Pinkki panssarivaunu. Teemu Vesterinen

Transkriptio

1 TEEMUVESTERI NEN P I NK K I PANSSARI VAUNU

2 Pinkki panssarivaunu Teemu Vesterinen 1

3 Alfredia panetti. Niinpä hän lähti hankkimaan panssarivaunua. 2

4 1 Hiekkatie oli kupera ja mutkikas. Kuivalla kelillä se oli juuri sellainen, jolta autot liukuvat hitaasti mutta ärsyttävän varmasti ojaan, jos ajavat kesäkelin kiihottamina yhtään kovempaa kuin pitäisi. Tilanne näytti pahemmalta kuin oli. Hiekkatien reunassa, sanottakoon nyt sitä ojaksi vaikka ei se ollut muuta kuin se alue mikä erottaa tien ja pellon, lojui ulosajosta uupunut vanha Lada. Jos otti aikaa ja katsoi Ladaa ja laski tarkkaan, huomasi että sen pinnassa oli yhteensä kuuttatoista eri väriä. Ladalta oli hakattu luulot pois. Sen egoa ei näkynyt missään. Jos otti vielä lisää aikaa ja kuunteli tarkoin, saattoi kuulla sen sanovan, että paskaaks tässä, eletään hetki vain kerrallaan. Jos vielä katsoi kokonaiskuvaa, eikä tarvinnut katsoa edes erityisen tarkasti, huomasi että Ladan päällä könötti Audi. Punainen Audi. Sellainen Audi, joita nuoret parit ostivat parikymmentä vuotta sitten ensimmäiseksi autokseen samaan aikaan kun alkoivat käymään työpaikan kuntosalilla. Sitten niille tuli vauva, isompi auto ja isille soinimaiset mielipiteet. Alfred havahtui kohtaan, jossa kerrattiin huolellisen tarkasti unkarin kielen sijamuotoja. Hotellista, hotelliin, hotellilla. Se oli viimeinen kohta, jonka hän muisti. Hotellista, hotelliin, hotellilla. Kasettisoitin jumitti yhdessä kohdassa, vaikka ei sen pitäisi olla mahdollista. Vaikea sanoa, oliko se tehnyt niin jo ajaessa. Kasettisoitin naksahti ja hiljeni ja William luotasi tilanteen kääntelemällä päätään kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Niitä suuntia oli yllättävän monta siihen nähden kuinka paljon sattui perseeseen. Jos niska toimi, ainakaan kokovartalohalvaantumisesta ei voisi olla kyse. Pinossa olevien autojen suunnasta kuului Alfredin köhimistä. - Miks me ollaan taas Mäntsälässä, Alfred kysyi. Jos Alfred puhuu, se on elossa. William huomasi älykkyytensä säilyneen ennallaan. Tai sitten äänikin tuli kasetilta. Tai saattoihan tämä koko tilanne olla sitä että ollaan siellä toisessa todellisuudessa tai unessa. Jos oltiin toisessa todellisuudessa, oli kuitenkin pakko todeta, että sielläkin sattui todella paljon perseeseen. - Kuules kuulapää, hankkeemme kannalta olennaisin kysymys on, saiko huora rahat, William vastasi. - Kymppitonni puhtaana käteen, Alfred ilmoitti ja hänen äänessään oli ylpeyttä ja kipua. - Satutko muuten tietämään missä se Inka on, William lisäsi. Sitten hän näki kuinka orava körötti hänen ohitseen. Oravalta puuttui takajalat ja sen takaruumis makasi pienten rattaiden päällä, jotka näyttivät oravalle varta vasten tehdyiltä. Olisi voinut luulla, että sitäkin sattui jollain eläimellisellä tavalla perseeseen, jollei sillä olisi ollut niin tyytyväistä ilmettä naamalla. Se raahasi itseään eteenpäin etujalkojensa voimin, tasaisella rytmillä, rikospaikkatutkijan asteluvarmuudella. Sillä oli myös kokoonsa nähden aivan liian iso piippu suussa ja vastaavasti hyvin pieni Chaplin-hattu päässä. Näky pisti Williaminkin hymyilemään. 3

