Kuntien toimintatapoja koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä

Transkriptio

1 Terhi Asikainen Kuntien toimintatapoja koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä Ongelman täsmentäminen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arviointi Opinnäytetyöt, Rakennusterveys 2016

2 TERHI ASIKAINEN Kuntien toimintatapoja koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä Ongelman täsmentäminen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arviointi Opinnäytetyöt Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2016 Aihealue: Rakennusterveys

3 Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

4 TIIVISTELMÄ: Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, miten kunnissa täsmennetään koulujen sisäilmaongelmia alustavien selvitysten jälkeen sekä kuinka niistä johtuva toimenpiteiden kiireellisyys arvioidaan. Kiireellisyyden arviointi tehdään alustavien selvitysten, ongelman määrittämisen ja lisäselvitysten avulla. Opinnäytetyö toteutettiin valtakunnallisena web-kyselynä sekä haastattelemalla yhden Etelä-Suomen kaupungin sisäilmatyöryhmän jäseniä. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Asuinympäristö ja terveys -yksikkö. Opinnäytetyö osoittaa, ettei suurimmassa osassa Suomen kunnista ole ohjeistusta tai yhtenäistä linjaa korjattavien kohteiden priorisointiin, kun korjattavia kohteita on useita. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että yhteinen näkemys ongelman selvittämiseen olisi helposti löydettävissä. Kiireellisyyden arviointi lähtee usein liikkeelle tilan käyttäjien terveydentilan muutoksista ja lisääntyneen oireilun perusteella. Sisäilmaongelman arvioinnin täsmentäviä tutkimuksia tehdään enimmäkseen tapauskohtaisesti, kokonaisuus huomioiden ja riippuen aikaisemmista selvityksistä. Vastausten perusteella osa Suomen kunnista ei ole hankkinut ajantasaista tietoa sisäilmaan liittyvien ongelmien selvittämiseen. Kyselyn perusteella voidaan todeta, että kunnat noudattavat pääosin terveydensuojelulakia ja Sosiaali- ja terveysministeriön asetusta asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. Näiden mukaan terveyshaitta on arvioitava kokonaisuutena siten, että altisteen toimenpiderajoja sovelletaan huomioiden altistumisen todennäköisyys, toistuvuus, kesto, mahdollisuus välttyä altistumiselta tai poistaa haitta, haitan poistamisesta aiheutuvat olosuhteet, sekä muut vastaavat tekijät. AVAINSANAT: Koulu, altistuminen, sisäilmaongelma, terveyshaitta, sisäilmatyöryhmä, riskinarvio, selvittäminen

5 ABSTRACT: The purpose of this thesis was to study, how municipalities assess/ evaluate the indoor air problems of schools after preliminary studies and how do they determine their urgency. Urgency is based on preliminary studies, definition of the problem, and additional studies. This thesis was carried out by a national web survey and by interviewing members from one of Southern Finnish city s indoor air working committee. This thesis is worked under the National Institute for Health and Welfare s Living Environment and Health unit. Based on this study the majority of municipalities don t have guidance or uniform principles when there are multiple targets in need of renovation. However, most of the respondents thought a common view could be easily found. Evaluating the issues emergency it is usually initiated by the user s health deterioration or the increase of symptoms. Additional studies of indoor air problems are mostly done case-by-case, observing the entity, and taking into account the previous statements. Based on the replies part of Finnish municipalities haven t acquired up-to-date information in diagnosing problems related to indoor air. Based on the survey municipalities are mainly in line with the law of Health Protection and the regulation of the Ministry of Health on health conditions at home and other living space as well as social welfare and the qualifications of external experts. According to these, health hazards must be evaluated as a whole, so that the action border of a certain exposure agent is applied taking in to consideration the probability, frequency, duration of exposure, possibility of avoiding exposure or removing hazard, circumstances in result of elimination of the hazard and other similar factors. KEYWORDS: School, exposure, indoor air problem, health hazard, indoor air quality working group, risk assessment, negotiation

6

7 Esipuhe Opinnäytetyössäni olen tutkinut, millä tavoin Suomen kunnissa selvitetään kouluissa todetun sisäilmaongelman vakavuutta ja miten kuntien sisäilmaongelmien parissa työskentelevät henkilöt arvioivat tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyttä. Työn aineistona olen käyttänyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamaa haastattelu- ja kyselytutkimusta, jossa selvitettiin kuntien toimintatapoja koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa. Työtä varten haastattelin myös yhden Etelä-Suomessa sijaitsevan kaupungin sisäilmatyöryhmän jäseniä. Tutkimuksen tulokset olivat pääosin yhteneviä aiempien, samaa aihepiiriä käsittelevien kyselytutkimusten kanssa, mutta myös eroavaisuutta löytyi. Kyselyn vastausten perusteella voitiin havaita, että moniammatillisen sisäilmatyöryhmän rooli kunnissa on muuttunut ajan kuluessa tärkeämmäksi. Haluan lämpimästi kiittää työnantajaani mahdollisuudesta osallistua koulutukseen ja tuesta opinnoissa. Suuret kiitokset opinnäytetyöni sujumisesta ja onnistumisesta kuuluu erityisesti opinnäytetyön ohjaajilleni, THL:n tutkijoille Mari Turuselle ja Sari Ung-Langille sekä johtavalle tutkijalle, dosentti Anne Hyväriselle saamastani ohjauksesta ja neuvoista. Ilman teitä tämä olisi jäänyt tekemättä. Tässä yhteydessä lausun myös erityiskiitoksen Sosiaali- ja terveysministeriölle rahallisesta tuesta, jota on käytetty koulutukseni osarahoituksena. Kiitokset kuuluvat myös Itä-Suomen Yliopiston Koulutus ja kehittämispalvelu Aducate:lle koulutuksen järjestämisestä. Lisäksi haluan kiittää kotiväkeäni opintojeni aikana saamasta ymmärtämyksestä ja tsemppaamisesta noin 1,5 vuotta kestäneen koulutuksen ajan Terhi Asikainen

8 Sisällysluettelo 1. Johdanto ja tutkimuksen tarkoitus Sisäilmaongelmien selvittämistä koskeva lainsäädäntö Eri viranomaisten noudattamaa lainsäädäntöä Julkaisuja ja ohjeita Tilaajan ohje sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen TTL Aiempia selvityksiä Haastattelu- ja kyselytutkimus Tutkimusmenetelmät Kyselytutkimuksen toteutus Haastattelututkimuksen toteutus Tutkimuksen aineisto Tutkimustulosten analysointi Kyselyn tulokset Kuntien toimintatavat ongelman täsmentämisessä Kuntien toimintatavat jatkotoimenpiteiden määrittelyssä ja niiden kiireellisyyden arvioinnissa Terveysriskin arviointi Pohdinta Johtopäätökset Tutkimuksen päähavainnot Kuntien käytössä oleva ohjeistus Kohteen ongelman täsmentämisen haasteellisuus Jatkotoimenpiteiden määrittelyn keinot ja haasteet Toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnin tekijät, menetelmät ja haasteet Altistumisen ja terveysriskin arviointi Terveyshaittojen määrittelyn ongelmallisuus Lähdeluettelo Liitteet... 67

