Neljännesvuosittain ilmestyvä kulttuurilehti Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry

Transkriptio

1 Neljännesvuosittain ilmestyvä kulttuurilehti Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry

2 Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf PL 247, Helsinki SSN-L ISSN (Painettu) ISSN (Verkkojulkaisu) Vastaava toimittaja: Reino Kurki-Suonio Toimituskunta: Mikael Enckell, Vesa Hirvonen, Juha-Pekka Rissanen, Sirkku Salmela, Mila Westerberg. Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 20 euroa. Ilmoitushinnat: 1/1 s. 170 euroa, 1/2 s. 95 euroa, 1/4 s. 55 euroa, 1/8 s. 35 euroa. Painopaikka: Painomerkki Oy, Helsinki. Taitto: Kirsi Pääskyvuori. Vantaan kaupungin järjestämällä kansainvälisellä lastenleirillä oli lapsia myös Vantaan ystäväkunnasta Israelissa, Mate Jehudasta (kuva: Laila Jouhki). Lisää Vantaan ystäväkuntavierailuista s vsk. nro 3/2015 Kysymys kokonaisharkinnasta hallituksen muodostaminen Suomessa ja Israelissa...4 Antisemitismikin on rasismia...7 Historiallinen onnistuminen vai erehdys?...8 Planeetalle ravintoa...11 Janis Lipken muistopaikka Riiassa...12 Ystäväkuntavieraita Vantaalla...13 Rakkausrunoutta israelilaisen Profeti Della Quinta -yhtyeen tulkitsemana...14 Alexander Gorinin konserttikiertue Suomessa...15 Suomi ja Israel hyviä paikkoja lapsille...16 Kunniakonsuli Fredrik Ekholm Tampereella...16 Juutalais- ja arabinuoret edistävät rauhaa musiikin avulla...17 Tiša be av -päivän gallup...18 Tulevaisuuden uusiutuvaa energiaa...19 Israelin suurin aurinkopaneelikenttä otettiin käyttöön...19 Beit Shearim maailmanperintökohteeksi...20 Portaikko toisen temppelin ajalta...20 Viljan viljelyä vuotta sitten...21 Israelilainen lomakylä Kaaville...22 Vapaa pääsy, ohjelma 5 40 Israel-ystävyystoimikunta vuotta Suuri Israel-juhla Astoria-salissa klo 15 Iso Roobertinkatu 14, Helsinki Mukana Israelin suurlähettiläs Dan Ashbel, juhlapuhujana kansanedustaja Peter Östman, John Remes, Juha-Pekka Rissanen, Laila Takolander Musiikki: Angelika Klas, sopraano ja Marko Hilpo, piano Avustuslahja Ukrainan juutalaisille Järjestää Israel-ystävyystoimikunta 2 JEDIDUT

3 Shalom! Mennyt kesä on ollut melko rauhallinen Israelin näkökulmasta katsoen. Tottahan toki siellä jatkuvasti riittää kuohuntaa myös viime kuukausina on erityisesti Jerusalemissa ollut yksittäisiä palestiinalaisten iskuja israelilaisia vastaan mutta ainakin laajamittaisilta aseellisilta konflikteilta on vältytty. Yksi mielenkiintoinen Israelissa esiin noussut mielipide on, että syyrialaispakolaisia olisi otettava Israeliin, ja että heitä olisi autettava aineellisesti ja henkisesti. Tämä ei ole tietenkään yksinkertainen asia, kun on kyse virallisesti sotatilassa Israelin kanssa olevasta valtiosta. On niitä, jotka eivät ole valmiita antamaan apua, mutta hyvin voimakas on myös se ääni, joka vaatii inhimillisyyttä. Tämä luo toivoa paremmasta tulevaisuudesta kansojen välille. Israel on jo useana vuonna ottanut Syyrian sisällissodassa haavoittuneita syyrialaisia hoitoon erityisesti Pohjois-Israelin sairaaloihin, ja näin on moni saanut kriittisellä hetkellä korvaamattoman tärkeän avun ja säilyttänyt henkensä israelilaisen huippuosaamisen ansiosta. Samaan aikaan on kuulunut niitäkin uutisia, joiden mukaan ISIS on jo ampunut raketteja Israeliin niin pohjoisessa Syyrian puolelta Golanin kukkuloille kuin myös etelässä Egyptin puolelta Siinailta Negevin autiomaahan. Tuon brutaalin äärijärjestön toimintaan kuuluu kauhun herättäminen, ja näinhän terrorijärjestöt aina toimivat. Tällaisella rakettitulituksella ISIS viestittää olevansa valmis sotimaan päävihollistaan, sionistista valtiota vastaan. Tulevaisuudessa saatetaan Lähi-idässä olla siinä tilanteessa, että ääri-islamistiset tahot yhdistävät voimansa hyökätäkseen Israelia vastaan. Vaikkei synkkiä ennusteita sinänsä kannata laatia, saattavat anti-sionistiset ja anti-israelilaiset eli antisemitistiset voimat saada aikaan vielä nykyistä pahempaa jälkeä. Iranin kanssa tehdyn ydinsopimuksen kaikista seuraamuksista ei voida mitenkään olla varmoja, vaikka automaattisesti se ei