Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTEohjelma

Transkriptio

1 1 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTEohjelma Pohjois-Suomen alueellinen kehittämistoiminnan suunnitelma versio Sisältö 1. JOHDANTO Maakuntien aluerakennekuvaus Maakuntien väestö Maakuntien väestön koulutus Maakuntien työllisyystilanne Maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne Järjestöjen rooli kansalaisvaikuttamisessa NÄITÄ TAVOITTELEMME Osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee Hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot kapenevat KASTE-OHJELMAN PAINOPISTEALUEET POHJOIS-SUOMESSA KASTE-OHJELMAN PAINOPISTEALUEET POHJOIS-SUOMESSA NÄIN SEN TEEMME OHJELMAN TOTEUTUS Toimeenpano, seuranta, arviointi ja valvonta Viestintä ja sidosryhmätyö...66 Aluejohtoryhmän kokoonpano ja sihteerit Tiedotuksesta vastaavat henkilöt LIITTEET Kesken: - Raporttiin kuvataan oma luku sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistavat maakunnittain luvussa kuvataan olemassa oleva rakenne ja ajatukset mihin asia kehittyy mm. yhteistoiminta-alueet, Paras-asiat Lääninhallitus toimittaa koko Pohjois-Suomen osalta kartan, jossa rakenne kuvattu ja osaltaan tekstejä. - Toimeenpano, seuranta, arviointi ja valvonta: mm. lääninhallituksen tekstiä omasta valvonnastaan. - suunnitelmassa voisi olla kokonaiskuva siitä, mihin järjestökentän toiminta suuntautuu.

2 2 1. JOHDANTO Valtioneuvosto on hyväksynyt sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman KASTE vuosille Ohjelma perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettuun lakiin (733/1992) ja sen 5 :ään sellaisena kuin se on laissa 253/2007. Valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä hallituksen valtiontaloutta koskevien päätösten kanssa yhteensopivan sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman. Valtioneuvosto nimeää sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisten tavoitteiden kokoamiseksi ja toimeenpanemiseksi sekä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden yhteistoiminnan toteuttamiseksi neljäksi vuodeksi kerrallaan sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan. Neuvottelukunnan lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viisi alueellista johtoryhmää neuvottelukunnan toiminnan tueksi. Alueelliset johtoryhmät suunnittelevat, ohjaavat ja koordinoivat alueilla tapahtuvaa kehittämistyötä. Kansallisen kehittämisohjelman toimeenpano täsmentyy ja toteutuu kuntien, järjestöjen ja muiden alueellisten toimijoiden laajana yhteistyönä sopimissa konkreettisissa kehittämistoimissa ja niiden tavoitteissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (KASTE ) päätavoitteina on lisätä kuntalaisten osallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, lisätä väestön hyvinvointia ja terveyttä, ja kaventaa samalla terveyseroja. Lisäksi tavoitellaan palvelujen laadun, saatavuuden ja vaikuttavuuden parantumista ja alueellisten erojen vähentymistä. Tavoitteet on jaoteltu mitattaviksi osatavoitteiksi, jotka pyritään saavuttamaan paikallisesti toteutettavilla konkreettisilla toimenpiteillä. Valtio tukee toimintaa muun muassa lainsäädännön uusimisella, suosituksilla ja valtionavustuksilla. Pohjois-Suomen laaja alue pitkine matkoineen on haaste aluejohtoryhmän työlle. Pohjois-Suomen alueellisen kehittämistoiminnan suunnitelmassa on tärkeää, että laajan alueen eri osien näkemykset ja painopisteet tulevat esille. Aluejohtoryhmä on päättänyt toimintansa organisoinnista, että maakuntaliitot toimivat alueillaan koordinaattoreina ja niiden kautta suodattuvat alueiden painopisteet ja niiden mukaiset kehittämishankkeet aluejohtoryhmälle. Maakuntaliittoihin on nimetty yhdysjäsenet, jotka osallistuvat aluejohtoryhmän kokouksiin. Pohjois-Pohjanmaa: Pohjois-Pohjanmaan hyvinvoinnin kehittämisen tahtotila ja päälinjaukset on määritetty maakunnan hyvinvointiohjelmassa. Ohjelma on työstetty laajana ja vuorovaikutteisena yhteistyönä ja sen toimeenpanoa tukee kuntien ja keskeisten toimijoitten allekirjoittama hyvinvointisopimus. Hyvinvointiohjelman kehittämishankkeita rahoitetaan useiden eri rahoituslähteiden kautta, joista keskeisimpiä ovat Kaste-ohjelma, STM:n Terveyden edistämisen määrärahat, EU:n rakennerahasto-ohjelmat (EAKR, ESR), RAY ja Tekesin eri rahoitusohjelmat. Hyvinvointiohjelma toimii hankkeiden ja eri rahoituslähteiden välisenä koordinaattorina. Kastehankkeiden osalta tämä tarkoittaa niiden maakunnallista koontia sekä arviointia ennen Kasteen aluejohtoryhmän käsittelyä. Koonnista ja arvioinnista vastaa maakuntahallituksen nimeämä johtoryhmä, jonka rungon muodostavat alueiden edustajat.

3 3 Kunnat, kuntayhtymät ja muut toimijat tekevät Kaste-hanke-esitykset johtoryhmälle ja osoittavat ne maakunnan yhdyshenkilölle Ilpo Tapaniselle Pohjois-Pohjanmaan liittoon. Hankevalmistelusta on syytä käydä riittävän ajoissa vuoropuhelua alueen hyvinvointiverkoston yhdyshenkilöitten kanssa (Koillismaa, Oulun Eteläinen, Oulunkaari, Oulun seutu, Raahen seutu) Näin toimien varmennetaan, että hankkeet ovat alueen toteuttamissuunnitelmassa mukana. Keski-Pohjanmaa: Keski-Pohjanmaan liiton asettama maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman Hyvinvointi ja vetovoima työryhmä on käsitellyt menneen kevään aikana Kaste ohjelman käynnistymiseen liittyviä asioita. Työryhmässä on edustus maakunnan kunnista, kuntainliitoista ja sosiaali- ja terveysalojen organisaatioista sekä alan koulutusorganisaatioista. Työryhmä jatkaa tässä tehtävässä. Kuntien ja kuntainliittojen sekä koulutus ja tutkimusorganisaatioiden hankkeet käsitellään työryhmässä ja ne koostetaan muiden teemojen tavalla toteuttamissuunnitelmassa, joka ohjaa maakunnan kehittämistoiminnan rahoittamista. Kaste - ohjelma on noussut sosiaali- ja terveysalojen hankkeiden keskeiseksi rahoitusinstrumentiksi. Hyvinvointi ja vetovoima työryhmä tiedottaa hankemaailmasta kuntiin ja muille toimijoille sekä esittelee järjestämissään maakunnallisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa Kaste ohjelmaa ja sen mahdollisuuksia. Lappi: Lapin liitossa on vuoden 2008 aikana aloitettu maakunnallisen hyvinvointiohjelman laatiminen. Ohjelman laatimista ohjaamaan on Lapin liiton hallitus nimennyt laaja-alaisen hyvinvoinnin seurantaryhmän, jonka tehtävänä on myös KASTE-ohjelman koordinointi maakunnassa. Lapin liitto tukee maakunnan kehittämisrahalla KASTE-ohjelman maakunnallisen tiedon tuottamista ja hyvinvointiohjelman valmistelutyötä. Kehittämishankkeen ohjausryhmä toimii myös nk. Lapin KASTE-työryhmänä. Molemmat ryhmät ovat toimineet hyvin ja tiedottaneet aktiivisesti KASTE-ohjelmasta ja maakunnan yhteisestä hankeaihiosta maakunnassa. Kasteohjelmaa on esitelty Lapin liiton järjestämällä seutukierroksella ja kuntia ja muita toimijoita on pyydetty toimittamaan hankealoitteita Lapin liittoon. Saamelaiset Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa, jolla on oma historia, kieli, kulttuuri, elinkeinot, elämäntapa ja identiteetti. Saamelaisten perinteinen asuinalue ulottuu neljään valtioon: Suomeen, Norjaan, Venäjälle ja Ruotsiin. Kaikkiaan saamelaisia arvioidaan olevan eri maissa yhteensä yli Eniten saamelaisia on Norjassa. Suomessa on Saamelaiskäräjien vuoden 2007 saamelaiskäräjävaaleissa keräämien tietojen mukaan saamelaista, joista noin 3570 (38,3 %) asuu saamelaisten kotiseutualueella, joka käsittää Enotekiön, Inarin, ja Utsjoen kuntien alueen, sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevan Lapin paliskunnan alueen. Suomen saamelaisista jo noin 54,9 % asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja 6,9 % ulkomailla. Suomessa on käytössä kolme saamenkieltä; pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Saamenkieltä puhuu vajaa puolet saamelaisista. Heistä 70-80% käyttää pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea kumpaakin alle 15% saamenkielisistä saamelaisista Valtion talousarviossa vuodesta 2002 lähtien myönnetty vuodeksi kerrallaan erillinen valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Määrärahaa käytetään valtionavustuksen maksamiseksi Saamelaiskäräjien kautta saamelaisten kotiseutualueen kunnille. Avustus on vuodesta 2004 lähtien ollut euroa (momentti ). Määrärahasta noin puolet kuluu yksinomaan saamenkielisen päivähoidon kustannuksiin. Jäljelle jäävällä osuudella tuetaan saamenkielisten vanhustenhuollon palveluiden, perhetyön, sosiaalityön ja terveydenhoidon palveluiden järjestämistä. Nykyinen rahoitusmenettely toteuttaa saamelaisten kotiseutualueella saamelaisten perustuslaillista kulttuuri-itsehallintoa, jonka