9 KUVALUETTELO Kuva 1. Vastausten määrät alueittain Kuva 2. Vastaajien määrä kunnissa asukasluvun mukaan Kuva 3. Kyselyyn vastanneet henkilöt Kuva 4. Miten kohteen ongelman täsmentäminen ja syiden selvittäminen lisäselvitysten avulla onnistuu? Kuva 5. Mihin tutkimuksiin ja selvityksiin ongelman täsmentäminen perustuu? Kuva 6. Miten kohdekohtaiset sisäilmatyöryhmät (tai muut asiaa hoitavat tahot) onnistuvat yleensä hankkeen jatkotoimenpiteiden määrittelyssä? Kuva 7. Millaisia perusteita sisäilmaongelmaisten koulujen jatkotoimenpiteiden määrittelyssä ja niiden kiireellisyyden arvioinnissa käytetään? Kuva 8. Kenen toimesta rakennus- ja talotekninen tutkimus tehdään? Kuva 9. Mitä osa-alueita (epäpuhtauksille) altistumisen arvioinnissa yleensä huomioidaan? Kuva 10. Miten käyttäjien terveydentilaa selvitetään? Kuva 11. Kuka / mikä taho tekee toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnin? Kuva 12. Onko toimenpiteiden kiireellisyyden arviointiin liittynyt ongelmia? Mitä? Kuva 13. Mitkä asiat toimivat hyvin kiireellisyyden arvioinnissa? KESKEISET LYHENTEET JA SYMBOLIT THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos STM Sosiaali- ja terveysministeriö VOC Haihtuvat orgaaniset yhdisteet KESKEISET KÄSITTEET Altistuminen Altistuminen eli ihmisen joutuminen kosketuksiin haitallisen tekijän kanssa. Altistuminen sinällään ei välttämättä aiheuta terveydellisiä haittavaikutuksia. Terveydellisten haittavaikutuksien ilmaantuminen riippuu altistumisen ajallisesta ja määrällisestä voimakkuudesta sekä yksilön alttiudesta ja geneettisestä herkkyydestä. Myös aikaisemmat kokemukset vaikuttavat altistumiseen. ( luettu ). Kosteus- ja homevaurio Kosteusvaurio, jossa todetaan home- ja hiivasieni ja/tai bakteerikasvustoja. (Reijula ym. 2012). Kunnossapito Toimenpide, jolla rakennusosan tekninen kunto pidetään alkuperäistä tasoa vastaavana. Suunnitellulle kunnossapidolle on luonteenomaista, että toimenpide tehdään toistuvasti kunnossapitojakson välein. Arvaamaton kunnossapito (vikakorjaukset) on vuosittaista ja sen syynä on äkillisesti syntynyt vika tai vaurio.

10 Rakenteen, rakennusosan, järjestelmän tai laitteen korjaamista osittain uusimalla, täydentämällä, kunnostamalla tai pinnoittamalla. Kuntoarvio Kiinteistön tilojen, järjestelmien tai osien kunnon selvitys aistinvaraisesti ja pintamittauksin. Kuntotutkimus Rakennustekninen tutkimus, jossa selvitetään rakenteiden, rakennusosien ja koneteknisten järjestelmien kunto käyttämällä mittauksia, rakenteiden avaamista ja laboratoriotutkimuksia. Kuntotutkimus on luonteeltaan tarkempi kuin kuntoarvio. (Asumisterveysopas 2009a.) Lisäselvitykset Tarkemmat ja/tai laajemmat sisäilmastoselvitykset liittyen esim. rakenteisiin (esim. rakenteiden avauksia, mikrobiologisia määrityksiä), ilmanvaihtojärjestelmään (esim. puhtauden tarkistus ja tarvittaessa mittaus, ilmamäärien mittaus, mineraalikuitulähteiden tutkimukset), sisäilmaan (esim. kemiallisten yhdisteiden mittaaminen) tai tilojen käyttäjien kokemuksiin (esim. sisäilmastokysely). (Lappalainen ym. 2010). Menettelytapaohje Ohjeellinen toimintamalli jonkin erikseen määritellyn prosessin tai menettelyn läpi viemiseksi. Pyrkimyksenä on yhtenäisen menettelytavan synnyttäminen. Sisäilmalla tarkoitetaan rakennuksen tai tilan sisällä olevaa ilmaa, jossa ei ole merkittäviä tuotannosta johtuvia epäpuhtauksia, esim. virastoissa ja toimistoissa. Sisäilmasto sisältää sisäilman lisäksi tilan fysikaaliset tekijät kuten esimerkiksi lämpöolosuhteet ja ilmanvaihtojärjestelmä. (Lappalainen ym. 2010). Sisäilma-asiantuntija Henkilö, jolla on asianmukainen koulutus alalle, tuntee sisäilmaston laatuun vaikuttavat tekijät (erityisesti rakennustekniikka ja ilmanvaihtojärjestelmä) ja kykenee toimimaan sisäilmatyöryhmän asiantuntijajäsenenä. Sisäilma-asiantuntija hallitsee kemialliset, biologiset ja fysikaaliset haittatekijät. (Lappalainen ym. 2010). Sisäilmaryhmä Eri alojen asiantuntijoista ja tilan käyttäjien edustajista koostuva työryhmä, jonka tehtävänä kohteissa on suunnitella ja koordinoida sisäilmaongelmien ratkaisuprosessia sekä arvioida selvitysten tuloksia tarvittavine toimenpiteineen. Sisäilmaryhmä suunnittelee ja huolehtii myös prosessien aikana tapahtuvan viestinnän eri osapuolille. Lisäksi useissa kunnissa ja suurissa organisaatioissa on koordinoiva sisäilmatyöryhmä, jolla on yleensä etenkin ohjauksellisia tehtäviä. (Lappalainen ym. 2010).

11 Sisäilmasto sisältää sisäilman lisäksi tilan fysikaaliset tekijät kuten esimerkiksi lämpöolosuhteet ja ilmanvaihtojärjestelmä. (Lappalainen ym. 2010). Sisäilmasto-ongelma Terveyttä tai turvallisuutta vaarantava puute tai ongelma rakennuksessa tai sen osassa. Syynä voi olla esimerkiksi kosteus- ja homevaurio, vesivahinko, rakennusmateriaaleista aiheutuva kemiallinen päästö, orgaaninen pöly tai toiminnasta aiheutuva vika tai virheellinen ylläpito. (Lappalainen ym. 2010). Sisäympäristö on käsitteenä laaja ja sisältää sisäilmaston lisäksi muun muassa akustiikan, ergonomian ja tilajärjestelyt. Sisäympäristö käsittää myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat sisäympäristöön kuten käytettävyys, esteettömyys, turvallisuus ja psykososiaaliset näkökulmat sekä monet viihtyvyystekijät (esim. värit ja materiaalit). Sisäympäristössä ei ole tuotannollista lähteitä, vaan sisäympäristöllä tarkoitetaan esim. toimistojen, koulujen ja päiväkotien ja sisäympäristöä. (Lappalainen ym. 2010). Terveyshaitta Ihmisessä todettava sairaus, muu terveydenhäiriö tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintyminen, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. (Terveydensuojelulaki 763/1994). Toimenpide (mitä tehdään) Esim. ensiaputoimenpiteet, väistötilat, korjaukset, käyttökielto, osittainen käyttökielto. (Hyvärinen ym. 2015). Ulkopuolinen asiantuntija Tutkimuksia ja selvityksiä viranomaisvalvontaa varten tekevä ulkopuolinen asiantuntija, jolla tulee olla tarvittava asiantuntemus ja pätevyys. Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava kunnan terveydensuojeluviranomaiselle käyttämiensä tutkimusmenetelmien luotettavuus. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolain (434/2003) virkamiehen esteellisyyttä koskevia säännöksiä. (Terveydensuojelulaki 763/1994). LIITTEET Liite 1 Saatekirje. Koulujen sisäilmaongelmien selvittämisen ja ohjeistusten kehittäminen, haastattelut Liite 2 Saatekirje. Koulujen sisäilmaongelmien selvittämisen ja ohjeistusten kehittäminen, web-kysely Liite 3 Haastattelulomake. Kuntien toimintatavat koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa

12 1. Johdanto ja tutkimuksen tarkoitus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) sekä Kuntaliitto selvittivät keväällä 2015 haastattelu- ja kyselytutkimuksella kuntien toimintatapoja koulujen sisäilmaongelmien selvittämisessä ja jatkotoimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa. Tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää olemassa olevaa ohjeistusta koulujen sisäilmaongelmien hallintaan ja toimenpiteiden kiireellisyyden arviointiin. Tavoitteena oli myös tunnistaa, miksi nykyinen ohjeistus ei mahdollisesti toimi. Kuuteen Suomen kuntaan toteutetussa haastattelussa käytiin läpi sisäilmaongelmien ratkaisuprosessin eri vaiheita, joten se toimi myös kunnan sisäilmaongelmia hoitavien tahojen itseauditointina. THL toteutti haastatteluiden lisäksi valtakunnallisen kyselyn, joka pohjautui haastattelurunkoon. Se lähetettiin kuntiin sisäilmatyöryhmälle tai vastaavalle sisäilma-asioita hoitavalle taholle. Tutkimuksen taustamateriaalina oli Kuntaliiton julkaisu vuodelta 2010: Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille. Tämä opinnäytetyö keskittyy edellä mainitun haastattelu- ja kyselytutkimuksen siihen osaan, jossa selvitetään, kuinka kunnat täsmentävät sisäilmaan liittyviä ongelmia ja arvioivat toimenpiteiden kiireellisyyttä. Osana työtä haastattelin yhden Etelä-Suomen kaupungin sisäilmatyöryhmän jäseniä (kaupunki X). Opinnäytetyön tavoitteena on saada vastaus siihen, miten kunnat selvittävät koulukiinteistöjensä sisäilmaongelman vakavuutta ja onnistuvat hankkeen toimenpiteiden täsmentämisessä ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnissa. Lisäksi selvitetään, arvioidaanko kunnissa sisäilmaongelmiin liittyvää terveysriskiä ja mihin terveysriskin arviointi perustuu. 11

13 2. Sisäilmaongelmien selvittämistä koskeva lainsäädäntö Suomalaisilla työpaikoilla noudatetaan Suomen kansallista lainsäädäntöä. Suomessa on seurattu tiiviisti muiden maiden esimerkkejä terveysvalvontaan liittyvissä kysymyksissä ja erityisesti Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa tapahtunutta kehitystä. Nykymuotoinen ympäristöterveydenhuolto muotoutui Suomessa pääosin 1800-luvun viimeisen neljänneksen aikana ja erityisen paljon tapahtui 1870-luvulla. Terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset tulivat yhä tärkeämmiksi ja vaatimukset terveydenhoitoa koskevan asetuksen aikaan saamiseksi kasvoivat. Tähän liittyi lainsäädännön luominen ja paikallistason valvontatoiminnan käynnistyminen (Keinänen & Forss 2009,3). Paikallistason toiminnan keskeiset periaatteet työsuojelutoiminta sekä työ- ja kouluterveydenhuolto, lautakuntajärjestelmä, kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevat terveystarkastajat tai -insinöörit, mahdollisuus antaa kieltoja ja määräyksiä, tiettyjen toimintojen ja tilojen luvanvaraisuus sekä tarkastus- ja laboratoriotoiminta luotiin siis noin 130 vuotta sitten ja vieläkin samat työkalut ovat käyttökelpoisia. (Keinänen & Forss 2009,3). Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi on Suomessa laaja lainsäädäntö. Säädökset ja niiden noudattamisen valvonta ovat työsuojeluviranomaisten (Sosiaali- ja terveysministeriö sekä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet) tärkein keino vaikuttaa työpaikkojen olosuhteisiin. Työsuojelulainsäädännön ytimessä ovat työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden suojelu. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). 12

14 2.1 Eri viranomaisten noudattamaa lainsäädäntöä Terveydensuojelulaki (Tsl 763/1994) uudistui Uudistuneen lain mukaan elinympäristöön vaikuttava toiminta on järjestettävä siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy. Terveydensuojelulain yleisiin periaatteisiin kuuluu, että elinympäristöön vaikuttava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään. Terveydensuojelulain 26 :n mukaan mikään olosuhdetekijä ei saa aiheuttaa terveyshaittaa (Pekkola 2015). Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa myöskään olla eläimiä eikä mikrobeja siinä määrin, että niistä aiheutuu terveyshaittaa. Jos kohteen sisätilojen terveyshaitta on ilmeinen ja on syytä epäillä sen aiheuttavan välitöntä vaaraa, jos haittaa ei voida korjata tai jos terveydensuojeluviranomaisen määräystä haitan poistamiseksi ei ole noudatettu, eikä muita terveydensuojelulain mukaisia toimenpiteitä voida pitää riittävinä, terveydensuojeluviranomainen voi kieltää tai rajoittaa asunnon tai muun oleskelutilan käyttöä. Haitoista vastuussa olevan on ryhdyttävä toimenpiteisiin viipymättä (Pekkola 2015). Terveydensuojelulain 27 :n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan poistamiseksi tai sen rajoittamiseksi. Terveydensuojelulaissa tarkoitettujen määräysten antamisen tulee perustua terveydensuojeluviranomaisen tekemään tarkastukseen sekä riittäviin ja luotettaviin mittauksiin, näytteisiin, tutkimuksiin, selvityksiin tai havaintoihin. Terveydensuojeluviranomainen ei voi antaa määräyksiä ilman tehtyä tarkastusta. Kuntotutkimuksen teettäminen on tärkeää piilevien vaurioiden selvittämiseksi (Pekkola 2015). Terveyshaitan selvittämiseksi voidaan lisäksi antaa määräys rakenteen kuntotutkimuksen suorittamisesta. Jos haitta aiheutuu asuinhuoneiston tai muun oleskelutilan rakennuksen rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista 13