johtaisikaan Iranin ja Israelin väliseen yhteenottoon. Ei kai mikään maa voi suhtautua piittaamattomasti sellaisiin uhkauksiin, joita Iranin johto on toistuvasti esittänyt Israelia vastaan! Israelin rinnalla Saudi-Arabia on ilmaissut huolensa tilanteen kehittymisestä, ja näin on mielenkiintoisessa Lähiidän paletissa näkyvissä uudenlainen väriyhdistelmä Israel- Saudi-Arabia-akselilla. Koska edellä sanottu on kovin poliittista, vaikkakin hyvin yleisellä tasolla, on jälleen muistutettava, että Suomi-Israel Yhdistysten Liitossa pysymme pääasiallisen tehtävämme puitteissa: rakennamme Israelin ja Suomen välille ystävyyden siteitä kulttuurivaihdon, vierailujen yms. keinoin. Menneenä kesänä Israelista olikin jälleen koululaisryhmä Vantaalla osallistuen kansainväliselle leirille. Myös Vantaan kaupunki kutsui Mate Jehudan piirikunnasta vieraita tutustumaan Kivistön asuntomessuihin ja suomalaiseen tilanteeseen muutenkin. Lisäksi esimerkiksi telavivilainen urkuri Alexander Gorin kävi menestyksekkäällä konserttimatkalla Suomessa ja jotain muutakin myönteistä on tapahtunut. Tämä kaikki on omalta pieneltä osaltaan ystävyyden rakentamista kansojemme välille, ja sitä todella tarvitsemme. Juha-Pekka Rissanen Suomi-Israel yhdistysten liitto ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomien ystävyysyhdistysten liitto. Tätä linjaa seuraten Jedidut pyrkii lisäämään Israelin maan ja kansan tuntemusta sekä levittämään tietoa Israelin kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta. Toimintansa liitto rahoittaa pääosin jäsenmaksutuloilla ja ystävyysyhdistyksenä saamallaan valtionavustuksella. Jotta jäsenmaksut voitaisiin pitää alhaisina eikä Jedidutin ilmestyminen siitä huolimatta vaarantuisi, liittohallitus toivoo, että liiton tavoitteita kannattavat voisivat tukea sen toimintaa lahjoituksin pankkitilille FI Pienetkin lahjoitukset ovat tervetulleita. Liiton verkkosivuilta löytyy tietoja Israel-ystävyyteen liittyvästä toiminnasta Suomessa sekä linkkejä Israel-tietouden ja Israelin kulttuurin kannalta kiinnostaviin verkkosivuihin. Täydennyksiä näihin tietoihin voi lähettää osoitteella JEDIDUT

4 KYSYMYS KOKONAISHARKINNASTA HALLITUKSEN MUODOSTAMINEN SUOMESSA JA ISRAELISSA John Burstein Sanotaan, että maassa on sellaiset poliitikot, mitkä sen kansa ansaitsee. Samoin käytäntö, jota kussakin maassa noudatetaan hallitusta muodostettaessa, kielii kyseisen maan kulttuurista tai ainakin sen poliittisesta kulttuurista ja historiasta. Ajatellaan vaikka Britanniaa, parlamentaarisen järjestelmän kehtoa, jossa normaalitilanteessa hallituksen muodostamisesta ei tarvitse neuvotella puolueiden kesken, sillä vaalijärjestelmä takaa voittajalle vahvan etulyöntiaseman parlamentin alahuoneessa. Tänä keväänä käydyissä vaaleissa konservatiivipuolue sai enemmistön paikoista, vaikka sen äänimäärä jäi 37 prosenttiin annetuista äänistä. Toisaalta Itsenäisyyspuolue (UKIP) joutui 12,6 prosentin ääniosuudella tyytymään yhteen ainoaan parlamenttipaikkaan. Näin käy maassa, jossa ei ole suhteellista vaalitapaa, vaan jossa taistellaan jokaisesta yhden paikan vaalipiiristä erikseen. Mitä se kuvastaa? Edustaja per alue -periaate on huomattavasti vanhempi kuin mies ja ääni -sääntö. Tilanteessa, jossa yleistä äänioikeutta ei tunnettu, eikä sitä teknisesti edes olisi ollut mahdollista toteuttaa, oli varsin luonnollista, että pienehkön alueen mahtihenkilöt nimesivät tai valitsivat edustajansa parlamenttiin. Kuten tiedetään, Englannin poliittinen kehitys on kautta vuosisatojen ollut evolutionääristä, ainakin verrattuna Manner-Eurooppaan, eikä siellä ole ollut aivan niin jyrkkiä historian taitekohtia, että olisi aloitettu puhtaalta pöydältä. Niinpä järjestelmä, jota muualla pidettäisiin epätarkoituksenmukaisena ja epäoikeudenmukaisenakin, kertoo jotain olennaista Englannin ja Britannian katkeamattomista perinteistä. Toki Skotlannin puoluekentän eriytyminen Englannista ravistelee järjestelmää, mutta tässäkin asiassa noudatetaan perinteitä, eli paikataan olemassa olevaa, aivan kuten aikoinaan äänioikeutta laajennettiin asteittain muuttamatta järjestelmän