Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työllisyyspalveluissa - Petra-projektin kartoitus

Transkriptio

1 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työllisyyspalveluissa - Petra-projektin kartoitus Petra - Nuoret työhön ja kouluun ESR -projekti Hanna Kettunen Tasa-arvokoordinaattori

2 Sisällys Sisällys Johdanto Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus Tasa-arvolaki yhdenvertaisuuslaki Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sukupuolivaikutusten arviointi Vantaan kaupungin työ tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi Työllisyyden hoito ja tasa-arvo Työllisyys Vantaalla Alle 25-vuotiaat vantaalaiset työttömät nuoret Sukupuolen mukainen segregaatio Taantuman sukupuolivaikutukset Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulma työhallinnossa Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kunnissa ja valtion hallinnossa Valtavirtaistaminen kunnissa Valtavirtaistaminen valtion hallinnossa Johtopäätöksiä - haasteet & toimenpiteet...20 Lähteet

3 1. Johdanto Tämä kartoitus on osa Vantaan kaupungin hallinnoimaa ja Uudenmaan ELY-keskuksen rahoittamaa ESR-projektia Petra - Nuoret työhön ja kouluun - osaavaa työvoimaa työnantajille. Petra-projektin lähtökohtana on viimeisimmän taantuman vaikutuksesta noussut nuorisotyöttömyys Vantaalla. Projektin tavoitteena on ehkäistä nuorten pitkäaikaistyöttömyyttä ja syrjäytymistä sekä löytää uusia toimintamalleja ja tehostaa toimintaa eri viranomaisten välillä nuorten työllisyyden hoidossa. Projektin yhtenä osa-alueena on sukupuolivaikutusten arvioinnin kehittäminen työvoimapalveluissa. Tavoitteena on pilotoida tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulman huomioimista Vantaan kaupungin työllisyyspalveluissa. Yhtenä konkreettisena tuloksena projektissa laaditaan tulevia kaupungin (työllisyys)projekteja varten toimintamalli, miten huomioida tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus sekä hyödyntää sukupuolivaikutusten arviointia projektityöskentelyssä. Työllisyyttä on jonkin verran tutkittu sukupuolinäkökulmasta. Lisäksi on tehty selvityksiä liittyen eri etnisten ryhmien työllistymiseen ja työllistymisen esteisiin. Hyvin vähän on kuitenkin pohdittu sitä, miten sukupuoli näkyy työllisyyspalveluissa ja työllisyyttä edistävässä toiminnassa. Tämän kartoituksen ei ole tarkoitus olla tyhjentävä kuvaus työllisyyden hoidon tasaarvonäkökulmasta. Tarkoitus on ennemminkin tuoda esiin uusia näkökulmia työllisyyteen sekä herättää ajatuksia siitä, mitä tasa-arvokysymyksiä työllisyyspalveluissa voisi olla. Kun tässä kartoituksessa puhutaan työllisyyspalveluista ja työllisyyden hoidosta, tarkoitetaan työtä ja palveluita, joita tehdään sekä kunnissa että valtion työhallinnon alaisuudessa. Aluksi käydään läpi, mistä puhutaan kun puhutaan tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta, sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta ja sukupuolivaikutusten arvioinnista. Tämän jälkeen pohditaan työllisyyden tasa-arvokysymyksiä. Tässä pohdinnassa Vantaa ja erityisesti vantaalaiset alle 25- vuotiaat työttömät toimivat käytännön esimerkkinä. Lopuksi käydään lyhyesti läpi, miten toiminnallista tasa-arvoa on kehitetty kunnissa ja valtion hallinnossa. 2. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus Tässä kartoituksessa tasa-arvolla tarkoitetaan sukupuolten (miesten ja naisten) välistä tasaarvoa. Yhdenvertaisuudella puolestaan tarkoitetaan ihmisten yhdenvertaisuutta etnisestä taustasta, kansalaisuudesta, uskonnosta, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilökohtaisesta ominaisuudesta riippumatta. Tässä luvussa käydään lyhyesti läpi miten laki velvoittaa julkisen hallinnon toimijoita huomioimaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ja mitä sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sukupuolivaikutusten arviointi tarkoittavat. 2.1 Tasa-arvolaki Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta eli tasa-arvolaki velvoittaa kuntia valtavirtaistamaan suunnitelmallisesti. Tämä velvoite koskee nimenomaan palveluita, toimintaa ja päätöksentekoa. Tasa-arvolaki velvoittaa myös työnantajia (mukaan lukien kunnat) laatimaan henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman. Tässä kartoituksessa käsitellään valtavirtaistamisvelvoitteen tarkoittamaa toiminnallista tasa-arvoa. Henkilöstöä koskeva henkilöstöpoliittinen tasaarvosuunnittelu on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Suomi on sitoutunut sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamiseen allekirjoittaessaan Pekingin toimintaohjelman ja Euroopan unionin perustamisasiakirjan (STM 2007, 6). 3

4 Laki naisten ja miesten tasa-arvosta eli tasa-arvolaki (4 ) velvoittaa viranomaisia edistämään kaikessa toiminnassaan naisten ja miesten tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luomaan ja vakiinnuttamaan sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Erityisesti laki kehottaa muuttamaan niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumisen. Vuoden 2009 lakiuudistuksessa tasa-arvon edistäminen ulotettiin myös palveluiden saatavuuteen ja tarjontaan. Palveluiden tarjonnaksi on määritelty viranomaisten ja yksityisten tuottamat palvelut, joita valtio- tai kuntaviranomainen tarjoaa julkisina palveluina kuten esimerkiksi sosiaali-, koulutus-, kulttuuri-, työvoima-, liikenne- ja vapaa-ajan palvelut. Säännös koskee sekä lakisääteisen että harkinnanvaraisen palvelun tarjontaa. Tämä tarkoittaa, että palveluiden tarjonnassa tulee ottaa tasapuolisesti huomioon sekä naisten että miesten tarpeet, arvostukset ja kiinnostusten kohteet. (Tasa-arvolaki 2005) Myös oppilaitosten tasa-arvosuunnitteluvelvoite ohjaa kuntien valtavirtaistamistyötä, koska oppilaitoksen toimivat usein kuntien tai kuntayhtymien alaisuudessa. Suunnitelmavelvollisuus koskee peruskouluja lukuun ottamatta kaikkia oppilaitoksia. Suunnitelma tulee laatia yhteistyössä henkilöstön ja opiskelijoiden edustajien kanssa ja sen tulee käsitellä erityisesti tasaarvon toteutumista opiskelijavalinnoissa, opetuksen järjestämisessä, opintosuoritusten arvioimisessa sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemistä. Kyse on siis nimenomaan oppilaitoksen "palveluiden" tasa-arvon toteutumisesta. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan oppilaitokset ovat tehneet toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia vaihtelevasti. Kyselyyn vastanneista lukioista toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma oli 58 prosentilla, ammatillisista oppilaitoksista 54 prosentilla ja vapaan sivistystyön oppilaitoksilla 37 prosentilla. (Ikävalko 2010) Kuntia koskee myös niin sanottu sukupuolikiintiösäädös, mikä tarkoittaa, että kunnallisissa ja kuntien välisissä toimielimissä tulee olla vähintään 40 % molempien sukupuolien edustajia (pois lukien kunnanvaltuustot). 2.2 yhdenvertaisuuslaki Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lisäksi lain mukaan viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Yhdenvertaisuuslaki koskee myös oppilaitoksia ja erityisesti laissa on mainittu yhdenvertaisuus koulutuksen saamisessa. (Yhdenvertaisuuslaki, Vantaan kaupunki 2006) Vaikka Petra-projektissa pääpaino on sukupuolten tasa-arvon ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kehittämisessä, ovat myös yhdenvertaisuuden ulottuvuudet toiminnassa vahvasti mukana. Vantaan kaupungin toiminnallisen tasa-arvon kehittämistyössä on linjattu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kuljettamisesta rinnakkain. Sukupuolen lisäksi ihmisellä voi olla monia muita ominaisuuksia, jotka vaikuttavat hänen tarpeisiinsa, toiveisiinsa ja kokemuksiinsa. 4

