Torstai 4.6. Reitti: Halikko - Torva (auto/laiva/auto) Torva - Valga pyörillä, 30 km.

Transkriptio

1 MATKAKERTOMUS Salon Samoojien pyöräretki Viroon ja Latviaan Torstai 4.6. Reitti: Halikko - Torva (auto/laiva/auto) Torva - Valga pyörillä, 30 km. Herätys klo 4:30, kahvit suihin ja Salon Tilausmatkojen talleille Halikkoon. Pyörien ja reppujen lastaus ja nokka kohti Helsinkiä. Satamassa ajo laivaan, pyörät kasaan ja ruokasaliin aamupalalle. Tallinnassa klo 11:00, ajo ulos ja pyörien sekä reppujen pakkaaminen taas autoihin. Suunta otettiin kohti Torvaa, n 250 km, kahvitauko Viljandissa. Torvassa hypättiin pyörien selkään ja retki todella alkoi. Kevyt aloitus, n 30 km Valgaan hotelli Metsiskseen. Paikka oli tuttu, yövyttiin siellä vuoden -13 pyöräretkellä. Tie oli hyvää asfalttia, mutta kesä näytti heti alkuun tyylinsä, kovaa vastatuulta. Illalla suihkuttelu, ruokailu ja taisi korttiköörikin kokoontua. Maija ja Kalle Lippu ojennukseen ja matka voi alkaa. Haikara, uskollinen seuralainen.

2 Perjantai 5.6. Reitti: Valga - Smiltene Gulbene, 120 km Aamu valkeni pilvisenä ja viileänä. Siis pitkäpunttista jalkaan ja aamupalalle. Ravintola oli kuin eläinmuseo, täytettyjä ilveksiä ym. ja seinillä seepran ja muiden taljoja. Vieläkin jäi askarruttamaan seepran pohjaväri. Aamupalan jälkeen liikkeelle 8:45. Kärkiryhmä oli vähentynyt yhdellä, siis meitä ilmestyi lähtöviivalle vain viisi. Poljettuamme vajaan kilometrin kaupungin läpi pysähdyimme täyttämään juomavarastojamme RIMI Supermarkettiin. Sepolta kysyessäni Latvian rajaa Seppo osoitti kädellä sadan metrin päässä olevia mustavalkoisia tolppia ja siinä se oli. Rajan ylitys onnistui ja ei kun kovaan sivutuuleen polkemaan. Alkumatka kovassa sivutuulessa, mutta sitten alkoivat pitkät ja jyrkät nousut. Katseltavaa oli pelloissa ja metsissä. Haikaroita riitti joka puolella, pesissä pilkotti yksi tai kaksi pientä päätä. Yksi haikara luuli varmaan meidän eksyneen, kun opasti meitä edellä lentäen ja välillä laskeutuen tielle. Vetäjää vaihdettiin säännöllisesti. Loppumatkasta minä ja Seppo vaihdeltiin kärjessä. Matkan pituus alkoi jo tuntua naisten eri ruumiinosissa. Yritin Sepon kanssa piristää ryhmäämme välillä aika levottomillakin jutuilla. Smiltenessä löysimme varjoisan ja halvan ruokapaikan, joten jarrupalat kiinni vanteisiin ja syömään sekä juomaan. Ja mäkistä ja epätasaista asfalttia riitti ja peräpäät kiitti. Mutta lopulta alkoi Gulbene lähestyä, ykkösryhmä odotteli risteyksessä, joka erkaantui päätiestä, koska sovittiin lähdössä suunnanmuutoksissa aina stoppi. Saimme odotella aika tovin, kun muut olivat tutkineet karttaa ym. hidastuksia. Lopulta kaikki oli koossa ja kaikki 18 pyöräilijää yhdessä loppumatkan hotelliin. Saavuimme myöhässä arvioidusta ajasta, mutta pyörät lukkoon, laukut huoneisiin ja ilman suihkua käveltiin kadun toiselle puolelle syömään klo 19:30 kanaa ja perunaa. Sitten takaisin hotelliin, pesulle ja nukkumaan. Ihmettelin miksei kukaan ehdotellut kortinpeluuta. Uni taisi tulla kaikille kesken iltarukouksen. Toivottavasti jatkossa tiet ovat paremmassa kunnossa ja vain alamäkeä. Tällaisia muisteli ensikertalainen Timo

