pentagrammi 2012 NUMERO 1

Transkriptio

1 pentagrammi Lectorium Rosicrucianum Ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden Orfeuksen mysteerit Orfeus ja Euridike Orfiset mysteerit Näytelmä mahdottomasta rakkaudesta Orfiset mysteerit ja seireenit Kun tuli ilta Filippuksen evankeliumi Kylvö ja sadonkorjuu (R)evoluutio NUMERO 1

2 Lectorium Rosicrucianumin, Kultaisen Ruusuristin Kansainvälisen Koulun Aikakauslehti Pentagrammi -lehden tarkoituksena on kiinnittää lukijoiden huomio uuteen aikaan, joka nyt on ihmiskunnan kehityksessä koittanut. Pentagrammi on kaikkina aikoina ollut uudestisyntyneen ihmisen, uuden ihmisen symboli. Se on myös symboli kaikkeudesta ja sen ikuisesta syntymisestä, jossa toteutuu jumalallinen suunnitelma. Symbolilla on arvonsa kuitenkin vain silloin kun se rohkaisee toteuttamiseen. Ihminen, joka toteuttaa Pentagrammia mikrokosmoksessaan, omassa pienoismaailmassaan, on transfigurismin polulla. Pentagrammi kutsuu lukijaa toteuttamaan itsessään tämän henkisen vallankumouksen. Yhteystiedot Lectorium Rosicrucianum PL Jyväskylä sähköposti: kotisivu: pankkiyhteys: hsop

3 pentagrammi 13. vuosikerta numero Pentagrammissa kerrotaan Valosta, jota ihmiskunnalle on aina annettu lahjaksi. Käsillä oleva numero ei tee poikkeusta. Jan van Rijckenborgh näyttää ensimmäisessä artikkelissa, kuinka Valo, jota Orfeuksen seitsenkielisen lyyran taivaallinen musiikki symboloi, aikaansai noin vuotta sitten tuhansien henkiinheräämisen Vähä-Aasiassa. Artikkeleissa Filippuksen evankeliumi, Kylvö ja sadonkorjuu sekä Ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden teemme aikamatkan eri filosofioihin. Sukellamme syvälle tietoisuutemme menneisyyteen Lokin (Lusiferin) kanssa, joka sammutti valon idun ihmisessä, Baldrissa. Päädymme näin oivalluksen tielle, jolla todellinen ihminen voi ylösnousta Feeniks-linnun tavoin. Kerromme Orfeuksesta myös toisessa artikkelissa, tällä kertaa hänen mahdottomasta rakkaudestaan Euridikeen ja siitä tehdystä oopperasta. Musiikki pystyy välittämään jumalallisen tulen kipinöitä, ja Orfeuksen lyyra toden totta liittää maan Dionysoksen hengenhurmion sfäärien korkeampiin energioihin. Näin se vaikuttaa vielä tänä päivänä, mutta Euridike, ihmissielu, ei vielä ole riittävän tietoinen Pentagrammin päätösartikkelina on säteilyasiantuntija Dieter Broersin katsaus lähitulevaisuuteen, alkaneeseen vuoteen Hänen sanomansa kuuluu: jos nostamme värähtelyämme elämänasenteellamme, voimme kohdata maata odottavat suuret muutokset luottavaisin mielin. sisällys orgioita vai hengen hurmiota orfiset mysteerit 2 Filippuksen evankeliumi kun tuli ilta 8 kylvö ja sadonkorjuu 10 uskonto ja filosofia nyky-yhteiskunnassa ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden 14 orfeus ja euridike näytelmä mahdottomasta rakkaudesta 20 orfiset mysteerit ja seireenit 26 edda ragnarök vanhan maailman tuho 31 kirjakatsaus: miksi ihmiskunta on evoluutiohypyn edessä (r)evoluutio Kansikuva: Eteläranskalainen taiteilija Mona Roussette kuvaa Feeniksin, uudestisyntyneen sieluihmisen, uuden tietoisuuden maailmaa hohtavin värein. L oiseau Phénix. Mona Roussette, Bergerac, Ranska. de mysteriën van orpheus 1 1

4 ORGIOITA VAI HENGEN HURMIOTA orfiset mysteerit J. van Rijckenborgh Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa on menneen kesän aikana esitetty Cristoph Willipald von Glückin oopperaa Orfeus ja Euridike. Vuonna 1776 säveltäjä uppoutui mytologiaan ja muokkasi upein sävelkuluin tarua Orfeuksesta, laulajasta, joka sai taianomaisella äänellään ja lyyrallaan jopa kivet liikkumaan. Pentagrammin toimitus esittelee parissa artikkelissa tämän muinaisilta esikreikkalaisilta ajoilta peräisin olevan henkisen näytelmän taustoja. Vanhoista opetetuista Orfeusta koskevista käsityksistä on hyödyllistä vapautua, vaikka ne pitäisivät paikkansa. Tämä sen vuoksi että olemme tottuneet tekemään täysin vääriä johtopäätelmiä opitusta. Meillä on todennäköisesti vaikeuksia kunnioittaa Orfeus- ja Dionysos-ihmeitä, joihin luetaan mm. orgiat. Orgioilla on paha kaiku, ja on totta, että ne muuttuivat myöhemmin, turmeltuneessa Rooman valtakunnassa, viininhöyryisiksi pinnallisiksi rietasteluiksi Orfeuksen ja Dionysoksen mysteerien varjolla. Alkuperäisissä orgioissa vietettiin mysteerirituaaleja. Dionysoksen ja Orfeuksen kerrotaan suuresti kunnioittaneen viinimaljaa. Näiden kahden mystisen hahmon väitetään hullaannuttaneen etenkin naisväkeä. Dionysoksen vaikutus oli ilmakehällistä värähtelyä. Kun värähtely pyyhkäisi jotakin seutua, sille herkät naiset jättivät kotinsa, puolisonsa ja lapsensa kokoontuakseen jumalansa luo. Heidän väitetään heittäytyneen orgioihin hysteerisinä ja viiniä nauttineina. Tarina kertoo: Kesken kotiaskareiden viiniköynnökset alkoivat yhtäkkiä kiemurtaa kangaspuiden ympärille, katosta pisaroi maitoa ja hunajaa. Naiset tarttuivat johonkuhun lapsistaan, repivät tämän kappaleiksi ja menivät vuoren sisään, jossa he antautuivat jumalalliseen hurmioon mainadien kanssa. Epidemian kaltainen hulluus valtasi ihmiset ja vei heidät tahdottomina mukaansa. Se katkaisi kaikki siteet ja sai ihmiset elämään estottomasti. Eräs toinen tarina kertoo: Eräässä paikassa kolme sisarusta jätti hurmion vallassa kotinsa ja ahmaisi imeväiset vauvansa. Kirjallisuudessa meille kerrotaan sen olleen kuin painajaisunta, jossa jumala pakotti ihmiset yhä mielipuolisempaan hulluuteen. Dionysos, Orfeusta inspiroinut jumala ja kantharos (juoma-astia). Taustalla nymfi tai mainadi. Fresko Herculaneumissa, 1. vuosisata jaa. Napoli, kansallismuseo, kuva Luciano Pedicini. 2 pentagrammi 1/2012