5 2 Sen kerran kun rekkakuski on homo, pitää olla kunnolla homo ettei jää epäselvyyksiä. Erityisesti huoltoasemilla pitää pistää parastaan, jotta makkaraperunarahtarit näkevät, mikä on se musta aukko jota kohti tämä ritari rekkaansa ohjailee kelistä riippumatta ja laadusta tinkimättä. On turha tyytyvä korvakoruilla vihjailuun ja housun frontin pullisteluun. Tärkeintä on saada jokainen rahtari näkemään vaaleanpunaisia yksisarvisia, joilta tulee sateenkaari perseestä ennen kuin ennenaikainen suolistosyöpä korjaa rahtarit viimeiselle varikolle. Näin ajatteli Niko ajaessaan Lahdesta kohti Helsinkiä. Vuosien kokemus oli opettanut, että jos mikä niin sininen silkkipaita nostattaa homouden huomiokaaren kattoon huoltoasemilla. Nikon selkä hikoili paidan läpi niin kiihkeästi, että se sai selän näyttämään siltä kuin siihen olisi kaadettu öljyä. Tarkemmin ajateltuna öljyä siihen olikin elämään varrella varmasti kaadettu, monensorttista ja monenlaisista pulloista, tuubeista, karahveista ja pikareista ja monesta eri suunnasta, mutta ei moottoriöljyä, jota tämän mielikuva muodostamiseen tarvittiin. Niko silitti Lauhkeaa lepuuttajaa selästä ja kiinnitti varmuuden vuoksi sen kaulastaan turvavyön lenkkiin. Ei se ollut karannut koskaan, mutta eipä se näyttänyt mieltänsä pahoittavan moisesta turvatoimesta, joten siitä oli muodostunut rutiini. Niko vilkaisi peiliin, sipaisi ajo-ohjelman pois päältä ja tarttui rattiin. Huoltoaseman pihassa oli liuta Audeja rivissä ja aurinko killitti niiden pinnasta suoraan ja häpeilemättä. - Huomio huomio rakkaat kansalaiset ja mahdolliset ulkomailta saapuneet kesävieraat, herra siirappi saapuu paikalle, olkaa hyvä, Niko sanoi ääneen ja parkkeerasi rekkansa. Skootterikuskien jalat näyttävät halvaantuneilta, koska ne pönöttävät kuljettajan alla vetelän ja toimettoman näköisenä. Tämän kuskin jalat näyttivät puolestaan erittäin kiinnostavilta, kun ne nostivat nuoren naistorson pois menopelin päältä ja alkoivat polveutua kohti päärakennusta. Pissahätä oli hirveä vahva juuri sillä hetkellä ja nyt oli kyseessä se asia, että myöhäisteini-iän ensimmäinen housuun kuseminen oli sikalähellä. Eihän tämä olisi tarina eikä mikään, jos juuri tässä kohdassa kaikki naistenvessat eivät olisi varattuja. Piti ottaa siis rohkea askel aikuiselämään, ja tässä ei nyt ole kyse siitä että maksetaan ilmaiset lounaat luonnossa takaisin Levillä pääsiäisenä kuten aikuisilla on ennen burn outia tapana, vaan siitä että mennään rohkeasti naisena miesten vessaan. Miesten vessassa oli hiljaista ja kahta lukuun ottamatta jokaisen kopin ovivalo näytti vihreää. Helpotus, vapautus ja tarkkuus. Elokuvissa hepuliin saakka päässyt lääkeriippuvainen etsii maanisesti oranssia lääkepurkkiaan ja löydettyään sen ottaa pillerin ja rauhoittuu heti, vaikka pillerin vaikutus ei ole