skrinnari Suomen Retkiluistelijat ry Finlands Långfärdsskrinnare rf Vuosijulkaisu n:o 16 l Årsskrift n:r 16

Transkriptio

1 Suomen Retkiluistelijat ry Finlands Långfärdsskrinnare rf Vuosijulkaisu n:o 16 l Årsskrift n:r _kannet.indd :14:34

2 sisältö Pääkirjoitus / Ledare...4 Sinunkin jäähavaintojasi kaivataan...6 Katsaus edelliseen kauteen: Taikatalvi...8 Jäsenkyselyn tulokset...12 Lähikuvassa Henrik Fagerholm...14 Huomioi riskit!...16 Tervetuloa luisteluretkelle...18 Valitse varusteesi huolella...24 Plutauspussin sisältö uusiksi...27 Valvottu plutausharjoitus lisää turvallisuutta...29 Kiinnostaako kouluttautua vetäjäksi?...30 Jäällä liikkumisen historiaa...32 Pitkä matka luistelemaan...34 Retkenvetäjät kaudella Svenska sidor...38 Kokouskutsut...46 Suomen Retkiluistelijat ry l Suomen Retkiluistelijat ry on Suomen Ladun jäsenyhdistys, joka on erikoistunut retkiluistelun edistämiseen. Seura järjestää jäsenilleen ohjattuja retkiä viikonloppuina ja lomapäivinä jäistä riippuen lähinnä loka-huhtikuussa. Lisätietoja seurasta ja sen toiminnasta sekä jäseneksi liittymisestä löytyy Internet-osoitteista ja Finlands Långfärdsskrinnare rf l Finlands långfärdsskrinnare rf är en medlemsförening i Suomen Latu. Föreningen har specialicerat sig på att främja långfärdsskridskoåkning. Föreningen arrangerar ledda turer på naturis främst under veckoslut och helgdagar under oktober-april. Mera information om föreningen, dess verksamhet och hur man kan ansluta sig finns på webbsidorna och Skrinnari-lehti Tämän numeron toimitus: Simo Ahtola, Erkki Haapomaa, Liisa Hakola, Jouni Hakola, Jyrki Hari, Taina Kinnunen, Alan Knowles, Simo-Pekka Reponen, Maarit Suomi, Sverre Slotte ja Riitta Väänänen. Kannen kuva: Heikki T. Koivula Paino: Nykypaino Oy, 2008 Painos: 2200 kpl _2-17.indd :23:54

3 kuva Ilkka salmi Eki Haapomaa retkenvetäjien pelastusharjoituksessa Kisakalliossa R etkiluistelun suosion kasvun jatkuessa olemme monenlaisten haasteiden edessä, johon oman lisänsä antaa talvien muuttuminen vähä vähältä leudommiksi ja vähälumisemmiksi. Toisaalta kuluneen kesän aikana vedet eivät lämmenneet kovin lämpimiksi, siitä seurannee järvien, jokien ja meren aikaisempi jääpinta - toivottavasti päästään piirtämään jäähän jälkiä edellisvuotta aiemmin. Tämä jäiden synty ja luistelukelpoisten jäiden esiintyminen onkin yksi tärkeimmistä talviajan tapahtumista kaikille skrinnareille. Onhan hyvin tiedossa jäiden ja jäätilanteen muuttuminen joskus nopeasti, joten ripeä toiminta olisi paikallaan tässäkin. Mutta kuinka saada tieto jäistä riittävän nopeasti kaikkien ulottuville silloin kun luistelumahdollisuuksia on? Kilautus kaverille on monesti ensimmäinen toimenpide, mutta meitä retkiluistelun harrastajia on jäsenrekisterissämme jo reilusti yli 2000, joten tehokkaampi tapa tiedottamiseen saattaisi tulla kyseeseen. Onneksi nykyajan kehittynyt tekniikka tulee apuun ja antaa useita erilaisia mahdollisuuksia tämänkaltaisten tiedotusasioiden hoitamiseen. Internet ja verkkosivut.fi tarjoavatkin oivan kanavan jäähavaintojen ilmoittamiseen. Ilolla olenkin pannut merkille, että kiitettävän monet tätä tapaa käyttävät ja jakavat jäätiedot kaikkien luettaviksi, useimmiten illalla retkeltä palattuaan - ja vieläpä kuvien kera. Vieläkin nopeampi keino on olemassa jos käytettävissä on kännykkä jolla pääsee Inter _2-17.indd 4-5 Life Goes Mobile net-sivuille. Tällaisella reaaliaikaisella yhteydellä voi jääraportin antaa saman tien kuvien ja jopa videokuvien saattelemana. Eikä varmaan kaukana tulevaisuudessa ole edullinen sovellus jonka avulla voimme seurata luistelijan matkaa reaaliajassa joko tietokoneen ruudulta tai toisesta kännykästä. Olipa jäähavaintojen ilmoittamistapa nopea tai vieläkin nopeampi, niin joka tapauksessa ne ovat niitä halutuimpia tietoja joita kaivataan - siis älä epäröi jäiden tiedotuksessa. Näin kauden kynnyksellä onkin hyvä kerrata vielä se kaikkein tärkein, eli turvallisuus ja turvavälineet, niistä ei kannata tinkiä! Turvallisia luisteluretkiä! Eki Haapomaa puheenjohtaja L ångfärdsskridskoåkning har fortsatt växa i populäritet och det ställer oss inför flera utmaningar. Dels får vi vintrar med allt mindre snö och frost, dels var sommaren inte särdeles varm. Således förblev hav och sjöar kallare än föregående sommar. Det kan betyda att sjöar, åar och hav kan frysa till tidigare hoppas det går så och att vi kan åka skridsko möjligast tidigt. Isläggningen och uppkomsten av åkbara isar är de viktigaste händelserna vintertid för alla skrinnare. Vi vet all hur snabbt isläget kan växla, och då gäller det att handla raskt. Men hur kan man tillräckligt snabbt få isinformation till alla när det plötsligt finns goda isar för skridskoåkning? En möjlighet är att ringa en kompis, men vi har mera än 2000 långfärdsskridskoåkare i Finland, så man borde ha effektivare meto- der att sprida informationen. Lyckligtvis har vi nuförtiden välutvecklade tekniska redska, som ger oss flera möjligheter att sprida och ta del av sådan information. Internet och vår webbsida.fi erbjuder en utmärk isinformationskanal. Jag har noterat att många av oss använder våra webbsidor och berättar om sina isobservationer, vanligen på kvällen då man har kommit hem från sin skridskotur ofta med foton, vilket är ännu bättre. Det finns en ännu snabbare metod om du har en mobiltelefon som kan koppla upp sig till internet. Med mobiltelefonen man kan avlägga israpporter i realtid direkt f isen och lägga med foton och videobilder. I en inte alltför avlägsen framtid kan vi säkert följa med skridskoturer i realtid på datorn eller i mobiltelefonen. En snabb och teknisk israpportering är bra, men det viktigaste är nog själva rapporten. Det är den informationen vi alla väntar på. Tveka alltså inte i onödan avlägg israpport! Då en ny säsong står inför dörren är det bra att betona det allra viktigaste: säkerheten på isen och säkerhetsutrustningen, dem skall man aldrig pruta på. Trygga turer! Eki Haapomaa ordförande :23:58

4 Teksti Simo-Pekka Reponen Kuva Pertti Valtonen Sinunkin jäätietojasi kaivataan O pastetut retket ja seuran kautta saatava informaatio luistelukelpoisista luonnonjäistä ovat jäsenetuja, joiden vuoksi useimmat meistä ovat seuramme jäseniä. Ilman toimivaa jäätietojen keruuverkostoa ei seuran retkiä voida suunnitella eikä toteuttaa. Samoin moni omatoimiretki upeille jäille jää toteutumatta, ellei jostain tule vinkkiä hyvistä kohteista ja niiden jäätilanteesta. Viime talvi nopeasti vaihtelevine säineen ja jäineen opetti meille kaikille, kuinka ehdottoman tärkeää seurallemme on kehittää jäätietojen keruuta ja jakelua. Tähän työhön tarvitaan jokaista jäsentä myös sinua. Tässä jutussa kerrotaan, mitä sinä voit tehdä yhteisen harrastuksemme hyväksi. Paljon ei vaadita, mutta palkintona on parhaassa tapauksessa ikimuistoisia retkiä mahtavilla jäillä! Millaista jäätietoa tarvitaan? Ihan kaikista tiedoista on hyötyä: Onko jäätä lainkaan? Milloin alue on jäätynyt? Paljonko on ollut seudulla pakkasta? Onko lunta jäällä? Näkyykö jäällä ihmisiä? Millainen pinta on? Jään paksuus? Sataako lunta tai vettä? Onko Jyrki käynyt jo pilkillä? jne. Tavalliset seuran rivijäsenten ja luistelemattomien maallikkojen arkipäiväiset havainnot ovat arvokasta tietoa kokeneille retkiluistelijoille, jotka osaavat tulkita ja yhdistää maallikkohavaintoja muihin tietoihin. Näin yksittäisistä tiedonmurusista syntyy kokonaisarvio alueen luistelukelpoisuudesta. Tämän arvion _2-17.indd 6-7 pohjalta voidaan lähettää tiedustelupartio paikan päälle tutkimaan, sopiiko kohde seuran viikonlopun retkikohteeksi. Kuka jäistä tietää? Kaikki ihmiset tietävät jotakin jäistä tai jäättömyydestä niin sinäkin. Mitä näet päivittäin kodin tai bussin ikkunasta? Entä työ- tai lomamatkalla junasta, autosta tai lentokoneesta? Mikä on tilanne mökkijärvellä, mummolassa, tuttavien kotiseudulla, työmatkakohteessa? Ota tavaksi kysellä jäistä kaikilta tutuilta ja tuntemattomilta aina kun olet heidän kanssaan puheissa loppusyksystä ja talvikaudella. Rekrytoi jäätiedusteluverkostoomme kaikki työtoverit, ystävät lähellä ja kaukana, mökkipitäjän naapurit, pilkkijät, hiihtäjät, kalastajat, taksikuskit, eräoppaat, kyläkauppiaat, kahvilanpitäjät, jne. Tunnusta reilusti, että harrastat retkiluistelua se ei enää ole käytöshäiriö vaan tavistenkin tuntema suosittu liikuntamuoto! Ihmiset kertovat kyllä kun kehtaat vain kysellä. Käytä meiliä, meseä tai tekstaria ellet halua suoraan jutella! Tee myös omia havaintoja! Niin kiire ei ole koskaan, etteikö ehtisi matkoillaan katsella jäitä tai pitää parin minuutin taukoa ja käydä koputtelemassa sauvalla rantajäätä. Miten raportoin tietojani? Jäätiedot raportoidaan netissä osoitteessa Tyyli ja kieli ovat vapaat tärkeintä on itse asia. Kerro viestissäsi jää- tietojesi kohteet ja lähteet mahdollisimman hyvin ja liitä mielellään viestiisi myös omat yhteystietosi. Tien päältä voit antaa jäätietoja puhelimitse tai tekstiviestillä seuran toimihenkilöille ja retkenvetäjälle, jotka voivat välittää tiedot nettiin. Kehitteillä on myös jäätietojen lähetys suoraan kännykästä nettiin. Olenko vastuussa antamistani tiedoista? Et ole, kunhan raportoit vilpittömällä mielellä etkä keksi omiasi. Jäätiedoissa vastuu siirtyy savolaisittain aina kuulijalle ja retkien suunnittelijoille. Jään kantavuus ja soveltuvuus luisteluun ovat asioita, jotka jokaisen luistelijan on itse viime kädessä arvioitava ja todettava. Viitsisinkö? Enpä taida viitsiä. Muut tietävät paljon paremmin jäistä kuin minä. Viitsi nyt kuitenkin. Mitä useampi meistä ilmoittelee jäätietoja vaikka satunnaisestikin, sitä paremman kokonaiskuvan saamme ja sitä parempia retkiä voimme järjestää. Hyville retkille sinäkin viitsit osallistua! Valitse itsellesi yksi tai muutama nimikkokohde ja ota tehtäväksesi seurata ja raportoida niiden jäätilanteesta säännöllisesti, sekä omien että tuttaviesi havaintojen pohjalta. Jos kaikki seuramme lähes 2000 jäsentä raportoivat omasta nimikkokohteestaan vaikkapa vain viisi kertaa talvessa, saamme jo jäähavaintoa! n :24:01

