SAATESANAT Mauri Lunnamo, päätoimittaja Ritva Prinz ja Mari Mansikka SKTK:n toimisto suljettu ist das ZfkA-Büro geschlossen.

Transkriptio

1 SAATESANAT Moro tervehtii tamperelainen. Näin aloittaa myös joulun enkeli ilmoituksensa paimenille Tampereen kiälellä Pertti Kallion tekstissä, joka sivulla 3 tarjoaa hieman erilaisen lähestymistavan tuttuun jouluevankeliumiin. Vanhan testamentin jouluevankeliumia käyttää puolestaan arkkipiispa Jukka Paarma lähtökohtanaan kirjoittaessaan joulun valosta sivulla 2. Siellä, missä rakkaus toteutuu, välitetään toisesta. Siellä kuunnellaan, mikä on kullekin tärkeää. Se edellyttää yhteistä, kiireetöntä aikaa, painottaa yhteisen ajan merkitystä perheessä perhesihteeri Arja Seppänen. Hänen artikkelinsa kodin ilmapiiristä sivuilla päättää Suomen kirkkohallituksen asiantuntijoiden kolmiosaisen sarjan kasvatuksen aiheista. Mahdollisuuden yhteiseen puuhasteluun tarjoavat myös joulunaluspäivät, vaikkapa jouluseimeä rakentaen. Siihen pohjoisen pappi Sanna Kiviluoto avaa uutta näkökulmaa sivuilla % über dem EU-Durchschnitt liegt die Wirtschaftskraft je Einwohner sowohl in Deutschland als auch in Finnland, geht aus den Berechnungen von Eurostat, der Statistikbehörde der EU, hervor. Mehr Interessantes aus den Mitteilungen der Deutsch-Finnischen Handelskammer können Sie auf Seite 18 lesen. Ehrenamtlich Engagierte wollen ihre Interessen einbringen, sich fortbilden, Kompetenzen entwickeln und Erfahrungen machen, die ihnen auch in anderen Lebensbereichen zugute kommen, stellt die Kundgebung der EKD zum Abschluss der 2. Tagung der 11. Synode fest. Das Ehrenamt war das Schwerpunktthema der Zusammenkunft in Ulm im Oktober. Da das ehrenamtliche Engagement und seine Grenzen uns auch in den finnischen Gemeinden im Moment sehr beschäftigen, referieren wir einige wegweisende Überlegungen aus der Kundgebung auf den Seiten 19 und 20. An dieser Stelle möchten wir Danke für Ihr Engagement sagen. Die Rengas-Redaktion dankt den finnischen Gemeinderäten und ihren Redakteurinnen und Redakteuren, allen Autorinnen und Autoren, unseren Kooperationspartnern und Anzeigenkunden und Ihnen, liebe Leserinnen und Leser, für die gute Zusammenarbeit im zu Ende gehenden Jahr. Wir wünschen Ihnen ein besinnliches Weihnachtsfest und alles Gute für das neue Jahr 2010! Renkaan toimitus kiittää sydämellisesti lukijoitaan, seurakuntien kirkkoraateja ja tiedottajia, artikkelien kirjoittajia, yhteistyökumppaneita ja ilmoittajia hyvästä yhteistyöstä kuluneena vuonna. Toivotamme teille rauhaisaa joulua ja hyvää uutta vuotta 2010! Mauri Lunnamo, päätoimittaja Ritva Prinz ja Mari Mansikka SKTK:n toimisto suljettu ist das ZfkA-Büro geschlossen

2 kuukauden Sana Joulu tuo valon pimeyteen Jouluevankeliumi Tampereen kiälellä kuva: Studio Brahe Se mitä ensimmäisenä jouluna tapahtui, on meille tuttua. Moni nykyajan ihminen haluaa etsiä vastausta, mitä joulun tapahtuma merkitsee minulle. Siitä puhuu Vanhan testamentin jouluevankeliumi. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. (Jes. 9:1) Meitä ei taida miellyttää, jos sanon, että pimeydessä vaeltava kansa tarkoittaa meitä. Pimeyttä on kuitenkin monenlaista. Ajatellaanpa vain kaikkia niitä pimeitä asioita, joita keskellämme on tapahtunut, väkivaltaa, onnettomuuksia, surua monissa kodeissa ja yhteiskunnassa laajemminkin. Tai ajatellaan huonontuneita talousnäkymiä, millaisia pimeitä pilviä se on tuonut niiden elämään, jotka laskevat, kuinka kauan on työtä ja työpaikka tai kuinka selviän eteenpäin. Sitten on monia aivan henkilökohtaisia pimeyden tuojia, sairautta, kuolemaa, pettymyksiä ja taakkoja, joista toiset ehkä eivät tiedä mitään. Voisiko joulu ja joulun sanoma tuoda valoa tällaisiin pimeyksiin? Pimeys ei kuitenkaan ole Jesajan joulusanoman keskeisin sana. Tärkein sana on valo. Raamattu puhuu valosta monessa merkityksessä. Jumalan sana on valo. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. (Ps. 119:105) Itse joulun lapsi on valo, hän, joka tuli valkeudeksi maailmaan, kirkkaudeksi kaikille kansoille. Mitä valo meille ihmisille merkitsee? Ainakin kolme asiaa tulee heti mieleen. Ensinnäkin valo paljastaa kaikenlaisen likaisen. Kirkkaassa päivänvalossa näkyvät joskus vastapestyn ikkunankin pinnalla likajäljet tai huoneessa leijuva pöly tai mattoon jääneet tuhruiset kengän jäljet tai pudonneen ruokapalan muisto. Paljastava valo näyttää jotain myös meissä itsessämme. Se pakottaa rehellisyyteen, avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Meillä on vanhastaan sanottu rikoksia ja katalia, vääriä tekoja pimeyden teoiksi. Jumalan sanan valossa eivät tule esiin vain julkiset paheet, vaan myös sydämen salaiset teot, väärät ajatukset, omahyväiset itserakkaat asenteet. Rehellisen on tunnustettava oman elämän vääristyneisyys. Toiseksi valo on lamppu, joka valaisee tien. Se on majakka, joka pimeällä merellä näyttää, missä kulkee oikea reitti, ettei karahdettaisi karille. Pimeässä on helpompi kulkea, jos on lamppu kädessä. Tieltä, reitiltä tai polulta ei silloin niin helposti eksytä vikaan. Elämässä tulee tilanteita, joissa ihmisen oma valo ei riitä. Kun edessä näyttää olevan vain umpikuja tai on jouduttu niin paljon harhaan, että kaikki näyttää menetetyltä. Tai oma tieto, kokemus ja taito eivät kerta kaikkiaan riitä. Sanan lamppu näyttää myös, miten selviytyä silloin, kun tunto syyttää ja omatunto kolkuttaa, kun väärää tekoa ei saakaan tekemättömäksi, kun syyllisyys tai häpeä ajaa kohti epätoivoa. Silloinkin sana valaisee, kun kyselemme, mistä löytyy toivo, elämän katoavaisuuden näköalojen edessä. Kolmanneksi valo lämmittää ja luo uutta elämää. Kevään valo herättää luonnon. Vuoden pimeimpänä aikana me kaipaamme kevään ja kesän valoisuutta. Se virkistää mielen, innostaa, synnyttää meissäkin halun uuteen. Elämän innostus on jo lopputalvesta silmuja työntävissä puissa ja pensaissa. Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Jeesus-lapsessa tuli valo niille, jotka hapuilevat oman elämänsä ja tämän maailman pimeydessä. Se, että Jumalan poika syntyi ihmislapseksi Betlehemin tallissa, on suuri joulun mysteeri, joka antaa aihetta mietiskelyyn. Jumalan sana kertoo, mitä Jeesuksen syntymä meille merkitsee. Hänessä meidät kohtaa valo, joka paljastaa, ohjaa tielle, lämmittää ja synnyttää pimeyteenkin toivon. Kristus syntyy, valo on tullut maailmaan. Jukka Paarma, arkkipiispa kuva: Eric Isselée Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu sillo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa. Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri ser rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys. Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus - Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä. Ja siinä samassa enkeli kans oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano: Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto. Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää. Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu. Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20 kääntänyt Pertti Kallio (julkaistu tekijän luvalla) Julkaistu aiemmin Askel-lehden joulunumerossa 12/1999. Tämän ja muita jouluevankeliumin murreversioita löydät netistä Jouluevankeliumi kalevalamitalla ~pniikko/joulueva.htm Turun tuomiokirkko

