Lukijalle. Helsingissä kauniina kevätpäivänä 2011 Merja Harju ja Soili Hyvärinen

Transkriptio

1 Yhdessä, kotona ja kehollisuudessa - psykofyysinen fysioterapia omaishoidossa Merja Harju ja Soili Hyvärinen Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry Omaishoitajien fyysinen ja henkinen tukeminen, OmaTuki -projekti Materiaali on tuotettu Raha-automaattiavustuksen tuella.

2 2 3 Lukijalle Tämä materiaali on tehty Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n OmaTuki -projektissa. Projekti käynnistyi vuonna 2004 ja sen taustalla oli sosiaalineuvos Elli Aaltosen sosiaali- ja terveysministeriölle tekemä selvitys omaishoidon tilasta. Projektin tavoitteena oli omaishoitajien kokonaisvaltaisen jaksamisen tukeminen. Projektissa pyrittiin etsimään erilaisia käytäntöjä, joiden avulla ensinnäkin ehkäistäisiin omaishoitajien uupumista ja toisaalta tuettaisiin omaishoitoperhettä niin, että kotona voitaisiin olla mahdollisimman pitkään. Käytännössä toiminta järjestettiin ostopalveluina eri alojen ammattilaisilta sekä järjestön omana työnä. Projektin yhtenä tavoitteena oli kehittää omaishoitoperheisiin kokonaisvaltaisen tukemisen malli, joka ottaisi huomioon omaishoitotilanteen ja siinä elävät ihmiset moniulotteisesti. Tarkoituksena oli nähdä jokainen fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja hengellisenä kokonaisuutena. Tämän haasteellisen tavoitteen saavuttamiseksi kokeiltiin omaishoidon kentässä uutena toimintamenetelmänä psykofyysistä fysioterapiaa. Kokeilussa oli mukana 46 omaishoitoperhettä. Siinä etsittiin niitä toimintatapoja, joilla omaishoitajien jaksamiseen voitaisiin parhaiten vaikuttaa omaishoitajuuden eri vaiheissa. Käytännössä meneteltiin siten, että tehtiin kotikäyntejä omaishoitoperheisiin. Kun ammattilaiset keskittyivät hoitajan ja hoidettavan kohtaamiseen, ja esimerkiksi korostivat omaishoitajan taitoja, tämän havaittiin johtavan siihen, että hoitajan jaksamisen tunne lisääntyi. Kotona asuminen ja sen mahdollistaminen on monien tahojen toive. Kun omaishoitoperhe saa itse määritellä, mitä se tarvitsee ja miten toivoo itseään autettavan, ja saa siihen neuvoja ja apua, tunne kohdatuksi tulemisesta kasvaa. Psykofyysinen fysioterapia voi tarjota perheeseen uuden tavan avata omaishoitoon liittyviä jännitteitä ja antaa lisää aikaa hoitoon kotona. Uskomme, että tämä toimintatavan malli, jota tässä oppaassa esitellään, tukisi mahdollisesti useiden omaishoitoperheiden jaksamista, mutta erityisesti niitä, joilla on monia kuormittavia tekijöitä toimintakyvyn ja osaamisen alueilla. Tai voisiko psykofyysinen fysioterapia jopa sisältyä omaishoitajien Kelan kuntoutuskursseihin, esimerkiksi kotikuntoutukseen? Kiitämme kaikkia projektiin osallistuneita omaishoitoperheitä, siinä vuosien aikana työskennelleitä työntekijöitä, projektin tukiryhmää ja eri tahojen toimijoita. Lisäksi haluamme kiittää lääketieteen toimittaja Maarit Huovista kirjoitustyömme tukemisesta ja tekstin toimittamisesta. Kaikille lukijoille toivomme, että tähän koottu materiaali ravistelisi ajatuksia ja herättäisi näkemään jotakin uutta. Toivomme myös lisää keskusteluja ja tässä esitellyn omaishoitajien jaksamista tukevan toimintamallin rohkeaa kokeilemista ja käyttöön ottamista! Helsingissä kauniina kevätpäivänä 2011 Merja Harju ja Soili Hyvärinen

3 4 5 OVILLA Saavuin monille oville. Ne olivat melko samankokoisia ja niissä kaikissa oli lukko ja kädensija. Mutta maailmat niiden takana eivät noudattaneet mitään kaavaa. Ennen ovikellon soittoa pysähdyin tuntemaan maan jalkojeni alla. Pysähdyin ollakseni läsnä. Valmistauduin voimaannuttamaan omaishoitajaa olipa hänen tapansa tehdä työtään mikä tahansa. Hengitin syvään viritin silmäni, korvani, käteni, koko kehoni... Mikä omaishoitajan mielessä NYT olisi kaikkein tärkein huomion kohde? Millä olemassaolon tasolla olisivat hänen voimavaransa? Millä tasolla ovat niitä eniten kuluttavat tekijät? Virityin aistimaan asenteiden asentoja liikutusten liikkeitä, ilmaisujen ilmeitä äännähdysten äänensävyjä, hengitysten hengähdyksiä. Virityin havainnoimaan rytmejä - suuntia etäisyyksiä sanavalintoja ja valitsematta jättämisiä. Tutkin kodin pelisääntöjä voidakseni niiden mukaan tarjota psykofyysisiä jaksamisen keinoja sekä hoidon antajalle että vastaanottajalle. Virityin aistimaan koettujen haasteiden luonnetta. Saavuinko elämäntarinoiden, vai sairauskertomusten keskelle? Astuinko keskelle tanssinomaista rinnakkain liikkumista, vai kaikin voimin kampeamista. Virityin kuulemaan elämisen tuntoja koko viitekehyksessään. Virityin aistimaan niitä vihjeitä, jotka auttaisivat päättelemään, miltä psykofyysisen fysioterapian tasolta omaishoitaja lähtisi liikkeelle Olin valmiina resonoimaan kuin kuiva puu ensisävelten kaikuessa. Tämä on KEHONTUNTEMUSTA! Merja Harju

4 6 7 Sivu Sisällysluettelo 1. POLLI Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset -yhdistys 2. OmaTuki -projekti ja psykofyysinen fysioterapia sen osana 3. Tutkijoiden ääni omaishoitotilanteiden taustalla 4. Psykofyysinen fysioterapia kohtaamisia kehollisuuden keinoin 5. Voimavarojen määrittelyn kehykset kohtaamisten rajapinnat 5.1. Koti kohtaamisen rajapintana jaksamisen tosiareena 5.2. Persoonallisuudet kohtaamisen rajapintana 5.3. Miehen ja naisen suhde kohtaamisen rajapintana 5.4. Resurssien yleiset näköalat Voimavaraikkunoiden läpi 6. Psykofyysisen fysioterapian toteutuminen OmaTuki -projektissa 6.1. Biomekaaninen näkökulma 6.2. Fysiologinen näkökulma 6.3. Psyko-sosio-kulttuurinen näkökulma 6.4. Eksistentiaalinen näkökulma 7. OmaTuki -projektin jatkosuosituksia 7.1. Psykofyysinen fysioterapia omaishoidon täsmäinstrumentti 7.2. Kustannussäästöjä subjektiivisesta, hoidetuksi tulemisen tunteesta 7.3. Lääkärin vastaanotolle pariskuntana jaksaminen jaettua toimijuutta 7.4. Omaishoitaja tasavertaisena ammattilaisten tiimiin jaettu asiantuntijuus 7.5. Omaishoitaja perehdytettävä uusiin tehtäviin ja valmennettava uuteen rooliin 7.6. Kannattelu tunnustettava hoitomääräysten vaihtoehdoksi 8. Yhteenveto ja toimintamallisuositus 9. Liitteet 9.1. Palvelukuvaus 9.2. Voimavara-ikkunat 10. Yhteystietoja, lähteitä ja lisätietoja 1. POLLI Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset -yhdistys POLLI tahtoo puhuu omaishoitajien äänellä. Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry, POLLI, perustettiin Yhdistys toimii omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa edunvalvonta- ja tukijärjestönä Helsingissä ja Vantaalla. Jäseniä yhdistyksessä oli vuoden 2010 lopussa noin 900 henkilöä. POLLIn toiminnassa on keskeistä omaishoitajien ohjaus ja neuvonta, virkistystoiminta sekä kansalaisjärjestönä vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Erilaisten projektien avulla kehitetään erityyppisiä omaishoitajien jaksamista tukevia toimintoja yhdessä eri sidosryhmien kanssa. Omaishoitajien fyysinen ja henkinen tukeminen eli OmaTuki -projekti on yksi yhdistyksen toimiaikana olleista kuudesta projektista, jotka ovat kaikki olleet Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamia. Toiminnan myötä POLLIin on kertynyt suuri määrä ruohonjuuritason tietoa omaishoidon arjesta. Yhdistyksen työntekijät kohtaavat monenlaisia omaishoitoon liittyviä iloja ja suruja. Toiminnassa pyritään tavoittamaan erityisesti niitä omaishoitotilanteita, jotka eivät vielä ole virallisen palvelujärjestelmän piirissä. Toisaalta taas kohdataan omaishoitoperheitä, jotka syystä tai toisesta eivät tule kuulluiksi tai autetuiksi. Omaishoitotilanteet ovat aina erilaisia ja näin ollen myös tuen tarpeet ovat hyvinkin erilaisia.

