4/2014 AMMATTI SOTILAS -

Transkriptio

1 4/2014 AMMATTI SOTILAS -

2 Ammattisotilas 4/2014 Aliupseeriliitto ry 27.vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Vuosina Puol väli. Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN-L ISSN (Painettu) ISSN (Verkkojulkaisu) Julkaisija Aliupseeriliitto ry Ratamestarinkatu 11, 7.krs Helsinki Puh: Fax etunimi.sukunimi@aliupseeriliitto.fi Päätoimittaja Petteri Leino petteri.leino@aliupseeriliitto.fi Toimitussihteeri Asta Ruuskanen asta.ruuskanen@aliupseeriliitto.fi Venäjä muutti sodankäynnin periaatteet... 3 Alueellisen puolustuksen kulmakivi: Räjäytetään tyhjyys... 4 Räjäyttävää tyhjyyttä... 8 Kriisinhallintahenkilöstön vakuutusturva laajeni Uusia haasteita Tikkakoskella Aliupseerit koulutuspurjehduksella Taistelijan tie, turmioonko se vie? Pääluottamusmiehen kynästä Uutisia Henkilöstöstrategia Lappeenrantalaisten startti kesään Panssarivaunujoukot 95 vuotta Lomalle koko perheen voimin Mikkelin sotilasmuseot Kirja-arvostelu Langdon-Davies John: Hyökkäys lumessa Brittikirjeenvaihtajan talvisota Lukuvinkkejä Lottanen: Viimeisen kesän kohokohdat Toimisto tiedottaa Toimituskunta Jukka Klemetti Milla Setälä Jyrki Surkka Mika Tiitinen Painopaikka: Erweko Oy Valuraudantie Helsinki Ilmoitukset: Ilpo Pitkänen Oy Insinöörikatu Helsinki Puh: (09) Fax: (09) Kirjoittajat esittävät lehdessä omia mielipiteitään. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Kansikuva: Puolustusvoimat/Combat Camera. Ammattisotilaan aikataulu 2014 Numero 1/2014 2/2014 3/2014 4/2014 5/2014 6/2014 Aineisto toimituksessa Lehti ilmestyy Ammattisotilas 4/2014

3 Venäjä muutti sodankäynnin periaatteet Ukrainan kriisi on osoittanut, että Venäjä vähät välittää sodankäynnin pyhistä periaatteista. Viime keväänä Krimin miehityksessä ja nyt Itä-Ukrainan tapahtumien yhteydessä Venäjä käyttää sovituista poikkeavia menetelmiä niin sotilaallisesti kuin poliittisesti. Tapahtumat ovat myös osoittaneet, ettei kansainvälisillä yhteisöillä ole todellisia keinoja puuttua tilanteeseen. Venäjä toimii kuten suurvalloilla on tapana toimia. Se ei kunnioita toisen valtion itsenäisyyttä, vaan ajaa voimalla omia suurvaltapoliittisia tarkoituksiaan. Venäjän armeijan yksiköt toimivat ilman tunnuksia toisen maan alueella. Se levittää vahvaa, omaa propagandaa median välityksellä ja näin Venäjän omilla kansalaisilla on Ukrainan tapahtumista aivan toisenlainen kuva kuin meillä länsimaissa. Venäjä suorittaa massiivisia harhautusoperaatioita, jollainen oli esimerkiksi satojen valkoisten avustusrekkojen näytelmä. Meillä Suomessa on paljon opittavaa Ukrainan kriisistä. Viimeiset vuosikymmenet Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiset linjapaperit ovat lähteneet ajatuksesta, että sodan mahdollisuus Euroopassa on painunut historiaan. Tämän mukaisesti Suomen sodan ajan puolustusvoimia on supistettu koko kylmän sodan jälkeisen ajan. Terve järkikin sanoo, että tämän osalta on tapahduttava selkeä muutos. Suomen on palautettava vahva sotilaallinen pelote ja pidäke kylmän sodan malliin. Aiempien käsitysten mukaan sotaa edeltää poliittinen kriisi, jossa Suomea vastaan kohdistetaan poliittisia, taloudellisia ja mahdollisesti sotilaallisia pakotteita. Harmaan vaiheen kautta tilanne kehittyy äärimmillään avoimeksi sodaksi. Venäjän toimet ovat osoittaneet, että harmaa vaihe onkin pysyvämpi tila kuin poliittisen kriisin ja avoimen sodan välitila. On täysin perusteltua kysyä, että miten tämä on otettu meillä sotilaskoulutuksessa huomioon? Milloin meillä on järjestetty viimeksi sellainen suuri sotaharjoitus, jossa puolustusvoimat harjoittelee toimintaa harmaassa vaiheessa? Sotilaallisesti Venäjän toimet asettavat vastapuolen haastavaan tilanteeseen. Tunnuksettomien sotilaiden käyttö sotilaallisissa operaatioissa rikkoo täysin yleisesti hyväksyttäjä sodan lakeja. Niin sanottujen separatistien käyttö sotilaallisissa tehtävissä ja siviilien käyttäminen ihmiskilpinä mutkistavat tilannetta. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita meilläkin on syytä miettiä jo rauhan ajan maalitoimintaa suunniteltaessa. Ukrainan kriisistä on syytä ottaa opikseen niin sotilaallisesti kuin poliittisestikin. Mielenkiinnolla odotan niin sanottua Kanervan työryhmän loppuraporttia, joka pitäisi luovuttaa puolustusministerille lokakuun alussa. Nähtäväksi jää, millaisen kannan työryhmä ottaa Suomen sotilaallisen puolustuksen tehostamiseksi. Ammattisotilas 4/2014 3

4 Kuva: Puolustusvoimat/Combat Camera Alueellisen puolustuksen kulmakivi: Räjäytetään tyhjyys Muutaman vuosikymmenen jälkeen Suomessa on jälleen viritetty keskustelua sissitoiminnan keinojen käytöstä osana puolustusjärjestelmää. Kylmän sodan jälkeen sissitoiminta hävisi lähes kahdeksi vuosikymmeneksi, mutta nyt se palaamassa takaisin keskusteluun. Yhtenä keskustelun kivijalkana toimii tuore väitöskirja suomalaisen sissitoiminnan kehityksestä. Yleisesikuntamajuri Marko Palokangas väitteli tohtoriksi aiheesta sissitoiminta suomalaisessa sotataidossa. Aihe on kansaa kiinnostava ja siksi Maanpuolustuskorkeakoulun auditorio oli väitöstilaisuudessa lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Väitöstilaisuus oli loistavaa akateemista viihdettä, jossa vastaväittäjä prikaatikenraali Pentti Airio laittoi väittelijän tiukoille. Väittelijä pärjäsi erinomaisesti ja näin jo valmiiksi näyttäväksi julkaisuksi painettu kirja sai yleisen hyväksynnän. Sissitoiminnasta tai sissisodasta on lähes jokaisella oma näkemys. Varsinkin ennen 1990-lukua varusmiespalveluksen suorittaneilla asiasta on omakohtaisia kokemuksia erilaisten harjoitusten kautta. Siksi aihe kiinnostaa meitä suomalaisia. Sissitoiminta on taistelutapana meille suomalaisille yhtä pyhä kuin hiihtolajit urheilussa. Se on osa kansallista identiteettiä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Maavoimien alueellisten joukkojen uudistettu taistelutapa sisältää elementtejä vanhasta alueellisen puolustusjärjestelmän sissitoiminnasta. Tästä syystä Ammattisotilas haastatteli majuri Marko Palokangasta hänen väitöskirjansa aiheesta. Palokankaan mukaan viisi isoa kokonai- 4 Ammattisotilas 4/2014

5 suutta vaikuttivat sissitoiminnan nousemisessa osaksi kansallista sotilasdoktriinia. Nämä viisi asiaa olivat viime sodista saadut kokemukset, asekätkentäoperaation opetukset, sotamateriaalin suuri määrä, sissitoiminnan historiallinen perinne sekä uhkakuvan näyttäytyminen maailmalla. Sotien huonot kokemukset Talvi- ja jatkosodan aikana suomalaiset yrittivät käynnistää järjestelmällistä sissitoimintaa, mutta huonoin tuloksin. Suurimpana yrityksenä tästä olivat Operaatio Metsähakkuiden nimellä järjestetty kokeilutoiminta. Siinä jokaisen yhtymän tuli perustaa noin 500 miehen vahvuinen sissiosasto. Operaatio Metsähakkuiden nimissä suomalaiset suorittivat lukuisia suurehkoja sissiosastoiskuja ennalta tiedusteltuihin kohteisiin talvella Nämä iskut epäonnistuivat osittain juuri koulutuksellisista puutteista ja johtajien kokemattomuudesta johtuen. Jatkosodan sissitoiminnan tärkein kokemus oli, että perusteellinen koulutus on edellytys sissitoiminnan onnistumiselle. Marko Palokangas korostaa sotien ajan kokemusten yhtenä merkittävämpänä oppina, ettei kouluttamatonta joukkoa voi käyttää sissitoimintaan. Jatkosodan huonot kokemukset jäivät vaikuttamaan sodan jälkeisen upseeriston alitajuntaan. Eräät olivat sitä mieltä, että sissitoimintaa aikanaan kokeiltiin ja Kuva: Puolustusvoimat/Combat Camera koska ei se silloinkaan onnistunut, niin ei se onnistu myöhemmin. Sotien jälkeen kyllä tunnustettiin sissitoiminnan kustannustehokkuus sekä sen pelotearvo viholliselle. Erityisesti sissitoimintaan olennaisesti kuuluneen miinapelotteen arvo tunnustettiin. Näin useat nuoremmat upseerit herättivät keskustelua sissitoiminnan mahdollisuuksista, varsinkin jos asiaan paneudutaan rauhan ajan koulutuksessa. Sissitoiminnan mahdollisuuksista keskusteltiin upseerien keskustelutilaisuuksissa ja kirjoitettiin jonkin verran upseerien aikakausjulkaisuissa. Palokangas muistuttaa, että eräs vahva sissitoiminnan puolestapuhuja oli sodanaikainen Päämajan operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä. Asekätkennän opit hyödyksi Eversti Nihtilä vastasi jatkosodan loppuvaiheessa toteutetusta aseiden hajavarastoinnista sekä liikekannallepanojärjestelmän poikkeuksellisista toimista. Tästä myöhemmin asekätkennän nimellä toteutetusta operaatiosta Nihtilä sai vankeusrangaistuksen ja eron upseerin virasta. Se ei kuitenkaan estänyt häntä puhumasta sissitoiminnan puolesta. Nihtilä oli jo talvisodan alussa korostanut taisteleville joukoille aktiivisen sissitoiminnan roolia. Siksi ei ole lainkaan ihmeellistä, että hän vaikutti voimakkaasti asekätkennän suunnitteluun ja toteuttamiseen. Asekätkentämateriaali olisi mahdollistanut 27 jalkaväkipataljoonan varustamisen, mikäli Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen. Nuo pataljoonat olisivat voineet jatkaa taistelua osittain sissisodankäynnin keinoin. Jälkeenpäin voidaan todeta, että asekätkennän paljastuminen oli lopulta hyväksi. Näin se tuli Neuvostoliiton sotilasjohdon tietoon ja toimi tehokkaana pelotteena. Juuri vastapuolen, eli neuvostojohdon, ajattelu sekä Suomen kansan luja puolustustahto olivat Marko Palokankaan mielestä merkittävimmät asekätkennän heijastukset: Asekätkentä toimi kuin pankkitalletus, joka saavutukset lunastettiin myöhemmin. Sotamateriaalin määrä Viime sotien jälkeen Suomeen jäi ennätysmäärä sotamateriaalia ja 1950-luvulla Suomessa oli ehkä enemmän kuin koskaan käsiaseita ja tykkejä sekä näihin ammuksia. Tällä asearsenaalilla olisi voitu varustaa merkittävät määrät sissiosastoja käymään alueellista taistelua eli räjäyttämään tyhjyys, kuten yhtenä suomalaisen sissitaktiikan isänä pidetty Veikko Koppinen asian ilmaisi. Ammattisotilas 4/2014 5

6 1950-luvun lopulla Suomen armeija karsi jonkin verran varastojaan ja materiaalia myytiin muun muassa amerikkalaisille ylijäämäkauppiaille. Samaan aikaan aloitettiin sotien jälkeiset ensimmäiset uudishankinnat. Näin käynnistyi puolustusvoimien materiaalinen uudistaminen. Hankintalistalla olivat muun muassasuihkukoneet, panssarivaunut ja singot. Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että sotilaan päätyökalu eli henkilökohtainen ase rynnäkkökivääri uusittiin juuri tuossa vaiheessa osana kenttävarustuksen uudistamista luku osoitti, että sotamateriaalin hinta nousee nopeammin kuin yleinen hintakehitys. Näin ollen Suomen puolustusvoimilla ei ollut resursseja pysytellä teknistymisen aallonharjalla. Suomessa piti tyytymän pienempään määrään ja laadullisesti heikompaan aseistukseen kuin todennäköisillä suurvaltavihollisilla oli. Taktinen ydinase nousi aidoksi pelotteeksi viimeistään 1960-luvulla. Suomessa ymmärrettiin, ettei meillä ollut mahdollista hankkia omaa ydinasetta, toisin kuin vihollisella. Suomen sotamateriaalin määrä ja laatu yhdessä miina-aseen tehokkuuden kanssa vaikuttivat siihen, että yhä useampi upseeri alkoi uskoa sissisodan mahdollisuuksiin. Kuva: Puolustusvoimat/Combat Camera Sissisota ei tullut tyhjästä Sissisota on aina kuulunut muodossa tai toisessa osaksi suomalaista taktiikkaa luvulla varsinkin nuoremman upseeriston piirissä alkoi yleistyä ajatus, että se on otettava osaksi puolustuksen keinovalikoimaa. Eräiden sodan käyneiden upseerien mielissä vaikuttivat kuitenkin vahvasti sodanaikaiset huonot kokemukset. Marko Palokangas muistuttaa, että kautta historian nuorempi upseerisukupolvi on edustanut innovatiivisuutta sekä uskoa muutokseen. Sitä vastoin vanhemmat upseerit, jotka yleensä ovat päättävissä asemissa, uskovat enemmän vallitsevan tilanteen säilyttämiseen. Tämä asetelma oli havaittavissa myös 1960-luvulla, joka oli selvästi suomalaisen sissisodankäynnin etsikkoaikaa. Tuolloin esiin nousi muutamia nuoria upseereja, jotka uskalsivat kyseenalaistaa ja tuoda julki omat mielipiteensä. Palokangas kirjoittaa väitöskirjassaan, kuinka Sotakorkeakoulussa vuonna 1968 laadittu muistio vuoti Helsingin Sanomien kautta julkisuuteen. Muistiota ryhdyttiin kutsumaan pessimismin pyhäksi kirjaksi, sillä se antoi erittäin karun kuvan Suomen puolustusmahdollisuuksista. Muistion vuotaminen julkisuuteen sai puolustusvoimien ylimmän johdon liikkeelle. Kaksi vuotta myöhemmin eversti Ermei Kanninen esitteli Pääesikunnan ylimmälle johdolle muistion, joka loi lopullisen pohjan alueelliselle puolustusjärjestelmälle ja sissisota kuului siihen olennaisena osana. Marko Palokangas kertoo, että vastustusta löytyi myös Pääesikunnasta ja erityisesti sen aselajitoimistoista. Tämä on ymmärrettävää, sillä aselajitoimistot kamppailivat keskenään vähistä rahoista ja resursseista. Vuosikymmenten aikana tästä on nähty esimerkkejä, kuten panssarivaunu vastaan sinkoaseen tehokkuus sekä rannikko- ja ilmatorjuntatykistössä tykki- vastaan ohjusase. Sissitoiminta muodostui kaikkien aselajien yhteiseksi taistelutavaksi 1970-luvun loppuun mennessä. Se nousi neljänneksi taistelutavaksi hyökkäyksen, viivytyksen ja puolustuksen rinnalle. Näin vastustus vähitellen väheni ja 1980-luvulla koettiin alueellisen puolustuksen ja sissitoiminnan kultakausi. Uhkakuvan muuttuminen kylmässä sodassa Sotien jälkeisessä Suomessa vihollisen kuvattiin tulevan joko idästä tai lännestä. Puolustussuunnitelmissa varauduttiin niin Neuvostoliiton kuin Länsi-Saksan johdolla tapahtuvaan Naton hyökkäykseen. Suomalaisten käsitystä uhkakuvasta muovasivat ja 1960-luvun kriisit. Korean sota, Unkarin tapahtumat 1956, Kuuban kriisi, yöpakkaset ja Vietnamin sota vaikuttivat suomalaisten upseerien ajatteluun. Eräs kulminaatiopiste oli Tshekkoslovakian tapahtumat vuonna Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakiaan kaappaushyökkäyksellä alkusyksystä Viimeistään tuolloin kaappaushyökkäyksen mahdollisuus nousi korkealle myös Suomen uhkakuvassa. Muun muassa Ruotuväessä julkaistiin näyttävä artikkeli kaappaushyökkäyksen mahdollisuudesta. Neuvostoliiton kaappaushyökkäyksen mahdollisuus edellytti Suomelta uutta pelotetta ja pidäkettä. Itsestään selvää oli, etteivät perinteiset laajat yleisjoukot muodostaneet riittävää pelotetta ja pidäkettä kaappaushyökkäystä vastaan. Sitä vastoin sissisota muodosti tehokkaan pelotteen ja pidäkkeen Neuvostoliiton kaappaushyökkäystä vastaan. Onnistunut sissisota edellytti koko kansakunnan hyväksymistä sissisodan keinojen käytöstä. Marko Palokangas kertoo, kuinka puolustusvoimissa ymmärrettiin valistuksen merkitys. Valistuksen keinoin kansa piti saada ymmärtämään sissisodan oikeutus ja tehokkuus. Näin jälkeenpäin voidaan arvioida, että retoriikka toimi erinomaisesti. Neuvostoliitto ei hyökännyt, eikä uhannut hyökätä Suomeen. Palokangas näkee erityisesti nykyisessä poliittisessa retoriikassa eroja 40 vuoden takaiseen. Hän kertoo, kuinka aiemmin kaikissa sosiaali- ja poliittisissa ryhmissä ajateltiin, että jokaisesta tuumasta isänmaata taistellaan. Nykyisin kansa ja poliittiset puolueet suhtautuvat koko maan puolustamisen pe- 6 Ammattisotilas 4/2014

