YMPÄRISTÖN SÄTEILYVALVONTA SUOMESSA Vuosiraportti 2002

Transkriptio

1 / TOUKOKUU 2003 YMPÄRISTÖN SÄTEILYVALVONTA SUOMESSA Vuosiraportti 2002 STRÅLNINGSÖVERVAKNING AV MILJÖN I FINLAND Årsrapport 2002 SURVEILLANCE OF ENVIRONMENTAL RADIATION IN FINLAND Annual Report 2002 Raimo Mustonen (ed.) STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÅLSÄKERHETSCENTRALEN RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY Osoite/Address Laippatie 4, Helsinki Postiosoite / Postal address PL / P.O.Box 14, FIN Helsinki, FINLAND Puh./Tel. (09) , Fax (09) ,

2 ISBN (sid) ISBN (pdf) ISSN Dark Oy, Vantaa 2003

3 MUSTONEN Raimo (toim.). Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa. Vuosiraportti STUK-B-TKO 4. Helsinki s. Avainsanat: säteilyvalvonta, ulkoinen säteily, ilma, laskeuma, vesi, maito, elintarvikkeet, ihminen, Itämeri Esipuhe Ympäristön säteilyvalvonnan päätavoitteena on olla jatkuvasti tietoinen siitä säteilystä, jolle väestö altistuu. Toisena tavoitteena on havaita kaikki merkittävät muutokset ympäristön säteilytasoissa ja radioaktiivisten aineiden esiintymisessä ympäristössä. Säteilyvalvonnalla varmistetaan, että väestön altistuminen säteilylle ei ole ristiriidassa säteilysuojelun perusperiaatteiden kanssa ja että säteilylainsäädännössä asetettuja annosrajoja ei ylitetä. Jatkuvatoimisella säteilyvalvonnalla myös ylläpidetään ja kehitetään valmiutta reagoida nopeasti ja asiantuntevasti poikkeuksellisiin säteilytilanteisiin. Ympäristön säteilyvalvontaan kuuluu keinotekoisen säteilyn ja keinotekoisten radioaktiivisten aineiden valvonta ympäristössä. Luonnonsäteily ja luonnon radioaktiiviset aineet eivät kuulu ympäristön säteilyvalvonnan piiriin, vaikka valtaosa väestön säteilyaltistuksesta saadaankin luonnonsäteilystä. Altistumista luonnonsäteilylle valvotaan erikseen silloin, kun on aiheellista epäillä, että luonnon radioaktiiviset aineet aiheuttavat väestölle poikkeuksellisen suuria säteilyannoksia (mm. radon sisäilmassa ja luonnon radioaktiiviset aineet talousvedessä). Suomessa ympäristön säteilyvalvonnasta vastaa Säteilyturvakeskus (STUK). Valvontavelvoite perustuu Säteilyturvakeskuksesta annettuun asetukseen ja toisaalta säteilyasetukseen. Myös Euratomsopimus velvoittaa Euroopan Unionin jäsenmaita jatkuvasti valvomaan radioaktiivisuuden tasoja ilmassa, vedessä ja maaperässä. Säteilyturvakeskuksen lisäksi myös Ilmatieteen laitos ja puolustusvoimat seuraavat omilla havaintoasemillaan säteilyn esiintymistä ympäristössä. Tämä raportti sisältää yhteenvedon ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista vuonna 2002 sekä eräitä vertailuja aikaisempien vuosien tuloksiin. Raportin tulokset ovat Säteilyturvakeskuksen, Ilmatieteen laitoksen ja Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen valvonta-asemilta. Ydinvoimalaitosten lähiympäristön säteilyvalvonnasta vastaavat voimayhtiöt ja niiden valvontatulokset raportoidaan erikseen raporttisarjassa STUK-B-YTO. Säteilyturvakeskuksen yhteistyökumppanit ympäristön säteilyvalvonnassa keräävät ja toimittavat näytteitä analysoitavaksi, osallistuvat kokokehomittauksiin, tai vastaavat keräysasemien toiminnasta. Säteilyturvakeskus haluaa kiittää hyvästä yhteistyöstä ulkoisen säteilyn valvontaverkon asemien hoitajia sekä seuraavia laitoksia: Puolustusvoimat, Ilmatieteen laitos, Ilmatieteen laitoksen Sodankylän observatorio, Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Lapin rajavartiosto, Ilmailulaitoksen Jyväskylän lentoasema, Kotkan pelastuskeskus, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Lapin ympäristökeskus, Helsingin kaupungin terveysvirasto/marian sairaala, Tampereen yliopistollinen keskussairaala, Lapin keskussairaala, Helsingin Yhteislyseo, Hatanpään yläaste ja lukio, sekä Rovaniemen koulutoimi/korkalovaaran yläaste ja lukio. Tämä raportin tarkoituksena on antaa tietoa ympäristön säteilytilanteesta Suomessa kaikille asiasta kiinnostuneille. Säteilyturvakeskus toimittaa säännöllisesti valvontatietoja myös Euroopan komissiolle ja tämä raportti on yhteenveto komissiolle toimitetuista tiedoista. Raportti on myös löydettävissä Säteilyturvakeskuksen kotisivuilta osoitteessa: Raimo Mustonen Apulaisjohtaja 3

4 MUSTONEN Raimo (ed.). Strålningsövervakning av miljön i Finland. Årsrapport STUK-B-TKO 4. Helsingfors s. Nyckelord: strålningsövervakning, yttre strålning, luft, nedfall, vatten, mjölk, livsmedel, människa, Östersjö Företal Huvudsyftet med övervakningen av strålning i miljön är att man fortlöpande kan hålla reda på, vilken strålning befolkningen utsätts för. Ett annat syfte är att man kan upptäcka alla betydande förändringar av strålningsnivåerna i miljön och förekomsten av radioaktiva ämnen. Med övervakningen säkras, att befolkningen inte bestrålas i strid med huvudprinciperna för strålskydd och att dosgränserna i strålskyddslagstiftningen inte överskrids. Den kontinuerliga bevakningen också upprätthåller och utvecklar beredskapen att reagera snabbt och sakkunnigt i exceptionella strålningslägen. I Finland är det Strålsäkerhetscentralen som ansvarar för övervakningen av strålning. Uppgiften ges i förordningen om Strålsäkerhetscentralen och förordningen om strålskydd. Euratomfördraget förpliktar medlemsländerna i Europeiska unionen att fortlöpande övervaka radioaktivitetsnivåerna i luft, vatten och jordmån. Förutom Strålsäkerhetscentralen följer också Meteorologiska institutet och försvarsmakten med strålningen i miljön via sina egna mätstationer. Rapporten innehåller sammandrag av övervakningsresultaten år 2002 samt några jämförelser med tidigare år. Mätningarna har gjorts på Strålsäkerhetscentralens, Meteorologiska institutets och Försvarsmaktens tekniska forskningscentrals mätstationer. Kraftbolagen ansvarar för strålövervakningen i kärnkraftverkens närområden, och om deras mätresultat rapporteras separat. Strålsäkerhetscentralens samarbetspartners inom miljöstråltillsynen samlar in prov och sänder in dem till analys, deltar i helkroppsmätningar eller sköter mätstationernas verksamhet. Strålsäkerhetscentralen tackar följande institut för gott samarbete: Försvarsmakten, Meteorologiska institutet, Meteorologiska institutets observatorium i Sodankylä, Gränsbevakningen i sydöstra Finland, Gränsbevakningen i Lappland, Luftfartsverkets flygstation i Jyväskylä, Räddningscentralen i Kotka, Sydöstra Finlands miljöcentral, Norra Österbottens miljöcentral, Lapplands miljöcentral, Helsingfors stads hälsovårdsverk / Maria sjukhus, Tammerfors universitets centralsjukhus, Lapplands centralsjukhus, Gymnasiet Helsingin Yhteislyseo, Hatanpää högstadium och gymnasium, och Rovaniemi skoldistrikt / Korkalovaara högstadium och gymnasium. Syftet med denna rapport är att förmedla kunskap om strålningsläget i den finländska miljön till alla intresserade. Strålsäkerhetscentralen förmedlar regelbundet uppgifter om övervakningen till Europeiska kommissionen och denna rapport är ett sammandrag av de uppgifter som sänts till kommissionen. Rapporten kan hittas också på Strålsäkerhetscentralens hemsidor i adressen: Raimo Mustonen Biträdande direktör 4

