Korkeakoulujen arviointineuvoston. toimintakertomus toimikaudelta

Transkriptio

1 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintakertomus toimikaudelta Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 3:2014

2 Korkeakoulujen arviointineuvosto Puh , fax PL 133 (Meritullinkatu 1), Helsinki kka.fi JULKAISIJA Korkeakoulujen arviointineuvosto KANSI JA ULKOASU Juha Juvonen ISBN (pdf) ISSN (verkkojulkaisu) ISSN-L

3 Esipuhe Korkeakoulujen viidennelle toimikaudelle oli leimallista toisaalta jatkuvuus, toisaalta muutos. Perusperiaatteina säilyivät kehittävä arviointi, toiminnan avoimuus ja osallistavuus. Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditoinneissa saatiin ensimmäinen kierros valmiiksi ja toinen alkuun. Ensimmäisen kierroksen aikana saadun palautteen ja oman kehittämistoiminnan perusteella kehitettiin auditointimallia eteenpäin, mutta mallin ydin säilyi. Myös osaa muista arviointityypeistä, esimerkiksi teema-arviointeja, jatkettiin edelleen. Korkeakoulujen arviointineuvosto uusi täysjäsenyytensä arviointiorganisaatioiden eurooppalaisessa järjestössä ENQA:ssa ja pääsi jäseneksi luotettavien eurooppalaisten arviointiorganisaatioiden rekisteriin EQAR:in. Paljon myös muuttui. Tämä toimikausi jäi itsenäisen korkeakoulujen arviointineuvoston viimeiseksi, ja toimintansa on aloittanut Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Toimikauden aikana tapahtui korkeakoulusektorilla lukuisia suuria muutoksia, jotka eivät voineet olla heijastumatta myös arviointitoimintaan. Tämä näkyi erityisesti teemaarviointien aiheissa. Kansainvälistyminen vahvistui ja sai uusia muotoja. KKA:n ulkoisen arvioinnin suositusten mukaan perustettiin kansainvälinen neuvottelukunta, jonka hyödyllisyys uusia ajatuksia antavana sparraajana todistettiin erityisesti uuden arviointiviraston suunnitteluvaiheessa. Kun auditointien ensimmäinen kierros toteutettiin pääosin kotimaisin voimin, on alussa olevalla toisella kierroksella noin puolet auditointiryhmistä kansainvälisiä. Korkeakoulujen arviointineuvosto toteutti ensimmäisen rajat ylittävän arvioinnin auditoimalla itävaltalaisen Grazin yliopiston laatujärjestelmän ja haki jäsenyyttä eurooppalaisesta insinöörikoulutuksen EUR-ACEakkreditointijärjestelmästä. Korkeakoulujen arviointineuvosto on tiivistänyt toimintaperiaatteensa seuraaviin neljään kohtaan: se on halunnut olla riippumaton toimija, kehittävä arvioija, kansainvälinen sillanrakentaja ja proaktiivinen vaikuttaja. Luottamuksesta arvioin

4 tineuvoston riippumattomuuteen kertoo se, että käytännöllisesti katsoen kaikki suomalaiset korkeakoulut ovat valinneet arviointineuvoston suorittamaan myös toisen kierroksen auditoinnin. Kehittävä arviointi pysyy myös työtä jatkavan arviointikeskuksen perusperiaatteena. Kansainvälisen sillanrakentajan roolia kuvaavat edellä mainittu Grazin yliopiston auditointi ja alussa oleva Twinning-hanke Armeniassa. Proaktiivisuudesta kertovat monien teema-arviointien aiheet, mutta myös niiden toteuttamistavat. Toimikaudella toteutettiin eri toimijoiden uudenlaisena yhteistyönä koulutussektorien rajat ylittäviä arviointeja aiheista, joilla on suurta yhteiskunnallista kiinnostavuutta. KKA oli käynnistämässä keskustelua, ei vain jälkikäteen arvioimassa. Toimintansa päätteeksi Korkeakoulujen arviointineuvosto halusi koota viiden toimikauden kokemuksen ja asiantuntemuksen yksiin kansiin. Vuonna 2013 julkaistu Korkeakoulujen arvioinnin suunnannäyttäjä -julkaisu sisältää katsauksen arviointineuvoston toimintaan ja toimintaympäristön muutoksiin, ja linjaa arviointineuvoston tärkeänä pitämät suuntaviivat tulevaisuudelle. Korkeakoulujen arviointineuvoston puolesta esitämme lämpimät kiitokset paitsi tässä esiteltävän toimikauden , myös kaikkien viiden toimikauden työssä mukana olleille. Riitta Pyykkö Puheenjohtaja Helka Kekäläinen Pääsihteeri

5 Sisällys Esipuhe 1 Katsaus korkeakoulutuksen arvioinnin nykytilaan 7 2 Tehtävät ja tavoitteet 10 3 Korkeakoulujen arviointineuvosto ja sihteeristö Neuvosto ja sen toimielimet Neuvoston sihteeristö Talous Arvioinneissa käytetyt asiantuntijat 16 4 Arvioinnit Auditoinnit Uusinta-auditoinnit Teema-arvioinnit Seuranta-arvioinnit Laatuyksiköiden valinta Tekniikan alan ohjelma-arvioinnit 31 5 KKA:n toiminnan kehittäminen Laadunvarmistuksen kehittäminen Koulutustuki Muu toiminta 34 6 Sidosryhmäyhteistyö Kansallinen yhteistyö Kansainvälinen yhteistyö 35 Liitteet 1: Artikkelit ja ulkopuoliset julkaisut 39 2: Esitykset 41 3: Työryhmät ja muut jäsenyydet 58 4: Koulutus 60 5: KKA:n omat julkaisut 61

6

7 1 Katsaus korkeakoulutuksen arvioinnin nykytilaan Korkeakoulujen arviointineuvoston 1 viides toimikausi vuosina ja neljän kuukauden jatkokausi alkuvuonna 2014 jäivät neuvoston viimeiseksi toimikaudeksi. Täten korkeakoulujen arvioinnissa yksi ajanjakso päättyi ja toinen alkoi, kun KKA päätti toimintansa ja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus aloitti Arviointikeskuksen perustamisen taustalla on pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma, jonka mukaan koulutusta koskeva Opetushallituksen, Koulutuksen arviointineuvoston ja Korkeakoulujen arviointineuvoston viranomaisarviointitoiminta keskitetään tähän uuteen kansalliseen riippumattomaan arviointielimeen. Lisäksi taustalla oli opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite uudistaa hallinnonalan virastorakennetta ja koota pieniä virastoja suuremmiksi, vaikuttaviksi kokonaisuuksiksi. KKA otti arviointikeskuksen valmistelussa aktiivisen roolin. KKA:n puheenjohtaja ja pääsihteeri olivat jäseninä työryhmässä, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö asetti joulukuussa 2011 valmistelemaan Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen perustamista. KKA:n aloitteesta arviointikeskuksessa on paitsi arviointineuvosto, myös korkeakoulujen arviointijaosto, joka päättää korkeakoulujen arviointien projektisuunnitelmista, suunnittelu- ja arviointiryhmistä sekä laatujärjestelmien auditointien lopputuloksista. Kehittävä arviointi ja arviointitoiminnan riippumattomuus tulevat säilymään koulutuksen arviointitoiminnan keskeisinä lähtökohtina. 1 Korkeakoulujen arviointineuvostosta käytetään toimintakertomuksessa myös lyhennettä KKA. 7