7 riaatteeseen eri tavoin tai omista lähtökohdistaan. Tämä siitäkin huolimatta, että poliittisiin linjapapereihin kirjoitetaan koko maan puolustamisen periaate. Alueellisen puolustusjärjestelmän kultakausi Sissitoiminnasta muodostui suomalaisen alueellisen puolustusjärjestelmän tärkein kulmakivi luku oli suomalaisen alueellisen puolustusjärjestelmän kultakautta. Tuolloin sillä oli laaja luottamus kansalaisten keskuudessa ja siihen suhtauduttiin kunnioituksella Suomen ulkopuolella. Suomen aluepuolustusjärjestelmä ei kiinnostanut vain Neuvostoliittoa. Puolueettomassa naapurimaassa Ruotsissa seurattiin tarkoin Suomen kehitystä. Samoin eurooppalaiset Nato-maat kuten Norja, Länsi-Saksa, Iso-Britannia ja Ranska olivat kiinnostuneita Suomesta. Alueellisen puolustusjärjestelmän ja sen myötä sissisodankäynnin tai pikemminkin sissitoiminnan laajamittainen huippukausi ei kestänyt kovin pitkään. Neuvostoliiton tappio kylmän sodan asevarustelussa ja sen myötä Varsovan liiton hajoaminen vaikutti myös Suomen uhkakuvan muuttumiseen luvun alussa aiemmalta uhkakuvalta putosi pohja yhdessä hetkessä. Suomen puolustussuunnittelun pohjaksi tuli strategisen iskun ennalta ehkäisy ja torjunta Ruotsin mallin mukaan. Tämä tarkoitti puolustusvoimien sodan ajan joukkojen pienentämistä ja joukkojen varustamista aiempaa mekanisoidummin luvulla jatkunut sodankäynnin painopisteen muutos on osaltaan vaikuttanut Suomen puolustuksen kehittämiseen. Tosin käänteisesti se on palauttanut osia vanhasta alueellisen puolustuksen ja sissisodan periaatteista maavoimien uusittuun taistelutapaan. Marko Palokangas muistuttaa, ettei sodan lopputulosta ratkaista vain teknologialla tai sotilaiden määrällä. Kantama, tappavuus ja nopeus ovat tämän päivän kulmakiviä. Näiden lisäksi sodankäynnin tuhansia vuosia vanhat sodan lainalaisuudet ovat edelleen relevantteja. Koko kansan asia Suomalainen aluepuolustusjärjestelmä ja siihen liittyvät sissisodankäyntikeinot oli mielenkiintoinen vaihe maanpuolustuksemme historiassa. Siihen uskoi puoluerajoista riippumatta lähes jokainen, kenraalista työmieheen, Palokangas tiivistää. Sissisota koskettaa poikkeuksellisen vahvasti kansaa. Näin ollen kansan roolista on aina keskusteltu sissisodasta puhuttaessa, puhuttiinpa sitten Neuvostoliiton tai Jugoslavian partisaaniliikkeistä tai Vietgonin sisseistä. Kansan rooli sissisodassa nostettiin tärkeäksi keskustelun aiheeksi myös Suomessa 1960-luvun alussa. Keskeinen kysymys oli, että miten kansan henkinen taistelutahto kestäisi sissisodan rasitukset. Asiaan ei löydetty lopullista vastausta, mutta kansan henkisen kantin uskottiin kestävän enintään yhdeksän viikkoa sissisotaa. Kansan puolustustahtoon uskottiin laajasti, mutta epäilyksiä herätti yksittäisen miehen kyky taistella yksin ja ilman esimiehen välitöntä läsnäoloa. Tämä oli ehkä yksi merkittävimpiä epäilyksen aiheita. Väitöskirja kaikkien saatavilla Palokankaan väitöskirjan Räjähtävää tyhjyyttä kustansi kirjaksi Suomen Sotilas. Näin tuo erinomaisen hyvä väitöskirja on kaikkien saatavilla ja vielä kauniisti taitettuna. Tiettävästi kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Maanpuolustuskorkeakoulun väitöskirja painetaan kaupallisen kustantajan toimesta kirjaksi jo ennen väitöstilaisuutta. Muissa yliopistoissahan tämä aivan yleistä. Palokankaan kirja on hyvä esimerkki siitä, miten korkeatasoisten väitöskirjojen hyvällä tuotteistamisella myös tutkimuksen sisältö saa laajempaa julkisuutta. Sissitoiminta suomalaisessa sotataidossa on saanut ansaitsemansa väitöskirjan. Teksti: Petteri Leino Ammattisotilas 4/2014 7

8 Kuva: Puolustusvoimat/Combat Camera Räjähtävää tyhjyyttä Marko Palokangas: Räjähtävää tyhjyyttä sissitoiminta suomalaisessa sotataidossa. Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 2014, 538 s, ISBN Marko Palokangas aloittaa erinomaisen, kirjana painetun väitöskirjansa lainaamalla itsenäisyytemme alkuajan vähän tunnettua, vallankumouksen Suomeen tuomaa, Viipurin läänistä kotoisin olevaa sotilasstrategian asiantuntijaa ja Venäjän armeijassa uransa tehnyttä kenraaliluutnantti Karl Adaridia: Siten on Suomessa ne kaksi perustekijää, jotka helpottavat sissien toimintaa: maasto, joka on kuin luotu sissejä varten, ja isänmaallinen väestö. Tuollainen toiminta on mahtava ase heikomman taistelussa ylivoimaa vastaan. Olisi anteeksiantamatonta, ellei heikompi käyttäisi hyväkseen tätä keinoa, kun suotuisat olosuhteet puhuvat sen puolesta. Ainakin itselleni oli yllätys, että jo tuolloin, 1920-luvun alussa mietittiin sissitoiminnan keinoja nuorissa puolustusvoimissamme. Siksi yllättävää on ollut se, ettei sissitoiminta jatkosodan kaukopartiotoimintaa lukuun ottamatta näytellyt juuri minkäänlaista roolia viime sodissamme. Sotien jälkeen tilanne muuttui ja sissisodan merkitys kasvoi. Harva on tullut varmaankaan ajatelleeksi esim. asekätkentää erityisenä osana suomalaista sissisotataitoa. Kylmän sodan hankala turvallisuuspoliittinen tilanteemme ja sodan armottomat uhkakuvat luovat Palokankaan väitöskirjalle sen kiinnostavan sisällön ja samalla huomiota herättävän otsikon - Räjähtävää tyhjyyttä. Tutkimus päättyy 1980-luvuilla pidettyihin merkittäviin sissitoimintaharjoituksiin, joten osalla lukijoista saattaa olla henkilökohtaisiakin muistikuvia tutkimuksen aiheesta. Palokangas on sijoittanut sissitoiminnan kehittämisen kiinnostavasti sotilasja turvallisuuspoliittiseen viitekehykseen, joka lisää tutkimuksen mielenkiintoa ja osoittaa mainiosti sen, että toimintata- 8 Ammattisotilas 4/2014

9 jon ja Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitoksen valitsema ajallisen tutkimuksen painopisteen siirtäminen kylmän sodan aikaan tulee tuomaan paljon uutta tietoa lähihistoriastamme. Tätä tietoa taas voidaan mainiosti hyödyntää kehitettäessä uutta omintakeista suomalaista sotataitoa. Kehittämisen teorioissa tarvitaan syventäviä opintoja, mutta käytännön ratkaisuja mietittäessä tarvitaan kentällä hankittua osaamista. Puolustusvoimien tutkimustyötä kehitettäessä tuleekin kehittää eri opinnäytteiden ja käytännön kenttätyön yhteistoimintaa. Parhaiten tämä käy kenttäkokeiden ja kokeiluharjoitusten lisäksi aloitteita tekemällä ja ideoimalla käytännön toimintaa omassa toimintaympäristössä. Uusi taistelutapa antaa kaikille kouluttajille ja muille asiasta kiinnostuneille hyvän mahdollisuuden päästä vaikuttamaan tuleviin käytäntöihin. Palokankaan tutkimukseen tarttuminen ja sen lukeminen on syysiltojen lukemisenakin helppoa sillä kirjoittaja hallitsee suomen kielen ja kirjoittaa mielenkiintoisesti. Jos kykenee lukemaan hyvän kirjaa tietokoneen ruudulta, voi sen tehdä Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitoksen julkaisusarjassa 1, jossa väitöskirja on julkaistu sähköisesti. pamme ovat pitkälti kehityksen tulosta, harvoin sattumaa. Räjähtävää tyhjyyttä termi tulee Palokankaan Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastosta sattumalta löytämän, 1950-luvulla kirjoitetun käsikirjoituksen nimestä. Tutkijana Palokangas jäljitti anonyymin käsikirjoituksen kirjoittajan, joksi paljastui silloinen Taistelukoulun johtajan apulainen everstiluutnantti, myöhempi Rajavartiolaitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Veikko Koppinen. Sodan kokenut ja monipuolisissa tehtävissä kokemusta saanut upseeri ja erämies Koppinen oli itsenäinen ajattelija ja sissitoiminnan teorian ja käytäntöjen intohimoinen kehittäjä. Adaridin kehittelemät ajatukset 20-luvulla sekä Koppisen ideat ja työ sotien jälkeen jalostuivat omaperäiseksi, 1960-luvulla kehitetyn alueellisen puolustusjärjestelmämme neljänneksi taistelutavaksi, sissitoiminnaksi, jossa myös paikallispuolustuksella oli merkittävä rooli. Marko Palokangas on saanut jo syntymässään aimo ruiskeen sotahistoriaa ja tutkimuksen tekoa. Isoisä oli jatkosodassa pahasti haavoittunut, arvostettu isänmaan mies ja kadettiupseeri, isä puolestaan on eläkkeellä oleva Sotamuseon johtaja, joka valmistelee väitöskirjaa sotasaalisaseista. Tuollainen tausta antaa syvyyttä tutkimukseen ja samalla velvoittaa tekemään perusteellista työtä. Marko Palokangas on näin todellakin tehnyt. Palokangas valitsi väitöskirjansa aiheen Koppisen erikoisen käsikirjoituksen johdosta, työsti aihetta puolustusvoimien opinnäytetöissä ja jalosti tutkimuksen väitöskirjaksi Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitoksen tohtoriohjelmassa. Kymmenen vuotta tutkimusta pääasiassa opintojen ja virkatehtävien ohessa, kunnioitettava saavutus, josta me muut pääsemme nyt nauttimaan. Palokankaan väitöstutkimus julkaistiin samalla sellaisenaan kirjana. Tapa on yleistynyt, mutta vaatii myös lukijaltaan tavallista enemmän. Kirja on lähdeluetteloineen yli 500 sivuinen ja työn yli 1000 viitettä ovat sivujen alareunassa. Ei siis niinkään kevyttä iltalukemista, mutta sitäkin mielekkäämpää lukemista ainakin kaikille maavoimien sotilaille. Näin erityisesti nyt, kun on aloitettu uuden, sissitoiminnasta virikkeitä saaneen maavoimien taistelutapa 2015:n koulutus. Suomalainen sotataito on aina osaltaan sissitoimintaa. Uutta taistelutapaa koulutettaessa se, joka tuntee vanhat sissikoulutuksen perustat, keinot ja metodit, on vahvoilla. Sissitoiminta nojaa itsenäisesti ajatteleviin ja toimiviin sotilaisiin, jotka hallitsevat heille uskottujen laitteiden käytön, tuntevat maaston sekä luottavat itseensä, taistelutoveriin ja esimiehiin. Vajaassa puolessa vuodessa tällaisten taistelijoiden kouluttaminen on melkoinen haaste. Se vaatii aselajillisen ammattitaidon lisäksi kokonaisuuden ymmärtämistä ja suomalaisen sotilaan tuntemista. Palokankaan tutkimukseen perehtyminen antaa tähän melkoisesti työkaluja ja syvyyttä. Palokankaan tutkimus ei ole pelkästään sissitoiminnan historia, vaan se antaa myös hyvän kuvan puolustusvoimiemme sotataidon kehityksestä koko itsenäisyytemme aikana ja korostaa yksittäisen henkilön merkitystä kokonaisuuden osana. Sissitoiminnan kehittäjät olivat järjestään aktiivisia, omilla aivoilla ajattelevia, kokeneita sotilaita. Vaikka he olivat usein erämiehiä, ei heidän toimintansa lähtökohtana olleet erämiestaidot tai halu liikkua luonnossa, vaan huoli isänmaan turvallisuudesta ja tahto kehittää uskottavaa puolustustamme. Siinä he loppujen lopuksi onnistuivatkin hyvin ja jättivät samalla velvoittavan perinnön, joka nyt on saanut ansaitsemansa taltioinnin. Tutkimista omassa sotahistoriassamme löytyy vaikka kuinka pal- Kuva: Puolustusvoimat/Combat Camera Jukka Pennanen Ammattisotilas 4/2014 9