5 MUSTONEN Raimo (ed.). Surveillance of environmental radiation in Finland. Annual Report STUK-B-TKO 4. Helsinki pp. Key words: radiation surveillance, external radiation, airborne radioactivity, deposition, water, milk, foodstuffs, human body, Baltic Sea Preface The main goal of the surveillance of environmental radioactivity is to be always aware of the levels of radiation to which the public is exposed. Another goal is to detect all remarkable changes in the levels of environmental radiation and radioactivity. Compliance with the basic safety standards laid down for protection of the general public against dangers arising from ionising radiation can be ensured with environmental radiation surveillance. Running of surveillance programmes on a continuous basis also maintains and develops competence and readiness to respond to radiological emergencies. Surveillance of environmental radioactivity in Finland is one of the official obligations of the Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK). This obligation is based on both national and EU legislation. The Finnish radiation protection legislation appoints STUK as the national authority responsible for the surveillance of environmental radioactivity, and the Euratom Treaty assumes continuous monitoring of levels of radioactivity in the air, water and soil in the Member States. In Finland, the Finnish Meteorological Institute (FMI) and the Defence Forces also monitor environmental radiation at their own stations. This report summarises the results of environmental radiation surveillance in The report also contains some comparisons with results from the previous years. The results are obtained from the monitoring programmes of STUK, FMI and the Defence Forces Research Institute of Technology. Nuclear power plant licensees are responsible for environmental surveillance in the vicinity of nuclear power plants in Finland. These results are reported elsewhere. STUK s partners in the surveillance of environmental radioactivity collect and deliver environmental samples for laboratory analyses, or participate in whole-body counting. STUK would like to express its gratitude to the following institutions for successful co-operation: The Finnish Defence Forces, the Finnish Meteorological Institute, the FMI Observatory at Sodankylä, the Southeast Finland Regional Environment Centre, the North Ostrobothnia Regional Environment Centre, the Lapland Regional Environment Centre, the Southeast Finland Frontier Guard District, the Lapland Frontier Guard District, Jyväskylä Airport, the Rescue Centre of Kotka, the Health Department of Helsinki/Maria Hospital, Tampere University Central Hospital, Lapland Central Hospital, the Secondary school Helsingin yhteislyseo, the Hatanpää Secondary school in Tampere, and the Korkalovaara Secondary school in Rovaniemi. This report is addressed to all who are interested in environmental radioactivity in Finland. STUK also delivers monitoring data to the European Commission on a regular basis, and this report is a summary of the results delivered to the Commission. The report is also available on STUK s home page; Raimo Mustonen Deputy Director 5

6 Sisällysluettelo ESIPUHE 3 SISÄLLYSLUETTELO 6 1 YHTEENVETO 9 2 ULKOINEN SÄTEILY 12 3 ULKOILMAN RADIOAKTIIVISET AINEET 17 4 ULKOILMAN KOKONAISBEETA-AKTIIVISUUS 25 5 LASKEUMAN RADIOAKTIIVISET AINEET 30 6 PINTAVEDEN RADIOAKTIIVISET AINEET 34 7 JUOMAVEDEN RADIOAKTIIVISET AINEET 38 8 MAIDON RADIOAKTIIVISET AINEET 42 9 ELINTARVIKKEIDEN RADIOAKTIIVISET AINEET RADIOAKTIIVISET AINEET IHMISESSÄ RADIOAKTIIVISET AINEET ITÄMERESSÄ 56 6

7 Innehållsförteckning FÖRETAL 4 INNEHÅLLSFÖRTECKNING 7 1 SAMMANDRAG 10 2 EXTERN STRÅLNING 13 3 RADIOAKTIVA ÄMNEN I UTELUFT 18 4 TOTAL BETAAKTIVITET I UTELUFT 26 5 RADIOAKTIVA ÄMNEN I NEDFALL 31 6 RADIOAKTIVA ÄMNEN I YTVATTEN 35 7 RADIOAKTIVA ÄMNEN I DRICKSVATTEN 39 8 RADIOAKTIVA ÄMNEN I MJÖLK 43 9 RADIOAKTIVA ÄMNEN I LIVSMEDEL RADIOAKTIVA ÄMNEN I MÄNNISKOKROPPEN RADIOAKTIVA ÄMNEN I ÖSTERSJÖN 57 7

8 Contents PREFACE 5 CONTENTS 8 1 SUMMARY 11 2 EXTERNAL RADIATION 14 3 AIRBORNE RADIOACTIVE SUBSTANCES 19 4 GROSS BETA ACTIVITY OF GROUND-LEVEL AIR 27 5 RADIONUCLIDES IN DEPOSITION 32 6 RADIOAKTIVE SUBSTANCES IN SURFACE WATER 36 7 RADIOACTIVE SUBSTANCES IN DRINKING WATER 40 8 RADIOACTIVE SUBSTANCES IN MILK 44 9 RADIOACTIVE SUBSTANCES IN FOODSTUFFS RADIOACTIVITY IN MAN RADIOACTIVE SUBSTANCES IN THE BALTIC SEA 58 8

