PÄIHDEKUNTOUTUKSEN VAIKUTTAVUUS Kvalitatiivinen tutkimus Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa

Transkriptio

1 Anna Katariina Björnström PÄIHDEKUNTOUTUKSEN VAIKUTTAVUUS Kvalitatiivinen tutkimus Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa Opinnäytetyö Sosiaalialan koulutusohjelma Huhtikuu 2009

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Koulutusohjelma ja suuntautuminen Anna Björnström Sosiaalialan koulutusohjelma Nimeke Kuntoutuksen vaikuttavuus Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa. Tiivistelmä Opinnäytetyö on tutkimus kuntoutuksen vaikuttavuudesta Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin vaikuttiko kuntoutus asiakkaan elämään, miten kuntoutus vaikutti asiakkaan hyvinvointiin ja paransiko kuntoutus asiakkaan hyvinvointia. Kuntoutuksen vaikuttavuutta tutkittiin asiakkaan näkökulmasta ja tärkeintä oli saada asiakkaan ääni kuuluviin. Miten asiakas kuntoutuksen koki ja oliko sillä asiakkaan mielestä vaikutusta hänen hyvinvointiinsa? Tutkimuksen kohdejoukko koostui kahdeksasta asiakkaasta ja tutkimuksen aineisto kerättiin kahdella haastattelulla. Ensimmäisessä haastattelussa teemoina olivat päihdehistoria/nykyinen päihteidenkäyttö, sosiaalinen tilanne, työllisyystilanne, harrastukset, tavoitteet, voimavarat, mielenterveys ja aikaisemmat kuntoutukset. Toisessa haastattelussa käytiin läpi samat teemat, lukuunottamatta päihdehistoriaa. Ensimmäistä ja toista haastattelua vertaamalla tehtiin päätelmiä kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui tutkimuksessa alkuun pääseminen ja aikataulussa pysyminen. Tutkimuksen kohdejoukko valikoitui osasto neljällä lokakuussa 2008 pidetyn päihdekuntoutuskurssin myötä. Ensimmäiset haastattelut oli tarkoitus tehdä jo aiemmin, mutta osasto neljällä ei ollut asiakkaita. Tutkimuksen aloittaminen lopulta venyi noin puolella vuodella. ka asiakkaat valikoituivat kohdejoukoksi. Kohdejoukosta nousi onnistumisia, mutta myös kritiikkiä Tuustaipaleen kuntoutusta kohtaan. Tutkimus antaa Tuustaipaleen työntekijöille konkreettista tietoa siitä, mikä kuntoutuksessa asiakkaiden kokemusten mukaan vaikuttaa. Asiakkaiden kannalta merkityksellistä on myös kritiikin esille nouseminen, jotta kuntoutusta on mahdollista kehittää jatkossa vielä tehokkaammaksi. Asiasanat (avainsanat) Päihteet, alkoholi, riippuvuus, kuntoutus, vaikuttavuus, hyvinvointi. Sivumäärä Kieli URN 40 + liitteet Suomi URN:NBN:fi:mamk opinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Mauno Saksio Opinnäytetyön toimeksiantaja Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis April 7, 2009 Author(s) Anna Björnström Degree programme and option Degree Programme in Social Services Name of the bachelor's thesis Effectiveness of rehabilitation at the Tuustaipale Rehabilitation Centre Abstract This bachelor s thesis is a study made at the Tuustaipale Rehabilitation Centre. The aim of the study was to find out if the rehabilitation had an effect on the customer s life, how the rehabilitation affected the customer s welfare and if the rehabilitation improved the customer s well being. The effectiveness of the rehabilitation was studied from the customer s perspective and the most important thing was to highlight the customer s voice. How the client experienced the rehabilitation and if he felt that it had effect on his welfare? The client also was the only one to determine what his welfare is like. In October 2008 a rehabilitation course for intoxicant abusers started in Tuustaipale. The target of the course was to maintain the ability to work. The clients attending that course took part in the study. There were eight clients from the unit four in the research and the material for the research was collected at two interviews. At the first interview the themes were intoxicant abuse history/current abuse, social position, employment position, hobbies, targets, resources, mental health and previous rehabilitation. At the second interview the themes were the same, excluding the history of abuse. The conclusions of the effectiveness were made by comparing the results of the first and the second interview. The biggest dare was to start the research and keep it on time because the plan was to make the research on unit four. The beginning of the research was approx. six months late. The study results showed that the rehabilitation generated successes but also criticism towards the rehabilitation. The research gave employee's in Tuustaipale concrete knowledge about experiences of customers and how rehabilitation affects their wellbeing in their opinion. From the customer s perspective it is also important to use the criticism to further develop the rehabilitation. Subject headings, (keywords) Intoxicants, alcohol, addiction, rehabilitation, effectiveness, welfare Pages Language URN 40 + appendices Finnish URN:NBN:fi:mamk opinn Remarks, notes on appendices Tutor Mauno Saksio Bachelor s thesis assigned by Tuustaipale's Rehabilitation Centre