10 Kriisinhallintahenkilöstön vakuutusturva laajeni Psyykkinen ja psykososiaalinen tuki ja hoito ovat toukokuusta lähtien sisältyneet kriisinhallintahenkilöstön ryhmätapaturmavakuutuksesta korvattaviin palveluihin. Samassa yhteydessä myös tapaturmiin liittyviä rahallisia korvauksia nostettiin hieman. Erikoissuunnittelija Esa Janatuinen Pääesikunnan henkilöstöosastolta kertoo, että uudistus koskee kaikkia, jotka olivat palveluksessa tai aloittaneet palveluksen sen jälkeen. Tärkein muutos oli se, että nyt korvauksen piiriin tulivat myös psyykkinen ja psykososiaalinen tuki ja hoito. Tavallisesti hoitoa tarvitaan, mikäli palanneella rauhanturvaajalla on posttraumaattisia stressioireita, mutta ilman myötä myös muunlaiset psyykkiset oireet, jotka todennäköisesti johtuvat tapahtumista operaatiossa, hoidetaan lisäturvasopimuksen perusteella. Hoitoon hakeutuminen on Janatuisen mukaan pyritty tekemään helpoksi. Mikäli henkilö tuntee tarvitsevansa apua, hän voi hakeutua suoraan HYKS:n psykiatrian poliklinikalle ilman mitään etukäteen anottavia maksusitoumuksia. Poliklinikalla arvioidaan tilanne ja suunnitellaan mahdollinen jatkohoito ja paikka jossa se toteutetaan. Sopimuksen mukaan hoitopaikka voi laskuttaa vakuutetun hoidosta suoraan Valtiokonttoria. Tällä tavalla toteutettua hoitoa korvataan korkeintaan vuoden ajalta kotiinpaluun jälkeen. Mikäli hoitoa tarvitaan vielä sen jälkeenkin, täytyy sen korvausta Kuva: Mika Vuolle hakea erikseen Valtiokonttorilta sotilasvammalain perusteella. Sopimuksen mukaan psyykkisen ja psykososiaalisen tuen ja hoidon kustannukset korvataan enintään yhden vuoden ajalta siitä lukien, kun vakuutetun palvelusaika on päättynyt. Tuen tai hoidon tarpeella tulee olla todennäköinen syy-yhteys palvelukseen. Puolustusvoimat ja Valtiokonttori sopivat, että Puolustusvoimat tiedottaa ryhmätapaturmavakuutuksen sisällöstä ja korvausmenettelystä kriisinhallintahenkilöstölle järjestettävissä koulutus- ja perehdyttämistilaisuuksissa sekä kriisinhallintahenkilöstölle jaettavissa oppaissa ja sähköisissä tiedotteissa. Lisäksi puolus- tusvoimien ja kriisinhallintajoukkoihin sijoitetut tapaturma-asiamiehet antavat tarvittaessa neuvontaa ja tukea vakuutetuille korvausten hakemiseksi. Tapaturman aiheuttaman kuoleman rahallista korvausta nostettiin hieman. Janatuinen kertoo, että aikaisemmin korvaus oli euroa, ja jokaisesta alle 18-vuotiaasta lapsesta maksettiin lisäksi euroa. Nyt korvaus on euroa, ja lapsikorotus on 20 % kuolinkorvauksesta jokaisesta alle 18-vuotiaasta lapsesta. Pysyvästä haitasta maksettavat korvaukset pysyivät ennallaan. Asta Ruuskanen Muistithan ilmoittaa yhteys- tai työpaikkatietojen muutoksesta liittoon? 10 Ammattisotilas 4/2014

11 Maavoimien joukko-osastojen uusissa päivystysjärjestelyissä varaudutaan vastuiden kasvuun Päätoimittaja Petteri Leino kirjoittaa Ammattisotilaslehden numerossa 3/2014 maavoimien ottavan askeleita menneisyyteen uudistaessaan joukkoosastojen päivystysjärjestelyjä. Leinon kritiikki kohdistuu erityisesti päivystystehtävien siirtymiselle aliupseereilta upseereille ja opistoupseereille. Leinon mukaan ratkaisu on vanhanaikainen ja kallis. Maavoimien päivystysjärjestelyjen muutokseen vaikuttaa keskeisesti kaksi tekijää. Nämä ovat puolustusvoimauudistuksessa lakkautettavien sotilasläänien esikuntien tehtävien ja vastuiden siirrot Maavoimien esikunnalle ja osin joukko-osastoille sekä vartiotoiminnan kokonaiskonseptissa toteutettavat muutokset. Joukko-osaston vastuiden lisääntyessä päivystäjän tehtäväkenttä ja toimenkuva joukko-osastossa muuttuu. Jatkossa joukko-osaston päivystäjän tehtävä edellyttää perinteisten valvontatehtävien lisäksi muun muassa valmiuden säätelyn kokonaisuuden hallintaa, viranomaistuen järjestelyiden johtamista ja koordinointia sekä operatiivisen johtamisen ja organisaation perusteiden tuntemusta. Näistä syistä on perusteltua kohdentaa joukkoosaston päivystäjän tehtävät henkilöstöryhmiin joiden tehtävänkuvaan edellä mainitut osaamisvaatimukset sisältyvät. Tätä taustaa vasten kyseeseen tulevat riittävän kokeneet ja mahdollisuuksien mukaan esikuntakokemusta jo kartuttaneet upseerit ja opistoupseerit. Vastaavasti päivystäjänä toimiminen varmentaa ja ajantasaistaa tämän henkilöstön perehtymisen valmiuden ylläpitoon sekä normaali- ja poikkeusolojen johtamistoimintaan kuuluviin tehtäviin. Koko puolustusvoimia koskevalla vartiotoiminnan ja turvallisuusvalvonnan uudistuksella tehostetaan vartiostojen toimintaa. Uudistus tukee vartiostojen henkilöstön, eli sotilaspoliisitehtävissä toimivien aliupseerien, mahdollisuuksia keskittyä päätehtäväänsä - vartiotoimintaan joukko-osastolle kuuluvalla vartioalueella. Järjestely luo paremmat edellytykset aluepartioinnille, eikä enää aikaisemmassa määrin sido vartiohenkilöstön paikallaoloa joukko-osaston porttien sisäpuolelle, jota taas virkapaikalla olevalta päivystäjältä edellytetään. Virkapaikalla oleva päivystäjä varmistaa näin myös vartiostolle tarvittavan johtamisen tuen vuorokauden ympäri. Maavoimien esikunnan laskelmien mukaan päivystyksen kokonaiskustannukset maavoimissa pysyvät uudistuksen jälkeen nykytasolla. Joukko-osastoihin perustettavista virkapaikalla olevien päivystäjien tehtävistä syntyviä uusia kustannuksia kompensoivat muun muassa turvallisuusvalvonnan keskittäminen ja sotilasläänien esikunnan varalla olevien päivystäjien tehtävien lakkauttaminen. Leinon esittämille lisäviroille ja kustannuksen huomattavalle nousulle ei ole perusteita eikä tarvetta. Oleellista kuitenkin on, että toisiaan tukevilla päivystys- ja vartiojärjestelyillä on rakennettu kokonaisuus, jolla turvataan joukko-osaston valvonta- ja vartiointitehtävät sekä varmistetaan valmiuteen ja johtamiseen painottuvat velvoitteet kaikkina vuorokauden aikoina vuoden jokaisena päivänä. Maavoimien henkilöstöpäällikkö Eversti Timo Mustaniemi Valmiuspäällikkö Eversti Timo Mäki-Rautila Ammattisotilas 4/

12 Kuva: Sami Ahonen Uusia haasteita Tikkakoskella Ylivääpeli Pekka Salomaa (39) toimii ilmavoimien pääluottamusmiehen sijaisena Tomi Malkamäen virkavapaan ajan. Uusi tehtävä vei koko työuransa Kauhavalla työskennelleen Salomaan Tikkakoskelle. Puolustushaarapääluottamusmiehen tehtävä on haastava ja mielenkiintoinen. Käynnissä olevat muutokset ilmavoimissa vaativat pääluottamusmieheltä kykyä tarttua työhön, hyviä sosiaalisia valmiuksia ja pelisilmää. Toimin liiton edustajana ilmavoimien esikunnassa. Valvon siellä sopimusten noudattamisesta. Toimin linkkinä Aliupseeriliiton ja puolustushaaraesikunnan välillä. Vastaan myös paikallistason luottamusmiesten ohjaamisesta ja tukemisesta. Tavoitteena on se, että sopimuksia noudatetaan ja sovelletaan kaikissa joukoissa tasapuolisesti. Perusasiat eivät tietenkään muutu. Varmasti palkkaedunvalvonta tehtävänkuvauksineen tulee näyttelemään isoa roolia. Sijaisuus sopii Salomaan tämänhetkiseen elämäntilanteeseen hyvin. Hän pitää tehtävää rikastuttavana kokemuksena ja uskoo, että siitä on hyötyä hänelle tulevaisuudessa. Kuulin mahdollisuudesta loppukeväällä ja pitkällisen harkinnan jälkeen ajattelin hakeutua sijaisen tehtävään. Kahdenkymmenen vuoden lentokoneenruuvauksen jälkeen on hyvä tehdä hetki jotain muutakin. Muutto Keski-Suomeen oli joka tapauksessa edessä joten tästä ei aiheutunut merkittävää haittaa näiltä osin. 12 Ammattisotilas 4/2014

13 Salomaalla on hyvät edellytykset tehtävään. Malkamäki perehdytti hänet tehtäväkenttään ja meneillään oleviin asioihin. Pitkään luottamusmiestehtävissä toiminut Salomaa tuntee entuudestaan ilmavoimalliset asianhoitajat, joten hän uskoo töihin tarttumisen sujuvan hyvin. Puolustushaarapääluottamusmiehet kokoontuvatsäännöllisesti keskustelemaan ajankohtaisista edunvalvonta-asioista ja kehittämään Aliupseeriliiton edunvalvontaa. Kuvassa kaikki puolustushaarapääluottamusmiehet: Pekka Salomaa (vas), Marit Lammes ja Riku Rissanen. Kuva: Asta Ruuskanen Kokenut luottamushenkilö Salomaa on ollut mukana Pohjanmaan Aliupseerit ry:n toiminnassa 90-luvun lopulta lähtien. Hän aloitti järjestötehtävissä ja pian sen jälkeen hänet valittiin varaluottamusmieheksi. Vuodesta 2008 lähtien hän on toiminut Lentosotakoulun luottamusmiehenä. Monet Salomaan luottamusmieskollegat kehuvat hänen hyvää asennettaan luottamusmiehenä. Salomaa kokee olevansa hyvin sitoutunut tehtäviinsä ja hän pyrkii aina hoitamaan sovitut asiat loppuun saakka. Saan myös tarvittaessa suuni auki tilanteessa kuin tilanteessa. Sosiaalisena ihmisenä tulen erilaisten ihmisten kanssa helposti toimeen. En myöskään pidä siitä, että asiat hoidetaan kärjistämällä, vaan pyrin pysymään asialinjalla ja neuvottelemaan. Salomaa on kouluttanut itseään aktiivisesti. Hän pitää tärkeänä, että Aliupseeriliitto hoitaa itse omien luottamusmiestensä koulutuksen. Hän arvostaa sitä, että koulutukseen osallistumista seurataan ja luottamusmiehiä ohjataan koulutukseen. Eihän ketään kursseille voi pakottaa, mutta luottamusmiesten perus-, jatko- ja vuosittaiset täydennyskoulutukset antavat hyvän perustan toimia tehtävissä. Ajankohtaiset palkkausjärjestelmäja rakennemuutoskurssit täydentävät loistavasti luottamusmiesten osaamista. Paikallisyhdistyksillä on tässä oma roolinsa ja mielestäni yhdistysten velvollisuus on vaatia valitsemiaan toimijoita kouluttautumaan tehtäviinsä. Hän on osallistunut Aliupseeriliiton oman luottamusmieskoulutuksen lisäksi myös JHL:n (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) kursseille. JHL:n kurssit ovat ihan hyviä siinä mielessä, että saa näkemystä oman hiekkalaatikon ulkopuoleltakin, mutta puolustusvoimien erityispiirteitä silmälläpitäen Aliupseeriliiton koulutus parvelee luottamusmiesten tarpeita paremmin. Puolustusvoimauudistus, Lentosotakoulun lakkauttaminen ja muut muutokset ilmavoimissa ovat olleet Salomaalle haastavimpia tapahtumia luottamusmiesuralla. Uudistus koski myös itseäni kovimman kautta ja muiden murheiden lisäksi piti muistaa hoitaa myös omat asiat. Puolustusvoimat kunnioittaa mielestäni hyvin sopimuksia ja oma luottamusmiesasemani antoi minulle rauhan keskittyä tukemaan muita. Oma roolini onkin ollut tukea ja neuvoa edustettavia muutostilanteessa. Luonnollisesti erityistuet muutostilanteessa ja virkamiesten muuttoasiat ovat olleet ajankohtaisia asioita. Uteliaana tulevaisuuteen Salomaa on ollut tyytyväinen monipuoliseen työhönsä Ilmavoimissa. Lokakuussa hänelle tulee 20 vuotta työuraa täyteen. Hän aloitti työt ilmavoimissa lähes suoraan varusmiespalveluksen jälkeen. Tuolloin lanseerattiin ensimmäinen lentotekninen sotilasammattihenkilöstön peruskurssi. Kurssin jälkeen työt alkoivat Ilmasotakoulussa Kauhavalla. Uutena henkilöstöryhmänä olimme raivaamassa paikkaa lentokonehuollon tehtävissä. Mekaanikon perustehtävistä siirryin lentokonekorjaamolle 1998, jossa olen toiminut HAWK koneiden huollossa tähän asti. Työtehtävät ovat kehittyneet huimasti ja olen saanut erikoiskoulutusta muun muassa lentokoneiden rakennevauriotarkastuksiin ja koelentomekaanikon tehtäviin. Salomaa odottaa mielenkiinnolla tulevaisuutta. Hänellä on vuodenvaihteesta alkaen tehtävä Ilmasotakoulun lentotekniikkalaivueen korjaamolentueessa. Syksyyn tuo vipinää myös tavoite saada mestariopinnot suoritettua tämän vuoden aikana. Salomaan perhe, vaimo ja kolme lasta, jäävät toistaiseksi Kauhavalle. Perheen tavoitteena on perustaa uusi koti Keski- Suomeen. Aikatauluun vaikuttavat kotimaan taloustilanne ja Kauhavan asuntomarkkinoiden näkymät. Perheasiat edellä tässä edetään, mutta työelämässä on pysyttävä. Myös siviilimarkkinoille siirtyminen kävi lakkautuspäätöksen jälkeen mielessä, mutta kun puntaroin työn sisältöä, mielekkyyttä ja palkkausta, kallistui vaakakuppi puolustusvoimien puolelle. Moni Kauhavalla on varmasti pohtinut samoja asioita ja muutamat ovatkin lähteneet siviilitöihin. Ymmärrystä riittää myös näille ratkaisuille, koska Kauhavalla on ollut hyvä asua. Asta Ruuskanen Ammattisotilas 4/

