EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI PANOSTAJIEN PÄTEVYYSKIR- JOISTA

Transkriptio

1 SOSIAALI- JATERVEYSMINISTERIÖ Muistio Työsuojeluosasto Hallitussihteeri Marianne Kivistö EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI PANOSTAJIEN PÄTEVYYSKIR- JOISTA Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Ehdotetulla valtioneuvoston asetuksella panostajien pätevyyskirjoista uudistettaisiin nykyinen valtioneuvoston asetus panostajien pätevyyskirjoista (122/2002). Samalla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen panostajan pätevyyskirjan myöntävästä viranomaisesta ja pätevyyskirjan saamiseksi vaadittavasta koulutuksesta (124/2002) säännökset yhdistettäisiin tarvittavilta osin valtioneuvoston asetukseen. Nykyiset asetukset on annettu panostajalain (219/2000) nojalla ja ne kumoutuvat lain kumoamisen yhteydessä. Ehdotetussa asetuksessa olisi uutta panostajalakia (423/2016) tarkentavia määräyksiä. Asetuksessa määriteltäisiin panostajan pätevyyskirjaa haettaessa vaadittavat selvitykset. Asetuksessa olisi säännökset koskien nuoremman panostajan pätevyyskirjan rajoittamista tiettyihin töihin. Lisäksi nuoremman panostajan osalta olisi tarkentavia säännöksiä vaadittavasta työkokemuksesta. Vanhemman panostajan ja ylipanostajan osalta asetuksessa olisi säännöksiä pätevyyskirjan jakamisesta maanpäälliseen ja maanalaiseen työhön. Työkokemuksen pituuden osalta olisi panostajalakia tarkentavia säännöksiä. Asetuksessa olisi säännökset panostajien kurssien sisällöstä ja vähimmäiskestosta. Lisäksi asetuksessa olisi säännökset koskien panostajakurssien johtajan ja panostajien kuulusteluiden asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia. Panostajakoulutuslautakunnan osalta määriteltäisiin sen tehtävät ja kokoonpanoa koskevat vaatimukset. Asetuksessa olisi panostajalakia tarkentavat säännökset koskien terveydenhuollon ammattihenkilöiden ilmoitusoikeutta. Asetuksella säädettäisiin ilmoitusmenettelystä ja siinä olisi tarkentavia säännöksiä koskien ilmoituksia käsitteleviä aluehallintoviraston henkilöitä. Nykyisin panostajan pätevyyskirjat myöntää Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue. Käytäntö säilyisi samana, mutta jatkossa asiasta säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa eräiden aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueen toimialueista (1494/2015). Myös muista valtakunnallisista erikoistumistehtävistä säädetään kyseisellä asetuksella. Asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan yhdessä panostajalain kanssa 1 päivänä syyskuuta 2016.

2 2 YLEISPERUSTELUT 1 Nykytila 1.1 Lainsäädäntö Panostajalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on voimassa oleva panostajan pätevyyskirja ja joka tekee räjäytystyötä. Uuden panostajalain mukaan panostajan pätevyyskirjoja ovat jatkossa tehosteräjäyttäjän, nuoremman panostajan, vanhemman panostajan, ylipanostajan ja räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjat. Pätevyyskirja voidaan myöntää henkilölle, joka on täyttänyt 20 vuotta ja joka on terveydeltään sopiva ja hyvämaineinen panostajan työhön. Pätevyyskirjan myöntämistä koskevassa sopivuusarvioinnissa tulee huomiota kiinnittää siihen, että henkilöllä on oikeus käsitellä ja käyttää räjähteitä. Huolimattomasti tai väärin käytettyinä ne voivat aiheuttaa vakavaa vaaraa muiden henkilöiden terveydelle ja hengelle. Lisäksi myöntämisen edellytyksenä on henkilön ammatillinen pätevyys, joka koostuu henkilön koulutuksesta ja työkokemuksesta. Pätevyyskirja myönnetään viideksi vuodeksi kerrallaan ja sen voimassaolo lakkaa henkilön täyttäessä 68 vuotta. Aluehallintoviraston tulee peruuttaa pätevyyskirja, jos henkilö sitä itse pyytää tai jos henkilö on antanut virheellisiä tietoja pätevyyskirjaa myönnettäessä. Pätevyyskirja myös voidaan peruuttaa tietyin edellytyksin tai henkilölle voidaan antaa huomautus. Panostajalain mukaan räjäytystyöllä tarkoitetaan työtä, jossa käsitellään ja käytetään räjähteitä tai joka liittyy räjähteiden säilyttämiseen. Räjäytystyötä voidaan tehdä erilaisissa työskentelyolosuhteissa; maan päällä ja maan alla. Työskentely räjähteiden kanssa on samantyyppistä kaikissa olosuhteissa, mutta olosuhteista johtuen molemmissa tulee huomioida työn turvallisuusnäkökohdat osittain toisistaan poikkeavalla tavalla. Nykyisin panostajien tekemät räjäytystyöt ovat keskittyneet yhä enemmän asutuskeskuksiin ja niiden läheisyyteen sekä toisaalta kaivoksiin. Räjäytystyöhön sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002) ja sen nojalla annettuja säännöksiä samalla tavalla kuin muuhunkin työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvaan työhön. Työturvallisuuslain tavoitteena on suojella työntekijöitä terveyden menettämisen ja tapaturman vaaroilta työssä. Lain säännökset ovat pakottavaa oikeutta, mistä seuraa, ettei laissa säädettyä minimitasoa voida alittaa sopimuksin. Työturvallisuuslaissa säädetään esimerkiksi työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta, työn vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista, erityistä vaaraa aiheuttavasta työstä, työympäristön ja työn suunnittelusta ja työntekijälle annettavasta opetuksesta ja ohjauksesta sekä henkilönsuojainten käytöstä. Räjäytystyötä koskee erityisesti työturvallisuuslain nojalla annettu valtioneuvoston asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011). Asetuksessa on yleisten soveltamisala-, määritelmä- ja erinäisten säännösten lisäksi säännökset koskien räjäytys- ja louhintatyön suunnittelua, räjäytystyön tekijää ja vastuuhenkilöä, räjähteiden käsittelyä työmaalla, räjäytystyön toteuttamista ja maanalaisen louhinnan lisävaatimuksia.