5 Katsaus kauteen Tällä aukeamalla: Kirkkonummi-Siuntio , kuvat Heikki T. Koivula Taikatalvi Teksti Simo-Pekka Reponen S inä talvena Meri ei jäätynyt lainkaan. Tai no: matalat lahdet saivat ohuen jään muutamankin kerran, mutta Oikeaa Luistelujäätä ei merelle syntynyt. Oliko retkiluistelijan talvi siis kertakaikkisen pilalla? Ne, joilla oikea fiilis löytyy vain suolajäiltä rannattoman aavan äärellä, kausi oli pilalla. Meillä muilla meren puute avasi kokonaan uuden luistelumaailman: koko talven mittaisen järviluistelukauden. Uusia, ennen luistelemattomia järviä löytyi useita kymmeniä. Kaukaisimmat niistä sijaitsivat melkein Jyväskylässä asti Leivonmäellä, mutta upeita luistelukohteita löytyi pääkaupungin liepeiltäkin. Myöhäinen aloitus Lauhan syksyn myötä kausi saatiin alkuun vasta 1. joulukuuta, kun odotettu pakkanen _2-17.indd 8-9 lopulta jäädytti Tuusulanjärven ja Espoon Pitkäjärven luisteltavaan kuntoon. Adventtijäät lauloivat hoosiannaansa tuona viikonloppuna yli sadalle luistelijalle seitsemällä eri retkellä Espoossa, Järvenpäässä, Porvoossa ja Lahdessa. Mutta sitten se alkoi: pakkaset vaihtuivat lauhaan sadesäähän, joka sulatti lumenrippeet, heikensi jäät ja masensi mielen. Kunnes taas pakastui ja lauhtui ja pakastui ja lauhtui. Tällaista eestaas-säätä riittikin koko talven ajan. Lyhyet pakkasjaksot riittivät kuitenkin vahvistamaan sisämaan järvijäitä, joita pakkasia seuranneet sateet hioivat loistavan sileään kuntoon, kohvaannuttaen ja jäädyttäen päälle sataneen lumenkin. Vaati kuitenkin suurta intoa ja optimismia vääntäytyä talviseen hämärään tihkusatee- seen etsimään jäitä jostain, missä Kukaan Ei Ole Käynyt. Ne jotka viitsivät, saivat palkinnoksi kokea ennennäkemättömän upeita elämyksiä ennennäkemättömissä paikoissa: Vaakkoin 12 pikkulampea, Sykäri, Kilpijärvi, Sääksjärvi, Lapoo,Vihtijärvi, Loppijärvi,Vähävesi, Kolmperse, Salovesi, Palojärvi, Tampaja, Palojärvi, jne. Retkiluistelijan vanha aksiooma Jäät ovat yleensä parempia kuin luullaan piti tänä talvena erityisen hyvin paikkansa! Uusia löytöjä Joulukuun ehdottomiin löytöihin lukeutui Karkkilan Vähäveden järviylänköalue, jossa retkiluistelijat eivät ole liikkuneet sitten seuran ensimmäisen talven Kuinka on mahdollista, että näin iso ja upea usean järven ketjun muodostama retkikohde pääsee unohtumaan 15 vuodeksi? Ehkä siksi, että meri on jäätynyt ja vienyt huomion sinne. Toinen löytö oli Kirkkonummen Meikojärvi: täysin Nuuksion upeimpien järvien veroinen mökitön erämaajärvi, joka viereisen Lappträskin ja parin pikkulammen kanssa tarjoaa jäitä koko päivän nautiskeluun. Tänä talvena Meikosta nauttijoita riitti usealle retkelle. Sään ja jään nopeat vaihtelut vaikeuttivat retkien suunnittelua ja verottivat osallistujamääriä, minkä vuoksi bussiretkiä tehtiin vain kaksi; toinen joulukuussa Nastolan järville ja toinen tammikuun alussa Leivonmäen kansallispuistoon Keski-Suomeen. Etelän vesisateen sijaan siellä odotti upean aurinkoinen pakkaspäivä ja mahtava sokkeloinen Rutajärvi satoine saarineen. Lähes kolmen tunnin bussimatka suuntaansa kuittaantui korkoineen Rutajärven herkkujäillä :24:13

6 Nuuksio , kuva Ilkka Salmi Merijäästä t saivat vain pienen pieniä maistiaisia, sillä lauhat jaksot veivät matalimpien lahtienkin jäät mennessään moneen kertaan. Suolajään kireää laulua päästiin pari kertaa kuuntelemaan Porvoon seudulla ja Vanhankaupunginlahdella, mutta vakipaikoista esimerkiksi Laajalahdella ei kertaakaan. Espoonlahden ja Suvisaariston vesillä ehtivät nopeimmat luistella omin voimin kerran tai kaksi, ennen kuin sekin sääikkuna sulkeutui. Ulapan korvike Rannattoman ulapan korvikkeesta kävivät Päijänne ja Säkylän Pyhäjärvi, jotka helmikuun pakkasilla jäätyivät paikoin ennennäkemättömään kuntoon. Helmikuun 26. päivänä Rauman t pääsivät ensi kertaa kiertämään koko valtavan Pyhäjärven, jolle kertyi ympärysmittaa 86 kilometriä. Päijänteellä Henrik Fagerholmin vetämä _2-17.indd Päijänne , kuva Simo-Pekka Reponen ryhmä koki mieleenpainuvan viiden minuutin lumimyrskyn, jossa kesken täysin kirkkaan päivän pakkaslumi lensi vaakasuoraan valtavalla nopeudella vaihtuakseen äkkiä taas kirkkaaksi auringonpaisteeksi. Samalla retkellä koettiin muitakin kummallisuuksia: yhtäkkinen valtava avovesialue ja Vääksyn nakkikioskin frakki- ja iltapukuiset asiakkaat. Loppujen lopuksi talvi ei ollut lainkaan niin huono luistelutalvi kuin monet luulivat ja muistavat. Tavallinen se ei totisesti ollut, vaan mieleenpainuvan erilainen kelpo luistelutalvi joka tapauksessa. Jos samanlaiset vuodet jatkuvat, retkiluistelussa korostuvat entisestään hyvä, kaikkien jäsenten kartuttama jäätietojen verkosto, ikuinen optimismi, nopea päätöksenteko ja joustava työnantaja: sellainen, joka ymmärtää miksi vapaapäivä on vaan pakko pitää yllättäen juuri nyt. n Hiidenvesi ,kuva Simo-Pekka Reponen Kausi numeroina: ls euran retkiä yhteensä 114*) Ryhmä I Ryhmä II Ryhmä III Ryhmä IV Ryhmä V l Osallistujia yhteensä l Osallistujia/ryhmä l Kilometrejä yhteensä l Km keskimäärin l Plutauksia l Tapaturmia *) Jokainen eri vauhtiryhmä samassakin kohteessa on laskettu erilliseksi retkeksi. Retkiselostukset ja kuvat kauden retkistä löytyvät netistä jäsensivuilta > Tehdyt retket > Kuvagalleriat Virallisten retkien lisäksi seuran jäsenet retkeilivät omatoimisesti pienemmissä porukoissa aktiivisemmin kuin koskaan ennen. Näistä löydät raportteja Skrinnari.fi-nettisivuilta > Keskustelu > Omat retket Säkylän Pyhäjärvi , kuva Ilkka Salmi :24:31