5 2.3 Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sukupuolivaikutusten arviointi Kun puhutaan tasa-arvon huomioimisesta julkisen hallinnon toiminnassa, käytetyimmät käsitteet ovat sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sukupuolivaikutusten arviointi. Sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja huomioimista kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa kutsutaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi. Valtavirtaistamisen tarkoituksena on murtaa sukupuolineutraalit, osittain jopa sukupuolisokeat menettelytavat ja kulttuurit (STM 2007, 6). Valtavirtaistamisen ideana on erityisesti muuttaa epätasa-arvoisia rakenteita ja toimintatapoja. (Daly 2005) Sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus on yksi valtavirtaistamisen menetelmä. Suvauksen tarkoituksena on selvittää ja arvioida toiminnan ja päätösten vaikutuksia naisten ja miesten kannalta sekä sukupuolten tasa-arvon kannalta. Päätöksenteko ja toiminta voivat näyttää sukupuolineutraaleilta, mutta niiden vaikutukset voivat kohdistua eri tavalla eri sukupuoliin. Silloin on vaarana että tuotetaan tai vahvistetaan eriarvoisuutta tai painostetaan jäykkiin sukupuolirooleihin. On myös syytä ottaa huomioon, että ihmiset eivät ole vain naisia tai miehiä. Moniperustainen syrjintä (tai risteävä syrjintä) tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö joutuu eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolensa ja etnisen alkuperänsä perusteella. Tällöin pelkkä sukupuoli tai etninen tausta ei johda syrjintään vaan nimenomaan näiden yhdistelmä. Moniperustaisen syrjinnän ehkäisemiseksi on tärkeää, että sukupuolivaikutusten arviointia tehtäessä huomioidaan myös naisten keskinäiset erot ja miesten keskinäiset erot. Vantaan kaupungilla on tietoisesti kehitetty tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhtenäisenä kokonaisuutena. Käytännön työ ja käytännön metodien kehittäminen sekä niiden soveltaminen on valtavirtaistamistyössä vielä melko alussa. Erilaisia menetelmiä on kuitenkin kehitetty, joista edellä mainittu sukupuolivaikutusten arviointi on yksi tunnetuimista. Valtavirtaitamisen menetelmiä on myös jaoteltu analyyttisiin, prosessi- ja koulutusmenetelmiin. Analyyttisissä menetelmissä hyödynnetään yleensä tutkimustietoa ja tilastoja. Prosessimenetelmät ovat erilaisia tapoja viedä kehittämisprosessia eteenpäin ja kehittää uusia toimintatapoja. Koulutusmenetelmissä käytetään erityisesti erilaisia valmennuksia ja koulutuksia. (Horelli & Saari 2002, 21-23) Esimerkki analyyttisestä menetelmästä on sukupuolirelevanssin selvittäminen, jolla selvitetään onko tarvetta tarkemmalle sukupuolinäkökulman huomioimiselle. Toiminnan sukupuolirelevanssi selvitetään vastaamalla kahteen kysymykseen: 1) Onko toiminnalla vaikutusta ihmisten elämään ja arkeen?; 2) Onko toiminta-alueella naisten ja miesten välillä merkittäviä eroja? Jos vastaukset kysymyksiin ovat myöntäviä, on sukupuolinäkökulmaa syytä tarkastella perusteellisemmin. (STM 2009b) Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista on kehitetty myös muun muassa Ruotsissa. Valtionhallinnon alainen Ruotsin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista edistävä komitea (JämStöd) on kehittänyt käytännönläheistä opasta (Gender Mainstreaming Manual 2007) valtavirtaistamistyön menetelmistä. Oppaassa käydään hyvin konkreettisesti läpi valtavirtaistamisprosessin kahdeksan askelta. Nämä kahdeksan askelta ovat perusymmärryksen muodostaminen, olosuhteiden tutkiminen, suunnittelu ja organisointi, toiminnan tutkiminen, kartoittaminen ja analysointi, tavoitteiden ja mittareiden muodostaminen, toimenpiteiden toteuttaminen ja tulosten arviointi. 5

6 Oppaassa esitellään myös 4R-menetelmää, joka tulee sanoista representation (edustus), resurser (resurssit), realia (todellisuus) ja realisation (toteuttaminen). 4R-menetelmässä tarkastellaan avainsanoihin liittyvin analyysein ja kysymyksin, kuka saa mitä ja millä ehdoilla. (Gender Mainstreaming Manual 2007, 47-50; Tanhua & Leinonen 2011, 10) 4R-menetelmästä ja muista valtavirtaistamisen menetelmistä on löydettävissä lisätietoa erilaisista sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen oppaista, joita on listattu muun muassa tämän kartoituksen lähdeluetteloon. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toteutumista on tarkasteltu myös kriittisesti. Tutkimuksissa on todettu valtavirtaistamisen jäävän usein hyvinkin pinnalliseksi. Valtavirtaistamisen ideana nähdään olevan rakenteiden ja toiminnan uudelleen muokkaamisen tasa-arvoa edistäviksi, mutta usein sukupuolinäkökulma vain sulautetaan osaksi jo olemassa olevia rakenteita ja toimintatapoja, jolloin varsinaisiin epätasa-arvon syihin ei tartuta. Valtavirtaistaminen pelkistyy teknisiksi suorituksiksi ja "työkalujen" soveltamiseksi. Lisäksi valtavirtaistaminen nähdään edelleen usein nimenomaan naisten aseman parantamisena eikä sukupuolten tasa-arvon edistämisenä. (esim. Daly 2005) Kritiikissä esitetään myös, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tuodaan esiin harmonisena prosessina jossa kaikki voittavat. Jos kuitenkin valtavirtaistamisella halutaan muuttaa valtarakenteita ja epätasa-arvon rakenteita tarvitaan soraääniä ja vanhojen valta-asetelmien kyseenalaistamista ja horjuttamista. Jos valtavirtaistamisessa pyritään ensisijaisesti harmoniseen prosessiin, vaarana on että prosessin tavoitteiden sukupuolinäkökulma vesittyy. (Verloo 2005) Teoriassa valtavirtaistaminen nähdään usein muutosvoimaisena prosessina, jossa pyritään murtamaan olemassa olevia rakenteita ja totuttuja toiminta- ja ajatusmalleja. Käytännössä valtavirtaistaminen kuitenkin usein pelkistyy sukupuolinäkökulman sulauttamiseen jo olemassa oleviin toimintoihin ja erilaisten "työkalujen" soveltamisyrityksiin. 2.4 Vantaan kaupungin työ tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi Vantaan kaupunki on laatinut vuonna 2006 tasa-arvosuunnitelmakokonaisuuden, joka sisältää suunnitelman toiminnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kaupunginvaltuusto on vuonna 2007 hyväksynyt Eurooppalaisen paikallis- ja aluehallinnon tasa-arvon peruskirjan (A European Charter for Equality for Women and Men in Local Life). Peruskirja on Euroopan kuntaliittojen kattojärjestön CEMR:n (Council of European Municipalities and Regions) laatima asiakirja, jonka tavoitteena on tukea kuntia ja maakuntia ottamaan sukupuolten tasa-arvon huomioon poliittisessa päätöksenteossa ja käytännön toiminnassa. Peruskirjan allekirjoittaneet kunnat ja maakunnat ovat sitoutuneet tasa-arvon edistämiseen suunnitelmallisesti. Suomen Kuntaliitto on ollut mukana laatimassa peruskirjaa yhdessä muiden Euroopan kuntajärjestöjen kanssa ja se suosittelee kunnille ja maakuntien liitoille peruskirjan hyväksymistä. (CEMR 2009) Vantaan kaupunginhallituksessa on ( 9) määritelty kuluvan valtuustokauden kaupunkitasoiset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun kehittämislinjaukset. Vantaalla onkin viime vuosina kehitetty määrätietoisesti erityisesti toiminnallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Syksyllä 2009 järjestetyn sukupuolivaikutusten arviointia (suvaus) käsittelevän koulutuksen jälkeen eri toimialoilla on käynnistetty suvauspilotteja. Koko kaupungin organisaation tasa-arvo-osaamista kehitetään kahden valtakunnallisen hankkeen avulla vuosina Kaikilla vantaalaisilla lukioilla sekä ammattiopisto Varialla on voimassa oleva tasa-arvosuunnitelma. Kaikkia suunnitelmia on tarkoitus päivittää lukuvuonna

