Neljännesvuosittain ilmestyvä kulttuurilehti Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry

Transkriptio

1 Neljännesvuosittain ilmestyvä kulttuurilehti Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry

2 Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf PL 247, Helsinki SSN-L ISSN (Painettu) ISSN (Verkkojulkaisu) Vastaava toimittaja: Reino Kurki-Suonio Toimituskunta: Mikael Enckell, Vesa Hirvonen, Juha-Pekka Rissanen, Sirkku Salmela, Mila Westerberg. Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 20 euroa, kestotilaus 15 euroa. Ilmoitushinnat: 1/1 s. 170 euroa, 1/2 s. 95 euroa, 1/4 s. 55 euroa, 1/8 s. 35 euroa. Painopaikka: Painomerkki Oy, Helsinki. Taitto: Kirsi Pääskyvuori. 24. vsk. nro 4/2014 Kulunut syksy oli monien juhlien aikaa. Kuvassa Jari ja Juha Niemelän klubiorkesteri ja laulusolisti Helena Fyhr Vantaan Suomi-Israel-yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa (kuva: Timo Pekkola). Juhlasta enemmän s. 12. Shalom!...3 Israel-ystävyyttä muuttuvassa maailmassa...4 Juutalainen kulttuuri ja Israel...9 Suomi-Israel-kauppayhdistyksen juhlaseminaari...11 Vantaan yhdistys 30 vuotta...12 Louis Levinsky 90 vuotta...13 Musiikin huippuhetkiä Tampereella...14 Toivo Israelin voimanlähteenä...15 Jerusalemin Barokkiorkesterin uusi kausi...16 Egyptiläisiä lauluja oud-festivaaleilla...17 Yhteistyötä teknologian alalla...18 Hymykello...19 Israelilainen kirjailija voitti merkittävän palkinnon...20 Kivikirjoituslöytö...21 Dokumentti Israelin laskuvarjojoukoista...22 Suomi-Israel yhdistysten liitto ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomien ystävyysyhdistysten liitto. Tätä linjaa seuraten Jedidut pyrkii lisäämään Israelin maan ja kansan tuntemusta sekä levittämään tietoa Israelin kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta. Toimintansa liitto rahoittaa pääosin jäsenmaksutuloilla ja ystävyysyhdistyksenä saamallaan valtionavustuksella. Jotta jäsenmaksut voitaisiin pitää alhaisina eikä Jedidutin ilmestyminen siitä huolimatta vaarantuisi, liittohallitus toivoo, että liiton tavoitteita kannattavat voisivat tukea sen toimintaa lahjoituksin pankkitilille FI Pienetkin lahjoitukset ovat tervetulleita. 2 JEDIDUT

3 Shalom! Kulunut syksy on Suomessa ollut monien Israeliin liittyvien juhlien aikaa. On ollut useita merkkivuosijuhlia: Suomi-Israel yhdistysten liitto on toiminut 60 vuotta, Vantaan Suomi-Israel yhdistys 30 vuotta, ICEJ:n Suomen osasto samoin 30 vuotta, Suomi-Israel-kauppayhdistys 20 vuotta, ja Suomen Klezmer-yhdistys 10 vuotta. Väliin mahtui myös Israel-ystävyystoimikunnan suuri Israel-juhla. Kaikkiin näihin tapahtumiin riitti yleisöä, vaikka suuret Israel-juhlat eivät nykyisin vedäkään väkeä samoin kuin ja 1990-luvuilla. Liiton 60-vuotinen historia olí esillä jo Jedidutin viime numerossa, mutta palaamme siihen vielä juhlassa esitetyn historiikin muodossa. Julkaisemme myös professori Hannu Juusolan juhlapuheen, jossa tarkastellaan Israelin valtion synnyn vaikutusta juutalaiseen kulttuuriin. Myös Vantaan juhlasta on tässä lehdessä lyhyt kertomus. Niinkuin tiedämme, Israelin syksy ei ole ollut pelkkää juhlaa. Jerusalemissakin on jälleen kärsitty levottomuuksista ja järkyttävistä terrori-iskuista. Valitettavasti eivät tällaisetkaan tapahtumat näytä pysäyttävän Israel- ja juutalaisvastaisuuden leviämistä länsimaissa. Kun Suomi-Israel-kauppayhdistyksen juhlaseminaarissa oli esillä asioita, missä voimme paljon oppia Israelista, niin esille tuli myös huoli siitä, että Israelin boikotointihankkeet saattavat vaikuttaa haitallisesti maittemme väliseen kaupalliseen ja teknologiseen yhteistyöhön. Kärsijänä olisimme kyllä me eikä Israel. Vaikka emme yksilöinä voikaan paljon vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, on tärkeätä, että osoitamme tukemme Israelille. Omassa ympäristössämme voimme kukin oikoa vääristyneitä käsityksiä Israelista, suosia ja suositella israelilaisia tuotteita sekä tuoda esille positiivisia Israel-uutisia. Kotimaa-lehdessä haastateltiin jokin aika sitten erään Lähi-idässä toimivan kristillisen radioaseman johtajaa. Hän totesi, että Lähi-idässä voittaja vie aina kaikki. Kompromissihalukkuus ei näytäkään kuuluvan sikäläisiin perinteisiin, mikä osaltaan selittänee niin Palestiinan rauhanprosessin umpikujaa kuin monia muitakin Lähi-idän ilmiöitä. Tällaisten asenteitten taustalla voidaan nähdä monia tekijöitä, mutta ainakin Vanhan testamentin lukija näkee niissä myös jäänteitä ajoista, jolloin vastustajien täydellinen hävittäminen oli kansan elossapysymisen kannalta edullista. Ne, joiden kulttuurissa tämä oli luonnollinen ajatus tai jopa velvollisuus, saattoivat säilyä muita paremmin. Kun Vanhaa testamenttia lukee nykyajan ihmisen silmin, on vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, että Saulin rikkomus oli juuri tämän meitä kauhistuttavan käskyn noudattamatta jättäminen. Kansojen historiassa elämme edelleen pitkää siirtymäkautta, jossa valmius rauhanomaiseen yhteistyöhön on vähitellen noussut vastustajien hävittämishalua ja sotilaallista voitokkuutta tärkeämmäksi elossapysymisen ja hyvinvoinnin edellytykseksi. Vielä ottaa kuitenkin aikansa ennenkuin kansojen kulttuurit ovat sopeutuneet tähän muutokseen, jota eettiset periaatteemme ovat jo pitkään vaatineet. Eikä Lähi-itä ole suinkaan ainoa alue, missä tämän kehityksen hitaus on näkyvissä. Niinkuin toisaalla tässä lehdessä tuodaan esille, toivo on ollut Israelin kansan elintärkeä voimanlähde. Toivo ja usko voivat tehdä mahdottomiltakin näyttävät asiat mahdollisiksi. Myös rauhan, jota tänä hanukka- ja jouluaikana toivotamme toisillemme sekä koko maailmalle, erityisesti Israelille ja Lähi-idälle. Rauhallista juhla-aikaa toivottaen Reino Kurki-Suonio Liiton verkkosivuilta löytyy tietoja Israel-ystävyyteen liittyvästä toiminnasta Suomessa sekä linkkejä Israel-tietouden ja Israelin kulttuurin kannalta kiinnostaviin verkkosivuihin. Täydennyksiä näihin tietoihin voi lähettää osoitteella JEDIDUT

4 ISRAEL-YSTÄVYYTTÄ MUUTTUVASSA MAAILMASSA Katsaus Suomi-Israel yhdistysten liiton historiaan. Muokattu liiton 60-vuotisjuhlassa esitetystä. Kuusi vuosikymmentä sitten hotelli Palacessa kokoontuneet satakunta henkeä päättivät perustaa yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Suomi-Israel Yhdistys. Tästä yhdistyksestä juontaa juurensa nykyinen Suomi-Israel Yhdistysten Liitto. Suomi on tunnetusti yhdistysten luvattu maa. Myös Israelystävyystoimintaa harjoittavia yhdistyksiä meillä on lukuisia, eikä Suomi-Israel Yhdistys ollut niistä suinkaan ensimmäinen. Tästä historiasta ja Israel-ystävyystoiminnan varhaisvaiheista maassamme saa kuvan esimerkiksi Turun seudun Suomi- Israel yhdistyksen julkaisemasta historiakirjasta. Israel-ystävyystoimintaa harjoittavien yhdistysten kirjossa liittomme jäsenyhdistyksineen on eräänlainen virallinen ystävyysyhdistys, jonka säännöissä mainittuna tarkoituksena on lisätä Israelin maan ja kansan tuntemusta sekä levittää tietoa Israelin kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että useista yhteistyökumppaneistamme poiketen olemme yhdistyksenä uskonnollisesti sitoutumaton. Sanomme liittoa myös poliittisesti sitoutumattomaksi, vaikka Israel-ystävyyttä ja Israelin tukemista voidaan tietysti jo sinänsä pitää poliittisena kannanottona tämänpäivän maailmassa. Niinkuin tiedämme, Israel on Lähi-idän ainoana demokratiana poliittisestikin hyvin moni-ilmeinen, ja sen suhde ympäröivään arabimaailmaan herättää kiistoja, joissa käytetään tehokkaasti hyväksi nykyajan informaatiosodankäynnin keinoja. Tämän vuoksi ystävyyttä edistävät mielestämme parhaiten totuudenmukainen tieto, kulttuuriyhteyksien ja matkailun kautta syntyvä kiinnostus sekä ihmisten väliset kontaktit. Suurlähettiläs Dan Ashbel (oik.) toi suurlähetystön tervehdyksen liiton 60-vuotisjuhlaan. Tulkkina liiton puheenjohtaja Juha-Pekka Rissanen. Alkuvuodet Yhdistyksen toiminta lähti käyntiin erittäin nimekkäiden ja vaikutusvaltaisten henkilöiden johdolla. Parinkymmenen alkuvuoden jälkeen toiminta laajentui myös pääkaupungin ulkopuolisiin alaosastoihin, ja kolmekymmentä vuotta sitten tämä johti organisoitumiseen paikallisyhdistyksistä koostuvaksi liitoksi. Seela Sella on esiintynyt kaikissa liiton vuosijuhlissa. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. 4 JEDIDUT

