NAN FUNG 4. Pirjo Rantanen

Transkriptio

1 NAN FUNG 4. Pirjo Rantanen Kesäkuun toisena lähemme sitten kohti Curacaota ja telakkaa. Bunkkeria otamme vain 12 päiväksi. Eipä sinne tietysti heti päästä ja odottelemme ankkurissa muutaman päivän. Minä ja stuju kannamme kaikki kuivamuonat tyhjään hyttiin ja sitä riitti. Ammottava aukko perässä loistaa. Päiväkirja: Torstaina 4.6 Telakka Tulimme telakka-alueelle jokea pitkin. Maisemat todella kauniit ja puhtaammat kuin Venetzuelassa. Asukkaita saarella n Hetihän sitä piti kaupungille lähteä kiertelemään. Norjan merimieskirkollakin tuli piipahdettua ja kortteja taas kirjoiteltua. On se hienoa kun lähettää kortin Curacaosta eikä Oulusta. Piipahdettiin myös Kings Clubilla, stujun, kipinä Eikkan ja Barnan kanssa. Parit Camparit tuli otettua, ja juteltiin niitä näitä. Päivät telakalla menevät aika rattoisasti. Milloin kävin villen kanssa ja milloin esan kanssa maissa. Päiväkirja: 9.6. tuli neljä kuukautta täyteen ja telakalla olo jatkuu. Ne olivat korjanneet sen ahterin jotenkin väärin. Kippari kiehuu... Stuju pyysi mua silittämään sen kauluspaitoja ja lyhentämään housuja. Oli maista ostanut. Niinpä tein ne hommat ja palkaksi sain mesimarjalikööriä, Made in Finland. Hessu lupasi puolestaan tulla vahaamaan mun hytin lattian kun sen ensin pesi. Mullehan sopi mainiosti. Tarjosin sit likööriä Hessulle, Villelle ja Esalle. Eihän semmonen pullo mihinkään riittänyt, niin jatkettiin sitten kaupungissa olusilla. 1

2 Päiväkirja: yhä telakalla nyt kuivasellaisella. Aurinko paistaa ja lämmintä on 35 C. Moottorimies Rudi lupasi lähteä mun kanssa kaupungille. Oli löytänyt jänniä kauppoja. Mun täytyi päästä heti sinne. Niinpä me sitten lähettiin, otin puolipäivää vapaata. Taas mun käsiini jäi kaikenlaista tuiki tar-peellista tavaraa. Esim. kaikenlaista vaatetta, puukoriste-esineitä useampia, viinaksia, ja tietenkin muuta pikku sälää. Tullessamme laivalle hengessäni ajattelin, ettei vaan Poosu-Nakki näkisi. Niin tottahan toki, siellähän se seisoi reelingiin nojaten kaljapullo kourassa. Tuumas aika kova äänisesti: Romu- Rantanen täyttää koko laivan. Piti mun sitten muutama kalja ottaa Esa-kokin kanssa, kun oli niin hikistä puuhaa toi kaupoissa juoksentelu. Rudi sanoi aamulla messissä: Mä en tolle säkälle sano enään ikinä mitä kauppoja löydän.. Nakki on hiljaa ja pyyhkii silmäkulmiaan, hih. Minä taas en löytäny mitään hounoa puolta telakalla olosta, paitsi sen, että wc oli 500 metrin päässä. Päiväkirja: Kuivatelakka jatkuu.. Aamu valkenee ja pohjamaalaus on kohta suoritettu. Perämies Lauri tulee byssaan kertomaan kuulumisia. Tietoa on tullu; Brasilia- Macapaan sieltä Kanadaan-Lawrencejoelle ja sitten Newfounlandiin ja edelleen matka jatkuu U.S.A Savannahiin josta keula kohti Suomea. Lauri veikkasi matkan vielä kestävän n. kaksi kuukautta. ei juuri tarvittu, koska olin paahtunut melkein yhtä