimme matkaa kohti Nybyta. Nybyn isäntä kertoi meille tilasta ja esitteli meille upean uuden pihaton. Juhlapäivällinen syötiin vanhassa viljankuivaamossa, joka on entisöity huolella. Tunnelma oli välitön ja lämmin. Vieraaksemme saimme myös muiden rotuyhdistysten sekä Pihvikarjaliiton edustajia; kiitos teille kaikille huomionosoituksistanne. Muistelimme rodun alkutaivalta ja katsoimme nykyhetkeen. Iloinen puheensorina täytti tilan, kun samanhenkiset karjaihmiset pääsivät vauhtiin ja yhteinen kieli löytyi helposti. Puoliyöllä oli aika siirtyä majapaikkaan, sillä meidän täytyi lähteä aamukuudelta kohti lentokenttää. Aamulla saatoimme vieraamme kentälle ja aloimme jo suunnitella pikavisiittiä Tanskaan; Tanskan varapuheenjohtajan tila sijaitsee aivan Kööpenhaminan tuntumassa. Vähän pidemmällekin taas reissua suunnitellaan; kohti seuraava kahtakymmentä vuotta reippain mielin siis. Tervetuloa mukaan! Maarit Kallio KUHN EUROMIX Plus 2370 KUHN PRIMOR 3570 M Suomi edition Itselastaava paalisilppuri soveltuu kaikenlaisen korsirehun silppuamiseen ja jakamiseen sekä turpeen levittämiseen kuivikkeeksi (sis. alv.) KUHN EUROMIX Plus 2370 Suomi edition Monitoimivaunu soveltuu kuivitukseen ja seosrehun tekemiseen. Euromix Plus -apevaunussa yhdistyy pystyruuviapevaunu sekä kuivittamiseen tarvittava puhallinturbiini (sis. alv.) Kysy myös muita KUHN malleja asiantuntijoiltamme tai tutustu laajaan KUHN valikoimaan rehunkorjuu I karjanhoito I maanmuokkaus I maisemanhoito be strong, be KUHN NHK keskus 6 HÄMEENLINNA , , MIKKELI Raimo Trygg JYVÄSKYLÄ Markku Kauppinen YLIVIESKA Reijo Viirelä KUOPIO Pauli Markkanen OULU Janne Pietilä Jälleenmyyjämme

5 Antti Veräväinen (03) Teristentie Toijala YLÄ-PRINKKILÄN & RYEHILL HIGHLAND laadukkaat Highland Cattle jalostuseläimet lihan suoramyynti TERVETULOA TUTUSTUMAAN! YLÄ-PRINKKILÄ Liisa RYEHILL Riikka Hauhon Myllärit Oy jalostaa viljasi tilakohtaiseksi täysrehuksi. Tilasekoitus on edullinen ja vaivaton ratkaisu. Tiedustele uuden asiakkaan tutustumishintaa. Hauhon Myllärit (03) , Pihvikarjapäivät tulee taas Pihvikarjapäivät pidetään Jämsässä, HimosAreenalla. Päivien avauksessa saamme katsauksen siihen, mitä maatalouspolitiikassa ja Brysselissä on tapahtumassa tulevan talven aikana. Ohjelma rakentuu ruokinta- ja rehunkorjuuteeman ympärille. Tiedossa on asiaa alkaen nurmen perustamisesta korjuuseen asti. Luomu kiinnostaa myös, pohdimme luomun haasteita ja mahdollisuuksia. Mukana on jälleen näytteilleasettajia, joiden tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin voi tutustua päivien aikana aamupäivä on varattu rotuyhdistyksille kokousten pitoa varten. Toivottavaa olisi, että yhdistykset käyttäisivät tarjouksen hyväkseen ja pitäisivät syyskokouksensa Pihvikarjapäivien yhteydessä. Illan kohokohta on pihvipäivällinen ja sen jälkeen tanssit. Orkesterina on tanssikansan hyvin tuntema Seppo Tammilehto ja Punainen kitara, tutustu orkesteriin tarkemmin osoitteessa Toisena päivänä rehunkorjuun eri koneketjuista ja niiden kustannustehokkuudesta alustaa Työtehoseuran Seppo Pentti. Luvassa on paneelikeskustelu aiheesta. Mikä sopii naapuritilalle, ei ehkä passaa omaan systeemiin ollenkaan. Tavoitteena kaikilla on kuitenkin tehdä hyvää rehua tehokkaasti turhia kustannuksia välttäen. Varaa Pihvikarjapäivät kalenteriisi. Pihvikarjapäivien hinta jäsenmaksunsa 2011 maksaneille on alv, muille alv. Ilmoittautuminen alkaa syyskuun alusta, kun päivien ohjelma on varmistunut. JALOSTUSTAVOITTEENAMME HYVÄLUONTEISET, HELPPOHOITOISET, NOPEAKASVUISET JA HYVIN LUOKITTUVAT ELÄIMET. TERVETULOA TUTUSTUMAAN!! Majoituksen Pihvikarjapäiville voit varata suoraan HimosLomien Sari Saloselta, puhelin Majoitusta on tarjottu esimerkiksi seuraavasti: Anne-Marie Rosenlew Kartanonkuja 100, SIURO Puh.nro / anne-marie.rosenlew@finnbeef.fi HIMOS EASY 6-7:lle 3 mh Hinta 125 / mökki / vrk, 185 / 2 vrk KOIVULAN MÖKIT 2-6:lle 1mh + parvi (makuuhuoneessa 120 cm leveä sänky) Hinta 93 / mökki / vrk, 138 / 2 vrk SÄYRYLÄNMAJAT 2-6:lle 1 mh + parvi Hinta 83 / mökki / vrk, 123 / 2 vrk SÄYRYLÄNMAJAT 2, 4-6:lle 1 mh + parvi Hinta 104 / mökki / vrk, 154 / 2 vrk 8 9

6 Rotukarjahankkeesta toimintamalleja kehittyville lihakarjatiloille Helmikuussa käynnistyi 3-vuotinen hanke, joka on suunnattu emolehmätiloille ja loppukasvattamoille, jotka tuottavat rotukarjaeläimiä ja -lihaa. Rotujen edustusjoukkueissa ovat Aberdeen Angus, Charolais, Hereford, Limousin ja Simmental. Hanke toimii Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella ja sitä hallinnoi Satafood Kehittämisyhdistys ry. Yhteiskunnan muutoksissa syntyy lihamarkkinoille uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Samoin kuluttajien ostokäyttäytyminen ja arvomaailma muovaavat tilannetta. Rotukarjatuotanto vaatii jatkuvaa kehittämistä. Yleisesti tunnettu haaste on teurastarjonnan tasaaminen. Teuraat ajoittuvat syksyyn ja ruuhkaan ja kauppa taas haluaa hyvälaatuista tuotetta ja tasaisesti. Loppukasvattamot tarvitsevat laadukkaita vasikoita, jotta toiminta olisi kannattavaa. Ilman elävää, tervettä vasikkaa ei ole kiloja ketjun seuraavissakaan portaissa. Emolehmätilalla satsaaminen vasikkatuotokseen ja laatuun on tuotannon perusta. Hyvä välitysvasikka on välttämätön loppukasvattamon toimeentulolle. Oikeilla eläinainesvalinnoilla ja ruokintaratkaisuilla päästään tuloksiin. Niin ikään erikoistumisen sekä soveltavien ratkaisujen myötä voidaan tuotantoa rakentaa niin, että tarjontaa markkinoille pystytään tasaamaan. Muuttuvassa maailmassa kysytään kykyä muuttaa toimintatapoja, kyseenalaistaa asioita ja löytää oikea polku erottua joukosta. Rotukarjatuotannolla on monta valttikorttia hihassaan. Myönteinen kuluttajakuva pohjautuu luonnonläheiseen tuotantotapaan, laiduntamiseen, eläinten vapauteen, maisema- ja ympäristöarvoihin sekä korsirehuvaltaiseen ruokintaan. Eläinten hyvinvointi on tärkeää kuluttajalle, mutta se on myös lähtökohta laadulle ja kannattavalle tuotannolle. Rotukarjaliha on erikoistuote joka vastaa niin kulinaristin kuin eettisiä ympäristövalintoja tekevien kuluttajien odotuksiin. Luomu on ponnahtanut voimakkaaseen nosteeseen kaupassa. Rotukarjakasvatus sopii mielekkäästi luomutuotantoon. Miten pihvilihaa kannattaa tuottaa? Yrittäjällä tulee olla kannattava tapa toimia. Naudanlihantuotannon hidas sykli eksyttää helposti tuotannon seuraamisesta. Karjankasvatus on pitkäjännitteistä työtä, joka ei jätä varaa herpaantumiselle. Tuottajalla tulee olla tuntuma niin kokonaisuuteen kuin yksityiskohtiin suuressa kuvassa. Mitkä ovat tavoitteet, oleelliset tunnusluvut ja miten tuotannossa onnistutaan. Kannattavuusajattelun edistämiseksi tuodaan esiin tavoitelukuja ja Simmental-emot ruokailemassa. Vasikka on emotuotannon perusta