3 Jouluseimen rakentaminen yhdessä on kaunis adventin ajan perinne. Tutun kertomuksen voi välillä elää läpi uudesta näkökulmasta, vaikkapa näin: Seimen luo Olipa kerran kauan sitten kaukana täältä kaunis maa. Pyöreitä kukkuloita täplittivät laiduntilkut, joilta lammaslaumat löysivät syötäväkseen ruohoa ja hyväntuoksuisia yrttejä. Yö oli laskeutunut kukkuloiden ylle, ja tummalla taivaalla loistivat tuhannet tähdet. Kaikkein pienin lammas käpertyi emonsa kylkeen ja kuiskutteli päivän seikkailuista. Se oli käynyt kurkistamassa muurin raosta laitumen ulkopuolelle, ja ruoho siellä ulkopuolella näytti todella maukkaalta, se kertoi. Jonkin matkan päässä kulki kukkuloiden keskellä ihmisten tie. Tietä pitkin kulki pieni seurue. Mies talutti aasia, jonka selässä istui nuori nainen. Heillä oli mukanaan vielä yksi henkilö, mutta tämä oli vielä äitinsä vatsassa. Vauvan piti kohta syntyä, ja matkalaiset toivoivat pääsevänsä perille ennen sitä. Miehen nimi oli Joosef, ja hänen vaimonsa oli Maria. Aasin nimeä kumpikaan heistä ei tiennyt, sillä aasi ei ollut heidän omansa, vaan he olivat lainanneet sen naapurilta matkaa varten. Pieni lammas heräsi siihen, että oli valoisaa. Yö ei ollutkaan hiljainen, vaan joka puolella kaikui hiljainen musiikki. Joku lauloi. Pieni lammas kuunteli tarkasti ja nosti päätään kuullakseen paremmin. Silloin se näki, mistä valo ja laulu tulivat. Taivas laitumen yllä oli täynnä enkeleitä ja enkelit lauloivat. Pieni lammas ei ollut tiennyt, että maailmassa voisi olla jotain niin kaunista. Se ihan unohti pelätä kuunnellessaan ja katsellessaan. Maria, Joosef ja aasi näkivät laaksossa pienen kylän. He kulkivat nopeammin, koska toivoivat pääsevänsä johonkin taloon yöksi. Joosef koputti jokaisen talon ovelle, mutta kukaan ei halunnut heitä vieraakseen. Viimeisessä talossa oven avasi nainen, jonka kävi nuorta paria sääliksi. Heilläkään ei ollut tilaa talossaan, mutta ylempänä rinteessä oli heinäsuoja, jossa matkalaiset voisivat yöpyä. Kiitollisina Joosef ja Maria taluttivat aasin ylös rinnettä ja astuivat sisään pieneen heinäntuoksuiseen majaan. Ulkona laitumella pieni lammas kuunteli tarkasti. Enkelit lauloivat kuninkaasta, joka syntyisi maailmaan tänä yönä. Ne lauloivat, että lapsi olisi aivan erityinen, että hän tekisi suuria tekoja ja ettei maailma enää koskaan olisi samanlainen kuin ennen. Pieni lammas kuunteli, ja sen alkoi tehdä kovasti mieli nähdä tuo vauva. Enkelit hävisivät yhtä yllättäen kuin olivat ilmestyneetkin. Taivaalle jäi vain suuri tähti, joka alkoi hitaasti liikkua taivaan halki. Lammas halusi nähdä, mihin tähti oli menossa, mutta eihän se voinut yksin lähteä. Paimenet puhuivat keskenään. Lopulta he päättivät jotain, keräsivät vähät tavaransa, sammuttivat nuotion ja huutelivat koirilleen. Pienen lampaan riemuksi koko joukko lähti kulkemaan samaan suuntaan kuin tähti. Se malttoi tuskin olla juoksematta, niin utelias se oli. Heinien keskellä nukkuva Maria heräsi kummaan tunteeseen. Vaikka hän ei ollut koskaan saanut lasta, hän tiesi, että vauva aikoi syntyä tänä yönä. Juuri nyt. Maria herätti Joosefin, ja tämä sytytti nuotion valaisemaan ja lämmittämään heitä. Viimein vauva syntyi. Maria ja Joosef katselivat vauvaa, joka oli pieni, punainen ja ryppyinen, ja jonka Maria oli kietonut viittaansa, ettei sen tulisi kylmä

4 Pieni lammas huomasi tähden pysähtyneen. Tämän täytyi tarkoittaa sitä, että he olivat jo aivan lähellä! Se kirmasi edelle ja pysähtyi kukkulan laelle. Alhaalla näkyi pienen majan tumma hahmo. Pieni lammas vilkaisi taakseen nähdäkseen, että toiset varmasti tulivat perässä, ja juoksi sitten majaa kohti. Kiireissään se ei huomannut katsoa jalkoihinsa, ja niinpä se kompastui kiveen ja alkoi kieriä rinnettä alas yhä kovempaa vauhtia. Maria ja Joosef katselivat pientä poikaansa, joka nukkui silmät kiinni äitinsä sylissä. He katsoivat toisiinsa, ja heidän silmistään loisti rakkaus. Tämän lapsen nimi on Jeesus, sanoi Maria. Niin on, vahvisti Joosef, enkeli kertoi minulle. Sanoiko hän sinullekin? ihmetteli Maria, luulin hänen käyneen vain minun luonani. Juuri silloin pieni lammas kieri sisään majaan. Se ravisteli päätään ja yritti tajuta, mitä oli tapahtunut. Se aukaisi suunsa kysyäkseen, mutta silloin se huomasi vauvan, ja yhtäkkiä se ei enää halunnutkaan sanoa mitään. Se tunsi olonsa lämpimäksi ja turvalliseksi. Miten ihmeellinen yö, ajatteli pieni lammas, miten kaunista kaikki onkaan! Majan yläpuolella suuri tähti loisti kirkkaammin kuin kuu, ja yö oli täynnä hiljaista laulua. Arvaatko, kuka lauloi? Sanna Kiviluoto (teksti ja kuvat) MoniNainen - ilmoittautumisaika päättyy ! kokouskieli ammattikieli juhlakieli rakkauden kieli anopin kieli lasten kieli pelkojen kieli unien kieli minun kieleni olenko eri ihminen eri kielillä? voiko ihminen koskaan ymmärtää toista? tai edes itseään? Tekniset tiedot: Aika: Aloitus pe klo 18 ja päätös su klo 13:30. Paikka: Tagungsstätte im Relionspädagogischen Studienzentrum Schönberg, Im Brühl 20, Kronberg, Majoitus 2-hengen huoneissa. Hinta 100 / hlö (sis. majoituksen, täysihoidon, ohjelman) Mukana myös Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon välittömästi netistä löytyvällä lomakkella ( > yleinen tapahtumakalenteri). Lisätietoja Sannalta tai sannakiviluoto@gmail.com kuva: Manfred Johann Napakymppi oli Frankfurtin aluepäivien osanottajamäärä! Kaikki lännen, lounaan ja etelän seurakunnat olivat edustettuina. Keskustelu tulevaisuuden rakenteista oli avointa ja vilkasta. Sain kuulla ideoita, ajatuksia, huolia ja pelkoja. Palaute oli mahtavan runsasta ja kriittistä. Johtokunta käsittelee palautetta seuraavissa kokouksissaan. Nimi ei miestä pahenna tai ehkä kuitenkin Huoli, jota en vielä itse ollut ajatellut, oli toimintamuodon nimen tärkeys. Minkä nimisenä toiminta jatkuu, tuntui olevan vähintään yhtä tärkeä osa kuin toiminnan muoto. Koskaan et muuttua saa Eikö tämä ala olla jo (liian) vanha iskelmä! Kun olosuhteet ja ympäristö muuttuvat, on meidänkin pystyttävä muutoksiin. Ihan varovasti vain ja seurakuntien ja seurakuntalaisten ehdoilla, mutta kuitenkin! Jos jatkamme toimintaamme, kuten aina olemme tehneet, huomioimatta ympäristössä tapahtuneita muutoksia, on vaarana, että kahdelle jo lopettaneelle seurakunnalle tulee jatkoa. Strategian perusajatukset olivat Frankfurtin, Berliinin ja Kölnin isoja seurakuntia, joilla on omat tilat, tuetaan. Papin tehtävä on huolehtia hengellisistä tapahtumista ja hengellisestä toiminnasta, ei seurakunnan tiloista. Uuden keskuksen perustamista tuetaan, jos Münchenin/Stuttgartin seurakunnat ovat ajatuksen kannalla. Pienten seurakuntien, joiden voimat ovat loppumassa, ei anneta kuihtua pois, vaan toiminta yritetään saada jatkumaan edes yhteyshenkilön kautta. Pappi tulee edelleen pitämään jumalanpalveluksia, Rengas tulee kuten tähänkin asti, ja yhteys suomalaiseen kirkolliseen työhön jatkuu. Mitään toimivaa ei lopeteta! Vain seurakunta itse voi päättää muutoksista! ALUEPÄIVÄT Muutama ajatus mietittäväksi seurakuntalaisille: Ovatko kirkkoraatien kokoon saaminen ja niiden koossa pitäminen toimintamme tärkein ajatus vai itse toiminta? Jos voimat menevät raatien pystyssä pitämiseen eikä voimaa jää muulle, niin silloin on aika miettiä muutosta. Suokaa myös ajatus sille kirkkoraadin puheenjohtajalle, joka viimeisillä voimillaan, ääneen valittamatta (suomalaisen sisun nurja puoli!) tekee seurakuntatyötä. Häntä ei voi jättää taakkoineen yksin. Hänelle pitää antaa mahdollisuus ja lupa luopua tehtävistään, ilman että koko toiminta kaatuu siihen. Suuri huoli aluepäivillä oli, että jos seurakunta nykyisessä yhdistysmuodossa lopetetaan ja jäljelle jää vain yhteyshenkilö, mitä tapahtuu, jos toimintaa halutaan aktivoida uudelleen. Ei sen ihanampaa huolta voisi ollakaan! Siellä, missä halutaan enemmän toimintaa nyt heti tai esim. uusien tilojen myötä - tai jos yhteyshenkilöitä löytyisi enemmänkin - niin se järjestyy tulevaisuudessa aivan varmasti! Muutama ajatus mietittäväksi johtokunnalle: Millä nimellä työ jatkuu pienissä seurakunnissa, jos toimintamuotoa muutetaan? Miten toimintaryhmien ääni kuuluu vuosikokouksessa? Miten pienten seurakuntien ja suurten seurakuntien vuorovaikutusta käytännössä voidaan tukea? Haasteita riittää meille kaikille, jos haluamme visiomme Suomalainen kirkollinen työ jatkuu elävänä Saksassa toteutuvan. Margareta Pyykkönen-Bloemer johtokunnan 2. puheenjohtaja