perusolemusta. Suomi taas on historiallisessa katsannossa nuori valtio. Se on naapuriensa Ruotsin ja Venäjän, siis historian todellisten subjektien eräänlainen jäännöserä, joka ihme kyllä jäi henkiin ja alkoi elää itsenäistä elämää. Eihän Helsinkikään ole alun perin suomalaisten omien pyrkimyksien tuotos, vaan se on ruotsalaisten perustama kaupunki, jonka venäläiset julistivat pääkaupungiksi. Näitä tulin ajatelleeksi kuullessani Juha Sipilän ilmoituksen siitä, että Keskusta lähtee kokoamaan hallitusta yhdessä Perussuomalaisten ja Kokoomuksen kanssa. Ratkaisussa ei ollut muuta yllättävää kuin ehkä Ruotsalaisen kansanpuolueen poisjättäminen. Ratkaisu olisi vaalituloksen ja monen muun seikan nojalla ollut helposti ja uskottavasti perusteltavissa, mutta hallituksenmuodostaja Sipilä tyytyi vetoamaan kokonaisharkintaan, eikä perusteluja ole sen koommin saatu kuulla myöskään pääministeri Sipilältä. Annettiin ymmärtää, että hallituskumppaneita valittaessa kaikki ovat samalla viivalla, ja että virkamiesmäisen viileästi tarkastellaan, ketkä sopivat veneeseen ikään kuin äsken ei olisi käyty vaaleja, ikään kuin ei olisi kyse näkemyksistä ja politiikasta. Hallituksen muodostivat siis kolme isoa porvari- tai oikeistopuoluetta, jotka myös ovat eduskunnan kolme suurinta puoluetta. Neljännelle isohkolle puolueelle eli Sdp:lle lankesi jo toinen peräkkäinen kautta aikain huonoin eduskuntavaalitulos, ja puolue menetti enemmän ääniä kuin mikään muu puolue. Kuitenkin se suomalaisen virkamiesmäisen järjestelmän mukaan kilpaili hallituspaikasta yhdenvertaisesti muiden kanssa. Joidenkin lehdistössä esitettyjen arvioiden mukaan olisi oikeasti ollut lähellä, että sosiaalidemokraatit olisivat päässet hallitukseen. Epäilemättä silloinkin olisi vedottu kokonaisharkintaan. 4 JEDIDUT

5 Presidentti Rivlin antaa Netanjahulle hallituksenmuodostamistehtävän toukokuussa 2015 (kuva: Wikipedia). Tästä näkee, että väärään paikkaan tuotu (näennäinen) tasapuolisuus ja virkamiesmäisyys itse asiassa antavat sijaa sanelulle ja mielivallalle. Alamaiset nyökkäävät. Israelissa ei olisi koskaan hyväksytty sisällöllisesti noin köyhää perustelua. Olkoonkin, että Israel nykymuodossaan on nuori valtio, niin juutalaiset ovat historian vanhimpia poliittisia subjekteja. Valtiollinen historiamme ulottuu aina tuomareihin asti, ja vaikka meillä Temppelin tuhoutumisen jälkeen ei ole ollut edes osittain itsenäistä valtiota, se ei tarkoita, ettei meillä myös diasporassa olisi ollut poliittista kulttuuria, tai että olemassaoloa vieraiden kansojen armoilla olisi periaatteellisesti pidetty normaalitilana. Juutalaiselle (poliittiselle) kulttuurille ominaisia ilmiöitä ovat muun muassa ei-itsevaltaisten johtajien tärkeä asema, kilpailevat fraktiot ja keskustelevaisuus, johon liittyy myös asioiden perusteleminen. Daavidkaan ei ollut niin mahtava, ettei profeetta Natan olisi tohtinut moittia häntä, mutta kyllä Natan joutui perustelemaan moitteensa, eli miksi oli väärin viedä Batseba Uurialta. Toisaalta Salomon kausi huokuu keskustelemattomuutta, joka kuninkaan kuoltua purkautuu riitana ja valtakunnan hajoamisena siten, että Juudan kuningaskunta perusolemukseltaan edustaa Leea-heimojen fraktiota, Israel (Efraim) taas Raakel-heimoja. Näin historiamme kohokohta Salomon valtakausi toimii myös varoittavana esimerkkinä. Nyky-Israelissa asiat menevät niin, että puolueet valitsevat hallituksenmuodostajan, eikä päinvastoin. Näin tehtiin myös maalisvaalien jälkeen. Jokainen puolue kävi vuorollaan presidentti Rivlinin luona ilmaisemassa mielipiteensä tulevan pääministerin henkilöllisyydestä. Koko keskustaoikeisto eli 67 kansanedustajaa edustavaa kuusi puoluetta suositteli Benjamin Netanjahua, joka näiden suositusten nojalla sai toimeksiannon muodostaa maahan hallitus. Toisin sanoen muodostettava koalitio valitsi tulevan pääministerin parlamentaaristen voimasuhteiden ja aatteellisen suuntautumisensa nojalla. Vastakkainen esimerkki on vuoden 2009 vaaleista, joissa Kadima-puolue hävisi yhden paikan silti säilyttäen asemansa suurimpana puolueena. Siitäkin huolimatta Kadiman Tzipi Livnistä ei tullut pääministeriä, sillä mikään muu puolue ei suositellut häntä. Aatteellisesti oli näes helpompi ryhmit- JEDIDUT