5 Yhdistystä perustettaessa olivat Israelin valtion synty ja sen alkukamppailujen suomalaisissa herättämä sympatia vielä hyvässä muistissa yli poliittisten rajojen. Juutalaisten paluu esi-isiensä maille nähtiin myös ihmeenä, joka pelasti heidät siitä holokaustiin huipentuneesta umpikujasta, johon Euroopan historia oli heidät ajanut. Ja nyt he olivat rakentamassa omaa maataan monin tuorein ajatuksin. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli moninkertainen pääministeri, eduskunnan puhemies, sittemmin valtioneuvos Karl-August Fagerholm ( ). Ensimmäinen hallitus oli muutenkin hyvin arvovaltainen, ja sillä oli korkean tason yhteydet niin poliittiseen maailmaan Fagerholmin lisäksi mukana oli SAK:n Olavi Lindblom ( ) liike-elämään Yhtyneitten Paperitehtaitten kauppaneuvos Niilo Elo ( ), SOK:n vuorineuvos Lauri Hietanen ( ) ja Keskon kauppaneuvos Albin Lundström ( ) kuin myös kulttuuriin Helsingin yliopiston rehtori Paavo Ravila ( ), itämaisen kirjallisuuden professori Aapeli Saarisalo ( ) sekä arkkipiispa Ilmari Salomies ( ). Suhteista Suomen juutalaisiin voi todeta, että Fagerholm oli sodan aikana esiintynyt rohkeasti ns. kahdeksan juutalaisen karkotuskysymyksessä. Juutalaisia oli ensimmäisessä hallituksessa kaksi: Santeri Jacobsson ( ) Max Jakobsonin setä, joka oli jo ennen Suomen itsenäistymistä ajanut aktiivisesti juutalaisten kansalaisoikeuksia ja oli sen vuoksi ollut kumouksellisesta toiminnasta epäiltynä Spalernajan vankilassa ja Siperiaankin karkotettuna sekä varatuomari Samuel Maslovat ( ), joka muiden ansioittensa ohella oli Viipurin juutalaisen seurakunnan viimeinen puheenjohtaja. Yhdistyksen ensimmäinen sihteeri oli kapteeni, toimitusjohtaja Olof Enbom. Tämän alkujakson merkittävimmät, Suomen ja Israelin välisten yhteyksien historiaan pysyvästi jääneet tapahtumat olivat Israelin pääministerien vierailut Suomessa: David Ben-Gurionin syyskuussa 1962 ja Golda Meirin toukokuussa Yli 20 vuoden pituisen alkujakson loppuun osuu myös Finlandia-talossa järjestetty ensimmäinen suuri Israel-solidaarisuusjuhla. Tämä juhla oli voimakas kannanotto YK:n marraskuussa 1975 hyväksymään, mutta sittemmin vuonna 1991 perumaan päätöslauselmaan, jossa sionismi tuomittiin eräänä rasismin ja rasistisen diskriminoinnin muotona. Puoluerajat ylittänyttä Israel-ystävyyttä osoittaa, että tämän juhlan puhujien joukossa oli valtioneuvos Fagerholmin (sdp) ohella muun muassa kaksi kansanedustajaa, Jutta Zilliacus (rkp) ja Raino Westerholm (krist). Juhla oli myös alku sittemmin Israel-ystävyystoimikunnan vastuulle Arvo Salo oli liittoa edeltäneen yhdistyksen ja liiton puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja vuodesta Vantaan yhdistyksen erityispiirteenä ovat yhteydet kaupungin ystäväkuntaan Israelissa. Kuvassa Matte Yehudan jemeninjuutalaisnuoria Espan lavalla Linnan Tuntemattoman sotilaan hepreankielistä käännöstä juhlittiin Tampereella Puhumassa teoksen kääntäjä Pesach Ostashinsky. JEDIDUT

6 Haminan seudun yhdistyksen perinteisiin kuuluu loppukesän israelilainen lauluristeily. siirtyneille suurjuhlille, jotka etenkin ja 1990-luvuilla keräsivät bussilasteittain Israel-ystäviä kaikkialta maasta. Toiminta laajenee Toisen jakson voidaan katsoa alkaneen yhdistyksen toiminnassa vuonna 1976, jolloin lähinnä Helsingissä toimineen, mutta periaatteessa valtakunnallisen Suomi-Israel Yhdistyksen toimintaa ryhdyttiin uudistamaan. Tuossa vaiheessa sihteeriksi astuneen toimittaja Jussi Niinisen ( ) mukaan yhdistystä luonnehdittiin hänelle etukäteen seuraavasti: Nykyisessä uinuvassa Israel-yhdistyksessä on johdossa erittäin hyviä Israelin ystäviä, mutta ikänsä vuoksi he eivät enää voi pitää yllä aktiivista toimintaa. Aika oli monipuoliselle Israel-ystävyystoiminnalle edelleen otollinen. Uusin voimin toiminta vilkastui ja laajeni myös Helsingin ulkopuolelle perustettuihin alaosastoihin. Ensimmäinen alaosasto syntyi Etelä-Pohjanmaalle, seuraavat Haminaan ja Turkuun. Tässä vaiheessa yhdistys liittyi myös nykyiseen Ystävyysseurojen liittoon. Ennen pitkää alaosastojen riippuvuus pääyhdistyksestä johti tarpeeseen luoda organisaatio, jossa alaosastot ovat itsenäisiä yhdistyksiä, mutta kuuluvat jäsenyhdistyksinä yhteiseen liittoon. Teknisesti tämä toteutettiin siten, että Suomi-Israel Yhdistys muutettiin Helsingin Suomi-Israel yhdistykseksi, joka sitten liittyi jäsenyhdistyksenä tammikuussa 1984 perustettuun Suomi-Israel Yhdistysten Liittoon. Helsingin yhdistyksen sekä edellä jo mainittujen, aluksi alaosastoina toimineiden paikallisyhdistysten lisäksi jäsenyhdistyksiä on sittemmin perustettu Kouvolaan, Tampereelle, Vantaalle, Kuopioon, Jyväskylään, Koillis-Lappiin (Posio), Pohjois-Karjalaan, Jämsään ja Porvooseen. Paikallisyhdistyksillä on kullakin ollut oma luonteensa. Olennaisena osana on niiden toiminnassa ollut Israeliin liittyviä esitelmä- ja kulttuuritilaisuuksia, usein myös israelilaisten tanssien ja laulujen harrastusta, heprean opiskelua sekä juutalaisiin sapattiaterioihin osallistumista. Suurten kaupunkiseutujen jäsenmääriltäänkin suurimmat yhdistykset ovat alkuinnostuksen hiipuessakin pystyneet ylläpitämään monipuolisempaa toimintaa kuin pienet yhdistykset. Pienellä paikkakunnallahan toiminta voi ratkaisevasti riippua muutamasta aktiivisesta toimijasta, joiden mahdollisuus toiminnan johtamiseen saattaa päättyä esimerkiksi paikkakunnalta muuttoon. Liiton jäsenyhdistyksistä ovatkin Etelä-Pohjanmaan ja Jämsän yhdistykset joutuneet purkautumaan, ja myös Kouvolan, Kuopion ja Koillis-Lapin yhdistysten toiminta on ollut useita vuosia pysähdyksissä. Aktiivisia jäsenyhdistyksiä on nykyisin kahdeksan, ja jäseniä niissä on yhteensä lähes 800. Vaikka yleisestikin ottaen on yhä vaikeampi löytää aktiivisia henkilöitä, jotka olisivat valmiita uhraamaan aikaansa aatteelliseen toimintaan, ilahduttava merkki Israel-ystävyyden jatkumisesta oli viimeisimmän paikallisyhdistyksemme syntyminen Porvooseen viime vuoden lopulla. Suomi-Israel Yhdistysten Liiton aika Paikallisyhdistysten liitoksi organisoitumisen jälkeisessä ajassa voidaan nähdä kolme vaihetta: Salon-Holvitien aika Visurin-Ruoppa-Salon aika Liiton nykyvaihe 2009 Aluksi yhteydet poliittiseen kenttään näkyivät vielä puheenjohtajien valinnassa. Liiton ensimmäisenä puheenjohtajana jatkoi Yhdistyksen viimeinen puheenjohtaja, SDP:n kansanedustajana ja kulttuuriministerinä toiminut kirjailija ja lehtimies Arvo Salo ( ). Häntä seurasi kokoomuksen kansanedustajana toiminut turkulainen Tapio Holvitie (s. 1934). Aktiivisena jatkuneeseen toimintaan ei liitoksi organisoituminen tuonut jyrkkiä muutoksia. Suomen ja Israelin välinen kulttuurisopimus vuonna 1985 antoi kuitenkin aikaisempaa parempia mahdollisuuksia solmia yhteyksiä israelilaisiin taiteilijoihin, kirjailijoihin ja muusikkoihin. Ehkä merkittävin tuon jakson tapahtuma oli rauhannobelisti Elie Wieselin (s. 1928) vierailu Suomessa vuonna Edelleen on syytä mainita K.-A. Fagerholmin muistometsän perustaminen Israeliin (vihittiin vuonna 1985) sekä Jedidut-lehden aloittaminen (1990). 6 JEDIDUT