9 1 Yhteenveto Tämä raportti on kansallinen yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna Raporttiin ovat tuloksia toimittaneet Säteilyturvakeskuksen lisäksi myös Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta ja Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos ulkoilman radioaktiivisista aineista yhdellä valvonta-asemalla. Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen monitoroinnin, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden monitoroinnin, radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja juomaveden, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen monitoroinnin sekä ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden monitoroinnin. Vuonna 2002 Säteilyturvakeskus teki säteilyvalvonnan sidosryhmille kyselyn valvonnan kattavuudesta ja tulosten raportoinnista. Kyselyn tulosten johdosta Säteilyturvakeskus päätti laajentaa elintarvikkeiden radioaktiivisuuden valvontaa vuodesta 2003 eteenpäin. Vuonna 2002 päätti Säteilyturvakeskus lisätä tähän valvontaraporttiin myös yhteenvedon Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista. Vuoden 2002 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat peräisin vuoden 1986 Tshernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista. Näiden lisäksi havaittiin kuusi kertaa erittäin pieniä määriä lyhytikäistä jodi-131 isotooppia, kolme kertaa koboltti-60 isotooppia ja kerran elohopea-110m isotooppia ulkoilmassa. Näiden aineiden pitoisuudet olivat kuitenkin niin pieniä, ettei niiden esiintymisellä ollut mitään vaikutuksia ihmisten terveydelle. Suomalaiset saavat eri säteilylähteistä keskimäärin vuoden aikana noin 4 msv säteilyannoksen. Valtaosa tästä säteilyannoksesta aiheutuu maaperässä olevista luonnon radioaktiivisista aineista ja kosmisesta säteilystä. Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2002 oli merkityksettömän pieni kokonaissäteilyaltistukseen verrattuna. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden arvioidaan aiheuttaneen vuonna 2002 keskimäärin noin 0,02-0,03 msv keskimääräisen säteilyannoksen, eli alle 1 % lisäyksen väestön kokonaissäteilyaltistukseen. Vuoden 2002 tulokset osoittavat myös, että vuoden aikana ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä ympäristöön, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle. 9

10 1 Sammandrag Denna rapport är ett nationellt sammandrag av strålningsövervakning av miljön i Finland år Huvuddelen av resultaten är från Strålsäkerhetscentralen, men i rapporten ingår uppgifter även från Meteorologiska institutet angående total betaaktivitet i uteluft och från en mätstation vid Försvarsmaktens Tekniska Forskningsinstitut angående radioaktiva ämnen i uteluft. Miljöstråltillsynens program omfattar fortlöpande automatisk monitering av extern dosrat, monitering av radioaktiva ämnen och total betaaktivitet i uteluft, regelbunden monitering av radioaktivt nedfall, radioaktivitet i yt- och dricksvatten, mjölk och livsmedel samt radioaktiva ämnen i människokroppen. År 2002 gjorde Strålsäkerhetscentralen en förfrågan inom intressentgrupper av strålningsövervakningen om övervakningens omfattning och rapportering. Till följd av förfrågans resultat beslöt Strålsäkerhetscentralen att utvidga radioaktivitetsövervakning av livsmedel från och med år År 2002 beslöt Strålsäkerhetscentralen också att inbaka i rapporten ett sammandrag av radioaktivtetsövervakning i Österjön. Resultaten för år 2002 visar, att de artificiella radioaktiva ämnena i miljön härrör från olyckan i Tjernobyl år 1986 och från kärnvapenprov i atmosfären på och 1960-talet. Sex gånger har dessutom observerats ytterst små mängder kortlivad jod-131 isotop, tre gånger kobolt-60 isotop och en gång kvicksilver-110m isotop i uteluften. Dessa ämnen förekom dock i så små halter, att de har inte haft någon inverkan på människors hälsa. Finländarnas stråldos från olika strålningskällor är årligen i medeltal 4 msv. Huvuddelen därav härrör från naturliga radioaktiva ämnen i marken och från den kosmiska strålningen. Artificiella radioaktiva ämnen stod år 2002 för en obetydligt liten del av bestrålningen jämfört med den totalstråldosen. De artificiella ämnena beräknas ha orsakat i medeltal cirka 0,02-0,03 msv stråldos år 2002, eller mindre än 1 % tillägg till befolkningens totalstråldos. Resultaten för Finland år 2002 visar också, att under året hände det inga sådana utsläpp av radioaktiva ämnen till miljön som skulle ha haft någon skadeverkan på människors hälsa eller på miljön. 10

11 1 Summary This report is the national summary of the results obtained in the surveillance of environmental radioactivity in Finland in The Finnish Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK) has produced most of the results, but the Finnish Meteorological Institute and the Defence Forces Research Institute of Technology have also delivered results for this report, on gross beta activity in outdoor air and on airborne radioactive substances, respectively. The surveillance programme on environmental radioactivity includes continuous and automated monitoring of external dose rate in air, regular monitoring of radioactive substances and gross beta activity in outdoor air, and of radioactive substances in deposition, in surface and drinking water, milk and foodstuffs, and in the human body. In 2002 Radiation and Nuclear Safety Authority made a questioning to the stakeholders of radiation surveillance about the scope and reporting of the surveillance. As a result of the questioning Radiation and Nuclear Safety Authority decided to extend the surveillance of radioactivity in foodstuffs from the beginning of 2003 onwards. In 2002 Radiation and Nuclear Safety Authority decided also to include a summary of radioactivity surveillance of the Baltic Sea in this report. The results for 2002 show that artificial radionuclides in the environment originate from the Chernobyl accident in 1986 and from atmospheric nuclear tests performed in the 1950 s and 1960 s. In addition, very small amounts of the short-lived artificial iodine-131 isotope, cobalt-60 isotope and mercury-110m isotope in outdoor air were detected six times, three times and once, respectively. Their concentrations were, however, so small that their appearance had no impact on human health or the environment. The average annual dose received by Finns from different radiation sources is about 4 msv. Most of this annual dose is caused by natural radionuclides in the soil and bedrock, and by cosmic radiation. The exposure to radiation from artificial radionuclides in the environment in 2002 was insignificant compared with the total annual dose. In 2002, artificial radionuclides in the environment were estimated to have caused about msv a radiation dose of, or less than 1% increase to the total radiation exposure of the population. The results also show that in 2002 there were no environmental releases of radioactive substances such as would have any harmful effects on human health or the environment. 11