7 teksti Liisa hakola Jäsenet tyytyväisiä seuran toimintaan, johtajuudessa kehitettävää Jäsenkysely 2008 Viime keväisen jäsenkyselyn mukaan retkiluistelijat ovat erittäin tyytyväisiä seuran organisoimaan toimintaan. Pieniä soraääniä ja kritiikkiä kuului vain vetäjiä arvioitaessa: lisää jämäkkyyttä kaivattiin. Suomen Retkiluistelijat Ry toteutti jäsenkyselyn internetissä keväällä Runsaan 20 kysymyksen avulla seura halusi kerätä jäseniltään palautetta toiminnastaan ja uusia ideoita toiminnan kehittämiseen. Kyselyyn vastasi 259 jäsentä, lähes 10 prosenttia jäsenkunnasta. Vastaajista runsas 40 prosenttia oli naisia ja loput miehiä. Neljännes vastaajista oli alle 40-vuotiaita, loput heitä varttuneempia. Odotetusti suurin osa vastaajista asuu pääkaupunkiseudulla. Internet-kyselyksi vastausprosentti on hyvä ja vastaajien profiili jäsenkuntaa hyvin edustava. Jäseniältään vastaajat olivat nuorehkoja: alle neljä vuotta seuraan kuuluneita oli noin 60 prosenttia vastaajista. Nuoresta jäseniästä johtuen vastaajilla on hyvä valmennus harrastukseensa. Heistä 80 prosenttia oli tullut lajin piirin tulokaskurssin käyneenä. Tärkeimmiksi syikseen kuulua seuraan lähes kaikki vastaajat mainitsivat retket ja jäätiedon saamisen. Mahdollisuus kehittyä harrastuksessa ja porukkaan kuuluminen painottuivat myös monissa vastauksissa. Kaiken kaikkiaan vastaajat ovat tyytyväisiä seuran toimintaan. Peräti 90 prosenttia toteaa seuran vastaavan joko hyvin tai erittäin hyvin jäsenkunnan tarpeisiin. Aktiivisuudeltaan kyselyyn vastanneet edustavat hyvin jäsenkuntaa. Noin 40 prosenttia osallistuu retkille aina tai lähes aina kun retkiä järjestetään. Loput vastaajista luistelee satunnaisesti, tilaisuuden tullen. Todennäköisesti onnistuneen tulokaskoulutuksen, tiedonvälityksen ja kannustuksen ansiosta vastaajat ovat myös aktiivisia omatoimiretkeilijöitä. Peräti 7 luistelijaa 10:stä tekee myös omia retkiä. Vaihtelevista jää- ja sääoloista huolimatta vastaajat suhtautuvat kiitollisina retkitarjontaan. Yli 90 prosenttia pitää tarjontaa sopivana, lähes 20 prosenttia jopa runsaana. Kyselyajankohtana sattuneista retkitiedottamisen ongelmista huolimatta tiedonvälitykseenkään ei kohdistu suuria moitteita. Noin 90 prosenttia vastaajista sanoo retkitiedottamisen toimivan hyvin. Lajin nopean luonteen vuoksi internet sopii hyvin tiedonvälitykseen ja -vaihtoon. Vastaajat ovat ahkeria seurasivun käyttäjiä: joka viides heistä pistäytyy sivuilla päivittäin ja yli puolet useita kertoja viikossa. Sivuilla kiinnostavinta sisältöä ovat jäätiedot, tulevat ja tehdyt retket kuvagallerioineen sekä keskustelu. Pientä kritiikkiäkin Paria toisinajattelijaa lukuun ottamatta 90 prosenttia vastaajista on tyytyväisiä kokemiinsa retkiin. Lähes 30 prosenttia vastaajista pitää retkiä erittäin hyvin järjestettyinä. Vetäjien ominaisuuksia arvioidessaan vastaajat antoivat yksinomaan positiivista palautetta seuran toiminnan kannalta kriittisissä eli turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Yli 90 prosenttia vastaajista piti vetäjien jäätuntemusta ja kykyä huolehtia retken turvallisuudesta hyvänä tai erittäin hyvänä. Myös vetäjien halu auttaa ja neuvoa sai kiitosta. Kritiikkiä vastaajat kohdistivat vetäjien ominaisuuksiin, jotka liittyvät johtajuuteen, suunnitelmallisuuteen sekä osallistujien tar- peista ja ilmapiiristä huolehtimiseen. Seuran puheenjohtaja Erkki Haapomaa on hyvillään kyselypalautteen määrästä ja laadusta. Jo alkavalle kaudelle on luvassa kehityshankkeita, joissa jäsenten esittämät toi- Kysymykseen vastanneet: 244 luisteluosaaminen (ka: 1,607; yht: 244) jäätuntemus (ka: 1,598; yht: 244) organisointikyky (ka: 2,123; yht: 244) suunnitelmissa pysyminen (ka: 2,066; yht: 243) luotettavuus (ka: 1,705; yht: 244) johtajuus (ka: 2,161; yht: 242) osallistujien huomioiminen (ka: 2,123; yht: 243) ilmapiiristä huolehtiminen (ka: 2,127; yht: 244) ryhmän tarpeiden huomioiminen (ka: 2,138; yht: 239) turvallisuudesta huolehtiminen (ka: 1,668; yht: 244) halu neuvoa ja auttaa (ka: 1,803; yht: 244) ka: 1,919; yht: 2675 erittäin hyvä (arvo: 1) 44,7% ,5% ,8% 36 14,8% 36 35,7% 87 12,4% 30 15,6% 38 15,2% 37 14,6% 35 43% ,1% 71 26% 695 veet voidaan huomioida. Vetäjien koulutus on jatkuvaa ja verkkosivut ovat parhaillaan työn alla. Sivuston kehittämisessä painotukset ovat käytettävyydessä, jääraportoinnissa ja mobiilissa käytössä, Eki luettelee. n Jäsenkyselyn arvio vetäjistä. Kysymys: Miten arvioit vetäjien taitoja ja ominaisuuksia. Jos mahdollista, arvioi kaikkia mainittuja ominaisuuksia. hyvä (arvo: 2) 50% ,6% ,8% ,1% ,6% ,6% ,3% ,7% ,1% ,2% ,1% % 1578 en osaa sanoa (arvo: 3) 5,3% 13 4,5% 11 14,3% 35 14,8% 36 5,3% 13 19,4% 47 18,1% 44 20,5% 50 20,1% 48 5,7% 14 6,1% 15 12,2% 326 huono (arvo: 4) 0% 0 0,4% 1 5,7% 14 3,3% 8 0,4% 1 4,5% 11 4,9% 12 3,7% 9 4,2% 10 2% 5 1,6% 4 2,8% 75 erittäin huono (arvo: 5) 0% 0 0% 0 0,4% 1 0% 0 0% 0 0% 0 0% 0 0% 0 0% 0 0% 0 0% 0 0% _2-17.indd :24:31

8 Teksti Liisa Hakola Kuva Roope Ruokolainen Lähikuvassa Henrik Fagerholm Retkiluistelija moneen lähtöön Henrik Kärkisten sillan kohdalla Korpilahdessa, Lahti Jyväskylä -retkellä maaliskuussa Henrik Fagerholm on kestävyysurheilija, jonka talvilaji on retkiluistelu. Vaikka pitkät matkat ovat Henrikin intohimo, jaksaa hän retkenvetäjänä järjestää myös lyhyitä ja helppoja retkiä. Niille on kova kysyntä, sitä kautta aloittelijat tulevat tämän harrastuksen pariin. Lajin kehittymisen vuoksi on tärkeää, että seuramme palvelee kasvavaa harrastajamäärää, hän perustelee. Ikänsä aktiivisesti liikkunut Henrik aloitti retkiluistelun jo nuorena miehenä. Aikansa hokkareilla retkeiltyään hän siirtyi pikaluistimiin, kunnes lopulta löysi oikeat retkiluistimet. Nyt niitä on kaapista joka lähtöön: lyhyeen ja pitkään matkaan, hyvälle ja huonolle jäälle, eri jalkineisiin... Retkiluistelu on paljon urheilevan Henrikin talvilaji. Hiihto on myös hänen mieleen, mutta huonoksi käyneiden hiihtomahdollisuuksien vuoksi mies keskittyy nykyisin pääasiassa luisteluun. Kesällä himoliikkuja soutaa, pyöräilee ja suunnistaa. Kalevan Kierrokseen hän ei enää suunnittele osallistuvansa: 17 vuoden ja 101 yhden osakilpailun katkeamaton putki riittää hänelle. Retkiluistelussa Henrikiä viehättää vapaus, rajaton mahdollisuus liikkua luonnossa. Jännityskin kuuluu asiaan; ei riskien vaan arvaamattomuuden vuoksi. Koskaan ei voi olla aivan varma, minne ja miten luistelemalla päästään. Henrikin parhaat luistelumuistot liittyvät pitkiin luisteluretkiin: ruotsalaisten hyvin organisoima Vikingarännet ja miehestä mittaa ottaneet omatoimiretket Lahdesta Jyväskylään (12 tuntia, 154 kilometriä) ovat muistoissa päällimmäisinä. Toki lyhyemmissäkin matkoissa on muisteltavaa. Pitää luistella paljon säällä kuin säällä niin kohdalle sattuu helmiä, unelmajäitä- ja olosuhteita, hän sanoo. Miltei kaiken talvisen vapaa-aikansa Henrik viettää retkiluistelun parissa. Henrik ei kerää kilometrejä eikä pidä luistelupäiväkirjaa, mutta arviolta luistelukilometrejä kertyy Ahkera ja luotettava Ellei Henrik ole luistelemassa tai jäitä tutkimassa, valmentaa hän tulevia vetäjiä, opettaa luistelutekniikkaa aloittelijoille tai osallistuu SRL:n hallituksen työskentelyyn. Hänen kanssaan työskennelleet tietävät, että Henrik ei jätä pulaan: hän on luotettava puurtaja ja pyyteetön seuratoveri. Hänen viitseliäisyytensä ja jäätiedustelukontaktien ansiosta meillä on mahdollisuus nauttia hienoista luisteluretkistä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Henrik järjestää monen tasoisia retkiä ja toimii mielellään vetäjänä. Hän on sosiaalinen retkenvetäjä, jolle suuret luistelijamäärät on vain organisointikysymys. Kokeneena jäällä liikkujana hän kokee myös itse hyötyvänsä ryhmästä: se tuo turvallisuutta. Lajin suosion kasvu ei Henrikiä huolestuta. Hän suo mielellään lajin tuottaman nautinnon mahdollisimman monille suomalaisille. Mahdollisuutemme luoda laaja ja toimiva jäätiedusteluverkosto perustuu siihen, että harrastajamäärä kasvaa ja leviää uusille maantieteellisille alueille, hän korostaa. n Henrik Fagerholm Ikä: 60 vuotta Ammatti: DI, ratainsinööri VR:llä Asuinpaikka: Ymmersta, Espoo Perhe: puoliso Riitta _2-17.indd :24:33

9 Huomioi riskit! Teksti Jouni Hakola Leuto talvi ja ohuet jäät nostivat viime talvena retkiluistelun tiedotusvälineiden otsikoihin. Julkisuuteen päätyneet jäihin vajoamiset sattuivat puutteellisesti varustautuneille yksinluistelijoille, jotka eivät ole seuramme jäseniä. Toki Suomen Retkiluistelijoidenkin retkillä plutauksia sattui, olosuhteiden seurauksena jopa hieman edellisvuotista enemmän. Järjestäytyneellä retkellä plutaukset ovat yleensä vaarattomia. Itsensä kastellut nousee leuan alle sijoitettujen naskaliensa avulla ketterästi ylös, ellei sitten turvaudu retkitoverin tarjoamaan heittoliinaan. Nopean ja organisoidun vaatteiden vaihdon jälkeen matka jatkuu ja epäonninen saa itsensä lämpimäksi omalla lihastyöllään. Ilman vaihtovaatteita yksin liikkeellä olevat altistuvat hypotermian vaaraan joutuessaan liikkumaan märissä, pahimmassa tapauksessa päälle jäätyneissä vaatteissa. Retkiluistelun plutausriskiä nostavat useat tekijät: riskijäät, uuden ohuen jään alueet ja heikkenevät kevätjäät, olosuhteisiin nähden liian kova vauhti, sooloilu ryhmän ulkopuolella tai liian tiiviinä ryhmänä luistelu. Pahimmillaan seurauksena voi olla joutuminen kauas liian heikolle jäälle tai usean henkilön yhtäaikainen veden varaan joutuminen, jotka hidastavat pelastustoimia. Vakavat plutaukset ovat erittäin harvinaisia. Niiltä säästytään noudattamalla käytäntöjä, joilla riskit ovat hallinnassa. Turvallinen luistelu on tulosta vetäjien ja jäsenten koulutuksesta ja jatkuvasta tiedon ja oppien soveltamisesta retkillä. Onnistuminen tässä näkyy myös vaarattomien plutausten vähenemisenä. Täydellisestikin valmistautuneena vahinko voi sattua. Todennäköisimmin plutaa se, joka luistelee ryhmän kärjessä. Eteneminen itselle luontevaa vauhtia ryhmän keskivaiheilla laskee plutausriskin erittäin pieneksi. Retkiluistelussa kastumista todennäköisempi riski onkin kaatumisesta aiheutuva tapaturma. Niin laajan ruotsalaistutkimuksen kuin SRL:n oman seurannan mukaan yleisin retkiluistelutapaturma on yläraajan murtuma tai sijoiltaan meno. Kaatumisia aiheuttavat jäässä olevat pienet halkeamat, tuulen pakkaamat lumikinokset tai suojakelin jälkeen jäätyneet jäämöykyt. Myös pintajää eli pintaveden päälle jäätynyt ohut kerros aiheuttaa usein ikäviä yllätyksiä. Kaatumisen todennäköisyyttä lisää huomattavasti puutteellinen luistelutaito, huonosti istuvat varusteet ja väsymys. Tätä tapaturmariskiä vähennät harjoittelemalla tekniikkaa ja valitsemalla osaamista ja kuntoasi vastaavan luisteluryhmän. n Turvasäännöt retkillä l Älä luistele yksin l Vetäjä johtaa, edelle ei luistele kukaan ilman eri käskyä l Älä tingi turvavälineistä petät vain itseäsi l Pysy ryhmässä, älä sooloile l Älä ota riskejä l Opettele turvavälineiden käyttö jo etukäteen ja kehitä taitojasi retkillä l Muista että sinä itse vastaat turvallisuudestasi Bear & Water Sjöberg _2-17.indd :24:34