tummaksi kuin Dei. Aika tuli ja niin lähdin Esan saattamana kannelle. Mutta voi v... Nakki siellä nostaa leidareita ylös. Mitä ihmettä sää teet kysyn... ja samassa punainen sporttimallinen auto kaartaa kaijalle. Nakki vastaa: Kukaan ei saa poistua laivalta, kipparin määräys. Lääkäri on tulossa. Minä tuohtuneena tähyän kuka olisi kraanakuskina. Kuinka ollakkaan yksi paikallinen tyyppi sieltä heiluttelee. Hän nostaa kraanallaan minut laivalta kaijalle. Tapasin Dein ja juttelimme niitä näitä autossa. Pakkohan sitä oli laivalle takaisin tulla. Niinpä vilkutin pian Deille hyvästit. Poosu-Nakki kannella nauraa räkötti. Lääkäri tuli klo ja jouduimme kolerarokotukseen. Kaippa siinä jonossa piikitykselle joku jotain sanoi, en nyt muista. Juhannusaatto meni täydellisesti pieleen. Päiväkirja: Matka kohti Brasiliaa alkaa. Ahteri on korjattu ja pohjamaalattu. Aamu alkaa ja hyvä on fiilis. Meren helmassa ja aurinko paistaa täydeltä terältään, mikäs on ollessa. Kipinä tuo mulle sähkeen kotiporukoilta, toivottavat hyvää Juhannusta. Siellä on muuten kaikki hyvin, mutta iäkäs mummoni (minulle lähes äiti) sairastaa. Aamun aikana kuulin joitakin soraääniä kokin ja stujun suunnalta. Asia koski tummia miehiä Juhannus. Telakalla ollessa meidän ahteria korjasi mies nimeltä David (Dei) noh, nehän kulki sinne pakan alle byssan kautta, koska leidarit menivät siitä alas. Olin jo ehtinyt tehdä tuttavuutta tämän kyseisen miehen kanssa. Niinpä teimme sitten treffit illaksi. Sovittiin aika klo ja hän tulisi autolla siihen kaijalle. Minä sitten laittamaan itseäni kuntoon, mekko päälle ja sillain, meikkiä Amatsonjoen maisemia. 2

3 Mitä niistä ihmettelin? Eiks täälläpäin maailmaa miehet ole sitten tummia kuulin sanovani. Päivävapaan aikaan otin moottorim. Virpin kanssa aurinkoa. Poijaat olivat laittaneet vettä altaaseen. Olivat ensin sen ruosteajaneet ja maalanneet. Allashan oli byssan yläpuolella, joten sinä aikana jouduimme kuulosuojaimia pitämään. Aikaisemmin kippari Lehtola ei antanut sinne vettä laittaa. Olisi siellä uimaan pystynyt, mut' nyt taisi vedenlaitto johtua siitä, että kippari oli kännissä ollessaan hypännyt tyhjään altaaseen. Taisi sattua. Me siellä sitten pulikoitiin, ja joukkoon tuli muitakin. Hauskaa sunnuntaipäivän viettoa. Rusketus raidat sen kuin paranee. Ilta menikin sitten torakkamyrkkyä ruiskutellen byssassa. Onneksi pääsi saunaan pesemään itsensä puhtaaksi. Päiväkirja: Soitin kipinän hytistä suomeen, kotiin. Mummu voi huonosti, ei pystynyt enää puhumaan mitään, kuuli kyllä ja ymmärsi mun olevani täällä. Hän laittoi Nan Fungin nimen raamatun väliin. Juhannuksena oli satanut kotona päin. Toivoivat tyyniä tuulia meille merenkulkijoille. Soiton jälkeen jäin Eikan kanssa juttelemaan, koska koti-ikävähän heti alkaa vaivaamaan. Päiväkirja: Amatzonjoki. Päiväntasaaja ylitetty klo Macapa. Saavuimme Amatzonjoelle, se on 470 mailia