SEURAKUNNAN JÄRJESTÄMÄN LEIRIKOULUN MERKITYS LUOKAN ILMAPIIRIIN JA YHTEISHENKEEN

Transkriptio

1 SEURAKUNNAN JÄRJESTÄMÄN LEIRIKOULUN MERKITYS LUOKAN ILMAPIIRIIN JA YHTEISHENKEEN Eija Hyvärinen Päättötyö Kevät 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu Alppikadun yksikkö

2 TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / ALPPIKADUN YKSIKKÖ Eija Hyvärinen SEURAKUNNAN JÄRJESTÄMÄN LEIRIKOULUN MERKITYS LUOKAN ILMAPIIRIIN JA YHTEISHENKEEN. Espoo, 2000, 37 sivua ja 8 liitettä. Päättötyön tarkoituksena on selvittää, millainen rooli seurakunnan järjestämällä leirikoululla on ollut luokan yhteishenkeen ja ilmapiiriin. Aineisto on kerätty pääosin marras-joulukuun 1999 aikana teemahaastatellen ala-asteen kuudennen luokan oppilaita, jotka osallistuivat seurakunnan järjestämään leirikouluun. Haastateltavana oli yhteensä kuusi oppilasta. Aineiston analysointimenetelmään olen ottanut aineksia Amadeo Giorgin fenomenologisesta analyysimenetelmästä, jota olen muokannut omaan tutkimukseeni paremmin sopivaksi. Muokkaamani menetelmä on jaettu neljään eri vaiheeseen alkaen aineiston useaan kertaan tapuhtuvasta läpiluvusta, josta siirrytään teema-aluiden etsimiseen ja niiden muuttamiseen asiatekstiksi. Viimeisessä vaiheessa asiatekstejä vertaillaan ja pyritään löytämään merkityksiä teemoille. Leirikoulun merkitys luokan ilmapiiriin ja yhteishenkeen oli oppilaiden mielestä myönteinen. Erityisesti tekemisen kautta ryhmissä tapahtunutta toisiin tutustumista pidettiin tärkeänä. Haastateltavat olivat yllättyneitä omassa luokassaan olevista voimavaroista ja kokivat luokkansa positiivisena. Tutkimuksen valossa leirikoulu ei näyttä onnistuvan kovinkaan hyvin sille asetetussa itsensä kehittämisen tavoitteessa. Suhtautuminen seurakuntaan leirikoulun järjestäjänä oli positiivista ja leirihartaudet saivat erityisesti tyttöjen osalta myönteistä palautetta. Haastattelut tuottivat monia parannusehdotuksia leirikoulutyöhön ja antoivat selkeän kuvan tämän työmuodon erityispiirteistä. Asiasanat Ala-aste, yhteistyö, seurakunta, lapset Säilytyspaikka Diakonia-ammattikorkeakoulun Alppikadun yksikön kirjasto

3 THE DIACONIA INSTITUTE OF HIGHER EDUCATION IN FINLAND/ ALPPIKATU UNIT ABSTRACT THE SIGNIFICANCE OF CAMPSCHOOL CONCERNING THE ATMOSPHERE AND THE SPIRIT OF TOGETHERNESS IN THE CLASSROOM Espoo 2000, 37 pages, 8 appendices Eija Hyvärinen The purpuse of this research is to discover what kind of role the campschool plays on the everyday life in the classroom. This paper points out the importance of campschool concerning the atmosphere and the spirit of togetherness in the class. Campschool is a new old way of teaching social skills and learning new aspects of oneself in a safe surroundings. As a parishes youth worker I find this very interesting way to work together with school. Six pupils from the sixth grade of elementary school were interviewed. The research method used was theme interview. The results were divided into six themes: making things together, getting to know the class better, teamwork, the atmosphere and the spirit of togetherness in the class, finding out your own limits and the attitude towards parish. According to the study, the influence of campschool on class was positive. The most interesting result was that pupils really enjoied making things together, even if they worked in groups were they normally don t. The further studies would be interesting to focus on teachers and their oppinions concerning the campschool. Key words Elementary school, co-operation, parish, children, The work is stored in the library of the Diak

4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT JOHDANTO 1 1. OLARIN SEURAKUNTA TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ Olarin seurakunta Varhaisnuorisotyö Olarin seurakunnassa Ala-asteiden kanssa tehtävä yhteistyö 5 2. TAVOITTEET LEIRIKOULUTYÖHÖN Leirikoulutyön historiaa ja mitä leirikoulu on Miksi leirikouluun? Olarin seurakunnassa tehtävä leirikoulutyö Olarin seurakunnan leirikoulun toiminta-ajatus ja tavoitteet Leirikoulun suunnittelu ja alkujärjestelyt Leirikoulujen kesto ja kenelle suunnattu Majoittuminen Toimintapisteet ulkona ja sisällä Toimintapisteiden purku Resurssit ja voimavarat työhön TUTKIMUKSEN TAVOITE TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimusmenetelmät Tutkimusaineisto TUTKIMUSTULOKSET Yhdessä tekeminen Tutustuminen omaan luokkaan Luokan yhteistyö leirikoulun aikana Leirikoulun merkitys luokan ilmapiiriin ja yhteishenkeen Omien rajojen kokeilu ja uuden oppiminen Suhtautuminen seurakuntaan leirikoulun vetäjänä POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Pohdinta Laadullisen tutkimuksen luotettavuus Tärkeimmät havainnot leirikouluun osallistuneiden näkökulmasta Tulosten vertailu aikaisempiin tutkimuksiin Eettiset kysymykset Jatkotutkimuksen aiheita 33 PAINETUT LÄHTEET 34 PAINAMATTOMAT LÄHTEET 36 LIITTEET 37

