Teksti: JARI LÄMSÄ HUIPPU-URHEILUN TOIMINTATAVAT VERTAILUSSA: Menestyvä maa on hyvä myös huippu-urheilun toimintapolitiikoissa

Transkriptio

1 Teksti: JARI LÄMSÄ HUIPPU-URHEILUN TOIMINTATAVAT VERTAILUSSA: Menestyvä maa on hyvä myös huippu-urheilun toimintapolitiikoissa 4 LIIKUNTA & TIEDE 53 1 / 2016

2 Huippu-urheilussa menestyvät maat hyödyntävät resurssinsa tehokkaasti. SPLISStutkimuksessa tarkasteltiin kansallisia toimintapolitiikoita ja kansainvälistä menestystä 15 maassa. Tulosten perusteella suomalainen huippu-urheilujärjestelmä näyttää keskinkertaiselta. Sen haasteena on ollut itsenäisten toimijoiden suuri määrä sekä vallan ja vastuun epämääräinen jakautuminen. Kehittämistä tarvittaisiin erityisesti organisoinnissa, koordinoinnissa ja harjoitteluolosuhteissa. Huippu-urheilu kansainvälisenä ja kansallisena ilmiönä mullistui ja luvuilla, kun ammat tilaisuus syrjäytti amatörismin olympialiikkeessä. Ammattilaistumisen lisäksi urheilu on globa lisoitunut ja kaupallistunut. Myös median rooli urheilun tuottamisessa on vahvistunut. Toisaalta kehitys ei ole johtanut julkisen sektorin, valtioiden tai kuntien, vetäytymiseen huippu-urheilusta. Päinvastoin, etenkin valtiot ovat panostaneet merkittävästi kansallisten huippu-urheilujärjestelmien kehitystyöhön (Grix & Carmichael 2012). Lisäksi yhä uusia maita ilmoittautuu mukaan kansainväliselle huipputasolle kamppailemaan arvokilpailumitaleista. Fokuksessa valtion ja huippu-urheilun suhde Kuva: LEHTIKUVA/JOHAN GUSTAFSSON Sport policy factors leading to international sporting success (SPLISS) -tutkimuksen lähtökohtana on se, että kansakunnat ja valtiot arvostavat huippu-urheilua ja ovat valmiita panostamaan resursseja kansainvälisen huippu-urheilumenestyksen saavuttamiseksi (De Bosscher, Shibli, Westerbeek & van Bottenburg 2015, 15). Keskeistä tutkimuksessa on nimenomaan valtion ja huippu-urheilun suhde. LIIKUNTA & TIEDE 53 1 /

3 Useat tutkijat ovat 2000-luvulla nostaneet esiin sen, että eri kansallisten urheilujärjestelmien välillä on samankaltaisia piirteitä (Clumpner 1994; Oakley & Green 2001). Samankaltaistumisen taustalla voidaan nähdä kaksi historiallista kehitysprosessia: urheilijoiden kehittämisen mallit entisissä Itä-Euroopan sosialistissa maissa sekä ammattilaisuuden läpimurto kansainvälisessä olympialiikkeessä luvun lopun ja 1990-luvun alun välisenä aikana (Andersen, Houlihan & Ronglan 2015, 5). Kun yhä uudet maat ilmestyivät kansainvälisille kilpakentille, kansalliset urheilujärjestelmät ovat muuttuneet strategisiksi. Ne pyrkivät vaikuttamaan huippu-urheilumenestyksen kannalta tärkeiksi arvioituihin muuttujiin. Tästä kehityksestä kumpuaa SPLISS-tutkimuksen tarkoitus: tarkastella kansallisten huippu-urheilun toimintapolitiikoiden ja kansainvälisen menetyksen suhdetta sekä arvioida kansallisten toimien tehokkuutta (de Bosscher et. al. 2015, 21). Tutkimuksen keskeinen käsite policy viittaa urheiluelämän ja valtion yhteyteen, urheilun poliittiseen ulottuvuuteen. Koska suomenkielessä on vain yksi käsite politiikalle, on policy -käsitteelle vaikea löytää tarkkaa käännöstä. Englannin kielessä policy viittaa tiettyyn ohjelmaan, suunnitelmaan tai linjaan. Sille ominaista on erilaisten toimenpiteiden koordinointi keskenään tietyksi tulevaisuuteen orientoineeksi linjaksi, jota ilmoitetaan noudatettavan (Palonen 2003). Yleisin policy-käsitteen suomennos on politiikkatoimet, jolla viitataan kaikkiin niihin käytäntöihin, joilla poliittiset päätökset pannaan käytäntöön (Ks. esim. Hänninen & Junnila 2012). SPLISS-tutkimushankkeessa policy-käsite suomennetaan toimintapolitiikoiksi, joilla tarkoitetaan valtiollisten urheiluelinten, etenkin opetus- ja kulttuuriministeriön sekä keskeisten valtakunnallisten urheilujärjestöjen, kuten