14 Kuvat: Mika Kyynäräinen Aliupseerit koulutuspurjehduksella Kersantti Janne Maula ja ylikersantti Mikko Sammal osallistuivat Merisotakoulun koulutuspurjehdukselle touko-kesäkuussa. Yli kuukauden kestänyt purjehdus vei miehet Itämeren ja Pohjanmeren kautta Atlantille ja Välimerelle. Miinalaiva Uusimaalla tehtyyn purjehdukseen osallistui noin sata henkilöä. Aluksella oli henkilöstön lisäksi merikadettikurssien opiskelijoita, täydennyskoulutettavia merivoimien aliupseereita, merisotakoulun kouluttajia, varusmiehiä sekä meteorologi, pappi, lääkäri ja merivoimien maalilennokkiryhmä. Uusimaa vieraili matkan aikana Oslossa, Barcelonassa ja Karlskronassa. Kersantti Janne Maula Osallistuin purjehdukselle konekurssilaisena. Purjehdus alkoi Pansiossa satamajaksolla Sen aikana kadetit opettelivat perustaitoja laivalla. Aliupseerien täydennyskoulutuksessa olevat sen sijaan toivat vain tavaransa laivaan ja osallistuivat pakollisiin pelastusharjoituksiin. Sunnuntaina 4.5 laiva siirtyi Pansiosta Suomenlinnaan, josta lähdimme seuraavana päivänä. Ensimmäinen legi kesti viisi päivää. Sen aikana opettelimme perustaitoja laivalla sekä elämistä ahtaassa ympäristössä. Aluksella vieraili myös itämeren hallitsija Ukko Hoburg. Hänen avustuksellaan maakravuista pestiin maan haju pois. Hoburgin kaste annetaan merimiehelle, joka ensi kertaa ohittaa Gotlannin eteläkärjessä sijaitsevan Hoburgin niemen. Kasteesta saa virallisen todistuksen, joka pitää voida näyttää aina kun kyseinen niemi ohitetaan. Oslossa olimme perjantaina 9.5. Siellä osallistuimme norjan merivoimien 14 Ammattisotilas 4/2014

15 200-vuotis juhlallisuuksiin. Maanantaina 12.5 lähdimme kohti Barcelonaa. Tämä oli purjehduksen pisin legi, 12 vuorokautta yhteen menoon. Se alkoi hyvin ja Oslosta mukaan tullut merivoimien maalilennokkiryhmä mahdollisti myös ensimmäisten ammuntojen suorittamisen. Legin puolessa välissä aluksen makeanveden tekolaitteet alkoivat temppuilla, ja jouduimme tekemään ylimääräisen huoltokäynnin luoteisespanjalaisessa Ferrolin kaupungissa. Tarvittavat varaosat tulivat Suomesta ja saimme laitteet toimimaan jo samana päivänä. Grillijuhlat Gibraltarilla Gibraltarin salmessa järjestimme grillijuhlat. Juhla nosti aluksen jo korkeaa yhteishenkeä entisestään. Barcelonaan saavuimme perjantaina Alus vietti viikonlopun Barcelonassa täydentäen varastojaan, henkilöstön rentoutuessa pitkän legin jälkeen. Löytyipä Barcelonasta jopa ravintola jossa pystyimme seuraamaan Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelua. SamOj merenkulkijoiden matka päättyi Barcelonaan, joten aliupseereiden puolta piti enää Konekurssi. Barcelonasta lähdimme maanantaina 26.5 kohti Ruotsin Karlskronaa. Lähtöpäivänä satoi ja tuulikin oli nousussa, joten laivalla nähtiin monia hätääntyneitä katseita, kokeneempien merenkävijöiden "pelotellessa" mahdollisesta myrskystä. Varsinaista myrskyä ei tullut, mutta alus kyllä keinui Gibralttarilla. Tässä vaiheessa käytävillä nähtiin muutama vaeltava-aave. Vaeltava aave on siis merimies, jonka merisairaus on yllättänyt. Tunnusmerkit: Kalpea iho, lasittunut katse, hidas liikehdintä laivan käytävillä. "Myrsky" laantui parissa päivässä ja alus jatkoi matkaansa kohti Ruotsia. Henkilöstön mielialaan selvästi vaikutti tieto siitä, että jokainen maili olisi lähempänä kotia. Kaikenlaisia aamukampoja ilmestyi ympäri laivaa. Kielin kautta Karlskronaan Matkalla oli lisää ammuntoja ja perustason koulutuksessa päästiin harjoittelemaan myös vaativampia tehtäviä. Saavuimme Kielin kanavaan 4.6. Tuolloin henkilöstö ehti hetken hengähtää, nauttien kauniista saksalaismaisemista ja talousjoukkueen erinomaisista grilliruuista. Karlskronassa alus osallistui BALTOPS 2014 harjoitukseen, ja osa henkilöstöstä osallistui viikonloppuna erilaisiin pre sail konferensseihin ja palavereihin. Varsinaiseen harjoitukseen alus irrotti maanantaina 9.6. Heti alussa aluksella huomattiin tahdin kiristyneen, siirryimme aikaisemmasta 4 vahdista kolmeen, taisteluhälytykset lisääntyivät ja etenkin taistelukeskus miehitettiin tukevammin kattavamman yleistilanteen saavuttamiseksi. Harjoituksen aikana osan henkilöstöä oli mahdollista tutustua toimintaan muiden maiden aluksilla. Konekurssi sekä muutama kadetti lähetettiin päiväksi brittiläiselle HMS Montroselle. Vierailu oli erittäin antoisa ja se antoi perspektiiviä suomalaisten rannikolle suunniteltujen alusten ja suurten valtamerille tehtyjen alusten välillä. Brittiläisten kalusto oli selvästi vanhempaa kuin suomalaisten. Tosin alus on menossa peruskorjaukseen, kunhan kiinnittää kotisatamaansa reilun yhdeksän kuukauden purjehduksen jälkeen heinäkuussa. Uusimaa lopetti harjoituksen lauantaina Sen jälkeen alkoi viimeinen siirtymä kohti kotia. Matkalla järjestimme vielä perinteisen "peräkansi show n" jossa kadetit ja varusmiehet esittivät purjehduksen mieleenpainuvimmat hetket satiirin ja komedian keinoin. Viimeisen vuorokauden ennen Helsinkiin saapumista harjoittelimme ahkerasti purjehduksen päättävää koulutustarkastusta varten. Se meni mallikkaasti ja merivoimien komentaja piti näkemästään. Suomenlinnaan kiinnitimme maanantaina Ammattisotilas 4/

16 Mitä jäi käteen? Koulutuspurjehdukselle lähtiessä ajattelin sen olevan taas yksi pakollinen, väistämätön paha, joihin puolustusvoimissa on joutunut tottumaan. Matkan aikana tämä mielikuva muuttui ja voin nyt jälkikäteen todeta purjehduksen olevan tärkeä osa merivoimissa palvelevien aliupseereiden koulutusta. Ahtaissa laivaolosuhteissa toimiminen opettaa jokaiselle tiimityöskentelyä ja yhteen hiileen puhaltamista. Myönnän toki että aina ei jaksanut nauraa joka vitsille, Team Ahmaankin kyllästyi kun sama dvd pyöri kuudetta kertaa ympäri, ja välillä koulutuspurjehdushenki laski pakkasen puolelle muiden kannustuksesta huolimatta. Ylikersantti Mikko Sammal Lennokkiryhmän osalta koulutuspurjehdus alkoi lennolla Turusta Osloon. Alus oli startannut matkansa jo 5.5. lennokkimme mukanaan. Aluksella meidät otettiin tottuneesti vastaan, onhan FNS Uusimaa yksi meitä eniten työllistävistä asiakkaista. Pari päivää meni Oslossa ristiin rastiin harhaillen ja kaupunkiin tutustuen ennen kun oli aika suunnata kohti isoja vesiä. Merimatka alkoi lennokkiryhmän osalta melko rauhallisissa merkeissä. Ensimmäisiin ammuntoihin oli vielä aikaa, joten autoimme aluksen pursimiestä laivatöissä parhaamme mukaan. Kansien maalaaminen niin sisältä kuin ulkoakin tuli alkumatkasta tutuksi. Laivatöiden tekeminen on mielestäni hyvä tapa keventää aluksen henkilöstön työtaakkaa ja aika kuluu nopeasti maalatessa tai muita laivatöitä tehdessä. Merimatkan keskeytti pieni huoltokäynti El Ferrolissa, Espanjassa. Pääsimme jaloittelemaan joksikin aikaa ja tutustumaan sataman ihmeisiin. Matka kuitenkin jatkui vielä saman päivän aikana, joten kovaan maahan jalkojen alla ei kannattanut totuttautua liiaksi. Lennokit säilyivät ehjinä Ensimmäiset lennätystehtävät suoritettiin sunnuntaina laivatykistöammuntojen yhteydessä. Vanhempi kadettikurssi pääsi harjoittelemaan torjuntoja käyttämäämme automatisoituun Micropilot-lennokkiin. Lennätimme lennokkia 3 6 km etäisyyksillä, jolloin keskushenkilöstö pääsi toteuttamaan aidon kaltaista maalitilanteen torjuntaa. Tällä kertaa lennokki säilyi ehjänä kovasta yrityksestä huolimatta. Välimerelle päästyämme alkoi vesi sinertää ja lämpötila kohota shortsilukemiin. Delfiinit pomppivat aluksen ympärillä ja matka taittui seuraavia ammuntoja valmistellen. Tiistaina annettiin taas konekiväärien ja tykin laulaa. Aamupäivällä nuoremman vuosikurssin kadetit pääsivät harjoittelemaan ammuntaa lennokkiin 12,7 mm:n laivakonekiväärillä. Ennen ammuntaa olin kuulevinani kehuskelua siitä, miten jokainen ampuja tuhoaa lennokin, mutta toisin kävi. Ampujat saivat taas kerran huomata, kuinka vaikea maali pieni ja melko nopeasti lentävä lennokki on. Naarmuitta selvittiin. Iltapäivällä nostimme automatisoidun lennokin ilmaan ja vanhemman vuosikurssin kadetit pääsivät harjoittelemaan torjuntoja lennokkiin 57 mm:n tykillä. Kadetit saivat harjoiteltua ja lennokki otettiin jälleen laskuun vahingoittumattomana. Miehistön huoltoa Barcelonassa Meidän osaltamme lennätykset ensimmäisen legin osalta olivat päättyneet. Huolsimme kalustomme säilytystä varten ja autoimme aluksen henkilöstöä aluksen huoltotöissä, jotta laiva olisi edustuskunnossa kun saapuisimme Barcelonaan. Ennen satamaan saapumista peräkannella järjestettiin perinteinen barbecue päivällinen. Tarjolla oli pulled porkia, makkaroita ja salaatteja. Tästä oli hyvä jatkaa Barcelonaan. Kiinnitimme Barcelonaan henkilöstön miehittäessä aluksen oikean partaan. Barcelonasta kaupunkina, kaikkine erikoisuuksineen, voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tämä ei taida olla oikea foorumi siihen. Tyydyn toteamaan, että vuodesta toiseen espanjalainen ruoka, kulttuuri ja ilmasto ovat yksinkertaisesti mahtavia! Aikaa olisi saanut kulumaan vaikka kuinka, mutta pitää kuitenkin muistaa mitä varten olemme Barcelonassa. Olemme huoltamassa ja täydentämässä, niin alusta kuin itseämme ennen pitkää siirtymistä Karlskronaan. Irrotus Barcelonasta tapahtui ja jätimme sataman taakse haikein mielin. Tästä alkoi lennokkiryhmän osalta todella työntäyteinen legi kohti Ruotsin Karlskronaa. Käytännössä tämä tarkoitti automatisoidun lennokin lennätystä lähes joka päivä. Aamu- ja iltapäivisin lennätimme lennokkia, jotta 16 Ammattisotilas 4/2014

17 vanhemman vuosikurssin kadetit pääsivät treenaamaan maalin kiinniottoa. Tällä kertaa lennokkia ei ammuttu vaan ainoastaan suunnattiin ja harjoiteltiin taistelukeskuksen toimintoja. Tällä kaavalla etenimme lähes koko matkan Barcelonasta Karlskronaan. Parina päivänä huono sää esti lennokin lennättämisen, mutta muuten pääsimme suorittamaan suunnitellut lennätykset. Legi vierähti hyvin nopeasti kun tekemistä oli oman toimialan parissa käytännössä koko ajan. Lippujuhlapäivä aluksella Poikkeuksen päiväohjelmaan toi Puolustusvoimain lippujuhlapäivä 4.6. Purjehdimme Kielin kanavaa pitkin ja aloitimme päivän juhlallisella lipunnostolla ja ylennettävien ja palkittavien huomioimisella. Henkilökunta järjesti itselleen vielä grillitilaisuuden aluksen kannella. Maisemia katsellen ja grilliherkkuja nauttien kului siis lippujuhlapäivä ja seuraavana päivänä, 5.5. olisi edessä kiinnitys Ruotsiin, Karlskronan laivastotukikohtaan. Perjantaina 6.6. lennokkiryhmä lähti aamun käskynjaon jälkeen siirtymään kohti lähintä lentokenttää ja kohti kotia. Noin kuukauden kestäneellä purjehduksella lennätimme lennokkia enemmän kuin millään aikaisemmalla purjehduksella ja aluksen henkilöstö oli saamaansa palveluun erittäin tyytyväinen. Ammattisotilas 4/

18 Taistelijan tie, turmioonko se vie? Ajatuksia Kuhavalta elokuussa 2014 Vaikka otsikko on melko raflaava, vain aika tulee näyttämään miten kauhavalaisten "taistelijoiden" käy tiellä, jota he kulkevat kohti Tikkakoskea Kauhavalle putosi pommi ja tieto Lentosotakoulun lakkautuksesta oli tosiasia. Salama iski kuin kirkkaalta taivaalta ja jälki oli melko shokeeraavaa. Itse olen odottanut, että valaistuisin tästä iskusta, mutta sitä ei ole tapahtunut ja tuskin tulee tapahtumaankaan. Virhe mikä virhe, mutta suurin virhe tässä olisi kuitenkin pahoittaa mielensä, katkeroitua ja asettua poikkiteloin koko järjestelmää vastaan. Käskyt ovat käskyjä ja sotilaat tottuneet niitä tottelemaan. Alkushokin jälkeen on leuka nostettu rinnasta ja tartuttu hommiin. Surutyötä on tehty ja työt ovat vain lisääntyneet siirtymisestä aiheutuvilla lisätöillä. Mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan vaan hoitaa siirtohommat parhaalla mahdollisella tavalla, ettei kauhavalaisten tarvitse hävetä sitä, että ne olisi huonosti tehty. Katseet on nostettu kohti seuraavaa joukko-osastoa eli Tikkakosken Ilmasotakoulua. Toiminta siellä on tarkoitus aloittaa Työskentelen lentokonekorjaamolla, joten voin kertoa tuntemuksia lentokonekorjaamon yksittäisen lentokonehuoltoaliupseerin näkökannalta. Jo alusta lähtien oli selvää, että kaikille Hawk-toiminnassa mukana oleville olisi töitä ja toiminta vain siirrettäisiin uuteen paikkaan. Tuleva lentokonekorjaamo sijoitettaisiin kiitoradan toiselle puolelle. Lisää tiloja oli rakennettava ja fasiliteeteista olisi tulossa vähintään yhtä hyvät kuin Kauhavalla, mutta tilat olisivat pienemmät. Hyvällä suunnittelulla niistä saataisiin toimivat. Alussa tuntui, että suunnittelu ei loppuisi koskaan ja välillä siltä, että koko homma tyssää rahan puutteeseen. Tässä vaiheessa epäilytti se miten pystyisimme tekemään sitä samaa korkeaa laatua työssämme, jos muutettavat tilat olisivat ahtaat, alkeelliset tai niitä ei olisi ollenkaan. Jossain vaiheessa suunnitelmat kuitenkin hyväksyttiin ja rakenta- 18 Ammattisotilas 4/2014

