Linnut. vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Linnut. vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO"

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

2 SAARISTOLINTUKANTOJEN KEHITYS Saaristolintukantojen kehitys Suomessa Martti Hario & Jukka Rintala Saaristolinnuston 1930-luvulta jatkunut runsastuminen kääntyi kokonaisparimäärän laskuun 1990-luvulla, kun haahkakannat rupesivat voimakkaasti vähenemään (ks. Hario & Rintala 2008) luvulle tultaessa myös eräiden lokkilintujen ja kahlaajien kannat kääntyivät laskuun, niin että 32 saaristolintulajista peräti 11:llä on taantuva trendi. Tuoreessa Punaisessa kirjassa (Rassi ym. 2010) uhanalaisuuslistalle päätyi lisäksi viisi lajia, jotka ovat siellä enemmän tai vähemmän pysyvästi pienen populaationsa vuoksi. Kaikkiaan uhanalaisluokituksessa on 18 saaristolintua, joista tosin puolet vain silmälläpidettävinä. Näistä kahden lajin mukanaolo ei johdu saaristokannoista vaan pelkästään sisämaakantojen huonosta tilasta (tylli, naurulokki). Kuvaan 1 on hahmoteltu saaristolinnuston neljän pääryhmän kantakäyrät 1930-luvulta nykypäivään luvun huippuvaiheen noin puolesta miljoonasta saaristolintuparista ollaan nyt taannuttu noin pariin, eli noin 25 % runsaassa 10 vuodessa. Seuraavassa teemme selkoa niiden lajien kannankehityksestä, joista on riittävästi aineistoa TRIM-aikasarjojen tekemiseen. Aineisto ja menetelmät Kannanmuutokset laskettiin TRIM-ohjelmalla (Pannekoek & van Strien 2003) samaan tapaan kuin aikaisemmissa raporteissamme (esim. Hario & Rintala 2008). Laskimme kullekin lajille kannanmuutosindeksit käyttäen kahta eri merkitsevyyskriteeriä (Wald-testi), p = 0,2 ja p = 0,05, jois- Tyllin Charadrius hiaticula päätyminen Punaiseen kirjaan silmälläpidettävänä johtuu etenkin Lapin kantojen voimakkaasta liki 50 prosentin taantumasta kymmenen viime vuoden aikana. Saaristokannat voivat paremmin ja ovat jopa lievästi kasvaneet. ANTTI BELOW 40 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

3 LINNUSTONSEURANTA ta jälkimmäinen kriteeri tuottaa suhteellisen konservatiivisen käyrän hyväksyen vain merkitseviä (p < 0,05) muutoksia indeksien suuntauksissa. Pienemmän p-arvon käyrä yksinkertaistaa vaihtelua, jos otoskoko on pieni ja jos näytealueiden lukumäärät vaihtelevat hyvin erisuuntaisesti. Laskimme kullekin lajille yleistrendin, jonka mukainen muutoskerroin (multiplicative slope) ilmaisee, kuinka moninkertaiseksi kanta keskimäärin muuttui suhteessa edellisen vuoden kantaan. Yleistrendin muutoskerroin ilmaisee keskimääräisen vuosittaisen muutoksen kyseisenä ajanjaksona. Muutoskertoimen avulla laskimme nykyisen kannan koon ja 1990-lukujen taitteen kanta-arvion perusteella (ks. Hildén & Hario 1993, Väisänen ym. 1998). Yleistrendin testaamiseen käytimme t-testiä (Pannekoek & van Strien 2003, Hario & Rintala 2008). Merihanhien Anser anser kanta on vahvistunut samoin kuin muidenkin hanhien kannat rannikoillamme. ANTTI BELOW Parimäärä Pairs Sorsat & merimetso Natidae & Cormorant Lokit & Tiirat Gulls & terns Ruokit Alcidae Kahlaajat Waders Vuosikymmen Decade Kuva 1. Neljän pääryhmän kokonaiskantojen kehitys Suomen rannikoilla 1930-luvulta nykypäivään (ylhäältä alas: sorsalinnut, lokkilinnut, ruokkilinnut, kahlaajat). Saaristolintuseurantaa edeltävän ajan tiedot on poimittu kirjallisuudesta: 1930-luvun tiedot pääosin Bergmanilta (1948), luvun Bergmanilta (1969) ja Merikalliolta (1955) sekä 1970-luvun Hyytiältä ym:lta (1983) ja Koskimieheltä (1989). Kuvan käyrissä ei ole mukana tukkasotkan, naurulokin ja luotokirvisen parimääriä, koska ne puuttuvat varhaisimmista aineistoista. Fig. 1. Decadal trends in the numbers of breeding pairs of the four main seabird groups along Finnish coasts from the 1930s to the present day. Pair numbers of Tufted Duck, Black-headed Gull and Rock Pipit are not included due to missing data in the 1930s and the 1950s. Tulokset ja tarkastelu Kyhmyjoutsen, hanhet Kyhmyjoutsenen muuten nousujohteisessa kantakäyrässä näkyy Itämeren kovien jäätalvien vaikutus Suomen kantaan vuosina 1994, 1996, 2003 ja Parimäärän nousu entiselleen vuoden, viimeistään kahden sisällä selittyy paremminkin ao. vuosien pesimättömyydellä (ilmeisesti huonon ravitsemuksen seurauksena) kuin kuolleisuuden vaikutuksella. Vuoden 2010 parimäärän kova lasku yhdistyneenä kuluneen jäätalven tappioihin saattaa pitää kannan laskusuuntaisena vielä ainakin yhden vuoden. Toistaiseksi kyhmyjoutsen kuuluu menestyneimpiin saaristolintuihin 7 prosentin vuotuisella kasvuvauhdilla (ks. taulukko 1, kuva 3). Hanhet eivät laiduntajina ole samassa määrin alttiina jäätalven vihoille kuin joutsenet. Itse asiassa kanadanhanhi ja valkoposkihanhi ovat voimakkaimmin runsastuvia saaristolintujamme, kanadanhanhi 12 prosentin vuosivauhdilla ja valkoposkihanhi peräti 41 prosentin vuosivauhdilla! Kanadanhanhi ei ole yhtä lailla ulkosaariston laji kuin valkoposkihanhi, joka todennäköisesti ohittaa kanadanhanhen runsaudessa lähiaikoina. Lisäksi valkoposkihanhi on erittäin tehokas levittäytyjä ja yltää jo Perämerelle ja pesii monin paikoin sisämaassa (Väänänen ym. 2010). Sisämaassa toki pesii myös kanadanhanhi, mutta se johtuu keskeisesti siitä, että istutukset, joista suomalainen kanta sai alkunsa, tehtiin valtaosin sisämaassa (Vikberg & Moilanen 1985). Tukkasotka Tukkasotkan saaristokannat pienenivät peräti 50 prosenttia vuosina (kuva 3), samoin sisävesikannat pienenivät 50 prosenttia kymmenessä vuodessa, joten nykyisessä uhanalaisarvioinnissa laji siirtyi suoraan vaarantuneeksi oltuaan aikaisemmin elinvoimainen. Syynä pidetään naurulokin taantumista ja sitä tietä tukkasotkan ja muiden pienikokoisten vesilintujen heikentynyttä pesimäsuojaa yhdyskuntien harventuessa (Mikkola-Roos ym. 2010). Selitys ei välttämättä päde merensaaristossa, jossa naurulokki on runsastunut seurantajakson aikana (taulukko 1, kuva 4). Sisävesillä naurulokki kuitenkin on taantuva, joskin enää silmälläpidettävän verran (kun se vielä 10 vuotta sitten oli vaarantunut ). Tukkasotka on vähentynyt myös muualla Itämeren piirissä, Baltian maissa ja etenkin Ruotsissa. Ruotsin taantuma kymmenen viime vuoden aikana on samansuuruinen kuin Suomen. HELCOM (2011) arvioi tukkasotkan kokonaisuudessaan vähentyneen runsaat 15 prosenttia Itämeren piirissä 10 viime vuoden aikana. Merisorsat Haahkakantojen dynamiikkaa olemme selostaneet yksityiskohtaisesti aikaisemmissa katsauksissa (mm. Hario & Rintala 2002, 2004, 2008). Lyhyt kertaus: Suomenlahden kannanlasku alkoi jo1980-luvun puolivälissä mutta Turunmaan ja Ahvenanmaan vasta 1990-luvun puolivälissä, jolloin kokonaiskantamme rupesi nopeasti pienenemään. Siitä pitäen eteläisten merialueiden kannat LINNUT-VUOSIKIRJA

4 SAARISTOLINTUKANTOJEN KEHITYS SUOMENLAHTI Gulf of Finland 1. Itäisen Suomenlahden kansallispuisto (100, jotka pääosin kans.puistorajauksen sisällä), Hokkanen 2006, T. Hokkanen, A. Vuorio, U. Koponen ym. 2. Pernaja, Aspskär (6), H. Malkio ym. 3. Porvoo, Långören (10), M. Hario ym., A. Below, G. Nordenswan 4. Porvoo, Söderskär (25), M. Hario ym., A. Below, G. Nordenswan 5. Sipoo (120), Luostarinen 2003, 2010, M. Luostarinen 6. Helsinki (164), M. Luostarinen, T. Seimola ym. 7. Espoo (116), M. Luostarinen 8. Itä-Kirkkonummi (16+), P. Pirinen ym., M. Mikkola-Roos ym. 9. Muu Kirkkonummi (62), P. Rusanen 10. Kirkkonummi, Rönnskär (16), Pöyhönen 2002, P. Ikonen, H. Selin ym. 11. Inkoo, Strömsö (8), J. Niittylä, P. Niittylä 12. Tammisaaren itäinen saaristo (40), Rusanen Hanko, Tvärminne (16 haahkasaarta, 60 muuta), M. Kilpi, M. Öst 14. Hanko, Tulliniemi Russarö (56), Lehikoinen ym. 2006, A. Lehikoinen 15. Hanko, Läntinen selkä (16 haahkasaarta, 125 muuta) Kilpi 1987, M. Kilpi LOUNAISSAARISTO SW Archipelago 16. Dragsfjärd, Gullkrona (23), M. Rautkari, V. Multala 17. Dragsfjärd, Vänö (77), Miettinen 1997, M. Nordström, J. & M. Högmander ym. 18. Nauvo Parainen, Trollö (36), R. Lemmetyinen, M. Nordström, Mia Rönkä, V. Multala ym. 19. Nauvo, Trunsö (60), J. Högmander, M. Nordström ym. 20. Korppoo, Brunskär (n. 65), M. Nordström ym., V. Multala 21. Korppoo, Jurmo Utö (n. 65), M. Nordström, J. & M. Högmander ym. 22. Rymättylä, Aasla (n. 40 km²), Saari 1999, L. Saari 23. Velkua (19), von Numers 1995, M. v. Numers 24. Kustavi (29), R. Blomqvist, R. Tenovuo, Mia Rönkä, P. Alho ym. 25. Lokalahti (17), R. Blomqvist 26. Föglö, Klåvskär (n. 85 haahkasaarta, 6 muuta), Sandelin 2004, A. Arkiomaa ym. 27. Föglö, Bänö (reittilaskenta, merisorsat), J. Franzén Kuva 2. Saaristolintuseurannan näytealueet, joiden aineistot ovat pohjana tämän katsauksen TRIM-analyyseissä. Paikannimen perässä on tutkittujen saarten lukumäärä (sulkeissa), julkaisuviitteet ja/ tai laskijoiden nimet. Yhteensä saaria on 2090, keskimäärin 45 per alue (vaihteluväli 6-233). Fig. 2. The study areas along the coasts of Finland from which information for the TRIM analysis was received. The number of islands monitored is in brackets, followed by the names of the census takers and/or the citations to publications. Total number of island amounted to 2090, mean 45 per study area (range 6 233). 28. Lemland, Lågskär (10), P. Rintamäki, T. Aalto ym., A. Vähätalo, P. Saikko, Laaksonen Hammarland Eckerö (50), Tanskanen ym. 1994, Halkka ym POHJANLAHTI, ETELÄINEN Southern Bay of Bothnia 30. Rauman eteläinen saaristo (12), T. Santamaa ym. 31. Luvia (28), Mäntylä ym. 1993, I. Lilja 32. Pori, Kuuminainen (25), K. Nuotio, K. Helppi, J. Lampolahti ym., Erkkilä & Jutila Merikarvia, Köörtilä (18), M. Saiha 34. Vaasa, Torgrund (40), Pahtamaa 2006, T. Pahtamaa 35. Mustasaari, Norrskär (9), Hildén ym. 1995, Salomonson ym. 2007, M. Hario 36. Mustasaari, Björkögrunden (40), Hildén ym. 1995, T. Pahtamaa 37. Mustasaari, Valassaaret (n. 80), Hägg & Bäck 2008, Warén 2004, J. Hägg 38. Merenkurkku, pohjoinen (233), Pahtamaa 1999, T. Pahtamaa POHJANLAHTI, POHJOINEN Northern Bay of Bothnia 39. Pietarsaari (6), Wistbacka 1999, R. Wistbacka 40. Luoto (65), Jakobsson ym. 2006, H. Tikkanen, R. Wistbacka 41. Kokkola (12), Hongell 2003, H. Hongell 42. Kalajoki, Rahja (6), Tikkanen & Tuohimaa 2003, Hannila ym Ii, Krunnit (23), Helle ym. 1988, Timonen Simo Tornio (n. 150), Rauhala & Suopajärvi 2002, P. Rauhala 45. Perämeren kansallispuisto (37), Rauhala 2007, P. Rauhala Muita laajoja alueinventointeja, joiden tietoja on hyödynnetty tässä katsauksessa, olivat Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen (Stjernberg 1986, Miettinen 2004), Turunmaan saariston (E. Lehikoinen ym. 2003), Suupohjan rannikon (Byholm 2001), Porvoon seudun (Leivo 2007) ja Uudenmaan (Solonen ym. 2010) laskennat. Nämä eivät kuitenkaan ole pysyviä saaristolintuseurannan näytealueita eivätkä siten sisälly yo. luetteloon. ovat jatkuvasti laskeneet mutta Pohjanlahden (pienemmät) kannat heilahdelleet voimakkaasti, joskin suunta sielläkin on ollut kääntymässä alas. Yllättäen vuonna 2010 lähes kaikkien Suomenlahden näytealueiden parimäärät kääntyivät nousuun (10 aluetta) tai vähintään pysyivät ennallaan (2 aluetta; kolmelta alueelta ei saatu tuoretta tietoa) (kuva 3). Myös Lounaissaaristossa moni näytealue osoitti elpymisen merkkejä. Pahimmasta alhostaan nousivat suuralueet Trollö, Gullkrona, Jurmo-Utö, Vänö, Aasla ja Bänö. Suunnilleen ennallaan säilyttiin Brunskärissä, ja laskua oli vain Trunsössä. Pohjanlahden osapopulaatioista Kuuminainen nousi selvästi, mutta Norrskär laski. Nousun syynä oli erinomainen lentopoikastuotto eteläisillä merialueilla vuonna 2007, jolloin sukukypsyyteen varttui tavallista enemmän lintuja vuonna Myös vuosi 2008 oli hyvä vuosi, joten kanta voi olla nousujohteinen vielä pari vuotta (pitkään laskeneessa kannassa pesinnän debyytti-ikä myöhentyy, Hario & Rintala 2009). Tämä kuvassa 3 dramaattiselta näyttävä nousu ei kuitenkaan TRIM-analyysissä riitä muuttamaan haahkan kokonaistrendiä, jonka laskusuuntaus on hieman kiihtynyt edellisestä tilannekatsauksesta vuonna 2007 (laskua siihen mennessä keskimäärin 2,2 % per vuosi, nyt 2,3 % [taulukko 1]). Vuoden 2010 piikki huomioon ottaen ja keskimääräisen vuotuisen muutoksen perusteella arvioiden nykykanta on 57 % vuoden 1986 kannasta eli vajaat paria (taulukko 1). Ahvenanmaalla ei kuitenkaan uskota kannanlaskuun, vaan maakuntahallitus on uudelleen aloittamassa haahkan kevätlinnustuksen vetoamalla mm. siihen, että BirdLife International (2009) pitää haahkan suojelutasoa suotuisana ja että suomalainen saaristolintuseuranta ei ole kyennyt osoittamaan haahkan vähentyneen nimenomaan Ahvenanmaalla. Viimeksi mainittu johtuu liian vähäisestä näytealuemäärästä Ahvenanmaalla, edellinen siitä, että BirdLife ottaa kantaa haahkaan lajina koko sen laajalla levinneisyysalueella, ei siis erikseen Itämeressä. Nurinkuriseksi tilanteen tekee se, että Ruotsissa kannankehitys on varsin samanlainen kuin Suomessa: nousua 1990-luvun puoliväliin ja sen jälkeen pudotus yli puolella (Green 2010). Erityisen voimakkaasti kanta on laskenut Tukholman saaristossa (M. Green, kirj. ilm.). Näin ollen sekä Suomen että Ruotsin puolella haahkakannat ovat laskeneet yli 50 % kymmenessä vuodessa (vuosina , kuva 3) mutta eivät mukamas lainkaan Ahvenanmaalla! Ahvenanmaan virkamiesten 42 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

