Batticaloa, Sri Lanka

Transkriptio

1 Sivu 1 / 8 Teksti Taru Korja - kuvat Markku Korja Batticaloa, Sri Lanka Team Finland, yhdeksän optisen alan ammattilaista, työskenteli lokakuussa Sri Lankan itärannikon Batticaloan kaupungissa. Matka tehtiin Vision for All Finlandin nimissä ja yhteistyökumppaneina olivat Kirkon ulkomaanapu sekä paikallinen hyväntekeväisyysorganisaatio Sewalankajärjestö. Teimme kahden viikon aikana neljän optikon voimin yli 1500 näöntarkastusta alueen vanhusväestölle ja luovutimme srilankalaisille 2300 paria suomalaisten entisiä silmälaseja. Lisäksi työhön osallistui kymmenen paikallista työntekijää tulkkeina, kirjureina ja merkinnäyttäjinä. Valmistelut Vision for All Finland on puolueeton ja sitoutumaton yhdistys, joka on perustettu Suomeen Ruotsissa VFA on toiminut vuodesta 1995 ja sen nimissä on tehty yli 80 avustusmatkaa lähinnä Väli-ja Etelä-Amerikkaan. VFAn tarkoituksena on viedä kehitysmaihin näönhuoltopalveluita, kuten vanhoja silmälaseja. Yhdistyksellä ei ole palkattua henkilökuntaa ja kaikki työ tehdään vapaaehtoisvoimin. Yhdistyksen ensimmäinen suomalaisten tekemä silmälasien vientimatka tehtiin lokakuussa 2009 Sri Lankaan. Mutta sitä ennen oli tapahtunut paljon. Pieni suomi-tamili-sanasto kiitos nandri tervehdys- vanakam silmä kan kaukolasit waasi pu kanaadi lukulasit dhuura te ge kanaadi huono malaga hyvä larga alaspäin khyyle ylöspäin meele oikealle validu vasemmalle i dadu yksi onnu kaksi rendu Vision for All Finland järjestää talkoita, joissa lahjoitetut silmälasit valmistellaan uuteen elämään. Tämän vuoden aikana on pidetty vapaaehtoisvoimin yhdeksän talkoopäivää, joissa lahjoitetuille silmälaseille tehdään kuntotarkastus, lasit pestään ja kuivataan huolella. Pesu- ja huoltotoimenpiteiden jälkeen lasit mitataan ja merkitään. Pluslasien voimakkuudet merkitään pussin päälle mustalla tai sinisellä tussilla ja miinuslasit punaisella. Moniteholinsseille kirjoitetaan pussiin lapulle voimakkuudet ja add. Systemaattisesti merkityt lasit on helppo lajitella voimakkuuksien mukaan ja lasien jako kohdemaassa on tehokasta. Syyskuun talkoopäivässä aiemmin ruotsalaisten matkassa ollut optikko Hanna Lappalainen opetti näöntutkimisen flipper- eli kääntölaseilla. Flippereiden avulla tutkimus sujuu nopeasti. Hannan assistenttina ollut Anni Pasila kertoi omia kokemuksiaan silmälasien jakamisesta kohdemaassa.