5 OmaTuki -projekti ja psykofyysinen fysioterapia sen osana Oikeudenmukaisuus on tarpeellista ja lisää tehokkuutta. OmaTuki -projektin taustalla oli vuonna 2004 sosiaalineuvos Elli Aaltosen Sosiaali- ja terveysministeriölle tekemä selvitys omaishoidon tilasta. Sen mukaan omaishoitajat kokevat fyysisen terveydentilansa keskimääräistä heikommaksi. Omaishoitajilla esiintyy enemmän kroonisia sairauksia kuin muilla samanikäisillä ja he myös käyvät useammin lääkärissä. Tyypillisiä fyysisiä sairauksia ovat selän rasittuminen nostoista, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja päänsärky. Tämän lisäksi he kärsivät emotionaalisesta stressistä, eristäytyneisyydestä, rahahuolista sekä vapauden ja identiteetin katoamisesta. Tutkimukset ovat melko johdonmukaisesti osoittaneet, että omaishoitajilla on diagnosoitu enemmän depressiota ja ahdistusta kuin kontrolliryhmillä. Myös psyykelääkkeiden käytön on havaittu olevan yleisempää kuin niillä, jotka eivät hoida omaisiaan - omaishoitajana toimiminen altistaa monenlaisille ongelmille. Elli Aaltosen selvityksessä todettiin lisäksi, että työssäkäyvät ja iäkkäät puolisohoitajat kokivat omaishoitotilanteensa raskaammaksi kuin muut omaishoitajaryhmät. Viisivuotinen OmaTuki -projekti käynnistettiin vuonna Projektin tavoitteena oli omaishoitajien kokonaisvaltaisen jaksamisen tukeminen. Näin ollen pyrittiin etsimään erilaisia toimintakäytäntöjä, joiden avulla ehkäistäisiin omaishoitajien uupumista ja toisaalta tuettaisiin omaishoitoperhettä niin, että kotona voitaisiin olla mahdollisimman pitkään. Hankkeen kohderyhmäksi kirjattiin sekä työssäkäyvät omaishoitajat että iäkkäät puolisohoitajat. Käytännössä toiminta kohdentui muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta iäkkäisiin puolisoaan hoitaviin omaishoitajiin. Projektin osatekijät Projektin tavoitteiden saavuttamiseksi päätettiin toiminta järjestää kahdella tavalla, ostopalveluina eri alojen ammattilaisilta sekä järjestön omana työnä. Omaishoitajat osallistuivat eri toimintamuotoihin omien mahdollisuuksiensa ja kiinnostustensa perusteella. Ammattilaisten työkaluina olivat 1. Yksilölliset psykoterapeuttiset tukikeskustelut ammattilaisen vastaanotolla. 2. Psykofyysisen fysioterapian kotikäynnit, joista muodostui tässä materiaalissa esiteltävä projektin helmi eli omaishoitajien jaksamisen tukemisen uusi toimintamalli. 3. Tarinateatteri ryhmämuotoinen toimintamalli, jossa käsiteltiin omia tuntoja ja elämää kehollisen ilmaisun keinoin yhdessä muiden samassa elämäntilanteissa olevien kanssa. 4. Vahvistu Naisena -ryhmä, jossa joka tapaamisessa lähestyttiin naiseutta eri menetelmin niin runon kuin maalauksen ja saven muovailun avulla. 5. Kuntosali- ja allasvoimistelu, joihon perustuivat varsinainen fyysinen kunnonkohotus järjestettiin yksityisissä palvelukeskuksissa Helsingissä ja Vantaalla. Järjestön omana toimintana järjestettiin vertaistuellisia ryhmiä. mahdollisuus yksilökeskusteluihin projektivastaavan kanssa. POLLIssa toiminut Polva -projekti osallistui OmaTuki -projektiin antamalla ohjausta ja neuvontaa omaishoidon erityiskysymyksissä. Kysely ja kartoitus Asiakkaat ohjautuivat projektin palveluihin POLLIn työntekijöiden tai kaupungin omaishoidon ohjaajien suosittamina. Psykofyysiseen fysioterapiaan osallistui 46 ja psykoterapeuttisiin tukikeskusteluihin 43 omaishoitoperhettä. Kaikille eri toiminnoissa mukana olleille tehtiin kysely. Kyselyyn vastasi 53 omaishoitajaa. Lisäksi niille, jotka ohjautuivat psykofyysisen fysioterapian piiriin, tehtiin kaikki toimintakyvyn osa-

6 10 11 alueet kattava, voimavaralähtöinen kartoitus. Näissä kohtaamisissa käytettiin niin toiminnallisia kuin keskustelunkin keinoja. Kartoittamisen toteuttamisen tavasta tuli yksi projektin tärkeimmistä löydöistä ja siitä kerrotaan myöhemmin tämän julkaisun sivuilla. Projektin löytö psykofyysinen fysioterapia Projektin kuluessa selvisi, että kotikäynteinä toteutetun psykofyysisen fysioterapian keinoin oli mahdollista tavoittaa omaishoitoperhe ja sen erityiskysymykset tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti. Kotikäyntejä oli keskimäärin kuusi ja ne ajoittuivat eri perheissä eripituisille jaksoille. Koska psykofyysinen fysioterapia perustuu voimavaralähtöisyyteen ei siis pelkästään puutteiden ja vajeiden tarkasteluun katsottiin sen olevan uudenlainen tapa kohdata omaishoitoperhe. Tämän vuoksi projektissa päätettiin keskittyä tarkastelemaan psykofyysisen fysioterapian mahdollisuuksia tukea omaishoitoperheen jaksamista ja yleensäkin psykofyysisen terapian soveltamista omaishoidossa. OmaTuki -projektin kannalta oli onnellista, että omaishoitajien fyysisen toimintakyvyn tukemiseen saatiin mukaan fysioterapeutti Merja Harju. Hän on erikoistunut psykofyysiseen fysioterapiaan ja hänellä on omakohtaista tuntumaa myös omaishoitajuuteen. Projektin aikana Merja Harju muokkasi psykofyysisen fysioterapian oppeja ja malleja omaishoitoperheisiin sopiviksi. Hankkeen aikana POLLIn henkilökunnassa tapahtui useita muutoksia. Tämän seurauksena psykofyysinen fysioterapia toimi ajoittain omillaan täysin omaishoitajien tarpeista lähtien. Se saattoi olla jopa hankkeen vahvuus. Tuloksiin ei vaikuttanut yhdistyksen taholta tuleva aikataulu tai raamitus. Toisaalta vaihtuvuus johti irrallisuuteen, josta seurasi, ettei hanke onnistunut verkostoitumaan tehokkaasti ympäröivän palvelujärjestelmän kanssa. Löydöt jäävät näin ollen tulevaisuuden hankkeiden sovellettaviksi. 3. Tutkijoiden ääni omaishoitotilanteiden taustalla Avuttomuutta, riippuvuutta ja hoivan tarvetta pidetään ei-toivottuina tiloina, joita mieluiten pyritään peittämään. Kuitenkin avuttomuus ja auttaminen ovat kaikkia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä. Tuula Mikkola Omaishoitotilanteet vaihtelevat perheittäin, jotkut tarvitsevat paljon apua, toiset pärjäävät vähemmällä. Usein omaishoitajien huoli- ja hoitolista on pitkä. He huolehtivat hoidettavaan ja itse hoitoon liittyvien asioiden lisäksi myös perheen raha-asioista, asunnon ylläpidosta ja kodin hoitamisesta sekä yhteydenpidosta läheisiin ja sukulaisiin. Ulkopuolelta toivotun tuen tarve on siis hyvin perhekohtaista: yksilöllistä ja laaja-alaista. Omaishoitaja saattaa tarvita tukea useilla elämänalueilla tai vain jossakin tietyssä asiassa. Esimerkiksi ikääntyneiden omaishoitoperheiden tarpeet ovat erilaiset kuin työikäisten tai lapsiperhevaihetta elävien tarpeet. Joskus voidaan selvitä eteenpäin hyvinkin pienillä ratkaisuilla, kun taas joskus kotona pärjääminen vaatii kaiken mahdollisen tuen. Joskus taas mitkään tuet eivät enää riitä. Silloin apu kohdistetaan parhaan mahdollisen asumismuodon etsimiseen joko hoidettavalle tai molemmille. Vaikka omaishoitoa pidetään laadullisesti ja taloudellisesti tehokkaimpana hoitomuotona, niin omaishoidollakin tulee olla rajansa. Eri ammattilaisten käytössä on monia erilaisia terveydentilaan, muistiin ja kotona selviytymiseen liittyviä testejä. Heillä kullakin on myös mahdollisuus tarkkailla, miten hoidettava suoriutuu arjen askareista tai oman hygieniansa huolehtimisesta. Edelleen he voivat haastattelemalla kartoittaa kotiin saatavat palvelut ja tuet. Tarkoituksena on kerätä tietoa eri ammattilaisten päätöksen teon lähtökohdaksi. Usein näin voidaankin edistää omaishoitoperheen jaksamista ja mahdollistaa kotona selviytymistä. Mutta tosiasiassa omaishoitotilanne vaatii sellaisten järjestelmien ravistelua, jotka perustuvat ulkoa ohjautuviin, ihmistä pilkkoviin palveluihin ja tutkimus- ja hoitomenetelmiin.

7 12 13 Toimintakyky Toimintakyvyn käsite on pitkään ollut keskeinen arvioinnin apuväline. Se määritellään usein fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Näin menetellen voidaan esimerkiksi fyysinen toimintavaje todeta helposti mittauksilla. Todellisuudessa ihmisen toimintakyky on kuitenkin enemmän kuin erillisten osien summa. Toimintakykyyn liittyvät kiinteästi ihmiselämälle tärkeät seikat kuten selviytyminen arjen toimista, elämälle asetetuista tavoitteista ja toiveista samoin kuin tekemiseen liittyvä motivaatio ja elämän mielekkyys. Näiden seikkojen mittatulosten oikea tulkinta ja arvottaminen on kuitenkin mahdotonta. Arvottamisella tarkoitetaan tässä käsitystä, mikä helposti syntyy, kun tarkastellaan ulkopuolisena toisen ihmisen elämäntilannetta. Kuinka ulkopuolinen voi antaa tukea tuloksellisesti? Seuraava kaavio on Leena Lähdesmäen 2009 tekemästä power point esityksestä Mitä on laadukas asiakkaan tukeminen. Kaavioon on koottu toimintakykyluokkien alle kattavat luettelot siitä, mistä kukin koostuu. Kaavio hahmottaa niitä monimerkityksisiä, toistensa lomiin ulottuvia inhimillisen elämän näkökulmia, joita tulee ottaa huomioon asiakkaan laadukkaassa tukemisessa. Kuitenkin käytännössä ammattilaisten toimintatavat heijastavat usein hyvin kapea-alaista suhtautumista. Esimerkiksi fysioterapian kohdalla toimintakyvyn ja kotona selviytymisen arviointi on tyypillisesti merkinnyt pelkän fyysisen tason huomiointia kuten kävelynopeuden mittaamista sekä porraskävelyn, tuolilta ylösnousun ja lattialta selinmakuulta nousemisen arviointia ja puristusvoiman mittaamista, samoin kuin eri nivelten liikelaajuuksien mittaamista. Näistä tiedoista on apua tilanteen selkeään dokumentointiin ja päätöksentekoon, mutta ne eivät vastaa kysymykseen selviytyykö omaishoitoperhe tilanteessaan. Virallinen palvelujärjestelmä ei useinkaan erota kotona asuvien yksilöllisiä eroja, vaan helposti puhutaan yhdestä omaishoitotilanteesta. Kuitenkin hoivassa on aina vähintään kaksi toimijaa, jotka ovat hoivan antaja ja vastaanottaja. Lisäksi hoivasuhde perustuu pitkälti vastavuoroisuuteen eli kumpikin osapuoli sekä saa että antaa jotakin. Toisaalta hoivasuhde ei ole koskaan tasavertainen, vaan toinen on aina tarvitsevampi. (Anttonen, 2009). Tämä erillisyys ja toisaalta riippuvuus ovat ratkaisevia tekijöitä kotona asumisen mahdollisuuksia tarkasteltaessa. Minä tulen sinuksi ja sinä minuksi, sanalla sanoen Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko, ja kutsukoot meitä sitten joko Eskokreetaksi tai Kreetaeskoksi. Aleksis Kivi, Nummisuutarit FYYSINEN TOIMINTAKYKY PSYYKKINEN TOIMINTAKYKY SOSIAALINEN TOIMINTAKYKY HENGELLINEN TOIMINTAKYKY Päivittäiset toiminnot Tasapaino Ylösnousu Kävely Yläraajojen toiminta Ryhti Hengitys Ihon kunto Ravinnon saanti Hygienia Lepo Seksuaalisuus Persoonallisuus Mieliala Minäkäsitys Itsearvostus Motivaatio Havaitseminen Muisti Oppiminen Päätöksenteko Vuorovaikutustaidot Sosiaaliset taidot: kyky solmia ja ylläpitää ihmissuhteita Rooleissa toimiminen Yhteisössä toimiminen Yhteiskunnassa toimiminen Hengellisyys, uskonnollisuus Elämänkatsomus Arvot Aate Filosofia Suhde elämään ja kuolemaan