5 JOHDANTO Leirikoulutoiminta Olarin seurakunnassa, Espoossa, sai alkunsa keväällä Nuorisotyönohjaajat Pentti Airaksinen, Marja Jauhiainen ja Juha Mustonen olivat uuden haasteen edessä. Ala-asteen kouluista oli tullut kyselyjä toiminnallisesta tapahtumasta helpottamaan suurten luokkien ryhmäytymistä ja tukemaan opettajia heidän kasvatustehtävässään. Ajatus leirikoulusta nousi esiin mietittäessä sopivaa toimintamuotoa vastaamaan koulujen tarpeita. Seurakunnalla oli olemassa toimivia leirikeskuksia ja työntekijöiltä löytyi tarvittavaa erikoisosaamista järjestää suurilekin ryhmille tavoitteellista toimintaa. Kouluilla oli kokemusta erilaisten yritysten järjestämistä leirikouluista, joista oli jäänyt pahasti rahastamisen maku. Toisaalta leirikoulut olivat vastanneet heidän odotustaan nimenomaan formaattinsa puolesta. Tältä pohjalta lähdettiin miettimään ja myös toteuttamaan seurakunnan järjestämää leirikoulua. Ajatus sai heti vastakaikua Olarin alueen suurimman ala-asteen taholta ja niin toukokuussa 1994 oli ensimmäinen pilottiryhmä jo Velskolan leirikeskuksen mailla puolijoukkuetelttoja pystyttämässä. Leirikoulutyö vastaa myös kirkolle heitettyyn uudistumisen haasteeseen olla tukemassa sekä kodin että koulun tekemää kasvatustyötä. Lapsen uskonnollisuuden synnyssä on kasvatuksella suuri merkitys. Uskonnollinen kehitys pohjaa pitkälti kokemuksiin, joita lapsi saa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Kotien maallistumisen ja kirkosta vieraantumisen myötä tämä kasvatustehtävä on jäänyt paljolti seurakunnan lapsi- ja varhaisnuorisotyö varaan.(häkkinen 1998, 123.) Opettajat ovat ottaneet mielihyvin vastaan leirikouluihin kuuluvan uskontokasvatuksen. Kirkon kasvatustoiminnan kokonaisohjelmaa (1977) tarkasteltaessa voidaan todeta, että siinä on samat perusosat, kuin koulunkin kasvatustoiminnassa. Seurakunnan varhaisnuorisotyöntekijöillä on mahdollisuus tarjota opettajalle oheiskasvattaja- apua ja auttaa heitä etenkin uskontokasvatuksen erityiskysymyksissä, joissa moni opettaja kokee riittämättömyyttä. (Eliala 1993, )

6 2 Nykyään seurakunnan varhaisnuorisotyön osuus leirikoulujen toteuttajana on kasvanut huomattavasti. Voimme tarjota koko leirikoulun niin, ettei opettajan tarvitse olla ollenkaan ohjelmavastuussa. Opettajat ovat ottaneet tämän iloiten vastaan; vihdoinkin on tilaisuus tarkkailla oppilaitaan rauhassa ja katsoa sivusta, kuinka luokan yhteistyö sujuu. Idea leirikoulutoiminnan valitsemisesta päättötyöni aiheeksi sain kurssikaveriltani. Olin pitkään miettinyt kinnostavaa aihetta ja tuskastellut asian kanssa. Samaan aikaan olin innolla selittänyt leirikouluista, joita suunnittelen ja toteutan työni puolesta. Ystäväni kysyikin minulta, miksi ihmeessä et tekisi lopputyötä leirikouluista! Innostuin ideasta ja tässä ollaan. Ensisijaisena tavoitteenani on ollut tarkastella leirikoulun merkitystä luokan ilmapiiriin ja yhteishenkeen, onko niissä tapahtunut muutoksia. Ainut palaute, jota olemme aikaisemmin saaneet on ollut suullista, emmekä ole sitä kummemmin prosessoineet. Olemme kyllä kehittäneet toimintaamme jatkuvasti, mutta vain toiminnallisella puolella. Nyt oli aika ja mahdollisuus tarttua erityisesti leirikoulun rooliin yksityisen oppilaan ja myös koko luokan suhteen. Mitä he ovat saaneet irti leirikoulusta ja mikä merkitys leirikoululla on ollut luokan ilmapiiriin. Olen miettinyt paljonkin omaa subjektiivisuuttani päättötyötäni ajatellen. Olen törmännyt siihen erityisesti haastatteluita tehdessäni, koska roolini on kaksijakoinen; olen sekä leirikoulun järjestäjä että tutkija. Kuinka värittynyttä tietoa olen saanut, vai ovatko haastateltavani pystyneet kertomaan totuudenmukaisesti ja objektiivisesti kokemuksistaan? Olenko onnistunut luomaan turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin haastattelutilanteisiin ja saavuttamaan haastateltavieni luottamuksen. Olen itse työskennellyt Olarin seurakunnassa reilun vuoden ja sinä aikana olen olut toteuttamassa yhtätoista leirikoulua. Saan päättötyöni kautta erinomaista materiaalia työhöni ja se auttaa myös kehittämään toimintaamme. Innostumiseni aiheesta on siis ymmärrettävää!