5 LINNUSTONSEURANTA Itämerellä haahka Somateria mollissima puuttuu pesivänä Latviasta, Liettuasta, Kaliningradista ja Puolasta. Suomessa haahka on taantumisestaan huolimatta edelleen runsas, näkyvä ja kuuluva osa merimaisemaa. JUHA LAAKSONEN oma aineisto pohjaa yhteen havaintosarjaan Kumlingen saaristossa, tai ainakin se on ainoa, jonka viranomaiset tässä yhteydessä esittävät (ks. ax/.composer/upload//naringsavd/skogsbruksbyran/jaktochviltvard/riktlinjer_ejder_2011.pdf). He jättävät esittämättä eräitä heille hankalampia aikasarjoja, mm. Föglön Bänön aikasarjan, joka on mukana saaristolintuseurannassa ja joka näyttää samaa laskevaa trendiä kuin Ruotsin aikasarjat sekä Suomen 43 näytealueen yhteensä 1904 haahkasaaren aineistot, joissa on keskimäärin pesää vuodessa! Jatkossa saaristolinnustoseuranta on saatava tehokkaammaksi Ahvenanmaalla mm. ottamalla saaristolintulaskennat ohjelmaan myös Signilskärin ja Lågskärin lintuasemilla ja tuottamalla ajantasaista tietoa Klåvskärin IBA-alueilta. Ruotsin nykykanta on paria, mikä on noin 20 % pienempi kuin kanta 1970-luvun alussa, jolloin pitkäaikainen nousu vasta alkoi (Green 2010). Erityisesti kolmen viime vuoden aikana Ruotsissa on havahduttu erittäin voimakkaaseen laskuun ja poikastuoton hupenemiseen. Syyksi on esitetty mm. B1-vitamiinipuutosta (Balk ym. 2009). Suomenlahdella Söderskärillä kannanlaskua ja poikastuotantoa on seurattu ja analysoitu pitkään. Kannanlaskun mekanismi kytkeytyy täällä suuriin poikaskuolevuuksiin, jotka taas liittyvät poikasten ja emojen heikentyneeseen terveydentilaan, mahdollisesti ravintotilanteen ja patogeenien yhteisvaikutuksesta (Hollmén 2002). Sinänsä poikaskuolevuudet eivät Suomenlahdella ole olleet mittasuhteiltaan mitään maailmanennätysluokkaa; aivan samansuuruisia raportoitiin luvuilla Pohjanmeren ja Vattimeren kannanromahduksissa, kun vuosien ajan vakaasti nousseet kannat yhtäkkiä laskivat yhtä vakaasti; koettiin samanlainen vuoden nousu- ja laskurinteen amplitudi kuin Söderskärillä, mutta eri vuosikymmenillä (yhteenveto, ks. Hario & Rintala 2006). Vastaavanlaisia trendikäyriä on esitetty Skotlannista (Coulson 2010) ja Vienanmereltä (Karpovic 1987). Suomenlahden naaraiden kuolevuus on ollut samansuuruista kuin muuallakin maailmassa, prosenttia vuotuisesta kannasta (Hario ym. 2009), mikä on verraten tyypillistä pitkäikäisille, verkkaisen populaatiokehityksen omaaville lajeille. Ympäristön tila Itämerellä saattaa kuitenkin olla tekemässä haahkakantojen mahdollisen toipumisen hankalaksi. Itämeri rehevöityy, ja tämä on omiaan vaikeuttamaan vesilintujen ravintotaloutta (Rönkä ym. 2005). Myös merikotkan runsastuminen sekoittaa kuvaa. Paitsi että merikotka saalistamalla vähentää haahkoja, naaraita myös siirtyy pois merikotkien tieltä vanhojen pesimäalueiden ulkopuolelle pesimään (Kilpi & Öst 2002, Koryakin & Boyko 2005), jolloin pesälaskentoihin pohjaava seuranta vanhoilla alueilla voi antaa turhan pessimistisen kuvan kannankehityksestä. Toisaalta koirasvoittoisuuden kasvu läntisillä merialueilla viittaa naaraskuolevuuden todenmukaiseen nousuun (Kilpi ym. 2003, Lehikoinen ym. 2008), vaikkakaan naaraskuolevuus ei Suomenlahdella selittänyt kannanlaskua (Hario ym. 2009). Merikotka on paikallinen haitta mutta ei lentopoikastuotantoon vaikuttava perimmäinen tekijä. Merikotkan saalistus ei kyennyt estämään suuren vuosiluokan 2007 syntyä ja menestymistä. Nykytilanne Lounaissaaristossa kaipaisi laajaa selvitystä merikotkan saalistuksen todellisista vaikutuksista. Uudessa kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa haahka on silmälläpidettävä ja koko Itämeren piirissä vaarantunut (HELCOM 2011). BirdLife Internationalin (2004) määritelmä suotuisasta suojelun tasosta on haahkan osalta auttamatta vanhentunut, eikä sitä pitäisi nykyään käyttää enää missään yhteydessä. Määritelmä pohjasi 1990-luvun lopun tilanteeseen, jolloin Itämeren kanta oli liki puoli miljoonaa paria. Nykyään Itämeressä on enää paria, eli kannat ovat romahtaneet 40 % runsaassa kymmenessä vuodessa, mikä LINNUT-VUOSIKIRJA

6 SAARISTOLINTUKANTOJEN KEHITYS Kuva 3. Saaristolintujen muutosindeksit koko merialueella Lajinimen perässä on keskimääräinen vuotuinen parien lukumäärä. Askeltavassa mallinvalinnassa malleihin hyväksyttiin Wald-testien perusteella vain merkitsevät tai likimain merkitsevät muutokset indeksien suuntauksissa. Symboliviivan osoittamissa indekseissä hyväksyttiin muutosvuodet merkitsevyydellä p < 0.2; yleistävimmissä kuvaajissa suuntausten muutosten hyväksynnässä käytettiin tiukempaa rajaa, p < Vuoden 2000 indeksi=1. Esimerkiksi luotokirvisen indeksit poikkeavat suuresti toisistaan eri merkitsevyystasoilla. Ylikorostunut nousu (p < 0.2) vuonna 2009 selittyy muutamalta näytealueelta raportoiduista melko suurista määristä muiden alueiden lukumäärätietojen puuttuessa. Figure 3. Archipelago bird population indices as estimated for overall area, Numbers in titles indicate mean sample size per year. According to stepwise model optimization, signiþcant or nearly signiþcant changes in trends were accepted. Symbolized lines refer to models with Wald tests p < 0.2; in further optimized models, p < is the base year. E.g. exceptional high index (p < 0.2) of Rock Pipit Anthus petrosus in 2009 is caused by high counts reported from a few sample sites along with missing counts from many other sites. Taulukko 1. Yleistrendit arvioituna kuvien 3 ja 4 (p < 0.05) estimoinnin perusteella. Muutoskerroin (M) kerrottuna sadalla ilmaisee vuotuisen muutoksen prosentteina. 1 x M 24 tuottaa suhteellisen muutoksen koko seurantajakson aikana. Table 1. General trends based on Figs. 3 and 4 (p < 0.05) estimates. Multiplicative slope (M) multiplied with 100 gives the annual change in percents. 1 x M 24 gives the proportional change during the total period. KUVAN 3 LAJIT FIGURE 3 SPECIES Laji Tieteellinen nimi Muutos- Keskivirhe t-testi- Merkit Suuntaus Kanta-arvio kerroin suure sevyys (paria) Lat. species name Multiplicative Standard t-statistics Statistical Long-term Trend Population slope error signiþcance estimate (pairs) Kyhmyjoutsen Cygnus olor <0.001 Voimakas kasvu Strong increase Merihanhi Anser anser <0.001 Voimakas kasvu Strong increase 7000 Kanadanhanhi Branta canadensis <0.001 Voimakas kasvu Strong increase 6400 Valkoposkihanhi Branta leucopsis <0.001 Voimakas kasvu Strong increase 3800 Tukkasotka Aythya fuligula <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline Haahka Somateria mollissima <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline Pilkkasiipi Melanitta fusca <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline 5200 Tukkakoskelo Mergus serrator <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline 4700 Isokoskelo Mergus merganser <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline 3300 Ruokki Alca torda <0.001 Lievä kasvu Moderate increase Riskilä Cepphus grylle <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline Luotokirvinen Anthus petrosus <0.001 Lievä kasvu Moderate increase LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

7 LINNUSTONSEURANTA Kuva 4. Saaristolintujen muutosindeksit jaoteltuna kahteen merialuekokonaisuuteen, eteläiseen (Suomenlahti ja Lounaissaaristo, ympyrät) ja läntiseen (eteläinen Pohjanlahti ja pohjoinen Pohjanlahti, kolmiot) sekä koko merialueelle (viiva) vuosina Lajinimen perässä on keskimääräinen vuotuinen parien lukumäärä. Askeltavassa mallinvalinnassa malleihin hyväksyttiin Wald-testien perusteella vain merkitsevät tai likimain merkitsevät muutokset indeksien suuntauksissa. Symboloitujen viivojen osoittamiin malleihin hyväksyttiin muutosvuodet merkitsevyydellä p < 0.2; yleistävimmissä koko alueen kuvaajissa suuntausten muutosten hyväksynnässä käytettiin tiukempaa rajaa, p < Vuoden 2000 indeksi=1. Indeksit laskettuna koko merialueelle painottuvat alueittaisella otoskoolla. Esimerkiksi kalalokilla ylikorostunut nousu (p < 0.2) läntisellä alueella vuonna 2009 selittyy muutamalta näytealueelta raportoiduista melko suurista määristä muiden alueiden lukumäärätietojen puuttuessa. Figure 4. Archipelago bird population indices as estimated for southern and western sea area combinations (see Fig. 1) and overall, South refers to Gulf of Finland and SW Archipelago, and west means southern and northern Bay of Bothnia. Numbers in titles indicate mean sample size per year. According to stepwise model optimization, signiþcant or nearly signiþcant changes in trends were accepted. Symbolized lines refer to models with Wald tests p < 0.2; in further optimized models, p < is the base year. Overall indices are weighted by sample size of areas. E.g. exceptional high index of Common Gull Larus canus in west in 2009 (p < 0.2) is caused by high counts reported from a few sample sites along with missing counts from many other sites. KUVAN 4 LAJIT FIGURE 4 SPECIES Laji Tieteellinen nimi Muutos- Keskivirhe t-testi- Merkit Suuntaus Kanta-arvio kerroin suure sevyys (paria) Lat. species name Multiplicative Standard t-statistics Statistical Long-term Trend Population slope error signiþcance estimate (pairs) Meriharakka Haematopus ostralegus <0.01 Lievä kasvu Moderate increase 4000 Tylli Charadrius hiaticula <0.01 Lievä kasvu Moderate increase 1100 Punajalkaviklo Tringa totanus <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline 4000 Rantasipi Actitis hypoleucos <0.01 Lievä taantuminen Moderate decline 1800 Karikukko Arenaria interpres <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline 2800 Kalalokki Larus canus <0.001 Lievä kasvu Moderate increase Harmaalokki Larus argentatus Ei merkitsevä Vakaa Stable Not signiþcant Selkälokki Larus fuscus fuscus <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline 3400 Merilokki Larus marinus <0.001 Lievä taantuminen Moderate decline 2000 Naurulokki Larus ridibundus <0.05 Lievä kasvu Moderate increase Kalatiira Sterna hirundo <0.001 Lievä kasvu Moderate increase Lapintiira Sterna paradisaea Ei merkitsevä Vakaa Stable Not signiþcant LINNUT-VUOSIKIRJA