7 mittareita, joita eri vaiheissa vuotta on aiheellista seurata. Hankkeen kolmessa osiossa haetaan hyviä toimintatapoja. Vastuullinen ja kannattava tuotantotapa keskittyy mm. eläinten hyvinvointiin, eläinainekseen, terveyteen ja olosuhteisiin. Keskeisin tulostekijä on onnistunut poikiminen ja elävä, terve vasikka ketjun arvokas alkulenkki. Hankkeessa kartoitetaankin vasikkakuolleisuuden syitä ja miten tilannetta voidaan korjata. Rehustus on keskeinen kuluerä tilalla, mutta eläinainesvalintojen ohella myös keskeinen tuloksentekotapa. Ruokintakokeiden kautta hankkeessa selvitetään ruokinnan vaikutuksia ruhon lihakkuuteen, rasvaisuuteen ja lihan laatuun. Hankkeen rakentamisosiossa haetaan kustannustehokkaita malleja ja ratkaisuja jotka takaavat eläinten hyvinvoinnin kaikissa olosuhteissa. Tavoitteena on koko ketjun arvon parantaminen alkutuotannosta lähtien aina kuluttajan ruokalautaselle asti. Asiasta ja asian vierestä Työrauha tuottajille! Meitä on niin vähän, mutta byrokratia senkun paisuu milloin minkäkin projektin muodossa. Mitä maksaa ja mitä tuottaja tästä saa? Osallistumismaksu on 100 /tila/vuosi. Hankkeeseen mukaan lähtevä tila saa hankkeessa tuotetun tiedon ja tutkimuksen käyttöönsä heti hankkeen aikana ja osallistumisen koulutustilaisuuksiin. Opintomatkoissa hanke maksaa puolet. Tuottajalla on myös mahdollisuus olla vaikuttamassa vastuullisen tuotantomallin rakentamiseen. Tilat jotka lähtevät mukaan tutkimukseen saavat sen myötä enemmän palvelupaketteja käyttöönsä. Vasikka- ja tuotostietotoja toimittavat tilat saavat mahdollisuuden tutkituttaa vasikkanäytteitä Evirassa. Yhdessä Helsingin yliopiston kanssa tehtävässä tutkimuksessa selvitetään karjojen seleenitasoa ja tarvetta. Tilakäynneillä tarkastellaan karja-ainesta, tuotantoa ja toimintatapoja. Vasikkaterveyteen on kiinnitetään erityisesti huomiota. Hankkeesta hyötyvät niin uudet tuottajat kuin olemassa olevat tuottajat jotka haluavat kehittyä ja parantaa toimintatapojaan. Pieteetillä työtään tekevä karjankasvattaja kun näkee aina kehittymisen ja parantamisen varaa. Oikea asenne on avain onnistumiseen ja kehittymiseen. Tervetuloa mukaan! Rotukarjan hyvinvoinnin ja taloudellisten toimintaedellytysten kehittäminen LISÄTIETOJA JA ILMOITTAUTUMISET: Johanna Jahkola Satafood Kehittämiskeskus ry Viialankatu 25, Huittinen Puhelin Sähköposti: Nyt mitataan maatilan luontoarvoja taas. On aihetta olettaa, että se liittyy myös ympäristötukeen! Jäädään kuulolle. Kevättalvella netistä löytyi runoelma eli luonnos nimeltä Luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet YM:n tekemänä. Lausuntokierros on nyt päättynyt. Se on tietenkin varsin merkillinen. Mielipiteitä on kyselty lähes sadalta kohteelta. Joukosta puuttuvat vain puun halaajat ja maan nuolijat. Jo esipuheessa on maanomistaja jätetty neljänneksi eli viimeiseksi kun asianosaisia luetellaan, maanomistajien ja muiden luonnossa toimivien käyttöön jne. Kaikki mikä ei ole suoranaisesti kiellettyä on siis sallittua. Tietenkin toisen nurkissa ja kustannuksella. Sopisi pitää muistissa, että jokamiehenoikeus on traditio ei muuta. Nyt sitä laajennetaan merkittävästi tässä stoorissa. Yritystoiminta toisen maalla on sentään aika paksua juttua, vieläpä luvatonta. Kummallisuuksiin kuuluu mm. koiravaljakkoajon lisääminen jokamiehenoikeuksiin. Sivulla 91 kerrotaan, että maanomistajan maalleen rakentama aita ei saa olla vaarallinen. Välitöntä vaaraa aiheuttavan aidan tai esteen saa purkaa tai poistaa heti, mutta toimenpiteestä on ilmoitettava poliisille (!?!!). Jos aidasta ei ole välitöntä vaaraa, mutta se saattaa aiheuttaa vahinkoa, asiasta tulee ilmoittaa poliisille (!!!) jne. Aita on aina merkki siitä, että ei sovi mennä just sinne. Entäs laitumien sähköaidat? Jokamiehenoikeudella ei maanomistajan aitoja pureta se on rikos! Pitäisi ymmärtää, että vain oikeuslaitos tulkitsee, muut elikkä virkamiehet soveltavat. Vain Ruotsissa on jonkinlaisia jokamiehenoikeuksia, Tanskassa käsite on tuntematon, Norjassakin varsin rajoitettua. Harmonisoidaan tämäkin laki eurooppalaiseen malliin, tulee tolkkua toimiin. Marjastus ja sienestys on OK, muu mekkala johtaa vain roskaamiseen ja vahinkoihin. Virkistyskäyttö ei ole suinkaan metsien ensisijainen käyttömuoto, kyllä puuntuotanto sen sentään pesee! Pikku vihkonen jokamiehenoikeuksista olisi ollut paikallaan ja tärkeimpänä siinäkin olisivat jokamiehen velvollisuudet; niihin on vain vaimea viittaus tämän turhakkeen lopussa! Tulin eilen illalla taas kunnan kaavoitusiltamista. Varustauduin tosin käheä-äänisenä kuten Zarah Leander konsanaan toki ilman suomalaissyntyistä säestäjäänsä! Olin postimyynnistä hankkinut hulppeat ja halvat käärmekuvioiset farkut, joihin Mummulook vuosisadan takaa: LSK-lehmät Kaunike, Marja ja Ruusu hoitajineen sekä tunnistamaton sonni Paneliasta. luikertelin, vedin mustan nahkarotsin päälleni ja halusin näyttää kaavoittajakonsulteille mikä on mummulook tänään. Yli parisataasivuinen kaavaehdotus on tietenkin tyrmäävä. Se kainalossa kehtasin kailottaa kaikesta. Konsultin edustaja esitti vienosti, että onhan sitä jätetty sentään peltoakin jopa viljeltäväksi, mutta metsää meneekin sitten nurin kun kiinalaisten kansainvaellus kohdistuu meidänkin 150 asukkaan kylään, AP-merkinnöin eli asuinpientaloa pukkaa! Ja sitten tehtiin vielä lisäksi se liito-oravakartoitus. Elukkaa ei nähty, mutta potentiaalisia piilossaolopaikkoja kyllä (ei edes papanoita, mutta niitähän saa netistä)! Johtavaksi naistenlehdeksi itseään tituleeraava julkaisu jaksaa ihastella näitä pintaeläimiä. Eräskin extisumisu järjestelee maailmaa näin: Minua ärsyttää se, että eläimistä on tehty tuotantovälineitä. Ihmisten pitäisi selvitä yhdellä lihapäivällä viikossa, ja kaikki voisivat siirtyä luomulihaan ja riistaan tai ryhtyä kasvissyöjiksi. Samainen lehti ihasteli biodynaamista viljelyä justiinsa juu. Olivatkohan taivaankappalten radat kohdallaan kylvöaikana! Maailma on mystiikkaa täynnä, mutta vinoon menee kun tosiasiat ovat hukassa; fiksumpi sanoisi, että realiteettien taju puuttuu. Kiitos kaunis pihvikarjalaiset, että saan vielä soitella. Terveisin se vanha AK PS. Tosin nyt on päällä ns. räkätauti jota sodan jälkeen oli vielä hevosilla se ei lehmiin tarttunut. Parannuskeinona oli vain tallintakuinen. 12 YLLÄ: Hoitajaansa uteliaana lähestyvät eläimet. KESKELLÄ: Sarvipäät valmiina. ALLA: Angusporukka ulkoilemassa. 13

8 Geenien salat auki Käytännössä lihanautojen jalostus ja perinnöllinen edistyminen tapahtuvat aivan samoin kuin aina ennenkin. Seuraavan polven vanhemmiksi pyritään valitsemaan yksilöitä, joiden tuotannolliset ominaisuudet ovat parempia kuin keskimääräisen eläinryhmän. Suotuisien geenien valintaa on tehty epäsuorasti yksittäisen eläimen ja sen sukulaisten tulosten perusteella. Eläimen tulosten saamiseksi on tarvittu tietty kasvatusaika. Usein tulosten keräämisessä joudutaan tekemään kompromisseja siitä, mitä mitataan. Kaikkia lihantuotanto-ominaisuuksia määrittelevistä seikoista ei saada selville elävästä eläimestä. Monet lihan syöntilaatuun vaikuttavat tekijät pystytään tarkasti määrittämään vasta, kun lihaa kypsennetään. Nykypäivänä jalostajalle ja kotieläintuottajalle on tarjolla enemmän työvälineitä työnsä tueksi kuin koskaan ennen. Geenitestit ovat yksi vaihtoehto, joka avaa mahdollisuuden eläinten ominaisuuksien arvioimiseen jo hyvin varhaisessa kasvunvaiheessa. Tuloksen muodostamiseksi tarvitaan eläimen DNA:ta sisältävä näyte. Analysoitavaksi voidaan lähettää karva-, veri- tai kudosnäyte. Geenipaikkojen löytyminen ei kuitenkaan kerro ainakaan toistaiseksi eläimen jalostusarvoa, koska eläimen yksittäisiin ominaisuuksiin voi vaikuttaa satoja, jollei tuhansia eri geenejä. Saatua tietoa voidaan kuitenkin käyttää arvokkaana laskentaaineistona. Se mahdollistaa eläimen jalostusarvon arvioimisen heti syntymän jälkeen, mikä nopeuttaa erittäin paljon jalostuksen etenemistä. Lisäksi eläinjalostuksesta syntyvät kustannukset ovat aiempaan verrattuna käytännössä olemattomat. Testin tulosten perusteella voidaan tehdä päätöksiä, millä tavalla kyseisen eläimen ominaisuudet pystytään parhaiten hyödyntämään. Paras tulos saadaan aikaiseksi, kun geenitestien tulosaineistot on yhdistetty eläinten periytymiseen eli sukulaistietoihin. SNP, DNA ja muita merkittäviä kirjaimia Jokaista eläimen ominaisuutta säätelee tietty geeni. Eläimen genotyypistä puhutaan, kun tietyt geenit löytyvät kyseisen eläimen jokaisesta solusta. Monta geeniä yhdessä muodostaa kromosomin. Genomi sisältää kaiken DNA:n eli perimän tiedon, jota kromosomit kantavat. DNA eli deoksiribonukleiinihappo on solun tuman kemiallinen yhdiste, joka sisältää kaiken tarvittavan tiedon uuden organismin rakentamiseen. Kromosomit löytyvät pareina solun tumasta eläimen jokaisesta kudoksesta (poikkeuksena punasolut). Solujen jakautuessa kromosomeissa oleva DNA kahdentuu säilyttäen näin perinnöllisen aineksen samana sukupolvesta toiseen. Kromosomien lukumäärä on erilainen jokaisella eliölajilla. Naudalla on 30 kromosomiparia eli yhteensä 60 kromosomia. Ihmisellä vastaavasti 23 kromosomiparia eli yhteensä 46 kromosomia. Jokaisella yksilöllä on puolet kromosomeista isältä ja puolet emältä. Perimän neljä merkityksellistä kirjainta ovat adeniini (A), sytosiini (C), tymiini (T) ja guaniini (G). Nämä neljä emästä muodostavat DNA:n parittaisen kaksoiskierteisen ketjun. Adeniini muodostaa aina parin tymiinin kanssa ja vastaavasti sytosiini guaniinin kanssa. Emäsjärjestyksessä voi tapahtua pistemutaatio eli yksi ketjun emäksistä muuttuu. Esimerkiksi GCTAATCGCG voi muuttua GCTAATGCCG. Pistemutaatio voi olla harmiton, se voi joko parantaa tai heikentää eläimen tuotannollisia ominaisuuksia tai se voi olla hengenvaarallinen. SNP-paikat ovat pistemutaatioiden aiheuttamia, joista yksilön genomia voidaan lukea emästasolla kokonaisten geenien sijaan. Kaupalliset yritykset ovat kehittäneet eläimen genomin lukemiseen SNP-siruja, joiden avulla voidaan tunnistaa eläimen genomi tietyssä SNP-paikassa. Jos saatavilla on tarkkoja tietoja eläimen genotyypeistä ja tuotannollisista ominaisuuksista voidaan selvittää, mitkä SNP-paikat vaikuttavat eniten kyseessä olevaan ominaisuuteen. Lihanautarodut ovat erilaisia SNP-paneelin tuloksia on verrattu näiden 3000 eläimen tuotantotuloksiin ja sukulaistietoihin. Geenitestien SNP-paneeleja ei ole vielä pystytty validoimaan vastaavilla määrillä muiden rotuisia nautoja. Angusrotuisilla eläimillä geenitestien tarkkuus- ja tuotannollinen merkitsevyys ovat hieman korkeammalla tasolla muihin rotuihin verrattuna (Taulukko 1). Markkinat tarjoavat Liharotuisille naudoille kaupallisessa käytössä olevilla testeillä voidaan ennustaa eläimen jalostuksellisia ja käyttöominaisuuksia yhteensä 24 ominaisuudelle. Yhdellä testillä saadaan haluttaessa määritys yhdelletoista erilaiselle ominaisuudelle. Testillä voidaan arvioida sekä loppukasvatukselle että emolehmätuotannolle merkittäviä ominaisuuksia (Taulukko 1) >> Ominaisuus Periytyminen, h 2 Testin tarkkuus Angus Testin tarkkuus Muut liharodut ja risteytykset 1) Lihan mureus ~ 37 % ~ 26 % 2) Lihan marmoroituminen ~ 62 % ~ 44 % 3) Residuaalinen ~ 37 % ~ 35 % syönti 4) Kasvu ~ 62 % ~ 32 % 5) Punaisen ~ 75 % ~ 53 % lihansaanto, teurassaanto 6) Pintarasvan ~ 64 % ~ 45 % paksuus 7) Selkälihaksen ~ 64 % ~ 34 % pinta-ala 8) Hiehon tiinehtyvyys ~ 22 % ~ 16 % 9) Emon kestävyys, ~ 22 % ~ 17 % pitkäikäi- syys 10) Poikimahelppous ~ 40 % ~ 22 % 11) Luonne ~ 17 % ~ 12 % Taulukko 1. Yhdellä geenitestillä määritettävät ominaisuudet. Testejä Viime vuosina geenien tunnistamiseen tarkoitetut analyysityökalut ovat kehittyneet räjähdysmäisesti, ja monet yksittäiset sairausgeenit voidaan löytää geenitestien avulla. Todellinen läpimurto oli kuitenkin SNP-merkkityypitys (Single Nucleotide Polymorphism), jonka avulla naudan genomista saadaan kaupallisesti tarjolla olevalla testillä tietoon jopa geenipaikkaa. Liharotuisissa naudoissa asian tekee haasteelliseksi se, että tuotannollisesti merkitsevät SNP-paikat eivät ole kaikilla roduilla samat. Toisaalta haastetta lisää eri maiden erilaiset tuotannolliset- ja teurastavoitteet, joiden perusteella testejä on muodostettu. Geenitestien muodostaminen on aloitettu tutkimalla Angusrotuisia eläimiä. SNP-paneelit on validoitu käyttämällä 3000 perimältään tunnettua Angusrotuista nautaa Pohjois-Amerikassa