Suomen Olympiakomitea ja SLU/VALO toimintaa ja se sisältää suunnitelmat ja niiden toimenpanon sekä kansallisen huippu-urheilun toimintatavat ja -käytännöt, huippu-urheilun pitkäaikaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Työkaluina kriittiset menestystekijät SPLISS-tutkimus tarkastelee 15 eri kansakunnan huippu-urheilun toimintapolitiikoiden vaikutusta maiden huippu-urheilumenestykseen olympialajeissa. Tutkimus käynnistyi vuonna 2010 ja aineisto on kerätty vuosilta KUVIO 1. SPLISS tutkimuksen viitekehys on rakennettu panos tuotos-mallin mukaiseksi, jossa ensimmäinen pilari taloudellinen tuki edustaa panoksia ja pilarit 2 9 huippu-urheilun keskeisiä prosesseja. (Lähde: De Bosscher et. al. 2006, 206). 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 1 / 2016

4 Kesälajien mitalisaaliin osalta Suomi oli 12:lla sijalla. Talvilajeissa Suomi sijoittui kuudenneksi tutkimukseen osallistuneista 15 maasta. Tutkimuksessa on kyse niin sanotusta mesotason tarkastelusta. Mesotasolla viitataan niihin kansallisiin menestystekijöihin, joihin politiikkatoimilla voidaan vaikuttaa, erotuksena esimerkiksi makro-tason syntyvyydestä tai bruttokansantuotteesta tai mikrotason urheilijakohtaisista muuttujista. Käytännössä mesotason muuttujia ovat esimerkiksi urheilijoiden ja lajien rahoitus, huippu-urheilun kansallinen koordinaatio, valmentajien osaamisen kehittäminen sekä kansainväliset kilpailumahdollisuudet. Tutkimuksen viitekehys muodostuu yhdeksästä huippu-urheilun politiikkatoimien pilarista, jotka puolestaan sisältävät 96 kriittistä menestystekijää (De Bosscher, De Knop, Van Bottenbugh & Shibli 2006). Viitekehys on rakennettu panos tuotos-mallin mukaiseksi, jossa ensimmäinen pilari taloudellinen tuki edustaa panoksia ja pilarit 2 9 huippu-urheilun keskeisiä prosesseja (Kuvio 1.). Huippu-urheilutulosta mitataan kansakuntien mitalimenetyksenä olympialaisissa sekä olympialajien MM-kilpailuissa. SPLISS-tutkimuksessa menestystä mitataan kunkin kansakunnan markkinaosuutena jaossa olleista pisteytetyistä mitaleista (kulta = 3 p., hopea= 2 p. ja pronssi = 1p). Suhteellista menestystä mittaava menetelmä huomioi muutokset arvokilpailujen määrissä eri vuosina sekä lajiohjelmien muutokset absoluuttista mitalimäärää paremmin. Lisäksi tutkimuksessa menestystä mitattiin neljän vuoden ( ) välisenä aikana kaikissa olympialajien MM-kilpailuissa ja olympialaisissa. Lontoon kesäolympialaisissa jaettiin yhteensä 962 mitalia ja vuosien MM-kisoissa yhteensä mitalia. SPLISS-maiden markkinaosuus kaikista kesälajien mitaleista oli 23,38 prosenttia. Vastaavasti talvilajeissa ajanjaksolla jaettiin 258 olympiamitalia ja 993 MM-mitalia, joista SPLISS-maiden osuus oli 37,32 prosenttia. TAULUKKO 1. SPLISS-kansakuntien menestys kesä- ja talvilajeissa absoluuttisena mitalimääränä (kpl), sekä markkinaosuutena (%). Muokattu lähteestä: De Bosscher et- al. 2015, Kansakunta Kesälajit Talvilajit Mitalit (kpl) Markkinaos. (%) Mitalit (kpl) Markkinaos. (%) Ranska 148 4, ,38 Australia 132 4, ,21 Japani 138 3, ,96 Etelä-Korea 84 2, ,59 Hollanti 64 1, ,83 Espanja 62 1, Kanada 61 1, ,27 Brasilia 50 1, Tanska 27 0,73 1 0,05 Sveitsi 18 0, ,22 Belgia 11 0,27 1 0,15 Suomi 10 0, ,52 Viro 6 0,15 1 0,15 Pohjois-Irlanti* 5 0, Portugali 5 0, YHTEENSÄ , ,32 *Pohjois-Irlannin osalta mitalit on laskettu niistä Iso-Britannian joukkueessa mitalin voittaneista urheilijoista, jotka edustivat Pohjois-Irlantia kansanyhteisön kilpailuissa. LIIKUNTA & TIEDE 53 1 /