5 ALUEPÄIVÄT Kahvitauolta aluekeskuksiin Etelän, lounaan ja lännen seurakunnat kokoontuivat aluepäiville Frankfurtin seurakunnan tiloihin Dornbuschiin Ohjelmassa oli perinteiseen tapaan keiton syöntiä, kahvin juontia, kuulumisten vaihtoa sekä messu. Alueiden jumalanpalvelukset saivat aikataulunsa, ja joidenkin junat olivat myöhässä. Sunnuntaina mukana olleet osallistujat tauolla Dornbusch-kirkon pihalla. Kuva: Ritva Prinz Aluepäivien on kuitenkin tarkoitus tarjota perinteisten raamien sisällä aina myös jotakin uutta. Tänä vuonna johtokunta toivoi lauantaina keskustelua työstämästään aluekeskusmallista, jonka tarkoituksena on helpottaa varsinkin pienempien seurakuntien toimintaa. Mallin ideana on tukea isojen seurakuntien toimitiloja ja tarjota pienemmille seurakunnille mahdollisuus (ei pakko!) muuttua ns. toimintaryhmiksi ja näin vähentää hankalaa byrokratiaa. Jumalanpalvelusten pitämiseen ja alueen toimintaan tämä ei vaikuttaisi millään tavalla, mutta pakollisista kokouksista päästäisiin eroon. SKTK:n varapuheenjohtaja Margareta Pyykkönen-Bloemer alusti keskustelua esitelmällä, jonka pääpiirteet voi lukea Rengas-lehden numerosta 8-9/2009. Esitys herätti monenlaisia mietteitä. Erikokoisia seurakuntia huolestuttivat erilaiset kysymykset. Isot seurakunnat pelkäsivät saavansa entistä enemmän vastuutehtäviä kirkkoraadeilleen. Vähän pienempiä huolestutti mahdollinen syrjään jääminen: Kävisikö pappi enää lainkaan omalla alueella? Tuettaisiinko isoja seurakuntia muiden kustannuksella? Keskikokoisten seurakuntien mielestä malli ei muuttaisi niiden työssä mitään vai ehkä kuitenkin? Keskustelun aikana tärkeäksi asiaksi nousivat uusien toimintamuotojen nimet. Onko toimintaryhmä seurakunnan toimintaa, ja mitä nimi aluekeskus pitää sisällään? Toinen keskeinen kysymys koski vuosikokouksen edustusta. Ns. toimintaryhmien mahdollisuus osallistua päätöksentekoon täytyy taata jollain tavoin; yhtä lailla niiden ääni on tärkeä myös alueen sisäisistä asioista keskusteltaessa. Aluepäivät kerran vuodessa eivät riittäne käytännön asioiden hoitamiseen. Johtokunnan on selvästi pohdittava ratkaisuja näihin kysymyksiin, ja aluepäivillä käyneiden puolestaan mietittävä omissa seurakunnissaan mallin toimivuutta. Sunnuntaina aluekeskusmalliin palattiin vain tauoilla ja loppusanoissa. Sen sijaan Anssi Elenius kertoi meille ekumeniasta ja sen parissa toimivista liikkeistä Saksassa. Oli jännittävää kuulla maan pirstaleisen kristillisyyden taustoista (siitä, kun istuin kirkkohistorian luennoilla, on jo pidemmän aikaa!) ja huomata niiden vaikutus tämän päivän seurakunta-arkeen. Helena Eckhoffin johdolla tutustuimme lisäksi virsikirjan uusiin aarteisiin ja veisasimme vanhoja tuttuja virsiä. Laulujen sanat muistuttivat ainakin minua siitä, minkä vuoksi meillä on seurakuntia. Ilman Kristusta niiden keskipisteenä ei aluekeskuksia eikä toimintaryhmiä tarvita yhtään mihinkään täysin riippumatta siitä, mikä niiden nimi on. Sofia Salo johtokunnan jäsen, Münster Idän ja pohjoisen alueiden neuvottelupäivillä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Berliinissä käytiin ulkona vallitsevasta myrskytuulesta poiketen rauhallista keskustelua aluekeskusten tulemisesta ja niiden SKTK:n organisaatioon mukanaan tuomista muutoksista. Toiminnanjohtaja Mauri Lunnamon Powerpoint-esitystä seurasi parikymmenpäinen joukko seurakuntien edustajia. Näin ulkopuolisena tarkkailijana minua hämmästytti kovasti se, että paikallaolijat eivät niinkään päivitelleet aluekeskusten tulemista, vaan kantoivat enemmän huolta omien pienten ja keskikokoistenkin seurakuntiensa jatkosta. Olisin kuvitellut, että johtokunnan esitys herättäisi kiivasta keskustelua seurakuntien eriarvoisuudesta. Suurimmat pelonaiheet olivat kuitenkin oman identiteetin ja äänioikeuden katoaminen, mikäli pienet seurakunnat byrokratian vähentämiseksi lopettaisivat toimintansa eli luopuisivat kirkkoraadista, tilinpäätöksistä ja vuosikokouksista. Pelättiin toiminnan siinä tapauksessa loppuvan kokonaan, kun enää ei tarvitse edes pitää kokouksia. Miten sitten suunnitella juhlia ja tempauksia, varsinkin jos ei ole paikkaa missä tavata? Ihmisille voi olla iso kynnys mennä toisen kotiin suunnittelemaan yhteistä toimintaa. Ja mistä saada rahaa toimintaan? Jos ei ole kirkkoraatia, ei ole kassanhoitajaa eikä siis kassaakaan. ALUEPÄIVÄT Tyyntä myrskyn edellä? Tunnelma Suomi-keskuksessa oli leppoisa, ja antoisan aluekeskustelun lomassa ehdittiin vaihtaa kuulumisiakin suomalaiseen tapaan. Sunnuntaina vierailimme Raamattukabinetissa, jossa Päivi Lukkari avasi ikkunoita Raamatun maailmaan vesivärien avulla. Kuvat: Sanna Kiviluoto Seurakunnan lopettamisesta johtuva äänioikeuden loppuminen SKTK:n vuosikokouksessa koettiin niin ikään selkeäksi miinukseksi. Tuntui, että pienillä seurakunnilla ei olisi enää mitään päätösvaltaa, vaikka vuosikokouksessa puheoikeus säilyisikin. Todettiin myös, ettei kukaan lähde ainakaan keskellä viikkoa ajamaan kovin pitkiä matkoja ottaakseen osaa aluekeskuksessa pidettävään kirkkoraadin kokoukseen, vaikka olisi etätoimintaryhmän edustajaksi valittu jäsenkin. Näin ollen pienen ryhmän vaikutusvalta heikkenisi vieläkin enemmän. Pienen etätoimintaryhmän yhteyshenkilölle jäisi vielä paljon suurempi vastuu kuin nyt kirkkoraadin jäsenillä on. Kirkkoraatien on nyt keskusteltava asiasta ja pohdittava eri vaihtoehtoja. Onko tälle vapaaehtoistyölle omalla paikkakunnalla todellinen tarve? Löytyykö työlle jatkajia? Jos vastuu kaatuu nyt jo vain yhden-kahden ihmisen kannettavaksi, mitä tapahtuu muutaman vuoden kuluttua? Jokaisen seurakunnan on itse tehtävä päätös omasta jatkostaan. Seurakunnan lopettaminen voi aiheuttaa toiminnankin loppumisen. Mutta kuten Sanna Kiviluoto Berliinissä totesi: Jos jäsenmäärät kehittyvät samalla lailla kuin tähänkin asti, kuolevat seurakunnat joskus tulevaisuudessa joka tapauksessa. Yhdistämällä voimavaroja voidaan pelastaa ainakin osa. Eira Weißenburg, Hampuri