4 ALKUSANAT Matka on ollut pitkä, mutta antoisa. Tämä ei olisi koskaan alkanut jos en olisi päättänyt hakea Mikkelin Ammattikorkeakouluun ja tullut valituksi. En myöskään olisi tehnyt opinnäytetyötäni Tuustaipaleen kuntoutumiskeskukseen, mikäli harjoitteluni olisivat suuntautuneet muualle. Kaikki vaikuttaa kaikkeen senhän me kaikki tiedämme. Tämä matka ei olisi myöskään koskaan antanut näin paljon ilman opiskelukavereiden tukea. Tätä tietä on kuljettu yhdessä, niin opinnäytetyön puitteissa kuin muutenkin. Siksi haluan ehdottomasti kiittää tästä ajasta. Opinnäytetyöni koulun puolesta ohjasi Mauno Saksio, joka on ollut kannustamassa ryhmäämme alusta loppuun. Verta, hikeä ja kyyneleitä on vaadittu häneltä ja minulta. Valmista kuitenkin tuli ja kiitos siitä kuuluu myös Maunolle. Ehdoton kiitos ja hatunnosto myös Tuustaipaleen henkilökunnalle, joka jo 2006 syksyllä otti minut osaksi työyhteisöä ensin harjoittelun muodossa ja myöhemmin kesätyöläisenä. Erityisesti haluan kiittää osasto 4 työntekijöitä Tuovia ja Päiviä, joiden kanssa sain tehdä yhteistyötä opinnäytetyöni aikana. Kiitos kannustamisesta. Kuten kuuluu sanoa, viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, haluan kiittää läheisiäni, jotka ovat kestäneet kiukutteluni, stressini ja lukuisat hetket tietokoneen äärellä. He ovat kannustaneet ja uskoneet minuun silloin kun en itse siihen enää ole pystynyt. Kaikille matkallani mukana kulkeneille: Kiitos! Mikkelissä Anna Björnström

5 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO PÄIHDERIIPPUVUUS JA KUNTOUTUMINEN Päihderiippuvuus Riippuvuuden kehittyminen ja siitä irtautuminen Päihdekuntoutus Vaikuttavuus ja asiakaslähtöisyys Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimustehtävä Toteutus ja tiedonhankinta Aineiston analysointi KOHDEJOUKKO Asiakkaat Kohdejoukon päihdehistoria lyhyesti MUUTOS Muutosvaihe Voimavarat ja keinot muutokseen pyrkimisessä Kuntoutuksen aikaansaamat muutokset Muutos alkoholikäyttäytymisessä Hyvinvointi Psyykkinen hyvinvointi Fyysinen hyvinvointi Sosiaaliset suhteet Työllistyminen/opintojen jatkaminen Päihdekuntoutuksessa muutokseen vaikuttaneet asiat Vertaistuki Terveys Työntekijät Tuustaipale kuntoutumiskeskuksena POHDINTA... 35

6 LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Tuustaipaleella käytössä olevat kuntoutuksen keinot Liite 2 Tuustaipaleen viikko ohjelma Liite 3 Päihdekuntoutuskurssin päiväohjelma Liite 4 Haastattelurunko Liite 5 Yhteenveto vaikutukset/muutokset

7 1 JOHDANTO 1 Päihteistä alkoholi on yleisin ja eniten käytetty. Alkoholismin yleisyydestä huolimatta sen riippuvuutta aiheuttavaa mekanismia ei tunneta, mutta tiedetään, että riippuvuus syntyy vasta useamman vuoden jatkuvan käytön jälkeen. Riippuvuus syntyy jos satunnaiskäyttö muuttuu alkoholin väärinkäytöksi ja kehittyy siitä edelleen riippuvuudeksi. (Heikkilä 1995, 20.) Tavoitteenani opinnäytetyössä oli saada tutkimustietoa Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksen päihdekuntoutuksen vaikuttavuudesta asiakkaiden elämänlaatuun. Tutkin asiaa asiakkaan näkökulmasta eli asiakas on kuntoutuksen keskiössä, ja siten paras arvioimaan, kokeeko hän hyvinvointinsa lisääntyneen. Tutkimuksen aineiston hankin kahdella haastattelukerralla, jotka sijoittuvat lokakuuhun 2008 ja tammikuuhun Ensimmäisestä haastattelusta sain tietää asiakkaiden päihdehistorian, tavoitteet ja elämäntilanteen. Elämäntilanne käsittää sosiaaliset (kuten perhe ) suhteet, työllisyystilanteen ja mahdolliset harrastukset ja voimavarat tavoitteiden saavuttamiseksi. Henkilökohtaiset tavoitteet muotoutuvat näistä, sekä lisäksi siitä, onko tarkoituksena raitistuminen vai kohtuukäyttö. Tavoitteenani oli tutkia vaikuttaako kuntoutus elämänlaatua parantaen. Toisessa haastattelussa nostin esille samat teemat ja vertaan ne ensimmäiseen haastatteluun. Kiinnostus aihetta kohtaan nousi syksyllä 2006 tehdessäni työharjoitteluni Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa osasto neljällä, joka avattiin ensimmäisellä harjoitteluviikollani. Tuustaipaleella jatkoseurantaa on tehty satunnaisesti lähettämällä asiakkaille seurantakyselyt. Tutkimuksessa tärkeintä oli nostaa asiakkaan äänen esille, koska työtä tehdään asiakkaiden vuoksi. Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus pyrkii kehittämään toimintaansa yhä eteenpäin. Päihdeongelma eri asiakkailla on hyvin eri tasolla ja siitä johtuen on oltava erilaisia keinoja auttaa asiakasta. Nostamalla asiakkaan ääni kuuluviin, on mahdollista todella saada tietoa siitä, mikä kuntoutuksessa vaikuttaa. Yhtä tärkeää on kritiikki, joka kohdistuu kuntoutukseen. Päihdekuntoutuskurssia (esitelty myöhemmin) vetäneet työntekijät toivat esille, että kritiikki saa miettimään asioita. Näin ollen myös kritiikin pohjalta on mahdollista kehittää kuntoutusta yhä eteenpäin. Kaiken palautteen ollessa positiivista, on mahdotonta sen pohjalta kehittyä.