5 Jan van Rijckenborgh ja Catharose de Petri lukeutuivat Kultaisen Ruusuristin Hengenkoulun perustajiin, jotka selvittivät oppilailleen vapautuspolkua monin eri tavoin eläen sen käytäntöönpanon esimerkkeinä. He hyödynsivät monia universaalien opetusten alkuperäistekstejä. orfiset mysteerit 3

6 Kuva oopperasta Orfeus ja Euridike. C.W. von Glück, heinäkuu 2011, Paleis Soestdijk, Alankomaat kuva Leo van Velzen. Hän oli suuri metsästäjä, joka raahasi häntä palvovia naisia mukanaan kuin metsästyskoiria. Kukapa ei olisi kuullut näistä bakkanaaleista? Dionyysisen hulluuden mukaansa tempaamat naiset raivosivat kuin raatelevat pedot. Mitä meidän pitäisi ajatella kaikesta, mitä meille on opetettu ja asiaa ymmärtämättä esitetty satuina ja taruina? Mikä heijastui niin pirullisesti Rooman dekadensseihin? Eikö sitten nykyajan alkoholisti palvo Bacchusta? Muinaisten legendojen ja tarujen tapahtumat esitetään ikään kuin ne olisivat tosiasioita, ja näin dialektista karkeutta ja synnillisyyttä saadaan korostettua. Onko näitä viiniltä ja haureudelta haiskahtavia mysteerejä mahdoton riisua hunnuistaan ja hyödyntää niitä kutsuna uuteen elämään? Se on täysin mahdollista, koska niiden jumalallinen sanoma on niin selvä, että lapsikin voi sen ymmärtää. Esitämme asioiden selkeän rakenteen. Orfiset mysteerit ovat peräisin esihistorialliselta ja tarunhohtoiselta ajalta. Niiden voidaan sanoa alkaneen noin vuotta sitten. Tämä on syytä pitää mielessä, kun tutkitaan puhtaasti kristosentrisiä ajatuksia kymmenisentuhatta vuotta eaa. Orfeus vertautuu kaikkiin suuriin uskonnonopettajiin. Hän välitti yhteenvedon universaaleista mysteereistä kirjoittamatta itse mitään ylös. Hänen rinnallaan esiintyi Dionysos, myrskyisä hengenajaja. Häntä tutkiva voi todeta täysin järkiperäisesti, että Dionysos edustaa Pyhän Hengen toimintaa, joka pyyhkäisee maan yli kuin myrskytuuli herättäen dialektisia ihmisiä kaikkialla, missä se vain onnistui, ajaen heidät ekstaasiin, orgioihin. Kun Kristuksen opetuslapset kokivat helluntaijuhlan, monet väittivät heidän olleen juopuneet makeasta viinistä. Ekstaasi, 4 pentagrammi 1/2012

7 Vanhoissa teksteissä kuvataan ihmisten reaktiota pyhään kosketukseen, jonka valtavuus pelästytti ulkopuolisia taivaallinen ilo, jonka universaalin hengen kosketus aiheuttaa, sekä siitä seuraavat teot ovat tavallisesta maisesta ihmisestä niin epäloogisia ja absurdeja, että he kuvaavat näitä ihmisiä hulluiksi. Vanhoissa teksteissä kuvataan ihmisten reaktiota pyhään kosketukseen. Se oli niin valtava, että ulkopuoliset pelästyivät sitä. Ajan myötä ihmisen roturuumis kiteytyi ja ihmiselämän todellisuus kivettyi yhä enemmän. Kovettuminen ulottui fyysisen ruumiin lisäksi myös persoonallisuuden toisiin ruumiisiin, persoonallisuuden piirteisiin, koko elinpiiriin ja käyttäytymiseen. Kiteytymisen lisäksi kaikki elintoiminnat hidastuivat. Vähä vähältä ihmisen reaktiokyky heikkeni, ja jos toteamme, että heikentyminen eteni samaa tahtia tietoisuuden kapseloitumisen kanssa, voimme ymmärtää, että hengen kosketus vuotta sitten, 2000 vuotta sitten ja vielä 700 vuotta sitten oli huomattavasti dynaamisempaa ja reaktiotäyteisempää kuin meidän aikanamme. Seitsemänsataa vuotta sitten sadoittain ihmisiä saapui kataarien huomaan ja liittyi enduraan havaittuaan ja koettuaan Hengen kosketuksen. Kaksituhatta vuotta sitten tuhansittain ihmisiä liittyi Pyhään Henkeen Kristuksen opetuslasten kutsusta ja antoi kastaa itsensä. Tämä kaste ei kuitenkaan ollut ulkoinen rituaaliteko, koska sen aikana värähtelyt koettiin ja niihin reagoitiin henkilökohtaisesti. UNIVERSAALI POLTTOPISTE vuotta sitten Orfeuksen ja Dionysoksen mysteerit pystyivät ymmärrettävästi herättämään vielä suurempia ihmisjoukkoja uuteen elämään, kysymyksessä oli voimakas joukkoreaktio. Se sai niin valtavat mittasuhteet, että tapahtunutta ymmärtämättömät jälkijoukot ovat kuvanneet sen olleen järisyttävää. Heidän välittämänsä tarut ovat säilyneet tähän päivään saakka. Tuhansia vuosia sitten aivan koko Vähä-Aasia oli universaalin kosketuksen yhtenäinen polttopiste. Alueen kansat saivat nauttia sen armosta. Egypti, Kaanaa, Syyria, Persia ja Balkanin eteläosat olivat universaalin veljeskunnan pyhien mysteerien sadonkorjuupelto. Noiden aikojen sato käsitti kymmenisentuhatta vapautunutta sielua. Tällä arjalaisuuden merkittävällä ajalla mysteerit näyttivät ulkoisesti tarkastellen ikään kuin syrjäyttävän toisensa. Mitä tapahtuikaan muinaisessa Kreikassa! Tosiasiassa kaikille ihmisille tarjottiin tilaisuus saavuttaa vapautuminen. Kysymyksessä oli viimeinen suuri mahdollisuus koskettaa arjalaista ihmiskuntaa ja korjata viimeinen suuri sato, ennen roturuumiin liiallista kiteytymistä ja sen aiheuttamaa satojen pienenemistä. Kuka nykyihminen ymmärtäisi ja näkisi Hengen? Kenellä olisi riittävästi tietoisuutta orfiset mysteerit 5

