PELIKLINIKKA KUNNAT JÄRJESTÖT VALTIO STM, THL KUMPPANUUSSOPIMUKSET. OSAAMISEN KEHITTÄMINEN laaja koulutusyhteistyö

Transkriptio

1 ONGELMAPELAAJIEN JA HEIDÄN LÄHEISTENSÄ TUEN JA HOIDON KEHITTÄMINEN, KOLMIKANTAKOKEILU TOIMIJAT TALOUS- JA VELKA- NEUVONTA PERUS- PALVELUT ERITYIS- PALVELUT Mielenterveyspalvelut Päihdepalvelut Nuorisoasemat PELIKLINIKKA SOSIAALI- JA TERVEYDEN- HUOLLON PALVELUJEN TUKI MUUALLA MAASSA kehittämis- ja palvelukeskus konsultaatio ja parityöskentely (ml. monikulttuurisuus) aikuisten tuki ja avohoito (Peluuri, internet, yksilö- ja ryhmätapaamiset) nuoret ja tarpeen mukaan myös ikääntyvät omissa palveluissaan INFO- JA TUKI- PISTE KUNNAT JÄRJESTÖT VALTIO STM, THL HELSINKI VANTAA (Espoo, Kauniainen) - 3 asiakastyöntekijää - erillispalvelut - A-klinikkasäätiö - Sininauhaliitto - Sosped.säätiö +kumppanit - koordinaatio - info-ohjaus - tutkimus - tuki PILOTIT: Kokkolan perusturvakeskus PELISSÄ-hanke (Väli-Suomi) Oma-apuohjelma/internet PELUURI peliyhteisöt Sosiaalialan osaamiskeskukset (PKS, Koske) tutkimus arviointi kehittämistyö/palvelurakenteet, hoitomenetelmät hyvät käytännöt tiedonkeruun yhtenäistäminen käsitteet indikaattorit Tulevaisuudessa alueellinen avaintahojen verkosto osana integroituja palveluita KUMPPANUUSSOPIMUKSET OSAAMISEN KEHITTÄMINEN laaja koulutusyhteistyö KOKEMUSASIANTUNTIJUUS, ASIAKASNÄKÖKULMA

2 SUUNNITELMA PELIKLINIKKA Ongelmapelaajien ja heidän läheistensä tuki- ja hoitopalvelujen tuottaminen ja kehittäminen Yhteistyöhanke Teija Strand Socca

3 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 1. PELIONGELMAINEN JA HÄNEN LÄHEISENSÄ TARVITSEVAT PALVELUITA HUOMIOINTI PALVELUJÄRJESTELMÄSSÄ HOIDON JA PALVELUIDEN JÄRJESTÄMISEN VASTUU JA SUOSITUKSET PELIONGELMAISTEN MÄÄRÄ ONGELMAPELAAJA KUNNALLISEN PALVELUJÄRJESTELMÄN ASIAKKAANA KUMPPANIJÄRJESTÖJEN TOIMINTA JA PANOKSET A-KLINIKKASÄÄTIÖ JA SININAUHALIITTO SOSIAALIPEDAGOGIIKAN SÄÄTIÖ TOIMINTAMALLEISTA JA MENETELMISTÄ KBT kongnitiivis-behavioraalinen toimintamalli Kumppanijärjestöjen hankkeiden arvioinneista VALTION JA KUMPPANIKUNTIEN TOIMINTA JA PANOKSET THL, SOCCA JA KOSKE KUMPPANIKUNNAT PELIKLINIKKA TOIMINTA-AJATUS PALVELUISTA ASIAKKAAN NÄKÖKULMASTA OSAAMISEN VARMISTAMINEN YHTEISTYÖN LISÄARVO HALLINTOMALLISTA ARVIOINNISTA HANKKEEN TOTEUTUKSESTA RESURSOINTI TILAT ALUSTAVA KÄYNNISTÄMISVAIHEEN AIKATAULUSUUNNITELMA KIRJALLISUUTTA LIITTEET Liite 1. Toimintaa tukevia muita mahdollisuuksia lyhyesti Liite 2. Ongelmapelaajien ja heidän läheistensä tuen ja hoidon kehittämisen kokonaisuus Liite 3. Ongelmapelaajien ja heidän läheistensä tuen ja hoidon kehittäminen asiakkaan näkökulmasta Liite 4. Toimiva lapsi ja perhe -malli

4 PELIKLINIKKA - ONGELMAPELAAJILLE, HEIDÄN LÄHEISILLEEN SEKÄ HEITÄ ASIAKASTYÖSSÄÄN KOHTAAVILLE Hankesuunnitelman tiivistelmä Peliklinikka: ehkäisee pelihaittoja tekemällä peliongelmasta näkyvämmän, madaltamalla hoitoon hakeutumisen kynnystä, tarjoamalla juuri peliongelmaisille suunnattuja palveluita sekä kehittämällä ja levittämällä osaamista, on asiakkaan kokonaisuutena huomioiva yhden oven palvelupiste, johon asiakas voidaan tarvittaessa ohjata perus- ja erityispalveluista, tarjoaa erilaisia palveluita, joissa huomioidaan myös liitännäisongelmat mahdollistaa monniammatillisen asiakastyön, mahdollistaa pelihaitta- ja kehittämisosaamisen kertymisen välittymisen, luo puitteet uudenlaisen yhteistoimintamallin kehittymiselle ja testaamiselle ja on usean toimijan yhteistyöhanke, jolloin vaikuttavuuden arvioiminen ja seuraaminen toteutuu monipuolisesti. Hankkeen tausta Suomessa on arviolta viimeisen vuoden aikana rahapelaamiseen liittyvistä ongelmista kärsineitä (3 % väestöstä). Heistä noin kolmannes (42 000) on peliriippuvaisia. Pääkaupunkiseudun vastaavat luvut ovat noin ja Tuoreiden selvitysten mukaan peliongelmaisia kohdataan kaikissa pääkaupunkiseudun sosiaalija terveystoimen palveluissa. Tilastointi on puutteellista ja asiakastyöntekijöiden sekä muiden asiantuntijoiden mukaan peliongelmaisia on merkittävästi enemmän kuin tilastot kertovat. Ongelmapelaajien ja heidän läheistensä tuki- ja hoitopalvelut ovat sekä alueellisesti että valtakunnallisesti hajanaisia ja sattumanvaraisia. Palvelut eivät kata kasvavaa tarvetta. Pääkaupunkiseudun päihdetyön toimintaohjelmassa ( ) ongelmapelaajien palvelut on nostettu keskeiseksi toimenpide-ehdotukseksi. Mieli työryhmä ehdottaa, että palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuussa oleva kunta koordinoi nykyistä tehokkaammin mm. julkiset ja kolmannen sektorin palvelut toimivaksi palvelukokonaisuudeksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimeksiannosta tehdyssä tutkimuksessa Huotari (2009) puolestaan ehdottaa, että pääkaupunkiseudulle perustetaan erityinen pelihaittoihin keskittyvä avopalveluyksikkö ja osaamiskeskus, Peliklinikan toiminta-ajatus Suunnitteilla oleva Peliklinikka tarjoaa ja kehittää yhden oven periaatteella toimivia integroituja, matalan kynnyksen palveluita avohoitona, konsultaatiopalveluina sekä