7 3 1. OLARIN SEURAKUNTA TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ 1.1. Olarin seurakunta Olarin seurakunta on yksi Espoon seurakuntayhtymän viidestä seurakunnasta. Jäseniä Olarin seurakunnassa oli vuoden 1999 lopussa , joka on suunnilleen sama kuin edellisena vuonna Työntekijöitä seurakunnassa on yli 50, joista hengellisessä työssä toimivia on noin puolet. (Olarin seurakunnan vuosikertomus 1999.) Seurakunta on jaettu neljään alueeseen: Haukilahti, Matinkylä, Niittykumpu ja Olari. Eri alojen työntekijät on jaettu alueille, joissa he muodostavat aluetyöryhmän. Aluetyön tärkein tehtävä on huolehtia kontaktien luomisesta ja tehdä seurakuntaa tutuksi kullakin alueella. Samalla työntekijä pystyy perehtymään oman alueensa erityispiirteisiin ja etsimään parhaiten alueen tarpeisiin vastaavaa toimintaa. Eero Voutilainen (1994, 44) puhuu siirtymisestä hallintokulttuurista palvelevaan seurakuntakulttuuriin. Tällä hän tarkoittaa seurakunnan toiminnan ohjautumista seurakuntalaisesta käsin, eikä enää hallintorakenteiden kautta. Myös Seurakunta mietintö (1987, 18-20) näki ihanteena pienet, toimivat yhteisöt, joissa vastuu on jaettu ja jotka saavat voimaa uudistuneesta jumalanpalveluksesta. Samalla nämä yhteisöt kokevat tärkeäksi kansainvälisen ja lähiympäristön lähimmäisenvastuun. Tähän palvelukulttuuriin on Olarin seurakunnassakin kiinnitetty paljon huomiota, josta yksi osoitus on aluetoiminnan kasvu. Vuonna 1997 suoritetun jäsentutkimuksen tulokset antoivat erityishaasteeksi vuosille seurakunnan tunnettavuuden lisäämisen. Varsinkin keski-ikäisten keskuudessa seurakunnan herättämissä mielikuvissa oli toivomisen varaa ja muutenkin tunnettavuus oli huonoa. Lisäksi alueellemme on tulossa suuri kauppakeskus, joka yhdistää Olarin ja Matinkylän alueet. Kauppakeskukseen tulee seurakunnan kerhotilojen lisäksi hiljaisuuden kappeli. (Olarin seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelma ) Painopistealueiksi on valittu diakoniatyö ja laaja-alainen perhetyö. Kaupungin tukipalvelujen väheneminen on näkynyt erityisesti diakonia-avun kysynnän kasvuna.

8 4 Taloudellinen hätä näyttää kasvavan entisestään, mikä vaikuttaa myös perheiden hyvinvointiin. Syrjäytyminen ja yksinäisyys ovat monelle ihmiselle arkitodellisuutta. Tähän haasteeseen on vastattu perustamalla erityinen perhetyön virka ja tekemällä yhteistyötä eri työntekijäryhmien kesken perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.( Olarin seurakunnan vuosikertomus 1999.) Juhani Veikkola (1994, 62) pitää yhteiskuntamme kehityksen pahimpana ongelmana nimenomaan kansalaisten kasvavaa henkistä sekä taloudellista syrjäytymistä. Siitä aiheutuvat kärsimykset yksilölle ja koko yhteiskunnalle ovat huomattavat. Hän näkee kirkolla olevan erinomaiset mahdollisuudet vastata tähän ongelmaa, koska kirkkonäkemyksemme on avara, kirkko toimii kaikkialla, missä on ihmisiä, seurakuntalaisia. Kirkon diakoniatyön paikka onkin hänen mielestään näiden syrjäytyneiden ihmisten rinnalla ja tukena olemista. Helsingin hippakunnan piispa Eero Huovisen toimittamassa piispantarkastuksessa hän totesi Olarin seurakunnasta seuraavaa: Olarin seurakunnalle on ominaista suuri valmius itsearviointiin. Seurakunnassa laaditut toimintasuunnitelmat, toimintakertomukset ja erityisesti laatuarvioinnit ilmentävät avointa asennetta. Olen tavannut luontevia, välittömiä ja työstään innostuneita työntekijöitä samoin kuin sitoutuneita luottamushenkilöitä, jotka ottavat seurakunnan perustehtävän vakavasti ja haluavat antaa oman panoksensa yhteiseen tavoiteasetteluun. Työntekijöiden suurimpia ilonaiheita seurakunnassa ovat ihmiset, seurakuntalaiset, yhdessä tekeminen, ihmisten auttaminen ja palveleminen. (Huovinen 1999.) 1.2. Varhaisnuorisotyö Olarin seurakunnassa Varhaisnuorisotyö on asettanut tavoitteekseen 7-14-vuotiaiden kristillisen kasvatuksen erityisesti kerho- ja leiritoiminnan avulla. Tarkoituksena on tarjota varhaisnuorille mielekästä toimintaa ja uusia kokemuksia seurakunnan parissa.(olarin seurakunnan varhaisnuorisotyön toimintasuunnitelma 2000.) Varhaisnuorisotyössä työskentelee neljä työntekijää. Varhaisnuorisotyön sisällä jakaudumme vielä kahtia poika- ja tyttötyöhön. Suurin osa työstä tapahtuu kuitenkin