vielä niin nopeasti voinut alkaa. Se on psyykkistä. Rauhoittuu, koska tietää kohta oikeasti rauhoittuvansa. Eli rauhoittuu. Kusihädässä ei pidä tehdä sitä virhettä että rentoutuu ennen kuin voi olla täysin varma, että voi alkaa losottaa. Nuorena ihmisenä kaunissäärinen skootterineiti kuitenkin teki juuri sen virheen. Hän ei kuitenkaan antanut kaiken virrata päällensä, vaan päästi vain esilirun jo siinä vaiheessa kun käsi meni kahvalle. Koppi ei 4

6 auennutkaan vihreästä valosta huolimatta. Piti siirtyä salamanopeasti seuraavaan ja siellä sai päästää kaiken liritystuskan ulos sarvineen ja kivirekineen. Persilöt olivat kastuneet. Ne hän heitti suoraan roskiin. Olo helpottui. Ovi kävi. Ei vessan pääovi vaan läheisen kopin ovi. Sen kopin ovi, jota hän oli kokeillut ja jonka kohdalla pissa livahti karkuun. Hana oli rikki. Se ei millään tajunnut, kuinka lämmintä vettä hän halusi. Tuskin kyse oli siitä että nainen oli miesten vessassa. Naisten vessassa hän oli nähnyt miesäänen tepsivän hanoihin siinä missä naistenkin äänten. Kopista tuli ulos aikuinen mies, joka näytti siltä kuin hänellä olisi tullut myös jotain housuun. Hän ei pessyt käsiään vaan lipui katsettaan nostamatta ulos vessasta. Se oli sama mies, joka oli noussut mustasta Audista huoltamon pihassa ja katsonut kännykkäänsä ja siirtänyt sen jälkeen katseensa neidin sääriin. Neiti kuivasi kätensä. Kuivain toimi kuten ne toimivat aina, jos vain on toimittanut biojälkensä huoltamoyhtiöön, täydellisesti. Jos vain saisi yksilöidyn pyllyn pyyhkimisen vielä palvelujen listalle, voisi huoltamolle jäädä joskus vaikkapa yöksi. Samasta kopista tuli ulos vielä pitkä mies, jolla oli silkkipaita ja buutsit. Kädessään hän kantoi toista silkkipaitaa. Mies pysähtyi peilin eteen, veti huulirasvaa huuliinsa ja kulmakarvoihinsa ja alkoi pestä käsiään. Mustat Audit olivat lähdössä jonossa, kun pihaan kaartoi vanha ja monivärinen auto. Autosta nousi mies, jota laihempaa neiti ei ollut koskaan nähnyt. Sen lippalakin näytössä vilkkui sana Alfred. Rahtarijoukko seisoi neidin vieressä ja tutki samaa näkyä. - ammattikoululaiset lähteneet tekemään vallankumousta, yksi niistä röhötti ja puhalsi suustaan ulos savua, joka tuoksui raparperiltä. Mies ilmeisesti viittasi laihaan mieheen ja toiseen, joka oli noussut pienestä punaisesta Audista juttelemaan hänelle. Kello kävi. Oli aika joutua ja viedä sääret skootteriin matkustamaan. Samassa silkkipaitainen mies käveli kohti vaaleanpunaista rekkaa. Sekamelskainen rahtariröhötys taukosi, ja joukko siirtyi tutkimaan pinkkiä aihetta. Silkkipaitainen mies avasi rekkansa oven ja tiesi olevansa estradilla. Hän kääntyi rahtareihin päin ja kumarsi ja pieraisi pitkän vinkuvan sinfonian. Rahtarijoukko puhkesi räkätykseen ja tervehti kumartajaa iloisesti. - Niko perkele, savunpuhaltelija avasi, jotkut ne pistää herrain Audien kyytiin myötäjäisrahhaa ja jotkut pannee herroja ihan muuten vaan, on se härski, savunpuhaltelija metelöi ja sai naurut. - Nonni, piereskelehän varovasti, lauman varajohtaja tokaisi ja huitaisi silkkipaitaiselle morot. Lauma hajaantui. Pinkki rekka vieri pois, ja ammattikoululaisten vallankumous oli siirtynyt sisälle. Kauniit sääret jolkottivat ryhditöntä kyytiään kohti skootteria. Skootterin penkillä istui piippua poltteleva orava. 5