5 vertais- ja parityöskentelymalleina. Palvelut on suunnattu pääasiassa aikuisille. Lasten, nuorten ja ikääntyneiden ongelmapelaajien tuki ja hoito pyritään toteuttamaan ensisijaisesti heidän omissa elinympäristöissään ja palveluissaan. Peliklinikka toimii tässä tarvittaessa palveluun ohjaajana. Samalla luodaan puitteet monialaisen osaamisen vahvistumiselle ja kertymiselle sekä asiakastyön kehittämisprosesseille. Peliongelman ja liitännäisongelmien tunnistaminen ja käsittely vaativat erityisosaamista. Tuleva peliklinikka toimii resurssikeskuksena Helsingin, Kauniaisten ja Espoon perus- ja erityispalveluihin pelihaittoja ja ongelmapelaamista koskevissa kysymyksissä. Yksikköön kytkeytyy substanssialueen avohoitoon ja tukipalveluihin liittyvä menetelmällinen kehittäminen myös valtakunnallisesti. Alueellisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin integroidaan pelihaittaosaamiseltaan vahvistettu alueellisten avaintahojen verkosto. Toimintaan kytketään tutkimus, arviointi ja seuranta. Myöhemmin on mahdollista huomioida myös muut toiminnalliset riippuvuudet. Peliklinikan palvelut Peliklinikassa tarjottava hoito sisältää pääasiassa erilaisia terapiamuotoja. Peliklinikkaan sijoittuva hoitohenkilökunta (esimerkiksi sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi) tarjoavat avohoitoa peliongelman vuoksi Peliklinikalle hakeutuneelle tai ohjatulle asiakkaalle. Asiakas saa samalla apua myös mahdollisiin liitännäisongelmiin (päihde-, mielenterveys- sekä talous- ja velkaongelmat). Mikäli RAY osoittaa rahoituksen Peliklinikan yhteyteen suunnitellulle, järjestöjen ylläpitämälle matalan kynnyksen tukipisteelle, se antaa tukea pelaamattomuuteen hoitojaksojen välisenä aikana sekä hoidon päätyttyä. Matalan kynnyksen toiminta tarjoaa myös mahdollisuuden ammatillisen hoidon ja vertaistuen yhdistämisen hoitoon hakeutumisen, hoidon ja jälkihoidon aikana. Samalla edellytyksellä Peliklinikalla kehitetään avokuntoutuspalveluja, joissa otetaan huomioon asiakkaan ja hänen yhteisönsä kulttuuritausta ja kieli. Yleisimmin peliongelmaisten hoidossa käytetään kognitiivis-behavioraalisia terapiamenetelmiä. KBT-menetelmät on todettu kansainvälisissä tutkimuksissa tälle asiakasryhmälle vaikuttavimmiksi. Myös Peliklinikan avokuntoutuksessa tullaan soveltamaan KBT-menetelmiä. Osaamisen kertyminen ja levittäminen Peliklinikka-tyyppisen innovatiivisen toimintamallin monipuolinen hyödyntäminen edellyttää vahvaa osaamisen kehittämistä. THL tuottaa työn tueksi valtakunnallisen koulutuskokonaisuuden Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen koordinoimana. Verkkokurssina toteutettava Rahapeliongelmien ehkäisy ja hoito (6 op/15 op) soveltuu mm. täydennyskoulutukseksi. Verkkokurssin 6 op:n peruspaketti

6 on pilotoitu ja toisessa pilottiryhmässä oli mukana pääkaupunkiseudun henkilöstöä varsinkin erityispalveluista. Peliklinikka rakentuu moniammatilliseen työskentelyyn perustuvasta, asiakkaan palveluketjua monipuolisesti hahmottavasta toimintamallista. Tämä luo hyvät edellytykset henkilöstön osaamisen kehittymiselle, mitä systemaattinen työnohjaus osaltaan vahvistaa. Toimintamallista saadut kokemukset ja prosessin arviointi tulevat olemaan hyödyksi muitakin palveluja kehitettäessä. Yhteistyö Klinikkaa ylläpidetään ja kehitetään kumppanuussopimukseen ( ) perustuvalla kolmikanta-asetelmalla. Kukin osapuoli tuo kokonaisuuteen oman osansa resursseista ja osaamisesta. Hallinnointi tapahtuu johtoryhmän, kehittämiskoordinaattorin ja ohjausryhmän muodostamassa tasapuolisuuden turvaavassa rakenteessa. Yhteisessä suunnitteluprosessissa ovat olleet mukana: Espoon kaupunki (jättäytyi hankkeesta), Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Socca - Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö, Sininauhaliitto ja kumppanijärjestöt ja Sosiaalipedagogiikan säätiö.