3 3 1.2 Kansainvälinen kehitys Erityissäännöksistä panostajalainsäädäntö nivoutuu yhteen räjähteitä ja kaivoksia koskevan lainsäädännön kanssa. Räjähteiden käytöstä, käsittelystä, varastoinnista ja hankkimisesta sekä räjäytystyön tekemisestä säädetään useassa säädöksessä. Laissa vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) on muun muassa säännökset koskien räjähteiden luovutusta, hallussapitoa ja säilytystä. Valtioneuvoston asetuksessa räjähteiden valmistuksen, käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (1101/2015) on säännökset muun muassa koskien räjähteiden valmistuksen, varastoinnin, käytön ja hävittämisen turvallisuusvaatimuksia. Kaivosturvallisuudesta säädetään kaivoslaissa (621/2011) sekä valtioneuvoston asetuksessa kaivosturvallisuudesta (1571/2011). Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan yhteistoiminnasta (44/2006) sisältää säännökset työsuojeluviranomaisten valvontamenettelystä ja pakkokeinoista. Panostajalainsäädäntö on osa työturvallisuuslainsäädäntöä. Yleisellä tasolla panostajia koskevat EU:n työturvallisuutta koskevat lukuisat direktiivit. Työturvallisuuslailla on pantu täytäntöön neuvoston direktiivi 89/391/ETY toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä eli niin sanottu puitedirektiivi. Direktiivin soveltamisalalla on annettu lukuisia erityisdirektiivejä, jotka on pantu kansallisesti täytäntöön. Panostajien pätevyysvaatimuksia koskien EU:ssa ei ole yhteneväistä lainsäädäntöä. Koulutukseen liittyen ESSEEM-projektissa (European Shotfirer Standard Education for Enhanced Mobility) on pyritty luomaan mallia, jolla yhtenäistettäisiin panostajien koulutusta Euroopassa. Malli ei kuitenkaan ole maita sitova. Osa annetuista direktiiveistä koskee räjäytystyötä. Kaivos- ja kaivannaisteollisuutta koskee erityisesti neuvoston direktiivi 92/104/ETY vähimmäisvaatimuksista avo- ja kaivoslouhintateollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi. Lisäksi samaa alaa koskee neuvoston direktiivi 92/91/ETY vähimmäisvaatimuksista porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi. Jälkimmäisen direktiivin soveltamisala on lähinnä öljynporaus, jota Suomessa ei harjoiteta. Keskeisiä työsuojelun vähimmäisdirektiivejä ovat myös neuvoston direktiivi 89/654/ETY työpaikoille asetettavista terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/92/EY vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi. Ensiksi mainittu direktiivi on pantu täytäntöön pääosin valtioneuvoston asetuksella työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista (577/2003). Valtioneuvoston asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty rakennustyö ja kaivannais- ja avolouhostoiminta, joista säädetään erikseen. Viimeksi mainittua direktiiviä sovelletaan avo- ja kaivoslouhintatoimintaan vain, kun vaara aiheutuu kaivoksessa tai avolouhoksessa olevien palavien nesteiden tai kaasujen aiheuttamasta räjähdysvaarallisesta tilasta.

4 4 1.3 Yhteenveto Panostajien suorittamat räjäytystyöt ovat keskittyneet aiempaa enemmän asutuille alueille. Tämä on nostanut panostajien ammattitaitoon ja henkilökohtaiseen sopivuuteen liittyviä vaatimuksia. Asutuilla alueilla työskenneltäessä on tärkeää varmistua räjäytystyötä tekevien henkilöiden korkeasta ammattitaidosta, koska huolimattomasti tehtyinä räjäytystyöt voivat aiheuttaa vaaraa työn vaikutuspiirissä oleville työntekijöille ja työmaan vaikutuspiirissä oleville muille henkilöille. Räjäytystyö vaatii myös panostajan henkilökohtaisilta ominaisuuksilta tietynlaista sopivuutta. Panostajien työtä koskevat alan säännökset ja räjäytystekniikka uudistuvat nopeasti. Syynä tähän ovat muun muassa räjähteitä koskevat muutokset EU-lainsäädännössä ja uusien tuotteiden tuleminen markkinoille. Käytännössä on havaittu, etteivät panostajat ole aina tietoisia alalla tapahtuneista lainsäädäntö- ja muista muutoksista. Tietämättömyydestä ja vääristä työskentelytavoista voi seurata työturvallisuuden heikentymistä. Uudella panostajalailla ja sen nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella on tarpeen ajantasaistaa panostajia ja heidän pätevyysvaatimuksiaan koskeva lainsäädäntö. 