Turvekuljetukset ja tienpito. Savo-Karjalan tiepiirissä

Transkriptio

1 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä

2

3 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä Tiehallinto Kuopio 2008

4 Kansikuva: Vapo Oy:n kuvapankki Verkkojulkaisu pdf ( ISBN TIEH v-08 Julkaisua saatavana: Tiehallinto, Savo-Karjalan tiepiiri Faksi Sähköposti: Tiehallinto Savo-Karjalan tiepiiri Kirkkokatu 1 PL Kuopio Puhelinvaihde

5 Olli Mäkelä ja Jussi Sipilä. Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä. Kuopio Tiehallinto, Savo-Karjalan tiepiiri. 30 s. + liitt. 1 s. ISBN , TIEH v-08. Asiasanat: Turve, kuljetus, energia, tienpito, Savo-Karjalan tiepiiri Aiheluokka: 12 TIIVISTELMÄ Tieliikenteen tavarankuljetustilaston 2007 mukaan turvetta kuljetetaan Suomen tieliikenteessä 10,7 milj. tn vuodessa. Maa-ainesten ja raakapuun jälkeen turvekuljetukset on kolmanneksi suurin yksittäinen tavaralaji. Turvekuljetusten keskimääräinen kuljetusmatka on 61 km ja liikennesuorite on 22,3 milj. autokm/v (10 % koko maan tavaraliikennesuoritteesta). Savo-Karjalan alueella turvekuljetusten osuus ja merkitys on huomattavasti keskimääräistä suurempi, mutta tilastotietoja tällä tarkkuudella ei ole käytettävissä. Vuonna 2005 turpeen tuotantoala oli Pohjois-Savossa hehtaaria ja Pohjois-Karjalassa hehtaaria. Savo-Karjalan osuus koko maan tuotantoalasta oli 8,5 %. Alueella on tuotantokäytössä noin 120 turvesuota. Soita on runsaasti Ylä-Savosta Pielisen Karjalaan ulottuvalla vedenjakaja-alueella Kiuruveden, Vieremän, Sonkajärven, Rautavaaran, Valtimon, Nurmeksen ja Juuan kunnissa. Pohjois-Savossa suokeskittymiä on lisäksi Rautalammin - Suonenjoen alueella, Pielavedellä ja Varpaisjärvellä. Pohjois-Karjalassa soita on runsaasti Tohmajärven, Kiteen, Ilomantsin ja Joensuun alueella. Savo-Karjalan alueella oli v energiaturvetta käyttävää tuotantolaitosta, joista Pohjois-Karjalassa oli 12 ja Pohjois-Savossa 9. Ympäristökeskuksille tehtyjen käyttöilmoitusten mukaan energialaitokset käyttivät v turvetta yhteensä m 3 /v ( rekallista), josta Pohjois-Savossa m 3 /v ( rekallista) ja Pohjois-Karjalassa m 3 /v (8 700 rekallista). Turvekuljetukset suoritetaan yleensä täysperävaunuautoilla. Kuormakoko on m 3 turvetta/rekka. Sallittu 60 tonnin enimmäispaino on kuormakokoa rajoittava tekijä, jolloin turvekuorman painoksi jää tonnia. Selvityksessä on laadittu turvekuljetusten liikennemääräkartta Savo-Karjalan alueen tiestölle. Kuljetusmäärissä on otettu huomioon Savo-Karjalan ulkopuolelta alueelle tulevat noin 5000 rekkaa/v. Keskipituus on Pohjois-Savoon päättyvillä kuljetuksilla on noin 120 km ja Pohjois-Karjalaan päättyvillä kuljetuksilla noin 60 km. Tiestön parantamistarpeita turvekuljetuksia varten on selvitetty yhteistyössä turvetuotannosta ja kuljetuksista vastaavien henkilöiden kanssa sekä selvitykseen liittyneessä seminaaritilaisuudessa. Pääosa esitetyistä noin 20 parantamiskohteesta sijoittuu yhdysteille turvetuotantoalueiden läheisyyteen. Parantamistarpeet kohdistuvat sekä teiden rakenteeseen että teiden kapeuteen, mutkaisuuteen ja mäkisyyteen. Turvetta kuljettavien mielestä talvikeliin liittyvä liukkaus koettiin suurimmaksi teiden hoitoon liittyväksi ongelmaksi. Turvekuljetukset ovat täsmähoitoa ajatellen otollinen kohderyhmä, koska ne tuotantosoiden läheisyydessä käyttävät ennakkoon ohjelmoidusti tiettyjä rajattuja teitä kerrallaan. Tällöin täsmähoito voidaan kohdistaa vain niille teille, jotka kulloinkin ovat käytössä. Selvityksessä on käsitelty turvekuljetuksiin liittyviä Tiehallinnon ja turvetuotannosta ja -kuljetuksista vastaavien tahojen yhteistyötarpeita. Selvitys sisältää esitykset yhteistyön sisällöstä ja kehittämisestä sekä paikallistasolla (tiemestari/hoitourakka-alueet) että aluetasolla (tiepiiritaso).