8 Kansallista koulutuksen arviointikeskusta koskeva laki (1295/2013) ja asetus (1317/2013) tulivat voimaan vuoden 2014 alusta alkaen. Arviointikeskuksen lainsäädännön ja budjetin valmistelusta vastasi opetus- ja kulttuuriministeriö. Arviointikeskuksen toiminnan valmistelua koordinoi yhdistyvien kolmen yksikön päälliköistä koostunut troikka, ja käytännön valmistelutyötä tehtiin työryhmissä, joihin koko henkilöstöllä oli mahdollisuus osallistua. Arviointikeskuksen valmistelun rinnalla KKA hoiti kaikki sovitut arviointitehtävät ja avusti perustehtävänsä mukaisesti korkeakouluja, opetus- ja kulttuuriministeriötä sekä muita sidosryhmiään arviointia koskevissa asioissa. Toiminta perustui aiempien vuosien tapaan kehittävän arvioinnin ja avoimuuden periaatteille. Toimikauden aikana kotimaisessa toimintaympäristössä tapahtuneita merkittävimpiä muutoksia olivat korkeakoulusektorin ohjaus- ja rahoitusmallien uudistaminen, sisäisten hallintorakenteiden uudistus, rakenteellinen kehittäminen sekä ammattikorkeakoulu-uudistus. Kansainvälisessä arviointitoiminnan kontekstissa korkeakoulutuksen laatu ja laadunvarmistus sekä eurooppalaisten laadunvarmistuksen periaatteiden toimeenpano olivat toimikauden aikana edelleen keskeisellä sijalla. Pääosa KKA:n voimavaroista suuntautui edelleen korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien, sittemmin laatujärjestelmien, auditointeihin. Ensimmäinen auditointikierros saatettiin loppuun ja toista auditointikierrosta varten valmisteltiin uusi auditointikäsikirja. KKA sopi korkeakoulujen kanssa toisen auditointikierroksen aikataulusta vuosille ja käynnisti auditoinnit, mutta valtaosa toisen kierroksen auditoinneista jää arviointikeskuksen toteutettavaksi. Toimikauden aikana valmistui myös yhteenvetoraportti ensimmäisen auditointikierroksen tuloksista ja tutkimusartikkeli auditointien vaikuttavuudesta. Toimikauden teema-arviointien kohteina olivat tutkinnonuudistus, merenkulkualan koulutus, ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI-toiminta), kansainväliset maisteriohjelmat, korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus ja varhaiskasvatuksen koulutus. Lisäksi saatettiin loppuun vuonna 2009 käynnistetty ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköiden valinta. Päättäessään kahdeksantoista vuoden mittaisen toimintansa KKA kokosi viiden toimikauden aikana kertyneen kokemuksen ja asiantuntemuksen raporttiin Korkeakoulujen arvioinnin suunnannäyttäjä Korkeakoulujen arviointineuvosto ja arviointitoiminnan tulevaisuus. Julkaisu sisältää historiakat 8

9 sauksen Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintaan ja toimintaympäristön muutokseen sekä kansainvälistä vertailutietoa. Niiden pohjalta on linjattu ne korkeakoulutuksen arvioinnin suuntaviivat, joiden huomioimista arviointineuvosto pitää tärkeänä Kansalliseen koulutuksen arviointikeskukseen siirtyvälle korkeakoulujen arviointitoiminnalle. 9

10 2 Tehtävät ja tavoitteet Korkeakoulujen arviointineuvoston toimiala kattoi sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut. Arviointineuvosto hoiti lisäksi Ahvenanmaan maakunnassa suoritetuista ammattikorkeakoulututkinnoista annetussa tasavallan presidentin asetuksessa (548/2005) sille säädetyt tehtävät. KKA:n tehtävistä säädettiin asetuksissa 1320/1995, 465/1998, 548/20052 ja 965/2007. Toimikausina Korkeakoulujen arviointineuvoston työtä ohjasi vuonna 2009 annettu uudistettu asetus (794/2009), jonka mukaan korkeakoulujen tulee osallistua toimintansa ja laatujärjestelmiensä ulkoiseen arviointiin. Asetuksen mukaan korkeakoulujen arviointineuvoston tehtävänä on avustaa korkeakouluja ja opetusministeriötä korkeakoulujen arviointia koskevissa asioissa; järjestää korkeakoulujen toimintaan ja laatujärjestelmiin liittyviä arviointeja; tukea korkeakoulujen laadun varmistamista ja kehittämistä; sekä osallistua kansainväliseen arviointitoimintaan ja arviointia koskevaan yhteistyöhön. Lisäksi arviointineuvoston on osallistuttava säännöllisesti oman toimintansa kansainväliseen arviointiin ja laadittava vuosittain kertomus omasta toiminnastaan ja arviointien keskeisistä tuloksista. Arviointineuvosto on määritellyt asetuksen puitteissa toimikautensa alussa toimintansa painopisteet ja yleiset suuntaviivat. Toimintasuunnitelmaa on tarkistettu vuosittain ja sen lisäksi laadittu sihteeristön vuotuinen työsuunnitelma. Toimintasuunnitelmaan on kirjattu toimikaudella toteutettavat arvioinnit sekä analyysi korkeakoulukentän tilanteesta ja haasteista, joihin arvioinneilla pyritään osaltaan vastaamaan. KKA on laatinut lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön, Koulutuksen arviointineuvoston ja Opetushallituksen kanssa yhdessä Koulutuksen arviointisuunnitelman vuosille Suunnitelma kuvaa, mitä eri arviointeja kyseiset organisaatiot aikovat toteuttaa tuona aikana. Toimikaudella KKA:n painopisteenä oli tukea korkeakoulujen kehittämistyötä ja niiden kansainvälistä kil 10

11 pailukykyä arviointien, laatutyön tukemisen, vertailutiedon tarjoamisen, kehittämissuositusten ja hyvien käytänteiden levittämisen kautta. Lisäksi pyrittiin tuottamaan opetus- ja kulttuuriministeriölle ja muille sidosryhmille ajantasaista arviointitietoa päätöksenteon ja kehittämistyön tueksi. Toimenkuvaan on kuulunut myös arviointimenetelmien kehittäminen sekä koulutus- ja julkaisutoiminta. Vuonna 2011 KKA päätti yksinkertaistaa tavoiteasetantaansa laatimalla uudistetun kuvan strategisesta tavoitteesta toimintaperiaatteisiinsa perustuen. KKA:n toimintaperiaatteena ollut olla riippumaton toimija, jonka päätöksenteko ja arviointien sisältö on riippumatonta sekä korkeakouluja tasapuolisesti kohteleva. Kehittävänä arvioijana toimiessaan KKA:n arviointien tarkoituksena on ennen kaikkea avustaa korkeakouluja oman toimintansa kehittämisessä sekä noudattaa arviointimenetelmien valinnassa ja arviointiprosessin eri vaiheiden suunnittelussa ja toteutuksessa kehittävän arvioinnin periaatteita. Kansainvälisen sillanrakentajan roolia KKA on tavoitellut siten, että se on aktiivisesti mukana alan kansainvälisessä yhteistyössä sekä kehittää ja ylläpitää yhteyksiä eri maiden arviointiorganisaatioihin ja verkostoihin. KKA toimintaperiaatteena on ollut olla proaktiivinen vaikuttaja, joka ennakoi arviointitoiminnan kansallisia ja kansainvälisiä muutostarpeita sekä haluaa antaa vahvan suomalaisen panoksen eurooppalaisen koulutusalueen rakentamiseen. Kaikkiaan KKA on pyrkinyt toimimaan edelläkävijänä arvioinnin kehittämisessä yhteistyössä suomalaisen korkeakoulukentän toimijoiden kanssa. Kuvio 1. Korkeakoulujen arviointineuvoston strateginen tavoite 11