8 14 15 Kaksi toimijaa yhteinen arki Tuula Mikkola luonnehtii väitöskirjassaan (2009) omaishoitoperheen tilannetta niin, että kaksi toimijaa on suhteessa toisiinsa yhteisen arjen ylläpitämiseksi. Hoivan antaja ja saaja ovat oman elämänsä keskipisteessä ja sen keskeiset asiantuntijat ja päätöksentekijät. Kyse on arjessa jaetusta toimijuudesta. Yhdessä ponnistellaan arjen jatkuvuuden turvaamiseksi ja oman yhteisön täysivaltaisena jäsenenä pysymiseksi. Keskeistä on se, mikä vaikuttaa lähes merkityksettömältä mitä omaishoitopari tekee, kun se ei näytä tekevän mitään. Arjessa löytyneet selviytymiskeinot auttavat hoivan antajaa ja saajaa hallitsemaan avun tarpeeseen liittyvää epävarmuutta ja uhkaa. Käsitteenä toimijuus korostaa kuvaa, jossa ihmiset nähdään aktiivisina, omaa toimijuuttaan tuottavina ja valintoja tekevinä sosiaalisina toimijoina ja kansalaisina. Aktiivinen toimijuus ei kuitenkaan häviä sairauden tai vanhuuden myötä, vaan ihmiset rakentavat elämäänsä tehden valintoja siinä ympäristössä, missä kulloinkin ovat. Lue lisää: Jyrkämä 2008, tapahtumat/vanhustyo/ajankohtaispaivat_08/toimijuus_ja_ ikaantyneiden_arkielama_jyrki_jyrkama.pdf Omaishoitotilanteessa on aina kyse kokonaisvaltaisista ja sisäisissä riippuvuussuhteissa olevista ilmiöistä. Niitä ei voida kohdata pirstaleisten, byrokraattisten järjestelmien tai kaavojen ehdoilla. Myös ammatillisuuteen tulee luoda tilanne, jossa on ihminen tavattavissa. Vain inhimillinen, lämmin vastaaminen omaishoitajan tarpeeseen tulla kuulluksi ja ymmärretyksi sekä lopulta autetuksi voi johtaa tuloksiin. 4. Psykofyysinen fysioterapia kohtaamista kehollisuuden keinoin Kehollinen viestintä määrittää kohtaamisen ilmapiirin. Sen aakkosista luetaan sekä hyväksyvä, että hylkäävä läsnäolo. Fysioterapeutin tapa tehdä työtään voi olla psykofyysinen, oli hän suuntautunut mille alalle tahansa. Mutta fysioterapeuttien ja psykiatrien yhteistyössä käytännön tietämys mielen ja kehon yhteydestä johti psykofyysisen fysioterapian erikoisalan kehittymiseen. Kehitys alkoi erityisesti Norjassa ja Ruotsissa ja 1980-luvulla myös Suomessa. Sen tavoitteissa mainitaan ihmisen kokonaisvaltaisen toimintakyvyn edistäminen esimerkiksi kivun lievittymisen, rentoutumisen, stressinhallinnan, ruumiinkuvan eheytymisen, ruumiinhallinnan, vuorovaikutuksen ja itsetuntemuksen lisääntymisen kautta. Psykofyysinen erikoistuminen voi koostua eripituisina toteutuvista opintojaksoista. Sitä voidaan syventää edelleen esimerkiksi opinnoilla erilaisista rentoutumis- ja ruumiinhahmottamismenetelmistä, lyhytterapeuttisesta hengityskoulusta, psykoedukatiivisista menetelmistä, liike-, draama-, musiikki- tai tanssiterapiasta. Erikoistuminen sisältää runsaasti kokemuksellista materiaalia ja muodostuu luontevasti omaksi, henkilökohtaisen kasvun prosessiksi. Sen aikana on mahdollista kehittää käytännön työssä välttämätöntä työkalua kehontuntemusta. Omaishoitajalla on tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja lopulta myös autetuksi! Kehontuntemus Kehontuntemus on psykofyysisesti suuntautuneen fysio terapeutin keskeinen työkalu. Se tarkoittaa, että hän on harjoittanut läsnäolon ja aktiivisen kuuntelun taitoja, tekee tietoisesti työtä kehollisena persoonana pystyy hallitsemaan omia kehollisia reaktioitaan ja näin tekemään tilaa asiakkaansa kehollisen kokemisen aistimisella.

9 16 17 Psykofyysisessä fysioterapiassa ihmisen olemassaoloa ja liikkumista tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi kotikäynnillä kohtaaminen alkaa jo kodin ympäristön havainnoinnista, mutta varsinkin siitä hetkestä, kun kodin ovi aukeaa. Kotona ja kehollisessa olemisessa kulminoituvat elämäntarinoiden rajapinnat. Siinä huomioidaan samanaikaisesti vaikuttavina ihmisen biomekaaninen, fysiologinen, psykososiokulttuurinen ja eksistentiaalinen kokemisen näkökulma (Roxendahl 2002). Näiden alueiden vajeet ja vahvuudet nähdään toisiaan häiritsevinä ja / tai kompensoivina. biomekaaninen näkökulma fysiologinen näkökulma psykososiokulttuurinen näkökulma eksistentiaalinen näkökulma Fysioterapeuttisen kohtaamisen aluksi saatetaan tarkastella vaikkapa biomekaanista selkäkipua, mutta tilanteen edetessä terapeutin hyväksyvän läsnäolon vaikutuksesta voi esille nousta myös kertomus unettomuudesta, verenpaineesta tai ärtyisyydestä ja edelleen monenlaisista ihmissuhteisiin ja koko olemassaoloon liittyvistä stressitekijöistä. Terapeuttisesti merkittävään muutokseen pyritään ihmisen oman eksistentiaalisen ja psykososiokulttuurisen näkökulman välisen vuorovaikutuksen kautta. Muutoksen mahdollisuus nähdään sitä suurempana, mitä selkeämpänä ja vahvempana elämisen eksistentiaalinen taso näyttäytyy. Psykofyysinen fysioterapia toimii siis kohtaamisen näyttämöllä löytyneiden voimavarojen pohjalta. Se on terapeuttisessa suhteessa tapahtuvaa oppimista ja oivaltamista. Myös selän hoito-ohje syntyy vuorovaikutteisessa prosessissa ja voi olla hyvin erilainen eri tilanteissa eläville. 5. Voimavarojen määrittelyn kehykset kohtaamisten rajapinnat Julkisessa terveydenhuollossa fyysinen avuntarve ja siihen sopiva hoito määritellään tieteellisten lähtökohtien perusteella. Esimerkiksi lonkkaleikkaus ja siihen liittyvä kuntoutus toteutetaan tietyillä, asiantuntijoiden tuntemilla tavoilla. Palvelujärjestelmä määrittelee kohtaamisen paikan, kielen ja tavat. Asiakas toimii hänelle asetettujen ehtojen mukaan. Joutuessaan pitkäksi ajaksi palvelujärjestelmän sisälle aktiivisesta toimijasta saattaa nopeassakin tahdissa tulla passiivinen toimenpiteiden kohde, numero tai diagnoosi. Ehkä kirjallisena ilmaistu kuntouttavan hoito-otteen tavoite on pyrkiä ylläpitämään potilaan omatoimisuutta, mutta käytännössä toimintakehykset palvelevat ensisijaisesti systeemiä ja sen häiriötöntä jatkumista. Todellisen tuloksellisuuden kannalta olisi hyvä ottaa huomioon ei vain lääketieteellisen, vaan myös inhimillisen tuloksellisuuden reunaehdot minkä tyyppinen kohtaaminen hyödyttäisi kaikkia osapuolia parhaiten. Asiakaslähtöinen, voimavarakeskeinen toiminta asiakkaan omassa kodissa kunnioittaa yksilöllisiä lähtökohtia. Psykofyysisessä terapiasuhteessa voimavarojen määrittelyn kehyksiin kuuluvat kodin tarjoamat puitteet, erilaiset persoonallisuustekijät sekä miehen ja naisen välinen suhde ja koko laajennettu psykososiaalinen elämänpiiri Koti kohtaamisen näyttämönä jaksamisen tosiareena Omaishoitoperheen koti on kuin kotilo etanan selässä sen perusta lepää perheen selkänahalla. Koti on asukkaidensa turvareviiri paikka, jossa he suvereenisti määräävät tahdin ja tyylin. Vierailijan on syytä riisua kengät. Hän liikkuu pyhällä maalla. Kodin seinien sisällä todentuu sen asukkaiden elämäntarinoiden nykyvaihe, mutta tarina alkaa jo kodin ympäristöstä. Omaishoitohaasteen kannalta on merkittävää asutaanko uudessa kerrostalossa,