7 3. Työllisyyden hoito ja tasa-arvo Seuraavaksi käydään läpi työllisyyden hoidon tasa-arvokysymyksiä. Ensin esitellään Vantaan ja erityisesti vantaalaisten alle 25-vuotiaiden työllisyystilanne tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusulottuvuuksien näkökulmasta. Tämän jälkeen pohditaan yleisesti miten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulmat liittyvät erilaisiin kysymyksiin työmarkkinoista, työllisyydestä, työttömyydestä ja työllisyyspalveluiden järjestämisestä. Sukupuolella, etnisellä taustalla, osatyökykyisyydellä ja jopa seksuaalisella suuntautumisella voi olla monenlaisia vaikutuksia ihmisten opiskelu- ja alavalintoihin sekä mahdollisuuksiin saada työtä. Toisaalta erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet on tärkeää tunnistaa ja huomioida palveluiden järjestämisessä. 3.1 Työllisyys Vantaalla Kunnat järjestävät kuntouttavaa työtoimintaa niille pitkään työttömänä olleille asiakkaille, jotka saavat työmarkkinatukea tai toimeentulotukea. Kuntouttava työtoiminta on lakisääteistä ja sen tarkoituksena on parantaa pitkäaikaistyöttömien työllistymismahdollisuuksia ja elämänhallintaa. Kunnat ylläpitävät myös yhteistyössä TE-toimistojen ja Kelan kanssa työvoiman palvelukeskuksia, joissa edistetään asiakkaan työllistymismahdollisuuksia moniammatillisen asiakaspalvelun keinoin. Näiden palveluiden lisäksi kunnat pyrkivät parantamaan työttömien elämäntilanteita muun muassa työpajatoiminnalla sekä erilaisilla työllisyysprojekteilla. Esimerkiksi Vantaan kaupungilla on työpajatoimintaa sekä nuorille että yli 25-vuotiaille työttömille. Vantaan työpaikkaomavaraisuus on yli 100 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että Vantaalla on työpaikkoja enemmän kuin työllistä työvoimaa. Vuonna 2008 Vantaalla olevista työpaikoista 21,6 prosenttia oli vähittäis- ja tukkukaupan sekä moottoriajoneuvojen kaupan toimialalla ja 17 prosenttia kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla. Teollisuuden toimiala työllisti 12,8 prosenttia, terveys- ja sosiaalipalvelut 8,3 prosenttia, hallinto- ja tukipalvelutoiminta 8,1 prosenttia ja rakentamisen toimiala 6,4 prosenttia kaikista Vantaalla työssäkäyvistä. Vuonna 2008 syntyneestä työpaikkalisäyksestä saivat naiset noin kolme viidennestä. Kuntasektorin työpaikkalisäyksestä hyötyivät pääasiassa vain naiset, kun yksityisen sektorin työpaikkalisäyksestä enemmistö meni miehille. Kunnan työpaikoissa oli vuonna 2008 naisia neljä viidestä. Vantaalla työssäkäyvistä oli vuonna 2008 joka viidennellä vain perusasteen koulutus. (Vantaan tietopalvelu 2010b) Vantaalla miesten työttömyys on naisten työttömyyttä suurempaa kaikissa ikäryhmissä. Pienimmillään sukupuolten välinen ero on vuotiaiden ikäryhmässä. (Vantaan tietopalvelu 2010a) Työpaikkaomavaraisuuden hyvästä tilanteesta huolimatta Vantaan työttömyysaste on korkeampi kuin naapurikaupunkien Espoon ja Helsingin. Esimerkiksi joulukuussa 2010 Vantaan työttömyysaste oli 8,6%, Helsingin työttömyysasteen ollessa 7,8 % ja Espoon 5,8 %. Joulukuussa 2010 kaikista vantaalaisista työttömistä miehiä oli 58 prosenttia ja naisia 42 prosenttia. Yli vuoden työttömänä olleita oli kaikista työttömistä 25 prosenttia. Nuoret työttömät ovat monella tapaa erityinen työttömien ryhmä. Nuoret itse eivät välttämättä koe olevansa syrjässä tai avun tarpeessa, mutta yhteiskunnan kannalta on suuri huoli, miten nuoret pääsevät koulutukseen ja kiinnittyvät työelämään. Työ on monesta näkökulmasta keskeinen osa yhteiskuntaa. Ansiotyön tekeminen on melko yhdenmukainen normi suomalaisessa kulttuurissa ja korkea työllisyysaste on yhteiskuntapoliittinen intressi. (Turunen 2009, 4) Turunen (2009, 16) on tutkinut nuorten työhön sitoutumista ja hänen mukaansa palkkatyöhön perustuva sosiaalinen järjestys ei osoita horjumisen merkkejä, ainakaan jos mittarina käytetään nuorten palkansaajien työhön sitoutumista. 7

8 Seuraavaksi tarkastellaan työttömiä vantaalaisia nuoria. Tilastotarkastelussa on huomioitu erityisesti työttömien nuorten sukupuoli, äidinkieli ja alueellinen jakautuminen. 3.2 Alle 25-vuotiaat vantaalaiset työttömät nuoret Alle 25-vuotiaiden vantaalaisten työttömien nuorten tilastollinen tarkastelu perustuu Uudenmaan ELY-keskuksesta saatuihin Ura-tietokantaan pohjautuviin tietoihin. Saadut luvut ovat poikkileikkaustietoja kesäkuulta ja lokakuulta 2010 sekä tammikuulta Tietojen kohdalla on mainittu, miltä ajalta tiedot ovat. Työttömien määrissä on kuukausittaista ja kausittaista vaihtelua, esimerkiksi nuorisotyöttömyys nousee vuosittain kesäkuukausien aikana kun kouluista ja oppilaitoksista valmistuneet siirtyvät TE-toimiston asiakkaiksi. Syksyn tullen luvut kuitenkin normaalisti tasoittuvat. Tässä selvityksessä antamani luvut ovat siis poikkileikkaustietoja, mutta olen seurannut myös kuukausittain annettavia työllisyyskatsauksia, joiden perusteella vaihtelu esimerkiksi sukupuolijakauman suhteen ei ole ollut merkittävä. Alle 25-vuotiaista vantaalaisista työttömistä nuorista noin 60 prosenttia on miehiä ja 40 prosenttia naisia. Jakauma on yhteneväinen Helsingin ja Espoon työttömyyslukujen kanssa. Myös valtakunnallisesti työttömyys on yleisempää nuorilla miehillä kuin naisilla. Lokakuuhun 2010 mennessä Petra-projektissa oli ohjattu 214 nuorta, joista 49 prosenttia on ollut naisia ja 51 prosenttia miehiä. Naisia siis ohjautui alussa projektin asiakkaaksi suhteellisesti enemmän kuin miehiä. Tammikuussa 2011 suhdeluku oli jo lähempänä kaikkien työttömien nuorten sukupuolijakaumaa: 399 asiakkaasta 43 prosenttia oli naisia ja 57 prosenttia miehiä. Koulutus Miehet Naiset Yhteensä Peruskoulu kesken 1,6 % 2,3 % 1,9 % Peruskoulu 48 % 46 % 47 % Keskiaste 45 % 42% 44 % Alin korkea-aste 1,7 % 2,3 % 1,9 % Alempi korkeakouluaste 1,1 % 2,1 % 1,5 % Ylempi korkeakouluaste 0,1 % 0,5 % 0,3 % Koulutusaste tuntematon 3,2 % 4,8 % 3,8% Yllä olevassa taulukossa on esitetty vantaalaisten työttömien nuorten koulutustausta sukupuolen mukaan. Nuoret miehet ja naiset eivät juurikaan eroa koulutustaustansa perusteella. Sekä miehistä että naisista noin puolella ei ole ammatillista koulutusta. Helsinkiläiset nuoret työttömät miehet ovat koulutustaustaltaan lähellä vantaalaisia nuoria miehiä. 8

9 Helsinkiläiset nuoret naiset taas ovat vantaalaisia jonkin verran paremmin koulutettuja, esimerkiksi alemman korkeakouluasteen suorittaneita on helsinkiläisnaisissa enemmän. Espoolaiset nuoret miehet ja naiset ovat jonkin verran paremmin koulutettuja kuin vantaalaiset, esimerkiksi espoolaisista miehistä 40 prosentilla ja naisista 37 prosentilla on vain peruskoulu suoritettuna. Kuitenkin on huomioitava, että sekä Espoossa että Helsingissä koulutusaste tuntematon -luokka on prosentuaalisesti suurempi kuin Vantaalla. Tähän luokkaan sisältyy lähinnä maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita, joiden koulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa. Kun tarkastellaan tutkintoja, joita vantaalaiset työttömät nuoret ovat suorittaneet on eniten työttömiä merkonomin tutkinnolla (kesäkuu 2010). Tämän jälkeen suurimmat tutkintoryhmät työttömillä ovat sähköalan perustutkinto, kone- ja metallialan perustutkinto, logistiikan perustutkinto ja datanomin tutkinto. Viidestä suurimmasta tutkintoryhmästä neljä on siis miesvaltaiselta alalta. Nuoria työttömiä tarkasteltaessa pitkäaikaistyöttömyys (yli vuosi työttömänä) on melko harvinaista. Nuoret liikkuvat erilaisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden, koulutusten ja pätkätöiden sekä työttömyyden välillä vuotiaiden ikäryhmässä työttömyys oli kestänyt sekä miehillä että naisilla keskimäärin 8 viikkoa vuotiaiden ikäryhmässä miehet olivat olleet keskimäärin hieman kauemmin työttömänä eli 15 viikkoa, naiset 11 viikkoa (kesäkuu 2010). Maahanmuuttajataustaisuutta mitataan tilastoissa yleensä äidinkielen avulla. Kansalaisuuden käsite ei tavoita niitä maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet suomen kansalaisuuden. Työttömistä vantaalaisista nuorista noin 18 prosenttia puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Heistä noin 60 prosenttia on miehiä ja 40 prosenttia naisia. Suurimmat kieliryhmät ovat venäjä, somali, kurdi, albania, viro ja turkki. Muu kuin suomen kansalaisuus on noin 14 prosentilla nuorista työttömistä työnhakijoista. (Kesäkuu 2010) Tuoreimmat tilastot vantaalaisista työttömistä aluittain iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuina ovat vuoden 2009 joulukuulta. Kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi, alle 25-vuotiaita vantaalaisia miehiä on lukumäärällisesti enemmän työttömänä kaikilla suuralueilla. Määrät vaihtelevat suuralueittain ja eniten nuoria työttömiä miehiä ja naisia on Myyrmäen suuralueella. Vähiten nuoria työttömiä on alueista Kivistössä. Työttömät alle 25-vuotiaat vantaalaiset suuralueittain (lkm) Suuralue Miehiä Naisia Yhteensä Myyrmäki Kivistö Aviapolis Tikkurila Koivukylä Korso Hakunila Jos tarkastellaan nuorten miesten ja naisten työttömyysprosentteja alueittain, sukupuolten erot näyttäytyvät vielä suurempina, koska alle 25-vuotiaita vantaalaisia miehiä ja naisia kuuluu työvoimaan lähes yhtä paljon. Kun verrataan nuorten työttömyysprosentteja kaikkien ikäluokkien yhteenlaskettuihin työttömyysprosentteihin voidaan havaita, että alueellinen vaihtelu on molemmissa ryhmissä samansuuntainen Kivistöä lukuun ottamatta. 9