9 Testin tarkkuus kertoo Eläimen ominaisuudet muodostuvat perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Geenitestin tarkkuudella tarkoitetaan sitä osuutta perimästä, jossa on pystytty löytämään geenitason eroja eri yksilöiden välillä. Keskimäärin geenitesti kertoo eläimen geneettisistä ominaisuuksista tällä hetkellä noin 35 % (Kuva 1). Hyötyä kaikille Geenitestien suurimman hyödyn on arvioitu muodostuvan nuorien sonnien testausmahdollisuudesta, jonka avulla pystytään tarkentamaan jo hyvin nuoren eläimen jalostusarvoja teuras- ja emo-ominaisuuksista. Geenitestin avulla pystytään muodostamaan käsitys myös niistä ominaisuuksista, joita eläin kantaa, mutta joita on vaikea mitata. Geenitesti voi myös vähentää eläinten koeasemilla tehtävien testauksien muodostamia kustannuksia, koska testauksiin voidaan lähettää vain ominaisuuksiltaan parhaat sonnit ja/tai hiehot. Geenitestin avulla eläin voidaan ohjata myös tietyn tyyppiseen loppukasvatukseen. Kasvatusaikaa ja ruokintaa on mahdollista säätää geenitestitulosten perusteella. Geenitesteihin pohjautuvaa tietoa voidaan hyödyntää parhaiten yhdistelmätuotanto-ominaisuuksien määrittämisessä sekä sellaisten ominaisuuksien selvittämisessä, jotka eivät kuulu jalostustarkkailun piiriin. Merkittävä hyöty Vähäinen hyöty 1. Yksinkertaisesti periytyvät perinnölliset sairaudet 2. Hedelmällisyys ja lisääntymistehokkuus 3. Lihanlaatu ja ruho-ominaisuudet 4. Maidontuotanto- ja emoominaisuudet 5. Syntymäpaino ja kasvuominaisuudet Geenitesti on verrattain huokea vaihtoehto vaikuttaa ominaisuuksiin, joita on joko hankala tai kallista mitata. Selviä hyötyjä saadaan myös niiden ominaisuuksien perinnöllisessä edistymisessä, joiden periytymisaste on alhainen, tulokset muodostuvat vasta usean vuoden kuluttua sekä ovat sukupuolisidonnaisia. Meillä Suomessa geenitestejä voitaisiin ajatella käytettävän mm. syöntilaadultaan tasaisen pihvilihan tavoitteluun Lue geeneistä lisää sivuilta Maiju Pesonen Projektitutkija MTT Ruukki InnoNauta-hankkeet Eläimen ilmiasu eli fenotyyppi Geenitesti kertoo keskimäärin tämän osuuden määritetystä ominaisuudesta Perimän osuus, genomi Ympäristön osuus Kuva 1. Eläimen tuotanto-ominaisuudet ja ulkonäkö muodostuvat ympäristön ja perimän yhteistyönä. Geenitesti-näytteeseen tarvitaan juurineen nypittyä karvaa. Onnistuneessa karvanäytteessä näkyy karvatupet selvästi. Aita on tehty esteeksi Laiduntavat eläimet ovat monen mielestä kesäistä maalaismaisemaa aidoimmillaan. Lypsylehmien laidunnus on karjojen koon kasvun ja robottinavetoiden myötä vähentynyt, mutta tilalle ovat tulleet emolehmät sekä hevoset. Aitausmalleja löytyy pysyvistä high tensile -aidoista lasikuitutolpan ja yhden langan pika-aitoihin. Jokainen joka pitää kotieläimiä, olkoon velvollinen niitä varjelemaan, etteivät ne pääse toisen tiluksille. Näin todetaan laissa tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta. On valittu aitaustapa sitten mikä hyvänsä, tulisi aidan pitää eläimet takanaan. Nauta on näppärä oppimaan myös aituriksi. Vasikat yleensä ensimmäisinä huomaavat langan virrattomuuden ja pujottelevat aidasta läpi. Aikoinaan äidilläni oli lypsylehmä, jota eivät pidätelleet sen paremmin kahdella langalla tehdyt piikkilanka-aidat kuin sähköpaimenkaan. Aitominen oli kantturalle ajankulu, loikka yli tai notkeana konttaus ali lankojen välistäkin saattoi pujotella. Sillä ei ollut merkitystä oliko laitumella syötävää: ruoho oli aina vihreämpää aidan toisella puolen. Koskaan lehmä ei karannut puutarhaa kauemmaksi ja tuli aina kiltisti kiinni, mutta lyhyeksi sen ura karjassa jäi. Karkaileva karja voi kiristää naapurisovun äärimmilleen. Ennen lehmiä oli vähän joka talossa, karjakoot pienempiä ja laiduntavat eläimet arkipäivää. Karjankäsittelytaitoa löytyi vähän joka talosta ja naapuriapua oli tarjolla nopeasti, kun sitä tarvittiin. Nykyisin tilanne on huonompi, kun väki maalla on vähentynyt ja eikä kylältä välttämättä enää montaakaan kotieläintilaa löydy. Naapurisovun kannalta on tärkeää aina selvittää karanneen karjan tekemät vahingot ja sopia korvauksista. Pysyvä vai purettava Aita on aita molempiin suuntiin. Yhtä hyvin kuin aita tehdään pitämään karja halutulla alueella, tehdään se myös suojaamaan karjaa. Petojen varalta aidattaessa joudutaan käyttämään tiheää sähkölangoitusta ja aidasta tulee varsin arvokasta. Toisaalta kunnolla perustettu pysyvä aita on pitkäaikainen investointi, jonka vuosittainen huolto on nopeaa. Perustamisvaiheen korkeampi kulu jakaantuu pitkän käyttöiän myötä useammalle vuodelle. Toisaalta peltolaitumilla pysyvä aita voi olla tiellä, kun pelto on viljelykierrossa välillä muussakin kuin laidunkäytössä. Samallakin tilalla aitoja voi olla useilla eri tekniikoilla perustettuina sen mukaan missä ne sijaitsevat ja täytyykö niitä purkaa välillä. Keväistä aitausurakkaa helpottaa, jos ainakin osa aidoista on pysyviä tai voidaan pitää paikoillaan useamman laidunkauden. Kestokyllästetyt tolpat kestävät maassa mätänemättä, eikä aidan tekoa tarvitse aloittaa keväällä alusta. Peurojen ja hirvien kulkureiteiltä langat kannattaa kerätä talveksi pois. Laitumelle ei saa mennä ilman karjanomistajan lupaa molempiin suuntiin voisi mennä ja sen ylittää. Mutta entäs, jos laidun ei olekaan tyhjä vaikka eläimiä ei juuri silloin ole näköpiirissä? Mitä enemmän karjasta mitään ymmärtämättömiä laitumien liepeillä liikkuu, sitä suurempi on riski, että laitumelta ei vaan ymmärretä pysyä pois. Hevosten ja ratsastusharrastuksen lisääntyminen on tuonut uusia haasteita maaseudun maanomistajille. Parhaimmillaan rinnakkaiselo sujuu leppoisasti ja sopivia ratsastusreittejä löytyy ongelmitta. Maastossa ratsastus sinänsä on jokamiehen oikeus, mutta ratsastuksesta ei saa aiheutua kohtuutonta haittaa. Tyhjällekään laitumelle tai sänkipellolle ei saisi mennä ilman lupaa ratsastamaan. Hevonen on emolauman mielestä ensin suunnattoman kiinnostava olento, jota tullaan vauhdilla katsomaan. Hevosesta moinen vauhdikas lähestyminen saattaa tuntua uhkaavalta, kun tanner tömisee pelottavasti. Aikaa myöden molemmat eläimet kyllä tottuvat toisiinsa eikä laitumen ohittava ratsukko herätä kummempaa kiinnostusta. Aidat eivät saa aiheuttaa varaa ja poliisilain mukaan välitöntä vaaraa aiheuttavan aidan tai esteen saa purkaa tai poistaa heti, mutta toimenpiteestä on ilmoitettava poliisille. Aidan näkyvyydestä onkin syytä huolehtia, jos aita ylittää polkuja ja tienmaita. Sähköaidasta varoittavat kyltit ovat taajamien läheisyydessä paikallaan. Paljon keskustelua herättää myös yhä lisääntyvä moottorikelkkailu. Kelkkailureitti laitumien läpi ei välttämättä karjanomistajaa innosta vaikka toiminta laidunkauden ulkopuolella tapahtuukin. Aitaan pitää tehdä ehkä ylimääräiset portit kelkkareitin tähden ja siitä taas seuraa lisäkustannuksia, varsinkin jos kyseessä on high tensile -aita. Yhteislaitumien uusi tuleminen? Sotien jälkeen perustettiin valtion omistamia yhteislaitumia, joista huolehtivat laidunosuuskunnat. Niihin sitten voivat liittyä lisälaidunta tarvitsevat. Myöhemmin nämä kävivät tarpeettomiksi ja maat myytiin lisämaiksi tarvitseville. Mitä sitten voisi olla nykypäivän yhteislaidun? Entisten turvesoiden hyödyntämistä vai perinnebiotooppien säilyttämistä? Taajamien liepeillä on paljon alueita, joita voitaisiin hoitaa laiduntamalla. Ongelmana saattaa olla maanomistuksen pirstaleisuus, korkea aitauskustannus ja toisaalta laiduneläinten saatavuus. Hevosten lisääntyessä lisääntyy myös laitumen tarve hevosille. Toisaalta lampaat ovat erinomaisia laiduntajia, mutta aitauksen kulu vielä suurempi. Alueen hoidon kannalta paras vaihtoehto voisi olla eri eläinlajien laidunnus. Sekalaidunnus myös pienentää pysyvien laitumien loispainetta. Entä, jos näiden alueiden laidunnusta koordinoisikin vaikka osuuskunta yksittäisten viljelijöiden sijasta? Toisiko se peltoheitot takaisin järkevään tuotannolliseen käyttöön, siistisi kuntien joutomaat ja pitäisi laiduntavat eläimet odotettuna kesän merkkinä ympäri Suomen? Pitäisi olla itsestään selvää, että eläinten laitumille ei mennä. Jokamiehenoikeuksia on tulkittu siten, että tyhjälle laitumelle Maarit Kallio 16 17