6 tyä Likudin ympärille. Matemaattisestikin se oli perusteltua, sillä Likud oli vaaleissa voittanut 15 lisäpaikkaa jääden vain yhden paikan Kadimasta. Saatuaan tänäkin keväänä hallituksenmuodostajan tehtävän Netanjahu teki selväksi, että hän muodostaa hallituksen luonnollisten kumppaneidensa eli aatteellisesti samanhenkisten kanssa. Sikäli kuin koalitiota lavennettaisiin vasemmalle, muut puolueet liitettäisiin oikeistolaiseen perusrakenteeseen. Monen sinänsä vaikean neuvotteluvaiheen jälkeen Israel sai kuin saikin toukokuussa hallituksen, joka koostuu juuri niistä puolueista, jotka olivat suositelleet Likudin Netanjahua. Vain Avigdor Liebermanin Israel kotimme -puolue jäi pois, mutta sekään ei vedonnut kokonaisharkintaan, vaan siihen että Netanjahu sen mielestä ei ollut pitänyt Venäjä-taustaiselle väestölle antamiaan vaalilupauksia esimerkiksi juutalaisuuteen kääntymistä koskevien giur-järjestelyjen suhteen. Israelilainen politiikka on useasti kovaa ja kielenkäyttö kärkevää. Loukkaavista sanoista ja kovasta pelistä johtuen saattaa jäädä huomaamatta, että se kaikesta huolimatta jollain tasolla on suomalaista politiikkaa rehellisempää, suorempaa. Johtuisiko tämä siitä, että Israel lähtökohdiltaan on perhe, joka tunnetusti on pahin ja paras? Seurasin Israelin hallituksen asettamisen määrämuotoisia äänestyksiä ja ministerien valaseremoniaa suorana lähetyksenä Knessetistä 14. toukokuuta. Oli silmiinpistävää, miten täydellisesti ilmapiiri muuttui keskustelujen ja äänestysten jälkeen. Vastakkainasettelusta ei ollut tietoakaan, kun ministerit vuorollaan menivät puhujankorokkeelle vannomaan valansa. Alas tullessa jokaista uutta ministeriä oli vastassa iso joukko Knessetin jäseniä sekä hallitus- että oppositio- Juutalaista keskustelukulttuuria: Natan nuhtelee Daavidia; Henri de Triquetin ( ) pronssireliefi Pariisin Madeleine-kirkon ovessa (kuva: Wikimedia). puolueista. Kaikki halusivat onnitella uusia ministereitä kuin perhejuhlassa konsanaan. VTM John Burstein on työskennellyt sisällöntuottajana journalistiikan, politiikan ja eri organisaatioiden puitteissa. Hän on Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvoston varapuheenjohtaja. Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Hakehilan numerossa 2/2015. Toiviomatkojen matkat aurinkoiseen Israeliin Lähdöt keväällä 2016: 28.2., 6.3., 13.3., 20.3., 27.3., 3.4., Lähdöt syksyllä 2016: 23.9., 30.9., 7.10., , , , Annankatu C, HELSINKI. (09) , 6 JEDIDUT

7 ANTISEMITISMIKIN ON RASISMIA Simon Livsonin puheenvuoro Helsingin kansalaistorilla järjestetyssä Meillä on unelma -mielenosoituksessa Olemme tänään kokoontuneet osoittamaan mieltä rasismia ja vihaa vastaan sekä puhumaan monikulttuurisuuden puolesta. Juutalaiset tulivat Suomeen noin 150 vuotta sitten. Nykyään me juutalaiset Suomessa olemme ennen kaikkea suomenjuutalaisia ja täysin integroituneita suomalaiseen yhteiskuntaan. Integroituminen vie oman aikansa. Tärkeää on, että yhteiskunta, joka haluaa rakentaa suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta keskuudessaan, luo sille hyvät puitteet. Toisaalta on vähintään yhtä tärkeää, että integroituva on myös todella valmis integroitumaan. Me juutalaiset tiedämme, miltä tuntuu olla vihan ja rasismin kohteena, emmekä halua kokea sitä Suomen maaperällä. Haluamme elää Suomessa, joka on suvaitsevainen ja arvostaa eri kulttuureja ja näitä kulttuureja edustavia ihmisiä. Juuri tämän takia muun muassa Magneettimedia-lehden sisältö antisemitistisyydellään, rasistisuudellaan ja vihanlietsonnallaan on äärimmäisen ongelmallinen, jos kerran tavoitteenamme on saavuttaa suvaitsevaisen yhteiskunnan kriteerit. Sananvapauden nimissä ei voi kaikkea sanoa, varsinkaan silloin kun sen tarkoituksena on lietsoa vihaa kansan keskuudessa. On mainitsemisen arvoista, että 1900-luvun aikana kaikkein kehittyneimmät yhteiskunnat olivat juuri niitä, jotka avasivat porttinsa ulkopuolisille. Toivon, että muistaisimme juutalais-kristillisen perinteemme