19 Henkilöstölle oli alusta lähtien selvää, että kaikille Hawk-toiminnassa mukana oleville olisi töitä ja koneet ja oiminta vain siirrettäisiin uuteen paikkaan. Kuva: Anssi Riippi minen lekokmon kohdalla saatiin alulle. Kesäkuussa kävimme tutustumassa tulevaan työpaikkaamme. Totesimme suunnitelmien olevan muuttumassa todeksi kovaa vauhtia. Muuallakin kentällä oli rakentaminen kovassa vauhdissa. Simulaattori/laivuerakennus oli harjassaan ja platta-alueita oli maarakennettu Hawk-toimintaa silmälläpitäen. Jos kaikki menee niinkuin "Strömsöössä", vuoden vaihteessa kaikki on valmista tuloamme varten. Perhearkea vain viikonloppuisin Koska Pohjanmaalla ei ole tarjolla töitä lentokonemekaanikoille ja lentokonetyö on aina ollut mieluista, pidin ajatusta kouluttautumisesta toiseen ammattiin vieraana. Pidin alusta lähtien selvänä, että tulen siirtymään työn perässä Tikkakoskelle. Myös voimassaoleva palvelusitoumus irtisanoutumissanktioineen myötävaikutti päätökseen. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi alakouluikäistä lasta, jotka jäävät kotiseudulle. Käytännössä se merkitsee sitä, että vaimo pyörittää arkea viikot kotiseudulla ja itse pääsen osallistumaan perhearkeen vain viikonloppuisin ja muilla vapailla. Samaan ratkaisuun on päätynyt moni muukin työkaveri. Suunnitelmia on tehty nelipäiväisistä työviikoista, mutta ne ovat suunnitelmia ja kukaan ei vielä tiedä miten ne toimisivat käytännössä. Siirtoratkaisut ovat hyvin henkilökohtaisia. Jotkut jo tähän mennessä päättäneet jäädä Pohjanmaalle etsien töitä ja myös onnistuneet siinä. Joillakin lopullinen valinta saattaa olla vielä tekemättä, Tikkakoskella olisi työpaikka tarjolla ja sinne moni epävarmakin siirtyy mikäli kotiseutu ei parempaa vaihtoehtoa tarjoa. Työkavereiden korkeaa työmoraalia ja motivaatiota on ollut ilo seurata, vaikka tämä aika ei ole ollut mitenkään helppoa. Voisin sanoa, että ilmapiiri työyhteisössä on parempi ja yhteenhitsatumpi, kun kaikki tietävät olevansa samassa veneessä. Kavereita on tuettu heikolla hetkellä. Ilmasotakoulu toivottaa Lentosotakoulun tervetulleeksi Tikkakoskelle. Eihän Lentosotakoulun lakkauttaminen tietenkään heidän vikansa ole. Samassa veneessä on esimerkiksi tukilentolaivue, joka on jo tässä vaiheessa siirtynyt alta pois Pirkkalaan. Ne henkilöt, joiden kanssa olen ollut tekemisissä Ilmasotakoululla, ovat ainakin antaneet sellaisen kuvan, että tekevät kaikkensa, jotta siirtyminen tapahtuisi mahdollisimman kivuttomasti. Elämä jatkuu myös vuoden 2015 jälkeen ja hommia tulee varmasti riittämään. Monenlaisia uhkakuvia tulee kuitenkin riittämään. Lentokonekorjaamon toiminnan pysyminen ilmavoimien käsissä on hyvin arveluttavaa kun tulevassa työpaikassa lentokonekorjaamolla työskennellään rinta rinnan Patrian kanssa. Kenraalit kertoivat, että ei Kauhavaa lakkautettu sen takia, että siellä olisi toimittu huonosti, vaan että valtiolta oli rahat loppu. Pelkäänkin kenraalien seuraavaksi kertovan, että meillä ei ole varaa ylläpitää korjaamoa vaan sen palvelut voidaan ostaa Patrialta. Voisin kuvitella seuraavanlaisen skenaarion, joka toivottavasti on vain skenaario: Viisihenkisen perheen pää myy talonsa Kauhavalla pilkkahintaan, koska alueen kysyntä on mikä on. Koska työsuhdeasuntoja Tikkakoskella ei riittänyt kaikille, perheenpää joutuu ostamaan talon Jyväskylän talousalueelta "hieman" kalliimmalla, koska alueen kysyntä on "hieman" parempi. Perhe muuttaa asuntolainahelvettiin vain todetakseen, että vuoden 2017 PV selonteossa toimintaa supistetaan ja perheenpää saa erorahan turvin etsiä uutta työpaikkaa. Ammattiyhdistys kantaa huolta Pohjanmaan ammattiyhdistysrintamalla on kannettu huolta jäsenten jaksamisesta ja jatkosta. Kaikille ei suinkaan ole tarjottu töitä Tikkakoskelta, osalla työt jatkuvat jossain muualla, osalle ei ole osoittaa työtä ollenkaan ja edessä on irtisanoutuminen. Luottamusmiehellä ja YT-tukihenkilöillä on riittänyt työsarkaa, kun asiat ovat velloneet suuntaan jos toiseen. Yhdistyksessä on aktivoiduttu ja järjestetty enemmän yhteisiä virkistystapahtumia, kuten frisbeegolfkisoja, keilailtoja ja ym tapahtumia. Yllättävän hyvin myös jäsenet ovat niihin osallistuneet. Näinä viimeisinä toimintavuosinaan yhdistys on tehnyt hallittua yhdistyksen varojen alasajoa ja erilaisia juttuja on järjestetty jäsenien tarpeitten mukaan. Viimeisimpänä on tarjottu jäsenille ilmainen ateria Leijona Cateringissä. Kyseessä ei ole viimeinen ehtoollinen ennen ristiinnaulintaa vaan leikkisästi voidaan sanoa, että syödään kuormasta yhdistyksen varoja alas siten että mahdollisimman moni jäsen hyötyisi niistä. Myös paljon odotettu yhdistyksen logo saatiin viimein viimeisteltyä ja 10 kpl standaareja tuli valmistettua. Ne tullaan jakamaan täsmäohjattuna tarkoin valittuihin kohteisiin. Jäsenille on tarkoitus antaa opastusta yhdistyksen vaihdossa niin, ettei sitten ole epäselvää mihin yhdistykseen kuuluu, kun työmaa vaihtuu. Suurimmalla osalla seuraava yhdistys tulee olemaan Keski-Suomen Aliupseerit. Siinä vaiheessa kun yhdistyksellä ei ole enää jäseniä, on edessä sen lakkauttaminen. Tämä tulee todennäköisesti ajankohtaiseksi maaliskuussa Omalla, yhdistyksen ja vähän muittenkin asialla: Anssi Riippi, Pohjanmaan Aliupseerit ry Ammattisotilas 4/

20 Pääluottamusmiehen kynästä Onko tulevan tehtäväsi vaativuusluokka oikea Vuosi 2014 lähestyy loppuaan. Puolustusvoimissa siirrytään syksyn kuluessa kohti puolustusvoimauudistuksen tavoitetilaa myös niiden organisaatioiden osalta, jotka eivät sitä vielä ole tehneet. PVUUD 2015 pitäisi olla tavoiteasennossa Ajatuksiini on hiipinyt pelko siitä, että kaikkien osalta tehtävänkuvausten oikeellisuus ei ole kunnossa. PVUUD 2015 tehtäviä on kuvattu ja arvioitu jo vuoden 2012 syksystä lähtien. On selvää, että tuolloin ei ole ollut riittäviä tietoja tulevien tehtävien sisällöistä. Olisi absurdia kuvitella, että vuonna 2012 olisi tiedetty tarkalleen kaikki tulevat vuoden 2015 tehtävät ja niiden sisältö. Olisi niin ikään kummallista, jos tehtävissä ei olisi tapahtunut muutoksia viimeisen kahden vuoden kuluessa. Ainakin tehtävien arvioinnin näkökulmasta voi todeta, että tehtävät muuttuvat jatkuvasti, ihan niin kuin aiemminkin. Puolustusvoimauudistuksen henkilöstösuunnittelun neljännen vaiheen käskyssä todetaan, että tehtävänkuvauksen päivittäminen tehdään pääsääntöisesti organisaation aloitettua toimintansa uuden toimintatapamallin mukaisesti ja henkilön toimittua tehtävässä vähintään kolme kuukautta. Pääosin tuo periaate on perusteltu ja hyväksyttävä. Uskon itsekin, Uudessa organisaatiossa henkilö saatetaan määrätä hoitamaan jo vuonna 2012 arvioitua tehtävää, jonka vaativuusluokka on tehtävän nykyistä vaativuusluokkaa alempi. Kuva: Petri Asikainen että joissain uusissa tehtävissä tehtävän sisältö tarkentuu vasta sitten, kun tehtäviä on oikeasti hetki hoidettu. Huoleni kohdistuu samaisen käskyn toteamukseen mikäli organisaation johto harkitsee, että tehtävä on muuttunut merkittävästi suunnittelun edetessä, voidaan yksittäistapauksissa päivittää tehtävänkuvauksia ennen henkilöiden määräämistä tehtävään. Tuon harkinnan ja vastuun sälyttäminen ainoastaan organisaation johdolle saattaa johtaa tilanteisiin, joissa kaikki suunnittelun edetessä tapahtuneet muutokset eivät tule huomioiduksi. Siksi tehtävänhoitajan on myös itse oltava tilanteessa tarkkana. Hänen on huolehdittava siitä, että tehtävä, johon tehtävään määräys annetaan, on sisällöltään yhtäpitävä todellisuuden kanssa. Hänen ei pidä hyväksyä vanhentunutta tehtävänkuvausta. Virkamiehen on myös varmistettava, että tehtävään määräys ylipäätään annetaan. Tarvittaessa hänen on oltava yhteydessä luottamusmieheen. Asia on erityisen tärkeä sellaisten tehtävien osalta, joissa vaativuusluokka on kohonnut kuluneen vuoden kuluessa ja 20 Ammattisotilas 4/2014

21 tehtävä jatkuu jälkeen samanlaisena, siis vuoden 2014 kuluessa muuttuneena eikä esimerkiksi syksyllä 2012 kuvatun mukaisena. Uudessa organisaatiossa henkilö saatetaan määrätä hoitamaan jo vuonna 2012 arvioitua tehtävää, jonka vaativuusluokka on tehtävän nykyistä vaativuusluokkaa alempi. Jos henkilö on hoitanut kyseistä korkeamman vaativuusluokan mukaista tehtävää alle vuoden ajan, ei hänelle ole ehtinyt muodostua takuupalkkaoikeutta hoitamastaan tehtävästä. Ellei takuupalkkaoikeutta ole eikä tehtävää kuvata ja arvioida uudelleen, henkilön palkka alenee vuoden vaihtuessa ja uusi tarkastelu tehdään vasta kuukausien kuluttua. Puolustusvoimissa on satoja sellaisia tehtäviä, joiden vaativuusluokka on kohonnut vuoden 2014 kuluessa, osa näistä tehtävistä jatkuu sellaisenaan myös jälkeen. Ei siis puhuta yksittäistapauksista. Näiden tehtävien osalta on kriittisen tärkeää, että PVUUD 2015 tehtävänä aiemmin vahvistetut tehtävänkuvaukset päivitetään ja allekirjoitetaan tehtävänhoitajan ja erityisesti esimiehen toimesta ennen vuoden vaihtumista. Näin varmistetaan se, että tehtävän vaativuusluokan muutokset tulevat voimaan alkaen. Vaikka esimies on yksiselitteisesti vastuussa tehtävänkuvauksen oikeellisuudesta, on tehtävänhoitajalla erityisesti tässä muutostilanteessa merkittävä rooli asioiden saattamisessa oikealle tolalle. Jäsen, ole oma edunvalvojasi, älä odota, että joku tekee asian puolestasi. Ole aktiivinen ja jos olet epävarma, kysy rohkeasti neuvoa luottamusmieheltäsi. Lassi Majamaa Päätoiminen pääluottamusmies Ammattisotilas 4/

22 Uutisia Aliupseeriliiton edustajat SAK:n aluekokouksissa Aliupseeriliiton hallitus on nimennyt neljä liiton edustajaa SAK:n aluekokousedustajaksi kaudelle Aliupseeriliiton jäsenyhdistyket saivat esittää omat ehdokkaansa kokousedustajiksi. SAK:n Jyväskylän toimipisteen edustajaksi nimettiin Jani Laitinen Keski- Suomen Aliupseereista, Tampereen toimipisteeseen Mika Grön Tampereen Seudun Aliupseereista, Lapin toimipisteeseen Milla Asikainen Lapin Aliupseereista ja SAK:n Kuopion toimipisteeseen Tuomo Ruuskanen Kuopion Aliupseereista. Uusia puheenjohtajia yhdistyksiin Kuusi yhdistystä on saanut tämän vuoden aikana uuden puheenjohtajan. Uusia puheenjohtajia ovat Joni Aittakari (Tervareitti), Jari Haapanen (Suomenselkä), Timo Halonen (Hamina),, Tero Ruokonen (Suomenlahti) ja Jyrki Surkka (Uusimaa). Ehdota juttuaiheita Ammattisotilaaseen Ammattisotilas-lehti ilmestyy vuoden 2014 aikana vielä kaksi kertaa. Jäsenet voivat tehdä ehdotuksia lehdessä käsiteltävistä jutuista. Julkaisemme myös jäsenten mielipidekirjoituksia sekä yhdistysten tapahtumia koskevia artikkeleita. Jos sinulla on juttuidea, ja olet halukas kirjoittamaan sen itse, ota yhteyttä lehden toimitukseen Asta Ruuskaseen. Saat häneltä ohjeet lehteen tulevien tekstien ja kuvien valmistamisesta. Talvisodasta 75 vuotta Ensi talvena on kulunut 75 vuotta Talvisodasta. Merkkivuotta vietetään valtakunnallisesti monin tavoin. Talvisotayhdistys ry on valmistellut tapahtumia useiden yhteistyökumppaniensa kanssa. Puolustusministeriö ja puolustusvoimat ovat tukeneet työtä asiantuntija-avulla. Syksyn ja talven aikana useimmissa yliopistokaupungeissa järjestetään kaikille avoimia ylipistoseminaareja. Niissä käsitellään muun muassa sodan vaikutuksia yhteiskuntaan ja Suomi-kuvaan maailmalla sekä Suomen ulkomailta saamaa sotilaallista apua. Muistovuosi alkoi Helsingin yliopistossa järjestetyillä Molotov-Ribbentrop-sopimusta käsittelevillä seminaareilla. Merkkivuosi huipentuu Talvisodan päättymisen vuosipäivänä 13. maaliskuuta 2015 Helsingin Kasarmitorilla Talvisodan kansallisen muistomerkin peruskiven muuraukseen. Kuvanveistäjä Pekka Kauhasen Valon tuoja -muistomerkin paljastaminen on osa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlatapahtumia vuonna Muistomerkkihankkeen suojelijana on presidentti Martti Ahtisaari. Talvisodan päättymispäivänä avataan myös Talvisotayhdistyksen valmisteleman Talvisodan virtuaalisen tietokeskuksen ensimmäinen vaihe. Monikielisenä tietokeskuksena se palvelee sekä kotimaisia että ulkomaisia Suomesta ja talvisodan historiasta kiinnostuneita lukijoita. Se soveltuu myös koulujen opetusmateriaaliksi. Muistomerkin ja virtuaalisen tietokeskuksen rahoittamiseen voi osallistua internet-sivuilla Muistovuoden tapahtumakalenteri on osoitteessa Kuva: SA-kuva 22 Ammattisotilas 4/2014

