1/2009. Uusi kuljetuskoneemme EADS-CASA C-295M, sivu 10. Reserviläiset ry. Kuopion Reservin Aliupseerit

Transkriptio

1 1/2009 Kuopion Reservin Aliupseerit Reserviläiset ry Uusi kuljetuskoneemme EADS-CASA C-295M, sivu 10

2 Kuopion Musiikkikeskuksella Veteraanikahvitus alkaa klo Ohjelma alkaa klo 18.00, kesto 1 tunti 30 min. Esiintyjät: Johanna Rusanen-Kartano, Karjalan Sotilassoittokunta (johtaa musmaj Petri Junna), PionP 28 haitaripartio ja korpr Möttönen, Matti Juusela, Vehmersalmen Laulavat Lotat, Veteraanikuoro, Puijon laulu, Vexi Poutiainen ja Jonna Carina Törmä. Kuuluttajana Leo Puustinen Jatkosodan viihdytyskiertueen esiintyjiä siellä jossakin. Lipun hinta 15 euroa. Lippuja saa Kuopion Musiikkikeskuksesta ja Lippupisteen myyntipisteistä. Tapahtuman tuotto sotainvalideille ja -veteraaneille. Tapahtuma on yhdistyksemme järjestelyvastuulla! Järjestelytehtäviin tarvitaan runsaasti vapaaehtoisia. Ilmoittaudu heti K Pitkäselle tai viapeli@kuopionreservilaiset.fi

3 3 Kuopion järvipelastajat ry:n Tuomo Tuppurainen ja Ari Tuuri sekä Pohjois-Savon poliisilaitoksen ylikonstaapeli Juha Taskinen etsintätehtävän suunnittelussa. YHTEISTYÖTERVEISIÄ POLIISISTA Poliisiorganisaatio yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäjänä tervehtii Viäpeli -lehden lukijoita ja kiittää Teitä hyvästä yhteistyöstä! Useat reserviläiset ovat olleet tänäkin vuonna samoilla vaativilla tehtävillä vapaaehtoisina toimijoina auttamassa poliisia. Kiitos! Poliisin työkenttä on erittäin monipuolinen, osittain jopa määrittelemätön. Siitä syystä poliisia sanotaan yleisviranomaiseksi. Joitain tehtäviä on vaikea lokeroida, mille viranomaiselle asia kuuluukaan. Silloin poliisin on otettava ensimmäisenä tehtävä hoitaakseen. Tämä on meidän kaikkien yhteinen etu. Mikään tehtävä ei saa jäädä täällä Suomenmaassa hoitamatta. Toisaalta, laissa ja eritasoisissa alemmissa asetuksissa, ohjeissa, säädöksissä ja määräyksissä on sitten hyvinkin tarkasti määritelty erilaisia tehtäviä ja mikä tehtävä kuuluu millekin viranomaiselle. Osa näistä tehtävistä on sellaisia, että poliisi toki hoitaa ne, mutta ilman apua poliisi ei siitä selviä kunnialla. Näissä tehtävissä poliisilla on lukematon määrä erilaisia mahdollisuuksia pyytää virkaapua eri viranomaisilta tai niihin rinnastettavilta toimijoilta, tehtävästä riippuen. Lisäksi on myös yksi joukko jota poliisi on tottunut käyttämään ja joka on ollut aina suurena, lähes korvaamattomana apuna tehtävillä. Tämä on vapepa - vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Selkeästi eniten poliisi käyttää vapepaa erilaisilla etsintätehtävillä. Voisi jopa sanoa, että yhteistyö ja toimintatavat ovat rutiinia. Yhteisiä keikkoja valtakunnan tasolla on lähes päivittäin. Vapepa kuitenkin tarjoaa apuaan poliisille muissakin tilanteissa. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana tehtäville, mutta niinhän se on avunpyytäjän tehtäväkenttäkin lähes rajaton. Evakuointi-, muonitus-, liikenteenohjaus-, eristys-, sukellusetsintä- ja monet muut erikoisosaamista vaativat tehtävät ovat esimerkkeinä siitä, missä poliisi käyttää apunaan vapepaa. Ja kulkuneuvoina vapaaehtoisilla on ollut mm. mönkijöitä, hevosia, offroad-autoja ja jopa moottoroitu riippuliidin! Jos on tehtäväkenttä monipuolinen, niin monipuolinen on myös avuksi saatu kalusto ja ammattitaito! Eivätkä nuo edellä mainitut luettelot ole lähellekään täydellisiä.

4 4 Vapepa on järjestö joka on luotu auttamaan. Vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Vapepaa koordinoi SPR. Tausta on siis hyvissä käsissä ja puitteet toiminnalle ovat hyvät. Vapepa koostuu 49 jäsenjärjestöstä, mukana on 1200 hälytysryhmää joihin kuuluu yhteensä noin henkilöä. Vapepan puheenjohtaja on varatuomari Kari Lehtola, joka on uskoakseni tuttu lähes jokaiselle. Reserviläisliitto on yksi vapepan jäsenjärjestöistä. Pohjois-Savon poliisilaitoksen alueella olen Kuopion pääpoliisiasemalla vapepa yhdyshenkilönä toimiessani saanut tutustua erilaisilla tehtävillä, koulutuksissa ja muissa yhteistyötapaamisissa vapepalaisiin jotka ovat Kuopion Reservin Aliupseerit Reserviläiset ry:n jäseniä. Mukaan kuitenkin mahtuu lisää asiasta kiinnostuneita vapaaehtoisia. Vapepan hälyttäminen ja käyttäminen on organisoitu hienosti. Yhtä hienosti organisoitua on myös vapepan toiminta. Voidaan puhua melko sotilaallisesti, selkeillä johtovastuusuhteilla ja toimivallalla toimivasta johdetusta joukosta. Erityisesti tällä osa-alueella näen Teidän, reserviläisten, erityisen osaamisen missä teillä on paljon annettavaa. Kun koolla on joskus kymmeniä, jopa toistasataa ihmistä, johtamisen ja annettujen tehtävien suorittamisen on oltava toimivaa ja luotettavaa. Jos kehen, niin Teihin tällä sektorilla voi luottaa. Ongelmia tässä ei ole ollut, mutta saavutettu korkea taso on pystyttävä pitämään edelleen yllä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä oman järjestönsä vapepa-aktiiveihin. Lisätietoa saa myös internetistä, esim. vapepa.fi sivuilta. Rohkaisen kaikkia asiasta kiinnostuneita kokeilemaan vapaaehtoista pelastuspalvelutoimintaa. Palkkioksi siitä saa reippaan liikunnan ja raikkaan ilman lisäksi hyvän fiiliksen siitä, että on tehnyt erittäin hyödyllistä ja joskus aivan korvaamatontakin työtä. Materialistisessa ja kiireisessä nykymaailmassa tarvitaan auttamishaluisia ja epäitsekkäitä ihmisiä entistäkin enemmän! Syksyn sienestyskelit alkavat ja metsissä liikkuu taas paljon ihmisiä mikä on hieno asia. Mutta uskon että en ole väärässä epäillessäni, että taas tänäkin syksynä metsissä liikkuu myös vapaaehtoisia avustamassa poliisia henkilöetsinnöillä. Tämä on vuodesta toiseen vapaaehtoisten työteliäintä aikaa. Kuopion Reservin Aliupseerit Reserviläiset ry:n jäsenille ja Viäpeli lehden lukijoille Hyvää Syksyä toivottaa ylikonstaapeli Juha Taskinen Pohjois-Savon poliisilaitos Kuopion pääpoliisiasema Valvonta- ja hälytystoimintayksikkö vapepa yhdyshenkilö p (työ) Yhdistyksemme vapepa-etsintäryhmään pääset ilmoittautumalla Keijo Pitkäselle tai sähköpostilla Viäpelille. Vapepa antaa sinulle tarvittavan koulutuksen ja etsintäryhmämme opastaa käytännön asioissa. Hälytyksen sattuessa päätät osallistumisestasi itse kulloisenkin tilanteesi mukaan. Vastaat vain hälytystekstiviestiin KYLLÄ tai EI.