10 Miesten työttömyysprosentti on kaikilla suuralueilla naisten työttömyysprosenttia suurempi. Alle 25-vuotiailla sukupuolten välinen ero työttömyysprosenteissa on suurempi kuin ero kaikkien ikäluokkien yhteenlasketuissa työttömyysprosenteissa. Työttömyysprosentti on Hakunilassa korkein sekä miesten että naisten kohdalla niin nuorilla kuin kaikilla työttömillä. Työttömyys% suuralueittain, kaikki työttömät yhteensä ja alle 25v. työttömät Myyrmäki Kivistö Aviapolis Tikkurila Koivukylä Korso Hakunila Kaikki yhteensä 8,6 6,2 5,8 7,7 10,3 9,2 11,4 -miehet 10,4 7,9 6,4 9,3 12,6 10,9 13,5 -naiset 6,9 4,3 5,2 6,2 8,5 7,5 9,3 Alle 25v. yhteensä 9,7 12,0 7,2 7,9 12,0 12,6 14,3 -miehet 13,8 16,1 8,9 12,1 16,5 17,6 19,2 naiset 5,9 6,3 5,8 4,3 7,8 7,9 9,4 Lähde: Vantaan kaupungin tietopalvelu: Tilastokatsaus 7:2010 Alla olevaan taulukkoon on kerätty tietoa vantaalaisten työttömien nuorten osallistumisesta toimenpiteisiin eli tukityöllistymisestä ja osallistumisesta työvoimakoulutukseen. Luvut ovat tammikuulta Taulukosta selviää, että nuoret naiset osallistuvat erilaisiin toimenpiteisiin lukumäärällisesti hieman miehiä enemmän, vaikka heitä on työttömänä vähemmän kuin nuoria miehiä. Työttömyyden jakautumiseen sukupuolten kesken suhteutettuna naiset siis ovat erilaisissa toimenpiteissä miehiä useammin. Työharjoittelu/työelämävalmennus ja palkkatuettu työ ovat suosituimpia toimenpiteitä sekä miehillä että naisilla. Oppisopimuskoulutukseen miehet ja naiset osallistuvat määrällisesti yhtä paljon. Työvoimakoulutuksista ohjaava työvoimakoulutus on suositumpaa nuorten naisten keskuudessa kun taas nuoret miehet osallistuvat enemmän ammatilliseen työvoimakoulutukseen. Työttömien määrään suhteutettuna naiset osallistuvat koulutuksiin miehiä aktiivisemmin. Alle 25v. vantaalaiset työttömät toimenpiteissä Toimenpiteet Miehet Naiset Yhteensä Palkkatuettu työ Oppisopimuskoulutus Työharjoittelu/työelämävalmennus Ohjaava työvoimakoulutus Ammatillinen työvoimakoulutus Yhteensä Kun tarkastellaan työvoimakoulutusta ja tukityöllistämistä tarkemmin, on joissain toimenpiteissä havaittavissa myös sisäistä jakautumista sukupuolen mukaan. Esimerkiksi oppisopimuskoulutuksessa kuntasektorilla on 32 naista ja 10 miestä. Yksityisen työnantajan palveluksessa oppisopimuskoulutuksessa on puolestaan 27 miestä ja 9 naista. Ilman tarkempaa jaottelua oppisopimuskoulutusten aloista voidaan ainakin kuntasektorin suosiosta naisten keskuudessa päätellä, että alojen valinnassa noudatetaan melko perinteisiä sukupuolirooleja. Sama on nähtävissä työvoimakoulutusten sukupuolijakaumassa. Työvoimakoulutuksista määrällisen osallistumisen mukaan suosituimpia ovat teollisuusala (vaatetus, kone, puu, sähkö) ja terveydenhuolto ja sosiaaliala. Miehet opiskelivat enemmän teollisuusalaa ja naiset terveydenhuolto ja sosiaalialaa. 10

11 3.3 Sukupuolen mukainen segregaatio Työ- ja koulutusalat ovat Suomessa voimakkaasti jakaantuneet eli segregoituneet sukupuolen mukaan. Meillä on siis ns. miesten aloja ja naisten aloja. Horisontaalisen jakautumisen lisäksi sukupuolen mukainen segregaation on myös vertikaalista: miehet työskentelevät naisia useammin esimies- ja johtotehtävissä. Myös nuoret näyttävät vuosi toisensa jälkeen hakeutuvan omalle sukupuolelle tyypillisiin ammatteihin (ks. alla oleva taulukko). Työllisyyspalveluita järjestettäessä tämä seikka on otettava huomioon, mutta toisaalta on myös pyrittävä miettimään, voidaanko omilla toimilla jotenkin lieventää segregaatiota. Ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat vuonna 2009, Uusimaa Sukupuolen mukaisella segregaatiolla on työelämässä pitkä historia ja segregaation lieventyminen on ollut hidasta. Anu Suoranta (2009, 260) toteaa 1920-luvun tekstiiliteollisuuden naistyöntekijöitä käsittelevässä tutkimuksessaan, että suomalaisessa työelämässä pitkään jatkuneen voimakkaan sukupuolen mukaan jakautuneen ammatillisen ja palkallisen segregaation pohja on rakennettu jo teollistumisen ja markkinayhteiskunnan syntyessä. 11

12 Naiset ovat kouluttautuneet enenevässä määrin joihinkin aiemmin miesvaltaisiin korkeaa koulutusta vaativiin asiantuntijatehtäviin, kuten lääkäriksi tai juristeiksi, mutta miesten määrä ei ole esimerkiksi terveys- ja sosiaalialalla tai opetusalalla kasvanut. Joistain hitaista muutoksista huolimatta työmarkkinoiden jakautuminen naisten ja miesten aloihin ja töihin on Suomessa jyrkkää, jopa jyrkempää kuin EU-jäsenmaissa keskimäärin. Erityisesti miehiä on vaikea saada hakeutumaan perinteisiin naisammatteihin. Valtioneuvoston tasa-arvoselonteon mukaan segregaation lieventäminen on ollut tasaarvopolitiikan asialistalla ainakin 1980-luvulta lähtien. Segregaation on ajateltu heikentävän naisten asemaa työmarkkinoilla, koska naisvaltaisten alojen palkat ovat keskimääräistä matalammat ja myös määräaikaista ja osa-aikaista työtä on naisvaltaisilla aloilla keskimääräistä enemmän. Segregaation lieventämisen on ajateltu lisäävän yksilöiden valinnanvapautta kun koulutus- ja ammatinvalinnat eivät perustuisi enää nykyisessä määrin sukupuolistereotypioihin. Erilaisissa tasa-arvoprojekteissa segregaation lieventämiseen on tartuttu myös keinona helpottaa tiettyjen, erityisesti miesvaltaisten alojen työvoimapulaa. Segregaation muotoutumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten perinteiset käsitykset naisille ja miehille sopivista töistä ja ammateista, kouluissa tehdyt oppiaineita ja jatko-opintoja koskevat valinnat sekä eri alojen vetovoima. (STM 2010, ) Segregaation purkamiseksi ja lieventämiseksi on työskennelty monissa tasa-arvoprojekteissa. Projektien lisäksi viime vuosina segregaatiota purkavaa toimintaa on pyritty ajamaan erityisesti koulutuksen ja opetuksen valtavirtaan. Opetusministeriön asettama segregaation lieventämistyöryhmä on antanut ehdotuksensa segreregaation lieventämisestä opetussuunnitelmien avulla. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuus opettajankoulutuksessa -hankkeessa ( ) on pyritty saamaan sukupuolitietoista näkökulmaa osaksi opettajankoulutuslaitosten opetussuunnitelmia. Valtavirtaistaminen tekee siis tuloaan myös segregaation purkuun. Tasa-arvoprojekteja tarkasteltaessa on myös havaittu, että segregaation purkuun tähtäävä työ kohdistuu useimmiten naisiin. Kuitenkin nykyisessä työmarkkinatilanteessa olisi perusteltua lisääntyvässä määrin kannustaa myös miehiä naisvaltaisille aloille. Segregaation lievenemisen sanotaan usein olevan asenteista kiinni. Tasa-arvobarometrin mukaan yhä useampi suomalainen on sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden työtehtävissä tulisi olla nykyistä enemmän miehiä. Kolme neljästä tasa-arvobarometriin vastanneesta oli väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Näkemyksessä ei ollut eroa sukupuolen mukaan. (Nieminen 2008, 18-19) Nuorisobarometrissä vuonna 2007 kysyttiin puolestaan nuorten (15-29-vuotiaiden) suhtautumista koulutuksen tasa-arvoon liittyviin väittämiin. Tulosten mukaan selvä enemmistö nuorista (79%) on sitä mieltä, että tyttöjä tulisi rohkaista jo koulussa hakeutumaan miesten ammatteihin ja poikia naisten ammatteihin. Ongelmana sukupuolen mukaan eriytyneitä ammatteja pitää kuitenkin vain noin kolmannes. Se, koetaanko jako naisten ja miesten ammatteihin ongelmana riippuu kuitenkin vahvasti sukupuolesta. Nuorista naisista sitä pitää ongelmallisena 42 %, miehistä 22 %. Sukupuolikiintiöitä opiskelijavalintoihin kannattaa 17 % nuorista naisista ja 9 % nuorista miehistä. (Myllyniemi 2007, 58) Nuoret näyttävät keskimäärin jo aikaisessa vaiheessa sosiaalistuvan normatiiviseen käsitykseen ammateista, joita luultavasti pidetään tyypillisinä eri sukupuolille. Nuoria pitäisi kannustaa jo aikaisessa vaiheessa kouluttautumiseen, jos halutaan tiettyihin ammatteihin tekijöitä tai esimerkiksi eri ammattialojen sukupuolijakaumaa tasapainotettua. (Tuppurainen 2009, 38) 12