2 Sivu 2 / 8 Talkoopäivässä kaikki optikot varustettiin matkaan; jokainen sai näkömerkkitaulun, kädessä pidettävät E-kirjaimet, tutkimuslappuja noin 600 per optikko sekä 130 silmälasiparin valikoiman. Blue 1 oli kuljettanut syyskuussa Batticaloaan 50 kiloa silmälaseja. Kun jokaisen matkalle lähtijän matkalaukkuun pakattiin lisäksi noin kuusi kiloa silmälaseja, omat matkavarusteet saivat painaa vain 14 kiloa. Käsimatkatavaroissaan optikot kuljettivat 3 5-kiloiset tutkimusvälineensä eli linssilaatikot. Mukaan otettavien silmälasien määrät ja voimakkuudet laskettiin tarkasti excel-taulukkoon syötetyn kaavan perusteella. Kaava on tehty Ruotsista saatujen useiden silmälasireissujen tulosten perusteella. Jokaisesta tutkimuksesta tehdään refraktiotuloslappu, johon vielä kirjataan, mitkä lasit ja kuinka monet lasit on luovutettu. Monitehot eivät läheskään aina sovi edelleen luovutettaviksi, koska tutkittava ei näekään niillä. Sen sijaan hänelle annetaan sekä kauko- että lähilasit. Jokaisen matkan aikana tai jälkeen tehdään tarkat analyysit, mitä vietiin, mitä luovutettiin, mitä jäi uupumaan ja mitä oli liikaa. Näin pystytään jatkuvasti tarkentamaan laskelmia vietävien silmälasien voimakkuuksista ja määristä, ottaen huomioon tutkijoiden määrä ja tutkimuspäivien määrä. Silmälasien kierrätys Jos haluat auttaa ja kerätä käytettyjä silmälaseja, liity mukaan Vision for All Finlandin toimintaan. VFA toimii puolueettomana tahona ja kaikki ovat tervetulleita auttamaan kehitysmaiden vähävaraisia. VFA puhdistaa, huoltaa ja mittaa kaikki lasit. Rokotukset Jokainen matkalainen oli laatinut itselleen rokotusohjelman ajoissa. Tietyt rokotukset oli otettava jo elokuussa, jotta kaikki olisi valmista ennen reissua. Ryhmämme otti hieman erilaisia rokotuspaketteja riippuen neuvojatahosta. Ohjeiden ristiriitaisuus hämmensi. Joku ei ottanut lainkaan malarianestolääkitystä, joku otti kolerarokotuksen, jota työterveyshuolto suositteli nimenomaan heikkovatsaiselle. Jotkut olivat ottaneet keltakuumerokotuksen. Jäykkäkouristus ja polio kaipasivat boosterit samoin hepatiitti A ja B. Lavantauti- ja japanintautirokotuksistakin keskusteltiin. Näönhuoltohanke Näöntarkastukset ja silmälasien luovutushanke oli suunnattu erityisesti iäkkäämmälle väelle, joka tavoitettiin paikallisten vanhusten yhdistysten kautta. Paikallisena toteuttajana oli Ulkomaanavun srilankalainen yhteistyökumppani Sewalanka-järjestö. Hanke toteutettiin Sri Lankan itärannikolla Batticaloan kaupungissa ja sen lähikylissä, jotka ovat Sri Lankan köyhimpiä seutuja. Alueella on käyty tuhoisia taisteluja yli kahdenkymmenen vuoden ajan, ja se kärsi pahoin viiden vuoden takaisessa tsunamissa. Väestö on joutunut useasti pakenemaan kodeistaan, ja palatessaan aloittamaan taas alusta kirjaimellisesti tyhjin käsin. KUA on osallistunut avustustyöhön Sri Lankan itärannikolla vuoden 2004 tsunamista lähtien. Parhaillaan KUA on mukana muun muassa hankkeessa, jonka tavoitteena on vahvistaa alueen ihmisten ja yhteisöjen keinoja vähentää tulevien katastrofien vaikutuksia.