7 Turun seudun yhdistyksen erityispiirre on yhteys Turun juutalaiseen seurakuntaan. Kuvassa Ruth Hasan sytyttää kynttilät yhdistyksen järjestämällä Israel-viikon sapattiaterialla Tapio Holvitie (oik.) oli liiton puheenjohtaja Kuvassa hän saa kunniapuheenjohtajan kunniakirjan Juha-Pekka Rissaselta vuonna Salon-Holvitien vaiheen päättymiseen liittyivät Turun seudun yhdistyksen ja liiton pääsihteerinä toimineen Tuula Ruoppa-Salon erimielisyydet liiton johtamistavoista. Turkulaisten mielestä valtaa oli liiaksi siirtynyt puheenjohtajalta ja hallitukselta pääsihteerille, joka toimi myös taloudenhoitajana. Suhteet kärjistyivät vielä, kun Holvitie yllättäen syrjäytettiin vuoden 1993 puheenjohtajaa valittaessa. Tämän jälkeen tilanne kehittyi siten, että Turun seudun yhdistys ilmoitti pidättäytyvänsä liiton toimintaan osallistumisesta ja jäsenmaksujen maksamisesta. Tämän virallisen ja sinänsä toden historian rinnalla tapahtumilla oli myös toisenlainen tausta. Kulissien takana olivat monet muut kuin Ruoppa-Salo kampanjoineet Holvitietä vastaan. Kuulemani mukaan olivat jotkut eronneet paikallisyhdistyksensä hallituksesta, jopa jäsenyydestäkin hänen vuokseen. Heidän pääargumenttinaan oli Holvitien osuus PLO:n johtajan, sittemmin palestiinalaisten presidenttinä toimineen Jasser Arafatin ( ) Suomen-vierailussa tammikuussa Eduskuntatyönsä kautta Holvitie kuului nimittäin vierailukutsun välittäneen parlamenttienvälisen liiton johtoryhmään ja oli näin isännistöön kuuluvana myös mukana Arafatin vastaanottotilaisuudessa. Holvitie-kritiikin ymmärtämiseksi tulee muistaa Israelin ja sen tuolloin vielä terroristijärjestönä pitämän PLO:n välit. Juuri vähän ennen kyseistä vierailua Arafat oli tosin jo luvannut tunnustaa Israelin valtion olemassaolon sekä sanoutua irti terrorismista, mikä sittemmin avasikin tien neuvotteluyhteydelle, mutta Israel-ystäville Arafat oli vielä Israelin arkkivihollinen. Seurasi Visurin-Ruoppa-Salon aika, jolloin puheenjohtajana toimi TV:n alkuaikojen tv-toimittajana, akvarellimaalarina, Israel-matkailun pioneerina, Israel-valokuvaajana ja muutenkin suurena Israel-ystävänä tunnettu Osmo Visuri ( ). Hänen valintansa poisti päiväjärjestyksestä Holvitie-kritiikkiin liittyvän eripuran, mutta johti ojasta allikkoon: syntyi peräti 16 vuotta kestänyt repeämä, joka turkulaisille henkilöityi Ruoppa-Saloon. Israelin tilanteesta keskusteltaessa Visuri toi usein esille suuresti ihailemansa Martin Buberin ( ) ajatukset juutalaisten ja arabien yhteiselosta ajatukset, jotka eivät koskaan päässeet toteutumaan. Vuonna 1999 hän järjesti erityisen Martin Buber -seminaarin. Sen yhtenä alustajana oli Eichmann-oikeudenkäynnissäkin todistajana kuultu taiteilijaprofessori Jehuda Bacon (s. 1929), jonka uskon ihmiseen Buberin luennot Jumalasta Auschwitzin jälkeen olivat palauttaneet. Studio Osmo Visurissa oli tuolloin esillä myös Baconin grafiikkaa, jossa näkyi henkilökohtaista surutyötä ja ilotyötä, muistamista ja lohdun etsintää raskaista keskitysleirikokemuksista (Anja Snellman, Suomen Kuvalehti ). Vuosien varrella liiton käytännön toiminta jäi ennen kaikkea pääsihteerinä toimineen Tuula Ruoppa-Salon harteille. Muiden tehtäviensä ohella hän jatkoi väsymättä myös Jedidut-lehden toimittamista, josta parin ensimmäisen vuoden jälkeen oli tullut neljästi vuodessa ilmestyvä. Tämä kausi liiton historiassa päättyi vuoden 2008 lopussa, kun sekä Visuri että Ruoppa-Salo ilmoittivat luopuvansa tehtävistään liitossa. Vaikka jo joitain vuosia oli ollut selvää, että suuri muutos oli edessä, tarve löytää uudet vastuunkan- JEDIDUT