13 Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen näkökulmasta suhtautuminen segregaatioon on kaksijakoinen. Toisaalta on huomioitava se, että eri aloilla työskentelevillä miehillä ja naisilla saattaa olla segregaatiosta johtuen erilaisia tarpeita ja toiveita koskien julkisia palveluja. Toisaalta valtavirtaistamisen hengen mukaisesti tulisi välttää sukupuolistereotypioiden vahvistamista ja ylläpitämistä ja jopa pyrkiä purkamaan stereotyyppistä ajattelua palveluiden järjestämisessä. Sukupuolen mukaisen segregaation toinen puoli ovat miehet ja naiset, jotka työskentelevät vähemmistösukupuolen edustajina eri aloilla. On myös hyvä pitää mielessä, että jos keskitytään vain sukupuolieroihin eri alojen välillä, muut erot ja puutteet palveluissa saattavat jäädä huomaamatta. Myös miesten keskinäiset erot ja naisten keskinäiset erot saattavat hämärtyä, jos keskitytään liiaksi työelämän segregaatioon kaiken selittävänä tekijänä. Lyhyesti sanottuna: työelämän sukupuolen mukainen jakautuminen on tärkeää ottaa huomioon työllisyyspalveluiden tasa-arvotyössä, mutta ainoana näkökulmana sitä ei voida valtavirtaistamisessa käyttää. 3.4 Taantuman sukupuolivaikutukset Koska työmarkkinat ovat sukupuolen mukaan segregoituneet, on erilaisilla talouden muutoksilla sekä työmarkkinoiden rakenteen muutoksilla erilaisia vaikutuksia miesten ja naisten työllisyyteen ja työttömyyteen. Vuonna 2007 alkunsa saaneella globaalilla talouskriisillä on ollut sukupuolinäkökulmasta monenlaisia vaikutuksia. Erityisesti teollisuusmaissa työttömyys on kasavanut voimakkaimmin teollisuuden ja rakennusalan miesvaltaisilla sektoreilla. Toisaalta julkisten määrärahojen supistuessa kärsivät eniten julkisen sektorin naisvaltaiset alat. (Euroopan komissio 2009, 4; Seguino 2009, 3) Etnisten vähemmistöjen edustajat ovat yleensä työmarkkinoilla heikommassa asemassa kuin valtaväestöön kuuluvat, joten talouskriisin aiheuttama työttömyys iskee todennäköisesti vähemmistöihin raskaammin (Seguino 2009, 3-4). Työmarkkinoiden voimakkaan jakautumisen vuoksi tasa-arvokysymykset on syytä pitää esillä myös talouden elvyttämiseksi tehtäviä toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Työpaikkoja on syytä pyrkiä luomaan sekä mies- että naisvaltaisille aloille. (Seguino 2009, 5) Työttömäksi joutuvat ensimmäiseksi heikoimmin koulutetut. Työelämän koulutustaso näyttää tilastojen valossa nousevan siten, että syntyvissä työpaikoissa edellytetään aina vain parempaa koulutusta ja samaan aikaan katoaa niitä työpaikkoja, joissa ei tarvita ammatillista koulutusta. Pekka Myrskylän selvityksen mukaan kun työpaikkakasvu alkoi hidastua vuonna 2008, niin perusasteen työpaikkojen määrä väheni :lla, keskiasteen 5 000:lla ja alimman korkea-asteen (ammattikorkeakoulut) työpaikat :lla. Yliopistotutkintoa edellyttävien työpaikkojen määrä kasvoi vuonna 2008 vielä :lla. (Myrskylä 2010, 22-23) Tästä syystä onkin tärkeää, että ammattikouluttamattomille työttömille nuorille tarjotaan ensisijaisesti koulutusta. Projektissa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti kouluttamattomien nuorten motivoimiseksi hakeutumaan koulutukseen sekä erilaisten koulutuspolkujen tarjoamiseen. Pitkällä aikavälillä koulutus tukee nuoren työllistymistä parhaiten. Toisaalta myös huonoon taloudelliseen aikaan valmistuminen voi vaikuttaa pitkäaikaisesti työllistymismahdollisuuksiin. Myrskylä osoittaa selvityksessään työssäkäyntitilastoihin pohjaten, että 1990-luvun lamavuosina valmistuneiden opiskelijoiden työllisyys jäi hyvin alhaiselle tasolle ja laman jälkeen valmistuneet pääsivät nopeammin työmarkkinoille. Sama ilmiö näkyy Myrskylän mukaan myös pahimpina lamavuosina maahan muuttaneilla. Myös heidän työllisyytensä jää alemmalle tasolle kuin myöhemmin tulleilla. (Myrskylä 2010, 36) Talouden laskusuhdanne koettelee eri tavoin eri toimialoja ja kuten todettu Suomessa miehet ja naiset työskentelevät monesti eri toimialoilla. Suhdanneherkimpiä aloja ovat rakentaminen, teollisuus, kauppa ja liike-elämän palvelut ja naisilla lisäksi julkiset palvelut. 13

14 1990-luvun laman alkaessa naistenkin työttömyys nousi nopeasti. Toisaalta nykyisen taantuman aikana naisten työttömyyden nousu ei ole ollut yhtä rajua. Miehet työskentelevät suhdanneherkillä aloilla, joten miesten työttömyys reagoi herkemmin taloudelliseen tilanteeseen kuin naisten. Esimerkiksi vuonna 2009 työttömiksi joutuneista miehistä 40 prosenttia oli lähtöisin teollisuudesta ja 18 prosenttia rakennustoiminnasta. Myös naisilla teollisuudesta työttömäksi jääneiden osuus oli samana vuonna kasvanut 22 prosenttiin. Naisilla julkisten palveluiden osuus oli kuitenkin hieman suurempi eli 24 prosenttia ja kaupan ja majoituksen osuus 20 prosenttia. Naisten työttömyyden syitä pohdittaessa on hyvä kuitenkin myös muistaa, että julkisissa palveluissa on paljon määräaikaisia työsuhteita, jotka päättyessään saattavat aiheuttaa työttömyyttä. Työttömien tämän hetkiset toimialat ovatkin Myrskylän mukaan hieman muuttuneet edellisestä lamasta. Naisilla kaupan osuus on alentunut ja liike-elämän osuus kasvanut, samoin on kasvanut julkisten palvelujen osuus. Miehistä työttömäksi joutuu nyt enemmän teollisuuden ja liike-elämän palvelujen työntekijöitä, mutta vähemmän rakentamisen työntekijöitä kuin 1990-luvun laman aikaan. Myrskylä arveleekin, että rakennustoimintaa on onnistuttu ylläpitämään valtion tukitoimenpitein, mutta teollisuuteen ei ole onnistuttu vaikuttamaan yhtä paljon. (Myrskylä 2010; 39, 43) Myrskylän (2010, 46) havaintojen mukaan tutkijakoulutettuja lukuun ottamatta kaikilla muilla koulutusasteilla miesten työttömyys riski on suurempi kuin naisten eli miehen on todennäköisempää päätyä työttömäksi kuin naisen. 3.5 Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulma työhallinnossa Työllisyysasioita hoidetaan sekä valtion että kuntien organisaatioissa. Valtion keskushallinnossa työllisyys, työttömyys ja julkinen työvoimapalvelu kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan. Valtion aluehallinnossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY) vastaavat alueellisesta elinkeino- ja työvoimapolitiikasta. ELY-keskukset myös tukevat alueittensa työ- ja elinkeinotoimistojen toimintaa monin tavoin. TE-toimistot palvelevat henkilö- ja työnantaja-asiakkaita työnvälitys-, rekrytointi-, koulutus- ynnä muilla palveluilla. TE-toimisto myös tutkii työttömän työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittiset edellytykset ja antaa etuuden maksajalle (Kela tai työttömyyskassa) työvoimapoliittisen lausunnon. Työhallinnosta ei löydy tietoa systemaattisesta sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta tai tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulmien huomioimisesta. Sukupuoli ja etninen tausta on kuitenkin huomioitu esimerkiksi joissain selvityksissä ja tutkimuksissa. Lisäksi osatyökyisten asemaa työmarkkinoilla on selvitetty viime aikoina (esim. Lehto 2011). Työvoimahallinnossa on tarkasteltu työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen sukupuolivaikutuksia kustannusten ja vaikuttavuuden kautta. Työhallinnon näkökulmasta työmarkkinoiden segregaation suurin ongelma on, että jyrkkä sukupuolen mukainen työjako jäykistää työnmarkkinoita ja vaikeuttaa työvoimakapeikkojen hallintaa. Tietyn alan työvoimapula voi muodostua talouskasvun hidasteeksi. Yksilön näkökulmasta segregaatio kaventaa potentiaalisten ammattien joukkoa ja yhteiskunnan näkökulmasta tällöin saattaa jäädä käyttämättä lahjakkuuspotentiaalia. (Uitamo 2005, 4) Miesten ja naisten työvoimapoliittiseen koulutukseen pääsyssä ei ollut havaittavissa systemaattisia eroja kummankaan sukupuolen hyväksi. Sekä nais- että miesvaltaisten koulutusten joukossa oli sekä sellaisia ammattiryhmiä, joiden koulutukseen miesten oli helpompi päästä että sellaisia ammattiryhmiä, joiden koulutukseen naisten oli helpompi päästä. Tarkastelussa havaittiin myös, että naisten suosimiin koulutuksiin oli vaikeampi päästä kuin miesten suosimiin. 14