10 Hologrammijäätä , kuva Pertti Valtonen Tervetuloa luisteluretkelle! R etkiluistelu on liikkumista luonnon jäillä. Koulutettujen luisteluoppaiden järjestämillä retkillä luistelu on turvallista ja mukavaa. Suomen Retkiluistelijat/Finlands Långfärdsskrin nare on yksi maan aktiivisimmista retkeily-yhdis tyksistä. Järjestämme talvikaudella jää- ja lumitilan teen salliessa eritasoisia retkiä viikonloppuisin ja usein myös keskellä viikkoa. Retkien vetäjinä toimivat kokeneet luistelijat, jotka ovat saaneet retkenjohtajakoulutuksen. Seuran järjestämät retket eivät ole kaupallista toimintaa: luistelu on vetäjien harrastus ja retkien vetäminen palkatonta harrastustoimintaa. Tämän vuoksi jokainen osallistuja on itse vastuussa retkensä onnistumisesta ja turvallisuu destaan opastetuillakin retkillä. Seuran retkiä järjestetään yleensä eteläran _18-33.indd nikolla Loviisan ja Hangon välisellä alueella sekä Uuden maan järviylänköalueilla (muun muassa Nuuksio, Lohja, Sam matti, Loppi, Karkkila). Jäätilanteen salliessa retket ulottuvat toisinaan kauemmaksikin, esimerkiksi Tampereelle, Lahteen, Kymenlaaksoon, Turkuun, Ahvenanmaalle ja Raumalle. Osassa näissä kaupungeissa toimii paikallisia seura-aktiiveja, jotka järjestävät myös paikallisia retkiä. Retkille osallistuminen on yhdistyksen jäsenille ilmaista. Tilausbussiretkillä peritään kohteen mu kainen bussimaksu. Jos matkustat retkelle toisen autossa, tarjoa oma-aloitteisesti kuskille bensarahaa kulujen kattamiseksi (suositus 10 senttiä kilometriltä). Valitse oikean tasoinen retki Retkiluistelu sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille ihmisille, mutta hauskinta ja turvallisinta Vitträsk , kuva Heikki T. Koivula on, kun osallistut vain omalle taito- ja kuntotasollesi tarkoite tuille retkille. Viime kauden alussa siirrymme uuteen retkiluokitukseen. Luokituksen tarkoituksena on auttaa retkeläistä valitsemaan omalle kiinnostukselleen, kunnolleen, kestävyydelleen ja taidoilleen soveltuva retki. Retkiluokitus perustuu keskimääräiseen luistelunopeuteen retkellä. Oheisessa taulukossa on annettu suuntaa-antavia retken kokonaiskilometrejä eri luokille. Edellisen kauden kokemusten perusteella ohjeistusta muutetaan siten, että keskinopeuksissa ei huomioida retken sisältämiä taukoja. Päivämatka perustuu oletukseen, että luistellaan hyvillä jäillä heikkotuulisessa säässä koko päivä, noin 6 tuntia. Lyhytkestoisemmilla retkillä tai haastavissa jää- ja sääolosuhteissa retken pituus on vastaavasti lyhempi. Jos olet epävarma kunnostasi ja osaamisestasi, valitse varmuuden vuoksi alempi taso kuin liian vaativa. Nyt käytössä olevan retkiluokituksen omaksuminen vaatii aikaa ja vanhan pois oppimista. Edellisen kehnon talven ja vähäisen retkitarjonnan vuoksin jalkauttaminen jatkuu ja luokitusperusteita kerrataan vielä alkavalla kaudella. Hyvä luis telutaito on perusedellytys onnistuneelle retkelle. Retkiluistelun tekniikkaa voi käydä harjoittelemassa omatoimisesti luistinradalla, esimerkiksi Helsingissä Eläintarhan kentällä tai Oulunkylän tekojäällä (retkiluistimet sallittu vain ns. pikaluisteluvuoroilla). Tuusulanjärvellä on talvisin aurattu luistelurata. Muista, että harjoittelu kannat taa; mitä paremmin osaat luistella, sitä enemmän nautit retkistä :29:22

11 Onnistuneen retken edellytykset Kun tulet retkelle l Pakkaa ja tarkista varusteesi jo edellisenä iltana l Muista eväät ja riittävästi juomaa l Tule ajoissa kokoontumispaikalle l Suosi joukkoliikennettä l Pysäköi autosi niin, ettei se haittaa muuta liikennettä Lähtöpaikalla l Jos olet mukana ensimmäistä kertaa, ilmoittaudu retken johtajalle ja esittele itsesi l Retkenvetäjä kokoaa kaikki yhteen ja kertoo retkisuunnitelman l Jos joukko jaetaan eritasoisiin ryhmiin, valitse itsellesi sopiva ryhmä Retkellä l Älä koskaan luistele retkenvetäjän ohi l Pidä aina riittävä etäisyys edellä luis- televaan l Pysy aina näkö- ja huutoetäisyydellä ryhmästä. Älä venytä letkaa äläkä sooloile. l Pidä silmällä muita retkeläisiä. Jos joku kaatuu pahasti tai jää pettää, kiinnitä muiden huomio pilliin puhaltamalla. l Ryhmästä voi poistua vain retkenvetäjän luvalla Palattaessa takaisin l Älä kiiruhda retken vetäjän ohi edes rantaan tultaessa _18-33.indd Tulokasretkellä tutustutaan välineisiin ja tekniikkaan mahdollisimman monipuolisissa olosuhteissa, tässä naskalien käyttöharjoitus. Retkistä tiedottaminen Retkitiedotuksen pääkanava on puhelinvastaaja. Vastaajan lisäksi tietoja saa.fisivustolta tai tilaamalla tekstiviestitiedotteet. Tiedot viikonlopun retkistä ja yleisestä jäätilanteesta ker rotaan vastaajassa perjantai- ja/tai lauantai-iltaisin klo 19 mennessä. Tietoja tarkennetaan mahdolli sesti myöhemmin illalla tai vielä retkiaamuna, esim. äkillisen lumisateen takia. Etenkin kevättalvella järjestetään aamu- ja iltaretkiä myös keskellä viikkoa, joten soittaa kannattaa muulloinkin. Viikonlopun bussiretkistä pyritään tiedottamaan netissä ja vas taajassa jo ennen perjantai-iltaa. Puhelinvastaajan numero on salainen ja jäsenet saavat sen tietoonsa liittyessään seuraan. Numero on salainen turvallisuussyistä: haluamme varmistaa, että retkille tulee vain perustiedot ja -taidot omaavia ja asiallisesti varus tautuneita seuran jäseniä. Jos olet unohtanut numeron, ota yhteyttä sihteeriin tai katso se nettisivuilta. Seuran kotisivuilla ( on vain jäsenille tarkoitettu osio, jonne retkenvetäjät voivat laittaa tietoa tulevista retkistä. Vaikka pääkanava on vielä puhelinvastaaja, kannattaa aina kun mahdollista pitää silmällä nettiä. Aktiivinen ja retkestään innostunut vetäjä on saattanut laittaa sivuille runsaasti sellaista informaatiota, joka ei millään mahdu tekstiviestiin. Kotisivujen retkitiedot täydentävät hyvin vastaajan tietoja. Tulevien retkien lähtöajat ja -paikat tiedotetaan viikonloppuisin myös tekstiviesteillä. Tekstiviestipalvelu on jäsenille ilmainen, mutta se pitää aktivoida nettisivuilla kerrotulla tavalla. On mahdollista tilata tekstiviestejä joko Uudenmaan tai Turun-Rauman alueelta, mutta vain toiselta! Lähderannan Pitkäjärvi , kuva Pertti Valtonen Nopeuteen perustuva ryhmäjako Nopeusluokka Päivämatka km Tauot Kenelle 5 < 30 Useita, tarpeen mukaan, nautiskellen Ulkoilusta luistelemalla nauttiville, myös harrastusta aloitteleville; yhdessäolo tärkeää Useita, tarpeen mukaan Perusluistelutekniikan hallitseville; reipasta ulkoilua ja luonnossa liikkumista Energiatauko 2 h:n välein, juomataukoja useammin Kokeneille ja hyväkuntoisille luistelijoille; myös luontoelämyksille jää retken aikana tilaa Energiatauko 2 h:n välein, juomataukoja useammin Kokeneille, hyväkuntoisille ja kestäville luistelijoille; liikuntasuoritus retken tärkein tavoite 1 > 70 Letkuruokinta, tarvittaessa pysähtyen Vauhdinhaluisille, kovakuntoisille, kilometrejä nieleville :29:28

12 Bussiretken pysäkit ja aikataulu Pysäkkiluettelo on ohjeellinen, varmista käytettävät pysäkit retkitiedotteesta. Retkikuljetukset Lajin suosion kasvaessa rajusti seura suosii yhteisillä retkillä julkista liikennettä, tilausbussia ja kimppakyytiä. Seura järjestää jäsenilleen tilausbussiretkiä mahdol lisuuksien mukaan. Yhteinen bussikuljetus säästää bensaa ja mahdollistaa nautittavat myötätuuliretket, kun ei tarvitse palata lähtöpaikkaan autoa hakemaan. Paluumatkakin reissun jälkeen on mukava, kun ei tarvitse ajella liukkailla ja pimeillä teillä. Bussiretkelle ilmoittaudutaan puhelintiedotteessa ilmoitettuun puhelinnumeroon tekstiviestillä. Il moita osallistujien nimet, puhelinnumero ja miltä pysäkiltä tulette mukaan. Ilmoittautuminen on pakollinen! Mattimyöhäiset eivät pääse bussiin mukaan, sillä bussi tilataan lähtijöiden määrän mukaan. Retki maksetaan käteisellä bussissa. Varaa mukaan tasaraha! Maksuja keräävällä ei ole vaihtorahaa. Kau della sovittu hinta Uudenmaan alueen bussikuljetuksesta on 16 euroa/henkilö. Pidemmälle suuntautuva bussiretki maksaa enemmän; lopullinen hinta riippuu kokonaiskustannuksista. Bussiretken toteutuminen edellyttää, että vähimmäismäärä osallistujia ilmoittautuu. Tarkista mahdollinen peruuntuminen tai muut muutokset puhelintiedot teesta ennen retken alkua. Bussi poimii retkeläisiä muutamalta pysäkiltä, jonne voit jättää oman auton tai tulla paikalle julkisilla. Kokemukset viime talvena kokeillusta yhden pysäkin retkilähdöstä _18-33.indd olivat niin myönteisiä, että vastaavia retkiä järjestetään jatkossakin. Seuraa siis tarkasti retkitiedotteita. Kuvat Pertti Valtonen Retken suuntautuessa länteen, luistelijoiden keräilypaikat ovat lp orvoo: linja-autoasema Retkellä käyttäytyminen ls öderkulla: Suomen Retkiluistelijoiden retket suuntautuvat luonnonjäille, jolloin olemme aina luonnon armoilla. Onnistunut ja turvallinen retki edellyttää, että kaikki retkeläiset ovat oikein varustautuneita ja kunnioittavat jää- ja sääolosuhteiden vaihtelua. Nykyisin seuramme on iso ja retkille tulee paljon osallistujia. Suuren joukon hallitseminen ja jään lukeminen on vetäjälle haastava tehtävä. Tee oma osuutesi retken onnistumiseksi ja noudata tinkimättä hyviksi havaittuja pelisääntöjä. Anna vetäjän keskittyä jään havainnointiin eikä varpusparvena poukkoilevan luistelijaryhmän paimentamiseen. Jokainen osallistuu retkelle omalla vas tuullaan. Retken vetäjä tai Suomen Retkiluistelijat ry eivät ole vastuussa retkellä mahdollisesti sattuneista henkilö- tai tavaravahingoista. Yhdistyksen jäsenillä on seuran retkillä voimassa Suomen Ladun tapaturmavakuutus. Vakuutus kattaa vahingot noin euroon asti (lisätietoja Suomen Ladusta tai Maksimikorvaus ei välttämättä riitä jos loukkaantuminen on vakava, joten osallistujille suositellaan lisäksi henkilökohtaista vapaa-ajan tapaturmavakuutusta, sekä kojevakuutusta esimerkiksi kameran vahingoittumisen varalta. n vakiovuoropysäkki, jos tarpeen l I täkeskus: Turunlinnantiellä Stoan vastapäätä oleva tilausajopysäkki lr autatientori: Mikonkadun tilausajopysäkki lh anasaari: liittymän rampissa oleva vakiovuoropysäkki Luisteluretket tarjoavat joskus kohtuullisia liikunnallisia haasteita. Joskus taas liu'umme vesipeilillä unenomaisesti, lähes painottomuudessa. Retken suuntautuessa itään, järjestys on päinvastainen, siten että lähtöpaikkana on Hanasaari. Puhelintiedotteessa kerrotaan ensimmäisen pysähty mispaikan kellonaika. Arvioidut siirtymäajat vakiopysähdyspaikkojen välillä ovat Porvoo-Itäkeskus 25 min, Itäkeskus-Rautatientori 25 min ja Rautatientori-Hanasaari 15 min :29:40

