Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden nostoon. Palkokasviseminaari , Hämeenlinna Nina Wessberg, VTT

Transkriptio

1 Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden nostoon Palkokasviseminaari , Hämeenlinna Nina Wessberg, VTT

2 Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden nostamisesta Maa- ja metsätalousministeriön toimeksianto VTT ja MTT toteuttivat Päätöksentekoa ohjaava tiekartta reiteistä, joilla Suomen proteiiniomavaraisuutta voidaan nostaa merkittävästi. Huomioitu Keinot kasviperäisen rehuproteiinin omavaraisuuden parantamiseksi Ns. täydennysvalkuaisen omavaraisuuden parantaminen 15 %:sta 30 %:iin Maa- ja kalatalous-elintarvikeketjussa syntyvien sivuvirtojen hyödyntäminen Mahdollisuudet kasviproteiinien lisääntyvään käyttöön elintarvikkeissa Uudet potentiaaliset tulevaisuuden proteiinilähteet Koottu yhteen eri avaintoimijoiden (kasvinjalostajat, viljelijät, viljelyneuvonta, elintarvike- ja rehuteollisuus, hallinto, tutkimuskenttä) näkemykset proteiiniomavaraisuuden nostoa edistävistä keinoista ja tarvittavista toimenpiteistä

3 Proteiiniomavaraisuus huolena aiemminkin OMAVARA-hanke, MTT, , Proteiiniomavaraisuuden nostaminen merkittävästi onnistuu Soija voidaan korvata kokonaan märehtijöiden ja sikojen ruokinnassa, mutta vain osittain siipikarjalla. Proteiinikasvien viljelypinta-ala voitaisiin kaksinkertaistaa välittömästi ja ilmastomuutoksen myötä kasvattaa edelleen hehtaariin. Rypsi ja rapsi potentiaalisimmat proteiinikasvit; täydennysvalkuaisomavaraisuus voisi nousta 33 %:iin tällä vuosikymmenellä ja 60 %:iin 2050 mennessä. Herneen ja härkäpavun viljelyn lisäämisellä voitaisiin korvata milj. kg nykyisestä 70 milj. soijarouheproteiinikilosta. Ilmastonmuutoksen myötä soija voitaisiin korvata kokonaan. Riskeinä ilmasto, tuhohyönteiset, viljelyvarmuus, viljelyn kannattamattomuus Tuotantokustannusten alentaminen avainkysymys. Kasvinjalostus tärkeää aikaisen rapsin jalostus, herneen viljelyvarmuus, haittaaineettomat härkäpapulajikkeet, valkuaissadoltaan nykyistä kilpailukykyisemmät viljalajikkeet, taudinkestävät valkuaiskasvilajikkeet j 3

4 Rehustrategia ( ) valkuaisrehuomavaraisuuden turvaaminen ja lisääminen keskiössä Rehustrategiaan kirjattiin seuraavat strategiset linjaukset: 1. Suomalaisen kotieläintuotannon perusta on turvallinen, laadukas ja kilpailukykyinen rehuketju 2. Valkuaisrehuomavaraisuuden ja kotoisten rehuvalkuaislähteiden käytön lisääminen 3. Riskienhallinnan kehittäminen 4. Ympäristöystävällinen ja eettinen kotieläintuotanto

5

6 Tiekarttaprosessi Toimijat Sidosryhmäanalyysi Haastattelut Keinot 1. Työpaja ( ) Polkujen alustava muotoilu Tiekartta 2. Työpaja ( ) Tiekartan muotoilu Proteiinitaselaskenta (MTT) Toimenpiteet Keskustelutilaisuus ( ) Loppuraportti

7 Sidosryhmät Kehittäjät Tutkimus: MTT, VTT, HY Teollisuus: rehu, elintarvike, kasvinjalostus Innovatiiviset pienyritykset Maatalousneuvonta: ProAgria, Maatalouskauppa Tuottajat Viljelijät (tavanomainen / luomu) Viljelijöiden etujärjestöt/ yhdistykset: MTK, SCL, Luomuliitto Proteiiniomavaraisuuden nostaminen Käyttäjät Eläinrehu: karjan, sikojen ja siipikarjan tuottajat Käyttö ihmisravintona: kuluttajat Teollisuus: rehu, elintarvike Yhteiskunnalliset toimijat Valtiovalta: MMM, YM, Ely-keskukset, Evira, maataloussihteerit Ylikansallinen taso: EU Huoltovarmuuskeskus