8 tajat oli eräänlainen kriisi, johon liitto oli yllättäen joutunut. Vuosia näkymättömänä varapuheenjohtajana toimineena tehtäväkseni tuli luotsata liitto tästä tilanteesta eteenpäin, ja Jedidutin toimittaminen on minulla siitä edelleen muistona. Toiminnan kannalta on huomattava, että liiton taloudelliset mahdollisuudet Israel-tapahtumien järjestämiseen ja kulttuuriyhteyksien aktiiviseen ylläpitoon ovat viime vuosina huomattavasti kaventuneet. Merkittävin vuonna 2009 alkaneen nykykauden aikaansaannos on, että Visurin-Ruoppa-Salon kauteen liittyvä särö on saatu korjatuksi: Turun seudun yhdistys on jälleen mukana liiton toiminnassa aktiivisesti ja ansiokkaasti. Sen pitkäaikainen puheenjohtaja Tapio Holvitie on myös valittu liiton kunniapuheenjohtajaksi. Aikaisempia kunniapuheenjohtajia ovat olleet edesmenneet K.-A. Fagerholm ja Arvo Salo. Tiedonvälityksen tueksi on liiton verkkosivut myös kehitetty tällä nykykaudella portaaliksi, jonka tarkoituksena on auttaa löytämään tietoa Israelista sekä kaikesta Israel-ystävyyteen ja Israelin kulttuuriin liittyvästä toiminnasta Suomessa. Muuttuvassa maailmassa Osmo Visuri oli liiton puheenjohtaja Niinkuin Holvitie-jupakka ja jotkin muutkin liiton historiassa esiintyneet erimielisyydet osoittavat, aina ei ole helppoa nähdä, mitä oikea Israel-ystävyys merkitsee. Vaikka meillä kaikilla on omat vakaumuksemme ja uskomme, liiton edustamaan ystävyyteen ei sen perusluonteen vuoksi tulisi liittyä uskonnollista tunkeilevuutta eikä poliittisesti harkitsematonta argumentointia piirteitä, joita suomalaisten Israelystävyyteen ainakin monien ulkopuolisten mielestä liittyy. Israel-ystävienkin maailma on muuttunut. Vai onko sittenkään tai jos on, niin mihin suuntaan? Lähi-idän rauha ei ainakaan näytä olevan yhtään sen lähempänä kuin 60 vuotta sitten, pikemminkin päinvastoin. Israelin kannalta katsoen taistelu elämästä jatkuu nyt kuitenkin sotilaallisesti vahvana maana. Huolestuttavaa on, että sen olemassaolo-oikeuden kieltävät ääriliikkeet ja fanaattinen antisemitismi ovat saamassa enenevää jalansijaa yhä kaoottisemmaksi muodostuvassa Lähi-idässä. Nimensä mukaan Israelin kansallislaulu Hatikva kertoo toivosta toivosta, jota parintuhannen vuoden maanpakolaisuuskaan ei voinut sammuttaa. Toivoa ei nytkään olla menettämässä, vaikka epäsymmetrinen, ajoittain kiihtyvä, mutta selvään ratkaisuun johtamaton sotiminen näyttääkin toivottomalta kierteeltä. Traagista tässä epäsymmetriassa on osapuolten erilainen suhtautuminen sekä oman että vastapuolen siviiliväestöön. Epäloogista, mutta inhimillisesti ymmärrettävää on, että ulkopuolinen maailma ja media kauhistelevat kuolonuhrien ja aineellisten tuhojen epäsymmetriaa, mutta varjoon jää helposti se, mistä tämä epäsymmetria pohjimmaltaan johtuu. Israel-ystävinä suremme sitä, miten yleinen suhtautuminen Israeliin on polarisoitunut. Kun näemme Israel-vastaisuuden, Israelin taloudellisten ja kulttuuristen boikotointihankkeiden sekä juutalaisiin kohdistuvan antisemitismin leviävän maailmassa, haluamme luoda ja ylläpitää kulttuuriyhteyksiä Israelin kanssa, levittää totuudenmukaista tietoa sekä tuoda esille niitä hyviä Israel-uutisia, jotka kertovat, mitä kaikkea Israel on tehnyt ja jatkuvasti tekee koko ihmiskunnan hyväksi. Niinkuin Helsingin Suomi-Israel yhdistyksen kunniajäsenen, piispa Aimo T. Nikolaisen ( ), kerrotaan eräässä Israel-tilaisuudessa sanoneen: Israelin uskonnollinen ja kulttuuriperintö länsimaille on ollut mittaamaton. Mikä se tuleekaan olemaan, kun Israel saa itselleen oikeudenmukaisen rauhan! Reino Kurki-Suonio Lähteitä Tuula Ruoppa-Salo toimi liiton sihteerinä/pääsihteerinä neljännesvuosisadan, vuodet Jedidut 4/1994, Liiton 40-vuotisjuhlanumero. Sisältää mm. Olof Enbomin, Hugo L. Mäkisen, Jussi Niinisen ja Tuula Ruoppa-Salon kirjoitukset Suomi-Israel Yhdistyksen ja Suomi-Israel Yhdistysten Liiton alkuvuosista. Osa kirjoituksista on julkaistu uudelleen Jedidutissa 3/2014. Tuula Ruoppa-Salo, Suomi-Israel Yhdistys 50 vuotta. Jedidut 4/2004, 5 7. Jenna Kostet, Juhani Kostet, Varsinaissuomalaista Suomi-Israel-ystävyystoimintaa. Turun seudun Suomi-Israel yhdistys JEDIDUT

9 JUUTALAINEN KULTTUURI JA ISRAEL Hannu Juusola Kysymykset juutalaisuuden, juutalaisen kulttuurin ja Israelin välisistä suhteista ovat tavattoman monitahoisia. Ne kytkeytyvät tiiviisti kiisteltyihin kysymyksiin siitä, mitä juutalaisuus on, tai siitä, voidaanko ylipäänsä puhua kaikille juutalaisille yhteisestä juutalaisesta kulttuurista. Tässä kirjoituksessa otan tietoisesti esille vain joitain näkökulmia tästä laajasta kokonaisuudesta. Juutalaisuus on kokenut huomattavan syvällisen muutosprosessin viimeisen parin vuosisadan kuluessa vastauksena kolmeen shokkiin, jotka ovat vaikuttaneet juutalaisten elämään. Samalla näistä kysymyksistä on tullut keskeisiä teologisia, filosofisia ja poliittisia ongelmia kaikelle juutalaiselle ajattelulle. Ensimmäinen shokki oli juutalaisten emansipaatio eli vapautuminen todellisuudesta, jossa juutalaisten elämä pitkälle rajoittui heille varattuihin asuinalueisiin, gettoihin luvun lopulla alkaneen muutoksen seurauksena juutalaisista on useimmissa maissa tullut eri valtioiden normaaleja kansalaisia, joita koskevat samat lait kuin muitakin kansalaisia. Samalla rabbien valta-asema yhteisöissä on paljolti kadonnut. Toinen syvällinen muutos oli holokausti, juutalaisuuden historian suurin yksittäinen katastrofi. Kolmas shokki oli ilman muuta Israelin valtion synty vuonna Ensimmäistä kertaa pariin tuhanteen vuoteen voidaan puhua leimallisesti juutalaisesta valtiosta. Holokausti ja Israelin valtion synty ovat samalla johtaneet siihen, että juutalaisuuden painopiste on pitkästä aikaa muualla kuin Euroopassa luvun kuluessa juutalainen identiteetti Euroopassa, jossa vielä tuolloin valtaosa maailman juutalaisista asui, tuli monin eri tavoin kiistojen kohteeksi. Emansipaation ohella tähän vaikutti kansallisuusaatteen synty. Juutalaisen suhde kristittyyn oli periaatteessa selvä, mutta mikä olisi juutalaisen suhde vaikkapa ranskalaiseen tai saksalaiseen? 1800-luvun juutalaisuudessa näihin kysymyksiin annettiin lukuisia eri vastauksia. Ehkä yleisin niistä korosti juutalaisen identiteetin uskonnollista puolta. Näin kansallinen identiteetti, vaikkapa ranskalaisuus, ja juutalaisuus eivät olisi toisensa poissulkevia. Juutalainen olisi oman maansa uskollinen kansalainen, jonka ainoastaan uskonto erotti muista. Toiset tulkinnat heijastivat nationalismin kasvavaa merkitystä Euroopassa. Juutalaisten sosialistien liitto, Bund, yhdisteli sosialismia ja nationalismia. Juutalaisen identiteetin pohja tuli olla jiddishin kieli, joka oli omaleimaisen Euroopan juutalaisen kulttuurin ydin. Kaikkein radikaaleinta juutalaisuuden uudelleen tulkintaa edusti sionismi. Ei ihme, että se sai pitkään paljon kritiikkiä osakseen juutalaisuuden muiden suuntausten kannattajilta. Vasta holokausti ja Israelin valtion synty tekivät sionismista aikamme merkittävimmän juutalaisen identiteetin ilmentymän. Nykyään vain pieni määrä maailman juutalaisista ei ainakin jollain tavoin samaistu Israeliin ja sen sionistiseen ideologiaan. Juutalainen kulttuuri on saanut vahvasti sionistisen tulkinnan. Sionismi perusväite on, että kaikki juutalaiset muodostavat yhden kansan, jolla muiden kansojen tavoin oli oikeus omaan valtioon. Oma valtio tekisi juutalaisista normaalin kansan ja merkitsisi samalla antisemitismin loppua. Sionismi edusti myös juutalaisen identiteetin sekularisaatiota: juutalaisen tulisi olla juutalainen samassa merkityksessä kuin ranskalainen on ranskalainen. Tämä alun perin radikaali ajatus ei kuitenkaan käytännössä koskaan täysin toteutunut. Monet ovat korostaneet sitä, että sekularisaation täydellisen toteutumisen esteeksi tuli lopulta uusi kotimaa. Pyhällä maalla täydellinen pako traditionaalisesta identiteetistä oli paljon vaikeampaa kuin mitä se olisi ollut neutraalimmassa ympäristössä. Joka tapauksessa juutalainen identiteetti ei koskaan kehittynyt puhtaasti kansalliseksi identiteetiksi. Ajatus siitä, että joku voisi samanaikaisesti olla sekä juutalainen että vaikkapa kristitty tai muslimi ei koskaan käynyt toteen. Juutalainen ei koskaan tullut merkitsemään samaa kuin ranskalainen, vaan sekularisaatio jäi puolitiehen. Sionismi ei myöskään merkinnyt yleisesti hyväksyttyä tulkintaa sille, minkälainen juutalaisen valtion kulttuurin tulisi olla. Theodor Herzl unelmoi keskieurooppalaista liberalismia JEDIDUT