10 Ominaisuuksia sekä emolehmätuottajalle että loppukasvattajalle Edellä esitettyjen geenitestien tulokset esitetään joko numeroarvolla tai prosenttiosuudella. Suurin lukuarvo ei välttämättä aina ole paras ja tavoiteltavin tulos. Joissain ominaisuuksissa on hyvä tavoitella kultaista keskitietä. Toisissa ominaisuuksissa suuret luvut kertovat eläimen omaavan keskimääräistä suotuisammat geenit tuotannon kannalta ja toisissa tulee tavoitella mahdollisimman pieniä lukuja. Testien tuloksia verrataan kaikkien testattujen eläinten joukkoon. Testattujen eläinten joukko voi olla rotukohtainen. Yksittäisen eläimen testin tuloksia tulee arvioida eläimen ulkonäön ja suvun perusteella. Mureus Lihan mureuteen vaikuttavat lihan sidekudoksen määrä, lihaksen rakenteelliset ja entsymaattiset ominaisuudet. Geenitestillä voidaan arvioida eläimen perinnöllistä kykyä tuottaa mureaa lihaa. Testin tulos perustuu löydettyihin SNP-paikkoihin, jotka ennustavat lihan mureuteen vaikuttavia tekijöitä. Geenipaikkoja ovat mm. CAPN1 ja CAST-geenit. Tulos kertoo, kuinka paljon vähemmän voimaa tarvitaan kypsennetyn lihan leikkaamiseen lautasella. Marmorointi Lihan marmoroituminen on lihaksen sisään eli lihassolujen väliin muodostunutta rasvaa. Lihassa marmoroituminen lisää lihan mehukkuutta, parantaa suutuntumaa ja on syöntilaatuun vaikuttava tekijä. Lihanmaku tunnistetaan paremmin marmoroituneesta lihasta, koska rasva kuljettaa ihmisen suussa maun muodostamiseen tarvittavia molekyylejä. Eläimen perimässä voi olla geenejä, jotka ohjaavat lihaksen marmoroinnin määrää. Geenitestin avulla voidaan arvioida marmoroitumisen kannalta suotuisten SNP-paikkojen lukumäärä. Residuaalinen syönti Residuaalinen syönti kertoo, kuinka paljon enemmän tai vähemmän eläin tarvitsee rehua kasvuun ja ylläpitoon. Eläimen residuaalista syöntiä voidaan arvioida tiettyjen perinnöllisten ominaisuuksien perusteella. Geenitestin tulos arvioi, kuinka paljon enemmän tai vähemmän eläin syö rehuja verrattuna keskiarvoeläimeen. Keskimääräinen kasvu, g/päivä Pääsääntöisesti nopeammin kasvavat eläimet ovat tuottavampia kasvattaa kuin hitaammin kasvavat eläimet. Eläimen kasvunopeus ja kyky saavuttaa tietty teuraspaino-optimi on yhdistetty mm. leptiini- ja IGF2-geenin eri muotoihin. Geenitesti arvioi eläimen kasvukykyä sekä ennen että jälkeen vieroituksen. Punaisen lihan saanto Punaisen lihansaanto kuvaa eläimen teurasruhon luokittumista. IGF2-geenillä on kaksi merkittävää muotoa. Jos eläin kantaa IGF2-geenin suotuisaa muotoa, teurassaanto on korkeampi. Muita punaisen lihansaantoon vaikuttavia geneettisiä markkereita on mm. GDF8-geenin eri muunnokset. Geenitestillä kartoitetaan todennäköisyyttä, jolla eläin kantaa teurassaannon kannalta suotuisia ominaisuuksia. Rasvan paksuus, mm Teuraseläimellä liiallinen rasvoittumistaipumus aikaisessa kasvatuksen vaiheessa on ei-haluttu ominaisuus. Leptiinigeenin, MC1-reseptorin ja PMC-hormonin eri muotoja on yhdistetty aikaiseen rasvoittumistaipumukseen, mutta myös nopeaan kasvukykyyn. Geenitestillä pystytään arvioimaan, mitä muotoja näistä geeneistä eläin kantaa. Selkälihaksen pinta-ala, cm 2 Selkälihaksen pinta-ala on yhteydessä punaisen lihan saantoon. Geenitestissä käytetään markkereina mm. IGF2-geenin ja GDF8-geenien eri muunnoksien todennäköisyyttä. Geenitesti arvioi, kuinka paljon enemmän selkälihasta eläimen perimällä on mahdollista tuottaa. Hiehon tiinehtyvyys Taloudellinen hieho poikii ensimmäisen kerran noin 24 kuukauden iässä. Hiehon tulee saavuttaa sukukypsyysikä ilman kohtuullisessa ajassa oikeanlaisella ruokinnalla. Hedelmällisyyteen ja tiinehtymiseen vaikuttaa HSP-70 proteiinin eri muodot. Kasvukykyyn ja todennäköisyyteen saavuttaa tarvittava hedelmällisyyteen tarvittava elopaino vaikuttavat edellä mainitut (leptiini, IGF2, MC1 ja PMC) geenitekijät. Näiden tekijöiden yhdysvaikutuksena muodostetaan hiehon tiinehtymisen todennäköisyys. Analyysitietoihin on käytetty myös tilastollista mallia, jossa on pohjana yli 3100 Angushiehon tiedot. Pitkäikäisyys, karjassa pysyvyys ja poikimahelppous HSP-70 proteiinin eri muodoilla on yhteys maidontuotantomäärään ja siihen, kuinka paljon maidossa on valkuaista ja rasvaa. Emolehmän maidontuotannolla on vaikutus siihen, kuinka hyvin vasikka kasvaa. Emolehmän karjassa pysyvyyteen vaikuttaa sen kyky säilyttää hedelmällisyys ja kuntoluokka sekä se, kuinka helposti emo pystyy poikimaan. Emolehmän kuntoluokka on yhteydessä pintarasvan määrään ja syöntikykyyn. Emolehmän karjassa pysyvyyden kannalta suotuisien geenimarkkereiden todennäköisyys voi olla erilainen verrattuna teuraskasvatukseen. Analyysitietoihin on käytetty myös tilastollista mallia, joka on muodostettu puhdasrotuisiin Angus-emolehmiin perustuvista tiedoista. Luonne Stressiherkkyys aiheuttaa lukuisia muutoksia naudan aineenvaihdunnassa. Eläimet, jotka hermostuvat helpommin kuluttavat enemmän energiaa ja tarvitsevat enemmän rehua. Niiden vastustuskyky on alhaisempi, joten ne voivat sairastua herkemmin. Myös lihanlaatu voi kärsiä, heikompiluonteiset eläimet voivat tuottaa sitkeämpää lihaa. Testin tuloksen taustalla on käytetty tilastollista mallia. Tilastollinen malli on rakennettu Anguspopulaation perusteella, josta on arvioitu luonne ja jonka polveutuminen tunnetaan. Maiju Pesonen projektitutkija MTT Ruukki InnoNauta-hankkeet 18 19

11 Britit naudanlihantuotannon peruskysymysten äärellä arvioida kasvatuksen aikana sekä silmämääräisesti että punnitsemalla ja tunnustelemalla. Parempaa hintaa voi saada myös osallistumalla erilaisiin laatuohjelmiin, jolloin liha myydään näiden laatustandardien logoilla varustettuna. Tällaisia on esim. Tilan toimintaa kuvaava Punaisen traktorin logo (The Red Tractors, Assured Food Standards) sekä lihan syöntilaatua kuvaava Eblexin Laatustandardi -logo (Eblex QSM). jokainen tila lisätä myytyjen eläinten määrää alentamalla kuolleisuutta. Vasikkakuolleisuutta alentamaan on perustettu jopa yhdistys ( Englanti on pellon vuokrauksen kärkimaita. Tilakohteissammekin oli ongelmana peltojen hajasijoittuminen. Polttoainekustannusten nousu puhutti isäntiä, koska se teki viljelyn ja eläinten siirrot laidunalueilta toiselle entistä kalliimmaksi. Haasteita ei tulisi pelätä Jalostustuksen työkaluja ProAgria Etelä-Pohjanmaan hallinnoiman SikaNauta-hankkeen opintomatka suuntautui Iso-Britanniaan keskellä kiireisintä alkukesää, sillä oli mahdollisuus tutustua jokavuotiseen BeefExpo-näyttelyyn Newarkissa, Nottinghamishiressä. Näyttelyn lisäksi kävimme kolmella emolehmätilalla ja tutustuimme paikalliseen jalostusorganisaatioon. Matka kesti vain muutaman päivän, mutta varsinkin näyttelystä sai mukaansa painavan tietopaketin, jossa riittää lukemista pitkäksi aikaa. Mitään ihmeellistä ja häikäisevää matkalla ei nähty. Lohdullista tai haastavaa oli huomata, että vanhassa karjamaassakaan ei naudanlihantuotannossa pärjätäkseen tarvita mitään uusia kikkoja, vaan vanhat perusasiat ovat edelleen tärkeimpiä hoitaa kuntoon. Vasikat vähenevät joka vuosi Britanniassa on noin 1,8 miljoonaa lypsylehmää ja 1,5 miljoonaa emolehmää. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lehmien lukumäärä on laskenut hitaasti, mutta tasaisesti. Vasikoita syntyy joka vuosi noin kaksi prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Naudanlihantuotanto ei ole kuitenkaan laskenut samassa suhteessa. Selityksenä on luultavasti teuraspainojen nosto. Teuraspainojen keskiarvo on kg. Vuosittain teurastetaan noin 1,9 miljoonaa nautaa, jotka jakautuvat liharotuisiin ja maitorotuisiin. Suurin osa sonnivasikoista kastroidaan ja kasvatetaan teuraaksi härkinä. Perinteiset lihakauppiaat, jotka suosivat pienempiä ruhoja, eivät huoli yleensä sonneja ollenkaan, supermarketit asettavat sonneille usein yläikärajan. Tuotantokustannusten nousun myötä asiantuntijat kehottavat jättämään sonnit kastroimatta, jotta rehuhyötysuhde pysyisi parempana, eläimet kasvaisivat nopeammin ja tuottaisivat parempilaatuisen ja painavamman ruhon. Naudanlihan kulutus on noussut Britanniassa tasaisesti, vuoden ,5 kilosta tämän päivän 18,8 kiloon henkeä kohti. Naudanlihan omavaraisuusaste on 74 % ja sitä tuodaan pääosin Irlannista, mutta myös Brasiliasta, Saksasta, Hollannista, Uruguaysta sekä Namibiasta. BSE-kriisin mentyä ohi, aukeaa brittilihan viennille taas ovet, mikä piristää tuottajien toiveita paremmista ajoista. Rasvaan hukataan miljoonia Liian rasvaiset teurasnaudat aiheuttavat briteille vuosittain 12,5 miljoonan punnan tappion. Tähän tappioon ei ole edes laskettu mukaan liiallisen ruokinnan, liian pitkän kasvatusajan eikä ylimääräisen leikkuukulun aiheuttamia kuluja. Tavoitetasoisia ruhoja on noin puolet, lopuissa suurin ongelma on huono lihakkuus (43 %) tai liikarasvaisuus (6 %) tai molemmat (5 %). Hiehoilla on enemmän ongelmia kuin härillä. Eri ostajat kelpuuttavat erilaisia ruhoja, mutta kukaan ei halua vitosen rasvan ruhoa. Rasvanumerot 4 ja 5 jaetaan Englannissa kahtia, L: vähemmän rasvainen ja H: enemmän rasvainen. Markkinointi joko elävänä tai teuraana Monet tuottajat epäilevät ruhona myymistä (maksu ruhosta eikä tappamattomasta). Perinteinen huutokauppamyynti elävänä ei kerro kuitenkaan mitään teuraslaadusta myyjälle ja se voi kuulemma jopa stressata eläimiä, olla aikaa vievää ja kallista. Mutta jos eläimet eivät käy kaupaksi, ne voidaan tuoda takaisin kotiin, jos kyseessä on elävänä myynti. Ruhona myymistä kehutaan, koska pohjahinta on etukäteen tiedossa ja mahdollisuus on saada erilaisia bonuksia laadun perusteella, mutta toisaalta hinnasto voi olla monimutkainen ja sakkojakin voidaan periä vääränlaisista ruhoista. Laatulihalle parempi hinta Kauppaa arvostellaan Britanniassakin siitä, että se pyrkii yhä edelleen myymään lihan kuluttajalle mahdollisimman halvalla ja tuottajahinnat eivät siten ole pysyneet kustannusten nousussa mukana. Emolehmätilat ovat olleet kriisissä ja nyt mitataan se, mitkä tilat jäävät pystyyn. Tuottajia kehotetaan ottamaan selvää maksuperiaatteista, sesonkivaihteluista ja suunnittelemaan teurastuksia paremmin. Eläinten teuraskypsyyttä tulee Brittiläisiä loppukasvattajia kehotettiin hiomaan tuotantoaan viljan hinnan noustua niin, että he pärjäisivät jatkossakin. Eläinaines on pidettävä sellaisena, että rehuhyötysuhde, päiväkasvu ja teuraslaatu olisivat mahdollisimman hyviä. Sonnien kastroimista kehotettiin vähentämään. Ruokintaa ei saisi laimentaa, mutta säilörehun laadun parantamisella voi vähentää väkirehujen käyttöä. Teuraspaino- ja teurasikätavoitteet tulisi saavuttaa ja rasvaisuutta vähentää teuraskypsyyden arvioinnilla. Emotiloja kehotettiin tuottamaan hehtaaria kohden lisää lihaa, tehostamaan ruokintaa ja lannan hyväksikäyttöä. Emojen sekä siitossonnien hedelmällisyys tulisi pitää hyvällä tasolla ja poikima-aika lyhyenä. Kaikella tällä saadaan samalla hiilijalanjälkeä pienemmäksi. Naudanlihantuottajan ei tulisi pelätä haasteita, totesi kansallisen naudanlihantuotantojärjestön ( johtaja Kim Haywood, BeefExpo2011 -seminaarissa. Hintojen nousua odotellessa voi Jalostusorganisaatio ABS Global, kansallisella tasolla nimeltään Genus, oli järjestänyt meille tilakohteet ja esittelivät ryhmällemme toimintaansa. ABS Globalilla on tällä hetkellä 80 liharotuista sonnia, jonka siementä myydään. Annoksia myydään eri puolille maailmaa, puoli miljoonaa annosta myydään kotimaahan. Jalostustyötä on tehty 40 vuotta ja edelleen tähtäimessä on ratkaista, miten ruokaa pystyttäisiin jalostuksen keinoin tuottamaan yhä halvemmalla. Angus luonnehdittiin pääosin helpoksi poikimisten suhteen, Limousinen suosio oli kuitenkin vahvaa, mutta risteytyskäytössä Belgian Sinisestä jalostettu Brittien Sininen oli suosituin. Sinisen valteiksi sanottiin lihaksikkuuden lisäksi mm. lyhyt tiineysaika. Myös Fertility Plus -siemennysten käyttö on kasvanut. Fertility Plussassa on kolme rotua samassa siemenannoksessa. Eri rotujen siittiöiden liikkuvuus on erilaista, mikä parantaa tiinehtyvyyttä 10 %:lla. Keinosiemennyssonneista kerätään monenlaista tietoa ja tiineyden kesto on yksi >> South Devon x Limousin risteytysemolla on vasikka, jonka isänä on Brittien Sininen