8 SAARISTOLINTUKANTOJEN KEHITYS Kalliosaarten ja louhikoiden onkalopesijöinä ruokit Alca torda potevat runsastuessaan pahenevaa pesäpaikkapulaa. Ilmeisesti osa populaatiosta joutuu odottamaan pesäpaikan vapautumista, monet mahdollisesti koko ikänsä. JUHA LAAKSONEN on hälyttävä muutos. Viron nykykanta on paria, Tanskan , Saksan 1500 ja Venäjän Itämeren rannikon 200 paria (HELCOM 2011). Haahka puuttuu pesivänä Latviasta, Liettuasta, Kaliningradista ja Puolasta. Suomessa haahka on kuitenkin edelleenkin runsas, näkyvä ja kuuluva osa merimaisemaa. Saaristolintuseurannassa vuotuinen aineistokoon keskiarvo on ylivertainen muihin lajeihin nähden (kuten mainittu, pesää). Pilkkasiiven ja koskeloiden kantakäyrät (kuva 3) muistuttavat siinä määrin haahkan kantakäyrää, että tekisi mieli etsiä jotain yhtenäistä tekijää näiden kaikkien neljän merisorsan kannanvaihteluiden taustalta. Kaikilla kannannousu taittui 1990-luvun puolivälissä, ja pitkää laskua seurasi pieni taitos ylöspäin viime vuosina. Kiintoisasti pilkkasiiven lentopoikastuoton on todettu myötäilleen haahkan lentopoikastuoton vaihteluita Söderskärillä, ja sattumoisin vuosi 2007 oli myös sillä erinomainen poikastuotantovuosi (Hario 2008). Monin paikoin pilkkasiiven parimäärä nousikin juuri vuonna 2010 (mm. tiheiden kantojen alueilla Trunsössä ja Föglön Bänössä). Koskeloiden poikastenhoidon strategiat, ravinto ja poikueiden liikkuvuus ovat kuitenkin niin tyystin toisenlaiset kuin simpukansyöjien, ettei yhteisiä ongelmia ole helposti löydettävissä lukuun ottamatta isojen lokkien saalistusta. Ruokkilinnut ja luotokirvinen Riskilä on vähentynyt etenkin Valassaarilla sekä eteläisellä Perämerellä Luodossa ja Kokkolassa. Sitä vastoin Ahvenanmaan läntisessä saaristossa riskiläkannat ovat kaksinkertaistuneet sitten vuosien Erittäin suuria yhdyskuntakokoja laskettiin laajalla alueella Hammarlandissa ja Eckerössä vuonna 2007 (Halkka ym. 2007). Sikäläisittäin riskilöitä on jopa enemmän kuin koko Tukholman saaristossa. Myös Länsi-Turunmaan saaristossa kannat osoittavat kasvua, vaikka lukumäärät ovat paljon pienemmät kuin Ahvenanmaalla. Itäinen Suomenlahti on vankkaa riskiläaluetta, ja täällä kannat ovat enimmäkseen pysyneet vakaina tilapäisiä minkin (tai näädän, kuten Aspskärillä!) vierailuja lukuun ottamatta (ks. myös Bergman 1989). Kokonaiskanta (kuva 3) on keskisen Pohjanlahden laskun takia hienoisesti pienentynyt, noin yhden prosentin vuosivauhtia (taulukko 1). Toisin kuin riskilä, ruokki on runsastunut (kuva 3) myös Pohjanlahdella, ei pelkästään Ahvenanmaalla. Missä määrin pesäpaikkoja on enää tarjolla, on avoin kysymys (ks. Tanskanen ym. 1994). Aikuisten lukumäärät pesäpaikoilla ovat kuitenkin jatkuvasti nousseet, ja lähes kaikilla näytealueilla ruokkeja seurataan aikuislaskennoin. Kalliosaarten ja louhikoiden onkalopesijöinä ruokit potevat runsastuessaan pahenevaa pesäpaikkapulaa. Ilmeisesti osa populaatiosta joutuu jatkuvasti odottamaan pesäpaikan vapautumista, monet mahdollisesti koko ikänsä. Kärjistäen voisi sanoa, että peruskallion maassa jääkausi asetti ruokkilinnuille populaatiokoon ylärajan. Itäisen Suomenlahden kannat ovat neljässä eri vaiheessa romahdelleet (vuosina 1992, 2000, 2006 ja 2010), mutta toipuneet sitten verraten nopeasti, ilmeisesti juuri suuren kelluvan kannanosan ansiosta (Hario ym. 1993, Hokkanen 2006). Toisaalta poikastuotto itäisellä Suomenlahdella on ollut minkkien ja vesivahinkojen takia sangen vaatimatonta (Hokkanen 2006). Luotokirvinen on vakaasti runsastunut kaikkialla rannikoillamme (kuva 3), viime aikoina erityisesti Turunmaan ja Merenkurkun näytealueilla. Kannan vuosivaihtelut voivat kuitenkin olla suuria riippuen talven ankaruudesta ja jäänlähdön ajoittumisesta. Luotokirvinen pesii kahdesti kesässä, jos säät sallivat. Myöhäisinä keväinä linnut ehtivät pesiä vain kerran, minkä lisäksi edeltänyt talvi on usein tappanut vesirajan kirvisiä tavallista enemmän. Aikaisina keväinä tilanne kuitenkin nopeasti tasoittuu, koska ensipesijöistäkin suurin osa pesii kahdesti kesässä, jos vuosi vain antaa myöten (Hario 1997). Luotokirvinen saapuu aikaisin ja lähtee myöhään, joten sen luulisi pystyvän levittäytymään myös Perämerelle, mutta näin ei ole toistaiseksi tapahtunut juuri Kokkolaa korkeammalla. Kahlaajat Meriharakka on kahlaajista menestynein, ja sen kanta on ollut kasvusuuntainen (kuva 4, taulukko 1). Suotuisa kehitys johtuu epäilemättä lajin suuresta koosta ja aggressiivisesta käytöksestä saalistajaharmaalokkeja kohtaan sekä lajin erikoisominaisuudesta kahlaajien joukossa, nimittäin kyvystä ruokkia poikasia. Meriharakkaemot hakevat ravintoa kauempaa ja tuo- 46 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

9 LINNUSTONSEURANTA vat sen poikasilleen nokkapala kerrallaan, joten laji ei ole sidottu tiettyyn pesimähabitaattiin, jolta vastakuoriutuneet poikaset joutuvat itse hakemaan ravintonsa, kuten vaikkapa uhanalaiset etelänsuosirri ja lapinsirri. Niinpä meriharakka voi pesiä monenlaisissa ympäristöissä teollisuuskentiltä talojen katoille. Kattopesinnät ovat yleistyneet Helsingin seudulla ja niitä raportoidaan yhä useammilta paikkakunnilta rannikolla ja sisämaassa (mm. Vaasassa, Nyman & Panu 2009). Tietenkin nämä ovat vain kuriositeetteja, mutta kuvastavat lajin poikkeuksellista sopeutumiskykyä kahlaajien joukossa. Urbanisoituminen on näkynyt myös esiaikuisten suurina joutoparvina rannikkotaajamien nurmikentillä. Voimakkaimmin kannat ovatkin kasvaneet pääkaupunkiseudun saaristoissa ja ylipäätään etelärannikolla. Sitä vastoin Merenkurkussa ja Perämerellä meriharakka häviää vielä runsaudessa kaikille muille kahlaajille. Itämeren rantamien tyllikantoja kohtasi selittämätön hupeneminen 1970-luvulta 1990-luvulle, jolloin kannat pienenivät Suomessa, Virossa ja Saksassa (mutta eivät Ruotsissa, Ottvall ym. 2009). Sittemmin Suomen rannikkokannat kasvoivat, etenkin Lounaissaaristossa, ja nykyään tylli näyttää eteläisillä merialueilla saaneen takaisin vanhat asemansa (kuva 4). Pohjanlahden puolella tylli on ulkosaaristossa vähälukuinen ja puuttuu mm. Merenkurkun näytealueilta kokonaan Norrskäriä lukuun ottamatta. Sitä vastoin mannerrannoilla ja eräissä Perämeren saaristoissa se on varsin yleinen. Lajin päätyminen nykyiseen Punaiseen kirjaan ( silmälläpidettävä ) johtuukin sisämaakantojen (etenkin Lapin) voimakkaasta liki 50 prosentin taantumasta kymmenen viime vuoden aikana. Syitä ei ole osattu kuin arvailla (pesimämaaston umpeenkasvu, rantarakentaminen). Habitaattimuutoksia pidetään punajalkaviklon merkittävänä uhkatekijänä ja mahdollisesti taantumisen (kuva 4, taulukko 1) syynä. Nimenomaan avoimien alueiden sulkeutuminen niittyrannoilla ja entisillä laidunalueilla lienevät koituneet punajalkaviklolle haitaksi, kuten muillekin kahlaajille (Mikkola-Roos ym ). Merensaaristossa muutokset eivät ole olleet niin suuria kuin mannerrannoilla. Sisämaan linja-, piste- ja kartoituslaskentojen tuloksissa kannat näyttäisivät puoliintuneen sitten 1980-luvun alun, ja 10 viime vuoden lasku, 26 %, vei lajin elinvoimaisesta suoraan silmälläpidettäväksi. Saaristoseurannassa aineistokoko on kolminkertainen sisämaan otoksiin nähden (158 paria vs. 55 paria), eikä taantuma täällä ole ollut aivan yhtä jyrkkä, 22 %. Atlas-tilanne kuvaa rannikonläheisten pisteiden hupenemista ja samaa myös paikoin saaristossa, etenkin Lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Muualla Euroopassa lajin uhkatekijöiksi tiedetään mm. siilin harjoittaman pesäpredaation Hebriideillä Skotlannissa, lajin eurooppalaisella tihentymäalueella! Ihminen toi siilin saarille vuonna 1974 ja rupesi siirtämään niitä pois vuonna 2003 suuressa kahlaajien pelastusoperaatiossa (Fuller ym. 2010). Merensaariston rantasipit ovat vähentyneet siinä missä sisämaankin kannat, keskimäärin 1,8 % vuodessa (taulukko 1, kuva 4). Sisämaan maalintujen seurannassa vuotuinen vähenemä vuosina oli 1,4 % ja kannan kokonaistaantuma 33 %. Saaristolintuseurannassa lajia on pidetty marginaalisena (se pesii mannerrannoilla ja sisäsaaristossa), mutta silti vuotuisen otoksen keskiarvo, 50 paria, on suurempi kuin maalintuseurannan vastaava, 43 paria. Perämerellä laji onkin nykyisin toiseksi runsain kahlaaja punajalkaviklon jälkeen. Rantasipi nousi uhanalaisuusluokituksessa Luotokirvinen Anthus petrosus saapuu aikaisin ja lähtee myöhään, joten sen luulisi pystyvän levittäytymään myös Perämerelle, mutta näin ei ole toistaiseksi tapahtunut. JUHA LAAKSONEN LINNUT-VUOSIKIRJA