7 1. PELIONGELMAINEN JA HÄNEN LÄHEISENSÄ TARVITSEVAT PALVELUITA 1.1 Huomiointi palvelujärjestelmässä Ongelmapelaajien tuki- ja hoitopalvelujärjestelmä on sekä alueellisesti että valtakunnallisesti hajanainen, eikä se siksi vastaa ongelmapelaajien avun tarpeeseen. Palvelujen tarjoajia on vähän ja palveluiden alueellinen kattavuus on heikko. Kunkin erikoisalan ammattilaisten keskittyessä omaan perustehtäväänsä, ongelmapelaajat jäävät helposti ilman palveluja ja tukea. Palvelut ovat eriytyneet niin, että ongelmapelaajaa ei juurikaan kohdata kokonaisuutena. Ongelmapelaajien läheisille ei yleensä tarjota ollenkaan palveluja. (Huotari 2009a.) Suomessa ei ole riittävästi koko maan kattavaa osaamista ongelmapelaajien hoidosta. Palvelut ovat pitkälle kolmannen sektorin organisoimia ja kehittämiä. Ongelmapelaajien palvelujärjestelmässä ei ole päällekkäisyyttä; ongelma on palvelujen ja osaamisen puute. Ruohonjuuritasolla on lisäksi epätietoisuutta siitä, minne ongelmapelaajia tulisi ohjata ja kuka heitä auttaa. (Huotari 2009a.) Terveyskeskuksen johdolle syksyllä 2008 osoitetun kyselyn (THL) mukaan 95 prosenttia Etelä-Suomen terveyskeskuksia ei ole yhteistä kirjattua peliriippuvuuden tunnistamiseen liittyvää käytäntöä. Peliongelmaiset hakeutuvat sattumanvaraisesti muun muassa mielenterveys- ja päihdepalveluiden pariin. Palvelujärjestelmässä mielenterveys- ja päihdepalvelutkin ovat tällä hetkellä erillään; mielenterveyspalvelut sijoittuvat pääosin terveystoimeen ja päihdehuollon erityispalvelut sosiaalitoimeen. Hajanaisuus palvelujärjestelmässä vaikeuttaa moniongelmaisten, erityisesti päihdeongelmista kärsivien pääsyä palveluiden piiriin. (Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009.) Palvelujärjestelmä on osin ruuhkautunut myös päihdeongelmaisten kohdalla, jolloin peliongelmista primaaristi kärsivät joutuvat vielä huonompaan asemaan asiakkaana. Mielenterveysongelmainen ongelmapelaaja saattaa jäädä kokonaan hoidon ulkopuolelle (Huotari 2009a). Samanaikaisongelmat kuten päihde- ja mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin tyypillisiä pelaajilla. Tuoreen Päihdetapauslaskennan perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan päihdepalveluihin hakeutuvilla ongelmapelaajilla masennus ja muut mielenterveyden häiriöt ovat huomattavasti yleisempiä kuin päihteidenkäytön vuoksi palveluihin hakeutuvilla yleisesti. Ongelmapelaajilla on myös kasvanut itsemurhariski. (Nuorvala & Järvinen-Tassopoulos & Huhtanen 2009.) Peluurin tuoreessa aineistossa päihdeongelma on kahdeksalla prosentilla ja mielenterveysongelmia on merkitty 14 prosentille pelaajista (Jaakkola 2008). Yhdysvaltalaisen peliongelmai- 1

8 sia pitkään tutkineen ja hoitaneen psykiatrin Jon Grantin (2009) mukaan esimerkiksi alkoholiin tai muihin huumaaviin aineisiin liittyvät riippuvuudet ovat erittäin yleisiä peliriippuvaisten keskuudessa; tutkimusten mukaan noin 60 prosentilla peliriippuvaisista on myös alkoholi- tai huumeongelma. 40 prosenttia kärsii samanaikaisesta ahdistuksesta. Grantin mukaan alkoholiongelman vaikeutuessa myös peliongelma usein kasvaa. Ongelmapelaajat ovat laitoshoidossa päihdeongelmaisten joukossa toissijaisessa asemassa. Suomessa on käytännössä yksi (Tyynelän lopettaessa) laitos joka on erikoistunut myös ongelmapelaajien hoitoon (Hietalinna). Senkin toiminta on uhattuna tätä kirjoitettaessa. Ongelmapelaajat muodostavat pienen osuuden laitosten asiakasmäärästä, joten he joutuvat usein samoihin ryhmiin päihdeongelmaisten kanssa. Tällöin ongelmapelaaja-asiakkaan erityistarpeet voivat jäädä huomiotta. Vuoden 2007 päihdetapauslaskennan perusteella hoitoon hakeutuneista rahapeliongelmaisista 54 prosenttia käytti alkoholia, 27 prosenttia käytti lääkkeitä päihteenä ja 20 prosenttia käytti kannabista. 66 prosentilla oli masennus ja/tai muu mielenterveyden häiriö. Mieli työryhmän laatimassa Mielenterveys ja päihdesuunnitelmassa (2009) todetaan, että vaikka mielenterveyshäiriöiden yleisyydessä ei ole tapahtunut muutosta, on niihin liittyvä työkyvyttömyys lisääntynyt voimakkaasti. Suunnitelmassa todetaan lisäksi, että sairauspäivärahapäivistä joka neljäs ja uusista työkyvyttömyyseläkkeistä joka kolmas myönnetään psyykkisin perustein. Edelleen suunnitelmassa esitetään, että mielenterveyshäiriöiden ja päihdeongelmien aiheuttamat suorat kustannukset (hoitoon, kontrolliin ja sosiaalivakuutukseen liittyvät) ovat merkittäviä. Epäsuorat kustannukset (kuten menetetystä työpanoksesta ja tuottavuuden laskusta johtuvat) ovat kuitenkin moninkertaiset suoriin kustannuksiin verrattuna. 1.2 Hoidon ja palveluiden järjestämisen vastuu ja suositukset Vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä on perustuslain mukaan kunnilla. Suomen perustuslain (731/1999) mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntalain (365/1995) mukaan kunnat ovat vastuussa asukkaidensa palvelujen järjestämisestä yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. Mielenterveyslain (1116/1990) mukaan kunnan tai kuntainliiton on huolehdittava siitä, että mielenterveyspalvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kunnassa tai kuntainliiton alueella esiintyvä tarve edellyttää. 2