10 18 19 jossa on tilava hissi, liikkuminen esteetöntä ja palvelut lähellä, vai vanhassa, kaksikerroksisessa omakotitalossa, jossa tilat ovat ahtaat, joka sijaitsee mäen päällä kilometrien päässä palveluista ja lähimmälle pysäkillekin on matkaa. Olosuhteesta huolimatta hoitohaaste vaikuttaa kodissa ihan kaikkeen sekä sen konkreettisiin tekijöihin, että ilmapiiriin. Sananlasku sanoo: Kotini on linnani. Omaishoitoperhe voi joutua antamaan kodilleen muita merkityksiä. Kodin merkityksiin liittyy tunteita Miten omaishoitoperhe tai sen kumpikin osapuoli erikseen suhtautuu kodin muuttumiseen ja kotiin tarvittaviin tai tarjottaviin avuttomuuden tai työpaikan merkkeihin. Hoitotyön vaativuuden lisääntyessä, sen aiheuttamat tunteet alkavat enenevästi heijastua kodille annettuihin merkityksiin. Sanattomien huokausten mukana voi heijastua monenlaista: Haluaisiko omaishoitoperhe kotonaan ensisijaisesti vain olla kotona? Haluaisiko perhe kotonaankin tuntea lähes laitosmaisen ammatillista turvaa? Koti voi alkaa edustaa pysyvyyden turvalinnaketta tilanteessa, jossa elämän muihin elementteihin on tullut uhkaavalta tuntuvia muutoksia. Silloin ei missään nimessä haluta poistaa mattoja lattialta eikä sijoittaa WC-istuinta olohuoneeseen. Voimavarat eivät riitä. Torjutaan todennäköistäkin ongelmien lisääntymistä. Toisaalta voidaan myös tarrautua kaikkeen mahdolliseen apuun. Silloin kotiin kertyvä välineistö alkaa heijastella riittämättömältä tuntuvan avun ahmintaa. Kodin merkitystä muuttavat myös siellä käyvä palveluja tarjoavien ammattilaisten virta, joka marssii sisälle kuin kotiinsa. Asukkaista voi tuntua, että langat liukuvat toisten käsiin. Yksityisyyden reviirirajat kaatuvat. Voi olla, että väsynyt, identiteettikriisiä tai jopa paniikin tunteita poteva omaishoitaja toteaa: Kotini muistuttaa rautatieasemaa. Sinne tulee ja menee ihmisiä kuin junia! Kodin sisällä jokainen fysioterapeutti kiinnittää huomiota apuvälineisiin, portaisiin, kynnyksiin, kaiteisiin, tilavuuksiin ja esimerkiksi istuintasojen korkeuksiin. Mutta psykofyysinen lähtökohta huomioi tarkemmin myös omaishoitajan omat ratkaisut. Luetaan kodin sijaintiin, seiniin ja sisustukseen koodattuja viestejä. Asukkaiden persoonallisuudet, elämänarvot ja -tarinat ovat läsnä. Nykyhetken toimintojen rytmi, muoto ja sisältö täydentävät kertomusta. Niiden arvostaminen merkitsee omaishoitajan arvostamista. Monen omaishoitajan luovuus on purkautunut vuosien ajan käytännöllisiin oivalluksiin. Kokonaisvaltaisesti suuntautunut ammattilainen varautuu itsekin oppimaan uutta ja harkitsee tarkkaan milloin suosittelee muita vaihtoehtoja. Jos portaikossa ei ole kaiteita voi raput nousta vaikkapa nojautumalla ylösalaisin käännetyn ämpärin pohjaan, jota kuljettaa edellään ylemmillä rapuilla. Psykofyysisen fysioterapian tuloksellinen tuki sopii kodin rajapinnoille kuin hansikas käteen. Kun suunnitellaan harjoite, se suunnitellaan voimavaralähtöisesti ja samalla suunnitellaan myös sen toteuttamisen paikka ja aika Persoonallisuus kohtaamisen näyttämöllä Yleensä palvelujärjestelmä kiinnittää varsin vähän huomiota asiakkaidensa persoonallisuuteen. Sen sijaan psykofyysinen kohtaaminen, joka tapahtuu omaishoitoperheen kodissa, tapahtuu automaattisesti persoonallisuuksien näyttämöllä käsikirjoituksessa, jota kirjoittaa kaksi toimijaa. Ammattilainen tulee vuorovaikutukseen omaishoitoperheen kanssa, joka kokee yhä enemmän ja enemmän hankalia tunteita ja toimii yhä enemmän ja enemmän persoonallisten selviytymiskeinojensa varassa. Monessa kodissa kohtaaminen sujuu asiallisesti, ammattilaisen ennakoimalla tavalla. Mutta ajoittain persoonallisuuksiin ja selviytymiskeinoihin liittyvät tekijät voivat tuottaa yllätyksiä. Auttamaan tuleva ammattilainen joutuu kohtaamaan itsessään vastareaktiona nousevat tuntemukset voi alkaa kiukuttaa, pelottaa, ihastuttaa, huvittaa ja jossakin kodissa saattaa tuntea suorastaan liiallista viihtymistä. Itsetuntemuksesta ja persoonallisuutta selittävästä käyttöteoriasta on tällöin hyötyä. Ne selittävät vuorovaikutuksen luonnetta ja edistävät oikeanlaisen toiminnan suunnittelua.

11 20 21 Persoonallisissa kommunikaatiotavoissa jotka usein korostuvat stressitilanteissa voidaan erottaa karikatyyrisiä, kaikille tuttuja esimerkkejä: Rouva tai herra Päällepäsmäri tarmokas, nopea, määräävä kunnioittaa huippuosaajia arvostaa selkeitä ohjeita ja tietopuolista apua pelkää kontrollia pyrkii selviytymään kontrolloimalla itse. Rouva tai herra Ilopilleri innokas, puhelias, ystävällinen arvostaa kiitosta, ihailua ja positiivista palautetta pelkää hylkäämistä pyrkii selviytymään miellyttämällä ja runsaalla puhumisella. Rouva tai herra Viilipytty rauhallinen, ystävällinen, hyvä kuuntelija arvostaa vastavuoroista kohtaamista ja hänelle yksilöityä ohjausta pelkää erimielisyyttä pyrkii selviytymään mukautumalla. Rouva tai herra Kellokalle tarkka, asiallinen, keskittynyt arvostaa yksityiskohtaista tietoa ja tarkkoja ohjeita pelkää virheen tekemistä pyrkii selviytymään tekemällä kaiken oikein ja täydellisesti. Rouva tai herra Päällepäsmäri Tarmokas, nopeasti ajatteleva ja päätöksiä tekevä puoliso kehittyy selviytymisstrategiansa perusteella omaishoitajana usein vielä tarmokkaammaksi vielä nopeammin, laajemmin ja vahvemmin päätöksiä tekeväksi. Jos lisäksi omaishoitaja sattuu koulutuksensa ja ammattinsa puolesta olemaan terveydenhuollon alalla ja jos hoitohaaste on monimutkainen, niin omaishoitaja joutuu tilanteeseen, jossa hän ottaa kokonaisvaltaisen vastuun hoitotehtävästään ja kehittyy ennen pitkää kaikkia muita pätevämmäksi. Samalla hänelle alkaa kehittyä suru siitä, ettei kukaan pysty häntä auttamaan. Tällöin omaishoitaja on vahvuutensa vanki. Hän on hankkinut jo kaikki mahdolliset apuvälineet hän saa useiden, harvinaisten tautien lääkityksen toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Hän on tutustunut maan parhaisiin erikoislääkäreihin ja käyttänyt kaikki mahdolliset kuntoutuskeinot. Ainoa kysymys, johon hän ei osaa vastata, on: Kuinka hoidat itseäsi? Tämä kysymys ei kuitenkaan johda mihinkään, sillä hänen selviytymisensä perustuu omien tarpeiden kieltämiseen. Psykofyysinen vinkki. Rouva tai herra Päällepäsmäri voi vaikuttaa hyvinkin uhkaavalta. Ammattilaisessa nousee tällöin voimakkaita vastareaktioita. Valmius pakoon tai hyökkäykseen kuohahtaa koko kehollisuuteen ja tekisi mieli sanoa yhtä ja toista. Vahva kehontuntemus antaa kykyä olla toimimatta. Ammattilaisen paras apu on hengittäminen ja rauhallinen läsnäolo. Koska omaishoitaja on tottunut taistelemaan ja voittamaan, mutta on kokenut aina jääneensä ilman palkintoa, on ammattilaiselle ainoa avoin ovi palautteen antaminen: ihailu, kunnioitus ja kiitos. Sen kautta ehkä rakentuu luottamus, joka ehkä voi avata mahdollisuuden uusien ajatusten esittämiselle. Kyse on omaishoitajan voimavarasta onko hänellä kykyä luopua kontrollista ja ottaa apua vastaan. Tämä hänen kykynsä määrittelee yhteistyön kehykset. Rouva tai herra Ilopilleri Vilkas, iloinen, puhelias puoliso, joka tarvitsee ihmisiä ympärilleen, joutuu omaishoitajana patoamaan persoonallisuuteensa liittyviä perustarpeita. Ammattilaisen käynnillä hän kommunikoi paljon ja avoimesti. Hän itkee ja nauraa. Hän odottaa vierailijaa ja tarjoilee kahvit. On vaikea päästä kiinni varsinaisiin, ratkottaviin ongelmakohtiin. Puhuttavaa riittäisi niin paljon ja oikeastaan kaikesta muusta kuin varsinaisesta ongelmasta. Yksinäisyys ja kiitoksen puute kuluttavat voimavaroja. Aiemmin niin tärkeät kulttuuriset riennot ovat nykyisin vain kalpea muisto. Hoitotehtävä alkaa maistua puulta ja sen yksityiskohtia on vaikea pitää hallussa. Lääkepurkkeja on siellä täällä ja reseptit jossain laatikostojen pohjalla. Psykofyysinen vinkki. Kohtaaminen sujuu aluksi hyvin, mutta kun ammattilainen kokee, ettei saa suunvuoroa, hän alkaa tuntea kehollista turhautumista. Hänen mielessään pyörivät ne todelliset asiat ja halu ratkaista ja saada aikaan järjestystä ja muutoksia. Tällöin ammattilaisen omasta persoonasta tulee löytyä sekä hyväksyvä läsnäolo, että rauhallinen vastavoima. Hän joutuu käyttämään epäkohteliailta tuntuvia keinoja johdattaakseen keskustelua. Ilopilleri-tyyppinen ihminen ei onneksi koe oman tarinansa keskeytystä useinkaan loukkaavaksi, sillä hänelle on tärkeintä pitää käynnissä tunnerikasta keskustelua. On tärkeä arvostaa herra tai rouva Ilopillerin sosiaalisia tarpeita. Niissä ovat