2 Asetusehdotuksen vaikutukset Ehdotettu valtioneuvoston asetus selkeyttäisi panostajien pätevyyskirjojen myöntämisen edellytyksiä. Se tarkentaisi tietyiltä osin panostajalaissa annettuja säännöksiä. Asetuksen vaikutukset ovat siten osaltaan samanlaiset kuin panostajalain vaikutukset. Jatkossa panostajien pätevyyskirjat uusittaisiin viiden vuoden välein, mikä lisäisi pätevyyskirjat myöntävän työsuojeluviranomaisen tehtäviä. Panostajien pätevyyskirjojen myöntämistä koskevia edellytyksiä tarkennettaisiin nykyisestä. Suurin osa hakemuksista käsitellään rutiiniluonteisina. Panostajalain säännöksillä on pyritty tarkentamaan viranomaisten harkintavallan laajuutta, mikä vaikuttaisi hakemuksen käsittelyyn käytettävän ajan lyhentymisenä. Siirtymävaiheessa ja uusia säännöksiä käyttöönotettaessa olisi esityksellä kuitenkin viranomaisten työmäärää lisäävä vaikutus. Ajan myötä käytäntöjen ja tulkintalinjojen vakiintuessa hakemuksen käsittelyyn käytettävä aika vakiintuisi. Alkuvaiheessa olisi odotettavissa lisääntymistä hakemusten määrässä myös sen vuoksi, että kaikki pätevyyskirjat olisi uudistettava viiden vuoden kuluessa panostajalain voimaantulosta. Jatkossa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue ottaisi vastaan panostajakurssien kurssi-ilmoitukset. Nykyisin tehtävä kuuluu panostajakoulutuslautakunnalle. Työsuojeluviranomaisen tehtävänä olisi varmistua, että panostajan kurssien pituudet vastaisivat asetuksella säädettyä minimimäärää. Lisäksi tulisi tarkistaa, että kurssien johtajat täyttäisivät asetuksessa säännellyt ammattitaitovaatimukset. Käytännössä ilmoituksia ovat vastaanottaneet panostajakoulutuslautakunnan jäseninä toimivat työsuojeluhallinnon virkamiehet, joten käytännön toiminta säilyisi ennallaan. Nykyisiin sosiaali- ja terveysministeriön tutkinnon kuulustelijoihin esitys vaikuttaisi siten, että jatkossa he olisivat aluehallintoviraston määräämiä asiantuntijoita. Asiantuntijoiden käytännön työ pysyisi nykyisenä. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluisi asiantuntijoiden nimeäminen hakemusten perusteella. Asiantuntijaksi määrättäessä

5 5 tulisi tarkastella asetuksessa määrättyjä edellytyksiä. Tämä lisäisi vähäisessä määrin aluehallintoviraston tehtäviä. Asetuksella olisi vaikutuksia terveydenhuollon ammattihenkilöihin. Heillä olisi jatkossa oikeus tehdä aluehallintovirastolle ilmoitus henkilöistä, joiden kykyä toimia panostajana he epäilevät. Asetuksessa olisi tähän menettelyyn tarkemmat säännökset. 3 Ehdotuksen valmistelu Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon asettamassa työryhmässä. Työryhmän tehtävänä oli laatia perusteltu esitys uudeksi panostajalaiksi hallituksen esityksen muotoon. Samalla se valmisteli panostajalain nojalla annettavan valtioneuvoston asetuksen panostajien pätevyyskirjoista. Työryhmässä on ollut sosiaali- ja terveysministeriön, sisäministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, Elinkeinoelämän keskusliiton, Infra ry:n, Suomen Yrittäjien, Rakennusliitto ry:n, Ammattiliitto Pro:n sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen edustajat. Työryhmä kuuli kirjallisesti tai suullisesti työssään oikeusministeriötä, tietosuojavaltuutetun toimistoa, opetushallitusta, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesia, Pyrotekniset ry:tä, poliisia, suojelupoliisia ja panostajakoulutuksen asiantuntijaa. Työryhmä kokoontui kaikkiaan 26 kertaa. Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi ehdotuksista lausunnot oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, puolustusministeriöltä, opetushallitukselta, poliisihallitukselta, suojelupoliisilta, Sisä- Suomen poliisilaitokselta, tietosuojavaltuutetun toimistolta, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta, Työterveyslaitokselta, aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueilta, Elinkeinoelämän keskusliitolta, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöltä, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ltä, Akavalta, Suomen Yrittäjiltä, Infra ry:ltä, Rakennusliitto ry:ltä, Ammattiliitto Pro:lta, Suomen lääkäriliitolta, Pyrotekniset ry:ltä, Vuoriteknikot ry:ltä, Koneyrittäjiltä, Aalto-yliopistolta, Saimaan ammattikorkeakoululta, Hämeen ammattikorkeakoululta, Amiedulta, Jalasjärven aikuiskoulutuskeskukselta, Pohjois-Karjalan aikuiskoulutuskeskukselta, panostajakoulutuslautakunnalta sekä sosiaali- ja terveysministeriön nimeämiltä panostajatutkintojen kuulustelijoilta. Sosiaali- ja terveysministeriöön toimitettiin 29 lausuntoa. Lausuntopyynnössä oli pyydetty lausumaan erityisesti pätevyyskirjan voimassaoloajasta, räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyydestä ja pätevyyden jakamisesta työskentelyolosuhteiden mukaan. Lausunnoissa oli kiinnitetty huomiota erityisesti näihin kysymyksiin. Lausunnoissa pidettiin hyvänä, että panostajalainsäädäntöä uudistetaan ja muun muassa siihen liittyvää koulutusjärjestelmää arvioidaan ja kehitetään. Lausunnoissa on todettu uudistamisen olevan tarpeen myös yleisen turvallisuuden näkökulmasta. Lausunnoissa oli kannatettu pätevyyskirjojen jakamista työskentelyolosuhteiden mukaan ja perusteltu tätä turvallisuuden parantumisella. Toisaalta on myös esitetty, ettei jako ole tarpeen ja se vaikeuttaisi panostajien siirtymistä tehtävistä toiseen. Lausunnoissa räjäyttäjäluokkien nykyinen jako on nähty osittain tarpeettomana. On esitetty, että luokkia olisi jatkossa kaksi: tehosteräjäyttäjät ja muut räjäyttäjät.