9 5 yhteistyössä, joka lisää resursseja toteuttaa suurempia tapahtumia ja leirejä, sekä kouluttaa vapaaehtoisia kerhonohjaajia. Taloudelliset resurssit toteuttaa ja suunnitella työtä ovat myös hyvät. Merkittävä osa työstä on seurakunnan alueella järjestettävä kerhotyö ja vapaaehtoisten hankkiminen ja kouluttaminen tähän työhön. Viikottain pyörivien varhaisnuorten kerhojen määrä on 41 ja niissä käy yhteensä n. 600 varhaisnuorta. Näitä kerhoja on vetää 47 vapaaehtoista kerhonohjaajaa. (Olarin seurakunnan tyttö- ja poikatyön toimintakertomukset 1999.) Kerhotoimintaan osallistuneiden määrä on ollut Olarissa laskussa, niinkuin muuallakin maassa. Huotari on nähnyt tähän syynä lasten muun harrastetoiminnan, jossa joka illalle riittää menoa. Hänen mielestään varhaisnuorisotyön painopiste onkin siirtynyt viikottaisesta toiminnasta enemmän kertaluontoisiin tapahtumiin. (Huotari 1992, 208.) 1.3. Ala-asteiden kanssa tehtävä yhteistyö Kerhotyön ohella toinen suuri työmuoto on koulutyö. Kirkolla ja koululla on historiankin valossa luonteva yhteys. Juhani Kotilainen (1993, 98) puhuu kirkosta koulun äitinä, sillä 1600-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin saakka alkeisopetus oli miltei kokonaan kirkon järjestämää. Olarin seurakunnan alueella on yhteensä kahdeksan ala-astetta, joiden oppilasmäärissä on isoja eroja. Suurimmalla ala-asteella on vähän alle 600 oppilasta ja pienimmällä vähän yli 200 oppilasta. Lisäksi kasvupaineet koulujen suhteen ovat huimia. Koko Espoon alueelle on vuosittain arvioitu muuttavan yli tuhat kouluikäistä lasta. Tästä määrästä osa muuttaa myös Olarin seurakunnan alueella oleviin kouluihin, eikä lisätiloja ole suunnitteilla. Kotilainen (1993, 102) on laatinut kymmenen koulun kanssa tehtävän yhteistyön teesiä. Ensimmäisessä ohjeessaan hän puhuu säännöllisestä yhteistyöstä koulun kanssa ja yhteyshenkilöstä, joka hoitaa suhteet kouluihin. Olarissa kullakin ala-asteella on oma yhdyshenkilönsä seurakunnasta, joka hoitaa käytännön kontaktit kouluun. Koulut ovat ottaneet iloiten vastaan yhteistyöehdotukset seurakunnan taholta. Tämä on selvästi

10 6 lisännyt koulujen yhteydenottojen määrää, koska yhdyshenkilö tulee koulun kanssa tutuksi ja opettajien kynnys ottaa yhteyttä seurakuntaan madaltuu. Yhdyshenkilön kautta hoidetaan koulukirkkojen suunnittelut ja varaukset, aamunavausta koskevat tiedot, tuntivierailut, koulupastoritoimintaa, opettajien koulutuspäivät jne. Yhdyshenkilötoiminnan huono puoli on, jos yhdyshenkilö ei panosta omaan nimikkokouluunsa ja pidä itse aktiivisesti suhdetta yllä. Käytäntö on osoittanut, että opettajilla on kädet niin täynnä työtä, ettei heidän aikansa ja oma jaksamisensa riitä seurakunnan yhdyshenkilön tavoittamiseen. Kontaktit lähtevät aluksi miltei poikkeuksetta seurakunnasta käsin. Vasta kun opettajat ovat nähneet mitä kaikkea seurakunta voi heille tarjota, he voivat jatkossa pyytää seurakunnalta haluamaansa yhteistyötä. Espoon kaupunki järjesti vuonna 1998 Hyvä yhteistyö seminaarin, joka oli tarkoitettu Matinkylän ja Olarin alueiden peruskoulujen yhteistyötahoille. Seminaariin oli kutsuttu suuri joukko eri työaloja, jotka tekevät yhteistyötä koulujen kanssa. Koulutoimenjohtaja Atso Vilkkijärvi avasi seminaarin näillä sanoilla: Nuorten ongelmien monimutkaistuminen on johtanut siihen, ettei asioita voida hoitaa ilman yhteistyötä. Muutenkin tiivis ja parempi yhteistyö on voima. Luottamus ja usko toisten työhön lisääntyy, kun opimme tuntemaan toisemme henkilöinä ja työntekijöinä. Puhelinääni saa kasvot. (Muistio hyvä yhteistyö seminaarista 1998.) Kotilaisen (1993, 103) seitsemäs teesi käsittelee koulutuksellista yhteistyötä. Seurakunnalla on paljon annettavaa kouluille myös kouluttajana. Hyvä- yhteistyöseminaarin innoittamana Olarin seurakunta järjesti Olarin alueen ala-asteiden opettajille pastori Aarne Laasosen pitämän jaksamiskoulutuksen. Koulutus sai erittäin positiivista palautetta ja lisäsaldona eri työmuodot saivat arvokkaita parannus- ja kehittämistoiveita, mutta myös kiitosta tehdystä työstä.(opettajien jaksamiskoulutuksen palautetta seurakunnalle 1998.)

11 7 2. TAVOITTEET LEIRIKOULUTYÖHÖN 2.1. Leirikoulutyön historiaa ja mitä leirikoulu on Leirikoulutoiminnan varhaismuotona voidaan pitää englantilaisen opettajan Mary A. Johnstonin aloittamaa uudenlaista opetustoimintaa. Vuonna 1906 hän vei luokkansa Bradfordista viikoksi maaseudulle oppimaan käytännössä koulussa opittuja taitoja.(heikkilä 1987, 2.) Suomeen leirikouluidea tuli 1950-luvulla ja aluksi sitä toteutettiin opintoretkien muodossa. Innokkaimmin leirikoulutoiminnan aloittivat Pohjanmaan ruotsinkieliset koulut 1960-luvulla. Virallisella tasolla leirikouluihin tartuttiin 1972, kun kouluhallitus asetti ensimmäisen työryhmän selvittämään leirikoulutoimintaa.(lahdenperä ym ) Suomessa toimii Suomen leirikouluyhdistys, joka perustettiin Yhdistys on kaksikielinen ja valtakunnallinen. Yhdistyksen tarkoituksena on leirikoulutietouden levittäminen opettajille, vanhemmille ja kouluviranomaisille. Lisäksi yhdistys pyrkii koulutusten ja kurssien muodossa kehittämään leirikoulutoimintaa.(lahdenperä ym ) Leirikoulun määritelmässä puhutaan leirikoulusta kahden tai useamman työpäivän mittaisena opiskelujaksona, joka toteutetaan joko kotimaassa tai ulkomailla. Tyypillistä leirikoululle on, että oppilaat osallistuvat aktiivisesti toimintaan passiivisen kuuntelun sijasta. Tietojenkeruu tapahtuu usein pienryhmissä itse etsimällä, kokeilemalla ja hakemalla. Leirikoulu tulisi aina liittää osaksi eri oppiaineiden opetussuunnitelmaa ja hyödyntäen leirikoulupaikan erityismahdollisuuksia. Käytännössä leirikoulun muoto määräytyy ikäluokan, järjestäjän ja erityisesti leirikoululle asetettujen tavoitteiden mukaan. (Kuronen ym ) 2.2. Miksi leirikouluun? Koululaitos on muutaman viime vuoden aikana kokenut suuria muutoksia sekä hallinnollisesti että pedagogisesti. Päätösvaltaa on siirretty yhä enemmän koulun tasolle