15 Toisaalta naisten oli kuitenkin miehiä helpompi päästä niihin naisten suosimiin ammattiryhmien koulutuksiin, joihin oli vaikea päästä. Miesten suosimista ryhmistä taas niihin, joihin oli vaikea päästä, miesten oli vaikeampi päästä kuin naisten. (Uitamo 2005, 10-11) Työvoimapoliittisen koulutuksen päättäneitä tarkasteltaessa selvisi, että naiset osallistuvat miehiä useammin valmentavaan koulutukseen. Miehet osallistuvat taas enemmän ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisessa koulutuksessa miesten suosituimmat alat olivat teollisuus, rakennus-, kaivos- ja louhintatyö sekä hallinto- ja toimistotyö ja it-ala. Eniten naisia oli koulutuksen päättäneissä hallinto- ja toimistotyössä ja it-alalla sekä palvelualalla ja terveydenhoito- ja sosiaalialalla. (Uitamo 2005, 15-16) Nuorten miesten naisia suurempi työttömyys on aiheuttanut huolta nuorten miesten syrjäytymisestä. Työ- ja elinkeinoministeriössä toimi keväällä 2009 työryhmä, jonka tehtävänä oli selvittää nuorten miesten työelämään kiinnittymisen ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia julkisen työvoimapalvelun avulla. Osana työryhmän työskentelyä selvitettiin nuorten miesten kokemuksia ja toiveita TE-toimiston palveluista Kuopiossa, Iisalmessa ja Vantaalla. Selvityksen perusteella nuoret miehet haluavat henkilökohtaista ja yksilöllistä palvelua, jossa on aikaa perehtyä asiakkaan kokonaistilanteeseen. Jonottaminen virkailijan luo koettiin ikäväksi. Lisäksi nuoret miehet kaipasivat toiminnallista ohjausta ja tukea työllistymisen tai työharjoittelun/pajajakson aloittamisen jälkeenkin. Nettipalvelut koettiin tärkeiksi ja niitä haluttiin kehitettävän. (TEM 2009, 41-43) Työryhmän selvityksessä havaittiin myös, että naiset käyttävät miehiä aktiivisemmin TE-toimistojen tarjoamia koulutusneuvontapalveluja (TEM 2009, 30). Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä toteaa, että nuori, jolla on vaikeuksia jäsentää työelämää ja omia mahdollisuuksiaan tarvitsee aikaa ja usein myös toiminnallisia kokemuksia tarjoavia mahdollisuuksia. Nuori tarvitsee nimenomaan omaan tilanteeseensa ja edellytyksiinsä sopivien polkujen rakentamista. (TEM 2009, 43) Kunnalta tulisi saada monipuolisempia harjoittelupaikkoja nuorille. Nykyisin kunnan tarjoamat harjoittelupaikat painottuvat esimerkiksi lastenhoitoon ja kouluavustajatehtäviin, jotka eivät houkuttele miehiä yhtä paljon kuin naisia. (TEM 2009, 56) On kuitenkin muistettava, että naiset tai miehet eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, ja sukupuolten sisällä on myös eroja. Kaikki nuoret miehet eivät syrjäydy ja toisaalta pitkäaikaistyöttömyyttä on myös nuorilla naisilla. Näyttää kuitenkin siltä, että miesten jakautuminen hyvin menestyviin ja syrjäytyviin on voimakkaampaa kuin naisilla. Lahelma (2009, ) esittää, että huoleen poikien huonosta koulumenestyksestä sisältyy oletus, että kouluarvosanoilla on suora vaikutus menestykseen jatko-opintoihin hakeuduttaessa, työelämässä ja yhteiskunnassa. Huoli kohdistuu erityisesti huonosti menestyneisiin poikiin, jotka ovat keskiössä silloin, kun puhutaan nuorten syrjäytymisestä. Koulutuksessa on Lahelman mukaan kuitenkin rakenteellisia tekijöitä, jotka tukevat miesten jatkokoulutukseen pääsyä keskimäärin naisia heikommasta koulusaavutuksista huolimatta. Tärkein näistä on sukupuolen mukainen jakautuminen koulutusvalinnoissa, jonka vuoksi naiset pääasiassa kilpailevat toistensa kanssa hyvillä arvosanoilla paikoista naisenemmistöisillä aloilla. Toinen rakenteellinen syy on, että naisvaltaisille aloille on yleisesti ottaen vaikeampi päästä kuin miesvaltaisille. Teknisten alojen koulutuksiin on yleensä helpompi päästä kuin humanististen, sosiaalisten tai opetusalojen koulutuksiin niin ammatillisessa kuin korkeakoulutuksessa. Kolmanneksi vaikuttavat kriteerit, joita valinnoissa painotetaan. Tutkimusten mukaan korkeakoulutetuilla naisilla on miehiin verrattuna yli kaksinkertainen riski kokea työttömyyttä uran alkuvuosina. 15

16 Ammattikorkeakouluista valmistuneista naisista jopa joka toinen on joutunut olemaan jossain vaiheessa työtä vailla. Heidän riskinsä kokea työttömyyttä uran alussa on miehiin verrattuna yli 3,5-kertainen. Ammattikorkeakoulutetuista naiset ovat miehiä useammin työttöminä, maistereista taas miehet. (Kivinen & Nurmi 2009) Romanien pitkä matka työn markkinoille -tutkimuksessa on selvitetty romanivähemmistön asemaa työmarkkinoilla, romanien työllistymisen esteitä sekä työhallinnon toimintaa romanien työllistymisen edistämiseksi. Tarkkaa tietoa romanien työmarkkinatilanteesta on hankala saada, koska Suomessa ei henkilöitä voida rekisteröidä etnisin perustein. Tutkimuksessa kuitenkin arvioitiin noin 22 prosentin romaniaikuisväestöstä olevan työnhakijana työhallinnon URAjärjestelmässä vuonna Heidän työllisyystilanteensa vaihteli: 59 % työttömänä, 15 % työvoiman ulkopuolella, 12 % eri toimenpiteisiin sijoitettuna, 10 %:n tietoja ei kirjattu ja 3 % työssä. Romanien työttömyyden kestossa löydettiin merkittäviä eroja ikäryhmien, sukupuolten ja eri koulutustaustojen välillä. Alle 25-vuotiaiden työttömyys oli lyhytkestoisempaa kuin yli 25- vuotiaiden. Miesten työttömyys oli pääsääntöisesti kestänyt kauemmin kuin naisten työttömyys. Tutkimuksen mukaan kolmella romanityönhakijalla neljästä oli koulutuksena pelkkä peruskoulun tai kansakoulun oppimäärä. Myös peruskoulun kesken jääminen oli romanityönhakijoilla varsin yleistä. Peruskoulu oli keskeytynyt 6 %:lla kaikista työnhakijoista ja alle 25- vuotiailla 16%:lla. Nuorilla miehillä peruskoulu oli jäänyt naisia useammin kesken. (Syrjä & Valtakari 2008, 53-55) Monille romaneille on tyypillistä lyhyistä työsuhteista koostuva "pätkätyöhistoria", joka muodostuu usein erityisesti kuntien työsuhteista. Romanien työllistymisen esteet ovat monitahoisia. Alhainen koulutustaso, vähäinen ammatillinen koulutus ja työkokemuksen puute ovat keskeisiä työllistymisen esteitä. Tässä suhteessa romanit ovat samassa asemassa muiden vähäisen koulutustason omaavien työttömien kanssa ja he kilpailevat samoista työpaikoista ja työllistämistoimenpiteistä muiden vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien kanssa. Lisäksi romanien työllistymisen esteenä ovat sekä sopivien työpaikkojen puute, kulttuuriset erityispiirteet ja romanien omat asenteet että syvälle juurtuneet ennakkoluulot ja kielteiset asenteet romaneja kohtaan. Tehdyn tutkimuksen mukaan työnhakijana olevat romanit jakaantuvat lähtökohdiltaan ja tarpeiltaan kolmeen ryhmään. Ensinnäkin niihin, joilla peruskoulu on kesken ja joiden peruskoulun loppuun saattaminen on ensisijainen toimenpide. Toinen ryhmä työnhakijoista on niitä, joilla on peruskoulu suoritettu, mutta peruskoulun antamat valmiudet ovat jääneet heikoiksi. Heillä ei ole peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta, johon ohjautuminen olisi työllistymisen kannalta ensisijaista. Kolmantena ryhmänä ovat ne romanit, joilla on joko kertynyttä työkokemusta tai lisäksi myös ammattitutkinto. He tarvitsevat erityisesti tukea työpaikan etsinnässä ja työllistymisessä. (Syrjä & Valtakari 2008; , 148) Maahanmuuttajien työllistymiseen liittyviä haasteita on sisäministeriön tilaaman selvityksen mukaan kolmenlaisia: itse maahanmuuttajaan liittyvät ongelmat; työnantajiin, työolosuhteisiin ja työyhteisöön liittyvät ongelmat sekä maahanmuuttajiin kohdistuvien viranomaistoimenpiteiden, lähinnä työvoimapalvelujen ja muiden palvelujen ongelmat. Maahanmuuttajien työllistymisen kannalta tärkeinä kysymyksinä pidetään selvityksessä suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin perustietojen hallintaa, suomen tai ruotsin kielen hallintaa ja työelämän edellyttämää pätevyyttä. Vaikka nämä tekijät olisivat kunnossa, todetaan maahanmuuttajien tarvitsevan yleensä enemmän viranomaisten voimavaroja ja henkilökohtaista ohjausta työllistymiseen. Käytännössä maahanmuuttajat ovat kuitenkin hyvin heterogeeninen ryhmä, jossa palveluiden tarpeet ovat hyvin moninaiset. Selvityksessä todetaankin, että jokaista maahanmuuttajaa tulee palvella yksilöllisesti. (Arajärvi 2009, 80-87) 16

