suuri tarina Hyvinvointivaltion sosiaalialan riippumaton ammattilehti Hallintokantelut kertovat huonosta kohtelusta

Transkriptio

1 sosiaalialan riippumaton ammattilehti Hallintokantelut kertovat huonosta kohtelusta Luottamushenkilö Roy Sabel, Kokkola Anne Määttä: Pirstaloitunut järjestelmä kuormittaa Salla Heiskanen Sosiaalityöntekijänä Aurinkorannikolla Miten käy VERKossa hyvinvointivaltion? Äänestä vuoden valopilkkua! Kerro mielipiteesi! Palveluasumista vai henkilökohtaista apua? aan k u m e Tul ään m ä t t i keh ä! e t h e l uutta Hyvinvointivaltion suuri tarina

2 π Sosiaalitieto Julkaisija SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry yhdessä Huoltaja-säätiön kanssa. Perustettu 1912, 100. vuosikerta. Ilmestyy vuonna kertaa, joista kaksi on kaksoisnumeroa. Toimitusneuvosto Ulla Salonen-Soulié, puheenjohtaja Kirsi Anttila Heikki Hiilamo Harri Jokiranta Leena Rosenberg-Ryhänen Sari Siikasalmi Ilkka Karisto, sihteeri Toimitus Hämeentie 15, Helsinki Ilkka Karisto, päätoimittaja puh Erja Saarinen, toimituspäällikkö puh Lea Suoninen-Erhiö, toimituspäällikkö puh Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto / Sosiaalitieto Workshop Pälviä Oy Takkatie 10 C, Helsinki puh toimisto@workshopalvia.fi Taitto / Noste Anna-Mari Tenhunen Kannen kuvitus Heikki Pälviä Työpaikkailmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Ippa Koivunen puh sosiaalitieto@soste.fi Tilaushinnat 2012 vuositilaus 71 euroa kestotilaus 66 euroa opiskelija- ja eläkeläistilaus 33 euroa Mediakortti osoitteessa Kirjapaino 3 pääkirjoitus ahneus uhkaa tulevaisuuden hyvinvointia Heikki Hiilamo 4 6 ajankohtaista omaishoito, alkoholiasenteet, vanhustyö ja työllistäminen Luottamushenkilö vastaa uutisia lyhyesti napsitut 7 laina ja palaute Suomi, onnistunein valtio Riitta Särkelä 8 13 kärki Sosiaalipolitiikan suuri tarina 14 näkökulma kolumni noste Jorma Sipilän kirjoittama suuri tarina kertoo hyvinvointivaltion synnystä, kuihtumisesta ja mahdollisesta uudesta tulemisesta. vain kovia aiheita näkökulma pinnan alta lukijalta puheenvuoro muut teemat Asiakkaat haluavat kirjallisia päätöksiä ja asiallista kohtelua Ritva Haapala kirjat juristin nurkka Palveluasumista vai henkilökohtaista apua? Tapio Räty oma ura 30 tuomisia ja viemisiä Klikkaa apua sosiaalityöntekijä auttaa verkossa Arja Jämsén Painotuote Aikakauslehtien Liiton ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. ISSN-L ISSN Jorma Sipilä Hyvinvointivaltion kolme vaihetta 2 sosiaalitieto 11 I12

3 kuva: Lea Suoninen-Erhiö Heikki Hiilamo tutkimusprofessori, Kansaneläkelaitos Huoltaja-säätiön hallituksen jäsen Oikein jaettuna kakusta riittää jo nyt kaikille. Pääkirjoitus 13. marraskuuta 2012 Ahneus uhkaa tulevaisuuden hyvinvointia Hahmotelmat tulevaisuuden hyvinvoinnista ohjautuvat helposti tärkeisiin tuotannontekijöihin maahan, rahapääomaan ja työhön. Miten luonnonvarat riittävät Suomessa, miten saamme houkuteltua investointeja, miten kekseliäitä ja ahkeria tulevat sukupolvet ovat? Ennen hyvinvointivaltiota, tämän lehden perustamisen aikaan, valtaosa suomalaisista oli köyhiä. Hyvinvointivaltio onnistui poistamaan köyhyyden Suomesta lähes kokonaan kunnes se palasi uudelleen 1990-luvun suuren laman jälkeen eikä ole vieläkään poistunut. Hyvinvointivaltio rakennettiin talouskasvun avulla, ja talouskasvua tarjotaan yhä yleislääkkeenä hyvinvointivaltion ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä köyhyyden ja kurjuuden nujertamiseen. Hyvinvointivaltio toimii ketjukirjeen tavoin: vanhusten eläkkeet ja hoiva maksetaan kulloinkin työssä olevien maksuista ja veroista. Sama pätee julkisen velan hoitoon. Tämä vaatii tekemään runsaasti töitä, ansaitsemaan suuria palkkoja ja maksamaan niistä suuria maksuja ja veroja. Tämä lääke on kuitenkin ainakin jossain määrin myrkyllinen. Talouskasvu kuluttaa loppuun luonnonvaroja ja saastuttaa ympäristöä sekä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä, mikä on kaikkien maapallon asukkaiden suurin yhteinen uhka. Talouskasvuun liittyy myös talouden globalisaatio eli kansainvälisen työnjaon syveneminen. Se nostaa rikkaissa maissa työntekijöille asetettuja vaatimuksia, koska vähemmän tuottava työ pakenee kehittyviin maihin, joissa työvoima on halvempaa. Tämä näkyy massiivisena työttömyytenä ja matalana työllisyysasteena lähes kaikissa EU-maissa, myös Suomessa. Hyvinvointivaltiota tarvitaan jakamaan resursseja vakuuttamaan riskien varalta ja turvaamaan mahdollisuuksia mutta inhimillisten tarpeiden näkökulmasta talouskasvua ei välttämättä enää tarvita. Oikein jaettuna kakusta riittää jo nyt kaikille. Toisin kuin 100 vuotta sitten hyvinvoinnin tulevaisuus ei välttämättä ole enää kiinni perinteisistä tuotannontekijöistä vaan arvoista ja asenteista. Kyse on siitä, miten paljon olemme valmiita jakamaan omastamme, jotta kaikille niin Suomessa kuin muuallakin riittäisi edes se vähin, joka tarvitaan ihmisarvoiseen elämään. Tulevaisuuden hyvinvoinnin uhka ei ole rahan puute vaan ahneus. Tarkoitan jakamisella muutakin kuin tulonsiirtoja. Massatyöttömyys ja syrjäytyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle ovat inhimillisen pääoman riistoa. Työtä on jaettava uudelleen. Näköalattoman joutilaisuuden sijaan tarvitaan merkityksellistä tekemistä ja osallistumista, työttömyyskorvauksien sijaan tarvitaan palkkavakuutus. Työelämään on raivattava tilaa myös niille, joiden työkyky on jostain syystä heikentynyt. Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin työntekijöiden solidaarisuuden pohjalle. Nyt tarvitaan solidaarisuutta työelämän sisäpiiriläisten ja sen ulkopuolelle jääneiden välillä. kuva: Pan Yi seuraavassa numerossa Hyvinvointi vapaaehtoisten varassa? Miten etenee brittien Suuri yhteiskunta, Big Society? Mittapuita työtoiminnan ohjaukseen Syrjäyttäminen nauttii valtavaa mediasuosiota Joulukuun Sosiaalitieto on lehden viimeinen numero. Lehti lakkaa ilmestymästä ensi vuonna. Vaan ei hätää, tilalle syntyy uusi lehti: Noste. Sosiaalitieto 12/12 postitetaan lukijoille 11. joulukuuta Siihen aiottujen työpaikkaja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään Numero 12/2012 on Sosiaalitiedon viimeinen numero. sosiaalitieto 11 I12 3

