MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS"

Transkriptio

1 MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Tiedote 1/85. Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1984 JOKIOINEN 1985 ISSN

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 1/85 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista 1984 Hallintotoimisto JOKIOINEN (916)

3 SISÄLLYS sivu Kasvinjalostusosasto 1 Kotieläinhoito-osasto 2 Kotieläinjalostusosasto 11 Maantutkimusosasto 14 Maanviljelyskemian ja -fysiikan osasto 24 Puutarhaosasto 30 Tuhoeläinosasto 34 Lounais-Suomen tutkimusasema 40 Sata-Hämeen tutkimusasema 41 Hämeen tutkimusasema 43 Kymenlaakson tutkimusasema 44 Etelä-Savon tutkimusasema 45 Keski-Suomen tutkimusasema 47 Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema 49 Pohjois-Savon tutkimusasema 50 Kainuun tutkimusasema 54 Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema 56 Sikatalouden tutkimusasema 62 Keskuslaboratorio 67

4 KASVINJALOSTUSOSASTO Uusi lap.ke RAVANTTI, S Terhi-punanata. MTTK:n.tiedote p. Maatalouden tutkimuskeskuksen hallitus laski kokouksessaan kauppaan kasvinjalostusosaston punanatalinjan Jo 0140 nimellä Terhi. Lajike on kehitetty risteytyksestä LZRubin x Steinacher) x Puolalainen kauppaeräg. tavallinen eli rönsyilevä Se on tyypiltään Festuca rubra spp. rubra punanata. Punanata on niittynurmikan ohella tärkein kasvi nurmikoilla (pihat, puistot ja urheilukentät) ja viheralueilla (kedot, tienluiskat ja joutoalueet). Maahamme tuodaan vuosittain noin kg punanadan siementä. Sen kotimaista siementuotantoa on vain ha:lla vuosittain. Syynä tähän on se, että vain harvat lajikkeet antavat oloissamme riittävän suuria siemensatoja ja ettei viljelytekniikka ole täysin hallinnassa. Tästä syystä suomalaisen punanatalajikkeen olisi oltava ennenkaikkea hyvä siementuotantoominaisuuksiltaan. Suurin osa maahan tuodusta punanadan siemenestä edustaa nurmikko-ominaisuuksiltaan keskinkertaisia lajikkeita. Huippuhienojen edustusnurmikkolajikkeiden siemenen hinta on niin korkea, ettei siementä kannata tuoda Suomeen kuin vain perin rajoitetusti. Terhi-punanata täyttää hyvin suomalaiselle nurmikko punanadalle asetetun ensimmäisen vaatimuksen. Se on hyvä siementuotantokyvyltään niin Suomessa vuosina suoritettujen siemenviljelykokeiden kuin Pohjoismaiden Maataloustutkijain yhdistyksen siemenviljelytyöryhmän vuosina Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa suorittamien kokeiden tulosten perusteella. Suomessa vuosina suoritettujen nurmikkokokeiden perusteella Terhipunanata on varsin tyydyttävä nurmikkolajike piha-, puisto- ja urheilukenttänurmikoilla sekä hyvä keto-, tienluiska- ja joutoaluenurmikoilla. yleislajikkeena punanatavaltaisiin Terhi-punanataa suositellaan nurmikoiden seoksiin 6tel- ja Keski-Suomeen sekä seoksina tai puhtaana kasvustona viheralueille koko maahan.

5 -2- KOTIELÄINHOITO-OSASTO Nautakarjatutkimukset Tutkimus Karkearehut nautojen ruokinnassa (Alaspää, M. & Lampila, M. Karkearehun vaikutus teurastuloksiin. Koet. ja käyt. -liite sekä ammattilehdissä ja esitelmissä). Ruohosäilörehun, kokoviljasäilörehun, heinän ja oljen vaikutusta ay-sonnien lihntuotokseen verrattiin ikävälillä päivää. Väkirehun (ohra) määrä laskettiin elopainon mukaan ja sen annostus oli kaikilla ryhmillä sama (keskimäärin 3 kg/pv). Erot säilörehujen ja kuivien karkearehujen välillä olivat varsin selvät. Ruohosäilörehua saaneiden eläinten teuraspaino (kylmäpaino) oli 26 kg suurempi kuin heinää ja 57 kg suurempi kuin oikea saaneiden eläinten teuraspaino. Kokoviljasäilörehulla erot olivat 25 ja 56 kg. Heinää saaneiden eläinten teuraspaino oli 31 kg suurempi kuin oikea saaneiden eläinten. Tutkimus Säilöntäaineet säilörehun valmistuksessa (Alaspää, M. & Lampila, 14. Koivupaksulientä sisältävät säilörehut mullien kasvatuksessa. Koet. ja käyt. -liite ). Kolmea koivupaksulientä sisältävää säilöntäaineseosta verrattiin keskenään ja kontrollina olleeseen maarahaishappoon nurmirehun säilönnäsä yhteistutkimuksena Farmos Yhtymä Oy:n maatalousryhmän kanssa. Säilörehut syötettiin kasvatuskokeessa Ay-sonneille (28 kpl) ja Ay-hiehoille (16 kpl) ikävälillä vrk. Ohraa eläimet saivat 3 kg päivässä. Rehujen keskimääräiset laatutunnukset olivat bentsoehappoa sisältävällä koeliuoksella ja muurahaishapolla hiukan parempia kuin kahdella muulla koeliuoksella, joilla sen sijaan säilörehun syönti ja eläinten kasvu olivat jonkin verran parempia. Tutkimus B-vitamiinit pikkuvasikoiden ja kasvavien nautojen ruokinnassa (Alaspää, M., Nousiainen, J. & Lampila, M. B-vitamiinien lisäystarve pikkuvasikoilla. Koet. ja käyt. -liite ). Kokeen tarkoituksena oli tutkia parantaako B-vitamiinilisäys pikkuvasikoiden kasvua ja hyvinvointia kurrijauhejuotolla ja kotoisilla rehuilla sekä selvittää kotoisten rehujen B-vitamiiniarvo ja kehittyvän vasikan pötsimikrobien B-vitamiinisynteesi. Kokeessa oli 27 ay-sonnivasikkaa ja 6 ay-lehmävasikkaa ikävälillä 0-8 viikkoa. Vasikat jaettiin kolmeen koeryhmään, joista ryhmän 1 vasikat eivät saneet lisävitamiineja. Ryhmän 2 vasikat saivat 86-vitamiinia 20 mg päivässä ja ryhmän 3 vasikat 190 mg B-vitamiiniseosta (20 mg Bl, 30 mg B2, 20 mg B6 ja 120 mg nikotiiniamidia). Kurrijauhejuoton (600 g/el/pv)lisäksi vasikat saivat vapaasti ohraa ja ruohosäilörehua toisesta elinviikosta lähtien.. B-vitamiinilisäys ei vaikuttanut vasikoiden kasvuun, rehujen syöntiin, rehuhyötysuhteeseen eikä terveyteen. Ryhmä 1 kasvoi kokeen aikana keskimäärin 644 g, ryhmä 2 633g ja ryhmä g. Erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (P>0,05).

6 Virtsa-analyysit osoittivat, että ryhmä 3 eritti merkitsevästi enemmän Bl- ja B2-vitamiineja kuin ryhmät 1 ja 2. Kaikissa ryhmissä Bl- ja B2-vitamiinien eritys virtsassa lisääntyi iän mukana. Samoin pötsinäytteet osoittivat ilmeisen mikrobien B-vitamiinisynteesin jo 4-5 viikon ikäisillä vasikoilla, mitä myös virtsa-analyysit tukivat. Kokeen perusteella voidaan todeta, että kurrijauhejuotto ja kotoiset reilut riittävät turvaamaan vasikoiden 8-vitamiinien saannin hyvissä hoito-oloissa. Koerehujen B-vitamiiniarvot vastasivat taulukkoarvoja (SALO ym. 1982). Ainoastaan ohran niasiinipitoisuus oli kokeessa taulukkoarvoa jonkin verran korkeampi. Tutkimus Väkirehutason vaikutus lihamullin kasvu- ja teurastulokseen säilörehuruokinnalla. (Varvikko, " T. & Lampila, M., MTTK/Kotieläinhoito-osasto) Eripainos Maaseudun Tulevaisuuden Koetoiminta ja käytäntö -liitteestä Ohra-annoksen suurentaminen 1,5 kilon kiinteästä päiväannoksesta hiukan yli 3 kilon keskimäärään ei kokeessa parantanut lihamullien päiväkasvua ( g) tai teurastulosta (50,0-51,8 %), vaan lisäsi lähinnä sisäelinrasvojen 1i-häärää. Samanaikaisesti aleni rehunkäytön laskennallinen hyötysuhde siten, että vähiten ohraa saanut ryhmä kulutti lisäkasvukiloa kohti keskimäärin 4,5 ry kun taas eniten ohraa saanut käytti 5,2 ry. Viljan osuuden suureneminen ei lisännyt syötyä kuiva-ainekiloa kohti saatua kasvua. Lammastutkimukset Tutkimus Säilöntäaineet säilörehun valmistuksessa. (Sormunen-Cristian, R. Väkiheinä karitsoiden ruokinnassa. Koetoim. ja käyt. -liite p. 46). Syksyllä 1983 verrattiin väkiheinää, tavallista heinää ja erilaisilla säilöntäaineil1a ja säilöntäaineseoksilla valmistettuja säilörebuja karitsoiden kasvatuksessa. Erot väkiheinän ja tavallisen heinä kemiallisessa koostumuksessa ja rehuarvoissa olivat selvät. Väkiheinän valkuaispitoisuus oli 17 % ka:sta ja raakakuitupitoisuus 28 % ka:sta. Tavallisessa heinässä valkuaista oli vain 11 % ka:sta ja kuitua lähes 34 % ka:sta. Rehuarvot, väkiheinä ensiksi mainittuna, olivat seuraavat: korvausluku 1,68 ja 2,26 kg/ry, täyttävyys 1,36 ja 1,84 kg ka/ry ja valkuais~evyys 166 ja 112 g srv/ry. Säilörehujen valkuaispitoisuus oli 1-2 %-yksikköä korkeampi kuin väkiheinän ja 7-8 %-yksikköä korkeampi kuin tavallisen heinän. Raakakuitua oli keskimäärin 31 % ka:sta. Parhaiten karitsat kasvoivat väkiheinällä, keskimäärin 207 g päivässä. Myös tavallista heinää saaneiden karitsoiden kasvu oli parempui kuin säilörehuilla. Keskimääräinen kasvu heinäryhmissä oli 175 g/el/pv, kun taas säilörehuryhmissä kasvu oli keskimäärin vain 66 g päivässä. Karitsat söivät heinää kuiva-aineena km. 930 g päivässä ja säilörehua 570 g. Heinän kuiva-aineen syönti oli 63 % suurempi kuin säilörehun, väkiheinän peräti 82 % suurempi. Säilörehuista oli maittavinta 80 % muurahaishapolla valmistettu taloussäilörehu. Parhaimmat teurasruhot saatiin väkiheinäryhmästä. Säilörehuruokinnalla teurasprosentti oli keskimäärin hieman parempi kuin heinäruokinnoilla.