5 5 Kuopion Reservin Aliupseerit Reserviläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina klo 18 alkaen Puijon Värin tiloissa, Tehdaskatu 8 Kokouksessa käsitellään sääntöjen 16 :n määräämät asiat: 1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat. 2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. 3. Hyväksytään kokouksen työjärjestys. 4. Vahvistetaan vuoden 2010 toimintasuunnitelma. 5. Vahvistetaan vuoden 2010 jäsenmaksun suuruus. 6. Vahvistetaan vuoden 2010 talousarvio. 7. Valitaan vuodelle 2010 kaksi tilintarkastajaa ja näille kaksi varamiestä. 8. Valitaan vuodelle 2010 johtokunnan puheenjohtaja, jota nimitetään myös yhdistyksen puheenjohtajaksi. 9. Valitaan johtokunnan muut jäsenet erovuorossa olevien tilalle. 10. Valitaan piirin sääntöjen edellyttämät edustajat piirin kokouksiin. 11. Valitaan liiton sääntöjen edellyttämät edustajat liiton kokouksiin. 12. Muut asiat - käsitellään muut johtokunnan esittämät asiat - käsitellään jäsenten vähintään seitsemän (7) päivää ennen kokousta johtokunnalle kirjallisesti ilmoittamat asiat - palkitsemiset. Hallitus Kokouksen yhteydessä jaetaan ampumakilpailuiden palkinnot: - ArmoriaCup Pistoolisarjakilpailu - Väinön kilpa - Puoliautomaattikilpa - Itä-Suomen Sotilasläänin rk-kilpailu ECCL

6 6 LENTOSOTAMIEHIÄ JA JÄÄKÄREITÄ Karjalan Lennoston toisen saapumiserän 106 alokasta vannoi sotilasvalansa elokuussa Varpaisjärvellä. Sotilasvala on kova lupaus, jonka tekstiä ja merkitystä kannattaa reserviläisenkin kerrata mielessään silloin tällöin. Vuosia, ehkä vuosikymmeniä sitten annettu lupaus on saattanut himmentyä. Valan velvoite ei pääty varusmiespalveluksen eikä edes asevelvollisuuden mukana, vaan on kertakaikkinen. Sitä ei voi irtisanoa. Reserviläisen noudattamat omat arvot sanelevat tämän lupauksen syvyyden niin, että perimmiltään on kyse lupauksesta valan antajalle itselleen. Itseään kukaan tuskin haluaa pettää. Lennoston vala ei ole massiivinen tapahtuma, ja ehkä siksi lämminhenkinen jopa kodikas. Hieno lippumme oli koko ajan mukana juhlassa Heikki Hiltusen kantamana. Varusmiesten lisäksi oli mukana täysmittainen reserviläisjoukkue, johon meiltä osallistuivat Markku Lappalainen, Teppo Rinne, Juha Ruotsalainen ja Jarmo Immonen. Pirjo Lappalainen oli mukana sotilaskodin myyntipisteessä. Kokemus oli mieleenpainuva ja yksinomaan myönteinen, ja sitä sopii suositella jatkossa kaikille marssikuntoisille jäsenillemme. Valapäivä osaltamme alkoi varhaisella saapumisella Varpaisjärvelle, jossa reserviläisjoukkueeseen osallistuvat sonnustautuivat lennoston sotisopaan. Pienet sulkeiset palauttivat mieleen osastona liikkumisen perusasiat. Seppeleenlasku sankarimuistomerkille herkisti mielen sopivasti valaa varten, johon ryhmityttiin urheilukentälle. Joukko-osaston lipun ja omaistensa edessä vannotun valan jälkeen lennoston komentaja nimitti peruskoulutuskaudelta erikoistumisjaksolle siirtyvät alokkaat lentosotamiehiksi. Karjalan Lennoston ja Karjalan Lennoston Killan esittelypisteiden lisäksi oli nähtävänä kalustonäyttely, jossa oli ilmavoimien erikoisajoneuvoja sekä varikon komea kevytasekokoelma. Tämä sisälsi runsaan näytteen puolustusvoimiemme kivääreistä ja pistooleista vapaussodasta tähän päivään. Joukossa oli melkoisia harvinaisuuksiakin, joita ei ihan joka päivä pääse näkemään. Valajoukot ja -yleisön muonitti MPK:n joukkomuonituskurssi, joka ampui soppatykillään useita satoja laukauksia. Jälkiruoaksi saatiin nauttia Sotilaskodin kestosuosikki eli munkkikahvit. Maanpuolustusjuhlassa piti juhlapuheen eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäinen. Hän puolusti voimakkaasti Suomen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusratkaisua, ja ihmetteli miksi meidän pitäisi seurata ammattiarmeijoihin siirtyvien maiden esimerkkiä, kun näiden toimet sopivat kyllä hyvin niiden tarpeisiin, muttei meille. Suomen omintakeinen ratkaisu on hyvin perusteltu ja historian sekä nykyajankin kokemusten toimivaksi osoittama. Ainoa oikea päätös hienolle päivälle oli juhlayleisön kajauttama Maamme-laulu!