6 6 4 Valtuutussäännökset Työryhmän jälkeen valmistelua jatkettiin virkatyönä. Ehdotus hyväksyttiin työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa. Ehdotus on tarkastettu oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. Valtioneuvoston asetus panostajien pätevyyskirjoista annettaisiin panostajalain 4 :n 2 momentin, 8 :n 6 momentin, 9 :n 6 momentin, 11 :n 2 momentin, 14 :n 5 momentin, 21 :n 2 momentin ja 30 :n 4 momentin nojalla. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Pätevyyskirjan hakeminen ja siihen liittyvät selvitykset Panostajalain 11 :n mukaan pätevyyskirjaa haettaisiin aluehallintovirastolta ja hakemukseen tulisi liittää tarvittavat selvitykset pätevyyskirjan myöntämisen edellytysten täyttymisestä. Asetusehdotuksen mukaan pätevyyskirjaa haettaisiin kirjallisesti. Hakemukseen olisi liitettävä selvitys suoritetusta koulutuksesta. Käytännössä henkilöltä edellytettäisiin todistusta suoritetusta panostajan kurssista ja kuulustelusta tai pätevyyskirjaa uusittaessa todistus kertauskurssille osallistumisesta ja sen suorittamisesta. Muiden kuin panostajan kurssien suorittajien, esimerkiksi insinöörien, osalta edellytettäisiin muusta koulutuksesta saatua tutkintotodistusta, opintorekisteriotetta ja todistuksia mahdollisista täydennyskoulutuksista. Panostajan kuulustelusta annettu todistus on voimassa kaksi vuotta sen antamisesta. Ammattitaidon osoittamiseksi henkilön tulisi toimittaa työtodistukset aluehallintovirastolle. Työtodistuksista tulisi ilmetä millaista työtä (räjäytys- vai louhintatyötä) henkilö on tehnyt, koska työt on tehty, missä työt on tehty eli työmaan yksilöinti, kenelle työt on tehty (työnantajilta/teettäjiltä todistus) ja kenen alaisuudessa työ on tehty. Lisäksi yksityisenä urakoitsijana tai yrityksen omistajana oleva henkilö voisi tehdä oman työselvityksen työkokemuksestaan. Selvityksen pitäisi olla kahden esteettömän todistajan allekirjoittama. Lisäksi hakemukseen tulisi liittää enintään kolme kuukautta aikaisemmin annettu lääkärintodistus, josta tulee ilmetä, että se on annettu panostajan pätevyyskirjan hakemista varten. Hakemusasiakirjoissa tulisi lisäksi antaa suostumus suppeamuotoisen turvallisuusselvityksen hankkimiseen. 2 Nuoremman panostajan pätevyyskirjan rajaaminen tiettyihin töihin Panostajan työkokemusvaatimusta koskevat säännökset ovat panostajalain 5 :ssä ja 9 :ssä. Panostajalain 4 :n 2 momentin mukaan pätevyyskirjat voidaan myöntää koskemaan määrättyjä räjäytystyön osa-alueita tai räjäytystyötä vain määrätyissä olosuhteissa. Panostajalain 5 :n 2 momentin 5 kohdan mukaan henkilöllä tulee olla riittävä työkokemus. Työkokemuksen minimimäärästä on säännökset panostajalain 9 :ssä. Asetusehdotuksen mukaan nuoremman panostajan pätevyyskirja voitaisiin rajata koskemaan jotain tai joitain seuraavista töistä: raivausräjäytykset, hyydepatoräjäytykset, laboratorioräjäytykset, seismiset räjäytykset, kallionräjäytykset, liitosräjäytykset, rakenteiden räjäytykset ja kovettuneiden sekä kuumien aineiden räjäytykset. On perusteltua, ettei samalla työkokemuksella voisi tehdä kaikkia nuoremman panostajan töitä, koska työt eroavat toisistaan. Pätevöityminen erilaisiin tehtäviin tapahtuisi

7 7 työkokemuksen perusteella. Käytännössä nuoremman panostajan pätevyyskirja on nykyisin jaettu vakiintuneen käytännön mukaisesti luokkiin A-F. Nyt esitetyssä ratkaisussa ei olisi käytössä tiettyjä luokkia, mutta eri työt olisi eroteltu toisistaan. Panostajalain 9 :n 2 momentin mukaan nuoremman panostajan työkokemusvaatimus on vähintään kuusi kuukautta. Asetusehdotuksen 2 :n 2 momentin mukaan nuoremman panostajan pätevyyskirjan saamiseksi vaadittaisiin työkokemusta kyseiseen nuoremman panostajan tehtävään liittyvässä työssä. Työkokemuksen tulisi olla siitä työstä, johon henkilö on pätevyyskirjaa hakemassa. Työkokemuksen kertymisen osalta työkokemuksen sisältö voisi vaihdella räjäytystyöstä avustaviin tehtäviin. Nuoremman panostajan pätevyyskirjaa voivat hakea esimerkiksi maanviljelijät, joiden osalta itse räjäytyksiä ei välttämättä ole kovin usein. Työkokemuksen kertymiseen laskettaisiin myös muut räjäytyksiin liittyvät työtehtävät, mutta työkokemus ei voisi koostua pelkästään avustavista tehtävistä. Jos henkilö hakisi jo olemassa olevan pätevyyskirjan lisäksi pätevyyskirjaa johonkin toiseen työhön, voitaisiin osa aiemmin hankitusta työkokemuksesta hyväksyä. Nykyisen käytännön mukaan tällaisissa tapauksissa henkilölle on hyväksytty kolmen kuukauden työkokemus. Käytäntöä voidaan pitää toimivana. 