6

7 ESIPUHE Turvekuljetusten osuus on noin 10 % koko maan tieliikenteen tavarakuljetussuoritteesta. Savo-Karjalan alueella turvekuljetusten osuus on huomattavasti keskimääräistä suurempi. Turvekuljetukset ovat merkittävä tienkäyttäjä, jonka tarpeet tiepiiri haluaa ottaa tienpidossa huomioon. Selvityksen tarkoituksena on: - Tuottaa kuvaus turvekuljetusvirroista ja tiekohtaisista kuljetusmääristä. Nykytilanteen lisäksi pyritään ennakoimaan muutoksia lähivuosina. - Selvittää ja kuvata turvekuljetusten vaikutukset ja tarpeet tienpidon kannalta. - Kehittää yhteistyötä tienpitäjän ja turvealan toimijoiden kesken. Suunnittelualue käsittää Savo-Karjalan tiepiirin alueen siten, että mukana ovat myös muualta Savo-Karjalan käyttökohteisiin suuntautuvat kuljetukset. Selvityksen laatimista ohjanneessa Savo-Karjalan tiepiirin projektiryhmässä ovat toimineet Mika Savolainen, Marja Bäck, Patrick Hublin, Pertti Pirinen ja Teemu Saastamoinen. Selvityksen on laatinut Destia Oy, jossa työstä ovat vastanneet Olli Mäkelä ja Jussi Sipilä. Selvitystä laadittaessa on saatu arvokasta apua monilta turvetuotantoon eri tavoin liittyviltä tahoilta. Kiitämme erityisesti Matti Hanhista ja Pentti Oinosta Vapo Oy:stä sekä Seppo Laitilaa Pohjois-Savon liitosta. Selvitystyöhön liittyen on marraskuussa 2008 pidetty laaja neuvottelu- ja seminaaritilaisuus. Kuopio joulukuussa 2008 Tiehallinto Savo-Karjalan tiepiiri

8

9 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä 9 SISÄLTÖ Sisältö ESIPUHE 1 JOHDANTO 11 2 TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ Turpeen tuotanto Turpeen tuottajat Turpeen tuotantoalueet Turpeen käyttö Turvetuotannon tulevaisuus Turvekuljetukset Kuljetuskalusto Kuljetus- ja toimitusprosessi Turvekuljetusten määrät tieverkolla 22 3 TURVEKULJETUSTEN VAIKUTUKSET TIENPITOON Tiestön parantamistarpeet turvekuljetusreiteillä Teiden hoito ja ylläpito 27 4 YHTEISTYÖ TURPEEN TUOTTAJIEN, KULJETTAJIEN, KÄYTTÄJIEN JA TIENPITÄJÄN VÄLILLÄ 28 LÄHDELUETTELO LIITTEET

10 10 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä

11 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä 11 JOHDANTO 1 JOHDANTO Turve on kasvanut Suomessa merkittäväksi polttoaineeksi ja raaka-aineeksi teollisuudelle 1970-luvulta lähtien. Energiaturpeen käyttö on parin viime vuosikymmenen aikana kasvanut merkittävästi sekä lämpökeskusten, lämmitysvoimalaitosten että teollisuuden polttoaineena. Turve on pääpolttoaineena useissa lämmitysvoimalaitoksissa. Tieliikenteen tavarankuljetustilaston 2007 mukaan turvetta (ja kivihiiltä) kuljetetaan Suomen tieliikenteessä 10,7 milj. tn vuodessa (3 % kaikista tavarakuljetuksista). Maa-ainesten ja raakapuun jälkeen turvekuljetukset on kolmanneksi suurin yksittäinen tavaralaji. Turvekuljetusten keskimääräinen kuljetusmatka on 61 km ja liikennesuorite on 22,3 milj. autokm/v (10 % koko maan tavaraliikennesuoritteesta). Savo-Karjalan alueella turvekuljetusten osuus ja merkitys on huomattavasti keskimääräistä suurempi, mutta tilastotietoja tällä tarkkuudella ei ole käytettävissä. Tienpidon kannalta turvekuljetukset on suhteellisen helposti käsiteltävissä, koska tuotannossa olevia turvesoita (kuljetusten lähtöpisteet) ja varsinkin käyttökohteita (kuljetusten määräpisteet) on hallittavissa oleva määrä ja kohteiden vaihtuminen on hidasta ja ennakoitavissa. Turvekuljetuksille tyypillistä on suuri paino, mikä asettaa omat vaatimuksensa tiestön kantavuudelle. Koska energiaturve pyritään saamaan suoraan poltettavaksi ilman välivarastointia tuotantolaitoksissa, kuljetukset ovat jatkuvia ympärivuotisia ja usein myös ympärivuorokautisia toimituksia voimaloille. Tämä tuo omat odotuksensa tiestön hoidolle turvekuljetusreiteillä. Tiehallinto pyrkii ohjaamaan toimintaansa asiakastarpeiden perusteella. Turpeen kuljettajat ovat Savo-Karjalan alueella merkittävä asiakasryhmä. Tiepiiri vastaa Tiehallinnossa hoidon ja ylläpidon kehittämisestä, mikä on osaltaan vaikuttanut tämän selvityshankkeen toteuttamiseen. Selvityksen tavoitteina ovat: - Tuottaa kuvaus turvekuljetusvirroista ja tiekohtaisista kuljetusmääristä. Nykytilanteen lisäksi pyritään ennakoimaan muutoksia lähivuosina (kuljetusmäärien muuttuminen, muutokset tuotantoalueissa eli tuotannosta pois jäävät suot ja tuotantoon tulevat uudet suot sekä muutokset turpeen käyttökohteissa). - Selvittää ja kuvata turvekuljetusten vaikutukset ja tarpeet tienpidon kannalta. Lähinnä tulevat kysymykseen tiestön kantavuuden, kunnon ja suuntauksen ja tasauksen parantamistarpeet tuotantoalueilta päätieverkolle johtavilla yhteyksillä. Kartoitetaan myös turvekuljetuksiin liittyvät liikenneturvallisuusongelmat sekä liittymiin ja muihin tiejärjestelyihin liittyvät ongelmat. Selvitetään turvekuljetusten tarpeet tiestön hoidon ja ylläpidon kannalta. - Muodostaa käsitys yhteistyöstä ja sen kehittämisestä tienpitäjän ja turvekuljetustoimijoiden kesken. Selvitetään yhteistyön nykytila ja tehdään esitykset sen kehittämisestä. Suunnittelualue käsittää Savo-Karjalan tiepiirin alueen siten, että mukana ovat myös muualta Savo-Karjalan käyttökohteisiin suuntautuvat kuljetukset.