viisaat sanat: Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi (Genesis 1:2). Olemme kaikki samasta muotista tehtyjä, mutta kuitenkin hyvin erilaisia. Erilaisuus on ihmiskunnan rikkaus. Erilaisuus voi yhdistää ja rikastuttaa. Kunnioittamalla toisiamme pääsemme pitkälle ja voimme rakentaa yhteistä tulevaisuutta maassa, joka on vapaa vihasta ja rasismista ja täynnä lähimmäisenrakkautta. Tämän eteen on tehtävä yhdessä töitä. Simon Livson on Suomen juutalaisten seurakuntien ylirabbiini. Valomerkki-verkkolehdelle (valomerkki.fi) edellä mainitun tapahtuman yhteydessä antamassaan haastattelussa hän totesi, että antisemitistisen rasismin taustalla on suhtautuminen Israelin valtioon vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen. Silloin mielikuvat pienestä Daavidista suurta Goljatia vastaan kääntyivät päälaelleen. Tästä on seurannut yksipuolinen juutalaisvaltion demonisoiminen, mikä sellaisenaan jo täyttää antisemitistisen rasismin tuntomerkit. Se heijastuu usein myös asenteissa yleisesti juutalaisuutta ja eri maiden juutalaisia kohtaan. Tässä ilmapiirissä juutalaisvastaisuudesta on tullut tabu, joka on haluttu eristää muusta rasismista. Uusi yhdistys Uudet tuulet puhaltavat Malminkadulla! Pitkään kaivattu Helsingin juutalaisen seurakunnan ystävät ry on aloittanut toimintansa. Yhdistyksen tavoitteena on tukea Helsingin juutalaista seurakuntaa sekä esitellä juutalaista kulttuuria ja seurakuntaa kaikille juutalaisuuden ja Israelin ystäville tapahtumien ja tapaamisten kautta. Jäsenyydestä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyden Ariel Nadbornikiin JEDIDUT

8 HISTORIALLINEN ONNISTUMINEN VAI EREHDYS? Hannu Taipale Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier, EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini ja Iranin ulkoministeri Javad Zarif poseeraavat Wienin Itävalta-keskuksen näyttämöllä (kuva: Wikimedia/US State Department). Menneen kesän puhutuimpia Lähi-itä-aiheita Syyrian ja Irakin ISIS-taistelujen ja niiden aiheuttaman pakolaisuuden ohella on ollut Iranin ja niin sanottujen P5+1-maiden (Britannia, Kiina, Ranska, Saksa, Venäjä ja Yhdysvallat) neuvottelut Iranin mahdollisesta ydinaseen kehittämisestä ja sen ydinteknologian valvonnasta. Tiistaina Wienistä kerrottiin, että näissä neuvotteluissa on päästy sopimukseen. Sopimuksen tavoitteena on (HS ), että - Iran pysyy yli vuoden päässä ydinaseen valmistamisesta - Iran hankkiutuu eroon 98 prosentista rikastettua uraaniaan - Iran poistaa käytöstä kaksi kolmasosaa sentrifugeistaan ja asettaa ne kansainvälisen valvontaan, ja - kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA saa valtuudet vapaisiin tarkastuksiin. Iranin-vastaisia pakotteita aletaan poistaa asteittain, kun Iran täyttää oman osansa sopimuksesta, mutta ne voidaan palauttaa 65 päivässä, jos Iran ei sitä noudata. Yhdysvaltain presidentti Obama on riemuinnut historialliseksi kuvaamastaan sopimuksesta, kun taas Israelin pääministeri Netanjahun mukaan kyseessä on historiallinen erehdys. Kuinka on? En liene ainoa, joka on seurannut hämmentyneenä Israelin ja Yhdysvaltain johdon käymää keskustelua Iranin kanssa solmitusta sopimuksesta. Jos arvioimme sitä presidentti Obaman tähänastisten saavutusten valossa, niin ne eivät puhu sopimuksen onnistumisen puolesta. Obaman vaalitaistelussaan tekemä populistinen lupaus joukkojen vetämisestä Irakista tiettyyn määräaikaan mennessä miellytti kansalaisia. Mutta tuskin olin ainoa, joka arvasi sanoa, että Irakin heikon hallituksen vastustajat odottivat kieli pitkällä vetäytymisen päättymis- 8 JEDIDUT