12 8 ja opetussuunnitelmat tehdään paljolti koulukohtaisesti. Tämä antaa kouluille entistä enemmän pedagogista liikkumavaraa, mutta myös vastuuta. Opetuksen tavoitteet on määritelty erittäin tarkasti, mutta sisällöt ja työtavat jäävät koulun ja opettajan omaan harkintaan. Kasvatukselliset tavoitteet ovat nousseet tiedollisten tavoitteiden rinnalle, mikä vaatii opetusmenetelmältä entistä enemmän. Tähän pedagogiseen haasteeseen leirikoululla on oma antinsa. (Kuronen ym ) Erityisesti sosiaalisten taitojen kasvattajana ja opettajana leirikoulu on vertaansa vailla. Leirikoulussa oppilaat tutustuvat toisiinsa entistä paremmin ja joutuvat ottamaan toisensa jatkuvasti huomioon. Leirikouluohjelmaan voidaan liittää luokan sisäistä yhteishenkeä kiinteyttäviä harjoitteita ja ottaa esille luokassa esille nousseita erityiskysymyksiä. Leirikoulu kehittää oppilaan omaa kokonaispersoonallisuutta, joka vaikuttaa positiivisella tavalla myös hänen opiskelumotivaatioonsa. (Lähdenperä ym ) Kari E. Turunen (1999, 92) ottaa kantaa sosiaalisiin taitoihin, sanomalla niiden olevan riippuvaisia tunteista. Hänen mielestään sosiaaliset taidot ovat tärkeiltä osin tunneelämän taitoja. Tunteet määräävät sen, onko ihminen valmis toisen kohtaamiselle ja yhteistyölle. Leirikoulussa tunteet ovat vahvasti läsnä, koska oppilaat joutuvat heille uusien tilanteiden eteen. Siksi eri tehtävien ja toiminnan välissä onkin mahdollisuus keskusteluun ja näiden tunteiden purkuun ja ilmaisuun. Omien havaintojeni mukaan ala-asteella luokanopettajalla on erinomainen mahdollisuus hyödyntää leirikoulua myös jälkikäteen. Hän vastaa yleensä usean viikkotunnin ajan oman luokkansa opetuksesta ja pystyy näin ottamaan esille leirin aikana nousseita kysymyksiä. Puhutaan paljon myös kokonaisvaltaisesta oppimisesta ja ala-asteella luokanopettaja voi suunnitella hyvin myös ennen leirikoulua ja sen jälkeen tapahtuvan opetuksen, valitsemalla leirikoulupaikaa hyödyntäviä aihekokonaisuuksia. Leirikoulu voi toimia myös yhdyslenkkinä koulun ja vanhempien väliselle yhteistyölle. Vanhemmat ovat usein erittäin kiinnostuneita leirikoulun ohjelmasta ja vastuu- ja turvallisuuskysymyksistä. Opettaja voi pyytää heitä joko valvojiksi leirikouluun tai ohjelmavastuuseen, jos vanhemmmilta löytyy oman ammatin tai harrastuneisuuden takia leirikoulun ohjelmaan liittyviä taitoja.

13 9 Opettajat ovat toisaalta kokeneet vaikeaksi järjestää yön yli kestäviä tapahtumia luokalleen. Paine näiden retkien ja tempausten järjestämiseen on kuitenkin suuri sekä vanhempien että oppilaiden taholta. Opettajilta saadun suullisen palautteen perusteella heiltä puuttuu tietotaito ja valmius järjestää ja organisoida tällaisia monen päivän matkoja. Lisäksi heitä on mietityttänyt vastuunjako ja valvonnan järjestäminen; mistä saada vapaaehtoisia ja päteviä apuohjaajia, kun vanhemmilta ei näytä liikenevän aikaa? 2.3. Olarin seurakunnassa tehtävä leirikoulutyö Olarin seurakunnan leirikoulun toiminta-ajatus ja tavoitteet Toiminta-ajatuksena on ollut seurakunnan ja koulujen välisen yhteistyön syventäminen. Perinteisten työmuotojen (päivänavaukset, tuntivierailut jne.) rinnalle on haluttu jotain muuta, yhteistyötä laajentavaa. Kotilainen (1993, 103) kehottaakin seurakuntia löytämään luonnollisia yhteistyömuotoja ilman teennäisyyttä. Tässä yhteydessä hän ottaa esille mm. leirikoulut. Leirikoulutyö palvelee sekä koulujen että seurakunnan tarpeita erinomaisella tavalla. Leirikoulun aikana seurakunnan välittämä sanoma tulee parhaiten esille yhdistämällä se tavoitteelliseen toimintaan. Uskontokasvatus on esillä läpäisyperiaatteella, joka käytännössä tarkoittaa aamu- ja iltahartauksia, sekä ohjelmarungon pohjautumista kristilliseen etiikkaan. Koko leirikoulurungon kantavina teemoina ovat luominen/luonnonsuojelu, lähimmäisenrakkaus (suvaitsevuus ja toisen huomioon ottaminen) ja luottamus/usko Jumalaan. Kokemukseni mukaan koulut saavat tarvitsemaansa apua oman kasvatustyönsä tukemiseen ja vankan ammattitaidon leirien suunnitteluun ja käytännön toteuttamiseen. Sosiaalisen kasvatuksen osuus on leirikouluissa suuri ja oppilaat joutuvat käytännön tilanteissa miettimään ihmisten välistä kommunikointia. Tämä vaikuttaa myös luokan ilmapiiriin ja luo yhteisiä toimintamalleja yhteistyöhön luokan sisällä. Oppilaat tutustuvat toisiinsa paremmin ja pystyvät toiminnallisten tuokioiden kautta kokeilemaan omia rajojaan turvallisessa ilmapiirissä ja ympäristössä.