17 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen työllisyyttä ei ole juurikaan tutkittu. Seksuaalivähemmistöistä työyhteisöjen jäseninä on tehty esimerkiksi esite "Eihän heterotkaan kerro...", jossa käydään läpi miten työyhteisössä tulisi suhtautua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja mitä työntekijän tulisi tehdä, jos kokee tulleensa syrjityksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen palvelukokemuksia erilaisissa julkisissa palveluissa on kartoitettu jonkin verran. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa -kirjassa käsitellään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kuntien työntekijöinä ja kunnallisten palvelujen käyttäjinä. Tehtyjen tutkimusten ja kartoitusten perusteella vaikuttaa siltä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat saavat sattumanvaraisesti hyvää, heidän tilanteensa huomioivaa palvelua. Tämä selittyy sillä, että osa toimialoista ja henkilökunnasta osaa kohdata heidät tasavertaisesti, osa taas ei. Päällimmäiseksi ongelmaksi monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat listaavat sen, että he pelkäävät tuoda esiin omia kokemuksiaan, parisuhteitaan, seksuaalista suuntautumista tai sukupuolen kokemisensa tapaa asiakassuhteissa. Tämä johtuu siitä, että he pelkäävät epäasiallista kohtelua, kiusaamista ja sitä, että heihin suhtauduttaisiin kertomisen jälkeen pelkästään seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvana eikä kokonaisena ihmisenä. Salaaminen ja sen aiheuttama stressi voivat vaikeuttaa avun hakemista ja saamista sekä ehkäistä luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä. (Lehtonen 2006, 57) 4. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kunnissa ja valtion hallinnossa Seuraavaksi esitellään lyhyesti, mitä kunnissa ja valtion hallinnossa on tähän mennessä tehty sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen eteen. Tarkemmin tähän asiaan voi tutustua esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Valtavirtaistaminen käytäntöön ESR -hankeen kartoituksessa "Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kunnissa ja valtionhallinnossa", johon on koottu kattavasti esimerkkejä viime vuosina tehdystä julkisen sektorin valtavirtaistamistyöstä. (Tanhua & Leinonen 2011) Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista on valtion hallinnossa ja kunnissa tehty suuressa määrin erilaisten hankkeiden, projektien ja pilottien avulla. 4.1 Valtavirtaistaminen kunnissa Kunnissa tasa-arvoa on edistetty erityisesti henkilöstön näkökulmasta henkilöstöpoliittisia tasaarvosuunnitelmia laatimalla ja toimeenpanemalla. Toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien tekeminen on edelleen harvinaisempaa. Kunnissa tasa-arvoa edistetään hyvin monin tavoin: joissain kunnissa on perustettu erillisiä tasa-arvotoimikuntia tai työryhmiä, mutta esimerkiksi Vantaalla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on vastuutettu vapaa-ajan ja asukaspalveluiden lautakunnalle. Tasa-arvotyölle tyypillisesti myös kunnissa tasa-arvotyötä tehdään usein erilaisilla projekteilla ja hankkeilla. Tällöin haasteeksi nousee tasa-arvotyön jatkuvuus ja sitominen vakituisiin toimintoihin. Tässä luvussa esitellään joitakin esimerkkejä eri kunnissa tehdystä tasa-arvotyöstä. Kunnissa suurinta kiinnostusta sukupuolivaikutusten arviointiin on löytynyt liikuntatoimista. Esimerkiksi Kokkolassa on tehty tasa-arvoselvitys liikuntapalveluista. Kokkolassa on tarkasteltu esimerkiksi liikuntapaikkojen käyttäjien sukupuolijakaumia sekä seura-avustusten jakaantumista. Näiden katsottiin jakaantuvan melko tasaisesti, mutta suuri sukupuolten välinen ero havaittiin liikuntapalveluiden ohjatuissa ryhmissä, joiden käyttäjistä 88 prosenttia oli naisia. Ryhmien kohderyhmäksi oli kuitenkin ajateltu erityyppiset erityisryhmät kuten esimerkiksi seniorit ja liikuntarajoitteiset. Tämä havainto johti toimenpiteisiin, joissa miehille perustettiin omia ryhmiä sekä pyrittiin lähestymään kohderyhmää uudella tavalla. 17

18 Toimenpiteillä oli myös vaikutusta ja miesten määrä ohjatuissa liikuntaryhmissä kasvoi. (Nyqvist 2007) Oulun kaupunki on puolestaan arvioinut liikuntatoimen talousarvion sukupuolivaikutuksia sekä selvittänyt liikuntapaikkojen käyttäjiä sukupuolinäkökulmasta. Selvityksessä tuli ilmi, että jo se minkälaisia liikuntatiloja on tarjolla, ohjaa pitkälti myös sitä ketkä niissä liikkuvat. Oulussa havaittiin, että kaupungin liikuntapaikoissa naiset suosivat ohjattuja liikuntaryhmiä ja miehet harrastivat liikuntaa enemmän omatoimisesti kuntosaleilla ja ryhmien varaamilla vakiovuoroilla. Uimahallia miehet ja naiset käyttivät yhtä paljon. (Epäilys & Pietola 2008) Kauniaisissa oli vuosina suva-hanke kansalaisopiston alaisuudessa. Hankkeessa tehtiin työyhteisöhaastatteluja eri toimialoilla ja lisäksi haastatelluille työyhteisöille järjestettiin workshop-työskentelyä. Worshopissa nimettiin työyksikkökohtaisia suva-hankkeita, joiden tuloksia jaettiin yksiköiden kesken. Lisäksi hankkeessa tutkittiin toiminnallisten menetelmien ja sosiodraaman avulla päiväkotiryhmän, lukiolaisten ja sivistyslautakunnan käsityksiä sukupuolivaikutuksista. Kauniaisten kaupungin suva-hankkeessa luokiteltiin suvausprosessi neljään eri tasoon: (1) kieltäminen, (2) olettaminen, (3) tiedostaminen ja (4) toiminnan muuttaminen. Hankkeen aikana todettiin, että vajaassa puolessa vuodessa voidaan tuottaa suvauksen kieltämistasolta siirtyminen toiminnan muutoksen tasolle. (Sinisalo-Juha 2008) Hämeenlinnassa toteutettiin vuosina Vapaa-aikapalvelujen tasa-arvo Hämeenlinnassa -projekti. Projektista kertyneistä kokemuksista laadittiin opas hyödyttämään myös muita kuntia. Oppaassa jäsennellään naisten ja miesten tasa-arvon edistämisen vaiheiksi (1) tavoitteen ja tasa-arvon määrittely, (2) tiedonkeruu ja seuranta, (3) suunnittelu ja toteutus ja (4) arviointi. Oppaaseen on myös koottu kokemuksia Hämeenlinnan projektista. Yksi mielenkiintoisimmista huomioista on se kuinka prosessissa palattiin aina uudelleen pohtimaan, mitä tasa-arvo oikein on ja mitä se liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotyön palveluissa tarkoittaa. Niinpä projektissa pyrittiin määrittelemään tasa-arvoa kartoittamalla keskeisimpien toimijoiden, kuten viranhaltijoiden, luottamushenkilöiden ja kuntalaisten näkemyksiä. (Säkäjärvi 2007) Kuopiossa on puolestaan lähdetty toteuttamaan toiminnallista tasa-arvosuunnittelua jo aikaisemmin mainitun CEMR:n Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan mallin mukaisesti. Kuopion toiminnallisessa tasa-arvosuunnitelmassa tuodaan esiin erityisesti sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista terveyspalveluihin sekä kulttuuri- ja liikuntapalveluihin. (Kuopion kaupunki 2010) Pääkaupunkiseudulla Espoossa ja Helsingissä on molemmissa luottamushenkilöistä koostuvat tasa-arvotoimikunnat, jotka seuraavat ja arvioivat tasa-arvon toteutumista kaupungissa. Molemmat kunnat ovat myös Vantaan tapaan aktiivisesti mukana Kuntaliiton organisoimassa kuntien tasa-arvoverkostossa. Kaikissa kolmessa pääkaupunkiseudun suuressa kunnassa on tehty tasa-arvotyötä, mutta osittain eri menetelmin ja painotuksin. Kattava yhteenveto suomalaisten kuntien tasa-arvotyöstä löytyy esimerkiksi edellä mainitusta kartoituksesta kartoituksessa "Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen kunnissa ja valtionhallinnossa" (Tanhua & Leinonen 2011). 4.2 Valtavirtaistaminen valtion hallinnossa Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta on tullut osa hallituksen tasa-arvo-ohjelmia ja kolmessa viimeisessä hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa valtavirtaistaminen on nimetty keskeiseksi tasa-arvon edistämisen strategiaksi. Esimerkiksi hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa vuosille asetetaan tavoitteeksi, että hallitus toimeenpanee sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisen koko valtionhallinnossa. (Hallituksen tasa-arvo-ohjelma , 31) Ko. tasa-arvo-ohjelman seurantaraportin perusteella valtavirtaistaminen on aloitettu ministeriöiden henkilöstön koulutuksella sekä erilaisten ohjeiden ja oppaiden laatimisella (Hallituksen tasaarvo-ohjelma seurantaraportti). 18