5 Suomen markkinaosuus kesälajeissa kymmenellä mitalilla oli 0,26 prosenttia ja talvilajeissa 31 mitalilla 2,52 prosenttia. Kesälajeissa Suomi oli 12:lla sijalla SPLISS-maiden joukossa. Talvilajeissa Suomi sijoittui kuudenneksi. Ranska, Australia ja Japani hyviä myös huippu-urheilun toimintapolitiikassa SPLISS-tutkimuksen tulokset on esitetty taulukossa 2. Taulukko summaa yli sivua pilarianalyysejä sekä huippu-urheilijan, valmentajan ja 241 huippu-urheilujohtajan vastaukset ilmapiirikyselyihin. Taulukossa maat esitetään paremmuusjärjestyksessä kesälajien markkinaosuuksien mukaan. Ranska, Australia ja Japani olivat parhaiten kesäolympialajeissa menestyneitä maita. Taulukosta voidaan havaita, että parhaiten menestyneet maat ovat myös saaneet parempia pisteitä politiikkatoimien pilareissa. Myös heikommin menestyneet maat ovat saaneet hyviä pisteitä uran tukemisessa huipulla (pilari 5.), harjoitteluolosuhteissa (pilari 6.) sekä valmentajien koulutuksessa ja tukemisessa (pilari 7.). Tulokset tukevat eri maiden urheilujärjestelmien samankaltaistumista. Kun kansakunnat haluavat menestyä huippu-urheilussa, on luonnollista, että juuri huippuvaihetta kehitetään vertailemalla ja oppimalla menestyneemmistä maista. TAULUKKO 2. Kansakuntien menestys (markkinaosuus, %) kesä- ja talvilajeissa sekä pisteet (0 100 pist) huippuurheilun politiikkatoimien yhdeksässä pilarissa. LÄHDE: De Bosscher et. al. 2015, 353. Menestys kesälajit, % Menestys talvilajit, % Rahoitus Tuki huipulla Kilpailut 4,3 4,4 FRA* ,1 1,2 AUS ,9 2 JPN ,4 6,6 KOR* ,8 4,8 NED ,7 0 SPA ,5 12,3 CAN ,4 0 BRA ,7 0,1 DEN ,6 3,2 SWI ,3 2,5 FIN ,25 0 NIR ,2 0,1 EST* ,2 0,2 FLA ,2 0 WAL ,15 0 POR *Ranska, Etelä-Korea ja Viro eivät toteuttaneet kaikki tutkimuksen osa-alueita Organisointi Harrastaminen Lahjakkuus Olosuhteet Valmentajat Tutkimus Keskiarvo TAULUKKO 3. Pilarien korrelaatiot menestykseen. (Lähde: De Bosscher et. al. 2015, 354) r 2 Kesälajit Sig r 2 Talvilajit Sig N P 1. taloudellinen tuki 0,909** 0,000 0,588* 0, P 2. organisointi ja rakenne 0,720** 0,004 0,685* 0, P 3. Harrastaminen 0,049 0,873 0,267 0, P 4. Lahjakkuus -0,148 0,707 0,237 0, P 5. Tuki huipulla 0,483 0,080 0,322 0, P 6. Olosuhteet 0,704** 0,005 0,354 0, P 7. Valmentajat 0,606* 0,028 0,779** 0, P 8. Kv. kilpailut 0,577* 0,039 0,271 0, P 9. Tutkimus 0,71** 0,004 0,784** 0, ** p<0.01; * p< LIIKUNTA & TIEDE 53 1 / 2016

6 Olosuhdearvioinnissa Suomi sijoittui kymmenenneksi. Huippumaissa urheilijoilla on vapaa ja etuoikeutettu pääsy harjoituskeskuksiin sekä ilmaiset tuki- ja asiantuntijapalvelut. Suomi sijoittuu taulukossa alimpaan kolmannekseen yhdessä Belgian, Viron, Portugalin ja Pohjois- Irlannin kanssa. Suomi sai hyvät pisteet pilareista 5. (tuki huipulla) sekä 8. (kv. kilpailut). Eniten parannettavaa löytyy toimintapolitiikan rakenteessa ja organisoinnista, rahoituksesta sekä huippu-urheiluolosuhteista. Raha ja tehokas organisointi menetyksen perustana Useimmat SPLISS-tutkimuksen pilarit korreloivat positiivisesti huippu-urheilumenetykseen. Taloudellinen tuki (1), organisointi ja rakenne (2), valmentajat (7) sekä tutkimus (9) korreloivat positiivisesti ja merkittävästi sekä kesä- että talvilajien menestykseen. Olosuhteet (6) ja kansainväliset kilpailut (8) korreloivat merkittävästi menestykseen ainoastaan kesälajeissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin huippu-urheilun kansallista rahoitusta, mikä tarkoitti lähinnä valtion budjettirahoitusta tai rahapeleistä urheilulle ohjattavaa resurssia sekä kansallisen huippu-urheiluorganisaation sponsori- ja mediatuloja. Tutkimuksen 15 maan kansalliset huippu-urheilumenot vaihtelivat Viron kahdeksasta miljoonasta eurosta Etelä-Korean 253 miljoonaan euroon. Suomen huippu-urheilumenot olivat 22 miljoonaa euroa. Suomen kaltaisista pienistä maista Tanskan ja Belgian 35 miljoonan euron ja Sveitsin 56 miljoonan euron menot olivat selvästi Suomea suuremmat, kun taas Portugalin 12 miljoonan euron selvästi pienemmät. Huippu-urheilun asemaa kuvastaa huippu-urheilun rahoituksen osuus valtion liikuntabudjetista. Tämän kaltaisessa tarkastelussa huippu-urheilun osuus oli Suomessa toiseksi alhaisin 14 prosenttia, verrattuna huippu-urheilun osuuteen Hollannissa (32 %), Tanskassa (33 %), Japanissa (60 %), Australiassa (66 %) sekä Kanadassa (80 %). (De Bosscher et. al. 2015, 120). Taloudellisen resurssin merkitys menestykseen on suuri. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että maa saavuttaa menestystä kasvattamalla huippu-urheilun rahoi tusta. Rahoitusta tarkasteltiin ajanjaksolla , jolloin 13 maata 15:stä kasvatti huippuurheilun rahoitusta. Suurimpia panostajia olivat Belgian liittovaltion osa-alueet Flanderi 327 prosenttia sekä Vallonia 225 prosenttia. Muita rahoitusta merkittävästi kasvattaneita maita olivat Brasilia +210 prosenttia, Etelä-Korea +143 ja Ranska +101 prosenttia. Ainoastaan Portugalin (-5 %) ja Espanjan (-16 %) rahoitus pieneni. Suomen kansallinen huippu-urheilurahoitus kasvoi kymmenen vuoden aikana +86 prosenttia. Kasvaneesta panostuksesta huolimatta Australian, Ranskan ja Suomen markkinaosuus menes tyksestä pieneni sekä kesä- että talvilajeissa (De Bosscher et. al. 2015, ; ). Menestyneet maat ovat kyenneet organisoimaan huippu-urheilun tehokkaimmin. Yhtenä lähtökohtana on joko yksi kansallinen huippu-urheiluorganisaatio tai mahdollisimman selkeä jako kansallista vastuista ja työnjaosta. Tehokasta koordinaatiota leimasivat päätoiminen johto kansallisessa huippuurheiluyksikössä, vahva koordinaatio huippu-urheilun toiminoissa ja resursseissa sekä toimintapolitiikan strateginen suunnittelu. Samoin lajien ansaittu autonomia, mikä tarkoittaa selkeitä asetettuja tavoitteita ja niiden arvioimista läpinäkyvästi. Lisäksi menestyksen taustalla näkyy huippu-urheiluyksikön pitkäjänteinen toimintapolitiikka, jota urheilijat, valmentajat ja lajien urheilujohtajat arvioivat säännöllisesti. Parhaimmiksi maiksi organisoinnissa nousivat Hollanti ja Australia (Emt. 2015, ). Suomalainen huippu-urheilun rakenne ei menestynyt. Huippu-urheilun vastuutahoiksi Suomessa määriteltiin Suomen Olympiakomitea (nyk. OK:n huippu-urheiluyksikkö) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö. Silloisen liikunnan ja urheilun kansallisen katto-organisaation, SLU:n (nyk. VALO) vastuut ja tehtävät huippu-urheilussa olivat hyvin pienet. Suomalaisessa mallissa haasteena oli ennen kaikkea suuri itsenäisten toimijoiden lukumäärä sekä vallan ja vastuun epämääräinen jakautuminen, eli heikko koordinaatio. Haasteena urheilijan polun kehittäminen SPLISS -mallin pilarit kolmesta viiteen käsittelivät Suomessakin viime vuosina tutuksi tehtyä teemaa, urheilijan polkua. Urheilun harrastaminen, lahjakkuuden identifiointi ja kehittäminen sekä tuki urheilu-uralla ja sen jälkeen muodostivat jatkumon, joissa tulokset olivat hyvin erilaisia. Urheilun harrastamista arvioitiin kolmella eri tasolla: 1) urheilumahdollisuudet koulussa, 2) urheilun harrastaminen organisoidusti sekä 3) harras- LIIKUNTA & TIEDE 53 1 /

7 Kansalliset huippu-urheilumenot vaihtelivat Viron kahdeksasta miljoonasta eurosta Etelä-Korean 253 miljoonaan euroon. Suomen huippu-urheilumenot olivat 22 miljoonaa euroa. tamismahdollisuuksien ja harrastamisen kehittämistoimet. Harrastamisen ja menestymisen välinen yhteys oli erittäin heikko (ks. Taulukko 3.). Harrastamispilarissa parhaiksi arvioitiin Tanska, Sveitsi ja Hollanti. Myös Suomi sai keskimääräistä paremmat pisteet. Matka harrastamisesta huippuurhei lumenestykseen on pitkä, joten huippu-urheilun näkökulmasta sen edistäminen ei tuo pikavoittoja. Lahjakkuuden identifiointi ja kehittäminen -pilarissa tarkasteltiin niitä toimenpiteitä, joita urheilun kansallisesta keskuksesta kohdistetaan eri toimijoille (lajiliitot, seurat, koulut), jotta