23 Henkilöstöstrategia 2030 Tuleva puolustusvoimien henkilöstöstrategia korostaa tehtäväkiertoa, osaamista ja toimintakykyä Puolustusvoimien uusi henkilöstöstrategia valmistuu kuluvan syksyn aikana. Se sisältää tärkeimmät perusteet puolustusvoimien henkilöstöjohtamisen ja henkilöstöhallinnon sekä henkilöstön osaamisen, toimintakyvyn ja koulutuksen pitkäjänteiseksi kehittämiseksi. Strategiakausi ulottuu aina vuoteen 2030 asti. Henkilöstöstrategiaa on valmisteltu kesäkauden kuluessa virkamiestyönä sekä kahdessa seminaarissa yhdessä henkilöstöjärjestöjen edustajien kanssa. Työ ei ole vielä valmis vaan nykyluonnos käy vielä puolustusvoimien johdon ja henkilöstöjohdon arvioinnissa, minkä jälkeen strategia lähtee lausuntokierrokselle eri tahoille, myös järjestöille. Strategian on tarkoitus tulla voimaan 2015 alusta. Sodan ajan suorituskyky ja taloudelliset resurssit Strategian mukaan puolustusvoimissa tulee jatkossakin olla ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö, joka on laadultaan ja määrältään riittävä sodan, erilaisten kriisien ja rauhan ajan tehtävien täyttämiseksi. Palkatun henkilöstön määrä, laatu ja kehittäminen perustuvat lakisääteisiin tehtäviin ja erityisesti sodan ajan suorituskykyvaatimuksiin. Rauhan ajan puolustusvoimia kehitetään asiantuntijapainotteiseksi koulutus- ja suunnitteluorganisaatioksi, jonka henkilöstö on sitoutunut yhteiseen arvopohjaan ja yhteisiin tavoitteisiin. Puolustusvoimien henkilöstörakenteeseen voi kohdentua lukuisia eri muutostekijöitä. Mahdollisilla muutoksilla Suomen turvallisuuspoliittisissa linjauksissa voi olla vaikuttavuutta puolustusvoimien henkilöstöön. Myös ulkoistamiset ja kumppanuusratkaisut sekä valtionhallinnon säästöohjelmat voivat vaikuttaa käytettävissä oleviin palkkausmäärärahoihin ja henkilöstön määrään. Tulevaisuus on siten vaikeasti ennustettava, mitä vielä korostaa poikkeuksellisen pitkä strategiakausi aina vuoteen 2030 asti. Voidaan perustellusti kysyä, onko se liian pitkä. Rauhan ajan puolustusbudjetin euro ja sen käyttö on kuitenkin se konsultti, joka lopun perin määrää puolustusvoimien henkilöstömäärän. Osaaminen ja toimintakyky korostuvat Henkilöstöstrategialuonnoksen odotusarvona on, että puolustusvoimien henkilöstömäärä ei tule kasvamaan lähitulevaisuudessa. Rauhan ajan henkilöstörakenne ja tarve määräytyy sodan ajan joukko- ja esikuntarakenteen perusteella. Tätä täydennetään sodan aikana sotilaseläkejärjestelmän tuottamilla ammattisotilailla. Aliupseeriston näkökulmasta henkilöstörakenteeseen vaikuttaa aiemmin edellä esitettyjen yleisten syiden lisäksi kaksi seikkaa: opistoupseeripoistuma ja uusien suorituskykyjen vaatimat uusien tehtävien perustamiset. Tehtävien avautuessa tullaan arvioimaan tarvitaanko kyseistä tehtävää enää jatkossa, onko tarvetta muuttaa tehtävän sisältöä, missä tehtävää hoidetaan ja mihin henkilöstöryhmään tehtävä uutena kuuluu. On odotettavissa aiempaa enemmän kilpailua henkilöstöryhmien välillä kyseisistä tehtävistä. Strategialuonnos korostaa henkilöstön osaamisen merkitystä. Osaaminen jakautuu sodan ajan suorituskykyvaatimuksiin ja rauhan ajan tehtävien osaamisvaatimuksiin. Strategialuonnokseen on kirjattu, että puolustusvoimien osaamisen kehittämisen painopiste on täydennyskoulutuksessa. Tätä voidaan pitää hyvänä, koska kaikki puolustusvoimien aliupseeristolle kohdentuva koulutus on täydennyskoulutusta. Henkilöstön toimintakyky kattaa strategialuonnoksessa huomattavasti laajemman kokonaisuuden kuin vain fyysisen kunnon. Fyysisen kunnon lisäksi psyykkiset, sosiaaliset ja eettiset valmiudet yhdessä toimivien työ- ja palvelusturvallisuustoimintojen kanssa luovat perustan henkilöstön toimintakyvylle. Strategialuonnoksessa kehitetään huomiota myös muun muassa (lähi)esimiestyöhön, yksilön vastuuseen omalta osaltaan työyhteisönsä työhyvinvoinnista ja koko henkilöstön vuorovaikutustaitoihin. Tehtäväkierto osaamisen kehittämisen kulmakivenä? Puolustusvoimat on luopumassa urasuunnittelukäsitteestä. Puolustusvoimat organisaationa ei kehitä kenenkään uraa vaan yksilöiden ammattitaitoa, joka tehtäväkierron kautta luo yksilölle edellytykset uralle puolustusvoimissa. Tehtäväkierron korostaminen strategialuonnoksessa ei ole ongelmatonta. Käytännössä se tarkoittaa erikestoista tai pysyvää siirtymistä tehtävästä toiseen siirtovelvollisuuteen perustuen. Tehtäväkierto koskisi kaikkia henkilöstöryhmiä mutta se vaihtelisi eri henkilöstöryhmissä niiden erityispiirteistä johtuen. Tehtäväkierron aktiiviseen käyttöön liittyy vaihtelevia näkökulmia. Toisaalta se luo aiempaa parempia edellytyksiä siirtyä vaativampiin tehtäviin tai ainakin luoda edellytyksiä sille. Henkilöstösuunnittelu myös systematisoituu koskemaan kaikkia henkilöstöryhmiä nykyistä paremmin. Toisaalta pelkona on, että tehtäväkierto luo pakkosiirtokarusellin, joka ei ole henkilöstön tahdon mukaista. Yhtälailla se voi olla ristiriidassa vapaan hakeutumisen periaatteen kanssa. Tehtäväkierrossa kolikon kääntöpuolella olisi tehtävän sisällön kehittäminen henkilön nykytehtävässä. Tällaista mahdollisuutta strategialuonnos ei tunnista. Osaamisen kehittäminen ja kehittyminen työnantajan tarpeista kunkin omassa tehtävässä on tärkeää erityisesti niille, joilla tosiasiallisia urapolun askelmia on kovin vähän. Aliupseeristo kuuluu isolta osin tähän joukkoon. Mika Oranen Päätoiminen pääluottamusmies Ammattisotilas 4/

24 24 Ammattisotilas 4/2014

25 Lappeenrantalaisten startti kesään Lappeenrannan aliupseereilla on ollut jo usean vuoden ajan perinteenä järjestää jäsenilleen kesän alussa risteily Saimaalle. Tämänvuotinen risteily oli ja sinne osallistui toistakymmentä jäsentä ja jokunen kutsuvieras. Saimaan sää suosi risteilijöitä ja viisituntinen matka sujui auringonpaisteessa. Vapaamuotoisen risteilyn ohjelmaan sisältyi rantautuminen Päihänniemeen, missä oli mahdollisuus saunoa ja ruokailla. Kutsuvieraina risteilyllä olivat mukana Aliupseeriliiton varapuheenjohtaja Jukka Klemetti ja maavoimien pääluottamusmies Riku Rissanen. Matkan aikana he kertoivat jäsenille ajankohtaisista liittoa ja liiton edunvalvontaa käsittelevistä asioista. Ahonen valittelee vähäistä osallistujamäärää, mutta pitää risteilyä siitä huolimatta oikein onnistuneena. Teksti ja kuvat Jari Ahonen Ammattisotilas 4/

26 Panssarivaunujoukot 95 vuotta Taistelupanssarivaunu Leopard 2A4 edusti ohimarssin raskainta kalustoa. Hämeen panssaripataljoona peri lippunsa Hämeen jääkäripataljoonalta ja kunniamarssinsa Panssarivaunupataljoonalta Suomi oli kehityksen kärjessä vuonna 1919, kun maahamme hankittiin ensimmäiset panssarivaunut. Uusi ase oli saanut tulikasteensa vasta kolmisen vuotta aiemmin. Suomalaisten panssarivaunujoukkojen perinteitä vaalii nykyään Hämeen panssaripataljoona. Parolannummella niitä vaalii aina myös runsaslukuinen yleisö. Hämeen panssaripataljoona järjestäytyi Parolannummen lippukentälle paraatikatselmukseen heinäkuun 14. päivänä. Valtaosa rivistöistä koostui viikkoa aiemmin palvelukseen astuneista alokkaista, jotka pääsivät heti palveluskautensa alussa konkreettisesti kiinni joukkonsa perinteisiin. Uutta paraatissa oli se, että seudun oma soittokunta, lakkautettu Panssarisoittokunta, oli korvattu Puolustusvoimien varusmiessoittokunnalla. Vahvistuksena soittokunnalla oli kivääritaitoryhmä, joka esitti taitotemppujaan yleisölle joukkojen valmistautuessa ohimarssiin. Santahaminasta se alkoi Suomalaisten panssarivaunujoukkojen synnyinkoti on Santahamina. Siellä joukko ei kuitenkaan kauan viipynyt, kun edessä oli siirto Hämeenlinnaan. Niillä seuduilla joukko onkin pitänyt majaa vuodesta 1921 lähtien sotavuosia lukuun ottamatta ja nykyisellä alueella eli Parolannummella vuodesta 1945 alkaen. Suomen ensimmäinen vaunutyyppi oli ranskalainen Renault FT-17. Yksi sellainen osallistui ohimarssiin kuorma-auton lavalla. Ohimarssissa oli peräti neljä omin moottorein liikkunutta sodan aikaista vaunua, joita operoi Panssarikillan osasto. Nykyistä taistelupanssarivaunukalustoa edustivat Leopard 2A4:t. Niiden ja jalkaväen taisteluajoneuvojen ohella paraatissa oli pioneerikalustoa, koska pataljoonaan kuuluu panssaripioneerikomppania. Hämeen panssaripataljoona syntyi vuonna 2005 yhdistämällä Panssarivaunupataljoona ja Hämeen jääkäripataljoona. Ohimarssin otti vastaan Hämeen panssaripataljoonan komentaja everstiluutnantti Jarmo Keskinen seurassaan panssariveteraani ja reservin vääpeli, sotakamreeri Reino Lehväslaiho sekä sotilaspastori Markus Korpela. Kutsuvierasaitiossakin oli muutama panssariveteraani, joiden rinnassa komeili harvinainen panssarintuhoojamerkki pitkän kunniamerkkirivin lisäksi. Ohimarssin jälkeen lentokentän maastossa järjestettiin mekanisoidun taisteluosaston taistelunäytös. Melu ja pöly hukuttivat kesähelteisen tienoon alleen, eikä osattomaksi jäänyt yleisökään. Näytöksen jälkeen sekä nykyiseen että museokalustoon pääsi tutustumaan esikunnan pysäköintialueella. Teksti ja kuva Seppo Simola 26 Ammattisotilas 4/2014

27 Lomalle koko perheen voimin! Aliupseeriliiton jäsenet voivat hakea edullisia perhelomia jouluajaksi. Perhelomalla koko perheen on mahdollisuus liikkua ja rentoutua edullisesti kylpylässä tai liikuntakeskuksessa. Perheille kohdistettu 1.askel-hyvinvointijakso on tarkoitettu perheille, joilla on alle 17-vuotiaita lapsia. Lomat ovat viiden päivän mittaisia ja ne järjestetään eri puolilla Suomea olevissa kylpylöissä ja liikuntakeskuksissa. Perhelomien ohjelma on suunniteltu siten, että se kannustaa kaikkia perheenjäseniä liikkumaan. Ohjelmaan sisältyy monipuolisen liikunnan lisäksi muun muassa asiantuntijaluentoja, joiden aikana perheet saavat vinkkejä terveellisistä elämäntavoista. Aikuisille ja lapsille on sekä yhteistä että erillistä ohjelmaa. Joulunpyhinä ohjelma sisältää myös perinteisiä joulun ajan teemoja. Perhejakson hinta aikuisille ja 17 vuotta täyttäneille lapsille on 125 euroa viideltä vuorokaudelta. Alle 6-vuotiaat lapset pääsevät mukaan ilmaiseksi ja 6-16-vuotiainen hinta viidelta vuoro- Kuva: Mari Männistö kaudelta on 75 euroa. Työttömien ja lomautettujen aikuisten loman hinta on 62,50 euroa/5 vuorokautta. Hinta sisältää majoituksen, kaikki ruokailut ja viiden päivän ohjelman. Valinnat lomajaksolle hyväksytyistä tehdään viikon kuluessa hakuajan päättymisestä. Valinnat tehdään hakulomakkeella kerrottujen asioiden perusteella. Perustele siksi huolellisesti hakemuksesi. Lomia voi hakea Palkansaajien hyvinvointi ja terveys ry:n (PHT) verkkosivuilla olevalla hakulomakkeella (www. pht.fi). Syksyllä 2014 haettavat perhelomat Kohde Hakuaika päättyy Loman ajankohta Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuori Liikuntakeskus Pajulahti Kylpylähotelli Summassaari Kylpylähotelli Päiväkumpu Break Sokos Hotel Eden Vuokatin urheiluopisto Kylpylähotelli Sani Lomakeskus Huhmari Rantasipi Ikaalisten kylpylä Kylpylähotelli Kunnonpaikka Ukkohallan matkailukeskus Luontomatkailukeskus Piispala Ammattisotilas 4/