4 ajankohtaista Kymmenen vuoden Sosiaalitiedot verkossa Sosiaalitiedon 100-vuotisen taipaleen kunniaksi viimeisen 10 vuoden lehdet ovat nyt kokonaisina luettavissa verkossa. > Ajankohtaista OMAISHOITO Uudet omaishoitajat pääsevät Helsingissä valmennuskurssille. Omaishoitoperheet saavat myös kokeilla henkilökohtaisen budjetin käyttöä. dettavan seurana, kun hoitaja on asioimassa tai virkistäytymässä. Vanhuspalveluissa omaishoidon kotiavustajia on nyt 13. Perheiden tarpeiden mukaan heidän työaikansa painottuu entistä enemmän iltoihin. Alle 16-vuotiaille lapsille ja nuorille on tarjolla erityislapsenvahtipalvelua. Uudenlaisia palveluratkaisuja haetaan Lauttasaaren ja Kallion alueilla, missä on meneillään Asiakaskeskeinen palveluverkko- hanke. Perheet voivat hankkia osan palveluista henkilökohtaisen budjetin avulla. Sillä tarkoitetaan tarpeen arvioinnissa määriteltyä rahasummaa, joka myönnetään henkilön käytettäväksi palveluiden hankintaan sieltä, mistä hän itse haluaa ja silloin, kun hänen aikatauluunsa parhaiten sopii. Koko kaupungissa kehitetään palveluseteliä. Sitä kokeillaan omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikaisessa lyhytaikaishoidossa, mutta hoitajat odottavat sitä myös kotiin tuotettuun palveluun. Uudet palveluntuottajatahot, kuten järjestöt ja yritykset, tuovat monipuolisuutta omaishoidon tukemiseen, mutta toisaalta omaishoitoperheet kokevat palvelujärjestelmän hajanaiseksi. Helsingissä lisätäänkin perheiden palveluohjausta, jotta he pystyvät ennakoidusti Helsingin sosiaalivirasto parantaa omaishoitoperheiden toimintaedellytyksiä Omannäköinen omaishoito -hankkeella tänä ja ensi vuonna. Perheiden luottamusta tuen toimivuuteen halutaan lisätä ja tarjota heille omannäköisiä, räätälöityjä palveluita. Hanke koskee sekä ikäihmisiä että lapsia ja nuoria hoitavia perheitä. Helsingissä oli viime vuonna noin omaishoidon tuen saajaa. Hoidettavista yli 65-vuotiaita oli Tuen saajien määrä on tänä vuonna lisääntynyt lähes 400:llä. Omaishoidontuki nähdään Helsingissä kokonaisuutena, jossa hoitopalkkion rinnalla korostuvat muut perheen saamat palvelut ja tuet. Kaikille uusille yli 65-vuotiasta omaistaan hoitaville on tarjottu syksystä lähtien valmennuskurssi. Sen uskotaan ehkäisevän hoitajien kuormittumista. Hoitajien jaksamista tuetaan hoidettavien osavuorokautisella hoidolla joko päivä- tai yöaikaan. Se on myös yksi vaihtoehto järjestää hoitajan vapaa lyhytaikaisen hoidon, päivätoiminnan ja sijaisomaishoidon rinnalla. Omaishoidon kotiavustajien kotikäynnit ovat merkittävä tukikeino perheille, joissa hoidettava on yli 65-vuotias. Kotiavustaja on hoikoostamaan tukipalveluista itselleen sopivan kokonaisuuden. Monet omaishoitoperheet eivät halua tukipalveluita. Omaishoito saattaa olla sudenkuoppa, jos tukipalveluista ei ole ajoissa kerrottu perheelle. Kriisitilanteessa on hankalaa ottaa vastaan uusia tukimuotoja. Palvelukokonaisuuden hallintaa kehitetään myös tekemällä perheelle yksi arjen palvelusuunnitelma. Se syntyy, kun sovitetaan yhteen perheen oma arjen suunnitelma ja yhdessä viranomaisten kanssa laaditut hoito- ja palvelusuunnitelmat. Avainsana on ihmisen kuuleminen, mistä syntyy asiakkaiden luottamus palvelujärjestelmään. Tänä vuonna valmistui Harriet Finne-Soverin raportti Helsinki vanhenemiseen varautuva kaupunki. Sen mukaan omaishoitoperheiden jaksamisen riskitekijöitä on se, että hoivaaja on puoliso ja hän asuu hoivattavan kanssa, hoidettava on mies ja hänen kognitionsa on alentunut vähintään keskivaikeasti. Omaishoidon hankkeella etsitään keinoja riskien minimoimiseksi. Merja Etholén-Rönnberg sosiaali- ja lähityön päällikkö Helsingin sosiaalivirasto ALKOHOLIASENTEET Suomalaisten asenteet alkoholinkäyttöä ja etenkin humalajuomista kohtaan ovat tiukkoja, vaikka asenteissa on ensi kertaa havaittavissa käänne sallivampaan suuntaan. Suomalaisten alkoholiasenteet selvityksen mukaan enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että alkoholin myyntiin päihtyneelle tulisi ravintoloissa ja kaupoissa suhtautua nykyistä tiukemmin, alkoholia käytetään Suomessa liikaa ja humalajuomiseen suhtaudutaan liian vapaasti. Selvityksen on on tehnyt Soste Suomen sosiaali ja terveys ry. Alkoholiasenteita on selvitetty vuodesta Aiemmat selvitykset teki Terveyden edistämisen keskus. Tänä vuonna asenteissa näkyy ensimmäistä kertaa 5 7 prosenttiyksikön muutos sallivampaan suuntaan. Entistä sallivammat alkoholiasenteet näkyvät muun muassa suhtautumisessa alkoholin mielikuvamainontaan ja alkoholiteollisuuden sponsorointiin ja mainontaan urheilutapahtumissa. Ne näkyvät myös kysymyksissä alkoholin liikakäytöstä, alkoholin myynnistä päihtyneille sekä suhtautumisesta humalajuomiseen. Alkoholihaittojen taso on ollut pysyvästi korkeampi vuoden 2004 alkoholiveroalesta lähtien, ja haittoihin on ehkä alettu turtua, arvioi pääsihteeri Vertti Kiukas Sostesta. Tämänvuotisen selvityksen mukaan noin puolet kannattaa alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä sekä alkoholiteollisuuden sponsoroinnin ja mainonnan kieltämistä urheilutapahtumissa. Tasan puolet on sitä mieltä, ettei alkoholiteollisuuden ole sopivaa osallistua alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun. Sen sijaan noin puolet suomalaisista sallisi alkoholiteollisuuden tuottavan oppimateriaalia kouluihin. Naisten alkoholiasenteet ovat tiukempia kuin miesten. He kokevat miehiä useammin, että humalaiset ihmiset vähentävät heidän turvallisuuden tunnettaan. Suomalaisten alkoholiasenteet > Julkaisut 4 sosiaalitieto 11 I12

5 Palstalla haastatellaan lautakuntien jäseniä sekä luottamushenkilöitä kunnissa ja uusissa sosiaalipalveluita tuottavissa organisaatioissa. vastaa UUTISIA LYHYESTI Luottamushenkilö Näyttääkö kaupungin todellisuus sosiaalija terveyslautakunnan näkövinkkelistä toisenlaiselta kuin kaupunginhallituksesta? Kyllä näyttää. Kaupunginhallituksessa luodaan taloudelliset raamit ja kaupunkikonserni nähdään yhtenä ja samana kokonaisuutena. Sosiaali- ja terveyspuolta vaaditaan pysymään raameissa. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana olin kylmäkiskoinen enkä antanut armoa. Jos olisin silloin ymmärtänyt, miten päätökset vaikuttavat vanhustenhuoltoon, lastensuojeluun ja kehitysvammaisten palveluihin, olisin ehkä ollut pehmeämpi. Luulin silloin, että isosta budjetista löytyy aina säästettävää. Minulla ei ollut kosketusta sosiaaliseen todellisuuteen. Sen saa vain lautakuntatyöskentelyssä. Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kunnat yhdistyivät Kokkolaan vuoden 2009 alusta. Miten yhteiselo on sujunut? Hyvin on sujunut, korviini ei ole kantautunut mitään negatiivista. Entäs Kruunupyy, jolle Kokkola tuottaa isäntäkuntana sotepalvelut. Miten se istuu kokonaisuuteen? Suorastaan erinomaisen hyvin. Kruunupyyhän on kaksikielinen kunta kuten Kokkolakin. Meillä on lautakunnassa ruotsinkielinen jaosto, jonka jäsenistä puolet on Kruunupyystä. Jaostossa puntaroidaan Kruunupyyn ja Kokkolan ruotsinkielisten asukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluita. Lisäksi lautakunnan jäsenistä kaksi on Kruunupyystä. Kuntaliitoksen yhteydessä lakkautettiin Kokkolanseudun terveyskeskuksen kuntayhtymä. Me hoidamme suvereenisti perusterveydenhuollon niin Kruunupyyssä kuin Kokkolassa. Meidän talousarvion kautta kulkee myös erikoissairaanhoidon rahoitus. Kunnallisneuvos Roy Sabel (sd.) valittiin syksyn kuntavaaleissa Kokkolan kaupunginvaltuustoon kahdeksannelle kaudelle. Hän on Kokkolan sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja. Aiemmin hän on vaikuttanut muun muassa Kokkolan kaupunginhallituksen puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja jäsenenä sekä valtuuston ensimmäisenä ja toisena varapuheenjohtajana. Ruotsinkielinen Sabel on eläkkeellä ylipalomiehen virasta. Millaisesta väestöpohjasta nyt puhutaan? Sotepalveluissa väestöpohja on , kun Kruunupyy lasketaan mukaan. Kokkolassa on noin asukasta. Mikä lautakuntaa on puhuttanut eniten kuluneella valtuustokaudella? Tänä vuonna erityisesti lasten huostaanotot, ne ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Olemme miettineet, mikä mättää ja mitä tarvitaan. Aiemmin keskusteltiin paljon vanhustenhuollosta; kiinteistöjen korjaamisesta, hoitoketjuista, kotona asumisen tukemisesta, siitä, miten vanhustenhuoltoa voisi tehostaa ilman, että palvelut heikkenevät. Tämä saatiin kuntoon: enää ei vanhuksia makuuteta turhaan keskussairaalassa kalliilla paikoilla vaan hoitoketju toimii. Millä mallilla talous on? Se on se Kokkolan ongelma. Meillä on aina ollut verotuotot per capita pienemmät kuin naapurikaupungeilla. Jos Kokkolan verotuotot olisivat Pietarsaaren, Vaasan ja Seinäjoen tasolla, meillä olisi noin 1,5 prosenttia nykyistä suuremmat verotulot. Se merkitsisi 7 8 miljoonaa euroa vuositasolla. Siihen nähden Kokkolan kaupunki on kehittynyt hyvin: kaikki palvelujärjestelmät ja infrastruktuuri ovat kunnossa. On laaja kirjo työpaikkoja: on monta jalkaa, joiden varassa seistään. Kokkola on ollut kasvukaupunki ja se näkyy nyt talousarvio-ongelmissa. Olemme joutuneet investoimaan ja tämä syö kokonaisuutta. Talousarvion tasapainottamiselta ei sotepuolikaan säästy. Lea Suoninen-Erhiö Kuntouttavan työtoiminnan käsikirja on avattu Sosiaaliportissa. Sivuille on koottu tietoa kuntouttavan työtoiminnan sisällöstä, asiakkuuden kriteereistä ja aktivointisuunnitelman laatimisesta sekä lainsäädännöstä. Käsikirja palvelee alan ammattilaisia asiakastyössä ja päätöksenteossa. Sen sisällöstä vastaavat sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö ja sitä ylläpitää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sosiaaliportin käsikirjasarjassa on aiemmin julkaistu Lastensuojelun käsikirja ja Vammaispalvelujen käsikirja. kuntouttavantyotoiminnankasikirja.fi Vantaalla kokemusasiantuntija ottaa terveysasemalla vastaan päihdeongelmista eroon haluavia ja päihdeongelmaisten omaisia. Korson terveysaseman asiakkaat voivat varata ajan oman päihdeongelmansa selättäneen kokemusasiantuntijan vastaanotolle kahtena päivänä viikossa. Kokemusasiantuntija välittää toipumisuskoa ja keskustelee kuntoutumisesta ja toipumismahdollisuuksista. Vastaanotto on maaliskuun 2013 loppuun kestävä pilottihanke, jonka toimintamallia kehitetään ja levitetään myös muille terveysasemille. Hankkeen toteuttaa ja kustantaa Etelä-Suomen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke Mielen avain. Kuntaliiton palveluasumisen opas sisältää liiton suositukset palveluasumisen järjestämisestä ja kilpailuttamisesta. Kunnat hankkivat palveluasumista entistä enemmän yksityisiltä palveluntuottajilta. Opas sisältää ohjeita hankintasopimuksen laadintaan ja sopimuskauden aikaiseen yhteistyöhön. Siinä tarkastellaan myös asiakkaan asemaa palveluasumisessa, palveluasumisen sisältöä, tuotteistamista ja edullisuusvertailua sekä tiloja koskevia erityiskysymyksiä. Oppaassa on myös esimerkkejä palveluasumisen toteuttamisesta kunnissa. Palveluasumisen järjestäminen ja kilpailuttaminen, Kuntaliitto Hissilaskuri-verkkopalvelun avulla taloyhtiö voi laskea, miten hissin jälkiasennuksen kustannukset jakautuvat asunto-osakeyhtiön osakkaiden kesken. Laskuri soveltuu hissien rakentamiskulujen jakoon yhtiöissä, jotka ovat rakentamassa uutta hissiä vähintään kolmikerroksiseen vanhaan taloon tai vain osaan porrashuoneista. Vuonna 2010 voimaan tulleen uuden asunto-osakeyhtiölain mukaan päätös hissin rakentamisesta tehdään enemmistöpäätöksellä. Kustannukset jaetaan vastikeperusteen ja huoneistojen sijaintikerroksen mukaan. Oikeusministeriön ja ympäristöministeriön julkaisema hissilaskuri suomenkielisenä: sekä ruotsinkielisenä Vantaan uusi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma saa nimekseen Hyvis. Parhaillaan tehtävälle suunnitelmalle etsittiin nimeä kilpailulla, johon tuli 69 ehdotusta. Niistä 12:ssa ehdotettiin Hyvistä. Sitä perusteltiin muun muassa sillä, että se on lyhennelmä sanasta HYVInvointiSuunnitelma ja se on lasten ja nuorten käyttämä sana, heidän omaa kieltään. Lisäksi ehdottajat toivat esiin, että suunnitelman avulla Vantaan ammattilaiset ja aikuiset voivat olla hyviksiä, joita lapset ja nuoret elämässään tarvitsevat. sosiaalitieto 11 I12 5