nämä voivat paremmin sekä tunnistaa että kehittää lahjakkaiksi havaittuja nuoria urheilijoita. Tutkimuksessa ei siis arvioitu esimerkiksi lajikohtaisia lahjakkuuden kehittämisratkaisuja. Myös lahjakkuus pilarin yhteys menestyksen jäi varsin alhaiselle tasolle (Ks. taulukko 3.). Maita, jotka olivat tehneet kansallisia ratkaisuja lahjakkuuden suhteen, olivat Belgia (Flanderi), Sveitsi, Hollanti ja Tanska, eli pienet maat. Suomi sijoittui keskivaiheille ja menestyi erityisesti nuoren urheilijan kaksoisuran tukimalleissa. Viides pilari käsitteli tukitoimia urheilijan uran huippuvaiheessa sekä sen jälkeen. Pilarin arvioinnit koostuivat kolmesta eri teemasta: kuinka hyvin huippu-urheilijoilla on aikaa sekä taloudellisia resursseja urheiluun, millaisia tuki- ja asiantuntijapalveluja urheilijoille tarjotaan sekä miten urheilijoita valmistellaan urheilusta luopumiseen. Kyseessä on siis huippu-urheilun ydin, johon jokainen huippuurheiluun panostava maa keskittyy. Tämä näkyi myös pilariarvioinnissa, sillä maiden keskiarvo (61 %) oli selvästi suurempi kuin muissa pilareissa ja maiden välillä oli vähemmän variaatiota. Myös Suomi sai pila rin arvioinnissa hyvät pisteet sijoittuen Hollannin, Australian ja Espanjan jälkeen neljänneksi. Valmentajiin, olosuhteisiin ja kilpailumahdollisuuksiin panostetaan Suomessa paljon Valmentaja (pilari seitsemän), harjoitteluolosuhteet (pilari kuusi) sekä mahdollisuudet kansainvälisiin kilpailuihin (pilari kahdeksan) mahdollistavat huippu-urheilun keskeiset toiminnot harjoittelun ja kilpailemisen. Kansallisen urheilujärjestelmän tukea valmentajuuteen tarkasteltiin huippuvalmentajien lukumäärällä, valmentajille suunnatuilla tukitoimilla sekä valmentajien koulutusmahdollisuuksilla sekä valmentajien yhteiskunnallisella statuksella. Tulosten perusteella valmentajan ammatti on vakiintumassa osaksi huippu-urheilujärjestelmiä. Aineistosta tosin nousi esille joitakin mielenkiintoisia poikkeuksia, kuten esimerkiksi se, ettei huippuvalmentajilla ole muita enemmän valmentajakoulutusta. Juuri valmentajakoulutus on kuitenkin se osa-alue, johon useat maat, Suomi mukaan lukien, panostavat erittäin paljon. Huippu-urheiluolosuhteiden arviointi koostui kahdesta teemasta: huippu-urheiluolosuhteiden kansallinen koordinaatio sekä kansallisten ja alueellisten huippu-urheilukeskusverkostojen laatu. Olosuhdearvioinnissa Suomi sijoittui kymmenenneksi. Suomessa on paljon urheilun harjoituspaikkoja sekä valmennus- ja akatemiakeskuksia, mutta niiden käyttöä ei priorisoida huippu-urheiluun. Lisäksi painopiste on siirtymässä pelkistä seinistä harjoitteluympäristön tarjoamiin urheilijan kokonaisvaltaista kehittämistä tarjoaviin palveluihin. Huippumaissa urheilijoilla on vapaa ja etuoikeutettu pääsy keskuksiin sekä ilmaiset tuki- ja asiantuntijapalvelut. Suomalaisen huippu-urheilun toimintapolitiikka kilpailutoiminnassa arvioitiin kolmanneksi parhaaksi Japanin ja Espanjan jälkeen. Pilarin arviointi koostui maassa organisoiduista kansainvälisistä arvokilpailuista sekä niiden kansallisesta suunnittelusta ja urheilijoiden kansainvälisistä kilpailumahdollisuuksista sekä kansallisten kilpailujen tasosta. Suomen hyvät pisteet perustuivat hyvään kansalliseen tukeen kansainvälisille kilpailuille sekä urheilijoiden positiivisiin arvioihin kansainvälisistä kilpailumahdollisuuksista. Tiede on pitkän tähtäimen menestystekijä Huippu-urheiluun erikoistunut tutkimus on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Houlihan ja Green (2008) näkevät kehityksen taustalla valtioiden kiinnostuksen huippu-urheilun kehittämiseen. Valtion tuki mahdollistaa nimenomaan urheilijaan suunnatut tieteelliset tukitoimet, kuten suorituksen biomekaanisen analyysin, psyykkisen valmennuksen tai ravintoanalyysin. Suomi sai tässä pilarissa viidenneksi korkeimmat arviot heti Australian, Japanin, Kanadan ja Etelä-Korean jälkeen. Suomella on monia maita pidemmät perinteet ja vahvat rakenteet huippu-urheilun tutkimustoiminnassa. Kehitettävää 10 LIIKUNTA & TIEDE 53 1 / 2016