7 -4- Tutkimus Viljan säilöntämenetelmät (Sormunen-Cristain,R Urealla säilötty vilja karitsoiden ruokinnassa. Koetoim. ja käyt. -liite p. 59.) Urealla säilöttyjen viljojen maittavuutta ja vaikutusta karitsoiden kasvuun tutkittiin ruokintakokeessa kesällä Vertailuväkirehuina olivat tavallinen kuiva ohra ja kaura, joihin rehuannosten päivittäisten punnitusten yhteydessä sekoitettiin lannoiteureaa. Seossuhde oli yksi kilo viljaa ja 18 g ureaa. Säilöohran valkuaispitoisuus, tuoreesta määritetyn kokonaistypen perusteella laskettuna, oli keskimäärin 19,1 % ka:sta ja säilökauraseoksen 19,5%. Urealla säilötty vilja ei ollut aivan yhtä maittavaa kuin tavallinen kuiva vilja. Ero kuiva-aineen syönnissä oli kuitenkin vähäinen, vain 60 g. 4-6 kuukauden ikäiset karitsat söivät säilöviljoja kuiva-aineena 0,74-0,77 kg päivässä. Ohra oli hieman maittavampaa kuin kaura. Kauralla oli epäedullinen vaikutus karitsoiden teurastuloksiin. Keskimääräinen kylmä teuraspaino oli säilöohralla 17,0 kg (teuras-% 40,3), säilökauralla 15,8 kg (38,3 %), vertailuohralla 17,8 kg (40,4 %) ja vertailukauralla 15,4 kg (35,4 %). Urean aiheuttamia terveysongelmia ei' esiintynyt. Tutkimus Säilöntäaineet säilörehun valmistuksessa. (Sormunen-Cristian, R. Hay and silage as forage for sheep. NJF's seminarium no 59 "Fårens utfodring och skötsel under vinterperioden." april 1984 på Tune, Danmark. Summary: Nordisk Jordbrugsforskning 1985:67:1:30). Early cut hay, normal hay and silages made by different ensiling methods were compared in the feeding trial of lambs. Feeding trial with 45 pure and crossbred Finnsheep lambs was conducted at the ARC in Jokioinen in Forages were offered ad libitum. In addition to forage each lamb received 200 grams of barley per day. The ration of normal hay group was supplemented with a protein concentrate. Differences in the chemical composition and nutritive value between hays were clear. Early cut hay was green and leafy and it was rich in protein (17,2 % in DM) and its crude fibre content was fairly low (28,3 % in DM). Crude protein content of the silages was 1-2 %-units higher than in the early cut hay and 7-8. %-units higher than in the normal hay. Lamb performance, in terms of live weight gains was better on hay rations than on silages. The daily gains of the silage-fed lamb were rather poor, only 66 grams, while gains on normal hay 143 grams and on early-cut hay 207 grams on average. Improved performance on hay-fed lambs ws associated with higher dry matter intake. The lambs consumed 63 % more dry matter as hay than as silage. The dry matter intake of hay was 3,0 % and the dry matter intake of silage 2,0 % of live weight. The dry matter content of the silage was very low in the present trial, therefore better silage intakes may be found when the dry matter content is at the normal level which is about % on average. Dressing-% tended to be better on silage than on hay, but this was no doubt due to differences between hay and silage in animal gut fill.

8 -5- Siipikarjatutkimukset Tutkimus Eräiden ruokinnallisten menetelmien soveltuvuus siipikarjan valkuaisen käytön ja lisävalkuais - tarpeen vähentämiseen. (Kiiskinen, T Ann. Agric. Fenn. 23:8-25.) 'Kolme ruokintakoetta suoritettiin käyttämällä energiasisällöltään ja valkuaispitoisuudeltaan alhaisia (LE-LP) rehuseoksia kananpoikasten ja broilereiden kasvatuksessa sekä jakso- eli faasiruokin - taa muniville kanoille. Ensimmäisessä kokeessa munijakanoiksi kasvatettavien poikasten lähtörehu (0-6 vk) sisälsi muuntokelpoista energiaa (ME) 11,0 ja 10,0 MJ/kg sekä vastaavasti valkuaista (CP) 18,4 ja 16,5 %. Kasvatusrehujen ME/CP-pitoisuudet olivat 10,9/14,8 (kontrolli), lö,1/13,3 (LE-LP 1) ja 9,7 MJ/11,6 % (LE-LP 2). Molemmat LE-LP kasvatusrehut sisälsivät ainoana viljana kauraa sekä lisävalkuaisena joko kalajauhoa ja soi jaa tai hernejauhoa. Rehujen laimentajana käytettiin hienoa hiekkaa. Toisessa kokeessa munivien kanojen vuoden pituinen koekausi jaettiin kahteen tai kolmeen samanpituiseen jaksoon ja rehujen ME-, CP- ja fosforipitoisuuta laskettiin sekä kalsiumpitoisuutta nostettiin tuotantokauden loppua kohden. Jaksoryhmien lisävalkuainen oli joko pääasiassa kala ja soijajauhoa tai kotimaisia valkuaisrehuja. Kolmannen kokeen broilerit saivat kasvatuskauden toisella puoliskolla (3-6 vk) koerehuja, joihin sisältyi kuusi eri ME-CP-yhdistelmää, kaksi ME:CP-suhdetta (69 ja 62 KJ/g CP) sekä kaksi lisävalkuaiskoostumusta. Valkuaispitoisuus vaihteli 15-18,6 % ja ME-pitoisuus 10,5-11,7 MJ/kg. Kasvåtuskauden rehun väkevyys ei vaikuttanut merkitsevästi nuorikoiden painoihin eikä niiden myöhempään munantuotantoon. Käytettäessä LE-LP-seoksia voitiin säästää valkuaista 120 g saakka nuorikkoa kohden. Koetulosten mukaan vähävalkuaisinen kasvatusrehu voidaan tehdä yksinomaan kaurasta ja herneestä sopivalla esiseoksella (+metioniini) täydennettynä. Jaksoruokinta ja käytetyt lisävalkuaiskoostumukset eivät vaikuttaneet merkitsevästi kanojen tuotantoon. Jaksoruokinnalla valkuaisen päiväkulutus oli eläintä kohden 14,5-15 g ja vertailuruokinnalla 16,3 g. Valkuaisen säästö munakiloa kohden oli g. Tulokset antavat tukea myös sille käsitykselle, että kalsiumin ja mahdollisesti fosforin saannin jaksoitus on hyödyllisintä munankuoren laadun kannalta. Broilerien kasvutulokset olivat tyydyttäviä kaikilla ME-CP-yhdistelmillä, vaikka tilastollisesti merkitseviä eroja niiden välillä oli todettavissa. Kahden ME:CP-suhteen ja lisävalkuaiskoostumuksen välillä ei ollut merkitseviä eroja kasvussa. Rehunkulutus oli suurempi, rehun ja ME:n hyväksikäyttö huonompi, mutta valkuaisen hyväksikäyttö parempi käytettäessä suurempaa ME:CP-suhdetta. Tuloksista voidaan myös päätellä, että energiaja valkuaishyötysuhteen kannalta broilerrehun energiatai valkuiastason alentamiseksi tarvitaan myös toisen tekijän pitoisuuden pienentämistä.

9 -6- Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tyydyttävää tuotantoa voidaan ylläpitää ånergiasisällöltään ja valkuaispitoisuudel taan melko "laimeilla" rehuseoksilla sovittamalla niiden käyttö tuotan tovaiheen mukaisesti. Näin säästetään lähinnä valkuaista, mikä voi määräoloissa olla tarpeellista ja taloudellista. Tutkimus Koetuloksia rehunvaihtoajankohdan vaikutuksista broilerkasvatuksessa. Lyhennelmä: Broileruutiset No 4/1984. p Maatalouden Tutkimuskeskuksen broilerkanalassa suoritettiin laajempaan yhteyteen kuuluvana kaksi koetta, joissa kummassakin kokeiltiin kahta rehunvaihtoajankohtaa. Molemmissa kokeissa rehun vaihto suoritettiin sekä 2,5 että 4 viikon iässä. Eräs kokeiden tavoitteista oli selvittää, voidaanko broilereiden rasvoittumista vähentää siirtämällä rehunvaihto myöhemmäksi. Broilereissa on teurastamoiden mielestä liikaa sisälmysrasvaa, jonka tuottaminen on epätaloudellista. Kummassakaan kokeessa ei rehunvaihtoajankohdalla ollut merkittävää vaikutusta kasvuun tai rehunkäyttöön.- Ykkösrehun käyttöajan pidentäminen paransi hieman rehuhyötysuhdetta varsinkin teuraspainoon nähden. Niinpä muuntokelpoisen energian kulutus oli molemmissa kokeissa 1 megajoulen verran pienempi teuraspainokiloa kohden, kun ykkösrehun käyttöaikaa jatkettiin neljän viikon ikään saakka. Valkuaisen kulutus puolestaan hieman lisääntyi lisäkasvukiloa kohden, kun ykkösrehun käyttöä jatkettiin 1-1,5 viikolla, mutta erot olivat merkityksettömiä. Mitä tulee eläinten rasvoit - tumiseen ja sen vähentämiseen ykkösrehun pidemmällä käyttöajalla, ei tällä tomenpiteella saatu mitään merkittävää aikaan kummassa - kaan kokeessa. Rehunvaihdon siirtäminen viikolla tai kahdella on ilmeisesti liian lyhyt aika, jotta merkittäviä Muutoksia sisälmys - rasvan määrässä tapahtuisi. Myös samansuuruiset teurasprosentit vahvistavat kokeen tulosta. Näiden kokeiden perusteella voidaan kentiens päätellä, että meidän oloissamme on lähes yhdentekevää tehdäänkö rehunvaihto broilerkasvatuksessa 2,5 tai 4 viikon iässä tai sillä välillä. Koska ykkösja kakkosrehun myyntihinnan ero on melko pieni, ei ensiksi mainitun käytön pidentämisen tarvitse välttämättä merkitä kannattavuu - den huonontumista. Tutkimus RUOkintamenetelmäkokeiden tuloksia I (Kiiskinen, T. Siipikarja No 10/1984. p. 323, 326, 327, lyhennelmä). Maatalouden tutkimuskeskuksen koekanaloissa Jokioisilla suoritet - tiin viime vuosina poikasilla ja munivilla kanoilla useita ruokintakokeita, joissa rehun energia- ja valkuaistasoja säätelemällä pyrittiin ennenkaikkea alentamaan rehukustannuksia. Näillä menetelmillä on toki muitakin päämääriä kuten nuorikoiden painon keventäminen, sukukypsyyden viivästyttäminen sekä rasvoittumisen vähentäminen munintakauden lopulla.

10 -7-1. Kasvatuskauden menetelmät Nouseva proteiinitaso (step-up) Tämä menetelmä perustuu siihen, että valkuaisen saannin rajoittaminen kasvatuskauden alkupuolella on tehokas tapa hidastaa poikasten kasvua sekä siihen, että valkuaisen kulutus nousee selvästi kahdennentoista ikäviikon jälkeen ilmeisesti sukuelinten kehittymisen seurauksena. Kokeen vertailuryhmä sai rehussaan valkuaista 20 (0-8 vk) ja 14,5 % (8-19 vk). Koeryhmälle annettiin ensimmäiset kaksi viikkoa 20 % valkuaista sisältävää starttirehua ja sen jälkeen 11 (2-12 vk) ja 16,5 % (12-19 vk) valkuaista sisältäviä rehuja. Koeryhmän rehun alhainen valkuaispitoisuus (11 %) vähensi erittäin selvästi kasvua ikävälillä 2-12 viikkoa. Painoero kasvauskauden lopussa oli n. 140 g ja rehua säästyi keskimäärin 160 g. Tämän kokeen koeryhmä kulutti valkuaista keskimäärin 75 g vähemmän e- läintä kohden kuin vertailuryhmä. Erot rehun ja valkuaisen kulutusluvuissa olisivat olleet jonkin verran suuremmat ellei step-up-ryhmässä kuolleisuus olisi kasvanut erittäin suureksi toisen ikäviikon jälkeen puhjenneen kannibalismin seurauksena. Luonnollisesti rehun erittäin alhaisella valkuaispitoisuudella (11 %) ja ilmeisillä aminohappopuutoksilla oli tähän osuutensa. Kuten saattoi odottaakin sukukypsyys viivästyi huomattavasti tällä menetelmällä. Koeryhmässä tapahtui munintakaudella kompensoivaa kasvua, sillä sen loppupaino oli keskimäärin sama kuin vertailuryhmällä. Tästä syystä step-up-ryhmän munantuotanto ja rehunhyötysuhde olivat hieman huonommat kuin vertailuryhmässä. Munanlaadussa (Haugh, ominaispaino) ei ollut merkitseviä eroja. Lopputoteamuksena voidaan sanoa, että alhaisen valkuaistason käyttö kasvatuskaudella step-up-menetelmän yhteydessä on kannibalismin vuoksi liian riskialtis toimenpide varsinkin poikasen häkkikasvatuksen yhteydessä. Tutkimus Vihantapalkokasveista saatu lehtivalkuaistiiviste siipikarjan rehuna. (Näsi, M. & Kiiskinen, T. Julkaisu: J. Scient. Agrc. Soc. Finl ) Tutkimuksessa selvitettiin lehtivalkuaisen eristämistä vuohenherneen, 11er-1-leen, härkäpavun ja persianapilan vihantakasvustoista ja määritettiin saatujen palkokasvitiivisteiden sulavuus ja muuntokelpoinen energia viikon ikäisillä kukoilla kokonaiskeruumenetelmällä. Vesipitoisista vihermassoista saatiin keskimäärin 57 % mehua tuorepainosta. Palkokasvimehut sisälsivät kuiva-ainetta 7,9 % keskimäärin sekä kuiva-aineessa 25,5 % raaka-valkuaista ja 36,1 % sokereita. Lehtivalkuaisissa oli keskimäärin valkuaista 42,6 %, rasvaa 5,5 % ja raakakuitua 2,2 %. Lysiiniä oli 4,1-4,8, rikkipitoisia aminohappoja 2,0-2,8 ja treoniiniä 4,5-4,8 g/16 g N. Lehtivalkuaistiivisteiden pepsiini-hcl liukoisuus oli korkea, 85, % raakavalkuaisesta. Hernelehtivalkuaisen sulavuudet olivat merkitsevästi korkeampia kuin muiden, kun taas persianapilan lehtivalkuainen suli huonommin kuin toiset. Raakaproteiinin todelliset sulavuudet olivat: 70,0 % vuohenherne, 82,2 % herne, 69,7 % härkäpapu ja 56,8 % persianapilan. Tanniinipitoisuudella oli vaikutusta sulavuuteen. Näennäiset muuntokelpoisen e- nergian arvot olivat 11.42, 13.48, ja 9,72 MJ/kg ka, vastaavasti. Hernelehtivalkuaisen sulavuus ja ME-:arvo ovat tasoltaan sitä luokkaa, että sen käyttö olisi mahdollista siipikarjanrehuissa.