12 12 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ 2 TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ 2.1 Turpeen tuotanto Pääosa turpeesta käytetään energiaturpeena lämmön ja sähkön tuotantoon. Turvetta käytetään myös kasvu- ja ympäristöturpeina, joiden käyttökohteita ovat mm. kasvualustat kasvihuoneissa, maanparannus avomailla, kuivikekäyttö eläinsuojissa, kompostointi ja muu ympäristökäyttö sekä terveyden- ja kauneudenhoito. Tuotantomenetelmät Energiaturpeeksi käytettävä turve on yleensä pitkälle maatunutta tummaa turvetta, joka on jalostettu jyrsin- tai palaturpeeksi. Tällainen turve sopii myös maanparannuskäyttöön ja imeytykseen. Kasvu- ja kuiviketurpeeksi sekä ympäristönsuojeluun käytettävä turve on useimmiten väriltään vaaleampaa vähemmän maatunutta rahkaturvetta. Jyrsinturvetta tuotetaan irrottamalla jyrsimellä ohuesti turvetta suon pinnasta ja antamalla sen kuivua auringon ja tuulen vaikutuksesta tuotantokentällä haluttuun kosteuteen (40-45 %) ennen turpeen korjuuta varastoaumoihin. Kuivumisen aikana turvetta käännetään muutamia kertoja kuivumisen nopeuttamiseksi. Kuivunut turve kerätään säilytettäväksi aumoihin. Jyrsinturve on rakenteeltaan hienojakoista ja sitä käytetään erityisesti suurissa kaupunkien ja teollisuuden voimalaitoksissa. Kaikesta tuotannosta noin 90 % on jyrsinpolttoturvetta. Palaturvetta tuotetaan irrottamalla turvetta suosta senttimetrin syvyydeltä ja muokkaamalla se koneellisesti eri mallisiksi paloiksi sekä kuivattamalla palat tuotantoalueella. Palaturvetta käyttävät yleisimmin kunnalliset lämpölaitokset ja polttoturpeen pienemmät käyttäjät. HANNU SALO

13 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä 13 TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ Sekä jyrsinpolttoturve että palaturve varastoidaan tuotantoalueille aumoihin, joista se kuljetetaan käyttäjille. Ympäristö- ja kasvuturpeita tuotetaan jyrsinturvemenetelmällä samoin kuin energiaturvetta. Turpeet toimitetaan käyttäjille energiaturpeita jalostetummassa muodossa, esimerkiksi paalattuna kuivikkeena tai valmiiksi lannoitettuna ja sekoitettuna kasvuturpeena tai kasvualustana. (Turvetuotannon ympäristöopas 2008) Toiminta turvetuotantoalueella Varsinainen turvetuotantotoiminta tapahtuu kesällä touko - elokuussa. Koska turpeen kuivatus perustuu auringon ja tuulen vaikutukseen, keskittyy aktiivinen tuotanto keskikesän poutajaksoihin. Voimakkaan sateen jälkeen tuotantoalueen pinta vaatii yleensä muutaman päivän poudan kuivuakseen riittävästi ennen kuin tuotantoa voidaan jatkaa. Myös kovilla tuulilla tuotanto joudutaan keskeyttämään. Turvetta tuotetaan silloin, kun sääolosuhteet ovat hyvät. Sääolosuhteista johtuen on välttämätöntä työskennellä myös yöllä. Sääolosuhteet mahdollistavat turpeen kuivattamisen korjuukosteuteen keskimäärin vuorokauden aikana tuotantokaudessa. Tuotettu turve varastoidaan tuotantoalueelle aumoihin. Sääoloiltaan hyvänä tuotantokautena turvetta pyritään tuottamaan yli seuraavan lämmityskauden tarpeen myyntivarastoiksi ja turvavarastoiksi. Polttoturvetta voidaan yleensä varastoida käyttökelpoisena noin kolme vuotta. Pitempi säilytysaika alentaa jo merkittävästi tuotteen laatua. MATTI HANHINEN Turvetuotannon vaiheet Turvetuotannon valmistelutoimet alkavat suokohteen valinnasta, geologisista tutkimuksista ja maanhankinnasta alueella. Tulevalla tuotantoalueella tehdään tarvittavat ympäristöselvitykset sekä maastotutkimukset ja -mittaukset