10 SAARISTOLINTUKANTOJEN KEHITYS elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi pitkäaikaisen sisämaan taantumansa johdosta (yli 15 prosentin taantuma 15 vuodessa). Saariston tilanne tukee tätä ratkaisua. Kuten eräät muutkin saaristolajit, karikukko siirtyi uhanalaisuusluokituksessa suoraan elinvoimaisesta vaarantuneeksi kymmenessä vuodessa. Laskusuuntaus (kuva 4, taulukko 1) on kuitenkin jatkunut jo pitempään, ja kokonaiskannan taantuma vuosina on 47 %. Kuvan 4 kokonaisaineistossa havaintomäärän vuotuinen keskiarvo, 262 paria, on yhä suurempi kuin meriharakan 202 paria, mutta pitkän ajan keskiarvo kuvastaa paremminkin menneisyyttä, sillä vuonna 2010 lajien havaintomäärät olivat jo jokseenkin tasoissa, ja tämä johtui siitä, että meriharakat ovat runsastuneet nimenomaan eteläisillä merialueilla, joilla karikukot ovat erityisesti vähentyneet. Sitä vastoin Pohjanlahdella karikukko on edelleen runsaampi. Syitä karikukon taantumiseen ei tunneta. Laji on enimmäkseen arktinen pohjoisten rannikoiden laji ja tekee pitkiä muuttomatkoja. Itämeren karikukkojen talvioloista ei tiedetä mitään eikä edes sitä, aiheutuuko vähenemä kohonneesta aikuiskuolevuudesta vai tuotannon heikkenemisestä. Ainakaan pesimäympäristö ei ole vähentynyt saaristoissamme, ja tiira- ja naurulokki kalalokkiyhteisöt voivat hyvin, joiden tuntumassa karikukko pesii. Karikukon Itämeren kannat keskittyvät lähes yksinomaan Suomeen ja Ruotsiin; Viron piskuinen kanta on taantunut jo pitkään ja oli paria vuosina (Elts ym. 2009). Ruotsissa laji pesii itärannikolla Blekingestä Norrbotteniin ja hyvin pienin määrin Vänernillä. Myös Ruotsissa taantuma on ollut syvä ja sijoittunut samaan tapaan kuin Suomessa eteläisille merialueille. Ruotsin länsirannikolta laji hävisi 1990-luvun puolivälissä (Ottvall ym. 2009). Lokit Harmaalokin ja merilokin kannankehityksissä näkyy eteläisten merialueiden ja Pohjanlahden välinen korostunut käänteisyys: pitkää laskua etelässä ja yhtä pitkää nousua Pohjanlahdella (kuva 4). Ero johtuu osaltaan etelässä tehdyistä kannanrajoitustoimista (kaatopaikkapyynnistä); Turun seudulla niitä on tehty jo kolme vuosikymmentä, pääkaupunkiseudulla vuodesta 2004, mutta Pohjanlahdella niitä ollaan vasta aloittelemassa eräin paikoin. Harmaalokin kokonaiskannankehitys on kuitenkin vakaa, ja kanta-arvio pysyi ennallaan vajaassa parissa (taulukko 1), vaikka kannat ovat paikallisesti vähentyneetkin monin paikoin. Merilokilla sitä vastoin Pohjanlahden nousu on hidastunut, ja kokonaiskanta on nyt merkitsevässä laskussa, 1,3 % vuodessa (taulukko 1, kuva 4). Kannanrajoitustoimien ajoittumisesta ja tuloksista tehtiin selkoa edellisessä saaristolinturaportissa. Suomenlahdella näiden toimien tavoitteena on ollut nimenomaan selkälokin alamäen pysäyttäminen (ks. Hario ym. 2009). Taantuma onkin pysähtynyt nimenomaan keskisen Suomenlahden kaatopaikkapyynnin vaikutusalueella, jossa selkälokkikannat ovat nousseet nyt 17 % vuodesta Lentopoikastuotto on erityisen hyvä pääkaupunkiseudulla (Luostarinen 2010), mutta se on parantunut myös Söderskärillä, jossa kuitenkaan kanta ei ole vielä olennaisesti noussut. Söderskärillä osasyynä poikastuoton paranemiseen on ollut myös tautikuolevuuden pieneneminen 2000-luvulla samanaikaisesti kun DDE-pitoisuus poikasten maksassa on alentunut tasolle, jolla ilmeisesti ei ole kuolevuusvaikutusta. PCB-pitoisuuksissa ei ollut merkitsevää suuntausta. Pohjanlahden selkälokeissa (Kokkola, Pietarsaari) oli Avoimien alueiden sulkeutuminen niittyrannoilla ja entisillä laidunalueilla lienee koitunut punajalkaviklolle Tringa totanus haitaksi, kuten muillekin kahlaajille. Merensaaristossa muutokset eivät ole olleet niin suuria kuin mannerrannoilla. JUHA LAAKSONEN 48 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

11 LINNUSTONSEURANTA Pohjanlahden tiiroista suurin osa on edelleenkin lapintiiroja Sterna paradisaea, ja Perämerellä laji on monin paikoin runsain saaristolintu. ANTTI BELOW vähemmän ympäristömyrkkyjä kuin Suomenlahden, todennäköisesti ravinnon pienemmän kontaminaation johdosta. Siellä kuitenkin DDE/PCB-suhde pysyi korkeana vielä 2000-luvulla, mikä osoittanee DDTsaannon sattumanvaraisuutta selkälokin vuosikierron eri vaiheissa (pistekuormitus Afrikassa). Orgaanisten halogeeniyhdisteiden pitoisuudet ovat kuitenkin ensi kertaa osoittamassa pienenemisen merkkejä Söderskärin 30-vuotisessa aikasarjassa (Hario & Nuutinen 2011). Selkälokki on edelleenkin luokiteltu vaarantuneeksi meillä, ja se on syystä uhanalainen myös kaikkialla muualla (nimirodun) levinneisyysalueella. Tiirat Kala- ja lapintiiran lukusuhteiden hidas kääntyminen kalatiiravoittoiseksi on ollut havaittavissa Suomenlahdella jo pitkään. Suurimmat kalatiiramäärät ovat idässä; länteen päin lapintiiran osuus kasvaa. Pohjanlahti on edelleenkin kaikkialla lapintiiravoittoista, ja Perämerellä laji on monin paikoin runsain saaristolintu. Kummallakaan lajilla ei näytä olevan mitään hälyttävää pitkäaikaistrendissä (kuva 4), kalatiira näyttäisi jopa hieman runsastuvan tätä nykyä (taulukko 1). Suuret vuosittaiset lukumäärien vaihtelut juontuvat osittain havaintoteknisistä seikoista, kuten aikaisemmin on kerrottu (Hario 2000). Tiirat kuuluvat myös lajeihin, jotka ovat hyötyneet saariston minkkikampanjoista (Nordström 2003), mahdollisesti myös Itämeren kokonaistuotannon noususta rehevöitymisen alkuvaiheessa (von Haartman 1982). Kirjoittajien osoite / Authors address Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos PL 2 FIN Helsinki Kirjallisuus Balk, L., Hägerroth, P.-Å., Åkerman, G., Hanson, M., Tjärnlund, U., Hansson, T., Hallgrimsson, G., Zebühr, Y., Broman, D., Mörner, T. & Sundberg, H. 2009: Wild birds of declining European species are dying from a thiamine deþciency syndrome. PNAS 106: BirdLife International 2004: Birds in Europe: population estimates, trends and conservation status. Cambridge, UK: BirdLife International (BirdLife Conservation Series No. 12). Bergman, G. 1948: Om antalet skärgårdsfåglar vid våra kuster. Skärgårdsboken. Nordenskiöld- Samfundet i Finland, ss Bergman, G. 1969: Linnut ja saaristomme. Söderström & C:o. Helsinki. 241 s. Bergman, G. 1989: Kun näätä tuli Mickelskärille. Lintumies 24: Byholm, P. 2001: Suupohjan saaristolintukannat. Hippiäinen 31(1):4 9. Coulson, J. C. 2010: A long-term study of the population dynamics of Common Eiders Somateria mollissima: why do several parameters ßuctuate markedly? Bird Study 57:1 18. Elts, J., A. Kuresoo, E. Leibak, A. Leito V. Lilleleth, L. Luigujõe, E. Mägi, R. Nellis, R. Nellis & M. Ots 2009: Status and Numbers of Estonian Birds, Hirundo 22:3 31. Erkkilä, H. & Jutila, K. 1994: Porin saaristolinnusto Porin ympäristönsuojelulautakunnan julkaisu 1/94. Fuller, R. J., Humphreys, E. M., Wilson, J. D., Hoccom, D. G. & Calladine, J. 2010: Changes in the breeding wader populations of the marchair of the Western Isles, Scotland, between 2000 and Bird Study 57: Green, M Hur går det för ejdern i Sverige? en snabb lägesbeskrivning, september Arbetsmaterial, Naturvårdsverket och Lunds universitet. v. Haartman, L. 1982: The Arctic Tern Sterna paradisaea a new inhabitant of the inshore archipelago. Ornis Fennica 59: Halkka, A., Lehtinen, A., Tanskanen, A. & Lumiaro, R. 2007: Atlasinventeringar visar hur skärgårdsfågelfaunan på västra Åland förändras. ÅFF Årsberättelse 2007, ss Hannila, J., Hongell, H. & Tikkanen, H. 2010: Rahjan saaristolinnusto Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 20 s. Hario, M. 1997: Survival prospects of single-brooded and double-brooded Rock Pipits Anthus petrosus. - Ornis Fennica 74: Hario, M. 2000: Haahkan, ruokkilintujen, kalatiiran ja lapintiiran runsaus Suomen rannikolla Linnut-vuosikirja 1999: LINNUT-VUOSIKIRJA

12 SAARISTOLINTUKANTOJEN KEHITYS Hario, M. 2008: Vaaran välttäminen pilkkasiipipoikueiden ravintovesillä. Suomen Riista 54: Hario, M., Hokkanen, T., Malkio, H. 1993: Itäisen Suomenlahden lintukuolemat. Suomen Riista 39:7 20. Hario, M., Mazerolle, M. J. & Saurola, P. 2009: Survival of female common eiders Somateria m. mollissima in a declining population of the northern Baltic Sea. Oecologia 159: DOI: /s x Hario, M. & Nuutinen, J. M. J. 2011: Varying chick mortality in an organochlorine- strained population of the nominate Lesser Black-backed Gull Larus f. fuscus in the Baltic Sea. Ornis Fennica 88:1 13. Hario, M. & Rintala, J. 2002: Haahkan ja lokkien kannankehitys rannikoillamme vuosina Linnut-vuosikirja 2001: Hario, M. & Rintala, J. 2004: Kyhmyjoutsenen, haahkan ja hanhien kannankehitys rannikoilla Linnut-vuosikirja 2003: Hario, M. & Rintala, J. 2006: Fledgling production and population trends in Finnish Common Eiders (Somateria mollissima mollissima) - evidence for density dependence. Canadian Journal of Zoology 84: Hario, M. & Rintala, J. 2007: Tiirojen, sot kien, naurulokin ja haahkan kannankehitys rannikoilla Linnut-vuosikirja 2006: Hario, M. & Rintala, J. 2008: Haahkan ja lokkien kannankehitys rannikoilla Linnut-vuosikirja 2007: Hario, M. & Rintala, J. 2009: Age of Þrst breeding in the Common Eider Somateria m. mollissima population in the northern Baltic Sea. Ornis Fennica 86: Hario, M., Rintala, J. & Tanner, J. 2009: Keskisen Suomenlahden harmaalokkiprojekti. Kannanrajoitustoimet Riista- ja kalatalous Tutkimuksia 4/ s HELCOM 2011: Red List of Baltic Breeding Birds. 1st draft, March 2011 (käsikirjoitus). Helle, E., Helle, P. & Väisänen, R. A. 1988: Population trends among archipelago birds in the Krunnit sanctuary, northern Gulf of Bothnia, in Ornis Fennica 65:1 12. Hildén, O. & Hario, M. 1993: Muuttuva saaristolinnusto. Omakustanne. Forssan kirjapaino. 317 s. Hildén, O., Ulfvens, J., Pahtamaa, T. & Hästbacka, H. 1995: Changes in the archipelago bird populations of the Finnish Quark, Gulf of Bothnia, from to Ornis Fennica 72: Hokkanen, T. 2006: Kymenlaakson saaristolinnusto tutkimuskohteena. Rengastajan vuosikirja 2006, ss Hollmén, T. 2002: Biomarkers of health and disease in common eiders (Somateria mollissima) in Finland. Väitöskirja, HY, eläinlääketieteen laitos. Hongell, H. 2003: Saaristolinnusto muuttuu. Ornis Botnica 19: Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J (toim.) 1983: Suomen lintuatlas. SLY:n Lintutieto Oy. Helsinki. 520 s. Hägg, J. & Bäck, M. 2008: Valassaarten pesimälinnusto Ostrobothnia Australis s. Jakobsson, R., Kanckos, M. & Wistbacka, R. 2006: Fågelfaunan i Larsmo skärgård Miljönämnden i Larsmo s. Karpovic, V. N. 1987: On the possible cyclicity in the population dynamics of the common eider. Teoksessa: Karpovic, V. N. et al. (toim.), Research and conservationproblems in the White Sea. Murmansk 1987, ss (käännös venäjästä). Kilpi, M. 1987: Lokkikannat Hangon Läntisellä selällä Lintumies 22: Kilpi, M., Öst, M., Lehikoinen, A. & Vattulainen, A. 2003: Male sex bias in Eiders Somateria mollissima during spring migration into the Gulf of Finland. Ornis Fennica 80: Kilpi, M. & Öst, M : Merikotkan vaikutus Tvärminnen haahkakantaan. Suomen Riista 48: Koryakin, A. S. & Boyko, N. S. 2005: The White-tailed Sea Eagle Haliaeetus albicilla and the Common Eider Somateria mollissima in the Gulf of Kandalaksha, White Sea. Teoksessa: Koskimies, P. & Lapshin, N. V. (toim.), Status of Raptor Populations in Eastern Fennoscandia. Proceedings of the Workshop, Kostomuksha, Karelia, Russia, November 8-10, 2005, ss Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. 144 s. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Monitoring Bird Populations. Zoological Museum, Finnish Museum of Natural History. 144 s. Koskimies, P. 1989: Distribution and numbers of Finnish breeding birds. SLY:n Lintutieto Oy. Helsinki. 76 s. Laaksonen, J. 2004: Kevät lintusaarella. Gummerus, Jyväskylä. 176 s. Lehikoinen, A., Below, A. & Wickman, M. 2006: Tulliniemen luonnonsuojelualueen ja Russarön ympäristön saaristolinnusto vuonna Tringa 33: Lehikoinen, A., Christensen, T. K., Öst, M., Kilpi, M., Saurola, P. & Vattulainen, A. 2008: Largescale change in the sex ratio of a declining eider Somateria mollissima population. Wildlife Biology 14: Lehikoinen, E., Gustafsson, E. ym. 2003: Varsinais-Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys ry. Turku. 416 s. Leivo, M. 2007: Porvoon seudun lintuatlas Porvoon seudun lintuyhdistys ry., Porvoo. 102 s. Luostarinen, M. 2003: Yhteenveto linnustoselvityksestä Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueilla kesällä Tringa 30: Luostarinen, M. 2010: Linnustoselvitys Espoon, Helsingin ja Sipoon merialueilla kesällä Tringa 37: Merikallio, E. 1955: Suomen lintujen levinneisyys ja lukumäärä. Otava. Helsinki. 192 s. Miettinen, M. 1997: Dragsfjärdin Vänön ja Korppoon Brunskärin Aspön seuranta-alueiden pesimälinnusto Inventointiraportti, Metsähallitus. 20 s. Miettinen, M. 2004: Saaristomeren kansallispuiston ja yhteistoiminta-alueen pesimälinnusto 2000-luvun alussa katsaus pitkäaikaismuutoksiin. Käsikirjoitus, Metsähallitus. Mikkola-Roos, M., Tiainen, J., Below, A., Hario, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtiniemi, T., Rajasärkkä, A., Valkama, J. & Väisänen, R. A. 2010: Linnut. Teoksessa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.), Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, ss Nordström, M. 2003: Introduced predator in Baltic Sea archipelagos: variable effects of feral mink on bird and small mammal populations. Turun yliopiston julkaisuja, sarja AII, osa 158 (väitöskirja). von Numers, M. 1995: Distribution, numbers and ecological gradients of birds breeding on small islands in the Archipelago Sea, SW Finland. Acta Zool. Fennica s. Nyman, J. & Panu, J. 2009: Vaasan lintuatlas pesimälinnusto maisemarakenteessa. Linnut-vuosikirja 2008: Ottvall, R., L. Edenius, J. Elmberg, H. Engström, M. Green, N. Holmqvist, Å. Lindström, T. Pärt & M. Tjernberg 2009: Population trends for Swedish breeding birds. Ornis Svecica 19: Pahtamaa, T. 1999: Pohjoisen Merenkurkun saaristolinnusto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A s. Pahtamaa, T. 2006: Torgrundin saaristolinnuston kannankehityksestä Käsikirjoitus. Pannekoek, J. & van Strien, A. J. 2003: Trim 3 manual (Trends and indices for monitoring data). Statistics Netherlands, Voorburg, Netherlands. Pöyhönen, P. (toim.) 2002: Rönnskärin lintuasema Rönnskärin lintuaseman tiedontantoja no. 26. Kirkkonummi. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Rauhala, P. 2007: Perämeren kansallispuiston pesimälinnusto Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A s. Rauhala, P. & Suopajärvi, P. 2002: Kemin Lintuatlas Kemin kaupunki. 64 s. Rusanen, P. 2002: Tammisaaren itäisen saariston linnusto Tammisaaren kaupunki (moniste). Rönkä, M. T. H., Saari, C. L. V, Lehikoinen, E. A., Suomela, J. & Häkkilä, K. 2005: Environmental changes and population trends of breeding waterfowl in northern Baltic Sea. Ann. Zool. Fennici 42: Saari, L. 1999: Haahkan kannankehitys sisäsaaristossa. Metsästäjä Nro 6/1999, ss Salomonson, A. (toim.) 2007: Häckande skärgårdsfåglar i Norra Kvarken metodstudier och pilotuppföljning. Rapport från Kvarken Miljö ett Interreg IIIA-projekt. Vasa. 32 s. Sandelin, C. F. 2004: Klåvskär. Yliopistopaino. 47 s. Solonen, T., Lehikoinen, A. & Lammi, E. (toim.) 2010: Uudenmaan linnusto. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Helsinki. 509 s. Stjernberg, T. 1986: Saaristolinnusto. Teoksessa: Lindgren, L. & Stjernberg, T. (toim.), Saaristomeren kansallispuisto, ss WSOY. Porvoo-Helsinki-Juva. Tanskanen, A., Yrjölä, R. & Halkka, A. 1994: Tordmulen i Ålands västra skärgård. ÅFF Årsberättelse 1994, ss Tikkanen H. & Tuohimaa, H. 2003: Linnuston muutokset ja luonnonhoitotoimien vaikutukset Rahjan saaristossa. Ornis Botnica 19: Timonen, S. 2008: Suurhiekan YVA-hankkeen vaikutuspiirin linnusto. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 11 s. + 8 liitettä. Warén, T. 2004: Valsörarna. Fågelinventering Käsikirjoitus. Vasko, V., Lampolahti, J. & Sundelin, R. 2006: Rauman seudun lintuatlas. Rauman Seudun Lintuharrastajat ry. 134 s. Vikberg, P. & Moilanen, P. 1985: Kanadanhanhen tarhaus- ja istutushistoria Suomessa. Suomen Riista 32: Wistbacka, R. 1999: Silltruten i Jakobstad och Larsmo OA-Natur , ss Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s. Väänänen, V.-M., Laine, J., Lammi, E., Lehtiniemi, T., Luostarinen, V.-M. & Mikkola-Roos, M. 2010: Suomen valkoposkihanhikanta jatkaa kasvuaan. Linnut-vuosikirja 2009: LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