3 Sivu 3 / 8 Ryhmämme muotoutuu lentokentällä. Matkaan Reissumme alkoi Helsinki Vantaan lentokentältä varhain sunnuntaiaamuna paljon ennen auringonnousua. Tiimimme jäsenet saapuivat Oulusta, Raumalta, Kouvolasta, Hämeenlinnasta ja Helsingistä, yksi tuli Norjasta. Olimme Kirkon ulkomaanavusta saaneet ennakkoon täytettäväksi paperit, johon kirjasimme mukanamme olevat laitteet ja vempaimet. Tullissa me kaikki neljä optikkoa menimme peräjälkeen samalle laitteelle, ettei jokaisen tarvitsisi selittää asioita alusta alkaen. Ja aivan oikein. Ensimmäinen käsimatkatavara linssilaatikkoineen läpivalaistukseen ja töks. Siihen hihna pysähtyi. Useamman virkailijan voimin syynättiin ihmeissään, mitä monitorissa näkyi. Kun yksi optikko avasi linssilaatikon ja antoi meriselityksen, muiden kohdalla todettiin: samanlainen. Antaa mennä. Ensin lento Frankfurtiin. Siellä odotusta 5 tuntia ja sitten Colomboon lento UL 554, joka kesti 10 tuntia. Saavuimme Colombon lentokentälle aamuvarhaisella kello viiden aikaan. Jokaiselta maahantulijalta mitattiin lämpökameralla lämpö, täytimme maahantuloilmoitukset ja saimme viisumit. Kaikkien matkatavarat löytyivät ja rahanvaihdon jälkeen yksi euro oli noin 167 rupiaa kiiruhdimme tungoksessa ulos lentokenttärakennuksesta. Ilma oli mähkeä, kuuma ja kostea, väkeä oli ihan hirvittävän paljon. Jostakin vaan ilmestyivät tummat kuljettajamme, jotka ottivat matkatavaramme ja meidät mukaansa. Matkassamme mukana ollut KUA:n asiantuntija Merja Luukkanen osasi kysellä ja täsmentää oikeita asioita. Ennätimme vielä tarkistaa ennakkoon saamamme autojen rekisterinumerot ja kuljettajien nimet. Kaikki täsmäsi. Yritimme viritellä juttua englannin kielellä. Joku osasi englantia hieman ja joku ei. Kolme pikkubussia valmiiksi ja matkaan. Ensimmäinen aamumme Sri Lankassa oli valjennut. Perille itärannikolle Tiesimme, että ajomatka kestäisi tuntia riippuen armeijan tarkastuspisteiden määrästä. Kukaan ei uskaltanut ajatella, miltä ajomatka tuntuisi. Tiet olivat kapeita, erittäin huonokuntoisia, liikenne kaoottinen ja vielä vasemmanpuoleinen. Pikkubusseissa oli huonot jousitukset eikä kahdessa autossa ollut ilmastointiakaan. Äänitorvet olivat kunnossa ja ahkerassa käytössä. Notkuimme ja heiluimme ensimmäiset kolme ajotuntia. Autojen sivuikkunat olivat auki, joten sieltä tuli ilmaa, hienoa hiekkaa, pölyä ja savua nielun täydeltä. Pysähdyimme aamiaiselle autioon, mutta uudenaikaiselta näyttävään taloon. Aamupalaksi oli tarjolla kylmää voimakkaasti maustettua riisiä, vieraan makuista kylmää kalaa, ehkä kanaa ja jotakin muuta. Kananmunia paistettiin odottaessa, joten jokainen otti molemmin puolin paistettuja munia. Tuoreet pienet banaanit maistuivat uskomattoman makeilta ja hyviltä. Niitä meni melkoinen määrä. Muuten ruokamäärät jäivät pieniksi. Ja matka jatkui.

4 Sivu 4 / 8 Yhtä aikaa pimeän kanssa saavuimme hotelliin. Vastaanotto oli ystävällinen, mutta avaimien jako yhtä sekamelskaa. Loppujen lopuksi pääsimme matkalaukkujen kanssa huoneisiin. Huoneissa oli minimivarustus, mutta katossa oli koukku moskiittoverkkoja varten. Tuntui hienolta. Vielä illalla tapasimme Sewalanka-järjestön edustajat ja sovimme tulevien päivien ohjelmasta. Sewalanka oli hoitanut meille KUA:n ennakko-ohjeiden mukaisesti tutkittavat Elderly Societyn jäsenistä, tulkit ja kaiken tarpeellisen. Sewalanka oli suunnitellut meille aikataulut ja kohteena olevat kaupungit kahdelle viikolle. Ryhmämme oli valmis yöpuulle kello 20. Työt alkavat Tiistaina olimme kaikki aamiaisella kello 8. Valkoista leipää, marmeladia, voita ja paistettuja munia jokaiselle. Kahvikannun ja teekannun sisällöistä emme saaneet selvää tuoksun emmekä maun perusteella, mitä oli missäkin. Mutta mitäpä sillä väliä! Vielä laatikollinen pullovettä autoon ja matkaan. Kaikilla oli yllään putipuhtaat valkeat paidat. Näytimme tosi ammattilaisilta. Ensimmäinen kohteemme oli melko lähellä Batticaloan keskustassa Kattankudyssa. Tutkimuspaikkamme oli Hitsbullahin Cultural Hall. Vastaanotto oli lämmin ja väkeä oli aamusella paikalla joitakin satoja. Esittäydyimme ja aloimme miettiä, miten tutkimuspaikat rakennetaan. Pikkubusseista purettiin silmälasilaatikot, assistentit ottivat esille silmälaseja ja ryhmittivät ne voimakkuuksien mukaan suoriin riveihin. Muutama lisäpöytä tuotiin ja homma alkoi olla valmista. Jos ei päässyt tuolille, tutkittiin lattialla. Me optikot keskityimme miettimään, miten järjestää tutkimuspaikkoja ja etäisyyksiä, miten kiinnittää näkömerkkitaulut ja miten saada rutiinit sujumaan. Tarvitsimme lisää tuoleja. Jokainen optikko tarvitsi neljän tuolin keskittymän. Yksi tuoli optikolle, toinen tulkille, kolmas tutkittavalle ja neljäs linssilaatikolle. Selostimme tutkimusapulaisinamme toimineille paikallisille naisille optotyyppien näyttämisen idean, jaoimme merkinnäyttäjät ja tulkit. Neuvoimme, miten he esitäyttävät jokaisen kanssa tutkimuslapun, johon merkitään nimi, ikä, sukupuoli, osaako tutkittava lukea vai ei ja toive näkemiselle kauas vai lähelle. Hitaasti oivalsimme jutun juonen. Vaikka tutkisimme kuinka kauan, jono ei loppuisi. Autettavia oli enemmän kuin milloinkaan voisimme auttaa.