11 Tutkimus Eräiden valkuaisrehujen sulavuus ja energia-arvo siipikarjalla. (Kiiskinen, T. & Huida, L. Ann. Agric. Fenn. 23 (1984): Kotimaassa tuotettujen valkuaisrehujen muuntokelpoisen energian arvoa (ME) ja sulavuutta selvitettiin käyttämällä ulosteiden kokonaiskeräilyyn perustuvaa erotusmenetelmää, jossa tutkittavaa rehua sekoitetaan tietyssä suhteessa perusrehuun. Kokeissa käytettiin sekä täyskasvuista siipikarjaa että poikasia, ja tutkittavina rehuina olivat: rypsi(rapsi-)jauhot, rypsinsiemenet, palkokas - vien siemenet (herne, härkäpapu), yksisoluvalkuaiset (Pekilo, Silva), vehnävalkuaistiiviste, lihaluurehujauhot ja kurrijauho. Muuntokelpoista energiaa rehut sisältävät seuraavasti: rypsi(rapsi-)jauhot 7,00-10,21 MJ (1,67-2,44 Mcal), rypsinsiemenet (jauhhetut) 17,11-18,97 (4,09-4,53), herne 11,69-13,23 (2,79-3,16), härkäpapu 12,57-13,39 (3,00-3,20), vehnävalkuaistiiviste 14,96 (3,57), Pekilo 10,59-11,42 (2,53-2,73), Silva 12,11 (2,98), lihaluurehujauhot 7,35-12,36 (1,75-2,95) ja kurrijauho 12,24 MJ (2,92 Mcal) kilossa kuiva-ainetta. Rypsi(rapsi-)jauhojen ME-arvon suuri vaihtelu johtui pääasiassa sen rasva-(öljy) pitoisuuden vaihteluista, jota ilmensi voimakas korrelaatio (0,67) niiden välillä. Kaksinollalajikkeiden valkuaisen sulavuus vaihteli ja yksinolla lajikkeiden %. Rypsinsiementen jauhaminen lisäsi niiden ME-arvoa noin 30 %dia. Lisäys johtui pääasiassa rasvan sulavuuden parantumisesta. Merkitseviä eroja sulavuudessa ja ME-arvossa todettiin rypsi-, herneja härkäpapulajikkeiden välillä. Kanat sulattivat Silva-tuotteen rasvaa ja hiilihydraatteja paremmin kuin Pekilon. Kurrijauhon energia-arvoa siipikarjalle alentaa laktoosin verrattain huono sulavuus (69,8 %). Poikasilla saadut rypsinsiementen, herneen ja lihaluurehujauhon ME-arvot olivat merkitsevästi pienempiä kuin kanoilla määritetyt arvot. Täyskasvuiset kanat sulattivat rypsinsiementen orgaanista ainetta ja valkuaista paremmin kuin poikaset. Yhteistutkimus Comparison of two growth promoters AVOTAN and ALBAC in broiler diets. (Kiiskinen, T. Agricultural Researcb Centre, JOKIOINEN). Julkaisu: Broiler-uutiset 1985 (suomenkielisenä). ABSTRACT The growth-promoting feed antibiotics AVOTAN (avoparcin) and ALBAC (zink bacitracin) were evaluated in an experiment involving 1620 broiler chicks. AVOTAN was used in two dietary concentrations of 10 and 20 ppm and ALBAC at three dietary levels of 15, 50 and 100 ppm. On an average the supplementations increased the rate of weight gain by around 1 %. The differences between the treatments were not significant. Feed efficiency was improved significantly (P<0,05) as a result of both the AVOTAN and the ALABAC supplementations (15 and 50 ppm). This improvement was on an average 3,5 %. The optimum level of AVOTAN and ALBAC seems to be 10 and ppm,respectively.

12 -9- Yhteistutkimus Comparision of two anticoccidials Cygro and Elancoban in broiler diets. (Kiiskinen,T & Andersson, P.). Julkaisu: Ann. Agric. Fenn. 1986). ABSTRACT An experiment consisting of 1950 broiler dhicks was conducted to investigate and compare the effects of two anticoccidials CYGRO and ELANCOBAN. CYGRO was used at the recommended level of 5 ppm and ELANCOBAN at a level of 100 ppm. Contaminated litter was used to produce contamination with Eimeria. Each anticoccidial increased body weight gain and improved feed efficiency (P<0,05). The mean values of feed conversion ratio were 2,01 (control) 1,90 CYGRO and 1,87 (ELANCOBAN). The higher ratio of males to females in the ELANCOBAN group apparently favoured this group in the comparison of feed conversion ratio. No differences were ascertained in mortality or incidence of leg problems. The patological and parasitological investigation showed that each anticoccidial gives a good protection against coccidiosis and CYGRO seems to be at least as effective as ELANCOBAN in that respect. Tutkimus Kanarehujen kotisekoitus. (Kiiskinen, T. & Lampila, M.) Julkaisu: Siipikarjalehti 1985 Selostus: Tutkimuksessa verrattiin keskenään kolmea eri täysrehua sekä normaalia ja faasiruokintaa munivilla kanoilla. Rehut olivat: -teollinen träkkitäysrehu (4 valmistajan seos), -tiivisteestä (4 valmistajan seos), viljasta ja kalkista kotona sekoitettu täysrehu -raaka-aineista (kalajauho, soija, vilja, kivennäiset, esiseokset) kotona sekoitettu täysrehu. Molemmat kotona tehtyä seosta saaneet ryhmät saivat samaa seosta koko ajan tai kolmea eri rehua peräkkäin (faasiruokinta). Teollinen täysrehu oli mureisessa, muut seokset jauheisessa muodossa. Kanojen tuotantoluvuissa ei todettu merkitseviä eroja ryhmien välillä. Tosin munanpaino oli täysin kotisekotteisella rehulla merkitsevästi (P<0,05) suurempi kuin tiivisteestä tehdyllä rehulla. Kotona sekoitettujen rehujen kulutus oli suurempi kuin teollisten täysrehun ja ensiksimainittuja kului munakiloa kohden hieman enemmän kuin tehdasrehua. Kotona sekoitus säästi valkuaista keskimäärin 30 g munakiloa kihden (P<0,05). Kuolleisuus ja kanojen painonlisäys oli suurin teollisella rehulla ja ero muihin rehuihin nähden oli painon kohdalla merkitsevä (P<0,05). Voimakkain keltuaisen väri ilmeni täysin kotisekoitteisella rehulla joka sisälsi vain synteettistä väriainetta (Carophyll orange). Tiivisteestä tehty täysrehu aiheutti heikomman värin (P<0,05) kuin teollinen täysrehu. Muissa munanlaatukriteereissä ei todettu merkitseviä eroja.

13 Tässä kokeessa kokeessa tiivisteen käyttö säästi 'rehukustannuksissa munakiloa kohden lähes 60 p ja täysin kotona sekoitettaminen n. 110 p teolliseen täysrehuun verrattuna kun rehuvalmistuksen aiheuttamiksi kustannuksiksi arvioitiin 15 ja 20 p/kg vastaavasti. Faasiruo - kinnan käytöstä ei ollut taloudellista hyötyä.

14 KCWIELÄINJALOSTUSOSASTO Munijakanojen menestyminen ruokintanormeja alhaisemmalla valkuais- ja energiatasolla LEUKKUNEN A., Laudsturtyö, Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos, 1984, 65 p. Kanojen (POMI, N=88) munintaa, rehunkulutusta ja terveydentilaa tutkittiin ohra-kaura seoksella, jossa oli niukasti lisävalkuaista (5 % soijaa). Vertailuryhmä (POMI, N=77) sai rehua, joka oli suunniteltu vastaamaan kanan ravintotarpeita. Kanat tulivat kokeeseen 16 viikon ikäisinä ja koe päättyi niiden ollessa 50 viikon vanhoja. Ryhmien muninta muodostui seuraavaksi (koeryhmä vs. vertailuryhmä): kappaletuotos 64,9 % vs. 75,6 %, munan paino 48,2 g vs. 51,5 g ja munamassa 31,8 g/pv vs. 39,9 g/pv. Tulokset vastasivat kanojen syönnin perusteella arvioitua energian ja valkuaisen saantia. Alhainen energia- ja valkuaistaso heijastui välittömästi munan kokoon ja vasta pienellä viiveellä muninnan tiheyteen. Energian saannin rajoittaminen (koeryhmän energiansaanti 10 % pienempi kuin vertailuryhmän) yhdessä ankarammsn valkuaisrajoituksen (koeryhmän rajoitus n. 13 % - arvioidusta tarpeesta) johti 20% vertailuryhmää pienempään munamassatuotokseen. Lisäksi voitiin todeta kanojen kestävän niiden munintakapasiteettiin nähden heikon rehun aiheuttaman rasituksen. Tosin koe oli lyhyehkö ja loppupuolella alkoi näkyä viitteitä kanojen huonosta kunnosta ja tuotosten jyrkästä alenenemisesta. Yksilöiden väliset erot olivat tuotanto-ominaisuuksissa suurempia koeryh'mässä kuin vertailuryhmässä. Rehuhyötysuhde oli koeryhmässä 3,2 kg. rehua munakiloa kohden, kun se vertailuryhmässä oli 2,6 kg. Lisävalkuaisen vähentäminen siis johti huonompaan energian (viljan) hyödyntämiseen, vaikka rehun energiataso. yritettiinkin pitää alhaisena. Lypsykäyrän muodon mittaaminen ja geneettisten tunnuslukujen määrittäminen kehitetylle mitalle LEUKKUNEN A., sovittu julkaisemisesta kevään -85 aikana julkaisussa "Zeitschrift for Tierzlichtung und /Lichtungsbiologie" Karjantarkkailuaineiston seveltumista pitkämaitoisuuden ts. lypsykäyrän muodon jalostukselliseen arvosteluun selvitettiin. Aineisto käsitti 8127 ensimmäistä, 3848 toista ja. 431 ' kolmatta lypsykautta (=lk.). Kuukausittaisista koelypsyistä laskettiin neljä lypsykäyrän muotoa kuvaavaa muuttujaa. Niissä verrattiin lypsykauden jälkipuoliskon maitotuotosta alkupuolen tuotoksiin tai suurinta -koelypsytulosta keskimääräiseen