12 3 Korkeakoulujen arviointineuvosto ja sihteeristö 3.1 Neuvosto ja sen toimielimet Neuvosto Opetusministeriö asetti Korkeakoulujen arviointineuvoston nelivuotiskaudeksi ja nimesi neuvostoon kaksitoista jäsentä, joista neljä edusti yliopistoja, neljä ammattikorkeakouluja, kaksi elinkeinoelämää ja kaksi opiskelijajärjestöjä. Jäsenet toimivat riippumattomina asiantuntijoina, jotka eivät edustaneet arviointineuvostossa omaa taustaorganisaatiotaan, vaan pyrkivät edistämään kaikkien arvioitavina olevien korkeakoulujen toiminnan laadun kehittymistä. Arviointineuvosto kokoontui vuosittain 9 10 kertaa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen aloittamisajankohdan lykkäännyttyä vuoden 2014 toukokuun alkuun opetus- ja kulttuuriministeriö määräsi Korkeakoulujen arviointineuvostolle toimikauden , jotta käynnistetyt hankkeet saatettiin viedä loppuun ja uudet auditointiryhmät nimetä toiminnan keskeytymättä. Puheenjohtaja: professori Riitta Pyykkö, Turun yliopisto Varapuheenjohtaja: rehtori Pentti Rauhala, Laurea-ammattikorkeakoulu Jäsenet: Koulutuspoliittinen sihteeri Suvi Eriksson, Suomen ylioppilaskuntien liitto ry. (SYL) lähtien 12

13 Vararehtori, professori Ulla-Maija Forsberg, Helsingin yliopisto Koulutuspoliittinen sihteeri Juhana Harju, Suomen ylioppilaskuntien liitto ry. (SYL) saakka Koulutuspoliittinen sihteeri Mikko Vieltojärvi, Suomen ammatti korkeakouluopiskelijakuntien liitto, SAMOK ry lähtien Koulutuspoliittinen sihteeri Sakari Heikkilä, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto, SAMOK ry Koulutuspoliittinen sihteeri Mikko Heinikoski, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto, SAMOK ry saakka Kehitysjohtaja Päivi Jaatinen, Satakunnan ammattikorkeakoulu Yrittäjä Piia Kolho, Papiina Oy Överlärare Jan-Erik Krusberg, Arcada Nylands svenska yrkeshögskola Toimitusjohtaja Mikko Luoma, Johtamistaidon opisto Vararehtori Jari Perkiömäki, Sibelius-Akatemia Vararehtori Riitta Rissanen, Savonia-ammattikorkeakoulu Erikoistutkija Oili-Helena Ylijoki, Tampereen yliopisto Työvaliokunta: Arviointineuvoston työtä valmisteli työvaliokunta, johon neuvosto valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi Riitta Pyykön, varapuheenjohtajaksi Pentti Rauhalan ja jäseniksi Suvi Eriksonin, Jan-Erik Krusbergin ja Riitta Rissasen Ahvenanmaan maakunnan korkeakoulutuksen arvioinnista vastaava jaosto Tasavallan presidentin antaman asetuksen 548/2005 mukaisesti opetusministeriö nimesi arviointineuvoston yhteyteen Sektion för utvärdering av Högskolan på Åland -jaoston vastaamaan Ahvenanmaan maakunnassa annettavan korkeakoulutuksen arvioinnista. Jaoston jäsenet: Fortbildningschef Lars Wessman, Arcada Prefekt Inger Westerlund, Högskolan Sydväst Överinspektör Elisabeth Storfors, Ålands landskapsregering Verkställande direktör Johan Eriksson, Ålands handelskammare 13

14 3.1.4 Tekniikan korkeakoulutuksen jaosto KKA perusti helmikuussa 2013 Tekniikan korkeakoulutuksen jaoston ja asetti sen tehtäväksi tekniikan alan ohjelma-arviointien menetelmän ja käsikirjan kehittämisen, arviointien toteuttamisen ja päätösesitysten tekemisen KKA:lle arviointien lopputuloksista. Lisäksi tehtäväksi annettiin keskustella tekniikan alan korkeakoulutukseen liittyvistä kysymyksistä ja tehdä esityksiä KKA:lle alan laadunhallinnan kehittämiseen liittyen. Puheenjohtaja: FT Pentti Rauhala Varapuheenjohtaja: laatupäällikkö Annikka Nurkka, Lappeerannan teknillinen yliopisto Jäsenet: Johtaja Juhani Hyvärinen, Fennovoima Oy Jatko-opiskelija Nadja Kiiskinen, Helsingin yliopisto Lehtori Markku Kuuva, Aalto-yliopisto Yliopistonlehtori Olli-Pekka Lundén, Tampereen teknillinen yliopisto Asiamies Juhani Nokela, Tekniikan Akateemiset TEK Tekniikan lisensiaatti Tapani Äijänen Jaoston sihteereinä toimivat erikoissuunnittelija Touko Apajalahti, pääsuunnittelija Karl Holm ja erikoissuunnittelija Matti Kajaste KKA:n sihteeristöstä. Jaosto kokoontui toimikauden aikana yhteensä viisi kertaa Kansainvälinen neuvottelukunta KKA:n uutena toimielimenä aloitti elokuussa 2011 kansainvälinen neuvottelukunta, jonka KKA asetti ulkoisessa arvioinnissa saamansa palautteen perusteella. Kansainvälisen neuvottelukunnan tehtävänä oli avustaa arviointineuvostoa toiminnan strategisessa suuntaamisessa erityisesti tuomalla näkökulmia korkeakoulusektorin ja arviointitoiminnan kansainvälisestä kehittymisestä. Kansainväliseen neuvottelukuntaan kutsuttiin seuraavat henkilöt: Managing Director Alexander Kohler, Austrian Agency for Quality Assurance (AQA), Austria 14

15 Vice President Dorte Kristoffersen, Accrediting Commission for Community and Junior Colleges, USA Analyst Diane Lalancette, Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD), France Professor Giancarlo Spinelli, Politecnico di Milano, Italy Professor Bjørn Stensaker, University of Oslo, Norway. Kansainvälinen neuvottelukunta kokoontui vuosina neljä kertaa. Näissä tapaamisissa neuvottelukunnan jäsenet nimesivät korkeakoulupolitiikkaan, työelämäyhteistyöhön sekä kansainvälistymiseen liittyviä eurooppalaisia trendejä, pitivät alustuksia eurooppalaisen laadunvarmistuksen tulevaisuuden skenaarioista, esittelivät omien maidensa arviointimalleja sekä ottivat kantaa suomalaisen korkeakoulujen arviointitoiminnan tulevaisuutta koskeviin väittämiin. Kaikkiaan kansainvälisen neuvottelukunnan toiminnasta saatiin hyviä kokemuksia, mutta samalla korostui myös se, että neuvottelukunnan tapaamiset on valmisteltava huolella, jotta niistä saadaan paras mahdollinen hyöty. 3.2 Neuvoston sihteeristö Pääsihteeri Helka Kekäläinen Hallinnollinen avustaja Arja Bilund Pääsuunnittelijat Karl Holm Sirpa Moitus Marja-Liisa Saarilammi vuorotteluvapaa vt. hallinnollinen avustaja Tinja Linkama Erikoissuunnittelijat Kirsi Hiltunen