12 22 23 hänen voimavaransa ja haavoittuvuutensa. Fyysisen kunnon hoitamista ei kannata suunnitella yksinpuurtamisen varaan. Parasta olisi löytää joko harrasteryhmä tai ainakin lenkkikaveri. Ilman riittävää ihmisten seuraa tämä omaishoitaja voi romahtaa tehtävässään. Rouva tai herra Viilipytty Puoliso, jonka luonne on pehmeä rauhanrakentaja, tyytyy elämän muutoksiin ehkä kypsästikin. Mutta toisaalta hän on sopeutujana saattanut tottua siihen, että juuri se toinen osapuoli on kantanut kaiken vastuun yhteisistä asioista. Hän on ehkä päätynyt naimisiin Päällepäsmärin kanssa. Nyt omaishoitajana hän joutuu vastuunkantajan roolissa opettelemaan valtavan määrän uusia asioita. Lisäksi hoidettavaksi joutunut Päällepäsmäri puoliso saattaa olla varsin oikukas, kriittinen ja komentelevainen. Viilipytty hoitajan tärkein selviytymiskeino on mukautuminen mukautumasta päästyään. Lopulta hän ei enää tunnista omia tarpeitaan ja alkaa ahdistua. Kohtelias Viilipytty-omaishoitaja ei ole osannut pitää puoliaan, eikä kysellä etujaan ja on jo alkuvaiheessa saattanut jäädä vaille yleisiä apuja. Psykofyysinen vinkki. Rouva tai herra Viilipytty omaishoitaja saattaa herättää ammattilaisen kehossa voimakkaan myötätunnon aallon. Yhteistyö on helppoa. Herra tai rouva Viilipytty on kiitollinen ja innostunut saamastaan huomiosta ja avusta. Hänellä on kyky ottaa vastaan kaikenlaista apua, kun ne tarjotaan ystävällisessä, asiakaslähtöisessä paketissa. Toisaalta hänen riippuvuutensa puolisonsa asettamista toiminnan kehyksistä voi tuntua ammattilaisen kehollisuudessa ahdistavalta. Tällöin ammattilaisen tulee löytää itsestään rauhallisuuden voimavara. Hänen tulee pystyä myöntämään, että Viilipytty omaishoitajalla on oikeus tehdä myös itseä uhraavia päätöksiä miellyttääkseen puolisoaan hänellä ei välttämättä ole voimavaroja kohdata omia pelkoja, jotka nousevat erimielisyyksien seurauksena. Ammattilainen voi tarjota vaihtoehtoja, mutta hänen tulee hyväksyä, että niiden toteutuminen riippuu aviosuhteen dynamiikan laeista. Rouva tai herra Kellokalle Tarkasta kirjanpidosta ja yksityiskohtien hallinnasta nauttiva rouva tai herra Kellokalle tulee omaishoitajana kehittymään entistä tarkemmaksi. Hän selviytyy esimerkiksi lääkkeiden antamisesta ja hoitoon liittyvistä yksityiskohdista helposti. Hän pystyisi vaikkapa luennoimaan vertaistukiryhmässä erilaisten dokumenttien talletuksesta, laboratoriotulosten seurannasta tai lääkityksen toteuttamisesta. Hän suoriutuu helposti hoitokäynneistä lääkäriin tai sairaalaan. Hän tietää tarkalleen, missä tarvittava tieto on ja osaa käyttää sitä. Toisaalta pettymykset hoitojärjestelmässä saattavat koitua täydellisyyteen pyrkivälle omaishoitajalle vaarallisiksi räjähdysaineiksi. Selviytymispyrkimys johtaa vaatimaan täydellisyyttä myös muilta ja jos odotus ei toteudu, voidaan ainoaksi vaihtoehdoksi kokea oikeuksien vaatiminen jopa lain voimalla. Psykofyysinen vinkki. Rouva tai herra Kellokalle omaishoitaja voi häntä auttamaan tulevalle asiantuntijalle olla unelmallinen yhteistyökumppani. Hän ottaa neuvot vastaan tarkasti ja toteuttaa ne annettujen ohjeiden mukaan. Toisaalta täsmällisyyttä ja yksityiskohtia vaativa ja arvostava omaishoitaja saattaa aiheuttaa ammattilaiselle kehollista epämukavuutta saattaa tulla tunne, ettei pysty olemaan niin tarkka kuin omaishoitaja edellyttää. Tällöin ammattilaisen on löydettävä rauhallinen ankkuripaikka omille väärän epäpätevyyden, syyllisyyden ja häpeän reaktioilleen. Hänen tulee mikäli mahdollista muistuttaa sekä itselleen, että omaishoitajalle, että kukaan ei voi olla täydellinen. Yhdessä omaishoitajan kanssa tulisi pyrkiä löytämään hellittämisen mahdollisuuksia. Kaikissa kaikkea Persoonallisuuden piirteet vaihtelevat ja meissä kaikissa on monenlaisia ominaisuuksia. Kiinnostavaa on omaishoitoperheen persoonallisuuksien yhteistyö. Suomalaiset sananlaskut tietävät mistä on kyse. Kuka määrää kaapin paikan tehdäänkö se yhdessä vai onko se jätetty toisen huoleksi, tai päinvastoin anastettu? Myös ammattilaisen on hyvä olla tietoinen oman persoonallisuutensa taipumuksista. On kontrolloitava omaa sisäistä Päällepäsmäriä, Ilopilleriä ja Kellokallea ja nostettava Viilipytty areenalle.

13 Miehen ja naisen suhde kohtaamisen näyttämöllä Omaishoitaja oli ennen vaimo, ystävä ja rakastajatar ehkä myös taloudenhoitaja. Nyt hänestä on tullut lisäksi talonmies, remonttimies, automies, puutarhuri, lääkäri, yöhoitaja, päivähoitaja ja paljon muuta. OmaTuki -projektin kotikäynneillä fysioterapeutti kohtasi omaishoitajan toiveen mukaan joko pelkästään omaishoitajan tai molemmat puolisot yhdessä. Joka tapauksessa suhteen dynamiikka oli läsnä riippumatta siitä tavattiinko molemmat puolisot vai ei. Suhteeseen liittyvät tekijät oli yksi keskeisimmistä omaishoitajille stressiä aiheuttavista tekijöistä. Usein omaishoitaja oli turhautunut siitä, kuinka vähän hoidettava itse (useimmiten mies) oli kiinnostunut ylläpitämään omaa toimintakykyään. Aviosuhde, joka on kahden vahvan, itsenäisen ihmisen vapaaseen rakkauteen perustuva liitto, voi kaarensa loppupuolella sopeutua järkevällä tavalla omaishoitotilanteen tuomiin haasteisiin. Itsenäisyydestä luopuminen ja avun tarve sekä siihen vastaaminen kuuluvat hyväksyttyinä elämän kaarelle. Tällöin suhteen historia on luonut yhteistä psykososiaalista ja eksistentiaalista voimavaraa, joka mahdollistaa esimerkiksi kuntouttavan hoito-otteen toteuttamista. Mutta jos aviosuhde on sisältänyt voimakasta riippuvuutta, alistumista, alistamista, manipulaatiota ja kontrollia, eivät kuntouttavat hoitokäytännöt välttämättä siirry osaksi arjen toimia. Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan. Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen. Juha Vainio Ammattilainen kertoo Käynnit omaishoitoperheissä ovat elämänkoulua. Olen kokenut itsessäni tunteita laidasta laitaan. Olen halunnut itkeä ja nauraa, olen halunnut paeta ja hyökätä, olen halunnut ottaa syliin ja lohduttaa. Olen myös ihaillut ja kunnioittanut sekä surrut turhautuneena. Olen nähnyt erittäin vaikeassa tilanteessa työskentelevän omaishoitajan tukevan hyvällä mielellä hoidettavansa hitaita toimia. Mutta olen myös nähnyt omasta mielestäni helpommassa tilanteessa työskentelevän omaishoitajan hermostuvan äärimmilleen hoidettavansa pienestäkin kompuroinnista. Olen nähnyt yhteistä toimijuutta, mutta myös jatkuvaa pattitilanteessa elämistä, jossa puolin ja toisin kaikki tulkitaan kiusanteoksi. Kyllä mä vielä nostan ja suihkutan ja puen ja syötän, mutta mä en kestä tota kiusantekoo! Elämän psykofyysiset realiteetit ovat vyöryneet yli ja omaishoitaja saattaa käyttäytyä tavalla, joka jälkeenpäin tuottaa syyllisyyttä ja häpeää. Hän ei ymmärrä itseään. Hän luulee, että hänen ongelmassaan on kyse jostain, joka on vain hänen korviensa välissä. Silloin psykofyysinen ohjaus tulee kuin tilauksesta ja toimii syyllisyyttä lievittävänä. Opetus stressin luonteesta ja sen yhteydestä sekä nykyisen elämäntilanteen aineksiin, että koko elämänhistoriaan auttaa itseymmärryksessä ja voimavaroja lisäävän jatkosuunnitelman laadinnassa. Mies ja nainen Omaishoitoperheen arjen pattitilanteet voivat sisältää myös miehen ja naisen rooliin liittyviä yleisiä tekijöitä. Olen kuullut omaishoitajavaimon valituksen siitä, kuinka hän tekee parhaansa ja uhraa kaikkensa miestään hoitaessaan saamatta kiitoksen kiitosta. Vaimo hoivaa miestään samalla intuitiivisella herkkyydellä kuin aikoinaan lapsiaan. Hänellä on kokemus siitä, että hän äitinä vastasi kaikesta ja että kokonaisvaltainen huolenpito tuotti lapsessa tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Vaimolla saattaa olla sama toimintamalli edelleen käytössään. Hyvä omaishoito hänen mielestään on ehkä sitä, että hoidettavalla koko ajan on kaikki se mitä hän tarvitsee. Tällöin hoidettava itse ei ehdi kertaakaan edes tunnistaa tarvettaan ja tehdä sen eteen sitä mitä itse haluaisi tehdä. Hän ei myöskään ehdi pyytää apua ennen kuin se on jo paikalla. Entä jos tämä hoidettavan (miehen) kannalta tuntuukin avuttomaksi leimaamiselta. Entä jos tällaisessa roolissa oleminen on miehiselle miehelle noloa ja vastenmielistä, vaikkei hän tunteestaan puhukaan. Entä jos mies paapotaan passiiviseksi? John Gray on suosittu aviosuhteen dynamiikan opettaja. Hän on kirjoittanut miehen ja naisen välisestä suhteesta kuvaamalla naisia venuslaisina ja miehiä marsilaisina. Kirja Mars ja Venus Omaishoitoperheenä on kirjoittamatta, mutta toisaalta kirjasarjan monilla aukeamilla on ajatuk-