13 Porvoonjoki , kuva Pertti Valtonen Teksti Liisa Hakola Valitse varusteet huolella A sialliset varusteet ovat tärkeät retkiluistelijalle. Ne tekevätharrastuksesta mukavan ja turvallisen. On myös hyvä muistaa, että Suomen Retkiluistelijat ry:n sääntöjen mukaan jokaisella luisteluretkelle osallistuvalla on oltava varustus, joka mahdollistaa turvallisen liikkumisen luonnonjäillä. Ilman asianmukaista varustusta ei voi osallistua seuran retkille _18-33.indd Retkiluistelun aloittaminen ei vaadi erityisen kalliita hankintoja. Useimmilla retkeilijöillä on jo entuudestaan sopiva vaatetus, selkäreppu ja luistimiin soveltuvat nilkkaa tukevat jalkineet. Välttämättömiä uusia erikoisvarusteita ovat luistinten lisäksi vain naskalit, jääsauva ja heittoköysi. Täydellisen perusvarustuksen hyvine luistimineen saa noin 200 eurolla. Lajia aloitteleva ja omien luisteluvarusteiden hankkimista suunnitteleva on usein ihmeissään vaihtoehtojen äärellä: millaiset jalkineet, luistimet ja sauvat olisivat parhaat. Hyvä keino tutustua vaihtoehtoihin ja etsiä itselle sopivampia ratkaisuja on testata vuokravälineitä. Luisteluvälineitä vuokraavia liikkeitä on pääkaupunkiseudulla. Varustevinkkejä kannattaa myös kuulostella toisilta luistelijoilta. Tarkkaile jäällä ollessasi muiden varusteita ja kysele käyttäjien kokemuksia ja valintaperusteita. Ajatuksia varusteista voi vaihtaa myös seuran nettisaitilla. Keskustelupalstalle jätettyyn varustekysymykseen löytyy nopeasti kokeneiden luistelijoiden asiantuntevia vastauksia. Erityisen arvokkaita ovat ne neuvot, jotka säästävät sinut huonolta hankinnalta. Retkiluistelun suosion kasvaessa myös varustekauppa on vilkastunut. Luisteluvarusteita saa nykyisin alan erikoisliikkeiden lisäksi hyvin varustetuista urheiluliikkeistä. Jälkimmäisissä asioidessaan luistelijan kannattaa olla valppaana: aniharva tossukauppias tietää, mitä myy. Tee siis jo ennen kauppaan menoasi itsellesi selväksi, mitä tarvitset, millainen tuote täyttää sille asetetut turvallisuusvaatimukset ja mikä ratkaisu on esimerkiksi mitoitukseltaan sinulle oikea. Varusteet hankittuasi voit todennäköisesti olla tyytyväinen valintaasi, mutta varaudu silti täydentämään ja kehittämään kokoonpanoasi. Varusteet ja turvallisuusohjeet kehittyvät, vaatimustasosi kasvaa ja harrastuksen syventyessä opit lisää varusteiden käytöstä ruokahalu kasvaa syödessä. Pakolliset varusteet seuran retkillä: l Retkiluistimet l Jäänaskalit ja pilli kaulatelineessä l Jääsauva (apusauva suositeltava) l Heittoköysi l Lantiovyöllä (ja mieluiten myös haarahinnalla) varustettu reppu l Täydellinen vaihtovaatekerta vesitiiviisti pakattuna l Eväät ja kuumaa juotavaa l Työkalut ja luistimen varaosia omien luistimien säätöä/korjauksia varten Suositeltavia varusteita seuran retkillä: l Polvi- ja kyynärsuojukset l Solumuovinkappale istuinalustaksi tauoille l 2 kpl muovipusseja kastuneiden jalkineiden vuo raamiseen l Suojalasit ja/tai aurinkolasit l Puukko ja tulitikut l Kartta ja kompassi l Kamera l Kännykkä l Taukotakki tai -liivi l Janojuomaa l Varaenergiaa l Sideharsoa ja laastareita l Riittävästi rahaa yllättäviäkin tilanteita varten :29:46

14 Plutauspussin sisältö jaetaan kahteen osaan. Ylävartalon pussi: pyyhe, tekninen aluspaita, villapaita, kaulaliina, pipo, takki, hanskat. Tekniikkaa kerroksittain M ieltymykset, budjetti ja luistelutyyli vaikuttavat retkiluistelijan vaatetuksen valintaan. Ensi kertaa jäälle astuva pääsee hyvin luistelun makuun pukeutumalla samoin kuin lähtiessään hiihto- tai kävelylenkille vastaavassa kelissä. Kerrospukeutuminen ohuehkon vaatekerran lisääminen tai riisuminen helpottaa lämpötilan hallintaa vaikka olosuhteet muuttuisivat. Sunnuntailuistelija saattaa tyytyä kaapista löytyvään vaateparteen, mutta säällä kuin säällä aktiivisesti liikkuva luistelija panostaa usein jokaiseen päälle pukemaansa kerrokseen. Hikoilun vuoksi alimmaksi ihoa vasten tulee hyvä tekninen, kosteuden ulompiin kerroksiin johtava urheilukerrasto. Se on tyköistuva, mutta ei kiristä mistään. Saumat ovat litteiksi yliluotellut, jolloin ne eivät hankaa. Alusasu ei missään tapauksessa sisällä kosteutta sitovaa puuvillaa; se on materiaalina kylmä ja plutaustilanteessa painaa kuin punnus. Villa on kosteanakin lämmin, mutta ei työläänä, käsin pestävänä materiaalina erityisen suositeltava urheilukäyttöön. Kylmällä kelillä kerrastoja voi olla kaksikin päällekkäin. Välihousuissa villa puolustaa erinomaisen hyvin paikkaansa. Ylävartalonsa lämmikkeeksi moni valitsee kevyen ja lämpimän fleece-puseron tai villapaidan. Materiaalilla on väliä Tekniset materiaalit palvelevat myös jalkojen lämpimänä pitämisessä: puuvilla ei ole sukissakaan hyväksi. Keinokuidusta valmistetut, hyvin istuvat ja riittävän pitkävartiset vaellus _18-33.indd sukat tai kahdet ovat hyvä veto jalkaan. Jos monoissa on tilaa, voi villatöppönen olla oiva valinta toiseksi sukaksi. Uloimmalta vaatekerrokselta luistelija edellyttää erityisesti sitä, että materiaali hengittää, mutta pitää silti tuulta ja hylkii kosteutta. Varsinaisia luisteluasuja ei suomalaisista kaupoista löydy, mutta useimmat aktiiviliikkujille suunnitellut asut täyttävät nämä vaatimukset. Toimiva ratkaisu saattaa myös löytyä eri lajeihin tarkoitettuja asuja yhdistämällä: kuoritakki ja murtomaahiihtoon tarkoitetut tuulieristetyt trikoohousut toimivat yhdessä. Päähineensä luistelija valitsee sään mukaan. Pipovalinnassa tärkeintä on pystyä säätelemään lämpöä pään kautta, pitämään lämpöä tai jäähdyttämään. Korvien ja kasvojen suojaamistakaan ei sovi unohtaa. Silkkinen aluspäähine tai kypärämyssyt kulkee mukavasti taskussa ja suojaa tarvittaessa pahalta viimalta. Luistelukäsineiden valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota lämpimyyden ohella siihen, hylkiikö materiaali kosteutta. Goretex on käsineissä paljon käytetty, mutta viime aikoina monet ovat alkaneet käyttää neopreeni-sormikkaitakin. Hikoilusta johtuvaa, käsineeseen sisälle tulevaa kosteutta ei estä mikään materiaali. Tästä syystä kädet palelevat usein tauon jälkeen, jolloin varahanskat voivat olla pelastus. Kaukaa viisas luistelija varautuu ylimääräisillä hanskoilla myös pakkasessa pidettäviin taukoihin: sormet lämpiminä eväätkin maistuvat. n Alavartalon pussi: alushousut,pitkälahkeiset tekniset välihousut, villavälihousut, sukat, muovipussit, päällyshousut. Teksti ja kuva Riitta Väänänen Plutauspussin sisältö uusiksi P Tärkeintä vaatteiden pakkaamisessa on se, että ne tulevat esiin oikeassa järjestyksessä. lutausharjoitus ei ole pelkkää märkäharjoittelua. Se opettaa, mikä merkitys plutauspussin sisällöllä ja pakkaustavalla on kovassa pakkasessa selviytymiseen. Vetäjille järjestetyissä plutausharjoituksissa on monen pussin sisältö mennyt uusiksi. Plutauksen jälkeen on tärkeää saada kuivat vaatteet vaihdetuksi ripeästi. Vaihtovaatteiden harkittu pakkaaminen sujuvoittaa toimenpidettä. Tärkeintä vaihtovaatteiden pakkaamisessa on se, että vaatteet tulevat esiin siinä järjestyksessä kuin niitä tarvitaan. Kokovartaloplutauksessa puetaan ensin ylävartalo, jolloin pussin päältä pitäisi löytyä ylävartalon vaatteet kun taas puoliplutauksen jälkeen päällimmäisenä pitäisi olla alavartalon vaatteet. Tämän vuoksi ylä- ja alavartalon vaatteet on järkevää pakata kahteen eri pussiin. Sisällöstä kertovat laput pusseissa auttavat avustajaa löytämään oikeat vaatteet plutaajan repusta. Ylävartalon pussin sisältö päältä alkaen voisi olla seuraava: pyyhe, tekninen aluspaita, villapaita, kaulaliina, pipo, takki, hanskat. Alavarta- u :29:49