16 Matti Kajaste opintovapaa Kirsi Mustonen Hannele Seppälä äitiys- ja hoitovapaa vt. Johanna Kolhinen opintovapaa äitiysvapaa kesälomat hoitovapaa vt. Touko Apajalahti Krister Talvinen Kim Östman loma virkavapaa vt. Mirella Nordblad Talous Arviointineuvoston kokonaisrahoitus on vuosina 2010 ja 2011 lähes 1,4 miljoonaa euroa ja vuosina 2012 ja 2013 lähes 1,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2010 alusta voimaan tulleen uuden asetuksen myötä KKA:n rahoitus siirtyi valtioneuvoston budjettiin yhteiselle momentille Koulutuksen arviointineuvoston kanssa. Talousarvioesityksessä 2014 koko koulutuksen kansallisen arviointitoiminnan rahoitus on koottu tälle samalle momentille. 3.4 Arvioinneissa käytetyt asiantuntijat Arvioinneissa on toiminut lähes kaksisataa asiantuntijaa korkeakoulujen, elinkeinoelämän, julkisen hallinnon ja opiskelijoiden edustajina. Arviointiryhmien kokoonpanoissa on 16

17 pyritty monipuolisuuteen ja siihen, että arvioitsijoiden osaamisalueet täydentävät toisiaan. Arvioitsijoita on valittu koko korkeakouluverkkoa hyödyntäen, jolloin arviointitietous myös leviää mahdollisimman kattavasti. Arviointiryhmien jäsenet on nimittänyt Korkeakoulujen arviointineuvosto. 17

18 4 Arvioinnit Korkeakoulujen arviointineuvoston arvioinnit voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnit Koulutusala- ja teema-arvioinnit Koulutuksen laatuyksikköarvioinnit Korkeakoulujen arviointineuvosto toteutti vuosina yhteensä 23 laatujärjestelmien auditointia ja viisi laatujärjestelmien uusinta-auditointia. Lisäksi tehtiin viisi teema-arviointia, yksi seuranta-arviointi sekä yksi korkeakoulutuksen laatuyksikköarviointi. Kaikista toimikaudella toteutetuista arvioinneista julkaistiin arviointiraportti. Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksikkövalinta vuosille jäi tällä erää viimeiseksi laatuyksikkövalinnaksi, sillä opetus- ja kulttuuriministeriö ei enää rahoita laatuyksiköitä osana korkeakoulu jen rahoitusmallia. 4.1 Auditoinnit Vuonna 2012 päätökseen saatettuun ensimmäiseen auditointikierrokseen osallistuivat kaikki suomalaiset yliopis tot ja ammattikorkeakoulut mukaan lukien kolme opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan ulkopuolista korkeakoulua (Högskolan på Åland, Poliisiammattikorkeakoulu ja Maanpuolustuskorkeakoulu). Kolme viime mainittua auditointia toteutettiin maksupalvelutoimintana. Ensimmäisellä auditointikierroksella teh dyistä 49 auditoinnista yhdeksän päätyi uusinta-auditointiin. Yksi korkeakoulu ei läpäissyt uusinta-auditointiaan, ja se tul laan auditoimaan vuonna Suuri osa auditoinneista tehtiin kotimaisin 18

19 asiantuntijaryhmin. Kaikilla auditoinnin läpäisseil lä korkeakouluilla on kattava, dokumentoitu ja todennetusti toiminnan kehittämistä tukeva laatujärjestelmä. Eurooppalai sia vaatimuksia vastaavien laatujärjestelmien kehittäminen on merkittävä saavutus suomalaiselta korkeakoululaitokselta. Vuoteen 2018 ulottuvalla toisella auditointikierroksel la käytännössä kaikki korkeakoulut ovat valinneet auditointinsa to teuttajaksi KKA:n. Lähes puolet korkeakouluista on toivonut kansain välistä arviointiryhmää. KKA ehti toteuttaa toisen kierroksen auditoinneista viiden kor keakoulun auditoinnit; loput jäävät Kansallisen koulutuk sen arviointikeskuksen toteutettaviksi. Merkittävä avaus rajat ylittävän arviointitoiminnan suuntaan oli itävaltalaisen Karl-Franzens-Universität Grazin auditointi, jonka KKA toteutti vuosien aikana. Toisen auditointikierroksen mallin suunnittelussa otettiin huomioon erityisesti KKA:n ulkoisessa arvioinnissa saatu palaute. Toisella auditointikierroksella ar vioidaan sitä, miten kattavaa ja vaikuttavaa korkeakoulun pe rustehtävien laadunhallinta on, miten laatujärjestelmä tukee korkeakoulun strategista johtamista ja toiminnanohjausta sekä mitä näyttöä korkeakoululla on laatujärjestelmän vaikuttavuu desta toiminnan kehittämiseen. Auditointimallin uusina ele mentteinä ovat tutkintotavoitteisen koulutuksen kolme näyt töä ja valinnainen auditointikohde. KKA on seurannut ja tukenut auditointien vaikuttavuutta järjestämällä kansallisia seurantaseminaareja sekä laatimalla ja rahoittamalla auditointien vaikuttavuuteen liittyviä tutkimuk sia. Ensimmäistä au ditointikierrosta koskevien analyysien (Moitus 2010 ja Talvinen 2013) perusteella korkeakouluilla on eniten kehitettävää yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja aluekehi tystyön, tohtorikoulutuksen ja kansainvälistymisen laadunhal linnassa. Viimeisin laatutyön vaikuttavuutta tarkastellut tutkimus (Saarilammi 2013) osoitti, että korkeakoulujen johto on sitoutunut laatutyöhön, henkilökunta on kasvanut auditoinnin myötä laatukulttuuriin, opiskelijoiden osallistaminen on tuonut uusia ratkaisuja aiempiin ongelmiin ja sidosryhmäyhteistyö on alkanut syventyä auditoinneista saadun palautteen pohjalta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös korkeakoulututkijoiden näkemyksiä. Heidän mukaansa KKA:n auditointikriteeristö on rohkaissut korkeakouluja yhdistämään strategisen suunnitteluun laatutyöhön ja institutionaalinen arviointi on luonut uuden työkalun korkeakoulujen kehittämiselle. Arviointitoiminnan tulevaisuuden keskeisenä kehittämishaasteena korkeakoulututkijat pitivät koulutuksen arvioinnin kehittämistä. 19

20 4.2 Uusinta-auditoinnit Korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointiin päädytään, jos korkeakoulun laatujärjestelmässä tai perustehtävien laadunvarmistuksessa on oleellisia puutteita suhteessa auditointikriteereihin. Päätöksen uusinta-auditoinnista tekee Korkeakoulujen arviointineuvosto. Uusinta-auditointi toteutetaan noin kahden vuoden kuluttua alkuperäistä auditointia koskevasta päätöksestä. Toimikauden aikana tehtiin viiden korkeakoulun eli Teknillisen korkeakoulun, Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun, Tampereen yliopiston, Högskolan på Ålandin sekä Sibelius-Akatemian uusinta-auditoinnit. Kaikkia näitä viittä korkeakoulua yhdisti se, että niiden uusinta-auditointi kohdistui laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuuteen. Kolmella korkeakoululla oli kehittävää laadun varmistusjärjestelmän tavoitteiden, toimintojen, toimijoiden sekä vastuiden määrittelyssä ja dokumentaatiossa sekä laadunvarmistusjärjestelmän toiminnan seurannassa, arvioinnissa ja jatkuvassa kehittämisessä. Muita uusintaauditointikohteita olivat tutkintotavoitteisen koulutuksen, tutkimus- ja kehitystyön sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, vaikuttavuuden ja aluekehitystyön laadunhallinta, korkeakoulun henkilö kunnan, opiskelijoiden ja ulkoisten sidosryhmien osallis tuminen laadunvarmistukseen sekä laadunvarmistusjärjestelmän kytkeytyminen johtamiseen ja toiminnanohjaukseen. Uusinta-auditoinnissa korkeakoululta edellytetään näyttöä siitä, että se täyttää auditoinnissa käytettävät kriteerit ja että laadunvarmistusjärjestelmä on uusinta-auditoinnissa tarkasteltavilta osa-alueiltaan kriteeristön perusteella vaiheessa kehittyvä. Uusinta-auditoinneissa todettiin kaikkien korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmien edistyneen alkuperäisen auditoinnin jälkeisen kahden vuoden aikana huomattavasti. Kaikki edellä mainitut korkeakoulut yhtä lukuun ottamatta läpäisivät uusinta-auditoinnin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotuksesta kyseinen korkeakoulu päätti toteuttaa seuraavan auditointinsa nopeutetussa aikataulussa vuonna