15 päivätuotokseen. Yksi muuttujista perustui lypsykäyrää kuvaavaan eksponenttifunktioon. Tuloksista ja johtopäätöksistä keskeisimmät olivat: Pitkämaitoisuuden petiytymisaste on varsin suuri ja selvästi suurempi toisen lypsykauden tuotoksista arvioituna kuin ensikoilla. 1 lk:n ja 2. lk:n pitkämaitoisuuden välinen geneettinen korrelaatio on suuri. Yleisesti ottaen ensikot ovat pitkämaitoisia, jollain. jalosttistavoite on ennemminkin parantaa pitkämaitoisuutta toisesta lypsykaudesta alkaen. Sonnien arvostelu ensikkotulosten perusteella on mahdollista (suuri geneettinen korrelaatip, lyhyempi sukupolviväli), mutta arvostelun tarkkuus heikkenee ja vuotuinen geneettinen edistyminen on hitaampaa (pienempi periytymisaste ja'vähemm'än geneettistä vaihtelua ensikkokaudella, geneettinen korrelaatio ei ole täydellinen). Pitkämaitoisuutta mittaavat eri muuttujat eivät juuri eronneet toisistaan. Saattaa olla, että hienovaraisempien menetelmien (esim. eksponenttifunktioon perustuva) tarkkuus menetetään karjantarkkailuaineistossa, joka on epätarkkaa (mm. koelypsyjen välit vaihtelevat enemmän kuin pitäisi). Karjansisäinen lehmien arvostelu JUGA J., pro gradu -työ, Helsingin yliopiston kotieläinten jalostustieteen laitos, 1984, 95' p. Lehmien suuremmalla varmuudella tapahtuvaa arvostelua varten teki osastolla pro gradu -työnsä agr. yo Jarmo Juga vt. erikoistutkija Asko Mäki-Tanilan ohjauksessa lehmien ker.- jansisäisestä arvostelusta. Menetelmää voidaan käyttää hyväksi myös karjantarkkailuun kuuluvien lehmien arvostelussa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää laskentarutiini lehmäindeksin laskemiseksi tietokoneella. Lehmäindeksit laskettiin karjansisäisesti BLUP (Best Linear Unbiased Prediction) -menetelmällä jokaiselle rodulle erikseen siten, että jalostusarvoa laskettaessa otettiin huomioon lehmän omien usean lypsykauden tulostietojen lisäksi lehmän kaikkien samassa karjassa. olevien sukulaisten tuotostiedet. Sukulaisten tiedot huomioitiin mallissa sukulaismatriisin välityksellä. Mallissa otettiin huomioon myös karjan lehmien isien jälkeläisarvostelutulokset. Menetelmä testattiin laskemalla indeksi' tarkkailulehmille. Lehmien jalostusarvot laskettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen VAX 11/780 tietokoneella Fortran-kielellä kirjoitetulla ohjelmalla. Arvostelut laskettiin tuhannen vuonna 1982 karjantarkkailuun kuuluneen karjan lehmille. Lehmien maitotuotokset oli ' esikorjattu lehmien poikimakerran, poikimakuukauden, poikimavälin

16 -13- ja poikimaiän suhteen. Lehmien isille käytettiin karjantarkkailutuloksista laskettuja sonnien jälkeläisarvostelu- tuloksia. BLUP-menetelmällä laskettuja lehmien jalostusarvoja verratti. in nykyisin Suomessa käytössä olevalla CHRISTENSENin menetelmällä laskettuihin jalostusarvoihin. Näiden kahdella eri menetelmällä laskettujen jalostusarvojen väliseksi korrelaatioksi saatiin Karjojen sisäinen korrelaatio laskettuna kaikkien karjojen yli oli Järjestyskorrelaatio näiden jalostusarvojen välillä oli ayrshirerotuisille lehmille BLUP-menetelmällä laskettujen jalostusarvojen keskiarvo oli CHRISTENSENin menetelmällä laskettuja alhaisempi ja hajonta suurempi. Tutkimusten tuloksista ei voida päätellä, kumpi indekseietä on varmempi. Saaduista tuloksista voidaan huomata, että molemmat indeksit asettavat lehmät keskimäärin samaan järjestykseen ja antavat lehmille suurin piirtein samat standardoidut arvot.

17 -14- MAANTUTKIMUSOSASTO BAGHDADY, N. H.& SIPPOLA, J. Extractability of cobalt, copper, manganese and zinc with three different chemical methods of soils of different origin. Acta Agric. Scand. 34: Extractability of polluting elements Cd, Cr, Ni and Pb of soil with three methods. Acta Agric. Scand. 34: Tutkimuksissa verrattiin maan koboltin, kuparin, mangaanin ja sinkin sekä kadmiumin, kromin, lyijyn ja nikkelin uuttuvuutta kuningasveteen, 0,5 N typpihappoon sekä hapan ammoniumasetaatti-edta:aan. Kuningasvesi oli vahvin uuttaja sen liuottaessa lähes totaalimäärät. Laimea typpihappo uutti keskimäärin 14 % kuningasvedellä uuttuneesta koboltista, 30 % kuparista, 32 % mangaanista ja 22 % sinkistä sekä 75 % kadmiumista, 60 % kromista, 54 % lyijystä ja 82 % nikkelistä. Hapan ammoniumasetaatti-edta uutti keskimäärin 6 % kuningasvedellä uuttuneesta koboltista, 20 % kuparista, 19 % mangaanista ja 15 % sinkistä sekä 64 % kadmiumista, 5 % kromista, 37 % lyijystä ja 46 % nikkelistä. ERVIÖ, R. Kasvien boorinotossa huomattavia eroja. Koetoim. ja käyt p. 9. Ravinteiden oton suhteen voidaan nimetä vaateliaita ja vaatimattomia kasvilajeja. Yleisesti ottaen leveälehtiset kasvit luetaan vaateliaiksi, mutta heinäkasvit vaatimattomiksi. Booriravinteen tarpeen mukaan suomalaiset viljelykasvit voidaan hyvin jakaa näihin pääryhmiin. Sellaisten leveälehtisten kasvien kuten sokerijuurikkaan, apilan ja rypsin boorin tarve on moninkertainen viljoihin ja heiniin verrattuna. Astiakokeessa hiesumaan sisältäessä 0,5 mg booria/1 maata todettiin apilan siemenessä 20 kertaa niin paljon booria kuin ohran jyvässä ja apilan varressa 4-5-kertaisesti ohran korren boorin pitoisuus. Samalla kohdalla heinänurmessa kasvaneiden timoteiyksilöiden booripitoisuus oli keskimäärin vain runsas neljännes apilayksilöiden booripitoisuuksista.

18 -15- ERVIÖ, R. Viljelymaiden humuspitoisuus ja sen säilyttäminen. Jyväskylän yliopiston biologian laitoksen tiedonantoja 40: Varsinaisia eloperäisiä maalajeja kuten turvetta, multamaata ja liejua on noin viidesosa Suomen peltoalasta. Kivennäismaalajien humuspitoisuus muokkauskerroksessa on yleisesti 5-7 %. Lähes 4000 maanäytteen aineistosta saatiin yleisimpien kivennäismaalajiemme keskiarvoiksi 6,4 % humusta. Savimaiden keskimääräinen humuspitoisuus oli korkeampi kuin hiesu- ja hietamaiden. Tutkimusasemien 15 lohkolla suoritetussa seurannassa todettiin kyntökerroksen humuspitoisuuden alentuneen 21 vuoden aikana 13 tapauksessa 9-35 %, josta alenemasta kyntösyvyyden kasvun aiheuttaman pohjamaan sekoittumisen laskettiin selittävän vain kolmasosan. ERVIÖ, R. Turvetuotantokenttien jälkikäyttö, maatalous. Turveteollisuusoppimateriaali, Turveteollisuusliitto ry. 3 p. Turvetuotannosta vapautuvien alueiden tuottavin jälkikäyttömuoto olisi maatalousmaa, edellyttäen että niiden sijainti sekä kuivåtukselliset ja maaperälliset tekijät ovat sopivia. Etäällä kyläkeskuksista sijaitsevat, kuivatustoimenpiteiltään kalliit ja lohkareisen pohjamaan omaavat alueet soveltuvat paremmin metsätalouskäyttöön. Vapautuneet tuotantokentät ovat yleensä valmista uudispeltoa. Alueet ovat tasaisia ja lohkot isoja, nykyaikaisilla koneilla vaivattomasti hoidettavia. Alueen kuivatus ja pääviemäröinti on olemassa. Tiepohjat lohkoille ovat valmiina. Turve on puhdasta kasvitaudeista, rikkakasveista ja tuholaisista. Turpeen typpivaroilla on huomattava arvo tulevalle viljelylle ja turvetta toivotaan jätettävän cm kerros varsinkin karkeiden kivennäismaiden päälle. ERVIÖ, R. & PALKO, J. Macronutrient and micronutrient status of cultivated acid sulphate soils at Tupos, Finland. Ann. Agric. Fenn. 23: Tyypillisellä sulfaattimaa-alueella Limingan Tupoksen kylässä selvitettiin 212 kohdasta otettujen muokkauskerroksen ja pohjamaan näytteiden alkuainepitoisuuksia ja verrattiin niitä tavanomaisten suo-

19 -16- malaisten viljelymaiden vastaaviin pitoisuuksiin. Muokkauskerroksen helppoliukoisista ravinteista todettiin kalsiumin, kaliumin ja forforin olevan tavanomaista pitoisuustasoa, mutta magnesiumia, rautaa, mangaania, kuparia, sinkkiä, kromia ja kobolttia tavanomaista runsaammin sekä alumiinia niukemmin. Tutkimusalueen pohjamaiden (50-70 em:n kerros) SO - ja kokonaisrikkipitoisuudet olivat selvästi pinta- 4 maiden pitoisuuksia suurempia. RAINIO, H., STEN, C-D., LEHMUSKOSKI, K., TAKA, M. & ERVIÖ, R. Lappeenrannan maaperäkarttojen selitykset. Geologian tutkimuskås- kus, maaperäosasto. Rap. P Ilmestyneiden maaperäkarttojen (1:20 000) selkäpuolelle on painettu kartan maaperää kuvaavat tekstit, joissa myös viljelymaiden ominaisuuksia on selitetty alueelta otettujen maanäytteiden perusteella. Tutkitusta maa-alasta noin neljännes on maalajiensa puolesta viljeltäväksi soveltuvaa maata. RINNE, S-L. & SIPPOLA, J. Maatalouden jätteiden kompostointi. Maatalouden tutkimuskeskus. Tiedote 23/ p. Siemenheinän ja viljan typpirikas olki kompostoituna heinäkuun alussa mullan ja vanhan kompostin kanssa oli maatunut typen mineraloitumisen asteelle seuraavaan kevääseen mennessä ilman ravinnelisää. Raaka-aineiden typestä oli tuolloin hävinnyt noin kolmannes. Typen lisääminen suurensi tappioita. Kun typpeä lisättiin kymmenen kiloa tonnille oikea, typen kokonaismäärästä hävisi 53 %. Kompostimullan typpipitoisuutta ei tämä suurikaan typpilisä sanottavasti parantanut ja moniin kompostimullan laatua kuvaaviin ominaisuuksiin suurimmalla typpimäärällä oli epäedullinen vaikutus. Saatujen tulosten mukaan fosforilisä ei ole kompostoitumisen kannalta tarpeellinen. Erilaisten raaka-aineiden vertailu osoitti, että typpihäviöitä on maatilamittaisessa kompostoinnissa vaikea estää. Typpitappiot olivat suurimmat silloin, kun typen lähteenä käytettiin lantaa ja tuoretta ruohoa ja raaka-aineiden typpipitoisuus ylitti 1,5 % kuiva-aineesta. Alhainenkaan typpipitoisuus ei estänyt suuria tappioita silloin, kun raaka-aine sisälsi runsaasti helppoliukoisia hiilihydraatteja kuten säilörehun puristeneste. Nopeasti hajoavista jätteistä tehdyssä kompostissa puolet kaliumista ja neljännes fosforista ja magnesiumista