8 2 Aiheen valinta oli myös itselleni hyvin luonnollinen. Opintojen alusta saakka olen ollut kiinnostunut päihdetyöstä. Olen pyrkinyt syventämään osaamistani erityisesti Tuustaipaleella tekemäni harjoittelun myötä sekä kesällä 2007 ollessani ohjaajana Tuustaipaleella. Asiakkailta nousseet kuntoutuksessa vaikuttaneet asiat ovat konkreettista tietoa työntekijöille ja kritiikki puolestaan auttaa kehittämään toimintaa yhä eteenpäin. 2 PÄIHDERIIPPUVUUS JA KUNTOUTUMINEN 2.1 Päihderiippuvuus Yleisimmin Suomessa käytettyjä päihteitä ovat alkoholi, tupakka, keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet, liuotinaineet, kannabis, amfetamiini ja opiaatit. Wiman (1986) on esittänyt, että päihteen voidaan katsoa olevan ihmisen toimintaa voimakkaasti ohjaava tekijä jos suuri osa ajasta kuluu päihteen hankkimiseen, nauttimiseen tai toipumiseen päihteen käytöstä. Päihde ohjaa toimintaa sekä fyysisen että psyykkisen ja usein myös sosiaalisen riippuvuuden kautta. (Ruisniemi 1997, 19.) Koski Jännes ym. (1998, 28) toteaa addiktiivisen käyttäytymisen olevan toistuvaa, ylenmääräistä ja sen tahdonalainen säätelyn tuottavan usein voittamattomia vaikeuksia. Siihen liittyy tavallisesti ainakin aluksi mielihyvän tuntemuksia. Riippuvuuteen sisältyy ristiriita: toisaalta se tuottaa tyydytystä, mutta toisaalta siitä koituu haittaa itselle ja muille. Tästä seurauksena sitä salataan tai sen kielteisiä seurauksia vähätellään. Koski Jännes (1991, 32, 33) erottelee henkisen ja ruumiillisen riippuvuuden. Hänen mukaansa henkiselle riippuvuudelle ominaista on juomisen kytkeytyminen esimerkiksi tiettyihin tunteisiin, ajatuksiin tai tilanteisiin. Voidaan siis puhua tavasta. Henkinen riippuvuus perustuu oppimiseen ja selittää omalta osaltaan retkahduksia pitkienkin raittiiden jaksojen jälkeen. Ruumiillinen riippuvuus puolestaan perustuu elimistön mukautumiseen. Alkoholia tarvitsee nauttia yhä suurempia määriä saavuttaakseen humalatilan. Myös mitä suurempia määriä alkoholia on nautittu, sen pahempi

9 pääsääntöisesti on krapula eli käytön jälkeinen tila. Alkoholistisessa juomisessa vieroitusoireita toistuvasti ennaltaehkäistään ns. krapularyypyillä. 3 Myös Heikkilän (1995, 12) mukaan kaikille riippuvuuksille on ominaista, että aluksi toiminta tuottaa nautintoa. Alussa tunteesta voi nauttia ja toiminnan loppuessa voi taas palata normaalielämään, mutta toiminnan jatkuessa niistä tulee itsetarkoitus ja muutos takaisin normaaliin aivojen uudesta tasapainosta vaatii runsaasti energiaa ja aiheuttaa oireita. Aivojen normaalin toiminnan palautuminen vie vuosia. Riippuvuudelle on myös tehty tarkka määritelmä psyykkisten häiriöiden kansainvälisessä luokituksessa (APA 1994). Näiden mukaan riippuvuus on kyseessä, kun kolme seuraavista edellytyksistä täyttyy: henkilölle kehittyy toleranssi, sietokyky henkilöllä ilmenee vieroitusoireita tai hän käyttää muita samalla tavoin vaikuttavia aineita vieroitusoireiden välttämiseksi väärinkäyttö tapahtuu usein aiottua suurempina annoksina ja pitempään henkilöllä on voimakas tarve rajoittaa kulutusta tai lopettaa se, tai yritykset rajoittaa kulutusta ovat epäonnistuneet henkilö hankkii aineen keinolla millä hyvänsä (esim. varastamalla) henkilö luopuu aineen käytön vuoksi aikaisemmasta tärkeästä toiminnastaan ammatin, vapaa ajan tai yhteisön puitteissa henkilö jatkaa aineen käyttöä fyysiselle tai psyykkiselle terveydelle aiheutuneista seurauksista huolimatta Raja väärinkäytön ja riippuvuuden välillä on kuin veteen piirretty viiva eli ei ole olemassa selvää pistettä, joka ylitettäessä väärinkäyttö vaihtuu riippuvuudeksi. Kontrollin menetystä eli käyttäytymisen jatkumista useista lopetusyrityksistä huolimatta voidaan pitää jonkinlaisena rajana. (Giesekus 1997, 35.)