21 4.3 Teema-arvioinnit Tutkinnonuudistuksen arviointi Opetusministeriön asettama yliopistojen tutkintorakenteen kehittämisryhmä ehdotti vuonna 2002, että tutkinnonuudistuksen toteutumista tulisi uuden rakenteen käynnistyttyä arvioida valtakunnallisesti. Arvioinnin toteutti vuonna 2010 Korkeakoulujen arviointineuvoston (KKA) nimeämä suomalainen kahdeksanhenkinen arviointiryhmä. Arviointiprojektissa arvioitiin Bolognan prosessille asetettujen alkuperäisten eurooppalaisten ja kansallisten tavoitteiden toteutumista. Arvioinnin päätavoitteena oli arvioida kaksiportaisen tutkintorakenteen toimivuutta. Arviointiin osallistuivat kaikki suomalaiset korkeakoulut. KKA:n päätöksen mukaisesti Bologna-prosessin toteutuksesta Suomessa laadittiin lisäksi kansainvälinen analyysi alkuvuonna Tätä varten tutkinnonuudistuksen arviointiraportti käännettiin englanniksi, ja kansainvälinen asiantuntija tuotti raportin sekä suomalaisten Bologna-asiantuntijoiden haastatteluiden pohjalta analyysin, joka liitettiin osaksi englanninkielistä arviointiraporttia. Suomalainen arviointiryhmä jakoi tutkinnonuudistuksen tavoitteet kolmeen ryhmään niiden toteutumisen mukaan. 1) Täysin toteutuneina ryhmä piti opintojen opintopistejärjestelmän käyttöönottoa ja ammattikorkeakoulujen toisen syklin tutkintoon liittyvää kehitystyötä. 2) Osin toteutuneina ryhmä piti siirtymistä kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen, kandidaatin tutkinnon aseman vahvistamista, maisteri ohjel mien toteuttamista, kotimaisen ja kansainvälisen liikkuvuuden edistämistä, opintojen mitoituksen kehittämistä ja osaamislähtöisyyden vahvistamista. 3) Täysin toteutumatta jääneenä tavoitteena arviointiryhmä piti opintoaikojen lyhentämistä. Tutkinnonuudistuksessa Suomeen on luotu Bolognan prosessin mukainen lainsäädäntö, joka mahdollistaa kaksiportaisen tutkintorakenteen ja suomalaisen tutkintojärjestelmän vertailtavuuden kansainvälisesti. Arviointiryhmä piti tutkinnonuudistusta merkittävänä, lyhyessä ajassa suoritettuna kehittämisprojektina, jonka organisointi sujui hyvin. Alakohtaisella yhteistyöllä oli arviointiryhmän näkemyksen mukaan tutkinnonuudistuksen onnistumisen kannalta keskeinen merkitys. Opetussuunnitelmien uudistamistyö avasi keskustelun tutkintojen työelämäläheisyydestä ja osaamisperustaisuudesta 21

22 sekä korosti korkeakoulujen vastuuta koulutuksen tuottamista työelämävalmiuksista. Vaikka kaksiportainen tutkintorakenne on säädöspohjalta tarkasteltuna selkeä, se ei yliopistosektorilla toimi täysin tavoitellulla tavalla. Aidon kaksiportaisuuden toteuttamiseksi arviointiryhmä suositteli opinto-oikeuden myöntämistä pääsääntöisesti vain alempaan korkeakoulututkintoon ja erillisen haun järjestämistä kandidaateiksi valmistuneille ylempään korkeakoulututkintoon. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa tulisi kehittää edelleen työelämäläheisenä kehittämistutkintona ja nykymuotoinen tutkinnon toteutustapa tulee säilyttää. Liikkuvuuden lisäämiseksi alempien korkeakoulututkintojen sisältöjä tulisi arviointiryhmän mielestä muokata siten, että ne antavat nykyistä paremmat valmiudet valita tarkempi suuntautuminen vasta siirryttäessä ylempään korkeakoulututkintoon. Kansainvälisen lähtöliikkuvuuden edistäminen edellyttää vaihtojaksojen parempaa suunnittelua, riittävän joustavia opetussuunnitelmia ja yhteistyötä ulkomaisten korkeakoulujen kanssa. Alemman korkeakoulututkinnon suunnittelu omaksi kokonaisuudekseen selkiyttäisi tutkintorakenteen kaksiportaisuutta, mikä voisi puolestaan lyhentää opintoaikoja ja vähentää keskeyttämisiä. Kansainvälisen asiantuntijan mukaan opetussuunnitelmien ja tutkinto-ohjelmien kehittäminen vastaamaan Bologna-prosessin mukaista kaksiportaista tutkintorakennetta on Suomessa onnistunut melko hyvin. Asiantuntijan mukaan se, että aitoa kaksiportaista tutkintorakennetta ei ole toistaiseksi onnistuttu luomaan, on laaja eurooppalainen ilmiö. Asiantuntijan mukaan niin sanotut Suomen kansalliset huolet opintoaikojen pitkittymisestä ja opintojen keskeyttämisestä ovat yleisiä myös muissa maissa. Tutkinnonuudistuksen vaikutusta kansainväliseen opiskelijaliikkuvuuteen olisi voitu analysoida siitä näkökulmasta, missä liikkuvuuden alalajeissa liikkuvuus on kasvanut ja miten suomalaisen opiskelijaliikkuvuuden mallit eroavat yleisestä eurooppalaisesta tilanteesta. Asiantuntijan mukaan yksi KKA:n arvioinnin vahvuuksista oli tutkinnonuudistuksen syvällinen tarkastelu eri koulutusalojen näkökulmasta. Raportti todentaa hänen mielestään suomalaisen arviointikulttuurin merkittäviä saavutuksia. Asiantuntija on samaa mieltä arviointiryhmän kanssa siitä, että tutkintoohjelmien muutokset vievät aikaa, ja siitä syystä hän ehdotti arvioinnin seurantaa tai uutta arviointia noin viiden vuoden kuluttua. 22