8 Käsitteet danaidien seula ja Sisyfoksen työ ovat peräisin Orfeus-mysteerien kuvakielestä ja valmiutta reagoidakseen spontaanisti? Muinaisaikojen tuhannet ja seitsemänsadan vuoden takaiset sadat ovat kutistuneet parhaimmillaankin kymmeniksi. Sen eteen, että yksi ainoa ihmissielu avautuisi riittävästi Valolle, täytyy nykyisin kamppailla todella lujasti. Onnistuessaan veljet ja sisaret polvistuvat kiittämään tästä yhdestä pelastetusta sielusta. He ovat yhtä kiitollisia kuin orfilaiset hierofantit kymmenistä tuhansista. Dionysoksen palvontaan liittyvä viini symboloi Pyhän Hengen toimintaa ja on verrattavissa pyhän ehtoollisen viiniin. Kun viiniköynnökset kietoutuivat naisten kangaspuiden ympärille, katon viinitertuista tihkui viiniä kuin maitoa ja hunajaa. Tämä tarkoittaa, että Hengen kosketus oli niin voimakas, etteivät ihmiset pystyneet jatkamaan arkielämäänsä, vaan heidän oli pakko reagoida spontaanisti. Muinaisina aikoina lukemattomat ihmiset reagoivat Dionysoksen myrskyisiin voima-aaltoihin. He tiesivät ja ymmärsivät, koska he olivat saaneet Orfeuksen opetusta, joiden kerrotaan olleen lauluja ja runoja, joita Orfeus lauloi ja esitti seitsenkielisen lyyransa säestyksellä. Tämä soitin on tahdon ja joogan poikien maaginen, vapauttava instrumentti, jumalallisen ihmisen seitsenkertainen kyky. Orfeus esitti laulunsa lyyran säestyksellä. Aikamme dialektinen, ymmärtämätön tutkija pitää niitä todennäköisesti pessimistisinä. Orfeuksen väitettiin olleen erittäin synkkä opettaja. Asiaa voidaan tarkastella kuitenkin myös toiselta kannalta. Mitä Orfeus sanoi? Hänen mukaansa ihminen on syntinen ja onneton, koska hänen luontonsa on kaksijakoinen. Tämän mekin tiedämme. Orfeuksen mukaan oli turhaa kaivata autuasta eloa tuonpuoleisuudessa. Lainaamme hänen toivettaan: päästä irti kierrosta ja hengittää uudelleen kurjuuden jälkeen. Tiedämme tarkalleen, mitä hän tarkoitti. Orfeus opetti elämän olevan turmiollista kiertokulkua, jonka vanki ihminen on. Ja tässä vankilassa ihminen siirtyy suuttumuksesta mielipahaan ja synnistä toiseen. Orfeus käsittelee opetuksissaan luonnon syntiä ja kurjuutta, mutta hän saarnasi myös sen ylittävästä vapautumisesta. Vapautuminen on keskeisessä asemassa. Ajankohtaistaakseen ja mahdollistaakseen vapautumisen Orfeus selitti kirjaimellisesti kaiken, mikä koski dialektisten rajoitusten maailmaa. Danaidien seula ja Sisyfoksen työ ovat peräisin orfisten mysteerien kuvakielestä. Lukija saattaa tuntea kertomukset danaideista ja Sisyfoksesta. Danaidit olivat alkuperäisestä valtakunnasta poistettuja synnintekijöitä, jotka tuomittiin keskeytyksettömään vedenkantoon pohjattomalla seulalla. Ankaran elämänjanon kiusaamina danaidit tekivät tätä toivotonta työtä. Astia ei täyttynyt koskaan, milloinkaan he eivät saaneet vilvoittaa 6 pentagrammi 1/2012