6 ajankohtaista NAPSITUT Juhana Vartiainen, Prima 6/2012 Tarvitsemme yhä uusia keinoja työvoiman tarjonnan ja osallistumisasteen kasvattamiseksi. Vaihtoehto työurien pidentämiselle on nykyisen hyvinvointivaltion purkaminen. Pekka Myrskylä, Tieto & trendit syyskuu 2012 Miehet ovat elinajastaan 40 prosenttia ja naiset 39 prosenttia työssä, lopuille 60 prosentille on saatava rahoitus muusta kuin omasta työnteosta. Elinikä pidentyy jatkuvasti ja työvuosikertymäkin on nousussa, mutta paljon hitaammin. Pekka Puska, Demokraatti Julkisen palvelujärjestelmän tehtävä on yrittää pitää potilas terveenä niin, ettei tarvitse tulla lääkäriin. Yksityisen puolen tehtävä taas on lisätä koko ajan kysyntää. Keksiä uusia asioita, että bisnes kasvaa. Tässä on perustavaa laatua oleva ero. Päivi Topo, Tehy 13/2012 Lainsäätäjien ja muiden päättäjien tehtävä on linjata suuret tavoitteet, mutta myös resursoida ne. Laki ei ole eettisesti kestävällä pohjalla, jos sen toteuttamiseen ei ole osoitettu riittäviä voimavaroja. Lastensuojelu on tästä ajankohtainen esimerkki. Anna-Stina Nykänen, Helsingin Sanomat Ennen pahoinvointi tarkoitti yksinkertaisesti oksentelua. Nyt on perheissä pahoinvointia, vanhainkodeissa ja työyhteisöissä voidaan pahoin Yrjötäänkö joka puolella? Ei. Mistä sitten on kyse, se jää epäselväksi. Se pitäisi osata kuvitella. Millä eväillä minä sen kuvittelisin? Oman elämäni kautta? Silloin menisi ainakin pieleen. On yhä vaikeampi osata omista lähtökohdista kuvitella, millaista toisten elämä on. Laadunhallintaan. TILAADEMOTUNNUKSET VANHUSTYÖ JA TYÖLLISTÄMINEN Sotiemme veteraanit ja heidän puolisonsa ja leskensä ovat lähes 15 vuotta saaneet kotona pärjätäkseen tukea avustajiksi koulutetuilta pitkäaikaistyöttömiltä. Heistä taas monet ovat päässeet pysyvästi työhön tai lähteneet opiskelemaan. Nyt toiminta uhkaa päättyä. Pitkäaikaistyöttömyys, vanhustyön henkilöstöpula ja vanhusten arkisen avun puute ja yksinäisyys ovat suuria ongelmia, joita kaikkia avustajatoimintahanke on lievittänyt. Vuosittain veteraaniperheiden avustajiksi on työllistynyt noin 550 pitkäaikaistyötöntä. Heidän sosiaalisia, koulutuksellisia ja ammatillisia valmiuksiaan on tuettu tavoitteena työllistyminen avoimille työmarkkinoille. Viime vuosina lähes kolmannes avustajista onkin niille työllistynyt. Opiskelemaan on lähtenyt noin kymmenen prosenttia avustajista. Suosituimpia koulutuksia ovat lähihoitajatutkinto sekä kotipalvelutyön ammattitutkinto. Veteraanit ovat saaneet muun muassa siivous- ja asiointiapua. Heidän kanssaan on ulkoiltu ja heille on luettu ja pidetty seuraa. Apu on ollut sitä, mitä asiakas on toivonut. Asiakkaina on ollut vuosittain noin veteraanitaloutta. Sotainvalidien Veljesliitto aloitti avustajatoimintahankkeen Se on toiminut työhallinnon tuella 14 vuotta. Myös Veljesliitto on rahoittanut toimintaa ja kunnat ovat tukeneet pitkäaikaistyöttömien työllistämistä. Valtakunnallisessa hankkeessa on ollut kolme työntekijää. He ovat tukeneet ja avustaneet aluehankkeiden työntekijää, jotka ovat taas vastanneet avustajien ohjauksesta. Projektijohtaja Eija Kilgast korostaa, että hanke on antanut pitkään työttömänä olleille mahdollisuuden tehdä arvokasta ja arvostettua työtä, saada jopa kaksi vuotta työkokemusta ja kouluttautua kotitalous- tai sosiaali- ja terveysalan ammatteihin. Heistä on koulutettu kipeästi tarvittavia tulevia vanhustyön työntekijöitä. Lähivuosina vanhustyön ammattilaista jää eläkkeelle ja samaan aikaan vanhusten määrä kasvaa. Kaikki pitkäaikaistyöttömät eivät sovi vanhustyöhön, mutta heissä on myös paljon siihen erinomaisesti sopivia, kuten yli 50-vuotiaita naisia, joiden työllistyminen on tätä nykyä vaikeaa. Elämänkokemus auttaa vanhusten kanssa työskentelyssä. Avustajakokelaat seuloo ensin TE-toimisto ja toisen kerran heidän sopivuuttaan arvioivat aluehankkeiden työntekijät. Avustajat ovat pystyneet antamaan asiakkaille reilusti aikaa, yleensä noin 2,5 tuntia kerralla. Tämä on lievittänyt vanhusten yksinäisyyttä, mihin julkisten palveluiden työntekijöillä ei useinkaan ole mahdollisuutta. Apu on täydentänyt kunnan vanhuspalveluita ja lykännyt monien vanhusten siirtymistä laitoshoitoon. Valtakunnallisen tukihankkeen hankekausi päättyi lokakuun lopussa. Sen ja alueellisten hankkeiden jatko on auki. Vielä elossa olevat noin veteraania ja heidän puolisonsa sekä veteraanien lesket tarvitsevat kuitenkin edelleen tukea eikä pitkäaikaistyöttömyyttäkään ole vielä ratkaistu. Erja Saarinen 6 sosiaalitieto 11 I12