15 Jatkoa delliseltä sivulta lon pussista purkautuvien vaatteiden järjestys on vastaavasti pikkarit, pitkälahkeiset tekniset välihousut, villavälihousut, sukat, muovipussit, päällyshousut. Muovipussit löytyvät helposti, kun ne pakataan sukanvarteen. Kaupan hedelmäpussit tai ostoskassit eivät kestä sukansuojina. Pusseiksi kannattaakin ostaa vahvoja pakastuspusseja. Viiden kilon pussiin mahtuu isommankin miehen jalka ja keskikokoiselle naiselle riittää kolmen kilon pussi. Alavartalon pussiin pakataan myös pikkupyyhe ja huopapohjalliset. Plutausavustaja poistaa sisäpohjat monoista, puristaa niistä pikkupyyhkeen avulla hölskyvän veden pois ja laittaa huopapohjalliset sisälle. Huopapohjallinen tuntuu jalan alla lämpimältä vaikka se kastuukin monossa. Alus- ja villapaidan samoin kuin useampien pitkien välihousujen pukemista nopeuttaa, jos vaatteet ovat jo valmiiksi päällekkäin. Tällöin yhdellä kiskaisulla saa päälleen kaksi vaatekertaa. Pakkausta varten alus- ja välipaita puetaan päälle ja riisutaan kumpikin yhtä aikaa. Sama toimenpide tehdään välihousuille. Laadukasta ja kevyttä Vaihtovaatteiksi kannattaa valita laadukkaita materiaaleja, jotka ovat kevyitä, tarkoituksenmukaisia ja pakkautuvat pieneen tilaan. Alusvaatteissa tekniset kerrastot, välivaatteissa villakerrastot ja päällysvaatteissa kuorivaatteet täyttävät vaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia luistelussa käytettäviä vaatteita kannattaa olla kaksin kappalein, eli toiset päällä luistellessa ja toiset repussa vaihtovaatepakkauksessa. Vaihtovaatepussi pakataan erikseen joka retkelle. Plussakeleillä pelkkä tekninen kerrasto riittää alusvaatteiksi mutta pikkupakkasilla se saa päälleen lyhythihaisen ja -lahkeisen villakerraston ja kovilla pakkasilla vastaavasti pitkähihaisen ja -lahkeisen kerraston. On turhaa kantaa lauhalla säällä enemmän vaatetta kuin tarvitsee. Vastaavasti pakkassäällä ei kannata ottaa riskiä joutua palelemaan liian ohuiden vaihtovaatteiden vuoksi. Plutaustilanteen varalle sekä oman että kaverin on hyvä pakata repun sivutaskuun lateksihanskat ja musta jätesäkki. Lateksihanskat estävät käsien kylmettymisen märkiä vaatteita käsitellessä etenkin, jos hanskojen alle jätetään ohuet neulesormikkaat. Jätesäkin tai vastaavan muovin päälle voi asettaa märät vaatteet ilman, että ne lumeentuvat, imevät lisää vettä jäältä tai jäätyvät jäähän kiinni. Istuinalustoja tarjotaan plutaajan käyttöön ainakin kaksi kappaletta. Yhden istuinalustan päällä vaatteiden vaihto on aikamoista tasapainottelua. n Huopapohjallinen tuntuu jalan alla lämpimältä, vaikka kastuisi monossa. Vaihtovaatepussi on pakattava erikseen joka retkelle kelin mukaisesti. Plutausharjoitus lisää turvallisuutta Retkiluisteluyhdistyksissä jäistä pelastautumista on mahdollista harjoitella valvotuissa olosuhteissa. Tällaisiin plutausharjoituksiin osallistuminen ei tee pahaa kenelläkään jäällä liikkujalle. Harjoituksissa luistelija pääsee toteamaan, miltä veden varaan joutuminen tuntuu, millaista hyisessä vedessä on liikkua täydessä varustuksessa, kuinka reppu kelluttaa ja millä tekniikalla kantavalle jäälle pääsee parhaiten. Useimmiten kokemus on vapauttava: vesi ei tunnukaan yhtä kylmältä kuin avantouinnissa ja naskaleista on todella paljon apua. Moni luistelija on myös saanut plutausharjoituksesta virikkeitä luisteluvarusteidensa valintaan ja käyttöön sekä plutauspussin pakkaamiseen. Näistä asioista enemmän toisaalla tässä julkaisussa. Retkiluistelijan on varauduttava siihen, että varotoimista huolimatta jää voi joskus pettää. Tärkeintä on silloin olla hätääntymättä ja toimia rauhallisesti. Asiallisilla turvavarusteilla, luistelutoverien avulla ja osaavalla toiminnalla avannosta pääsee varmasti ylös, ja aikaa pelastautumiseen on paljon enemmän kuin usein luullaan. Reppuun vesitiiviisti pakattujen vaihtovaatteiden ansiosta kastunut luistelija saa kuivat vaatteet ylleen ja pienestä viivytyksestä huolimatta retki jatkuu. Jään pettäessä toimi näin: l Levitä kyynärpäät ja nosta kädet suojaamaan kasvoja jäänreunalta. Rauhoita mielesi ja yritä hengittää rauhallisesti. Huomaat että selkäreppu kelluttaa hyvin, eikä vesikään tunnu kovin kylmältä. Harjoitustilanteessa tulet huomaamaan repun kelluttavan vaikutuksen, haarahihnan tarpeellisuuden ja onko reppusi painopiste kohdallaan eli eihän reppu paina asentoasi etukumaraan. Jos päälläsi on puuvillaa, huomaat että ne ovat kuin liikkumista estävä punnus. Harjoitus helpottaa myös plutauspelkoon: huomaat, ettei se niin kamalaa olekaan ja osaat toimia oikein. l Käänny vedessä tulosuuntaasi, tunnustele kyynärpäillä ja kevyellä ylöspunnerruksella jään kantavuutta. Jos jää murtuu, riko sitä kunnes se alkaa tuntua kantavalta. Sen jälkeen irrota naskalit kaulatelineestä ja iske ne kiinni jään reunaan käsivarren mitan päähän. Varo etteivät jalat pääse nousemaan etupuolellesi pintaan jään alle. Kiinnitä kavereiden huomio pilliin puhaltamalla ja huutamalla. Keväisessä harjoitustilanteessa saat huomata, että paksukaan jää ei aina kanna. Heikkoa syysjäätä saatat taas joutua rikkomaan monen metrin matkalta, mikä on hyvin raskasta. l Korjaa tässä vaiheessa avannosta talteen jääsauvat, ja pane ne poikittain eteesi jäälle tai tuuppaa niitä hieman kauemmaksi aikomaasi suuntaan. l Jos pyrit jäälle omin voimin, potki jalat taaksesi pintaan ja vedä itsesi naskaleilla jään päälle potkien samalla jaloilla vettä. Mikäli jää murtuu painosi alta, yritä uudelleen. Harjoitustilanteessa huomaat, että kantavalle jäälle on helppo punnertaa naskalien avulla jos olet varustautunut oikein ja hallitset tekniikan. l Varminta on kuitenkin heittää heti oma heittoköytesi pelastajille tai pyytää heiltä köyttä avuksesi. Varmista että köysi on pitä- u _18-33.indd :29:49

16 Jatkoa delliseltä sivulta västi kiinni repussa tai otteessasi. Auta vetäjiä vapaaksi jäävän käden naskalilla. Harjoitustilanteessa huomaat, että avantoon satelee ohjeita, joten on tärkeää luoda kontakti pelastustoimen johtajaan ja keskittyä kuuntelemaan häntä. Jos et ole miettinyt heittoliinasi käyttöä, saatat huomata, että se on vaikeasti saatavilla, sen heittäminen ei onnistukaan, liina avautuu avantoon ja sotkeutuu naskaleihin tai avuksesi heitettyihin toisiin köysiin. Vasta avannossa tulet miettineeksi heitto- ja naskalikäsien työnjaon. l Kun pääset kokonaan jään päälle, vedä itseäsi naskaleilla eteenpäin jäätä pitkin, konttaa tai ryömi, kunnes pääset kestävälle jäälle. l Hakeudu luistelutoveriesi saattelemana heti lähimpään tuulensuojaiseen rantaan vaatteidenvaihtoa varten. On parempi luistella märkänä tuulensuojaan kuin ryhtyä riisuuntumaan avoimella, tuulisella jäällä. Jos ranta on kovin kaukana, muodostakaa luistelijoista, hypotermiapeitteestä tai tuulisäkistä tuulensuojamuuri. Jos harjoittelet kovassa pakkasessa ja viimassa, huomaat että jäällä on kylmempää kuin avannossa. l Vaatteiden vaihto sujuu nopeimmin ryhmätyönä. Vaatteet vaihdetaan vaiheittain: ensin ylävartaloon kuivaa, vasta sitten housut pois. Märistä vaatteista kierretään liika vesi pois ja pakataan ne muovipusseihin. Kun uimarilla on kuivat vaatteet päällä, luistelua jatketaan. Paras tapa ruumiinlämmön nostamiseksi on liikkuminen. Todella kylmän kelin harjoituksessa huomaat todella nopean toiminnan, huolella pakatun plutauspussin ja avustavien henkilöiden tärkeyden. Opit myös itse toimimaan avustavana henkilönä. n _18-33.indd me aktiivisia harrastajia alueellemme, niin parannamme jäätiedustelua ja sitä kautta saamme lisää mahdollisuuksia itse luisteluun. Mitä paremman luistelutekniikan omaan ja saan sen siirrettyä muille, sitä parempia retkistämme tulee. Eli ota ja anna. Kiinnostaako kouluttautua vetäjäksi? Mitä sain? Vetäjien hypotermiaharjoitus Tammisaaressa viime helmikuussa. Kuva Jouni Hakola Jos olet jo kokemusta hankkinut retkiluistelija, kiinnostunut oppimaan ja antamaan osaamisestasi toisille, hakeudu retkenvetäjäkoulutukseen. Ensi vuoden vetäjäkoulutusohjelman haku julkistetaan.fi -sivuilla marraskuussa. Simo Ahtola juuri valmistuneelta kurssilta kertoo, miksi koulutus kannattaa. Teksti Simo Ahtola Miksi minä? No kait se on se pohjalainen uteliaisuus, josta etelänmies voi käyttää jotain muuta sanaa. Se vetää kokeilemaan kaikkea uutta, johon tarjotaan mahdollisuus. Olen harrastanut luistelua kuusi sesonkia kasvavalla innolla. Pieni epäilys koulu- tukseen hakiessa oli, kuinka pärjään nuorempien joukossa: olenhan lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Mitä hakemassa? Valmiuksia neuvomaan retkiluistelusta kiinnostuneita ja osaltani varmistamaan, että tällä alueella ei kukaan harrastuksensa kautta päättyisi paikallislehden ilmoituksia-osioon, sinne ristien ja ortodoksiristien joukkoon. Halusin myös itse oppia mahdollisimman paljon luistelusta, jotta voisin saada aikaan enemmän retkiä ja nauttia niistä itsekin enemmän. Mitä enemmän saam- Ensinnäkin tapasin hienoja ihmisiä, jotka jakavat polttavan kiinnostuksen liikkua luonnossa. Opin ryhmädynamiikkaa, jään ja sään lukemista, luistelutekniikkaa, välineiden virittelyä ja paljon muuta. Muutama uusi tarinakin siirtyi yön tunteina edelleen kerrottavaksi. Kurssin ohjelma oli erittäin hyvin rakennettu. Luennoilla ja harjoituksissa käytettiin ammattilaisia. Se varmisti, että asiat oli mietitty etukäteen eikä vedetty lonkalta kuten yhdistystoiminnassa usein tapahtuu. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa maajoukkuetason pikaluistelija luistelutekniikan opettajana. Paras yhdenkään yhdistyksen tai seuran järjestämä kurssi, jolla olen ollut! Jännitystä elämään saimme myös hypotermiaharjoittelussa, joka ei loppujen lopuksi niin kauhea ollutkaan. Ohjelmaan kuuluva henkilökohtainen ohjaus toi hyvän lisän käytännön taitojen hiomisessa ja ihmisten ohjaamisessa hienon lajimme piiriin. Tälle syksylle on vielä luvassa ensiapukoulutusta, ei sitä city-tavaraa vaan sopeutettuna niihin olosuhteisiin, joissa toimimme. Mitä saavutin? Taas kerran voitin itseni, uskaltamalla lähteä tähänkin mukaan! Sain valmiuksia kertoa ihmisille lajin perusteista ja näyttää sen myös käytännössä. Uskon että ryhmädynamiikan opiskelu auttaa minua muissakin tilanteissa kuin vain jäillä, samat asiat toistuvat esimerkiksi työelämässä. Mitä sitten tapahtui? Vaasan alueella kiinnostus retkiluisteluun on kasvamassa ja myös koulutukselle ja ohjaamiselle on tilausta. Viime keväänä vedin jo yhden kurssin paikallisessa työväenopistossa, siinä ruotsinkielisessä, ja tälle syksylle on jo toinen aikataulutettu. Useampi aloittelija on vihitty lajin saloihin, heilläkin on ollut paljon turvallisempi olo kun ovat saaneet opastusta ohjeittemme mukaan. Miksi myös sinä? No mikä ettei! Tässähän oppii uutta, kehittyy luistelijana ja ehkä jopa ihmisenä. Eli suosittelen lämpimästi. Se minkä vauhdissa jäin jälkeen nuoremmilleni korvattiin sitkeydellä eikä loplta suuria eroja syntynyt. n :29:52