14 14 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ ja laaditaan niiden pohjalta tuotanto- ja vesienjohtamissuunnitelmat ympäristönsuojelumenetelmineen. Kun alueelle on saatu ympäristölupa, aloitetaan varsinainen tuotannon valmistelu, johon ensimmäisessä vaiheessa kuuluvat raivaus, tieyhteyksien rakentaminen, vesiensuojelurakenteet sekä suon esiojitus. Kun alue on kuivunut riittävästi, tehdään varsinainen sarkaojitus, tuotantokenttien pinnan käsittely (ruuvaus, kantojen murskaus tai poisto jne.) sekä kenttien muotoilu. Tuotantoalueen kunnostaminen tuotantoon kestää noin 2-5 vuotta. Turvetuotannon kesto yksittäisellä työmaalla riippuu turvekerroksen paksuudesta, tuotantokelpoisen pinta-alan laajuudesta sekä pinta-alan kulloisestakin käyttöasteesta. Hyvänä tuotantokesänä turvetta poistetaan noin cm paksuinen kerros. Tuotanto kestää vuotta. Tuotantomäärät vaihtelevat vuosittain Turpeen tuotantomäärä vaihtelee vuosittain sekä markkinatilanteen että sääolosuhteiden vuoksi. Energiaturpeen vuosituotanto koko maassa on 2000-luvulla vaihdellut välillä TWh/v (kuva 2-1). TWh Muut Lauhdevoima Kaukolämpö- ja voima Teollisuus Tuotanto Kuva 2-1. Energiaturpeen tuotanto ja kulutus kulutussektoreittain vuosina (vuosi 2008 arvio). Lähde: Turveteollisuusliitto ry / Pöyry Energy Oy. Kesien 2007 ja 2008 säät ovat olleet valtakunnallisesti ja erityisesti Itä-Suomessa hyvin hankalat turvetuotannon kannalta ja tuotantomäärät ovat jääneet alhaisiksi. Kaksi peräkkäistä huonoa tuotantovuotta ovat johtaneet siihen, että puskurivarastot on käytetty ja esimerkiksi Kuopion Energia on joutunut turvautumaan poikkeuksellisiin turpeen laivakuljetuksiin Virosta Turpeen tuottajat Valtakunnallisesti merkittävimmät turpeentuottajat ovat Vapo Oy ja Turveruukki Oy. Turveteollisuusliitto ry:n jäseninä on 19 turvetuottajayritystä, mm.

15 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä 15 TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ muutamilla turvetta käyttävillä energiayhtiöillä on omaa turvetuotantoa. Lisäksi maassamme on noin sata pientä tai keskisuurta turvetuotantoyritystä, jotka ovat Suomen turvetuottajat ry:n jäseniä. Näiden osuus tuotetusta turpeesta on kuitenkin suhteellisen pieni. Savo-Karjalan alueella Vapo Oy on selvästi suurin turpeentuottaja. Ylä- Savossa on muutama pienehkö turvetuotantoyritys (lähinnä perheyrityksiä), mutta Pohjois-Karjalan maakunnassa Vapo Oy on käytännössä ainoa turvetuottaja. Energiantuottajista Kuopion Energia Oy:llä on omia soita ja omaa turvetuotantoa. Turveruukki Oy:llä ei ole tuotantosoita Savo-Karjalan alueella, mutta yhtiö toimittaa turvetta Pohjois-Savon energialaitoksille Turpeen tuotantoalueet Vuonna 2008 koko maassa turvetuotannossa on keskimäärin hehtaaria. Tuotannosta poistuneita alueita vuoteen 2005 mennessä oli noin hehtaaria. Turvetuotantoalueita on noin 550 ja ne ovat keskikooltaan 110 hehtaaria. (Turvetuotannon ympäristönsuojeluopas 2008). Vuonna 2005 turpeen tuotantoala oli Pohjois-Savossa 3300 hehtaaria ja Pohjois-Karjalassa 1760 hehtaaria. Savo-Karjalan osuus koko maan tuotantoalasta oli 8,5 % (kuva 2-2). Kuva 2-2. Energiaturpeen tuotantoala maakunnittain v (Flyktman 2007). Savo-Karjalan alueella tuotantokäytössä on noin 120 turvesuota (kuva 2-3). Turvesoita on runsaasti Ylä-Savosta Pielisen Karjalaan ulottuvalla vedenjakaja-alueella Kiuruveden, Vieremän, Sonkajärven, Rautavaaran, Valtimon, Nurmeksen ja Juuan kuntien alueella. Pohjois-Savossa suokeskittymiä on lisäksi Rautalammin - Suonenjoen alueella, Pielavedellä ja Varpaisjärvellä. Pohjois-Karjalassa soita on runsaasti Tohmajärven, Kiteen, Ilomantsin ja Joensuun alueella.