6 Das Bibelkabinett die Bibel hautnah Bibelzentren mit einem erlebnispädagogischen Ansatz gibt es ferner z.b. in Frankfurt ( ) und Nürnberg ( Weitere Informationen auch unter > Wir in Deutschland > Regionale Bibelzentren. Den Menschen die Bibel näher zu bringen das ist die Aufgabe der von Cansteinschen Bibelanstalt. Raamattukabinetissa voi tutustua vanhoihin ja uusiin Raamattuihin, esillä on myös maailman pienin Raamattu. Das Bibelkabinett Mittelpunkt unserer Arbeit ist das Bibelkabinett in Berlin-Charlottenburg. Das Bibelkabinett ist eine Bibelausstellung auf engstem Raum, bei der Kinder, Jugendliche und Erwachsene erleben können: Die Bibel ist zwar alt aber aktuell. Wir bieten thematische Einheiten mit oder ohne Kreativarbeit zu Themen rund um die Bibel: zur Entstehung der Schrift und des Buchdrucks; zur Entstehungsgeschichte und Aufbau der Bibel; zu alten Prachtbibeln und ganz neuen Bibelausgaben. Wir zeigen den Besuchern die kleinste Bibel der Welt, betrachten gemeinsam eine uralte Schriftrolle, die in einem echt nachgebildeten Qumrankrug aufbewahrt wird und lassen jede/n Besucher/in eine Bibelseite drucken wie zu Gutenbergs Zeiten. Gern verbinden wir die Bearbeitung geschichtlicher Themen mit kreativer Bibelarbeit zu einem einzelnen Text. So wird deutlich, was die Bibel war und heute noch ist: ein Buch mit einer langen Geschichte und großer Bedeutung für die Gegenwart Gottes Wort, durch Menschen geschrieben und immer wieder von Menschen zitiert. Die Vision Die von Cansteinsche Bibelanstalt in Berlin e.v. ist als rechtlich selbständiger Verein das Bibelwerk der Evangelischen Kirche Berlin-Brandenburgschlesische Oberlausitz. Der Name des Vereins geht auf Carl Hildebrand Freiherrn von Canstein zurück, auf dessen Initiative die erste Bibelanstalt der Welt im Jahre 1710 gegründet wurde. Was nützt es, fragte sich von Canstein, der selbst von biblischen Texten sehr beeindruckt war, wenn wir zwar eine gute deutsche Bibelübersetzung haben, kaum ein Mensch aber sich eine Bibel kaufen kann, weil das Drucken so teuer ist? Seine große Vision war es, die Druckkosten der Bibel so weit zu senken, dass auch gewöhnliche Menschen sich eine Bibel leisten könnten. Für diese Vision hat von Canstein sich und sein Vermögen eingesetzt seine Bibelanstalt hat dieses Ziel nach wenigen Jahrzehnten tatsächlich auch erreicht. Im Sinne und im Auftrag von Cansteins müssen wir uns heute fragen: Was nützt es, wenn sich zwar jede/r eine Bibel leisten kann, aber letztlich nicht weiß, warum man sich eine kaufen sollte. Unsere große Vision ist es, ein Bibelzentrum zu sein und zu werden, in dem Menschen aller Altersgruppen erleben können: Die Bibel hat eine lange Geschichte und große Bedeutung auch heute, auch für mich und mein Leben. Raamattu kabinetissa Montako Raamattua teillä täällä oikein on? Miten vanha toi on? Onks toi aito? En tiedä kymmeniä, ehkä satoja. Vanhin esillä oleva Raamattu on vuodelta Kirjakäärö, pergamenttirulla on kolmisensataa vuotta vanha, perimätiedon mukaan. Mitä tarkoittaa aito? Aitoa on kunnioituksen sekainen 1200-luvulta peräisin olevan Raamattusarjiksen tai keskiaikaisten käsikirjoitusten ihailu vaikka käsikirjoitus olisikin vain kopio. Sen saa ottaa käteen, kullattuja kuvia saa tarkastella läheltä, kiveen Päivi Lukkari esitteli Raamattukabinettia Berliinin aluepäivien osanottajille. saa itse takoa kirjaimia, kokeilemalla saa todeta, kuinka suurta tarkkuutta ja kärsivällisyyttä musteella ja hanhen sulalla kirjoittaminen vaatii. Maalaamme paperille pelon. Luemme myrskyn tyynnyttämisestä. Opetuslasten kerrotaan pelänneen vasta silloin, kun myrsky tyyntyi pelänneen Jeesuksen voimaa, mullistavaa apua. Minä ja minun pelkoni joutuvat mukaan kertomukseen. Toivon muutosta, ja samalla pelkään sitä. Jeesus puhutteleekin minua. Kuulenko? Raamattu täyttää kabinetin elämällä. Päivi Lukkari Kuvat: Sanna Kiviluoto, Päivi Lukkari lisää Raamattukabinetista:

7 Kodin välittävä ilmapiiri Kuva: Päivi Lukkari Perhe on lapsen pesä. Siellä pitäisi olla turvallinen olo. Niin lapsi kuin aikuinenkin tarvitsee tilaa olla oma itsensä sekä hyvinä että huonoina päivinä. Vanhemmilla tai muilla aikuisilla on vastuu perheen ilmapiiristä riippumatta siitä, minkälainen perhe on kyseessä. Puhutut sanat ovat vain osa todellisuutta. Tunteet välittyvät, vaikkei niistä puhuttaisi sanaakaan. Lapsilla on erittäin tarkat tuntosarvet aistimaan perheen ilmapiiriä. Tunteet ovat ilmaa, jota lapset hengittävät. Nuo tunteet eivät koske aina vain niitä, jotka asuvat samassa kodissa. Poissa oleva perheenjäsenkin on aina jollain tasolla läsnä. Vanhemmat rakkauden opettajina Syvällä meissä on kaipuu: suuri huuto tulla rakastetuksi. Yhtä tärkeää on saada rakastaa, antaa rakkautta. Meillä on oikeus rakkauteen jo sen tähden, että olemme olemassa. Valtaosa ihmisistä odottaa kokevansa rakkautta nimenomaan perheessä, jossa on vanhempia ja lapsia. Kahden ihmisen hyvää tahtova ja molempia kunnioittava suhde on rakkautta. Rakkaus ei ole vain epämääräinen tunne. Rakkaudella ei ole vain välinearvoa eikä se ole vain osa ihmisyyttä. Se on koko olemisemme itseisarvo. On tärkeää, miten ilmaisemme välittämistä. Vanhemmat huomaavat luonnollisesti helpoimmin lapsen suloisuuden, onnistumiset tai hyvät tavat. Lapsesta tuntuu hyvältä, kun annamme palautetta sanoin, elein tai ilmein. Hyvän huomaaminen on lapsen itsetunnolle tärkeää jokapäiväistä leipää. Tyydyttävimpiä kokemuksia rakkaudesta lapsi saa silloin, kun joku ilmaisee iloaan hänen olemassaolostaan. On tärkeää tuntea, että tuotan hyvää mieltä vain olemalla olemassa. Saan vahvistusta, joka ei ole yhteydessä kouluarvosanoihin tai ulkonäköön tai taitavuuteen tai hyviin pöytätapoihin. Tarvitsemme myös kokemuksia siitä, ettei meitä torjuta silloin, kun olemme tehneet väärin, toimineet ajattelemattomasti tai epäonnistuneet. Epäonnistumiset ja virheet on hyvä selvittää, mutta toista ei pidä nöyryyttää eikä nolata. Puutteista ei ole hyvä muistuttaa yhä uudestaan. Pahat sanat painuvat syvälle. Toistuvasti syyttävä katse jättää niin lapsen kuin aikuisenkin sieluun jäljen. Tarvitsemme rakkautta ja hyväksyntää eniten juuri silloin, kun vähiten tunnemme sitä ansaitsevamme. Rakkauden pelisääntöjä lapsi oppii ensi sijassa perheessä. Siellä hän näkee niitä käytännössä. Hän huomaa sen, miten vanhempi suhtautuu lapseen, ja myös sen, miten vanhemmat suhtautuvat toisiinsa. Siellä, missä rakkaus toteutuu, välitetään toisesta. Siellä kuunnellaan, mikä on kullekin tärkeää. Se edellyttää yhteistä, kiireetöntä aikaa. Jo pieni vauva ottaa vastaan tunneviestejä syöttötilanteissa, sylissä ollessaan ja vaippaa vaihdettaessa. Kun lapsi saa riittävästi kokemuksia rakkaudesta, hänen luottamuksensa omaan arvoonsa vahvistuu. Hän luottaa siihen, että hänelle tapahtuu elämässä hyvää. Aikuinenkin tarvitsee tekemisiensä myönteistä huomaamista ja suorittamisesta riippumatonta hyväksyntää. Näiden puute ei tee kenellekään hyvää. Mietittäväksi: Millaisiin lapsen onnistumisiin kiinnität huomiota? Arja Seppänen perhekasvatussihteeri, kirkkohallitus Teksti kirjasta Yhteinen matka ajatuksia vanhemmuudesta (Lasten Keskus) Ein liebevolles Zuhause Die Familie ist das Nest eines Kindes. Dort sollte es sich geborgen fühlen dürfen. Sowohl Kinder als auch Erwachsene brauchen einen Raum, in dem sie sich selbst sein können in guten wie in schlechten Tagen. Die Eltern und andere Erwachsene tragen Verantwortung für die Atmosphäre in der Familie, unabhängig davon, um was für eine Familie es sich handelt. Dabei geht es nicht nur um Worte. Kinder haben sehr feine Antennen und nehmen auch nicht ausgesprochene Gefühle wahr. Auf irgendeiner Ebene ist immer auch ein eventuell abwesendes Familienmitglied anwesend. Die Eltern zeigen, was Liebe ist Wir alle sehnen uns danach, nur um unser selbst willen geliebt zu werden - und lieben zu dürfen. Liebe ist kein Mittel zum Zweck oder nur ein Teil des Menschseins. Sie ist das Eigentliche unseres ganzen Seins. Das Kind freut sich, wenn es verbale oder nonverbale Rückmeldungen über Erfolge und gutes Benehmen bekommt. Noch mehr aber bedeutet es ihm, wenn jemand zum Ausdruck bringt, dass er sich über die bloße Existenz des Kindes freut unabhängig von Aussehen, Schulnoten oder Geschick. Es ist auch wichtig zu erfahren, dass wir nicht abgelehnt werden, wenn wir etwas Falsches gemacht haben oder uns etwas nicht gelungen ist. Es ist wichtig, die Ursache für den Fehler zu klären, aber niemand sollte bloßgestellt oder immer wieder daran erinnert werden. Böse Worte oder immer wieder verurteilende Blicke hinterlassen tiefe Spuren in Kindern wie in Erwachsenen. Wir brauchen Liebe und Annahme am meisten, wenn wir das Gefühl haben, es am wenigsten verdient zu haben. Die Spielregeln der Liebe lernt ein Kind vor allem in der Familie, durch den Umgang der Eltern mit dem Kind und miteinander. Zuhören und Zeit miteinander sind Zeichen der gegenseitigen Fürsorge. Schon ein kleines Baby nimmt beim Füttern und Wickeln Gefühlsbotschaften wahr. Durch die Erfahrung geliebt zu sein, wird das Selbstvertrauen des Kindes gestärkt. Auch ein Erwachsener braucht bedingungslose Annahme. Zum Nachdenken: Auf welche Erfolge deines Kindes achtest du? Deutsche Zusammenfassung: Ritva Prinz MARIMEKKO jetzt in Berlin. Wir suchen Aushilfskräfte / Praktikantinnen für unser Fachhandelsgeschäft in bester Berliner Lage. Gute Deutschkenntnisse und Erfahrung im Einzelhandel sind Voraussetzung, Englisch von Vorteil. Bitte Kontakt aufnehmen mit: Michael Lenhardt, HARTOG Wohnaccessoires, Knesebeckstr. 68, Berlin Tel , info@hartog-berlin.de kuva: Fotolia, hava