8 KUVIO 2. Suomen sijoittuminen vertailumaitten joukossa eri menestystekijöissä sekä kyseisten tekijöiden minimi- ja maksimipisteet. löytyy puolestaan tieteellisen tiedon jakamisessa ja hyödyntämisessä itse urheilussa. Suomi oli myös Brasilian ja Etelä-Korean ohella ainoa maa, jossa huippu-urheilun tutkimuskeskusta ei ole integroitu osaksi valmennuskeskusta. Huippu-urheilun tutkimus vaatii resursseja. Pilarissa ylivoimaisesti parhaaksi arvioitu maa Australia työllistää yli 200 tutkijaa ja asiantuntijaa Australian Institute of Sport (AIS) organisaation alaisuudessa. Maa panosti 22,5 miljoonaa euroa tutkimukseen vuonna Summa vastasi Suomen koko huippuurheilubudjettia. Toinen malli tutkimuksen hyödyntämiseen on käytössä Kanadassa, jossa Own the Podium -keskus koordinoi huippu-urheilun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa yhdeksän asiantuntijan voimin. Tarkoitus on tukea tieteellistä tutkimusta sekä linkittää tutkimus huippu-urheilukeskuksissa toimiviin asiantuntijatiimeihin. Tutkimuksen panostaminen näyttäytyykin SPLISS-tutkimuksessa vahvojen menestysmaiden toiminnaksi. Matkaa tieteellisestä innovaatiosta valmennusta hyödyttäväksi työkaluksi yritetään tehostaa monella tavalla, mutta nopeaa huippuurheilumenestystä ei tätä kautta ole saavutettavissa. Suomen vaihtoehdot: paluu urheiluliikkeeseen tai huippu-urheilun eriyttäminen SPLISS tarjoaa kokonaisvaltaisen mallin huippu-urheilujärjestelmän kehittämiseen. SPLISS-tutkimuksen perusteella suomalaista huippu-urheilujärjestelmää voisi kuvata keskinkertaiseksi. Kun lasketaan kaikkien mukana olleiden maiden pilarien pisteiden Suomen kansallinen huippu-urheilurahoitus kasvoi kymmenen vuoden aikana +86 prosenttia. Kasvaneesta panostuksesta huolimatta Australian, Ranskan ja Suomen markkinaosuus menestyksestä pieneni sekä kesä- että talvilajeissa. LIIKUNTA & TIEDE 53 1 /

9 keskiarvojen keskiarvo, saadaan tulos 52,2. Suomen yhdeksän pilarin keskiarvo oli puolestaan 52. Suomessa kehittämistä tulisi kohdistaa erityisesti organisoinnin ja koordinoinnin, harjoitteluolosuhteiden sekä taloudellisten resurssien osalta. Taloudellisia resursseja tarvitaan, mutta menestyvät maat myös osaavat hyödyntää käytössä olevat resurssinsa tehokkaasti. Yhtenä sivujuonteena SPLISS-tutkimuksessa pohdittiin niitä minimikustannuksia, joita huippu-urheiluun tulisi investoida, jotta maa saavuttaa kansainvälistä menestystä. Esimerkiksi nostettiin Tanska, joka saavuttaa 34 miljoonan euron panostuksella 0,7 prosentin markkinaosuuden kesälajeissa (De Bosscher 2015, 358). Toisaalta 15 eri maan mukana olo mahdollistaa kahdenväliset vertailut, joiden avulla voidaan lähemmin analysoida maiden välisiä eroja. Jos Suomi haluaa pohjata huippu-urheilun kehittämisen lähemmäksi urheiluliikemallia, toimivat Tanska ja Hollanti hyvinä vertailukohtina. Jos taas haetaan maita, jotka joissa huippu-urheilu on vahvemmin valtiojohtoista, tarjoavat Australia ja Kanada tähän vaihtoehdon. Pohjoismaista Suomi ja Tanska osallistuivat SPLISS 2.0 -tutkimukseen ja Norja oli mukana ensimmäisessä vuosina toteutetussa hankkeessa. SPLISS -tutkimus on herättänyt keskustelua myös mallin yleistettävyydestä, esimerkiksi pohjoismaisiin urheilujärjestelmiin (Andersen, Houlihan & Ronglan 2015). Pohjoismainen urheilu on organisoitunut kansalaistoiminnan ja paikallisen seuratoiminnan pohjalle, enemmän alhaalta ylös -periaatteen mukaisesti. Sillä, että pohjoismaissa vapaaehtoiset ja vanhemmat itse tuottavat urheilutoiminnan