12 2 Ulkoinen säteily Suomessa ulkoisen säteilyn annosnopeutta valvotaan reaaliaikaisella ja kattavalla mittausasemaverkolla. Säteilyturvakeskuksen (STUK) ja paikallisten pelastusviranomaisten ylläpitämään automaattiseen valvontaverkkoon kuuluu noin 290 GM-antureilla varustettua mittausasemaa (Kuva 2.1). Myös Ilmatieteen laitos ja puolustusvoimat seuraavat ulkoisen säteilyn annosnopeutta omilla havaintoasemillaan. Lisäksi kunnilla on valmiudet ulkoisen säteilyn manuaaliseen valvontaan. Kuvassa 2.2 on esimerkki valvonta-aseman säteilyanturista. Tulosten keruu STUKin automaattisen valvontaverkon tuottamat mittaustulokset kerätään normaalisti kerran vuorokaudessa ja talletetaan säteilyvalvonnan tietojärjestelmään USVAan. Sen keskuslaitteisto sijaitsee STUKin tiloissa ja tietoliikenne keskuslaitteiston ja mittausasemien välillä tapahtuu pääasiassa yleisen puhelinverkon kautta Hälytysten käsittely Mikäli jollakin verkon asemalla säteilytaso ylittää hälytysrajan (0,4 mikrosv h -1 ), asema välittää hälytysviestin sekä USVAan että Helsingin hätäkeskukseen. Samalla käynnistyy automaattinen mittausasemien luku noin 100 km säteellä hälyttäneen aseman ympäristössä. Myös hälytyksen syyn selvittäminen alkaa välittömästi. Säteilyannos Suomessa ulkoisen säteilyn tausta-annosnopeus vaihtelee välillä 0,04-0,3 mikrosv h -1 maaperästä, vuodenajasta ja säätilasta riippuen. Vuoden 2002 aikana valvonnassa ei havaittu poikkeamia taustasäteilystä. Maaperässä olevista keinotekoisista radioaktiivisista aineista (lähinnä Tšernobyllaskeumasta) aiheutui suomalaisille vuonna 2002 keskimäärin 0,02 millisv suuruinen ulkoisen säteilyn annos. Tämä on noin yksi kahdeskymmenesosa maaperän ja rakennusmateriaalien sisältämien luonnon radioaktiivisten aineiden aiheuttamasta keskimääräisestä ulkoisen säteilyn vuosiannoksesta. Tulosten välittäminen eteenpäin STUK toimitti vuoden 2002 lopussa päivittäin 64 eri puolella Suomea sijaitsevan mittausaseman yhden tunnin tulokset julkisille www-sivuilleen ( Kahdeksan aseman mittaustulokset on esitetty kuvassa 2.3. STUK toimittaa päivittäin ulkoisen säteilyn mittaustuloksia myös Euroopan komissiolle sekä ylläpitää palvelinta, josta erikseen sovitut ulkopuoliset käyttäjät (mm. Itämeren maiden neuvostoon jäsenvaltiot) voivat halutessaan hakea Suomen säteilytietoja. Yhteyshenkilö: Juhani Lahtinen, Säteilyturvakeskus (juhani.lahtinen@stuk.fi). 12

13 2 Extern strålning Den extern strålningsraten i Finland övervakas i realtid med ett heltäckande nät för övervakning av strålning. I Strålsäkerhetscentralens och de lokala räddningstjänstmyndigheternas automatiska övervakningsnät ingår ca 290 mätstationer som försetts med GM-detektorer (bild 2.1). Även Meteorologiska institutet och försvarsmakten följer med den extern strålningsraten med sina egna mätstationer. Dessutom finns det beredskap i kommunerna att manuellt övervaka extern strålning. Ett exempel av mätstationens detektor visas i bild 2.2. Registrering av mätvärdena Mätvärdena från Strålsäkerhetscentralens automatiska övervakningsnät registreras normalt en gång i dygnet och deponeras i stråltillsynens datasystem USVA. Dess centraldator finns på Strålsäkerhetscentralen och datatrafiken mellan centraldatorn och mätstationerna sker i huvudsak via det vanliga telefonnätet. Hantering av alarm Om strålningsnivån på någon mätstation i nätet överstiger larmgränsen 0,4 mikrosv h -1, så sänder stationen ett alarmmeddelande till både USVA och Helsingforsregionens alarmcentral. Samtidigt startar en automatisk avläsning av mätstationerna inom ca 100 km radie från den alarmerande stationen. Utredningen av orsaken till alarmet inleds även omedelbart. Stråldos I Finland varierar den extern strålningens bakgrundsdosrat inom intervallet 0,04-0,3 mikrosv h -1 beroende på jordmån, årstid eller väderlek. Inga avvikelser från bakgrundsnivån observerades i den extern strålningen under år Den största delen av stråldosen från extern strålningen förorsakas av naturlig radioaktivitet i jordmån och den kosmiska strålningen. Artificiella radionuklider i jordmån orsakade år 2002 i medeltal 0,02 millisv stråldos till finländarna. Detta är ca. en tjugondedel av den årlig extern dos, som naturliga radionuklider i jordmån och byggnadsmaterialer orsakar. Förmedling av mätvärdena I slutet av år 2002 visade Strålsäkerhetscentralen dagligen mätvärdena från 64 mätstationer på olika håll i Finland på sina offentliga www-sidor ( Mätvärdena från åtta stationer finns i bild 2.3. Strålsäkerhetscentralen sänder även dagligen mätvärden för den extern strålningen till Europakommissionen samt upprätthåller en server, där vissa andra parter (såsom medlemsländer i Östersjörådet) vid behov kan avläsa uppgifter om strålningen i Finland. Kontaktperson: Juhani Lahtinen, Strålsäkerhetscentralen (juhani.lahtinen@stuk.fi) 13

14 2 External radiation Finland has an automatic nation-wide monitoring network for external dose rate, which consists of some 290 stations equipped with GM tubes (Fig. 2.1). The maintenance and development of the network are carried out by Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK) in close co-operation with local emergency authorities. In addition, the Finnish Meteorological Institute and the Defence Forces have their own monitoring stations, and the municipalities maintain readiness for performing manual radiation measurements in the case of an emergency. An example of a radiation detector is shown Figure 2.2. Data collection In normal conditions the monitoring results from the automatic network are collected once a day and stored in the data management system (USVA) of radiation surveillance. The central hardware of the USVA system is located in the facilities of STUK, and the data communication between the central equipment and monitoring stations is based on the use of the public telephone network. Handling of alarms If the dose rate at any monitoring station exceeds a pre-set alarm level of 0.4 microsv h -1 the station in question automatically sends alarm messages both to the USVA system and to the regional alarm centre of Helsinki. USVA then forwards the message to the GSM phones of radiation officers on duty and initiates a special procedure in order to gather the latest measurement data from the stations situated within a distance of about 100 kilometres from the station raising the alarm. Activities aiming at discovering the cause of the alarm will also be commenced as soon as possible after the alarm is given. Radiation dose The background dose rate in Finland varies from 0.04 to 0.3 microsv h -1 depending on the soil type, season and weather conditions. During the year 2002 no elevated radiation levels were observed. The major part of the radiation dose from external radiation is caused by natural radioactivity in the soil and by cosmic radiation. In 2002 artificial radionuclides in the soil were estimated to cause an average dose of 0.02 millisv per capita in Finland. This is about one twentieth of the annual external dose due to natural radioactivity in the soil and in construction materials. Delivering of data Instruments at all monitoring stations are read every day early in the morning. The data are mean values of dose rates over a period of 10 minutes. At the end of 2002, daily monitoring data from 64 stations were available on the public home pages of STUK ( The whole-year data from eight of the stations are shown in Fig STUK sends dose-rate data to the European Commission once a day and maintains a server that can be accessed by authorised other parties (like member countries of the Council of the Baltic Sea States) whenever they are interested in the Finnish radiation data. Contact person: Juhani Lahtinen, Radiation and Nuclear Safety Authority (juhani.lahtinen@stuk.fi) 14