3 Vanhemman panostajan pätevyyskirjan luokat ja työkokemusvaatimus Esityksen mukaan vanhemman panostajan pätevyyskirja jakaantuisi maanpäälliseen ja maanalaiseen työhön. Samantyyppinen jako työskentelyolosuhteiden mukaan on käytössä monissa muissa maissa. Pätevyyskirjojen jako työskentelyolosuhteiden mukaan on perusteltua, koska työmaat maan päällä ja maan alla eroavat toisistaan. Työkokemuksen hankkiminen ja toimiminen samanlaisissa tehtävissä parantaa henkilöiden ammattitaitoa. Tämä osaltaan lisää työturvallisuutta. Henkilölle voitaisiin myöntää pätevyyskirja molempiin edellä mainittuihin luokkiin, kun hän täyttäisi asetuksessa edellytetyt työkokemusvaatimukset. Pätevyyskirjan uusimisen perusteena oleva kertauskurssi olisi kaikille sama riippumatta siitä, onko henkilöllä yksi vai molempien luokkien pätevyyskirja. Panostajalain 9 :n 3 momentin mukaan vanhemman panostajan pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan työkokemusta räjäytys- ja louhintatyöstä 12 kuukautta, josta vähintään kolme kuukautta vanhemman panostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytystyössä. Asetuksella tarkennettaisiin työkokemusvaatimusta siltä osin kun kyse on pätevyyskirjan jakamisesta maanpäälliseen ja maanalaiseen. Asetusehdotuksen mukaan henkilön hakiessa vanhemman panostajan pätevyyskirjaa maanpäälliseen työhön, tulisi hänellä olla työkokemusta räjäytys- ja louhintatyössä vähintään 12 kuukautta. Tästä 12 kuukauden jaksosta tulisi kolme kuukautta olla maanpäällisen vanhemman panostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytystyössä. Räjäytystyö ja louhintatyö on määritelty panostajalain 2 :ssä. Määritelmän mukaisesti louhintatyö voisi sisältää myös muuta kuin räjäytystyötä. Edellytettyyn 12 kuukauden työkokemusvaatimukseen voitaisiin lukea hyväksi nuoremman panostajan pätevyyskirjan saamiseksi vaadittu kuuden kuukauden työkokemus. Vastaavasti 12 kuukauden työkokemusvaatimus räjäytys- ja louhintatyöstä koskisi vastaavasti maanalaisen vanhemman panostajan pätevyyskirjan myöntämistä. Työkokemuksesta kolme kuukautta tulisi olla maanalaisen vanhemman panostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytystyössä.

8 8 4 Ylipanostajan pätevyyskirjan luokat ja työkokemusvaatimus Panostajalain 9 :n 4 momentin mukaan ylipanostajan pätevyyskirja voidaan myöntää vanhemman panostajan pätevyyskirjan haltijalle. Henkilön ei ole siten mahdollista hakeutua suoraan ylipanostajaksi. Asetusehdotuksen mukaan ylipanostajan pätevyyskirja jakaantuisi kuten vanhemman panostajan pätevyyskirja maanpäälliseen ja maanalaiseen työhön. Haettava ylipanostajan pätevyyskirja tulisi olla samaa luokkaa kuin voimassa oleva vanhemman panostajan pätevyyskirja. Henkilöllä ei siten voisi olla esimerkiksi vanhemman panostajan pätevyyskirjaa maanalaiseen työhön ja ylipanostajan pätevyyskirjaa maanpäälliseen työhön. Henkilöllä voisi kuitenkin olla molempien luokkien pätevyyskirjat. 4 :n 2 momentti vastaisi edellä 3 :ssä esitettyjä säännöksiä. Momentin mukaan ylipanostajan pätevyyskirjan maanpäälliseen työhön saamiseksi vaadittaisiin työkokemusta maanpäällisessä räjäytys- ja louhintatyössä vähintään 18 kuukautta, josta vähintään kolme kuukautta ylipanostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytystyössä. Samoin 4 :n 3 momentti vastaisi edellä 3 :ssä esitettyjä säännöksiä. Ylipanostajan pätevyyskirjan maanalaiseen työhön saamiseksi vaadittaisiin työkokemusta maanalaisesta räjäytys- ja louhintatyössä vähintään 18 kuukautta, josta vähintään kolme kuukautta ylipanostajan pätevyyttä edellyttävässä räjäytystyössä. 5 Poikkeukset vanhemman panostajan ja ylipanostajan pätevyyskirjan työkokemusvaatimukseen Pykälässä säädettäisiin poikkeuksista koskien vanhemman panostajan ja ylipanostajan pätevyyskirjan työkokemusvaatimusta. Säännöksen mukaan henkilö saisi hyvitystä hankkimastaan työkokemuksesta, jos hän hakisi toista vanhemman panostajan tai ylipanostajan pätevyyskirjaluokkaa olevaa pätevyyskirjaa (esimerkiksi maanalainen) ja hänellä olisi jo valmiina toisen pätevyyskirjaluokan (esimerkiksi maanpäällinen) mukainen pätevyys. Hyvitysmahdollisuus on perusteltu, koska henkilöllä olisi jo valmiina hyvä ammattitaito panostajan työstä. Vaadittavan, valvonnassa tapahtuvan työkokemuksen tarkoituksena on perehdyttää henkilö uusiin työskentelyolosuhteisiin. Esimerkiksi siirryttäessä maanalaisista työtehtävistä maan pinnalle, ovat työssä esiintyvät työturvallisuusriskit erilaiset kuin maan alla työskenneltäessä. 5 :n 1 momentin mukaan henkilöllä, jolla olisi vanhemman panostajan pätevyyskirja maanpäälliseen työhön, hakiessaan pätevyyskirjaa maanalaiseen työhön, pätevyyskirjan saamiseksi vaadittaisiin työkokemusta vähintään kolme kuukautta maanalaisessa räjäytystyössä. Työkokemuksen tulee olla vanhemman panostajan pätevyyttä edellyttävässä työssä. Ylipanostajan pätevyyskirjan myöntämistä koskisivat samat vaatimukset. 5 :n 2 momentin mukaan henkilöllä, jolla on vanhemman panostajan pätevyyskirja maanalaiseen työhön, hakiessaan vanhemman panostajan pätevyyskirjaa maanpäälliseen työhön, pätevyyskirjan saamiseksi vaadittaisiin työkokemusta vähintään kolme kuukautta maanpäällisessä räjäytystyössä. Työkokemuksen tulee olla vanhemman panostajan pätevyyttä edellyttävässä työssä. Ylipanostajan pätevyyskirjan myöntämistä koskisivat samat vaatimukset.