7 3 Mäntsälässä oli kuuma. Jostain syystä Jim ajatteli, että juuri Mäntsälä oli Suomen kuumin paikka. Satamassa oli ollut merellinen tuulenvire, joka antoi luulla, että keli on kelmeä. Sen Jim tiesi, että oli saanut kyydin sisämaahan kohti, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että olosuhteet lämpenevät. Rekassa oli hyvä ilmastointi siitä huolimatta ettei hänen ollut mahdollista saada biojälkensä mukaista yksilöintiä, koska oli ulkomaalainen. Lautalla Jim oli jo pudota hatarien maailmantietojensa kanssa kärryiltä. Kuunneltuaan seisovassa pöydässä jonottavia ihmisiä hän oli tullut ajatelleeksi, mikä tosin hävettää jälkikäteen mietittynä, että mitä nämä kaikki unkarilaiset tekevät Suomen ja Ruotsin välisellä laivalla. Päättelyketju loppui kahteen vaihtoehtoon. Joko unkarilaiset ovat lähteneet todella isolla ryhmällä reissuun tai sitten maailmantieto vain yllättää sillä, että unkarilaiset nyt vaan sattuvat olemaan kauniin ja karun Pohjolan ystäviä. Katseltuaan lauttamatkaajien anteliasta lounasviinikäyttäytymistä aina puoleen väliin saakka lounastuokiotaan, hänellä oli kuitenkin yhtäkkiä tullut järki päähän oikein koputuksen kera. Täällä vedetään viinaa enemmän kuin hän on missään nähnyt koskaan vedettävän ja puhe kuulostaa unkarin kieleltä, mutta nämähän ovatkin tietenkin suomalaisia eikä unkarilaisia. Mistä hän tiesi unkarin ja suomen kielen olevan sukulaiskieliä, siitä ei Jimillä ollut aavistustakaan, mutta nyt se oli ainakin käytännössä todistettu oikeaksi tiedoksi. Jim halusi liftata. Suomi oli harvoja maita, joissa se oli vielä laillista ja päämäärätön eteneminen sopisi Jimille joka tapauksessa hyvin. Vaaratilanteita varten hän sijoitteli markkatukkuja eri taskuihin ja eri puolille matkatavaroitaan. Edelliseltä Suomen matkalta jäänyt huomattava määrä euroja olikin osoittautunut yllättävän edulliseksi Jimille, sillä markan kurssi suosi euron omistajia. Itse asiassa koko eurojupakka oli mennyt Jimiltä miltei ohi. Ainoa uutinen mitä hän Suomesta muistaa viimeisen kymmenen vuoden ajalta oli Sveitsin ja Suomen välinen konflikti, joka oli ratkaistu kuitenkin melko rauhanomaisesti. Ei ollut ensimmäinen kerta kun urheilutapahtuma aloittaa sodan. Markus Granlund niminen nuori suomalainen jääkiekkoilija oli tehnyt olympialaisten Sveitsi-Suomi -finaaliottelussa kyseenalaisen teon, mikä oli johtanut maiden väliseen nokitteluun ensin lehdistössä ja sittemmin poliittisella tasolla. Pesäpallotaustainen Granlund oli tehnyt omalta maaliviivalta kuusi maalia heittämällä kiekon kädellään maaliin. Heti niiden kisojen jälkeen sääntökokeilusta luovuttiin vähin äänin ja jääkiekossa mentiin tiukasti siihen, että kädellä kiekkoon koskeminen on täysin