10 2.2 Riippuvuuden kehittyminen ja siitä irtautuminen 4 Ruisniemi (1997, 12 17) kuvaa riippuvuuden kehittymistä prosessina, joka edetessään muuttaa elämän kuvioita ja minäkuvaa. Riippuvuus kehittyessään muuttaa ihmisen identiteettiä, hänen joitain roolejaan, kuvaansa omasta itsestään ja arvostaan. Alkuvaiheessa päihteen käyttö usein on sidoksissa tiettyihin tilanteisiin ja sille voidaan esittää syitä. Vähitellen käyttö yleistyy yhä useampiin tilanteisiin eivätkä syyt ja selitykset ole enää tärkeitä. Riippuvuuden synnyn loppuvaiheessa päihde ohjaa kaikkea ihmisen toimintaa. Usein ensimmäinen kontakti riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen tapahtuu vuoden iässä. Toiminnan alkamisesta kokemukseen ongelmakäytöstä kuluu keskimäärin 10 vuotta. Riippuvuuden syntyminen ja kokemus siitä riippuvat paljolti siitä millaisesta riippuvuudesta on kyse (esim. ahmiminen tai sekakäyttö). Lisäksi eroja on naisten ja miesten välillä. Naiset toteavat ongelman pääsääntöisesti nopeammin kuin miehet. (Koski Jännes 1998, ) Huumeriippuvuuden synnystä on esitetty malli riippuvuuden portaista. Ensimmäinen vaihe tällöin on satunnainen kokeilu. Vain osa kokeilijoista jatkaa käyttöä ja ensimmäiset kokemukset vaikuttavat jatkamispäätökseen. Satunnaiskäytön vaiheessa sosiaaliset suhteet ja vertaisryhmän vaatimukset ovat tärkeitä. Satunnaiskäyttöä seuraa sopeutumisvaihe. Tällöin käyttö alkaa olla suunnitelmallisempaa ja säännöllisempää käyttäjän nähdessä huumeissa yleensä vain positiivisia puolia. Ongelmakäytön jatkuessa sopeutumisvaiheesta eteenpäin, voidaan sitä jo nimittää riippuvuudeksi. Sitä seuraa kuitenkin ristiriitavaihe, jolloin käyttäjä tuntee olevansa avun tarpeessa tai haluaa irrottautua huumeista. Tästä huolimatta käyttö on kuitenkin vielä tärkeämpää kuin hoito. Lopulta suhtautuminen asiaan tulee realistisemmaksi ja osa käyttäjistä onnistuu katkaisemaan päihdekierteen omin voimin tai hoidon avulla. Kun aineista on päästy irti, on aika vakiinnuttaa huumeeton elämä. (Ahtiala&Ruohonen 1998, ) Riippuvuudesta huolimatta syntyvaiheesta voidaan löytää siis yhtäläisyyksiä. Käyttö alkaa kokeilulla, lisääntyy, riippuvainen ei myönnä ongelmaa, tulee ristiriitoja käytön ja

11 omien ajatusten suhteen, mutta kuitenkin lopulta voidaan saavuttaa vaihe, jolloin riippuvainen on valmis luopumaan käytöstä. 5 Riippuvuudesta irtautumisessa on esitetty olevan eri vaiheita, joita päihderiippuvainen käy läpi. Arja Ruisniemi (2006, 24, 25) viittaa James Prochaskan, John Norcrossin ja Carlo DiClementen (2002) esittämiin kuuteen vaiheeseen päihderiippuvuudesta toipumisessa: Esiharkinta, harkinta, valmistautumis, toiminta, ylläpito ja päättymisvaihe. Esiharkintavaiheessa muutosta ei vielä haluta vaan sitä vastustetaan. Harkintavaiheessa ongelma tunnistetaan ja sen ratkaisua ajatellaan, mutta ongelman tunnistaminen ei vielä saa aikaan konkreettista toimintaa. Valmistautumisvaihe saa aikaan toimintaa, mutta saa vielä punnitsemaan muutoksen etuja ja haittoja. Valmistautumisvaiheen kehittyessä toimintavaiheeksi ollaan valmiita tekemään tarpeellinen muutos riippuvuudesta irrottautumiseksi. Ylläpitovaiheen kesto on yksilöllinen ja vaatii paljon työtä. Ylläpitovaihe voi kestää läpi koko elämän. Heikkilän (1995, 164, 165) mukaan riippuvuudesta ei voi parantua, mutta siitä voi toipua ja saavuttaa vapauden. Yksi riippuvuudesta toipumisen edellytyksistä on valehtelun lopettaminen ja ennen kaikkea tärkeää on olla itselleen rehellinen. Alkoholistista siis ei voi tulla kohtuukäyttäjää vaan toipuminen ja käytön hallinta vaatii alkoholista luopumisen täysin. 2.3 Päihdekuntoutus Nuorvala & Metson (2005) mukaan alkoholi ja huumeongelmaiset muodostavat omanlaisensa joukot. Ne eroavat toisistaan jo siinä, että huumeiden käytön takia palveluiden piiriin hakeutuvat asiakkaat ovat nuorempia kuin alkoholiongelmaiset. (Knuuti 2007, 22) Knuuti (2007, 23) toteaa, että alkoholi on laillista, paljon käytettyä ja yleisesti hyväksytty päihde. Näin ollen alkoholisteihin kohdistuu pienempää paheksuntaa kuin huumeongelmaisiin. Murto (2002) jatkaa suomalaisessa päihdehuollossa käytettyjen hoitomallien ja menetelmien kohdistuvan pääosin alkoholistien ja sekakäyttäjien tarpeisiin (Knuuti 2007, 23).

