Laaja-alainen erityisopetus alaluokilla

Transkriptio

1 Erityisopettajassa pitää olla ripaus maailmanparantajaa. Työ ei sovi kyynikoille, pessimisteille eikä mielestään jo kaiken tietäville. Erityisopettajan työ koostuu joukosta palasia, joista oikein aseteltuna hahmottuu yhtenäinen kokonaiskuva. Muodostunut kuva on monimuotoinen ja näyttää hiukan erilaiselta sen mukaan, kuka sitä katselee. Lisäksi kuva on jatkuvassa liikkeessä. Erityisopettajan työ on kuin muuntuva monimuotoinen mosaiikki, jota kukin erityisopettaja rakentaa omanlaisekseen. Suomalainen erityisopetus voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan. Ensiksi on kokoaikainen erityisopetus eli erityisluokkaopetus. Tällöin oppilas opiskelee pääasiassa erityisluokassa ja oppilaan ryhmää opettaa erityisluokanopettaja. Toiseksi on osa-aikainen erityisopetus, jolloin oppilas saa vain osan opetuksestaan (yleensä 1 3 tuntia viikossa) erityisopettajalta. Tätä osa-aikaista erityisopetusta antaa laaja-alainen erityisopettaja. Nämä kaksi erilaista erityisopetusmuotoa ovat alkaneet lähestyä toisiaan. Keskityn tässä kirjassa peruskoulun alaluokkien (luokkien 0 6) laaja-alaiseen erityisopetukseen, josta käytän yksinkertaisesti termiä erityisopetus. Opetussuunnitelman perusteissa laaja-alaisen erityisopettajan työstä sanotaan näin (OPH 2010): Oppilaalla, jolla on vaikeuksia oppimisessaan tai koulunkäynnissään, on oikeus saada osa-aikaista erityisopetusta muun opetuksen ohessa³². Osa-aikaisella erityisopetuksella voidaan parantaa oppilaan oppimisedellytyksiä ja ehkäistä oppimisen eri alueisiin liittyvien ongelmien kasvua. Osa-aikaista erityisopetusta annetaan esimerkiksi 8

2 oppilaalle, jolla on kielellisiä tai matemaattisiin taitoihin liittyviä vaikeuksia, oppimisvaikeuksia yksittäisissä oppiaineissa, vaikeuksia opiskelutaidoissa, sosiaalisissa taidoissa tai koulunkäynnissä. Opetuksen järjestäjän tulee huolehtia, että osa-aikaista erityisopetusta varten on tarvittavaa ja riittävää erityispedagogista osaamista. 32 Perusopetuslaki 16 2 mom. (642/2010) Erityisopetusta annetaan useimmiten oppilaille, joilla on lukemisen ja kirjoittamisen oppimisvaikeus eli lukivaikeus (dysleksia). Lukiopetuksen sisältö vaihtelee oppilaiden ikävaiheen mukaan. Pienemmille oppilaille se on pääasiassa lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelua tai matematiikkaa. Ylemmillä alakoulun luokilla sitä annetaan sen oppiaineen yhteydessä, jossa vaikeudet ovat suurimmat eli useimmiten matematiikassa, äidinkielessä tai englannin kielessä. Lisäksi erityisopetusta annetaan oppilaille, joilla on virheellinen artikulaatio tai vaikeuksia keskittyä opiskeluun luokassa. Osa-aikaisen erityisopetuksen tavoitteet ja sisällöt nivelletään oppilaan saamaan muuhun opetukseen. Laaja-alainen erityisopetus on vahvasti mukana suomalaisissa peruskouluissa. Tilastokeskuksen (2009) mukaan lukuvuonna alakoulun oppilaista 26,5 % (93 028) sai laaja-alaista (osa-aikaista) erityisopetusta. Erityisopetuksen saamisen ensisijaisen syyn mukaan oppilaat jakautuivat seuraavasti: 15,9 % (14 800) puhehäiriö, 52,1 % (48 453) luku- tai kirjoitushäiriö, 20,5 % (19 074) matematiikan oppimisen vaikeudet, 2,7 % (2 545) vieraan kielen oppimisen vaikeudet, 3,3 % (3 020) sopeutumisvaikeudet tai tunne-elämän häiriö, 5,5 % (5 136) muut vaikeudet oppimisessa tai muu syy. Osa-aikaista erityisopetusta on pidetty eräänä mahdollisena syynä Suomen Pisa-menestykseen. Pisa-testissä oli vähän todella huonosti menestyneitä oppilaita (Airinen & Karjalainen 2007). Osasyynä tähän arvellaan olevan oppilaiden saama tuki, jota tarjoavat pääasiassa erityisopettajat. (Takala, Pirttimaa & Törmänen 2009, 162.) Laaja-alaisen erityisopettajan työ on kuitenkin paljon monimutkaisempaa kuin opetussuunnitelman perusteiden lyhyt kuvaus antaa ymmärtää. Laaja-alaisen erityisopettajan ammattikäytäntöjä ei juuri tunneta, eikä niistä ole juurikaan kirjoitettu. Erityisopetuksen työtapa siir- 9