16 16 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ Kuva 2-3. Tuotannossa olevat turvesuot sekä energiaturpeen käyttökohteet.

17 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä 17 TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ Suurimmat tuotantoalueet ovat Valkeasuo (tuotanto m 3 /v) Tohmajärven ja Joensuun rajalla, Tuohtaansuo (tuotanto m 3 /v) Rääkkylän, Kiteen ja Tohmajärven rajalla, Mekrijärvensuo (tuotanto m 3 /v) Ilomantsissa, Kaikonsuo (tuotanto m 3 /v) Kiuruvedellä ja Linnansuo (tuotanto m 3 /v) Joensuun Tuupovaarassa. Turvetuotannon ja turpeen käytön yksiköt ja vastaavuus 1 toimitusm 3 2,5 suom 3 turvetta 1 rekkalasti toimitusm 3 turvetta 1 toimitustonni 2,5 toimitusm 3 1 rekkalasti tn turvetta turpeen paino (ei tilavuus) rajoittaa rekkalastin koon 1 toimitusm 3 0,95 MWh 1 GWh = 1000 MWh 1050 toimitusm 3 10 rekallista 1 TJ (terajoule) = 0,278 GWh 290 toimitusm 3 2,7 rekallista 2.2 Turpeen käyttö Vuonna 2005 energiaturpeen käyttö oli GWh. Kuvassa 2-4 on esitetty energiaturpeen kysyntä maakunnittain. Kuva 2-4. Energiaturpeen kysyntäennuste maakunnittain v (Flyktman 2007).

18 18 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ Vuonna 2005 energiaturpeen käyttötarve oli Pohjois-Savossa 2020 GWh ja Pohjois-Karjalassa 620 GWh. Kuvassa 2-5 on verrattu energiaturpeen käyttöä ja tuotantoa maakunnittain. Vuonna 2005 Pohjois-Karjalassa energiaturpeen käyttö ja tuotanto olivat määrällisesti tasapainossa, mutta yleensä Pohjois-Karjalassa tuotanto on hieman suurempaa kuin käyttö ja turvetta kuljetetaan Pohjois-Savoon. Pohjois-Savossa käyttö on selvästi tuotantoa suurempaa ja noin kolmannes käytetystä turpeesta on tarpeen tuoda muualta. Pohjois-Savoon tulee turvetta Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta, Pohjois-Karjalasta ja Keski-Suomesta. Kuva 2-5. Energiaturpeen laskennallinen käyttö ja tuotanto maakunnittain v (Flyktman 2007). Energiaturpeen käyttökohteet Savo-Karjalan alueella on esitetty edellä kuvassa 2-3. Savo-Karjalan alueella oli v energiaturvetta käyttävää tuotantolaitosta, joista Pohjois-Karjalassa oli 12 ja Pohjois-Savossa 9. Lisäksi on muutama lämpölaitos, joille on toimitettu pieniä määriä energiaturvetta aikaisempina vuosina. Liitteenä 1 on luettelo käyttökohteista ja turpeen käyttömääristä v Ympäristökeskuksille tehtyjen käyttöilmoitusten mukaan energialaitokset käyttivät v turvetta yhteensä m 3 /v ( rekallista), josta Pohjois-Savossa m 3 /v ( rekallista) ja Pohjois-Karjalassa m 3 /v (8 700 rekallista). Selvästi suurin turpeen käyttäjä on Kuopion Energian Haapaniemen voimala Kuopiossa m 3 /v ( rekallista). Fortumin Joensuun voimalaitos käytti v turvetta m 3 /v (6 000 rekallista). Muita yli m 3 /v turvetta käyttäneitä laitoksia ovat Powerflute Savon Sellu Kuopion Sorsasalossa, Savon Voima Lämmön voimalat Iisalmessa ja Lapinlahdella sekä Vapon Lieksan Kevätniemen voimalaitos.