12 6 Hoidollisen näkökulman lisäksi kuntoutukseen sisältyy yhteisöllinen ja sosiaalinen tuki sekä asiakkaan ympäristön, kuten asumisen, työn, koulutuksen ja toimeentulon huomioiminen. Kuntoutuksella on eri vaiheissa ja erilaisissa tilanteissa erityyppisiä tavoitteita. Sosiaali ja terveysministeriön (2002) mukaan tavoitteet päihdehoidossa voidaan jakaa viiteen tasoon: 1) lievitetään asiakkaan päihteiden käytöstä aiheutuneita haittoja, 2) estetään erilaisin tukitoimin asiakkaan tilan ja/tai elinolojen heikentyminen, 3) erilaisten tukitoimien avulla asiakkaan tila ja/tai elinolot pysyvät ennallaan, 4) asiakkaan tilaa ja/tai elämäntilannetta pystytään osittain korjaamaan ja 5) asiakkaan psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen tilanne kohenee oleellisesti. Siitäkin huolimatta, että hyvin pitkälle edenneen päihderiippuvaisen täydellinen toipuminen ei enää ole mahdollista, voidaan erilaisten tukitoimien avulla torjua erilaisia haittoja sekä lisätä yksilön ja yhteisön hyvinvointia. (Sosiaali ja terveysministeriö 2002.) Kaikki tunnetut hoitomenetelmät perustuvat siihen, että kontrollin menetys eli hallitsematon juominen lopettamisyrityksistä huolimatta, on peruuttamaton. Juomisesta eroon pääseminen näin ollen tarkoittaa sitä, että koko elämä on elettävä raittiina, mikäli viinanhimo halutaan pitää kurissa. (Giesekus 1997, 36.) Riippuvuuden vaihe (alkuvaihe, keskivaihe, loppuvaihe) vaikuttaa asiakkaan kanssa toimimiseen. Minäkuvan eheyttäminen voi olla lähtökohtana kuntoutuksessa. Alkuvaiheessa asiakas puolustautuu ja hänellä on tarve säilyttää muodostunut identiteetti ja minäkuva, jonka osaksi päihde on voinut tulla. Keskivaiheessa suurin este saattaa olla riippuvuuden kieltäminen. Tärkeää on tutustua omiin tunteisiin ja omaan itseensä, jolloin on mahdollista katkaista päihteen merkityksen lisääntyminen elämässä. Loppuvaiheessa olevan käyttäjän toipuminen edellyttää jo täydellisen muutoksen. Reitti päihteettömyyteen on alkukuntoutus, sosiaalinen tuki ja itsehoito jatkossa. (Ruisniemi 1997, 13.) Heikkilä (1995, 166, 171, 173) on jaotellut käytössä olevat hoidot kolmeen eri ryhmään: 1. Toiminnallinen eli funktionaalinen terapia, jossa eletään päivä kerrallaan ja

13 7 tähdätään huomiseen päivään (esim. AA). Olennaista on asioiden konkretisoiminen; jos juo viinaa, seurauksena on ongelmia ja jos ei juo viinaa, niin ongelmat on mahdollista selvittää terveellä tavalla. 2. Ymmärtävä hoito eli kaikki perinteinen psykoterapia, jossa tausta ajatuksena on, että kaikkien toimintojen takana ovat torjutut psyykkiset tapahtumat. 3. Ihmeterapiat eli usko siihen, että jokin ihmisen ulkopuolinen tekijä tai voima voi parantaa hänet (esim. antabus, vitamiinit, usko). Päihdekuntoutuksessa riippuvainen saa tietoa ja tukea raittiiseen elämäntapaan, hänen elinympäristönsä pysyessä muuttumattomana. Riippuvaisen keho myös antaa palautetta päihteen tarpeesta vieroitusoireina. Ihminen on psyykkisesti ja fyysisesti jännitys ja stressitilanteessa. Ihmisellä voi olla vilpitön halu raitistua, mutta ympäristön vaikutus on toisaalle vetävä. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä oman minuutensa ylläpitämiseen. Minäkuva on päihteitä käyttävän ihmisen minäkuva. On luotava kokonaan uudet raamit elämälle ja jopa opittava itse tuntemaan se raitis minä, johon ehkä koskaan aikaisemmin elämässään ei ole ehtinyt tai uskaltanut tutustua. Kuntoutuksen tavoitteena on auttaa asiakas elämänmuutoksen alkuun ja parantaa asiakkaan edellytyksiä ottaa vastuu omasta elämästään. Kuntoutuksessa pureudutaan hyvin konkreettisiin asioihin, kuten miten opin kestämään erilaisia tunteita ja tilanteita ilman päihteitä. Konkreettisten asioiden selvittämisellä pyritään rakentamaan riippuvaisen uutta minäkuvaa. Laitoksessa kuntoutuksen aika on kuitenkin suhteellisen lyhyt. Elämänmuutos ja minäkuvan muutos jatkuvat pitkään laitosjakson jälkeenkin. Laitoskuntoutus on yksi askel eteenpäin. (Ruisniemi 1997, 20 21) 2.4 Vaikuttavuus ja asiakaslähtöisyys Vaikuttavuudella tarkoitetaan palveluprosessien tai kokonaisten palvelujärjestelmien kykyä saada aikaan haluttuja vaikutuksia. Vaikutus ilmenee joko jonkinlaisena muutoksena asiakkaan tilanteessa tai toisaalta tietyissä olosuhteissa, erityisesti pitkäaikaissairauksissa ja varhaiskuntoutuksessa voi vaikuttavuus olla työ ja toimintakyvyn ylläpitämistä, jolloin vaikuttavuus on asiakkaan tilan vakaana pitämistä. (Silvennoinen Nuora 2005, 3.) Vaikuttavuus tai sen puute määrää viimekädessä intervention tai palvelun arvon. Yksi sosiaalialan vahvimmista ja kattavimmista myyteistä on, että vaikuttavuuden arviointi