paikallisella ja alueellisella tasolla, on laajoja seurauksia koko järjestelmään. Ensimmäiseksi urheiluseurojen ja kuntien yhteys on tiivis, sillä seurat tarvitsevat liikuntapaikkoja sekä tukea toiminnan organisointiin, mutta tuottavat samalla monia sosiaalisia hyötyjä kunnalle. Toiseksi urheilijan polku etenee enemmän intensiivisen kilpailun kuin rationaalisen lahjakkuusjärjestelmän SPLISS NÄIN TUTKITTIIN SPLISS-tutkimusverkosto (Sport Policy Factors Leading to International Sporting Success) sai alkunsa vuonna 2003, jolloin kuuden maan huippu-urheilututkijat kiinnostuivat huippuurheilun toimintapolitiikoiden vertailusta. Syntyi SPLISS 1.0 -tutkimushanke, jossa tarkasteltiin Belgian (Wallonia ja Flanderi), Kanadan, Italian, Hollannin, Norjan ja Iso-Britannian ohjelmapolitiikoiden tehokkuutta. Vuonna 2010 ydinryhmä, johon kuuluivat tutkijat Belgiasta, Hollannista, Iso-Britanniasta ja Australiasta, käynnisti SPLISS 2.0 hankkeen, johon liittyi yhteensä 15 kansakuntaa, 58 tutkijaa sekä 33 huippu-urheilupolitiikan päättäjää. Suomesta tutkimusta johti Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Tutkimukseen osallistuivat Suomen Olympiakomitea sekä opetus- ja kulttuuriministeriö, joka myös rahoitti tutkimusta Suomen osalta. SPLISS tutkimus keskittyy olympialajeihin. Huippu-urheilijaksi määriteltiin kaikki yksilölajien tai joukkueiden urheilijat, jotka rankattiin vuoden 2010 aikana 16 parhaan joukkoon lajissaan tai 12 parhaan joukkoon maanosassa. Lisäksi otokseen voitiin lisätä urheilijoita, jotka olivat järjestelmän tukiohjelmassa tähtäämässä menestykseen lähitulevaisuuden arvokilpailuissa. Huippuvalmentajia olivat em. huippuurheilijoiden valmentajat sekä huippu-urheilujohtajia olympialajien huippu-urheiluvastaavat henkilöt. SPLISS 2.0 tutkimuksen viitekehys koostui yhdeksästä kansakunnan huippu-urheilumenestykseen vaikuttavasti pilarista (Ks. Kuvio 1). Mallin taustalla on löyhästi Porterin (1984) teoria kansakuntien menestystekijöistä sekä panos-tuotos malli. Mallin ytimen muodostavat kriittiset menestystekijät. Ne ovat tehokkaan urheilujärjestelmän olennaisia komponentteja. Niitä analysoitiin neljällä tavalla: 1) tutkijat täyttivät työkirjan jokaisesta viitekehyksen pilarista keräten tietoa kirjallisista lähteistä, tilastotiedoista sekä haastattelemalla urheilujohtajia, 2) huippu-urheilijat, 3) valmentajat ja 4) huippu-urheilujohtajat vastasivat huippu-urheilun ilmapiirikyselyyn, jossa kutakin ryhmää pyydettiin arvioimaan kriittisiä menestystekijöitä oman maan kohdalla. Lisäksi avoimilla kysymyksillä kerättiin hiljaisempaa tietoa urheilujärjestelmästä ja sen toiminnasta. Ilmapiirikyselyihin vastasi yhteensä urheilijaa (vastausprosentti 33,9 %), valmentajaa (vastausprosentti 63,2 %) sekä 241 huippu-urheilujohtajaa (vastausprosentti 55,8 %). Suomesta kyselyihin vastasi 78 huippu-urheilijaa (vastausprosentti 46 %), 71 valmentajaa (vastausprosentti 56 %) sekä 17 huippu-urheilijohtajaa (49 %). SPLISS-tutkimuksessa hyödynnettiin taloustieteen kilpailukyvyn mittaamisen menetelmiä. SPLISStutkimusverkosto syntyi kuuden maan yhteisen ponnistuksen tuloksena Aihe ja tutkimustapa herätti laajaa kiinnostusta ja tutkimushanke laajeni kansainväliseksi verkostoksi vuosina Samanaikaisesti ohjelmassa on toteutettu useita lajikohtaisia vertailututkimuksia. Uutena avauksena paralympia -SPLISS on käynnistymässä vuoden 2016 aikana. Lisätietoa tutkimuksesta myös: SBMA/spliss sekä julkinen/2013_lam_spliss_-_s_sel16_83424.pdf 12 LIIKUNTA & TIEDE 53 1 / 2016