8

9 Polkujen vaikuttavuus ja vaikutusaika E Kotimaiset proteiinilähteet rehuna Hyvä vaikuttavuus D Toimivat markkinat B A Viljelyn lisääminen Viljelyvarmuuden ja satoisuuden nosto C Sivuvirtojen hyödyntäminen I Koko arvoketjun yhteistyö H Teknologiset ratkaisut Vähäinen vaikuttavuus G Kuluttajat kasviperäisen proteiinin käyttäjinä Uudet proteiinilähteet ihmisravintona F Nopeat tulokset (ennen vuotta 2020) Tulokset pitkällä aikavälillä (vuoden 2020 jälkeen)

10 Tiekartta 1: Proteiinin lähteet Toimintaympäristö Käyttö, Markkinat Satovahinkovakuutukset käyttöön Peltokasvipalkkio proteiinikasveille Viljelykiertosäädökset Rypsin ja rapsin viljelyvarmuuden kehittäminen Demoviljelykset: T&K tulokset käytäntöön Uusien kasvilajien proteiinipitoisuuden selvittäminen ja käyttöönotto Viljelyvarmemmat Satoisuuden parantaminen viljelytekniikkaa ja lajikekehitystä yhdistäen kasvilajit Uudet rahoitusmallit T&K:lle : tulosten vieminen käytäntöön kriteerinä Neuvonnan toteutusvastuun määrittäminen ja riittävä resursointi Proteiinikasviyhdistys Sopimusviljely Siemenen saatavuus Toimiva neuvonta Viljelijätietouden kerääminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen Uusien yhteistyömallien luominen Koko arvoketjun yhteistyö, uudet toimijat arvoketjussa Tilojen erikoistuminen, tilojen välinen yhteistyö Uusien yhteistyömallien tukeminen 1. Tuotannon kannattavuuden parantaminen: Proteiinikasvien satoisuuden ja viljelyvarmuuden parantaminen 2. Uusia kotimaisia proteiinilähteitä markkinoille Alku-tuotanto Peruna- ja tärkkelysteollisuuden sivuvirrat Viljat Koneurakointi Härkäpapu, herne Eläinperäiset sivuvirrat Proteiinipitoisemmat viljat Tulevaisuuden uudet proteiinilähteet ja niiden tuotanto: yksisoluproteiini, levät, hyönteiset, madot 3. Yhteensä ha viljelyalaa lisää öljy- ja palkokasveille Rypsi Rapsi Nurmi Rikkaruohot Mahdollistavat teknologiat Seosviljely Luomuviljelykäytäntöjä perusviljelyyn Viljelykierto, maan kunnon parantaminen Lyhyt aikaväli (0-5 vuotta) Keskipitkä aikaväli (5-10 vuotta) Pitkä aikaväli (yli 10 vuotta) 10

11 Proteiinilähteet ja niiden merkitys proteiiniomavaraisuuden nostossa Muutos: rapsin viljely lisääntynyt Suomessa 11

12 Herneen, härkäpavun ja rypsin lisääminen hehtaariin ja sen vaikutus proteiinin tuontitarpeeseen vähentämällä kesantoalaa (Jarkko Niemi, LUKE) 12

13 Tiekartta 2: Proteiinin rehukäyttö Toimintaympäristö Käyttö, Markkinat Rehulainsäädännön vapautuminen Trendit: suomalainen ruokavalio Kansallinen tutkimusohjelma: valkuaisen optimaalinen käyttö kotieläintuotannossa Kansallinen proteiiniplatform/ proteiinikasviyhdistys Raaka-aineen riittävän ja tasaisen saatavuuden varmistaminen Tilojen koon kasvu Eläinten ruokinnan optimointi Komponenttiruokinta (l. tilalla sekoitettu rehu) yleistyy Märehtijät kotimaiselle rehulle Siat kotimaiselle Siipikarja kotimaiselle 5. Koko arvoketjun yhteistyön lisääminen ja tavoitteeseen sitoutuminen kotimaisen proteiinin käytössä rehuteollisuuden raakaaineena Rehun tuotanto Eläinperäiset sivuvirrat, ml. liha- ja luujauho, roskakala Kokoviljasäilörehu, vilja/härkäpapu Viljat proteiinilähteenä Metsäteollisuuden prosessit valkuaislähteenä (yksisoluproteiini) Nurmen prosessointimenetelmät (jauho, pelletti, fermentointi) Uudet proteiinilähteet (hyönteiset, madot, levät, yksisoluproteiini) 4. Kotimaisten proteiinikasvien käytön monipuolistaminen rehukäytössä Mahdollistavat teknologiat Reseptiikka Ravitsemuksellisesti haitallisten aineiden poisto tai vähentäminen teknologisesti: biotekniikka, muut teknologiat Kustannustehokkaiden erotustekniikoiden kehittäminen Proteiinijakeiden tai rikasteiden teknologisten ominaisuuksien parantaminen Lyhyt aikaväli (0-5 vuotta) Keskipitkä aikaväli (5-10 vuotta) Pitkä aikaväli (yli 10 vuotta) 13