14 8 on hyvin vaikeaa, ellei lähes mahdotonta. Vaikuttavuus on sosiaalialan palvelujen ja interventioiden yhteiskunnallisen ja eettisen oikeutuksen perusta: se, että ihmiset tulevat autetuiksi ja kasvu, kehitys ja toimintakyky tosiasiassa lisääntyy. Osittain vaikuttavuuden arviointia pidetään jopa mahdottomana. Paasio (2003) toteaa, että tällöin kyse on esittäjän älyllisestä laiskuudesta; vaikuttavuuden arviointi ei hänen mukaansa ole mahdotonta, koska sitä tehdään ympäri maapalloa. Intervention vaikuttavuutta siis olisi mahdotonta todellisuudessa tietää vaikka sitä yritettäisiin tutkia. Paasio (2003) antaa esimerkin sosiaalityöstä, jolloin tutkimuksen mahdottomuudesta väitteen esittäneen mielestä sosiaalityö on vaikuttavaa, mutta sitä ei voida tutkimuksella osoittaa. Toisin sanoen työntekijällä on asiasta jotain syvempää, tieteelliset menetelmät ylittävää kokemuksellista tai hiljaista tietoa. Tällaista väittämää voidaan siis pitää täysin luontevana ja hyväksyä se helposti. Kyseenalaisuus piilee siinä voiko yksi toimija määritellä vaikuttavuuden puhtaasti omaan kokemukseensa nojaten niin, että tämän kokemuksen todistusvoima ylittää tieteellisen tutkimuksen tulokset. Tällöin kyse olisi muusta kuin ammatillisesta käytännöstä, sillä tiedetään, että ihminen on kaikkein kyvyttömin arvioimaan juuri omaa työtään. Ja jos tällainen määrittelyoikeus olisi, se ei missään nimessä olisi työntekijällä, vaan asiakkaalla, koska hänen elämästään on kysymys. Edellä mainitusta näkökulmasta näyttää eettisesti täysin kyseenalaiselta, että suomalaisissa arvioinneissa keskitytään toimijoiden käsityksiin toiminnan onnistumisesta ja yleensä asiakkaiden näkemykset jäävät hyvin vähälle huomiolle. (em ) Venkula (1993) toteaa, että päihdepalveluiden vaikuttavuus yksilötasolla perustuu muutosprosessin aikaansaamiseen asiakkaan käyttäytymisessä. Myös Ylikoski (1993) on tuonut esille, että päihdepalveluiden vaikutusten pitäisi näkyä muutoksena asiakkaiden elämässä. Muutoksessa ihminen tarvitsee paljon myönteistä tukea ja vasta sitä kautta voi myönteinen muutos käyttäytymisessä tapahtua. (Halonen 2004, 18.) Ruisniemen (1997, 31 34) tekemän tutkimuksen mukaan päihdekuntoutuksessa vaikutuksista esille onkin noussut motivaatio muutokseen, konkreettiset tavoitteet kuten työkunnon saavuttaminen, yhteisö/toiset asiakkaat ja heidän jopa mahdollisesti rankemmat elämänkohtalonsa sekä tiedon saaminen. Päihdehuollon vaikuttavuutta on tutkittu runsaasti eri maissa, mutta Suomessa vaikuttavuustutkimus on vielä vähäistä. On todettu, että päihdehuolto kannattaa

15 9 inhimillisesti sekä taloudellisesti. Hoitojaksojen vaikuttavuuden arvioinnin kannalta tärkeintä on oikeaan osunut hoidon tarpeen arviointi ja hoitoon ohjaus. Hoitojakso täytyy näin ollen kohdentaa oikea aikaisesti, jotta se olisi mahdollisimman vaikuttavaa. Vaikuttavuutta on pyritty mittaamaan mm. keskeytymisprosenttien avulla. On kuitenkin huomattu, että tehokkaampaa olisi pystyä arvioimaan vaikuttavuutta koko hoitoketjun tasolla. Päihdeongelman luonteeseen kuuluu keskeytykset, retkahdukset ja uudet yritykset, joten keskeytymisprosenttien vertailu on hankalaa. Keskeytymisestä huolimatta hoito on jo voinut vaikuttaa positiivisesti asiakkaan elämään. (Törmä ym. 2003, ) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, 8., määrittää ihmisen oikeutta määrätä omista asioistaan: Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä säädetään hallintolaissa. Asiakkaan tahdosta riippumattomista toimenpiteistä sekä asiakkaan hoitoon tai huoltoon liittyvistä pakotteista ja rajoituksista sekä niitä koskevasta päätöksentekomenettelystä sosiaalihuollossa on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. (Sosiaali ja terveysministeriö, 2001.). Asiakaslähtöisyys on sosiaalialan ammatillisen työn keskeinen periaate. Sosiaalialan ammattilainen pyrkii edistämään tämän periaatteen toteutumista organisaation kaikilla tasoilla ja toimimaan havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Sosiaalialan ammattilainen toteuttaa työntekijänä vastuullisesti organisaationsa päämääriä asiakkaiden hyväksi. Hän kehittää menettelytapoja ja työkäytäntöjä vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita ja ammatin eettisiä periaatteita. Ammattilaisen vastuulla on vastata oman toimintansa tasosta asiakkailleen ja organisaatiolleen. Tämä tapahtuu esimerkiksi työnohjauksen, täydennyskoulutuksen tai säännöllisten itsearvioinnin ja/tai

16 arviointimenetelmien käytön ja asiakaspalautteen keräämisen avulla. (Talentia ry, 2005.) 10 Ammattilähtöisen asiakastyön ja vaikuttavuuden arvioinnin vaikeuden vuoksi tutkimus on tehty asiakkaan näkökulmasta. 2.5 Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus sijaitsee Mäntyharjussa ja kuuluu Itä Suomen päihdehuollon kuntayhtymään. Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa hoidetaan päihdeongelmaisia. Tällä hetkellä Tuustaipaleella ei ole osastoa huumekuntoutujille vaan kuntoutus keskittyy alkoholi ja lääkeriippuvaisiin. Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus on toiminut jo vuosikymmenten ajan. Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus pyrkii tukemaan päihdeongelmaisia asiakkaita muutoksessa päihteettömään elämään. Työntekijöiden toimintaa ohjaavat keskeiset arvot ovat yksilöllisyys, turvallisuus, yhteisöllisyys, suunnitelmallisuus ja vaikuttavuus. (Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus, 2009.) Tuustaipaleen toiminta sisältää erilaisia palveluita, kuten katkaisuhoitoja, kuntoutusta ja asumispalveluita. Neljän miesosaston, sekä nais ja perheosaston lisäksi Tuustaipaleella on yhteisökoti, jossa asuu mm. työvoimatoimistojen työelämävalmennuksessa ja työharjoittelupaikoilla olevia päihdekuntoutujia. Kuntoutus Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa koostuu useista eri keinoista, kuten yksilökeskusteluista ja luennoista sekä lukuisista muista keinoista (LIITE 1). Kullekin asiakkaalle laaditaan kuntoutuksen alussa kuntoutumissuunnitelma, johon sisältyy päihdehistoria, muut haasteet (asunnottomuus, terveys, perhe yms.), voimavarat (mitä voimavaroja tueksi päihteettömyyteen), tavoitteet päihdekuntoutuksessa sekä kaksi väliarviointia ja loppuarviointi. Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa kuntoutuksen perusta on kuntoutumissopimus sekä yksilöllinen kuntoutumissuunnitelma. Kuntoutumissuunnitelmassa asiakas sitoutuu