7 laina ja palaute Tästä puhutaan Suomi on listattu epäonnistuneiden valtioiden vertailun häntäpäähän eli maailman onnistuneimmaksi maaksi. Muutenkin Suomi on menestynyt hyvin vastaavanlaisissa kansainvälisissä vertailuissa. Suomi-kuva näyttää maan ulkopuolelta mairealta, mutta sisäpuolelta näky on osin toisenlainen. LAINA Iltalehti Suomi on Failed States Index -vertailun mukaan maailman vähiten epäonnistunut valtio. Failed States Index -vertailu (FSI) keskittyy valtioiden riskitekijöihin ja perustuu tuhansiin artikkeleihin ja raportteihin. Vertailussa on otettu huomioon kaksitoista kohtaa, jotka vaikuttavat kuinka onnistunut tai epäonnistunut valtio on. Kategorioina ovat muun muassa tasa-arvo, köyhyys ja valtion talous, ihmisoikeudet ja turvallisuus. Raportti verkossa > The Failed State Index 2012 palaute I Riitta Särkelä Suomi, onnistunein valtio Suomi luokiteltiin maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi. The Fund for Peace -järjestön kahdeksatta kertaa tekemä vertailu listasi Suomen listan hännille eli sijalle 177. Miten näin kävi? Vertailu keskittyy valtioiden riskitekijöihin. Tarkasteltavina ovat muun muassa tasa-arvo, köyhyys, valtion talouden tila, pakolaisuus, ihmisoikeudet, valtion legitimiteetti ja turvallisuus. Onnistuneiden maiden joukossa ovat myös muut Pohjoismaat, Sveitsi, Luxemburg, Uusi- Seelanti ja Kanada. Epäonnistuneimpien valtioiden joukossa ykkösenä ovat Somalia ja Kongo. Muiksi epäonnistuneiksi valtioiksi on luokiteltu muun muassa Sudan, Zimbabwe, Afganistan ja Haiti. Vahva tekijä Suomen tuloksen taustalla ovat universaalit julkiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ja sosiaaliturvajärjestelmämme. Ne ovat muidenkin kansainvälisten vertailujen mukaan kiistatta vähentäneet eri ihmisryhmien välisiä hyvinvointieroja, luoneet kiinteyttä ja mahdollisuuksia sekä taanneet sosiaalista liikkuvuutta. Köyhyys on pysynyt muihin maihin verrattuna vähäisenä. Suomalaiset luottavat julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja arvioivat ne hyviksi. Pulmana kansalaiskyselyjen mukaan on se, etteivät ne ole kaikkien yhdenvertaisesti saatavissa. Tuloksesta huolimatta meillä ei ole syytä jäädä paukuttelemaan henkseleitä. Monia varoitussignaaleja näkyy: ylisukupolvinen köyhyys ja syrjäytyminen, kasautunut huono-osaisuus ja osan nuorista vaikeudet kiinnittyä yhteiskuntaan. Koulutus ei enää tuota entiseen tapaan sosiaalista liikkuvuutta. Sisäisen turvallisuuden suurimpana uhkana pidetään syrjäytymistä. Suomalaiset luottavat toisiinsa, mutta luottamus poliittisiin päättäjiin on vähentynyt huolestuttavasti. Taustalla ovat tavallisten kansalaisten ja päättäjien erilaiset arvostukset. Ihmiset haluavat esimerkiksi maksaa vaikka enemmän veroja, jotta julkiset palvelut saadaan turvattua. Päättäjät puolestaan korostavat palvelumarkkinoiden luomista. Äänestysaktiivisuus on monissa vaaleissa ollut alhainen, ja nyt kuntavaaleissa huolestuttavan alhainen. Onko mentaliteettiimme vahvana kuuluva luottamuspääoma hiipien murtumassa? Siihen meillä ei ole varaa. Olemmeko tottuneet pitämään kaikille kuuluvia julkisia sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluita niin itsestään selvyytenä, että emme ymmärrä pitää niistä riittävästi huolta? Juuri nehän puuttuvat epäonnistuneimmista maista. Pekka Kuusi korosti hyvinvointipalveluja investointina. Nyt puhutaan talouden kestävyysvajeesta ja palveluista leikattavina kuluina. Menestyksemme rakentuu työlle ja talouden menestykselle. Se rakentuu kuitenkin myös ennen kaikkea sille, että koulutusjärjestelmä tuottaa osaajia ja sosiaali- ja terveyspalvelut mahdollistavat työssäkäynnin ja pitävät suomalaisia toimintakykyisinä. Voimme säilyttää onnistuneimman maan sijan jatkossakin, jos ymmärrämme julkiset palvelut investointina ja investoimme ihmisiin. Riitta Särkelä johtaja, Soste Suomen sosiaali ja terveys ry Onko mentaliteettiimme vahvana kuuluva luottamuspääoma hiipien murtumassa? sosiaalitieto 11 I12 7

8 kärki Jorma Sipilä Tämä on suuri tarina hyvinvointivaltion synnystä, kuihtumisesta ja mahdollisesta uudesta tulemisesta. Hyvinvointivaltion kolme vaihetta Kamppailun itsevaltaisia, sotaisia ja tuhlailevia kuninkaita vastaan aloittivat varakkaat porvarit, ja aikanaan he saivatkin vapauksia ja oikeuksia. Satoja vuosia myöhemmin kamppailuun lähtivät työläiset, jotka halusivat elää hyvää, turvallista elämää. Syntyi työväenliikkeitä, jotka taistelivat inhimillisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien puolesta, milloin urhollisesti, milloin lyhytnäköisesti ja usein turhaan. Mutta lopulta porvaristolle tuli syy tehdä myönnytyksiä. kuvitus: Heikki Pälviä 8 sosiaalitieto 11 I12

9 Rakentaminen suomalaisen hyvinvointivaltion syntymisen kannalta on tärkeää, että talvisodan aloitti neuvostoliiton hyökkäys ja suomi joutui sotaan. Poliittinen tilanne oli sodankäynnin kannalta hankala. Kansakunta oli ollut yhtenäinen vain Topeliuksen ja Runebergin tarinoissa. Se oli syvästi jakautunut säädyn, kielen ja yhteiskuntaluokan mukaan, ja vuoden 1918 sisällissota oli vielä syventänyt kuiluja. Menestyksellinen sodankäynti vaatii tavattomasti yhtenäisyyttä. Jokainen kärsii sodasta, jokaisen uhraukset täytyy perustella suurella yhteisellä hyvällä. Yhteiset päämäärät synnyttävät solidaarisuutta, vastuullisuutta ja keskinäistä huolenpitoa. Kansakunnan kestokyky kasvaa, niin myös luottamus valtion ja armeijan johtoon. Suomalainen utopia oli positiivinen ja yhteiskunnallinen: yhteiskunta kaikille. Yhtenäisyyden lisääminen edellyttää yhteiskunnallisten kuilujen madaltamista, ja se voi tapahtua vain ylhäältä käsin. Keskusteluyhteys täytyy luoda ihmisiä yhdistävien tavoitteiden avulla. Sotaakäyvä kansakunta luo utopian uudesta yhteiskunnasta, johon siirrytään, kunhan rauha koittaa. Utopioita voi olla monenlaisia, pahan poistavia tai hyvään pyrkiviä. Suomalainen utopia oli positiivinen ja yhteiskunnallinen: yhteiskunta kaikille. Politiikan ja talouselämän eliitti lähti kaventamaan eroa kansaan ja suostui tinkimään etuoikeuksistaan. Ryhdyttiin tekemään yhteistä isänmaata. Yhteistä yhteiskuntaa olisi varmasti haettu ilman sotaakin, mutta myöhemmin ja hitaammin. sodan jälkeen yhteisyyden tavoittelu sai lisää virtaa maailmanjärjestelmien kilpailusta. Kapitalismin oli menestyttävä ideologisessa kilpailussa, jossa haastajaksi asettui äkkiä kasvanut sosialistinen maailmanjärjestelmä. Sosialismi näytti voimakkaalta ja tehokkaalta, ja se esitti suuria lupauksia tulevaisuudesta. Sosialismin poliittisesta vetovoimasta tuli uhka kapitalistiselle demokratialle. Edes Neuvostoliitossa alkanut poliittinen itsekritiikki ei pysäyttänyt sosialismin leviämistä yhä uusiin maihin. Demokratioissa kapitalismin täytyi osoittaa, että se pystyi antamaan työväestölle enemmän. Hyvinvointivaltion rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen oli massiivinen keino luoda jatkuvuutta ja sosiaalista kiinteyttä yhteiskuntajärjestelmään, jossa maat ja tehtaat olivat valtaosin yksityisessä omistuksessa ja luokkayhteiskunnan perintö voimakas. Suuriin poliittisiin kysymyksiin ryhdyttiin antamaan suurta vastausta. Vähemmän puhuttiin, enemmän rakennettiin. Koulutuksen ja toimeentuloturvan ja terveydenhoidon kehittäminen merkitsi luokkayhteiskunnan vähittäistä purkamista: turvallisuutta, hyvinvointia ja mahdollisuuksia kaikille. Poliittista prosessia piti yllä voimakas poliittinen kansanliike, sen ytimenä ammattiyhdistykset. Sosiaalidemokratiaa ei ollut vielä kesytetty. hyvinvointivaltion rahoitus ei ollut tuskallista. Uusia maksajia tuli, kun pientiloilta muutettiin kaupunkeihin palkkatyöntekijöiksi. Eläkeläisiä oli vähän. Kansallisessa taloudessa oli poliittisesti helppoa tehdä päätöksiä maksujen keräämisestä välillisillä veroilla. Maksut osoitettiin työnantajille teeskennellen, että nämä suorittivat ne lihavista rahapusseistaan. Tosiasiassa hyvinvointivaltion rakentamisen kustannukset siirtyivät hintoihin. Reformit rahoitettiin inflaatiolla. Hyvinvointivaltio koostui kolmesta elementistä. Se tasoitti sosiaalisia riskejä (toimeentuloturva, terveydenhoito, vanhusten huolto), investoi inhimilliseen pääomaan (koulutusjärjestelmä, perhepolitiikka) ja kasvatti sosiaalista pääomaa yhteisten arvojen varassa (luottamusyhteiskunta). Näkemys uudesta maailmasta tarvitsi tietysti myös ideologista puhetta. Sinänsä uutta ei tarvinnut keksiä, sillä kristillinen ja sosialistinen puhe olivat jo olemassa. Molempia leimasi universalismin retoriikka, joka painotti kaikkien ihmisten samanarvoisuutta. Tasavertaista yhteisöllisyyttä korostanut Maalaisliiton alkiolainen perinne istui hyvin samaan ajatusmaailmaan. Pohjoismaat ovat jo pitkään olleet poikkeuksellisen kykeneviä hoitamaan yhteisiä asioita valtakunnallisesti, siis käyttämään valtiota ja kuntia moninaisiin tehtäviin. Tämän mahdollistaa luottamus: kansalaiset kokevat epätavallisen runsasta luottamusta sekä toisiinsa että yhteisiin instituutioihin. Siksi hyvinvointijärjestelmiä on voitu rakentaa muuta maailmaa voimakkaammin valtioiden toimintana ja verotukseen nojaten. Valtion voimakas rooli avaa universalismin mahdollisuuden ja tekee siitä suorastaan välttämättömyyden. Pohjoismainen hyvinvointivaltio näkee kohteensa kansalaisina, ei esimerkiksi työntekijöinä ja heidän perheenjäseninään. Ihmisten ymmärtäminen kansalaisiksi parantaa erityisesti naisten, mutta myös monenlaisten vähemmistöjen asemaa. Universalismin etuihin kuuluu hallinnon keveys: on helpompaa toimia, kun ei erotella selviytyviä ja selviytymättömiä tai itse maksavia ja yhdessä maksettuja. Universalismi on edesauttanut maksuttoman koulutuksen laajentamista ala-asteelta yliopistoon. Tämä puolestaan on tuottanut korkean sosiaalisen investoinnin tason ja hyvin koulutetun väestön. Ihmisten kyvykkyys on Pohjoismaiden suhteellinen etu eikä se heijastu ainoastaan työelämään, vaan myös arkeen aina poliittista osallistumista myöten. Laajalla julkisella toiminnalla saavutettu yhteiskunnallinen dynamiikka ei ole tapahtunut yksilöiden vapauksien kustannuksella, vaan päinvastoin. Hyvinvointivaltion instituutiot ovat lisänneet yksilöllisiä vapauksia: ihmiset ovat voineet valita työnsä, koulutuksensa ja asuinpaikkansa sosiaalitieto 11 I12 9