15 perusjärjestelmistä, terveydensuojelulain 27 mukaan haitan poistamisesta vastaa yleensä rakennuksen omistaja. Terveydensuojeluasetus (1280/1994) täsmentää 15 :ssä terveydensuojelulain 26 :n antamia määräyksiä muun muassa kylmänä vuodenaikana asumiseen tai oleskeluun käytettävien tilojen lämmityksen järjestämisestä, rakennuksen riittävästä tiiveydestä ja lämmöneristyksestä sekä ilmanvaihdosta. Sosiaali- ja terveysministeriön voimaan tulleella asetuksella asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista, myöhemmin asumisterveysasetus, säädetään asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista. Asetuksen mukaan terveyshaitta on arvioitava kokonaisuutena siten, että altisteen toimenpiderajaa sovellettaessa otetaan huomioon altistumisen todennäköisyys, toistuvuus ja kesto, mahdollisuudet välttyä altistumiselta tai poistaa haitta sekä poistamisesta aiheutuvat olosuhteet ja muut vastaavat tekijät. (Asumisterveysasetus 2015). Asumisterveysasetus antaa ohjeet terveydensuojeluviranomaisten apuna käytettävien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. Tarkoituksena on, että asiantuntijoita voidaan kouluttaa ja heidän ammattitaitoaan ja pätevyyttään voidaan arvioida yhdenmukaisesti Suomessa. Pätevyysvaatimuksilla varmistetaan, että asiantuntijoilla on riittävä pätevyys arvioida rakennusten kosteus- ja homevaurioista sekä muista sisäilmaongelmista johtuvia tekijöitä. Asetuksessa säädetään toimenpiderajat mikrobivaurioille, terveydensuojelun näkökulmasta riittävälle ilmanvaihdolle sekä kemiallisten tekijöiden pitoisuuksille. Toimenpiderajojen soveltaminen edellyttää sekä viranomaisilta että asiantuntijoilta paitsi mittausosaamista, myös haitan kokonaisarviointia sekä riskinarviointiin liittyvää osaamista. (Asumisterveysasetus 2015). 14

16 Työturvallisuuslaki lähtee siitä, että työnantajan on huolehdittava turvallisuudesta ja terveellisyydestä työpaikoilla. Työsuojeluviranomaiset voivat antaa tarvittaessa toimintaohjeita ja kehotuksia selvittää työpaikan terveydellisiä olosuhteita. Jos työnantajalla ei ole riittävää asiantuntemusta tutkia työpaikan terveydellisiä olosuhteita, on hänen käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Työnantajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin turvatakseen työntekijöille terveelliset ja turvalliset työskentelyolot. (Valtioneuvoston päätös työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta1993). Työntekijöiden sisäilmaongelmaan liittyvä oireilu ja sairauspoissaolot tulee selvittää yksilö- ja ryhmätasolla esimerkiksi yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Työturvallisuuslain 40, otsikkona Biologiset tekijät edellyttää, että työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville biologisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle, terveydelle tai lisääntymisterveydelle. Biologisia tekijöitä ovat esimerkiksi erilaiset mikro-organismit, kuten homeet, bakteerit, sädesienet ja virukset. Valtioneuvoston päätös työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta (1155/1993) vastaa annettua neuvoston direktiiviä 90/679/ETY. Päätös on annettu työntekijöiden suojaamiseksi vaaroilta, jotka liittyvät biologisille tekijöille altistumiseen työssä. Direktiivi on erityisdirektiivi, jota sovelletaan työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parantamisen edistämiseksi työssä. Direktiivin säännöksiä sovelletaan kokonaisuudessaan työntekijöiden altistumiseen biologisille tekijöille. Direktiivissä mainitaan myös, että työnantajien tulee pysyä teknologian uuden kehityksen tasalla työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi. 15

17 Työterveyshuolto osallistuu työpaikan riskien arviointiin yhtenä asiantuntijatahona. Työterveyshuoltolain (1383/2001) 12 mukaan työterveyshuollon sisältöön kuuluu muun muassa työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollon yhtenä tehtävänä on koulu- ja oppilaitosympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä yhteisön hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta kolmen vuoden välein yhdessä muiden viranomaisten sekä oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto tuovat koulun tarkastukseen terveydenhuollon asiantuntijuuden. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kautta tulee yleistä tietoa oppilaiden ja opiskelijoiden terveydestä ja hyvinvoinnista sekä yhteisön ja ympäristön tilanteesta oppilaitoksessa. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa on myös tietoa oppilaiden ja huoltajien esiin tuomista asioista ja huolenaiheista liittyen oppilaitosympäristöön tai yhteisöön. (Hietanen-Peltola ym. 2015). 3 Julkaisuja ja ohjeita Suomessa on julkaistu 2000-luvulla useita menettelytapaohjeita ja toimintamalleja helpottamaan sisäilmaongelmien jatkoselvittämistä etenkin kuntien rakennuksissa. Ohjeiden pyrkimyksenä on ollut yhtenäisen menettelytavan synnyttäminen ja epäonnistuneiden sisäilmakorjausten väheneminen kuntien kiinteistöissä. Monissa kaupungeissa on havaittu hyväksi toimintatavaksi laatia erikseen tarkempi virastotasoinen toimintatapaohje yhteyshenkilöineen ja rooleineen (Lappalainen ym. 2010). Kunnissa omaan käyttöön tehty toimintaohje pohjautuu usein hiljattain julkaistuun ohjeistukseen ja lainsäädäntöön. 16

18 Seuraavissa kappaleissa kerrotaan ohjeista ja oppaista joita on julkaistu mm. kuntien viranomaisille, kiinteistöistä vastaaville, työsuojelu- ja työturvallisuushenkilöstölle, linjajohdolle ja työterveyshuollon tarpeisiin. Ohje työpaikkojen sisäilmaongelmien selvittämiseen TTL 2016 Työterveyslaitos on laatinut sisäilmasto-ongelmien ratkaisuprosessia käsittelevän ohjeen työpaikoille. Verkkokirja antaa vastauksia pohdintoihin, miten tulee edetä, jos epäilee työpaikalla sisäilmasto-ongelmaa. Teoksessa otetaan kantaa eri toimijoiden rooleihin ja vastuisiin ongelmien selvittelyssä. Kirjassa kerrotaan myös, keitä ratkaisuprosessiin tarvitaan ja kuka on pätevä asiantuntija (Ohje työpaikkojen sisäilmaongelman selvittämiseen 2016). Asumisterveysasetuksen soveltamisohje 2016 ja Asumisterveysopas 2009 Asumisterveysopas on sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 ilmestyneen Asumisterveysohjeen (STM:n oppaita 2003:1) soveltamisoppaaksi laadittu kirja, jossa käsitellään asuntojen ja soveltuvin osin muiden oleskelutilojen terveydellisten olosuhteiden tutkimisessa käytettäviä mittausmenetelmiä, tulosten tulkintaa ja annetaan ohjeita asunnontarkastuksen tekemiseen. Opas on ohjeen ohella tarkoitettu asunnontarkastuksia tekevän terveydensuojelun viranhaltijan käsikirjaksi sekä alan konsulteille, mittausyrityksille, suunnittelijoille, kosteusmittaajille, kuntotarkastajille, isännöitsijöille, perus- ja jatkokoulutukseen sekä kaikille alalla toimiville (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009a). Asumisterveysoppaan tilalle on laadittu asumisterveysasetuksen soveltamisohje. Valviran laatimassa asumisterveysasetuksen soveltamisohjeessa annetaan yksityiskohtaisia tulkintoja ja käytännöllisiä esimerkkejä asumisterveysasetuksen soveltamiseen. Soveltamisohje on tarkoitettu kuntien terveydensuojeluviranomaisille ja muille alan asiantuntijoille. Soveltamisohje julkaistaan verkkojulkaisuna viidessä osassa. Niiltä osin, joita ei ole vielä julkaistuna soveltamisohjetta käytetään STM:n Asumisterveysohjetta esimerkiksi mikrobiologisten tulosten tulkinnan tukena. (Valvira 2016). 17