5 Sivu 5 / 8 Hanna näytti meille ensikertalaisille, kuinka näöntutkimus sujuu näissä olosuhteissa. Muutama sana oman tulkin kanssa, haimme yhteiset lauseet ja sanat. Ennakkoon opiskelemamme tamilin kielen sanat tarvitsivat täsmennystä. Ensimmäinen tutkittava tuolille. Ja siitä se sitten lähti. Taukoja emme juuri pitäneet, vettä joimme paljon, kuumuus oli pökerryttävä +43 astetta. Pidimme mahdotonta vauhtia. Kahdeksan työtunnin jälkeen jokainen optikko oli tehnyt yli 60 tutkimusta, ensimmäisenä päivänä yhteensä 248 tarkastusta ja luovutettujen lasien määrä oli lähes 400 paria. Halliin jäi silti useita satoja tutkittavia seuraavalle päivälle. Hitaasti oivalsimme jutun juonen. Vaikka tutkisimme kuinka kauan, jono ei loppuisi. Autettavia oli enemmän kuin milloinkaan voisimme auttaa. Jossakin kohdassa on vain laitettava odottavien jono poikki. Se oli meille kova paikka. Optikko Eveliina tutkii flipperillä. Illalla söimme saman pöydän ääressä ja keskustelimme päivän kokemuksista. Olimme tosi väsyneitä, mutta onnellisia. Autetut olivat olleet mahdottoman kiitollisia ja onnellisia uusista laseistaan. Paikallinen optikko oli ollut suureksi avuksi, kun tutkittaville piti selittää moniteholasien toimintaperiaatteita. Lasien luovutuksessa ei ollut käytettävissä tulkkeja. Tämä rouva valitsi mieluummin sarinsa väriin kuin kasvojensa kokoon sopivan kehyksen. Aloimme muotoutua yhdeksi tehokkaaksi ryhmäksi, viihdyimme yhdessä ja meillä oli hauskaa. Jaoimme kokemuksia ja kannustimme toinen toisiamme. Jaksaminen vaati ponnisteluja, koti-ikävät piti käsitellä pois, huonosti nukutut yöt, torakat ja muurahaiset vaativat oman osuutensa. Rotta naposteli kameralaukun sivutaskun tuhannen paloiksi löytäessään energiapatukan. Vedessä nähtiin oikea krokotiili. Lukuisat armeijan maastopukuiset miehet aseineen teiden varsilla pelottivat. Naisten heikko asema askarrutti. Uudet elämykset, kokemukset ja näkökulmat täyttivät ajatukset. Terapiaistuntoja riitti jokaiselle illalle. Olimme kuitenkin yöpuulla jo iltakahdeksalta ja seuraavana päivänä aamupalan jälkeen seitsemältä valmiita valloittamaan seuraavan kylän, joka olisi Kattankudy, Vaharai, Kirankulam, Kallady tai Kiran.