12 sellainen. Myös vasikat luokitellaan syntymätiloilla. 130 indeksipistettä kertoo, että vasikka on hyvä. Vasikkatulosten raportoinnista maksetaan tiloille kuuden punnan korvaus. Ei emoja ilman lampaita Britannian emolehmäkarjojen koko on samaa luokkaa kuin täällä Suomessa, sillä erolla, että Brittein saarilla lähes kaikilla emotiloilla on myös lampaita. Emolehmät laiduntavat pääsääntöisesti huhtikuusta marras-joulukuuhun saakka, eli 9 kuukautta, joten rakennuksiin ei ole juurikaan investoitu. Näkemämme uudet rakennukset olivat kolmiseinäisiä ja vanhoja rakennuksia oli vahvistettu kestämään muutaman kuukauden käyttöä vuodessa. Suunnitelmallista risteytystä Tom Powley, tilan vanha isäntä oli etevä erottamaan lehmien kiimat ja kuljettamaan siemennettävät emot suuren lohkon päässä olevalle siemennyspaikalle. Mike ja Tom Powleyn tilalla Green Hammertonissa, Yorkshiressä, oli 120 kevätpoikivaa emolehmää, jotka olivat pääosin paikallisen South Devon -rodun ja Limousinen risteytyksiä. South Devon on yhdistelmärotu ja se oli valittu Limousinen rinnalle tuomaan lisää maitotuotosta ja emo-ominaisuuksia. Sonnivasikat ja Sinisen jälkeläiset kasvatettiin teuraaksi. Hiehot poikivat 3 vuoden iässä ensimmäisen kerran. Tilan tavoitteena oli hyvä lihan laatu, laidunruokinnan tehostaminen ja tuottavuuden maksimointi. Sonnien tavoitteet: kasvu vieroitukseen asti 1,4 kg/pv, vieroitusikä 202 päivää, vieroituspaino 330 kg, teuraselopaino 650 kg, Teurasarvo 1250 puntaa. Vieroitetut sonnivasikat kasvatettiin 410 kg:n teuraspainoon 200 päivässä. Kasvu oli hyvä ja lihaprosentti korkea. Kaksoislihas erottui hyvin. Tilan sonneista meni E-luokkaan 41 %, kun maan keskiarvo on 0,7 %. Teurassonnien päivittäinen ruokinta sisälsi 8 kg viljaa, olkea, kivennäisiä ja vitamiineja. Säilörehu teetettiin urakoitsijalla paaleihin. Se niitettiin neljä kertaa vuodessa ja sitä syötettiin lähinnä hiehoille. Peltoa oli 110 ha. Maalajina oli savimaa. Emojen ja vasikoiden ruokinta perustui hyvään laitumeen. Laitumessa oli kylvettynä monivuotista raiheinää, jonka korkealla sokeripitoisuudella on hyvä lypsätysvaikutus. Lisäksi laitumet sisälsivät valko- ja punaapilaa. Näin saavutetaan vasikoiden korkeat vieroituspainot. Lannoitteiden käytöllä, pysyvien laidunten niitolla ja laiduntamisella oli tarkoitus vastata tehokkaasti eri eläinryhmien tarpeisiin ja satotasoon. Mike Powley luetteli lopuksi tärkeimmät menestystekijät: kommunikaatio, markkinoiden tuntemus, oikea eläinaines, oikea ja yksinkertainen toimintatapa tilalla, tehokkuusajattelu. The Aynho Herd -Angustila McLarenien Northamptonshiressä sijaitseva Angusjalostuskarja oli nimeltään nimeltään The Aynho Herd ( Alexin ja Charlesin isoisä, Alexander Patrick McLaren, joka tuli Warreniin 1892, perusti karjan Se on vanhin aktiivikarja Englannissa ja Walesissa, joka on ollut jatkuvasti toiminnassa. Tila käyttää tällä hetkellä yhtä omaa nuorta siitossonniaan AYNHO PRINCE KINCAID F341, joka on Kanadasta vasikkana tuodun BELVIN KINCAID (IMP) -sonnin poika. Karjassa oli vierailuhetkellä 62 emolehmää ja kaksi siitossonnia ja omat uudistushiehot, jotka näimme laitumilla. Vierailijat kuulemma usein kiittelevät eläinten rauhallista luonnetta, niin mekin. Tilalla oli myös 70 Suffolk-risteytysuuhta, jotka astutettiin Charolaispässeillä. Emolehmät olivat kaukana talouskeskuksesta kahdessa eri laumassa. Harvinaisen kuiva alkukesä oli kuihduttanut laitumet ja vasikat olivat suhteellisen vaatimattomia. Suurin osa sonnivasikoista kasvatetaan tilalla siitoskäyttöön tilasonneiksi. Tilalta on myyty sonneja myös keinosiemennykseen. Viime vuoden tammi-kesäkuun välillä syntyneet näkemämme näyttely- ja siemennyssonnit oli ruokittu ja hoidettu eri tavalla kuin samanikäiset tilasonneiksi kasvatetut sonnit. Tilasonneiksi tarkoitetut sonnit olivat laitumella karkearehuruokinnalla ja olivat huomattavasti vaatimattomamman näköisiä. Niistä suurin osa myydään maitotiloille risteytyskäyttöön. Yleensä sonnien sperma tutkitaan ennen myyntiä. Tilan mainoksessa luvataan, että myytävillä naarailla on tiineystakuu ja sonneilla hedelmällisyystakuu. Lisäksi luvataan helppo käsiteltävyys ja rauhallinen luonne. Manor Farm, Normanton le Heath, Normanton Pedigree Hereford Isäntä Tim Livesey oli intohimoinen Herefordin suhteen. Hän oli aina halunnut karjatilalliseksi, mutta aloitti sienibisneksellä, joka oli edelleen suurempi bisnes kuin Hereford-lihan tuottaminen. Tunneleissa kasvoi 8 eksoottista sienilajia, joita tuotetaan 1800 kg viikossa ( Tila on tuottanut myös erikoissianlihaa, mutta se oli lopetettu kannattamattomana. Roduksi isäntä halusi valita alkuperäisrodun ja päätyi Herefordiin. Livesey oli ostanut maatiloja eri puolilta Leicestershireä ja sen takia rakennukset ja laitumet olivat hajallaan. Aluksi saimme nauttia emännän valmistamaa lihapataa, jossa oli tilan tuotteita; sieniä ja 12 viikkoa riiputettua Hereford-lihaa. Liha suli suussa ja jäi ryhmällemme hyvin mieleen. Seuraavaksi tutustuimme laitumilla oleviin Hereford-rotuisiin emolehmiin ja vasikoihin sekä lampaisiin ja uudehkoihin tuotantorakennuksiin. Uuhien roduksi isäntä oli valinnut alueella jalostetun risteytyksen nimeltä North Country Mule, joka on Swaledalen ja Bluefaced Leicesterin risteytys. Nämä risteytysuuhet astutetaan lihaksikkaalla Beltexilla joka on belgialainen muunnos Texelistä. Laidunryhmistä oli tehty perusteelliset eläinlistat, jotka meille jaettiin. Esittelyssä vieraille oli kaksi Hf-siitossonnia, jotka ovat kiertäneet näyttelyitä. Oma kasvatti oli ollut esillä myös Beef Expo -näyttelyssä. Toinen sonni, Binnegar Winston, oli vierailuhetkellä lehmien kanssa viereisellä laitumella. Se oli ostettu ti- The Aynho Herd kasvattaa Angus-rotuiset näyttely- ja keinosiemennyssonnit vahvemmalla ravinnolla kuin saman ikäiset tilasonnit. lalle voitettuaan viime vuoden parhaimman sarvellisen Hereford-sonnin tittelin. Tittelin saa, kun kiertää lukuisia näyttelyitä Britanniassa ja kerää niistä eniten pisteitä. Sonnista on saatavana siemenannoksia myös vientiin. Lihakasvatukseen menevät sonnivasikat kastroidaan viimeistään 6 viikon iässä, kustannus toimenpiteelle on n. 50 puntaa. Sonnit kasvatetaan itse teuraaksi saakka. Teurastus hoituu 8 km päässä olevassa teurastamossa. Tutustuimme lihankäsittely-, riiputus- ja pakastustiloihin. Liha markkinoidaan itse omasta lihakaupasta nimellä Normanton Pedigree Hereford Beef. Tavoitteena on tuottaa syöntilaadultaan ja maultaan erinomaista erikoislihaa ja siksi sitä raakakypsytetään nolla-asteessa peräti 12 viikkoa. Teuraat ruokitaan pelkästään nurmella ja niiden annetaan ikääntyä riittävän marmoroitumisen ja pintarasvan muodostumiseksi. Ilman pintarasvaa ruhot kuivuisivat liikaa pitkän raakakypsytysjakson aikana. Ruhovarasto oli melko pieni, jo- >> 22 23