17 Teksti Jyrki Hari Kuva ilkka salmi Jäätietoa historiasta J äällä on Suomessakin liikuttu vähintään 100 vuotta ja jäitä pitkin liikkuvat ovat neuvoneet toisiaan, kuten neuvovat edelleenkin. Hyvää vanhaa tietoa on löydettävissä muun muassa kartoista ja kirjoista. Neuvoa nimistöstä Yksi Suomen monista Syysjärvistä on Saimaan Luonterin pohjoispuolella. Luonteri jäätyy myöhään, koska on syvä. Alkutalvella arvattavasti vältettiin Saimaan jäälle menemistä ja hevoset vetivät kuormiaan Syysjärven ja erinäisten soiden, niittyjen ja lampien kautta. Inarijärven luoteispuolella oleva Syysjärvi tietenkin kuului Inarijärven alkutalven sulia vältelleiden pororaitojen kulkureitteihin. Myös Kallajärviä ja Kallavesiä on useita. Meren luodon nimen osana kalla, esimerkiksi nimessä Ulkokalla, kertoo että meren ahtojäätä kertyy tuolle luodolle talven kuluessa ja siinä jää sitten pysyy kallion päällä pitkälle kevääseen. Järven nimessä kalla tarkoittanee, että kevättalvella, kun monen muun järven jää on jo läpi virtaavan lämpimän veden heikentämää, tuon kalla-alkuisen altaan jäällä kelpaa vielä hyvin kulkea. Mäntyharjun reitin Kallavesi on pitkä ja kapea järvi jossa ei ole mainittavaa läpivirtausta. Sitä pitkin Viipurin suuntaan mentäessä tullaan Honkataipaleen kautta Kuolimolle ja siitä sitten Savitaipaleen kautta Saimaalle. Suunnilleen samaa kuin taipale merkitsevät muun muassa taival, ketvel ja kutvele. Entisaikojen pitkistä kulkuväylistä monet seurailivat vesistön pääuomaa, vältellen kapeikkoja eli virtapaikkoja. Jos Imatrankosken _18-33.indd virtaamalle annetaan vertailuluvuksi 100, vastaava luku on Puumalassa 90, Savonlinnassa yli 80 ja Varkaudessa melkein 30. Kun Suursaimaalta piti ajaa esimerkiksi Kuopioon, oli kierrettävä vaikka kuinka monta sulan veden ja arveluttavan jään aluetta. Mutta loppumatka sujui helposti, kun alle oli saatu Kallavesi. Joroisten pohjoispuolella pääuomasta hiukan sivussa on mielenkiintoinen Valvatus-niminen järvi. Valvatus on merkitykseltään jokseenkin tarkkaan sama kuin vakkasuomen elätys, siis virtasula, tuuliavanto tai tuulikaivo. Ilmeisesti Valvatus-järven nimen avulla on kerrottu pääuoman ulkopuolelta kulkureittejä etsineille, ettei siitäkään ole hyvä mennä. Kirjoittajat kertovat Luistelu oli Euroopassa muotia 1800-luvun puolivälissä. A E Nordenskiöld kulki luistimilla osan matkastaan Ahvenanmaan kautta Ruotsiin saatuaan 1858 tuomion poistua maasta. Luistinratayhdistyksiä perustettiin Suomessa vuodesta 1874 alkaen. Vuonna 1854 Topelius julkaisi lehdessään Eos (=Aurora, gryning, sarastus) kertomuksen Skridskolöparen, missä joukko tyttöjä ja poikia on hippasilla järven jäällä. Pojista yksi luistelee heikkoon kohtaan ja hukkuisi, ellei toinen poika pelastaisi. Kertomuksen alussa kysytään, kumpi on parempi, viisaus vai väkevyys, ja lopussa todetaan että molempi parempi. Tampereelta lähtenyt ja Kuopioon päätynyt Minna Canth varmasti tiesi jäällä kulkemi- sesta enemmän kuin useimmat tämän päivän suomalaiset. Canth on kirjoittanut luistelustakin. Romaanissa Salakari vuodelta 1887 rehtori Karenin rouva Alma luistelee kauas pois kaupungista kavalan maisteri Nymarkin seurassa. Jäällä kulkeminen virittää odottamaan kertomukseen traagista käännettä. Paha käänne tuleekin, vaikka luistelujää kyllä kesti sillä kertaa. Monen järvenselän yli kotinsa ja koulukortteerinsa väliä kulkenut Otto Manninen tunsi aiheen kirjoittaessaan vuonna 1898 ulapoiden jääpeitteestä runossaan Luistimilla.... seljille sinertyville vie, miss enää ei merkkiä, viittaa. Ei muista yön mustan yllättävän, ei paluun pimeistä piittaa. Ja missä kylmintä malttia kysytään, miten päättää mieletön veikka, missä naurain ja nousten enää ei ois korjattu kuperkeikka; missä kerran viimeisen kääntyä voi vielä nuori karkelon kansa, missä vielä talvell on viikon työ, missä auki on Ahdin ansa. Kirjoitetuista dokumenteista arvokkaimpana pidän kansanrunousarkistossa säilytettävää Pekka Anssi Nummelinin käsikirjoitusta. Se on Kertomus kulkuneuvoista Turun saaristossa ja läheisimmällä rantamaalla vuodelta Tuo käsikirjoitus pitäisi saada arkistosta yleisesti esille ja arvoisellaan tavalla käsiteltäväksi. n Jyrki Hari on työkseen jäätä tutkinut aktiivinen retkiluistelija ja retkenvetäjä. Häneltä ilmestyi vuonna 2005 kirja Jäitä pitkin, joka käsittelee suomalaisten jäällä liikkumisen historiaa :29:57