6 Sivu 6 / 8 Banderollit kertoivat: Täällä tutkitaan näkö ja annetaan silmälasit. Käsidesin käytössä harjaannuimme tehokkaiksi ja sitä kului litrakaupalla. Ainoa vapaapäivämme oli sunnuntai ja silloin menimme rannikolle mukavien autonkuljettajiemme kanssa tutustumaan paikalliseen viikonlopun viettoon. Rannalla kaikki menivät mereen arkivaatteet päällä. Siellä he seisoskelivat ja keskustelivat. Aurinkoa oli yllin kyllin valkonahkaisille suomalaisille. Näöntutkiminen Jokaisessa kylässä tutkimuspaikka oli erilainen. Teimme tarvittavat toimenpiteet, teippasimme näkömerkkitaulut ja laitoimme paikat valmiiksi. Taloissa ei ollut ilmastointia, ei tuuletusta eikä ikkunoitakaan. Assistentit ottivat pöytiä ulos ja asettelivat kehykset niille. Olimme usein kaikki neljä optikkoa vierekkäin ja tutkimme rivissä ihmisiä. Ympärillä hääri paljon ihmisiä ja puheen meteli oli välillä estää tutkimukset. Kun ei kuullut edes omaa ääntään, ei voinut kuulla tulkinkaan ääntä. Jonotus ilmoittautumiseen, tutkimukseen ja lasien luovutukseen saattoi viedä päivästä jopa kymmenen tuntia.

7 Sivu 7 / 8 Tutkittavilla esiintyi paljon uv-säteilyn vaikutuksesta kehittynyttä harmaakaihia eli cataractaa ja vapaat visukset jäivät huonoiksi. Joillekin oli tehty cataractaleikkaus ja asetettu intraoculaarilinssi. Silmälaseja ei köyhissä kylissä ollut juuri kenelläkään. Tutkimme vapaan visuksen ensin neljälle metrille. Jos sinne asti ei näkynyt, merkinnäyttäjä otti irrallisen E-kirjaimen ja tuli yhden metrin päähän. Siitä sitten edettiin linssimuutoksilla metri kerrallaan neljään metriin ja pienempiin merkkikokoihin. Saimme hyviäkin tuloksia. Tutkittavat olivat kiitollisia ja onnellisia, kun visukset paranivat. Puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka saivat lukunäkönsä takaisin. Lähitestinä käytimme paikallista sanomalehteä. Kuten tulkkini usein henkäisi tutkimuksen loppuhuipentumassa eli kun laitoin sopivan addin koekehykseen: Hän lukee! Se oli suuri hetki. Kummastusta herätti tutkittavien erikoinen pään pyöritys. Päätä pyöritettiin kahdeksikon muodossa, ei nyökytellen. Me tulkitsimme sen alussa kielteisyyden ilmaukseksi, mutta päivien kuluessa opimme jo odottamaan pään vauhdikasta kahdeksikkopyörittämistä. Kaikki hyvin! Kokemukset Hanke oli hieno ja kokemukset olivat mahtavia. Talkoopäivässä puhdistettu, mitattu ja pussitettu silmälasipari sai uuden elämän ja kohdemaassa paikallinen kalastaja, maanviljelijä tai äiti sai näkönsä takaisin. Tarinat olivat liikuttavia ja pökerryttäviä. Ihmisten kiitollisuuden määrälle ei ole olemassa mittayksikköä. Tässä hommassa tietää todellakin auttavansa ja suomalaisten luovuttamat silmälasit löytävät perille varmasti. Tämä oli ensimmäinen matkani humanitaarisessa projektissa, mutta ei suinkaan viimeinen. Sri Lanka silmälasitulokset Näöntutkimus tehtiin 1500 sri lankalaiselle ja laseja luovutettiin yli 2300 kappalet- ta, joista pluslaseja oli 80 % ja miinuslaseja 20%. Osa tutkituista sai sekä kauko- että lähilasit. Tutkituista miehiä oli 51 % ja naisia 49 %. Nuorin tutkittu oli 8- vuotias ja vanhin 93- vuotias. Lukutaitoisia oli kolmannes ja lukutaidottomien osuus oli 70 % ja luovutetuista laseista oli lähikatseluun yli 50 %. Oikea silmä oli dominoiva 63 % ja vasen silmä 35 %. Kaikilta emme saaneet selvi- tettyä dominoivaa silmää.

8 Sivu 8 / 8 TEAM FINLAND Hanna, Eppu, Tuija, Anni ja Taru Jukka, Markku, Anni, Elina ja Terhi Nandri - kiitos!