kielletty. Kiista oli edennyt ylimmälle tasoille maiden johtoelimissä, ja niinpä Sveitsiä juuri hallitsemaan valittu pankki olikin erottanut Suomen eurosta. Suomea hallinnut yritys, Keskustapuolue, käskytti hyvin pian poliitikkonsa äänestämään liikekannallepanon puolesta ja pian maassa oli täysi rähinävalmius päällä. Suomen suurin sotatarvikkeiden valmistaja, johtajanaan Mikael Granlund, osasi ottaa yleisönsä yksinkertaisilla keinoilla. Hän uhosi näkyvästi eurooppalaisessa mediassa, että Suomi voittaa Sveitsin vaikkapa panssarivaunuilla. Granlundin viesti oli selvä. Tämä kansa ja sen ylivertainen armeija ei ota parhaita aseitaan edes pakkauksestaan vaan käyttää sotamuseon kalustoa ja voittaa silti sodan Sveitsin kaltaista neitivaltiota vastaan. Hänen väitetään sanoneen Euroopan pankkien kokouksessa Euroopan 6

8 Yhdysvaltojen osavaltion piispalle, että sen siitä saa kun ei poistanut naisilta äänioikeutta, sveitsiläiset tukehtukoon omaan sinisilmäiseen paskaansa. Sotaa ei käyty asein, vaan kriisi jäi kytemään vuosiksi pinnan alle kunnes se laimeni ja vajosi pohjamutiin. Sveitsi teki Suomelle saman kuin Saksalle, eli salli vain yhden valtiollisen yrityksen. Finnair on tätä nykyä maailman tunnetuin halpalentoyhtiö, jonka tavaramerkkinä on maailman halvin lisähappi, mutta sitäkin kalliimpi perushappi. Finnairilla lentäminen on aiheuttanut pohjois-sveitsissä, mihin lasketaan Suomen ja Ruotsin lisäksi Viron alue, epidemian lailla levinneen meditointi-innostuksen. Lyhyillä lennoilla ne, jotka kykenevät hengittämään poikkeuksellisen vähän, säästävät happimenoissa merkittäviä markkamääriä. Jim pystytti peukalonsa vilkkaan tien varteen lähelle paikkaa, jossa oli jäänyt pinkin rekan kyydistä. Aurinko porotti tosissaan ja Jimistä tuntui, että hänen amerikkalaiset maksaläiskänsä hiusrajassa alkoivat kilvan laajeta alaspäin otsaa pitkin. Hän tarvitsi juotavaa ja kyydin. Hän oli Ruotsin puolella nähnyt joidenkin ajoneuvojen liikkuvan tien pientareen puolella muuta liikennettä hitaammin. Nyt, pitkin piennarta, jolla hän seisoi, kaksi pientä ja äänekästä autoa punnersi matkaansa häntä kohti. Saattueen omituisuus ei heikentänyt Jimin seikkailumieltä vaan hän piti peukalonsa ilmassa ja pyyhkäisi polvitaipeestaan hikeä ja hyttysiä. Kohdalle pysähtyi hyvin värikäs ja vanha auto sekä punainen Audi, jonka sisältä kuului kovan bassomätkähtelyn pohjustamana Yhdysvaltojen Euroviisuhitti vuosien takaa. We Obey and Love Our Alps, kappale, jota Jim vihasi enemmän kuin vaimoaan. Jim viitottiin vanhaan autoon, jota ajoi hyvin laiha, entisajan narkomaanin näköinen mies ja jonka takaosassa kyyhötti kaunis tyttö. Ovi paukahti kiinni ja laiheliini kaasutti autoa, joka nytkähti eteenpäin nopeasti kuin huoltamoyhtiön kaavoitushakemus, mutta pysähtyi kuin seinään moottorin sammuttua naksahtaen. Punainen Audi törmäsi vanhan auton perään ja Jim tunsi niskassaan tukun pieniä pistoksia, aivan kuin joku olisi kynsinyt hänen auringosta hellää ihoaan. Alfred osoitti Jimille autoaan, viittasi ikään kuin kokonaisuuteen ja sanoi: - paljon on lahjoja muttei saa paketteja auki Jim katsoi kohteliaasti mutta silti ilmeellään osoittaen ettei narkkariautoilijan alkukielellä möläyttämä lausuma kilauttanut yhtään mitään kelloja Jimin päässä. - vittu, jätkä on siperiasta eikä tiiä mikä on internet, Alfred kiteytti ja käynnisti auton. 