9 janoisia huuliaan raikkaalla vedellä. Sisyfos tuomittiin ikiajoiksi pyörittämään jättiläismäistä kiveä ylös mäkeä. Aina kun hän pääsi mäen päälle, kivi vierähti uudelleen alas. Mitä näillä tarinoilla halutaan sanoa, lienee sanomatta selvää. Puhuessamme noususta, kukoistuksesta ja tuhoutumisesta olemme mahdollisesti ylioptimistisia. Orfeuksen tarkastelutapa on todennäköisesti oikeampi, sillä sen mukaan tässä maailmassa loppuun suoritettu on aina tuhoutumista. Koko elämämme todistaa tästä. Paikoissa ja rakennuksissa, joissa Orfeuksen opetuksia tutkittiin, danaidit ja heidän seulansa, Sisyfos ja hänen kivensä kuvattiin muutamalla suoralla viivalla. Voidaan sanoa, että näillä kahdella pelkistetyllä vertauskuvalla koko dialektiikka onnistuttiin kuvailemaan perinpohjaisesti jo vuotta sitten. Todella pessimististä, mutta vain tätä luontoa koskevilta osiltaan! Tärkeintä oli vapautuminen, kierrosta irtautuminen. Miten se tapahtui? Ensimmäiseksi piti vapauttaa jumalallinen kipinä, joka oli jäänteenä langenneessa mikrokosmoksessa. Toiseksi oppilaan tuli kulkea orphicos bios-tie, luonnon itsen kuolettamisen tie, jonka jälkeen orfisten mysteerien oppilaat omaksuivat poikkeuksellisen elämänasenteen ja kulkivat tietään hiljaisina. He poikkesivat luonnollisesti lähes kaikilta osin totutusta elämänmoraalista. Kolmanneksi oppilas kulki ns. rituaalista tietä, mikä tarkoittaa järjestelmän koskettamista, hajottamista ja kohottamista Pyhään Henkeen, Pyhän Hengen avulla. Tämä rituaalinen tie on Dionysoksen tie, jolla hengen myrskytuuli puhaltaa oppilaan laulaessa vapautuslauluaan: Olin maan ja tähtitaivaan lapsi, mutta alun perin olen taivaasta. Totisesti, sinä sen tiedät! Pyhää toimintaa, opetuksia ja uutta elämäntapaa noudattavasta polun kulkemisesta seurasi vapautuminen kurjuuden kahleista. Tällä tavalla luonnon pessimismi vaihtui pyhiinvaeltajien säkenöivään innostukseen ja kylläisyyteen. Hengen viini oli kyllästänyt heidät. He tanssivat kuin bakkanaaleissa, mutta niin tekivät muinoin kaikki pyhimykset ja vapautuneet. Tätä kuvaillaan myös Psalmeissa. He tanssivat vapautustanssiaan monadien, uusien sielujen ja vapautuneiden ja uudestisyntyneiden henkien, kanssa. He lauloivat Orfeuksen seitsenkielisen lyyran säestyksellä: Terve teille kärsineille, tätä ette vielä koskaan ole kokeneet. Ihmisestä tuli Jumala. µ orfiset mysteerit 7

10 kun tuli ilta Myllynkiveä pyörittävä aasi kulki sata mailia. Kun se päästettiin vapaaksi, se jäi paikoilleen. Vaikka jotkut ihmiset kulkevat paljon, he eivät päädy mihinkään. Illan koittaessa he eivät ole nähneet kaupunkia, kylää, luomakuntaa, luontoa, voimaa eivätkä enkeliä. Aivan turhaan nämä raukat ovat vaivaa nähneet. (jae 52) Tämän otteen Filippuksen evankeliumista voidaan tulkita tarkoittavan sitä, että me nykyihmiset juoksemme ympyrää kertomuksen aasin tavoin. Jauhamme viljaa ammatissamme, sukumme parissa ja yhteiskunnassa hyvin vaivalloisesti, ainaisesta kiireestä kärsien. Illan koittaessa ja aktiivisen toimintamme loppuessa emme ole ehtineet nähdä mitään. Emme ole tunnistaneet olennaisia asioita ihmistenvälisissä suhteissa (ei kaupunkia, kylää) emmekä luonnossa: eläinten, kasvien ja luonnonvoimien ydinolemus on jäänyt huomaamatta. Emme ole tietoisesti kokeneet yliaistillisten maailmojen kollektiivisia hyviä ja pahoja energioita emmekä vapautuneet niistä. Aivan turhaan nämä raukat ovat vaivaa nähneet. Filippuksen evankeliumi on kirjoitettu lähes 2000 vuotta sitten, mutta siitä voi tunnistaa nykyihmisen tilan. Ikään kuin evankeliumi olisi löytynyt meidän aikanamme vain muistuttamaan tilanteestamme. Evankeliumi selvittää tilannettamme ja näyttää mahdollisuuden suoranaisen välttämättömyyden noudattaa elämäntapaa, jolla kirjoittaja vie meidät todelliseen määränpäähämme. Evankeliumi nimittäin kuvaa myös uudenlaista tilaa ja sen saavuttamista. Ne, jotka perivät kuolleet, ovat itsekin kuolleita ja perivät kuolleita. Ne, jotka perivät elävän, elävät ja saavat periä sekä elävät että kuolleet. (jae 3) Niin kauan kuin juoksemme aasin tavoin ympyrää ja märehdimme turhaan ongelmiamme, myös meidät syödään yhä uudelleen. Koemme pelkkää kuolemaa, vaikka elämme fyysisesti, ja sen perusteella olemme kuitenkin kuolleita. On vain yksi tapa periä elävä : tiedostamaton henkikipinä, henkiydin, tarvitsee oikeaa ravintoa ja tilaa kasvaakseen. Kun henkikipinä saadaan kehittymään henkisellä tiellä Filippuksen evankeliumin yksityiskohtaisesti kuvaamalla tavalla, perimme elävän, elämän katoamattomuudessa sekä myös kuoleman. Ikuisuudesta elävälle kaikki, myös kuollut, saa mielekkyytensä ja palvelee häntä. Evankeliumin sanojen mukaan jokainen ihminen on helmi, joka ei ole menettänyt arvoaan, vaikkei se vielä olisi saavuttanut täydellistä loistoaan. Helmeä (katoamatonta ydintä) ei aleta halveksia, vaikka se viskattaisiin mutaan (yhteiskunnan ja yksilön kaoottisuuteen), eikä siitä tule arvokkaampi, vaikka se voideltaisiin balsamilla (kiedottaisiin harhoihin). Se on omistajalleen aina yhtä arvokas. Samoin Jumalan lapset, missä he sitten ovatkin (harhojen mudassa), ovat arvokkaita Isälleen. (jae 48) Vain hän itse voi vapauttaa itsensä loasta ja väärästä balsamoinnista. Siten helmi, katoamaton olemuksemme, palautuu täydelliseen loistoonsa. Filippuksen evankeliumissaan käyttämä kuvakieli ja sen tapahtumat tuovat 8 pentagrammi 1/2012