28 Viestilotat olivat Lokin keskeinen henkilöstöresurssi. Mikkelin sotilasmuseot Mikkeli on kiinnostava sotilasmuseokaupunki. Tunnetuimmat kohteet ovat Jalkaväkimuseo ja Päämajamuseo. Vähemmälle huomiolle jäänyt viestikeskus Lokki on myös vierailun arvoinen. Päämajamuseo ja viestikeskus Lokki ovat kulmittaisilla tonteilla. Kumpaakin operoi Mikkelin kaupunki. Ensin mainittu avattiin heinäkuussa remontin jäljiltä. Työn alla oli lähinnä kiinteistö, ja näyttely jatkaa pääosin ennallaan. Mikkelin vierailuni aikana museo oli harmillisesti viimeisiä päiviä kiinni, joten Päämajamuseota ei esitellä yksityiskohtaisesti. Mutta Lokki naapurissa oli auki. Ennen museokäyntiä pistäydyin kahvilla marsalkan valvovan silmän alla. Museoiden välittömässä läheisyydessä vanhassa puurakennuksessa pidetään Päämajakahvilaa, jossa voi nauttia keittolounaan, kahvia ja virvokkeita sota-ajan miljöössä. Sekä museoiden että kahvilan aukiolo kannattaa varmistaa tai sopia jos on liikkeellä turistikauden ulkopuolella. Ryhmävierailun yhteyteen sopii mainiosti kahvitauko aidossa sota-ajan miljöössä. Kahvila on sesongin ulkopuolella auki vain tilauksesta. Päämajamuseo vaalii talvi- ja jatkosodan aikaisen Päämajan perinteitä ja toimii Mikkelin keskuskansakoulun tiloissa, joihin Päämaja oli sijoitettuna sotien aikana. Marsalkka Mannerheimin työhuone on yksi museon suosituimmista nähtävyyksistä. Museossa voi tutustua Päämajan toimintaan ja sota-ajan keskeisiin tapahtumiin. Tiloissa on lisäksi vuosittain vaihtuva teemanäyttely. Päämajamuseon tehtävänä on myös kerätä, tutkia ja tallentaa Päämajan historiaan liittyvää esineistöä, asiakirjoja, valokuvia ja muistitietoa. 28 Ammattisotilas 4/2014

29 Venäläinen pyöräjalustainen konekivääri ahkioon asennettuna. Viestin aselajivärit olivat Lokin sotilailla yleisiä. Viestikeskus Lokki Lokki toimi sotien aikana Päämajan viestikeskuksena. Sitä varten Naisvuoreen louhittiin kaksi rinnakkaista kallioluolaa, joiden sisään rakennettiin puiset huonetilat. Vaikutelma sisällä on hieman korsumainen. Toinen luolista on tyhjillään ja sinnekin voi kurkistaa, mutta toiseen on ennallistettu Lokin sodan aikainen miljöö. Tyhjillään olevassa luolassa oli aikanaan ilmavalvonta-aluekeskus, saksalaisten viestiasema sekä henkilökunnan lepotiloja. Lisäksi siellä oli väistötilat ylipäällikölle ja hänen lähimmille alaisilleen. Kun luolien käyttö 1960-luvun kuluessa loppui, tilat jäivät kylmilleen ja rappeutuivat. Lokki entistettiin Kaakkois-Suomen Viestikillan voimin ja avajaiset pidettiin joulukuussa Ajankuva on laadittu huolellisesti. Päivystäjiä varten rakennetun keittokomeron välineistö ja elintarvikepakkaukset ovat aikakauden mukaisia. Luolan suulla ensimmäisenä on lähettipoikien tila, jonka pöydällä on sota-ajan lehtiä. Pöydän takana on kaksi sotilaspoika-asuista nukkea. Lähettipojat kuulemma kilpailivat siitä, kuka saa päivän aikana korkeimman herran kuittauksen Päämajaan juoksuttamaansa viestiin. Nykyinen lipunmyyntikoppi palveli aikanaan Lokin päivystäjän toimistona. Muut toimistotilat on varustettu mahdollisimman aidon oloisiksi ja ajankuvan täydentävät sotilas- ja lottanuket. Vallitseva kauluslaattojen väri on loogisesti viestin violetti. Kohteessa on runsaasti sota-ajan viestikalustoa samoilla paikoilla kuin silloin ennen. Valokuvista voi todeta ennallistamisen onnistuneen hyvin. Monen tutun sodanaikaisen valokuvan miljöö löytyy museoidusta Lokista. Apua museon varustamiseen antoi Viestimuseo. Mannerheimin salonkivaunu on saanut pääteasemansa Mikkelistä ja se kuuluu kaupungin operoimiin museoihin. Vaunuun pääsee vain Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä. Siellä on salonki ja viisi makuuhyttiä. Tämä ei ole se vaunu, jossa Mannerheim otti vastaan korkea-arvoiset vieraansa , vaan se vaunu on Sastamalassa huoltoaseman takapihalla. Mikkelin vaunusta poiketen Sastamalan vaunu on ravintolavaunu, joten se soveltui salonkivaunua paremmin vieraiden kestitsemiseen. SS-kokoelma Jalkaväkimuseon helmenä Vuonna 1982 avattu Jalkaväkimuseo on valtakunnallinen aselajimuseo. Näyttely alkaa Ruotsinvallan ajalta ja päättyy naisvarusmiehiin. Aineistoa on kolmelta vuosisadalta. Museota operoi Jalkaväen säätiö. Painotus on ehkä enemmän viime vuosikymmenissä ja aika moni isä ja äitikin - voi esitellä jälkikasvulleen varusteita, joita tuli käyttäneeksi omana varusmiesaikanaan. Eikä näytteillä ole vain aseita ja pukuja, vaan myös liikkumavälineitä, kuten suksia, ahkioita ja moottorikelkka sekä monenlaista muuta sotaväen tarpeistoa. Sotilaskiväärimme eri muunnoksia on esillä pitkä rivi, mutta ne ovat lähempää Lokkiin oli hankittu ajanmukainen välineistö yksityskohtia myöten. Ammattisotilas 4/

30 Suurikokoinen karttapöytä kertoo saksalaisten joukkojen vaiheet Lapissa jatkosodan aikana. tarkastelua ajatellen epäkiitollisesti asetelineissä pystyssä, jolloin mallikohtaisia eroja on vaikea havaita. Valikoimaa on käsiaseista panssarintorjuntatykkeihin, mutta niitä raskaampaa kalustoa ei esillä ole. Näyttely etenee kronologisesti ajalta ennen itsenäisyyttä aina 2000-luvulle saakka. Tuulosjoen läpimurtohyökkäyksestä alkusyksyltä 1941 ja Tali-Ihantalan taistelusta kesältä 1944 on kummastakin maastolaatikko havaintovälineenä. Muilta osin sotavuosiin perehdytetään perinteisesti omien, vihollisten sekä liittolaisten sotilaspukujen, aseiden, välineistön ja ajankuvamateriaalin avulla. Museoon on rakennettu myös korsu ja pätkä juoksuhautaa. Jalkaväkimuseon erikoisuutena on maamme ainoa vakituisesti yleisön nähtävillä oleva suomalaisten SS-miesten vaiheista kertova näyttely. Aiheesta on olemassa muutama hyvin korkeatasoinen yksityiskokoelma, mutta ne eivät ole auki yleisölle. SS-miesten vaiheista kertova osio auttaa riisumaan aiheen ympäriltä turhaa mystiikkaa ja epäluuloa. Miehemme Ukrainassa taistelivat samaa vihollista vastaan kuin kotimaan rintamalla kamppailleet aseveljensä. Kunnianosoituksen saavat myös yhteensä 151 jalkaväkitaustaisiksi luokiteltua Mannerheim-ristin ritaria. Heille on omistettu ritarisali, jonka seinän potreteista jalkaväen ritarit tarkkailevat museovieraita. Salia käytetään myös luentotilana sekä muihin yleisötilaisuuksiin. Jalkaväkimuseon lipunmyynnin yhteydessä on pieni museomyymälä. Kahvila löytyy naapuritalosta. Erikoispalveluna pihalla on postilaatikko, johon pudotettuihin lähetyksiin saa museon erikoisleiman. Mikkelin museoiden osoitteet, aukioloajat ja tuoreimmat kuulumiset voi tarkistaa netistä osoitteista ja Lähteitä: Museoiden esitteet ja nettisivut Museoon on rakennettu osa jatkosodan aikaista miehistökorsua. Teksti ja kuvat: Seppo Simola 30 Ammattisotilas 4/2014

31 Kirja-arvostelu Langdon-Davies John: Hyökkäys lumessa Brittikirjeenvaihtajan talvisota, Paasilinna 2014, 222 s. + valokuvaliite, suomennos Simo Liikanen Hyvinkin tutusta aiheesta löytyy uusia näkökulmia, kun lukee siitä ulkopuolisen näkemyksen. Toimittaja Langdon-Daviesin havainnot ovat hämmästyttävän tarkkoja ja vailla perustavanlaatuisia asiavirheitä. Samaa ei voi sanoa läheskään kaikista ulkomaisista näkökulmista Suomen sotiin. Talvisodan syttyessä toinen maailmansota oli vasta aluillaan. Saksan ja Neuvostoliiton yhteinen Puola-operaatio oli saatu päätökseen ja Puola jaetuksi. Seuraavaksi piti olla Suomen vuoro. Neuvostoliitto oli suunnitellut kukistavansa Suomen muutamassa viikossa. Koska Euroopan rintamilla oli hiljaista joulukuussa 1939, oli toimittajilla aikaa tulla Suomeen seuraamaan pikkuvaltion ja suurvallan mittelöä. Langdon-Davies oli hankkinut sotakirjeenvaihtajakokemusta jo Espanjan sisällissodasta , kuten moni muu aikalaiskollegansa. Kirjoittaja oli seurannut Espanjan sotaa tasavaltalaisten näkökulmasta ja hänellä oli selviä vasemmistosympatioita. Kirjaa aloitellessani ajattelinkin, että mitähän täältä nyt oikein on tulossa. Mutta ei tullut neuvostosympatiaa, vaan kirjoittaja moneen kertaan ivaa brittiläistä toimittajakollegaansa D.N. Pritt iä, jolla riitti uskoa neuvostovaltaan ja ymmärrystä Kuusisen hallitukselle, josta piti tulla punaisen Suomen valtaeliitti. Kirjoittaja huomasi myös neuvostojohdon käsityksen Suomen yhteiskunnasta vanhentuneen. Konsultit olivat lähinnä keväällä 1918 Venäjälle pakoon luikkineita puna-agitaattoreita, jotka eivät olleet päässeet luokkasodan juoksuhaudoista ylös. Neuvostojohdon hämmästykseksi suomalainen maalaisköyhälistö sinnikkäästi vastusti hyökkäävän ulkovallan tarjouksia parantaa heidän asemaansa. Yhteiskuntamme nopea eheytyminen sisällissodan jäljiltä oli jäänyt ymmärtämättä. Ulkomaisten toimittajien majapaikkoina toimivat huippuhotellit Kämp ja Torni. Jotkut kirjoittelivat kotimaihinsa toisen käden tietoja hotellien mukavuuksien keskeltä, mitä nyt siirtyivät pommisuojaan ilmahälytyksen sattuessa, jos viskilasin äärestä malttoivat lähteä. Tammikuun alussa maahamme saapunut Langdon-Davies sen sijaan kiersi maatamme laajasti Rovaniemeä ja evakuoitavaa Hankoa myöten ja oli monta kertaa hengenvaarassa reportaasimatkoillaan. Mottitaistelujen jälkiin kirjoittaja tutustui Kuhmossa eversti Siilasvuon johdolla. Toimittaja kuvaa kaunistelematta näkemäänsä. Kirjaan on suomennettu myös muutama kirje, jotka toimittaja poimi kaatuneilta venäläisiltä. Valokuvaliitteen otokset todistavat osaltaan mottitaistelujen ankaraa jälkeä. Kirjan anti ei rajoitu vain taistelukertomuksiin ja silminnäkijäkuvauksiin sodan seurauksista. Kirjoittaja tekee hyvän läpivalaisun Suomen 1930-luvun yhteiskunnasta ja vertaa sitä Neuvostoliiton edistykseen. Vaikka kirja julkaistiin englanniksi heti talvisodan jälkeen, Langdon-Davies analysoi hämmästyttävän asiantuntevasti suomalaisen taktiikkaa ja torjuntavoittojemme syitä. Jälkiviisaudesta ei siis ole kyse. Tarkkanäköisistä analyyseista kuvastuu hämmästys, arvostus ja suoranainen kunnioitus suomalaisten ankaria ponnistuksia kohtaan. Jos suomalainen kirjoittaisi tällaista tekstiä, se tuomittaisiin oitis omakehuksi. Kirjailija näkee Suomi-konepistoolin, ahkion, puukon ja jopa suksien mäystimien osallisina menestykseemme. Iänikuinen sisu kaiken selittävänä ilmiönä jää kirjassa taka-alalle. Teoksessa on kuvia venäläisistä talvitaisteluohjesäännöistä, joiden epäkäytännöllisyyttä kirjailija kritisoi. Syvällisemmäksi tappion syyksi kirjoittaja näkee konearmeijan kertakaikkisen soveltumattomuuden talviseen korpeen. On ihailtava siviilitoimittajan tarkkanäköisyyttä ja kykyä omaksua lyhyessä ajassa paljon uutta tietoa taistelutekniikasta, taktiikasta ja strategiasta. Langdon-Davies kirjoitti kotimaahansa palattuaan jopa koulutusohjesäännön Iso-Britannian kodinturvajoukoille (Home Guard Training Manual). Kodinturvajoukkojen oli määrä olla saksalaisia vastassa, jos maihinnousu Brittein saarille toteutuu. Suomalaisen mallin soveltuvuutta brittiläiseen käytäntöön ei kuitenkaan tarvinnut koskaan testata. Seppo Simola Ammattisotilas 4/

32 Kun on X-MÄÄRÄÄ työtä tehtävänä, mutta vain vähän tilaa. Valinta on runko-ohjattu Valtra, jossa myös eturenkaat kääntyvät. Kääntösäde vain 3,5 m. Kysy lisää! Valtra-myyjät, AGCO Suomi Oy Lähimmän Valtra-myyjän yhteystiedot saat numerosta tai 32 Ammattisotilas 4/2014