14 10 Nämä teemat nousevat luonnolisina ja aitoina asioina esille toimintatuokioiden kautta. Leirikouluista suurin osa järjestetään miltei kokonaan ulkona, ainoastaan ruokailut tapahtuvat sisällä. Oppilaat ovat luonnon keskellä ja joutuvat pakostakin ottamaan luonnon erityisominaisuudet huomioon. Maailmaa ja siinä elämistä tutkitaan ja tarkastellaan luonnosta käsin. Samalla mietitään ja tarjotaan mahdollisuus tutkia itseä osana tätä suurta kokonaisuutta; mitkä ovat minun voimavarani ja rajani, entäpä suhteeni toisiin ihmisiin ja Jumalaan, taivaan ja maan Luojaan? Leirikoulujen tavoitteena onkin varustaa lasta/nuorta kohtaamaan ihmisten erilaisuus käytännön tilanteiden kautta, nähdä oma toiminta ja peilata sitä toisten oppilaiden toimintaan samassa tilanteessa. Samalla tavoitteena on saada heidät huomaamaan oma ainutlaatuisuutensa Jumalan luomana kokonaisuutena Leirikoulun suunnittelu ja alkujärjestelyt Leirikoulun suunnittelu etenee yleensä siten, että luokan opettaja ottaa yhteyttä varhaisnuorisotyönohjaajiin ja kertoo haluavansa oman luokkansa kanssa leirikouluun. Sovitaan yhteinen tapaaminen, jossa etsitään sopivia päiviä leirikoulun toteuttamiseen ja keskustellaan opettajan kanssa luokan erityistarpeista. Moni opettaja hakee leirikouluista apua luokan sisäisiin ongelmiin ja nämä ongelmat pyritään ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon. Havaintojeni mukaan ongelmat ovat koulusta riippumatta hyvin samankaltaisia. Yleisimmät ongelmat liittyvät kiusaamiseen, välinpitämättömyyteen ja keskittymiskyvyn puutteeseen. Opettaja kokee voimattomuutta isossa luokassa, jossa on monta apua tarvitsevaa. Lisäksi ovat ongelmat maahanmuuttajalasten kanssa heidän siirryttyä normaaliluokalle maahanmuuttajaluokan jälkeen. Näiden keskustelujen pohjalta rakennetaan leirikoulurunko, johon on liitettynä kustannusarvio ja lista leirikoulussa tarvittavista varusteista. (Liitteet 1-3.) Yleensä kuljetus leirikeskuksiin tapahtuu bussilla, mutta osa luokista järjestää kyydityksen vanhempien avustuksella, jolloin säästetään kokonaiskustannuksissa.

15 11 Ennen leirikoulun alkamista varhaisnuorisotyönohjaajat käyvät luokassa pitämässä oppitunnin ja leirikouluesittelyn. Sen aikana saadaan molemminpuolinen kontakti ja oppilailla on mahdollisuus esittää heitä askarruttavia kysymyksiä koskien leirikoulua. Nämä tapaamiset ovat todella tärkeitä, koska oppilailla on monenlaista asiaa painamassa mieltä leirikoulua ajatellen. Osalle leirikoulu on ensimmäinen kerta yksin poissa kotoa, osa jännittää ja pelkää leiriytymistä ulkona tai jotain toimintapistettä jne. Näille kysymyksille on oltava aikaa, koska vastaamalla niihin ja olemalla itse läsnä keskustelutilanteessa voidaan savuttaa alusta alkaen turvallinen ja vuorovaikutteinen ilmapiiri Leirikoulujen kesto ja kenelle suunnattu Leirikoulut kestävät pääsääntöisesti kaksi vuorokautta. Tähän on päädytty monesta käytännön syystä. Ensiksikin leirikeskusvuorojen saaminen on vaikeutunut vuosi vuodelta suuren kysynnän takia. Keväällä ja syksyllä järjestettävistä leirikouluista melkein kaikki majoittuu maastoon puolijoukkuetelttoihin, joka helpottaa kovasti leirikeskusten majoituspaineita. Toiseksi leirikoulujen kysyntä on niin suurta, että pidempiin leireihin ei ole mahdollisuutta. Pelkästään vuoden 1999 aikana leirikouluja järjestettiin 11 kappaletta, joka on iso osa kokonaistyöajasta. Kysynnän ollessa näin suurta, on pakko miettiä, millä tavoin päästään parhaimpaan tulokseen sekä koulua että työntekijöitä ajatellen. Tällä hetkellä leirikouluvuoroja on varattu jo syksyyn 2001 asti. (Olarin seurakunnan varhaisnuorisotyöntekijöiden haastattelut ) Pyrkimyksenä on, että leirikouluun osallistuisi aina yksi luokka kerrallaan, n oppilasta. Silloin pystytään kohdistamaan kaikki toiminta nimenomaan kyseisen luokan tarpeisiin ja mahdollisiin ongelmapisteisiin. Kustannussyistä pienemmät luokat haluavat usein yhdistää voimavaransa ja lähteä rinnakkaisluokan kanssa leirikouluun. Monesti nämä rinnakkaisluokat ovat toimineet ennenkin yhdessä, joten tällainen integrointi ei tuota tavoitteiden kannalta ongelmia.