7 7 Pohjois-Karjalan Prikaatin lähes 600 alokasta vannoivat sotilasvalan tai antoivat juhlallisen vakuutuksen Juankoskella 29. elokuuta. Pohjois-Karjalan Prikaatissa on aliupseerikoulu ja Karjalan Jääkäripataljoona. Pataljoonaan kuuluu jääkäri-, sissi-, panssarintorjunta-, kranaatinheitin- sekä huolto- ja esikuntakomppaniat. Lisäksi prikaatin vahvuudessa on Karjalan Sotilassoittokunta. SOTILASVALA Suomalaisen sotilasvalan ja -vakuutuksen kaava vahvistettiin ensimmäisen kerran vuonna Tämän jälkeen kaava on kokenut vain vähäisiä kielellisiä uudistuksia. Viimeisimmässä uudistuksessa sana miehekkäästi korvattiin sanalla ryhdikkäästi. Minä N.N. lupaan ja vakuutan valassa kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, vakuutuksessa kunniani ja omantuntoni kautta, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa. Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun. Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani. Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä. Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.

8 8 TÄRKEÄ KIRJE SOTAINVALIDEILTA Puheenjohtajamme vastaanotti hiljattain kirjeen Kuopion Seudun Sotainvalideilta. Kirje kuuluu näin: Kuopion sotainvalideilla on ollut vuosikymmenet perinne laskea seppele poismenneiden sotainvalidiveljien siunaustilaisuuksissa. Sadat veljet on saatettu viimeiselle matkalle. Viime vuonna seppeleenlaskutilaisuuksia oli 21 kertaa. Nyt osastossamme on uusi tilanne. Sotainvalidien korkea ikä ja terveydentila aiheuttavat sen, että jäsenistä vain muutama pystyy suorittamaan tämän kunniatehtävän. Seppeleen kantaminen ja laskeminen vaatii voimia, eivätkä apuvälineitä käyttävät sotainvalidit siitä selviä. Vointi voi heiketä myös niin äkillisesti, että sovittu edustustehtävä ei olekaan mahdollista. Sotainvalidit tarvitsevat apua. Lähestymme yhdistystänne kysyäksemme, onko teillä mahdollisuus ottaa osaa seppeleenlaskemisperinteen jatkamiseen. Siunaustilaisuudet ovat valtaosin lauantaisin. Voisimme sopia yhdistyksellenne etukäteen tietyt päivystysviikonloput, jolloin tehtävä ei tulisi yllättäen eikä näin haittaisi normaalia elämää. Mitä useamman yhdistyksen saisimme mukaan tehtävään, sitä vähemmän se kuormittaisi jäsenistöänne. Toivomme, että yhdistyksessänne käsiteltäisiin tämä ehdotus. Mikäli olette halukkaita yhteistyöhön, voimme sopia tapaamisen ja suunnitella yhdessä kaikille osapuolille sopivimman toimintatavan. Ystävällisin terveisin KUOPION SEUDUN SOTAINVALIDIT RY Viljo Luoma puheenjohtaja Ranja Korhonen toimistonhoitaja Tähän avunpyyntöön reserviläisyhdistys voi vastata vain yhdellä tavalla. Kokoamme nyt vapaaehtoisten ryhmää, joka voisi taistelupareittain varautua vuorollaan tähän tehtävään. Järjestämme osallistujille koulutuksen ja ohjeet. Ilmoittautuminen Keijo Pitkäselle tai sähköpostilla

9 9 VIERAILEMME SOTAVETERAANIMUSEOSSA Kuopion Sotaveteraanimuseo uusi perusteellisesti näyttelynsä viime kevään aikana. Käymme joukolla tutustumassa museoon keskiviikkona klo 18. Oppaanamme on Kuopion Sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja evl evp Markku Tomperi. Museo sijaitsee kasarmialueella entisessä päävartiorakennuksessa, ajo Tulliportinkadun puoleisesta portista. Yhdistys tarjoaa kahvit pääsymaksun jokainen hoitaa itse. Ilmoittautuminen ei ole pakollista, mutta helpotat järjestäjien työtä, jos ilmoitat tulostasi mennessä. Lähetä sähköposti osoitteeseen tai soita Puolisot ja tyttö-/poikaystävät mukaan! Jos museon ovi on tiukassa ja tuntuu olevan suljettuna, niin ei hätää: tämä on ehkä kaupungin ainoa rakennus, jonka ulko-ovi avautuu sisäänpäin. Kätevää lumimyrskyn jälkeen! Kertokaa lastenlapsille lauluin! Kuopion Sotaveteraanien mieskuoron ja Rajalan koulun lapsikuoron CD-levy on nyt saatavana! Äänilevy välittää sodan kokeneen sukupolven tuntoja lauluin ja tarinoin. Äänite on tehty kuopiolaisin voimin. Mukana Fanfaari ja marssilaulu veteraaneille, Sillanpään marssilaulu, Veteraanin iltahuuto, Kodin vartijat, Kotimaani onpi Suomi, Vartiossa, Tuntematon sotilas, Suomalainen rukous, Oi herra siunaa, Tammenlehvälaulajien testamentti ja On maista kaikista sittenkin. Sotakertomusten kertojat ovat haastattelujen tekoaikana asuneet Kuopiossa. Sotiemme veteraaneja on laulamassa vielä 8 miestä, joiden joukkoon on tullut ilahduttavan runsaasti uusia laulajia veteraanien avuksi. Sotaveteraanikuorolla on edelleen arvostettu paikkansa kuopiolaisessa musiikkikentässä. Kuorolaululla on elämän vireyttä elvyttävä merkityksensä, ja sen ovat sotaveteraanikuorolaisemme saaneet omakohtaisesti vuosien mittaan kokea. Heidän aktiivisuudestaan nuoret voivat ottaa oppia ja toteuttaa Tammenlehvälaulajien testamenttia: Te nuoret tahdotte rakentaa, te tahdotte työtämme jatkaa. Tilaa Viäpeliltä tai K Pitkänen Hinta 20 euroa.