10 edustavasta juutalaisten valtiosta, jossa Sveitsin tavoin puhuttaisiin useita eri kieliä. Todellisesta juutalaisvaltiosta tuli paljon enemmän itäeurooppalainen kulttuuriltaan. Siitä tuli paljon enemmän kollektiivisuutta korostava kibbutseineen, ja lopulta myös paljon uskonnollisempi. Se ei enää ollut vain juutalaisten valtio, vaan se sai myös juutalaisvaltion piirteitä. Myös heprean merkitys kasvoi selvästi kaikkia juutalaisia yhdistävänä tekijänä. Sekin oli yhteydessä siihen, että kotimaaksi tuli juuri juutalaisuuden pyhä maa. Heprea yhdisti ainakin periaatteessa kaikkia juutalaisia ja sitoi heidät Israelin maan historiaan. Vaikka Israelin merkitys juutalaiselle kulttuurille on tullut yleisesti hyväksytyksi, suhde Israelin ja diasporan välillä on muuttunut paljon. Israelin perustajat ajattelivat, että eksiili silloin puhuttiin nimenomaan eksiilistä diasporan sijaan katoaisi pian, kun kaikki juutalaiset muuttaisivat Israeliin. Suhde eksiiliin oli myös vihamielinen. Golda Meir ihmetteli, miksi emme saisi sanoa, että sionisti on vain se, joka pakkaa laukkunsa ja muuttaa Israeliin. Israelissa saatettiin jopa kokea nolona, että on vielä sukulaisia, jotka asuvat maan ulkopuolella. Tänään tällainen tuntuu huvittavalta, mutta Israelin alkuaikoihin on vaikea kuvitella Benjamin Netanyahun kaltaista poliitikkoa, joka on asunut pitkään Yhdysvalloissa ja pitää tätä poliittisesti hyödyllisenä pääomana. Israel joutui pian myöntämään diasporan tärkeyden, ja Israel tuli vähitellen tärkeäksi myös niille juutalaisille, jotka eivät edes suunnitelleet muuttavansa sinne. Paljon pohditaan sitä, kuinka kauan muualla asuvat juutalaiset sitoutuvat Israelin tukemiseen, vai kasvavatko Israel ja diasporan juutalaiset vähitellen erilleen. Erityisen tärkeää on luonnollisesti se, miten suhteet Israelin ja Yhdysvaltojen suuren juutalaisväestön välillä kehittyvät. Mihin sitten Israel kuuluu kulttuurisesti? Britti-mandaatin aikana Palestiinan juutalaisyhteisön johtajat olivat loukkaantuneita, kun britit aikoivat luetteloida juutalaiset maan alkuperäisasukkaina. Hehän olivat eurooppalaisia! Myöhemminkin pyrkimys olla eurooppalainen tai länsimainen yleensä on ollut keskeistä israelilaisessa identiteetissä. Monin tavoin Israel on tyypillinen eurooppalaista siirtolaisuutta edustava uusi yhteiskunta, jonka asukkaat ovat heiluneet vanhan ja uuden välissä. Israelin kirjallisuuden suuria teemoja on tulokkaiden juurettomuus. Kotiinpaluu ei ole ollut helppoa. Traagisin piirre länsimaisuuden korostamisessa on ollut islamilaisesta maailmasta tulleiden itämaiden juutalaisten (mizrahim) kiivas länsimaalaistaminen itsenäisyyden ensimmäisillä vuosikymmenillä. Tämä on jättänyt pitkäaikaiset traumat Israelin kahden pääväestöryhmän välisiin suhteisiin. Viime vuosikymmeninä Israelinkin kulttuuri on ollut vahvasti globalisaation ja amerikkalaistumisen kohteena. Tunnetun sosiologin Uri Ramin teoksen The Globalization of Uri Ram ja Israelin globalisoitumista käsittelevän kirjansa kansi. Israel kantta koristavat Ayalonin moottoritietä reunustavat Tel Avivin pilvenpiirtäjät. Teoksen esipuheessa Ram kertoo, että kustantajan edustajat olivat aluksi tyytymättömiä kuvaan, sillä se ei edusta mitään erityisen israelilaista, vaan voisi olla mistä hyvänsä modernista kaupungista. Ram kertoo olleensa ilahtunut, sillä juuri tästä oli kysymys. Monet Israelin perinteiset kulttuuriset ja sosiaaliset tuntomerkit kibbutseista histadrutiin tuntuvat olevan kaukaista menneisyyttä. Yksilöllisyyden korostus ja amerikkalaistyyliset suuret tuloerot ovat korvanneet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset ja yhteisöllisyyden. Vuosikymmenien kuluessa länsimaalaisuutta ihaillut israelilainen kulttuuri on saanut myös Lähi-idän piirteitä. Toistaiseksi ne rajoittuvat kuitenkin lähinnä vain musiikkiin ja ruokakulttuuriin. Israelilla on kaksi keskeistä kysymystä ratkaistavanaan, kun pohditaan sitä, mihin suuntaan se on kehittymässä. Kumpikin liittyy juutalaisuuteen ja juutalaiseen kulttuuriin. Ensimmäinen kysymys on se, missä määrin jos lainkaan tulevaisuuden Israel tulee edustamaan myös muiden asukkaidensa kuin juutalaisen enemmistön kulttuuria. Tähän liittyy myös se, syntyykö erityinen israelilaisuus ja israelilainen kulttuuri, joka olisi muutakin kuin juutalaisen kulttuurin yksi paikallinen ilmentymä. Toinen kysymys on yhtä olennainen ja kytkeytyy vahvasti kysymykseen juutalaisuuden olemuksesta. Kysymys on juutalaisen erityisyyden ja universaaliuden välisestä jännityksestä. Shmuel Hugo Bergmann on kirjoittanut terävästi, että on olemassa kaksi kilpailevaa juutalaista kansaa. Toinen on separatistinen; se pelkää ja vihaa ei-juutalaista ja kärsii Amalek-kompleksista. Se muistuttaa aina siitä, mitä Amalek on historian eri vaiheissa tehnyt juutalaisille. Toinen juutalainen edustaa sitä, mitä Bergmannin mukaan ku- 10 JEDIDUT

11 Shmuel Hugo Bergmann ( ). vastavat Tooran sanat rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Se on anteeksiannon ja rakkauden juutalaisuus. Separatismin sijaan se korostaa universaalisuutta, juutalaisen ja ei-juutalaisen pohjimmaista yhteyttä. Nämä kaksi puolta, kaksi kulttuuria, kamppailevat edelleen siitä, mitä on juutalainen kulttuuri Israelissa. Hannu Juusola on seemiläisten kielten ja kulttuurien professori Helsingin yliopistossa. Kirjoitus perustuu hänen juhlapuheeseensa Suomi-Israel yhdistysten liiton 60-vuotisjuhlassa SUOMI-ISRAEL-KAUPPAYHDISTYKSEN JUHLASEMINAARI Suomi-Israel-kauppayhdistyksen (FITA) 20-vuotisen toimintansa kunniaksi järjestämä juhlaseminaari keräsi yleisöä salin täydeltä, noin 50 henkeä. Oheisessa ryhmäkuvassa tilaisuuden puhujat, vasemmalta lukien Keksintösäätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Roine, suurlähettiläs Dan Ashbel, israelilaisen Celare Cyber Systems -tietoturvayhtiön toimitusjohtaja Moshe Markovitz, FITAn puheenjohtaja Deiv Salutskij sekä vastanimitetty Israelin ensimmäinen kunniakonsuli Suomessa, vaasalainen rakennusalan yrittäjä Fredrik Ekholm. Pekka Roine vertaili puheenvuorossaan Suomen ja Israelin toimenpiteitä yrittäjyyden ja start-up-yhtiöiden kannustamisessa ja totesi Suomella olevan tässä suhteessa paljon opittavaa Israelista. Seminaarin pääalustaja Moshe Markovitz toi esityksessään havainnollisesti esille, miten vakavia tietoturvaongelmia ja kansallisen turvallisuuden uhkia nykyaikaiset tietoverkot ja älykännykät ovat tuoneet mukanaan. Monet valtiot ja terroristijärjestöt kehittävät uusia kybersodankäynnin ja terroriiskujen muotoja, joita vastaan yhteiskuntien ja yritysten on pystyttävä suojautumaan. Ongelman hallinta vaatii muun muassa voimakkaita salaustekniikoita sekä verkkoliikenteen jatkuvaan tarkkailuun perustuvia ratkaisuja, joita Celare on kehittänyt niin kaupallisille kuin sotilaallisillekin markkinoille. Suomessa Celaren emoyhtiöllä on pitkäaikaista yhteistoimintaa Nokia-Siemensin ja Finnetin kanssa. JEDIDUT