14 26 27 sia, joista voisi olla hyötyä omaishoitotilanteessa. Ehkä mies määrittelisi hyvän hoidon toisin kuin nainen ehkä nainen voisi päästä helpommallakin. Grayn mukaan: Mies pyytää apua vasta kun ei todella selviä yksin. Ilman pyyntöä annettu apu tulkitaan loukkaavaksi. Mies kantaa vastuun joko yksin, tai ei ollenkaan. Koti on miehelle luola, jossa hän toivoo voivansa vetäytyä omiin ajatuksiinsa. Oppia viihteen maailmasta Komiikka käsittelee usein arjen todellista dynamiikkaa. Millaisia olisivat esimerkiksi Viivi ja Wagner omaishoitotilanteessa. Jos Wagner sairastuisi hitaasti etenevään sairauteen pyörisi elämä aluksi vähän niin kuin ennenkin. Mutta ajan mittaan Wagnerin toimintakyvyn huononeminen rajoittaisi Viivinkin elämänpiiriä enemmän ja enemmän. Lopulta Viivin selkä saattaisi kipeytyä, unen laatu heikkenisi ja sängystä ylösnousu kävisi hitaasti. Sitten kohoaisi verenpaine. Viiviä alkaisi yhä enemmän ärsyttää Wagnerin lisääntyvä huono käytös, jatkuva kaljan litkiminen, painon nousu ja totaalinen kiinnostuksen puute omasta terveydestä. Toisaalta Viivi ei ymmärtäisi itseäänkään miksei hän kerta kaikkiaan vain yksinkertaisesti lakkaisi toimimasta Wagnerin juoksutyttönä. Joinakin hetkinä hän vannoisi lopettavansa passauksen, mutta unohtaisi päätöksensä seuraavan tunnin kuluessa. Viivin nalkuttaminen lisääntyisi kun Wagneriin ei saisi enää mitään yhteyttä. Lopulta Viivi alkaisi uhkailla Wagneria laitoshoidolla käsittämättä, että juuri se olisi piakkoin edessä. Jos taas Wagnerista tulisi omaishoitaja, joutuisi Viivi todennäköisesti viettämään paljon aikaa yksin kotona. Hänen olisi ponnisteltava oman toimintakykynsä äärirajoilla, sillä Wagner istuisi kuppilassa kavereidensa kanssa ja harrastaisi entistä enemmän penkkiurheilua. Viivin puhelinlaskut nousisivat huimasti ja taksimaksuja alkaisi kertyä. Wagner ihmettelisi, miksi Viivi on tyytymätön, kun Wagner kuitenkin suostuu hoitamaan vaimoaan kotona, eikä ole edes ottanut eroa ja mukisematta alistui myös jo ennestäänkin niukan erotiikan vähenemiseen Resurssien yleiset näköalat Voimavaraikkunoiden läpi Omaishoitotilanteen ytimessä toimitaan aviosuhteen voimavarojen ja dynamiikan perusteella, mutta koti ja kaikki sitä ympäröivät muut resurssit toimivat joko ydintapahtumaa tukien tai sitä haitaten. OmaTuki -projektin aikana, yhdessä omaishoitajien kanssa kehitettiin yksinkertainen elämäntilanteita kuvaava Voimavaraikkunat -lomake. Se hahmottaa elämää viiteen eri alueeseen, joista kunkin alle tuli kymmenkunta alaotsikkoa. Omaishoitaja arvioi kustakin ikkunasta avautuvien voimavarojensa määrää asteikolla 0-10, jolloin nolla tarkoittaa erityisen vähäisiä tai ei ollenkaan tuntuvia subjektiivisia voimavaroja ja 10 parhaita mahdollisia voimavaroja. HOITAJAN VOIMAVARAT HOIDETTAVAN VOIMAVARAT SUHTEEN VOIMAVARAT MUUT RESURSSIT ULKOPUOLISET PALVELUT (Kts. Liitteissä koko lomake) Ikkunoita ei täytetty järjestelmällisesti, vaan ainoastaan soveltuvin osin. Lisäksi omaishoitajalle kerrottiin, että lomake oli keskeneräinen ja että tapaamisen aikana oli tarkoitus arvioida myös lomakkeen toimivuutta. Omaishoitaja siis kutsuttiin mukaan kehittämistyöhön. Kerrottiin myös, että lomakkeen tiedot eivät päätyisi kenenkään muun käyttöön ja että sen avulla häntä ei verrata kehenkään toiseen. Täyttötilanne oli luonteeltaan keskusteleva. Se avasi tilan omaishoitajan kertomuksille ja psykofyysisyyttä koskevalle opetukselle. Lomakkeen kautta nähtiin yhdellä silmäyksellä mistä jaksamisen osatekijöissä on kysymys. Se myös hahmotti aiheita, joita psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistuneen ammattilaisen kanssa voidaan käsitellä.

15 28 29 Voimavaraikkuna-lomakkeen yllätys oli se, että kun sen tarkoitus oli toimia apuvälineenä omaishoitajan jaksamistilanteen arvioinnissa ja terapeuttisen jatkosuunnitelman laadinnassa, niin siitä tuli lisäksi selvä voimaannuttamisen väline. Lomakkeen täyttäminen muodostui elämäntarinalliseksi ja omaishoitajan identiteettiä vahvistavaksi. Omaishoitaja tunsi sen avulla tulleensa kokonaisvaltaisesti kuulluksi ja saattoi itse todeta ne alueet, joiden varassa hänen jaksamisensa lepäsi, samoin kuin ne alueet, joilla oli hänen jaksamistaan eniten uhkaavat tekijät. Jatkosuunnitelmasta tuli todellisesti asiakaslähtöinen. 6. Psykofyysisen fysioterapian toteutuminen OmaTuki -projektissa Voimavaraikkunoiden äärellä käydyssä kiireettömässä dialogissa psykofyysisen fysioterapian neljä näkökulmaa biomekaaninen, fysiologinen, psykososiaalinen ja eksistentiaalinen saivat ponnahdella huomioin keskipisteeseen omaishoitajan valitsemalla tavalla. Samalla selvisivät ne voimavarat ja tarvealueet, joihin terapiassa tultaisiin kiinnittämään huomiota. Sen aikana selvisi myös omaishoitoperheelle mahdollisen elämänpiirin laajuus. Jos omaishoitajan mahdollisuudet liikkua kodin ulkopuolella ovat huomattavasti rajoittuneet ja ovat olleet sitä jo pitkään, heijastelee se voimien vähyyttä ja ennakoi uupumista. Myös dementoivien sairauksien osuus arjen ongelmiin tuli esille Voimavaraikkunoiden näkymistä. Dementoiviin sairauksiin sopeutumista pidetään erityisen kuluttavana, mutta moni ikääntynyt omaishoitaja joutuu sopeutumaan samanaikaisesti sekä kumppaninsa henkisen että fyysisen kapasiteetin vähenemiseen. paljon voimavaroja Hoidettavakin liikkuu rajoituksetta Hoidettavakin selviytyy kotona ilman apuja Hoidettava tarvitsee liikkumisen apuja vähän voimavaroja Hoidettava tarvitsee jatkuvaa apua ja valvontaa Hoidettavan mielen toimintojen rajoitukset Hoidettavan liikuntakyvyn rajoitukset