8 Evangelische Kirche in Deutschland Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Frohe Weihnachten und ein Glückliches Neues Jahr Hans-Böckler-Straße Langenhagen Telefon (0511) Telefax (0511) Suomen evankelis-luterilainen kirkko / Kirkon ulkosuomalaistyö Evangelisch-Lutherische Kirche Finnlands / Kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland Frankfurt Hamburg Marimekko-Shop Oederweg 29, FFM, Tel Nordea Bank Finland Plc Niederlassung Deutschland Grüneburgweg Frankfurt am Main Tel Suomen suurlähetystö Rauchstr. 1, Berlin Tel.: info.berlin@formin.fi tel. +49 (0) fax kfvk@vonknorre-stuetzer.de Heiner Labonde Verlag & Mediakontor Feilenhauerstraße 44 D Grevenbroich Suomi-Seura r.y. Ulkomailla asuvien suomalaisten asialla kuva: Marcin Kruk Mariankatu 8, Helsinki, Finland Tel , fax info@suomi-seura.fi, Ulkosuomalaisparlamentti: info@usp.fi Kiitämme asiakkaitamme kuluneesta vuodesta! Suomikauppa Little Finnland

9 Weihnachtsnachrichten: Der Weihnachtsmann hat seine Sommerferien in Saarijärvi verbracht! Nach überlieferten Erzählungen weiß man, dass der Weihnachtsmann wegen der Mücken für die Sommermonate von Lappland nach Mittel-Finnland flüchtet und zwar nach Sumiainen an den Sumiainen- See. Jedoch spinnt sein Kompass oder heißt es heutzutage GPS hin und wieder. So geschah es, dass man den Mann mit dem langen, weißen Bart im Sommer in Saarijärvi am Pyhäjärvi-See, 50 km nördlich von Sumiainen gesichtet hat. Den Weihnachtsmann hat man noch im Herbst in Saarijärvi bei Gartenarbeiten gesichtet! Der gutgelaunte Weihnachtsmann hatte trotz des kühlen und regnerischen Sommers sorgenfreie Ferien genossen. Sein Computer war ausgeschaltet und die Postadresse in Lappland wurde nicht umgemeldet. Bevor der Weihnachtsmann wieder zurück in den Norden fuhr, wurde er von Rengas interviewt. Er berichtete über die Geschehnisse in der letzten Weichnachtszeit in Lappland. Die Menschen aus Großbritannien sind geradezu verrückt nach dem Weihnachtsmann, erzählte er. Letztes Jahr um die Weihnachtszeit hielt ich die Tür zu meiner Gaststube einige Tage geöffnet. Im Nu befanden sich tausende von Touristen von den Britischen Inseln bei mir in der Stube. Hunderte von Flugzeugen landeten auf Flughäfen in Lappland, alle vollbesetzt mit Touristen aus England, Schottland und Wales. Der Weihnachtsmann gibt den genauen Standort seiner Werkstatt, wo die Geschenke angefertigt werden, nicht bekannt. Er sagt nur, dass seine Werkstatt auf der Sonnenseite eines Berges steht. Man kann natürlich sehr schwer erraten, wo sich der Standort befindet, da die Sonne in den Wintermonaten in Lappland nicht über den Horizont steigt. Die Kinder aus Großbritannien schicken gerne Wunschlisten an den Weihnachtsmann, die die Wichtel heimlich durch den Schornstein von der Gesimsleiste am Kamin abholen und an den Weihnachtsmann nach Finnland weiterleiten. Die britischen Familien sind laut Weihnachtsmann wohlerzogen; die Kinder sind brav, die Mütter nett. Man sollte auch aus gutem Grund in der Vorweihnachtszeit brav sein, damit die Wünsche in Erfüllung gehen. Wenn die Kinder den Weihnachtsmann besuchen, wollen sie unbedingt ihren eigenhändigen Brief sehen. Die Briefe werden den Kindern Zeile für Zeile vorgelesen. Gleichzeitig wird die Auswahl aus der Wunschliste festgelegt. Es kommt vor, dass die Wunschliste so lang ist, dass ich dann sage: Für die nächsten drei Jahre brauchst du mir keine weiteren Wunschlisten schicken. Obwohl der Weihnachtsmann sehr viel zu tun hat und die Besucher Schlange stehen, lächelt er und sagt: Auch die Deutschen sind beim Weihnachtsmann herzlich willkommen wenn sie dann das ganze Jahr brav waren. Risto Pynnönen Übersetzung: Anniina Briese Suomalaisuutta jäljittämässä Olen asettanut itselleni tehtävän. Minun on löydettävä suomalaisuuden ilmenemismuotoja Karlsruhen katukuvasta. Idean tähän sain eräältä ystävältä, jolla on kotona sauna keskellä kirjastoa tai kirjasto saunan ympärillä, kuinka vaan. Sauna sinänsä ei tänä päivänä ole ehdottomasti suomalainen ilmiö, mutta kun löylyttelee Seitsemän veljeksen ja Kalevalan seurassa, sitä on jo pidettävä hatunnoston arvoisena suomalaisuutena. Pieneltä sivukadulta löytyy liike, joka myy hienoja suomalaisia designtuotteita kalliilla hinnoilla. Niitä meillä on itse kullakin kotona, ei välttämättä kuitenkaan sen takia, että ne ovat suomalaisia, vaan koska ne ovat kauniita, hyvälaatuisia ja käytännöllisiä. Poikkeuksiakin löytyy. Minulla esimerkiksi on Timo Sarpanevan suunnittelema kermanekka, josta havaintojeni mukaan yksikään ihminen ei ole onnistunut kaatamaan kermaa valuttamatta sitä pöydälle. Kaunis se kumminkin on. Linnan pihalla näen ryhmän ihmisiä. Yksi kyykkii ja heittelee kapulalla toisia kapuloita ja muut hihkuvat ympärillä. Erotan muutaman tuulipuvun. Haa, tuulipukukansaa. Noiden täytyy olla suomalaisia, innostun. Minulle selviää, että ihmiset ovat todella suomalaisia ja pelaavat modernia suomalaista seurapeliä, jota kutsutaan mölkyksi tai pölkyksi. Mölkky-pölkyn jälkeen on tapana mennä hyvin ansaitulle kaljalle. Bingo! Tämä jos mikään on suomalaisuuden ilmenemismuoto keskellä Karlsruhea. Havainnostani riemastuneena suunnistan kohti Luukas-kirkkoa, joka karussa kauneudessaan symbolisoi hyvin suomalaisia tuntoja. Pihalle kuuluu heleä laulu. Tunnistan suomalaisen F i n n e n? F i n n e n! Eberhard Apffelstaedt Finnen? Finnen! 208 Seiten ISBN Der Finnlandfreund und -kenner Eberhard Apffelstaedt, mit einer Finnin verheiratet, liefert mit diesem Buch auf humorvolle und augenzwinkernde Art eine treffliche Annäherung an den Charakter und das Seelenleben der Finnen, an ihre Lebensart und ihr Lebensgefühl. Witzige Anekdoten und spielerischer Umgang mit Klischees machen die Lektüre zu einem Vergnügen. Ganz nebenbei erfahren Leserin und Leser eine Menge an Fakten über Land und Leute, über Sprache und Kultur. Heiner Labonde Verlag & Mediakontor Feilenhauerstraße 44 D Grevenbroich w w w. l a b o n d e - v e r l a g. d e kansanlaulun sanat. On suomalaisen seurakunnan lauluilta. Nyt tajuan - suomalaisuuden syvin olemus on tietysti suomen kielessä. Suomensuomalaiset nurisevat, kun suomenruotsalaisilla on oma kieli ja kulttuuri, vaikka heitä on vain viisi prosenttia maan kansalaisista. Meitä suomalaisia on vain kourallinen Karlsruhessa, tilastollisesti meitä ei ole olemassakaan. Ja kuitenkin meillä on oma elävä kieli. No, ei suomi tietysti virallinen kieli ole, mutta käypä kieli suomalaisissa yhteyksissä. Kieli, jolla voi puhua, kirjoittaa, laulaa, surra, lohduttaa ja nauraa. Kieli, jonka voi siirtää arvokkaana perintönä lapsille ja lapsenlapsille. Olemme merkittävä kielellis-kulttuurinen vähemmistö, ajattelen tyytyväisenä. Pirjo Zirra