20 -17-- oli liukoisessa muodossa. Tällaista kompostia ei kannata seisottaa pitkään säille alttiina. Sen valmistaminen on ajoitettava siten', että komposti voidaan käyttää välittömästi silloin kun mineraloituminen alkaa. Muussa tapauksessa huuhtoutumistappiot saattavat nousta suuriksi. Astiakokeessa kaksi kukintavaiheessa korjattua rypsisatoa otti yhteensä vain 3,5-5,6 % kompostin sisältämästä kokonaistypestä. Kompostin typpi on siten paljon vaikeammin kasvien käytettävissä kuin karjanlannan typpi. SILLANPÄÄ, M. Where to expect micronutrient problems. Conf. Rehabilitation Agric. Lands, London, March In press. Tutkimus perustuu analyyttiseen aineistoon, joka on tehty 30:sta, FAO/ Finland hivenaineprojektiin osallistuneesta maasta kerätystä näytemateriaalista. Se käsittelee kuuden kasveille välttämättömän hivenravinteen (6, Cu, Fe, Mn, Mo, Zn) suhteellista esiintymisrunsautta eri maiden maaperässä kiinnittäen erityisesti huomiota poikkeuksellisiin alueisiin, joiden kasvintuotannossa on odotettavissa hivenravinteista johtuvia vaikeuksia. SILLANPÄÄ, M. Micronutrient availability as affected by some soil factors. 9th World Fert. Congr. C.I.E.C., Budapest June p. In press. Tutkimuksessa käsitellään suureen kansainväliseen näyteaineistoon perustuen usean, laajasti vaihtelevan maaperätekijän vaikutusta hivenravinteiden käyttökelpoisuuteen kasveille. Kuuden hivenravinteen pitoisuuden vaihtelut indikaattorikasvissa esitetään eri maaperätekijöiden funktiona. Maan ph:lla on ensisijainen merkitys mangaanin, molybdeenin, sinkin, kuparin ja boorin käyttökelpoisuuden säännöstelijänä, mutta myös maan johtoluku korreloi hyvin em. hivenravinteiden pitoisuuksiin kasvissa. Muista maaperätekijöistä, jotka joko suoraan tai epäsuorasti vaikuttavat kasvien hivenravinnepitoisuuksiin, mainittakoon maan orgaanisen aineksen pitoisuus (6), lajitekoostumus (Cu, Zn) ja kationinvaihtokapasiteetti (Mn). Muihin hivenravinteisiin verrattuna raudan pitoisuus kasvissa näyttää olevan vähemmän altis tutkittujen maaperätekijäinvaikutukselle. Eri maaperätekijöiden keskinäiset korrelaatiot vaikeuttivat niiden muiden vaikutusten erittelyä.

Hyödyllinen puna-apila

Hyödyllinen puna-apila Hyödyllinen puna-apila Kaisa Kuoppala MTT Kotieläintuotannon tutkimus Valkuaiskasvien viljely- ja ruokintaosaamisen kehittäminen - tulevaisuustyöpaja Mustialassa 19.11.2013 Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden

Lisätiedot

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa Jarmo Uusitalo Herne-viljasäilörehu seosrehun raaka-aineena - lisää kuiva-aineen syöntiä yli 2 kg verrattuna yksinomaan nurmirehua karkearehuna käytettäessä - palkokasvit

Lisätiedot

Luomuruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan

Luomuruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan ruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan Kehityspäällikkö Eija Valkonen Hankkija Oy Rehuliiketoiminta rehujen valmistuksen yleiset tuotantosäännöt 1. Luonnonmukaisten rehujen valmistus on pidettävä ajallisesti

Lisätiedot

Rikinpuute AK

Rikinpuute AK Rikkilannoitus Rikinpuute Rikin puutosoireet näkyvät ensimmäisenä nuorimmissa lehdissä. Ne ovat normaalia vaaleampia vähentyneen lehtivihreän muodostumisen takia. Rikin puute vaikeuttaa kasvin typen ottoa.

Lisätiedot

Luomukanapäivä Loimaa. 19.11.2011 Ulla Maija Leskinen Puh. 040-5045591 luomukotieläinasiantuntija

Luomukanapäivä Loimaa. 19.11.2011 Ulla Maija Leskinen Puh. 040-5045591 luomukotieläinasiantuntija Luomukanapäivä Loimaa 19.11.2011 Ulla Maija Leskinen Puh. 040-5045591 luomukotieläinasiantuntija Luomukanatilan viljelykierto Vilja / herne + aluskasvi tai Ruisvehnä/h-papu Vilja ( kaura) + viherlannoitusnurmi

Lisätiedot

Perunateknologian kehittäminen Karjalan tasavallassa 2007-2009. LAJIKKEET JA LANNOITUS Elina Virtanen

Perunateknologian kehittäminen Karjalan tasavallassa 2007-2009. LAJIKKEET JA LANNOITUS Elina Virtanen Perunateknologian kehittäminen Karjalan tasavallassa 2007-2009 LAJIKKEET JA LANNOITUS Elina Virtanen Kahta suomalaista ja kahta venäläistä lajiketta verrattiin kenttäkokeissa Karjalan tasavallan tuotanto-olosuhteissa.

Lisätiedot

TUTKIMUSTIETOA PÄÄTÖKSENTEON TUEKSI NITRAATTIASETUSTA VARTEN

TUTKIMUSTIETOA PÄÄTÖKSENTEON TUEKSI NITRAATTIASETUSTA VARTEN 1(6) Ympäristöministeriö Viite: Luonnos valtioneuvoston asetukseksi eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (ns. nitraattiasetus), YM028:00/2011. Lausuntopyyntö päätöksenteon

Lisätiedot

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa Kaisa Kuoppala, Timo Lötjönen, Essi Saarinen, Arto Huuskonen, Marketta Rinne MTT Edistystä luomutuotantoon -hanke Kuvat: MTT/Kaisa Kuoppala MTT Kokoviljasäilörehu

Lisätiedot

Palkokasvien lannoitusvaikutuksen arviointi. Reijo Käki Luomun erikoisasiantuntija ProAgria

Palkokasvien lannoitusvaikutuksen arviointi. Reijo Käki Luomun erikoisasiantuntija ProAgria Palkokasvien lannoitusvaikutuksen arviointi Reijo Käki Luomun erikoisasiantuntija ProAgria 04.02.2012 Lannoitusvaikutuksen arviointi Tehdään viljelykierrolle Määritellään kasvien typentarve Lasketaan typenlähteet

Lisätiedot

Ympäristötukiehtojen mukainen lannoitus vuonna 2009

Ympäristötukiehtojen mukainen lannoitus vuonna 2009 Ympäristötukiehtojen mukainen lannoitus vuonna 2009 Risto Jokela Kasvinviljelyneuvonnan vastaava ProAgria Oulu Valvonnoissa havaittua P-tasaus lohkokorteille asianmukaisesti Karjanlantapoikkeuksen käyttö

Lisätiedot

KarjaKompassi vie tutkimustiedon tiloille Opettajien startti

KarjaKompassi vie tutkimustiedon tiloille Opettajien startti KarjaKompassi vie tutkimustiedon tiloille Opettajien startti Marketta Rinne ym. 30.3.2011 Mitä uutta ruokinnansuunnitteluun? Biologiset ilmiöt aiempaa paremmin hallinnassa Maitotuotos ei ole etukäteen

Lisätiedot

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Suot maataloudessa Martti Esala ja Merja Myllys, MTT Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Alussa oli suo, kuokka ja Jussi (soiden maatalouskäytön historiaa) Satunnaisia mainintoja soiden raivauksesta pelloiksi

Lisätiedot

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa Mikko J. Korhonen Potentiaalisimmat valkuaiskasvit? Puna-apila Sinimailanen Rypsi Härkäpapu Herne Seoskasvustot Puituna tai säilörehuna Nurmi vs. apilasäilörehu

Lisätiedot

Ympäristötuet ja niiden toimeenpano - lannoitus vuonna 2008. Ympäristötukien mahdollisuudet, Tampere 1.4.2008

Ympäristötuet ja niiden toimeenpano - lannoitus vuonna 2008. Ympäristötukien mahdollisuudet, Tampere 1.4.2008 Ympäristötuet ja niiden toimeenpano - lannoitus vuonna 2008 Ympäristötukien mahdollisuudet, Tampere 1.4.2008 Uuden sitoumuksen piirissä oleva viljelijä: Peruslannoituksesta viljavuustutkimuksen mukaiseen

Lisätiedot

Sokerijuurikas ja ravinteet 14.-15.4.2016. Susanna Muurinen

Sokerijuurikas ja ravinteet 14.-15.4.2016. Susanna Muurinen Sokerijuurikas ja ravinteet 14.-15.4.2016 Susanna Muurinen Pääravinteet N-typpi P-fosfori K-kalium Ca-kalsium Mg-magnesium Na-natrium S-rikki Pääravinteiden otto 50-500 kg ha -1 Hivenravinteet B- boori

Lisätiedot

Tarvitseeko sonni lisävalkuaista?

Tarvitseeko sonni lisävalkuaista? Liite 13.6.2005 62. vuosikerta Numero 2 Sivu 11 Tarvitseeko sonni lisävalkuaista? Arto Huuskonen, MTT Yli puolen vuoden ikäisille lihasonneille annettu valkuaislisä on tarpeeton, jos karkearehuna käytetään

Lisätiedot

Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon

Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon Säilörehusta tehoja naudanlihantuotantoon Hämäläinen lihanauta ja lammas 10.04.2013, Mustiala Katariina Manni, Koulutusvastaava, lehtori Säilörehu osa naudanlihantuotannon kannattavuutta Ruokinnallinen

Lisätiedot

LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS

LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS V a s i k a s t a p i h v i k s i LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS TEHOKKAAT REHUT, TERVEET ELÄIMET. Rehuraisio Tehokas ruokinta parantaa kannattavuutta Tehokas ruokinta lyhentää lihanaudan kasvatusaikaa ja eläimet

Lisätiedot

Vasikoiden väkirehuruokinta

Vasikoiden väkirehuruokinta Vasikoiden väkirehuruokinta Arto Huuskonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Ruukki Kestävä karjatalous -hanke. Loppuseminaari 16.12.2014. Hotelli IsoValkeinen, Kuopio. 12.12.2014 Tässä esityksessä Kesto-hankkeen

Lisätiedot

Lisälannoitus kasvukaudella

Lisälannoitus kasvukaudella Lisälannoitus kasvukaudella Kuivina kasvukausina typen hyötysuhde jää alhaiseksi. Rehevinä kasvukausina typenpuute voi rajoittaa satoa ja valkuaista. Liika typpi altistaa laolle. Yleisen kasvukunnon kannalta

Lisätiedot

YLIVOIMAINEN KUMINAKETJU KYLVÖSIEMENMÄÄRÄN VAIKUTUS TAIMETTUMISEEN JA SATOON

YLIVOIMAINEN KUMINAKETJU KYLVÖSIEMENMÄÄRÄN VAIKUTUS TAIMETTUMISEEN JA SATOON 1 YLIVOIMAINEN KUMINAKETJU KYLVÖSIEMENMÄÄRÄN VAIKUTUS TAIMETTUMISEEN JA SATOON Erikoistutkija Marjo Keskitalo, MTT Kasvintuotannon tutkimus, Jokioinen. marjo.keskitalo@mtt.fi KOKEEN TAUSTAA Kuminan kylvösiemenmääräksi

Lisätiedot

Tulosten analysointi. Liite 1. Ympäristöministeriö - Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma

Tulosten analysointi. Liite 1. Ympäristöministeriö - Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma Liite 1 Ympäristöministeriö - Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma Tulosten analysointi Liite loppuraporttiin Jani Isokääntä 9.4.2015 Sisällys 1.Tutkimustulosten

Lisätiedot

Märehtijä. Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä 29.3.2012. Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus.