10 vapaammin kuin perheisiin sidotut ihmiset. Vapaudet eivät kuitenkaan näytä heikentäneen sosiaalisia siteitä: Pohjoismaissa on verrattain runsas valmius osallistua informaaliin auttamiseen ja vapaaehtoistyöhön. kuvauksestani on jo tullut liian kaunis sopiakseen yhteen yhteiskunnan etukamppailujen kanssa. Hyvinvointivaltion instituutiot ovat kuitenkin lopulta politiikan tuotteita, eivät taivasten valtakunnan sillanpääasemia. Parhaimmillaankin universalismi on rajallista. Yksityisillä resursseilla on merkityksensä jokaisessa yhteiskunnassa. Suomessa yksityisten instituutioiden olemassaoloa on rajoitettu koulutuksessa, mutta ei sosiaali- ja terveydenhuollossa. Myös ansiosidonnaisuus kaventaa universaalia tilaa. Verorahoilla rakennettujen kansanjärjestelmien (lapsilisät, sairaalat, kansaneläkkeet) rinnalle kehitettiin pian maksuihin perustuvia etuuksia parantamaan nimenomaan työväestön ja yrittäjien eläkkeitä, työttömyysturvaa ja terveydenhuoltoa. Ansiotyöhön sidotut etuudet tunnustivat olemassaolollaan reaalimaailmassa vallitsevan eriarvoisuuden. Hyvinvointivaltion ideologinen perusta muuttui, kun uudet etuudet eivät perustuneet kansalaisoikeuksiin, vaan ne oli ansaittava työllä. Tällaiset reformit eivät kuitenkaan romuttaneet hyvinvointivaltiota, vaan vahvistivat sitä poliittisesti. Ilman niitä olisivat paremmin ansaitsevat palkansaajat haihtuneet hyvinvointivaltion kannattajien joukosta. Ansiotyöhön sidotut etuudet tunnustivat olemassaolollaan reaalimaailmassa vallitsevan eriarvoisuuden. Hyvinvointivaltioiden rakentaminen 1940-luvulta 1980-luvulle oli teollistuneiden maiden suuri menestystarina. Sosiaalimenot kasvoivat tuntuvasti ja vastineena siitä paranivat ihmisten turvallisuus ja toimintakyky. Hyvinvointivaltio osoittautui erinomaisen dynaamiseksi yhteiskunnalliseksi kompromissiksi. Talous kasvoi enemmän kuin aiemmin tai myöhemmin. Myös legitimaatiossa onnistuttiin. Kapitalismin hyväksyntä laajeni, ja vallitseva yhteiskuntajärjestelmä selviytyi vaikeuksitta ja 1970-lukujen sukupolvikapinasta. Pitkälti samanlaiset hyvinvointi-instituutiot rakennettiin myös teollistuneisiin sosialistisiin maihin. Tämä osoittaa, ettei hyvinvointivaltion rakentaminen perustunut yksinomaan poliittisen demokratian nostamaan paineeseen. Oli saatu aikaan jotain suurempaa: dynaaminen selviytymisstrategia, joka vastasi modernisaation kysymyksiin. Ylläpitämisen ongelma käänne tapahtui vuoden 1980 tienoilla. Yhdysvallat, Britannia ja maailmantaloutta sääntelevät järjestöt, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki, lähtivät uudelle tielle. Markkinatalouden ei enää vaadittu palvelevan valtioiden kautta ihmisiä, vaan sen vastuut rajattiin itsensä palvelemiseen. Hyvinvointiprojektin liekki alkoi länsimaissa lepattaa ja kymmenisen vuotta myöhemmin se sammahti Suomessakin. Se hyvä kehä, jossa talous oli mahdollistanut etuuksien kasvun ja kasvaneet inhimilliset resurssit vuorostaan talouden kasvun, lakkasi pyörimästä. Politiikan suunnanmuutos tuskin olisi yksin muuttanut dramaattisesti hyvinvointipolitiikkaa, jos ei siihen olisi liittynyt talouden kansainvälistyminen. Rikkaat maat menettivät suhteellista kilpailukykyään ja samalla niitä työpaikkoja, jotka pitivät yllä sekä yksityistä että julkista taloutta. Kasvua ei enää tarvittu hyvinvointia varten, vaan hyvinvointipolitiikka oli suunnattava kasvun edistämiseen. Taloudellisen kasvun tärkeys korostui entisestään. Luottoihin perustuva talous kehittää laskusuhdanteessa vaarallisia ketjureaktioita, ja siksi taloudellisen kasvun ylläpitämisestä tuli länsimaisen politiikan lähtökohta. Hyvinvointi jäi poliittisena tavoitteena kakkoseksi. Kasvua ei enää tarvittu hyvinvointia varten, vaan hyvinvointipolitiikka oli suunnattava kasvun edistämiseen. Kun pääomat vapautettiin liikkumaan yli kansallisten rajojen, eivät valtiot kyenneet verottamaan kansainvälisiä yhtiöitä ja rikkaita henkilöitä entiseen tapaan. Pohjoismaat joutuivat alentamaan pääomatulojen verotusta. Suomessa työttömyyden lisääntyminen ja verotulojen väheneminen suistivat mallikelpoisen julkisen talouden radaltaan. Yritysten kansainvälistyminen vahvisti niiden neuvotteluasemaa suhteessa valtioihin. Uhkaamalla siirtää toimintojaan yritykset kykenivät kilpailuttamaan valtioita. Valtiot menettivät otettaan kansantalouksien hallinnasta. Markkinavoimista tuli aiempaa vahvempia, mutta kansallisvaltioista ja poliitikoista heikompia. Ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta alkoi huveta. 10 sosiaalitieto 11 I12

11 Euroopan unionin perustaminen ja laajentaminen on tukenut markkinatalouden ylivaltaa. Valtioiden mahdollisuuksia hallita omaa talouttaan on purettu toimivien sisämarkkinoiden synnyttämiseksi. Unioni ei ole kuitenkaan kyennyt hallitsemaan eurooppalaista markkinataloutta niin, että se osallistuisi entiseen tapaan hyvinvointipolitiikan edellytysten ylläpitämiseen. Kansallisen hyvinvointipoliittisen päätöksenteon taloudellinen pohja on rapautunut. useimmille poliitikoille tämä uusi maailma on täynnä ahdistusta. Miten pitää yllä äänestäjille tärkeää hyvinvointivaltiota ilman talouskasvua? Kuinka on poliittisesti mahdollista heikentää ihmisille tärkeitä etuuksia ja vähentää investointia ihmisiin? Kuinka pitää yllä yhteiskunnallista järjestystä liikkuvaksi ja heterogeeniseksi muuttuneessa yhteiskunnassa ilman kansallisvaltion voimaa? Kuinka tulla kaikesta tästä huolimatta valituksi uudelleen? Mitä yhteiskunnalle lopulta tapahtuu? Tilannetta ei lainkaan helpota, että kansalaisten vaatimuslista ei lyhene. Palvelutason tulisi alati kohota ja varsinkin ihmisten liikkuvuus synnyttää myös uudenlaisia tarpeita ja riskejä, joihin politiikan pitäisi reagoida. Kaiken lisäksi valtiot kohtaavat julkistalouksille raskaan ikärakenteen muutoksen juuri silloin, kun niillä ei ole varaa lisätä palveluja. Politiikan ja markkinoiden valtasuhteen muutos on muuttanut sitä julkisen vallan keinovalikoimaa, jolla hyvinvointivaltion talousongelmia pyritään hallitsemaan. Uusiin ongelmiin on vastattu uudenlaisilla Nykyiset ja tulevat talousongelmat ovat toimineet julkisuudessa perusteluina niille myönnytyksille, joita politiikka tekee markkinoille. ratkaisuilla, jotka ovat saaneet kansainvälistä tukea talousopeista ja -järjestöistä. Nykyiset ja tulevat talousongelmat ovat toimineet julkisuudessa perusteluina niille myönnytyksille, joita politiikka tekee markkinoille. Markkinatoimijat ovat alkaneet määrittää poliittisen keskustelun lähtökohdat. On palattu pitämään itsestään selvänä, että talouskasvu tapahtuu yksityisen sektorin varassa, kun taas julkinen sektori kuluttaa yksityisen ansaitsemia varoja. Julkisen sektorin lisärasitteeksi on katsottu, ettei se pysty kasvattamaan tuottavuuttaan yksityisen tavoin. Näin julkisen sektorin yksityistämisestä on tullut ratkaisu sekä talouskasvun nopeuttamiseen että julkisten varojen säästämiseen. Tämän opin mukaisesti on siis supistettava julkisia menoja, erityisesti julkista kulutusta. Talouskasvua vauhdittaa myös pääoman parempi tuottavuus, mikä saavutetaan yksityistämällä julkisia palveluja sijoittajien hoidettaviksi. Tulonsiirtojen ehtoja on kiristetty sitomalla etuudet tiiviimmin työmarkkinoille osallistumiseen. Hyvinvointipalvelujen kustannuksia taas on supistettu varsinkin kolmenlaisen ulkoistamisen avulla: ostetaan palveluja ulkopuolisilta tuottajilta, laajennetaan perheiden itsepalvelua tukemalla koti- ja omaishoitoa sekä jätetään aiempaa suurempi osa väestöstä vaille julkisia tai julkisesti tuettuja palveluja. mutta mitä tapahtuu sosiaalisille investoinneille, joiden nimiin 2000-luvun politiikka vannoo? Hyvinvointivaltion rakennusvaiheen politiikka kykeni vakuuttamaan itsensä niiden arvosta ja investoimaan ihmiseen. Liikkuvuuden lisääntyessä kansallisen investoinnin logiikka on kuitenkin hämärtynyt: osa investoinnin kohteista muuttaa muualle ja toisia ihmisiä tulee tilalle. Kiinnostusta vähentää myös lyhytjänteisyys: kaikkien instituutioiden vastuut ovat tänään aiempaa kapeampia ja lyhytkestoisempia. Sosiaalisten investointien vaikeutuminen on esimerkki siitä, miten globalisoituminen suosii yksilötason ratkaisuja. Maailma tarvitsisi globaalimpaa politiikkaa, mutta instituutioita sen harjoittamiseksi ei ole. Valtiollisesta ja kunnallisesta toiminnasta liu utaan kohti perhe- ja yksilökohtaisia selviytymisstrategioita. Valinta ei ole ainoastaan mahdollisuus, vaan pakko. Ja kun ihmiset tekevät huonoja valintoja ihan itse, toiset pesevät kätensä. sosiaalitieto 11 I12 11