4 4 kautta saamelaiset voivat keskeisesti vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen toteuttamiseen ja näin ohjata kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämistä ja kehittämistä asuinalueellaan. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) valtakunnalliseksi erityistehtäväksi on määritelty saamenkielisen väestön palvelutarpeiden huomioon ottaminen tarpeellisissa tehtävissä. Saamelaisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen, siihen liittyvä tutkimus, koulutus ja arviointi ovat erityisalueena Posken tehtäväkentässä. Hallinnollisesti Saamelaiskäräjien yhteydessä toimiva saamelaisyksikkö huolehtii näistä tehtävistä yhteistyössä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikköjen kanssa. Saamelaisyksikön tavoitteena on saamelaisen varhaiskasvatuksen, vanhustenhuollon ja saamelaisen sosiaalityön kehittäminen sekä sosiaalipalvelujen sisällöllinen ja laadullinen kehittäminen siten, että palvelujen taso ja saatavuus voidaan turvata saamelaisväestölle. Kainuu 1.1. Maakuntien aluerakennekuvaus Kainuu Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaan aluerakenne pohjautuu historiallisessa mielessä 25 kunnan ja kuntakeskuksen verkostoon, niin sanottuun laajaan Keski-Pohjanmaahan. Keski-Pohjanmaan liiton toiminta-alueen aluerakenne käsittää hallinnollisessa mielessä 12 varsinaista jäsenkuntaa sekä 4 osajäsenkuntaa Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen toiminta-alueella. Kokkolan maakuntakeskuksen lisäksi maakunnassa on 11 kuntakeskusta ja noin 90 kylää. Maakunta rajoittuu Pohjanmaahan ja Etelä-Pohjanmaahan etelässä, Keski-Suomeen idässä ja Pohjois-Pohjanmaahan pohjoisessa. Keski- Pohjanmaan kunnat on jaettu kahteen seutukuntaan. Maakuntakeskus Kokkola ja sen lähikunnat Kälviä, Lohtaja, Himanka ja Kannus muodostavat Kokkolan seutukunnan. Ullavan, Toholammin, Kaustisen, Vetelin, Halsuan, Lestijärven ja Perhon kunnat kuuluvat Kaustisen seutukuntaan. Osajäsenkuntia ovat Kruunupyy, Kalajoki, Sievi, Reisjärvi ja Kinnula. Maakunta kuuluu EU-ohjelmatyössä Pohjois-Suomen suuralueeseen yhdessä Lapin ja Pohjois- Pohjanmaan maakuntien kanssa. Maakunnan elinkeinorakenne on monipuolinen ja poikkeaa muusta maasta selvästi. Kokkolassa sijaitseva kemian suurteollisuus on alueemme vahva veturi, jonka elinvoimaisuus on erittäin tärkeää. Maakunnassa on vahvaa pk-teollisuutta metalli- ja konepajateollisuudessa, mekaanista puuja rakennusteollisuutta, ohjelmistoalan palvelutuotantoa sekä useita kaupan- ja palvelualan yksiköitä. Maakunnan työpaikkakehitys on ollut viimevuosina kaiken kaikkiaan erittäin positiivista. Vuosina Keski-Pohjanmaan onnistui kasvattamaan kokonaistyöpaikkamääräänsä yli kaksinkertaisesti maan keskiarvoa enemmän. Tämä selittyy osaltaan matalammalla lähtötasolla mutta myös maakunnassa harjoitetulla onnistuneella elinkeino- ja työllisyyspolitiikalla. Kokkolassa sijaitseva kemian suurteollisuus on alueemme vahva veturi, jonka elinvoimaisuus on erittäin tärkeää. Metalliteollisuus on kasvattanut viimevuosina merkitystään huomattavasti mitattiinpa sitä sitten euroina tai henkilöstömäärillä. ICT-ala lähti maakunnassa kehittymään muuta maata myöhemmin mutta painottui alusta alkaen ohjelmistoteollisuuteen sekä mobiilitekniikkaan ja on onnistunut kasvamaan merkittäväksi työllistäjäksi koko maakunnan alueella. Puualan yrityksiä on maakunnassa runsaasti ja rakennusalan kasvu on taannut niiden kasvun ja kehittymisen. Toimiala on myös verkostoitunut ja tätä kautta kasvattanut entisestään merkitystään valtakunnallisesti.

5 5 Alueella vahva ja pitkät perinteet omaava veneteollisuus on viime vuosina investoinut voimakkaasti ja kasvattanut työntekijämäärää. Vähittäiskaupan merkitys on kasvanut entisestään ostovoiman ja maakuntakeskuksen kasvun myötä. Tilastojen mukaan sosiaali- ja terveysalalle on palkattu paljon uutta työvoimaa mutta jatkossa ala asettaa alueen toimijoille merkittävän haasteen osaavan työvoiman rekrytoimiseksi eläköitymisen kautta avautuviin uusiin työpaikkoihin. (K-P aluerakenne 2008) Lappi Lapin maakuntaan kuuluu 21 kuntaa, näistä neljä on kaupunkia. Vuoden 2006 alussa Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyivät ja näin muodostui uusi, noin asukkaan Rovaniemen kaupunki. Maakunta muodostuu kuudesta seutukunnasta, joiden pinta-ala, väestömäärä ja elinkeinorakenne poikkeavat merkittävästi toisistaan. Lapin pinta-ala on koko maan pinta-alasta noin 30 prosenttia, mutta väestön osuus koko maan väestöstä on vain noin 3 prosenttia. Harva-asutus asettaakin monenlaisia haasteita eri toiminnoille, muun muassa kuntien lakisääteisten palvelujen järjestämiselle. Elinkeinorakenteeltaan Lapin seutukunnat voidaan jakaa pääpiirteissään kolmeen aluetyyppiin. Rovaniemen seutu on keskisuuri ja palveluvaltainen kaupunkiseutu, johon ovat sijoittuneet suurimmat valtion virastot sekä koulutuksen ja tutkimuksen työpaikkoja, kuten Lapin yliopisto. Matkailusta on muodostunut merkittävä sesonkiaikojen työllistäjä ja pk-sektorin elinkeinorakenne on kohtuullisen monipuolinen. Kemi-Tornion teollinen kaupunkiseutu on Lapin maakunnan teollisuuskeskittymä, jonka sijainti meriyhteyksineen on logistisesti erinomainen. Myös suuri osa Lapin maataloustuotannosta sijaitsee Kemi-Tornion seudulla. Lapin maaseutumaisten ja harvaan asuttujen seutukuntien Tornionlaakson, Itä-Lapin, Tunturi-Lapin ja Pohjois-Lapin, elinkeinorakenteessa yhteiskunnallisilla palveluilla sekä maa- ja metsätaloudella on merkittävä rooli. Porotaloudesta elannon saavien kotitalouksien määrä on pysynyt kutakuinkin samalla tasolla, mutta poronomistajien määrä on vähentynyt. Kuntakeskusten lisäksi matkailukeskukset ympäristöineen ovat alueiden kehityksen innovatiivisia vetureita ja varsinaisten matkailutoimialojen ympärille on kehittynyt monipuolinen matkailijoita palveleva innovatiivinen elämysklusteri. Kaivospotentiaalia on huomattavasti eripuolilla Lappia ja toteuduttuaan kaivostoiminnalla on huomattavat aluetaloudelliset vaikutukset sijaintikuntien lisäksi laajemminkin. Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluu vuoden 2007 alusta 39 kuntaa ja Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) erityisvastuualueeseen 80 kuntaa. Erityisvastuualueen pinta-ala on 49,5 % Suomen pinta-alasta. Erityistason sairaanhoidon järjestämiseksi maa on jaettu 5:een yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen. OYS:n erityisvastuualueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan, Länsi- Pohjan, Keski-Pohjanmaan ja Lapin sairaanhoitopiirit ja Kainuun maakunta. OYS antaa keskussairaalatasoista hoitoa oman piirin väestölle ja erityistason hoitoa koko erityisvastuualueelle. Alueen kunnat eroavat toisistaan niin väestömäärän, -rakenteen (mukaan lukien väestön sairastavuus ja sosiaalisen rakenteen erot) kuin olemassa olevan palvelurakenteen ja muun infrastruktuurin osalta. Mainitut tekijät vaikuttavat voimakkaasti myös eri kuntien väestön palvelujen käyttöön ja niistä aiheutuviin kustannuksiin Alueen suurimman ja pienimmän kunnan väestömäärän ero on noin