13 ten kovin suurista volyymeistä ei ollut kyse. Ruhot paloitellaan ja pakataan vakuumiin, missä yhteydessä niiden marmoroitumisaste arvioitiin ja pakastettiin käyttäen nopeaa leijupakastusta. Tavallisessa kotipakastuksessa lihan solurakenne rikkoutuu ja nesteet valuvat ulos sulatusvaiheessa. Isäntä kaivoi pakastimesta lihapalan, jolla hän aikoo osallistua neljännen kerran Midlandsin alueen kisaan, jossa valitaan vuosittain parhaan makuinen Hereford-pihvi. Hän on voittanut kisan jo kolmesti. Tilalla oli peltoa käytössään noin 60 ha. Viljelyssä oli säilörehua, laidunta ja kokoviljasäilörehua, jossa oli hernettä ja ohraa. Nurmiseoksissa oli käytössä yrttejä. Peltoja ei lannoiteta keinolannoittein. Liveseyn tilalla oli myös suojeltua, 600 vuotta vanhaa, pinnanmuodoltaan aaltoilevaa peltoa. Pelto oli laidunkäytössä. BeefExpo2011 naudanlihantuotannon erikoisnäyttely Näyttelyn teemana oli tällä kertaa tilojen taloudelliset haasteet. Monipuolisesti olivat esillä eläinten käsittelylaitteet ja ohjauskujat sekä eläinten kuljetusvaunut. Korvamerkkejä ja niihin liittyvää tekniikkaa esiteltiin useammalla osastolla. Joku valmistaja mainosti korvausmerkkien olevan ilmaisia. Loisten häätämiseen liittyvät näyttelyosastot oli mukava ohittaa, lukuun ottamatta tiskissä esiteltyjä eläviä maksamatoja. Osa ryhmästä ehti seuraamaan lihankäsittelijöiden kisaa ja työnäytöksiä. Osa seurasi näyttelykehässä risteytyseläimiä, joista suurin osa oli Brittien Sinisen risteytyksiä. Osastoilla oli väljää ja hyvä mahdollisuus päästä juttelemaan. Muita ulkomaalaisia ei juuri paikalla ollut, joten loppupäivästä kaikki tuntuivat jo tietävän olevamme Suomesta. Näyttelypäivän aikana oli yleisölle kuunneltavaksi puolen tunnin mittaisia vauhdikkaita seminaareja, joiden perusteella sai hyvän käsityksen, mikä maassa puhuttaa. Aiheina olivat mm. karjan hedelmällisyyden parantaminen, ruokintakysymykset, terveystilanne ja tuottajahinnan osuus naudanlihan kuluttajahinnasta. Seminaarin kyselytunnilla vieraili myös maatalousministeri Jim Paice. Tarkempi kuvaus näyttelyn uutuuksista ja puheenaiheista on luettavissa Pirjo Mälkiän artikkelista Käytännön Maamiehen numerosta 7/2011. Susanna Vehkaoja SikaNauta-hanke PAIKKA SINUN ILMOITUKSELLESI? Katso mediakortti lehden viimeiseltä sivulta tai lue lisää netistä: Tervetuloa mukaan pihvikarja-alan ammattilaisten lehteen! OSTETAAN TEURASKARJAA RAHTITEURASTUS RAHTILEIKKUU LIHA HIETANEN OY Puh. (03) MENESTYKSELLISTÄ HEREFORD- JALOSTUSTA JO YLI KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA Kun haet karjaasi helppoja poikimisia, hyvää kasvua ja erinomaista rakennetta, tule tutustumaan Thorsvikin Herefordeihin Tilanhoitaja Paavo Kuuluvainen puh (hinnat ja kauppa) Karjanhoitaja Kaisu-Maija Nenonen puh (tiedot eläimistä ja suvuista) Binnegar Winston on sarvellinen Hereford-sonni, josta on saatavissa siemenannoksia myös ulkomaille. Vieraat aina tervetulleita! Soita etukäteen Björn von Konow p VUOLTEEN LIMOUSIN INKERE HEREFORD Sonneja kesän astutuksiin, myös nupoja. Parkkuuntie 1137, Länsi-Teisko Juho , Kari Henrik Jensen,

14 Lihalehmien ruokinnan muutos & sen vaikutus poikimisen ajankohtaan PELTONIEMEN ANGUS JALOSTUSELÄIMIÄ MUSTANA JA PUNAISENA Elina ja Jaakko Eskonen Lähteensuontie Somero Puhelin SARVANAN ANGUS JALOSTUSELÄIMIÄ Katariina ja Kalle Sarvana Sarvanantie MUROLEEN KANAVA Puhelin Poikiminen on työläintä aikaa vuodessa karjan kasvattajille. Sen kulkuun ja vaivalloisuuteen vaikuttavat karjalauman koko, poikimisjakson pituus ja ajankohta. Lihakarjalaumassa suurin osa poikimista tapahtuu yöllä. Näin on ollut myös Paddaisten kartanossa. Ison 85 Limousin-rotuisen lehmän lauman kanssa yöpäivystys on ollut oikein vaivalloista. Ruokinnan muutoksen myötä olen saanut yllättäviä tuloksia. Ruokintakokeilu perustui siihen, että annoin lehmille 0,5 kg lisää ravitsevaa karjanrehua (Mullin-Herkku 1, 18 % valkuaisainetta) illalla (klo 20-21) 2-3 viikkoa ennen lehmien poikimista. Keväällä 2006 (helmikuu-kesäkuu) poikivien lehmien reagointi oli seuraava: 42 lehmän ryhmästä 12 lehmää, eli 28,5 %, poiki klo lehmää, eli 50 %, poiki klo lehmää, eli 21,5 %, poiki klo 22-7 Syksyllä-talvella 2006 (syyskuu-joulukuu) ajalla poikivien lehmien tulokset: 43 lehmän ryhmästä 13 lehmää, eli 30,2 %, poiki klo lehmää, eli 46,5 %, poiki klo lehmää, eli 23,2 % poiki klo 22-7 Muutoksia on tapahtunut, Paddais on luomutila ja viime vuonna tuli uusi rehu. Nyt rehussa on 23,3 % proteiinia, jota annamme vain 0,25-0,3 kg. Syksyllä 2010 poiki 20 lehmää: 11 lehmää, eli 55 % poiki klo lehmää, eli 45 % poiki klo 22-7 Kestävä ja satoisa! RETU BOR RANTOLAN ANGUS ANGUS JALOSTUSELÄIMIÄ SOTKAMOSTA Janne Lukkari Rekivaarantie Sotkamo Puhelin ja VANHA-ANNILAN ANGUS MYYTÄVÄNÄ JALOSTUSELÄIMIÄ Lauri Annila Annilantie Valkeakoski Puhelin ainoa Suomessa tuotettu ruokonata! Keväällä 2011 poiki 48 lehmää: 33 lehmää, eli 69 % poiki klo lehmää, eli 31 % poiki klo 22-7 Yhteenveto: 1. Lisäruokinta ravitsevalla karjarehulla aiheutti yöpoikimisen laskua. 2. Riippumatta vuodenajasta (kevät ja syksy) vanhat (6 vuotta tai vanhempia) ja useasti ennen poikineet poikivat yöllä. 3. Yöpoikimisen aikana vain kerran tarvittiin ihmisen apua. 4. Vuodenajasta riippumatta hiehot poikivat päivän aikana. 5. Lisäruokinta ei vaikuttanut syntyneiden vasikoiden painoon. 6. Olen tyytyväinen ja tulen jatkamaan lauman valvontaa tällä tavalla. Agata Brandys agronomi Paddaisten Kartano Limousin suomalaisen lihan tuottajalle Retu Myynti alan liikkeet sekä Ruukki, Puh. (08) , (02) Keväällä 2011 Retu myynnissä siemenseoksissa 26 27