11 FILIPPUKSEN EVANKELIUMI katoamattoman maailman lähellemme ja välittävät katoamattomia totuuksia elämästämme ja ytimestämme. Nämä kuvat, vertaukset ja symbolit ymmärtävä palkitaan yllättävillä oivalluksilla. µ Kirjallisuutta: Nag Hammadin kätketty viisaus. WSOY. Fresko kuvaa herkästi rukoilijoiden omistautuneisuutta ja sielunjanoa. Ensimmäiset kristityt, jotka 200-luvulla etsivät pakopaikkoja (ja hautoja!) vihamielisen Rooman maanalaisista käytävistä, pitivät Kristusta ihmisten paimenena. Vastaavasti hermeetikot pitivät Hermestä Pymanderina, mikä tarkoittaa samaa. Priscilla-katakombin fresko Roomassa, n jaa.. kun tuli ilta 9

12 kylvö ja sadonkorjuu Itse kukin elättelee toiveita onnellisesta tulevaisuudesta. Opiskelija uneksii loistavasta urasta, huippu-urheilija kultamitalista, näyttelijä myrskyisistä suosionosoituksista. Todellisuus voi olla kuitenkin toisenlainen, jopa painajaismainen. Epäilyä, vastarintaa, katkeruutta, toisinaan suurta hämmästystä, kun tulokset eivät vastaakaan odotuksia. 10 pentagrammi 1/2012

13 Ihmiset sanovat, että joku on syntynyt onnellisten tai onnettomien tähtien alla. Olisi ehkä osuvampaa sanoa onnellisten ja onnettomien tähtien alla, mutta muilta osin kielikuva lienee jokseenkin realistinen, koska syntymän tähtikartta ei ole niin sattumanvarainen kuin monet kuvittelevat. Eri inkarnaatioiden aikana suoritetut teot sekä nykyisen elämämme sato piirtävät magneettisia pisteitä ja voimalinjoja mikrokosmoksemme taivaankannelle, jotka sanotaan myös auriseksi olennoksi. Jokaisen mikrokosmisen asukkaan taivaankansi sisältää hankitusta sielunlaadusta todistavan kirkkaan puolen lisäksi epätoivotun ja torjutun pimeän puolen. Paketissa on sekä kannustimia että jarruja, hyvää ja pahaa. Kokonaistaakka merkitsee yksilölle ennalta määräytymistä. Eri olosuhteissa persoonallisuus käyttää sisäisiä lahjojaan näennäisen sokeasti edistymiseen, toisaalta hänen on yritettävä neutraloida ja parantaa perityt tai itse hankitut tahrat ja ruhjeet. Tässä ei ole mitään outoa ihmisen olemassaolontila on kuin magneetti, joka vetää puoleensa ja torjuu ympäristön vaikutuksia hänen lipikansa halujen ja kunnianhimojen mukaan. Tähän saakka kaikki vaikuttaa suhteellisen yksinkertaiselta, mutta tässä ei ole vielä kaikki. Ihminen pitää itseään tavallisesti erillisenä yksilönä, mutta olemme kuin läpinäkyvillä langoilla tiukasti kiinni toisissamme samaan tapaan kuin aurinkokunta muodostaa erillisen järjestelmän, vaikka kuuluu maailmankaikkeuteen. Yksilö ottaa joka ainoan askelensa todellisuudessa ihmiskunnan hyväksi tai sitä vastaan, eteen- tai taaksepäin. Todellisuudessa ei ole kuin yksi ihminen: Ihminen. Me kaikki olemme lähtöisin tästä Ihmisestä, persoonallisuutemme ja sen fyysinen olemus, ilmaisutapamme, vastaavasti kuin sanat ovat kielen ilmaisumuotoja. Keskinäisistä siteistä johtuen kokoamme persoonallisen sadon lisäksi ryhmän ja jopa koko maailman vaikutuksia. Sen vuoksi niin yksilöt kuin kokonaiset kansat kulkevat omia, toisinaan hyvin dramaattisiakin teitä, joiden syitä ei voi suoraan johtaa historian kulusta tai ajankohtaisesta tilanteesta. On ilmeistä, että järkkynyt tasapaino on palautettava keinolla millä hyvänsä, velka lankeaa maksettavaksi, ansioista tulee saada palkkio. Kuka siitä päättää? Mikä jumala tai demoni lähettää minulle karhukirjeen, vaikka en ole allekirjoittanut velkasopimusta? Tämäkö on sitä ylistettyä rakkautta ja oikeudenmukaisuutta? Törmäämme iäisyyskysymykseen kärsimysten tarkoituksesta. Sellaista jumalaa ei ole olemassakaan, joka kirjaisi toimiemme plussia ja miinuksia ja määräisi sitten oikean rangaistuksen tai palkkion, sillä tase on selvillä joka ainoa sekunti. Yli-inhimillinen, ylevä energia pitää jokaisen ihmisen ulottuvilla ylielektronista, magneettista, parantavaa lääkeannostelijaa ja ojentaa siitä sopivan kylvö ja sadonkorjuu 11