3 tyy pääasiassa opetusharjoitteluissa oppipoika kisälli-periaatteella. Kun vastavalmistunut erityisopettaja aloittaa työnsä, saatavilla olevat kirjalliset ohjeet ovat vähäiset. Luokanopettajalla on opetussuunnitelmansa ja opettajanoppaansa, mutta erityisopettajalla on vain tyhjä lukujärjestys, harjoittelusta saatu malli ja mahdollisen edellisen kollegan jättämä henkinen ja materiaalinen perintö. Koulutus harjoitteluineen antaa toki eväitä, mutta sen aikana ei millään ehditä käsitellä kattavasti sitä monisyistä tehtäväkenttää, joka laaja-alaista erityisopettajaa odottaa. Tämä teos ei ole teoreettinen tai didaktinen esitys erityisopetuksesta. Kuvaan kirjassani sitä, miten erityisopettajan työtä alaluokilla voi tehdä, millaisia opetuskäytäntöjä voi olla, mitä kaikkea työ voi sisältää ja miten se voidaan järjestää. Laaja-alaisen erityisopettajan työstä on vaikea kirjoittaa yleispätevää ja kattavaa käsikirjaa, sillä toimenkuva muodostuu tekijöidensä ja olosuhteidensa muokkaamana hyvinkin erityyppiseksi. Jopa saman kaupungin sisällä erityisopettajan työssä on eroja, jotka johtuvat koulun koosta, pedagogisesta kulttuurista, oppilaista ja käytettävissä olevista resursseista. Lisäksi erityisopettajan omat vahvuudet ja tapa tehdä työtä muokkaavat työnkuvaan. Tämä tulee muistaa luettaessa tätä kirjaa. Kirja perustuu omiin kokemuksiini ja käytäntöihini erityisopettajana eri kouluissa. Kirjaa kirjoittaessani olen ammentanut siitä, mitä olen 17 vuoden aikana erityisopettajana nähnyt, kuullut ja lukenut erilaissa yhteyksissä. Ammatilliset verkostot, jäsenyydet erilaisissa työryhmissä, työskentely erilaisissa kouluissa, toimiminen Joensuun kaupungin erityisopetuksen osa-aikaisena koordinaattorina, täydennyskoulutukset Suomessa ja ulkomailla, vierailut eri kouluissa ja kunnissa, opetusharjoittelujen ohjaaminen ja opettaminen yliopistolla ovat antaneet paljon tietoa ja näkökulmia. Suomalaisen alakoulun laaja-alaisen erityisopettajan työn sisältöä on tutkittu yllättävän vähän. Tämä teos ei ole tieteellinen tutkimus vaan käytännön työssä kiinni olevan erityisopettajan kirjoittama ammatillinen kirja. Tämän takia kirja ei sisällä kattavaa ja järjestelmällistä esitystä olemassa olevasta tutkimustiedosta. Tuoreinta tutkimustietoa laaja-alaisen erityisopettajan työn sisällöistä on tuottanut Helsingin yliopiston erityispedagogiikan dosentti ja kasvatustieteen tohtori Marjat- 10