12 VANTAAN YHDISTYS 30 VUOTTA Vantaan Suomi-Israel-yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa yleisökin pääsi tanssimaan israelilaisia tansseja Jouni Pajusen tanssiryhmän mukana (kuva: Timo Pekkola). Yhdistys juhli 30-vuotista taivaltaan Tikkurilan lukion tiloissa Lähetystösihteeri Arezoo Hersel toi juhlaan Israelin suurlähetystön tervehdyksen. Hän tiesi yhdistyksen historiasta ja arvosti ystävyyttä. Vantaan kaupungin tervehdyspuheenvuoron piti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapani Mäkinen. Kaupunki ja yhdistys ovatkin tehneet vuosikymmenien ajan hyvää yhteistyötä ystäväkunta-asioissa. Ilana Lapidot Vantaan ystäväkunnasta Matei Jehudasta lähetti myös tervehdyksen juhlaan. Yhdistyksen historiikissa Laila Jouhki kertoi, että yhdistyksen perustamiseen vaikutti vuonna 1967 solmittu ystäväkuntasopimus Vantaan ja Matei Jehudan välillä. Ystäväkunnasta tulee joka vuosi lapsia kaupungin järjestämälle kansainväliselle lastenleirille, ja yhdistyksen jäsenet ovat järjestäneet heille päiväretken Helsinkiin. Toimintavuosien aikana on järjestetty muun muassa israelilaisten taiteilijoiden näyttelyitä, tutustuttu Israelin juhliin, järjestetty mielenkiintoisia luentoja sekä tehty kibbutsi- ja juhlamatkoja Israeliin. Israelilainen tanssi on viime vuosina tullut myös osaksi yhdistyksen toimintaa. Vuosittain yhdistys on ollut mukana Matkamessuilla esittelemässä yhdistyksen ja liiton ystävyystoimintaa. Historiikin esityksen aikana nähtiin taustalla Timo Pekkolan kokoama diaesitys yhdistyksen toiminnasta 30 vuoden ajalta. Juhlan musiikista vastasi Jari ja Juha Niemelän klubiorkesteri. Yhdistyksen sihteeri Helena Fyhr lauloi orkesterin säestyksellä heprealaisia lauluja ja sai yleisönkin mukaansa. Yhdistyksen puheenjohtaja Hanna Rissanen juonsi tilaisuuden ja toimi myös hepreankielen tulkkina. Juhlan jälkeen nautittiin israelilaisia herkkupaloja sekä kahvia ja kakkua. Tarjoilun lomassa oli myös mahdollisuus tutustua yhdistyksen vaiheista kertovaan kuvanäyttelyyn. Huomionosoituksen ansiokkaasta työstä yhdistyksessä saivat Päivi Moilanen, Jouni Karppanen ja Milla Jääskeläinen. Laila Jouhki 12 JEDIDUT

13 LOUIS LEVINSKY 90 VUOTTA Louis Levinskyn valloittava hahmo on monista Israel-tilaisuuksista tuttu näky. Muiden ansioittensa ohella hän on Suomi-Israel yhdistysten liitolle sikäli merkittävä henkilö, että hän on tiettävästi ainoa elossaoleva liiton edeltäjän, Suomi-Israel Yhdistyksen perustajajäsen. Marraskuun 14. päivänä Louis saavutti kunnioitettavan 90 vuoden iän. Syntymäpäiviä vietettiin Helsingin juutalaisen seurakunnan tiloissa, mihin salintäyteinen joukko ystäviä oli tullut häntä juhlimaan, vaikka samaan päivään sijoittuivat myös WIZOn myyjäiset ja Vantaan Suomi-Israel yhdistyksen 30-vuotisjuhla. Itse en valitettavasti päässyt mihinkään näistä tilaisuuksista, mutta muutamaa päivää myöhemmin sain tilaisuuden miellyttävään keskustelutuokioon Louiksen kanssa. Luonnollisesti kysyin Louikselta myös yhdistyksen alkuajoista. Perustavassa kokouksessa hän istui nuorena miehenä vaatimattomasti salin perällä, joten siitä otetussa valokuvassa (ks. Jedidut 3/2014) häntä ei pysty arvokkailta näyttävien vanhempien ihmisten takaa tunnistamaan. Kokouksessa oli mukana useita muitakin Suomen juutalaisia, jotka kuulemma aluksi kovin epäröivät sitä, oliko yhdistyksen perustamiselle mitään tarvetta. Sataprosenttisesti he sitä kuitenkin kannattivat, kun K.-A. Fagerhom oli painokkaasti selittänyt, miten paljon voimakkaammin yhdistys voi vaikuttaa asioihin kuin yksityiset henkilöt. Yhdistyksen alkuaikojen toiminnasta Louis totesi, että vaikutusvaltaisista henkilöistä koostunut hallitus teki tärkeätä työtä Suomen ja Israelin välisten suhteitten kehittämisessä, mutta rivijäsenistöön suuntautunutta toimintaa ei alkuvuosina ollut. Minulle oli yllätys kuulla, että Louis on Tanskan kansalainen, vaikka onkin Suomessa syntynyt ja suurimman osan elämästään täällä asunut ja työskennellyt. Tämän taustalla on se, että hänen vanhempansa kohtasivat ja avioituivat Tanskassa, mistä he ennen Louiksen syntymää muuttivat Suomeen. Tanskassa Louis oli itsekin sitten talvisodan aikana, ja siellä hän suoritti myös asepalveluksensa sotien jälkeen. Jatkosodan aikana hän oli Suomessa vielä liian nuori sotaan, mutta sotilaspoikana hän palveli vartiointitehtävissä aseinaan pilli, taskulamppu ja pamppu. Suurempia ongelmia ei hänellä kuulemma ole Suomen kansalaisuuden puuttumisesta ollut oleskelu- ja työluvat piti toki hankkia ja uusia. Kun kaksoiskansalaisuus tuli Suomessakin mahdolliseksi, ja Louiskin halusi sitä anoa, häntä palloteltiin kuitenkin niin moneen kertaan luukulta toiselle eri puolille Helsinkiä, että asia jäi sikseen. Monien juutalaisten tapaan Louiksen sukutausta ja perheyhteydet ovat hyvin kansainvälisiä. Kun kysyin, miten hän itse kokee oman identiteettinsä, niin välittömänä vastauksena oli painokas: suomalainen! Hetken kuluttua siihen tuli tarkennus: Suomen juutalainen. Kun kysyin, mikä hänen pitkästä elämästään tulee hänelle itselleen kaikkein keskeisimpänä mieleen, odotin, että vastaus olisi ollut KKL ja sen puunistutustoiminta toimihan hän siinä työssä erittäin merkittävällä tavalla 50 vuotta, joista 30 vuotta Suomen KKL:n puheenjohtajana. Vastaus oli kuitenkin: seurakunta. Suotta ei Pentti Holin Karmel-lehdessä ja HaKehilassa julkaistu onnittelukirjoitus pääty sanoihin: Kateellisena voi [entisenä kirkon työntekijänä] vain katsella kunnioitusta ja rakkautta omaa synagogaa sekä omia rabbeja ja johtajia kohtaan. Lehteen sopivaa valokuvaa etsittäessä löytyivät oheiset kaksi. Ajattelin, että jostain niiden väliltä ehkä löytyy minun tuntemani, aina sydämellisen ystävällinen, positiivisesti elämään ja kaikkiin lähimmäisiin suhtautuva Louis. rks JEDIDUT

14 MUSIIKIN HUIPPUHETKIÄ TAMPEREELLA Syyskuun 17. päivänä oli Tampereella harvinaislaatuinen tilaisuus kuulla Israelin filharmonista orkesteria Zubin Mehtan johtamana. Tampere-talon ja Israelin suurlähetystön ponnistelujen tuloksena orkesteri ja sen maailmankuulu kapellimestari oli saatu poikkeamaan tiiviillä Euroopankiertueellaan myös Suomeen täälläkin vain Tampereelle. Ohjelma alkoi konserttiyleisöä ajatellen tutuilla ja turvallisilla alkupaloilla, Beethovenin Egmont-alkusoitolla ja Mozartin Sinfonialla nro 40. Egmontissa oli dramaattista voimaa, ja kevyen ilmava Mozart oli nautinnollista kuultavaa. Helsingin Sanomien arvostelijan mukaan israelilaiset sutivat suurella sydämellä. Paras oli kuitenkin tulossa. Väliajan jälkeen kuultiin konsertin päänumero, Richard Straussin Ein Heldenleben (Sankarin elämää), jonka Mehta myös johti ilman partituuria. Tässä kuusiosaisessa sävelrunossa pääsivät orkesterin sointi ja Mehtan karismaattinen johtajuus oikeuksiinsa. Aamulehden arvostelijan mukaan Mehta sai joukkonsa hehkuttamaan Straussin myöhäisromanttista järkälettä niin täydellisellä tunteen ja soinnin palolla, että herkimpiä taisi jo pelottaa. Yksityiskohtina tästä suorastaan intohimoisesti esitetystä kokonaisuudesta jäivät mieleen konserttimestarin taidokkuus Straussin vaimoa kuvaavissa oikukkaissa sävelkuluissa sekä käyrätorviryhmän johtajan ylittämättömän herkkä ote teoksen finaalissa. Konsertin jälkeen ei suosionosoituksista tullut loppua ennen kuin Mehta kääntyi aloittamaan upeasti soitetun ylimääräisen, Brahmsin Unkarilaisen tanssin nro 5. Tampereen musiikkisyksyyn sisältyi toinenkin Israel-huippuhetki, kun israelilainen Eliahu Inbal johti Tampere Filharmoniaa lokakuun 9. päivän konsertissa. Tähän konserttiin menin uteliaalla ja kritiikkiin valmiilla mielellä, sillä päänumerona oli Anton Brucknerin Sinfonia nro 4. Brucknerin suurimuotoisiin sinfonioihin minulla on nimittäin ollut erityissuhde Zubin Mehta (vas.) ja Jaakko Ryhänen keskustelevat Israelin filharmonikkojen konsertin jälkeen, suurlähettiläs Dan Ashbel puolisoineen ja Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas (oik.) seuraavat. siitä lähtien kun niistä nuoruudessa lumouduin nelikätisten pianosovitusten voimasta. Ensi tahdeista lähtien arvosteluun valmis mieleni vaihtui kuitenkin huumaantumiseksi. Turhaan ei Inbalia ole sanottu Bruckner-spesialistiksi. Tavanomaista hivenen ripeämmät mutta silti kiireettömät tempot pitivät Brucknerin pitkät nousut ja laskut elossa. Volyymin voimakkaat kontrastit, jousiston intiimi herkkyys ja vaskien uljas teräksisyys olivat vaikuttavinta Bruckneria mitä olen kuullut. Milloinkaan en ole myöskään Aamulehdessä nähnyt niin ylitsevuotavan varauksetonta luonnehdintaa kuin tällä kertaa: Yhdellä sanalla? Fantastinen. Kahdella? Hurmioituneen täydellinen. rks 14 JEDIDUT