19 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä 19 TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ Energialaitosten tulevaisuudennäkymiä Kaukolämmön tuotantoa pyritään lisäämään alueen taajamissa ja tämän myötä uusia energialaitoksia rakennetaan ja vanhoja laitoksia uusitaan. Uudet ja uusittavat laitokset pyritään yleensä saamaan monikäyttöiseksi, jolloin niissä voidaan käyttää monenlaisia biopolttoaineita eli turpeen ohella erilaisia puupohjaisia polttoaineita ja esimerkiksi ruokohelpeä. Usein lämpölaitokset toimivat useista tuotteista sekoitetuilla polttoaineilla, esimerkiksi turpeen ja puun sekoituksella. Uusittavissa laitoksissa raskas polttoöljy pyritään korvaamaan kotimaisilla biopolttoaineilla. Energialaitosten monikäyttöisyydellä energiantuottajat pyrkivät siihen, että tuotanto ei ole yhdestä polttoaineesta riippuvainen, vaan käytettävä polttoaine voidaan valita hinnan, saatavuuden ja muiden näkökohtien perusteella. Turvetta pidetään ominaisuuksiltaan hyvänä polttoaineena ja sen käyttöä ollaan periaatteessa valmiit lisäämään. Turpeen käyttöön vaikuttavat toisaalta valtiovallan suhtautuminen turpeen käyttöön (päästömaksukysymys) ja toisaalta turpeen saatavuus, joka huonojen tuotantokesien 2007 ja 2008 seurauksena on akuutti ongelma. Kuopion Energia on lähivuosina uusimassa Haapaniemen voimalaa, ja tässä yhteydessä tehtävät polttoainevalinnat ovat merkittäviä turvetuotannon kannalta. Savon Voima Lämmöllä on Pohjois-Savossa laaja lämpövoimaloiden investointiohjelma: Siilinjärven Vuorelan - Toivalan alueelle on rakenteilla uusi voimala, Karttulan ja Nilsiän Tahkovuoren voimalat rakennetaan lähivuosina ja Suonenjoen ja Leppävirran voimalat uusitaan lähivuosina. Kaikista näistä tulee monikäyttölaitoksia, mikä mahdollistaa turpeen käytön lisäämisen. Fortumin Joensuun voimalassa pienempi nykyisin öljyä käyttävä kattila on tarkoitus korvata uudella sekä turvetta että puuta käyttävällä laitoksella. HAAPANIEMEN TURVEVOIMALA / KUOPION ENERGIA

20 20 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ 2.3 Turvetuotannon tulevaisuus Geologisen tutkimuskeskuksen turvevaratutkimusten mukaan Suomen nykyisestä noin 9 milj. hehtaarin suoalasta turveteollisuuden kannalta käyttökelpoista on noin hehtaaria eli vajaa 10 % koko suoalasta. VTT:n mukaan (Energia- ja ympäristöturpeen turpeen kysyntä ja tarjonta vuoteen 2020 mennessä, VTT 2007) uutta tuotantoalaa tarvitaan vuoteen 2010 mennessä noin hehtaaria ja vuoteen 2020 mennessä hehtaaria, mitä biodieselin kysyntä saattaa vielä lisätä. Uusia tuotantosoita tarvitaan lähivuosina runsaasti myös Savo-Karjalan alueella. Yrityksillä on runsaasti ympäristölupahakemuksia vireillä, mutta lupaprosessi vie aikansa ja osaa soista ei eri syistä saada tuotantokäyttöön. Turvevarat mahdollistavat nykyisen suuruisen tai kasvavan turvetuotannon Savo-Karjalassa. Valmisteluvaiheessa oleviin turvetuotantoalueet sisältäviin maakuntavaihekaavoihin näyttäisi sekä Pohjois-Karjalassa että Pohjois- Savossa olevan tulossa riittävät varaukset lähivuosikymmenien turvetuotantotarpeisiin. Pohjois-Karjalan maakuntakaavan täydennyksen turvetuotantoaluevarauksissa (Pohjois-Karjalan maakuntakaavan täydennys (2. vaihe). Kaavaselostusluonnos ja Lähtökohdat ja tavoitteet ) lähdetään nykytasoa hieman suuremmasta tuotannosta. Varauksissa on otettu huomioon Pohjois-Karjalan bioenergiaohjelmassa esitetty tavoite saada alueelle biodieselin tuotantolaitos. Pohjois-Savon maakuntakaavan turpeen käyttöennusteissa on lähdetty siitä, että energiaturpeen käyttömäärä lähivuosina ja aina vuoteen 2030 saakka säilyy nykytasolla 2000 GWh/v. Turve ja puu ovat toisiaan täydentäviä polttoaineita. Puupolttoaineiden käytön merkittävä lisääminen vaatii rinnalleen peruspolttoaineen, joka mm. käytössä olevien polttotekniikoiden vuoksi on usein turve. Turpeen lämpösisältö on korkeampi ja laatu (energiatiheys ja kosteus) tasaisempi kuin puulla. Kylmien vuodenaikojen energian huippukulutusjaksoina polttoaineen jatkuva toimitusvarmuus ja riittävä lämpöarvo on tärkeää. Puupolttoaineiden määrän ja laadun vaihteluja tasataan turpeen käytöllä. Turvetta lähinnä korvaavia polttoaineita ovat öljy ja kivihiili, joiden molempien saatavuus on täysin tuonnin varassa. Vain osa nykyisistä turvetta polttoaineenaan käyttävistä laitoksista voi siirtyä suoraan korvaavien polttoaineiden käyttöön ilman mittavia laiteinvestointeja. Turpeen käyttöä voidaan vain osaksi korvata puupolttoaineilla. Energian tuottajat haluavat lisäksi säilyttää vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttömahdollisuuden myös kilpailusyistä. Puu ja turve tukevat toisiaan kotimaisina energioina. Turvetuotannon tulevaisuuteen liittyy epävarmuuksia. Turvevarat ovat riittävät tuotannon kasvattamiseen. Avainasemassa on kuitenkin se, luokitellaanko turve uusiutuvaksi vai uusiutumattomaksi luonnonvaraksi ja tästä päästökaupan myötä seuraavat turvetuotannon kilpailukykyyn vaikuttavat taloudelliset tekijät.