Märehtijä. Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä 29.3.2012. Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus. Märehtijä Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus Pötsin ph Ruokinta Väkevyys Arja Korhonen Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä Tutkimus tehty MTT Maaningan tutkimuskoeasemalla

Lisätiedot

Rehumaissin viljelyohjeet

Rehumaissin viljelyohjeet Rehumaissin viljelyohjeet MAISSI Maissi reagoi päivän pituuteen. Kasvu nopeutuu vasta päivien lyhetessä heinäkuun puolivälissä. Maissin tärkein osa on tähkä, tavoite maito/taikinatuleentuminen Activate

Lisätiedot

Tähtäimessä viljavat vainiot? Agrimarket kevät 2010

Tähtäimessä viljavat vainiot? Agrimarket kevät 2010 Tähtäimessä viljavat vainiot? Agrimarket kevät 2010 Maanparannuskalkin valmistus Kalkkikivi irrotetaan kalliosta louhimalla. Louhe murskataan ja seulotaan, jolloin syntyvä maanparannuskalkkirouheet ja

Lisätiedot

PAKALLASKOETORVii3TONTDOTE N:o

PAKALLASKOETORVii3TONTDOTE N:o MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS PAKALLASKOETORVii3TONTDOTE N:o nmaseam.ansemawrtmas uagerot arc-c,xx.orn, ararrxremcnmor..~..,,..-,rk.1.,e :Ja-. maa.,...embe,,,,tozaspoed Jukka Kaseva: - MOLYBDEENI- JA KUPARILANNOITERUISKUTUSTEN

Lisätiedot

Kaisa Kuoppala, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke) Jokioinen 5.2.2015 Pihvikarjaliiton risteily

Kaisa Kuoppala, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke) Jokioinen 5.2.2015 Pihvikarjaliiton risteily Valkuaiskasveista boostia naudan ruokintaan Kaisa Kuoppala, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke) Jokioinen 5.2.2015 Pihvikarjaliiton risteily Valkolupiini Sinimailanen Puna-apila Kuva: Luke / Annu

Lisätiedot

Miksi palkokasveja kannattaa viljellä palkokasvien monet hyödyt

Miksi palkokasveja kannattaa viljellä palkokasvien monet hyödyt Miksi palkokasveja kannattaa viljellä palkokasvien monet hyödyt Tutkija Pentti Seuri, Luonnonvarakeskus Palkokasveista on moneksi: ruokaa, rehua, viherlannoitusta ja maanparannusta -työpaja Aika: 12.12.2016

Lisätiedot

Biomassan jalostus uudet liiketoimintamahdollisuudet ja kestävyys

Biomassan jalostus uudet liiketoimintamahdollisuudet ja kestävyys Biomassan jalostus uudet liiketoimintamahdollisuudet ja kestävyys BioRefine innovaatioita ja liiketoimintaa 27.11.2012 Ilmo Aronen, T&K-johtaja, Raisioagro Oy Taustaa Uusiutuvien energialähteiden käytön

Lisätiedot

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN Vilja-alan yhteistyöryhmä Helmikuu 2011 Opas päivitetty huhtikuussa 2013 1 VEHNÄMARKKINAT SUOMESSA Vehnän kylvöala on viimeisen viiden vuoden aikana ollut n. 225

Lisätiedot

Kasvuohjelmaseminaari

Kasvuohjelmaseminaari Kasvuohjelmaseminaari Hämeenlinna Pekka Lipsanen Kevätvehnän typpilannoitusoptimit Rapsin lannoitusoptimi Pelkkä typpi ei riitä hyvään satoon Tasapainoisesti lannoitettu rapsi : Tuotti 800 kg suuremman

Lisätiedot

Vasikoiden ruokinnan optimointi - tuloksia KESTO-hankkeen tutkimuksista

Vasikoiden ruokinnan optimointi - tuloksia KESTO-hankkeen tutkimuksista Vasikoiden ruokinnan optimointi - tuloksia KESTO-hankkeen tutkimuksista Arto Huuskonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Ruukki ProAgria Maito -valmennus. Nuorkarja eturiviin! 5.9.2014 02.09.2014 Tässä

Lisätiedot

Viljo -lannoitteet Hämeenlinna Jukka Kivelä. Helsingin yliopisto Maataloustieteiden laitos, Ekosovellus tmi

Viljo -lannoitteet Hämeenlinna Jukka Kivelä. Helsingin yliopisto Maataloustieteiden laitos, Ekosovellus tmi Viljo -lannoitteet 9.12.2016 Hämeenlinna Jukka Kivelä Helsingin yliopisto Maataloustieteiden laitos, Ekosovellus tmi Viljo lannoituksesta Lanta lannoitteena Viljon raaka-aineet Lihaluujauhon käytön ehdot

Lisätiedot

Härkäpapu ja sinilupiini lypsylehmien valkuaisrehuina

Härkäpapu ja sinilupiini lypsylehmien valkuaisrehuina Härkäpapu ja sinilupiini lypsylehmien valkuaisrehuina Raisio Oyj:n Tutkimussäätiön TUTKIJAKOULUN SATOA SEMINAARI 21.4.2015 Tohtorikoulutettava Laura Puhakka www.helsinki.fi/yliopisto 29.4.2015 1 Tässä

Lisätiedot

NurmiArtturi-hankkeen onnistumisia ja oikeita toimenpiteitä

NurmiArtturi-hankkeen onnistumisia ja oikeita toimenpiteitä NurmiArtturi-hankkeen onnistumisia ja oikeita toimenpiteitä Pohjois-Suomen Nurmitoimikunnan talviseminaari 9.1 10.1.2014 Sari Vallinhovi Erityisasiantuntija, nurmiviljely NurmiArtturi-hanke/ hankevetäjä

Lisätiedot

Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa

Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Vaihtoehtoja viljalle, Viljelijän Berner 09.02.2016, Nivala Maiju Pesonen Esityksen sisältö Taustaa Palkokasveja sisältävien kokoviljojen ruutukoe Palkokasveja

Lisätiedot

Maissin soveltuvuus rehukasviksi Keski-Suomessa

Maissin soveltuvuus rehukasviksi Keski-Suomessa Maissin soveltuvuus rehukasviksi Keski-Suomessa Arto Huuskonen 1), Essi Saarinen 1), Perttu Virkajärvi 2), Maarit Hyrkäs 2), Markku Niskanen 3) ja Raija Suomela 1) 1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus,

Lisätiedot

Vihannesten fosforilannoitustutkimus alkanut tavoitteena taloudellinen lannoitus

Vihannesten fosforilannoitustutkimus alkanut tavoitteena taloudellinen lannoitus Vihannesten fosforilannoitustutkimus alkanut tavoitteena taloudellinen lannoitus Terhi Suojala-Ahlfors Luonnonvarakeskus Luonnonvarat ja biotuotanto, Puutarhatuotanto terhi.suojala-ahlfors@luke.fi Luonnonvarakeskus

Lisätiedot

Rehumaissin viljelyohjeet Juha Anttila 2013

Rehumaissin viljelyohjeet Juha Anttila 2013 Rehumaissin viljelyohjeet Juha Anttila 2013 MAISSI Maissi reagoi päivän pituuteen. Kasvu nopeutuu vasta päivien lyhetessä heinäkuun puolivälissä Maissin tärkein osa on tähkä, tavoite maito/taikinatuleentuminen

Lisätiedot

Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro 7/13 Päivämäärä Dnro 27.03.2013 731/14/2013 Voimaantulo- ja voimassaoloaika 15.04.2013 toistaiseksi Muuttaa MMMa lannoitevalmisteista (24/11) liitettä I ja II,

Lisätiedot

Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa. Kokeen tarkoitus ja toteutus

Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa. Kokeen tarkoitus ja toteutus Sivu 1 / 5 Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa Päivi Kurki ja Ritva Valo, MTT Kasvintuotannon tutkimus Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi Kokeen tarkoitus ja

Lisätiedot

Rukiiseen kannattaa panostaa. Simo Ylä-Uotila

Rukiiseen kannattaa panostaa. Simo Ylä-Uotila Rukiiseen kannattaa panostaa Simo Ylä-Uotila Syysviljojen ravinteidenotto syksyllä 2014 30.10.2014 30.10.2014 30.10.2014 Syysohra 868 kg ka/ha BBCH 22-23 Ruis 788 kg ka/ha BBCH 24-25 Syysvehnä 600 kg ka/ha

Lisätiedot

Kasvien ravinteiden otto, sadon ravinteet ja sadon määrän arviointi

Kasvien ravinteiden otto, sadon ravinteet ja sadon määrän arviointi Netta Junnola ProAgria Etelä-Suomi Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto Kasvien ravinteiden otto, sadon ravinteet ja sadon määrän arviointi Kasvien ravinteiden otto Tapahtuu ilman ja maan kautta Ilmasta

Lisätiedot

Luomukanatalouden ja lihasiipikarjan rehukatsaus. ProAgria Etelä-Pohjanmaa Luomuerikoisneuvoja Ulla Maija Leskinen

Luomukanatalouden ja lihasiipikarjan rehukatsaus. ProAgria Etelä-Pohjanmaa Luomuerikoisneuvoja Ulla Maija Leskinen Luomukanatalouden ja lihasiipikarjan rehukatsaus ProAgria Etelä-Pohjanmaa Luomuerikoisneuvoja Ulla Maija Leskinen Sisältö Tulevaisuuden näkymät luomurehujen käyttö Rehun hygienia-asiat Rehutilanne tänään

Lisätiedot

Maittavan lihaisat. Jahti&Vahti -koiranruoat

Maittavan lihaisat. Jahti&Vahti -koiranruoat Maittavan lihaisat Jahti&Vahti -koiranruoat Täysravinto paljon liikkuville koirille 32% Premium-luokan ruokaa koirallesi Suositut, nyt koostumukseltaan entistäkin lihaisemmat, Jahti&Vahti -koiranruoat

Lisätiedot

Calciprill-kalkki - vaikutus maan happamuuteen ja satoon ohralla ja timoteinurmella kasvukaudella 2013

Calciprill-kalkki - vaikutus maan happamuuteen ja satoon ohralla ja timoteinurmella kasvukaudella 2013 Calciprill-kalkki - vaikutus maan happamuuteen ja satoon ohralla ja timoteinurmella kasvukaudella 2013 Merja Högnäsbacka MTT Ylistaro Alapääntie 104 61400 Ylistaro +358 29 531 7247 merja.hognasbacka@mtt.fi

Lisätiedot

Kuminanviljelyn taloudellinen kilpailukyky

Kuminanviljelyn taloudellinen kilpailukyky Kuminanviljelyn taloudellinen kilpailukyky Timo Karhula MTT Taloustutkimus KUMINAN SATOVAIHTELUIDEN JÄLJILLÄ -seminaari 23.11.2011 Hyvinkää, 24.11.2011 Ilmajoki Kumina ja käytössä oleva maatalousmaa Kumina

Lisätiedot

TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke

TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke Alue Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi Toteuttajat LUKE, PETLA, Ruralia instituutti ja ProAgria E-P Rahoittajana ELY-keskukset E-P ja Keski-Suomi ETSIMME TILOJA, jotka olisivat

Lisätiedot

Uudet lajikkeet lupaavat satoisuutta ja laatua

Uudet lajikkeet lupaavat satoisuutta ja laatua Liite 19.3.2007 64. vuosikerta Numero 1 Sivu 10 Uudet lajikkeet lupaavat satoisuutta ja laatua Arjo Kangas, MTT Kasvilajikkeiden luetteloon hyväksyttiin tämän vuoden tammikuussa 16 uutta lajiketta. Luetteloon

Lisätiedot

Aperehuruokinnan periaatteet

Aperehuruokinnan periaatteet Aperehuruokinnan periaatteet Lehmien kaikki rehut sekoitetaan keskenään Seosta annetaan vapaasti Lehmä säätelee itse syöntiään tuotostasoaan vastaavaksi Ummessa olevien ja hiehojen ruokintaa pitää rajoittaa