15 TOIVO ISRAELIN VOIMANLÄHTEENÄ Yossi Haseen tapasi tulkkinaan aikoinaan usein esiintyneen Sirkku Salmelan. Suomalaisten ystäviensä ja Lomamatkojen isännöimänä Suomessa vieraili syyskuussa puhekiertueella Yossi Haseen, joka toimi täällä Israelin suurlähettiläänä 1990-luvulla. Tampereella järjestetyssä tilaisuudessa hän puhui toivosta Israelin voimanlähteenä. Juutalaisten luonnehdinta kansaksi on joskus haluttu kieltää sillä perusteella, että termin kansa määritelmään sisällytetään muun muassa oma maa, ja juutalaiset elivät hajaantuneina ympäri maailmaa. Ajatus Israelista omana kotimaana säilyi kuitenkin vuosituhansien ajan osana juutalaisten identiteettiä. Voidaan kysyä, mikä piti juutalaiset kansana elossa niin pitkän diasporan ajan. Useimmat muut vanhat kansathan ovat hävinneet ilman tällaisiakin kohtaloita. Missä ovat esimerkiksi juutalaisten naapurikansat Vanhan testamentin ajoilta kuten jebusilaiset, filistealaiset, amorilaiset, ammonilaiset ja amalekilaiset? Kansoina ne ovat pelkkää historiaa, eikä esimerkiksi Palestiinan arabeilla ole kansana mitään tekemistä niiden kanssa. Tärkeä elossa pitänyt voima oli varmasti se toivo, mitä esimerkiksi sanat Ensi vuonna Jerusalemissa kuvastavat. Lähes kahden vuosituhannen ajan tällä toivolla ei ollut mitään realistista pohjaa, mutta siitä huolimatta se tuotiin juutalaisyhteisöissä esille jokaisen seder-aterian päätteeksi. Suotta eivät nykyisen kansallislaulun, Hatikvan, sanat kerro tästä toivosta. Kysyin Haseenilta, onko Israelin visio tulevaisuudesta nyt jotenkin hämärtynyt, kun oma Israelin valtio on jo olemassa, ja sederiäkin voi viettää Jerusalemissa. Hänen vastauksensa oli, että toivo on edelleen Israelin voimanlähde: diasporassa vielä elävien paluumahdollisuuden lisäksi Israelissa on ennen kaikkea toivo turvallisesta tulevaisuudesta. Tämä toivo näyttää nyt yhtä epärealistiselta kuin mitä Ensi vuonna Jerusalemissa oli pitkään, mutta se toivo antaa elämänvoimaa. rks JEDIDUT

16 JERUSALEMIN BAROKKIORKESTERIN UUSI KAUSI Ohjelmistossamme yritämme yhdistää kuulijoille tuttua ja uudenlaista musiikkia, David Shemer kertoo ennen uuden kauden alkua. Shemer on Jerusalemin barokkiorkesterin perustaja ja sen taiteellinen johtaja. Kauden ensimmäiset konsertit ovat marraskuussa Tel Avivissa ja Jerusalemissa. Kausi alkaa Bachin Brandenburgilaisella konsertolla no 11, sen ensiesityksellä Israelissa. Teos on oboisti Bruce Heynesin muokkaama. Heynes on yksi barokkimusiikin johtavia spesialisteja, ja hän on muokannut kuusi Bachin konserttoa. Hän ei kopioi niitä sellaisenaan, vaan rakentaa ne uudelleen Bachin inspiroimana. Toinen avauskonsertin ensiesitys Israelissa on Pergolesin Vespro della Beata Vergine. Tämän musiikin ovat englantilaiset tutkijat sovittaneet uudelleen, ja soitamme tästä David Shemer monumentaalisesta teoksesta vain osia, Shemer selittää. Todellisen musiikinrakastajan on ehdottomasti kuultava myös Profeti della Quinta -yhtyeen konsertti. Siinä tulkitaan Elam Rotemin uusia sävellyksiä. Kaksi vuotta sitten yhtye esitti Rotemin dramaattisen teoksen Joosef ja hänen veljensä, ja se sai myrskyisän vastaanoton. Tällä kertaa kuullaan lahjakkaan ja barokin sävelkielen täydelleen hallitsevan Rotemin Laulujen laulu ja muita raamatullisia aiheita sävelmuodossa. Yhtye esittää myös teoksia, joita Israelissa ei aiemmin ole kuultu, esimerkiksi Bachin perheen muiden jäsenten sävellyksiä. Konserttien lisäksi yhtye järjestää niihin liittyvä luentoja. Jerusalem Post online/maxim Reider 6. marraskuuta 2014 Lisätietoja Jerusalemin barokkiorkesterin konserteista löytyy sen verkkosivuilta Lisäyksenä mainittakoon, että Bachin brandeburgilaiskonserttoja tunnetaan yleensä vain kuusi. Profeti della Quinta -yhtyeestä oli enemmän Jedidutin numerossa 3/2012 heidän esiinnyttyään tuolloin Sastamala Gregorianassa. Profeti della Quinta, keskellä Elam Rotem. 16 JEDIDUT

17 EGYPTILÄISIÄ LAULUJA OUD-FESTIVAALEILLA Violet Salameh Marraskuisilla Jerusalemin kansainvälisillä oud-festivaaleilla kuultiin muun muassa egyptiläisen musiikin konsertti. [Oud on luutun kaltainen Lähi-idän soitin.] Pääesiintyjä oli Taiseer Elias, Israelin arabi ja Heprealaisen yliopiston kasvatti, joka myös ohjasi ja valitsi ohjelman. Loistavana oud-luutun soittajana hän lumosi yleisönsä lyhyillä, mielikuvituksellisilla ja äärimmäisen taitavilla improvisaatioilla. Muu ohjelmisto edusti tunteellista, paikoin sentimentaalista egyptiläistä laulumusiikkia. Tulkitsijoina olivat muun muassa Umm Kulthum ja Farid al-afrash. Lähes kaikki esiintyjät olivat Israelin arabeja, paitsi laulaja Avi Cohen, joka täyteläisellä äänellään ja oopperamaisen pitkillä linjoillaan osoittautuii todelliseksi sankaritenoriksi. Violet Salamehin käheä, mikrotonaalisilla koristeilla maustettu ääni kuulosti alkuperäiseltä ja ilmaisuvoimaiselta arabimusiikilta. Yhdessä soittaneet instrumentit eivät valitettavasti löytäneet täydellistä balanssia. Perinteiset soittimet, kuten kanun Lähi-idän sitra ja nai Lähi-idän poikkihuilu jäivät melko lailla kuulumattomiin. Oli kuitenkin rohkaisevaa huomata että maan arabiväestössä on niin monta näiden perinteisten soitinten taitajaa. Jerusalem Post online/ury Eppstein 16. marraskuuta 2014 Taiseer Elias on Jerusalemin oud-festivaalin keskeisiä perustajajäseniä. Muusikkona hän on oud-soittaja ja violisti, joka hallitsee niin itä- kuin länsimaisen musiikin. Professorina hän johtaa Jerusalemin Rubin-musiikkiakatemian itämaisen musiikin osastoa ja toimii professorina myös Bar Ilan -yliopistossa. Hänen opetusalueitaan ovat oud, turkkilainen klarinetti, kanun sekä itämainen viulu ja kontrabasso. Hän on Israelin ensimmäisen klassillisen arabimusiikkiorkesterin perustaja, ja häntä pidetään tämän musiikin johtohahmona Israelissa. Eräät amerikkalaiset ja israelilaiset nykysäveltäjät ovat omistaneet hänelle oudille ja orkesterille säveltämiään konserttoja. JEDIDUT