13 LINNUSTONSEURANTA Summary: Population trends of the archipelago birds along Finnish coasts during The Finnish Archipelago Bird Census scheme was launched in 1986, but the general trends of the coastal bird fauna is known already from the 1930s. The current scheme aims at monitoring population changes of 32 coastal bird species in 45 sample areas, consisting 2090 islands, averaging 46 islands per area (range 6 233, Fig. 2). The basic method is to count nests or parent birds (for Alcidae) on one to three occasions depending on the species and the season (see Koskimies & Väisänen 1991). In general, Finnish archipelago bird populations were increasing from the 1930s up to the mid-1990s, after which several populations started to decline, notably the Common Eider, the most numerous archipelago bird in the Baltic Sea. At its height, the total stock of Finnish archipelago bird populations amounted to half a million pairs. Over the past ten years, roughly one third of the species have been declining, this bringing the total number of pairs down to 340,000, a reduction of 25% (Fig. 1). For this report, population trends of 24 species were analyzed with the computer program TRIM applying log-linear modelling on count data. Models including one covariate (sea district, comprising two classes: southern, viz. Gulf of Finland plus SW Archipelago, and western, viz. southern Bay of Bothnia plus northern Bay of Bothnia) were Þtted on data. Final results are summarized in Table 1 and in Figs. 3 and 4. Among increasing species are all the four largest ones, viz. the Mute Swan, Greylag Goose, Canada Goose, and Barnacle Goose (Fig. 3; Table 1). The Barnacle Goose shows the highest increasing rate among archipelago birds, 41% per annum since the population start in late 1980s. Smaller Anatidae instead have done less well. In the Tufted Duck, a declining trend has been observed not only in Finland but over most of the Baltic Sea area. This trend seems to be more pronounced in northeast than in south-west. Over the entire Baltic, a declining trend with a population size reduction >15 % within 10 years categorizes the species as near threatened (NT) in the current Red Listing. In Finland, however, the estimated population decline in the archipelago was 50% during the last ten years (Fig. 3) and also 50% in the inland lake areas, moving the species from the category Least concern (LC) outright to vulnerable (VU). The Finnish Eider population has been decreasing by 2.3% per annum. The population has halved since the mid-1990s, at the turning point of the large western archipelago s increase (the core area of the species). Despite this drop, the species is still by far the most numerous seabird in Finland, the annual mean sample size of the monitoring scheme being 11,894 nests. The species is classiþed as NT in Finland. The Baltic Eider population has been declining since the 1990s, and the total decline was estimated at c. 30% during the period , i.e. it clearly exceeds 30% for the time span of 3 generations (15 years). Hence, the species is classiþed as VU over the entire Baltic. The population trend in Sweden is similar to that in Finland. There are several factors known to have an impact on the species. The ultimate acting mechanism seems to be the variations in ßedgling production. The good ßedging years 2007 and 2008 resulted in a marked peak upwards in 2010 in the Finnish population trajectory (Fig. 3). The population trends of the other seaducks, the Velvet Scoter, Goosander and Red-breasted Merganser are reminiscent of that of the Eider: a marked increase till the turning point of the century and then a decline. In the long term, the Baltic population of the Velvet Scoter has declined considerably. In Sweden, the decline was 30 50% during the last 25 years. In Finland, it was 60%. In Finland, all the three species are categorized NT in the current Red Data Book having been LC only ten years before. The Razorbill population has been steadily increasing in Finland despite the four instances of die-offs in the eastern Gulf of Finland (in 1992, 2000, 2006 and 2010; Fig. 3), reasons for which are still speculated. However, the larger populations in the Quark and in the Åland Islands were not affected in none of the years, keeping the total population thriving. In contrast, the Black Guillemot populations have been suffering from Mink predation all over the coasts. Yet, the species is still extremely abundant in the western Åland archipelago. Several mild winters in succession might be the reason for the increasing trend in Rock Pipit numbers in Finland (Fig. 3). The tendency of producing two broods per season increases in years of benign ice winter and early spring. This increases the numbers of recruits entering the population next year. Yet, there is no apparent impairment in survival prospects among individuals that breed twice (double-brooded) compared with those that only breed once a year (single-brooded). The Ringed Plover experienced a considerable decline during the past decades for most parts of the Baltic region. In Finland, the coastal population recovered during the 1990s being now slightly increasing (Fig. 4). Though the decline seems to have slowed down or stopped in several other countries as well (e.g., Germany, Poland) it is still continuing in Baltic inland areas. The Finnish Lapland population has declined by 47% in ten years, altering the national Red Listing category from LC to NT. The Redshank occurs along the coasts and scattered in the inland. The population has been declining during recent decades, the decline being about 26% since the 1980s for the entire country. This brought the species down to NT in Red Listing. The trend has been similar in the archipelago, 22%. Apparently, Redshank suffers from increased predation pressure even on small maritime islets after the expansion of larger gulls and Corvids (e.g. C. corax is increasingly abundant in the archipelago). In Finland, the Common Sandpiper is still the most abundant inland wader and found in all kinds of freshwater habitats throughout the country. Along the shores of the Baltic brackish waters it is common in the inner archipelagos, but is scarce or lacking in the barren outer archipelago. There is no apparent change in the overall distribution in the country, but a decline has been revealed both by inland transect censuses (an annual mean decrease of 1.4% during ) and by the Archipelago Bird Census scheme ( 1.8% during ). The total decline in the archipelagos amounts to 33% and also in inland 33% in 3 generations (15 years), for unknown reasons. Thus, the species is listed as NT. The Turnstone used to be the most common wader species in the outer archipelago. During , the total population declined by 47%, altering the Red Listing status from LC to VU. The population trend is steadily negative (Fig. 4, Table 1). Over the entire Baltic region, the species is considered VU. Severe reproductive failure has contributed to a drastic population decline of the nominate Lesser Black-backed Gull on its breeding grounds in Finland. The decline applies both to the southern and the western coasts. With a mean annual decline of 1.4%, the total coastal population came down by 28% in 25 years. According to the expected continuation of this trend, the 30% decline in 3 generations (33 years) will be reached, and the (sub)species is considered VU in Finland. In intensive Þeld studies in the central area of the Gulf of Finland, roughly 65 70% of chicks died to innate diseases in the 1980s and 1990s. In the 1990s, the ßedging rate was only During the 2000s, however, the occurrence of diseased chicks in the Gulf of Finland decreased to 48%, which helped to achieve a ßedging rate supposedly sustaining the population (0.52). Yet, the population has not yet recovered and is continuously declining (Fig. 4). The Greater Black-backed Gull and the Herring Gull have been declining in the southern sea districts, in areas where culling programs have taken place. For the Herring Gull, the decline has not been statistically signiþcant due to the still increasing numbers in the western sea district, whereas the Greater Black-backed Gull has been declining in both areas. Culling was done to reduce the predation rate by these larger gulls on chicks of the Lesser Black-backed Gull in the central Gulf of Finland. Currently, culling programs have been ceased and the numbers of larger gulls will recover rapidly. Among successful archipelago birds are the both sea terns, the Common Tern and Arctic Tern. Despite wide ßuctuations, there is no apparent long-term decline; instead the Common Tern is moderately increasing. This has happened concurrently with the heavy eutrophication of the Baltic environment. Eutrophication ultimately leads to negative effects in water quality and biodiversity. For terns, the short-terms effects have probably been mostly positive, increasing the availability of food, this enabling populations to grow and expand into new habitats. Yet, with increasing eutrophication, this may prove to be temporal. There are already indications of trend reversals among species, the Common Tern increasing and the Arctic Tern decreasing in areas of the former Arctic Tern habitats. LINNUT-VUOSIKIRJA

Vesilinnut vuonna 2012

Vesilinnut vuonna 2012 Vesilinnut vuonna 2012 Runsaus ja poikastuotto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Luonnontieteellinen keskusmuseo käynnistivät vesilintujen laskennan vuonna 1986. Maastolaskennat on nyt tehty 27

Lisätiedot

Linnut. vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Linnut. vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Linnut vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Telkän kannanvaihteluilla ei näytä olevan yhteyttä talvien sääolojen kanssa. Jari Kostet Telkän ja isokoskelon kannanvaihtelut eteläsuomalaisissa

Lisätiedot

Tulliniemen luonnonsuojelualue. ja Russarön ympäristön saaristolinnusto vuonna 2005

Tulliniemen luonnonsuojelualue. ja Russarön ympäristön saaristolinnusto vuonna 2005 Tulliniemen luonnonsuojelualueen ja Russarön ympäristön saaristolinnusto vuonna 2005 Aleksi Lehikoinen, Antti Below ja Mikael Wickman Johdanto Hankoniemen lounaisosassa sijaitsevat Tulliniemen ja Russarön

Lisätiedot

Saaristolintuseuranta Ruotsissa ja Suomessa Metodivertailu Merenkurkussa 2001-2006

Saaristolintuseuranta Ruotsissa ja Suomessa Metodivertailu Merenkurkussa 2001-2006 Saaristolintuseuranta Ruotsissa ja Suomessa Metodivertailu Merenkurkussa 2001-2006 Michael Haldin Pohjanmaan luontopalvelut Saaristolintusymposio 15.11.2008 KPLY/Birdlife LÄHTÖKOHDAT vuonna 2001 käynnistyi

Lisätiedot

Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 2006

Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 2006 1 Riistantutkimuksen tiedote 209:1-5. Helsinki 16.8.6 Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 6 Hannu Pöysä, Marcus Wikman, Esa Lammi ja Risto A. Väisänen Vesilinnuston kokonaiskanta pysyi viime vuoden

Lisätiedot

Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 Juha Tiainen (Luke) ja Markku Mikkola-Roos (Syke) Riistapäivät 20.1.2016

Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 Juha Tiainen (Luke) ja Markku Mikkola-Roos (Syke) Riistapäivät 20.1.2016 Suomen lintujen uhanalaisuus Juha Tiainen (Luke) ja Markku Mikkola-Roos (Syke) Riistapäivät 20.1.2016 Metso, LC Huuhkaja, EN Kuva: Antti Below Tehtävä Ympäristöministeriö antoi lintutyöryhmälle alkuvuodesta

Lisätiedot

Merimetso ja valkoposkihanhi - raportti pahoista pojista. Markku Mikkola-Roos Pekka Rusanen

Merimetso ja valkoposkihanhi - raportti pahoista pojista. Markku Mikkola-Roos Pekka Rusanen Merimetso ja valkoposkihanhi - raportti pahoista pojista Markku Mikkola-Roos Pekka Rusanen Merimetso Kuva: Riku Lumiaro Merimetson runsastumisen syyt Länsi-Euroopassa 1960-luvun alussa alle 5 000 paria

Lisätiedot

Saaristolintuseuranta ja Riistakolmiot. Jukka Rintala Lintulaskijatapaaminen 14.2. 15.2.2015 Oriveden opistolla

Saaristolintuseuranta ja Riistakolmiot. Jukka Rintala Lintulaskijatapaaminen 14.2. 15.2.2015 Oriveden opistolla Saaristolintuseuranta ja Riistakolmiot Jukka Rintala Lintulaskijatapaaminen 14.2. 15.2.2015 Oriveden opistolla Saaristolintuseuranta Tarkoitus mitata pesivien merilintujen vuotuiset populatiokoon muutokset

Lisätiedot

TAHKOLUODON MERITUULIPUISTO

TAHKOLUODON MERITUULIPUISTO TAHKOLUODON MERITUULIPUISTO Porin Tahkoluodon edustan merialueen linnusto 2008 Tahkoluodon tuulipuiston YVA:n täydentävä linnustoselvitys Suomen Hyötytuuli Oy Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Pori

Lisätiedot

Linnut. vuosikirja 2011 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Linnut. vuosikirja 2011 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Linnut vuosikirja 2011 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Suotuisan suojelutason saavuttamiseen tarvitaan vuosittain rahaa vähintään nel- jä kertaa enemmän kuin hallinto nykyään käyttää linnustonsuojelualueiden

Lisätiedot

H E L S I N G I N H A L L I N T O O I K E U D E L L E ASIA:

H E L S I N G I N H A L L I N T O O I K E U D E L L E ASIA: H E L S I N G I N H A L L I N T O O I K E U D E L L E ASIA: Muutoksenhaku Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksestä 4.11.2015 :n 284 kohdalla (Kruunuvuorenrannan joukkoliikenneyhteyden asemakaavan hyväksyminen

Lisätiedot

Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto

Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskus Kuva: Tero Taponen Kosteikkoluontotyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin (koko maa) 100 % 10 12 21 17 70 14 n 90 % 80

Lisätiedot

Raportti 29.5.2015. Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015

Raportti 29.5.2015. Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015 Raportti 29.5.2015 Kinnulan Hautakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015 Espoo 2015 1 Kannen kuva: Valokuvat: Karttakuvat: Pohjakartat ja ilmakuvat: Kirjoittaja: Toimittaja: Kiitokset: Matti Sissonen

Lisätiedot

Keurusseudun selkälokit erityisseurannassa

Keurusseudun selkälokit erityisseurannassa Keurusseudun selkälokit erityisseurannassa Matti Aalto 2010 (kuva Ari Aalto) Selkälokkeja on tutkittu Keuruun ja Mänttä-Vilppulan järvillä yhtäjaksoisesti kymmenkunta vuotta. Ensimmäinen hyvä parimäärälaskenta

Lisätiedot

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen lokkilaskentojen raportti vuodelta 2013

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen lokkilaskentojen raportti vuodelta 2013 Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen lokkilaskentojen raportti vuodelta 213 Tringa ry Hannu Holmström HELSINGIN SEUDUN YMPÄRISTÖPALVELUT -KUNTAYHTYMÄ LOKKILASKENTOJEN RAPORTTI VUODELTA 213 1. Johdanto Helsingin

Lisätiedot

Accommodation statistics

Accommodation statistics Transport and Tourism 2015 Accommodation statistics 2015, July Nights spent by foreign tourists in Finland up by.5 per cent in July The number of recorded nights spent by foreign tourists at Finnish accommodation

Lisätiedot

Suomen valkoposkihanhikanta jatkaa kasvuaan

Suomen valkoposkihanhikanta jatkaa kasvuaan Suomen valkoposkihanhet Valtakunnallinen linnustonseuranta Suomen valkoposkihanhet Branta leucopsis pesivät hyvin erilaisessa ympäristössä kuin arktiset lajitoverinsa, mutta se ei ole estänyt lajia menestymästä.

Lisätiedot

Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä.

Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä. Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä. Vesijärven tilan muutokset ovat heijastuneet järven pesimälinnustoon. Järvelle pesimään kotiutuneet linnut kertovat siitä, millaista ravintoa

Lisätiedot

Accommodation statistics

Accommodation statistics Transport and Tourism 2015 Accommodation statistics 2015, April Nights spent by foreign tourists in Finland decreased by 4.4 per cent in April The number of recorded nights spent by foreign tourists at

Lisätiedot

Suomen pesimälinnusto :

Suomen pesimälinnusto : Suomen pesimälinnusto : tiheydet ja kannanmuutokset OLLI JÄRVINEN & RISTO A. VÄISÄNEN JÄRVINEN, O. & R. A. VÄISÄNEN 1977: Suomen pesimälinnusto: tiheydet ja kannanmuutokset (Finnish birds. Their numbers

Lisätiedot

Asiantuntija-arvio lämpökuorman vaikutuksista linnustoon. Aappo Luukkonen ja Juha Parviainen

Asiantuntija-arvio lämpökuorman vaikutuksista linnustoon. Aappo Luukkonen ja Juha Parviainen Asiantuntija-arvio lämpökuorman vaikutuksista Aappo Luukkonen ja Juha Parviainen Asiantuntija-arvio lämpökuorman vaikutuksista 1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 2 2 HANKKEEN LÄMPÖKUORMA... 2 3 LÄMPÖKUORMAN VAIKUTUKSET

Lisätiedot

RAPORTTI MAAKOTKAN, MUUTTOHAUKAN, TUNTURIHAUKAN SEKÄ OULUN JA LAPIN LÄÄNIEN MERIKOTKIEN PESINNÖISTÄ VUONNA 2009

RAPORTTI MAAKOTKAN, MUUTTOHAUKAN, TUNTURIHAUKAN SEKÄ OULUN JA LAPIN LÄÄNIEN MERIKOTKIEN PESINNÖISTÄ VUONNA 2009 RAPORTTI MAAKOTKAN, MUUTTOHAUKAN, TUNTURIHAUKAN SEKÄ OULUN JA LAPIN LÄÄNIEN MERIKOTKIEN PESINNÖISTÄ VUONNA 2009 Muuttohaukan pesäpaikka: Kuva Tuomo Ollila 11.11.2009 Tuomo Ollila Metsähallitus Luontopalvelut

Lisätiedot

Lajien levinneisyysmuutokset ja ilmastonmuutos - Linnut ympäristömuutosten ilmentäjinä

Lajien levinneisyysmuutokset ja ilmastonmuutos - Linnut ympäristömuutosten ilmentäjinä Lajien levinneisyysmuutokset ja ilmastonmuutos - Linnut ympäristömuutosten ilmentäjinä Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellinen keskusmuseo, HY aleksi.lehikoinen@helsinki.fi Oma esittely Gradu 2003 HY: Merimetson

Lisätiedot

Rauman kaupunki. Rauman Maanpään vesilintulaskennat ja kehrääjäselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY

Rauman kaupunki. Rauman Maanpään vesilintulaskennat ja kehrääjäselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY Rauman kaupunki Rauman Maanpään vesilintulaskennat ja kehrääjäselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY Raportteja 55/2015 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat

Lisätiedot

Accommodation statistics 2013

Accommodation statistics 2013 Transport and Tourism 2014 Accommodation statistics 2013 Foreign demand for accommodation services grew by one per cent in 2013 In 2012, a record limit of 20 million overnight stays was reached, and the

Lisätiedot

Selkämeren merkitys lintujen muuttoväylänä. Ismo Nousiainen ja Hannu Tikkanen

Selkämeren merkitys lintujen muuttoväylänä. Ismo Nousiainen ja Hannu Tikkanen Selkämeren merkitys lintujen muuttoväylänä Ismo Nousiainen ja Hannu Tikkanen Johdanto Pohjanmaan rannikkoa pidetään linnuille tärkeänä muuttoväylänä ja pesimäalueena. Selkämeren ja Merenkurkun merkitys

Lisätiedot

KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA

KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA Tilaaja Kalajoki Asiakirjatyyppi Linnustoselvitys Päivämäärä 15.1.2013 Viite 82143508 KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS

Lisätiedot

Use of spatial data in the new production environment and in a data warehouse

Use of spatial data in the new production environment and in a data warehouse Use of spatial data in the new production environment and in a data warehouse Nordic Forum for Geostatistics 2007 Session 3, GI infrastructure and use of spatial database Statistics Finland, Population

Lisätiedot

Skene. Games Refueled. Muokkaa perustyyl. napsautt. @Games for Health, Kuopio. 2013 kari.korhonen@tekes.fi. www.tekes.fi/skene

Skene. Games Refueled. Muokkaa perustyyl. napsautt. @Games for Health, Kuopio. 2013 kari.korhonen@tekes.fi. www.tekes.fi/skene Skene Muokkaa perustyyl. Games Refueled napsautt. @Games for Health, Kuopio Muokkaa alaotsikon perustyyliä napsautt. 2013 kari.korhonen@tekes.fi www.tekes.fi/skene 10.9.201 3 Muokkaa Skene boosts perustyyl.

Lisätiedot

Linnut. vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Linnut. vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Linnut vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO VUODEN 2010 LAJI KAAKKURI Vuoden 2010 laji kaakkuri Kalevi Eklöf, Lasse Kosonen & Pertti Virta Vuoden 2010 BirdLifeSuomen toisena seurantalajina oli

Lisätiedot

Jääpeitteen vaihtelut ja trendit Suomen sisävesissä

Jääpeitteen vaihtelut ja trendit Suomen sisävesissä Jääpeitteen vaihtelut ja trendit Suomen sisävesissä Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskus (SYKE), johanna.korhonen@ymparisto.fi Abstract The longest ice break up series, from River Tornionjoki, started

Lisätiedot

Linnustonseurannan kuulumiset: koordinointi ja tuloksia. Aleksi Lehikoinen aleksi.lehikoinen@helsinki.fi

Linnustonseurannan kuulumiset: koordinointi ja tuloksia. Aleksi Lehikoinen aleksi.lehikoinen@helsinki.fi Linnustonseurannan kuulumiset: koordinointi ja tuloksia Aleksi Lehikoinen aleksi.lehikoinen@helsinki.fi Muutoksia koordinoinnissa AL:lle akatemiatutkijan rahoitus 5v (31.8.219 asti) Sijaiseksi Päivi Sirkiä

Lisätiedot

MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA

MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA Elina Arola MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA Tutkimuskohteena Mikkelin museot Opinnäytetyö Kulttuuripalvelujen koulutusohjelma Marraskuu 2005 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.11.2005 Tekijä(t) Elina

Lisätiedot

GOLD FIELDS ARCTIC PLATINUM OY Suhangon kaivoshankkeen laajennus TÄYDENTÄVÄ LINNUSTOSELVITYS 2012. Suhangon täydentävä linnustoselvitys

GOLD FIELDS ARCTIC PLATINUM OY Suhangon kaivoshankkeen laajennus TÄYDENTÄVÄ LINNUSTOSELVITYS 2012. Suhangon täydentävä linnustoselvitys TÄYDENTÄVÄ LINNUSTOSELVITYS 2012 16UEC0227 30.11.2012 GOLD FIELDS ARCTIC PLATINUM OY Suhangon kaivoshankkeen laajennus Suhangon täydentävä linnustoselvitys Gold Field Arctic Platinum Oy Suhangon täydentävä

Lisätiedot

Tupakkapoliittisten toimenpiteiden vaikutus. Satu Helakorpi Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto Terveyden edistämisen yksikkö

Tupakkapoliittisten toimenpiteiden vaikutus. Satu Helakorpi Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto Terveyden edistämisen yksikkö Tupakkapoliittisten toimenpiteiden vaikutus Satu Helakorpi Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto Terveyden edistämisen yksikkö Päivittäin tupakoivien osuus (%) 1978 2006 % 50 40 30

Lisätiedot

16WWE1309 28.4.2011. Vapo Oy

16WWE1309 28.4.2011. Vapo Oy 16WWE1309 28.4.2011 Vapo Oy YVA-kohteiden täydentävät luontoselvitykset Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus 2011 16WWE1309 Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus 2011 1 Vapo Oy Pyhäjärven Leväsuon

Lisätiedot

SELL Student Games kansainvälinen opiskelijaurheilutapahtuma

SELL Student Games kansainvälinen opiskelijaurheilutapahtuma SELL Student Games kansainvälinen opiskelijaurheilutapahtuma Painonnosto 13.5.2016 (kansallinen, CUP) Below in English Paikka: Nääshalli Näsijärvenkatu 8 33210 Tampere Alustava aikataulu: Punnitus 12:00-13:00

Lisätiedot

BALTICCONNECTOR MAAKAASUPUTKIYHTEYS VIRO-SUOMI INKOON LINNUSTOSELVITYKSET. Vastaanottaja Gasum Oy. Asiakirjatyyppi Linnustoselvitys

BALTICCONNECTOR MAAKAASUPUTKIYHTEYS VIRO-SUOMI INKOON LINNUSTOSELVITYKSET. Vastaanottaja Gasum Oy. Asiakirjatyyppi Linnustoselvitys Vastaanottaja Gasum Oy Asiakirjatyyppi Linnustoselvitys Päivämäärä 27.12.2013 BALTICCONNECTOR MAAKAASUPUTKIYHTEYS VIRO-SUOMI INKOON LINNUSTOSELVITYKSET MAAKAASUPUTKIYHTEYS VIRO-SUOMI INKOON LINNUSTOSELVITYKSET