15 Kuva 2.1. Ulkoisen säteilyn valvontaverkon automaattiset mittausasemat. Kuvassa nimettyjen asemien mittaustulokset on esitetty kuvassa 2.3. Bild 2.1. Automatiska mätstationer i nätet för extern strålning. På bilden utpekas de mätstationer, vars mätvärden finns i bild 2.3. Fig Automatic dose-rate monitoring stations. The names refer to stations whose results are shown in Fig Kuva 2.2. Ulkoisen säteilyn valvonta-aseman mittausanturi (7364 Rääkkylä). Bild 2.2. Detektor av en mätstation för extern strålning (7364 Rääkkylä). Fig Detector of an automatic dose-rate monitoring station (7364 Rääkkylä). 15

16 µsv/h SEINÄJOKI µsv/h HELSINKI Jan Mar May Jul Sep Nov 0.00 Jan Mar May Jul Sep Nov µsv/h LOVIISA µsv/h RAUMA Jan Mar May Jul Sep Nov 0.00 Jan Mar May Jul Sep Nov µsv/h ROVANIEMI µsv/h KAJAANI Jan Mar May Jul Sep Nov 0.00 Jan Mar May Jul Sep Nov µsv/h KOTKA µsv/h KUOPIO Jan Mar May Jul Sep Nov 0.00 Jan Mar May Jul Sep Nov Kuva 2.3. Ulkoisen säteilyn annosnopeus kahdeksalla mittausasemalla vuonna Lyhytaikainen annosnopeuden lasku Kuopiossa lokakuussa aiheutui laitteistoviasta. Bild 2.3. Extern dosrater vid åtta mätstationer år Den kortvariga sänkningen på dosratnivå i Kuopio i november beror på söndrig detektor. Fig Observed radiation levels at eight monitoring stations in The sudden temporary decrease of dose rates measured in Kuopio in November was due to a malfunction in the detector system. 16

17 3 Ulkoilman radioaktiiviset aineet STUK valvoo pintailman radioaktiivisten aineiden pitoisuutta kahdeksalla ja Puolustusvoimat yhdellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea (Kuva 3.1). Molempien ydinvoimalaitosten ympäristössä - Loviisassa ja Olkiluodossa - on neljä voimayhtiöiden valvonta-asemaa. Yhteenveto voimalaitosten ympäristön säteilyvalvonnasta julkaistaan raporttisarjassa STUK-B-YTO. Näytteiden keräys Ulkoilman sisältämiä radioaktiivisia aineita valvotaan pumppaamalla suuri määrä ilmaa suodattimen läpi, johon ilmassa olevat radioaktiiviset aineet jäävät (Kuva 3.2). Lasikuitusuodatin kerää radioaktiivisia aineita sisältävät hiukkaset. Aktiivihiilisuodatin puolestaan pidättää kaasumaisia aineita kuten radioaktiivista jodia. Näytteet kerätään tehtävää varten suunnitelluilla kerääjillä. Helsingissä STUKin toimipisteessä sijaitseva laitteisto kerää, käsittelee ja analysoi näytteen sekä raportoi tulokset automaattisesti. Näytteiden käsittely ja mittaus Tarkkojen laboratoriossa tehtävien analyysien avulla suodattimista voidaan havaita hyvin pienet määrät radioaktiivisia aineita. Laboratoriossa lasikuitusuodatin puristetaan napiksi ja mitataan gammaspektrometrillä. Radioaktiivisten aineiden havaitsemisraja (µbq m -3 ) on nuklidikohtainen ja riippuu mm. suodatetusta ilmamäärästä, näytteen sisältämistä muista radioaktiivisista aineista, näytteen iästä, mittausajasta, ilmaisimen havaitsemistehokkuudesta ja taustasuojasta (Taulukko I). Havaitsemisrajat ovat tyypillisesti alle miljardisosia siihen pitoisuuteen nähden, joka aiheuttaisi väestön suojaustoimenpiteitä. Gammaspektrometrinen analyysimenetelmä on akkreditoitu (FINAS T167). Tulokset Kuvassa 3.3 on esitetty 137 Cs-pitoisuuden viikkokeskiarvo havaintoasemittain. Kuva 3.4 puolestaan esittää Helsingin seudun 137 Cs-pitoisuuden vuorokausiarvot vuonna Kuvassa 3.5 on 137Cs-pitoisuuden pitkän aikavälin tulokset Helsingin seudulla. Pieniä määriä muita kuin Tshernobyl-onnettomuudesta peräisin olevia radioaktiivisia aineita havaittiin kymmenen kertaa vuoden aikana. Havainnot on esitetty Taulukossa II. Vastaavanlaisia normaalista poikkeavia havaintoja tehdään yleensä toistakymmentä kertaa vuodessa ja aineiden varmaa alkuperää on usein vaikea osoittaa. Radioaktiivisten aineiden määrät olivat kuitenkin niin pieniä, ettei niistä aiheudu mitään terveyshaittoja. Vuonna 2002 suomalaiset saivat ulkoilman keinotekoisista radioaktiivisista aineista keskimäärin noin 0, msv säteilyannoksen. Yhteyshenkilö: Teemu Siiskonen, Säteilyturvakeskus (teemu.siiskonen@stuk.fi). 17

18 3 Radioaktiva ämnen i uteluft Strålsäkerhetscentralen övervakar halten av luftburna radioaktiva ämnen nära jordytan på åtta orter och försvarsmakten på en ort i Finland (Bild 3.1). Nära kärnkraftverken i Lovisa och Olkiluoto har kraftbolagen fyra mätstationer, och deras resultat raporteras på Strålsäkerhetscentralens rapportserie STUK-B-YTO. Insamling av prov Radioaktiva ämnen i uteluften övervakas genom att stora mängder luft pumpas genom ett filter, varvid de radioaktiva ämnena fastnar i filtret (Bild 3.2). Ett glasfiberfilter fångar partiklar som kan innehålla radioaktiva partiklar, och ett filter av aktivt kol fångar gasformiga ämnen och t.ex. radioaktivt jod. Proven insamlas med en apparat som enkom planerats för detta ändamål. En utrustning på Strålsäkerhetscentralen i Helsingfors insamlar provet, hanterar och analyserar det samt rapporterar mätresultaten automatiskt. Hantering och mätning av proven Med hjälp av noggranna analyser i laboratorier kan ytterst små mängder radioaktiva ämnen som fastnat i filtren observeras. I laboratoriet komprimeras ett glasfiberfilter till en knapp, som placeras i en plastburk och mäts med en gammaspektrometer. Observationsgränsen uttrycks i µbq m -3 och beror bl.a. på vilken nuklid det gäller, hur stor mängd luft som passerat filtret, andra radioaktiva ämnen i provet, provets ålder, mättiden, detektorns känslighet samt skyddet mot bak-grundsstrålning (Tabell I). Observationsgränserna är i allmänhet under en miljarddel av den koncentrationsnivå som skulle föranleda åtgärder för att skydda befolkningen. Den gammaspektrometriska analysmetoden har akkrediterats av FINAS (FI- NAS T167). Mätresultat Bild 3.3 visar 137 Cs-konsentrationernas veckomedeltal på mätstationer under år Bild 3.4 visar dagliga 137 Cs-konsentrationer i Helsingfors år 2002 och Bild 3.5 visar 137 Cs-konsentrationer på en längre tidsintervall i Helsingfors regionen. Ytterst små mängder radioaktiva ämnen, som inte härrör från Tjernobyl olyckan, observerades 10 gånger år 2002 (Tabell II). I allmänhet görs årligen ett tiotal motsvarande observationer som avviker från det normala och det är ofta svårt att fastställa varifrån ämnena kommit. Mängderna av radioaktiva ämnen var dock så små, att de inte utgorde en hälsorisk. År 2002 fick finländarna i medeltal ca. 0, msv stråldos från artificiella radioaktiva ämnen i luften. Kontaktperson: Teemu Siiskonen, Strålsäkerhetscentralen (teemu.siiskonen@stuk.fi). 18