21 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä 21 TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ 2.4 Turvekuljetukset Kuljetuskalusto Turvekuljetukset suoritetaan yleensä täysperävaunuautoilla. Kuormakoko on m 3 turvetta/rekka. Sallittu 60 tonnin enimmäispaino on kuormakokoa rajoittava tekijä, jolloin turvekuorman painoksi jää tonnia. Suolla kuormausvaiheessa kuorman paino määritetään kuormauslaitteeseen sisältyvän punnituslaitteen avulla. Lopullinen korvauksiin vaikuttava punnitus tehdään asiakaspäässä ajoneuvovaa alla. Turverekkojen korit ovat kiinteitä rakenteita, joissa on joko ketjuvetoinen peräpurku tai sivuttaiskaato. Turvekuljetusten lisäksi turverekoilla voidaan kuljettaa haketta tai purua, mutta rakenteet eivät kestä esimerkiksi maaaineisten kuljettamista. Käytössä on joitakin yksittäisiä autoja, joissa on pankkorakenteet kuitupuukuljetuksia varten. Kalusto on muuttumassa siten, että perävaunuissa paripyörien tilalle on yleistymässä yksipyöräratkaisu. Tämä on kevyempi vedettävä ja siten energiatehokkaampi. Tiestön kannalta tämä merkitsee suurempaa rasitusta, koska pintapaine tietä vasten on suurempi kuin paripyörässä. Muutos vaikuttaa erityisesti heikosti kantavien sorateiden kestävyyteen, mutta myös päällystettyjen teiden urautumiseen Kuljetus- ja toimitusprosessi Energiaturpeen loppukäyttäjinä toimivat voimalaitokset hankkivat turpeen pitkäaikaisilla toimitussopimuksilla turpeen tuottajilta. Voimalaitoksilla ei yleensä ole merkittäviä varastoja, vaan turve menee suoraan prosessiin. Tämä tarkoittaa jatkuvia ympärivuotisia ja usein myös ympärivuorokautisia toimituksia voimaloille. Loppukäyttäjille riittää, että turvetoimitukset tulevat oikea-aikaisesti ja oikealaatuisina, ja toimitusten hoitaminen jää turvetuottajien ja -kuljettajien vastuulle. Poikkeuksen tekee Kuopion Energia, jolla on omia soita ja omaa tuotantoa, jolloin se huolehtii näiltä osin myös kuljetuksista. Turvetuottajat hankkivat kuljetukset alihankintana pitkäkestoisilla kuljetussopimuksilla. Turvekuljetuksista huolehtivat yleensä pienet muutaman auton yritykset. Esimerkiksi Vapon kuljetuksissa on Savo-Karjalan alueella runsaalta kymmeneltä yrittäjältä ympärivuotisesti noin 20 autoa ja talven huippukaudella autoa. Kuljetukset pyritään järjestämään siten, että aumavarastot tyhjennetään tuotantosuo kerrallaan. Vapolla on Savo-Karjalan alueella noin kahdeksan kuormauskonetta. Toimitusjärjestykseen vaikuttaa mm. soiden sijainti: huippukysynnän aikaan talvella pyritään ajamaan lähempää käyttökohteita ja hiljaisemman kysynnän aikaan ajetaan kaukaisemmilta soilta. Osa aumoista on turvesoilla, jonne ei ole ajoyhteyttä, vaan kuljetukset hoidetaan talvisaikaan jäädytettävien tieyhteyksien kautta. Toimitusjakson pituus vaihtelee turvemäärän ja kuljetusten tiheyden mukaan muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen tuotantoaluetta kohti. Toimitusjaksolla lastaukseen ja kuljetukseen liittyvää toimintaa tehdään yleensä ympäri vuorokauden.