19 Nykyisessä hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa vuosille jokainen ministeriö velvoitetaan perustamaan toiminnallinen tasa-arvotyöryhmän, jonka tehtävänä on tukea ja seurata sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ministeriön toimintoihin. Lisäksi jokainen ministeriö velvoitetaan valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulma vähintään yhteen ministeriön merkittävistä hankkeista. Lisäksi ohjelman mukaan valtavirtaistetaan poikkihallinnolliset politiikkaohjelmat sekä ministeriöiden talousarvioesitykset. Tarkemmat ministeriökohtaiset toimenpiteet löytyvät hallitusohjelmasta. (Hallituksen tasa-arvo-ohjelma , 14-16) Nykyisen tasa-arvo-ohjelman seurantaraportin mukaan toiminnallisten tasa-arvotyöryhmien perustamista lukuun ottamatta asetetut tavoitteet ovat toteutuneet melko satunnaisesti (Hallituksen tasa-arvo-ohjelma seurantaraportti, 12-16) Hallituksen valtavirtaistamistoimenpiteet ovat tähän mennessä keskittyneet pääosin valtionhallintoon jossa on pyritty muuttamaan hallinnon keskeisiä prosesseja sukupuolinäkökulman huomioon ottaviksi. (STM 2009a,13) Ministeriöistä näkyvimmin valtavirtaistamista on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriö, jonka hallinnonalaan tasa-arvokysymykset kuuluvat. Sosiaali- ja terveysministeriössä aloitettiin vuonna 2002 valtavirtaistamisen kehittämisen pilottihanke. Ministeriössä on myös laadittu valtavirtaistamisohje sekä opas sukupuolivaikutusten arvioimiseksi ja selvitys sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta Suomen valtion hallinnossa. Ministeriön omalla hallinnonalalla on selvitetty muun muassa alkoholipolitiikan ja työturvallisuuslain sukupuolivaikutuksia. (STM 2006; Siukola 2006) Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön alainen tasa-arvoyksikkö on kouluttanut kaikkien ministeriöiden työntekijöitä valtavirtaistamisesta esimerkiksi Sukupuolisilmälasit -hankkeessa Sukupuolisilmälasit käyttöön! ( ) ja Sukupuolisilmälasit käytössä ( ). Hankkeiden päätavoitteena on ollut antaa perustiedot sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta ja sukupuolivaikutusten arvioinnista mahdollisimman laajalle joukolle virkamiehiä sekä kehittää ja vakiinnuttaa valtavirtaistamisen menetelmiä, ohjeistusta ja koulutuskäytäntöjä. (STM 2009a) Hankkeissa on tuotettu myös käytännöllinen käsikirja ministeriöiden tasa-arvotyön tueksi (STM 2009b). Muista ministeriöistä esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriössä on menossa ESR - ohjelmakaudella Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja valtavirtaistaminen (Valtava) -kehittämisohjelma. Valtavan tavoitteena on muun muassa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kehittäminen, sukupuolen mukaisten työ- ja koulutusurien kahtiajaon purkaminen ja tasa-arvotoimijoiden ja projektirahoittajien asiantuntemuksen lisääminen. Kehittämisohjelman piirissä on useita projekteja ympäri Suomea ja kaikille projekteille on yhteistä, että ne jollain tavalla huomioivat toiminnassaan sukupuolinäkökulman. ( Opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvan nuorisotyön ja -politiikan sukupuolivaikutuksia käsittelee Milla Paumon (2009) selvitys siitä, miten resurssit jakaantuvat sukupuolen mukaan valtion resurssiohjaamalla nuorisotoimialalla ja miten tasa-arvonäkökulma heijastuu toiminnan sisällöissä. 19

20 Selvityksestä käy ilmi, että nuorisojärjestökentällä koetaan yleisesti tasa-arvon toteutuneen silloin, kun toiminta on avointa kaikille sukupuoleen ja ikään katsomatta. Sukupuolen mukaan eriytyneen toiminnan katsotaan puolestaan olevan toisilta pois tai ainakin sen nähdään heikentävän tasa-arvon toteutumisen mahdollisuutta. Opetusministeriön harkinnanvaraista avustusta vuonna 2008 saaneista hankkeista 3,2 prosenttia oli kohdennettuja tyttö- ja poikahankkeita. Suurin osa hankkeista oli tytöille suunnattuja. Hankkeet olivat pääasiassa päihdetyöhön liittyviä hankkeita tai maahanmuuttajatyttöjen integrointihankkeita. Sukupuolisensitiivinen toiminta mielletäänkin yhä edelleen tyttötyöksi, vaikka se on vain yksi toiminnan muoto. (Mt , 37) Valtioneuvosto julkaisi vuonna 2010 ensimmäisen sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän selonteon. Selonteko kattaa hallitusten tasa-arvopolitiikan 1990-luvun loppupuolelta alkaen ja siinä arvioidaan tasa-arvopolitiikan tavoitteita, toimenpiteitä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta. Selonteossa myös linjataan hallituksen näkemys tulevaisuuden tasa-arvopolitiikasta vuoteen Selonteon liitteenä on myös tausta-aineisto, jossa on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin hallitusten tasa-arvopoliittisia tavoitteita ja toimenpiteitä sekä tasa-arvoa koskevia muutoksia viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta selonteossa todetaan, että valtavirtaistaminen on 2000-luvulla edennyt huomattavasti valtioneuvoston päätöksenteossa ja sen valmistelussa ja siihen on käytetty entistä enemmän voimavaroja. Selonteon mukaan viimeisen viiden vuoden aikana valtioneuvostossa on edistytty etenkin säädösvalmisteluprosessin ja talousarvion laadinnan valtavirtaistamisessa. Kuitenkin esimerkiksi lakiesitysten vaikutuksia naisten ja miesten tilanteeseen arvioidaan edelleen suhteellisen harvoin, eivätkä menettelytavat ole vielä vakiintuneet. Selonteon tausta-aineisto sisältää tarkemman arvion sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen edistymisestä Suomen valtionhallinnossa. Valtavirtaistamisen toimeenpanon katsotaan kehittyneen periaatteellisemmasta pragmaattisempaan suuntaan. Yleisestä tasa-arvon edistämisen velvollisuudesta ja yksittäisistä ministeriökohtaisista tavoitteista on arvion mukaan siirrytty tarkempiin vastuumäärittelyihin ja prosessikohtaisiin toimenpiteisiin. Arviossa todetaan myös, että Suomessa valtavirtaistamisessa on alusta asti ollut kyse kumpaankin sukupuoleen liittyvien näkökulmien tietoisesta huomioonottamisesta asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Hyvästä kehityksestä huolimatta rakenteet ja resurssit valtavirtaistamiseen ministeriöissä arvioidaan kuitenkin niukoiksi. Tasa-arvon edistämistä on harvoin kirjattu toimenkuviin ja virkamiehet ovat pääasiassa toteuttaneet valtavirtaistamista muun toimen ohessa, jopa henkilökohtaiseen kiinnostukseen perustuen. Tyypillistä on ollut myös, että tasa-arvon edistäminen on hankkeistettu ja sijoitettu hallinnon ulkopuolelle eli pois ministeriön valtavirrasta. (STM 2010; 11, 28, 85, 89-90) 5. Johtopäätöksiä - haasteet & toimenpiteet Tasa-arvoa on edistetty koulutuksessa ja työelämässä jo vuosikymmeniä. Voimakasta sukupuolen mukaista segregaatiota on pyritty lieventämään erilaisin projektein ja hankkein jo luvulta lähtien. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista julkisessa päätöksenteossa, toiminnassa ja palveluissa on lähdetty systemaattisesti edistämään kuitenkin paljon myöhemmin. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmien avulla on valtavirtaistamista kehitetty valtionhallinnossa ja kuntasektorilla on myös joitakin valtavirtaistamisen ituja nähtävissä. Vielä voi kuitenkin olla vaikeaa arvioida, kuinka hyvin sukupuolinäkökulma on juurtunut osaksi julkista toimintaa. Valtavirtaistaminen ei saisi olla kiinni yksittäisten asiasta kiinnostuneiden ihmisten panoksesta vaan sen tulisi olla luonteva osa toiminnan rakenteita. Toisaalta Vantaan kaupungin esimerkki osoittaa, että päätöksenteko- ja esimiestason sitoutumisella ja toiminnan ohjaamisella voidaan saada lyhyehkössäkin ajassa paljon tapahtumaan. 20