16 30 31 Psykofyysisen fysioterapiajakson kaari oli kestoltaan hyvin vaihteleva ja riippui sen aikana käsiteltyjen ongelmien laadusta. Eri elämisen näkökulmat punoutuivat terapeuttisesti monenlaisiksi juoniksi, mutta periaatteessa niiden vaiheita voitaisiin kuvata oheisella kaaviolla. Aloitus Psykofyysinen Työstäminen Seuranta Lopetus Luottamuksen rakentaminen, kuuntelu, olemisen, asennon, hengityksen, äänensävyn, liikkumisen, ilmeen ja ympäristön havainnointi. Haastattelu, dialogi, elämäntarina. Voimavara-käsitteen avaaminen. Toiminnallinen tutkiminen ja kokeilu. Tavoitteet. Voimavarakeskeinen suunnitelma. Suunnitelman toteuttaminen ja kokeileva toiminta. Suunnitelman omatoiminen täydentäminen, karsimien ja tarkentaminen. Dialogi. Kokemusten arviointi. Vaihtoehtojen voimavaralähtöinen kokeilu vuorovaikutteista opetusta ja oivalluksia puolin ja toisin. Arviointi ja jatkosuunnitelman vahvistaminen loppuarvio. Rohkaisu ihailu kannustus rohkaisu ihailu kannustus rohkaisu ihailu kannustus! 6.1. Biomekaaninen näkökulma Projektin keräämissä omaishoitajien palautteissa työn fyysisen kuormittavuuden ongelma tuli esille niissä tilanteissa, kun hoidettava tarvitsi paljon apua siirtymiseen esimerkiksi pyörätuoliin, sänkyyn, wc:hen, pesuille. Näihin kertomuksiin yhdistyi usein esim. selkäkipu, niska- hartiaseudun ja olkanivelten rasitusoireet. Tasapainoon ja alaraajojen toimintakykyyn liittyvät vaivat tulivat niin ikään toistuvasti esiin. Näytepaloja terapiasta Hoitosuunnitelma perustui omaishoitajalle räätälöityihin itsehoito-ohjeisiin. Monet omaishoitajista olivat jo hyvin väsyneitä. Niinpä ohjeet suunniteltiin mahdollisimman helpoiksi. Omaishoitajalle on usein helpotus saada tietää, että mukavassa asennossa, omalla sängyllä voi tehdä hyödyllisiä harjoitteita tai että tavallinen seisominen voidaan virittää hyväksi ja monipuoliseksi harjoitteeksi. Lisäksi kartoitettiin kodin tarjoamia mahdollisuuksia muihin toiminnallisiin harjoitteisiin. Hyviä kuntoilupaikkoja ovat myös ovenväli, tukeva nojatuoli ja keittiön työtasojen kulmaus. Keskusteltiin rappukävelyn, tuolilta ylös nousemisen tai jopa lattialle makuulle menon ja sieltä ylös nousemisen hyödyistä. Muita biomekaaniseen tasoon luokiteltavia Itsehoitokeinoja ovat esimerkiksi kylmä- ja lämpöhoidot, selkä- ja niveltukien käyttö sekä lepoasentojen ja tulehduskipulääkityksen vaikutusperiaatteiden kertaaminen. Ohjeet kerrottiin ja piirrettiin keskustelun ilmapiirissä. Lisäksi pyrittiin selvittämään, tunteeko omaishoitaja fyysisen harjoitteen velvollisuutena vai tilannetta helpottavana arjen tukikeinona. Omasta kunnosta huolehtimisen merkitystä korostettiin voimavarojen mukaan. Liian vaativat ohjeet unohtuvat tai rasittavat ja syyllistävät.

17 Fysiologinen näkökulma Fysiologinen näkökulma rakentuu hengitys ja verenkiertoelimistön kunnosta, ruoansulatuselimistön toimintakyvystä sekä kehon neurohumoraalisesta tilasta. Liikunta mainitaan monien näitä alueita koskevien terveysongelmien Käypä hoito -suosituksissa. Keskusteluissa pyrittiin löytämään tapa, joka tuntuisi omaishoitajan mielestä hauskalta liikkumiselta. Esimerkiksi lenkkeilyyn voi liittää aineksia muilta tasoilta kuten ystävien tapaamisia ja taiteellisia harrastuksia. Hyötyliikunnan arvoa korostettiin myös fysiologisen toimintakyvyn ylläpitäjänä. Näytepaloja terapiasta Fysiologisen näkökulman huomioon ottaminen omaishoidon kotikäynneillä on juuri se näkökulma, jossa psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut ammattilainen käyttää kehontuntemustaan. Omaishoitajan kehollisuudesta hän lukee jaksamisen ja uupumisen merkkejä. Hän tarkkailee sanattomia viestejä asentoa, liikkumisen laatua, kasvojen ilmeitä, puhetapaa ja hengitystä. Väsymyksestä kertovat ilmeettömyys, raukeat silmät, kuiva suu, artikuloinnin pyöristyminen, raskas tai sahaava hengitys. Kehollisen olotilan tulkintaan liitetään myös Voimavaraikkunoiden äärellä tullut ymmärrys koko elämäntarinasta. Esimerkiksi pinnallinen hengitys voi olla joko uusi tai jo lapsuudessa omaksuttu tapa. OmaTuki -projektin harjoitteissa oli melkein aina vahva tarve rentousharjoitteista. Omaishoitajalle tämä lähestymistapa onnistui silloin, kun taustalta löytyi jooga- tai joku muu meditatiivinen harrastus tällöin myös hengityksen hyödyntäminen oli mahdollista. Valitettavan usein psykofyysisen jaksamisen itsehoito oli kuitenkin monelle iäkkääseen sukupolveen kuuluvalle omaishoitajalle täysin uutta ja suunnitelmissa jouduttiin tyytymään rajoitettuun harjoitevalikoimaan. Fysiologisessa näkökulmassa kulminoituu mielen ja kehon välinen erottamaton yhteys. Autonominen hermosto virittyy pako- tai hyökkäystilaan monista sellaisista omaishoitoon liittyvistä syistä, jotka on katsottu kuuluvan muille kuin fysioterapian ammattilaisille. Psykofyysinen fysioterapia sallii kohtaamisen näyttämölle myös mielen alueelle kuuluviksi luokiteltavia ongelmia. Fysioterapeutti ei ole psykoterapeutti, mutta voi kehollisuuden kautta auttaa omaishoitajaa lisäämään itsetuntemustaan ja vuorovaikutukseen liittyvien ilmiöiden ymmärrystä Psyko-sosio-kulttuurinen näkökulma OmaTuki -projektin palautekyselyissä omaishoitajat kokivat henkisen kuormituksen suurimmaksi jaksamattomuutta lisääväksi tekijäksi. Jaksamattomuutta aiheuttivat muun muassa hoidon sitovuus, hoidettavan haluttomuus ja vastustus hoitotoimenpiteisiin tai tilapäishoitoon, hoidettavan persoonallisuuden muutokset, eristäytymisen ja yksinäisyyden kokemus, syyllisyyden tunteet sekä turvattomuuden tunne. Myös hoidettavan unettomuus ja siitä johtuva hoitajan univaje olivat eniten mainittujen tekijöiden joukossa. Näytepaloja terapiasta Jos Voimavaraikkunoiden äärellä elämäntarinassa näyttäytyi turvalliseksi koettu yhteys viralliseen hoitotahoon, laaja perheyhteisö ja runsaasti erilaisia harrastuksia, heijasti se subjektiivisesti koettuna voimavarojen runsautta. Esimerkiksi seurakunta- tai järjestötoiminnassa mukana oleminen voi merkitä suhteiden verkostoa, joka säilyy tukena myös vaikeissa elämänvaiheissa. Tällaisen osallistuvan omaishoitajan asenne elämään ja itsehoitoon on myönteinen ja fysioterapeutilta tarvitaan ehkä vain biomekaanisen tason ohjeilta. Yksinäinen omaishoitaja, joka ei joko omien tai hoidettavansa toimintakyvyn rajoitusten vuoksi pääse liikkumaan kodin ulkopuolella, on usein kaikkein eniten tuen tarpeessa. Mitä pitempään hän on ollut vain kotioloissa, sitä vaikeammaksi hänelle on voinut muodostua sekä kehon fysiologisten olotilojen tasapainottaminen että vuorovaikutus hoidettavan kanssa. Verenpaine on korkea ja unenlaatu nolla. Omaishoitaja on päätynyt kiristyvälle kehälle. Saattaa käydä niinkin, ettei hän enää pysty kontrolloimaan hoidettavaan purkautuvaa kiukkua. Seurauksena on syyllisyyden, turvattomuuden ja pelon tunteiden lisääntyminen. Tällöin tuen tarve on suuri ja kokonaisvaltainen kyse voi olla jo myös kannattelun tarpeesta. Kannattelu on se vaihe, jolloin

18 34 35 ei enää voida puhua muutostavoitteista. Voimavarat ovat lopuillaan. Rentouttavien harjoitteiden lomassa kysytään: löytyisikö aukko muutokselle? Jos löytyy, niin hyvä mutta jos ei löydy, joudutaan arvioimaan vaihtoehtoja. Onko laitoshoitoon siirtyminen järkevintä, vai voitaisiinko kotona selviytymistä jatkaa tukemalla sitä psykofyysisen, kokonaisvaltaisen kohtaamisen keinoin Eksistentiaalinen näkökulma Voimavaraikkunoista avautuivat näköalat myös omaishoitajien eksistentiaaliseen olemukseen kuka minä olen, onko minulla merkitystä, mikä on hengellisyyteni, mitkä ovat ajatukseni kuolemasta, onko minulla itseäni suurempaa lohdutusta? Nämä aiheet saattoivat tulla esille luottamuksen synnyttyä. Omaishoitajan yksilöllinen luovuus oli usein se tie, joka johdatti syvällisimpien aiheiden äärelle. Näytepaloja terapiasta Yksi ammattilaisen kotikäyntien tärkeistä tavoitteista on löytää ihasteltavaa jokaisen omaishoitajan kodista. Jokainen koti heijastelee asukkaidensa eksistentiaalisia arvoja ja luovuutta. Jossakin kodissa se löytyy kirjahyllystä, jossakin seinien taideteoksista, toisissa taas käsitöistä, perheenjäsenten valokuvista tai kotieläimistä. Kaikilla on jotain tärkeää kodissaan. Se mikä on tärkeää, tulee mahdollisuuksien mukaan liittää terapeuttisiin ohjeisiin. Esimerkiksi kävelyyn voi liittää valokuvaamista tai omaishoitajaa voidaan rohkaista sauvakävelymatkan päässä järjestettävälle maalauskurssille. Mielimusiikin voi liittää rentous-, tasapaino- tai tanssiharjoitteeseen. Ajatuksena on, että autetaan omaishoitajaa näkemään ja arvostamaan omaa luovuuttaan. Ammattilainen kertoo Omaishoitajalla on selkävaivoja. Voimavaraikkunoiden äärellä käydyn keskustelun jälkeen siirrymme makuuhuoneeseen. Ohjaukseni mukaan omaishoitaja käy selinmakuulle, sulkee silmänsä ja huokaisee syvään. Hoidettava ei ole kotona on omaishoitajan oma lepohetki. Johdatan hänet keskittymään kehon tuntemuksiin ja tekemään kevyitä, selkälihaksia aktivoivia harjoituksia. Tarkkailen hänen hengitystään. Omaishoitaja nähdään hänestä välitetään kokonaisvaltaisesti. Säädän ääneni rauhalliseksi. Hän kokee vuorovaikutuksen turvallisena ja sanallisen ohjaukseni mukaan rentoutuneisuuden tunne virtaa kehon eri osissa. Hengitys syvenee ja hidastuu. Omaishoitajan kehollisuus siirtyy voimavaroja lisäävään, parasympaattiseen vireystilaan. Omakin hengitykseni tasaantuu hengitämme yhdessä. Olemme hiljaa. Hiljaa olemisen jälkeen olemme jälleen hiljaa. Tämä hetki on eksistentiaalinen. Jonkun ajan kuluttua sanon: Ajattele jotain sellaista, joka tuntuu turvalliselta ja joka vahvistaa ja virkistää sinua. Tovin kuluttua sanon: Ajattele sitä edelleen ja liitä se osaksi jokaista uutta sisäänhengitystä! Levollinen mieli ammentaa sisältöä elämäntarkoituksesta ja rakkaimmista rukouksista. Syvä sisäänhengitys kehollistaa mielen maiseman. Biomekaaniselta tasolta alkanut harjoitus on edennyt syvimmälle inhimillisen kokemisen tasolle. Omaishoitaja voi pitkästä aikaa kokea: Minäkin olen! Psykofyysisen periaatteen mukaan voimavaraharrastusta ei ole viisasta kieltää, vaikka biomekaaniset tekijät sitä vaatisivat. Jos omaishoitajan kaularanka on pahassa virheasennossa ja erittäin kulunut, niin nypläysharrastus voikin olla pahinta myrkkyä. Mutta jos nypläys kuitenkin on omaishoitajan ylivoimaisesti tärkein henkireikä ja se väline, jonka avulla hän on vuorovaikutuksessa perheensä nuorempiin sukupolviin, niin psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut ammattilainen ei sitä kiellä. Omaishoitaja itse valitsee eksistentiaalisen ja biomekaanisen näkökulman välillä.