22 22 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ Tienpidon kannalta tällainen toimitustapa on sikäli edullinen, että talvikauden tehostettu auraus ja liukkaudentorjunta voidaan suunnata kulloinkin käytössä oleville kuljetusreiteille Turvekuljetusten määrät tieverkolla Turvekuljetusten määrät tieverkolla on esitetty kuvassa 2-6. Kuvassa on esitetty kuormattujen turverekkojen määrä (rekkaa/v), joten tyhjänä tehdyt paluumatkat mukaan luettuna liikennemäärä on kaksinkertainen. Turvekuljetusvirtojen arvioinnin lähtökohtana ovat olleet suokohtaiset tuotantomäärät sekä käyttökohteiden käyttömäärät. Kuljetusmäärissä on otettu huomioon Savo-Karjalan ulkopuolelta alueelle tulevat noin 5000 rekkaa/v Turveruukin ja Vapon kuljetuksia. Pääosa ulkopuolisista kuljetuksia tulee Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta, mutta jonkin verran kuljetuksia tulee myös Keski-Suomen suunnasta. Keskipituus on Pohjois-Savoon päättyvillä kuljetuksilla on noin 120 km ja Pohjois-Karjalaan päättyvillä kuljetuksilla noin 60 km. Suurinta turveliikenne on valtatiellä 5 Kuopion alueella kuormattua rekkaa vuodessa. Muita suuriliikenteisiä teitä ovat valtatie 5 Siilinjärven - Iisalmen välillä rekkaa/v, valtatie 6 Joensuun eteläpuolella rekkaa/v, kantatie 77 Maaningan - Siilinjärven välillä rekkaa/v ja valtatie 17 Joensuun - Kuopion välillä rekkaa/v. Vaihtelut turveliikenteessä ovat suuria. Sääolot vaikuttavat vuosiliikenteen määrään: korjuukauden sateisuus vaikuttaa turpeen tuotantomäärään ja talvipakkaset käyttömäärään. Tuotantomäärien vuosivaihtelua pyritään tasaamaan pitämällä soilla ylivuotista turvereserviä, mutta peräkkäiset huonot tuotantovuodet heijastuvat kuljetusmääriin. Kausivaihtelu on voimakasta, koska energiaturpeen käyttöhuippu ajoittuu talvipakkasille ja kesäaika on selvästi hiljaisempaa. Koska turve pyritään ajamaan suoraan tuotantoprosessiin, viikonpäivävaihtelut ovat vähäisiä ja turvetta ajetaan myös viikonloppuisin. Joihinkin tuotantolaitoksiin turvetta ajetaan ympäri vuorokauden, mutta pääosin liikenne ajoittuu päiväsaikaan. Koska kuljetukset hoidetaan suo kerrallaan, liikenteen vaihtelut tuotantosoiden läheisyydessä ovat suuria. Kuljetukset ajoittuvat vilkasliikenteisiin aktiivikausiin, joiden välissä on pitkiä hiljaisia jaksoja.

23 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä 23 TURPEEN TUOTANTO JA KÄYTTÖ Kuva 2-6. Turvekuljetusten määrä tieverkolla (kuormattuja rekkoja/vuosi). Arvio keskimääräisestä vuodesta tuotantomäärien ja käyttökohteiden perusteella.

24 24 Turvekuljetukset ja tienpito Savo-Karjalan tiepiirissä TURVEKULJETUSTEN VAIKUTUKSET TIENPITOON 3 TURVEKULJETUSTEN VAIKUTUKSET TIENPITOON Vaikka pääosa turvekuljetusten suoritteesta ajetaan pääteitä pitkin, ongelmat painottuvat kuitenkin teille tuotantosoiden läheisyydessä ennen päätielle pääsyä. Ongelmia on teiden rakenteessa ja kantavuudessa, mutta myös teiden mäkisyydessä ja mutkaisuudessa. Tiet ovat usein liian kapeita raskaiden ajoneuvojen kohtaamista ajatellen ja myös turverekan ja henkilöauton kohtaamisessa vaaditaan tarkkuutta. Turveliikenteen haittojen vuoksi paikallinen tienvarsiasutus pyrkii joissain tapauksissa rajoittamaan ja ohjaamaan turvekuljetusreittejä. Myös talvihoidon ongelmat painottuvat alemmalle tieverkolle ja lähinnä liukkaudentorjuntaan. 3.1 Tiestön parantamistarpeet turvekuljetusreiteillä Tiestön parantamistarpeita turvekuljetuksia varten on selvitetty yhteistyössä turvetuotannosta ja kuljetuksista vastaavien henkilöiden kanssa sekä selvitykseen liittyneessä seminaaritilaisuudessa. Tiestön parantamistarpeet on koottu kuvaan 3-1 ja taulukkoon 3-1. Pääosa esitetyistä noin 20 parantamiskohteesta sijoittuu yhdysteille turvetuotantoalueiden läheisyyteen. Parantamistarpeet kohdistuvat sekä teiden rakenteeseen että teiden kapeuteen, mutkaisuuteen ja mäkisyyteen. Yhdessä kohteessa (mt 870 Rautavaaralla) pääongelma on päällysteen huono kunto. Pielavedellä Vaaraslahdessa (mt 561) hankala mäki on johtanut siihen, että täydet turverekat käyttävät ajomatkaltaan pidempää kiertoreittiä. Tiehallinto on saanut vuosille lisärahoitusta puuhuollon turvaamiseksi. Rahoitusta käytetään raakapuukuljetusten kannalta tärkeiden teiden parantamiseen. Viisi turvekuljetusten parantamiskohteista sisältyy Savo- Karjalan tiepiirin laatimaan puuhuollon korjausohjelmaan Nämä kohteet käyvät ilmi kuvasta 3-1 ja taulukosta 3-1. Vuosien osalta alustavaa puuhuollon korjausohjelmaa on mahdollisuus tarkistaa. Tulisi selvittää, voidaanko puuhuollon ja turvekuljetusten parantamistarpeita yhdistää muissakin kohteissa.