9 Pääkaupunkiseudun päihdetyön toimintaohjelmassa ( ) ongelmapelaajien palveluiden seudullinen järjestäminen on nostettu keskeiseksi toimenpideehdotukseksi. Toimenpideohjelma on hyväksytty Espoon terveyspalvelujen johtoryhmässä, Helsingin terveyskeskuksen johtoryhmässä, Kauniaisten sosiaali- ja terveyslautakunnassa sekä Vantaan sosiaali- ja terveyspalvelujen johtoryhmässä. Helsingin sosiaaliviraston johtoryhmä hyväksyi toimintaohjelman pääkaupunkiseudun päihdetyön kehittämisen pohjaksi. Terveyden edistämisen laatusuosituksessa terveys ymmärretään hyvinvointina, toimintakykyisyytenä ja tasapainoisena vuorovaikutuksena ihmisten ja ympäristön välillä. Terveyden edistäminen on määritelty prosessiksi, joka antaa yksilöille ja yhteisöille entistä paremmat mahdollisuudet hallita terveyttään ja siihen vaikuttavia taustatekijöitä (WHO 1986). Kuntien toiminnassa tämä merkitsee terveyden edistämisen hyväksymistä kuntapolitiikan toimintalinjaksi, jossa terveysnäkökohdat otetaan huomioon kaikissa toiminnoissa, kaikilla toimialoilla. Terveyden edistäminen ei näin ollen tarkoita joitain tiettyjä yksittäisiä tehtäviä, vaan kaikkia toimintoja läpileikkaavaa tavoitetta lisätä väestön terveyttä, ehkäistä sairauksia ja vähentää väestöryhmien välisiä terveyseroja. (Terveyden edistämisen laatusuositus.) Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa (2009) painotetaan [a]siakkaan aseman vahvistamista, mielenterveyden ja päihteettömyyden edistämistä ja ongelmien ja haittojen ehkäisyä ja hoitoa sekä kaikkien ikäryhmien mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämistä painottaen perus- ja avohoitopalveluja. Palvelujärjestelmän kehittämisessä uusia keskeisiä linjauksia ovat matalakynnyksinen yhden oven periaate hoitoon tullessa sosiaali- ja terveyskeskuksessa ja yhdistettyjen mielenterveys- ja päihdeavohoitoyksiköiden perustaminen. Suunnitelmassa ehdotetaan myös, että [p]alvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuussa olevan kunnan tulee koordinoida nykyistä tehokkaammin julkiset, kolmannen sektorin ja yksityissektorin palvelut toimivaksi palvelukokonaisuudeksi. THL:n toimeksiannosta tehdyssä palveluiden arviointiraportissaan Kari Huotari (2009a) ehdottaa, että palvelujärjestelmä tulee järjestää selkeäksi koordinoiduksi kokonaisuudeksi. Siihen kuuluisivat perus- ja erityispalvelut, sisältäen muun muassa velkaneuvonnan ja perheiden tuen. Toiminnalliset riippuvuudet kuten peli- ja nettiriippuvuudet tulisi ottaa huomioon selvitettäessä mielenterveys- ja päihdehuoltolain yhdistämisen mahdollisuuksia lakisääteisen ohjausvaikutuksen mahdollistamiseksi. 1 1 Huotari viittaa raportissaan mielenterveys- päihdesuunnitelman luonnokseen, jossa todetaan ( , 12): Uutta ja vielä kehitysvaiheessa ja paikkaansa etsivää tehtäväkenttää ovat toiminnalliset riippuvuudet, joista erityisesti netti- ja peliriippuvuuteen liittyviin ongelmiin on lähdetty viime vuosina kehittämään tuki- ja hoitomuotoja erityisesti päihdehuollon erityispalveluiden piirissä. 3

10 Palvelujärjestelmän kehittämisessä tulisi ottaa huomioon kaikki peliongelmaisten eri ikäluokat. Huotari ehdottaa lisäksi, että pääkaupunkiseudulle olisi hyvä perustaa erityinen avopalveluyksikkö, joka toimisi osaamiskeskuksena ja jossa pystyttäisiin yhdistämään muun riippuvuushoidon osaamista. Tämä avopalveluyksikkö palvelisi ensisijaisesti peliongelmaisia, mutta avopalveluyksikössä otettaisiin huomioon myös peli-, päihde- ja mielenterveysongelmien yhteydet. Tällaisen yksikön tarve tuli vahvasti esille arvioinnissa. Sitä puoltaa muun muassa se, että pääkaupunkiseudulla on lukumääräisestikin paljon ongelmapelaajia ja palvelujen tarvetta. Avopalveluyksikkö voisi toimia paitsi alueellisena hoitopaikkana, myös osaamista kartuttavana, kouluttavana ja konsultoivana yksikkönä valtakunnallisesti. Se toimisi myös asiantuntijatukena muualla maassa sijaitseville A- klinikoille ja muille tuki- ja hoitopalveluja tarjoaville tahoille. Laajemmin yksikkö voisi toimia kehittämis-, arviointi- ja tutkimuskeskuksena. Tämä avopalveluyksikkö olisi palvelurakenneuudistusta koskevan puitelain 6 tarkoittaman valtakunnallisen laajan väestöpohjan erityisvastuualueen mukainen. (Huotari 2009a.) Myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella ongelmapelaajien palvelut voivat olla erillään päihdepalveluista, yhdessä esimerkiksi mielenterveyspalvelujen kanssa tai jopa osana suurempaa kokonaisuutta. On tärkeää, että ongelmapelaajien palvelut ovat keskenään verkottuneita ja koordinoidussa kokonaisuudessa. PARAS-hankkeen puitteissa on mahdollista, että A-klinikat tai joku muu taho voi toteuttaa ongelmapelaajien palvelut. Tämä voitaisiin toteuttaa niin, että jokaisella A-klinikalla olisi väestöpohjasta ja tarpeesta riippuen vähintään yksi peliongelmaan ja -ongelmaisiin perehtynyt henkilö. Palvelut on nivottava yhteisesti järjestettyjen (päihde/riippuvuus) palvelujen osaksi. (Huotari 2009a.) 1.3 Peliongelmaisten määrä Kansainvälisesti käytössä on useita ongelmapelaamisen arviointiin kehitettyjä mittareita. Suomessa käytetään usein näistä tunnetuinta, vertailujen tekemisen mahdollistavaa ns. SOGS-R (South Oaks Gambling Screen) -kysymyspatteristoa. Siinä vastaajat pisteytetään erilaisten pelaamisen ongelmallisuutta kartoittavien kysymysten perusteella. Mittarin pohjana on käytetty DSM-tautiluokitusta. 3-4 SOGS-pistettä viittaa siihen, että henkilöllä on ongelmia pelaamisen hallinnassa. 5+ pistettä viittaa siihen, että henkilö on todennäköisesti peliriippuvainen. 4

11 Taloustutkimus on selvittänyt STM:n toimeksiannosta suomalaisten rahapelaamista vuosina 2002 ja Nämä tutkimukset ovat ainoita laajaan otokseen tähdänneitä ongelmapelaamista kansallisella tasolla kartoittaneita tutkimuksia. Otokset muodostettiin satunnaisotoksena väestötietojärjestelmästä ja vuoden 2007 vastausprosentti oli 48. Viimeisimmän väestötutkimuksen mukaan Suomessa arviolta (3 % väestöstä) on kärsinyt rahapeliongelmista viimeksi kuluneen vuoden aikana. Heistä noin kolmannes (42 000) on peliriippuvaisia. Pääkaupunkiseudulla suhteutettuna viimeisen vuoden aikana peliongelmista kärsineitä on väestöestimaattina noin , peliriippuvaisia YHTEENVETOTAULUKKO VÄESTÖTUTKIMUKSEN (2007) TIEDOISTA SOGS- VIIMEISEN 12 KUUKAUDEN ESIINTYVYYS 2 luokittelu SOGS-pisteitä %-osuus väestöestimaatti väestöstä todennäköisesti peliriippuvainen 5+ 1,0 % ongelmia pelaamisen hallinnassa yhteensä kärsii peliongelmista 3-4 2,1 % ,1 % SOGS- viimeisen 12 kuukauden prevalenssi (esiintyvyys) kertoo viimeisen vuoden aikana peliongelmaisiksi luokittuvien määrän. Tulos on suhteutettu Suomen 15 vuotta täyttäneeseen väestöön (pl. Ahvenanmaa). 5