17 11 päihteettömyyden lisäksi päiväohjelmaan, jonka hän on suunnitellut oman työntekijänsä kanssa. Jokaisella osastolla on sosiaaliterapeutti, ohjaaja tai sairaanhoitaja ja asiakkaille sovitaan näistä oma työntekijä. Oman työntekijän kanssa käydyt yksilökeskustelut perustuvat ratkaisukeskeiseen, voimavaroja etsivään ja vahvistavaan menetelmään. Kuntoutusjakson ja tukijaksojen (intervallijaksot) pituus ja tarve arvioidaan yhdessä oman työntekijän ja lähettävän tahon (usein sosiaalityöntekijä) kanssa. Kuntoutuksen runko Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa noudattaa osastosta riippumatta samaa kaavaa ja kaikille osastoille yhteiset päihdeongelmaan liittyvät luennot kulkevat sykleissä: 1. viikko: Riippuvuuden tunnistaminen, 2.viikko: Pysähtyminen, 3. viikko: Toipuminen ja 4.viikko: Uudelleen suuntautuminen. (LIITE 2) Näiden ryhmien lisäksi käydään yksilökeskusteluja oman työntekijän kanssa ja on omat keskusteluryhmät osaston asiakkaiden kesken sekä käytetään jo edellä mainittuja eri keinoja luentojen ja keskustelujen tukena. Asiakkaat tulevat kuntoutusjaksoille eri aikaan. Toinen asiakas on voinut olla kuntoutuksessa jo kolme viikkoa toisen aloittaessa kuntoutuksen. Edellä mainitut aiheet käsitellään kuitenkin kaikkien kanssa. Tulevaisuuden haaveiden ja tavoitteiden läpikäyminen painottuu viimeiselle kuntoutusviikolle ennen pois lähtöä. 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 3.1 Tutkimustehtävä Tutkimuksessa tehtiin seuranta päihdekuntoutuksen vaikuttavuudesta Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa. Tutkimuksessa tärkeintä oli asiakkaan näkökulma ja kokemukset kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin: Vaikuttaako Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksen kuntoutus asiakkaiden elämään? Miten kuntoutus vaikuttaa asiakkaan hyvinvointiin?

18 Parantaako kuntoutus asiakkaan hyvinvointia? Toteutus ja tiedonhankinta Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksessa järjestettiin työkykyä ylläpitävä päihdekuntoutuskurssi Kurssi järjestettiin osastolla neljä ja sille osallistui kahdeksan asiakasta, joista seitsemän oli miehiä ja yksi nainen. Osa kurssille osallistuneista asiakkaista oli Tuustaipaleella pidemmällä kuntoutusjaksolla ja osa oli tullut nimenomaisesti päihdekuntoutuskurssin ajaksi Tuustaipaleelle. Kurssin tavoitteet olivat seuraavat: antaa tietoa päihderiippuvuudesta ja siitä toipumisesta herättää yksilöä psyykkisen ja fyysisen tasapainon löytämiseen lisätä itsetuntemusta taideterapian ja erilaisten vuorovaikutustilanteiden avulla etsiä elämänmuutoksen mahdollisuuksia ja keinoja vertaistuen avulla suunnitella avohoitoa Päihdekuntoutuskurssilla joka päivällä oli oma teemansa: 1. Orientaatio kurssille, 2. Ihmissuhteet/päihderiippuvuus, 3. Tunteet/retkahduksen estäminen, 4. Työ, vapaa aika, harrastukset / itsetunto ja 5. Suuntana tulevaisuus. Päiväohjelma oli myös räätälöity kurssilaisille erikseen (LIITE 3). Ensimmäiset asiakashaastattelut tutkimusta varten tein Tuustaipaleella päihdekuntoutuskurssin aikana. Haastatteluille oli varattu aikaa 1,5h /asiakas. Käytännössä haastattelut kestivät min/asiakas. Haastattelu oli yksilöhaastattelu, jossa selvitettiin asiakkaan elämäntilanne (päihdetausta, sosiaalinen tilanne, työllisyystilanne, harrastukset, tavoitteet, voimavarat, mielenterveys, aikaisemmat kuntoutukset) kuntoutukseen tullessa. Haastattelussa asiakkaat asettivat itselleen tavoitteet ja pohtivat myös keinoja/voimavaroja tavoitteisiin päästäkseen. (LIITE 4) Kurssin seurantaviikonloppu järjestettiin osastolla 4 ja viikonlopulle osallistui kurssilla olleista kahdeksasta asiakkaasta kolme. Seurantaviikonlopun aika sovittiin päihdekuntoutuskurssin lopuksi eli kaikki mukana olleet asiakkaat saivat