10 10 Kuva: Puolustusvoimat Tässä CC-1 Sevillan kentällä Suomen tunnukset kyljissään lähdössä uuteen kotiinsa. UUSI KULJETUSKONEEMME EADS-CASA C-295M Pari vuotta sitten saimme kaksi uutta keskiraskasta kuljetuskonetta korvaamaan vanhoja Fokker F27 -koneita, joita Ilmavoimat on käyttänyt vuodesta 1980 (kaksi on yhä käytössä). Uudet koneemme ovat espanjalaisia EADS-CASA C-295M -tyypisiä, joiden suomalaiset tunnukset ovat CC-1 ja CC-2. Koneet ovat edeltäjiensä kokoluokkaa, mutta tekniikaltaan edustavat täysin uutta sukupolvea. Niitä operoi Tukilentolaivue, jonka asemapaikka on Tikkakoskella. Koneen voimanlähteinä on kaksi lähes 2000 kw:n (2650 hv) Pratt & Whitney potkuriturbiinia, joilla yhdeksän tonnin hyötykuormalle saadaan 470 km/h matkanopeus. Hyötykuorman kohdalla pitää hoksata, että polttoaine lasketaan siihen mukaan. Pisin toimintamatka on 5000 km:n luokkaa, mutta menovettä on silloin kyydissä paljon ja varsinaiselle rahdille jää vähemmän kapasiteettia. Näin esim kg kuormalla päästään 650 km, ja 2200 kg kyydissä taivalta taittuu jo 3700 km. Miehistöä tarvitaan kaksi ja kyytiin voidaan ottaa 70 henkilöä. Pari joukkuetta kevein varustein siis liikahtaa kerralla. Kone pystyy käyttämään lyhyitä päällystämättömiä kenttiä, eikä sen toiminta ole riippuvaista maapalveluista. Avioniikaltaan kone on täysin moderni. Aseistettu se ei ole, mutta siinä on omasuojajärjestelmä. Myös ilmatankkaus on mahdollista. Koneilla on tehty keikkaa jo Afganistaniin ja aina Tšadiin saakka Afrikassa. Tukilentolaivueen komentaja evl Arto Kupiainen kertoi Viäpelille, että ulkomaille suuntautuvia lentoja on tänä vuonna ollut ennätyksellisen paljon. Normaalit sata operaatiota per vuosi on jo syyskuun alussa ylitetty. Ulkomaatilastoihin tosin pääsee jo parin tunnin piipahduksella Ruotsiin kaikki nämä eivät ole viikon retkiä Afrikkaan. Kuljetuskyky tällä tyypillä on samaa luokkaa kuin edeltäjällään, mutta CC:n takaa avautuva ramppi tehostaa huomattavasti lastaamista ja tekee siitä erityisen soveliaan laskuvarjojoukkojen ja materiaalin pudotukseen. Rahtitila voidaan muuntaa kulloisenkin käyttötarpeen mukaan, vaikkapa sairaskuljetukseen soveltuvaksi. Evl Kupiainen kertoo, että matkustajien ja rahdin kuljettamisen

11 11 osalta ollaan täydessä tuotantokäytössä, ja loukkaantuneiden siirtäminen (ei hoitaminen) makuuasennossa paareja käyttäen on jo mahdollista. Myös toiminta päällystetyiltä tilapäiskiitoteiltä käy jo päinsä. Aivan lähiaikoina koneille saadaan sotilasilmailuviranomaisen hyväksyntä laskuvarjohyppytoimintaan ja lupa omasuojajärjestelmän käyttöön. Raskaan rahdin pudottaminen, potilai- den kuljettaminen tehohoito-olosuhteissa olosuhteissa (MEDEVAC = MEDical EVACuation), toiminta päällystä- mättömiltä kiitoteiltä ja yönäkölaitetoiminta ovat vielä kehitteillä. Ilmavoimien tavoitteena on, että kaikki em. ominaisuudet olisivat käytettävissä vuonna Ilmatankkaus on oma lukunsa, meillä kun ei ole omaa lentävää bensa-asemaa kuullaan uutisvälineistä, kunhan CC ensimmäisen kerran ilmassa tankataan. Koneiden käyttöaste on ollut erinomainen, päälle 90 %. Evl Kupiaisen mukaan perussääntö ilmakuljetustoiminnassa on, että lennon lupaaminen tilaajalle varman päälle vaatii kolme konetta. Kun Fokkerit poistuvat, tarvitaan siis 1 2 CC:tä lisää. Tästä kyllä Yhtään CASA -kyytiä saanutta reserviläistä ei tähän hätään löytynyt haastateltavaksi. Hieman äänekkäästä Fokkerista meillä on kyllä omaakin kokemusta, mutta uudesta koneesta tyypit saaneen joutumista Viäpelin eteen kuultavaksi pitää vielä odotella. la. Muuten, Ilmavoimat ei yhtään tykkää koneen nimittämisestä CASAksi, vaikka maallikosta se tuntuu hyvinkin kodikkaalta. Kone on heille CC. Näinhän ilmavoimaväki on toiminut aikojen alusta. Kaikilla konetyypeillämme (joita ei ole ihan vähän!) on tuo kahden- (joskus harvoin kolmen-) kirjaimen tyyppitunnus. Siitäpä Viäpelille juolahtaa uusi jutun aihe vastaisen varalle. Konetyyppi: EADS-CASA C-295M (Ilmavoimien tunnus: CC) Alkuperämaa: Espanja Tyyppi: 2+70-paikkainen lyhyeltä kiitotieltä lentoon lähtevä ja lyhyelle matkalle laskeutuva kuljetuskone Voimalaite: Kaksi 1972 kw Pratt & Whitney Canada PW127G- potkuriturbiinia Suoritusarvot: Normaali matkanopeus 470 km/h, pisin lentomatka km Hyötykuorma kg Suurin lentopaino: kg Pituus: 24,5 m Korkeus: 8,7 m Kärkiväli: 25,9 m Miehistö: henkilöä Nopeus: 470 km/h Käyttö: Joukkojen ja materiaalin kuljetukset kotimaassa ja kansainvälisissä tehtävissä. Koneilla voidaan hoitaa myös pelastustoimen ja siviilikriisinhallinnan humanitäärisiä ilmakuljetuksia sekä sairaankuljetustehtäviä. Rahtitila on monipuolisesti muunneltava. Takaramppia voidaan käyttää laskuvarjojoukkojen ja materiaalin pudotuksiin. Lähde: Puolustusvoimat