3 Lauantai 6.6. Reitti: Gulbene Madona, 60 km Aurinko lämmitti mukavasti, kun aamulla kokoonnuimme hotellimme vieressä olevaan puistoon. Suihkulähteen solistessa nautimme Sinikan viereisestä leipomosta ostamia herkullisia viinereitä. Aamupalan jälkeen matkaan. Odotettavissa oli puolta lyhyempi taival kuin edellisenä päivänä, Madonaan oli matkaa 60 km. Sää oli muuten mainio, mutta vastatuuli (n. 25km/h) ja mäkinen maasto pisti polkijat välillä ähisemään. Lisäksi reitille osui paljon tietöitä, joissa piti välillä edetä pyörää taluttaen. Matkalla poikkesimme Jaungulbenessa linnan pihalla sekä Dzelzavassa jätskillä. Osa porukasta kävi myös Cesvainessa linnaa ihastelemassa. Pyörät vietiin Hotel Madonan alakerran kuivaushuoneeseen ja sitten syömään. Kaupungissa oli monia tapahtumia, paraati, ralli sekä jokin musiikkitapahtuma. Kävimme pienellä kävelyllä, korttirinki kokoontui hotellin aulaan ja sitten nukkumaan. Päivi ja Jari Jätskitauko Dzelzavassa Madonassa oli musiikkitapahtuma.

4 Sunnuntai 7.6. Reitti: Madona - Vespiebalga - Cesis, 90 km On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain Aamumme oli pilvinen, tuuleen olimme jo tottuneet lähtiessämme polkemaan kohti Cesistä. Taukopaikalla, 20 km ajon jälkeen, pysähdyimme huoltoasemalle. Aurinkokin kurkisti pilven takaa. Kahvittelun jälkeen mielialat olivat positiiviset. Pyöräilijät ja pyörät olivat kunnossa. Vaan eipä osattu arvata! Mitä edessä odotti! Vielä pidempiä ja vielä uuvuttavampia nousuja. Osa reissaajista nousi pyörältä kävelemään, pyörää työntäen. Pirkko törmäsi ampiaiseen ja sai piston huuleensa. Onneksi hänellä oli lääkkeet laukussa. Pienen pysähdyksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Ohittelimme matkaa tehdessämme pieniä kyläkeskuksia. Kirkkokin löytyi yhdestä kylästä. Kävimme jo perinteiseen tapaan kirkossa laulamassa Suvivirren (Maijan heleä ääni vain puuttui). Matka jatkui ylämäkiä polkien kohti Latvian korkeinta kohtaa Brezgaa, Kalnsia, 255 m merenpinnasta. Klasukin takaporukasta tokaisi elämänsä olleen pelkkää alamäkeä, mutta nyt ylämäet ovat alkaneet. Samalla alkoivat tietyöt, kivineen, kuoppineen ja pölyineen. Tämä pätkä ilmoitettiin olevan 8 km. Saavuttiin kuitenkin noin 90 km polkemisen jälkeen Cesis nimiseen kaupunkiin ja siellä Tigra hotelliin. Yhden huoneenvaihdon, suihkun ja ruokailun jälkeen nukkumaan. Huomiseen... Leena, Arja ja Marja = kolmoset Pieni kirkko matkan varrella, jossa lauloimme perinteisesti suvivirren. Huilitauko rankan ylämäen jälkeen.

5 Maanantai 8.6. Reitti: Cesis Limbaze, 71 km Priekulin hotellin rappusilla otettiin ryhmäkuva. Onnittelulaulu raikui Klasulle. Pyöräilimme Cesisiin. Ensin kauppaan täydentämään retkieväitä. Keskustassa pidettiin noin tunti vapaata. Katseltiin Cesisin linnakompleksia, Maija-puistossa asuvaa mustaa joutsenparia jne. Poljettiin vanhan kaupungin läpi Limbaziin menevälle tielle. Tie oli tähänastisista teistä parhain. Puolipilvistä ja vastatuulta. Sitten alkoi tuskainen 3,5 km tietyömaa jälleen kerran. Tämän jälkeen olikin uutta tietä ja tasaista asfalttia. Loppumatka hotellille 4,5 km oli jälleen soraa. Istumalihakset olivat kovilla. Maittava illallinen majapaikassa Meza Salassa huuhtoi teiden hankaluudet pois, viimeistään saunassa. Riitta ja Seppo Cesisin linnan rauniot. Maija-piston joutsenet.