12 Tulevaisuus on tässä emme voi olla tietämättä ilmastonmuutoksesta, sukupuuttoaallosta tai arvokkaiden luonnonvarojen liikakäytöstä. Nykyisen tiedon varassa näyttää selvältä, että inhimillisen elämän edellytykset alkavat maapallolla kaventua. Ympäristöriskien käsittely on erityisen hankalaa, koska niiden ennakointi on epämääräistä. Emme tiedä, keneen riskit kohdistuvat, miten ja milloin. Kohteiksi joutuvat ihmiset eivät osaa vaatia poliittisia tekoja. Vain hyvin yleisellä tasolla voidaan ajatella, että varakkaat ihmiset ja rikkaat, hyvin organisoidut maat voivat niitä karttaa. Fukushiman tsunami osoitti, ettei sekään ole varmaa. Politiikka kykenee uhraamaan lyhyen aikavälin etuja, jos riskit koetaan riittävän konkreettisiksi. Pankkien kaatumisen estämiseen voidaan kyllä sijoittaa kansainvälisessä yhteistyössä käsittämättömiä summia. Maanpuolustukseen investoidaan paljon, vaikka uhkakuvat ovat epämääräisiä. Politiikka pitää näihin liittyviä riskejä todellisina ja ajankohtaisina. Mutta tässä ja nyt meillä ei ole instituutioita, jotka kykenisivät pysäyttämään ympäristöriskien kasvun. Mitä hyvinvointivaltio voi merkitä tulevassa maailmassa? Voisiko tämä massakulutuksen vakauttajaksi moitittu instituutio tuottaa jotain muuta? Voisiko se auttaa vähentämään väestönkasvuun ja luonnonvarojen niukkuuteen liittyviä riskejä? Hyvinvointivaltio ei ole opettanut kansalaisia niukkuuteen. Ehkä ei, eihän hyvinvointivaltio ole opettanut kansalaisia niukkuuteen. Massakulutus on osa sitä hyväksi kuvattua kehää, joka on johtanut materiaalisen tuotannon ja kulutuksen lisääntymiseen. Hyvinvointivaltion ja taloudellisen kasvun liitto on vain tiivistynyt viime vuosikymmeninä, kun rikkaiden maiden hyvinvointipolitiikka on valjastettu entistä tiukemmin taloudellisen kasvun ja työllisyyden tukemiseen. Toinen pessimistinen perspektiivi tulee hyvinvointivaltioiden alueellisesta kattavuudesta. Hyvinvointivaltiot ovat kansallisia instituutioita eivätkä ne ole koskaan laajentuneet globaaleiksi projekteiksi. Niiden panos maailman köyhyyden vähentämisessä on jäänyt aika vähäiseksi. Toki ne ovat hillinneet köyhyyttä rikkaissa maissa. Ne ovat myös osoittaneet köyhille maille, mitä demokratian avulla voidaan saavuttaa. Mutta kun köyhyys alkoi tuntuvasti vähentyä maailmassa 1990-luvulla, ei se johtunut kehitysavusta eikä hyvinvointivaltioiden laajentamisesta. Itä-Aasia menestyi, koska se asetti itse globalisoitumisensa ehdot. Voi jopa väittää, että hyvinvointivaltiot ovat tavallaan ylläpitäneet kansainvälisiä tuloeroja. Ovathan niiden tarjoamat etuudet olleet yksi syy rajoittaa muuttoliikettä köyhistä maista rikkaisiin: muuton tarkoituksena ei saa olla hyvinvointivaltion etuuksien hyväksikäyttö. Perussuomalainen retoriikka ilmentää hyvin hyvinvointivaltion olemassaolon ja nationalismin välistä yhteyttä. Vastuu ihmisten elämästä maapallolla ei kuulu meidän hyvinvointivaltiollemme. Protektionismi toimii yhä suhteessa ihmisten liikkuvuuteen. Sen sijaan raha ja tavara saavat liikkua miltei vapaasti. Hyvinvointivaltiot ovat tavallaan ylläpitäneet kansainvälisiä tuloeroja. hyvinvointivaltiolla on kuitenkin myös optimistinen puolensa, joka antaa eväitä matkalle tulevaisuuteen. Ensinnäkin olemme oppineet ymmärtämään sosiaalisen investoinnin merkityksen ja tuntemaan sen keinoja. Mitä ikinä ovatkaan tulevat ongelmat, auttaa inhimillisten kyvykkyyksien kasvattaminen löytämään ratkaisuja. Ihmisten työkapasiteettia tarvitaan jatkossakin, uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen on työläämpää kuin luonnonvarojen loppuun kuluttaminen. Sosiaalinen investointi on ensi sijassa palvelua, hyvinvointipalvelua. Ihmiseen kohdistuva palvelu on työvoimaintensiivistä toimintaa, ja sen lisääminen muuttaa tuotannon ja kulutuksen rakenteita. Palvelut kuluttavat yleensä vähemmän luonnonvaroja kuin tavarantuotanto. On vaikea ajatella mitään ehdotonta syytä, miksi ihmisten hyvinvoinnin ylläpitäminen edellyttäisi uusiutumattomien luonnonvarojen kasvavaa käyttöä. Elintason nousun ohessa on maailman väestön kasvu toinen keskeinen syy ympäristöongelmien kärjistymiseen. Hyvinvointivaltioissa väestö kuitenkin vähenisi, jos ei maahanmuuttoa tapahtuisi. Kuolevuuden väheneminen on jokaisessa rikkaassa maassa johtanut syntyvyyden vähenemiseen. On toki totta, että perhepolitiikalla voidaan ylläpitää syntyvyyttä. Perhepolitiikka ei ole kuitenkaan Islantia lukuun ottamatta saavuttanut sellaista tehokkuutta, että väestö pysyisi syntyvyyden varassa edes ennallaan. Ja 2000-luvulla on aika kysyä, tarvitseeko maailma syntyvyyden lisäämiseen tähtäävää politiikkaa missään. Kun ympäristöriskit kasvavat, ihmiset hakevat kollektiivisia ratkaisuja. Riskien hallinta niiden ehkäisemisenä, jakamisena ja käsittelynä on hyvinvointivaltion erityinen osaamisalue. Riskien yhteinen hallinta ja sosiaaliset investoinnit lujittavat yhteiskunnan kiinteyttä ja luottamusta. Kiinteys ja luottamus taas ovat arvokkaita resursseja, kun ihmiset etsivät rationaalisia poliittisia vastauksia yhdessä kohtaamiinsa ongelmiin. Yhteisyyden arvo kasvaa kriiseissä. Hyvinvointivaltio voi näyttää avuttomalta edessä häämöttävien tehtävien edessä, mutta näkymä muuttuu, kun katsoo tarkemmin. Hyvinvointivaltio on kehittänyt ideoita ja testannut keinoja, joita maailma tarvitsee myös huomenna. Kirjoittaja on Tampereen yliopiston emeritusprofessori. 12 sosiaalitieto 11 I12