18 Teksti ja kuvat Alan Knowles, Uusi-Seelanti Käännös Erkki Haapomaa Pitkä matka luistelemaan H ieman sen jälkeen, kun Finnairin kone Lontoosta laskeutui HelsinkiVantaan lentokentälle 36 tuntia lähdöstäni Uudesta-Seelannista, saapui myös Erkki Haapomaan tekstiviesti. Aikaerosta ja univelasta huolimatta yritin keskittyä lukemaani viestiin, Huomenna luisteluretkelle Tuusulan järvelle - mainio tervetulotoivotus! Unettoman yön jälkeen yhä Uuden-Seelannin ajassa kehoni raahautui liikenteessä etsien Espoon bussia. Olin Suomessa oppimassa, mitä retkiluistelu on, ja niin tietämätön, että kieltäydyin ostamasta Bear & Waterin myyjän tarjoamaa heittoköyttä. Ostin kuitenkin naskalit. Pienenpieni Uudesta-Seelannista tuomani reppu oli aivan liian pieni sisältääkseen kaikki uudet varusteeni. Olin kuin sarjakuvahahmo, joka veitsenterävine luistimineen ja harppuunamaisine jääsauvoineen pelästyttää metro-matkustajat. En ollut koskaan ennen _34-47.indd käyttänyt naskaleita, jääsauvaa tai edes retkiluistimia olin nähnyt niistä vain kuvia internetissä, mistä myös löysin Erkin, Suomen Retkiluistelijoiden puheenjohtajan. Ja siellä hän oli Mellunmäen metro-asemalla, eikä yhtään harmissaan vaikka olinkin myöhässä. Eki ja puolisonsa Helena kiidättivät minut vaikeakulkuisilta näyttävien lumipeitteisten ja jäätä tihkuvien graniittikumpareiden ja paljaiden koivumetsämaisemien halki Tuusulan järvelle. Lopulta seisoin jäällä täristen ja vastustellen sisäistä kelloani, joka määräili Kello on 3 yöllä, mene nukkumaan! Retken luistelupituudeksi oli kaavailtu 20 kilometriä pitempi kuin olin koskaan aiemmin luistellut. Uskomaton oppimisjakso Näin aloitin uskomattoman oppimisjaksoni retkiluistelun ihmeelliseen maailmaan. Jo varhaisessa vaiheessa reisi- ja pakaralihak- seni kiljuivat kivusta pysytelläkseni vauhdissa mukana. Siinä luistellessa opin jäiden halkeamista ja railoista ja katsoin, kun yksi luistelija luisteli railoon komeasti polskahtaen. Kärsin yhden päivän liki katatonisesta pelosta luistellessamme ohuilla läpikuultavilla jäillä Helsingin itäpuolella. Pitkäjärvellä Sirpa ja Ilkka Karjalainen näyttivät, kuinka luistellaan kovassa vastatuulessa voimakkaampien luistelijoiden perässä. Olin tullut järvelle Henrik Fagerholmin ja 45 muun luistelijan kanssa Suomen Retkiluistelijoiden retkelle. Luistelu isossa ryhmässä häiritsi keskittymistäni ja tahtiani, erityisesti silloin, kun he luistelivat ihan lähelle ja kertoivat, kuinka mieletön matka oli tulla tänne luistelemaan Uudesta-Seelannista saakka. Haasteista huolimatta jopa kompurointi kehnoilla Finnträskin ja Espoonlahden jäillä Kim von Weissenbergin kanssa oli nautittavaa. Luistimet upposivat toivottomasti jäähän, mutta Kim opetti minulle kohvajään muodostumisesta ja hirvien ja kettujen jälkien tunnistamisesta lumessa. Tärkeintä oli oppi ryhmätyöstä, joka käynnistyy, kun joku plutaa. Sinä päivänä oli harjoitus, jossa luistelijat vapaaehtoisesti plutasivat ja tulivat naskalien kanssa ylös. Poistuin ennen kuin minun vuoroni tuli kokea täysi kastautumisterapia. Suomi-oppeja soveltamaan Takaisin Uudessa-Seelannissa, heinäkuussa oli aika kokeilla uusia taitojani käytännössä. Clearwater-järvi eteläisellä saarella oli jäätynyt kirkkaaseen teräsjäähän; saatoin seurata lohia matalikossa. En enää hypähtänyt pelosta joka kerta, kun jää paukahteli ja lauloi. Kun luottavaisesti kokeilin jäätä uusilla jääsauvoillani, toverini (Uudessa-Seelannissa on vain kolme retkiluistelijaa) seurasivat minua hyvillään. Kun toinen heistä lähti yksin luistelemaan Ida-järvellä, katselin kauhulla, kuinka hänen edellään jäähän syntyi aalto. Huusin va- roitukseksi, mutta hän ehti plutata. Ja juuri kuten minulle oli kerrottu Suomessa, hän ei kääntynyt, vaan yritti nousta jäälle siitä suunnasta, mihin oli ollut menossa. Muutama terävä komento pysäytti hänet ja hän valitti, kuinka vaikeaa oli kääntyä vedessä. Köyteni liukui 15 metriä ja muutamassa minuutissa hän oli ylhäällä. Luistelimme viidellä eri järvellä vaihtelevilla jäillä; oli ohutta lumikerrosta, sulanutta ja uudelleen jäätynyttä kohvajäätä, rikkoutunutta ja uudelleenjäätynyttä jäätä, suuria sametinpehmeitä märkiä alueita sekä lasimaista mustaa jäätä. Useimpien järvien rannalla on muutamia puita, mutta enimmäkseen niitä reunustavat ruohomättäät ja piikikkäät matagouri-pensaat. Kiivettyämme Mystery-järvelle ja saimme kokea upean luistelupäivän. Pehmeä kohvajää oli jäätynyt sateen jälkeen teräsjään pinnalle, pinta antoi periksi luistimien alla, mutta ei rikkoutunut ennen kuin myöhään päivällä. Jäätä muodostuu arvaamattomasti UudenSeelannin eteläisen saaren järville ja lammille heinäkuussa ja elokuun alussa. Ilman lämpötila on harvoin alle -10, kuutta pidetään jo pidetään kohtalaisena pakkasena. Canterburyn ja Otagon ylänköjen järvet ovat pieniä, korkeintaan viisi kilometriä pitkiä; alppimaiset jäätikköjärvet kasvavat pituutta joka vuosi, kun jäätikkö vetäytyy. Kauno- ja hokkariluistimilla luistelevat yleensä uskaltautuvat jäälle vasta, kun se varmasti kantaa. Retkiluistimet ja turvallisuusvälineet, joita käytetään Suomessa, jääsauvat, naskalit ja köydet, ovat tuntemattomia. Mutta toivottavasti tilanne muuttuu. Olen hyvin kiitollinen teille kaikille, jotka kärsivällisesti autoitte minua oppimaan retkiluistelua, kutsuitte minut kotiinne ja näytitte minulle ihanaa maatanne. Vaikka Uusi-Seelanti on liian kaukana teidän vierailla, minä kaipaan paluuta, minulla on kuten Lapinkävijöillä, Suomen kaiho. n :24:56

19 Retkenvetäjät kaudella kuva Pertti valtonen PÄÄKAUPUNKISEUTU Alku, Helena Backman-Winquist Eva-Lotta Berglund, Nina Hakola, Jouni gmail.com Hakola, Liisa gmail.com Hari, Jyrki Blom, Bernt Hirvonen, Matti poljin.fi Eriksson, Jörgen pp.inet.fi Hollo, Harri Fagerholm, Henrik Haapomaa, Erkki nokia.com _34-47.indd Hypén, Harri Hämäläinen, Mirja fimnet.fi Inkinen, Matti omaisetpsyuusimaa.fi Kaario, Reino kolumbus.fi Malmström, Katri yahoo.com Puura, Pekka vaisala.com Vainio, Rolf kolumbus.fi Suomi, Maarit noviter.com Karkulahti, Harri hotmail.com Noro, Inkeri Rautavuori, Rauli Noro, Seppo Reponen, Simo-Pekka gmail.com Valtonen, Pertti welho.com Sundström, Åsa nagu.fi Vikström, Jouko Musti Karppinen, Antti kotikone.fi Kinnunen, Taina kolumbus.fi Koskinen, Petri gmail.com Köresaar, Auli Lindholm, Christer Olkkonen, Tero Palmén, Henrik pp.inet.fi Palmén, Virpi suomenlatu.fi Pekkarinen, Heli luukku.com Poutanen, Isak stormfageln.fi Salmi, Ilkka Väänänen, Riitta LAHTI Hartman, Vesa Hartman, Vesa phnet.fi Salminen, Pirjo Pipsa Åkerberg, Hans netti.fi Ruokolainen, Irma yahoo.com Simonsson, Ralf Slotte, Sverre TURKU Hirvonen, Vesa pp5.inet.fi Tiitola, Kari kohdennus.fi Holkeri, Mika kolumbus.fi Ruokolainen, Roope yahoo.com RAUMA Heinonen, Vesa dnainternet.net Innola, Anna Johansson, Marja luukku.com Kettunen, Pekka Santamaa, Kari dnainternet.net IMATRA Vainikka, Juha pp.inet.fi Vainikka, Tarja pp.inet.fi VAASA Ahtola, Simo wartsila.com :24:59

20 översättning Isak Poutanen Även din israpport behövs! S åväl ledda skridskoturer som information om var det finns åkbara isar är värdefulla medlemsförmåner. Därför är de flesta av oss medlemmar i föreningen. Utan ett fungerade nätverk för inhämtning av isobservationer är det svårt att planera och genomför turer. Dessutom blir många privata turer ogjorda när informationen om goda isar inte når andra medlemmar. Föreningen måste utveckla systemet för inhämtning av isobservationer, förra vinterns varierande väder och isläge visade hur viktigt det är att ha ett tillräckligt stort nätverk för att kunna bedriva effektiv isspaning. Alla medlemmars insats är viktig även din. Denhär artikeln vill visa vad du kan göra för vår gemensamma hobby. En oförglömlig tur på goda isar kan vara resultat av dina observationer, följ med din omgivning. Vilken typ av observationer är viktiga? All information är viktig: Finns det is över huvudtaget? När har isen lagt sig? Hur kallt har det varit? Ligger det snö på isen? Rör sig folk på isen? Regnar det eller snöar det som bäst? Har Johan redan varit ute och pimplat? Osv. Både vanliga föreningsmedlemmar och icke-skrinnande människor kan göra vardagliga observationer av isläget; den informationen kan vara guld värd för erfarna skridskoåkare. Observationerna från flera orter kan analyseras och pusslas ihop för att ge en allmän bild av isläget. Utgående från informationen kan det skickas iväg en rekognoseringsgrupp för att avgöra om isen är lämplig för större grupper. Vem vet något om isar? Alla människor känner till något om is. Hur ser det ut från fönstret där hemma eller från _34-47.indd bussen på väg till arbetet? Från flyget, tåget och bilen på arbets- och semesterresor? Hur är isläget på sommarstugan, hos mor- och farföräldrar, i bekantas hemtrakter, på arbetsresan? Alltid då du träffar på bekanta och obekanta under vinterhalvåret, ta som vana att fråga om isläget. Arbetskamrater,vänner när och fjärran, grannar vid sommarstugan, fiskare, skidare, yrkeschaufförer, vildmarksguider, café-ägare osv. Berätta om långfärdsskridskoåkning, nuförtiden känner de flesta till grenen. Om du täcks fråga så berättar nog människor vad det vet om isläget. Om det känns jobbigt att talas vid eller kontakta via telefon kontakta då t.ex. via e-post, mese eller textmeddelande. Egna observationer är minst lika viktiga som andras. Även om du har bråttom på resan kan du kolla efter is eller gå ner till stranden och knacka på isen. Var skall jag rapportera mina observationer? Isobservationerna rapporteras på föreningens webbplats Det viktigaste är själva informationen, du kan skriva ditt meddelande på svenska eller finska. I meddelandet skall det ingå var observationen har gjorts, källan till observationen och helst dina egna kontaktuppgifter. Befinner du dig på resande for och inte själv kan rapportera informationen kan du ta kontakt med föreningens funktionärer eller färdledare. De kan sedan skriva in informationen på föreningens webbplats. Ett system för att skicka israpporter direkt till webbplatsen via textmeddelande är under utveckling. Vem har ansvar för att uppgifterna är korrekta? Som rapportör har du inget ansvar Borde jag överhuvudtaget rapportera observationer? sålänge du inte fantiserat ihop allting. Ansvaret för turerna ligger hos veckoansvariga och färdledarna. Isens bärighet och hur lämplig ytan är för skridskoåkning måste varje skridskoåkare själv bedöma ute på isen. Trots att du upplever att andra känner isförhållanden bättre än du, rapportera. Flera israpporter ger en bättre helhetsbild av situationen, även sporadiska observationer är viktiga. Det blir möjligt att arrangera flera turer om vi vet mer om isläget. Skidskoturer på fina isar inspirerar att delta på flera turer. Välj något eller några områden som du följer med kontinuerligt och rapportera hur läget ser ut. Du kan också förmedla andras observationer från området. Om föreningens nästan 2000 medlemmar skulle rapportera fem gånger under skridskosäsongen från sitt område skulle vi få israpporter! n Retkiluistelussa on taikaa Haaveena retkiluisteluretki työ kavereiden tai kaveriporukan kesken? Diateam järjestää retkiä toiveiden mukaisesti, haluatpa vauhdin huumaa tai rentoa nautiskelua kirpeässä talvisäässä. Perinteiseen retkeen voidaan liittää mm bussikuljetus, taukohetki kodassa lohikeittoa nauttien tai vaikkapa plutausharjoitus saunan kera. Varusteita löytyy 15 hengelle, turvallisuudesta emme tingi. Kysy lisää: Ralf Simonsson tai sähköposti info@retkiluistelu.fi Toiminta-alueellamme on paljon upeita luistelupaikkoja ja taukomahdollisuuksia: Porvoon saaristossa makkaranpaistoa laavulla, saunomista, Tove Janssonin mökki. Lohjanjärvi kauniine niemineen ja lahtineen, Suomen syvin luonnonluola Kaukokohteita Turun saaristossa tai Pohjanmerellä ja paljon muuta Marraskuussa metsäjärviretket laulavilla jäillä aloittavat kauden ja huhtikuussa voi vielä tehdä upeita aamuretkiä viimeisillä jäillä. Vetäjämme ovat lajin kokeneita konkareita. Ralf Simonsson on harrastanut retkiluistelua yli 30 vuotta. Bernt Blomin luistelu-ura alkoi jo 50-luvulla. Molemmat ovat Suomen Retkiluistelijoiden valtuutettuja retkenvetäjiä. Webbisivu kertoo enemmän retkiluistelusta ja tarjonnastamme :25:00