15 Huomisen hämäläinen maatila PIHVIKARJALIITON HALLITUS Antti Veräväinen, puheenjohtaja (Akaa) Puhelin Henrik Jensen, varapuheenjohtaja (Salo) Puhelin Pihvikarjayhdistykset Pihvikarjayhdistykset ovat olleet mukana perustamassa Pihvikarjankasvattajien liittoa. Jos olet kiinnostunut jostain tietystä rodusta/ roduista, käy tutustumassa alla oleviin sivustoihin ja ota rohkeasti yhteyttä! Huomisen hämäläinen maatila -hanke jatkaa hämäläisten naudanlihantuottajien kouluttamista Kanta- ja Päijät-Hämeen lihanautatilallisille on jatkossakin tarjolla koulutusta ja opintomatkoja kesäkuussa käynnistyvässä Huomisen hämäläinen maatila -hankkeessa. Uusi koulutushanke jatkaa päättyvän Lihan kasvua Hämeessä -hankkeen toimintaa. Kesäkuuhun 2013 jatkuvaa hanketta hallinnoi ProAgria Häme. Huomisen hämäläinen maatila-hanke on tarkoitettu kaikille Hämeen ELY-keskuksen alueen vilja- ja maitotilallisille sekä sian-, naudan- ja lampaanlihan tuottajille. Hankkeen koulutusmuodot säilyvät tuttuina, eli hankkeessa järjestetään erilaisiin ajankohtaisiin aiheisiin pureutuvia teemapäiviä sekä opintomatkoja erilaisiin kohteisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillekin. Myös pienryhmät jatkavat toimintaansa ja niitä perustetaan jatkuvasti tarpeen mukaan eri aihealueiden ympärille. Aktiivisille hankkeeseen osallistuville on tarjolla myös tilakohtaista neuvontaa esimerkiksi investointien suunnitteluun. Hankkeen järjestämien koulutusten avulla tiloille pyritään antamaan työkaluja tilan kehittämiseen ja johtamiseen sekä investointien toteuttamiseen. Uusina kokonaisuuksina hankkeessa ovat mm. panostukset maatilojen ympäristöosaamisen parantamiseen sekä luomutuotannon ja suoramyynnin kehittämiseen. Hankkeessa tehdään esim. ympäristökartoituksia pilottitiloille, joiden tuloksia hyödynnetään koulutuksissa. Luomutuotantoa ja suoramyyntiä pohtiville naudanlihaa tuottaville tiloille voidaan esimerkiksi perustaa pienryhmiä, jossa ratkotaan yhdessä aiheisiin liittyviä kysymyksiä eri asiantuntijoiden avustuksella. Koulutustilaisuuksien suunnittelussa hankkeen asiakkailla on paljon sananvaltaa. Aiheita ja asiantuntijoita sekä opintomatkojen kohteita voi ja pitääkin toivoa hankkeen vetäjiltä, jotta hankerahoilla järjestettäisiin varmasti hyödyllisiä tilaisuuksia! Lisää tietoa hankkeesta löytyy tutuilta Kasvua Hämeessä -nettisivuilta osoitteesta Mikäli olet kiinnostunut tulemaan mukaan hankkeen toimintaan, ota yhteyttä! Lisää tietoja hankkeesta: Ohjelmapäällikkö Päivi Rönni MTK-Häme puhelin: sähköposti: YLLÄ: Lihan kasvua Hämeessä -hankkeessa järjestettiin nautojen hätäteurastus tilalla -kurssi, jossa päästiin opettelemaan mm. nylkytekniikkaa lampaalla. Vastaavaa kurssia on toivottu myös uuteen hankkeeseen! ALLA: Huomisen hämäläinen maatila -hankkeessa järjestetään erilaisia opintomatkoja toiveiden mukaan. Syksyllä hämäläiset tuottajat vierailivat Vapolan tilalla Uudessakaupungissa. Arto Isomäki (Ähtäri) Puhelin Päivi Ollila (Haapavesi) Puhelin Pekka Kokkonen (Iisalmi) Puhelin Liisa Linna (Alavus) Puhelin Petteri Mäkelä (Hattula) Puhelin Esa Karjalainen (Vaala) Aarne Schildt (Porvoo) Puhelin VARAJÄSENET: Jukka Salin (Virrat) Puhelin TOIMINNANJOHTAJA Maarit Kallio Puhelin OTA YHTEYTTÄ. LUODAAN YHTEINEN TULEVAISUUS! KESKUSTELEMME MIELELLÄMME LISÄÄ! Suomen Angusyhdistys ry Puheenjohtaja Jyrki Ankelo Puhelin Sihteeri Maiju Pesonen Puhelin Suomen Charolaisyhdistys ry Puheenjohtaja Kaarlo Schildt Puhelin (019) Sihteeri Heta Östergård Puhelin (02) Suomen Herefordyhdistys ry Puheenjohtaja Antti Toivonen Puhelin Sihteeri Johanna Jahkola Puhelin Suomen Highland Cattle Club ry Puheenjohtaja Johanna Rotola-Pukkila Puhelin Sihteeri Liisa Volanen Puhelin Suomen Limousinkasvattajat ry Puheenjohtaja Arto Isomäki Puhelin Sihteeri Johanna Jantunen Puhelin Suomen Simmentalyhdistys ry Puheenjohtaja Maarit Kallio Puhelin Sihteeri Kaisa Sirkko Puhelin

16 Nostetta Naaraista! Laadukasta lihaa kuluttajille. Tasapuolinen hinnoittelu hyvin luokittuville naaraille. Mielekäs toimintamalli ja lisätuloja tuottajille. Nostetta Naaraista -hanke tavoittelee tilannetta, jossa jokainen saa ansionsa mukaan. Nostetta Naaraista on elinkeinon kehittämishanke, joka saa rahoitusta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Päätös hankkeelle myönnettiin Hanketta hallinnoi varta vasten perustettu Kasvattajaosuuskunta Limousin. Hanke on suunnattu ensisijaisesti Pirkanmaalla toimiville tai aloitteleville lihakarjatiloille, koska Pirkanmaa on Limousinkasvattajat ry:n ja Osuuskunnan kotipaikka ja koska nautatilojen määrä Eteläisessä Suomessa on kovaa vauhtia hupenemassa. Se on kuitenkin avoin kaikille kiinnostuneille. Nostetta Naaraista ajaa sekä kasvattajien että kuluttajien asiaa valvomalla ja muokkaamalla alkutuottajien ja teollisuuden välistä yhteistyökuviota. Toinen keskeinen tavoite on tilojen taloudellisen tilanteen parantaminen. Korkealaatuisesta, tietyn tuotemerkin alla myytävästä lihasta on mahdollista saada bulkkitavaraa parempi hinta ja hyvin luokittuville korkealaatuisille naaraille tasapuolinen kohtelu urosten kanssa nykyisellään epätasa-arvoisessa naudanlihaketjussa. Nostetta Naaraista kehittää samalla mallia, jossa asiakas on kuluttaja. Tässä mallissa ei kasvateta vain ruhoa teurastamolle vaan myös hyvälaatuista lihaa kuluttajalle. Uusi toimintatapa toteutetaan yhteistyössä elintarvikeketjun kanssa. Nimen alkuperä Hankkeen nimi, "Nostetta Naaraista", perustuu naaraiden aliarvostukseen ja niissä piilevään potentiaaliin. Muualla maailmassa hiehon liha on kaikkein arvostetuinta; sonnit tulevat kaukana takana. Suomalaisteurastamot maksavat naaraista sonneja vähemmän, vaikka niiden liha on usein parempaa. Koska naaraiden teurasmäärät ovat merkittäviä, niistä saatava parempi hinta kohentaisi osaltaan lihakarjatilojen taloutta. Ranskassa, joka edustaa omaa, kansainvälisesti tunnustettua ruokakulttuuriaan, lihan arvostus on hyvinkin riippuvainen sukupuolesta ja iästä. Kaikkein arvostetuinta on vasikka. Tämän jälkeen tulevat hieho, nuori lehmä, härkä (kastroitu sonni) ja vasta viimeiseksi sonni, jos sitä ei saada vietyä ulkomaille. Tämä ranskalainen arvojärjestys on herättänyt pohdiskelua ja keskustelua siitä, mitä suomalaisille naaraille tapahtuu. Lypsykarjojen hyvät naaraat jatkavat edelleen hyvinä maidontuottajina. Lihanaudoissa voidaan sonnivalinnalla vaikuttaa siihen, tuotetaanko emoja vai teuraita. Mikäli tavoitteena on teuras, hyvää eläinainesta teuraaksi saadaan myös naaraista. Mutta miksi liikkeelle lähdetään juuri Limousinista? Limousin-naarailla on kyky luokittua samalla tavalla kuin sonnit, ja niiden lihansaantoprosentti on erittäin korkea. Esikuvat maailmalla? Limousin-rotuisten eläinten lihaa yhdistää mureus, rasvattomuus ja maukkaus. Hankkeen esikuvia ovat Ranska, Tanska ja Norja. Mallia on haettu myös USA:sta (Lauras Lean Beef ), jossa limousin on keskeisin rotu ja koko ketju pihatolta pöytään tehty läpinäkyväksi ja kuluttajalähtöiseksi. lisuudelle yhteistyökumppania etsittäessä ja niistä tullaan päättämään yhdessä kasvattajien ja teollisuuden kanssa. Esitetyt kriteerit ovat seuraavat. Eläimen tulee olla emän puolelta vähintään 75-prosenttisesti ja isän puolelta 100-prosenttisesti Limousin. Sonnin teurastusikä on alle 17 kk, ruhopaino kg, luokka vähintään R+ ja rasva enintään 2. Hiehon teurastusikä on alle 19 kk, ruhopaino kg, luokka vähintään R+ ja rasva enintään 2 Tällä kriteeristöllä saadaan tuotettua rodulle ominaista vaaleaa, mureaa, mehukasta ja rasvatonta naudanlihaa. Laadun tuottaminen ei saa olla kannattamatonta siksi hinnoittelun tulisi lähteä laatuun liittyvistä seikoista, ei sukupuolesta ja luokasta. Alkutuottajien ja teollisuuden yhteistyö Osana hanketta Snellmanin Lihanjalostus Oy ja Kasvattajaosuuskunta Limousin ovat sopineet yhteistyömahdollisuuksien selvittämisestä Limousinrotuisen naudanlihan tuotannossa ja markkinoinnissa. Selvitystyötä on tehty kevään aikana ja se on valmistunut toukokuun lopussa. Selvitystyö on tuottanut tuloksen, jossa Snellman Lihajalostus Oy on tehnyt esityksen yhteistyön aloittamisesta. Mitä mukaantulijoilta ja heidän eläimiltään edellytetään? Nostetta Naaraista on yleishyödyllinen kehityshanke, johon voivat osallistua kaikki halukaat Limousin-tuottajat. Mukana olijoilta peritään 50 euron suuruinen hankemaksu. Mitä hyötyä hankkeeseen osallistumisesta on? Tuottajien ja teollisuuden välisessä verkottumisessa luodaan puitesopimus yhteistyölle (Kasvattajaosuuskunta Limousinin ja teollisuuden sateenvarjosopimus ). Sateenvarjosopimuksen tavoitteena on varmistaa alkutuottajien samanarvoinen kohtelu tuotantoketjun kaikissa vaiheissa, yhtenevin velvoittein. Kaikki hankkeessa mukana olijat saavat naaraistaan paremman hinnan, mikä kohentaa osaltaan tilojen taloutta. Hankkeen myötä nousee myös kuluttajien arvostus laadukasta tuotetta ja tätä kautta alkutuottajaa kohtaan. Nostetta Naaraista! -kehittämishanke tasa-arvoa teuraisiin SYKSYLLÄ TULOSSA Alku- ja loppukasvatus uudessa toimintamallissa Vanhempien naaraiden tutkimus Syysseminaari lokakuussa Lisää yhteystietosi postituslistalle, saat tiedot tapahtumista suoraan sähköpostiisi. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin Kasvattajille halutaan tarjota kotimaisista lähtökohdista ammentava, selkeä toimintamalli sekä yhteistyökumppaneita, jotka pystyvät hyödyntämään korkealaatuisen naudanlihatuotteen edut omassa toiminnassaan. Tähän pyritään rakentamalla, Tarkkaan määritettyjä laatukriteereitä Kansainvälisen mallin mukaan tuotteelta vaaditaan tiukkoja laatuun liittyviä kriteereitä. Kriteerit on esitelty elintarviketeol- Saara Rantanen Lisätietoja hankkeesta nostettanaaraista@gmail.com 30 31

17 Farmari 2011 muistoja Pihvikarjaliitto oli mukana pidetyssä Farmarissa, johon tutustui kolmen päivän aikana kävijää. Osastomme sijaitsi liharotuisten eläinten osaston päässä, joten kävijät löysivät meidät hyvin. Perjantain ja lauantain sää oli helteinen ja ukkosta ilmassa. Perjantaina ukkosti juuri näyttelyn päätyttyä, mutta lauantaina ukkosmyrsky alkoi jo varttia vaille kuusi. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin ja tappiomme jäivät muutamaa kastuneeseen esitteeseen vaikka osastomme ruoholattian peittikin illalla vesi. Ihmeen hyvin Kirjurin kenttä vesimassan kesti. Lihakarja oli esillä Farmarissa havaintoeläiminä. Osastolla poikkeavistakin suurempi osa taisi olla kaupunkilaisia, jotka olivat lähteneet perheen kanssa Kirjuriin retkelle. Puhtaasti ammattinäyttely Farmari ei ole ollut enää vuosiin vaan eräänlaiset yleismessut. Ehkä siksi siellä kannattaa mukana ollakin, kohtaamassa perimmäinen asiakkaamme, kuluttaja odotuksineen. Maarit Kallio Viimeinen näyttelypäivä ja vielä hymyillään Onneksi sunnuntaina sää oli viileämpi. Alakuvassa vasemmalta oikealle Heta Östergård, Liisa Linna ja Maarit Kallio. Vauhdikas Barbarian Horse Show keräsi katsojia osastomme viereen. Melkoista luottamusta hevosen ja ihmisen välillä ehkä ei kannata kotona heti kokeilla joka lehmän kanssa >> 32 33