19 Kuntaliiton julkaisu vuodelta 2010: Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Tämän opinnäytetyön tutkimuksen haastattelu- ja kyselyosuus pohjautui Kuntaliiton julkaisuun vuodelta 2010: Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kuntien rakennuksissa. Ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille. Julkaisu on suunnattu kaikille sisäilmatyöryhmissä työskenteleville. Lukuisten toimijoiden sujuva yhteistyö edellyttää etukäteen sovittuja toimintatapoja sekä vastuiden ja roolien selkiyttämistä. Kuntaliiton (2010) julkaisun mukaan ongelmien tunnistamiseen, selvittämiseen ja hallintaan tulee olla ennalta sovittu toimintamalli, jolloin ongelmien ratkaiseminen oleellisesti helpottuu. Ohjeessa painotetaan ratkaisuprosessin eri vaiheiden tärkeyttä. Sisäilmaongelman selvittäminen jakaantuu alkuselvitysvaiheeseen, lisäselvitysvaiheeseen, ongelman määrittely-, riskin arviointi-, ja tavoitteiden asetteluvaiheeseen, korjausvaiheeseen sekä jälkiseurantavaiheeseen. Toimintatapoja voidaan soveltaa ja tarkentaa kunta- ja organisaatiokohtaisten erityispiirteiden mukaan. (Lappalainen ym. 2010). Ongelman määrittely on kuvattu Kuntaliiton (2010) julkaisussa seuraavasti: "Lisäselvitysten jälkeen kohteen tilanne arvioidaan uudelleen toimijatahojen yhteisessä neuvottelussa tai jo aiemmin perustetussa sisäilmaryhmässä. Moniammatillinen ryhmä täydentää ongelman määrittelyä, arvioi sisäympäristöongelmaan liittyvän terveysriskin (työterveyshuollon asiantuntemuksen johdolla), sopii korjaushankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulun. Riskinarvion tekemiseen julkaisu ohjeistaa käyttämään menetelmää, joka on saatavilla osoitteesta sekä STM:n ohjeistusta tällä ai- 18

20 healueella (Murtoniemi M. 2003,STM 2009). Julkaisussa on korostettu työterveyshuollon roolia terveydellisen merkityksen arvioinnissa, ja siihen liittyvässä keskustelussa tilojen käyttäjien kanssa. Tavoitteiden asettaminen korjauskohteille on ohjeistettu tekemään Kuntaliiton (2010) julkaisussa kolmesta näkökulmasta: korjausprosessin toteuttamiseen liittyen, sisäympäristöön liittyen ja tilojen käyttäjien hyvinvointiin liittyen. Julkaisussa painotetaan moniammatillisen yhteistyön tärkeyttä, kun tehdään ongelman määrittelyä, riskinarviointia sekä asetetaan tavoitteita ja sisältöä korjauksille. Yhteistyöhön kuuluu vuorovaikutteinen viestintä tilojen käyttäjien ja asiaa hoitavien tahojen kesken erityisesti vaikeissa tai huolta herättävissä sisäympäristöongelmissa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009b). Kosteus- ja homevauriot Ratkaisuja työpaikoille TTL 2015 Työterveyslaitoksen vuonna 2015 julkaisema opas Kosteus- ja homevauriot Ratkaisuja työpaikoille opastaa, miten toimia, kun sisäilmaongelma huomataan. Oppaassa on tietoa kosteus- ja homeongelmien ratkaisuprosessista ja siihen liittyvistä toimintamalleista, erityisesti toimisto-, koulu- ja sairaalaympäristöissä. Oppaaseen on koottu keskeisin tutkimukseen pohjaava tieto. Opas on suunnattu erityisesti työterveyshuolloille, linjajohdolle, työsuojelu- ja työturvallisuushenkilöstölle sekä kiinteistöhuollosta vastaaville henkilöille. Opasta voivat työssään hyödyntää myös suunnittelijat, arkkitehdit ja sisäympäristön asiantuntijat sekä kaikki työpaikkojen sisäympäristöryhmissä toimivat. (Työterveyslaitos 2015). Tilaajan ohje sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen TTL 2012 Työterveyslaitos on laatinut vuonna 2012 ohjeet konsulttipalvelujen tilaamiseen sisäilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi. Nimensä mukaisesti julkaisu on tarkoi- 19

21 tettu kiinteistöistä vastaaville organisaatioille. Ohjeet on tuotettu osana Kosteus- ja hometalkoot - toimenpideohjelmaa yhteistyössä erilaisten tilaajaorganisaatioiden (Senaatti-kiinteistöt, Helsingin kaupunki ja Sipoon kunta) sekä asiantuntijaorganisaatioiden kanssa (Suomen Sisäilmakeskus Oy ja Vahanen Oy). Tilaajan ohje kertoo kokonaisvaltaisen lähestymistavan sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen. Tilaajan ohjeessa on kerrottu sisäilmasto-ongelman ratkaisemisen vaiheet selkeästi prosessikaavion muodossa. Ohjeessa määritellään tilaajan ja työnantajan vastuut sekä selvitysvaiheen vetäjän ja konsulttiryhmän asiantuntijoiden pätevyydet sekä tehtävät. Ohjeessa kerrotaan myös selvitysvaiheen raportoinnin vähimmäisvaatimukset ja liitteenä on malli tarjouspyynnöstä (Tähtinen ym. 2012). Tietokortti 17. Sisäilmaongelmien ratkaisun toimintamalli TTL 2009 Työterveyslaitoksella on kehitetty ja testattu yhdessä työpaikkojen kanssa toimintamallia, joka parantaa vaikeiden sisäilmaongelmien hallintaa sekä ehkäisee ongelmien pitkittymistä ja hankaloitumista. Tietokortti on julkaistu vuonna Toimintamallissa korostuu tavoitteellinen, prosessinomainen ja pitkäjänteinen toiminta sekä eri toimijatahojen (kiinteistön omistaja, kiinteistön huolto, työsuojelu, työterveyshuolto) kiinteä yhteistyö ja tilan käyttäjiä osallistava toimintatapa. Mallissa huomioidaan ongelman teknisen ratkaisun ohella myös ongelman ratkaisuprosessin inhimillinen ja sosiaalinen puoli työyhteisönäkökulma. Malli perustuu työpaikalle perustettavan moniammatillisen sisäilmaryhmän toiminnalle. Mallissa sivutaan myös ennaltaehkäisevää näkökulmaa, vaikka toimintamallin keskiössä ovat ongelmatilanteet ja niiden hallinnan kehittäminen (Lahtinen ym. 2009). 20