pitkä ja kaija häämötti siellä jossain. Lekuri tuli jälleen laivaan ja saatiin nyt keltakuumetta vastaan rokotus. Tunkki saa sairasulosmaksun, sydänvaivoja. Jokimatka on yhtä pitkä kuin H:ki-Danski. Lämmintä 37 C varjossa. Ihmiset kulkevat kanooteilla jokea pitkin. Mökit on rakennettu puihin, hyvän näköistä. Eksoottista. Suolavedet lasketaan laivasta pois koska joki on makeavetinen. Illalla ahteritäkillä nautitaan tasaajan olusia ja ootellaan satamaan pääsyä. (Tällä kertaa kohtuudella.) Päiväkirja: Päästään satamaan. Mulla ei ole paikan nimestä jäänyt muistikuvaa. Joku pieni paikka se oli. Laiva on suurin piirtein heti kylä aukion tuntumassa. Maihin sitä sitten lähettiin. Siellä oli vain muutama koju mistä intiaanit möivät tuiki tarpeellista tavaraa :) Ja aika erikoinen baari, vähän majatyyppinen, ja sieltä sai ilolientä. Eikun sinne porukalla. Musiikki soi ja Esko-sähköä ei näy missään. Ei tietenkään, koska ne lähti sikaostoksille. Löysivät elävän possun ja ostivat sen. Laittoivat sorkista kiinni ja kantoivat laivaan. Meinasivat kunnon grilli-bileet pitää kun tasaajan bailut jäi vähän pienimuotoisiksi. Perämies kyyppä näki tilanteen ja lähti kavereita vastaan. Sähkö selittämään hänelle grillijuhlista, selitykset taisi jäädä vähemmälle kun perämies ottaa sian ja heittää sen jokeen. Ei pidetä bailuja, ei. Täällä olemme vain yhden päivän ja sunnuntaina lähdemme taas jokea pitkin kohti Macapaa. Macapassa luotsit jättävät laivan ja tunkki Ikaalinen jää sinne. Matka Kanadaan alkaa. Päiväkirja: 4.7. Matkaa merellä jo viikko vierähtänyt. Töitä on tehty ja aurinkoa otettu. Uimaallas on ollut kovassa käytössä. Lämmintä riittää. Illalla lueskelen kirjoja ja miehistön kanssa heitellään tikkaa. Hessukin on ollut kunnolla. Aika yllättävää. C-vitamiineja mun pitää ottaa kuuri, väsymys painaa. Päiväkirja: 5.7 Päivä alkaa ihanasti. Atlantti on tyyni, hienon näköistä. Harvemmin on näin tyyni sää. Kaikista näkee hyvinvoinnin. Porukka alkaa olemaan tosi ruskeeta. 3

4 Bermudankolmio Hessu messi-kalle ja sähkö Jääskeläinen ja mä. Päiväkirja: 6.7. Meri vieläkin aivan tyyni. Heikki teki historiaa, ei vetänyt pystyyn. Mut aika hiljaiselta tuo porukka näytti aamutuimaan. Tai, noh' sähköä ei hiljaiseksi kyllä saa. Kannella illalla katselin lentokalojen hyppelyä. Ajattelin, mitähän sinne kotio kuuluu. Ja Jo- Jollekkin, onko saanut asiansa hoidettua. Illalla lueskelen taas kirjaa, taitanee olla jo aika myöhä. Ovelta kuuluu kop, kop. Avaan oven ja kukas se siellä muu on kuin Hessu. Nyt hän ei sönkötä. Sanoo: Sulla taitaa olla vielä jotain viinaa jäljellä, oltais messissä niin toisitko sinne. Jaa, minkä takia toisin, kysyn? Hessu vastaa: Sulla tulee Ilmarilla 2 v. täyteen ja niin muuten ollaan Bermudan kolmiossa nyt. Sun pitää tarjota. Meri on aivan tyyni. Eipä siinä muu auttanut kun vaatetta päälle ja kaapista kollaan kraffi-vodkapulloa, vetoisuus