6 asukasta (Oulu Hailuoto) ja keskimääräinen asukastiheys koko alueella on vain 4,7 asukasta/neliökilometri, Pohjois-Pohjanmaalla 10 as/km2. Myös pitkät etäisyydet vaikuttavat palveluihin hakeutumiseen ja palvelujen tuottamiseen. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntien väestömäärä vuoden 2006 lopussa oli ja OYS:n erityisvastuualueella asui yhteensä henkeä. Jäsenkuntien asukasluku on kasvanut viime vuosina keskimäärin henkilöllä ja kasvun ennustetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Vuoden 2010 asukasluvuksi (Tilastokeskus 2007) arvioidaan ja vuoden 2015 noin Pohjois-Suomen väkiluku kasvaa asukkaaseen vuoteen 2010 mennessä, mikäli nykyinen kehitys jatkuu muuttumattomana. Maakunnittain tarkasteltuna väestö kasvaisi vain Pohjois-Pohjanmaalla; vuoteen 2010 mennessä yli asukkaalla. Pohjois-Pohjanmaalla kasvu keskittyy Ouluun ja sen ympäristökuntiin. Sairaanhoitopiirin toiminnan suunnittelun kannalta väestön kasvun lisäksi merkittävä tekijä on ikärakenteen muutokset. Tilastokeskuksen väestörakennetietojen ja ennusteen perusteella Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä 65 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy vuodesta 2006 vuoteen 2010 mennessä yli 4000:lla, heistä yli 75-vuotiaiden määrän kasvu on noin 2500 henkeä. Vanhusväestön suhteellinen kasvu asettaa kuntien terveydenhuollolle merkittäviä uusia haasteita. Väestön keskimääräinen sairastavuus on koko Pohjois-Suomessa suurten kansansairauksien yleisyyden, sairauspäivärahansaajien, erityiskorvattavia lääkkeitä saavien ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrän perusteella korkeampaa kuin maassa keskimäärin, mikä näkyy palvelujen kysynnän määrässä lisäten kustannuspaineita. Vakioidun kuolleisuuden osalta alue ei sen sijaa keskimäärin poikkea suuresti koko maan tasosta, joskin kuntien väliset erot ovat suuret. Yksityisiä terveydenhuollon palveluja käytetään Pohjois-Suomessa selvästi maan keskiarvoa vähemmän, mikä osaltaan nostaa julkisen palvelujärjestelmän käyttöä ja kustannuksia. Erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöön ja kustannuksiin näyttäisi vaikuttavan väestörakenteen ohella varsin voimakkaasti palveluyksiköiden etäisyys. Kauempana erikoissairaanhoidon (somaattinen) yksiköistä sijaitsevissa kunnissa perusterveydenhuollon osuus kasvaa selvästi, joskin poikkeuksiakin on Maakuntien väestö Kainuu Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaan asukasluku oli tammikuun lopussa , mikä oli 31 vähemmän kuin vuoden alussa. Vähentyminen on tapahtunut Kaustisen seutukunnan väestömäärässä (17 879) sen laskiessa 164:lla Kokkolan seutukunnan väestömäärän (52 786) kasvaessa 133:lla. Keski- Pohjanmaan osuus koko maan väestöstä oli 1,3 % pysyen samana vuoden 2005 loppupuolelta lähtien. K-P: n miesten osuus koko maan väestöstä oli 1,4 % ja naisten 1,3 %. Vuodesta 1995 lähtien Keski-Pohjanmaan väestömäärä väheni vuosittain noin 102- (v. 2004) ( v.2001) asukasta kääntyen sitten v positiiviseksi, lisäystä edelliseen vuoteen verrattuna 214. Kaustisen seutukunnan väestömäärä on vähentynyt kahta poikkeusvuotta lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti vuodesta Kokkolan seutukunnassa väheneminen alkoi vuonna 1995 jatkuen vuoteen 2004.

7 7 Tilastokeskuksen v laatimat väestöennusteet ennakoivat molempiin seutukuntiin merkittävää väestötappiota. Asukasmäärä vähenisi sen mukaan tämän hetkisestä vuoteen 2020 ( ) noin 2600:lla ja vuoteen 2040 (63 531) mennessä noin 7000:lla. Todellinen kehitys on poikennut ennusteista selvästi myönteiseen suuntaan. Kehitys on ollut lähempänä K-P:n liiton kasvuskenaariota, jossa Kaustisen seutukunnan väkiluvun negatiivista ennustetta lievennettiin ja Kokkolan seutukunnan väkiluvun ennustettiin kasvavan hieman. Vuoden 2005 lopussa maakunnan väkiluku oli lähes 600 henkeä enemmän kuin tilastokeskuksen v ennusteessa ja 250 henkeä enemmän kuin Keski-Pohjanmaan liiton positiivisemmassa kasvuskenaariossa. (K-P maakuntaohjelma ) Lappi Viimeisen kymmenen vuoden aikana Lapin väestö on vähentynyt noin henkilöllä (-7,4 %). Tänä aikana on tapahtunut myös voimakas ikärakennemuutos: alle 14-vuotiaiden määrä on vähentynyt noin henkilöllä ja yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut noin henkilöllä. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana Lapin väestömäärä edelleen vähenee, mutta jonkin verran aikaisempaa hitaammin. Myös ikärakennemuutos jatkuu, mutta ei yhtä voimakkaana kuin edellisinä vuosina. Lapin väestöstä vähän yli 20 prosenttia asuu kylissä ja maaseudulla, taajamissa ja taajamien lievealueilla asuu noin 80 prosenttia. Rovaniemeä lukuun ottamatta väestömäärän kehitys on kunnissa negatiivinen. Saamelaisväestöstä alle 10- vuotiaista lapsista 73,4 % (1233) ja vuotiaista nuorista 65,1 % (753) asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja yli 65-vuotiaista yli 90 % (637) asuu saamelaisalueella. Väkilukuindeksin kehitys (vuosi 1980=100) Lapin seutukunnissa ,0 110,0 100,0 Vuosi 1980 = ,0 80,0 70,0 Rovaniemen seutu LAPPI Kemi-Tornio Pohjois-Lappi Tunturi-Lappi Tornionlaakso Itä-Lappi 60, LÄHDE: Tilastokeskus Lapin liitto / JM Pohjois-Pohjanmaa