16 12 Suurin osa leirikouluista järjestetään 6-luokkalaisille. Syynä tähän on käytetyt menetelmät, jotka vaativat oppilaan päättelykyvyltä enemmän. Jean Piaget puhuukin, että eri ikäisillä lapsilla on erilaiset valmiudet omaksua tietoa ja heidän tulisi saada omaa ikäänsä vastaavaa loogista ajattelykykyä kehittävää toimintaa.( Piaget 1988, 8). Leirikouluissa käytetään paljon TOKO-menetelmiä, eli toimintakokemuksien kautta oppimista. Olemme työtiimissämme havainneet, että monet näistä menetelmistä vaativat fysiikalta paljon, joten nuoremmille oppilaille vaikeusaste olisi liian suuri. Lisäksi kuudesluokkalaisilla on paljon suurempi valmius prosessoida kokemaansa ja saada kenties eväitä yläastetta varten. Tämän huomaa hyvin myös tehdyistä haastatteluista, jossa erityisesti tytöt analysoivat leirikoulua kypsällä tavalla Majoittuminen Pääpaino leirikouluissa on toiminnan kautta oppimisella ja uusilla yhteisillä elämyksillä. Leirikoulu alkaa yleensä yhteisellä bussimatkalla, joka auttaa irrottautumaan normaalista kouluympäristöstä ja antaa lähtemisen tunteen. Perille saavuttaessa on heti leiri-info, jossa kerrotaan leirin kannalta olennaiset asiat. Samalla koko leiriä vetävä tiimi esittäytyy ja kertoo jotain itsestään samoin kuin leiriläiset. Tämän jälkeen on joko majoittautuminen leirikeskukseen tai puhtaiden vaatteiden jättäminen sisälle ja valmistautuminen maastoon siirtymiseen. Parhaimmat kokemukset ovat ehdottomasti syntyneet metsässä yöpymisestä, jota suosittelemme luokille leirin ajankohdasta riippuen. Yövyttäessä ulkona on aina otettava huomioon oppilaiden varusteiden taso, jotta kaikki voisivat osallistua telttamajoitukseen. Leiriä pystytettäessä saadaan heti yhdessä tekemisen kokemus ja oppilaat näkevät konkreettisesti, mitä on mahdollista saada aikaan luokan yhteispanoksella. Metsässä oppilaat lähtevät samalta viivalta, ovat riippuvaisia toisistaan vieraan elementin keskellä.

17 13 Leirikeskuksessa majoittautuessa pyrimme järjestämään mahdollisimman paljon toimintaa ulkona. Tarkoituksena on saada aikaan vieras toimintaympäristö ja ero koulupäivän sisällä istumiseen. Oppilaat näkevät toisensa erilaisessa ympäristössä ja toisenlaisissa tilanteissa kuin koulussa Toimintapisteet ulkona ja sisällä Toimintapisteet suunnitellaan yhdessä opettajan kanssa niin, että ne ovat mielekkäitä ja toisiinsa nähden erilaisia. Tavoitteena on omien rajojen kokeilu turvallisessa ilmapiirissä ja toisen huomioon ottaminen. Toimintapisteissä edetään aina ryhmänä. Pisteet ovat kestoltaan suunnilleen saman mittaisia ja niissä eteneminen vaatii ryhmältä toistensa huomioonottamista ja käytännön suunnittelua. Suosittuja ulkotoimintapisteitä ovat kalliolta laskeutuminen, korikiipeily ja melominen intiaanikanooteilla. Näiden lisäksi on rakenneltu banaanilautta, jota ryhmä on päässyt kokeilemaan. Uusin toimintapiste on vaijerirata (80m.), jota halukkaat ovat päässeet kokeilemaan. Näiden lisäksi on yhteisiä ulkoleikkejä, joiden perusidea on ryhmäyttää luokkaa. Vapaa-ajalla on mahdollisuus pelata ulkopelejä. Hauskinta oli vaijerirata!

18 14 Sisällä tapahtuvista toimintapisteistä suosittuja ovat olleet tinakorun tekeminen muottihiekkaan, oman mukin tai tyynyliinan maalaaminen sekä leipominen. Nämä sisäpisteet toimivat opettajan ja luokan niin halutessa myös ulkopisteiden kanssa yhdessä. Monesti luokka haluaa tehdä jonkin käsin kosketeltavan muiston leirikoulusta ja siihen tarkoitukseen kokemukseni mukaan sisäpisteet ovat oivallisia. Velskolassa tehtiin kaikenlaista. Leirikoulut loppuvat yhteiseen ketunmetsästys-leikkiin maastossa, jossa oppilaat metsästävät tietylle kartta-alueelle piiloutunutta kettua (ohjaajaa). Apuvälineinä leikissä ovat kartat ja radiopuhelimet. Tässä leikissä tarvitaan kaikkia niitä yhteistyötaitoja, joita ollaan harjoiteltu leirikoulun aikana. Oppilaat muodostavat 4-6- hengen ryhmän ja päättävät yhdessä metsästysstrategian. Heidän on sovittava tehtäväjako ryhmässä ja huomioitava toisia ryhmiä. Maastossa edetään aina ryhmänä kävellen, ettei kukaan jää porukasta. Oppilaat näkevät, että selviytyäkseen leikissä, heidän on toimittava ryhmänä, jossa kaikilla on oma tehtävä.