12 VÄESTÖTUTKIMUKSEN (2007) OTOKSEN PELIONGELMAISTEN 3 TAUSTATIETOJA SOGS-12 viimeisen kuukauden prevalenssi (3+ pistettä) SOGS-elinikäisprevalenssi (3+ pistettä) n= %-osuus %-osuus %-osuus Sukupuoli: nainen mies Vain aiemmin peliongelmaisiksi luokittuneet Ikä: Nettotulot/ /kk: alle yli Ammattiryhmä: työväestö toimihenkilö johtava asema yrittäjä/ammatinharj opiskelija eläkeläinen muu Alue: Uusimaa/Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi/Satakunta Päijät-Häme/Kanta-Häme Pirkanmaa Keski-Suomi Kymenlaakso/E-Karjala Etelä-Pohj.savo/ Pohj.Karjala Pohjanmaa Pohj.Pohjanmaa/ Kainuu/Lappi Tiedot vuoden 2007 väestötutkimukseen vastanneista peliongelmaisiksi (n=448) luokittuneista (Aho & Turja 2007, 60). Kertoo vain kyselyyn vastanneiden taustoista. 6

13 Juomatapatutkimuksia on tehty vuodesta 1968 alkaen kahdeksan vuoden välein vuotiaiden haastatteluina. Vuoden 2008 tutkimukseen (rahapelaaminen ensimmäistä kertaa mukana) aineiston tulosten mukaan 79 prosenttia vastaajista (n= 2725) oli pelannut jotain rahapeliä viimeisten 12 kuukauden aikana. Ongelmattomia pelaajia oli 89 prosenttia, kun taas yli pisteen (1-27 pistettä) saaneita oli 11 prosenttia. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen -kyselyyn (rahapelaaminen ensimmäistä kertaa mukana) vastasi henkilöä, joista 1385 oli miehiä ja naisia. Kyselyn perusteella miehistä noin 4,5 prosenttia ja naisista 0,5 prosenttia oli pelannut nettipokeria viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Enemmistö miehistä (97 %) ja naisista (99 %) ei ilmoittanut yhdestäkään peliongelmasta, mutta 2,2 prosenttia miehistä ja 0,5 prosenttia naisista ilmoitti, että pelaamiseen oli kulunut liikaa rahaa. Kansainvälisen vertailun tekeminen rahapeliongelman laajuudesta on vielä tällä hetkellä ongelmallista, sillä Suomessa ei ole toteutettu laajaa prevalenssitutkimusta. Sellainen on kyllä suunnitteilla. Myös pohjoismaiden keskinäinen vertailu on vaikeaa käytössä olevien skriinaustyökalujen ja niiden versioiden erilaisuudesta johtuen. Pelien saatavuudessa on myös eroja maiden välillä. Tutkimusten luvut eivät siis ole suoraan verrannollisia Suomen vastaaviin lukuihin. 1.4 Ongelmapelaaja kunnallisen palvelujärjestelmän asiakkaana Peliongelmaisten määrä on tilastoitu erittäin vaihtelevasti esimerkiksi pääkaupunkiseudun A-klinikka- ja nuorisoasemapalveluissa. Tilastoidut tiedot eivät anna oikeaa kuvaa asiakkaiden määristä. Ruokolaisen (2009) selvityksen mukaan A-klinikoiden toimipisteiden työntekijät toivat esille, että tulijoita olisi enemmän, mutta kaikkia halukkaita ei voida palvella. Työntekijöiden mukaan asiakkaat tulevat yleensä hoitoon päihdeongelman takia ja hoidon edetessä paljastuu myös peliongelmia; moniongelmaiset eivät näy tilastoissa peliongelmaisina. Helsingin talous- ja velkaneuvonnassa pelivelkaisia kohdataan lähes päivittäin, vähintään viikoittain (Rantala & Tarkkala 2009). (YLE uutisoi , että Nordean tilastojen mukaan tietokoneella verkossa pelattavista rahapeleistä on tullut jopa työttömyyttä yleisempi maksuvaikeuksien aiheuttaja.) Vantaan perus- ja erityispalveluissa kohdataan yhdestä neljään asiakasta kuukaudessa. Helsingistä Sosiaaliasemien ja A-klinikoiden työntekijät kohtaavat keskimäärin kaksi vaikeasti peliongelmaista kuukaudessa. (Huotari 2009a.) 7

14 Vuodesta 2003 lähtien päihdetapauslaskennassa on kysytty, onko asiakkaalla rahapeliongelmia. Laskenta tavoitti ensimmäisellä kerralla henkilöä ja arvioiden perusteella päihdehuollon yksiköissä olisi noin 500 peliongelman vuoksi hoitoon hakeutunutta henkilöä ja moniongelmaisia peliongelma-asiakkaita oli samaisen arvion mukaan noin Vastaavat arvioluvut pääkaupunkiseudulla ovat 70 ja 1000 asiakasta vuositasolla. Kysely on toistettu vuonna 2007, jolloin siihen osallistui henkilöä. Myös tällöin noin 500 henkilöä vastasi myöntävästi kysymykseen rahapeliongelmista. (Päihdetapauslaskenta 2004, 2007.) Vuoden 2007 päihdetapauslaskennan tulokset kertovat, että reilut kaksi kolmasosaa rahapelitapauksista kohdattiin päiväkeskuksissa, psykiatrisissa palveluissa, A- klinikoilla, asumispalveluissa ja sosiaalitoimistoissa. Eniten rahapelaamiseen liittyviä ongelmia ilmoitettiin päiväkeskuksissa. Toiseksi eniten rahapeliongelmia raportoitiin psykiatrisissa palveluissa (avo- ja sairaalapalvelut). (Nuorvala ym ) Peluurin tilastoista selviää, että peliongelmaiset hakevat apua pääasiassa avohoidon puolelta ja seuraavaksi vertaistuen parista (Jaakkola 2008). STM:n Suomen kunnille muutama vuosi takaperin, vuonna 2006 teettämän postikyselyn mukaan rahapeliongelmaisten palveluista 79 prosenttia annetaan sosiaalipalveluissa ja 38 prosenttia terveyspalveluissa. Kokonaan jonkin muun tahon ylläpitämään palveluun rahapeliongelmista kärsiviä ilmoitti ohjattavan 29 prosenttia kyselyn vastaajista. 2. KUMPPANIJÄRJESTÖJEN TOIMINTA JA PANOKSET 2.1 A-klinikkasäätiö ja Sininauhaliitto Peluuri Peliyhteisöjen rahoittama auttava puhelin Peluuri 4 tarjoaa tietoa ja tukea peliongelman hoitamiseen. Peluuri tarjoaa A-klinikkasäätiön kanssa yhteistyössä toteutettavan eneuvonta-palvelun sekä Valtti- ja Tuuletin -keskustelupalstat. eneuvonta tarjoaa erityisesti pelaamisen tai sen aiheuttamien haittojen vähentämisessä sekä hoitopalveluihin hakeutumisessa tarvittavaa tietoa. Valtti tarjoaa keskustelufoorumin ja vertaistukea peliongelmaisille ja Tuuletin pelaajien läheisille