4 Niko oli tyytyväinen esitykseensä huoltoasemalla. Pieni tunnelman nostatus pitää yksinäisen rattimiehen olon kevyenä mukavan pitkään. Sitten se iski. Lauhkea lepuuttaja oli poissa. Turvavyön lenkki huusi sitä, että orava oli jäänyt kytkemättä kunnolla. 7

9 Niko päätti kääntää rekkansa heti kun mahdollista ja suunnata takaisin huoltoasemalla. Hän rauhoittui ajatuksella, että Lauhkea lepuuttaja on niin hidas kärrynsä kanssa ettei se ehdi siltä pihalta kuin korkeintaan renkaan alle. Puuhun se ei sillä apparaatilla ja asenteella pääse. Kunhan ei menisi piippuinensa lähelle polttoainetta. Lähestyessään huoltoasemaa Niko näki tien varressa levikkeellä omituisen karavaanin. Vanha ja värikäs Lada oli parkkeerattu skootterin ja punaisen Audin viereen. Skootterin ympärillä hääräsi laiha mies ja pitkätukkainen ulkomaalainen ja nuori nainen. Kolmas mies levitteli käsiään ja viittoili naisen suuntaan ja nyökkäsi sitten autoon. 5 Jim oli kertonut tarinansa Alfredille ja kauniille tytölle. Kaikki olivat osoittaneet pienen alkunokittelun jälkeen puhuvansa hyvää englantia. Alfredin puhetaidot olivat englannin osalta hyvät, mutta saattoi olla ettei hän aina jaksanut tai välittänyt ymmärtää kaikkea mitä Jim kertoi. Se, että Jim oli myynyt vaimonsa Tyynen meren muovilautalle rakennettuun siirtolaan, oli vetänyt pesueen hiljaiseksi ensi alkuun, mutta yhdessä oltiin kuitenkin päästy siihen tulokseen, että elämä on ihmeellistä ja se jatkuu. Alfred oli puolestaan kertonut oman tarinansa siitä, kuinka oli päättänyt paeta Suomesta, koska ei halunnut armeijaan. Alfred korosti arvostavansa armeijaa niin paljon ettei halunnut puolustuslaitoksen ottavan taakakseen kaltaistaan soturia, joka ei jaksa tehdä mitään. Hän ei ollut jaksanut koskaan tehdä mitään, koska vartalo oli niin pieni ja heikko. Nyt oli kyseessä pyhiinvaellusmatka. Jos jokin oli ollut aivan pienestä pitäen Alfredille tärkeää, se oli jääkiekko. Ja kuten maailmantieto kertoo, jääkiekosta sukeutui Suomessa kertaheitolla erittäin merkittävä elementti, joka vaikutti Sveitsin konfliktin kautta kaikkeen. Alfred oli menossa panssarivaunumuseoon, kuten oli päättänyt tehdä silloin kun sveitsiläisten uhkailu oli kiivaimmillaan. Matkan oli ollut tarkoitus olla juhlallisempi ja ajankohdaltaan merkittävämpi. Hän oli suunnitellut käyvänsä siellä juuri ennen häitään tai lapsensa biojälkiseremonian yhteydessä, mutta nyt asepalveluksen ajojahti oli ajanut hänet niin ahtaasti nurkkaan, että asia piti hoitaa alta kuljeksimasta pikimmiten, jotta pako maasta voisi alkaa. Mukaan maastapakoon hän suunnitteli ottavansa vain panssarimuseosta hankittavan panssarivaunupienoismallin ja unkarin kielen taidon. Ja kaiken lisäksi erityisesti tällä hetkellä hänen teki mielensä panna. 6 Inka piteli Lauhkeaa lepuuttajaa takkinsa alla ja katseli Jimin ruskettuneita käsivarsia. Häntä kiehtoi myös naukuva ja avoimia vokaaleja alati ilmaan suoltava amerikkalaisaksentti. Jim oli vanhempi, mutta Inka tunsi olevansa irti. 8