10 Suomen lehdistä leikattua Ehrenamt. Evangelisch. Engagiert. Handynutzung in Finnland am günstigsten In keinem anderen Land kann so günstig mit dem Handy telefoniert werden wie in Finnland. Dies hat die Organisation für wirtschaftliche Zusammenarbeit und Entwicklung (OECD) ermittelt. Dabei hat sie einen Korb mit verschiedenen Diensten zugrunde gelegt, der ein typisches Telefonverhalten repräsentiert. Dazu gehören pro Jahr 780 Telefongespräche, 600 SMS und acht MMS. Als Ergebnis stellte die OECD fest, dass in Finnland und in den Niederlanden für die Handynutzung nur 41 % des durchschnittlichen Preisniveaus für Mobilfunk in den OECD- Ländern gezahlt wird. Etwas teurer ist es in den nordischen Nachbarländern Schweden, Dänemark und Norwegen. In Deutschland ist die Handynutzung etwa dreimal so teuer und in den USA sogar fünfmal so teuer wie in Finnland. Das Wirtschaftsgefälle in der EU Wirtschaftskraft (Bruttoinlandsprodukt) je Einwohner im Jahr EU-Durchschnitt = Quelle: Eurostat Wirtschaftskraft je Einwohner in Deutschland und Finnland gleich hoch Quelle: Eurostat Nach Berechnungen von Eurostat, der Statistikbehörde der EU, liegt die Wirtschaftskraft je Einwohner sowohl in Deutschland als auch in Finnland um 16 % über dem EU-Durchschnitt. Die Werte in obenstehender Grafik wurden Land für Land aus den jeweiligen nationalen Währungen auf eine vergleichbare Basis gestellt. Für die Umrechnung wurden so genannte Kaufkraftstandards benutzt, die Unterschiede im Preisniveau ausgleichen. Auf diese Weise wird die tatsächliche Binnenkaufkraft einer Währung mit berücksichtigt. Luxemburg ist das wirtschaftlich stärkste Land in der EU, doch ist das hohe Niveau des Bruttoinlandsprodukts pro Kopf zu einem erheblichen Teil auf den großen Anteil von Grenzgängern zurückzuführen, die ohne in Luxemburg zu wohnen zum BIP beitragen Lähde/Quelle: Deutsch-Finnischer Handel, Magazin der Deutsch-Finnischen Handelskammer, Ausgabe 3/2009 Die 11. Synode der Evangelischen Kirche in Deutschland (EKD) hat zum Ende der 2. Tagung in Ulm eine Kundgebung zum Schwerpunktthema Ehrenamt beschlossen. Ehrenamtliches Engagement wird dabei als zentraler Ausdruck des Glaubens bezeichnet. Mit Katrin Göring-Eckardt und Margot Käßmann stehen erstmalig zwei starke Frauen an der Spitze der Evangelischen Kirche in Deutschland. Foto: Ulrich Hacke, EKD-Internetarbeit Ehrenamtliches Engagement ist unersetzlich für den Zusammenhalt einer Gesellschaft. Gerade ein sich immer stärker ausdifferenzierendes und individualisierendes Gemeinwesen ist auf dieses Engagement angewiesen. Sich zu engagieren ist Ehrensache - es geschieht freiwillig, öffentlich, gemeinwohlorientiert, unentgeltlich. Soziale Netzwerke geben Menschen Halt und Orientierung. Die Kundgebung weist darauf hin, dass Christinnen und Christen ehrenamtliches Engagement aus ihrem Glauben heraus in die Gesellschaft hineintrügen. Sie bringen sich ein in Initiativen, Gemeinwesenprojekten und Organisationen in den Bereichen Kultur und Bildung, Sozialdienste und Sport, Politik und Arbeitswelt. Sie öffnen so die Kirche für die Welt und bewahren sie damit vor Selbstgenügsamkeit und Milieuverengung. Als neuen Typus von Ehrenamtlichkeit wird in der Kundgebung bezeichnet, dass viele Menschen heute das freiwillige Engagement auch als Chance für die eigene Persönlichkeitsentwicklung wahrnähmen. Tätigkeitsbereiche wie die Telefonseelsorge, die Jugendleiterausbildung oder die Bürgerstiftungen machen deutlich, dass ehrenamtlich Engagierte ihre Interessen einbringen, sich fortbilden, Kompetenzen entwickeln und Erfahrungen machen wollen, die ihnen auch in anderen Lebensbereichen zugute kommen. Es sei kirchliche Aufgabe, sich noch stärker für diese neuen Ehrenamtlichen zu öffnen und Gelegenheiten für die Entfaltung von deren Gaben und Interessen zu schaffen. In der Kundgebung wird festgestellt, dass die Bereitschaft zum ehrenamtlichen Engagement häufig in der Jugend geweckt werde. Konfirmanden- und Jugendarbeit bieten wesentliche Anknüpfungspunkte, die junge Menschen ein Leben lang in ihrer Empathiefähigkeit und Verantwortungsbereitschaft prägen. Die Kirche nimmt hier eine wichtige gesamtgesellschaftliche Aufgabe wahr. Durch die Verkürzung der Schulzeit und die Überregulierung von Studiengängen seien die Möglichkeiten zum ehrenamtlichen Engagement von jungen Menschen begrenzt, heißt es in der Kundgebung. Auch die Problematik in der Gewinnung von Ehrenamtlichen aus der Altersgruppe