8 8 Pohjois-Pohjanmaalla asuu n asukasta. Väestö keskittyy Oulun seudulle, jossa asuu jo runsaat asukasta. Maakunnan väkiluvun kasvu perustuu Oulun seudun suhteellisesti maan korkeimpaan sekä syntyvyyteen että muuttoliikkeeseen. Myös Ylivieskan seutukunnan väestömäärä näyttää päässeen kasvu-uralle. Oulun seudun kasvua on ruokkinut koko pohjoinen Suomi, mutta tulevaisuudessa tämä tulee vähenemään väestön ikääntyessä. Kasvavaa merkitystä tulee olemaan siirtolaisuudella, vaikka ulkomaalaisten osuus on edelleen maakuntien alhaisimpia. Tilastokeskus ennustaa väestön kasvavan myös tulevaisuudessa aina vuoteen 2025 saakka, mutta kasvu keskittyy Oulun seudulle ja poismuutto kiihtyy. Muuttoliike vinouttaa syrjäisempien alueiden työvoiman rakennetta koulutettujen nuorten muuttaessa pois ja vaikeuttaa työvoiman korvaamista erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla. (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointiohjelma ) Pohjois-Pohjanmaan väestön ikärakenne on suotuisa, sillä lasten osuus on keskiarvoa suurempi ja vanhusten osuus pienempi. Lapsia on viidennes väestöstä ja osuus sekä määrä säilyvät nykytasolla myös tulevaisuudessa maan yleisestä kehityksestä poiketen. Yli 65-vuotaiden osuus tulee kasvamaan voimakkaasti vuoden 2010 jälkeen. Vaikka työvoima ikääntyy, on työmarkkinoille tulevien ja eläkkeelle poistuvien suhde alueella keskimääräistä tasapainoisempi. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Oulun seutukunnassa työmarkkinoille tulevan ikäluokka on poistuvaa ikäluokkaa suurempi tulevina vuosikymmeninä. Pohjois-Pohjanmaan muissa seutukunnissa työmarkkinoilta poistuvien määrä ylittää työmarkkinoille tulevien määrän nykyisin ja koko Pohjois- Pohjanmaalla noin Poistuma eläkkeelle tulee olemaan suuri erityisesti palvelusektorilla, missä palvelujen kysynnän kasvu lisää entisestään työvoimatarvetta. (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointiohjelma ) Kuvio: Maakuntien väestö ja väestöennusteet 2010, 2020, 2030 ja Kainuu Keski- Pohjanmaa Lappi Pohjois- Pohjanmaa Väestö ennust e 2010 ennust e 2020 ennust e 2030 ennust e Kainuu Keski-Pohjanmaa Lappi Pohjois-Pohjanmaa Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Kuvio: Maakuntien väestö ikäryhmittäin 2007

9 v, % väestöstä 0-6 -v, % väestöstä 65 täyt., % väestöstä 75 täyt., % väestöstä 85 täyt., % väestöstä v, % väestöstä 0-6 -v, % väestöstä 65 täyt., % väestöstä 75 täyt., % väestöstä 85 täyt., % väestöstä Kainuu Keski- Pohjan maa Lappi Pohjoi s- Pohjan Koko maa 20,7 24,6 21,6 26,3 21,9 6,4 8,6 6,8 9,8 7,6 20,1 17, ,9 16,5 9,5 8,2 8,1 6,3 7,8 1,9 2 1,7 1,4 1,9 Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet 1.3. Maakuntien väestön koulutus Kainuu Keski-Pohjanmaa Ammatillisesta toisen asteen koulutuksesta huolehtii pääsääntöisesti Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä, joka järjestää koulutusta kuudessa opistossa: Kokkolan ammatti-, kauppa-, sosiaali- ja terveysalan opistossa, Keski-Pohjanmaan kulttuuri-, maaseutu- ja aikuisopistossa. Lisäksi järjestetään oppisopimuskoulutusta. Keski-Pohjanmaan konservatorion kannatusyhdistys järjestää lisäksi toisen asteen musiikin opetusta ja lisäksi konservatoriolla on laaja, koko maakunnan kattava musiikin toimipisteverkosto. Kaustisen evankelisella kansanopistolla ammatilliseen koulutukseen osallistumalla ja näyttökokeet läpäisemällä voi valmistua lastenohjaajaksi, hierojaksi ja koulunkäyntiavustajaksi. Lukioiden ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä tuleekin maakuntaohjelmakaudella syventää ja laajentaa. Chydenius-instituutin - Kokkolan yliopistokeskuksen ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun tavoitteena on osaamisen tason, vetovoimaisuuden ja aluetaloudellisen kilpailukyvyn nostaminen toiminta-alueella. Toiminnan päämääränä on osaava, oppiva ja yrittävä alue. Koulutuksen alueellisen vaikuttavuuden kannalta on keskeistä turvata koulutuksen laatu ja pysyvyys alueella tiiviissä yhteistyössä. Alueelle rakennetaan opiskelijan näkökulmasta joustavia, korkeakoulututkintoon johtavia koulutusväyliä.

10 10 Chydenius-instituutin - Kokkolan yliopistokeskuksen tavoitteena on vahvistaa infrastruktuuriyhteistyötä ammattikorkeakoulun kanssa sekä tuottaa alueen tarpeista lähtevää korkeatasoista koulusta. Maisteriohjelmat tukevat alueen tarpeita ja tutkimus- ja kehitystoimintaa tehdään verkostoituneessa innovaatioympäristössä. Keskeistä on käynnistettyjen maisteriohjelmien jatkuvuus ja suunnittelussa olevien ohjelmien käynnistäminen. Ensisijainen tavoite on tietotekniikan maisteriohjelman vakinaistaminen. Yliopistokeskus keskittyy aikuisten, työssäolevien opiskelijoiden koulutuksen kehittämiseen. Keskeistä on yliopistokeskuksen toiminnan turvaaminen valtion talousarvioon vuosittain varattavan määrärahan puitteissa. Yliopistokeskuksen tavoitteena on käynnistää neljä maisteriohjelmaa tai maisteriopintoja Kokkolan yliopistokeskuksessa vuoteen 2010 mennessä. Ensisijainen tavoite on tietotekniikan maisteriohjelman vakinaistaminen. Uusia koulutuksia ovat sosiaalityön maisteriohjelma, kauppatieteen maisteriopinnot ja kemian maisteriopinnot. Keskeisiä aluerahoituksella toteutettavia hankekokonaisuuksia ovat mm. johtamiskoulutusohjelmat, sosiaali- ja terveydenhuollon ja hyvinvointialan tutkimus- ja koulutus, kulttuurituotannon koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen sekä yrityslähtöiset kehittämishankkeet. Yliopistokeskuksen koulutus on aluelähtöistä ja sillä on merkittävä aluekehitysvaikutus. Koulutuksessa keskitytään kehittämään aikuisille, työelämässä oleville opiskelijoille joustavia koulutusmalleja ja -väyliä. (K-P maakuntaohjelma ) Lappi Vuonna 2006 Lapin 15 vuotta täyttäneestä väestöstä noin 37 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa. Keskiasteen tutkinto oli noin 42 prosentilla. Luvut ovat jonkin verran koko maan lukuja suuremmat. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta Lapin prosenttiluvut ovat pienempiä (21 %) koko maan lukuihin verrattuna. Lapin väestön koulutustaso on alhaisempi kuin maassa keskimäärin, mutta se on ollut nouseva. Tutkinnot painottuvat keskiasteen tutkintoihin, ja korkeaasteen tutkintoja on koko maata selvästi vähemmän lukuun ottamatta Rovaniemen kaupunkia. Peruskoulun päättävä ikäluokka pienenee Lapissa 30 prosenttia seuraavan vuosikymmenen kuluessa, jonka jälkeen ikäluokka vakiintunee noin 1800 nuoreen. Seutukuntien väliset erot ovat kuitenkin erittäin suuret. Kun Tornionlaakson ja Itä-Lapin seutukunnissa peruskoulunsa päättävän ikäluokan koko pienenee peräti alle puoleen, jää pieneneminen Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa 25 prosenttiin. Lukioon hakevien osuus on pienentynyt ja ammatilliseen koulutukseen hakevien osuus on kasvanut. Keskeinen syy tähän on ammattilukion suosion kasvu. Kahden tutkinnon, niin kutsutun ammattilukion, suorittamisen aloitti syksyllä 2007 kaikkiaan 194 nuorta. Määrä oli 10,6 prosenttia kaikista ammatillisen koulutuksen aloittaneista. Lapin yliopiston sekä Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen lisäksi Lapissa toimii noin 30 yliopistojen, valtion tutkimuslaitosten ja yksityisen elinkeinoelämän tutkimusyksikköä, joiden osaamisen tulisi palvella elinkeinoelämän kasvua ja kehitystä. Lisäksi korkea-asteen koulutusta on saatavilla etä- ja monimuoto-opiskeluna kaikkialla Lapissa maakuntakorkeakoulun välityksellä. Lapissa Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulut sekä Lapin yliopisto ovat käynnistäneet duaalimallin mukaisen Lapin korkeakoulukonsernin rakenteellisen kehittämisen. Tavoitteena on vahvistaa Lapin osaamisrakenteita ja turvata korkeakouluopetusta ja -tutkimusta Lapin alueella. Lapin korkeakoulukonserni voi toimia pilottina, sillä sopimuspohjainen matkailuinstituutti käynnistää toimintansa vuonna Lappiin on suunnitteilla myös kulttuuri-