12 12 RETKELLÄ VIROSSA Teksti: Janne Hyvärinen Lukijamatkamme tämänkertaisessa osassa tutustumme Pohjois-Viroon ja sen miellyttävään maaseutuun pohjois-savolaisen reserviläisjoukkueen mukana. Pääsemme seuraamaan heidän edesottamuksiaan kansainvälisessä sotilaspartiokilpailussa, Erna Retkessä. Elokuun alussa järjestetty kilpailu keräsi tänä vuonna 25 joukkuetta viidestä eri maasta, Suomesta oli mukana kaksi joukkuetta. Finland 1:een kuuluivat kirjoittajan lisäksi Jussi Kiira, Sauli Pesonen ja Jari Tarvus Varkaudesta sekä huoltajat Mia Järvinen Kuopiosta ja Jouko Holkko Helsingistä. Kuva: Jouko Holkko Media vaati poseerauksia ennen maastoon katoamista. Valmisteluvaiheen optimismia Kilpailujoukkue sai lopullisen muotonsa tammikuussa ja siitä lähtien nelihenkinen Erna-projekti hioi taitojaan sen minkä muulta elämältään kerkesi. Omaehtoisen kuntoilun ja yhteisten harjoitusten ohessa vapaa-aikaa veivät sponsorineuvottelut, joilla pyrittiin hankkimaan ulkoista pääomaa projektin kuluihin. Huoltajien rekrytointi oli mutkikkaampi prosessi, mutta onneksi sekin saatiin ratkaistua juhannukseen mennessä varsin onnistuneesti. Kisan aattona, Tallinnan satamaan saapuessamme, saatoimmekin todeta onnistuneemme hyvin valmistautumisessamme tulevaan koitokseen: joukkue oli terve ja hyvässä fyysisessä kunnossa ja lisäksi sitä tuki pätevä huoltoporras. Säätiedotuskin lupasi kauniita kesäkelejä koko viikolle, joten asiat tuntuivat menevän juuri suunnitelmien mukaan. Pari ensimmäistä päivää majoituimme Viron armeijan sotilasleirissä Läsnassa. Alkuvalmisteluihin kuului kisavarustuksen virittelyn lisäksi mm. ennakkomateriaaliin tutustumista, kilpailupuhutteluja, kalustokoulutusta ja aseiden kohdistamista. Aseet kuittasimme paikan päältä: israelilainen 5.56 mm Galil AR on melkein suora kopio RK62:sta ja saksalainen HK USP 9mm perusvarma palveluspistooli. Molemmat vaikuttivat ensituttavuuden perusteella toimivilta peleiltä. Päätavoitteemme oli selvitä ehjin nahoin ja hyväksytysti maaliin; matka tulisi olemaan sen verran pitkä ja haastava, että ensikertalaisille jo siinä olisi riittävästi haastetta. Perussuomalaisen vaatimaton, anteeksi-kun-olen-olemassa -lähestyminen sopi siis kuin luonnostaan tähän kohtaan. There is no business like show business Torstaiaamun lyhyen avajaisseremonian jälkeen huomasimme istuvamme miinalaivan ruumassa matkalla itään, Kolganlahdelle. Suorittaisimme kumivenein maihinnousun Salmistuun, jossa yleisökin olisi seuraamassa tapahtumaa. Neljän tunnin merimatkan aikana ehti pitkästyä monta kertaa; aikaa tapettiin torkkumalla ja kisataktiikoita kerraten. H-hetken lähestyessä sotkimme valkonaamamme naamioväreillä ja puimme lopuksi asukokonaisuuden kruunaavat oranssit pelastusliivit yllemme. Poistuminen laivasta takaoven kautta onnistui vaikeuksitta; enemmän haastetta antoi navakka sivutuuli, joka meinasi ajoittain heittää lainetta laidan yli. Maihinnousukaistale oli reilut

13 13 Kuva: Jussi Kiira 100 metriä leveä, jonka reunamilla yleisömeri velloi. Kärkiveneen ollessa parinsadan metrin päässä rannasta, alkoi rannalla lyhyt ja voimakas tulenkuvaus. Savun ja hiekkapölyn jo hälvettyä karautimme veneemme rantahiekalle ja syöksyimme taistelijapareittain tulittaen vihollisryhmityksen läpi. Show-osuus oli ohi ja saatoimme keskittyä varsinaiseen kilpailuun. Maihinnousu oli joka tapauksessa vaikuttava kokemus ensikertalaiselle. Tehtävistä tärkein: tiedustelu Ensimmäinen varsinainen tehtävämme oli navigoida Tallinna-Narva -tien alikulkukäytävään, josta saimme aikamääreet kilpailun tärkeimpään tehtävään eli kohteen tiedusteluun. Kohdealueen ruudukot ja tiedusteluraportin luovutuspaikan koordinaatit oli annettu ennakkomateriaalissa. Tehtävä oli erittäin haastava: tiedusteluraportin luovuttamiseen oli aikaa 16 tuntia ja siinä ajassa joutuisi siirtymään yhteensä noin km, tiedustelemaan 4 km 2 :n vihollisalueen ja tietenkin laatimaan siitä vielä raportin. Pääosa siirtymisestä tapahtuisi illan ja yön aikana. Alueella partioivat vastaosaston joukot pakottaisivat välttämään hyvien tieurien käyttöä. Yö kului rattoisasti välietapilta toiselle suunnistaen ja vihollista väistellen. Yhden elämänlapun menetimme kävellessäni kärkimiehenä väijytykseen. Huonomminkin olisi voinut käydä, mutta pitämällä riittävät välit toisiimme vältimme koko partion tuhoutumisen. Kärystä huolimatta sorruimme kuitenkin liian varovaiseen etenemiseen. Kallista tiedusteluaikaa kului suolla ja puskassa pimeässä rämpiessä ja saavuimme kohteen tuntumaan vasta perjantaiaamun tunteina. Tiedusteluaikaa jäi vain pari tuntia, joten päätimme hajottaa joukon: kaksi tiedustelisi kohteen kevyessä varustuksessa ja kaksi veisi reput k-pisteelle. Koko aluetta emme tietenkään ruvenneet koluamaan vaan valitsimme kartan perusteella todennäköisimmät kohdat, joissa vihollisen tukikohta voisi olla. Viholliskohteella selvisi vielä sekin ikävä seikka, että näkyvyyttä oli pusikosta johtuen keskimäärin alle 50 m. Olimme pakotettuja väkivaltaiseen tiedusteluun tietojen saamiseksi. Muutamat pikaspurtit jouduimme ottamaan vartiomiesten yllätettyä, mutta tukikohdan pääpiirteet saatiin tiedusteltua. Arviomme mukaan alueella oleskeli moottoroitu jalkaväkijoukkue vahvistettuna tiedusteluhelikopterilla. Käytettyämme parituntisen poistuimme alueelta omia reittejä kohti sovittua kokoontumispistettä. Hieno suunnitelmamme kuitenkin petti aikataulun osalta, sillä repunkantajamme tekivät omalla reitillään joukahaiset. Kartan mukaan he olivat oikaisevinaan metsän läpi, mutta juuttuivatkin