11 Naapuriavun koulutuspäivä Münchenissä SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA der 25-45jährigen, die sich in der rush hour des Lebens befinden, wird genauso angesprochen wie die Bedeutung der älteren Generation für das Ehrenamt. Die Generation in der dritten Lebensphase wird die Zivilgesellschaft in Zukunft entscheidend prägen. Ihr ehrenamtlicher Einsatz in Gemeinde und Diakonie, aber auch im Bereich von Kultur und Bildung wird allerdings immer noch unterschätzt. Ihre Lebenserfahrung, ihre Fähigkeiten und ihr Interesse an der Kirche sind auch für den Zusammenhalt der Generationen von besonderer Bedeutung. Die generationsübergreifenden Engagementbereiche der Kirche stellen eine besondere Stärke dar und sind vorbildlich für die Gesamtgesellschaft. Den vollständigen Text der Kundgebung finden Sie im Internet unter synode2009_ulm/schwerpunktthema Saksan evankelisen kirkon 11. synodin toinen kokous Ulmissa käsitteli pääaiheenaan vapaaehtoistyötä. Synodin loppulauselmassa todetaan mm. että vapaaehtoistyö on uskon keskeinen ilmentymismuoto ja yhteiskuntaa koossapitävänä voimana yhä individualistisemmaksi käyvässä yhteiskunnassamme korvaamattoman tärkeää. Uudeksi vapaaehtoistyön tyypiksi loppulauselmassa kutsutaan vapaaehtoistyötä, jonka tekijä samalla etsii henkilökohtaisen kehityksen mahdollisuutta itselleen: Vapaaehtoistyön tekijät haluavat tuoda mukaan omat mielenkiinnon kohteensa, kouluttautua, hankkia valmiuksia ja kokemuksia, joista heille on hyötyä myös muilla elämän alueilla. Lauselmassa painotetaan, että kirkon tehtävä on tarjota näille henkilöille mahdollisuuksia lahjojensa kehittämiseen. Loppulauselman mukaan valmius vapaaehtoistyöhön herää usein nuoruusvuosina. Tässä suhteessa rippikoulu- ja nuorisotyöllä on suuri mahdollisuus vaikuttaa nuorten empatian ja vastuuntuntoisuuden kehittymiseen koko elämän kattavassa mittakaavassa. Esiin nostetaan kaksi muutakin ikäryhmää: elämänsä ruuhkavuosia elävät vuotiaat ja kolmatta elämänvaihetta elävät, joiden vaikutusta tulevaisuuden yhteiskunnassa arvioidaan ratkaisevaksi. Tällä ikäluokalla on paljon annettavaa, myös sukupolvien yhteenkuuluvuuden hyväksi. Kirkon vapaaehtoistyön muodot, joissa eri sukupolvet toimivat yhdessä, ovat erityinen vahvuus ja esikuva koko yhteiskunnalle, loppulauselmassa todetaan. Zusammenfassung/yhteenveto: Ritva Prinz Naapuriavun yhteyshenkilöiden neuvottelupäivät Hannoverissa Yhteisöllisen ja turvallisen asumisen mahdollisuudet - haaste myös suomalaisille seurakunnille? Mitä das Bielefelder Modell voisi opettaa meille? Miten autan, kun toista ahdistaa - sielunhoidon perusteita Auttajan oma ahdistus - miten jaksan itse? Tule pohtimaan ja levähtämään yhdessä! Alustajien lisäksi mukana keskustukihenkilöt ja naapuriapupappi. Ilmoittautuminen mennessä SKTK:n toimistoon lomakkeella, joka löytyy netistä > yleinen tapahtumakalenteri. Lisätietoja antaa naapuriapupappi Kai Henttonen, yhteystiedot sivulla 60. Etelä-Saksan suomalaisten seurakuntien naapuriapuryhmien koulutuspäivä pidettiin lauantaina Münchenin kunniapääkonsulaatissa. Paikalle oli kutsuttu osallistujia Nürnbergin, Stuttgartin ja Münchenin seurakunnista. Kutsua noudatettiin ja paikalla oli 15 hengen ryhmä valmiina oppimaan uutta. Koulutuspäivän suunnittelu ja toteutus toimi hyvin yhteistyössä pedagogi ja gerontologi Johanna Myllymäki-Neuhoffin ja Münchenin naapuriapuryhmän kesken. Johanna oli kutsunut paikalle luennoitsijat Bündnis gegen Depression -järjestöstä, Alzheimer Gesellschaft - yhdistyksestä sekä diplomiteologi-gerontologi Horst Schinzelin esitelmöimään teemasta Betreuung. Aamupäivällä Johanna alusti meille aiheesta: Vapaaehtoisuuden rajat naapuriavussa: mitä tehdä, kun rajat ylittyvät. Hän valotti erinomaisesti, mitä naapuriavun työntekijältä odotetaan tai edellytetään, jotta hän voi toimia hyvin. Toisaalta kuulimme niistä signaaleista, jotka jo ajoissa antavat vinkkiä siitä, että oma jaksaminen on vaarassa. Depression kann jeden treffen - Ich begegne einem Betroffenen - Was kann ich als Helferin tun oli Bündnis gegen Depression -järjestön johtajan Rita Wüstin luennon aihe. Hän kertoi selkeästi, mitkä oireet ovat tyypillisiä depressiolle ja miten toimia sairastuneen auttamiseksi. Luennosta nousi erityisesti esille se, että tästäkin sairaudesta puhutaan viimein avoimesti. Järjestön yksi tärkeistä tehtävistä on tiedon jakaminen ja mekin saimme mukaamme paljon infomateriaalia. Kuulimme, että on World mental health day ja päivää on vietetty jo vuodesta 1992 lähtien. Meille suomalaisillehan on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Iltapäivän ensimmäinen luento oli Alzheimer Gesellschaftin johtajan diplomipsykologi Claudia Bayer-Feldmannin alustus Demenz - eine grosse Aufgabe für Familien und Helfer. Hän kertoi aluksi, mitä Alzheimerintaudissa tapahtuu, mitkä oireet ovat tyypillisiä, mitkä ovat potilaan toimintamallit jne. Käytännön kysymyksiä ovat: miten voimme auttaa ja mitä tehdä potilaan olosuhteiden parantamiseksi. Saimme myös runsaasti lisätietoja avunlähdepaikoista. Münchenissä on jo paljon toimintaa dementiapotilaille ja monenlaisia toimintaryhmiä. Keskustelua syntyi heti, koska lähes jokaisella oli kokemuksia dementiapotilaan kohtaamisesta. Iltapäivän toisen alustuksen Was tun, wenn Betreuung notwendig wird piti teologi-gerontologi Horst Schinzel. Nyt kuulimme käytännön neuvoja tästä vaikeasta aiheesta. Vaikka prosessi on usein monimutkainen, järjestyvät asiat talonpoikaisjärkeä käyttämällä ja yhteistyössä virastojen kanssa yleensä asiakkaiden parhaaksi. Koulutuspäivän lopuksi Johanna evästi meitä vielä työhömme ja kehotti olemaan valppaina oman jaksamisen tarkkailussa sekä hakemaan apua tarvittaessa. Naapuriaputoiminnan pääperiaate - auttaa ihmisiä auttamaan itseään - on hyvä pitää mielessä. Ammattihenkilöiden puoleen on tarvittaessa käännyttävä ajoissa. Loppukeskustelussa tuli esille, että päivä oli ollut onnistunut ja antoisa, vaikka alustusten jälkeiselle keskustelulle jäikin vain vähän aikaa. Uusin innoin voimme lähteä taas naapuriaputyöhön! Tämä oli ensimmäinen naapuriavun alueellinen koulutuspäivä ja voimme suositella ajatusta muillekin. Kiitän lämpimästi Johanna Myllymäki-Neuhoffia koulutuspäivän suunnittelusta ja toteutuksesta sekä hyvästä yhteistyöstä. Lopuksi myös lämmin kiitos SKTK:lle koulutuspäivän tukemisesta. Marja-Leena Müller Naapuriavun keskustukihenkilö Kuvassa vasemmalta oikealle: Dipl.teologi Horst Schinzel, dipl.psykologi Claudia Bayer-Feldmann, pedagogi ja gerontologi Johanna Myllymäki-Neuhoff ja Naapuriavun keskustukihenkilö Marja- Leena Müller. Kuva: Merja Lenders

12 SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Kunstausstellungsherbst im Berliner Finnland-Zentrum SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA Im September besetzten Helden, - fiktive, heilige, zensierte - Kriegshelden, Cowboys und ein Seemann den Ausstellungsraum des Finnland-Zentrums in Berlin. Die großformatigen Bilder von Jari Järnström (1960) zeigen männliche Portraits, der Hintergrund des Bildes in Acryl ist abstrakt; weitere Malschichten werden dünn und durchsichtig in Öl ausgeführt. Hinter der Vielschichtigkeit des Formalen und des Inhalts verbirgt sich die Forderung nach einem Nachdenken auf beiden Ebenen. Realitäten und Mythen, abstrakt Geometrisches und Figuratives, Renaissance und Popkultur-Einflüsse - zeigen sich in losen Erinnerungsspuren in den Arbeiten von Jari Järnström. Einerseits folgen die Bilder einer Ästhetik der Werbung, denn sie bedienen sich der geglätteten Vollkommenheit der Werbefotografie, andererseits vermittelt die Formensprache der Bilder auch eine gesellschaftliche Botschaft. Die einsamen Halbfiguren sind sehr schön, wie aus Hochglanzmagazinen abgebildet, befinden sich aber inmitten eines Krieges, inmitten von Gewalt, Explosionen und inmitten von den Bildraum schmückenden schablonenhaften Ornamenten, wie Rosen, Möbel, Kühe. Diese Helden sind als Menschenbilder uniform in ihrer Modellschönheit, doch auch in ihrer Funktion als Soldaten sind sie uniformiert, ihre Welt ist eine Welt der Gefahr, der Gewalt, Bedrohung, Angst und Leere. Jari Järnström Ganz andere Szenen sehen wir in den Bildern von Minna Lilljakku (1959), die bis Anfang November ihre saftigen, starkfarbigen Papierarbeiten in Berlin zeigte. Auch hier sind menschliche Figuren das Hauptelement. Minna Lilljakkus Männer und Frauen - nur wenige im Bildraum - sind fröhlich, tanzen zwischen Wäscheleinen, an denen Socken und Handschuhe trocknen, sorgenlos und ungetrübt. Die Haltung und die Gesten der Figuren geben Aufschluss über ihre Gefühle und ihre Beziehungen, ihre gegenseitige Zuneigung. Die Künstlerin hat in China studiert und von dort handgeschöpfte Papiere mitgebracht. Chinesische traditionelle Maltechnik mit Tinte und Pigmenten verbindet sie mit Ölmalerei, die Papiere erinnern an Wandteppiche, sie waren auch so aufgehängt. Minna Lilljakkus Themen sind Themen des Alltages, es können wahre Geschichten sein, mit viel Humor, sie können Wünsche und Erinnerungen wecken. Die Farbgebung beschränkt sich fast auf Rot und Braun und auf die Nichtfarben Schwarz, Grau und Weiß: das Rot so rot, das Braun am braunsten, das Schwarz so schwarz. Die Ausstellung bot für den Betrachter eine Ganzheit wie eine Fortsetzungsgeschichte Wir freuen uns auf die dritte Ausstellung in diesem Herbst, die im Dezember Grafik von Beata Joutsen (1974) mit dem Titel Elämälle / Dem Leben zeigt. Die Künstlerin befindet sich Minna Lilljakku ja Homssut Beata Joutsen, Onni in einer interessanten Schaffensphase, in der sie ihre eigene, vor kurzem gefeierte Hochzeit und die Hochzeit ihrer Eltern in Bilder umsetzt, sowie sich mit dem Tod ihrer Tante in ihrer Arbeit auseinandersetzt. Beata Joutsen hat in ihrer Kunst eine Sichtweise entwickelt, die eine subtile, weiche, warme, wohlige Schönheit und Harmonie der Formen, Themen und der Farbgebung zeigt. Alle drei Ausstellungen bieten sinnliche Kunst, Lust und Gefühl, alle drei erzählen Geschichten, die erschlossen sein wollen. Hellevi Rebmann, Berlin Fotos: Mikael Merenmies und Beata Joutsen Beata Joutsen työhuoneellaan Renkaan tilausmaksu 2010 Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat Renkaan ilmaiseksi. Jäseneksi voi liittyä jokainen joko netissä ( > home > jäsenyys) tai sivulla 58 olevalla lomakkeella. Jäsenyys ei velvoita mihinkään. Mikäli et halua liittyä jäseneksi, mutta luet edelleen mielelläsi Rengasta, pyydämme sinua maksamaan vuoden 2010 tilausmaksun 25,- välittömästi tilille: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.v., Evangelische Kreditgenossenschaft, Konto , BLZ merkinnällä Rengastilaus. Muista merkitä selvästi, että kyse on tilausmaksusta, jotta maksu kirjautuu oikein kirjanpitoomme. Rengas-Abonnement 2010 Die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland erhalten Rengas kostenlos. Die Mitgliedschaft ist an keine Bedingungen geknüpft, jede/r kann Mitglied werden - im Internet unter ( > Home > Mitgliedschaft) oder mit dem Formular auf Seite 58. Falls Sie nicht Mitglied in einer finnischen Gemeinde werden wollen, aber trotzdem weiterhin gerne Rengas lesen möchten, zahlen Sie bitte 25,- für Ihr Abonnement umgehend auf das oben genannte Konto. Bitte vermerken Sie auf der Überweisung deutlich, dass es sich um Verwendungszweck Rengas-Abo 2010 handelt. Vielen Dank!