14 Tiekartta 3: Proteiinin ihmisravintokäyttö Toimintaympäristö Ruokahävikin vähentäminen Uuselintarvikelainsäädännön joustava tulkinta Kestävyysnäkökulma ravitsemussuosituksissa Kotimaisen ruuan hintakilpailukyvyn parantaminen verotuksen keinoin Kuluttajien herättäminen: ravitsemusviestintä (lehdet, blogit, huippukokit,kaupat) Uusien tuotteiden sopivuus ruokakulttuurin Maahanmuuttajat ruokakulttuurin muokkaajina Lihan kokonaiskulutuksen väheneminen ruokavaliossa, fleksaus Käyttö, Markkinat Tuotanto Mahdollistavat teknologiat Kuluttajatrendit: ekologisuus, terveellisyys (LOHAS), proteiinibuumi Kansallinen proteiiniplatform ja tutkimusohjelma Kotimaisen kasviproteiinin saatavuuden parantaminen Suomalaisesta kasviproteiinista vientituote, viennin edistäminen Brändäys, menekinedistämistoimenpiteet: kotimaisuus, lähituotanto, jäljitettävyys, ympäristöhyödyt, terveellisyys Julkiset ostot, ammattikeittiöt, ruokapalvelut edelläkävijänä ja uutuuksien esittelijöinä Elintarviketeollisuuden tuotekehitys: nopeus, tehokkuus, volyymin kasvatus Pienet yritykset elintarvikealan ja valikoiman uudistajina Korkeamman jalostusasteen tuotteet T&K-infran tehokas hyödyntäminen Proteiini-ingredienttien teollinen valmistus Start-up yritysten toimintaedellytysten parantaminen Ravitsemuksellisesti haitallisten aineiden poisto tai vähentäminen teknologisesti: biotekniikka, muut teknologiat Kustannustehokkaiden erotustekniikoiden kehittäminen Verkostomaisen toimintatavan edistäminen elintarvikealalla 6. Kysynnän ja tarjonnan lisääminen: Kotimaisten proteiinikasvien käytön monipuolistaminen ruokakäytössä 7. Koko arvoketjun yhteistyön lisääminen ja tavoitteeseen sitoutuminen kotimaisen kasviproteiinin tuotannossa Proteiinijakeiden tai rikasteiden teknologisten ominaisuuksien parantaminen Lyhyt aikaväli (0-5 vuotta) Keskipitkä aikaväli (5-10 vuotta) Pitkä aikaväli (yli 10 vuotta) 14

15 Johtopäätöksiä (1): Alan käsitykset proteiiniomavaraisuuden nostokeinoista 1. Vaikuttavimpina keinoina pidetään rehukäyttöön ja viljelyyn liittyviä keinoja, joskin vaikutukset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä 2. Kasviperäisen proteiinin suoralla ravintokäytöllä, teknologioiden kehityksellä ja koko arvoketjun yhteistyöllä koetaan olevan vähäisempi vaikutus 3. Toimivat markkinat (erityisesti tuotannon lisääminen) ja sivuvirtojen hyödyntäminen nähdään nopeimpina tapoina vaikuttaa proteiiniomavaraisuuteen

16 Johtopäätöksiä (2): Tiekartat Proteiinilähteet Alkutuotannon toimintatapoja kehittämällä päästään nopeimmin kiinni muutokseen, esim. tilojen välinen yhteistyö, mallitilat ja koulutus Proteiinipitoisuuden ja satoisuuden nosto: nurmi, viljat Viljelyalan lisäys: herne, härkäpapu, peruna Siirtymä ilmastonmuutoksen vuoksi(?): rypsi rapsi Proteiinikasviyhdistys/platform Rehu Valkuaisen optimaalinen käyttö ruokinnassa Kotimaiset valkuaiset rehureseptiikkaan; raaka-aineen saatavuuden varmistaminen, haittaaineiden poisto Ruoka Kuluttajien tietoisuuden herättäminen: ruokavalion ja ruokakulttuurin hidas muutos Kotimaisten palkokasvien ruokakäytön lisääminen, esim. ammattikeittiöt, media, kokit Elintarvikealan tuotekehitys ja verkostomainen toimintatapa Proteiinien erotustekniikat ja jalostus 16

17 TEKNOLOGIASTA TULOSTA