15 Peluurin soveltama ja STM:n osin rahoittama Peli poikki -ohjelma 5 on internetpohjainen oma-apuopas peliongelman hoitoon. Ohjelmaan haetaan verkossa olevan seulontatyökalun kautta. Hoidosta vastaa terapeutti. Hoito käsittää kahdeksan viikon mittaista itsetyöskentelyosaa. Osiot koostuvat asiatiedosta, harjoituksista ja kysymyksistä ja ne on suoritettava järjestyksessä. Hoitoon kuuluu myös viikoittainen noin 20 minuutin mittainen terapeutin neuvonta ohjattujen puhelinkeskustelujen ja/tai sähköpostin välityksellä. Olennainen osuus hoitoa on foorumi, joka tarjoaa asiakkaalle keskustelujen kautta mahdollisuuden vertaistukeen muiden ohjelmaan osallistuvien kanssa. Neljässä ensimmäisessä osassa käsitellään motivaatiota ja neljässä viimeisessä käytöksen muuttumista. Ohjelman läpikäymisen jälkeen asiakkaalle lähetetään vielä kuuden ja 12 kuukauden kuluttua jälkiarviointi. Näin seurataan saatuja hoitotuloksia. Hoidon perustana on kognitiivis-behavioraalinen terapia (KBT) ja motivoiva haastattelu. Malli on ruotsalaisten Spelinstitutetin ja Malmö Mediastudion kehittämä. Syyskuussa alkoi A-klinikkasäätiön ja Peluurin yhteistyönä toteuttama ongelmapelaajille, heidän läheisilleen ja ammattilaisille suunnattu kokeilu tekstiviestipalvelun käyttämisestä: Voimapiiri rahapeliongelmiin. Tässä matalan kynnyksen palvelussa tarjotaan keinoja ongelman tunnistamiseen ja varhaiseen puuttumiseen sekä tukea toipumiseen. Peluuri aloittaa lisäksi ruotsinkielisen puhelinpalvelun kokeiluluonteisena, yhtenä päivänä viikossa. Tulevaisuudessa tulee ratkaistavaksi toistaiseksi Peluurin tuottaman Peli poikki -oma-apuohjelman kaltaisen Internet-pohjaisen toiminnan järjestäminen jatkossa. Asiakkaat Peluuriin soitti (2008) yhteensä asiakasta (pelaajia 854, läheisiä 356) Pääkaupunkiseudulle tilastoitiin 159 puhelua (2008) Tuuletin -keskustelufoorumilla oli rekisteröityneenä 11 keskustelijaa ja suljetussa foorumissa 8 osallistujaa ( ) Valtti -keskustelufoorumilla oli 50 keskustelunavausta (2008) Peli poikki -ohjelman suorittanut 60 henkilöä ( ) o hoitojonossa oli 131 henkilöä Idea matalan kynnyksen info- ja tukipisteestä Peliklinikan yhteyteen on rahoituksen järjestyessä mahdollista perustaa matalan kynnyksen tukipiste, josta vastaa Sininauhaliitto yhdessä kumppaniensa Mielenterveyden keskusliiton, Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n sekä Sosiaalipedago

16 giikan säätiön ja A-klinikkasäätiön kanssa. Matalan kynnyksen tukipisteellä on kolme perustehtävää: hoitoonohjaus ja hoidon tuki, informaation jakaminen ja vertaistuen edellytysten luominen. Hankkeen kautta vertaistoiminnasta kertyvä osaaminen siirtyy osaksi tuki- ja hoitopalveluja ja palvelujärjestelmän rakentumista. Matalan kynnyksen tukipiste on infopisteen ja kahvilan yhdistelmä. Se luo puitteet rahapeliongelmista keskustelemiseen, rahapeliongelman testaamiseen ja arvioimiseen itsenäisesti tai asiantuntijan kanssa. Tukipiste tarjoaa omasta tai läheisen pelaamisesta kärsivälle helposti lähestyttävän palvelun ja edistää näin hoitoon hakeutumista. Asiakas voidaan tarvittaessa myös ohjata Peliklinikalle hoitoon. Toisaalta Klinikalla hoitosuhteessa olevaa henkilöä voidaan kannustaa sekä hoidon aikana että hoitosuhteen päätyttyä hyödyntämään tukipisteen palveluita. Tukipiste tarjoaa mahdollisuuden ammatillisen hoidon ja vertaistuen yhdistämiseen hoitoon hakeutumisen, hoidon ja jälkihoidon aikana. Pelaajien ja läheisten vertaistuen kehittäminen, edistäminen ja ylläpitäminen on matalan kynnyksen tukipisteen yksi perustoiminto. Sosiaalipedagogiikan säätiö kehittää omassa RAY-hankkeessaan ( ) rahapeliongelmaisten vertaistukea ja tämän hankkeen osaaminen integroidaan matalan kynnyksen tukipisteen käyttöön. Vertaiset vastaavat osin tukipisteen päivystyksestä. Toiminnassa edistetään myös vertaisryhmien muodostumista ja tuetaan ryhmien toimintaa. Vertaistuki voi liittyä sekä hoitoon että hoidon jälkeiseen vaiheeseen. Tukipisteen palkattujen (2) työntekijöiden keskeinen tehtävä on vertaistuen toimintaedellytysten luominen. Toisaalta myös vertaisten työskentelemistä matalan kynnyksen tukipisteessä voidaan edistää soveltuvin työjärjestelyin: päihde- ja mielenterveystyön päiväkeskus- ja infopistetoiminnassa on kehitetty erilaisia työllistämisratkaisuja vertaisten työpanoksen hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Toiminnan kehittämisessä varaudutaan myös muuta pelaamista kuin rahapelaamista koskevaan kysyntään. Matalan kynnyksen tukipisteen toimintoja pyritään joko kokonaisuutena tai osin soveltamaan myös muualle. Valtakunnallinen kehittäminen voi hankkeen aikana tarkoittaa esimerkiksi vertaistuen yhdistämistä ammatilliseen hoitoon hyväksi koetun käytännön mukaisesti osana hoitoa tai jälkihoitoa tai rahapeliaiheisen infopisteen integroimista osaksi jotain olemassa olevaa päihde- tai mielenterveystyön matalan kynnyksen toimipistettä. 10