taisi olla 2 l jos ei enempääkin. Menin messiin ja siellä sitä kööriä oli. Hyvässä tuiskeessa kaikki. Kysyin: Mistä tiesitte mun seilausajan? Kipinä vastaa: En mä turhaan radiosähköttäjä ole :) Iltaa/yötä vietettiin pikku tunneille ja hauskaa oli. Päiväkirja: 7.7. Nyt sitten myrskyää 8 ballia Laiva rullaa ja vesi tulee yli laidan. Esan kanssa katsellaan ja kuvataan merenkäyntiä. Tuuli puhaltelee koko ajan ja alkaa pohjolan sää purra. Pitkikset jalkaan vaan, nyt ei oteta mollikkaa. Hei rullaatia vaan... Soitan taas kotiin, mummon vointi heikkenee. Jään kipinän hyttiin illalla, stujukin tulee sinne. Kuunnellaan musiikkia: kirje kuitenkin, sinun luoksesi löytää, se viesti on rakkauden... kuuluu. Otetaan parit oluset ja jutellaan mitä tehdään kun päästään lomille. Kaipa sekin aika tulee. Hienosti kuiteskin on mennyt tähän asti. Päiväkirja: Port Alfred, Kanada. Ajettiin Lawrence jokea pitkin puolitoista vuorokautta. Jäämme ankkuriin muutamaksi päiväksi. Kylä näyttää tosi pieneltä mereltä katsoen. Odotamme uutta miehistöä. Satamaan päästään maanantaina. Sunnuntaina tuli uutta miehistöä; perämies Mikkola, Mestari Wathe'n ja Tunkki Kössi. 4

5 Päiväkirja: Käydään maissa kipinän kanssa. Soitellaan Suomeen ja saan tietää mummon kuolleen Kipinä vei minut parturiin ja vähän ostoksille. Yritti piristää mieltäni.. Vähän sekavalta olo tuntui, olla täällä kaukana, kun kotiinkin tekisi mieli. Laivalle päästyämme otimme Villen kanssa vähän lääkettä ja siitä tuli rähinä juomaa. Tuli sanottua pahasti. Sorry Tultiin sitten S.John'sin sataman kaijaan. Täällä emme viivy kuin vähän yli vuorokauden. Maihin en viitsinyt lähteä. Satamassa tuli oltua ihan tarpeeksi. Esa-kokki oli käynyt maissa ja toi minulle kauniita miniatyyripulloja. Huomenna sitten lähdemme kohti Savannahia U.S.A:ta ja se on viimeinen satama ennen Suomea. Hip hurraa! Päiväkirja: Merellä jatkuu sumuinen sää. Muuten kokolailla, tavallista merielämää. Proviantin siivousta, kun Timppa korjaili vielä ahteritäkin saumoja, oli jäänyt jotakin hitsaamatta. Stuju houkuttelee jäämään vielä reissuksi, matka olisi New Orleansiin. En taida jäädä, tulisi niin pitkä törni. Ja muutenkaan.. Päiväkirja: Merellä tosi lämmin päivä 33 C astetta. Tänä iltana ollaankin stujun hytissä ja nautiskellaan rinksuja koki, kipinä ja mä. Stuju tekee hienoja juomia ja meillä on hauskaa. Illanvietto on mitä parhain. Juttu lentää ja musiikki soi. Kipinä Eikka kertoilee juttuja kun on ollut lennonjohtotornissa töissä. Oli varmaan pikkuisen stressaavaa hommaa. Ja kuinka ollakaan stujua tullaan hakemaan, Hessun hyttiin. Hessu oli saanut viinalaakin. Kramppas pirusti. Todennäköisesti joutuu lääkäriin kun satamaan päästään. Eli kuka tekee hommat huomenna... ite allekirjoittanut, tietysti. Päiväkirja: Ankkuripaikka, Savannah U.S.A Klaarataan sisään klo heti yöllä tietysti, pärstätarkastus. Jenkki tyyliin. Esa-kokki