19 Toimintapisteiden purku Oppilaita kannustetaan kokeilemaan kaikkia toimintapisteitä, mutta kerrotaan myös, että niiden suorittamisesta voi kieltäytyä. Ideana on, että oppilaalle annetaan turvallisessa ympäristössä oikeus päättää itse, haluaako hän kokeilla omia rajojaan vai ei. Kieltäytyminen jostain toimintapisteestä ei tarkoita pelkuruutta, vaan on rohkeutta ilmaista mielipiteensä ja nähdä omat rajansa. Oppilailta ja opettajilta saadun suullisen palautteen perusteella nämä ennakkoon kerrotut asiat ovat estäneet niiden oppilaiden kiusaamisen, jotka ovat halunneet kieltäytyä jostain toimintapisteestä. Lisäksi toimintapisteiden riittävä erilaisuus takaa sen, että miltei jokaiselle löytyy jokin sellainen toimintapiste, johon ryhtyminen vaatii riskin ottamista. Riski on yleensä enemmänkin henkisellä tasolla, ajatuksena siitä, että epäonnistuu. Mitä muut silloin sanovat? Toimintapisteitä puretaan mahdollisuuksien mukaan heti paikan päällä keskustelemalla niistä tunnelmista ja kokemuksista, joita oppilailla on ollut. Yhteinen purku tapahtuu illalla yhdistämällä päivän toimintapisteiden kokemukset ja iltahartaus. Iltahartauden teemaksi valitaan esimerkiksi luottaminen, jossa käsitellään luottamista vaatineita toimintapisteitä. Leirin vetäjät pitävät lyhyen alustuksen, jonka jälkeen on mahdollisuus yhdessä keskustella aiheesta. Ideaali olisi, jos toimintapisteiden kokemukset voitaisiin purkaa heti niiden yhteydessä, mutta käytännössä olen havainnut tämän olevan aika hankalaa. Oppilaiden toimiessa ryhmissä osalla pisteistä menee enemmän aikaa kuin muilla. Kaikki pisteet eivät edes tarvitse erillistä purkua, vaan niitä voidaan käydä läpi toiminnan ohessa, simultaanisesti. Opettajien rooli leirikoulun purkamisessa ja sitä kautta hyödyntämisessä on erityisen merkittävä. Opettajalla on itsellään mahdollisuus osallistua toimintapisteisiin oppilaiden kanssa ja saada siten yhteinen kokemus luokkansa kanssa. Opettaja on ollut oppilaiden silmissä jakamassa yhteistä kokemusta, ei tekemässä sitä mahdolliseksi tai ohjaamassa. Tämä yhdessä kokeminen on avannut oppilaille uuden puolen opettajasta.opettajallekin on tullut hankalia paikkoja ja opettajakin on pelännyt esimerkiksi kalliolta laskeutumista.

20 16 Opettajat ovat pitäneet tärkeänä mahdollisuutta itse osallistua ja samalla tarkkailla omaa luokkaansa. Myöhemmin monet opettajat ovat pyytäneet oppilaita piirtämään tai kirjoittamaan leirikoulukokemuksistaan ja sitten ollaan yhdessä käyty läpi saatua materiaalia Resurssit ja voimavarat työhön Työntekijöitä leirikoulutoiminnassa on kolme. Kaikilla on pohjakoulutuksena kirkon nuorisotyönohjaajan tutkinto, jonka lisäksi on lähinnä seikkailu- ja elämyspedagogisia lisäkoulutuksia. Tärkeää on myös yhteisen työnäyn löytäminen, pelkkä koulutus ei riitä. Täytyy olla kiinnostunut leirikoulusta työmuotona ja lisäksi on oltava valmis tekemään pitkiäkin ajanjaksoja tiimissä. Leirikoulut vaativat myös työntekijöiltä laajaa yhteistyötä ja hyvää työilmapiiriä! Lisäksi työssä on mukana tarpeen niin vaatiessa vapaaehtoisia kerhonohjaajia ja oppilaiden vanhempia. Kullakin työntekijällä on oma vastuutoimintapiste, jonka välineet ja käytännön valmistelut hän hoitaa. Opettajalla on jakamaton kokonaisvastuu luokastaan leirin aikana, joka perustuu virkavelvollisuuteen, ohjelmavastuuta hänellä ei ole. (Kuronen ym. 1997, 13.) Hyvät varusteet ovat ehdoton asia leirikoulun onnistumiseksi. Olarin seurakunta on panostanut myös taloudellisesti leirikoulutoimintaan hankkimalla ajanmukaiset ja turvalliset välineet toimintaan. Taloudelliset resurssit eivät ole leirikoulutyön esteenä. Toimintapisteisiin sisältyy myös mahdollisuus tapaturmiin. Suunnittelussa otetaankin erityishuomioon turvallisuuskysymykset ja asianmukainen turvavarustus. Työntekijät pitävät myös jatkuvasti yllä ensiapukoulutustaan osallistumalla ea-kursseille säännöllisin väliajoin. Kaikki suunnittelu tapahtuu yhteisvoimin työtiimissä, johon tuodaan uudet kokeilukelpoiset ideat. Ajatuksena on ideoida rajoja asettamatta ja poimia parhaimmat ideat jatkosuunnittelua varten. Uusimmat toimintapisteet ovat syntyneet juuri tällaisten