23 4.3.2 Merenkulkualan koulutuksen arviointi Suomalaista merenkulun koulutusta, pätevyyskirjojen myöntämistä ja vahdinpitoa ohjaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimus STCW sekä sopimukseen pohjautuva merenkulkijoiden vähimmäiskoulutusta koskeva EU-direktiivi. Yleissopimuksen mukaan IMO hyväksyy jokaisen maan koulutus- ja pätevyyskirjajärjestelmän sekä niiden laatujärjestelmän riippumattoman arvioinnin perusteella. Arviointi on toteutettava vähintään joka viides vuosi, ja arviointitulos on raportoitava sekä IMO:lle että Euroopan Unionille. Vain IMO:n hyväksymällä koulutusyksiköllä on oikeus antaa kansainväliseen pätevyyskirjaan johtavaa koulutusta. Merenkulkualan koulutuksen arviointi toteutettiin Suomessa aiemmin vuosina 1998, 2002 ja 2007 Merenkulkulaitoksen, nykyisen Liikenteen turvallisuusvirasto TraFin ja opetushallituksen yhteistyönä. Vuonna 2012 toteutetusta arvioinnista vastasivat Korkeakoulujen arviointineuvosto ja Koulutuksen arviointineuvosto yhteistyössä TraFin kanssa. Arvioinnissa noudatettiin ISO laatustandardin ja kehittävän arvioinnin periaatteita. Esimerkkeinä arviointikohteista olivat koulutusyksiköiden laatupolitiikka, laatujärjestelmä ja niiden kyky turvata vaatimusten mukainen koulutus, opetussisällöt sekä saavuttaa pätevyyden arvioinnille, pätevyyskirjojen ja kelpoisuustodistusten myöntämiselle ja uusimiselle asetetut tavoitteet mukaan lukien kouluttajien ja arvioijien pätevyys. Päätöksenteko edellytti, että molemmat arviointineuvostot vahvistivat arviointituloksen. Arvioinnin pohjalta TraFi raportoi IMO:n sihteeristölle ja Euroopan unionin komissiolle kesällä 2012, että kaikki merenkulkualan koulutusta toteuttavat 12 koulutusyksikköä täyttävät STCW-yleissopimuksen vaatimukset Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan arviointi Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan arvioinnissa keskityttiin TKI-toiminnan asemaan kansallisessa innovaatiojärjestelmässä sekä TKI-toiminnan indikaattoreihin. Arviointiraportti julkaistiin Ammattikorkeakoulupäivillä toukokuussa Arviointiryhmän näkemyksen mukaan ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan ohjausta sekä lainsäädäntöä ja rahoitusta on vahvistettava huomattavasti, jotta ne voisivat saavuttaa täyden potentiaalinsa. Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan rahoitus on sirpaleista, ja siitä puuttuu läpinäkyvyys. Lisäksi rahoituksen tasoa voidaan kokonaisuute 23

24 na pitää liian alhaisena. Merkittävimmille suomalaisille tutkimusrahoittajille, TEKESille ja Suo men akatemialle ei ole osoitettu selvää roolia TKI-toiminnan rahoituksessa, joka osaltaan tukisi koko sektorin jatkokehitystä. Olisi myös hyvin tärkeää antaa ammattikorkeakoulusektorille selvä signaali TKI-toiminnan jat kokehityksen poliittisesta merkityksestä. Strategisen TKI-toiminnassa olisi löydyttävä tasapaino koulutuksellisen välineen ja toisaalta itsenäisen tie teellisen toiminnan välillä. Myös ylemmän amk-tutkinnon asemaa TKItoiminnan kokonaisuudessa tulisi sel vittää tarkemmin. Henkilökunnan koulutuksessa ja urasuunnittelussa tulisi nykyistä selvemmin priorisoida ja korostaa TKI-taitoja, -valmiuksia ja -tietoja. Vaikka kansainvälistymiseen onkin luotu varsin vahva strateginen painotus, TKI-toiminnan kansainvälistymistä ei stimuloida tehokkaalla tukirakenteella. Arviointiryhmä esitti kansallisen tu kimekanismin perustamista kansainvälisten TKI-rahoitushakemuksien kehittämiseksi. Ammattikorkeakoulujen TKI-tarjonnan ja -osaamisen tulisi lisäksi olla näkyvämmin esillä alueellaan. Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan varhaisesta kehitysvaiheesta johtuen indikaattoreita tulisi hyödyn tää toiminnasta oppimisen ja kehittämisen apuvälineenä, ei laskentaan tai rankaisuun. Lisäksi olisi eduksi hyö dyntää kansainvälisten, lähinnä eurooppalaisten, tunnuslukuprojektien työtä suunnittelussa. Indikaattoreiden kehittämiseen ja luotettavan datan keräämiseen liittyvää edessä olevaa työmäärää ei tulisi ali arvioida Kansainvälisten maisteriohjelmien arviointi Kansainvälisten maisteriohjelmien arviointi toteutettiin korkeakoulusektorit ylittävänä teema-arviointina Raportissaan arviointiryhmä totesi, että kansainvälistymisestä on tullut suomalaisille korkeakouluille keskeinen strateginen tavoite. Kansainvälisiä koulutusohjelmia pidettiin tärkeänä korkeakoulutason kansainvälistymistavoitteiden saa vuttamisen välineenä. Toiseksi ryhmä totesi, että kansainvälisten koulutusohjelmien opiskelijat ovat keskenään hyvin erilaisia, eikä heitä voida siten kohdella yhtenä homogeenisena ryhmänä. Opiskelijoiden monimuotoi suus heijastuu myös opiskelijoiden oppimistyyleihin. Kolmanneksi ryhmä totesi, että kansainvälisten koulutusohjelmien johtajat ovat pääasiassa hyvin tyytyväisiä sekä opiskelijoidensa että opettajiensa laatuun koulutusohjelmissa. Opettajat ovat arvioinnin tulosten perusteella helposti lähestyttäviä, mitä arviointiryhmä pitää yhtenä kansainvälisten koulutusohjelmien vahvuutena. Neljäs ryhmän johtopää 24

25 tös oli, että kansainvälisten ja kotimaisten koulutusohjelmien oppimistavoitteet ovat yliopistoissa hyvin samankaltaisia keskenään. Ylipäänsä kansainväliset koulutusohjelmat eivät juuri eroa rakenteeltaan, johtamiseltaan, laadunhallinnaltaan, markkinoin niltaan tai rekrytoinniltaan ns. tavallisista koulutusohjelmista. Suomalaisille työmarkkinoille pääsyn ongelmat nousivat yhdeksi pääteemaksi arviointivierailuiden aikana käydyissä keskusteluissa. Pääsyyksi opiskelijoiden hankaluuksiin päästä töihin Suomessa nimettiin riittämätön suomenkielen taito. Vaikka tämä tarjoaakin erinomaisen syyn olla keskustelematta vaikeammista tekijöistä, ku ten kulttuurisista eroista ja haluttomuudesta rekrytoida ulkomaalaisia työntekijöitä, kielitaidon puute on aidosti ongelma sekä opiskelijoille, korkeakouluille että rekrytoiville organisaatioille. Kansainvälisten koulutusohjelmien opiskelijoiden työllistymiseen liittyy myös ryhmän havainto, että kor keakoulut eivät seuraa opiskelijoidensa vaiheita valmistumisen jälkeen. Tämä on ongelma kahdesta syystä. En sinnäkään korkeakoulut eivät tiedä, minne heidän kansainväliset opiskelijansa työllistyvät, mikä voi vaikeuttaa kansainvälisten koulutusohjelmien kehittämistä. Toiseksi korkeakoulut eivät pysty käyttämään alumniverkos toaan resurssina esimerkiksi harjoittelupaikkojen löytämisessä tai opettajien rekrytoinnissa kansainvälisiin kou lutusohjelmiin. Arviointiryhmä esitti raportissa useita suosituksia. Kansallisen järjestelmän tasolla kansainvälisten kou lutusohjelmien kokoa tulisi tarkastella myös taloudellisesta näkökulmasta. Kansainvälisten koulutusohjelmien alumnien seuranta tulisi järjestää systemaattisemmaksi sekä korkeakoulutasolla että kansallisesti. Korkeakoulu tasolla ryhmä suositti kiinnittämään huomiota siihen, että kansainvälisiä koulutusohjelmia tukevien palveluiden kehittäminen ei tapahtuisi koulutusohjelmista irrallaan. Lisäksi ryhmä suositti opettajien ja tukipalveluhenkilökunnan välisen yhteistyön vahvistamista, alumnikyselyiden järjestämistä, palkitsemisjärjestelmän kehittämistä siten, että se tukee paremmin opettajien kielitaidon kartuttamista, ja korkeakoulujen aktiivisempaa osallistumista opiskelijoiden vapaaajan toiminnan järjestämiseen. Koulutusohjelmatason suosituksena oli sisäisistä ja ulkoi sista sidosryhmistä muodostuvien laatutyöryhmien sekä työelämän edustajien hyödyntäminen kansainvälisten koulutusohjelmien kehittämisessä. Etenkin tukipalveluiden kehittämisessä tulisi varmistaa, että tieto kulkee ja kokemuksia jaetaan myös ohjelmien välillä useita kansainvälisiä koulutusohjelmia järjestävissä yksiköissä. Erilais ten 25