9 9 6 Kurssien sisältö 7 Kurssien johtaja Panostajalain 8 :ssä on säännökset panostajalta vaadittavasta koulutuksesta. Asetusehdotuksessa tarkennettaisiin näitä säännöksiä. Esityksessä olisi säännökset koskien panostajan kurssien vähimmäiskestoa. Ehdotuksen 6 :n 1 momentin mukaan peruskurssilla opetettaisiin räjäytystyöhön liittyvät perusvalmiudet. 6 :n 2 momentissa olisi määritelty peruskurssien vähimmäistuntimäärät. Vähimmäistuntimäärät ovat muodostuneet sen perusteella, mitä panostajakoulutuslautakunta on selvitystyössään ja koulutusta koskevassa muistiossaan ehdottanut koulutuksen vähimmäispituuksiksi. Nuoremman panostajan peruskurssin vähimmäispituus olisi 40 tuntia. Pätevyyskirja voitaisiin määrätä koskemaan tiettyä työtä ja ammattitaidon hankkiminen tapahtuisi siten osaltaan työkokemuksen kautta. Jatkossa tehosteräjäyttäjän peruskurssi kestäisi vähintään 40 oppituntia ja se olisi nykyistä selkeämmin eriytetty omaksi kokonaisuudekseen. Tämä mahdollistaisi koulutuksen keskittymisen tehostetöihin, jotka eroavat olennaisesti muista räjäytystöitä. Vanhemman panostajan peruskurssi kestäisi 224 oppituntia. Jos henkilöllä on aiempaa hyväksiluettavaa työ- tai muuta kokemusta, voisi kurssi olla lyhyempi, mutta aina vähintään 164 tuntia. Tuntimäärä määräytyisi koulutuksen alussa tehtävällä henkilökohtaistamisella. Ylipanostajan peruskurssin pituus olisi 90 oppituntia. Jos henkilöllä olisi aiempaa kokemusta, voitaisiin sitä hyväksilukea koulutuksessa. Tällöinkin koulutus kestäisi vähintään 80 tuntia. Räjäytystyön vastuuhenkilön peruskurssi kestäisi 40 oppituntia. 6 :n 3 momentin mukaan pätevyyskirjan uusimiseksi vaadittava kertauskurssi kestäisi kahdeksan oppituntia. Kertauskurssi olisi sama riippumatta siitä, mikä pätevyyskirja henkilöllä on. Kertauskurssilla käytäisiin läpi alalla tapahtuneet lainsäädännölliset muutokset. Panostajalain 8 :n 2 momentin mukaan panostajan kursseille tulee olla nimettynä kurssin johtaja. Asetusehdotuksessa olisi säännökset koskien panostajan kurssien johtajien pätevyysvaatimuksia. Panostajan kurssin johtaja on vastuussa kurssin järjestämisestä. Kouluttajina kursseilla voivat toimia muutkin henkilöt. Asetusehdotuksen 7 :n 1 momentin mukaan nuoremman panostajan peruskurssin ja kertauskurssin johtajalla tulisi olla vähintään vanhemman panostajan pätevyyskirja. Vanhemman panostajan, ylipanostajan ja räjäytystyön vastuuhenkilön peruskurssin ja kertauskurssin johtajana voisi toimia henkilö, jolla on ylipanostajan ja räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirja. Lisäksi edellytettäisiin pitkää ja monipuolista kokemusta räjäytys- ja louhintatyöstä. Pitkällä kokemuksella tarkoitettaisiin usean vuoden työkokemusta alalta. Suomessa panostajan kursseja järjestävät sekä yksityiset toimijat että osittain julkisella rahoituksella toimivat tahot. On perusteltua, että koulutuksesta vastuussa olevia henkilöitä koskevat tietyt ammattitaitovaatimukset. 7 :n 2 momentissa olisi säännökset koskien tehosteräjäyttäjille tarkoitettujen kurssien johtajia. Tehosteräjäyttäjän peruskurssin ja kertauskurssin johtajana voisi toimia henkilö, jolla on tehosteräjäyttäjän tai ylipanostajan pätevyyskirja. Lisäksi henkilöllä tulee olla pitkä ja monipuolinen kokemus tehosteräjäyttäjän työstä. Kuten edellä on