14 14 suohon. Ryytyneet antisankarimme saapuivat k-pisteelle vartti ennen määräaikaa: olimme heitä odotelleet jo melkein tunnin saapuviksi. Siinä ajassa emme ehtineet kirjata kuin kolmanneksen havainnoistamme viralliselle lomakkeelle, joka oli tietenkin jäänyt yhteen repuista. Pinna alkoi kiristyä itse kullakin ja henkien taistoa käytiin jonkin aikaa partion sisällä. Kyllähän minä, mutta kun ne muut Kuva: Jouko Holkko Tehtäväkierteessä Kiireen oravanpyörään päästyään savolaisia juoksutettiin rastilta toiselle. Ampumarastille ehdimme aivan viime hetkillä ja jouduimme suorittamaan melkein liikkeestä. Ensimmäisessä osassa kolme ampui kiväärillä liikkuvasta kuorma-autosta neljännen ajaessa. Maalit olivat janter-tyyppisiä, osumaan reagoivia metallitauluja. Liikkeen pysähdyttyä juostiin pistoolipaikalle, jossa jokaiselle oli neljä vihollispahvia ja yksi siviili. Aika pysähtyi viimeisen ylittäessä maaliviivan hieman sivummalla. Osuimme hyvin, mutta aikamme oli huono. Tähän vaikutti osaltaan epävireinen rastituomari, joka ei laskenut kuskia aluksi liikkeelle, vaikka suoritusaika oli jo käynnissä. Protestia emme tehneet Airsoft-aseistus mahdollistaa turvallisen ampumahaudan vyörytyksen. vaan juoksimme seuraavalle rastille, kuinkas muuten. Siellä odotti kahdeksan tehtävärastin rypäs. Pääsimme viimein vähän huokaisemaan rastien välissä, kun ei tarvinnut siirtyä pitkälle. Yleisesti ottaen tehtävät olivat melko yksinkertaisia tyyliin kranaatinheittoa, tiedon etsimistä bunkkerista ja kaluston tunnistamista. Arvostelun nyrkkisääntönä voidaan pitää mitä nopeammin, sen paremmin. Muutamalla rastilla töpeksimme, mutta pääosin toimimme lähes mallikkaasti. Iltapäivän päätti reipas telamiinajuoksu rauniotalossa. Unissakävelijät Perjantai-illaksi saimme siirtymistehtävän seuraavalle tehtävärastille, joka oli reilun kymmenen kilometrin päässä. Selviydyimme marssiosuudesta yllättävänkin ripeästi ja olimme paikalla kolme varttia etuajassa. Ehdimme kokkailla kunnon illalliset ja jopa hieman kuivatella varusteita tuomareiden nuotiolla. Tehtävässä piti etsiä vastauksia UTM- ja MGRS-koordinaatteihin liittyviin kysymyksiin tietokoneen ja internet-yhteyden avulla. 40 tunnin valvominen ilmeisesti asetti aivotoiminnalle rajoituksensa, joten kuittasimme rastilta lähtiessämme täydet virhepisteet. Tee ite paremmin!, olisi ollut sen hetkinen kommenttimme kysyjälle. Jouduimme tai pikemminkin saimme siirtyä takaisin edellisen iltapäivän rastialueelle, jonne kertyi talsittavaa se reilu kymppi. Koukkaus idän kautta kovempaa tiestöä hyödyntäen loi edellytykset monotoniselle, mutta tehokkaalle marssivauhdille. Univaje alkoi nyt tuntua entistä voimakkaampana ja torkahtelua vastaan joutui taistelemaan liikkuessakin. Lauantaiaamun jo valjetessa saimme hetken nukahdettua avaruushuopiin kääriytyneinä ennen viimeiselle rastille menoa. Herätessä olo oli kuin tönkkösuolatulla muikulla ja sellainen lievä hypotermiakin kalisutti hampaita pukiessamme kosteita kamppeita taas yllemme. Onneksi jätimme kilometrin siirtymän taukopaikan ja rastin väliin, jotta elimistö ja erityisesti jalat saatiin taas käyntiin ennen viimeistä rutistusta.

15 15 Loppuuko se? Erna päätettiin perinteitä kunnioittaen pikataipaleeseen, jonka alussa olisi epämääräisen pituinen esterata. Kartasta nopeasti katsottuna kilometrejä joutuisi vielä tusinan nielemään, jos sekään riittäisi. Olimme vielä toimintakykyisiä, mutta lievä epäilys kunnon kestämisestä loppuun asti kaiversi mieltä. Olihan kilometrejä jo satakunta takana. Ja voi, kyllähän meitä simputettiinkin: arvioimme kisan jälkeen, että puolet Ernan budjetista oli käytetty punavalkeaan merkintänauhaan, jolla esterata oli merkitty metsään. Jälkeenpäin kuullun huhun mukaan esterata oli pituudeltaan kaksi kilometriä; kaikista pahinta oli kun ei tiennyt milloin se loppuu, viitoitus vain jatkui äärettömiin. Kun oli kolme kertaa kahlannut rintaa myöten vesiesteen läpi ja ryöminyt piikkilankaesteessä parisataa metriä, niin ei voinut kuin ihmetellä, että mihin sitä oli taas tullut lähdettyä. Sen verran hyvin matkamme kuitenkin eteni maitohappokäymisestä huolimatta, että ohitimme kaksi edellämme lähtenyttä virolaisjoukkuetta esteradan aikana. Päästyämme tieuralle viitoitus loppui ja ns. sileä osuus alkoi. Alamäet ja tasaiset pätkät juosten ja ylämäet kävellen runttasimme loput 12 km niin hyvin kuin joukkueena pystyimme. Kierrätimme ylimääräistä taakkaa paremmin jaksavien kesken ja yllättäen olimmekin jo loppusuoralla. Maali tuli aiemmin kuin oli kerrottu, joten turhaa energiaa jäi vielä varastoon. Olimmekin hieman pettyneitä, olisihan tätä vielä mennyt. Loppuajoissa olimme aivan kärkisijoilla, mikä lämmitti mieltä. Huoltajiemme show alkoi tämän jälkeen ja he pääsivät hoivamaan poloisia retkeilijöitämme. Pitkän rupeaman jälkeen olikin oikeastaan ihan mukavaa maata nurmikolla pizzaa syöden ja aurinkoa ottaen ja katsella, kun toiset huolsivat varusteitasi taustalla. Kyllä huolto on tärkein aselaji. Rääkistä selvinneet Kiira, Pesonen, Hyvärinen ja Tarvus endorfiinin vallassa maalissa. Kuva: Jouko Holkko Parannettavaa jäi No oliko kova reissu?, kysyi moni kaveri Suomeen palattuamme. Kyllä, kehoon jäi fyysisesti ja henkisesti painava muistijälki, jonka muistaa vielä pitkään. Vaikka kuntopuoli sinänsä kesti matkan rasitukset, niin kahden vuorokauden valvominen ja pääosin märissä kengissä taivallettu 112 km toivat mukanaan omat lisähaasteensa. Samoin tiedustelutehtävän taktinen haastavuus ja tiukat aikataulut kuluttivat kilpailijoita isolla liekillä. Päätavoitteemme eli maaliin pääseminen saavutettiin. Hyvällä omallatunnolla voi sanoa, että tämä on mainio saavutus, sillä esim. neljä joukkuetta joutui keskeyttämään. Näistä ainakin kolme oli jonkinsortin erikoisjoukkoja, ainakin hihamerkkien ja barettien perusteella. Kilpailuhenkisinä sieluina loppusijoituksemme 13/25 jätti kuitenkin jokaiselle sen verran jossiteltavaa, että uusi reissu ja revanssi ovat suunnitelmissa. Jälkikäteen ajateltuna teimme suurimmat virheemme alkumatkan reitinvalinnoissa, jotka johtivat jatkuvaan kiireeseen ja tiedustelutehtävän epäonnistumiseen. Potentiaalia oli paljon parempaan. Virheistään oppii, sanotaan. Näin minäkin toivon. Janne Hyvärinen, Kuopion Reserviupseerikerho,