9 Netanjahu ja Obama ovat jyrkästi eri mieltä sopimuksen vaikutuksista (kuva: White House/Pete Souza). tä käydäkseen hallituksen kimppuun, ja niin myös tapahtui. Obaman Nobel-palkittu ele syöksi Irakin sekasortoon ja väkivaltaan vailla vertaa. Yhtä huonosti kävi Obaman Kairon puheesta alkaneelle arabikeväälle. Kommentit puheesta olivat liki hurmoksellisia, ja siitä piti alkaa uusi aamu Idän ja Lännen suhteissa. Israelin sotkeminen puheeseen tuskin paransi seurauksia. Arabitalveksi ja kylmimmäksi sellaiseksi arabikevät muuttui Syyriassa. Obaman Syyrialle asettama kaasuaseen käyttöön liittyvä punainen linja osoittautui puheeksi ilman katetta ja kertoi Venäjän presidentti Putinille, että Obama ei tule olemaan esteenä Krimin ja Itä-Ukrainan miehitykselle ja sotatoimille. Miten käy Iranin suhteen? Kun katsoo ja kuuntelee, mitä Yhdysvaltojen ulkoministeri John Kerry kertoo sopimuksen merkittävyydestä ja erinomaisuudesta, tulee vakuuttuneeksi, että niin on. Kun katsot ja kuuntelet, mitä puutteita ja vaaroja tehty sopimus pääministeri Netanjahun mielestä sisältää, olet vakuuttunut, että myös näin on. Kumpi on oikeassa? Kertooko jotain se, että Iranissa kansa kokoontui (johtajien käskystä?) kaduille heti sopimuksen synnyttyä juhlimaan sitä, ja että Iranin johtaja kertoi Libanonissa Hizbollahin vieraana ollessaan Israelin olevan sopimuksessa hävinnyt osapuoli. Tai se, että kaikki Israelin merkittävät puolueet arabipuolueita ja vihervasemmistolaista Meretziä lukuun ottamatta ovat suurin piirtein samaa mieltä sopimuksen sisällöstä pääministeri Netanjahun kanssa, vaikkakaan eivät hänen tavastaan hoitaa asiaa Israelin puolesta. Iranilaisten riemu tuskin johtuu heidän ymmärtämättömyydestään tai tyhmyydestään, eikä Israelin pettymyskään Ajatollah Khamenei hymyilee (kuva: israelagainstterror.blogspot.com). johdu tästä. Näin siitä huolimatta, että muslimipuolella on taito selittää suuretkin tappiot voitoiksi. Mutta tästä ei nyt ole kysymys. Sopimus vapauttaa Iranin käyttökiellossa olleet ja vapautuvan öljykaupan tuomat varat muun muassa Hamasin ja Hizbollahin entistä tuhdimpaan tukemiseen. Myöskään Lähi-idän sunnivaltiot kuten Jordania ja Saudi- Arabia eivät ole ilahtuneita sopimuksesta, sillä ne arvioivat Iranin pyrkivän nyt vapautuneilla varoilla horjuttamaan kaikkia Lähi-idän sunnivaltioita. Kumpi on erehtynyt tai harhauttaa meitä? Kerryn viimeksi käyttämä argumentti, että sopimuksen hyväksymättä jättäminen heikentäisi dollarin asemaa maailman varantovaluuttana, viitannee siihen, että sopimuksen sisältö ei olekaan niin hyvä kuin on annettu ymmärtää. Lisäksi Iranin taholta tulee jatkuvasti kylmää vettä Amerikan(kin) niskaan Iranin todellinen johtaja ajatollah Ali Khamenei antoi Amerikalle täyslaidallisen ja huudatti kuulijoillaan: Kuolema Amerikalle, kuolema Englannille, kuolema Israelille! Pari päivää sopimuksen julkaisemisen jälkeen hän julkaisi kirjan Iranin oikeutuksesta tuhota Israel. Jopa ulkoministeri Kerry on huolissaan Khamenein retoriikasta. Amerikalla ja Englannilla ei liene toistaiseksi terrori-iskuja pahempaa vaaraa, mutta Israel on välittömän uhan alla. Venäjän Iranille pikavauhtia lupaamat uudet S-300-ohjukset eivät vähennä Israelin huolia. Myös IAEA:n entinen varajohtaja Olli Heinonen arvelee, että sopimuksessa on niin paljon porsaanreikiä, että ellei Iran muutu, kymmenen vuoden kuluttua se voi olla lähempänä ydinasetta kuin nyt. Sopimus antaa Iranille luvan jatkaa uraanin rikastamista, mitä sen ei Heinosen mielestä rauhanomaisiin tarkoituksiin tarvitsisi tehdä. Vuonna 2025 Iran saa lisätä rikastamiseen käytettävien sentrifugien määrää niin, että varoaika uraanin rikastamiselle ydinasetta varten JEDIDUT

10 lyhenee sitä seuraavien viiden vuoden aikana 2 3 viikkoon. Nykyisin varoaika on pari kolme kuukautta, ja sopimuksen myötä sen toivotaan pitenevän vuoteen. Edelleen Heinonen arvioi, että Iran pyrkii shiiojen vahvistamiseen kautta Lähiidän, mikä heiluttaa sunnilaisten arabijohtajien valtaistuimia. Kaikki Obaman puolueen demokraatitkaan eivät ole vakuuttuneita sopimuksen erinomaisuudesta. Kärkidemokraatti, edustajainhuoneen ulkoasiain komitean jäsen Eliot Engel sanoo, että tämä sopimus ei pidä ydinaseita Iranin ulottumattomissa ja vahvistaa Iranin asemaa epävakautta ja tuhoa tuottavana voimana kautta Lähi-idän. Senaattori Robert Menendez puolestaan toteaa, että sopimus perustuu toiveelle, mikä on osa ihmisluontoa. Mutta valitettavasti kansallinen turvallisuusstrategia ei voi perustua toiveelle. Sopimus ei estä Irania saavuttamasta ydinasetta haluamanaan ajankohtana. Yhdysvaltain entisen varapresidentin Dick Cheneyn