33 Lukuvinkkejä Petteri Järvinen: NSA näin meitä seurataan Tekijä on alan huippuasiantuntija, ja kylmää kyytiä on tarjolla. Tavallaan lohdullinen viesti kirjassa on se, että teitpä niin tai näin, tekosi netissä pystytään jäljittämään. Eikä niitä tyydytä vain jäljittämään, vaan ne myös tallennetaan. Kirjan ohjeilla seurantaa voi hankaloittaa, mutta viitseliäisyyttä se vaatii ja osaamistakin. Näkökulma vaihtelee hyvinkin yksityiskohtaisista oman viestinnän suojausvinkeistä aina kansainvälisen verkkovakoilun menetelmiin. Valtioiden välinen verkkovakoilu on täysin häikäilemätöntä, eikä tämän kirjan jälkeen enää ihmettele ulkoministeriömme verkkovakoilutapausta. Mutta onko se vain jäävuoren huippu? SS Mikko Uola: Marskin ryyppy juomakulttuuria Ve näjän hovista Mikkelin päämajaan Syksyn juhlissa maljoja isänmaallisessa hengessä kohotellessa on hyvä tietää juhlajuomiin ja pöytätapoihin liittyvän tapakulttuurin juuria. Vuosituhannen alussa julkaistusta kirjasta on nyt tehty uusi ja ajanmukainen laitos, johon on päivitetty muun muassa Alkon juomavalikoimia Mannerheimin juhlajuomiin liittyen. Alaotsikkonsa mukaan kirja taustoittaa laajasti sotilaallisen juomakulttuurin historiaa marsalkka Mannerheimin vaiheiden kautta peilaten. Ulkomaisten juomien saatavuusongelmat aiheuttivat muutoksia myös marskin ryypyn reseptiin, eli erilaisten ja kiisteltyjen reseptiversioiden taustalla saattavat olla käytännön syyt. SS Esko Laukko: Tohtori Viitasen tapaus ja Kuoleman-lotossa kuusi oikein Nimen takana on rikoskirjallisuuslegenda Mauri Sariola. Hän kirjoitti välillä salanimellä hämätäkseen nurjamielisiä kriitikoita. Tohtori Viitanen oli ensimmäinen Laukon nimellä ilmestynyt jännitysromaani ja Kuolemanlotto viimeinen. Vasemmistovetoisten kriitikkojen vihat Sariola sai hyvistä myyntiluvuista ja peittelemättömän isänmaallisesta ajatusmaailmasta, joka ei kulttuuriradikalismin vuosina ollut lainkaan muodissa. Kerrotaan, että Veikkaus maksoi Sariolalle siitä, että romaanin nimessä esiintyi aikansa uutuuspelin, Loton, nimi. Juonen lisäksi näiden uusintapainosten myötä voi nauttia 1960 ja 70-lukujen vanhahtavasta ajankuvasta. SS Daniel Rydén: Maailmassa on virhe 101 historiallista kömmähdystä Virheitä tehdään, että opitaan. Hyödyllisintä ja hauskinta - on oppia toisten virheistä, ettei tarvitse tehdä omia. Ohessa on kosolti hyvää havaintomateriaalia monilta elämänalueilta. Lyhyet tarinat ovat pääosin ulkomailta, mutta mukaan mahtuu runsaasti kotoisiakin mokia, kuten kuninkaan valinta vasta itsenäistyneelle Suomelle. Jotkut tarinat ovat historiasta tuttuja, mutta valtaosa on ennen kuulemattomia. Eipä kelvannut Beatles uransa alussa levy-yhtiölle, ja mokan hinta taidetaan laskea miljardeissa. Mikrouuni keksittiin vahingossa, eli mokista on toden totta hyötyä, mutta Ilmari Turjan talvisodan aikainen moka vei hänet vankilaan. SS Mika Rissanen, Juha Tahvanainen: Kuohuvaa historiaa tarinoita tuopin takaa Historiaa voi näköjään lähestyä myös oluen kautta. Kansissa on 24 olueen liittyvää tarinaa Euroopan historiasta. Kunkin tarinan lopussa esitellään siihen liittyvä olut. Brittilentäjien kekseliäisyys punnittiin, kun kotimaan huoltokeikalta palatessa piti saada Spitfiressä kulkemaan muutama oluttynnyri Ranskassa olleeseen tukikohtaan. Brititkö joisivat ranskalaista olutta? Hitlerin valta oli lähtöisin Münchenin oluttuvista, joten oluen varjolla on tehty myös maailmanhistoriaa. Kotoisista kuuluisuuksistamme esitellään Sandels - sekä mies että olut. Olutjuttujen kautta tulee lukeneeksi ihan oikeaa historiaa hauskalla tavalla. SS Janne Mäkitalo Jukka Vainio: Valkeasaaressa läpimurto Jalkaväkirykmentti 1 jatkosodassa Kirja selvittää jatkosodan JR1:n juuria jo talvisodan päiviltä. Kesällä 1941 JR1 oli vapauttamassa Karjalankannasta ja sinne rykmentti ryhmittyi asemasodan ajaksi tehden muun muassa linnoitustöitä. Kesäkuussa 1944 rykmentti oli rintamavastuussa Kannaksen pääasemassa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen painopisteessä. Rykmenttihistoriikiksi teos on huomattavan laaja ja sen sivuilta voi opiskella vaikkapa kiinnostavia yksityiskohtia joukkojen kokoonpanojen sekä taktiikan kehityksestä jatkosodan vuosina. Erityinen ansio on selkeä analyysi sotatapahtumien syy-seuraussuhteista. Kirjassa on runsas kuvitus ja kartta-aineisto. SS Ammattisotilas 4/

34 LOTTANEN Viimeisen kesän kohokohdat Elokuuta on jäljellä vielä kaksi viikkoa tätä kirjoittaessani. Helteet ovat jo hieman hellittäneet ja syksy alkaa huomautella tulostaan. Sen myötä on paljon kaikenlaista kivaa odotettavissa, ajatus kuitenkin viipyilee kesässä. Tästä kesästä tuli minulle Suuren Luopumisen Kesä. Ei pettymyksiin kuole mutta kyllä ne koettelevat. Ajaessani kesäkuussa ensimmäistä kertaa tänä vuonna kesäparatiisin pihaan tiesin sen olevan viimeinen kesän ensimmäinen kerta. Ahdisti katsoa ympärillä leviävää kauneutta, katkerana mietin, että olkoon koko roska. Miksi minä mitään enää tämän eteen tekisin, myydäänhän tämä kuitenkin pois. Hain silti ruohonleikkurin, laitoin kuulosuojaimet korvilleni ja ryhdyin kaksituntiseen urakkaan pihan parturoimiseksi. Se on meditatiivista puuhaa, meillä jokaisella on oma kuviomallinsa. Minä ajan ensin autotallin ja portin edustan, siirryn siitä keinun ja kaivon väliin. Sieltä sitten yläpihalle ja lopuksi leikkaan verannan ja terassin välisen alueen. Jokainen linja ajetaan kahteen kertaan ja saadaan aikaan kaunis samettinen nurmikko. Pihalla astellessani mietin, että aion kuitenkin tänä kesänä olla täällä niin paljon kuin mahdollista, miksi en tästä nauttisi. Jos kerran upotaan, niin mennään tyylillä! Niinpä ilahdutimme, sisareni ja minä, Ristiinan, Mäntyharjun ja Mikkelin puutarhat ja torikauppiaat hankkimalla normaalin annoksen kesäkukkia ja amppeleita. Muistimme puhua huvilasta, mainita erikseen paraatioven ja keittiöoven, joiden pieleen ripustettiin valtavat istutukset. Mainitsimme Välimerenpuutarhan kolmenkymmenen loistavanpunaisen pelargonian kohdalla. Muistimme morsiusveneen vaaleanpunaisena ja valkoisena vaahtona pursuavat ruukut. Terassimme Zum Heissen Hummel Hurmaava Kimalainen sai värikkään miljoonakelloistutuksensa. Huusimme piiloutuu heleänpunaisten begonioiden sisään. Saunalla on sävyinä vanha roosa ja valkoinen. Koko komeuteen meni kuukauden eläke, mutta hei kerran elämässä eletään viimeistä kesää näissä maisemissa. Nautimme sisareni kanssa kahden juhannuksesta, istuimme saunan terassilla, muistelimme kaikkia täällä vietettyjä lapsuuden kesiä. Vaihdoimme vehnäoluet rosekuohariin ja opettelimme tyytymään kohtaloomme. Kesäkuun viimeisenä sunnuntaina ajelin kotiinpäin, täytyiväthän kotiutuvat kotiuttaa ja uudet alokkaat toivottaa tervetulleiksi. Ajelen mielelläni pieniä syheröteitä, niiden varrella on paljon nähtävää. Normaali reittini Ristiinasta Mäntyharjulle osoittautui upeaksi valinnaksi, samaa matkaa ajeli kymmenpäinen joukko upeasti kunnostettuja veteraaniautoja. Tapahtuma kiertää Saimaata, joka vuosi eri kolkalla. Päädyin ajamaan hienossa saattueessa, edelläni kulki taivaansininen Bedford ilman lavaa. Hampurin kilvissä oleva avomersu kulki ensimmäisenä. Perässäni oli amerikkalainen hautaustoimiston auto lippu puolitangossa, ovessa nimi Taivasmatkat. Upea musta Rolls Royce hopeisin lokakaarin, ajaja arvokkaasti virkapuku yllään ja takapenkillä hieno leidi harsohatussaan. Kaikki autoissa olijat olivat pukeutuneet ajoneuvon tyylin mukaisesti. Ja savolaiset vääräleuat osallistuivat juhlaan tien varrella. Jokaisen portin pielessä juhlittiin ja taputettiin, maatalon vanhaemäntä ja isäntä olivat tuoneet nojatuolin portin pieleen ja katselivat kulkuetta kahvia juoden. Vietin kesällä monta viikkoa paratiisissa. Lapset kävivät luonani. Toini, 6 vee, ilmoitti, ettei aio uida järvessä koska ei ole kaakelipohjaa. Ei vesipeto jaksanut kauankaan lämpimän veden kutsua vastustaa ja mummo saikin istua alvariinsa rantavahtina. Mansikat olivat makeita, jäätelöäkin sai usein. Toivottavasti kesän muisto säilyy lapsilla pitkään kuten mummollakin. Elokuun ensimmäisenä lauantaina sisarusparveni sitten päätti äänin 3 2 myydä kaiken pois, makkaraksi vaan. Ei puutu kuin puolen miljoonan lottovoitto niin voisi tämän itselleen hankkia. Ei ole onnetar vielä ollut suopea. Mutta kokouksen lopuksi pidimme uurnajuhlan. Veljeni on tehnyt kaikille rakkaille kuolleillemme uurnat. Pyynnöstä, joskin vastahakoisesti, hän on tehnyt meille kaikille omamme valmiiksi. Ruokapöydälle kannettiin yhdeksän uurnaa ja siitä sai valita itselleen sopivan. Omani valitsi minut heti. Siinä on kauniisti kuvioitua visakoivua ja jalavaa. En tunne oloani mitenkään omituiseksi vaikka minulla on kellarissa uurna odottamassa minua. Ensi viikolla lähden vielä viimeisen kerran käymään paratiisissa. Paitsi jos saan lottovoiton 34 Ammattisotilas 4/2014

35 Tukea Tupakoinnin lopettamiseen? stumpin neuvontapalvelu Maksuttomaan Stumppi-neuvontapuhelimeen voit soittaa nimettömänä ma-pe klo batteries Käytettävissä on myös reaaliaikainen neuvontapalvelu. Chat on avoinna ma, ke ja pe 9-12 sekä aina päivystäjän ollessa vapaana. Puhdas maailma on enemmän kuin mielikuvitusta Tietoa ja tukea löydät myös netistä. Oy Christeyns Nordic Ab, Ruissalontie 11 B TURKU, tilaukset puh info.nordic@christeyns.com YRJÖ PIRILÄ OY PATRIA-RAKENNUS OY Koulukatu 23, Hämeenlinna Puh Ammattisotilas 4/

36 Toimisto tiedottaa OIKEUDELLISET PALVELUT Aliupseeriliiton jäsenet saavat Asianajotoimisto Lindell Oy:ltä palvelusasioihin liittyvän oikeudellisen neuvonta- ja avustamispalvelun ilmaiseksi. Lindellin juristit ovat erikoistuneet puolustusvoimien erityispiirteisiin ja näin saat heiltä tarvittaessa parhaan avun. Mikäli palvelustehtävissäsi tai muutoin tulee sellainen tilanne, että tarvitset oikeudellista neuvontaa muussa kuin palvelussuhteen ehtoihin liittyvässä asiassa, voit soittaa suoraan Lindellin sopimusjuristeille. Ota yhteyttä juristiin aina silloin kun sinua epäillään palvelusrikoksesta tai -rikkomuksesta. Olet esimerkiksi ajanut kolarin puolustusvoimien hallussa olevalla ajoneuvolla, hallussasi olevaa puolustusvoimien materiaalia on hävinnyt tai olet muutoin syylliseksi epäiltynä jostain asiasta. Tämän kaltaisissa asioissa sopimusjuristimme kertovat sinulle oikeutesi sekä toimintatavat miten menetellä. Sopimusjuristit palvelevat kaikissa niissä tilanteissa, jolloin liiton ammatillinen oikeusturva- ja vastuuvakuutus on voimassa. VASTUU- JA OIKEUSTURVAVAKUUTUS Ammatillinen vastuu- ja oikeusturvavakuutus on voimassa Pohjoismaissa. Vakuutus on voimassa Euroopan ulkopuolella, mikäli ne seikat, joihin vakuutustapahtuma perustuu, ovat syntyneet sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain tarkoittamassa toiminnassa taikka suomalaisessa sota-aluksessa. Ammatillinen vastuu- ja oikeusturvavakuutus on vakuutusyhtiö Pohjolassa. VAPAA-AJAN VAKUUTUKSET Aliupseeriliiton jäsenmaksuun sisältyvät vapaa-ajan vakuutukset ovat vakuutusyhtiö Ifissä. Vapaa-ajan tapaturmavakuutus on voimassa kaikkialla maailmassa ja sillä on vakuutettu kaikki alle 68-vuotiaat liiton jäsenet, joiden kotipaikka on Suomessa. Matkustajavakuutuksen piiriin kuuluvat liiton alle 68-vuotiaat jäsenet, jotka asuvat vakituisesti Suomessa. Lisäksi vakuutettuja ovat vakuutetun mukana matkustavat alle 20-vuotiaat perheenjäsenet. Jäsenetuihin kuuluvat myös matkatavara-, matkavastuu- ja matkaoikeusturvavakuutus. Lisätietoa VAPAAEHTOINEN RYHMÄHENKI- JA TAPATURMAVAKUUTUS Liiton jäsenet saavat alennusta Vakuutusyhtiö Ifin ryhmähenki- ja tapaturmavakuutuksesta. Kyseessä on ryhmäetuvakuutus Ryhmäsampo Primus, jonka jokainen jäsen voi solmia itse. Vakuutuksen voivat ottaa Aliupseeriliiton jäsenet ja vakuutukseen voi liittää jäsenten avio-/avopuolisot sekä lapset. Vakuutus on voimassa niin kauan kun henkilö on aliupseeriliiton jäsen. JHL:N KOULUTUS Aliupseeriliiton jäsenten käytössä on JHL:n laaja koulutustarjonta. Lisätietoa JHL:n koulutustarjonnasta osoitteessa www. jhl.fi. Lisätietoa sopivista JHL:n koulutustilaisuuksista voi kysyä liiton toimistosta Lassi Majamaalta tai Mika Oraselta. POLTTOAINE-ETU TEBOILILTA Jäsenet saavat jäsenkorttia näyttämällä Teboilin asemilta alennusta bensiinistä ja dieselistä 2 senttiä/litra sekä 10 % voiteluaineista. Lisäksi jäsenkorttia näyttämällä saa 5 %:n alennuksen autokemikaaleista, pesuista ja nestekaasutäytöistä. Polttoainealennuksen saa kaikilta Teboil-huoltamoilta ja -automaattiasemilta lukuun ottamatta Teboil Express -automaattiasemia. Lisätietoja kampanjasta saa Teboilin asiakaspalvelukeskuksesta, puh tai sähköpostilla asiakaspalvelu@teboil.fi. LOMAKOHDE-EDUT Aliupseeriliiton jäsenet saavat JHL:n Livohkan lomakeskuksen majoituspalveluista 50 %:n jäsenalennuksen. Lisätietoja asiasta liiton kotisivulla. Varaukset suoraan Livohkan myyntipalvelusta. Näytä kirjautumisen yhteydessä jäsenkorttisi. VIERUMÄEN MÖKKI Aliupseeriliiton jäsenillä on käytössään liiton lomaosake Vierumäellä. Kuuden hengen paritalohuoneiston varaukset tehdään liiton verkkosivuilla Jäsenedut-sivuilla. Jäsenhinnat ovat hyvin edullisia. Jäsenrekisteriin merkityt liiton ja yhdistysten toimi- ja luottamushenkilöt saavat sesonkiaikojen ulkopuoliset vuorot erityiseen luottamushenkilöhintaan. 36 Ammattisotilas 4/2014