4 ta Takala tutkimusryhmänsä kanssa. Yleistä vertailumateriaalia omiin kokemuksiini ja havaintoihini olen saanut Takalan, Pirttimaan ja Törmäsen (2009) artikkelista, jossa käsitellään laaja-alaisen erityisopettajan työn osa-alueita, ajankäyttöä ja opetuksen menetelmiä. Takalan (2010) toimittamassa kirjassa Erityispedagogiikka ja kouluikä on esitelty myös laaja-alaisten erityisopettajien työn sisältöjä. Nämä kaksi edellä mainittua julkaisua ovat harvinaisia. Varsinaisia tutkimuksia, joissa keskityttäisiin erityisopettajan työn sisältöihin, ei ole. Muut tutkimukset voivat sivuta työn sisältöjä mutta kohdistuvat kuitenkin muihin erityiskysymyksiin. Esimerkiksi Kristiina Huhtasen (2000) kiertävistä laaja-alaisista erityisopettajista tekemä väitöstutkimus Maattomat kuninkaat sivuaa erityisopettajan työtä, sillä siinä tutkitaan työn tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Itä-Suomen yliopiston erityiskasvatuksen oppiaineyksikössä on nyt käynnissä tutkimushankkeita, joissa paneudutaan tiettyihin laaja-alaisen erityisopetuksen painopistealueisiin, mutta niiden tuloksia ei ole vielä julkaistu. Kirja on kurkistus erityisopettajan työhön. Se tarjoaa käytännön vinkkejä, ottaa kantaa erityisopetuksen kysymyksiin ja tarjoaa muille erityisopettajille peilin omaan työhönsä. Kirja nostaa esille kysymyksiä, mutta vastauksia se ei kaikkeen anna. Teos on kirjoitettu pääasiassa keskisuuren kaupungin alakouluissa laaja-alaisena erityisopettajana työskennelleen naisen näkökulmasta. Mikä on sopinut minulle kulloiseenkin kouluuni ja niissä vallitseviin olosuhteisiin, ei suoraan sovi kaikille ja kaikkialle. Lisäksi työnkuva on jatkuvassa muutoksessa: se, mikä on hyvää ja toimivaa nyt, ei välttämättä ole sitä enää ensi vuonna. Kirjassa on runsaasti käytännön koulutyöhön ja erityisopetukseen soveltuvia ohjeita ja toimintamalleja. Haluan välittää lukijalle vahvan uskoni erityisopettajan mahdollisuudesta vaikuttaa myönteisesti koulun ja lasten elämään. Kirja on tarkoitettu myös muille kuin erityisopettajille. Luokanopettajat ja rehtorit voivat saada kirjasta ajatuksia yhteistyöhönsä koulunsa erityisopettajan kanssa. Alalle aikovat nuoret voivat kirjan avulla miettiä, sopisiko työ heille. Jo alalla opiskelevat voivat teoksen avulla tutustua erityisopetuksen käytäntöihin. Jos vielä joku opetustoimen suunnittelija tai päätöksentekijä saa kirjasta tietoa erityisopetuksesta, teos on saavuttanut tavoitteensa. 11

5 Olen jakanut kirjan kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa esittelen erityisopettajan opetustyötä ja siihen kiinteästi liittyviä asioita. Toisessa osassa tarkastelen erityisopettajan työskentelyä laajoissa yhteistyöverkostoissa, jotka tukevat opetustyötä ja ovat tärkeitä opetuksen onnistumisen kannalta. Olen myös liittänyt mukaan tärkeiden yhteistyökumppaneiden, kuten luokanopettajan ja rehtorin, ajatuksia yhteistyöstään erityisopettajan kanssa. Kirjan tekee erityisen ajankohtaiseksi uusi perusopetuslain muutos (POL 2010), joka määrittelee oppimisen ja koulunkäynnin tuen kolmiportaiseksi. Olen pyrkinyt ottamaan huomioon nämä uudet vaatimukset kirjani sisällössä. Vaikka odotettavissa on uusia käytäntöjä, jotka tulevat vakiintumaan ajan kuluessa, uudistukset eivät tietenkään tee kaikkia aikaisempia järjestelyjä vanhanaikaisiksi. Laaja-alainen erityisopettaja tekee tärkeää työtä, jolla onnistuessaan on sekä suoria että välillisiä positiivisia vaikutuksia. Erityisopetuksen avulla yksittäisen oppilaan käsitys itsestään oppijana vahvistuu. Auttamalla oppilasta auttaa myös oppilaan perhettä. Kaikilla näillä toimilla erityisopettaja auttaa koko yhteiskuntaa ja nyt en yhtään suurentele! Yksikin koulutuksellisesti syrjäytynyt oppilas maksaa yhteiskunnalle paljon. Estämällä tämän on erityisopettaja hankkinut monen vuoden palkkansa. Suomen tietokirjailijat ry on tukenut apurahalla tämän kirjan valmistumista. Joensuussa Pirjo Laatikainen 12