17 2.2 Sosiaalipedagogiikan säätiö MaPe ( ) ja Pelaajien vertaistukiverkosto -hanke ( ) Sosiaalipedagogiikan säätiöllä on pitkä historia peliongelmaisten kuntoutuksen järjestämisessä. Ensimmäiset peliriippuvaiset kohdattiin jo 90-luvun alussa mielenterveystyössä ja ajatus peliriippuvaisten kuntoutusmallin kehittämisestä on lähtenyt liikkeelle vuonna 1995 Tampereella. Säätiö käynnisti järjestyksessä viidennen pelaajille suunnatun kehittämishankkeensa vuonna Sosiaalipedagogiikan säätiöllä on oma peliriippuvaisten kuntoutusmalli ja vertaisohjaajakoulutusmalli, joiden kehittämistyötä jatketaan. Säätiön RAY-rahoitteinen Maahanmuuttajien pelaaminen hallintaan -hanke (MaPe) 6 ( ) on suunnattu erityisesti maahanmuuttajataustaisille nuorille ja nuorille aikuisille, joilla on erilaisia pelaamiseen liittyviä ongelmia. Yhteyttä voivat ottaa kuitenkin kaikki peliongelmista kärsivät nuoret. Tässä projektissa kehitetään maahanmuuttajanuorille soveltuvaa kuntoutusmallia, joka pohjautuu kognitiivisbehavioraaliseen metodiin. KBT on ollut käytössä esimerkiksi Tukholman peliriippuvuuskeskuksessa jo vuosia. Projektissa on luotu monikulttuurinen ja monikielinen palvelumalli maahanmuuttajataustaisille nuorille ongelmapelaajille. Projektin toiminta-alueet ovat pääkaupunkiseutu ja Vaasan seutu (ruotsinkielinen rannikkoseutu). Asiakkaat MaPen palveluita käyttänyt yhteensä 60 asiakasta ( ) 34 oli pelaajan läheisiä 15 monikulttuurista pelaajaa 11 kantasuomalaista pelaajaa Helsingin kuntoutusryhmät: o I ryhmä oli (4 jäsentä ja ohjaaja) o II ryhmä oli (4 jäsentä ja ohjaaja) o III ryhmä (4 jäsentä ja ohjaaja) Pelaajien vertaistukiverkosto -hankkeessa ( ) 7 on tavoitteena rakentaa ongelmapelaajille ja heidän läheisilleen vertaistuen valtakunnallinen osaamispankki. Osaamispankki sisältää vertaisryhmänohjaajakoulutuksen, verkko- oppimisympäristön, vertaistukiverkoston ja vertaistuen hyvät käytännöt. Projektissa koulutetaan

18 pelaajista ja läheisistä vertaistukijoista. Vertaistuen osaamispankki voi siirtyä vuonna 2011 osaksi Peliklinikan kuntatoimijoiden osaamista. Idea monikulttuuriset palvelut ongelmapelaajille -hankkeesta Rahoituksen järjestyessä Sosiaalipedagogiikan säätiö on tulossa Peliklinikkakokonaisuuteen mukaan Monikulttuuriset palvelut ongelmapelaajille -kehittämishankkeella (Monipel). Se on suunnattu kaiken ikäisille pelaajille ja heidän läheisilleen, joilla on monikulttuurinen tausta. Kohderyhmänä ovat erityisesti henkilöt, joilla on vaikeuksia löytää ja hakeutua palvelujen piiriin oman kulttuuritaustansa ja kielitaidottomuutensa vuoksi. Hankkeessa kehitetään avokuntoutuspalveluja, joissa otetaan huomioon asiakkaan kulttuuritausta ja kieli. Hanke tuottaa toimintamallista ja kuntoutusohjelmasta koulutusta, konsultaatiota ja perehtymispaikan työskentelyyn sekä tukee työskentelyä esimerkiksi peruspalveluissa. Hankkeen kautta monikulttuurinen palveluosaaminen siirtyy osaksi ongelmapelaajien ja heidän läheistensä tuki- ja hoitopalveluja ja palvelujärjestelmän rakentumista. 2.3 Toimintamalleista ja menetelmistä KBT kongnitiivis-behavioraalinen toimintamalli Peliongelmaisille suunnatut hoitopalvelut ovat uudehko ilmiö kaikissa Pohjoismaissa. Hoidon saatavuus ja hoidon luonne vaihtelee maittain, mutta hoitoa harjoitetaan kuitenkin pitkälti samoin menetelmin kuin päihdeongelmaisten hoitoa. Yleisimmin hoidossa käytetään kognitiivis-behavioraalisia terapiamenetelmiä. Hoitotekniikkoja ovat esimerkiksi retkahduksen ehkäisy sekä ongelmanratkaisun ja sosiaalisten taitojen harjoittelu. Erityisesti patologisen pelaamisen hoitotekniikoiksi on kehitetty muun muassa kognitiivisen restrukturointiin, altistukseen/herkistämiseen ja mielikuvaharjoituksiin perustuvia hoitotekniikoita. (Halme & Tammi 2008, ) Suomessa keskeiset peliongelmaisten hoitotahot ovat Turun Nuorisoasema, Kuopion kriisikeskus, Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiö, (lopetettava) Tyynelän kuntoutus- ja kehittämiskeskus ja Kouvolan kuntoutuskeskus sekä Sosiaalipedagogiikan säätiön MaPe -hanke. (Huotari 2009b.) Aiemmin Rapeli-toimintana kehitetty toimintamuoto siirtyi osaksi Hietalinnayhteisön palveluita niin sanottuna "Poku" - toimintana, mutta myös sitä uhkaa lopettaminen. Ryhmämuotoisia tapaamisia hoitopaikoissa on noin 8-12 (poikkeuksena laitoshoidon tiiviit ryhmäkokoontumiset), jotka toteutetaan yleensä viikoittain. Ryhmätapaamiset ovat avoimia. Kokoontumisissa on usein etukäteen tiedossa olevat keskusteluteemat. Ne voivat kuitenkin vaihdella ryhmän tarpeiden mukaan. Tyypillisiä teemoja 12