18 Dexter se minilehmä kiinnosti kävijöitä. Kuva farmari.net kuva-arkistosta. Hiehoagilityssä oli kuuma tunnelma. Kisan kakkosen tyylinäyte vesiesteellä. Kuva farmari.net kuva-arkistosta. PIDÄ OMAN ROTUSI PUOLIA LÄHETÄ VALOKUVIA qr Pihvikarja-lehteen tarvitaan säännöllisesti hyviä valokuvia eläimistä ja tilojen elämästä. Esittelemme mielellämme kaikkia pihvirotuja tasapuolisesti, mutta käytettävissä ei kerta kaikkiaan ole riittävästi kuvia Ottakaa siis haaste vastaan sekä tiloilla että rotuyhdistyksissä ja lähettäkää lehteen oman rotunne edustajia! Mikäli sinulta löytyy painokelpoisia kuvia, lähetä niitä osoitteeseen kerro viestissäsi myös, mistä kuva on otettu ja kuka sen kuvasi. SUURKIITOS! 34 35

19 Nauta kyllä pystyy valikoimaan laiduntaessaan kasveja ja useimmat myrkylliset ja haitalliset kasvit ovat yksinkertaisesti pahanmakuisia, joten ne jäävät siksikin rauhaan. Poikkeuksen tekee myrkkykeiso, joka maistuu naudoille, mutta on tappavan myrkyllinen. Kasvi on monivuotinen ja kasvaa noin cm korkeaksi. Sen kasvupaikkoja ovat märät tulvaniityt, jokien ja ojien kosteat ja pehmeät ranta-alueet, merenrantaniityt ja Pohjois-Suomessa myös letot ja nevat. Myrkkykeisoa esiintyy aika yleisesti koko maassa ja rantaniittyjä laidunnettaessa riski sen sisältämän kikutoksiinin aiheuttamasta myrkytyksestä on olemassa. Kannattaakin tarkistaa mahdolliset kasvupaikat ja aidata ne laitumen ulkopuolelle. Myrkytyksen oireita ovat levottomuus, runsas syljeneritys, ripuli, kouristukset, hidas pulssi, pinnallinen hengitys ja lopulta kuolema. Myrkytykselle ei ole juuri mitään tehtävissä, sillä kikutoksiini on erittäin myrkyllistä ja nopeasti imeytyvää eikä vastamyrkkyä ole. Myös ojissa, rannoilla ja järvissä kasvava suokorte on myrkyllinen, samoin leinikit, mutta niitä nauta ei laitumesta mielellään syökään. Silloin, kun haitallisia kasveja on säilörehun joukossa, ne kyllä muun rehun mukana syödään. Kun perustetaan peltolaidun, siellä pitäisi kasvaa haluttuja nurmikasveja eikä koko flooran kirjoa, mitä ympäröiviltä pientareilta löytyy. Luonnonlaitumilla viihtyvät kasvit ovat erityyppisiä kuivalla kedolla kuin rehevällä rantaniitylpoikimaneuvola niksinurkka Nimimerkki Leinikki ihmettelee, eikö kaikki ruoho olekaan syötävää. Olen kuullut, että laitumella voi kasvaa myös haitallisia ja jopa myrkyllisiä kasveja. Miten minä osaan erottaa syötävät ja vältettävät toisistaan? Siis kaikki kasvit eivät tosiaankaan maita, kuten hevonhierakka, mutta onko olemassa riski, että syön jotain oikeasti myrkyllistä vahingossa? lä. Saunakukkaa puskevia entisiä kesantoja Neuvolan täti ei laske rehuntuotannoksi ollenkaan. Laidunkauden vaaroista tulee vielä mieleen sinilevämyrkytys. Välillä näkee aivan hurjia leväkukintoja ja karjanomistajan onkin syytä järjestää juotto muualta kuin järvestä, jos vesi on pahasti leväkukinnon saastuttamaa. Historian hämäristä muistuu mieleen Lahden Vesijärven nautakuolemat 1920-luvun lopulla, taisivat olla ensimmäiset diagnosoidut tapaukset. Sinilevää on useita myrkyllisiä lajeja, joilla on useita myrkkyjä. Myrkyt voivat olla nopeasti vaikuttavia hermomyrkkyjä tai hitaammin vaikuttavia maksamyrkkyjä. Voimakkaasti saastunutta pintavettä riittää jo litran tai puolentoista annos aiheuttamaan kohtalokkaan myrkytyksen aikuiselle naudalle. Sinilevämyrkytystä voi seurata äkkikuolema. Oireina voi esiintyä kouristuksia ja veristä ripulia. Myrkytys voi olla myös pitkäaikainen, jolloin esiintyy ruokahaluttomuutta, lamaantumista ja valoherkkyyttä. Neuvolan täti toivottaa Leinikille ja kaikille muille onnellista ja huoletonta laidunkautta. Laiduntaminen on mitä parhainta kuntoremonttia talven jälkeen ja naudan elämää parhaimmillaan. Karjanomistajan homma on huolehtia siitä, että laitumella kasvaa turvallisia kasveja ja puhdasta juomavettä riittää. Iloa laidunkauteen toivottelee Neuvolan täti Liityttyäsi voit osallistua jäsenhankintakampanjaan lisätietoa jäsensivuilla, katso: Hintoihin lisätään alv. 23 % LIITY PIHVIKARJALIITON JÄSENEKSI! Nimi KYLLÄ, haluan/haluamme liittyä: Henkilöjäseneksi, 147 /vuosi Yhdistysjäseneksi, 201 / vuosi (alan yhdistykset) Kannattajajäseneksi, 403 / vuosi (yritykset, muut yhdistykset) Ilmoitan muuttuneet yhteystietoni Tila/yritys/yhdistys Osoite Puhelin Sähköposti www-sivut Kesän ja laidunkauden myötä otetaan taas käyttöön juomavesivaunut laitumelle. Veden menekki riippuu lämpötilasta, joten kuumana hellepäivänä säiliö tyhjenee nopeasti kun taas sateella sama vesimäärä riittää pidempään. Metallisen säiliön läpi ei näe paljonko vettä on jäljellä, ellei varta vasten kiipeä kurkistamaan säiliöön. Askartele puutikusta ja styrox-palasta koho, jonka avulla näet vedenpinnan korkeuden. Kun vielä kiinnität puutikkuun värikkään muovilipun, voit jo kaukaa havaita säiliön tyhjentyvän, kun lippu laskee. Vieteriveräjät ovat varsin käteviä, mutta aluksi eläinten saattaa olla vaikea havaita niitä. Näkyvyyttä voi parantaa esimerkiksi paalinarulla. Leikkaa narusta pätkiä ja solmi niitä veräjään kiinni liehumaan. Näin eläimet havaitsevat veräjät paremmin, eivätkä tule vauhdilla päin veräjää. Pihvikarjaliitto / jäsenasiat c/o Johanna Jantunen Metsä-Paavolantie 10 A TOIJALA 36 37

20 uudistetaan Pihvikarjaliiton hallitus teki keväällä päätöksen uudistaa liiton nettisivut. Uudistuksen suunnittelu ja toteutuksen koordinointi annettiin toiminnanjohtaja Maarit Kallion tehtäväksi. Uudistuksen myötä sivujen päivittäminen helpottuu ja sivujen ajantasaisuus sen myötä parantuu. Uudistus toteutetaan Kotisivukoneen tekniikalla, jonka vahvuuksia on muun muuassa erittäin helppo päivitettävyys sekä monipuoliset lisätyökalut, joita otetaan käyttöön tarpeen mukaan. Mukaan tulee muun muassa tiedottamista helpottavia työkaluja, kuten uutiskirje ja postituslista, johon kaikki alasta kiinnostuneet voivat liittyä. Nettisivuille on suunnitteilla myös verkkokauppa, jonka kautta voidaan hoitaa muun muassa Pihvikarja-lehden ilmoitustilojen myyntiä tai vaikkapa Pihvikarjapäivien standimyyntiä ja mikäli tarvetta löytyy, myös muiden tuotteiden myyntiä. Uudistuksen toteuttaa Neiti Sievänen teille Pihvikarja-lehden ja muiden Pihvikarjaliiton materiaalien kautta jo tutuksi tullut mainosgraafikko Sysmästä. Suurin osa sivujen sisällöstä on julkista kaikille, mutta sivuille rakennetaan myös salasanasuojattuja osioita. Esimerkiksi lehtityöryhmä voi niiden avulla tehokkaammin hoitaa omaa tiedonkulkuaan ja ideoida tulevia lehtiä omalla foorumillaan. Pihvikarja-lehden tekeminen on aina omanlainen ponnistuksensa, joka tehdään suurelta osin talkootyönä, joten prosessia helpottavat asiat ovat tervetulleita. Uudistuksen myötä myös nettisivujen ilmettä uudistetaan. Pyritään samansuuntaiseen ulkoasuun, mikä on lehdestäkin tuttu, jotta tunnettuus ja yhtenäisyys säilyy. Tarkoitus on luoda sivuille raikas, maanläheinen ja miellyttävä tunnelma sekä selkeä rakenne, jolloin sivujen käyttäminen on kaikille helppoa ja mukavaa. Tässä vaiheessa on hyvä ideoida, mitä kaikkea netistä toivoisitte löytyvän otamme mielellämme vastaan ehdotuksia ja ideoita, joten toimita niitä Maariteille tai Pyrimme siihen, että tulevat sivut mahdollisimman hyvin palvelisivat koko jäsenkuntaa sekä kaikkia pihvikarja-alasta kiinnostuneita. PIHVIKARJA-LEHDEN MEDIAKORTTI ILMOITUSPAIKKA KOKO PERUS- HINTA JÄSEN-HINTA ETU- PAKETTI 3,5 Takakansi 210 x 297 mm (+ 3 mm bleed) alv. -15 % kts. alta Etu- tai takakannen sisäpuoli 210 x 297 mm (+ 3 mm bleed) alv. -15 % kts. alta Kokosivu sisäsivuilla 210 x 297 mm (A4 + 3 mm bleed) alv. -15 % kts. alta Sisäsivuilla 1/2 sivu (180 x 130 mm) alv. -15 % kts. alta Sisäsivuilla 1/4 sivu (90 x 120 mm) alv. -15 % kts. alta Sisäsivuilla rivi-ilmoitus 88 x 53 mm alv alv. kts. alta Sisäsivuilla rivi-ilmoitus 42 x 53 mm 80 + alv alv. kts. alta ETUPAKETTI 3,5: Etupaketilla 3 ilmoitusta perushintaan tai jäsenille jäsenhintaan ja neljäs ilmoitus -50 %. Kyllä maalla on mukavaa! ILMOITUSMYYNTI: Lehtitoimikunta, katso yhteystiedot Pihvikarjan kestävät kalusteet nautakasvattamot_käyttäri_paino.pdf Toiminnanjohtaja Maarit Kallio, , maarit.kallio@pihvikarjaliitto.fi ILMESTYMINEN: Pihvikarja-lehti ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Painosmäärä kpl. Pihvikarja-lehdellä tavoitat edullisesti ja kattavasti alan ammattilaiset. Julkaisija: Pihvikarjankasvattajien liitto ry. C Pihvikarjan ilmestymiskuukaudet ovat maaliskuu, heinäkuu ja joulukuu. M Y Kustannustietoista suunnittelua CM MY CY ILMOITUSVARAUKSET: CMY K Marko Lappalainen marko.lappalainen@nautakasvattamot.fi Lentokentänkatu 5 B Tampere maaliskuun lehteen mennessä heinäkuun lehteen mennessä joulukuun lehteen mennessä 38 39