19 3 Airborne radioactive substances STUK operates eight sampling stations for nationwide monitoring of airborne radioactive substances. The Defence Forces has one station (Fig. 3.1). In addition, four samplers are located around each of the nuclear power plants in Loviisa and Olkiluoto. Their results are reported elsewhere. Sampling Sampling is performed using a specially designed sampler which filtrates large amounts of air (Fig. 3.2). Airborne radio-active particles are deposited on glassfibre filters whereas charcoal filters are used for gaseous species such as iodine. The samplers are manually operated but the one located in the headquarters of STUK, Helsinki, is fully automated: it filtrates radioactive substances from the air, monitors the dose rate above the filter in realtime, changes the filter, prepares the filter for onsite high-resolution gamma-ray analysis and reports the data on www-pages. Pre-treatment and analysis Small quantities of radioactive material may be detected in the samples using sophisticated laboratory analyses. In the laboratory the glassfibre filters are compressed, substituted into plastic beakers and analysed with a high-resolution gamma-ray spectrometer. Nuclide-specific minimum detectable concentration (µbq m -3 ) depends on filtered air volume, the activity of other radionuclides in the sample, the measuring time and decay time before the measurement, detection efficiency and the background shield (Table I). Detection limits are typically a billion times smaller than the concentrations that may lead to actions to protect the public. The used gammaspectrometric method is accredited by FINAS (FINAS T167). Results Weekly averages of 137 Cs concentrations in outdoor air at the monitoring stations are shown in Figure 3.3. Figure 3.4 presents the daily 137 Cs concentrations in Helsinki and Figure 3.5 shows the long-time trend of 137 Cs concentration in the Helsinki area. Very small quantities of radioactive substances, not originated from the Chernobyl accident, were detected in outdoor air 10 times in This is a typical number of such anomalous observations in a year. The concentrations of these radionuclides were, however, so small that they had no implications for health. Often the origin of these anomalous radionuclides is difficult to identify. Airborne artificial radioactive substances were estimated to cause a radiation dose of about 0, msv per capita in Finland in Contact person: Teemu Siiskonen, Radiation and Nuclear Safety Authority (teemu.siiskonen@stuk.fi). 19

20 Kuva 3.1. Ulkoilman ja laskeuman sisältämien radioaktiivisten aineiden monitorointiasemat. Puolustusvoimat ylläpitää Ylöjärven asemaa ja analysoi hiukkaskerääjän näytteet. STUK ylläpitää muita asemia ja analysoi niiden näytteet. Bild 3.1. Mätstationer för radioaktiva ämnen i uteluft och nedfall. Försvarsmakten har en station i Ylöjärvi och analyserar luftproven. Strålsäkerhetscentralen upprätthåller de övriga stationerna och analyserar proven från dem. Fig Sampling locations for airborne radioactive substances and deposition. Kuva 3.2. Kotkassa sijaitseva ilman aerosolien suurtehokerääjä. Bild 3.2. Den högeffektiva samlaren som insamlar luftburen aerosoler i Kotka. Fig A high-volume air sampler in Kotka. 20

21 Taulukko I. Hiukkaskerääjien virtausnopeudet, näytteenvaihtotiheydet, eräiden radionuklidien tyypilliset havaitsemisrajat sekä beryllium-7 ( 7 Be) pitoisuuden tyypilliset vaihteluvälit. 7 Be on luonnon radionuklidi, jota syntyy ilmakehässä kosmisen säteilyn ja ilmakehän atomien välisissä reaktioissa. Tabell I. Luftflödet genom filtret, provtagnigsfrekvenserna, typiska observationsgränser för några radionuklider, samt typiska halter av beryllium-7 ( 7 Be). 7 Be är en naturlig radionuklid som skapas i reaktioner mellan kosmisk strålning och atomer i atmosfären Table I. Flow rates of the high-volume air samplers, the sampling frequencies, typical detection limits for some radionuclides. and typical concentrations of Beryllium-7 ( 7 Be) in outdoor air. 7 Be is a natural radionuclide which originates as a result of nuclear reactions between the cosmic radiation and atoms of the atmosphere. Site Flow rate Frequency Typical detection limit ( µ Bq/m 3 ) Detected (µbq/m 3 ) (m 3 h -1 ) (wk -1 ) 134 Cs 137 Cs 131 I 7 Be Helsinki ,9 1,1 1, Kotka ,1 0,2 0, Imatra ,4 0,4 0, Ylöjärvi ,2 0,3 0, Jyväskylä ,3 0,4 0, Kajaani ,2 0,1 0, Rovaniemi ,2 0,2 0, Sodankylä ,5 0,5 1, Ivalo ,3 0,3 0, Taulukko II. Hiukkaskeräysasemilla tehdyt muiden kuin Tshernobylin onnettomuudesta peräisin olevien keinotekoisten radioaktiivisten aineiden havainnot vuonna Jyväskylän lähistöllä sijaitsevalla valvonta-asemalla havaitaan usein pieniä määriä radioaktiivista jodia, joka on mitä ilmeisimmin peräisin lähistöllä sijaitsevasta radioaktiivisia lääkeaineita valmistavasta yrityksestä. Yrityksen päästöjä mitataan jatkuvasti. Havaitut jodimäärät ovat hyvin pieniä, eikä niistä aiheudu alueen asukkaille terveydellistä haittaa. Tabell II. Observationer av de artificiella radionukliderna som inte härstammar från Tjernobyl olyckan i uteluften år Övervakningsstationen i närheten av Jyväskylä observerar ganska ofta små mängder radioaktiv jod, som mest sannolikt härstammar från ett företag som tillverkar radiofarmaka. Företagets utsläpp är kontinuerligt övervakad. De observerade jodmängderna är så små, att de orsakar ingen hälsorisk till befolkningen på närområdet. Table II. Observations of artificial radionuclides other than those from the Chernobyl accident in outdoor air in Small amounts of radioactive iodine are often observed in the vicinity of Jyväskylä. This iodine comes most probably from a company manufacturing radiopharmaceuticals. Releases from the factory are continuously monitored. The observed amounts of radioactive iodine cause no health risk to the inhabitants in the region. Sampling period Site Nuclide Average concentration (uncertainty) µ Bq/m Kotka 60 Co 0,1 (20 %) Kajaani 60 Co 0,3 (7 %) Jyväskylä 131 I 0,6 (26 %) Jyväskylä 131 I 2,1 (19 %) Kajaani 60 Co 0,1 (18 %) Jyväskylä 131 I 1,2 (24 %) Jyväskylä 131 I 0,8 (26 %) Jyväskylä 131 I 1,0 (22 %) Kajaani 110m Ag 2,4 (3 %) Jyväskylä 131 I 1,1 (23 %) 21