22 Terveellinen, turvallinen ja hyvinvoiva oppilaitos. Opas yhteisön monialaiseen tarkastamiseen THL 2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koostamassa, eri asiantuntijatahojen kirjoittamassa julkaisussa esitellään uusi monialainen toimintamalli oppilaitoksen terveellisyyden ja turvallisuuden sekä yhteisön hyvinvoinnin tarkastamiseen. Terveydenhuoltolaki velvoittaa koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa toteuttamaan oppilaitostarkastukset säännöllisesti yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa. Yhteistyö eri osapuolien kanssa lisää toiminnan vaikuttavuutta, tuo säästöjä ja hyödyttää kaikkia osapuolia. Toimintamalli sisältää tarkastusten suunnittelun, toteutuksen, seurannan, dokumentoinnin ja tuloksista tiedottamisen. Lisäksi julkaisussa käsitellään tarkastuksen sisältöjä ja eri toimijoiden rooleja. Myös tarkastuksen uusin sisältöalue, yhteisön hyvinvointi, on huomioitu oppaassa kuten myös yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön tiedon tarpeet. Opas on suunnattu ensisijaisesti koulu- ja opiskeluterveydenhuollon, terveydensuojelun, koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten, työsuojelun ja työterveyshuollon vastaaville viranomaisille ja toimijoille sekä oppilaitoskiinteistöjen omistajille ja niiden huollosta vastaaville tahoille. Lisäksi opas soveltuu oppilaille ja opiskelijoille, huoltajille ja muille yhteistyötahoille sekä eri alojen opiskelijoille. (Hietanen-Peltola ym. 2015). 4. Aiempia selvityksiä Suomessa on tehty 2000-luvun alkupuolelta lähtien noin viisi tutkimusta, jotka selvittävät kuntien julkisten rakennusten sisäilmaongelmien käsittelyprosesseja ja niiden ennaltaehkäisyä. Kaikki selvitykset ovat olleet haastattelututkimuksia 21

23 tai valtakunnallisia kyselyitä. Tutkimusten tarkoituksena on ollut selvittää kuntien tilannetta liittyen sisäilmaongelmien havaitsemiseen, käsittelyyn sekä työntekijöiden osaamiseen käsitellä sisäilmaongelmia. Kosteus- ja Hometalkoiden puitteissa Pekkola ym. on julkaissut vuonna 2011 valtakunnallisen kyselyn pohjalta raportin: Kehitysehdotuksia kuntien julkisten rakennusten sisäilmaongelmien vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Raportin mukaan kehittämistä kaivataan etenkin kuntien henkilöstön sisäilmaosaamisessa ja kiinteistöjen ylläpidon ja korjaamisen suunnitelmallisuudessa. Vaikka toimintamalleja ja työkaluja sisäilma-asioiden käsittelemiseksi on jo olemassa, ne eivät ole kaikilta osin kuntien tiedossa ja käytössä. Kyselyn perusteella erityisesti muita suuremmin velkaantuneilla kunnilla on huonommat edellytykset hoitaa sisäilma-asioihin liittyviä kysymyksiä hyvin. Korjauskohteita, joihin ei ole varattu riittävästi määrärahoja, ei voida tutkia kokonaisvaltaisesti eikä korjata kattavasti. Liian suppeilla korjauksilla saadaan harvoin ratkaistua sisäilmaongelmia, vaan ne aiheuttavat lisäkustannuksia toistuvina korjaustoimenpiteinä. Pekkolan ym. raportin yksi johtopäätös oli, että niissä kunnissa, joissa oli tehty runsaasti kuntoarvioita, -tutkimuksia ja PTS -korjaussuunnitelmia, on myös sisäilmatilanne koettu paremmaksi. Puutteelliset tutkimukset ennen korjauksia olivat kyselyn mukaan suurimpia syitä epäonnistuneisiin sisäilmakorjauksiin, koska kaikkia ongelmien aiheuttajia ei löydetty. Korjausten aikainen ja korjausten jälkeen tehty valvonta paransi korjausten onnistumismahdollisuuksia. Kero (2011) on todennut diplomityössään (Tampereen Teknillinen Yliopisto), että kunnilla ei ole menetelmiä koko kiinteistökannan kunnon arviointiin eikä tulevia korjauksia tämän vuoksi suunnitella ennakolta. Kunnilla ei ole ollut käytössään myöskään menetelmiä korjaushankkeiden priorisoimiseksi, vaan 22

24 kohteita arvioidaan tapauskohtaisesti. Merkittäviä puutteita esiintyy tiedonkulussa korjaushankkeen eri osapuolten ja eri vaiheiden välillä. Tutkimustulosten tulkintaan ja kuntotutkimusten tilaamiseen tarvitaan lisää osaamista. Usein tyydytään noudattamaan tutkimustulosten yhteydessä suositeltuja korjausehdotuksia, jotka voivat olla ylimitoitettuja tai koskea vain tiettyä rakennusosaa. Kokonaistoimivuus voi jäädä tarkastelematta. Keron (2011) diplomityössä todettiin, että kosteus- ja homevaurioiden selvittämisessä ja tutkimisessa on paljon vaihtelua. Tyypillisesti tutkimuksia ja mittauksia tilaavat kohteen isännöitsijä tai erityinen sisäilma-asiantuntija. Tilaaja ei kuitenkaan välttämättä pohdi riittävän tarkasti syitä tutkimusten tilaamiseen tai tutkimuksille asetettavia tavoitteita, jolloin tutkimukset voivat olla väärin kohdistettuja tai jopa tarpeettomia. Alastalon (2013) kandidaatintyössä (Tampereen Teknillinen Yliopisto), haastateltiin viiden Tampereen lähialueen kunnan kiinteistöjen hallinnasta vastaavia henkilöitä. Tutkimus rajattiin koskemaan erityisesti kouluja, päiväkoteja sekä julkisen terveydenhoidon rakennuksia. Tavoitteena oli saada kuva kiinteistöjen ylläpidon hallinnasta ja ongelmista, joita siihen liittyy. Tulosten mukaan kaikkien kuntien kiinteistöjen ylläpito on ensisijaisesti korjaavaa. Rakennuksille ei missään kunnassa suoriteta säännöllisin väliajoin tehtäviä kuntoarvioita. Kuntoarvioita tehdään pääsääntöisesti tapauskohtaisesti, peruskorjauksen tai myynnin yhteydessä. Korjauskohteet priorisoidaan vikojen ilmaantumisen myötä niiden kiireellisyyden mukaan. Korjauksia saatetaan viivyttää ja suorittaa ne vasta peruskorjausten yhteydessä. Korjauskohteita ei priorisoida korjausinvestointien suuruuksien mukaan siten, että ensin korjattaisiin kohteet, jotka vähäisillä investoinneilla saataisiin kuntoon ja näin taattaisiin käyttäjille terveelliset tilat. Korjauskohteita ei priorisoida myöskään ihmisille aiheutuvien terveyshaittojen perusteella. 23

25 Kaikissa aiemmissa selvityksissä tuli esiin kuntien huono taloudellinen tilanne, mikä hankaloittaa kiinteistökannan pitkäjänteistä kehittämistä. Korjauskohteita, joihin ei ole varattu riittävästi määrärahoja, ei voida tutkia kokonaisvaltaisesti eikä korjata kattavasti. 5. Haastattelu- ja kyselytutkimus Tutkin opinnäytetyössäni kuntien toimintatapoja sisäilmaongelman määrittelyn täsmentämisessä ja kiireellisyyden arvioinnissa. THL toteutti aiheesta valtakunnallisen kyselyn, jonka tuloksia käytin opinnäytetyössä hyväkseni. Kyselyrunkoa kommentoivat STM, Kuntaliitto, FCG ja Kuopion kaupungin terveysvalvonta. Lisäksi tutkimuksessa toteutettiin haastattelut kuudessa kunnassa eri puolilla Suomea. Jokaisessa kunnassa pyrittiin haastattelemaan: sisäilmatyöryhmän puheenjohtajaa tai työryhmän muuta jäsentä kunnan kiinteistöpäällikköä tai muuta tiloista vastaavaa terveydensuojeluviranomaista, sekä työterveys/työsuojelupuolen edustajaa. Opinnäytetyötäni varten toteutin yhden näistä kuntahaastatteluista. Haastateltavinani oli yhteensä viisi sisäilmatyöryhmän jäsentä yhdessä Etelä-Suomen kaupungissa. THL:n laatiman haastattelun ja kyselyn (liite 2.) sisältö koostui seuraavista aihealueista: 1. Toimintaohje sisäilmaongelmien hoitamiseen 2. Keskeiset toimijat sisäilma-asioiden käsittelyssä 24