6 Tiistai 9.6. Reitti: Limbazi Kabli, 80 km Aurinkoinen, mutta viileä (+11) aamu, eli uusi päivä alkoi. Aamupala oli runsas, puuro maistui parhaimmalta tällä matkalla. Lauloimme päivänsankarille onnittelulaulut! Majapaikan pitäjä sai myös laulut suomeksi ja englanniksi merkkipäivän johdosta. Laukut pyörään ja matka alkoi. Noin kilometrin sakkorinki tehtiin heti alkumatkasta, siitäkin selvittiin. 12 km:n pätkä hiekkatietä heti aamusta ja pöly lensi niin että meinasi tukehtua, toiset autot hiljensivät kuitenkin kiitettävästi. Korgenen ja Salacgrivan välinen osuus oli erittäin kivistä hiekkatietä. Luulimme, että tietyöt olivat siinä, mutta matka jatkuikin ns. extreme-lajin merkeissä. Ajoimme kilpaa yhtä kaistaa kuorma-autojen kanssa korjauskohdilla. Päästyämme vihdoinkin turvallisesti Ainaziin, Latvian ja Viron rajan tuntumaan. Vietimme lepohetken ja nautimme erittäin makoisan päivällisen. Ravintolan omistaja kuvasi pyöriämme (olihan meillä Suomen lippujakin mukana) ja myös meitä. Jatkoimme ihastuttavaa rantatietä pitkin Viron puolella n. 20 km leppoisassa iltaauringossa kohti majapaikkaamme Kablia. Kaksi pyöräilijää olikin saapunut jo paikalle, jossa odotti lämmin sauna ja löytyipä sieltä uima-allaskin. Ilta-auringon lämmittäessä olikin hienoa istuskella ja nauttia myös grillin antimista sekä käydä meren rannalla katsomassa vaahtopäisiä aaltoja. Päivän mottona oli PPP. Taisi siellä myös "pokeriporukka" olla pitkästä aikaa koolla! Olimme aivan meren rannalla, jossa muutaman sammakon kurnutus kuului illan hämärtyessä. Meren kohina tuuditti "väsyneet" matkalaiset uneen. Kiitos tästä päivästä! Arja, Pirkko ja Annikki, extreme matkaajat Tietyömaalla pyöräilyä. Ravintola Ainazissa. Majapaikka Kablissa.

7 Keskiviikko Reitti: Kabli/Tuisuliiva Viljandi, 95 km Päivä alkoi jo vähän unohtumaankin päässeellä aamujumpalla. Esa ja Klaus täydensivät ruokavarastojaan lähileipomon piirailla ennen matkaan lähtöä. Matka alkoi nyt ensimmäistä kertaa myötätuulen avustamana. Heti ensimmäisen pysähdyksen aikana huomattiin, että Leenan pyörän takakumi (päällirengas) oli jotenkin vaurioitunut. Ajelimme noin 40 km. Pysähdyimme Kilinga-Nömmessa ravitsemaan itseämme. Leena lähti etsimään apua rengasongelmaan, joka oli matkan aikana pahentunut. Rengas jouduttiin vaihtamaan paikan päällä omatoimisesti Kallen toimesta. Siirrettiin Leenankin laukut Jarin kuljetusvaunuun, joka oli jo melkoinen näky, koska sinne oli pakattu ennestään myös Maijan laukut Jarin ja Päivin laukkujen päälle. Tästä eteenpäin matka jatkui leppoisasti myötätuulen avustaessa matkalaisia. Vielä loppupuolella iso alamäki, jossa Annikki kuittasi yli 50 km/h nopeuden. Ja jottei totuus olisi unohtunut vielä yksi ISO ylämäki ennen Viljandia. Hotelliin saavuttuamme veimme pyörät hissillä yksitellen kolmannen kerroksen kokoustilaan. Sitten pesulle ja illallispöytään. Klaus ja Esa kävivät vielä illan päätteeksi karaokebaarissa. Ensimmäinen helppo päivä tällä matkalla. Klaus ja Esa Viljandin kirkko Unohtunut haitari Viljandissa Annikki, Arja ja Pirkko Viljandissa.

8 Torstai Reitti: Viljandi Tallinna Halikko Loppumatka tehtiin autoilla/laivalla/autoilla suunnitelman mukaisesti. Ryhmä HUKKAKAURA: Maija, Kalle, Timo, Raija, Päivi, Jari, Arja, Marja, Leena M. Riitta, Seppo, Annikki, Arja, Pirkko, Esa, Klaus, Sinikka ja Leena A. Pyöräilijät ryhmäkuvassa Priekulin hotellin rappusilla. Tämän kertomuksen kuvat on ottanut Annikki Heikkinen.