pitää vapaapäivän. Mulla on sitten maanantai vapaa. Viikonloppuisin kun on lyhyt työpäivä voi nautiskella vapaasta Pidän vapaata. Lähden tietysti katsastamaan shopcenterit. Voi löytyä tuiki tarpeellista tavaraa. En saanut ketään mukaani, joten menen yksin. Taksin otan ja kuski ihmettelee kuka olen. Minä selittämään: Olen tuolta laivasta ja haluaisin johonkin isoon kauppaan. Niinpä... kuski on tumma ja silmämunat vaan vilkkuu peruutuspeilistä ja kyselee: Mihinkä haluan mennä... Minä edelleen: Johonkin kauppakeskukseen... tästä ei tuu mitään, ajattelin. Kun kuski sitten ottaa taksikeskukseen yhteyttä; hän kertoo: Valkoihoinen nainen jostakin laivasta ja haluaa mennä ostoskeskukseen. Mihin vien? Taksikeskus vastaa: Valkoihoinen nainen, jostakin laivasta... hetkinen... vie siihen isoon ostoskeskukseen johon on matkaa n.10-15min. Sitten taksisuhari vastaa: Siihenkö, jonka nimi on... Vastataan: Niin, vie nainen sinne. Kuittaa kun olet perillä, jätä linja auki. Minä olen sanaton. Päästään perille, maksan matkan ja taksikuski kuittaa keskukseen: Valkoihoinen nainen perillä... Minä laitan oven hiljaa kiinni. Kauppa oli tosi iso, kaikenlaisia liikkeitä. Kaikkea myös tarttui matkaan mukaan. Siinä oli keskellä kauppaa iso puutarha tuoleineen, minä siinne istumaan ja katselemaan ihmisiä. Aloin sitten kasseistani kaivelemaan kameraa, mutta enhän sitä löytänyt. Pian olikin kaikki tavarat siinä tuolilla ja minä etsin. Kun siihen ilmestyi joku tumma lihavahko nainen ja kysyi ystävällisesti: Onko minulla kaikki hyvin? Katsoin häntä ja sanoin: Kyllä on, voin aivan hyvin, kiitos. Tavarat kasseihin äkkiä ja lähden siitä pois, nainen jää istumaan ja katselemaan minun 5

6 lähtöä. Harmitti, että kamera hävisi. Sain ostokseni tehtyä ja vasta sitten päähäni pälkähti kuinka pääsen laivalle. Olin onneksi kirjoittanut osoitteen paperille. Niinpä kävelin ulos. Eihän siellä mitään taksia ollut. Ulos tuli myös se sama nainen, joka kyseli vointiani. Minä hänelle näyttämää osoitetta ja pyysin jos hän voisi soittaa taksin. Hän katsoo lappua, hymyilee leveästi ja sanoo: Nyt minä ymmärrän, sinä olet laivatyttö. Vastaan: Niin minä olen. Ilmeeni varmaankin kertoi, että soita nyt, älä enempää ala. Hän soitti ja selvitti tilanteen taksikeskukseen. Kiitin naista ja jäin odottamaan autoa. Pian taksi suhahti paikalle ja pääsin laivalle. Kaunis kiitos, sille naiselle. En nähnyt laivaan tullessani ketään joka mainitsisi tavaramäärästä jotakin. Niinpä juoksin hyttiini suorinta reittiä. Hetken siinä levättyäni, menin messiin syömään ja näin Kössin ja stujun. Päätimme lähteä maihin. Löysimme pian itsemme ravintolasta iltaa istumassa ja syömässä. Salamat välähteli vähänväliä ja pikkuisen sateli, mutta ilta oli hauska. Tarina jatkuu seuraavassa jaksossa... Kuvat: - Kotiin lähettämäni postikortti - Atlantilla -81 Mestari, puolikas, Jonny istuu oli Ville 6