26 3. Sisäilmaongelman tunnistaminen 4. Alustavat selvitykset ja ongelman määrittely 5. Lisäselvitykset 6. Ongelman määrittelyn täsmentäminen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arviointi 7. Korjauskohteiden priorisointi kunnassa 8. Korjaustoimenpiteet, siivous ja seuranta 9. Yhteistyö, tiedonkulku ja viestintä 10. Asiantuntemus ja osaaminen 11. Kiinteistöjen kunto ja kunnossapito. 5.1 Tutkimusmenetelmät Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin internet- kyselylomaketta. Lisäksi tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Kyselymenetelmää kutsutaan Survey- kyselyksi, jonka tavoitteena on kerätä tietyin kriteerein valitulta joukolta vastauksia samoihin kysymyksiin. Kerätyn aineiston avulla pyritään kuvailemaan, vertailemaan ja selittämään ilmiöitä (Hirsjärvi ym.2009). Haastattelulomake oli osittain puolistrukturoitu. Lisäksi mukana oli avoimia kysymyksiä. Kyselytutkimuksen etuna on sen tehokkuus. Kun lomake on suunniteltu huolellisesti, aineisto voidaan nopeasti käsitellä tallennettuun muotoon ja analysoida taulukko-ohjelmalla. (Hirsjärvi ym. 2009). Tutkimustulosten analysoinnissa valitaan kuhunkin tilanteeseen sopiva menetelmä, suoritetaan analyysi ja tulkitaan tulokset. Tilastollisessa tutkimuksessa tutkimustulokset esitetään sellaisessa muodossa, että tulokset ja niiden sisältämä informaatio ovat lukijalle mahdollisimman havainnollisessa ja yksikäsitteisessä muodossa (Leppälä 2004.) 25

27 Kvantitatiivisessa tutkimuksessa keskeistä on käsitteiden määrittely, hypoteesien ja johtopäätösten esittäminen aikaisempien tutkimusten perusteella. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa oleellista on myös aineiston kerääminen siten, että se soveltuu määrälliseen ja numeeriseen mittaamiseen. Aineistosta muodostetaan taulukkoja ja kuvioita ja päätelmät tehdään havaintoaineiston tilastollisen analysoinnin perusteella. (Hirsjärvi ym. 2009). Kvalitatiivisessa tutkimuksessa kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti. Aineisto on vapaamuotoista ja analysointi perustuu laadullisten erojen ja samankaltaisuuksien luokitteluun ja tulkintaan. Kvalitatiivinen tutkimus on teoriaa kehittelevää tutkimusta. Tilastollinen tutkimus voi antaa luotettavaa tai yleistettävää tietoa suunnittelun ja ratkaisujen pohjaksi. (Hirsjärvi ym. 2009). Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineiston keruu ja analysointi kietoutuvat tiiviisti toisiinsa, koska tutkija tulkitsee vastauksia jo aineistonkeruuvaiheessa. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan tarkastelemalla koko tutkimusprosessia, jossa tärkeässä roolissa on tutkija itse. (Eskola & Suoranta 1998) Kyselytutkimuksen toteutus Valtakunnallinen kyselytutkimus suoritettiin web-kyselynä kesä- syyskuussa Kyselykutsu ja linkki kyselyyn lähetettiin sähköpostitse 295 kunnan kirjaamoon, lukuun ottamatta Ahvenanmaata ja kuutta kuntaa, joissa kunnan henkilöitä haastateltiin. Kyselyt suunnattiin kuntien sisäilmatyöryhmän puheenjohtajalle tai muulle vastaavalle henkilölle. Samaa lomaketta saattoi täyttää useampi henkilö, kukin omalta vastuualueeltaan. Kyselyyn vastaajaa tai vastaajia pyydettiin ilmoittamaan asemansa tai nimikkeensä. Kysely lähetettiin ensimmäisen kerran ja kaksi muistutuskierrosta ja

28 5.1.2 Haastattelututkimuksen toteutus Haastattelujen tarkoituksena oli päästä syvemmälle tutkimuksessa kuin mikä on mahdollista pelkällä kyselytutkimuksella. Lähetin haastattelulomakkeen ja saatekirjeen (liitteet 1. ja 2.) etukäteen sähköpostitse neljälle erään Etelä- Suomalaisen kaupungin sisäilmatyöryhmän jäsenelle, - heitä pyydettiin tutustumaan kysymyksiin ennen haastatteluajankohtaa. Sisäilmatyöryhmän jäsenet edustivat tilapalvelua, terveydensuojelua ja työsuojelua. Yhdessä haastatteluista oli läsnä kaksi henkilöä, eli haastateltavina oli yhteensä 5 sisäilmatyöryhmän jäsentä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sana sanalta Word: iin. Haastattelut valitsemani kaupungin sisäilmatyöryhmän jäsenille toteutin touko-kesäkuussa 2015 ja purin omat haastattelut äänitteeltä Word-tiedostoon kesäkuussa Touko- lokakuussa 2015 keräsin taustamateriaalia. Tutkimusja kirjoittamistyö tapahtui syyskuusta 2015 huhtikuuhun 2016 saakka. 5.2 Tutkimuksen aineisto Web -kyselyyn vastasi yhteensä 156 kuntaa ja kuutta kuntaa haastateltiin. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 52 %. Maantieteellisesti vastauksia saatiin ympäri Suomen. Eniten vastauksia saatiin Länsi- ja Etelä-Suomen alueelta. Tutkimukseen vastasi sekä suuria, yli asukkaan kaupunkeja, että pieniä, alle 1000 asukkaan kuntia. Kuvassa 1. on havainnollistettu vastausten määriä kuntien määrän ja vastausten alueellisen jakauman mukaan. 27

29 % Kuntien alueellinen jakauma 62% 54% 51% Helsinki Etelä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- ja Itä- Suomi Osallistuneet kunnat Kaikki kunnat Kuva 1. Tutkimukseen osallistuneet kunnat alueittain Kuvassa 2. on esitetty osallistuneiden kuntien määrät suhteessa koko Suomen kuntiin asukaslukujen mukaisesti. Kuvasta voidaan päätellä, että asukasluvultaan erikokoisista kunnista osallistuttiin melko tasaisesti. Kuvassa 3. esitetään kyselyyn vastanneiden ammattiasema kunnassa Kunnan asukasluvun mukaan % 51 % 43 % 85 % > <5 000 Osallistuneet kunnat (N=162) Kaikki Kunnat (N= 301) Kuva 2. Osallistuneet kunnat asukasluvun mukaan 28