19 ovat pelaamisen etujen ja haittojen käsittely, pelaamisen riskitilanteet, retkahdusten estäminen sekä velat ja talouden hallinta. Usein mietitään lisäksi sitä, mitä pelaamisen tilalle voisi saada. Tapaamisissa annetaan usein myös erilaisia tietoiskuja pelaamisesta ja niissä voi vierailla eri asiantuntijapuhujia. (Huotari 2009b.) Kaikissa hoitopaikoissa korostetaan vertaisavun tärkeyttä. Hoitoihin kuuluu usein myös itsehoidollisia elementtejä (esimerkiksi kirjallisuuteen tutustuminen). Hoidoissa pyritään muutokseen. Tässä yhteydessä puhutaan usein muutokseen motivoinnista ja motivoivasta haastattelusta. Ryhmien toimintatapa pohjautuu päihdeongelmaisille tyypillisesti annettavaan ryhmämuotoiseen hoitomenetelmään, josta se on sovellettu peliongelmaisille. Eri hoitotahoille on tyypillistä se, että niissä on yleensä vain yksi henkilö, joka on perehtynyt erityisesti peliongelmaisille annettavaan yksilöhoitoon ja/tai ryhmien vetämiseen. (Huotari 2009b.) Ongelmapelaajien hoidosta on löydetty neljä satunnaistettua ja kontrolloitua vaikuttavuustutkimusta. Oakley-Brownen työryhmineen vuonna 2000 tekemään katsauksen mukaanpääsy edellytti Cochrane-kriteereiden (satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimusasetelma) täyttämistä. Lisäksi hoito-ohjelmien potilailla tuli olla DSM-IVkriteerien mukainen patologisen pelaamisen diagnoosi. Oakley-Browne työryhmineen totesivat, että kognitiivis-behavioraaliset interventiot näyttivät olevan vaikuttavampia kuin muut tutkitut lähestymistavat. Muutoin patologisen pelaamisen hoidon vaikuttavuudesta ei ole vielä riittävästi evidenssiä. (Halme & Tammi 2008, 305.) Kumppanijärjestöjen hankkeiden arvioinneista Peli poikki -oma-apuohjelma Peli poikki on Ruotsissa kehitettyyn malliin perustuva internet-pohjainen peliongelman hoito-ohjelma. Hoito-ohjelmaa kokeillaan vuosina A-klinikkasäätiön ja Sininauhaliiton ylläpitämässä Peluuri-puhelinpalvelussa. STM rahoittaa kokeilun. Ohjelman ulkoisen arvioinnin tekivät Sari Pitkänen (Sosiaalikehitys Oy) ja Kari Huotari (Helsingin yliopisto). (Ks. Pitkänen & Huotari 2008.) Arvioinnin mukaan internet-pohjainen ja moduuliperustainen palvelu tarjosi Suomessa uudenlaisen, joustavasti käytettävän vaihtoehdon niille ihmisille, joille vastaava matalan kynnyksen palvelu on ainut mahdollinen avun muoto (esimerkiksi työssäkäyvät ja perheelliset). Ohjelma vähentää avun hakijoiden asetelmallista eriarvoisuutta; internet-palvelut ovat saatavilla verrattain helposti. Arvioinnissa selvisi, että ohjelman käyttäjät ovat harvoin moniongelmaisia, mutta monilla on taka- 13

20 naan pitkä peliura sekä paljon ongelmia myös henkisessä terveydentilassaan, taloudessaan ja ihmissuhteissaan. (Pitkänen & Huotari 2008.) Peli poikki -ohjelman tyyppinen internet-pohjainen hoito vaatii sitoutumista ja edellyttää jaksamisen lisäksi puhelinta, tietokoneen käyttötaitoa ja käytännössä myös omaa tietokonetta. Asiakkaat korostavat Peli poikki -ohjelman vaativuutta ja arvelevat, että se ei itsekuria ja motivaatiota vaativana sovi kaikille. Yli puolet arviointia varten haastatelluista ei ollut aikaisemmin hakenut hoitoa pelaamiseensa. Muut haastateltavat olivat hakeneet apua GA-ryhmästä tai A-klinikalta. Ohjelmaan hakeutuneille oli tyypillistä se, etteivät he halunneet mennä A-klinikan ryhmiin, vaikka vertaisryhmätoiminta olisi kiinnostanut heitä muutoin. (Pitkänen & Huotari 2008.) Peli poikki -ohjelma on arvioinnin perusteella onnistunut, hyvin asiakkaita tavoittanut valtakunnallinen matalan kynnyksen palvelu. Se on onnistuneesti tavoittanut myös sitä asiakaskuntaa, jolle vastaavanlainen palvelumuoto on ainut mahdollinen avun muoto (kuten työssä käyvät ja perheelliset). Peli poikki -ohjelma on tuottanut erittäin hyviä tuloksia asiakkaiden ikään ja sukupuoleen katsomatta: osallistuneiden pelihimo, peliriippuvuus ja masentuneisuus vähenivät, psyykkinen ja fyysisen terveys parani, talousasiat kohenivat, sosiaaliset suhteet lisääntyivät ja perhesuhteet vahvistuivat. Osallistujat ovat alkaneet käyttää entistä enemmän muita tukevia palveluita. (Pitkänen & Huotari 2008.) Asiantuntijoiden mukaan internet-pohjaisella palvelulla ei kuitenkaan pystytä tavoittamaan tiettyjä ongelmapelaajaryhmiä (esimerkiksi ikääntyneet ja sähköisten palveluiden käyttöön tottumattomat sekä maahanmuuttajat, joilla on kielivaikeuksia). Ohjelman ei katsottu soveltuvan hyvin niille ongelmapelaajille, jotka ovat yksinäisiä, pelaavat internetin välityksellä tai tarvitsevat erityistä tukea päihde- tai mielenterveysongelmiinsa. Asiakashaastatteluiden mukaan tällaisia pelaajia on hakeutunut ohjelmaan, sillä he eivät epäilleet hoito-ohjelman soveltuvuutta itselleen. He olivat tottuneet turvautumaan internetiin neuvoa tai apua hakiessaan, ja usein he jo olivat muiden terapiapalvelujen asiakkaita. (Pitkänen & Huotari 2008.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on tarkoitus jatkaa Internet-pohjaisen omaapuohjelman kehittämistä yhteistyössä Ruotsin Kansanterveysinstituutin kanssa. Toimintamuoto tulee olemaan osa Peliklinikan palveluvalikkoa. Poku -toiminta (ent. Rapeli) Rapeli on hoitomalli ongelmapelaajille. Käytäntöä on kehitetty ja kokeiltu RAYhankkeena vuosina (Rapeli-yhteisö). Hankkeen toteuttaja oli A- 14