26 oppimistyylien ja -kulttuurien tiedostaminen sekä opiskelijoiden monikulttuurisuuteen liittyvien valmiuksien tukeminen ovat keskeisiä asioita kansainvälisten opiskelijoiden tutustuttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointi Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arvioinnin tavoitteena oli selvittää, miten yliopistot ja ammattikorkeakoulut määrittelevät yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtävänsä, minkälaisia tehtävän toteuttamista edistäviä tai estäviä tekijöitä korkeakoulut tunnistavat sekä miten korkeakoulut seuraavat yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa tuloksia. Arviointiryhmän tuli tehdä ehdotuksia siitä, miten korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta voidaan vahvistaa sekä miten tulosten arviointia ja seurantaa tulisi kehittää. Arvioinnin kohderyhmänä olivat kaikki Suomen 15 yliopistoa, 6 yliopistokeskusta ja 27 ammattikorkeakoulua. Menetelminä käytettiin aiempiin selvityksiin ja tausta-aineistoihin kohdistunutta dokumenttianalyysia, korkeakoulujen strategioiden syvällistä tarkastelua, korkeakouluille suunnattua yksilöityä laajaa kyselyä, edellisiin perustuvaa työpajatyöskentelyä alueellisissa seminaareissa sekä kaikille alueellisiin seminaa reihin osallistuneille korkeakoulujen ja sidosryhmien edustajille suunnattua rajatumpaa kyselyä. Arviointiraportissa tuotiin esille useita korkeakoulujen yhteiskunnalliseen ja alueelliseen vaikuttamiseen kannustavia onnistumisia ja hyviä käytänteitä. Arviointiryhmän suositukset liittyivät ensisijaisesti korkeakoulujen ohjaukseen, korkeakoulujen sekä elinkeinoelämän väliseen kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön sekä yhteiskunnallisen ja alueellisen seurantaan ja arviointiin. Arviointiryhmän mukaan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtävän velvoittavuudesta on tarpeen käydä avointa, tuloshakuista ja laajapohjaista keskustelua ja tehtävä tulisi määritellä omaksi tulosalueeksi korkeakoulujen tutkimustehtävän ja opetustehtävän rinnalle. Lisäksi yliopistojen ja ammattikorkeakorkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden merkitys Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle olisi kirjattava selkeästi osaksi Suomen koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopoliittisia ohjelmia sekä aktiiviseksi osaksi korkeakoulujen omia strategisia tehtävien ja tavoitteiden määrittelyjä. 26

27 Arviointiryhmän suosituksen mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee kehittää yhteistyöstrategioitaan sekä asiakkuuksien ja kumppanuuksien hallintaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on tiivistettävä yhteistyötään ja yhtenäisenä korkeakouluverkostona toimimiseen tulee kannustaa ja tuloksellisesta yhteistyöstä tulee palkita sekä OKM:n että korkeakoulujen rahoitusjärjestelmissä. Myös yhteistyötä elinkeinoelämän, julkisten toimijoiden ja toisen asteen oppilaitosten kanssa on kehitettävä. Arviointiryhmä otti kantaa myös kansainvälisen yhteistyön ja verkostojen tehokkaamman käytön puolesta. Korkeakoulujen tulee työskennellä aktiivisesti huippuosaamisen siirtämiseksi maailmalta elinkeinoelämään sekä olla kanssakäymisessä elinkeinoelämän kanssa TKI-hankkeissa sekä yritysten innovaatiotoiminnassa. Yksi keskeisistä arviointiryhmä suosituksista oli korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointimallin kehittäminen. Itsearviointia painottavan arviointimallin tulisi määritellä yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteet ja tuloskriteerit kunnioittaen korkeakoulujen erilaisuutta, alueellisuutta ja erityistehtäviä. Korkeakoulujen arviointineuvosto päätti kokouksessaan , että arviointimallin kehittämisestä päättää Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointi herätti valmistuttuaan paljon kiinnostusta, ja siihen liittyviä puheenvuoroja ja esityksiä pidettiin useissa tilaisuuksissa syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana. Arviointiraportti toimi myös taustana opetus- ja kulttuuriministeriön maaliskuussa 2014 käynnistämälle Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus -hankkeelle. Hankkeen tavoitteena on korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ulottuvuuksien selvittäminen ja tietopohjan rakentaminen, jota voidaan käyttää korkeakoulujen ohjauksessa ja korkeakoulujen strategiatyössä Varhaiskasvatuksen koulutuksen arviointi Varhaiskasvatuksen koulutuksen teema-arviointi toteutettiin Korkeakoulujen arviointineuvoston ja Koulutuksen arviointineuvoston yhteisarviointina vuosina Arviointi kohdentui yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä toisella asteella ja ammatillisena koulutuksena järjestettävään varhaiskasvatusalan koulutukseen, jota arviointihetkellä toteutti 98 koulutuksen järjestäjää. Tavoitteena oli tuottaa kokonaiskuva ja tietoa varhaiskasvatuksen koulutuksen tilasta, eri koulu 27