14 Uusi elämänasenne ei ole yksisuuntaista liikennettä annoksen tervehdyttävää terapiaa. Olemmeko sairaita? Kyllä, Ihmisen ja ihmisen, puheiden ja sanan, lähteen ja elävän ilmennyksen välillä on usein liian leveä juopa. Olemme aikojen myötä vajonneet yhä syvemmälle ulkonaisuuksiin, sanahelinään ja aineeseen ja loitonneet yhä kauemmas alkuperästämme, elämänlähteestä. Ainoastaan elämänlähteessä vallitsee tasapaino, ja siitä pulppuava virta ei voi jäädä seuraamaan sivusta ihmisen toiminnan alamäkeä. Sillä on kuitenkin ongelma: ihmisen vapaa tahto. Rakkaus ei saa puuttua asioihin, mutta voi ohjata ja korjata niitä virtana. Siksi on tapana sanoa, että kohtalo on parasta, mitä osaksemme voi koitua. Syvällinen toteamus, mutta kun on jo venytty yli omien rahkeiden, sitä on joskus vaikea hyväksyä! Alkuperäinen ihminen on vapaa olento, koska hän on Jumalan kuva ja hänen kaltaisensa. Hänellä on täysi vapaus reagoida tähän tarjoukseen. Hän voi taistella sitä vastaan, ja silloin se muuttuu kohtaloksi; hän voi tyytyä siihen ja tehdä mitä parhaimmaksi näkee, ja silloin hän vain tottuu osaansa. Kypsempi sielu ymmärtää elämäntiensä, hyväksyy sen tehtäväkseen ja tekee läpimurron seuraavalle spiraalille, todelliseen ihmiskehitykseen. Ihminen voi hyödyntää lahjojaan tai pyrkiä hautaamaan ne, mutta niiden hautaaminen ei tuo kuin hetken helpotuksen, koska kova pähkinä putkahtaa yllättäen jossakin muodossa esiin niin kauan, kunnes se on rikottu. Antiikin Kreikassa oli joka tilanteeseen pari jumalaa tai jumalatarta. Ihmiskohtalon ohjaaminen kuului Nemesikselle, jumalattarelle, jolla oli side silmillä ja vaaka kädessä. Roomalaisilla sama jumalatar oli rouva Justitia. Justitia tarkoittaa oikeudenmukaisuutta: Dura lex, sed lex. (Laki on kova, mutta se on laki!) Kansa pukee saman ajatuksen sananlaskuksi Mitä kylvät, sitä myös niität. Miten reagoimmekin kohtaloomme, valinnoillamme on aina seurauksia. Voimme alkaa noudattaa täysin uudenlaista elämänasennetta, mutta se ei ole yksisuuntaista liikennettä, sillä siihen sisältyvät suhtautumisemme elämään ja elämän suhtautuminen meihin. Arpaamme, kohtaloamme, emme saa arpapelillä, sillä olemme itse kasanneet tietämme tukkivat kivikasat, kaivaneet kuopat, niin yksilöinä kuin kollektiiveina. Vaikka kaikki vaikuttaisi näköalattomalta, meidän täytyy tasoittaa tie itsemme ja toisten hyväksi, ja siihen kykenemme. Vastustamisen, kärsivänä tuhoutumisen ja aktiivisen hyväksymisen lisäksi on olemassa neljäs tapa reagoida kohtaloon. Koska ikuisuuden olemus on tasapaino, harmonia, oikeudenmukaisuus ja rakkaus, voimme vedota rakkauteen tasapainon järkkyessä ja oikeudenmukaisuuden syyttäessä meitä. Voimme 12 pentagrammi 1/2012

15 toimia näin samassa määrin kuin olemme rakkaus, ilmaiseksi emme saa mitään. Ymmärryksen, oivalluksen ja armahduksen puhjetessa kukkaan olemuksessamme maailman hyvyys ja pahuus raukeavat. Kädenojennuksen hyväksyminen nostaa ihmisen todellisuuteen, jossa ei ole palkintokorokkeita. Tämä todellisuus on äärettömästi korkeampi ja syvällisempi kuin suurteot, joihin ihminen oli milloinkaan kuvitellut pystyvänsä. Omakuva on muuttunut yllättävällä tavalla, on löytynyt paikka kokonaisuudessa velan ja velanmaksun, oman kunnianhimon ja menestyksen ulkopuolelta. Uutta velkataakkaa ei kerry, ansioita ei enää tavoitella, on valppautta huomata tuhon ja nousun merkit sisällä ja ulkopuolella. Jokaisen kuihtuneen kukan tilalle avautuu uusi nuppu niin suuressa kuin pienessäkin maailmassa. Rakkauden valtava kannustava voima merkitsee jatkuvaa uudistumista pitkällä kotimatkallamme, joka jatkuu, kunnes kaikki aikaan syövytetty on ikuisuutta. µ kylvö ja sadonkorjuu 13

16 ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden Kun uskonnon vaikutus yhteiskuntaan heikkeni, kiinnostus filosofiaan kasvoi. Kun Jumala oli työnnetty taka-alalle, filosofian haluttiin antavan vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Todellinen, täysiarvoinen elämänfilosofia pystyy tarjoamaan vastauksia ja herättää sen vuoksi suuria odotuksia. Aiemmin elämänkysymyksiin etsittiin ratkaisuja pääasiassa teologiasta filosofian ollessa korkeintaan teologian aputiede, joka valmisti uskovaista ilmoitettujen totuuksien ymmärtämiseen. Filosofian opiskelu rajattiin sen nojalla pappien yksinoikeudeksi. Valistusajalla filosofia vapautui tästä pakkopaidasta ja alkoi dialogin muodikkaiden luonnontieteiden kanssa. Vastustaakseen keskiaikaista maailmankuvaa luonnontieteet irtautuivat uskonnosta ja muuttuivat empiirisiksi. Niitä hallitsi mekanistinen kausaliteettilaki, jonka mukaan kaikki syntyi ja tapahtui ilman jumaluuden vaikutusta. Sama ajattelutapa siirtyi filosofiaan. Metafysiikka ja uskonto hylättiin elämän peruskysymysten ratkaisemisen apuna. Monien filosofien mielestä heidän omaan maailmankatsomukseensa oli tarpeetonta jättää tilaa uskonnollisille käsitteille, ja esim. Nietzsche lausui: Jumala on kuollut. Kun teokraattinen maailmankuva ei enää estellyt filosofeja, he laativat yksilönvapauteen nojaavia moraalisia elämänsääntöjä. Monet filosofit joutuivat tällöin hämmennyksiin, koska heidän oli pakko myöntää, että luonnontieteen vaikutus ei ulottunut näihin puoliin olemassaolostamme. Silta jäi rakentamatta tieteellisen ihmistutkimuksen ja tieteen vastaamatta jättämien elämänkysymysten välille. Moraalikysymyksissä ajauduttiin liian usein materialistiseen ja biologiseen ihmiskuvaan. PAHUUS JA FILOSOFIEN VOIMATTOMUUS Kun filosofi olettaa eettisyyden olevan riippumatonta uskonnosta, hänen tulee kysyä, mihin lähimmäisenrakkauden hyvyysihanne perustuu. Tämäkin filosofinen lähestymistapa korvaa huonosti sen, että uskonto on suunnanantajana hylätty. Sen sijaan paluu mysteeriokouluissa annettuun viisaudenopetukseen saattaa torjua tämän puutteen. Uskonnoton filosofia käsittelee myös pahuutta puutteellisesti, sillä filosofit tuntuvat karttavan esittämästä ajatuksiaan nykyajan pahuuden muodoista. Pahuutta pidetään moraalisena puutteena, josta voidaan syyttää yksilön vastuuttomuutta, sitä että yksilö ei kanna vastuutaan vaan vetoaa yksilönvapauteensa. Amerikkalainen filosofi Susan Neiman hämmästeli siitä, että pahuuden ongelma on sivuutettu filosofiassa niin pitkään. Nykyiset filosofit jättävät vastaamatta tähän kysymykseen, koska he pitävät pahuutta aikansa eläneenä uskonnollisena käsitteenä eikä heillä sen vuoksi ole mitään mielekästä sanottavaa siitä. Silti kukaan asioita pohtiva ihminen ei Energinen elämänvoima ja uusi dynamiikka tulilinnun vertauskuvalliset tunnukset pääsevät oikeuksiinsa tässä ranskalaistaiteilija Uleskin työssä. L oiseau Phénix Uleski pentagrammi 1/2012