Lisätiedot

Kaikki meni eikä piisannutkaan

Kaikki meni eikä piisannutkaan NurmiArtturi -hanke Säilörehun kustannuksien vaikutus ruokintaan NurmiArtturi-tiloilla 5.12.2013 Kaikki meni eikä piisannutkaan 2 1 Joskus rehun tarjonta ylitti syöntikyvyn 3 Hävikit varastossa 4 2 Hävikit

Lisätiedot

Pellettien pienpolton haasteet TUOTEPÄÄLLIKKÖ HEIKKI ORAVAINEN VTT EXPERT SERVICES OY

Pellettien pienpolton haasteet TUOTEPÄÄLLIKKÖ HEIKKI ORAVAINEN VTT EXPERT SERVICES OY Pellettien pienpolton haasteet TUOTEPÄÄLLIKKÖ HEIKKI ORAVAINEN VTT EXPERT SERVICES OY Esityksen sisältö Ekopellettien ja puupellettien vertailua polttotekniikan kannalta Koetuloksia ekopellettien poltosta

Lisätiedot

Rypsi luomuviljelyssä tuloksia ja haasteita

Rypsi luomuviljelyssä tuloksia ja haasteita Rypsi luomuviljelyssä tuloksia ja haasteita Miia Kuisma tutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus 3.3.2011 1 3.3.2011 M. Kuisma: Rypsi luomuviljelyssä Sisältö Rypsinviljelyn kehitys Suomessa Rypsin rooli luomutuotannossa

Lisätiedot

TARKKUUTTA TILATASOLLA. Aino Launto-Tiuttu 28. 11.2011 Itämerihaasteen hajakuormitusseminaari

TARKKUUTTA TILATASOLLA. Aino Launto-Tiuttu 28. 11.2011 Itämerihaasteen hajakuormitusseminaari TARKKUUTTA TILATASOLLA Aino Launto-Tiuttu 28. 11.2011 Itämerihaasteen hajakuormitusseminaari Maatalouden vesiensuojelun tehostaminen - TEHO Plus -hanke (2011-2013) Toiminta-alue: Varsinais-Suomi ja Satakunta

Lisätiedot

Viljelyohjelmalla lisää puhtia

Viljelyohjelmalla lisää puhtia Knowledge grows Viljelyohjelmalla lisää puhtia Juho Urkko K-maatalous Viljelen kauraa A. Eläinten rehuksi kun täytyy B. Huonoilla lohkoilla, minne ei ohraa / vehnää voi kylvää C. Kannattavana viljelykasvina

Lisätiedot

Nurmesta uroiksi. 16.3.2016 Eija Meriläinen-Ruokolainen ProAgria Pohjois-Karjala

Nurmesta uroiksi. 16.3.2016 Eija Meriläinen-Ruokolainen ProAgria Pohjois-Karjala Nurmesta uroiksi 16.3.2016 Eija Meriläinen-Ruokolainen ProAgria Pohjois-Karjala Enemmän satoa samalla rahalla Tiedätkö nurmiesi satotason? Oletko siihen tyytyväinen? Tiedätkö säilörehusi tuotantokustannuksen?

Lisätiedot

Löytyykö keinoja valkuaisomavaraisuuden lisäämiseksi? Alituotantokasvien viljelypäivä Ilmo Aronen, Raisioagro Oy

Löytyykö keinoja valkuaisomavaraisuuden lisäämiseksi? Alituotantokasvien viljelypäivä Ilmo Aronen, Raisioagro Oy Löytyykö keinoja valkuaisomavaraisuuden lisäämiseksi? Alituotantokasvien viljelypäivä 14.3.2012 Ilmo Aronen, Raisioagro Oy Kaikki eläimet tarvitsevat lisävalkuaista Lisävalkuaisella tarkoitetaan rehuvalkuaista,

Lisätiedot

Tilakohtaiset ratkaisut ympäristön ja samalla kukkaron hyväksi. Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto

Tilakohtaiset ratkaisut ympäristön ja samalla kukkaron hyväksi. Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto Tilakohtaiset ratkaisut ympäristön ja samalla kukkaron hyväksi Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto Tilakohtaiset tavoitteet ja valinnat: - miten panostan viljelyyn? - miten hyvä sato ja taloudellinen

Lisätiedot

Ympäristönäkökulmien huomioiminen lypsykarjan ruokinnan suunnittelussa

Ympäristönäkökulmien huomioiminen lypsykarjan ruokinnan suunnittelussa Ympäristönäkökulmien huomioiminen lypsykarjan ruokinnan suunnittelussa Tuija Huhtamäki Maatalouden ympäristöneuvojien koulutus 1.10.2013 Tampere Esityksen sisältö Miten biologia selittää ympäristövaikutuksia?

Lisätiedot

METSÄTAIMITARHAPÄIVÄT 2016 KEKKILÄ PROFESSIONAL

METSÄTAIMITARHAPÄIVÄT 2016 KEKKILÄ PROFESSIONAL METSÄTAIMITARHAPÄIVÄT 2016 KEKKILÄ PROFESSIONAL Superex - kastelulannoitteet Vesiliukoiset Superex lannoitteet Puhtaita ja täysin vesiliukoisia ph 4,5-4,8 Kastelusuuttimet pysyvät auki Voidaan sekoittaa

Lisätiedot

Palkokasvi tutkimus Suomessa. Arja Nykänen Erikoistutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus

Palkokasvi tutkimus Suomessa. Arja Nykänen Erikoistutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus Palkokasvi tutkimus Suomessa Arja Nykänen Erikoistutkija MTT Kasvintuotannon tutkimus arja.nykanen@mtt.fi Arja Nykänen Erikoistutkija Tutkimusaiheet - palkokasvinurmet - palkoviljat kokoviljasäilörehuna

Lisätiedot

Kevät 2016 vaatii paljon ruokinnalta. ProAgria Keskusten ja ProAgria Keskusten Liiton johtamisjärjestelmälle on myönnetty ryhmäsertifikaatti

Kevät 2016 vaatii paljon ruokinnalta. ProAgria Keskusten ja ProAgria Keskusten Liiton johtamisjärjestelmälle on myönnetty ryhmäsertifikaatti Kevät 2016 vaatii paljon ruokinnalta Poikkeuksellinen kesä tuotti poikkeukselliset rehut Lähde: ProAgria Rehulato: 19 222 säilörehuanalyysiä 1.8.2015-8.2.2016 Säilörehussa vähemmän valkuaista Nurmi-sr

Lisätiedot

Luomukasvinviljelyn erikoiskasvit

Luomukasvinviljelyn erikoiskasvit Luomuviljelyn peruskurssi Luomukasvinviljelyn erikoiskasvit LUTUNE Luomututkimuksen ja neuvonnan yhteishanke Kuvat: Kaija Hinkkanen 2 Herne Kuva: Kaija Hinkkanen Kasvupaikkavaatimukset Hyvärakenteinen

Lisätiedot

Kotimaiset palkokasvit siipikarjan ruokinnassa

Kotimaiset palkokasvit siipikarjan ruokinnassa Kotimaiset palkokasvit siipikarjan ruokinnassa Erja Koivunen 31.3.2016 Faculty of Agriculture and Forestry/ Erja Koivunen/ Home-Grown Grain Legumes in Poultry Diets www.helsinki.fi 1 Sisältö Johdanto Tutkimuksen

Lisätiedot

Peltojen fosforikierron optimointi ja maan kasvukunto. Risto Uusitalo MTT/Kasvintuotannon tutkimus

Peltojen fosforikierron optimointi ja maan kasvukunto. Risto Uusitalo MTT/Kasvintuotannon tutkimus Peltojen fosforikierron optimointi ja maan kasvukunto Risto Uusitalo MTT/Kasvintuotannon tutkimus RAVI-hanke/Maatalouden vesiensuojeluseminaari Luumäellä 13.1.211 Sisältö Alkusanat Fosforilannoituskokeiden

Lisätiedot

Viljasatotutkimus. Vilja-alan yhteistyöryhmä. 21.10.2011 Työnro. 221100084 Petri Pethman. Suomen Gallup Elintarviketieto Oy

Viljasatotutkimus. Vilja-alan yhteistyöryhmä. 21.10.2011 Työnro. 221100084 Petri Pethman. Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Viljasatotutkimus Vilja-alan yhteistyöryhmä.0.0 Työnro. 000 Petri Pethman Tämän tutkimuksen tulokset on tarkoitettu vain tilaajan omaan käyttöön. Niitä ei saa lainata, luovuttaa, jälleenmyydä tai julkaista

Lisätiedot

Heinäseminaari, Jyväskylä Päivi Näkki Viljavuuspalvelu Oy

Heinäseminaari, Jyväskylä Päivi Näkki Viljavuuspalvelu Oy Heinäseminaari, Jyväskylä 2012 27.10.2012 Päivi Näkki Viljavuuspalvelu Oy Keskimääräinen happamuus ja ravinteisuus 2006-2010 2005-2009 Luonnonmukainen viljely Suure Yksikkö Arvo Viljavuusluokka Arvo

Lisätiedot

Ravinteita viljelyyn ja viherrakentamiseen

Ravinteita viljelyyn ja viherrakentamiseen Ravinteita viljelyyn ja viherrakentamiseen Hevosenlannan, kompostin ja mädätysjäännöksen ravinteiden hyödyntäminen ja siinä huomioitavat asiat. Helmet Pirtti, Jyväskylä 24.1.2017 Pentti Seuri Tutkija,

Lisätiedot

RaHa-hankeen kokemuksia

RaHa-hankeen kokemuksia RaHa-hankeen kokemuksia Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen Kerääjäkasvipäivä 15.1.2013, Maaseutuopisto Tuorla 16.1.2013 RaHa-hanke Tavoitteena edistää vesiensuojelun ja ympäristön

Lisätiedot

Avomaan vihannesviljely

Avomaan vihannesviljely Avomaan vihannesviljely 1 I. Vihannesten ryhmittely markkinointikestävyyden mukaan 1.TUOREVIHANNEKSET suhteellisen nopeasti pilaantuvia suuri haihdutuspinta nopea hengitys, vähän vararavintoa, korjataan

Lisätiedot

Kevätrypsin viljely. Reijo Käki Luomuneuvoja ProAgria Kymenlaakso

Kevätrypsin viljely. Reijo Käki Luomuneuvoja ProAgria Kymenlaakso Kevätrypsin viljely Reijo Käki Luomuneuvoja ProAgria Kymenlaakso 30.11.2009 Rypsi kukassa Kuva Reijo Käki 2 2009 Reijo Käki Kevätrypsin viljely Luomurypsi Rypsi on elintarvikeöljyn ja eläinten valkuaisrehun

Lisätiedot

Alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuudet. Hannu Känkänen Vanhempi tutkija MTT, Kasvintuotannon tutkimus

Alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuudet. Hannu Känkänen Vanhempi tutkija MTT, Kasvintuotannon tutkimus Alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuudet Hannu Känkänen Vanhempi tutkija MTT, Kasvintuotannon tutkimus 9.11.2011 Termien merkitys lyhyesti Aluskasvi (engl. undersown crop) jatkaa kasvuaan satokasvin korjuun

Lisätiedot

Olki energian raaka-aineena

Olki energian raaka-aineena Olki energian raaka-aineena Olki Isokyrö Vilja- ala 6744 ha Koruu ala 70% Energia 50324 MW Korjuu kustannus 210 /ha Tuotto brutto ilman kustannuksia 3,4 mijl. Vehnä ala 1100 ha Vähäkyrö Vilja- ala 5200

Lisätiedot

Karjanlannan syyslevitys typen näkökulmasta

Karjanlannan syyslevitys typen näkökulmasta Kuva P. Kurki Karjanlannan syyslevitys typen näkökulmasta Päivi Kurki Luonnonvarakeskus Luke Ravinnepiika-hankkeen kevätinfo 16.3.2016 Mikkeli https://etela-savo.proagria.fi/hankkeet/ravinnepiika-6041