mukaan Iran-sopimus voi johtaa ydinaseen käyttöön ensimmäistä kertaa Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen. Avaako sopimus Iranin ydinohjelmasta uuden aikakauden Iranin ja Lännen suhteissa, kuten Obaman hallitus olettaa? Lieventääkö vai lisääkö se jännitteitä Lähi-idässä? Se nähdään muutaman vuoden kuluessa. Hannu Taipale on eläkkeellä oleva peruskoulunopettaja, Lähi-idän ja maailman tapahtumien seuraaja ja harrastaja kohta 50 vuoden ajan. ISRAEL VUONNA 5776 Esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien sarja syksystä 2015 kevääseen 2016 Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 12, Fabianinkatu 33, 3. krs. to klo to klo to klo to klo to klo Jack (Salomon) Kotschack ( ) tennistähti, elokuvamoguli ja merirosvoradion isä elokuvaohjaaja Taru Mäkelä Miksi suomalaisnuoret innostuivat kibbutseista 60-luvulla? teologian maisteri Henna Väänänen Juutalaisen pianomusiikin juuret pianotaiteilija, musiikin maisteri Harri Saarinen Antisemitismi Suomessa ennen toista maailmansotaa dosentti Teuvo Laitila Suomen ja Israelin suhteet luvuilla valtiotieteen tohtori Timo Stewart Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa! Järjestäjänä Helsingin Suomi-Israel Yhdistys ry Lisätietoja Anna Muukkonen, armuukkonen@hotmail-com 10 JEDIDUT

11 PLANEETALLE RAVINTOA Israelin paviljonki Milanon maailmannäyttelyssä (kuva: Enrico Zilli/ArchiPanic). Toukukuussa 2015 avattiin lokakuun loppuun asti avoinna oleva Milanon maailmannäyttely Expo Milano, jonka teemana on Planeetalle ravintoa elämälle energiaa. Teema kattaa teknologian, innovaatioiden, kulttuurin ja perinteiden suhteen ravintoon. Tällä kertaa Suomi ei osallistu näyttelyyn omalla paviljongillaan, ja osuutemme rajoittuu siihen, että Aalto-yliopiston arkkitehtuuriosasto oli kutsuttuna mukana näyttelypaviljonkien suunnittelussa. Israelilaisten innovaatioiden kannalta näyttelyn teema on sen sijaan niin herkullinen, että maan poisjääntiä olisi ollut vaikea ajatella. Onhan Israel onnistunut alle 70 vuodessa tekemään kuivasta erämaasta hedelmällisen, ja uudet innovaatiot ovat tehneet sen maataloudesta erittäin tuottoisan. Ilman uusia tekniikoita tämä ei olisi ollut mitenkään mahdollista, kun alkutilanteessa oli käytettävissä vain suolaista vettä, karua maaperää, suota ja aavikkoa. Israelin näyttelypaviljonki keskittyykin ensi sijassa maatalouden innovaatioihin sekä niihin liittyvän tiedon jakamiseen. Sen keskeinen osa on arkkitehti David Knafon suunnittelema 70 m pitkä ja 12 m korkea seinä, jossa kasvatetaan Israelille tyypillistä viljaa: vehnää, maissia ja riisiä. Seinä on koottu pienistä tiilistä, joissa jokaisessa on tietokoneen ohjaama pisarakastelujärjestelmä. ArchiPanic-lehden nettisivuilla David Knafo esittelee, miten paviljongin 100-prosenttisesti kierrätettävä arkkitehtuuri ilmentää maailmannäyttelyn teemaa: Maailmannäyttelyiden historiassa on paljon loisteliasta arkkitehtuuria. Tässä paviljongissa päätimme jättää syrjään näyttämishalun ja halusimme keskittyä siihen, miten arkkitehtuuri voi tuoda esille näyttelyn teeman Ajatelkaa tulevaisuutta, jossa ruokaa voidaan kasvattaa rakennusten julkisivuilla Seinäviljelytekniikan myötä arkkitehti on mukana myös energiantuotannon, Pääministeri Netanjahu ja vaimonsa Sara Milanon maailmannäyttelyyn tutustumassa (kuva: Expo Milano). harmaitten jätevesien käsittelyn ja sisäilman puhdistuksen ratkaisuissa. Kestävä kehitys innostaa kaupunkilaisiakin tuottamaan omaa ruokaansa ja kasvattamaan vihanneksia asunnoissaan. Arkkitehti joutuu näin tekemisiin rakennusten uusien toiminnallisuuksien kanssa ja saa suunnitella niihin liittyvää uudenlaista estetiikkaa. Milanon maailmannäyttelyyn kävi tutustumassa myös Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu elokuun lopulla tekemänsä Italian-vierailun yhteydessä. Israelin paviljongissa hän piti voimakkaan ja optimistisen puheen, jonka pääviesti oli, että Israelin anti maailmalle voittaa sen eristämispyrkimykset. Maailmaa paremmaksi paikaksi tekevä Israelin kehitystyö tekniikassa ja maataloudessa on vahvempaa kuin kaikki maan