11 11 instituutti. Tulevaisuuden tarpeet vaativat koulutuksen lisäämistä ainakin hoito- ja hoiva-alalla sekä kaivosteollisuuden alalla. Saamelaisväestön osalta ei ole saatavilla tietoja toisen asteen tai korkeakoulututkinnon suorittaneiden määristä. Inarissa päätoimipaikkaansa pitävä Saamelaisalueen koulutuskeskus on monialainen ja monikulttuurinen oppilaitos sekä ainoa saamelaisten kotiseutualueella (Enontekiö, Inari, Utsjoki ja Sodankylän pohjoisosa) sijaitseva ammatillinen oppilaitos. Oppilaitos on perustettu säätämällä sitä koskeva laki (L545/93 ja A649/93) ja on valtion omistama oppilaitos, jonka opetuskielet ovat suomi ja saame, myös muut kielet ovat mahdollisia. Koulutuskeskuksen tehtävänä on antaa koulutusta lähinnä saamelaisalueen tarpeita varten, säilyttää ja kehittää saamelaiskulttuuria ja luontaiselinkeinoja sekä edistää saamenkielisen oppimateriaalin tuottamista. Mahdollista on myös koulutusta tukeva tai siihen läheisesti liittyvä tutkimus- ja palvelutoiminta, samoin maksullinen palvelutoiminta Tehtäviensä toteuttamiseksi koulutuskeskus antaa ammatillista perustutkintokoulutusta, lisä- ja täydennyskoulutusta sekä yleissivistävää koulutusta. Oppilaitos tarjoaa perustutkintokoulutusta käsi- ja taideteollisuusalan, luonto- ja ympäristöalan, hotelli- ja ravintola-alan, liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan, tietojenkäsittelyn sekä matkailualan perustutkinnoissa sekä lisäksi saamenkielen ja kulttuurin koulutusta. Koulutuskeskuksella on laaja yhteistoimintaverkosto arktisen alueen yliopistojen, korkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten kanssa. Uutena toimintamuotona oppilaitoksessa kehitetään parhaillaan saamen kielen ja kulttuurin verkko-opetusta sekä korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta yhdessä Lapin ja Oulun yliopiston kanssa. Saamelaisväestön koulutukselliset erityistarpeet ja erityispiirteet liittyvät saamen kieleen ja kulttuuriin. Saamen kielen opetusta annetaan saamelaisten kotiseutualueella kaikissa peruskouluissa ja lukioissa, myös kotiseutualueen ulkopuolella sijaitsevassa Sodankylän lukiossa. Saamen kieli voi olla äidinkielen ja vieraan kielen oppiaine sekä opetuskieli. Kotiseutualueella asuvien saamenkielisten perusopetusikäisten oppilaiden opetus tulee perusopetuslain mukaan antaa pääosin saamen kielellä. Saamen kielen- ja saamenkielisen opetuksen järjestämistä kotiseutualueella turvaa erityinen rahoitussäännös, jonka mukaan alueella toimivat koulutuksen järjestäjät (perusopetus ja toinen aste) saavat noin 100 %:n valtionosuuden saamen kielen ja saamenkielistä opetusta antavien opettajien palkkausmenoihin. Kotiseutualueen ulkopuolella, johon suurin osa myös Lapin läänin kunnista kuuluu, saamen kielen opetuksen järjestäminen on tuntuvasti hankalampaa eikä opetusta juurikaan ole. Kotiseutualueen ulkopuolisista kunnista opetusta on järjestetty ainoastaan Rovaniemen kaupungissa ja Tampereella. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaaliopetushankkeen odotetaan helpottavan tilannetta tulevaisuudessa. Saamelaiskäräjien mukaan suurin ongelma saamen kielen opetuksen turvaamisessa saamelaislapsille ja -nuorille on se, että jopa 60 % saamelaisväestöstä asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, jossa saamen kielen asema on kauttaaltaan heikko. Saamelaisalueen ulkopuolella saamenkielen opetus rinnastetaan maahanmuuttajien kielen opetukseen ja kunnat saavat valtionapua saamenkielen opetuksen kahteen viikkotuntiin. Nykyisessä tilanteessa yli 50 % kaikista maan perusopetusikäisistä saamelaislapsista ja -nuorista jää kokonaan oman kielen opetuksen ulkopuolelle. Perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa osuus on vielä suurempi. Pohjois-Pohjanmaa

12 12 Koulutustaso on Pohjois-Pohjanmaalla kohonnut keskimääräistä korkeammaksi, sillä keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus on suhteellisen korkea. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuus on Oulussa maan korkeimpia. Koulutustasoerot maaseutukuntien ja kaupunkikuntien sekä nuorten ja ikääntyneiden välillä ovatkin suuria. Vaikka alueen korkeakouluverkko palvelee osittain koko Pohjois-Suomea jää maakunnan osuus Suomen ammattikorkeakouluopiskelijoista vain 6,7 prosentiksi. Ammattikorkeakoulun aloituspaikoista on vajausta erityisesti Oulun eteläisen alueella. Perusasteelta hakeudutaan ja päästään jatkokoulutukseen hieman keskimääräistä vähemmän. Sijoittuminen työelämään koulutuksen jälkeen on Pohjois-Pohjanmaalla keskimääräistä heikompaa. Korkeasti koulutettujen muuttotase on maakunnassa ollut viime vuosina negatiivinen. Valmistuvien nuorten heikommasta työllistymisestä huolimatta työvoiman saatavuusongelmat ovat lisääntyneet. Suurena haasteena on koulutuksen ja tutkimuksen määrän ja laadun ennakoiva sovittaminen alueen tuleviin tarpeisiin. Osaamistarpeet muuttuvat nopeasti ja se edellyttää koulutusjärjestelmältä entistä reagoivampaa ja nopeampaa toimintakykyä. Työvoiman saatavuus nousee monella alalla "pullonkaulaksi" tulevaisuudessa. Osaavan työvoiman turvaamiseksi ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta on lisättävä. Osaamisen tason nostaminen on keskeinen alueellinen kilpailutekijä ja koulutusjärjestelmän kautta on mahdollista tarjota valmiuksia globalisaation aiheuttamiin muutoksiin. (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointiohjelma ) Kuvio: Maakuntien väestön koulutus 2006* Keskiaste, % 15 vuotta täyttäneistä Korkea-aste, % 15- vuotta täyttäneistä Koulutustasomittain 0 Keskiaste, % 15 vuotta täyttäneistä Korkea-aste, % 15-vuotta täyttäneistä Koulutustaso mittain Kainu u Keski- Pohja nmaa Lappi Pohjoi s- Pohja Koko maa 41,2 39,9 41,5 41,7 38,3 19, ,3 24,4 25, Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet * Keskiasteen koulutuksen saaneita ovat ylioppilastutkinnon suorittaneet ja ammatillisissa oppilaitoksissa enintään 3- vuotisen koulutusammatin tai tutkinnon suorittaneet. Korkea-asteen koulutuksen saaneita ovat ammatillisissa oppilaitoksissa yli 3-vuotisen koulutusammatin tai tutkinnon suorittaneet, ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneet. Koulutustasomittain-indikaattori ilmaisee väestön koulutustason, joka on mitattu laskemalla perusasteen