22 30 25 Imatra Jyväskylä µbq m µbq m Week Week µbq m Ivalo Week µbq m Kajaani Week Kotka Ylöjärvi µbq m µbq m Week Week µbq m Rovaniemi µbq m Sodankylä Week Week Kuva Cs-pitoisuuksien viikkokeskiarvot ulkoilmassa eri valvonta-asemilla vuonna Bild 3.3. Veckomedeltal av 137 Cs-konsentrationer i uteluften på olika mätstationer år Fig Weekly averages of airborne 137 Cs concentrations at different monitoring stations in

23 12 10 Helsinki Jan-02 Feb-02 Apr-02 µbq m -3 May-02 Jul-02 Sep-02 Oct-02 Dec-02 Kuva 3.4. Ilman 137 Cs-pitoisuuden vuorokausikeskiarvot Helsingissä vuonna Bild 3.4. Dagliga medelvärden av 137 Cs-konsentration i uteluft i Helsingfors år Fig Daily averages of airborne concentration of 137 Cs in Helsinki in

24 1.0E+06 Helsinki 1.0E E+04 µbq m E E E E E Kuva 3.5. Ilman 137 Cs-pitoisuus Helsingin seudulla vuosina Ennen Tshernobylin onnettomuutta (v. 1986) esiintyvä 137 Cs on peräisin ilmakehässä tehdyistä ydinasekokeista. Tälle laskeumalle on tyypillistä kuvassa näkyvä vuodenaikaisvaihtelu. Bild 3.5. Luftburen 137 Cs-konsentrationer i Helsingfors regionen åren Före Tjernobyl olyckan år 1986, 137 Cs härstammade från kärnvapenprov i atmosfären. Årstidsvariationerna som framgår av bilden är typiska för detta gamla nedfallet. Fig Airborne concentrations of 137 Cs in Helsinki in Before the Chernobyl accident in 1986, 137 Cs originated from atmospheric nuclear weapon tests. The regular seasonal fluctuation seen in the figure was typical for this old deposition. 24

25 4 Ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuus Ilmatieteen laitos on seurannut pintailman kokonaisbeeta-aktiivisuutta vuodesta Vuonna 2002 toiminnassa oli kolme vuorokausinäytteitä keräävää asemaa, Helsinki (60 10 N, E), Nurmijärvi (60 30 N, E) ja Sodankylä (67 22 N, E). Näytteiden keräys Näytteet kerätään imemällä ulkoilmaa n. 150 cm korkeudelta maanpinnan yläpuolelta lasikuitusuodattimien läpi (Kuva 4.1). Suodattimet vaihdetaan joka aamu kello 8 Suomen talviaikaa. Suodattimet ovat pyöreitä ja halkaisijaltaan 240 mm. Vuorokaudessa suodatettu ilmamäärä on noin 3500 m 3. Laitteisto kerää hiukkaset, joiden aerodynaaminen halkaisija on tuulen nopeudesta riippuen alle µm. Näytteiden mittaus Aerosolinäytteiden kokonaisbeeta-aktiivisuus mitataan noin viisi päivää keräyksen lopettamisen jälkeen, jolloin 222 Rn:n lyhytikäiset tytärnuklidit ovat hajonneet 210 Pb:ksi ja 220 Rn:n tytärnuklidit pysyväksi 208 Pb:ksi. Näin ollen mitattu kokonaisbeeta-aktiivisuus koostuu 210 Pb:stä sekä mahdollisista keinotekoisista radioaktiivisista aineista. Mittaukset tehdään automaattisella alfa/beetaanalysaattorilla, jossa ilmaisimina käytetään verrannollisuuslaskureita (Kuva 4.2). Tulokset Kuvassa 4.3 on esitetty ulkoilman pitkäikäisen beeta-aktiivisuuden päivittäiset pitoisuudet Helsingissä, Nurmijärvellä ja Sodankylässä vuonna Käyrät kuvaavat lähinnä 210 Pb:n pitoisuutta pintailmassa. Koska ilmakehän 210 Pb on peräisin maaperästä ilmakehään siirtyneestä 222 Rn:sta, riippuu 210 Pb:n pitoisuus suursäätilanteesta eli ilmamassojen stabiilisuudesta ja alkuperästä. Korkeimmat pitoisuudet ovat mantereellisissa ilmamassoissa ja pienimmät merellisissä ja arktisissa ilmamassoissa. Vuoden 2002 aikana ei seurantaohjelman puitteissa havaittu poikkeuksellista kokonaisbeeta-aktiivisuutta ilmassa. Yhteyshenkilö: Jussi Paatero, Ilmatieteen laitos (Jussi.Paatero@fmi.fi). 25

26 4 Total betaaktivitet i uteluft Meteorologiska institutet har mätt total betaaktivitet i luft nära markytan sedan år Tre mätstationer i Helsingfors (60 10 N, E), Nurmijärvi (60 30 N, E) och Sodankylä (67 22 N, E) samlade varje dag aerosolprov för total betaaktivitetsmätningar under året Provtagning Proven tas genom att luften sugs genom filter (Bild 4.1). Filtren byts varje morgon klockan 8 enligt finländsk vintertid. Filtren är cirkelformiga med diametern 240 mm. Varje prov kommer från en luftmängd om ca 3500 m 3. Partiklar med en aerodynamisk diameter under µm beroende på vind hastigheten samlas på filtret. Mätning av proven Aerosolprovens totala betaaktivitet mäts ca fem dagar efter det proven har tagits, varvid de kortlivade dotternukliderna till 222 Rn har blivit 210 Pb och dotternukliderna till 220 Rn har blivit stabilt 208 Pb. Den uppmätta totala betaaktiviteten består sålunda av 210 Pb och eventuell konstgjorda radioaktiva ämnen. Mätningarna utförs med en automatisk alfa/beta-analysator med proportionalitetsräknare (Bild 4.2). Mätresultat I bild 4.3 visas dagliga konsentrationer av långlivad betaaktivitet under år Kurvorna visar närmast halten av 210 Pb i luften nära marken. Eftersom atmosfärens 210 Pb kommer från 222 Rn i marken, varierar halten av 210 Pb i takt med väderläget i stort, det vill säga luftmassornas stabilitet och ursprung. De högsta halterna finns i kontinentala luftmassor och de minsta i luft som rört sig ovanför hav eller arktiska områden. Någon exceptionellt hög betaaktivitet kunde inte observeras under år Kontaktperson: Jussi Paatero, Meteorologiska institutet (Jussi.Paatero@fmi.fi). 26