30 Vastaajat Kiinteistöpäällikkö tms. 1 % 9 % 20 % Sisäilmatyöryhmän puheenjohtaja 12 % Sisäilmatyöryhmä ym. 5 % 19 % Sisäilmatyöryhmän pj. Ym. Kiinteistöpäällikkö ym. 21 % Työsuojelun edustaja 13 % Terveydensuojeluviranomai nen Muu (avoimet) Kuva 3. Kyselyyn vastanneet henkilöt Kaupunki, jonka sisäilmatyöryhmän jäseniä haastattelin, sijaitsee Etelä-Suomessa. Kaupungin asukasluku on noin Kaupunkia kutsutaan jatkossa kaupunki X:nä. 5.3 Tutkimustulosten analysointi Aineiston analysointi tehtiin elo- marraskuussa Valtakunnallisen internetkyselyn tuloksia tarkasteltiin Webropolista suoraan tulostetusta Word- muotoisesta tulosraportista. Aineiston käsittely kattoi sekä avointen vastausten luokittelun että kuvaajien teon monivalintakysymysten osalta. Tutkimustulosten käsittely aloitettiin lukemalla koko haastatteluaineisto useaan kertaan läpi. Ko. aineistosta etsittiin tutkimuskysymysten kannalta oleellisia asioita. Valtakunnallisen internet-kyselyn kvantitatiivista aineistoa tarkasteltiin kysymyskohtaisesti kyselyssä muodostuneiden valmiiden prosenttijakaumien avulla. Osa vastausaineistosta siirrettiin Webropol-yhteenvetolomakkeelta Excel-taulukkolaskentaohjelmaan, jota käytettiin myös aineiston käsittelyyn. Avointen kommenttien osalta vastauksia käsiteltiin laadullisin analyysimenetelmin ja vastaukset 29

31 jaettiin teemoihin sisällön mukaan. Vastaukset käsiteltiin luokittelemalla ja etsimällä vastauksista samankaltaisuuksia. Luokitelluista vastauksista on laadittu taulukoita, joiden avulla kyselyn tulokset on pyritty saamaan selkeään muotoon. Tällä tavoin pystyttiin luomaan loogisia kokonaisuuksia ja tuomaan esille löydettyjä kommenttien yhtäläisyyksiä. (Hirsjärvi ym. 2009). Tulokset raportoitiin siten, etteivät yksittäiset henkilöt tai kunnat ole tunnistettavissa. 5.4 Kyselyn tulokset Kuntien toimintatavat ongelman täsmentämisessä Kohteen ongelman täsmentäminen ja syiden selvittäminen lisäselvitysten avulla Kyselyyn vastaajista 55 % oli sitä mieltä, että kohteen ongelman täsmentäminen ja syiden selvittäminen lisäselvitysten avulla onnistuu melko hyvin (kuva 4.). Kolmasosa vastasi kysymykseen, että kohteen ongelman täsmentäminen onnistuu kohtalaisesti. Kyselyyn vastanneet, joiden mielestä kohteen ongelman täsmentäminen ja syiden selvittäminen lisäselvitysten avulla sujuu melko huonosti (3 %), kertoivat, että kunnassa puuttuu asiantuntemusta täsmentää ongelmia tai ongelmien syitä ei tahdo löytyä edes ammattilaisten avulla. Kaksi vastaajaa totesi, että sisäilmaongelman aiheuttaja on vaikea löytää, jos näytteistä ei löydy suuria pitoisuuksia. Kuitenkin tilojen käyttäjät reagoivat johonkin. Kaikissa kunnissa ei ole kohdekohtaisia sisäilmatyöryhmiä, joissa voitaisiin selvittää tiloissa olevaa sisäilmaongelmaa alkuselvitysten jälkeen. Lisäselvitysten tulkintaan kaivattaisiin lisäselvitysten tekijöiden paikalla oloa, eli asiantuntemus tulosten tulkintaan puuttuu silloin, kun ongelmaa täsmennetään ja ongelman syitä selvitetään. 30

32 Toinen kaupungissa X kysymykseen melko hyvin vastanneista kertoi, että syiden selvittäminen on usein mahdottoman vaikeaa, vaikka mukana onkin asiantuntijoita. Toinen kaupungissa X kohtalaisesti vastanneista selvensi vastaustaan kertomalla, että kunnassa on ollut sellaisia kohteita, joiden ongelma ei ole aina selvinnyt edes ulkopuoliselle asiantuntijalle, joten asia on jäänyt epäselväksi myös sisäilmatyöryhmälle. Kuva 4. Miten kohteen ongelman täsmentäminen ja syiden selvittäminen lisäselvitysten avulla onnistuu? N = 144 Kohteissa oireilu ei ole loppunut lisäselvityksistä huolimatta, eli ongelma ei ole aina selvinnyt. Eräs vastaaja totesi, että sisäilmatyöryhmän täytyy luottaa asiantuntijaan, jonka palveluksia on tilattu. Ongelman täsmentämisessä parhaiten toimivat tutkimukset Kyselyn vastausten perusteella sisäilmaongelman täsmentäminen perustuu monissa kunnissa kokonaisuuteen, jossa tehdään rakennuksen rakennusteknisen kunnon tutkimisen (kaikista vastauksista 34 %, kuva 5.) lisäksi vaihtelevasti 31

33 muita täydentäviä tutkimuksia. Rakennuksen kuntoa tutkitaan mm. rakenteiden kuntotutkimuksin, kuntoarvioinnein, rakenneavauksin, lämpötilamittauksin, ilmamäärämittauksin, kosteusmittauksin, rakenteiden tiiveysmittauksin, riskirakenteita tutkimalla, rakennusmateriaali- kuitu-, pöly- ja ilmanäytteitä ottamalla sekä CO2 pitoisuutta seuraamalla. Myös suunnitellun ja toteutetun rakenteen vertailua tehdään joissain kohteissa. Osa vastanneista mainitsi, että tiloihin tehdään tutkimusten ohessa aistinvaraista ja silmämääräistä analyysiä. Kaksi vastaajaa mainitsi, että ongelman täsmentämisen yhteydessä tutkitaan rakennuksen historiaan liittyvät seikat, esimerkiksi onko ollut vesivahinkoja. Pelkästään ilmanvaihdon kuntotutkimukseen, säätöön, tarkistukseen ja puhdistukseen tai kosteusvaurioiden tutkimiseen perustuvaan tutkimukseen tukeutuu noin 16 % vastaajista. Pintapuoliseen kuntoarvioon tukeutuu 14 % vastaajista. Yli puolet kysymykseen vastanneista kertoi käyttävänsä tarvittaessa ongelman täsmentämiseen liittyviin tutkimuksiin ulkopuolista asiantuntijaa. Myös kaupungissa X kerrottiin käytettävän tarpeen vaatiessa ulkopuolista asiantuntijaa oman osaamisen lisäksi. Siellä vastattiin myös, että rakennuksen ongelmakohtia lähdetään yleensä täsmentämään rakennusteknisesti, selvittäen kosteusvaurioiden mahdollisuutta rakenteiden pintaa syvemmillä tutkimuksilla sekä tutkimalla rakenteiden tiiveyttä ja vuotokohtia. Jos rakennuksesta alkaa selkeästi löytyä vuotokohtia ja näkyviä vauriokohtia, niiden avulla saadaan ongelmaa täsmennettyä. Lisäksi todettiin, että niin sanottujen "perinteisten vikojen" löytyminen on aina toivottavaa ongelman täsmentämistä ajatellen, koska ne ovat yksinkertaisia korjata. Monet kysymykseen vastanneista kertoivat, että tarvittaessa tehdään henkilöstökyselyitä muun tutkimuksen lisäksi. Pelkkiin henkilöstökyselyihin ja niiden 32