19 tiedon kurssista tuolloin. Sitovaa ilmoittautumista ei vielä tuolloin edellytetty ja ilmoittautumisia/peruutuksia tuli vielä seurantaviikonloppua edeltävällä viikolla. 13 Aikataulu viikonloppuna oli vapaampi kuin päihdekuntoutuskurssin aikana ja ajatus oli tavata asiakkaita kuulumisten ja mukavan yhdessäolon merkeissä. Tavoitteena oli tämän lisäksi, että asiakkaat saisivat jälleen vertaistuesta lisävoimia tulevaisuuteen. Seurantaviikonlopulle saavuttiin perjantaina. Perjantai iltana oli ryhmä, jossa paikalle saapuneet asiakkaat sekä työntekijät tapasivat toisensa, vaihtoivat kuulumiset iltapalan myötä vapaamuotoisessa ja rennossa ilmapiirissä. Lauantaina asiakkailla oli keskusteluryhmä, joka oli osittain myös toiminnallinen. Yhdessä työntekijän kanssa he tekivät kirjeet puuttuville kurssilaisille heitä muistaakseen. Lauantai iltana heille järjestettiin Valon polku, joka oli kynttilöistä tehty reitti. Polun asiakkaat kiersivät osasto 4:n työntekijöiden kanssa. Reitin varrelle oli asetettu kortteja, joissa oli tulevaisuuteen voimaa antavia ajatuksia. Iltaa asiakkaat ja työntekijät viettivät vielä makkaranpaiston merkeissä. Sunnuntaina asiakkailla oli lähtöryhmä ennen kotiin paluuta. Lähtöryhmässä käytiin läpi tunnelmia viikonlopulta ja saatiin vahvistusta jatkoon. Seurantaviikonloppuna paikalla olleet asiakkaat haastattelin tutkimusta varten lauantaina ja loput haastattelin puhelimitse seurantaviikonlopun jälkeisellä viikolla. Haastattelujen teemat olivat samat kuin ensimmäisessä haastattelussa, lukuun ottamatta päihdehistoriaa, johon ei enää palattu. Toisen haastattelun pääpaino oli lyhyen aikavälin suunnitelmien toteutumisessa ja kuinka suunnitellut voimavarat ovat tukeneet tavoitteiden saavuttamisessa. Tässä vaiheessa myös selvitettiin kokiko asiakas saaneensa kuntoutuksesta keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Haastatteluilla hankin tietoa oliko kuntoutuksella vaikutusta heidän elämäänsä ja mikäli oli, niin kuinka se vaikutti. Haastatteluissa pyrin ottamaan huomioon asiakkaiden aikaisemmat kokemukset kuntoutuksesta ja siitä millaisena asiakkaat osaston vaikutuksen kokivat. 3.3 Aineiston analysointi Tutkimustapa oli pääasiallisesti kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Kvalitatiivisen tutkimuksen suurimpana haasteena pidetään aineiston analyysiä. Se vaatii lukeneisuutta ja herkkyyttä omaan aineistoonsa. Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoite on inhimillisen

20 ymmärryksen lisääminen, joten tutkijan on kyettävä tulkitsemaan saamiaan tuloksia. (Syrjäläinen ym. 2007, 8.) 14 Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineistoa tarkastellaan kokonaisuutena. Yksilöistä huolimatta kvalitatiivisessa tutkimuksessa etsitään kokonaisuuksia, jonka alle yksilöt voidaan asettaa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusyksiköiden suuri joukko ja tilastollinen argumentaatiotapa ei ole tarpeen tai mahdollinen. Laadullinen analyysi jaetaan kahteen vaiheeseen: havaintojen pelkistäminen ja arvoituksen ratkaiseminen. Havaintojen pelkistämiseen liittyy aineiston tarkastelu niiltä osin kuin se on olennaista tutkimuskysymyksiin vastaamisen kannalta. Tätä seuraa havaintojen yhdistäminen, jolloin erilliset havainnot yhdistetään yhdeksi havainnoksi tai havaintojen joukoksi. Tarkoituksena on löytää aineistosta esimerkkejä tai havaintoja samasta ilmiöstä ilman poikkeuksia. Erot eri yksilöiden välillä ovat kuitenkin tärkeitä, sillä niiden avulla on mahdollista pohtia mistä asiat johtuvat. Toinen vaihe (arvoituksen ratkaiseminen) tarkoittaa tulosten tulkintaa, jolloin tehdään merkitystulkinta tutkittavasta ilmiöstä. Kokonaisuus muodostuu yksittäisistä toimenpiteistä, joilla on sama tavoite. Ensimmäisessä vaiheessa tehdyistä havainnoista etsitään vihjeitä tulkintojen tekemistä varten. Mitä enemmän siis samaan ratkaisumalliin sopivia vihjeitä voidaan löytää, sitä todennäköisempää on, että ratkaisu on oikea, mutta täydellistä varmuutta ei koskaan voida saavuttaa. (Alasuutari 1999, ) Kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten menetelmien vastakkainasettelusta ollaan pyrkimässä eroon. Monesti jopa samassa tutkimuksessa yhdistetään erilaisia metodeja ja näin ollen kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusote voivat yhdistyä. (Syrjäläinen ym. 2007, 7.) Esitän näin ollen opinnäytetyössäni joitakin tietoja myös taulukkomuodossa määrinä. Tuustaipaleella tehdyt ensimmäiset haastattelut nauhoitin kaikki, jotta minun ei tarvinnut tehdä muistiinpanoja samanaikaisesti vaan pystyin keskittymään asiakkaan kuuntelemiseen. Haastattelujen tekemistä seurasi haastattelujen kirjalliseen muotoon tuottaminen eli litterointi. Litterointi osoittautui erittäin hankalaksi, vaikka haastattelut tapahtuivat rauhallisessa toimistossa. Kaseteille oli tallentunut paljon kohinaa ja osa asiakkaista puhui hyvin hiljaa. Tavoitteena ei ollut saada paperille jokaista huokausta, koska se ei ollut tutkimuksen kannalta merkityksellistä. Kuitenkin nauhan