18 YHTEISTYÖTÄ TEKNOLOGIAN ALALLA Loka-marraskuun vaihteessa lähes sata ohjelmoijaa ja sovelluskehittäjää, niin arabeja kuin juutalaisia, työskenteli yhdessä 36 tuntia luodakseen sovelluksia, ohjelmistoja ja pitkälle kehiteltyjä tuotteita Tsofenin järjestämässä Make-a-thon-kilpailussa Nasaretissa. Tsofen-organisaation perustivat Sami Saadi ja Smadar Ivory, arabi-yrittäjä ja hi-tech-nainen. Heidän tavoitteenaan on toimia liikkeelle panevana voimana hi-tech-teollisuuden liittämiseksi osaksi arabiyhteisöjä sekä hi-tech-yrittäjien houkuttelemiseksi niihin. Näin he haluavat luoda teknologisessa ja talousyhteistyössä toimivan yhteiskunnan. Tsofen toimii kahdella tavalla: se tutustuttaa arabiyhteisöjen jäseniä hi-tech-maailmaan järjestämällä kursseja ja etsii johtavien israelilaisten mentorien avulla heille sopivia työpaikkoja. Tsofen tähtää myös hi-tech-keskusten luomiseen ja kehittämiseen arabikaupungeissa ja arabiyhteisöissä. Saadi, toinen Tsofenin perustajista, sanoo olevansa ylpeä voidessaan osaltaan johtaa arabiyhteisöjä suuren muutoksen läpi ja nähdessään kehityksen erityisesti Nasaretissa. Näistä kilpailutapahtumista on tullut jo perinne Nasaretissa, ja ne tarjoavat hienon mahdollisuuden nuorille päästä näkemään teknologiatapahtumia ensimmäistä kertaa. Osallistujat ovat myös uusia lähettiläitä, jotka tekevät hi-techteollisuutta tunnetuksi arabiyhteisöissä. Esimerkiksi v Nasaretissa oli vain muutamia insinöörejä, nyt heitä on yli 500. Lisäksi yli sata lähiseutujen juutalaista käy töissä Nasaretissa. Viime vuosina myös globaalit yhtiöt ovat avanneet kehityskeskuksia Nasaretissa: Amdocs, Broadcom ja Galil Software. Kaupungissa on myös useita arabien yrityshautomoita. Tänä vuonna Make-a-thon-kilpailun voitti ryhmä, joka kehitti ainutlaatuisen käsineen. Käsine muuntaa viittomakielen kirjoitetuksi kieleksi, antaa sanat tietokoneelle tai älypuhelimeen ja jopa lukee ne ääneen. Sen kehittäneessä tiimissä oli viisi nasaretilaista opiskelijaa ja insinööriä. Palkintona oli dollaria sekä kutsu Barcelonassa ensi vuonna järjestettävään mobiilikonferenssiin. Jerusalem Post online/ariel Shapira 3. marraskuuta 2014 Tsofen on vuonna 2008 perustettu, Nasaretissa toimiva yleishyödyllinen organisaatio, jonka visiona on Israelin arabien integrointi maan menestyvään hi-tech- ja start-up-yrityskulttuuriin (ks. Sen perustajat näkivät, että arabit puuttuivat Israelin hi-tech-yrityksistä lähes täysin. Edelleenkin on luonnontieteellisen yliopistokoulutuksen saaneiden arabien vaikea saada niissä koulutustaan vastaavaa työtä. Samalla niissä on kuitenkin pulaa edullisesta työvoimasta, ja alan kehitystyötä viedään halvemman työvoiman maihin Itä-Eurooppaan ja Aasiaan. Yhteiskunnallisesti Tsofenin työllä on merkitystä arabien ja juutalaisten tasa-arvon toteutumisessa Israelin työelämässä, arabiyhteisöjen talouden parantamisessa sekä työpaikkojen luonnissa arabinaisille. 18 JEDIDUT

19 HYMYKELLO Israelissa kehitetty hymykello-sovellus ei lakkaa soimasta ennen kuin hymyilet. Tämä Android-sovellus on israelilaisen Hanan Rofe Haimin lokakuussa julkaisema innovaatio. Herätyskello soi jatkuvasti kunnes hymyilet puhelimeesi. Kun hymyilet, se ottaa automaattisesti kuvan hymystäsi ja tallentaa sen. Voit myöhemmin päättää lähetätkö sen ystävillesi. Hymykellossa voi myös valita sen, mitä haluaa aamulla ensimmäiseksi kuunnella ja nähdä. Sovellus perustuu kasvojentunnistusteknologiaan. Jos et hymyile kunnolla, se kysyy, miksi ilmeesi on niin vakava. Hymyä pitää silloin hieman leventää. Yksi tunnettu puute sovelluksella on: partasuun hymyä se ei aina tunnista kunnolla. Ilmeisesti on hyvä idea nousta aamulla hymyillen sen sijaan että murjottaisi ensimmäiseen kahvikupilliseen asti. Sovelluksen voi ostaa verkosta Android-puhelimeen. Se löytyy helposti hakusanoilla smile clock. Jerusalem Post online/gil Tannenbaum Jewish Business News 10. marraskuuta 2014 ISRAEL VUONNA 5775 Esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien sarja syksystä 2014 kevääseen 2015 Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 12, Fabianinkatu 33, 3. krs. Kevätkauden 2015 ohjelma ti klo ti klo ti klo Israel matkailumaana pyhiinvaelluksista high tech -konferensseihin matkaopas Pentti Holi Israel ja EU jännitteitä ja yhteistyötä entinen europarlamentaarikko Sari Essayah Juutalainen urheilu Maccabi Maailmanliiton presidentti Leo-Dan Bensky Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa! Järjestäjänä Helsingin Suomi-Israel Yhdistys ry Lisätietoja Anna Muukkonen, JEDIDUT

20 ISRAELILAINEN KIRJAILIJA VOITTI MERKITTÄVÄN PALKINNON Zeruya Shalev on toinen hepreaksi kirjoittava kirjailija, joka on saanut ranskalaisen Prix Femina Étranger -palkinnon. Hänen voittoisa romaaninsa The Remains of Life on julkaistu monella kielellä. Amoz Oz voitti saman palkinnon romaanillaan Musta laatikko vuonna Mainittu palkinto myönnetään ulkomaisille kirjailijoille. Shalevin romaani The Remains of Life kertoo ihmissuhteista Israelissa usean sukupolven ajalta, ja sen julkaisi Keter Books vuonna Prix Femina on Ranskan ja Euroopan merkittävimpiä ulkomaiselle kirjallisuudelle myönnettäviä tunnustuksia. Se syntyi vuonna 1904 vastineeksi Prix Goncourtille, jota ei tuolloin myönnetty naisille. Prix Feminan palkintolautakunnassa on vain naisia, mutta palkinto voidaan myöntää myös miehille. Jotkut voittajista ovat saaneet myöhemmin myös kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Nyt palkittu kirja on Shalevin viides romaani. Palkintoseremonian yhteydessä hän kertoi: Kun kirjoitan, yritän olla ajattelematta sitä, miten kirja otetaan vastaan. Kun romaanini on julkaistu, reaktiot aina hämmästyttävät minua. Ynetnews/Elad Zeret 4. marraskuuta 2014 Vuonna 1959 syntynyt Zeruya Shalev kuuluu hyvin kirjalliseen sukuun: setä Jitzhak Shalev, serkku Meir Shalev ja appi Aharon Megged ovat myös tunnettuja kirjailijoita ja runoilijoita. Hänen teoksiaan on käännetty 21 kielelle, ja ne ovat voittaneet useita kansainvälisiä palkintoja. Suomeksi niitä ei tiettävästi ole ilmestynyt. Hänen romaaniinsa Love Life perustuva saksalais-israelilainen elokuva on voittanut useita elokuva-alan palkintoja. Vuonna 2004 Shalev loukkaantui itsemurhapommittajan räjäyttäessä bussin, jonka kohdalla hän oli palaamassa kotiin vietyään lapsensa lastentarhaan. Israelin kirjallisuudesta oli Jedidutissa pitkähkö esittely vuosina 2012 ja Sen sijaan lukija tietää ehkä vähemmän Suomen kirjallisuudesta Israelissa. Rami Saari on suomalais-israelilainen kielitieteilijä ja runoilija, joka on ansioitunut muun muassa romaanikirjallisuuden ja runouden kääntämisessä hepreaksi. Työstään hän on saanut huomattavia tunnustuksia, muun muassa Heprean kielen akatemian palkinnon (2010) sekä Valtion kääntäjäpalkinnon (2010). Wikipediasta näkyy, että Saari on kääntänyt varsin edustavan valikoiman suomalaista kirjallisuutta Juhani Ahon Juhasta Sofi Oksasen Puhdistukseen. Erityisesti hän on kääntänyt naiskirjailijoiden ja -runoilijoiden tuotantoa. 20 JEDIDUT