Lisätiedot

Haahkan syysaikainen esiintyminen Ahvenanmaalla

Haahkan syysaikainen esiintyminen Ahvenanmaalla BirdLife tutki haahkan syksyistä yleisyyttä Ahvenanmaalla. JARI KOSTET Haahkan syysaikainen esiintyminen Ahvenanmaalla Teemu Lehtiniemi, Tero Toivanen & Jari Helstola Tämä raportti käsittelee haahkan syysaikaista

Lisätiedot

Merimetson kannankehitys Suomessa pesintämenestys, ravinto ja vaikutus muuhun pesimälinnustoon

Merimetson kannankehitys Suomessa pesintämenestys, ravinto ja vaikutus muuhun pesimälinnustoon Merimetson kannankehitys Suomessa pesintämenestys, ravinto ja vaikutus muuhun pesimälinnustoon Aleksi Lehikoinen Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopisto Ekologian ja systematiikan laitos Populaatiobiologian

Lisätiedot

3 9-VUOTIAIDEN LASTEN SUORIUTUMINEN BOSTONIN NIMENTÄTESTISTÄ

3 9-VUOTIAIDEN LASTEN SUORIUTUMINEN BOSTONIN NIMENTÄTESTISTÄ Puhe ja kieli, 27:4, 141 147 (2007) 3 9-VUOTIAIDEN LASTEN SUORIUTUMINEN BOSTONIN NIMENTÄTESTISTÄ Soile Loukusa, Oulun yliopisto, suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitos & University

Lisätiedot

LYTH-CONS CONSISTENCY TRANSMITTER

LYTH-CONS CONSISTENCY TRANSMITTER LYTH-CONS CONSISTENCY TRANSMITTER LYTH-INSTRUMENT OY has generate new consistency transmitter with blade-system to meet high technical requirements in Pulp&Paper industries. Insurmountable advantages are

Lisätiedot

Laskenta-aineistojen käyttö ympäristöhallinnon suojelutyössä

Laskenta-aineistojen käyttö ympäristöhallinnon suojelutyössä Laskenta-aineistojen käyttö ympäristöhallinnon suojelutyössä Markku Mikkola- Roos Kuva: Antti Below Kuva: Markus Varesvuo 1 Missä käytetään? Lintudirektiivin ja meristrategiadirektiivin toimeenpano Natura

Lisätiedot

Linnut. vuosikirja 2012 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Linnut. vuosikirja 2012 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Linnut vuosikirja 212 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO 94 LINNUT-VUOSIKIRJA 212 LINNUSTONSEURANTA Suomen sisävesien vesilintujen kannanvaihtelut 1986 212 Aleksi Lehikoinen, Hannu Pöysä, Jukka Rintala &

Lisätiedot

Riistatiedon merkitys vieraslajitilanteen. esimerkkinä lajipari euroopanmajava - kanadanmajava. Kaarina Kauhala Luke

Riistatiedon merkitys vieraslajitilanteen. esimerkkinä lajipari euroopanmajava - kanadanmajava. Kaarina Kauhala Luke Riistatiedon merkitys vieraslajitilanteen hallinnassa: esimerkkinä lajipari euroopanmajava - kanadanmajava Kaarina Kauhala Luke Euroopanmajava Metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvulla (1868). Takaisinistutettu

Lisätiedot

Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys 2012

Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys 2012 Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys 2012 Silvestris luontoselvitys oy 7.9.2012 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys 2012 2 (9)

Lisätiedot

Itäisen Suomenlahden saaristolinnuston pitkäaikaismuutokset erityisesti vuosina 1992 2011

Itäisen Suomenlahden saaristolinnuston pitkäaikaismuutokset erityisesti vuosina 1992 2011 Tatu Hokkanen Itäisen Suomenlahden saaristolinnuston pitkäaikaismuutokset erityisesti vuosina 1992 2011 Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 195 Tatu Hokkanen Nummikuja 2 A 00760 Helsinki

Lisätiedot

TTIP-tutkimuksen tulokset: Pohjoismaiden kansalaisten näkemyksiä vapaakaupasta ja TTIP:stä Heinä-elokuu 2015

TTIP-tutkimuksen tulokset: Pohjoismaiden kansalaisten näkemyksiä vapaakaupasta ja TTIP:stä Heinä-elokuu 2015 TTIP-tutkimuksen tulokset: Pohjoismaiden kansalaisten näkemyksiä vapaakaupasta ja TTIP:stä Heinä-elokuu 2015 Tutkimuksen toteutus Tutkimus kattoi 5 Pohjoismaata, joissa haastateltiin yhteensä 4586 yksityishenkilöä

Lisätiedot

Keskisen Suomenlahden harmaalokkiprojekti

Keskisen Suomenlahden harmaalokkiprojekti Keskisen Suomenlahden harmaalokkiprojekti Kannanrajoitustoimet 2004 2007 Martti Hario, Jukka Rintala ja Jukka Tanner RIISTA- JA KALATALOUS TUTKIMUKSIA 4/2009 RIISTA- JA KALATALOUS TUTKIMUKSIA 4/2009 Keskisen

Lisätiedot

Kirjokertun (Sylvia nisoria Bechst.) pesimäkannan kehitys ja tila Lounais-Suomessa

Kirjokertun (Sylvia nisoria Bechst.) pesimäkannan kehitys ja tila Lounais-Suomessa Kirjokertun (Sylvia nisoria Bechst.) pesimäkannan kehitys ja tila Lounais-Suomessa Panu Kunttu Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry 31.1.2009 1 Kansikuva: Kirjokerttu laulaa usein ympäristöään korkeammalla

Lisätiedot

Linnut. vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Linnut. vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Linnut vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Suomen muuttohaukat vuonna 2013 Tuomo Ollila Edellisen kerran muuttohaukkaa on ollut esillä Linnut-vuosikirjassa 2007 (Ollila & Koskimies 2008).

Lisätiedot

Selkä- ja harmaalokkikannan kehitys Keski-Pohjanmaan rannikolla

Selkä- ja harmaalokkikannan kehitys Keski-Pohjanmaan rannikolla Selkä- ja harmaalokkikannan kehitys Keski-Pohjanmaan rannikolla - Mikä on riittävä seuranta-alue? Juhani Hannila, Harri Hongell & Ralf Wistbacka Keski-Pohjanmaan rannikko Seurantalaskennat Kokkola: 12

Lisätiedot

Choose Finland-Helsinki Valitse Finland-Helsinki

Choose Finland-Helsinki Valitse Finland-Helsinki Write down the Temporary Application ID. If you do not manage to complete the form you can continue where you stopped with this ID no. Muista Temporary Application ID. Jos et onnistu täyttää lomake loppuun

Lisätiedot

Vaaran välttäminen pilkkasiipipoikueiden ravintovesillä

Vaaran välttäminen pilkkasiipipoikueiden ravintovesillä Suomen Riista 54: 105 118 (2008) Vaaran välttäminen pilkkasiipipoikueiden ravintovesillä Martti Hario Photo Antti Below Pilkkasiipeä on pidetty huonosti meriympäristöön sopeutuneena lajina. Sen poikueet

Lisätiedot

Linnut. vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Linnut. vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Linnut vuosikirja 2013 L UONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Saaristolinnuston kehitys Suomen rannikoilla 1986 2013 Martti Hario & Jukka Rintala Pohjolan vanhin linnustoseuranta, Suomen saaristolintuseuranta

Lisätiedot

FCG Finnish Consulting Group Oy

FCG Finnish Consulting Group Oy FCG Finnish Consulting Group Oy RAAHEN KAUPUNKI ja RAAHEN SATAMA AITTALAHDEN JA SOMERONLAHDEN LINNUSTOSELVITYS FCG Finnish Consulting Group Oy Aittalahden ja Someronlahden linnustoselvitys P12075 SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

Kalakantojen muutokset Saaristomerellä. Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet

Kalakantojen muutokset Saaristomerellä. Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet Kalakantojen muutokset Saaristomerellä Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet Skärgårdshavets biosfärområdets vinterträff 2010 28. 1. 2010 Ari Leskelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kalakantojen

Lisätiedot

Linnut. vuosikirja 2012 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Linnut. vuosikirja 2012 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Linnut vuosikirja 2012 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO Mustapyrstökuirin esiintyminen ja kannankehitys Suomessa Jorma Pessa & Sami Timonen Suomeen etelämpää Euroopasta levittäytynyt mustapyrstökuiri on

Lisätiedot

Itämeren lohikantojen tila

Itämeren lohikantojen tila Itämeren lohikantojen tila Lohi- ja vesiparlamentti, Tornio 11.11.2014 Tapani Pakarinen ja Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kuvat: Ville Vähä Itämeren tilastoitu lohisaalis noin

Lisätiedot

Vuoden 2008 linnut naurulokki ja pikkulokki

Vuoden 2008 linnut naurulokki ja pikkulokki Nauru- ja pikkulokit 2008 Vuoden lintu Vuoden 2008 linnut naurulokki ja pikkulokki Esa Lammi Naurulokin Larus ridibundus taantuminen näyttää päättyneen. Kuva: JUKKA HAAPALA Naurulokki ja pikkulokki olivat

Lisätiedot

Uhanalaisuusarvioinnin välitarkastelu 2015

Uhanalaisuusarvioinnin välitarkastelu 2015 Uhanalaisuusarvioinnin välitarkastelu 2015 Esko Hyvärinen Ympäristöneuvos Riistapäivät 20.1.2015, Oulu Uhanalaisuusarvioinnit Suomessa Suomessa on tehty neljä lajien uhanalaisuusarviointia: 1985, 1991,

Lisätiedot

Research plan for masters thesis in forest sciences. The PELLETime 2009 Symposium Mervi Juntunen

Research plan for masters thesis in forest sciences. The PELLETime 2009 Symposium Mervi Juntunen Modelling tree and stand characteristics and estimating biomass removals and harvesting costs of lodgepole pine (Pinus contorta) plantations in Iceland Research plan for masters thesis in forest sciences

Lisätiedot

LINNUSTOSELVITYS 16X170594 07.01.2014. VAPO OY Korvanevan lisäalueiden pesimälinnustoselvitys, Jalasjärvi

LINNUSTOSELVITYS 16X170594 07.01.2014. VAPO OY Korvanevan lisäalueiden pesimälinnustoselvitys, Jalasjärvi LINNUSTOSELVITYS 16X170594 07.01.2014 VAPO OY Korvanevan lisäalueiden pesimälinnustoselvitys, Jalasjärvi Sisältö 1 JOHDANTO JA MENETELMÄT 1 2 TULOKSET 2 2.1 Yleiskuvaus 2 2.2 Suojelullisesti huomionarvoiset

Lisätiedot

Kansaianvälinen aikuistutkimus PIAAC 2012

Kansaianvälinen aikuistutkimus PIAAC 2012 1 AIKUISKOULUTUS MARGINAALISTA KESKIÖÖN KVS140-Juhlavuoden seminaari Helsinki 21.3.2014 Kansaianvälinen aikuistutkimus PIAAC 2012 Antero Malin Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto 2 Kansainvälinen

Lisätiedot

Fjärdkärin asemakaavan luontoselvitys

Fjärdkärin asemakaavan luontoselvitys Mustasaaren kunta Seija Väre 12.6.2012 12.6.2012 1 (11) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 2 2 SUOJELUTIEDOT... 2 3 SELVITYSMENETELMÄT... 2 4 SELVITYSALUEEN LUONTO... 2 4.1 Osa-alueiden luonto... 3 5 LINNUSTOSELVITYS...

Lisätiedot

S U U N N IT T E L U JA T E K N IIK K A OX2 MERKKIKALLION TUULIVOIMAPUISTO

S U U N N IT T E L U JA T E K N IIK K A OX2 MERKKIKALLION TUULIVOIMAPUISTO S U U N N IT T E L U JA T E K N IIK K A OX2 MERKKIKALLION TUULIVOIMAPUISTO KEHRÄÄJÄSELVITYS 2015 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P18892P002 Tiina Mäkelä Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Tuulivoimapuiston

Lisätiedot

1. Laitoksen tutkimusstrategia: mitä painotetaan (luettelo, ei yli viisi eri asiaa)

1. Laitoksen tutkimusstrategia: mitä painotetaan (luettelo, ei yli viisi eri asiaa) Tutkimuksen laadunvarmistus laitostasolla: Itsearviointi Tutkimuksen laadunvarmistukseen ja laadun arviointiin liittyvä kysely on tarkoitettu vastattavaksi perusyksiköittäin (laitokset, osastot / laboratoriot,

Lisätiedot

ÄHTÄRIN SAPPION TUULIVOIMAHAN KE PETOLINTUJEN PESÄPAI KKASE LVITYS

ÄHTÄRIN SAPPION TUULIVOIMAHAN KE PETOLINTUJEN PESÄPAI KKASE LVITYS Vastaanottaja Pohjanmaan Tuuli Oy Asiakijatyyppi Ra portti Päivämäärä 24.1.2015 0 ÄHTÄRIN SAPPION TUULIVOIMAHAN KE PETOLINTUJEN PESÄPAI KKASE LVITYS c RAM B&L ÄHTÄRIN SAPPION TUULIVOIMAHANKE PETOLINTUJEN

Lisätiedot

HMG-CoA Reductase Inhibitors and safety the risk of new onset diabetes/impaired glucose metabolism

HMG-CoA Reductase Inhibitors and safety the risk of new onset diabetes/impaired glucose metabolism HMG-CoA Reductase Inhibitors and safety the risk of new onset diabetes/impaired glucose metabolism Final SmPC and PL wording agreed by PhVWP December 2011 SUMMARY OF PRODUCT CHARACTERISTICS New Class Warnings

Lisätiedot

Suomen 2011 osallistumiskriteerit

Suomen 2011 osallistumiskriteerit KAH Suomen 2011 osallistumiskriteerit ARTEMIS Call 2011 -työpaja @ Helsinki 17.1.2011 Oiva Knuuttila KAH ARTEMIS Advanced Research and Technology for Embedded Intelligence and Systems Sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä

Lisätiedot

Ilmastonmuutoksen kansainvälisten vaikutuksien heijastuminen Suomeen

Ilmastonmuutoksen kansainvälisten vaikutuksien heijastuminen Suomeen Ilmastonmuutoksen kansainvälisten vaikutuksien heijastuminen Suomeen SEMINAARI ILMASTONMUUTOKSEN KANSALLISESTA SOPEUTUMISSTRATEGIASTA 10.4 2014 Sirkku Juhola Sisältö Ilmastonmuutoksen vaikutusten määritelmiä

Lisätiedot

Market Report / December

Market Report / December Market Report / December Nights in Helsinki down 6% in December while the total 212 numbers stayed the same as last year Nights in Helsinki were down 6.1% in December. Domestic nights declined by 8.5%,

Lisätiedot

Suomen Luontotieto Oy. Savonlinnan Laukunkankaan tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011.