16 16 RESERVILÄISKÄSIASEAMMUNNAT KUOPIOSSA Heikki Hiltunen Pistooliammuntakausi on käynnistynyt reserviläisammuntojen osalta sisäradalla 1.9. ammutulla ratavuorolla. Yhdistyksemme pienoispistoolisarjakilpa loppuu ja samana iltana on sisäradan siivoustalkoot. Reserviläisampujien talkoilla tekemänä jo perinteeksi muodostunut taksvärkki ampumaradan tiloissa on tarkoitettu kaikkien rataa käyttävien ampujien hyväksi. Kaikki ammuntavuoroillamme kävijät ovat oikeutettuja merkkaamaan talkootapahtuman kalenteriinsa ISOLLA! Sarjakilpailusuorituksia on tähän mennessä noin 40 ampujalla, tulokset julkaistaan ja palkinnot jaetaan lokakuussa, jolloin komea ja himoittu kiertopalkinto saa uuden kaiverruksen laattaansa. Reserviläispistooliammunnan suosio Kuopiossa näkyy etenkin juuri sisärata-ammunnoissa ammuntavuorojen suosiona niin pienoispistoolisarjakilpailussa kuin sotilaspistooli Cupissa, ja onpa tuloslistoille kirjattu yhä enemmän lähialueiden reserviläisyhdistysten edustajien nimiä. Uusi sarjakilpakausi sisäradalla alkaa ilman taukoja lokakuun 6. päivä noudatellen tuttua kolmiottelua, koulu-, kuvio- ja pika-ammuntaa, ampumaohjelmassa nähtävillä vuoroilla. Pienoispistooliammuntojen lisäksi jatkavat iltavuorolaiset Sotilaspistooli Cupin kiertopalkinnon jahtaamista joulukuun 8. päivään asti, jolloin syyskauden voittaja on tiedossa. Käsiaseammunnan kiinnostus näkyi kuluneena kesänä myös ulkoradalla Rissalan pistooliradalla, missä reserviläiset ampuivat ampumaohjelman mukaiset harjoitus- ja kilpavuorot pienois- ja isopistoolilla sekä niin sanotulla sotilaspistoolilla eli kaliiperi.38 ja paksummat. Kesävuoroilla ratkottiin ArmoriaCupin sotilaspistoolin osio, kokonaiskilvan lopputulokset löytyvät sivulta 19. Pienois- ja isopistooliammunnan suosiosta kertoo sekin jotain, että tänä kesänä ainakin yhdellä Rissalan ulkoratavuorolla nähtiin 20-paikkaisen pistooliradan jokaisessa pilttuussa reserviläisampuja tekemässä omaa harjoitus- tai kilpasuoritusta. Sisä- ja ulkoratojen pistooliammunnan jatkuvaan suosion nousuun saattaa yksi syy löytyä aselupaviranomaisten suunnittelemista ja jo osin toteutuneista lupamenettelyjen muutoksista ja kiristymisistä. Uudet, RUL:n tai RES:n yhdistyksiin kuuluvat, ampujat ovat tervetulleita tutustumaan ammuntatoimintaamme, kunhan jäsen- ja vakuutusasiat on ennen radalle tuloa hoidettu kuntoon. Ammunnoista, niihin liittyvistä säännöistä ja ohjeista sekä vaadituista tositteista löydät viimeisimmät tiedot ja ohjeet kotisivuiltamme tai tulemalla tutustumaan ampumatoimintaamme radalle, mieluiten sopimalla asiasta ennakkoon esimerkiksi nettisivujemme kautta sähköpostiosoitteesta MUISTUTUKSENA KAIKILLE sisä- ja ulkorata-ampujille! Perinteinen ampujien kokous ja kahvitilaisuus järjestetään klo sisäradalla. Kokouksesta laitetaan ilmoitus sisäradan ilmoitustaululle ja sähköpostiosoitteensa yhdistykselle antaneille ampujille viesti syksyn aikana. Kokouksen päätöksien mukaan sorvataan ensi kauden ampumaohjelma, eli tämä areena on se oikea ja ainoa tapa vaikuttaa tulevaan kauteen ja ampumaohjelman lajeihin. AMPUJIEN KOKOUS klo 18 SISÄRADALLA Arvioimme kuluneen vuoden toimintaa ja suunnittelemme vuoden 2010 ammuntojen lajit, ohjelman ja toimintatavat.

17 17 SOTILASLÄÄNIN RK-KILPAILUT Rissalassa ammuttiin syyskuun alussa vuotuinen Itä-Suomen Sotilasläänin reserviläisten rk-kilpailu. Kilpailussa käytetään Puolustusvoimien kalustoa ja tarpeita, ja se sisältää sekä henkilökohtaisenettä joukkuesarjan. Menestyksemme oli mainio, kun henkilökohtaisen ensimmäinen ja kolmas sija saatiin kotiin ja joukkueemmekin sijoittui hopealle! Joukkuekilpailun voitti Karttulan Reserviläiset. Joukkueet: Henkilökohtaiset: 1. Karttula RES Matti Immonen, Kuopio RES Kuopio RES Teemu Karhunen, Karttula RES KRU Antti Meurasalo, Kuopio RES 181 Joukkueita oli yhteensä 10 ja ampujia 64, joiden sotilasarvot olivat sotamiehestä kenraaliluutnanttiin. Alla vasemmalla: Ylil Panu Laitti tulkkaa osumia sotilasläänin komentajan ev Jukka Hyttisen tarkan katseen alla. Alla oikealla: Kilvan parhaasta tuloksesta vastasi Matti Immonen (edessä vas) vierellään Koillis-Savon reserviupseereiden Heimo Konttinen, takana Jarmo Immonen ja Tapio Roponen. Alinna hopeajoukkueemme Antti Meurasalo (myös kisan kolmonen), Teppo Rinne, Rauno Karhunen, Matti Martikainen ja Jussi keskiö. Kuvat: Heikki Hiltunen