17 USKONTO JA FILOSOFIA NYKY-YHTEISKUNNASSA ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden 15

18 voi ohittaa pahuuden metafyysistä ongelmaa. Kysymys miksi maailmassa tapahtuu toistuvasti sellaista, minkä ei pitäisi tapahtua, paljastaa, ettei selitystä löydy ilman että metafyysinen ulottuvuus hyväksytään osaksi tarkastelua. Onko pahuus sitten rajattavissa puhtaasti teologiseksi ongelmaksi? Eikö pahuuden ongelma ole ankkuroituneena nimenomaan ihmisen sisimpään? Tämän luonnon ihminen tuntee hyvyyden ainoastaan väistämättömän vastakohtansa pahuuden kautta. Valtauskonnon mukaan pahuus on saatanan vaikutuksesta otettu moraalinen harha-askel. Kirkon opetusten mukaan pahuutta oli kirkon määräysten rikkominen, mikä johti usein siihen, että uskovaisten omatunnontuskat olivat epäaitoja ja synnintunto pelkkää teeskentelyä. Pahuuden juureen ihmisessä ei koskettu! PAHUUDEN SYY Pahuuden syistä ja olemuksesta on esitetty lukuisia selityksiä. Rudolf Steiner selittää kirjassaan Pahuuden mysteeri, että pahuus synnytettiin muinaisina aikoina elämän kehittymisen välttämättömäksi edellytykseksi. Elämä kehittyi voimakkaammin ja paremmin, kun se synnytti vastusta ja vastavoimia, ja vasta myöhemmin pahuus muuttui tarkoitusten vastaisesti haittatekijäksi, lähestulkoon väistämättömäksi pahaksi. Kun me ihmiset koemme elämäntiellämme vastusta, sorrumme helposti valitettaviin tekoihin. Tämän perusteella pahuuden voidaan katsoa olevan jokaisen ihmisen itsesäilytysvaiston negatiivinen napa. Toinen selitys löytyy hermeettisestä viisaudesta, jonka mukaan pahuus syntyy tietämättömyydestä. Yllättävän yksinkertaista! Mitä tämä tarkoittaa? On varmaa, ettei tässä tarkoiteta järkitietoa vaan todellisen ihmisyyden täydellistä tiedostamattomuutta. Intensiivisen itsetutkiskelun avulla pitäisi olla mahdollista päästä perille pahuuden tosiolemuksesta sellaisena kuin se on jokaisen ihmisen sisällä. Näin maailmaa ja ihmistä ohjaavia lainalaisuuksia voidaan oivaltaa paremmin. Ihmisen pyrkimyksiin vaikuttavat eniten vallanhimo, arvostuksentarve ja omistuksenhalu, jotka usein aiheuttavat itsensä yliarvostamista, itsepuolustusta ja itsekkyyttä. Niin pitkään kuin olemassaolontaistelu on toimintamme vaikuttimena, teemme tosin poliittisia ja taloudellisia muutoksia, muttemme muuta luonnonlakeja. Ei tarvitse olla ennustaja kertoakseen, mitä itsekkyyden jatkuva harjoittaminen lopulta aiheuttaa. Jännitteet ja pyrkimykset huipentuvat purkauksiin kuten ampumavälikohtaukseen Utøyan saarella Norjassa ja mellakoihin Englannin kaupungeissa. Tällaisiin äärimäisiin ratkaisuihin päätyminen on kauheaa, muttei juuri estettävissä. Onko pahuus voitettavissa yksilön oikealla 16 pentagram 5/2011