Suomen Luontotieto Oy. Savonlinnan Laukunkankaan tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011. Savonlinnan Laukunkankaan tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011. Huuhkaja saattaa pesiä alueella Suomen Luontotieto Oy 35/2012 Jyrki Matikainen ja Tikli Matikainen Sisältö

Lisätiedot

TORNION RÖYTÄN TUULIVOIMALAT. Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus 2011. Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry. Johdanto

TORNION RÖYTÄN TUULIVOIMALAT. Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus 2011. Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry. Johdanto TORNION RÖYTÄN TUULIVOIMALAT Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus 2011 Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry Johdanto Tutkimuksen tilaaja oli Ramboll Oy. Kartoituksen kohteena olivat nykyisellä ja suunnitellulla

Lisätiedot

Linnut ja soidensuojelu - lintuyhdistysten aineistot?

Linnut ja soidensuojelu - lintuyhdistysten aineistot? Linnut ja soidensuojelu - lintuyhdistysten aineistot? Teemu Lehtiniemi Kuva: Margus Ellermaa Linnut Suomen parhaiten seurattu lajiryhmä Pitkät aikasarjat Hyviä muun luonnon monimuotoisuuden ilmentäjiä

Lisätiedot

Liite 3. Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä tavattujen huomionarvoisten lintulajien kuvaukset

Liite 3. Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä tavattujen huomionarvoisten lintulajien kuvaukset Liite 3. Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä tavattujen huomionarvoisten lintulajien kuvaukset Liitteessä käytettyjen lyhenteiden selitykset: VU=vaarantunut, RT=alueellisesti uhanalainen NT=silmälläpidetävä,

Lisätiedot

Suomen Luontotieto Oy

Suomen Luontotieto Oy Hoikkahiue-Luodeletto tuulivoimalapuiston suunnittelualueen pesimälinnustoselvitykset ja sulkasatokerääntymien havainnointi 2009. Tylli pesii lähes kaikilla hiekkasaarilla Suomen Luontotieto Oy 4/2010

Lisätiedot

Järvilinnuston pitkäaikaisseurantaa naurulokin vuosisata Pohjois-Savossa: tulokas, valtias, taantuja

Järvilinnuston pitkäaikaisseurantaa naurulokin vuosisata Pohjois-Savossa: tulokas, valtias, taantuja 6 7 5 4 11 1 3 18 9 12 2 Kuva 1. Pohjois-Savon järvilinnuston seurantaan kuuluneita järviä. Järvet 1 2 ovat pisimpään tutkittuja, järvet 3 7 varhain tutkittuja ja 8 12 viime aikoina tutkittuja. Fig. 1.

Lisätiedot

Lähivõrdlusi Lähivertailuja19

Lähivõrdlusi Lähivertailuja19 Lähivõrdlusi Lähivertailuja19 P E A T O I M E T A J A A N N E K A T R I N K A I V A P A L U T O I M E T A N U D E V E M I K O N E, K I R S T I S I I T O N E N, M A R I A - M A R E N S E P P E R E E S T

Lisätiedot

The BaltCICA Project Climate Change: Impacts, Costs and Adaptation in the Baltic Sea Region

The BaltCICA Project Climate Change: Impacts, Costs and Adaptation in the Baltic Sea Region The BaltCICA Project Climate Change: Impacts, Costs and Adaptation in the Baltic Sea Region The BaltCICA Project is designed to focus on the most imminent problems that climate change is likely to cause

Lisätiedot

Photo: Paavo Keränen. KAINUU in statistics 2009

Photo: Paavo Keränen. KAINUU in statistics 2009 Photo: Paavo Keränen KAINUU in statistics 2009 KAINUU IN PROPORTION TO THE WHOLE OF FINLAND Forest area Total area Roads Primary production Summer cottages Unemployed Populat. over 64 years Number of farms

Lisätiedot

352 Lappfjärdin ja Lakikankaan tuulivoimapuistot CPC Finland Oy FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

352 Lappfjärdin ja Lakikankaan tuulivoimapuistot CPC Finland Oy FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 352 Lappfjärdin ja Lakikankaan tuulivoimapuistot CPC Finland Oy Muuttolinnuston seuranta olisi suositeltavaa toteuttaa yhteistyössä muiden samalle muuttoreitille sijoittuvien tuulivoimapuistojen kanssa,

Lisätiedot

Pyhäjärven linnusto 2010. Kevätmuutto, pesimälinnusto, syysmuutto. Rauno Yrjölä, Oskari Kekkonen, Antti Tanskanen, Peter Uppstu

Pyhäjärven linnusto 2010. Kevätmuutto, pesimälinnusto, syysmuutto. Rauno Yrjölä, Oskari Kekkonen, Antti Tanskanen, Peter Uppstu Pyhäjärven linnusto 2010 Kevätmuutto, pesimälinnusto, syysmuutto Rauno Yrjölä, Oskari Kekkonen, Antti Tanskanen, Peter Uppstu Pyhäjärven linnustoselvitys 2010 Kevätmuutto, pesimälinnusto, syysmuutto Rauno

Lisätiedot

KOTKAN-HAMINAN SEUTU. MATKAILUN TUNNUSLUKUJA 13.6.2013 Huhtikuu. Kotka venäläisyöpymisissä Jonsuun ja Jyväskylän. Alkuvuoden yöpymiset + 11 %

KOTKAN-HAMINAN SEUTU. MATKAILUN TUNNUSLUKUJA 13.6.2013 Huhtikuu. Kotka venäläisyöpymisissä Jonsuun ja Jyväskylän. Alkuvuoden yöpymiset + 11 % KOTKAN-HAMINAN SEUTU MATKAILUN TUNNUSLUKUJA 13.6.2013 Huhtikuu Alkuvuoden yöpymiset + 11 % Kotkan-Haminan seudun majoitusliikkeiden rekisteröidyt yöpymiset (40.800) lisääntyivät tammi-huhtikuussa 11,4

Lisätiedot

Liite 1. Hankkeen tuotokset

Liite 1. Hankkeen tuotokset Changes in landscape-scale habitat selection of capercaillie (Tetrao urogallus) in managed north-boreal forest Lue lisää >Miettinen, Janne; Helle, Pekka; Nikula, Ari; Niemelä, Pekka Silva Fennica 43(4):595

Lisätiedot

IBA-seurannat: tavoitteíta, menetelmiä ja tuloksia

IBA-seurannat: tavoitteíta, menetelmiä ja tuloksia IBA-seurannat: tavoitteíta, menetelmiä ja tuloksia Tero Toivanen, BirdLife Suomi, lintulaskijatapaaminen 14.2.2015 Kuva: Kalle Meller IBA = kansainvälisesti tärkeät lintualueet Maailmanlaajuinen seurantaverkosto

Lisätiedot

Metsälamminkankaan tuulivoimapuiston osayleiskaava

Metsälamminkankaan tuulivoimapuiston osayleiskaava VAALAN KUNTA TUULISAIMAA OY Metsälamminkankaan tuulivoimapuiston osayleiskaava Liite 3. Varjostusmallinnus FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 12.5.2015 P25370 SHADOW - Main Result Assumptions for shadow calculations

Lisätiedot

Hankkeen toiminnot työsuunnitelman laatiminen

Hankkeen toiminnot työsuunnitelman laatiminen Hankkeen toiminnot työsuunnitelman laatiminen Hanketyöpaja LLP-ohjelman keskitettyjä hankkeita (Leonardo & Poikittaisohjelma) valmisteleville11.11.2011 Työsuunnitelma Vastaa kysymykseen mitä projektissa

Lisätiedot

Vuodesta 1992 asti olemme

Vuodesta 1992 asti olemme Vielä sirri sirisee - lapinsirritutkimusta Perämeren rannoilla Antti Rönkä ja Kari Koivula Hailuodon Pöllännokalla on ollut 2-3 lapinsirrireviiriä koko 1990-luvun ajan. Metsähallitus on muutamana vuotena

Lisätiedot

MERIKOTKAN ONNELLINEN TARINA SUOMESSA

MERIKOTKAN ONNELLINEN TARINA SUOMESSA MERIKOTKAN ONNELLINEN TARINA SUOMESSA WWF SUOMEN 40-VUOTISJUHLASEMINAARI 22.10.2012 HY:N PIENESSÄ JUHLASALISSA TORSTEN STJERNBERG MERIKOTKATYÖRYHMÄN PJ. ALKUTUNNELMAA Merikotka, saaristomme sekä koko Pohjolan

Lisätiedot

Paikkatiedon semanttinen mallinnus, integrointi ja julkaiseminen Case Suomalainen ajallinen paikkaontologia SAPO

Paikkatiedon semanttinen mallinnus, integrointi ja julkaiseminen Case Suomalainen ajallinen paikkaontologia SAPO Paikkatiedon semanttinen mallinnus, integrointi ja julkaiseminen Case Suomalainen ajallinen paikkaontologia SAPO Tomi Kauppinen, Eero Hyvönen, Jari Väätäinen Semantic Computing Research Group (SeCo) http://www.seco.tkk.fi/

Lisätiedot

Land-Use Model for the Helsinki Metropolitan Area

Land-Use Model for the Helsinki Metropolitan Area Land-Use Model for the Helsinki Metropolitan Area Paavo Moilanen Introduction & Background Metropolitan Area Council asked 2005: What is good land use for the transport systems plan? At first a literature

Lisätiedot

1. Gender - Sukupuoli N = 65. 2. Age - Ikä N = 65. Female Nainen. Male Mies 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-

1. Gender - Sukupuoli N = 65. 2. Age - Ikä N = 65. Female Nainen. Male Mies 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50- Aalto Doctoral Programme in Science, Follow-up Questionnaire for Doctoral Students - Perustieteiden tohtoriohjelma, seurantakysely jatko-opiskelijoille (22 % answered to the questionnaire) 1. Gender -

Lisätiedot

Mallasveden pesimälinnusto

Mallasveden pesimälinnusto Pentti Linkola Tukkakoskelo Mergus serrator voi Mallasvedellä hyvin. Kuva: Tapio Solonen Suurten sisävesien lintukannat ja niiden muutokset tunnetaan huonosti vaikkapa merten saaristolinnustoon verrattuna

Lisätiedot

Socio-cultural valuation of ecosystem services provided by Baltic Salmon. Timo P. Karjalainen Thule Institute/University of Oulu Oulun yliopisto

Socio-cultural valuation of ecosystem services provided by Baltic Salmon. Timo P. Karjalainen Thule Institute/University of Oulu Oulun yliopisto Socio-cultural valuation of ecosystem services provided by Baltic Salmon Timo P. Karjalainen Thule Institute/University of Oulu Oulun yliopisto Sisällys/content The issue (kysymys): how to value and assess

Lisätiedot

23.5.2012 1 Rakentamisen näkymät EU-alueella ja Suomessa

23.5.2012 1 Rakentamisen näkymät EU-alueella ja Suomessa 23.5.2012 1 Rakentamisen näkymät EU-alueella ja Suomessa Pekka Pajakkala Senior Advisor, VTT President of EUROCONSTRUCT 2012 23.5.2012 2 Rakentamisen näkymät EU, CEE, SUOMI 1. VTT 2. TALOUDEN JA RAKENTAMISEN

Lisätiedot

Raportti 29.5.2015. Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015

Raportti 29.5.2015. Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015 Raportti 29.5.2015 Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015 Espoo 2015 1 Kannen kuva: Selvitysalueella tavattu hiiripöllö. Matti Sissonen Karttakuvat: Faunatica Oy Pohjakartat ja ilmakuvat:

Lisätiedot

Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. Karttaliite

Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. Karttaliite Karttaliite Tero Toivanen, Timo Metsänen ja Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomi ry 14.5.2014 Sisällys Karttojen selite ja tulkintaohje... 3 Yhdistelmäkartat kaikkien lajien muuttoreiteistä... 4 Kevätmuutto...

Lisätiedot

S-55.1100 SÄHKÖTEKNIIKKA JA ELEKTRONIIKKA

S-55.1100 SÄHKÖTEKNIIKKA JA ELEKTRONIIKKA S-55.00 SÄHKÖKNKKA A KONKKA. välikoe 2..2008. Saat vastata vain neljään tehtävään!. aske jännite U. = 4 Ω, 2 = Ω, = Ω, = 2, 2 =, = A, 2 = U 2 2 2 2. ännitelähde tuottaa hetkestä t = t < 0 alkaen kaksiportaisen

Lisätiedot

Social and Regional Economic Impacts of Use of Bioenergy and Energy Wood Harvesting in Suomussalmi

Social and Regional Economic Impacts of Use of Bioenergy and Energy Wood Harvesting in Suomussalmi Social and Regional Economic Impacts of Use of Bioenergy and Energy Wood Harvesting in Suomussalmi Green Cities and Settlements 18.2.2014 Ville Manninen Writers Project group Sirpa Korhonen, Anna Mari

Lisätiedot