13

14 näkökulma kuva: Pan Yi Kolumni Jorma Sipilä on palkkatyöstä vapautunut professori, jonka mielestä demokratia on ihmisen historian paras saavutus. Kuuleeko kukaan? Yhteiskuntatieteet luotiin 1800-luvulla sekä palvelemaan että kritisoimaan yhteiskuntaa. Ne ovat olemassa yhteiskuntaa varten, mutta eivät sen alistamina. Yliopistossa saa toimia aika lailla vallanpitäjiltä suojassa. Se on tärkeää, sillä sosiaalitieteiden tehtävänä on katsoa maailmaa kaikenlaisten ihmisten näkökulmista. Yhteiskunta kysyy vaikeita, kun taas tiede kysyy yleensä sitä, mihin se osaa vastata. Silti soveltava sosiaalitutkimus osoittautui mainioksi apulaiseksi hyvinvointivaltion rakentamisessa. Se otti selvää siitä, mitä poliitikot, virkamiehet ja etujärjestöt eivät nähneet: miten ihmiset todella elävät ja miten maailma todella toimii? Politiikan ja sosiaalitieteiden kohtaamiseen liittyy paljon odotuksia, vaikka pettymyksiäkin on riittänyt. Politiikan tekeminen nojaa yhä enemmän tietoon, mutta tieto on vain yksi elementti päätöksenteossa ja poliittinen kuulo erityisen valikoivaa. Ajatusmaailmojen kohtaaminen on vaikeaa, mutta se tarjoaa valtavan oppimismahdollisuuden. Opiskelija rakentaa isompaa siltaa kuin itsekään oivaltaa. *** 2000-luvulla sosiaalitieteiden tutkijat kykenevät käyttämään aiempaa parempia aineistoja, tekemään entistä jännittävämpiä vertailuja ja kehittämään yhä hyödyllisempää ymmärrystä. Silti me elämme politiikan ja sosiaalitieteiden etääntymisen aikaa. Valtio ja media eivät odota yliopistoilta yhteiskunnan palvelemista, vaan kansainvälistä tieteellistä menestystä. Valtiota ei tunnu kiinnostavan, onko tutkimus vaikuttanut poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Politiikan kysymykset ovat muuttuneet. Hallitukselle hyvinvointivaltio on sarja menneisyydessä tehtyjä lupauksia, joista on nykyisellä talouskasvulla tingittävä. Tutkijoiden kuvaukset todellisuudesta ilahduttavat vain oppositiota. Markkinat eivät juuri sosiaalitutkimuksesta piittaa. Tai kyllähän ne sitä ostavat ja myyvät, omalla tavallaan. Markkinatutkimuksen nimissä myydään niin kurjaa sosiaalitutkimusta, että vain taitamaton ostaja suostuu siitä maksamaan. Sosiaalitieteiden tarina on osa demokratian menestystarinaa. Länsimaissa demokratia on ajautunut syvenevään varjoon. Tule pois sieltä varjosta! Kaipaamme valoa ja lämpöä ja varsinkin optimismia. Suomessa on kaupunki, jossa sosiaalinen on vielä arvossaan Hei sosiaalityöntekijä! Ryhdymme vähentämään paperinmakuisuutta ja lisäämään kohtaamisia. Tarvitsemme rohkeuttasi ja ennakkoluulottomuuttasi tekemään sosiaalityöstä näkyvää. Tarjolla on jatkuvasti vakituisia ja määräaikaisia työpaikkoja, tervetuloa Espooseen! Hae paikkasi lähes osaajan joukkoon. Katso lisätiedot osoitteesta Espoossa työskentelystä on etua! Apua asunnon hankintaan Tukea myös omalla ajalla tapahtuvaan koulutukseen Laadukasta täydennyskoulutusta Työsuhdematkalippu joukkoliikenteeseen Liikunta- ja kulttuurietu, maksuttomat uimahallikäynnit ja harrastusryhmät Työterveyspalvelut ja liikuntaryhmät Kunnallisen alan pitkät vuosilomat Yksilöllisiä työaikajärjestelyjä Espoossa voit työskennellä aikuis-, lastensuojelu- tai vammaissosiaalityössä, vanhusten palveluissa tai päihde- ja mielenterveystyössä Espoon kaupunki on savuton työpaikka. 14 sosiaalitieto 11 I12

15 noste vain kovia aiheita tilaa heti ja kaverille kanssa!

16 Tässä on Lasse, 39-vuotias kolmen lapsen isä. Hän on istunut viimeiset viisi ja puoli vuotta vankilassa. Kolmen viikon kuluttua Lasse on kärsinyt tuomionsa ja astuu kadulle vapaana miehenä. Ensimmäiseksi hän haluaa tavata lapsensa. Muut suunnitelmat ovat vielä auki. Lasse ei edes tiedä, missä hän nukkuu yönsä asuntoa hänellä ei ole, ei töitäkään. Noste on vankilan portilla Lassea vastassa ja seuraa hänen ensimmäistä viikkoaan vapaudessa. Lue Lassen elämästä tammikuussa Nosteesta.

17

18 noste on uusi yhteiskunnallinen laatulehti, joka pureutuu syvälle sosiaali- ja terveysalan ilmiöihin, mutta ei haukotuta lukijaansa. p u h u m m e ihmisten asioista ihmisten kielellä. Emme sano resurssit, kun tarkoitamme rahaa. Emme puhu ruohonjuuritason toimijoista, koska ihmisillä on nimetkin. Noste jatkaa Sosiaalitiedon perinnettä sosiaalialan ammattilaisten ykköslukemistona, mutta nyt lehti laajenee käsittelemään myös terveysaiheita. Me lehdentekijät uskomme, että laajempi näkökulma on välttämätön: ihmisten hyvinvointikaan ei noudata hallinnon sektorirajoja. Siksi panostamme journalismiin, jossa ei juututa vanhoihin poteroihin, vaan isketään suoraan ongelmien ytimeen. Noste tarjoaa lukijoilleen näköalapaikan suomalaiseen yhteiskuntaan ja löytää aiheensa yhtä hyvin kadulta kuin vallan kabineteista. Nosteen ensimmäinen numero ilmestyy tammikuussa Siinä kerromme, miten syntyy uusi sosiaalihuoltolaki, ja mitä lakitekstin sisällöstä ajattelee poliisi, sosiaalialalla työskentelevä rap-muusikko, selkokielisyyden asiantuntija ja Raamatun köyhyystekstien tutkija. Selvitimme, miten atsovärit ja muut lisäaineet löysivät tiensä suomalaisten ruokakauppojen hyllyille, ja luvassa on myös laaja reportaasi Viron sosiaalipolitiikasta tai oikeastaan siitä, miten Viron kahtiajako köyhiin ja rikkaisiin näkyy muuttoliikkeenä Suomeen. Noste tarjoaa tuhdin lukemiston kaikille, joita kiinnostaa mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu. Tilaa nyt ensi vuoden lehdet erikoishintaan. Ja kaverille lahjaksi vielä halvemmalla! ennakko tarjous! Tilaa noste itsellesi tai lahjaksi! Noste ilmestyy vuonna 2013 viisi kertaa. Jokainen numero sisältää liki 100 sivua luettavaa. Nyt saat vuoden lehdet* 60 eurolla (normaalisti 75 euroa), ja jos teet samalla useampia tilauksia, tarjoamme lisätilaukset huippuedullisesti 30 eurolla. } to i m i nä i n: Laita tilauskuponki postiin mennessä tai Tee tilaus netissä osoitteessa *kestotilaus til auskuponki tilaajan nimi lähiosoite Vastaanottaja maksaa postimaksun Postinumero ja toimipaikka sähköposti Puhelin Päiväys allekirjoitus Lahjatilaus: lehden saaja lähiosoite Postinumero ja toimipaikka noste soste Suomen sosiaali ja terveys ry Tunnus vastausl ähe t ys tietojani ei saa käyttää markkinointiin

19 v a n k a s v a t u s t ap ä t e v ä ä o p e t u s t a - H u o l e h t i v a a h o i t o a - M i n ä k u pinnan alta viranomaiset eivät työskentele yhdessä, yksittäinen etuuspäätös on tulipalon sammuttamista. Mitä tapahtuu todella? Kun Anne Pentti Määttä Kananen, VTT, Diakonia-ammattikorkeakoulu ylitarkastaja, sosiaali- ja terveysministeriö Pirstaloitunut järjestelmä kuormittaa sekä asiakasta että työntekijää Kasautuneista ongelmista kärsivä asiakas kohtaa pirstaloituneen palvelujärjestelmän, jossa viranomaiset eivät tiedä riittävästi toistensa päätöksistä. Ja kuitenkin eri viranomaisten päätökset vaikuttavat toisiinsa. Pirstaloituneisuus hidastaa avun saamista ja vaikeuttaa pahimmillaan asiakkaan tilannetta. Järjestelmän ongelmat tuottavat kestämättömiä ja kohtuuttomia tilanteita asiakkaalle ja hänen perheelleen, mutta myös päätöksiä tekeville työntekijöille. Tutkin väitöskirjassani asiakkaiden kokemuksia perusturvan aukkopaikoista. Kokoamani 194 asiakkaan kirjoitusta sosiaaliturvan epäkohdista ja väliinputoamiskokemuksista olivat yksittäisiä kertomuksia, mutta myös kertomuksia siitä, miten muitakin ihmisiä kohdellaan vastaavanlaisessa tilanteessa. Ne kertovat yksilön ja palvelujärjestelmän suhteesta. Tarkastelin väliinputoamiskokemuksia sosiaalisen riskin kautta, mutta kuten ihmiselämässä yleensä, niihin kietoutui monta muutakin tekijää. Yksilön tilannetta määrittävät muun muassa ikä, perhetilanne, terveydentila ja henkilökohtaiset kyvyt huolehtia asioistaan. Yksilön tilanteeseen vaikuttaa myös vuorovaikutus palvelujärjestelmän edustajien kanssa. Viranomaiset ovat taustaorganisaatioidensa edustajia, joilla on rajattu päätösvalta ja tehtävät, mutta he ovat myös yksilöitä, joilla on tietty osaaminen ja pätevyys sekä subjektiivisia motiiveja päätöksenteon prosessissa. Palvelujärjestelmän eri organisaatioilla on omanalaisensa toimintakulttuurit. Asiakkaan avun tarvetta saatetaan tarkastella rajatusti oman toiminnan mahdollisuuksien kautta. Sitä voidaan myös tarkastella yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa, jos asiakkaan tilanne nähdään kokonaisuutena. Väliinputoaminen on monen tekijän yhteisvaikutusta. Tukea ja apua tarvitseva asiakas on harvoin esimerkiksi pelkästään työtön tai pelkästään sairas. Hänellä voi myös olla monta sosiaalista riskiä yhtä aikaa. Hän voi olla sekä sairas että työtön ja tämän takia riippuvainen puolisonsa elatuksesta. Erityisesti kasautuneista ongelmista kärsivät henkilöt olisivat tarvinneet yksittäisiä etuuksia kokonaisvaltaisempaa tukea ongelmiensa selvittämiseksi. Heistä monet kulkivat luukulta luukulle ja jokaisella luukulla heidän asioitaan käsiteltiin lähinnä vain kyseisen viranomaisen näkökulmasta. Kun viranomaiset eivät työskentele yhdessä, yksittäinen etuuspäätös on tulipalon sammuttamista. Kukaan ei selvitä, mikä aiheuttaa tulipalon eikä varmista, ettei se syty kohta uudelleen. Tämä on vaikeaa etenkin sellaiselle asiakkaalle, jolla on rajalliset kyvyt huolehtia asioistaan. Asiakkaan jääminen ilman kokonaisvaltaista tukea kuormittaa myös sellaisia työntekijöitä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita asiakkaan hyvinvoinnista. Kun ammattilainen toimii vain oman päätösvaltansa rajoissa, hän joutuu sulkemaan pois ymmärryksensä asiakkaan tilannetta koskevasta palvelujärjestelmän kokonaisuudesta. Työ muuttuu kuormittavaksi, kun joutuu jatkuvasti tarjoamaan vain puolittaista apua ja tietää, että enemmänkin voisi tehdä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. On raskasta tehdä työtä, jonka tulokset jäävät vaillinaisiksi, koska asiakasta ei pysty auttamaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Perusturvaetuuksia koskevan päätöksenteon tulisi olla ennakoitavaa, perustua lakiin ja pysyviin toimintamalleihin. Ratkaisuna ongelmiin pidän säännönmukaista ja organisoitua viranomaisyhteistyötä. Asiakkaiden kokemukset paikallistivat ongelmakokonaisuuksia, joita olisi syytä tarkastella myös viranomaisnäkökulmasta: miten viranomaiset näkevät tilanteen, jossa asiakkaalla on monta ongelmaa ja jossa yksittäisen työtekijän päätöksentekomahdollisuudet rajaavat ratkaisumahdollisuuksia. Mitkä ovat työntekijöistä näiden tilanteiden parhaat ratkaisumallit? Yhdistämällä asiakkaiden esiintuomat epäkohdat ja työntekijöiden ammatillinen ymmärrys olisi mahdollista saada nykyinen järjestelmä toimivammaksi. Rakenteita uudistamalla asiakkaat saisivat nopeampaa ja kokonaisvaltaisempaa tukea ja ammattilaiset tekisivät tuloksellisempaa työtä. Kun resurssit kohdennettaisiin tarkemmin, voitaisiin ehkä vähentää myös kustannuksia. Suomalaisen palvelujärjestelmän palveluksessa on vahvoja ammattilaisia, joiden osaaminen tulisi ottaa paremmin käyttöön. Sijais- ja jälkihuoltoa sekä luokkamuotoista kotiopetusta Ryhmäkodit vuotiaille lapsille Hollolassa ja Heinolassa sosiaalitieto 11 I12 19