19 Silloin tulilintu ilmaantuu mahtavana symbolina ja merkkinä todellisesta ajattelijasta, joka ihminen pohjimmiltaan on ja puhtaalla oivalluksella? Tämä on ainoa keino, sillä ulkopuoliseen auktoriteettiin vetoaminen on näköalatonta. Nykyihmisen huippuunsa kehittynyt yksilöllisyys pakottaa jokaisen meistä määräämään itse, mitä teemme elämällämme. Itsensä toteuttaminen on siten tärkein tehtävä, joka jokaista odottaa. Tehtävä ei ole helppo, mutta jos sitä kaipaa sisäiseen orientoitumiseen valmiina, edessä on intensiivinen ja kiehtova etsintäretki. Ihminen voi tajuta, että on olemassa myös toinen todellisuus kuin tämä, joka perustuu yhteiskunnalliseen moraaliin. Jos hänen sisimmässään on epämääräinen muistikuva toisesta todellisuudesta, hän saattaa yhtäkkiä oivaltaa kirkkaasti, että kaksijakoisuus ja moraalinen pahuus ovat tämän maailman ominaisuuksia, joita on mahdotonta voittaa tämän maailman rajojen sisällä. Hän ymmärtää, ettei tämä nykyinen elämänkenttä voi olla alun perin meille tarkoitettu elinalue eikä se koskaan muutu sellaiseksi. Perusmuutoksen tulee tapahtua ihmisessä itsessään se on avain, jolla vapautua pahuudesta. Tällaisessa elämän käännekohdassa hän kokee uskonnottomien filosofioiden ja dogmaattisten uskontojen riittämättömyyden ja voimattomuuden. Silloin tulilintu, Feeniks, ilmaantuu hänelle mahtavana symbolina ja merkkinä alkuperäisen ihmisen, todellisen manaksen, ylösnousemuksesta. TULILINNUN VOIMA JA UUSI ELÄMÄNASEN- NE Näin tulilintu palauttaa sekä filosofialle että uskonnolle niiden todellisen voiman. Todellisen uskonnon avulla yhteys luonnon ulkopuolella olevaan ylevään elämään voidaan palauttaa. Jumalalliseen elämään jälleen saatu yhteys kohottaa tulilinnun eli jalon henki-ihmisen ylös luontosyntyisestä ruumiista. Uudeksi ihmiseksi muuttumisen prosessi vapauttaa yksilön minän vankilasta ja luonnonvoimien ikeestä. Kaikkien maailmanuskontojen sisäinen oppi kertoo kuolemattomasta sielusta, jolla on yhteys henkeen. Vain uudestisyntynyt sielu pääsee ikuisen rauhan alkuperäiseen, jumalalliseen maailmaan. Radikaali prosessi, jossa minä syöstään vallasta itsen antautumisella, tuottaa uusia oivalluksia, kyllä, uuden tietoisuuden, joka mahdollistaa tietoisen uuden elämäntilan. Ihmisen suurimpana ongelmana näyttäisi olevan kyky ymmärtää uskontojen ja viisaudenkirjoitusten ydin ilman, että hän pystyy toteuttamaan sitä teoissaan. Paavalin mukaan ihminen jää sanan kuulijaksi, eikä hänestä tule sanan toteuttajaa. Mutta vain teko muuttaa tiedon viisaudeksi. Millainen uusi elämänasenne on? Alussa painopiste siirtyy vastuunottoon arkielämän teoista. Vastuuta ei voi sysätä toisille, ei edes vapahtavalle jumaluudelle. Vastuun tulee huipentua lempeäksi suhtautumiseksi kanssaihmisiin, eläimiin ja luontoon, mutta tähän ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden 17

20 Uusi oivallus vapauttaa meidät onnettomasta harhakäsityksestä, että tämä katoavainen minä olisi tosi itse ei pidä pysähtyä, vaan tulee pyrkiä kärsivällisesti ja periksi antamatta itsen antautumiseen. Toisen voimakentän energioita, Jumalan luonnon puhtaita elämänytimiä, tulee alkaa vähä vähältä mutta varmasti sulauttaa itseensä. Uutta elämänasennetta voidaan toteuttaa vain näillä voimilla, niitä käytettäessä eletään puhtaasta rakkaudenvoimasta, mihin viitataan raamatunsanoilla: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja Ei minun, vaan sinun tahtosi tapahtukoon. Kun minä lakkaa olemasta tärkeä, elämä muuttuu yllättävän yksinkertaiseksi. Kanssaihmisten oivaltavasta palvelemisesta tulee itsestäänselvyys ja uuden elämänasenteen ydintoimintaa. RYHMÄYKSEYS TUOTTAA YKSIMIELISYYTTÄ Kultaisen Ruusuristin Hengenkoulu, yksi maailmamme polttopisteistä, joissa vapautetaan valovoimaa, korostaa ryhmän pyrkimysten, suuntautumisen ja keskinäisen suojelun ilmapiirin ja voimakentän yhtenäisyyttä. Tämä edistää henkistä muutosprosessia sekä konkreettista fyysistä uudistusprosessia. Ihmisen fyysinenkin puoli muuttuu, kun hän kirkastuneella tietoisuudellaan ja puhdistuneella sydämellään saa elävän yhteyden henkiseen matriisiin, ryhmän luovaan muutosvoimaan. Ryhmän jäsenet noudattavat yhteisessä pyrkimyksessään sisäistä uskontoa ja vastaanottavat sekä lahjoittavat auttavia ja vapauttavia Valon voimia sitoutuneesti palvellen ihmiskuntaa. FEENIKS, VAPAUTUMISEN VERTAUSKUVA Tulilintu edustaa sekä hengentulta että ehdottomaan vapauteen pääsemistä. Henkitulta voidaan pitää todellisena uskona, sisäisenä yhteytenä hengen maailmaan. Sen avulla noustaan nopeasti umpiruosteisten, minää ruokkivien uskonkäsitysten yläpuolelle. Uusi oivallus, tieto asioista, joita ei vielä näe, vapauttaa ihmisen onnettomasta harhakäsityksestä, että tämä katoavainen minä olisi tosi itse. Juuri tämä vanha käsitys itsestä sitoo suhteellisuuksien maailmaan ja estää saavuttamasta tosi Itsen. UUSI VOIMAVARA Kun ihminen löytää tosi Itsen, hänellä on avain henkijärjestelmän todelliseen luovaan tietoisuuteen. Se edellyttää kvanttihyppyä tietoisuuden korkeampaan ulottuvuuteen, niin että hän irtautuu tämän maailman suhteellisesta elämäntodellisuudesta. Hyödyntäessään vapauttavien luovien kykyjen äärettömiä voimavaroja ihminen nousee kirjaimellisesti tämän maailman yläpuolelle. Tuleva uusi ihminen on ikuisen maailman asukas. Suhteellinen maailma on silta, jota pitkin päästään vastarannalle. Ylitys on mahdollinen. Maailma, joka ei ole pysyvä asuinpaikkamme, voi auttaa meitä tiedostamaan tosi Itsen aateluuden. µ Lähdetiedot saatavissa toimitukselta. 18 pentagrammi 1/2012