10 10 8 Asiantuntijat todettu, tehosteräjäytykset eroavat olennaisilta osiltaan muista räjäytystöistä. Tämän vuoksi on perusteltua, että tehosteräjäyttäjien koulutuksen vastuuhenkilönä toimii henkilö, jolla on hyvä ammattitaito tehosteräjäytyksistä. Panostajalain 8 :n 3 momentin mukaan panostajien kuulustelussa voidaan käyttää apuna aluehallintoviraston hyväksymää asiantuntijaa. Nykyisen voimassaolevan panostajalainsäädännön mukaan tutkinnon kuulustelijoina toimivat sosiaali- ja terveysministeriön määräämät kuulustelijat. Asetusehdotuksen 12 :n siirtymäsäännöksen mukaan heistä tulisi aluehallintoviraston nimeämiä asiantuntijoita. Panostajalain 8 :n 4 momentin mukaan kuulustelun yhteydessä voidaan periä kuulustelumaksu, jonka pohjana käytetään kuulustelun järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Asetusehdotuksen mukaan asiantuntijalla olisi oikeus periä kuulustelumaksua. Säännös vastaisi nykyistä käytäntöä, mutta kuulustelumaksun suuruus nousisi 50 eurosta 70 euroon. Lisäksi asiantuntija voisi periä matkakustannuksista korvaukset. 8 :n 2 momentissa säädettäisiin asiantuntijan pätevyysvaatimuksista. Asiantuntijalla tulisi olla ylipanostajan ja räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyys. Lisäksi vaadittaisiin soveltuva diplomi-insinöörin, insinöörin, teknikon tai muu vastaava tutkinto sekä pitkä ja monipuolinen kokemus räjäytys- ja louhintatyöstä. Asiantuntijoilta voidaan edellyttää alan laajaa ammattitaitoa, koska heidän tulee edustaa alan parasta asiantuntemusta. Nykyiset kuulustelijat ovat olleet taustaltaan teknisen tutkinnon suorittaneita tai upseerikoulutuksen saaneita henkilöitä. He saisivat siirtymäsäännöksen perusteella suoraan oikeuden toimia asiantuntijoina. Tehosteräjäyttäjän tutkinnon asiantuntija voisi olla edellä mainittujen lisäksi tehosteräjäyttäjä, jolla on pitkä ja monipuolinen kokemus tehosteräjäyttäjän työstä. Tehosteräjäyttäjän työ eroaa olennaisesti muusta räjäytystyöstä, joten on perusteltua, että pitkän kokemuksen omaavilla tehosteräjäyttäjillä olisi mahdollisuus toimia asiantuntijoina. 9 Panostajakoulutuslautakunta Panostajalain 8 :n 5 momentin mukaan panostajakoulutuksen asiantuntijaelimenä toimii panostajakoulutuslautakunta. Panostajakoulutuslautakunnan tehtäviä yksilöitäisiin nykyistä enemmän. Panostajakoulutuslautakunnan tehtävänä olisi koulutuksen suunnittelu ja seuranta, ehdotusten antaminen koulutuksen vähimmäispituuksiksi, lausuntojen antaminen asiantuntijoiden pätevyyden määrittelyssä ja avustaminen kuulusteluun liittyvissä asioissa. Panostajakoulutuslautakunta voisi antaa suosituksia ja lausuntoja panostajakoulutukseen liittyvistä asioista. Lautakunta voisi edellä mainittujen lisäksi olla taho, joka avustaa työsuojeluviranomaista koulutuksen ohjaus- ja valvontatarkoituksessa esimerkiksi osallistumalla koulutuksen seuraamiseen. Tätä tehtävää panostajakoulutuslautakunta voisi tehdä työsuojeluviranomaisen pyynnöstä ja se perustuisi panostajalain 8 :n 2 momenttiin. 9 :n 2 momentin mukaan lautakunta asetettaisiin neljäksi vuodeksi kerrallaan ja siinä olisi puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä. Jäsenillä olisi henkilökohtainen varajäsen. Heidän lisäksi lautakunnassa voisi olla asiantuntijajäseniä. Lautakunnassa tulisi olla edustettuina työsuojeluviranomaisten, asianomaisten työmarkkinajärjestöjen ja panostaja-alan koulutuksen asiantuntemus.