28 tusten vahvuuksista ja kehittämishaasteista suhteessa varhaiskasvatustyön kehittyviin ja muuttuviin osaamisvaatimuksiin ja koulutusjärjestelmän toimivuuteen. Arviointi ajoittui valtakunnallisesti mielenkiintoiseen ajankohtaan, jolloin varhaiskasvatuksen yhteiskunnalliset tehtävät, paikka palvelujärjestelmässä ja lainsäädäntö olivat uudistumassa. Arvioinnin tulokset perustuivat koulutuksen järjestäjien toimittamiin opetussuunnitelmiin ja itsearviointiraportteihin, kuntien varhaiskasvatusjohtajille kohdennettuun työelämäkyselyyn sekä teemahaastatteluihin. Arviointiryhmä kokosi loppuraporttiinsa sekä tutkintokohtaisia että kansallisen tason kehittämissuosituksia. Koulutusasteita ja -sektoreita yhdistäväksi varhaiskasvatuksen koulutuksen selkeäksi vahvuudeksi osoittautui se, että ala on vetovoimainen. Myös koulutusten läpäisy on pääosin ongelmatonta. Varhaiskasvatuksen koulutuksen keskeisimmät haasteet liittyvät koulutusten sisältöihin ja koulutusrakenteen toimivuuteen. Arviointiryhmä suositteli, että koulutuksen järjestäjien tulisi tiivistää valtakunnallisella tasolla yhteistyötään opetussuunnitelmien laadinnassa ja kehittämisessä. Koulutusten ja työelämän välille tulisi kehittää yhteistyömuotoja, joissa opiskelijat sekä koulutusten ja työelämän toimijat voisivat yhdessä kehittää sekä koulutusta että varhaiskasvatuksen ammatillisia käytäntöjä. Koulutuksen aloituspaikkojen määrää tulisi tarkastella kokonaisuutena ja arvioida eri tutkintojen aloituspaikkojen keskinäisiä suhteita kansallisen varhaiskasvatuspolitiikan näkökulmasta. Varhaiskasvatuspalveluiden tuottajien ja koulutuksen järjestäjien tulisi tiivistää yhteistyötään täydennyskoulutuksen järjestämisessä siten, että peruskoulutuksesta ja täydennyskoulutuksesta muodostuu selkeä jatkumo. Arviointiryhmä näki tärkeäksi, että varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamisen ( ) yhteydessä hyödynnettäisiin arvioinnin tuloksia ja selkiytettäisiin mm. sitä, millaista osaamista varhaiskasvatuksen tulevat työtehtävät henkilöstöltä edellyttävät ja millaisella ammatti- ja koulutusrakenteella tätä osaamista voidaan tuottaa. Arviointiin osallistuneista koulutuksen järjestäjistä 75 % vastasi arvioinnin palautekyselyyn. Vastaajat näkivät positiivisena, että varhaiskasvatusta oli tarkasteltu arvioinnissa kokonaisuutena. Lähes kaikki vastaajat pitivät loppuraportin kehittämissuosituksia osuvina (99 %) ja käyttökelpoisina (96 %). Arvioinnin tuloksia oli hyödynnetty opetussuunnitelmatyössä: tiettyjen sisältöteemojen (esim. monikulttuurisuus, pedagoginen osaaminen) osuutta opetuksessa oli lisätty. Myös suunnitelmia työelämäyhteistyön ja oppilaitosten välisen yhteistyön 28

29 vahvistamiseksi oli tehty. Lisäksi ammatillisten tutkintojen, niiden opetussuunnitelmien ja toimintamallien kehittämisen osalta on tehty kansallisia linjauksia arvioinnin tulosten hyödyntämisestä lukuvuonna Arviointi antoi näin ollen tietoa varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämiseen eri tasoilla sekä koko varhaiskasvatusjärjestelmän ja -lainsäädännön uudistuksiin. 4.4 Seuranta-arvioinnit Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintaperiaatteisiin on koko sen toiminta-ajan kuulunut tehtyjen arviointien seuranta kansainvälisen arviointimallin mukaisesti. Seurantaarviointien tavoitteena on sekä tukea arviointiin osallistuneita yksiköitä koulutuksen laadun kehittämisessä että selvittää arvioinnin käyttöä ja vaikuttavuutta arvioitujen yksiköiden kannalta. Vuoden 2011 aikana valmistui tohtorikoulutuksen seuranta-arviointi, jonka KKA toteutti osittain yhteistyössä Suomen Akatemian kanssa. Arviointiryhmän mukaan yliopistot olivat ottamassa aiempaa vahvempaa vastuuta tohtorikoulutuksen kehittämisestä kiinteässä yhteydessä yliopiston tutkimustoiminnan kanssa. Tohtorikoulutuksen rakenteisiin oltiin toteuttamassa merkittävää uudistusta, sillä useimmat yliopistot ottivat vuoden 2011 aikana käyttöön yhden tutkijakoulun mallin. Arviointiryhmä piti tärkeänä, että tohtorikoulutuksen uusia rakenteita luotaessa suunnittelun lähtökohdaksi otetaan vahva tutkijalähtöisyys ja kehitetään keinoja, joiden avulla jokainen tohtorikoulutettava voi tuntea aidosti olevansa tutkimusyhteisön jäsen. Tohtorikoulutettavat suorittivat tohtoriopintojaan ja tekivät väitöskirjojaan edelleen hyvin erilaisissa olosuhteissa. Yliopisto- ja/tai tiedekuntatasolla tulisikin tunnistaa erilaiset tohtorikoulutettavien ryhmät ja laatia strategiset suunnitelmat voimavarojen, erityisesti rahoituksen ja ohjauksen kohdentamisesta. Lisäksi tohtorikoulutettavien määrä yliopistoissa tulisi suhteuttaa käytettävissä olevaan rahoitukseen ja ohjausja koulutusresursseihin sekä valmistuvien tohtorien tuleviin työllistymismahdollisuuksiin. Tohtorikoulutuksen tulevaisuuden suurimmiksi haasteiksi nähtiin ohjaus, tohtorien työelämävalmiuksien ja uran tukeminen sekä rahoituksen pirstaleisuus. Ohjaajan ja ohjattavan väliset velvoitteet ja vastuut olivat edelleen usein epäselvät. Ohjausta ei ollut muutoinkaan systematisoitu tarpeeksi. Yksi 29

30 keskeinen ongelma ohjauksen järjestämisessä oli myös ohjausresurssien riittämättömyys suhteessa tohtorikoulutettavien määrään. Yleisten työelämätaitojen edistäminen oli kehittynyt lähinnä tohtoriohjelmien tasolla, mutta yliopistotasolla tai suurissa yliopistoissa tiedekuntatasolla vastuu ja tuki tohtorikoulutuksen työelämärelevanssiin liittyen olivat kuitenkin vähäisiä. Myös tohtorikoulutettavien saama uraneuvonta oli vähäistä. Arviointiryhmän mukaan opiskelijan urasuuntautuneisuus voitaisiin ottaa huomioon opinnoissa nykyistä paremmin. 4.5 Laatuyksiköiden valinta Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt valittiin vuosiksi Korkeakoulujen ar viointineuvosto toteutti ammattikorkeakoulusektorin laatuyksikköarvioinnin opetus- ja kulttuuriministeriön toimek siannosta nyt viidennen kerran. Ministeriö kohdensi valituille yksiköille tuloksellisuusrahaa mutta perimmäisenä tavoitteena on laatuyksikköjen valinnassa ollut kehittää sekä tehdä näkyväksi hyvien käytänteiden ja suositusten valossa ammattikorkeakoulutuksen laatua. Arvioinnin viitekehyksen muodostivat ammattikorkeakoulun päätehtävät sekä koulutuksen toteutus korkeakoulun, työelämän ja opiskelijan välisenä yhteistyönä. Arvioinnilla haluttiin selvittää, miten hyvin koulutusyksikön ja opiskelijoiden välinen yhteistyö toimi sekä miten luontevasti opinnot liittyivät työelämäyhteistyöhön ja työelämän kehittämishaasteisiin. Arvioinnin näkökulmana oli myös koulutusyksiköiden työelämäkumppanuuksien toimivuus, monipuolisuus ja syvyys. Lisäksi arvioinnissa selvitettiin, kuinka saumattomasti ja tuloksellisesti päätehtävät toteutuivat koulutusyksiköissä ja miten ne kytkeytyivät toisiinsa käytännön toiminnassa sekä miten ne niveltyivät eurooppalaisen koulutusalueen tavoitteisiin. Arviointikohteet jaettiin kahteen osaan toimintaan ja tuloksiin. Koska laatuyksiköt valittiin kolmivuotiskaudeksi, valinnassa kiinnitettiin erityistä huomiota kehittämisen jatkuvuuteen, tulevaisuuteen suuntautumiseen ja systemaattisiin kehittämistoimenpiteisiin. Määräaikaan maaliskuun loppuun 2009 saapui kaikkiaan 31 hakemusta 21 eri ammattikorkeakoulusta. Hakemukset arvioitiin ja pisteytettiin projektisuunnitelmassa esitettyjen kriteereiden pohjalta. Pisteytyksessä käytettiin KKA:n auditoinnissa käytössä ollutta neliportaista asteikkoa. Pisteytyksen 30