13 13 jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräinen pituus henkeä kohti. Väestön koulutustasoa osoittava mittain kuvaa väestöryhmän koulutustasoa koulutuspituudella. Esimerkiksi koulutustasoluku 246 osoittaa, että teoreettinen koulutusaika henkeä kohti on 2,5 vuotta peruskoulun suorittamisen jälkeen. Väestön koulutustasoa mitattaessa perusjoukkona käytetään tavallisesti 20 vuotta täyttänyttä väestöä. Näin siksi, että alle 20 -vuotiaat ovat pääsääntöisesti vielä koulussa eivätkä näin ollen ole ehtineet suorittaa tutkintoa. Tutkinnon suorittaneella väestöllä tarkoitetaan lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa ja korkeakouluissa tutkinnon suorittaneita sekä näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon suorittaneita. Pelkästään peruskoulun, keskikoulun ja kansakoulun käyneet eivät kuulu tutkinnon suorittaneeseen väestöön. Tutkinnot on luokiteltu henkilön korkeimman, viimeksi suoritetun ammatillisen tutkinnon mukaan Maakuntien työllisyystilanne Kainuu Keski-Pohjanmaa Kokonaistyöllisyysasteella tarkoitetaan sitä %-osuutta, mikä vuotiaasta väestöstä on töissä. Keski-Pohjanmaalla (60,2) se oli vuonna 2001 selvästi alhaisempi kuin Pohjanmaalla (68,1) tai koko maassa (64,5). Tämä selittyy ikäluokittaisella työllisyysasteen tarkastelulla; Keski- Pohjanmaalla työllisyysasteen aleneminen, ja siirtyminen eläkkeelle, alkaa syystä tai toisesta kiihtyä jo 55-vuotiaana, mutta muussa maassa keskimäärin vasta pari vuotta myöhemmin. Ikäluokittaisen työllisyysasteen avulla voidaan arvioida suurtenkin ikäluokkien eläköitymistä ja uusien nuorten ikäluokkien tulotahtia työmarkkinoille. (Peltola 2004.) Maakunnan kokonaisväkiluku on laskenut 2000-luvun alkupuoliskon, mutta kääntyi vuonna 2005 kasvuun. Vuonna 2006 väestön määrä pysyi edellisvuoden tasolla. Muuttotase on hiukan heikentynyt vuoden takaisesta mutta syntyvyys on pysynyt korkealla tasolla. Työpaikkojen määrä hiukan noussut edellisvuodesta mutta toimivien yritysten määrä lisääntynyt hienosti eli 117 kpl! Työttömyys on laskenut Keski-Pohjanmaalla ja se oli 2007 heinäkuussa 8,8 %, mikä on jo alempi kuin koko maan keskiarvo (8,9) ja työllisyysaste oli nyt nyt 68,2. Työllisyysaste on noussut merkittävästi (1,3 %) kaikissa ikäluokissa mutta eniten se on noussut vuotiaissa, peräti 4,9 %! (K-P työllisyysstrategia 2005) Lappi Vuoden 2008 kesäkuun lopun tilanteen mukaan Lapissa oli noin työtöntä työnhakijaa, joka on noin vähemmän kuin vuonna Eniten työttömiä työnhakijoita oli teollisen työn ja palvelutyön ammattiryhmissä. Työttömien osuus työvoimasta on Lapissa huomattavasti suurempi kuin koko maassa keskimäärin ( : Lappi 12,4 % ja koko maa 7,6 %). Työllisyystilannetta tarkasteltaessa työllisyysaste on tärkeä tunnusluku työttömyysprosentin lisäksi. Viimeisen kolmen vuoden aikana Lapin työllisyysprosentti on 10 prosenttia matalampi kuin koko maassa keskimäärin (2007: Lappi 59,9 % ja koko maa 69,9 %). Tilannetta selittää Lapin korkeampi työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys, alhainen eläkkeelle siirtymisikä sekä nuorten pitkä kouluttautuminen ja vaikeudet sijoittua työelämään. Poronhoito on saamelaisten kotiseutualueella ensisijaisesti saamelainen elinkeino. Poronhoidolla on saamelaisille suuri elinkeinollinen, kulttuurinen ja etnistä identiteettiä vahvistava merkitys. Paliskunnan yhdistyksen arvion mukaan alueen 1384 poronomistajasta on saamelaisia Työttömyysturvalain mukaan poronhoitoa pidetään päätoimisena, jos laskennallisia poropäiviä on yhteensä yli 180 pv. Tällöin poronhoitajalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen ennen kuin toiminta

14 14 on kokonaan lopetettu tai se on ollut keskeytyneenä vähintään neljä kuukautta. Jos eloporomäärän ja työllistymiskertoimen osoittama työllistymisaika on enintään 180 pv, poronhoitajan katsotaan työllistyvän omassa työssään kausiluontoisesti. Työvoimatoimikunta määrää tällöin hänelle vuosittaisen työllistymisajan, jolloin hänellä ei ole lainkaan oikeutta työttömyysetuuteen. Saamelaisille poronhoito on työtä, joka antaa toimeentulona joko kokoaikaisesti tai osan vuotta poronhoitotavasta riippuen. Poronhoitajat, jotka saavat osan toimeentulostaan poronhoidosta eivät pääse pitkäaikaistyöttömien tukitoimien piiriin. Tilastokeskuksen määritelmiä: Työttömyysaste = työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta. Virallinen työttömyysaste lasketaan vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Työllisyysaste = työllisten prosenttiosuus väestöstä. Virallinen työllisyysaste lasketaan vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä. Työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella. Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Pohjois-Pohjanmaa Työttömyys on Pohjois-Pohjanmaalla edelleen suhteellisen korkealla tasolla ja se on viime vuosina laskenut hitaammin kuin useimmissa muissa maakunnissa. Erityisesti nuorten osuus työttömistä on poikkeuksellisen suuri. Työttömyys on vaikeutunut, kun yli 50-vuotiaiden, vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on noussut. Uhkana on työttömyyden laskun pysähtyminen lähivuosina vaikka myöhemmin työttömyys laskee edelleen työvoiman ikääntyessä. Tulevaisuudessa yhä useammin esiintyy työvoimapulaa ja rakenteellista työttömyyttä samanaikaisesti. Työttömyyden laskun myötä taloudellinen huoltosuhde on viime vuosina kehittynyt myönteisesti. Tulevaisuudessa suhde heikkenee voimakkaasti suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Työperäinen maahanmuutto hidastaa huoltosuhteen heikentymiskehitystä. Monet hyvinvointiin liittyvät tekijät ovat kehittyneet myönteisesti 2000-luvulla. Kuitenkin nuorten hyvinvointia kuvastavat monet indikaattorit ovat alueella keskimääräistä heikommalla tasolla. (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointiohjelma ) Kuvio: Maakuntien työttömät, nuorisotyöttömät ja pitkäaikaistyöttömät 2006