10 Suomella on monia maita pidemmät perinteet ja vahvat rakenteet huippu-urheilun tutkimustoiminnassa. Kehitettävää löytyy puolestaan tieteellisen tiedon jakamisessa ja hyödyntämisessä itse urheilussa kautta huipulle. Intensiivisessä kilpailussa nuoret urheilijat kilpailevat/pelaavat useissa ikäluokissa samanaikaisesti saaden näin arvokasta ja vaihtelevaa kokemusta lajista. Lajiliiton organisoimat alue- ja maajoukkueleirit täydentävät kokonaisuutta. Kolmanneksi urheilun ja huippu-urheilun suhde on erittäin läheinen ja usein on vaikea erottaa näitä kahta toisistaan. (Andersen, Bjørndal, Ronglan 2015). Voidaankin väittää, että pohjoimaisissa järjestelmissä vahvuus on laaja urheilutoiminta, jonka seurausta huippu-urheilumenestys on. Suomalaisen urheilujärjestelmän juuret ovat edellisen kaltaisessa kansanliikemallissa ja paikallisella tasolla urheiluseuratoiminta tapahtuu edelleen pääosin vapaaehtoisvoimin. Valtakunnallisten urheiluliikkeiden aika Suomessa kuitenkin päättyi 1990-luvulla, jolloin siirryttiin hajautettuun ja monimuotoiseen liikuntakulttuuriin (Heikkala 1998). Huippu-urheilun näkökulmasta muutos oli päinvastainen kuin mitä tällä hetkellä menestyvät kansakunnat tekivät. Suomessa huippu-urheilusta hajosivat urheiluliikkeiden vahvat toimintamallit. Tilalle haluttiin itsenäisemmät lajiliitot ja heikko keskusjärjestö. Suomalaisen urheilujärjestelmän kannalta keskeinen kysymys näyttää olevan: haluammeko palata urheiluliikkeen toimintamalliin vai haemmeko mallia SPLISS-viitekehyksen mukaisesta mallista, jossa huippu-urheilu erotetaan selkeämmin muista liikuntakulttuurin osa-alueista. JARI LÄMSÄ, LitM Johtava asiantuntija Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: LÄHTEET: Andersen, S.S. & Ronglan, L.T. (eds.). Nordic Elite Sport. Same ambitions, different tracks. Universitetsforlaget; Oslo 2012 Andersen, S.S. & Ronglan, L.T Historical paths and policy change: institutional entrepreneuship in Nordic elite sport systems. International journal of Sport Policy and Politics, 7 (2), Andersen, S.S., Houlihan, B. & Ronglan, L.T Systems and the development of elite athletes. In S.S. Andersen, B. Houlihan & L.T. Ronglan (eds.). Managing Elite Sport Systems. London; Routledge, s Clumpner, R.A st century success in international competition. In R. Wilcox (ed.) Sport in the global village, Morgantown, WV: Fitness information technology Inc., s De Bosscher, V., De Knop, P., van Bottenburg, M. & Shibli, S A Conceptual Framework for Analysing Sports Policy Factors Leading to Iternational Sporting Success. European Sport management Quarterly, 6 (2), De Bossche, V., Shibli, S., Westerbeek, H. & van Bottenburg, M Successful elite sport policies. An international comparison of the Sport Policy factors Leading to International Sporting Success (SPLISS 2.0) in 15 nations. Maidenhead; Meyer & Meyer Sports Green, M. & Houlihan, B Elite sport development. Policy learning and political priorities. London; Routledge Green, M. & Oakley, B Elite sport development systems and playing to win: Uniformity and diversity in international approaches, Leisure studies, 20 (4), Grix, J. & Carmichael, F Why do governments invest in elite sport? A polemic. International journal of Sport policy and Politics, 4 (1), Heikkala, J Ajolähtö turvattomiin kotipesiin. Liikunnan järjestökentän muutos 1990-luvun Suomessa. Acta Universitatis Tamperensis 641. Tampereen yliopisto; Tampere. Hänninen, S. & Junnila M Johdanto. teoksessa S. Hänninen & M. Junnila (toim.). Vaikuttavatko polittiikkatoimet? Sosiaali- ja terveydenhuolto vaikuttavuusarvioinnin kohteena. Tamepere: Juvenes Print Tampereen yliopistopaino, s Palonen, K Four Times of Politics: Policy, Polity, Politicking, and Politization. Alternatives 28, Pohjoismaisten järjestelmien vahvuus on laaja urheilutoiminta. Tanska ja Hollanti ovat hyviä vertailukohtia, jos Suomi haluaa kehittää huippu-urheilua enemmän urheiluliikkeen toimintamallin suuntaan. LIIKUNTA & TIEDE 53 1 /