11 11 10 Terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitukset aluehallintovirastolle Panostajalain 21 :ssä säädettään terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeudesta aluehallintovirastolle. Asetusehdotuksella täsmennettäisiin ilmoituksessa vaadittavia tietoja. Terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoituksessa aluehallintovirastolle olisi oltava: 1) ilmoituksen tekijän nimi, koulutus tai ammattiasema sekä toimipaikka yhteystietoineen; 2) ilmoituksen kohteen henkilötiedot; 3) jos ilmoituksen perusteena olevasta tapahtumasta on tehty hätä- tai rikosilmoitus, tämän ilmoituksen yksilöitävät tiedot. Tiedot ovat tarpeen, jotta ilmoituksen antaja ja kohde voidaan yksilöidä. Ilmoitukseen olisi lisäksi yksilöitävä, mihin seuraavista ilmoitus perustuisi. Se voisi perustua seuraaviin: 1) henkilö on otettu tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon, jonka mielenterveyslain (1116/1990) 8 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna perusteena on itsemurhayritykseen pohjautuva arvio mielisairauden aiheuttamasta vakavasta vaarasta hoitoon otetun terveydelle tai turvallisuudelle; 2) henkilö on todettu mielentilatutkimuksessa, vaarallisuusarviossa tai muussa oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa itselleen tai toiselle vaaralliseksi; 3) henkilö on arvioitu itselleen tai toiselle vaaralliseksi potilaskertomukseen sisältyvän väkivaltaista tai uhkaavaa käytöstä koskevan tiedon ja hänen henkilökohtaiseen tapaamiseensa perustustuvan arvion perusteella; 4) henkilö on käyttäytynyt lääkärin tai terveydenhuollon ammattihenkilön tapaamisen yhteydessä väkivaltaisesti tai väkivallalla uhaten; tai 5) henkilö on katsottu jollakin muulla ilmoituksessa yksilöidyllä perusteella sopimattomaksi pitämään hallussaan tai käyttämään räjähteitä. Ampuma-aselain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta ja terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeudesta aselupaasioissa (1223/2011) on samantyyppinen säännös. 11 Ilmoitusmenettely ja ilmoitusten käsitteleminen 12 Voimaantulo Esityksessä olisi säännökset terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevasta ilmoitusmenettelystä ja ilmoitusten käsittelemisestä. 11 :n 1 momentin mukaan ilmoitus tulisi tehdä lomakkeella, jossa on edellä 10 :ssä tarkoitetut tiedot. Aluehallintovirasto vahvistaisi lomakkeen. 11 :n 2 momentin mukaan ilmoitus olisi toimitettava aluehallintovirastolle kirjallisesti. Sähköisestä asioinnista olisi voimassa, mitä laissa sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) säädetään. 11 :n 3 momentin mukaan ilmoituksia saisi käsitellä aluehallintovirastossa panostajan pätevyyskirjojen käsittelyyn oikeutettu henkilö. Rajoitus olisi tarpeen, koska ilmoituksen tiedot voivat sisältää arkaluonteista tietoa henkilön terveydentilasta. Ehdotuksen mukaan asetus tulisi voimaan 1 päivänä syyskuuta 2016 samaan aikaan panostajalain kanssa. Uudella panostajalailla kumotaan nykyisin voimassa oleva panostajalaki ja samalla sen nojalla annetut asetukset.

12 12 12 :n 2 momentissa olisi säännökset voimassa olevien pätevyyskirjojen vaihtamisesta uusiin pätevyyskirjoihin. Nykyisen panostajalain ja sen nojalla annettujen asetusten voimassaoloaikana annetut pätevyyskirjat jäisivät voimaan tai vaihdettaisiin seuraavasti: Räjäyttäjäluokka A-D ja F pätevyyskirjat vaihdettaisiin nuoremman panostajan pätevyyskirjaksi henkilön hankkimaan työkokemuksen perusteella koskemaan tiettyä työtä. Räjäyttäjäluokka E:n mukaiset tehosteräjäyttäjien pätevyyskirjat vaihdettaisiin tehosteräjäyttäjän pätevyyskirjaksi. Laboratorioräjäyttäjät saisivat nuoremman panostajan pätevyyskirjan laboratorioräjäytyksiin. Panostajan pätevyyskirjat vaihdettaisiin maanpäällisen ja maanalaisen vanhemman panostajan pätevyyskirjoiksi. Ylipanostajan pätevyyskirja vaihdettaisiin maanpäällisen ja maanalaisen ylipanostajan pätevyyskirjaksi. Siten lain voimaan tullessa nykyisillä panostajan ja ylipanostajan pätevyyskirjojen haltijoilla olisi oikeus saada pätevyyskirja kaikkiin työskentelyolosuhteisiin. Vanhemman panostajan ja ylipanostajan jako työskentelypaikan perusteella maanpäällisiin ja maanalaisiin tulisi siten koskemaan niitä henkilöitä, jotka hakevat pätevyyskirjaa ensimmäistä kertaa lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Tätä ennen hankitut pätevyyskirjat oikeuttaisivat jatkossakin työskentelemään maan päällä ja maan alla. 12 :n 3 momentti koskee tehosteräjäyttäjän pätevyyskirjan saamista eräissä tapauksissa. Nykyisin on mahdollista, että panostajan tai ylipanostajan pätevyyskirjan omaavat henkilöt ovat hankkineet tehostekoulutusta ja tehneet tehostetyötä. On perusteltua, että heillä säilyy oikeus tehdä näitä töitä jatkossakin kun tehosteräjäyttäjän pätevyyskirja on oma pätevyyskirjaluokkansa. Tehosteräjäyttäjän pätevyyskirjan saaminen edellyttäisi panostajalain 9 :n 1 momentin työkokemusvaatimuksen täyttymistä. 12 :n 4 momentti koskee räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjan saamista. Sen mukaan henkilöillä, joilla on ylipanostajan pätevyyskirja ja he täyttävät panostajalain 9 :n 5 momentin vaatimuksen eli heillä on työkokemusta 24 kuukautta ylipanostajana räjäytys- ja louhintatyössä asutulla alueella, saisivat räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjan, jos he suorittaisivat räjäytystyön vastuuhenkilön kuulustelun. Työkokemuksesta vähintään kolme kuukautta tulee olla maanpäällisestä räjäytys- ja louhintatyöstä. Säännöksellä voitaisiin varmistaa se, että lain voimaantullessa olisi ammattitaitoisia henkilöitä tehtäviin, joissa edellytetään räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjaa. Kuulustelu tulee suorittaa viimeistään :n 5 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön määräämät tutkintojen kuulustelijat luettaisiin aluehallintoviraston nimeämiksi asiantuntijoiksi. Nykyisin heillä on ylipanostajan pätevyyskirja, minkä lisäksi he saisivat räjäytystyön vastuuhenkilön pätevyyskirjan.