15 Nuorisotyöttömät, % vuotiaasta työvoimasta p.a.työttömät, % työttömistä Työttömät, % työvoimasta 0 Nuorisotyöttö mät, % vuotiaasta työvoimasta p.a.työttömät, % työttömistä Työttömät, % työvoimasta Kainu u Keski- Pohja Lappi nmaa Pohjo is- Pohja Koko maa 21,1 11,1 20,5 15,6 10,8 21,5 23,8 20, ,5 9,2 15,5 11,4 9,7 Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet 1.5. Maakuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne Paras-hankkeen toteuttamista varten on koottu tietoja kuntien rakenteista. Liitteenä on maakuntakohtaisia karttoja yhteistyöstä ja kuntaliitoksista. Pohjois-Pohjanmaan palvelujärjestelmä ja sen kehittäminen Palvelurakenneuudistus tulee muuttamaan palveluverkostoa. Toivottavaa on potilaan terveysongelman ratkaisun yksinkertaistuminen raja-aitojen madaltuessa. Hoitotakuu asettaa edelleen haasteen koko terveydenhuollolle. Hoidon vaikuttavuuden seuraaminen on entistä tärkeämpää. Toimivat hoitoketjut, Käypä hoito - suositukset, hoitoonpääsykriteerit ja FinnOHTA:n arviointityö sekä benchmarkingtoiminta muodostavat toiminnan perustan. Työnjakoa tullaan tarkistamaan valtakunnallisesti ja alueellisesti. Perusterveydenhuolto Perusterveydenhuollon palvelut on Pohjois-Pohjanmaalla järjestetty pääsääntöisesti kuntien omissa terveyskeskuksissa. Uusi Kallion kuntayhtymä vastaa Ylivieskan, Alavieskan, Sievin ja Nivalan perusterveydenhuollosta ja jatkossa myös puitelain edellyttämistä sosiaalitoimen palveluista. Kuntayhtymä saattaa laajentua lähivuosina merkittävästi, mikäli alueella meneillään olevat kuntaliitoshankkeet toteutuvat. Oulaisten seudun kansanterveystyön kuntayhtymä tuottaa Oulaisten, Vihannin ja Merijärjen perusterveydenhuollon palvelut. Myös kaikissa edellä mainituissa kunnissa on omat terveysasemat. Haapaveden kaupunki vastaa koko Siikalatvan seutukunnan perusterveydenhuollosta. Haapaveden lisäksi vuodeosastot sijaitsevat

16 Rantsilassa ja Pulkkilassa, mutta myös Piippolassa, Pyhännällä ja Kestilässä on omat terveysasemat. Suunnitteilla on Oulaisten ja Siikalatvan alueen kattava perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen uudelleenjärjestely puitelain mukaisesti. Raahen seudun terveydenhuollon kuntayhtymä käsittää kolme kuntaa: Raahe, Pyhäjoki ja Siikajoki. Kuntayhtymällä on sairaala Raahessa, joka tuottaa huomattavan määrän alueen erikoissairaanhoidon palveluista. Vihannin kunta siirtyy käyttämään kuntayhtymän palveluja vuoden 2009 alussa. Useilla kunnilla on keskinäisiä, laajuudeltaan vaihtelevia yhteistyösopimuksia palvelujen tuottamisessa. Oulunsalon kunta hankkii terveydenhuollon palvelut Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiiriltä. Sairaanhoitopiiri tuottaa - kotisairaanhoitoa lukuun ottamatta - Oulunsalon asukkaiden tarvitsemat perusterveydenhuollon- ja erikoissairaanhoidon palvelut. Sopimus on Suomen oloissa ainutlaatuinen. Pyrkimyksenä on, että kunnan voimavarat kohdennetaan terveydenhoito- ja muiden hyvinvointipalvelujen osalta oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden periaatteella mahdollisimman taloudellisesti niitä tarvitseville palvelujen tasoa edelleen parantaen. Terveydenhuollon osalta tämä merkitsee sitä, että mahdollisimman moni potilas voidaan tutkia ja hoitaa Oulunsalon terveyskeskuksen vastaanotolla ilman sairaalaan lähettämistä, kuitenkin niin, että erikoissairaanhoitoa tarvitsevat ohjataan viipymättä tutkimukseen ja hoitoon ja että jatkohoito toteutetaan sovittujen hoito-ohjelmien mukaisesti. Saatujen kokemusten perusteella on selvää, että toimintamalli on muuttanut ja parantanut Oulunsalon kunnan terveydenhuoltojärjestelmän rakennetta, palvelujen saatavuutta, tasoa ja laatua. Myös taloudelliset vaikutukset ovat ilmeisiä, joskin vaikeasti tarkasti määritettävissä. Oulun yliopistollisen sairaalan yhteydessä toimii 21 kunnan yhteinen päivystysyksikkö (Oulun seudun yhteispäivystys), joka vastaa jäsenkuntien perusterveydenhuollon ilta- ja viikonloppupäivystyksestä sekä erikoissairaanhoidon päivystyksestä kokonaan. Julkista järjestelmää täydentää yksityiset palvelujen tuottajat (mm. Oulun Diakonissalaitos ja yksityiset lääkäriasemat) myös päivystyspalvelujen tarjoajina. Terveydenhuollon puhelinneuvontapalvelu on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat neuvontaa terveysongelman hoitamisessa tai arviota hoidon tarpeesta. Palvelun tavoitteena on vapauttaa henkilökunnan aikaa puhelintyöstä kliiniseen potilastyöhön. Palvelu on toteutettu siten, että lain määräys yhteyden saannista terveydenhuollon ammattihenkilöön säädetyssä määräajassa toteutuu. Palvelun tuottaa yksityinen palveluntarjoaja ja sen piirissä on noin puolet PPSHP:n alueen väestöstä. Erikoissairaanhoito Erikoissairaanhoidon palvelut tuotetaan Pohjois-Pohjanmaalla suurimmaksi osaksi Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Oulaisissa sijaitseva Oulaskankaan sairaala vastaa merkittävältä osalta ympäristökuntiensa palvelutarpeeseen, samoin kuin Raahen sairaala oman kuntayhtymän alueen osalta. Myös Kuusamon ja Oulun terveyskeskuksissa annetaan huomattava määrä erikoissairaanhoitoa. Psykiatrinen erikoissairaanhoito on keskittynyt OYS:n Psykiatrian klinikkaan ja Ylivieskassa sijaitsevaan Visalan sairaalaan. Suuri osa aiemmin em. sairaaloiden alaisuudessa toimineista mielenterveystoimistoista on siirtynyt viime vuosien aikana osaksi kuntien perusterveydenhuoltoa. Oulun kaupunki vastaa itse myös psykiatrisista vuodeosastopalveluista akuuttipsykiatriaa lukuun ottamatta. Toiminnan vaikuttavuutta parantava valtakunnallinen työ antaa parhaan hyödyn kallistuvassa erikoissairaanhoidossa. Hoitotakuu on lisännyt selvästi tehokkuusvaatimusta. 16