boikotointiyritykset. Tämä on voimakkaampaa kuin mikään yritys työntää meitä marginaaliin, sillä me olemme näyttämön keskellä maataloudessa, tieteellisissä innovaatioissa, teknologiassa ja paremman tulevaisuuden luomisessa kaikille. Tästä maatalouteen liittyvän tekniikan kehityksestä, jossa Israel on ollut pioneerina, ovat jo miljoonat ihmiset hyötyneet kaikkialla maailmassa Intiassa, Kiinassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa ja se on Netanjahun mukaan myös kumonnut Malthusin aikanaan esittämän teorian, jonka mukaan väestönkasvu johtaa ravinnon katastrofaaliseen vähentymiseen henkeä kohti. Puheessaan Netanjahu mainitsi myös sen, miten tekniikka on auttanut Israelin vesiongelman ratkaisussa, vaikka sademäärä on valtion olemassaolon aikana puolittunut, ja väestömäärä on samaan aikaan kymmenkertaistunut. Edelleen hän toi esille Israelin valmiuden jakaa teknologista tietoaan kaikkialle maailmaan. rks JEDIDUT

12 JANIS LIPKEN MUISTOPAIKKA RIIASSA Menneenä kesänä teimme lyhyen matkan Latvian pääkaupunkiin Riikaan, missä tutustuimme myös sen juutalaiseen historiaan. Mieleenpainuvin vierailukohde oli joitakin vuosia sitten valmistunut Janis Lipken ( ) muistoa vaaliva museo. Muistopaikka sijaitsee Kipsalan saaressa, Riian läpi kulkevan Väinäjoen (Daugava) länsirannan tuntumassa. Muistopaikasta kertova esite kertoo osuvasti sen sijainnista: Mazais Balasta Dambis no 8 sijaitsee kuin takkiin neulotussa pienessä taskussa, ja siitä on tullut yksi Riian parhaiten kätkössä olevista museoista. Sitä onkin mahdoton havaita joelta tai joen varren pääkadulta käsin. Rakennus on rakennettu sen bunkkerin paikalle, jonka Janis oli kaivanut kotinsa piharakennuksen alle. Sinne hän piilotti Riian getosta pelastamiaan juutalaisia. Bunkkeri oli 3 3 metrin kokoinen, ja siihen mahtui kerralla 8 12 ihmistä, jotka saattoivat viettää siellä pitkiäkin aikoja. Askeettinen, ikkunaton puusta rakennettu rakennus on kuin ylösalaisin käännetty vene makaamassa rannalla. Sen voidaan nähdä myös kuvaavan Nooan arkkia, joka on saapunut kuivalle maalle tulvasta pelastuneet sisällään. Se muistuttaa toisaalta myös paikallisten kalastajien käyttämiä mustia vajoja, jotka ovat yleisiä Kipsalan ympäristössä. Arkkitehti Zaiga Galle on suunnitellut muistorakennuksen siten, että pimeä käytävä johtaa kolmikerroksiseen tilaan, jonka yläkerrassa kerrotaan Janis Lipken ja hänen perheensä tarina. Ylhäältä kaiteen yli katsoimme alas kuoppaan ja kuuntelimme pelastuneiden elämäntarinoita. Janis Lipken vaimo Johanna ( ) oli miehensä tukena ruokkien puolisonsa ja kolmen lapsensa lisäksi myös juutalaiset, jotka olivat piilotettuina heidän tontillaan. Kaksi vanhinta lasta auttoivat vanhempiansa. Näytteillä oli myös nuorimman pojan piirustuksia, joissa hän kuvasi bunkkeria ja siellä asustavia ihmisiä. Janis Lipke työskenteli Väinäjoen vastakkaisella puolella Riian satamavarastoissa. Geton juutalaisia oli töissä satamassa. Kun Janis näki, miten julmasti saksalaiset kohtelivat juutalaisvankeja, hän alkoi pelastaa heitä sikäli kuin pystyi. Alussa ei valvonta ollut kovin tiukkaa, ja hänen onnistui pelastaa heistä joitain, jotka vain jäivät palaamatta gettoon. Toiset olivat karanneet getosta. Janiksella oli auto, jolla hän kuljetti juutalaiset kotinsa pihalla olevaan bunkkeriin. Sen käytyä pieneksi hän vuokrasi 80 kilometrin päästä Dobelen kunnasta maatilan rakennuksineen, jonne hän kuljetti heitä. Hänellä oli alueella kaikkiaan 25 toveria, jotka piilottelivat ja ruokkivat juutalaisia. Näin Janiksen onnistui pelastaa vuosien aikana kaikkiaan 52 Riian juutalaista tuholta. Yad Vashem myönsi vuonna 1966 Janis ja Johanna Lipkelle Kansojen Vanhurskaiden arvonimen. Vuonna 2010 heidän muistolleen istutettiin puu Yad VaShemin Vanhurskaiden lehtoon. Hanna Rissanen Jerusalem tunneittain Televisiossa aiemminkin nähty dokumenttisarja Jerusalemin vuorokaudesta, sen asukkaista ja heidän elämästään esitetään tänä syksynä uudelleen Ylen Teema-kanavalla. Tämän lehden ilmestyessä on osa jaksoista vielä esittämättä, ja suurin osa jo näytetyistä on vielä esillä Yle Areenassa. 12 JEDIDUT