13 In Memoriam LUKIJOILTA Sie haben dich aufgeschlitzt wie einen Wal; dein Inneres haben sie weggeschafft. Du liegst irgendwo in Indien und wirst auseinander genommen wie ein Hai, der jemanden verschluckt hat. Wie einen Wal - mit Jona drin - haben die Wellen dich an den dreckigen Strand in Alang geschleudert. Alles, was in dir ist, wird verwertet. Die weniger Bemittelten tragen dein Innerstes weg wie Strandgut. Die Funken spritzen weit, als der Bauch zerlegt wird. Du bist nur noch wertvoller Rohstoff. Als Museumsstück hättest du noch mehr Kosten verursacht. Trotzdem bleibst du in unserer Erinnerung wie ein treuer Wegbegleiter. Die Hälfte meines Lebens hast du die Geschichte meiner Familie mitgeschrieben: Vor 32 Jahren brachtest du einen Mann zu mir. Als mein Verlobter ist er wieder nach Deutschland, damals noch in die Bundesrepublik Deutschland, gereist, nur ein paar Monate nach deiner Jungfernfahrt. Du hast den Zuwachs unserer Familie im Ballmeer belustigt, hast uns unterhalten im Tanzsaal und deine Büfetts die waren immer köstlich! Auch unsere Chorfreunde hast du zu einer unvergessenen Fahrt begleitet. Und erst recht bei der letzten Fahrt sie war zu unserem 25. Ehejubiläum gedacht hast du wieder die ganze Familie zusammengeführt und sie mit Freunden über die Ostsee befördert. Zu Hochzeiten und zur Beerdigung warst du da. Und jetzt bist du selbst weg, meine geliebte FINNJET. Nie werde ich Weihnachten 1992 vergessen. Es war Heiligabend. Die Ostsee war ruhig, wie ein Spiegel. Wir sind nach Finnland gefahren, weil die Fahrt so billig war. In einer Viererkabine mit Fenster haben wir beobachtet, wie die Sonne aufging und die ganze Ostsee mit vielen Farben schmückte. Wie ein Schwan glitt die Finnjet stolz, erhobenen Hauptes, Helsinki entgegen. Nur eine schmale Fahrtrinne erinnerte uns an die Fahrt. Damals habe ich gesagt: So stelle ich mir die Überfahrt zur Ewigkeit vor: Ruhig gleitend wie die Finnjet in der Abendsonne auf der Ostsee. Diese war die Fahrt, wonach ich meinen Vater das letzte Mal lebendig sah. Du, meine geliebte Finnjet, warst wie eine Majestät, die niemals hätte abdanken dürfen. DANKE! Ruhe in Frieden in unseren Erinnerungen! NAISTEN SEMINAARI 50+ Paikka: CVJM-Tagungsstätte, Hugo-Preuß-Str. 40a, Kassel Aika: Teema: Elämän toinen murrosikä mitä minulla on edessä? Keski-ikäisellä naisella on paljon elämää repussa, mutta ehkä vielä puolet edessä. Mitä siltä odotamme ja miten siihen valmistaudumme? Marja Esper, Porta Westfalica Viikonlopun ohjelma, majoitus ja täysihoito 150,- / 120,- (1-/2-h huone) Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon mennessä lomakkella, joka löytyy netistä > yleinen tapahtumakalenteri Tunnetko jouluperinteitä? (1) Milloin Suomessa alettiin käyttää joulukuusta ja mistä tämä tapa tuli? (2) Mistä ja milloin Suomeen tuli joulukalenteri? (3) Mikä on vanhin tunnettu joululaulu ja mistä lähtien sitä on laulettu? (4) Mistä lähtien joulutontut ovat kuuluneet suomalaiseen joulunviettoon? (5) Mistä on peräisin tapa lähettää joulukortteja? (6) Mikä merkitys joulusaunalla on perinteisesti? (7) Mistä tiernapojat ovat lähtöisin? (8) Mitkä ovat perinteisiä joulukukkia Suomessa? (9) Mistä lähtien joulurauha on julistettu Turussa? Minä vuonna joulurauhaa ei julistettu? Senja Riekkinen-Gebbert Oikeat vastaukset seuraavalla sivulla Opettajien 31. koulutus- ja neuvottelupäivät Hannoverissa KIELIKOULU Pedagoginen neuvosto toivottaa koko kielikouluväelle hyvää adventtiaikaa, mukavia joulujuhlia kouluissa sekä rauhaisaa joulua. Päivi Nurmi-Steinke, puheenjohtaja Saksan kielikoulujen pedagoginen neuvosto kutsuu aktiivisessa opetustyössä toimivia kielikoulujen opettajia koulutus- ja neuvottelupäiville Hanns-Lilje-taloon Hannoveriin. Koulutuspäivien teemana on: Suomen kielen tila ja tulevaisuus. Kouluttajamme professori Auli Hakulinen Helsingin yliopistosta tulee puhumaan suomen kielessä, sen käytössä kuten myös sen yhteiskunnallisessa asemassa vallitsevasta tilanteesta ja siinä näkyvistä muutoksista. Kutsu ja ilmoittautumislomake ovat Renkaan nettisivuilla. Opettajat saavat myös suoraan vielä postia meiltä. Pyydämme kaikkia lähettämään ilmoittautumisensa mennessä suoraan SKTK:n toimistoon Hannoveriin. Tänä vuonna opettajien ei tarvitse maksaa osallistumismaksua. Tiedustelut voit osoittaa allekirjoittaneelle. Siis opettajat, tervetuloa! Pedagogisen neuvoston puolesta Päivi Nurmi-Steinke Cronsberg 8, Reinbek, puh , P.Nurmi-Steinke@t-online.de kuva: Christoph Steinke

14 kirkolliset toimitukset kaste Anton Julius Follmer synt Würzburg kast Homburg am Main, Schlosskapelle Emilie Lotta Kleinherne synt Kuopio kast Meersburg Avioliittoon vihitty/avioliiton kirkollinen siunaaminen Satu Katariina Fabritius Hans Mikael Fabritius Hampurin merimieskirkko hautaan siunattu Alfred Franz Karl Kühn s Kiel k Rendsburg Gun Borg-Kuntze s Ekenäs k Hamburg RENKAAN AIKATAULUT: Rengas 1-2/2010 ilmestyy KV 1 tammi-ja helmikuun tapahtumatiedot artikkelit: / srk-sivut: Rengas 3-4/2010 ilmestyy KV 8 maalis- ja huhtikuun tapahtumatiedot artikkelit: 1.2. / srk-sivut: 1.2. Vastaukset edellisen sivun kysymyksiin (1) Ensimmäinen joulukuusta koskeva tieto on Saksasta vuodelta Suomessa joulukuusia alettiin käyttää 1800-luvulla. (2) Joulukalenteri tuli Suomeen partiolaisten mukana Saksasta 1930-luvun lopulla. (3) Vanhin tunnettu joululaulu on Kuuluu laulu enkelten (Gloria in excelsis Deo). Sitä laulettiin ensimmäisen kerran jouluyönä vuonna 129 jkr. (4) Ruotsissa joulutonttu oli tärkeä hahmo luvulla. Suomessa ensimmäiset tonttupukuiset lapset nähtiin 1881 Helsingissä järjestetyssä arpajaisjuhlassa. (5) Ensimmäiset painetut joulukortit lähetettiin Englannissa 1840-luvulla. Suomen vanhin joulukortti on vuodelta Tapa yleistyi 1920-luvulla. (6) Puhdistautuminen on kaikkien suurten juhlien valmistelurituaali. (7) Tapa on lähtenyt siitä, että keskiajalla papit opettivat kansalle Raamatun tapahtumia näytelmien avulla. Suomessa tiernapojat eli tähtipojat ilmestyivät koulukaupunkeihin, ja perinne on ollut vahva varsinkin Oulun seudulla. Keski-Euroopassa tapa kuuluu loppiaiseen, kolmenkuninkaan juhlaan. (8) Tulppaaneista ja hyasinteista tuli perinteisiä joulukukkia 1920-luvulla. Joulutähti alkoi yleistyä 1960-luvulla. (9) Entisaikaan jouluna juominen ja juhliminen kärjistyivät usein riehumiseksi. Siksi julistettiin aikoinaan joulurauha Turussa 1700-luvulta lähtien. Joulurauhaa ei julistettu vuonna