17 17 Alueellisen työnjaon kehittyminen korostuu julkisen ja yksityisen palvelun lisääntymisenä. Yhteistyötä yli tulosyksikkörajojen lisätään ja palvelurakennetyö antaa hyvän mahdollisuuden tarkistaa myös tulosyksikköjakoa. Asiakaslähtöistä prosessien tarkastelua jatketaan toiminnan tehostamiseksi. Sopimusohjaus Erikoissairaanhoidon palvelut on tuotettu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin väestölle vuodesta 2000 lähtien suurimmaksi osaksi ns. sopimusohjaukseen perustuen. Sen mukaisesti erikoissairaanhoidon palvelujen tuottaminen ja suunnittelu (toiminta ja talous) perustuu jäsenkuntien osalta lähes kokonaisuudessaan vuosittain sopimuksilla määriteltävään toiminnan (palvelujen) määrään ja sen laskutukseen. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sopimusmalli uudistui vuoden 2007 alussa. Aikaisemmasta ns. kokonaislaskutukseen / tulosyksikkökohtaiseen laskutukseen perustuvasta kunta- tai ostorengaskohtaisesta sopimusohjausjärjestelmästä luovuttiin. Uudessa järjestelmässä sovitaan sairaalatasolla jäsenkuntien yhteenlasketusta (mallin sisältämät erikoissairaanhoidon palvelut) palvelujen määrästä ja laskutustasosta. Sairaanhoitopiirissä siirrytään valtakunnallisten suositusten mukaisesti drgperusteiseen laskutukseen somaattisten vuodeosastopalvelujen osalta vuoden 2008 aikana. Koska drg-tuotteistus ja hinnoittelu perustuu todellisiin resurssien käyttöön ja kustannuksiin potilaskohtaisesti ei ns. ylikäytön alennusmenettelyä enää sovelleta vuonna 2008, vaan laskutus tapahtuu lopullisena laskutuksena palveluhinnastossa vahvistetuilla hinnoilla tai outlier-sääntöjen mukaisesti välisuoritekustannuksilla (potilaskohtaisen kustannuslaskennan osoittama kustannus). Kehittämistarpeet ja haasteet Vakavina uhkakuvina koko terveyspalvelujärjestelmän ylläpitämisessä Pohjois- Pohjanmaalla on kuntien taloudellisten resurssien rajallisuus, alueiden eriarvoistuminen, muuttoliikkeen ja väestön luonnollisen ikääntymisen aiheuttamat haasteet koko hyvinvointipalvelujen järjestelmälle (mukaan lukien sosiaalitoimen palvelut, etenkin vanhustenhuolto) sekä ammattitaitoisen työvoiman saannissa jo nyt ilmenevät vakavat häiriöt. Perusterveydenhuollon lääkärityövoiman vajaus lisää potilasvirtoja ja painetta erikoissairaanhoitoon. Lähivuosina ei ole odotettavissa em. tilanteen muuttumista oleellisesti paremmaksi. Perusterveydenhuollon palvelujärjestelmää on alettu määrätietoisesti kehittää kuntien välisenä yhteistyönä tavoitteena turvata ja tuottaa palvelut lähellä asukkaita ja mahdollisimman korkeatasoisina. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat Siikalatvan seutukunnan kuntien yhteistyö perusterveydenhuollon palvelujen tuottamisessa, Oulunkaaren seutukunnan verkostoituva terveyskeskus hanke ja seutukunnan kuntayhtymän pohjalle rakentuva yhteistoiminta-alue järjestämiskeskuksineen, Raahen seutukunnan terveydenhuollon järjestelmä, Koillismaan kuntien yhteistyö, Oulaskankaan sairaalan vaikutusalueen terveydenhuollon kehittämishankkeet sekä ns. Oulunsalon malli. PARAS-hankkeen velvoite noin asukkaan väestöpohjista perusterveydenhuollon palvelujen järjestämisessä merkitsee kuntien yhteistyön tiivistymistä entisestään myös Oulun ja sen ympäristökuntien välillä. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on tukemassa ja omalta osaltaan mukana kaikissa em. hankkeissa ja järjestelyissä. Sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreiden yhteistyö ja palvelujen yhteensovittaminen on välttämätön edellytys kustannustehokkaassa ja asiakaslähtöisessä palvelujen tuottamisessa. Keskeistä yhteistyö on kaikissa osaamista vaativissa

18 18 palveluissa, erikseen mainiten erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, vanhustenhuollon, mielenterveyspalvelut sekä lapsia ja nuoria varten tuotetut palvelut. Toinen tärkeä lähtökohta on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon alueellinen ja toiminnallinen yhteensopivuus hoito- ja palvelukokonaipohjoissuuksin tarkasteltuna. Kolmas yhteistyön alue on kuntien välinen yhteistyö kuntaryhmän, seudullisen tai laajemman kokonaisuuden toimintana. Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi suosittaa palvelujärjestelmän uudistamista. "Terveydenhuollon lähipalvelut järjestetään seudullisina toiminnallisina kokonaisuuksina hajauttaen palvelut kuitenkin siten, että matkat eivät muodostu käytön esteeksi. Palvelut tuotetaan yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa ja ne palvelut, jotka edellyttävät laajaa väestöpohjaa, tuotetaan seudullisena yhteistyönä. Mielenterveystyön avopalvelut, psykososiaaliset palvelut ja päihdepalvelut järjestetään seudullisina kokonaisuuksina yhteistyössä kolmannen ja yksityisen sektorin kanssa. Terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy on oleellinen osa lähipalveluja. Työterveyshuollosta muodostetaan myös laajempia kokonaisuuksia". Helmikuun 23. päivänä 2007 voimaan astunut laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta antoi em. suosituksille lainsäädännöllisen perustan. Erikoissairaanhoidossa uudistuksen tavoitteena ovat niin ikään korkeatasoiset palvelut kustannustehokkaasti tuotettuna. Tämän aikaansaamiseksi "vaativa erikoissairaanhoito suunnitellaan erityisvastuualueittaisina kokonaisuuksina. Aluesairaaloiden erikoissairaanhoito, joka ei integroidu seudullisesti rakentuvaan terveydenhuoltoalueeseen, yhdistetään osaksi keskussairaalan toimintaa. Laboratorioja kuvantamispalvelut sekä lääkehuolto järjestetään yhden tai useamman sairaanhoitopiirin kattavana yhteistyönä, johon osallistuvat sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito. Sairaanhoitopiirien toiminnallisen yhteistyön kehittämiseen tai hallinnolliseen yhdistymiseen liittyviä käytännön toimenpiteitä tuetaan erillisenä hankerahoituksella." Pohjois-Pohjanmaalla valtakunnallinen palvelurakenneuudistus on toteutettava niin, että myös terveydenhuollon palvelujen tuottamisen kustannuksiin on mahdollista vaikuttaa. Parhaiten se toteutuu huolehtimalla hoitoketjujen toimivuudesta koko palvelujärjestelmän osalta, mukaan lukien sosiaalitoimi, tekemällä yhteistyötä kuntien ja alueiden kesken sekä ottamalla huomioon myös kolmannen sektorin ja yksityiset palvelujen tuottajat. Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirit järjestävät ja tuottavat erikoissairaanhoidon palvelut siten, että toiminnan päällekkäisyyksiä ei ole. Järjestelmää tuetaan tehostamalla uuden teknologian ja tietojärjestelmien hyväksikäyttöä. Hallitusohjelmaan sisällytetty tavoite yhdistää kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki laiksi terveydenhuollosta vähentää toteutuessaan merkittävästi potilaan hoidonporrastukseen ja hoitoon liittyviä nykyisistä säännöksistä johtuvia ongelmakohtia. Keski-Pohjanmaa Lappi Kunta- ja palvelurakenneuudistuslaki (puitelaki) velvoittaa Lapin kunnista vain Simoa ja Keminmaata muodostamaan yhteistoiminta-alueen huolehtimaan perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä. Lapissa on kolme kaupunkia (Rovaniemi, Kemi, Tornio), joiden asukasluku on yli Loput 16 kuntaa voivat vedota puitelain 5 pykälään, jossa pitkät etäisyydet säädetään poikkeamisperusteeksi (kuntakeskusten välimatka yli 40 km).

19 19 Paras hankkeen aikana Lapissa on tehty seutukunnallisia sosiaali- ja terveyspiiriselvityksiä; Kemi- Tornion seutukunnassa, Itä-Lapin seutukunnassa sekä Tunturi-Lapin seutukunnassa. Kemi-Tornio alueella tehtiin perusteellista valmistelutyötä useamman vuoden ajan, mutta keväällä 2008 valmistelutyö jäädytettiin toistaiseksi. Myös Itä-Lapissa ja Tunturi-Lapissa valmistelutyö on lopetettu. Lapin liitto ja Lapin sairaanhoitopiiri rahoittivat selvitystyön, joka koski Lapin sairaanhoitopiirin alueen kuntien terveyspalveluiden järjestämistä. Selvitys valmistui keväällä 2007, mutta sen jälkeen asia ei ole edennyt. Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja Kolpeneen palvelukeskuskuntayhtymä käynnistivät yhdistämishankkeen vuonna 2007 ja tavoitteena on, että yhdistyminen tapahtuu vuoden 2009 alussa. Lapin maakunnassa on kaksi sairaanhoitopiiriä ja keskustelua sairaanhoitopiirien yhdistämisestä on käyty useita vuosia Lapin liiton hallitus antoi terveydenhuoltolakityöryhmän mietinnöstä lausunnon, jossa se esittää, että Lapin maakunta muodostaa yhden sairaanhoitopiirin. Lapin terveyspalvelut Kuntien perusterveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu on kunnalla. Suurin osa Lapin läänin kunnista järjestää perusterveydenhuoltonsa yksin tai sopimusperustaisesti. Lapissa on kaksi kansanterveystyön kuntayhtymää: Muonion Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymä, jonka jäsenkuntia ovat Muonio ja Enontekiö sekä Pelkosenniemen Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymä, jonka jäsenkuntia ovat Pelkosenniemi ja Savukoski. Terveyskeskusten ja väestön sijoittuminen Lapissa (kartta on tarkoitus päivittää vuoden 2007 asukaslukutiedoilla syksyn aikana):

20 20