27 4 Gross beta activity of ground-level air The Finnish Meteorological Institute (FMI) has monitored gross beta activity of aerosol particles since Three monitoring stations at Helsinki (60 10 N, E), Nurmijärvi (60 30 N, E) and Sodankylä (67 22 N, E) collecting daily aerosol samples were in operation in Sample collection Daily aerosol samples are collected onto circular glass fibre filters with a diameter of 240 mm. The filters are changed every morning at 06 UTC. The air volume is about 3500 m 3 per day. The sampler collects aerosol particles with an aerodynamic diameter less than µ m depending on the wind speed (Figure 4.1). Measurements The gross beta activity content of the filters are measured five days after the end of sampling when the short-lived radon ( 222 Rn) daughters have decayed to 210 Pb and the thoron ( 220 Rn) daughters have decayed to stable 208 Pb. Therefore the measured gross beta activity consists of 210 Pb and possible artifial beta emitters. The measurements are carried out with an automatic alpha/beta analyser equipped with proportional counters as detectors (Figure 4.2). Results The observed daily total beta activity concentrations in 2002 are presented in Figure 4.3. The curves are essentially records of the concentration of 210 Pb, the long-lived daughter nuclide of the radioactive noble gas 222 Rn which enters the atmosphere by diffusion from the ground. Concentration of 210 Pb depends mainly on the stability and origin of the air masses at the site. The highest concentrations are associated with continental air masses. By contrast, the lowest concentrations are associated with maritime and Arctic air masses because in these areas there are practically no sources of radon. No exceptional beta activity in outdoor air was detected in 2002 within the FMI s monitoring programme. Contact person: Jussi Paatero, The Finnish Meteorological Institute (FMI), (Jussi.Paatero@fmi.fi) 27

28 Kuva 4.1. Suodatinkeräin, jolla kerätään aerosolinäytteet pintailman kokonaisbeeta-aktiivisuuden mittausta varten. Bild 4.1. Filtersamlare för provtagning av aerosol-bunden total betaaktivitet. Fig Filter sampler for collecting aerosol-bound gross beta-activity samples. Kuva 4.2. Automaattinen alfa/beeta-analysaattori, jolla suodattimien kokonaisbeeta-aktiivisuuden mittaukset tehdään. Bild 4.2. Automatisk alfa/beta-analysator som används för total betamätningarna av filterprov. Fig Automatic alpha/beta analyser which is used for the total beta measurements of the filters. 28

29 Pitoisuus/Act. Conc. (µbq/m³) 1000 Sodankylä Nurmijärvi Helsinki Kuukausi/month (2002) Kuva 4.3. Aerosolin pitkäikäisen beeta-aktiivisuuden päivittäiset pitoisuudet (µbq/m 3 ) vuonna Bild 4.3. Dagliga konsentrationer (µbq/m 3 ) av långlivad betaaktivitet i aerosoler år Fig Daily concentrations of aerosol-bound long-lived gross beta activity (µbq/m 3 ) in

30 5 Laskeuman radioaktiiviset aineet Radioaktiivisella laskeumalla tarkoitetaan pölynä tai sadeveden mukana maahan ja veteen laskeutuneita radioaktiivisia aineita. Laskeuma-näytteiden analysointi antaa tietoa eri puolille maata tulevien radioaktiivisten aineiden määristä ja on lähtökohta tutkimuksille, jotka käsittelevät radioaktiivisten aineiden kulkeutumista maa- ja vesiympäristössä. Näytteiden keräys Laskeumanäytteitä kerätään jatkuvasti samoilla 9 paikalla kuin ilmanäytteitä (Kuva 3.1). Laskeumanäytteet kerätään ruostumattomasta teräksestä valmistetulla laitteella, jonka keräysala on 0,07 m 2. Laite ei erota sateen mukana tullutta märkää laskeumaa ja kuivaa laskeumaa toisistaan, vaan kerää ne yhteen. Talviajan näytteiden keruun helpottamiseksi laitteessa on lämmitysvastus, mikä pitää näytteen sulana ja varmistaa sen, että kaikki keräysastiaan satanut lumi tulee mukaan näytteeseen. Näytteiden keräysjakso on tavallisesti yksi kuukausi. Näytteiden käsittely ja analysointi Laboratoriossa näytteisiin lisätään Sr-Cs ja Ba-Ce -kantajia, ja näytteet tehdään happamiksi typpihapolla. Näytteet konsentroidaan haihduttamalla ja haihdutusjäännökset tuhitetaan. Gamma-säteilyä lähettävät radioaktiiviset aineet analysoidaan gammaspektrometrisesti joko haihdutusjäännöksestä tai tuhitetusta näytteestä. Strontium erotetaan näytteestä ekstraktiokromatograafisella menetelmällä, minkä jälkeen 90 Sr määritetään tytärnuklidinsa 90 Y:n kautta matalataustaisella verrannollisuuslaskurilla. Analyysimenetelmät ovat akkreditoituja (FINAS T167). Tulokset Vuoden 1986 jälkeen laskeumanäytteissä havaitut 137 Cs ja 90 Sr ovat pääasiassa peräisin Tshernobylin onnettomuudesta. Laskeuman mukana tulleet radioaktiiviset aineet liikkuvat paikallisesti, ja pieni osa niistä joutuu uudelleen ilmaan. Taulukossa III on 137 Cs:n ja 90 Sr:n laskeumat (Bq/m 2 ) vuonna Kuukausilaskeumat eri paikkakunnilla olivat pienet, muutamilla asemilla alle havaitsemisrajan. Yleisimmin käytetyillä mittausajoilla 137 Cs:n havaitsemisraja on noin 0,5 Bq/m 2 /kk. Kuvassa 5.1. on 137 Cs - ja 90 Sr -laskeumat (Bq/ m 2 /kk) Helsingin seudulla vuodesta 1960 alkaen. Ennen vuotta 1986 havaittu laskeuma on peräisin ilmakehään tehdyistä ydinasekokeista. Tälle laskeumalle on tyypillistä kuvissa näkyvä vuodenaikaisvaihtelu. Yhteyshenkilö: Ritva Saxén, Säteilyturvakeskus, (ritva.saxen@stuk.fi). 30