10 Jim kumartui Alfredin puoleen kuiskatakseen jotain. Inka ei yrittänyt salakuunnella eikä hän edes välittänyt. Hän kuunteli kuiskauksen sointia ja katseli hikistä selkää. Jim oli tottunut elämään hetkessä ja tekemään asioita. Mitä pitempään mietit sitä vaikeammaksi käy, oli hänen mottonsa. Jim ehdotti Alfredille miesyhdyntää maksusta. Alfred hätkähti, mutta ei taustapeiliin osuneesta ilmeestä päätellen tyrmännyt ajatusta. Alfred päätti suhtautua kylmästi järjellä tilanteeseen. Sitä paitsi tilanne oli muiden näkökulmasta erilainen kuin Alfredin, sillä hän luuli amerikkalaisen kysyneen takapenkillä istuneen naisen kilohintaa eikä hänen laihan rintamakarkuripyllynsä arvoa. Hinnasta neuvoteltiin kuiskaten ja sopimukseen neuvoteltiin ehto, että fyysisten ominaisuuksien niin salliessa yhdyntä toteutuu. Näin Alfred ajattelin ostavansa itselleen mahdollisuuden vetäytyä, jos ei saisi junailtua asioita niin, että takapenkin kaunotar antautuisi leirintäalueelle amerikkalaiselle. Hän oli kyllä nähnyt miten tämä katseli ulkomaalaista. Jimille puolestaan sopi hyvin se, että ilmeisesti miesyhdyntään tottumaton laiheliini saisi vetäytyä toimesta viime hetkellä jos sisu menisi kaulaan. Kymmenen tuhannen kertakorvaus naulattiin voimaan miesten viisiosaisella käsitervehdyspotpurilla, jota Jim johti ja jossa Alfred tuli ontuen perässä. Rahat Jim antoi laittoi heti hansikaslokeroon. Alfredilla ei ollut mitään hätää. Matka kohti panssarivaunua saisi onnistuneen lopun, jos saisi vielä asialliset matkarahat pienestä prostituution mahdollisuudesta. Ja jos kaunotar osoittautuisi sitä paitsi erityisen vapaamieliseksi ja jos yhteinen matka ottaisi jatkuakseen vielä vaikkapa muutamankin päivän, mikäjottei hänellekin tulisi mahdollisuus päästä toteuttamaan lihalliset haaveet. Alfredia nimittäin panetti edelleen kovasti. Tästä kaikesta piti tiedottaa Audiin Williamille silmätekstarilla. 7 Pienelle sivutielle käännyttyään pesue oli jatkanut vain satakunta metriä kun Jimin käsi oli mennyt suoraan ja kovaa Alfredin housuun. Reaktio, joka oli täysin luonteva vallitsevan asiantilan huomioon ottaen, oli voimakas ja johti kolariin. Jim lensi etulasin läpi. Lauhkea lepuuttaja lensi kuitenkin jälleen Jimin niskaan kiinni ja amerikkalaisen maksaläikkäisen pään toimiessa muurinmurtajana oravaystävä selvisi koko tömäyksestä vaurioitta. Alfredin ja Williamin havahduttua tilanne oli se, että Jim oli kuollut. Hiekkatiessä näkyi rekan jäljet. Inka oli poissa. Aurinko paistoi. Kukaan ei tiedä miksi Williamia tarkkaan ottaen sattui perseeseen. Lauhkea lepuuttaja sytytti uuden pesällisen ja lähti kärräytymään ison tien varteen. 9