18 18 SARJAKILPAILUTULOKSIA Puoliautomaattikilpailu Sija Ampuja Yhdistys Sarjat Tulos Kympit/Napakympit 1. Voutilainen Petri RES Kuopio Meurasalo Antti RES Kuopio, P-SRT Isoniemelä Olli RES Kuopio /8 4. Immonen Matti RES Kuopio /5 5. Hytönen Toivo RES Kuopio Keskiö Jussi RES Kuopio /10 7. Räsänen Ari RES Kuopio, P-SRT /3 8. Gröhn Oskari KRU Rinne Teppo RES Kuopio /8 10. Huuskonen Pasi KRU /6 11. Rantonen Timo RES Nilsiä /6 12. Kyllönen Matti RES Kuopio, P-SRT Karhunen Rauno RES Kuopio, P-SRT /3 14. Hirvonen Pentti RES Kuopio, P-SRT /6 15. Korhonen Jari RES Kuopio Isoniemelä Juhani KRU /4 17. Niskanen Eino RES Kuopio /5 18. Kammonen Matti I RES Kuopio Roponen Tapio RES Kuopio Styrman Jari RES Kuopio Karhunen Jani RES Kuopio Seppälä Jarmo KRU Tolppanen Markku RES Kuopio Kokko Kalevi RES Kuopio Väinön kilpa 1. Martikainen Matti RES Kuopio Hiltunen Heikki RES Kuopio /9 3. Keskiö Jussi RES Kuopio /5 4. Kääriäinen Juha RES Kuopio /4 5. Toivanen Tero RES Kuopio Räsänen Erkki RES Kuopio, P-SRT Immonen Jarmo RES Kuopio Isoniemelä Juhani KRU Karhunen Rauno RES Kuopio, P-SRT Kammonen Matti I RES Kuopio Roponen Tapio RES Kuopio Huuskonen Pasi KRU metrin kerta-automaattitulokset 1. Gröhn Oskari KRU Huuskonen Pasi KRU Meurasalo Antti RES Kuopio, P-SRT Isoniemelä Olli RES Kuopio 86 3/0 5. Voutilainen Petri RES Kuopio 86 2/0 6. Ollikainen Jukka RES Kuopio Rantonen Timo Nilsiä RES Kammonen Matti I RES Kuopio Korhonen Jari RES Kuopio Karhunen Rauno RES Kuopio, P-SRT Karhunen Jani RES Kuopio Isoniemelä Juhani KRU 63

19 19 ECCL CUP-TULOKSET 1. Meurasalo Antti RES Kuopio = Hyvärinen Janne KRU = Gröhn Oskari KRU = Luostarinen Keijo Roponen Tapio RES Leppävirta RES Kuopio = = Keskiö Jussi Rinne Teppo RES Kuopio RES Kuopio = = Martikainen Matti RES Kuopio = Hiltunen Heikki RES Kuopio = Isoniemelä Olli 11. Huuskonen Pasi Rantonen Timo RES Kuopio KRU RES Nilsiä = = = Karhunen Rauno RES Kuopio, P-SRT = 99 Voutilainen Petri 15. Isoniemelä Juhani 16. Immonen Jarmo Korhonen Jari 18. Kammonen Matti I 19. Helve Heikki RES Kuopio KRU RES Kuopio RES Kuopio RES Kuopio RES Kuopio = = = = = = 74 (pisteet ovat järjestyksessä: sotilaspistooli + RA7 + sovellettu + pohjapisteet = cup-tulos) ArmoriaCupin ja sarjakilpailuiden palkintojen jako SYYSKOKOUKSESSA (kts. sivu 5) AMPUMAHARRASTUSTODISTUKSET Omaa asetta hankkiessaan ampujamme voivat pyytää viranomaisia varten asevastaaviltamme todistuksen ampumaharrastuksestaan. Todistus on määrämuotoinen ja sisältää jäsenyystietojen lisäksi asetyyppikohtaisesti yhdistyksen järjestämien ammuntojen lukumäärät viimeksi kuluneen 12 kk ajalta ja jäsenen osallistumisen niihin. Todistuksessa ei ole suosituksia tai arviointia jäsenen toiminnasta. Asevastaavat voivat myöntää todistuksen vain yli vuoden ajan yhdistyksen jäsenenä olleelle. Todistus on jäsenelle maksuton ja toimitusaika noin viikko.

20 20 SUPERKESSU 2009 Vuoden 2009 Superkessu valittiin näyttöjen perusteella Rissalassa elokuun alussa. Kuopion Reserviupseerikerho nappasi tittelin toisen peräkkäisen kerran, kun Oskari Gröhn puristi sisulla kisavoiton Kuopion reserviläisten Markku Lappalaisesta. Kolmanneksi kisasi Heikki Hiltunen. Tämänkertaiset kilpailulajit olivat kasa-ammunta, krusifiksi, rynkky-pura-kokoa sokkosuorituksena, yllätyshankala tulitikun heitto ja melkoisen työläs tietokilpailu yleistiedon alalta. Näillä ei kai kilpailun nälkä vielä tullut tyydytetyksi, koskapa mölökynheitto alkoi lennoston saunalla heti Superkessuttelun jälkeen. Siinä näytti nohevuutensa Jani Karhunen peittoamalla muun porukan ylivoimaisesti. Ratamestarina oli tällä kertaa Pohjois-Savon Rauhanturvaajien Tuomas Oinonen, jolle Viäpeli esittää kiitokset onnistuneesta kisasta ja mainiosta salaattipöydästä. Erityiskiitokset lennostolle hienoista puitteista. Seuraavat Superkessukisat järjestää Kuopion Reserviupseerikerho Kärkitulokset: 1. Oskari Gröhn KRU 34 p. 2. Markku Lappalainen RES 33 p. 3. Heikki Hiltunen RES 30 p. Vasemmalla: Krusifiksi ei ole helppo laji.tässä on Oskari Gröhnin tyylinäyte. Hän roikotti rynkkyjä reilusti neljättä minuuttia teeppä perässä! Oikealla: Pieni mutta pippurinen Superkessujoukko lennoston saunalla toipumassa kilpailun rasituksista. Itse Superkessu 2009 keskimmäisenä.