19 OmaTuki -projektin jatkosuosituksia OmaTuki -projekti toimi alueella, jonka yhteiskunnallinen merkitys korostuu vuosi vuodelta. Keskeinen kysymys on, kuinka tulevaisuudessa selvitään sosiaali- ja terveydenhuollon haasteista. Kotihoito lisääntyy ja siihen on löydettävä uusia ideoita. Enimmäkseen on puhuttu omaishoidontukeen ja vapaapäiviin liittyvistä aiheista. Näihin ideoihin liittyy kuitenkin monenlaisia resurssiongelmia, eivätkä ne kosketa suoranaisesti varsinaisen hoidon toteuttamista. Tässä kappaleessa esitetään OmaTuki -projektin tuottamia jatkosuosituksia. Ne ovat kertyneet vuorovaikutuksessa projektin kokonaistoteutuksen ja psykofyysisen fysioterapian välillä Psykofyysinen fysioterapia omaishoidon täsmäinstrumentti Psykofyysinen fysioterapia omaishoidossa on pieni, mutta tehokas täsmäinstrumentti. Kokonaisvaltaisesti ihmistä kohtaavana se koskettaa monilla rajapinnoilla. Fysioterapeutti ei ole psykoterapeutti tai sosiaalityöntekijä, mutta psykofyysisen erikoistumisen kautta hän ymmärtää, kuinka kaikki elämän ilmiöt kulminoituvat kehollisessa pystymisen kokemuksessa tai jaksamisen tunteessa. Tässä projektissa kehitetty Voimavaraikkunat-lomake palveli arviointitarkoitusta paremmin kuin perinteiset toimintakykytestaukset ja rajasivat myös sitä aluetta, jolla toimintakykyä ylläpitävät harjoitteet olivat toivottuja tai mahdollisia. Niiden kautta omaishoitaja hahmotteli sekä identiteettiänsä, että jaksamisensa osatekijöitä. Voimavaraikkunoiden ääreltä nousseet kiireestä kantapäähän ylettyvät suunnitelmat koettiin omiksi ja ne lisäsivät sellaisina omaishoitajien jaksamisen tunnetta. Psykofyysisen fysioterapian keinoin omaishoitajan on mahdollista hoitaa läheistään kotona ja samalla säilyttää yhteys identiteettiinsä ja psykofyysisiin voimavaroihinsa Kustannussäästöjä subjektiivisesta, hoidetuksi tulemisen tunteesta Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty Turhaksi koettu käynti lääkärin vastaanotolla tulee kalliiksi. Tuntuu kuin kaikkien osapuolten aika olisi valunut hukkaan. OmaTuki -projektin suurin kustannus muodostui ammattilaisen ajasta. Kustannus kuitenkin korvautui sillä, että omaishoitoperheelle tarjottiin sellaista palvelua, joka oikeasti tuki perheen jaksamista ja hyvinvointia sekä lisäsi perheen tyytyväisyyttä palvelua antavaan tahoon. Omaishoitotyössä korostuu tunteiden merkitys: kun tarkastellaan koko perheen voimavaroja ja vajeita, on työn onnistumiseksi välttämätöntä, että perhe tuntee luottamusta ammattilaiseen. Silloin päästään pintaa syvemmälle. Tämä vaatii kaikilta osapuolilta toistensa kunnioittamista, rehellisyyttä ja aikaa. Kaksi tuntia. Psykofyysisen fysioterapian yhteen käyntikertaan tarvitaan aikaa noin kaksi tuntia. Se sisältää sekä keskustelu- että toimintaosuuden. Molemmat ovat sekä kokeilevaa, että oivaltavaa. Vahva kohdatuksi ja autetuksi tulemisen tunne tuottaa jaksamisen tunnetta. Välttämättä ei aina tarvita tiheänä toistuvia terapiasarjoja. Esimerkiksi tieto siitä, että terapeutti tulee kuukauden päästä kannattelee turvallisuuden tunnetta ja yhdessä sovitun idean toteuttamista. Tavoitteena on mielen alueelta kehon hyväksi koituva muutos omaishoidon arjessa Lääkärin vastaanotolle pariskuntana jaksaminen jaettua toimijuutta OmaTuki - projektiin osallistuneista omaishoitajista liian moni oli hämmästynyt saamastaan huomioista. He ovat tottuneet tulemaan joko kokonaan sivuutetuiksi tai jäämään pelkästään hoitodokumenttien kerääjän rooliin. Jos tulevaisuuden näkymiä kotona hoitamisen lisäämisestä halutaan rakentaa kestävän kehityksen perustalle, niin vointia koskevat kysymykset tulisi osoittaa molemmille osapuolille.

20 38 39 Yksilöllinen aika lääkärin vastaanotolla ei aina ole paras vaihtoehto. Entistä enemmän tulisi rohkaista omaishoitoperhettä hakeutumaan myös yhdessä lääkärin vastaanotolle. Monet ongelmat koskettavat kahden ihmisen yhteistä jaksamista ja elämää. On kyse jaetun toimijuuden-ilmiöstä. Tähän asti fysioterapia-lähete on kirjoitettu yksilöille esimerkiksi toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja kotona selviytymisen tukemiseksi. OmaTuki -projekti suosittaa, että fysioterapia lähete jatkossa kirjoitettaisiin pariskunnalle jaetun toimijuuden pohjalta Omaishoitaja tasavertaisena ammattilaisten tiimiin jaettu asiantuntijuus Omaishoitaja tekee usein yhteistyötä monien eri toimialojen kanssa. Usein hän on jonkun tietyn palvelujärjestelmän sektorilla oppinut asioita, jotka oleellisesti vaikuttavat muiden tahojen päätöksiin, mutta jotka muualla hoitojärjestelmässä ovat outoja. Liian usein omaishoitaja kantaa viimekäden vastuun esimerkiksi eri sairauksien hoitoon liittyvien lääkitysten kontraindikaatioiden tai laboratoriotulosten seuraamisesta. Toisaalta myös korvausjärjestelmät ovat erityisen monimutkaisia ja omaishoitaja joutuu ehkä omien kantapäidensä kautta ensin itse oppimaan ja sitten myös opettamaan ammattilaisia kuinka esimerkiksi sotainvalidien kuntoutukseen liittyvien korvausten kohdalla toimitaan. Palvelujärjestelmä on oman monimutkaisuutensa uhri. Tulokselliseen hoitamiseen tarvitaan molempien osapuolten sitoutumista. Keskinäinen luottamus tuottaa yhteisiä oivalluksia ja yhdessä toimimisen kokemusta. Näin säästettäisiin paljon kaikkien osapuolten voimavaroja. Omaishoitajan ja ammattilaisen yhteistyö vie asioita parhaiten eteenpäin. Omaishoitajalle tulisi saada hoitajan arvostus! 7.5. Omaishoitaja perehdytettävä uuteen ammattiin ja valmennettava uusiin rooleihin Omaishoitaja saa tehtävästään palkkaa ja hän tuntee itsensä kokonaisvaltaisesti vastuulliseksi hoitotehtävässään. Toisaalta hänellä ei ole minkäänlaista tehtäväänsä valmistavaa koulutusta, eikä ympärillään ammatillista tukiryhmää. Häneltä edellytetään paljon, mutta perehdytystä hän ei saa. OmaTuki -projektissa tuli esille, että omaishoitajat eivät aina tienneet tarpeeksi sairauteen, lääkkeisiin tai hoitoon liittyvistä asioista tai he eivät osanneet suhteuttaa hoitoa arjen realistisiksi käytännöiksi. Virallisen hoitojärjestelmän tulisi palvella ammatillisena tuki- tai perehdytystahona. Omaishoitajan tulee niin halutessaan saada käytännössä perehtyä siihen, kuinka ammattilainen ajattelisi ja toimisi vastaavassa tilanteessa. Vertaistukiryhmien lisäksi tarvitaan ammatillisia tukiryhmiä. Toinen tärkeä askel on valmentaa omaishoitaja uudenlaiseen puolisona olemisen rooliin. Oman puolison joutuminen avun tarvitsijan rooliin herättää pahaa mieltä kummassakin puolisossa. Myötätunto, empatia ja jopa syyllisyyden tunteet voivat saada omaishoitajan ylihuolehtivaiseksi. Ylihuolehtivuus voi olla molempien voimavaroja kuluttava tekijä. Kun omaishoitajana on vaimo OmaTuki -projektissa on noussut esiin kysymyksiä naisena ja miehenä olemisesta. Usein omaishoitajan roolissa on vaimo. Voiko olla niin, että omaishoitajavaimo hoivaa miestään samalla hoivavietillä, kuin on hoitanut tai hoitaisi vauvaa? Voiko olla niin, että mitä herkemmin vaimo vaistoaa hoitoa tarvitsevan miehensä tarpeet ja mitä herkemmin hän ne täyttää, sitä enemmän mies kamppailee itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden menettämisen kanssa ja oireilee yhä enemmän töykeällä käytöksellä tai vetäytymällä omiin mykkiin maailmoihinsa?