Lisätiedot

SjT:n ankeroistutkimusten aineistoa Marja Turakainen ja Susanna Muurinen

SjT:n ankeroistutkimusten aineistoa Marja Turakainen ja Susanna Muurinen SjT:n ankeroistutkimusten aineistoa 15.-16.11.2016 Marja Turakainen ja Susanna Muurinen Ankeroisen elinkierto 1. Kysta, jossa munia 2. Infektoiva toukka (J2) 3. Juureen tunkeutunut toukka. Toukka imee

Lisätiedot

Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla Lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus

Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla Lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla Lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus Sanna Kykkänen, Perttu Virkajärvi, Maarit Hyrkäs, Arto Pehkonen, Tiina Hyvärinen,

Lisätiedot

Yaran Täsmäviljelyratkaisut. Katja Alhonoja Yara Suomi

Yaran Täsmäviljelyratkaisut. Katja Alhonoja Yara Suomi Yaran Täsmäviljelyratkaisut Katja Alhonoja Yara Suomi 30.1.2017 Täsmäviljely Tarkennetaan lannoitusta sen vastaamaan kasvien ravinteiden tarvetta, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri sato ja tavoiteltu

Lisätiedot

Kierrätysravinteiden kannattavuus. Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto

Kierrätysravinteiden kannattavuus. Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto Kierrätysravinteiden kannattavuus Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto 9.12.2016 Mikä on lannoituskustannuksen osuus viljelyn muuttuvista kustannuksista? Lähde: ProAgria Lohkotietopankki 2016 Lannoituskustannus

Lisätiedot

Valkuaisomavaraisuus ja yhteistyö. Luomupäivät 12.11.2013 Anssi Laamanen

Valkuaisomavaraisuus ja yhteistyö. Luomupäivät 12.11.2013 Anssi Laamanen Valkuaisomavaraisuus ja yhteistyö Luomupäivät 12.11.2013 Anssi Laamanen Sisältö Kannattavan luomumaidontuotannon perusedellytykset luomulypsykarjatilalla Peltoviljelyn suunnittelu Herneen ja härkäpavun

Lisätiedot

Kokemuksia orgaanisten lannoitteiden käytöstä E-Pohjanmaalla. Merja Högnäsbacka ILMASE, Ylistaro

Kokemuksia orgaanisten lannoitteiden käytöstä E-Pohjanmaalla. Merja Högnäsbacka ILMASE, Ylistaro Kokemuksia orgaanisten lannoitteiden käytöstä E-Pohjanmaalla Merja Högnäsbacka 21.3.2013 ILMASE, Ylistaro Yhdyskuntajäteperäiset orgaaniset lannoitevalmisteet ravinnelähteenä SMK => Stormossenin maanparannuskomposti

Lisätiedot

Palkoviljoista väkirehua ja kokoviljasäilörehua naudoille

Palkoviljoista väkirehua ja kokoviljasäilörehua naudoille Palkoviljoista väkirehua ja kokoviljasäilörehua naudoille Kaisa Kuoppala Luonnonvarakeskus Jokioinen Mistä nauta saa valkuaista? Typpi Nurmisäilörehu ja vilja tärkeimmät lähteet! Valkuaistäydennysrehut:

Lisätiedot

Luomuviljelyn peruskurssi. LUTUNE Luomututkimuksen ja neuvonnan yhteishanke

Luomuviljelyn peruskurssi. LUTUNE Luomututkimuksen ja neuvonnan yhteishanke Luomuviljelyn peruskurssi LUTUNE Luomututkimuksen ja neuvonnan yhteishanke Luomutuotannon tilanne Muutokset tilan toiminnassa luomuun siirryttäessä Maan rakenteen ja viljelykierron merkitys Viljelykiertoon

Lisätiedot

Kasvinsuojelulla vaikutusta ravinnekuormitukseen

Kasvinsuojelulla vaikutusta ravinnekuormitukseen Kasvinsuojelulla vaikutusta ravinnekuormitukseen Erja Huusela-Veistola, Marja Jalli, Kari Ylivainio, Eila Turtola, Riitta Lemola & Pentti Ruuttunen MTT Kasvintuotannon tutkimus LIFE08 ENV/FIN/000604 PesticideLife-hanke

Lisätiedot

Aluskasvit ja palkokasvien mahdollisuudet typenhallinnassa

Aluskasvit ja palkokasvien mahdollisuudet typenhallinnassa Aluskasvit ja palkokasvien mahdollisuudet typenhallinnassa Huomisen osaajat hankkeen asiantuntijaluentopäivä Mustiala 27.9.2013 Hannu Känkänen Aluskasvi Kylvetään samalla kuin pääkasvi tai sen kasvun aikana

Lisätiedot

Kauran käyttö kotieläinten ruokinnassa

Kauran käyttö kotieläinten ruokinnassa Kauran käyttö kotieläinten ruokinnassa FI 2013 Kaura Kauran viljelyllä ja rehukäytöllä on pitkät perinteet Suomessa. Yli neljäsosa Suomessa tuotetusta viljasta on a. Puhdas maaperä ja viileä ilmasto soveltuvat

Lisätiedot

SEOSMULLAN TUOTESELOSTEEN LAATIMISOHJE

SEOSMULLAN TUOTESELOSTEEN LAATIMISOHJE Vastuuhenkilö Lehtolainen Sivu/sivut 1 / 5 SEOSMULLAN TUOTESELOSTEEN LAATIMISOHJE Seosmullalla tarkoitetaan MMMa 24/11 liitteen I kasvualustojen seosmullat (5A2) ryhmään kuuluvaa lannoitevalmistetta, joka

Lisätiedot

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä Timo Lötjönen MTT Ruukki timo.lotjonen@mtt.fi google haku: mtt ruukki Miksi palkokasveja tai valkuaiskasveja kannattaisi

Lisätiedot

HIEHON KASVATUS JUOTOLTAVIEROITUKSELTA POIKIMISEEN - ruokinta, hoito, kasvun seuranta ja valmentautuminen lehmäksi

HIEHON KASVATUS JUOTOLTAVIEROITUKSELTA POIKIMISEEN - ruokinta, hoito, kasvun seuranta ja valmentautuminen lehmäksi HIEHON KASVATUS JUOTOLTAVIEROITUKSELTA POIKIMISEEN - ruokinta, hoito, kasvun seuranta ja valmentautuminen lehmäksi Vasikka alle 3 kk Kolmena ensimmäisenä kuukautena lehmävasikkaa voidaan ruokkia täysin

Lisätiedot

SULAVUUS JA KUITU ERI NURMIKASVILAJEILLA JA - LAJIKKEILLA. Kalajoki Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy

SULAVUUS JA KUITU ERI NURMIKASVILAJEILLA JA - LAJIKKEILLA. Kalajoki Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy SULAVUUS JA KUITU ERI NURMIKASVILAJEILLA JA - LAJIKKEILLA Kalajoki 8.1.2016 Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy BOREAL ON KOTIMAINEN KASVIJALOSTUSYRITYS Viljat: ohra, kaura, kevätvehnä, syysvehnä, ruis

Lisätiedot

Kannattavuutta ravinnetaseiden avulla

Kannattavuutta ravinnetaseiden avulla Kannattavuutta ravinnetaseiden avulla Janne Heikkinen, TEHO Plus hanke 28.11.2013 Sarka Maatalouden vesiensuojelun tehostaminen TEHO Plus -hanke (2011-2013) Toteutus Rahoitus Valtakunnallinen hanke, jonka

Lisätiedot

Ravinnehuollon perusteet luomussa, Osa 1. Jukka Rajala Erikoissuunnittelija Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Ravinnehuollon perusteet luomussa, Osa 1. Jukka Rajala Erikoissuunnittelija Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Ravinnehuollon perusteet luomussa, Osa 1 Jukka Rajala Erikoissuunnittelija Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti 11.3.2010 Kasvu ja maan kasvukunto 1/4 Kasvu heikkoa Maa tiivistynyttä Kylvömuokkaus

Lisätiedot

Kuminalajikkeiden erot kahden satovuodoen jälkeen

Kuminalajikkeiden erot kahden satovuodoen jälkeen Kuminalajikkeiden erot kahden satovuodoen jälkeen Marjo Keskitalo ja Arjo Kangas MTT Kasvintuotannon tutkimus Kuminaseminaari Lepaa (7.3) Ylivoimainen kuminaketju -hanke Kesto 2010 2013 Agropolis Oy, MTT

Lisätiedot

Maamies ja Aurajoki - maatalouden ympäristönsuojelu Aurajoen vesistöalueella. Aino Launto-Tiuttu, TEHO Plus hanke Lieto

Maamies ja Aurajoki - maatalouden ympäristönsuojelu Aurajoen vesistöalueella. Aino Launto-Tiuttu, TEHO Plus hanke Lieto Maamies ja Aurajoki - maatalouden ympäristönsuojelu Aurajoen vesistöalueella Aino Launto-Tiuttu, TEHO Plus hanke 28.11.2013 Lieto Aurajoen virtaa seminaari Aurajoen nykyisyydestä ja tulevasta Aurajokisäätiö/Lieto

Lisätiedot

Miltä näytti ruokinta v ProAgria-tietojen valossa? Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto

Miltä näytti ruokinta v ProAgria-tietojen valossa? Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto Miltä näytti ruokinta v. 2014 ProAgria-tietojen valossa? Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto 15.4.2015 Tarjolla tänään: Millä eväillä maito tuotettiin vuonna 2014 ja erot edellisvuoteen? Tuotostietoja

Lisätiedot

RASVAHAPPOKOOSTUMUSEROISTA MAIDOISSA

RASVAHAPPOKOOSTUMUSEROISTA MAIDOISSA RASVAHAPPOKOOSTUMUSEROISTA MAIDOISSA IHMISEN PARHAAKSI LUOMUSEMINAARI 30.9.2016 AILA VANHATALO Kuva: Jarmo Juga MAITO JA MAITORASVA qmaito q tärkeä valkuaisen ja kalsiumin lähde q myös rasvan lähde 45

Lisätiedot

PUHDISTAMOLIETTEEN HYÖTYKÄYTTÖÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ

PUHDISTAMOLIETTEEN HYÖTYKÄYTTÖÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ PUHDISTAMOLIETTEEN HYÖTYKÄYTTÖÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Ympäristönsuojelulaki (86/2000) Ympäristönsuojelulakia sovelletaan mm. toimintaan, joka saattaa aiheuttaa ympäristön pilaantumista sekä toimintaan,

Lisätiedot

Härkäpapusäilörehu lypsylehmien ruokinnassa

Härkäpapusäilörehu lypsylehmien ruokinnassa Härkäpapusäilörehu lypsylehmien ruokinnassa Annu Palmio 1, Auvo Sairanen 1, Kaisa Kuoppala 2 Marketta Rinne 2 1 Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka, etunimi.sukunimi@luke.fi

Lisätiedot

1910-LUKU TIEDEMIEHEN PALO ON KAIKEN KIPINÄ

1910-LUKU TIEDEMIEHEN PALO ON KAIKEN KIPINÄ 1910-LUKU TIEDEMIEHEN PALO ON KAIKEN KIPINÄ 1920-LUVULLA LANNOITEKOKEET KANTAVAT HEDELMÄÄ 1930-LUVUN UUSI ALKU HELSINGISSÄ Superex-lannoitteet Kekkilä Superex-lannoitteet ovat korkealaatuisia ja vesiliukoisia

Lisätiedot

Syysrypsikooste Pellot tuottamaan -hanke. Joensuu: Ti klo 9-15 Pasi Hartikainen, ProAgria Pohjois-Karjala

Syysrypsikooste Pellot tuottamaan -hanke. Joensuu: Ti klo 9-15 Pasi Hartikainen, ProAgria Pohjois-Karjala Syysrypsikooste Pellot tuottamaan -hanke Joensuu: Ti 23.10.2012 klo 9-15 Pasi Hartikainen, ProAgria Pohjois-Karjala Edut: Syysrypsi Kylvö ja korjuu heinäkuussa Pitää yllä hyvärakenteisen maan rakennetta

Lisätiedot