20 näkökulma LUKIJALTA Sosiaalityön kelpoisuusvaatimuksia pitää muuttaa Olen iloinen, että Sosiaalitiedossa kuuluu vihdoin myös ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden sosionomien ääni, vaikkakin vain tällä palstalla minun kauttani. Aivan liian kauan olemme paikanneet sosiaalityöntekijöitä tehtävissä, joihin heidät on koulutettu, mutta joihin he eivät halua hakeutua yhteiskunnan antamasta kalliista koulutuksesta huolimatta. Meitä sosionomeja voidaan kutsua epäpäteviksi ja olla hyväksymättä edes harjoittelujaksolle sairaalasosiaalityöhön, kuten Eila Sundman sanoi Sosiaalitiedossa 7-8/2012. Me kuitenkin teemme sosiaalityöntekijöiden työt nimikkeellä sosiaalityöntekijän sijainen, etenkin suurissa kaupungeissa. Johtavat sosiaalityöntekijät ovat katsoneet meidät kyllin päteviksi tehtäviin. Ja käytäntö sekä työn arki on pätevyyttämme tukenut. Olisiko Sundmanin mielestä suotavampaa, jos sosiaalityöntekijöiden karttamia toimia ja virkoja hoitaisi vaikkapa lähihoitaja tai sairaanhoitaja? Hieman siltä kuulosti, kun hän korosti, että sosiaalityöntekijä ja sosionomi ovat kaksi eri ammattia. Sekä sosionomit että sosiaalityöntekijät hoitavat ammattiaan samalla saralla, samoin metodein ja opein. Mitä nyt toiset meistä on testattu työhömme sopiviksi ja toiset ovat opiskelleet alaa ehkä itsekin tietämättä, soveltuuko heidän persoonansa asiakasläheiseen, empaattista asennetta ja asiakkaan luottamusta vaativaan tehtävään. Sosionomitutkintoa suorittavat harjoittelevat neljässä eri paikassa kussakin kaksi kuukautta, paitsi viimeisessä paikassa pitempään. Yleensä harjoittelupaikoissa paikkaamme lomaa pitäviä työntekijöitä palkatta. Silti pidän harjoitteluita mahtavina oppimiskokemuksina: niissä näkee, kokee ja oppii paljon enemmän ja erilaisia asioita kuin teoriaopinnoissa. Harjoittelussa huomasin, että olen todella valinnut oikean alan. Näin sosiaalialaa ja -työtä monesta vinkkelistä, monenlaisia sosiaalialan paikkoja ja tapoja tehdä työtä. Tämä on myös yksi koulutuksen tarkoitus. Tenttien ohella opiskeluun kuului runsaasti sosiodraamaa ja esilläolon opetusta. Siinä ei voinut paeta kiireen taakse tai vältellä asiakas-työntekijäroolituksia. Viimeistään tässä vaiheessa ne, joista ihmisen hädän ja jopa aggression kohtaaminen oli liian vaikeaa, ymmärsivät, ettei sosiaalityö sovi heille. Sundman kirjoittaa Sosiaalitiedossa 10/12, ettei hänellä ole valtaa vaikuttaa lakiin. Kenellä sitten on, ellei juuri meillä sosiaalialan työntekijöillä? Meidät koulutettiin, ei vain toimimaan alalla, vaan myös vaikuttamaan lainsäätäjiin, ottamaan kantaa ja olemaan läsnä yhteiskunnallisessa vaikutustyössä eritoten oman alamme asioissa. Olen ihmeissäni, jos johtava sosiaalityöntekijä HYKS- Sairaanhoitoalueella tuntee olevansa vain pelkkä työmuurahainen ilman vaikutusmahdollisuutta. Umpimielisiä ja epäsosiaalisia, ei-asiakaslähtöisiä työntekijöitä löytyy monelta alalta, myös aloilta, joilla heitä ei saisi olla. Heitä on usein juuri yliopistotutkinnon suorittajissa. Siksi muun muassa lääkäreille opetetaan nykyisin asiakkaan kohtaamista. Tätä kannattaisi tehdä laajemminkin. Sosiaalityön kelpoisuusasetuksia tulisi muuttaa enemmän todellisuutta vastaaviksi. Pääkaupunkiseudulla on sosiaalitoimistoja, joissa ainoa pätevä sosiaalityöntekijä on johtava sosiaalityöntekijä, joka ei tee asiakastyötä eikä kenties ole siitä kiinnostunutkaan. Työn tekevät laittomat sosiaalityöntekijät, sosionomit. Koska nykyiset tavalliset sosiaalityöntekijän tehtävät eivät näytä kiinnostavan yliopistokoulutettuja ainakaan pääkaupunkiseudulla, soisin heille mieluusti erityissosiaalityöntekijän tai muun vastaavan nimikkeen ja siihen sopivan palkkauksen. Heitä tarvitaan sosiaalityöhön. Ihmetystä herätti Sundmanin kysymys, kukahan nyt on provosoitunut ottamatta asiasta selvää. En ollut enkä ole provosoitunut. Asioista ja erimielisyyksistä täytyy kyetä keskustelemaan sekä kirjoittamaan suorin sanoin. Edelleen hyvää synergiaa sosiaalityön hektisellä saralla toivoen Tarja Arola sosionomi-diakoni AMK, Vantaa LUKIJALTA Käytetään työaikamme hyvän tekemiseen eikä toistemme arvosteluun Tarja Arola kirjoitti Sosiaalitiedossa 7-8/2012 sosionomien väheksymisestä ja vakuutti, että sosionomit ovat alalle testattuja ja heissä on alan tulevaisuus. Olin tekstiin tyytyväinen, mutta hieman jäi sellainen maku, että miksi pitää edelleen pyytää anteeksi, että on sosionomi ja vakuuttaa osaamistaan muille. Mitäpä jos me sosionomit nostaisimme päämme pystyyn emmekä alentuisi arvostelemaan sosiaalityöntekijöitä vaan pitäisimme kaikkia alan työntekijöitä yhtä arvokkaina ammattilaisina. Osaamisemme on arvokasta sosiaalityön osaamista. Meillä ei pitäisi olla varaa eikä aikaa arvostella muiden työpanosta vaan meidän tulisi keskittyä olennaiseen: asiakkaan arvostamiseen ja tukemiseen. Jos emme arvosta työkaveriamme, miten osaamme arvostaa asiakastamme. Opetellaan arvostamaan itseämme ja lähimmäisiämme, niin työt sujuvat paljon paremmin ja siitä hyötyvät kaikki. Arolan lukijakirje päättyi erinomaiseen lauseeseen Sosionomit ja sosiaalityöntekijät voisivat yhdessä saada paljon hyvää aikaiseksi, jos emme esiintyisi eripuraisina omaa mainettamme syövänä ammattikuntana. Tehdään hyvää yhteistyötä ja jatketaan sen kehittämistä toisiamme arvostaen. Toinen osaa toisen asian paremmin kuin toinen, ja kun ne yhdistetään, syntyy hyvää jälkeä ja asiakkaat tulevat kokonaisvaltaisesti autetuiksi ja ehkäpä jonkun pienen ihmisen elämä turvatuksi. Yhdistetään osaamisemme käytännössä ja käytetään työaikamme hyvän tekemiseen eikä toistemme arvosteluun niin säästämme itseämme, asiakasta ja päättäjille niin tärkeää rahaa. Kaija Väänänen 20 sosiaalitieto 11 I12